Kotkan ja Haminan ilmanlaatu vuonna 2018

Transkriptio

1 Kotkan ja Haminan ilmanlaatu vuonna 218

2 2

3 3 ESIPUHE Kotkan ympäristöpalvelut on seurannut Kotkan ja sittemmin koko Etelä-Kymenlaakson ilmanlaatua yli 3 vuoden ajan ja vuodesta 199 alkaen mittaukset on toteutettu yhteistarkkailuna. Tarkkailun tavoitteina ovat muun muassa ilmanlaadulle asetettujen ohje- ja raja-arvojen valvonta, yleinen ilmanlaadun seuranta, päästöissä tapahtuvien ja tapahtuneiden muutosten vaikutusten selvittäminen sekä ilmanlaatutiedon tuottaminen erilaisten päätösten pohjaksi toiminnanharjoittajille ja viranomaisille sekä kuntalaisille tapahtuvaa ilmanlaatutiedottamista varten. Viime vuosina Etelä- Kymenlaakson ilmanlaadun seurannassa on keskitytty seuraamaan niitä ilman epäpuhtauksia, jotka nykytiedon valossa ovat alueen ilmanlaadun ja viihtyvyyden kannalta oleellisimpia - typen oksideita, hengitettäviä hiukkasia, pienhiukkasia ja haisevia rikkiyhdisteitä. Nykyiseen tarkkailuverkostoon kuuluu kaksi pysyvää ja yksi siirrettävä mittausasema. Pysyvät mittausasemat sijaitsevat kattotasolla Kotkansaarella ja katutasolla Rauhalassa. Siirrettävä mittausasema vaihtaa paikkaa vuoden välein ja vuodeksi 218 se oli sijoitettu Haminaan. Kattotasolta saadut mittaustulokset antavat hyvän kuvan kaupunkitaustan pitoisuuksista ja ilmanlaadun yleisestä kehityssuunnasta, kun taas katutasolta saadut tulokset kertovat enemmän ilmanlaadusta ihmisten liikkuma- ja oleskelualueilla. Tässä raportissa tarkastellaan Etelä-Kymenlaakson ilmanlaadun mittaustuloksia vuodelta 218. Mittaustuloksia on verrattu kansallisiin ilmanlaadun ohje- ja raja-arvoihin sekä aiempien vuosien mittaustuloksiin. Raportissa kuvataan myös ilman epäpuhtauksien päästömääriä ja niiden kehitystä. Mittausjärjestelmän hoidosta ja mittausten laadunvarmennuksesta vastasi ympäristöteknikko Timo Valkonen ja tulosten raportoinnista ja tiedotuksesta ympäristönsuojelusuunnittelija Eija Värri. Etelä-Kymenlaakson ilmanlaatutiedot ovat julkisesti nähtävissä Kotkan kaupungin kotisivuilla ( Sivuilla julkaistaan myös tiedot ilmanlaadun raja-arvotasojen ylityksistä, ilmanlaadusta laadittavat kuukausikatsaukset ja ilmanlaadun vuosiraportit. Ilmanlaatutiedotteet toimitetaan myös ilmanlaadun yhteistyöryhmälle sekä tiedotusvälineille. Heikentyneestä ilmanlaadusta tiedotetaan tarvittaessa erikseen. Kotkan ja kaikkien Suomen noin 9 mittausaseman ajantasainen ilmanlaatu on seurattavissa myös Ilmatieteen laitoksen verkkopalvelussa ( Kotkassa

4 4 TIIVISTELMÄ Julkaisija: Kotkan kaupunki, ympäristökeskus Tekijä: Eija Värri Päivämäärä: Kieli: suomi Sivumäärä: Julkaisun nimi: Kotkan ja Haminan ilmanlaatu vuonna 218 Vuosi 218 muistetaan kuivasta ja helteisestä kesästä. Myös kevät oli tavanomaista vähäsateisempi ja lumet sulivat nopeasti. Katupölykausi olikin aiempia vuosia hankalampi. Ilmanlaatu oli heikoimmillaan välttävä yhtenä päivänä kattotasolla Kotkansaarella, kuutena päivänä liikenteen vaikutuspiirissä Rauhalassa ja neljänätoista päivänä Haminassa. Välttävän, huonon ja erittäin huonon ilmanlaadun tunteja oli Kotkansaarella yli viisi kertaa ja Rauhalassa lähes kaksi kertaa enemmän kuin vuonna 217. Rauhalassa ilmanlaadun heikkeneminen johtui yleensä kohonneista hengitettävien hiukkasten pitoisuuksista ja Haminassa pienhiukkasten pitoisuuksista. Kotkansaarella tulokseen vaikuttaa myös pienhiukkasten mukaantulo mittauksiin vuonna 218 sekä edellisvuotta suurempi haisevien rikkiyhdisteiden ilmanlaatua heikentänyt osuus. Hengitettävien hiukkasten pitoisuudet alittivat voimassa olevat ohje- ja raja-arvot. Rauhalan mittausasemalla PM :n vuosipitoisuus oli 4 % vuosiraja-arvosta ja 8 % WHO:n suosituksenomaisesta vuosiohjearvosta. Pitoisuudet olivat kuitenkin etenkin Kotkan mittausasemilla edellisvuotta korkeampia. Syynä siihen oli aiempia vuosia piinallisempi ja pitkäkestoisempi katupölykausi sekä edellisvuotta korkeampi kaupunkitaustan hengitettävien hiukkasten pitoisuustaso. Hengitettävien hiukkasten vuorokausipitoisuudelle annettu raja-arvotaso, 5 µg/m 3, ylittyi Rauhalan mittausasemalla kuutena ja Haminassa kahdeksana päivänä, kun sallittujen ylitysten määrä on 35 kpl kalenterivuodessa. Maaliskuun alku- ja marraskuun loppupuolella hengitettävien hiukkasten pitoisuuksien kohoamiseen vaikutti myös heikkotuulinen pakkassää, jolloin lähipäästöt kertyivät lähelle maanpintaa. Pienhiukkasia mitattiin Kotkansaarella ja Haminassa. Kotkansaarella pienhiukkasten vuosipitoisuus oli noin kolmasosan vuosiraja-arvosta ja noin 8 % WHO:n terveysperusteisesta vuosiohjearvosta. Haminassa vastaavat, suuntaa antavat osuudet mittausjaksolta maaliskuu-joulukuu olivat 44 % ja 1 %. Haminassa maalis-toukokuussa mitatut pienhiukkasten pitoisuudet olivat selvästi suurempia kuin Kotkansaarella. Se johtui mittausasemien sijainnista. Kotkansaaren mittausasema sijaitsee kattotasolla kun taas Haminan mittausasema sijaitsi katutasossa, liikenteen ja muiden lähipäästöjen vaikutuspiirissä. WHO:n vuorokausiohjearvo ylittyi Kotkansaarella yhtenä päivänä ja Haminassa 12 päivänä. Typpidioksidin pitoisuudet alittivat voimassa olevat ohje- ja raja-arvot hyvillä marginaaleilla. Liikennepainotteisella mittausasemalla Rauhalassa vuosipitoisuus oli alle kolmasosan vuosiraja-arvosta. Haminassa mittaustuloksia saatiin jaksolta maaliskuu-joulukuu, jolta ajalta saadut mittaustulokset olivat alle neljäsosan vuosiraja-arvosta. Tulos on suuntaa-antava. Korkeimmat pitoisuudet mitattiin helmikuun pakkasjaksolla. Vuoden 218 mittaustulokset vastasivat Rauhalassa suurelta osin edellisvuoden ja Haminan osalta aiemman mittausvuoden (212) tuloksia. Haisevien rikkiyhdisteiden vuorokausipitoisuudet alittivat voimassa olevan vuorokausiohjearvon. Hajuhaittojen suhteen vuosi oli kuitenkin poikkeuksellinen. Kotkansaarella viihtyvyyttä vähentäviä hajutunteja oli 19 kappaletta, mikä oli yli 2 % mittausajasta. Rauhalassa hajutunteja oli vain hieman edellisvuotta enemmän, noin,5 % mittausajasta. Pahimmillaan hajuhaitat olivat Kotkansaarella huhti- ja toukokuussa, jolloin

5 5 niitä esiintyi yli 9 % mittausajasta. Kotkansaarella hajuhaitat aiheutuivat valtaosin Kotkamills Oy:n jätevedenpuhdistamon toimintahäiriöistä, jotka heijastuivat myös jätevedenpuhdistusprosessissa syntyneen kuitulietteen laatuun ja sen käsittelyyn. Alustavien tietojen perusteella alueen laitosten ja satama-alueiden typenoksidien ja haisevien rikkiyhdisteiden kokonaispäästöissä ei tapahtunut suuria muutoksia vuoteen 217 verrattuna. Ainoastaan haisevien rikkiyhdisteiden ja rikin oksidien päästöt olivat hiukan edellisvuoden päästöjä suuremmat. Liikenteen typenoksidien ja hiukkasten päästöt noudattivat edelleen lievästi alenevaa päästötrendiä. Vuoden 218 alusta alkaen Suomen ilmanlaadun mittausverkot ovat alkaneet ottaa hiukkasmittalaitteissaan käyttöön Ilmatieteen laitoksen vertailulaboratorion testaamia korjauskertoimia. Kertoimilla varmistetaan eri mittausmenetelmin saatujen mittaustulosten oikeellisuutta ja parannetaan niiden vertailtavuutta. Kotkassa korjauskertoimet otettiin käyttöön vuoden 219 alusta. Uusien kertoimien käyttöönoton vuoksi tulevat mittaustulokset eivät ole enää täysin verrannollisia aiempien vuosien mittaustuloksiin. Avainsanat: ilmanlaatu, typpidioksidi, hengitettävät hiukkaset, haisevat rikkiyhdisteet, pienhiukkaset Sarjan nimi ja numero: Kotkan ympäristökeskuksen julkaisuja 1/219 ISSN (nid.) Kotkan kaupunki, ympäristöpalvelut, Kotkantie 6, 482 KOTKA

6 6

7 7 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO ILMAN EPÄPUHTAUDET JA NIIDEN PÄÄSTÖTILANNE Laitosten ja tieliikenteen päästöt vuosina Päästömäärien kehitys Hiukkaspäästöt Typenoksidien (NO x ) päästöt Haisevien rikkiyhdisteiden (TRS) päästöt SÄÄ Mittausjakson sääolot MITTAUSJÄRJESTELMÄ JA -AINEISTO Mittausjärjestelmä Mittausten luotettavuus ja järjestelmän toimivuus Laitteiden huolto, kalibrointi ja laadunvarmennus ILMANLAADUN OHJE- JA RAJA-ARVOT 17 6 TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELUA TYPPIDIOKSIDI (NO 2 ) Typpidioksidipitoisuuden ohje- ja raja-arvovertailu Typpidioksidipitoisuuden ajallinen vaihtelu Typpidioksidipitoisuuden tuulensuuntien mukainen vaihtelu Typpidioksidipitoisuuksien kehitys HAISEVAT RIKKIYHDISTEET (TRS) TRS-pitoisuuksien kehittyminen ja pitoisuustaso vuonna Hajutuntien esiintyminen HENGITETTÄVÄT HIUKKASET (PM ) JA PIENHIUKKASET (PM 2.5 ) PM - pitoisuuksien ohje- ja raja-arvovertailu Pienhiukkaset (PM 2.5 ) Kotkansaaren ja Haminan mittausasemalla PM - ja PM 2.5 -pitoisuuksien ajallinen vaihtelu PM - ja PM 2.5 -pitoisuuksien tuulensuuntien mukainen vaihtelu PM -pitoisuuksien kehitys Kotkan mittausasemilla ILMANLAATUINDEKSIT Ilmanlaatu indekseillä määriteltynä KATUPÖLY- JA MUUT POIKKEUKSELLISET ILMANLAATUTILANTEET YHTEENVETO JA PÄÄTELMÄT LÄHTEET Liitteet: 1 Yleisimpien ilmansaasteiden mahdollisia terveys- ja ympäristövaikutuksia sekä tärkeimmät päästölähteet 2 Etelä-Kymenlaakson laitosten ja liikenteen päästömäärien kehitys 3 Merkittävimmät päästölähteet ja imittausasemien kuvaukset 4 Mittaustulosten ohje- ja raja-arvovertailu 5 Typpidioksidin, hengitettävien hiukkasten, pienhiukkasten ja haisevien rikkiyhdisteiden vuorokausikeskiarvot vuonna Mittaustulosten yhteenvetotaulukot

8 8

9 9 1 JOHDANTO Ilmanlaadun tarkkailun järjestäminen perustuu kunnan velvollisuuksien osalta ympäristönsuojelulakiin (143 ) ja ilman pilaantumisen vaaraa aiheuttavien toimintojen osalta ympäristöluvissa ympäristönsuojelulain perusteella annettuihin tarkkailumääräyksiin (62 ). Usein ympäristöluvanvaraisten laitosten lupamääräyksiin sisällytetyt ympäristön seurantaa ja mittausvelvoitteita koskevia velvoitteet voidaan täyttää myös yhteisesti alueen muiden toiminnanharjoittajien kanssa. Tällöin puhutaan ilmanlaadun alueellisesta yhteistarkkailusta. Kotkan ilmanlaadun yhteistarkkailu laajeni Etelä-Kymenlaakson ilmanlaadun yhteistarkkailuksi vuonna 23. Tuolloin yhteistarkkailun piiriin tulivat myös Hamina, Miehikkälä, Pyhtää ja Virolahti sekä niiden suurimmat kuormittajat. Yhteistarkkailu on hoidettu viisivuotisten, yhteisesti hyväksyttyjen tarkkailusuunnitelmien pohjalta /1/. Suunnitelmat ovat sisältäneet esityksen tarkkailuverkon laajuudesta, mittausasemien määrästä ja sijainnista, mitattavista komponenteista ja mahdollisista laitehankinnoista sekä arvion tarkkailukustannuksista. Kustannukset on jaettu osapuolten kesken aiheuttamisperiaatteen mukaan päästöjen suhteessa, kuntien maksuosuudet tieliikenteen päästöjen ja asukasluvun perusteella. Sopimuksen pohjana on ollut vuonna 24 laadittu kustannusten jakomalli, jossa kustannukset jaetaan toteutuneiden päästöjen suhteessa. Yhteistarkkailuun osallistuneet tahot ja niiden osuudet kokonaiskustannuksista v. 218: toiminnanharjoittaja osuus tarkkailukustannuksista Ahlstrom-Munksjö Glassfibre Oy,2 % Haminan kaupunki 1,9 % HaminaKotka Satama Oy 8,4 % Evonik Silica Finland Oy,1 % Kotkan Energia Oy 2,7 % Kotkan kaupunki 4,8 % Miehikkälän kunta,2 % Pyhtään kunta,5 % Kotkamills Oy 9,9 % Stora Enso Oy. Sunilan tehdas 71, % Karhulan Valimo Oy <,1 % Virolahden kunta,3 % Etelä-Kymenlaaksossa ilmanlaatua seurataan kahdella kiinteällä mittausasemalla, Kotkansaarella ja Rauhalassa sekä yhdellä siirrettävällä mittausasemalla. Siirrettävällä mittausasemalla mitataan ilmanlaatua noin vuoden kestävillä jaksoilla etukäteen sovituissa kohteissa. Vuonna 218 ilmanlaatua mitattiin Haminan Hevoshaassa. Samassa paikassa tehtiin vastaavia mittauksia vuonna 212.

10 2 ILMAN EPÄPUHTAUDET JA NIIDEN PÄÄSTÖTILANNE Suomen kaupunkien merkittävimpiä ilmanlaadun heikentäjiä ovat hiukkaset, typpidioksidi, otsoni, rikkidioksidi, hiilimonoksidi, haisevat rikkiyhdisteet, haihtuvat orgaaniset yhdisteet ja polysykliset aromaattiset hiilivedyt. Kulloinkin vallitseva paikallinen ilmanlaatu on kuitenkin monen tekijän summa. Siihen vaikuttavat muun muassa paikallisten päästöjen valikoima, päästömäärät ja -korkeudet, vuodenaika, meteorologiset tekijät ja ympäristön maastonmuodot. Kaupunkialueilla ilmanlaatuun vaikuttavat yleensä eniten katupöly ja tieliikenteen päästöt. Teollisuus- ja energiantuotantolaitosten päästöt vapautuvat ilmaan usein korkealta ja laimenevat samalla tehokkaasti. Niiden vaikutukset näkyvät ilmanlaadussa yleensä häiriötilanteissa ja ilmansaasteiden laimenemista heikentävissä sääoloissa. Haja-asutusalueilla ja pienemmissä taajamissa ilmanlaatuun vaikuttavat myös kiinteistökohtaisen lämmityksen, erityisesti puun pienpolton päästöt. Ilmanlaatu on Suomessa yleisesti ottaen hyvä, mutta siitä huolimatta ilmansaasteiden aiheuttamat haitat ovat merkittäviä. Ilmansaasteet aiheuttavat Suomessa 16 2 ennenaikaista kuolemaa joka vuosi. Kansallinen ilmansuojeluohjelma 23 kertoo, että vaikka kaukokulkeutuvat päästöt ja Suomen omien lähteiden päästöt vähenevät EU:n ilmasto- ja ilmansuojelupolitiikan ansiosta vuoteen 23 mennessä merkittävästi, vähenee ennenaikaisten kuolemien määrä tehtyjen asiantuntijaarvioiden mukaan vain noin % vuodesta 215 vuoteen 23. Syynä on väestön kasvu ja ikääntyminen sekä jatkuva kaupungistuminen. Kaukokulkeutuvien päästöjen vähetessä jäljelle jäävät vielä osin sääntelemättömät, lähellä hengityskorkeutta syntyvät puun pienpolton ja tieliikenteen katupölypäästöt./2/ Tämän hetkisen tietämyksen mukaan ilman epäpuhtauksien terveyshaitat aiheutuvat suurelta osin (64 %) pienhiukkasista (PM 2.5 ), jotka sisältävät mm. syöpävaarallisia yhdisteitä ja raskasmetalleja. Hiukkaset kulkeutuvat hengitysteihin ja aiheuttavat sekä suoria allergisia, immunologisia ja toksisia vaikutuksia keuhkoissa että siirtyvät osin verenkiertoon ja edelleen kehon muihin osiin kuten sydänlihakseen ja aivoihin. Muiden ilmansaasteiden vaikutukset ovat myös vakavia, mutta pienhiukkasiin verrattuna vähäisempiä./2/. Pienhiukkasten ja muiden tavallisempien ilmansaasteiden terveys- ja ympäristövaikutuksia on esitetty liitteessä Laitosten ja tieliikenteen päästöt vuosina Etelä-Kymenlaakson merkittävimmät ilmaa kuormittavat tekijät ovat teollisuus, satamatoiminta, energiantuotanto ja liikenne ja merkittävimmät epäpuhtaudet hiukkaset, typenoksidit ja haisevat rikkiyhdisteet. Tieliikenteen osuus päästöistä on täällä pienempi kuin keskimäärin Suomessa. Matalan päästökorkeuden takia liikenteen suorat ja epäsuorat päästöt ovat kuitenkin tärkeitä ilmanlaatuun vaikuttavia tekijöitä myös Etelä-Kymenlaakson vilkasliikenteisillä alueilla, hengityskorkeudella. Viime aikoina ovat yhä enemmän esillä olleet myös puun pienpolton päästöt (noki, pienhiukkaset, PAH), jotka voivat heikentää ilmanlaatua varsinkin tiheään rakennetuilla pientaloalueilla. Ilmansaasteita kulkeutuu Suomeen myös maan rajojen ulkopuolelta, kaukokulkeumana. Voimakkaat kaukokulkeumat, esimerkiksi Itä- ja Keski-Euroopasta peräisin olevien metsä- ja maastopalojen ja kulotussavujen pienhiukkaset voivat heikentää ilmanlaatua merkittävästi myös Etelä-Kymenlaaksossa.

11 hiukkaspäästö (t/a) 11 Etelä-Kymenlaakson ilmanlaadun yhteistarkkailussa mukana olevien laitosten ja satamien rikkidioksidin, typenoksidien, hiukkasten, haisevien rikkiyhdisteiden ja hiilidioksidin päästöt ilmaan on esitetty liitteessä 2 /3/. Kuntien päästöt on ilmoitettu tieliikenteen pakokaasupäästöinä VTT:n LIPASTOlaskentajärjestelmästä saatuina laskennallisina päästömäärinä /4/. LIPASTO-mallit uudistettiin perusteellisesti vuosina Laskentavuoden 217 lukuja ei sen vuoksi voi enää suoraan verrata aikaisempien versioiden lukuihin. On myös huomattava, että päästötaulukoissa ei ole mukana ns. pintalähteiden kuten kiinteistöjen lämmityksestä, puun pienpoltosta ja pien- ja keskisuuresta teollisuudesta peräisin olevia päästöjä. Erityisesti hiukkaspäästöissä niiden osuus alueen kokonaispäästöistä voi olla kuitenkin huomattava. 2.2 Päästömäärien kehitys Hiukkaspäästöt Kotkan laitosten ja satamien yhteenlaskettu hiukkaspäästö vuodelta 218 oli noin 353 t, samaa tasoa kuin edellisvuosina (kuva 1). Suurin yksittäinen päästölähde oli Stora Enso Oy:n Sunilan tehdas, joka tuotti noin 91 % kokonaispäästöstä. Haminassa kokonaispäästö oli vajaat 2 t /3/ vuosi Kuva 1. Laitosten hiukkaspäästöt Kotkassa v Tieliikenteen pakokaasupäästöt ovat viime vuosina vähentyneet hiilidioksidipäästöjä lukuun ottamatta. Polttoaineiden hiukkaspäästöjä on vähennetty muun muassa parantamalla polttoaineiden laatua ja dieselautojen hiukkaspuhdistimia. Jaksolla Suomen tieliikenteen vuotuinen hiukkaspäästö on alentunut yli 87 % /5/. Tieliikenteen suorien hiukkaspäästöjen osuus Kotkan teollisuus- ja energiantuotantolaitosten, sataman ja liikenteen kokonaishiukkaspäästöistä oli 1,8 % vuonna 217. Suorien pakokaasupäästöjen lisäksi liikenne ja tuuli nostavat varsinkin keväisin ilmaan katupölyä, joka on talven aikana ajoradoille kertynyttä hiekoitushiekkaa ja nastojen rouhimaa mineraaliainesta. Tämä epäsuora hiukkaspäästö on ilmanlaadun kannalta merkittävä, mutta sen määrää on vaikea arvioida.

12 NO x -päästö (tno 2 /a) Typenoksidien (NO x ) päästöt Kotkan laitosten ja satamien yhteenlaskettu typenoksidien päästö oli alustavien tietojen perusteella noin 1885 t. Se oli suunnilleen samaa luokkaa kuin vuonna 217 (kuva 2) /3/. Haminassa vastaava päästö oli vajaat noin 175 t, hieman suurempi kuin Haminan tieliikenteen laskennallinen NO x -päästö vuonna 217. Alueen suurimmat NO x -päästöt vuonna 218 tuottivat Stora Enso Oyj:n Sunilan tehdas (794 t), HaminaKotka Satama Oy:n Kotkan satama (543 t) ja Kotkamills Oy (313 t) /3/ vuosi Kuva 2. Laitosten typenoksidien päästöt Kotkassa vuosina Tieliikenteen typenoksidipäästöt ovat vähentyneet huomattavasti viime vuosikymmeninä erilaisten teknisten ratkaisujen, uusien polttoaineiden käyttöönoton ja tiukentuneiden päästövähennysvelvoitteiden myötä. Vuonna 217 Suomen tieliikenne tuotti noin 33 tonnia NO x :ia, mikä oli noin neljäsosa vuoden 199 päästömäärästä /5/. Pitkän ajan kehityssuunta on edelleen laskeva. EUlainsäädäntö ja Suomen ilmastopolitiikka tähtäävät liikenteen päästöjen huomattavaan vähenemiseen vuoteen 23 mennessä. Kotkassa suurin osa typenoksidien päästöistä aiheutuu teollisuudesta, energiantuotannosta ja satamatoiminnoista. Kotkan tieliikenteen laskennallinen typenoksidien päästö oli vuonna 217 noin 234 t, noin 11 % Kotkan laitosten, satamien ja tieliikenteen yhteenlasketusta päästöstä. Valtakunnan tasolla liikenteen osuus kaikista NO x -päästöistä on noin 39 % ja energiantuotannon noin 41 %. Loput päästöt ovat peräisin teollisuudesta, maataloudesta ja muista lähteistä /6/.

13 TRS-päästö (ts/a) Haisevien rikkiyhdisteiden (Total Reduced Sulphur eli TRS) päästöt Kotkamills Oy:n ja Stora Enso Oy:n Sunilan tehtaan yhteenlaskettu TRS-päästö oli vuonna 218 noin 7,3 t, josta Kotkamillsin päästö oli noin,8 t ja Stora Enson Sunilan tehtaan päästö noin 6,5 t. Kokonaispäästö oli hieman suurempi kuin vuonna 217. /3/. Tehtaiden TRS-päästöt ovat nykyisin huomattavasti pienemmät kuin esimerkiksi 3 vuotta sitten. Voimakkainta päästöjen väheneminen oli 198-luvun lopulta 199-luvun lopulle ulottuneella jaksolla), jolloin tehtailla otettiin käyttöön muun muassa uusia, entistä tehokkaampia hajukaasujen keräily- ja käsittelyjärjestelmiä ja niiden varajärjestelmiä (kuva 3). Nykyisin hajupäästöjen hallinta ja ennaltaehkäisy on osa tehtaiden jokapäiväistä toimintaa ja päästömäärien muutokset ovat olleet entistä pienempiä Kuva 3. Laitosten TRS-päästöt Kotkassa vuosina ja SÄÄ 3.1 Mittausjakson sääolot Vallitsevaan ilmanlaatuun vaikuttavat monet tekijät, päästömäärien ja päästökorkeuksien lisäksi myös vuodenaika, sääolot ja ympäristön maastonmuodot. Esimerkiksi pakkaskaudella polttoperäisten päästöjen, mm. pienhiukkasten ja typenoksidien määrät, ovat usein suurempia kuin lämpimään vuodenaikaan. Erityisen otollisia tilanteita ilmanlaadun heikkenemiselle ovat selkeät, heikkotuuliset pakkasjaksot, jolloin ilmansaasteiden sekoittuminen ja laimeneminen on heikentynyt. Keväisin ilmanlaatua heikentää puolestaan katupöly ja lisääntynyt otsonin muodostuminen. Puhtainta ilmaa hengitetään yleensä sateisella ja tuulisella säällä. Tuuli laimentaa, mutta toisaalta voi myös kuljettaa mukanaan ilmansaasteita. Ilmavirtausten mukana voi levitä myös pienhiukkasten kaukokulkeumia. Ne voivat olla peräisin esimerkiksi rajojentakaisista maastopaloista ja peltojen kulotuksista tai teollisuuden ja energiantuotannon päästöistä. Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan vuosi 218 oli 1 2 astetta tavanomaista lämpimämpi. Sama toistuu yli vuoden tilastojen perusteella keskimäärin kerran 15 vuodessa. Ilmastonmuutoksen takia yhtä lämpimiä tai lämpimämpiä vuosia on ollut viime vuosina tiuhaan; vuonna 211, 213, 214 ja 215. /7/

14 lämpötila ( o C) 14 Vuosi jäi mieliin etenkin lämpimästä ja vähäsateisesta kesästä. Toukokuu ja heinäkuu olivat mittaushistorian lämpimimpiä, toukokuu myös mittaushistorian aurinkoisin. Hellepäiviä oli koko Suomessa yhteensä 64, joista toukokuussa 14, kesäkuussa 9, heinäkuussa 27, elokuussa 13 ja syyskuussa 1. Vuosi lukeutuikin mittaushistorian lämpimimmän vuoden joukkoon. Esimerkiksi Kotka Rankissa ainoastaan helmi- ja maaliskuu olivat selvästi tavanomaista kylmempiä. Talven kylmimmät hetket koettiin Kotkassa helmikuun lopulla, jolloin lämpötilat tippuivat -2 asteen tuntumaan. /8/ Kuivan kesän takia vuotuinen sademäärä jäi monin paikoin ennätyksellisen alhaiseksi. Monilla kuivimmilla seuduilla sademäärä jäi 4 mm:iin, mikä on noin kaksi kolmasosaa tavanomaisesta. Kirkonmaan laskennallisesti arvioitu vuotuinen sademäärä oli noin 5 mm. Vastaavansuuruisia sademääriä mitataan Ilmatieteen laitoksen mukaan harvemmin kuin kerran 38 vuodessa. /7/ Ainoastaan syyskuussa satoi tavallista enemmän, esimerkiksi Kirkonmaalla yli 12 mm. Etelä-Kymenlaaksossa oli vuoden alkupuolella noin 15 cm lumipeite. Lumet sulivat maaliskuun loppuun mennessä, vaikkakin kylmän maaliskuun vuoksi kevät oli muutoin pari viikkoa tavanomaisesta myöhässä. Loppuvuonna pysyvä lumi satoi joulukuun puolivälin paikkeilla ja vuodenvaihteessa lunta oli noin cm. Katujen pölyäminen käynnistyi maalis-huhtikuun vaihteessa, koneellinen hiekanpoisto suunnilleen samoihin aikoihin, esimerkiksi Kotkassa Ensimmäisenä hiekat poistettiin torialueilta, linja-autoasemilta ja vilkkaammilta risteysalueilta. Pihakatuja siivottiin hiekoista huhtikuun loppupuolella. Ilmatieteen laitoksen tilastojen valossa vuosi 218 oli Kotka Rankissa runsaan asteen pitkänajan keskiarvoa lämpimämpi. Vuoden keskilämpötila oli n. + 6,5 astetta. Kuvassa 4 on esitetty lämpötila ja suhteellinen kosteus kuukausittain Kotkansaaren mittausasemalla 218. Vertailuarvoina on kauden keskilämpötilat Kirkonmaan havaintoasemalta /9/. T Kotkansaari T Kirkonmaa RH Kotkansaari kuukausi RH (%) Kuva 4. Lämpötila (T) ja suhteellisen kosteus (RH) Kotkansaaren mittausasemalla.

15 15 Taulukossa 1 on esitetty Ilmatieteen laitoksen Rankin havaintoaseman lämpötila- ja tuulennopeustiedot jaksolta tammikuu joulukuu. Vertailuarvoina on kauden keskilämpötilat Kirkonmaan havaintoasemalta. Vuoden 218 sademäärätiedot on saatu Ilmatieteen laitokselta interpoloinnin avulla, koska Kirkonmaan säähavaintoasema lopetti toimintansa syyskuussa 213. Taulukko 1. Säätietoja Rankin säähavaintoasemalta vuonna 218. Vuoden 217 tietoja suluissa. // kuukausi keski o C keski o C tammikuu -1.9 (-2.6) helmikuu -8.1 (-3.4) maaliskuu -5.3 (.1) huhtikuu 3.4 (1.6) toukokuu 12.8 (7.8) kesäkuu 13.4 (11.7) heinäkuu 2.6 (15.3) elokuu 18.4 (15.8) syyskuu 14.2 (12.3) lokakuu 8.1 (6.4) marraskuu 3.8 (3.7) joulukuu -1. (1.4) (4.7) ylin o C alin o C interpoloitu sademäärä (mm) (4.3) (3.9) -2.7 (8.3) -8. (8.1) 3.5 (19.4) 5.3 (21.). (21.4).5 (21.8) 3.2 (18.) -.5 (12.5) -6.9 (8.2) sademäärä (mm) (-17.4) (-15.3) (-8.4) (-5.) (-.6) 7 36 (2.7) (9.3) (8.8) (5.3) (-.5) (-3.4) (-3.1) Tuulensuuntien ja -nopeuksien jakauma Kotkansaaren mittausasemalla on esitetty kuvassa 5. Vallitseva tuulensuunta oli Kotkassa lounas, josta tuuli noin 17 % ajasta. Idän ja koillisen puoleisia tuulia mitattiin eniten helmi- ja maaliskuussa, heinäkuussa ja joulukuussa. Kuva 5. Kotkansaaren mittausaseman tuuliolot vuonna 218.

16 16 4 MITTAUSJÄRJESTELMÄ JA -AINEISTO 4.1 Mittausjärjestelmä Etelä-Kymenlaakson ilmanlaatua seurattiin jatkuvatoimisesti kahdella pysyvällä (Kotkansaari ja Rauhala) ja yhdellä siirrettävällä mittausasemalla. Rauhalassa mitattiin hengitettävien hiukkasten (PM ), typen oksidien (NO, NO 2 ) ja haisevien rikkiyhdisteiden (TRS) pitoisuutta, Kotkansaarella hengitettäviä hiukkasia, pienhiukkasia (PM 2,5 ), haisevia rikkiyhdisteitä sekä pitoisuuksien tulkintaa varten myös säätietoja: lämpötilaa, suhteellista kosteutta, tuulen suuntaa ja nopeutta. Siirrettävällä mittausasemalla mitattiin hengitettäviä hiukkasia, pienhiukkasia ja typen oksideja sekä säätilaa kuvaavia muuttujia. Mittaustulosten keräämisessä, analysoinnissa ja raportoinnissa käytettiin Envidas/Enview-2 tiedonkeruu- ja tiedonkäsittelyjärjestelmää. Mittausdata ja säähavainnot tallentuivat mittausasemilta Kotkan ympäristökeskuksen tietokoneelle kahden minuutin keskiarvoina. Kotkansaaren mittausasema sijaitsee pääkirjaston katolla, Kirkkokadun ja Korkeavuorenkadun välissä. Asema on sijainnut samassa paikassa vuodesta 1983 lähtien. Kattotasolta, 13 m korkeudelta saadut mittaustulokset edustavat ns. kaupunkitaustaa eli ne kertovat kaupungin yleisestä ilmanlaadusta. Kotkansaaren mittausasemalla PM -mittaukset lopetettiin kokonaan Rauhalan mittausasema sijaitsee Rauhalan ala-asteen piha-alueen reunalla, noin 6 m etäisyydellä Ratakadun reunasta. Asema on sijoitettu katutasolle ja sieltä saatavat mittaustulokset edustavat melko vilkasliikenteisen esikaupunki-teollisuusalueen ilmanlaatua. Mittauskorkeus on 3 m eli asema sijaitsee huomattavasti lähempänä hengityskorkeutta kuin Kotkansaaren mittausasema. Rauhalan asemalta saadaan tietoa mm. katupölyn ja lähialueen liikenteen sekä teollisuuslaitosten päästöjen vaikutuksista ilman laatuun. Ilmanlaatua on seurattu samassa paikassa jo vuodesta 1999 lähtien. Siirrettävä mittausasema sijaitsi vuoden 218 Haminan Hevoshaassa, vastaavassa paikassa kuin vuonna 212. Mittaukset käynnistettiin ja lopetettiin Mittausasemien sijainti, kuvaus, mittausmenetelmät ja -laitteet sekä keskeiset pistemäiset päästölähteet on esitetty liitteessä Mittausten luotettavuus ja järjestelmän toimivuus Ilmanlaatuasetuksen (VnA 79/217) mukaan mittaustulokset ovat ohjearvoon verrattavia, jos tulosten ajallinen kattavuus on vähintään 75 % vertailujakson ajalta ja puuttuvat tulokset eivät ole yhtenäiseltä ajanjaksolta. Raja-arvovertailuun vaaditaan jatkuvien mittausten tuloksilta 9 % ajallista kattavuutta siten, että vaatimukset eivät sisällä laitteiden säännöllisestä kunnossapidosta ja kalibroinneista aiheutuvaa tietohukkaa. Kotkasta mittaustuloksia saatiin talteen yli 9 % vuoden maksimimäärästä, Kotkansaaren PM - tuloksia lukuun ottamatta. Niiden vuotuinen kattavuus jäi 74 %:iin. Tammikuulta PM :n mittaustuloksia saatiin laitehuollon vuoksi vajaan 64 % ajalta. Loppuvuodelta tulokset puuttuvat kokonaan runsaan kahden kuukauden ajalta, koska Kotkansaaren PM -mittaukset lopetettiin kokonaan

17 , voimassa olevan tarkkailusuunnitelman mukaisesti. Haminan ilmanlaadun mittaukset käynnistyivät vasta Syynä oli mittauskopin rikkoutuminen vuodenvaihteessa 217/218, uuden mittauskopin hankinta ja sen mittauskuntoon saattaminen. Sen vuoksi Haminan mittaustuloksia saatiin talteen % vuoden maksimimäärästä. 4.3 Laitteiden huolto, kalibrointi ja laadunvarmennus Mittalaitteiden säännöllinen huolto, kalibrointi ja laadunvarmennus ovat oleellinen osa mittaustoimintaa. Niillä varmistetaan analysaattoreiden luotettava toiminta ja vertailukelpoiset, virheettömät mittaustulokset. Etelä-Kymenlaakson ilmanlaadun mittauslaitteita hoidetaan mittauksille laaditun laatujärjestelmän, laitetoimittajien ja Ilmatieteen laitoksen mittausohjeiden mukaan. Mittausasemilla käydään viikoittain ja käynneistä pidetään laatujärjestelmän mukaista kirjanpitoa. Huolto- ja kalibrointitoimenpiteet ja analysaattoreiden näytöiltä kirjatut signaalitestiarvot tallennetaan kannettavalle tietokoneelle. Käytössä olevalla mittausohjelmalla laitteiston toimintaa ja mittaustuloksia voidaan seurata reaaliaikaisesti, etävalvontana, myös Kotkan ympäristökeskuksen tietokoneelta. Etävalvonta nopeuttaa laitteiden vikatilojen havaitsemista. Typenoksidien ja haisevien rikkiyhdisteiden analysaattoreiden kalibroinneista vastaa JPP Kalibrointi Ky. NO x - ja TRS-analysaattorit kalibroitiin kaksi kertaa, tammi- ja lokakuussa. Kalibrointeihin sisältyi konvertterien hyötysuhteiden, laitteiden lineaarisuuden ja toistettavuuden määritykset. Hiukkasanalysaattorit kalibroitiin itse kaksi kertaa ns. kalibrointiliuskoilla. Mittaustulokset korjattiin matemaattisesti kalibrointitulosten perusteella. Samalla niistä poistettiin laitteiden toimintahäiriöistä johtuneet virheelliset arvot. 5 ILMANLAADUN OHJE- JA RAJA-ARVOT Ilman epäpuhtaudet voivat suurina pitoisuuksina vaikuttaa haitallisesti terveyteen, viihtyvyyteen ja luontoon. Ilmanlaatua heikentäville epäpuhtauksille on sen vuoksi määritetty kansalliset ohjearvot sekä EU:n direktiiveihin perustuvat raja- ja kynnysarvot. Ohjearvot on tarkoitettu maankäytön ja liikenteen suunnittelun ohjeeksi ja sovellettaviksi ympäristölupiin liittyvässä lupaharkinnassa. Ohjearvot eivät ole sitovia, mutta tavoitteena on, että niiden ylittyminen estetään ennakolta. Raja-arvot ovat sitovia. Ne eivät saa ylittyä alueilla, joilla asuu tai oleskelee ihmisiä. Raja-arvot määrittelevät ilmansaasteille suurimmat hyväksyttävät pitoisuudet, joiden rajoissa pysymisestä ilmansuojelusta vastaavien viranomaisten on huolehdittava käytettävissä olevin keinoin. Raja-arvojen ylittymisistä ja niiden syistä on myös tiedotettava alueen asukkaille ja raportoitava Euroopan Unionille. Yksittäinenkin raja-arvon numeroarvon ylittyminen laukaisee tiedottamisvelvoitteen.

18 18 Suomessa merkityksellisimmät raja-arvot ovat typpidioksidin vuosiraja-arvo ja hengitettävien hiukkasten vuorokausiraja-arvo. Korkeat NO 2 -pitoisuudet ovat olleet Suomessa lähinnä suurimpien kaupunkien keskusta-alueiden ongelma. Suurimmillaan pitoisuudet ovat yleensä vilkkaasti liikennöidyissä katukuiluissa. Myös hiukkaspitoisuuksien normit saattavat ylittyä suurimpien kaupunkien liikenneympäristöissä, katukuiluissa ja työmaiden läheisyydessä. Kotkassa raja-arvoja ei ole toistaiseksi ylitetty. PM :n ja NO 2 :n vuorokausiohjearvo on ylittynyt voimakkaissa katupöly-, kaukokulkeuma- ja inversiotilanteissa. NO 2 :n ohjearvoylitykset ovat viime vuosina selvästi harvinaistuneet. Taulukossa 2 on esitetty osa Suomessa voimassa olevista ilmanlaadun ohje- ja raja-arvoista (VnP 48/1996 ja VnA 79/217). Tulosten ilmoittamisessa ohjearvoon verrattavat pitoisuudet ilmoitetaan + 2 asteen lämpötilassa ja 1 kpa paineessa lukuun ottamatta PM ja PM -tuloksia, jotka ilmoitetaan ulkoilman lämpötilassa ja paineessa. Haisevat rikkiyhdisteet ilmoitetaan rikkinä. Taulukko 2. Ilmanlaadun ohje- ja raja-arvoja. /11,12/ epäpuhtaus ohjearvo tilastollinen μg/m 3 määrittely NO 2 typpidioksidi NO x typenoksidit PM hengitettävät hiukkaset 15 7 kuukauden tuntiarvojen 99. %-piste kuukauden 2. suurin vuorokausikeskiarvo raja-arvo μg/m tilastollinen määrittely tuntikeskiarvo sallitut ylitykset 18 h/a vuosikeskiarvo vuosikeskiarvo kasvillisuuden suojelemiseksi 7 kuukauden 2. suurin vuorokausikeskiarvo 5 4 vuorokausikeskiarvo sallitut ylitykset 35 vrk/a vuosikeskiarvo PM 2.5 pienhiukkaset TRS haisevat rikkiyhdisteet kuukauden 2. suurin vuorokausikeskiarvo 25 vuosikeskiarvo - - Maailman Terveysjärjestö WHO on julkaissut maailmanlaajuiset ilmanlaadun ohjearvot terveyshaittoja aiheuttaville ilman epäpuhtauksille. WHO:n ohjearvot ovat hengitettävien hiukkasten ja pienhiukkasten vuosi- ja vuorokausipitoisuuksien osalta tiukemmat kuin EU:n vastaavat raja-arvot (taulukko 3). Ne eivät kuitenkaan ole osa Suomen ilmansuojelulainsäädäntöä. Taulukko 3. Maailman Terveysjärjestön (WHO) ohjearvoja. /13/ epäpuhtaus ohjearvo tilastollinen μg/m 3 määrittely PM hengitettävät hiukkaset PM 2.5 pienhiukkaset NO 2 typpidioksidi 5 vuorokausi, ei sallittuja ylityksiä 2 kalenterivuosi 25 vuorokausi, ei sallittuja ylityksiä kalenterivuosi 2 tunti 4 kalenterivuosi

19 NO 2 :n 2. suurin vrk-arvo (µg/m 3 ) NO 2 :n 99 % tuntiarvo (µg/m 3 ) 19 6 TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELUA Mittaustulosten ohje- ja raja-arvovertailut on esitetty taulukoituina liitteessä 4 ja typpidioksidipitoisuuden, hengitettävien hiukkasten, pienhiukkasten ja haisevien rikkiyhdisteiden vuorokausikeskiarvot graafisesti liitteessä 5. Liitteeseen 6 on koottu numeerinen yhteenveto vuoden 218 mittaustuloksista. 6.1 TYPPIDIOKSIDI (NO 2 ) Typpidioksidipitoisuuden ohje- ja raja-arvovertailu Typpidioksidin vuosikeskiarvo oli Rauhalan mittausasemalla edellisvuoden tasoa, 11 µg/m 3, alle kolmasosan vuosiraja-arvosta (4 µg/m 3 ). Haminassa mittausjakson maaliskuu-joulukuu keskiarvo oli 9 µg/m 3. Rauhalan vuosipitoisuus vastaa tasoltaan esimerkiksi Imatran Pelkolan mittausasemilta vuonna 218 saatua NO 2 :n vuosikeskiarvoa, 9 µg/m 3 /14/. Vilkasliikenteisissä katukuiluissa vuosikeskiarvot ovat tyypillisesti huomattavasti korkeampia. Esimerkiksi vuonna 217 NO 2 :n vuosipitoisuus oli Helsingin Mäkelänkadulla 33 µg/m 3 /15/. Ilmatieteen laitoksen ylläpitämillä Etelä-Suomen taustaasemilla NO 2 :n vuosikeskiarvot ovat vaihdelleet 2 8 µg/m 3. Vuosina 216 ja 217 NO 2 :n vuosikeskiarvo oli Virolahden taustamittausasemalla 4,2 µg/m 3 ja 3,1 µg/m 3 /16/. Typpidioksidin tuntiraja-arvoon (2 µg/m 3 ) verrattava pitoisuus oli Rauhalassa 75 µg/m 3, mikä oli edellisvuoden tasoa ja vajaat 4 % raja-arvosta. Tuntiraja-arvotasoa ei ylitetty. Rauhalassa korkein tuntipitoisuus oli 98 µg/m 3 ja Haminassa 78 µg/m 3. Typpidioksidin tuntiraja-arvo ylittyy, jos tuntikeskiarvo 2 µg/m 3 ylittyy yli 18 kertaa vuodessa. Typpidioksidin pitoisuudet pysyivät myös tunti- ja vuorokausiohjearvojen alapuolella (kuva 6). Korkein vuorokausiohjearvoon (7 µg/m 3 ) verrannollinen pitoisuus oli Rauhalassa 45 µg/m 3 ja Haminassa jaksolla maaliskuu-joulukuu 25 µg/m 3. Korkein tuntiohjearvoon (15 µg/m 3 ) verrattava pitoisuus oli Rauhalassa 78 µg/m 3 ja Haminassa 59 µg/m 3. Haminan mittaustulokset jaksolta maaliskuujoulukuu 218 vastasivat kyseisen jakson tuloksia vuonna 212. Rauhala 218 Hamina 218 Hamina 212 vrk-ohjearvo 2 Rauhala 218 Hamina 218 Hamina 212 tuntiohjearvo kuukausi kuukausi Kuva 6. NO 2 -pitoisuudet verrattuna vuorokausi- ja tuntiohjearvoon.

20 NO 2 -pitoisuuden kuukausikeskiarvo (µg/m 3 ) Typpidioksidipitoisuuden ajallinen vaihtelu Typenoksidien pitoisuudet vaihtelevat paikan, vuodenajan, viikonpäivän ja vuorokaudenajan mukaan. Pitoisuuksien ajalliseen vaihteluun vaikuttavat myös päästötilanne ja sääolot. Pitoisuudet ovat korkeimmillaan talvella, tyyninä pakkaspäivinä ja ruuhka-aikoina sekä silloin kun lämmitystarve ja sitä kautta myös energiantuotannon päästöt ovat suurimmillaan. Pitoisuudet nousevat usein myös keväisin, kun auringonsäteily voimistuu ja otsonipitoisuudet kohoavat. Silloin myös typpimonoksidin muutunta typpidioksidiksi lisääntyy. Pitoisuudet liikenneympäristöissä ovat olleet Suomen mittausasemilla keskimäärin kaksi kertaa suurempia kuin esikaupunki-, kaupunkitausta- ja teollisuusympäristöjen pitoisuudet /17/. Vuonna 218 typpidioksidipitoisuuksien kuukausikeskiarvot vaihtelivat Rauhalan mittausasemalla 6 17 µg/m 3 ja Haminassa jaksolla maaliskuu-joulukuu 5 12 µg/m 3. Korkeimmillaan pitoisuudet olivat Rauhalassa helmikuussa ja Haminassa joulukuussa. NO 2 -pitoisuuden kuukausikeskiarvot on esitetty kuvassa Rauhala 218 Hamina 218 Rauhala 217 Hamina kuukausi Kuva 7. NO 2 -pitoisuuksien kuukausikeskiarvot. Typpidioksidin pitoisuudet noudattivat liikenteen rytmiä (kuva 8 ja 9). Korkeimmat pitoisuudet mitattiin arkipäivisin talvella ja pienimmät kesäviikonloppuisin. Rauhalassa pitoisuudet olivat korkeimmillaan arkiaamuisin klo 8. Illalla NO 2 -pitoisuudet kohosivat lievemmin uudelleen ollen korkeimmillaan klo Viikonloppuisin korkeimmat pitoisuudet mitattiin Rauhalassa puoliltaöin, mihin vaikutti todennäköisesti sekä lisääntyneet liikenteen päästöt että heikentyneet laimenemisolot; tuulen tyyntyminen ja mahdolliset inversiotilanteet. Haminassa, jaksolla maaliskuu-joulukuu, NO 2 :n pitoisuudet olivat lievästi korkeampi arkipäivisin kuin viikonloppuisin. Pitoisuushuippu ajoittui arkipäiville klo 8 9. Selkein ero arkipäivien ja viikonloppujen NO 2 -pitoisuuksissa oli arkiaamuisin klo 7-.

21 NO 2 -pitoisuus (µg/m 3 ) NO 2 -pitoisuus (µg/m 3 ) Rauhala Hamina ma ti ke to pe la su viikonpäivä Kuva 8. NO 2 -pitoisuuksien viikonpäivävaihtelu. 3 2 Rauhala arki Rauhala la-su Hamina arki Hamina la-su kellonaika Kuva 9. NO 2 -pitoisuuden vuorokausivaihtelu arkisin ja viikonloppuisin. Puuttuvat arvot (klo 3) johtuvat analysaattoreiden ko. aikana suorittamasta aluetason tarkistuksesta Typpidioksidipitoisuuden tuulensuuntien mukainen vaihtelu Kuten aiempinakin vuosina, typpidioksidin pitoisuudet olivat Rauhalan mittausasemilla korkeimmillaan tyynellä säällä. Myös Haminassa, jaksolla maaliskuu-joulukuu mitatut NO 2 -pitoisuudet olivat jonkin verran suurempia tyynellä säällä kuin tuuliseen aikaan mitatut pitoisuudet. Tuulensuunnan vaikutusta mitattuihin NO 2 -pitoisuuksiin on havainnollistettu kuvissa ja 11.

22 NO 2 -pitoisuus (µg/m 3 ) Rauhala Hamina tuulisektori (asteluku) Kuva. NO 2 -pitoisuuden tuntikeskiarvot eri tuulensuuntaluokissa. (etelä=18 o, pohjoinen= o /36 o, itä=9 o, länsi=27 o ) 2 Rauhala NO2 2 Hamina NO Kuva 11. NO 2 -pitoisuuden tuntiarvot tuulen suunnan mukaan katutason mittausasemilla Rauhalassa ja Haminassa Typpidioksidipitoisuuksien kehitys Typen oksidien mittaukset käynnistyivät Rauhalassa vuonna NO 2 -pitoisuuksien kuukausikeskiarvojen kehittymistä Rauhalan mittausasemalla mittausten alkuajoista näihin päiviin on havainnollistettu kuvassa 12. Kuva kertoo kuukausikeskiarvojen lähteneen selvään laskuun vuodesta 25 alkaen. Jyrkintä pitoisuuslasku oli vuosina Sen jälkeen pitoisuuksien pieneneminen on ollut hitaampaa.

23 NO 2 -pitoisuus (µg/m 3 ) NO 2 :n kk-keskiarvo (µg/m 3 ) Rauhala kk liukuva keskiarvo kuukausi Kuva 12. NO 2 :n kuukausikeskiarvot ja pitoisuuksien kehitys Rauhalassa v Sama suuntaus näkyy myös typpidioksidin vuosipitoisuuksissa. Pitoisuudet ovat olleet selvästi alle typpidioksidin vuosiraja-arvon (4 µg/m 3 ) ja pysyneet viimeiset kymmenen vuotta melko vakiintuneella tasolla. Typpidioksidin vuosi-, vuorokausi- ja tuntipitoisuuksien kehittyminen Rauhalan mittausasemalla vuosina on esitetty kuvassa vuorokausiarvo tuntiarvo vuosikeskiarvo vrk-ohjearvo tuntiohjearvo vuosiraja-arvo Kuva 13. NO 2 :n korkeimmat vuorokausi- ja tuntiohjearvoon sekä vuosiraja-arvoon verrattavat pitoisuudet Rauhalassa vuosina

24 kk-keskiarvo (µg/m 3 ) 24 Kuvassa 14 on esitetty Rauhalan mittausasemalta saadut NO 2 :n kuukausikeskiarvot vuonna 218 sekä vuosien pienimpien ja suurimpien keskiarvojen vaihtelu. Vuonna 218, kevättä lukuun ottamatta, NO 2 :n kuukausikeskiarvot olivat tarkastelujakson vaihteluvälin alarajoilla kuukausi min-max Rauhala 218 Kuva 14. NO 2 :n kuukausikeskiarvot vuonna 218 ja vuosien minimit ja maksimit. Typpidioksidin lyhytaikaispitoisuudet ovat vaihdelleet huomattavasti vuosien varrella. Korkeimmat tuntiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet mitattiin Rauhalassa vuonna 25 (131 µg/m 3 ) ja korkeimmat vuorokausiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vuonna 24 (82 µg/m 3 ). Tuloksiin vaikuttavat monet tekijät, mm. meteorologiset tekijät, laitosten päästömäärät sekä liikennemäärien ja otsonipitoisuuden vaihtelut. Viime vuosina typpidioksidipitoisuuksien ajallinen vaihtelu selittynee pääasiassa sään vaihteluilla.

25 TRS:n 2. suurin vrk-arvo (µgs/m 3 ) HAISEVAT RIKKIYHDISTEET (TRS) TRS-pitoisuuksien kehittyminen ja pitoisuustaso vuonna 218 Haisevien rikkiyhdisteiden (TRS) vuosipitoisuus oli Rauhalan ja mittausasemalla μgs/m 3 ja Kotkansaarella 1 μgs/m 3. Kuukausikeskiarvot vaihtelivat 2 μgs/m 3. Vuosi- ja kuukausikeskiarvot vastasivat tasoltaan esimerkiksi Imatralla, Mansikkalan, Pelkolan ja Rautionkylän mittauksista vuonna 218 saatuja keskiarvoja /14/. TRS:n vuorokausipitoisuudelle terveydellisin perustein asetettu ohjearvo ( μgs/m 3 ) alittui kummallakin mittausasemalla. Suurin ohjearvoon verrattava pitoisuus oli Rauhalassa 2 μgs/m 3 ja Kotkansaarella 6 μgs/m 3. Kotkansaarella korkeimmat vuokausipitoisuudet ajoittuivat huhti- ja toukokuuhun. Yhtä korkeita ohjearvoon verrattavia pitoisuuksia on viimeksi ollut vuonna Ohjearvoon verrannolliset pitoisuudet on esitetty kuvassa Rauhala Kotkansaari ohjearvo kuukausi Kuva 15. Haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuudet verrattuna vuorokausiohjearvoon. TRS-pitoisuutta on mitattu Kotkassa 199-luvun alkupuolelta lähtien, jona aikana TRS:n ohjearvo on ylittynyt viisi kertaa; Rauhalaa edeltäneellä mittausasemalla Sunilan Tupakadulla vuosina 1992, 1993, 1996, 1997 ja TRS-mittaukset siirrettiin Sunilasta Rauhalaan v. 2. Nykyisillä mittausasemilla vuorokausiohjearvo ei ole ylittynyt kertaakaan. Korkeimpien vuorokausiohjearvoon verrannollisten pitoisuuksien kehitystä vuosina on havainnollistettu kuvassa 16.

26 TRS-pitoisuus (µgs/m 3 ) TRS-pitoisuus (µgs/m 3 ) Kotkansaari 13 m Rauhala (v asti Sunila) ohjearvo 5 Kuva 16. Haisevien rikkiyhdisteiden ohjearvoon verrannolliset korkeimmat vuorokausiarvot vuosina Ohjearvo tuli voimaan Kuvassa 17 on esitetty TRS:n 99 % tuntiarvojen kehitys vuosina TRS:n lyhytaikaisarvoissakin näkyy selvä laskeva trendi erityisesti vuoden 1997 jälkeen. Viime vuosina haisevien rikkiyhdisteiden lyhytaikaispitoisuudet ja niiden vaihtelut ovat olleet entistä pienempiä, poikkeuksena tarkasteluvuoden 218 huhti- ja toukokuu, jolloin Kotkansaaren mittausasemalla mitattiin poikkeuksellisen korkeita TRS-pitoisuuksia. Haisevien rikkiyhdisteiden tuntiarvoille ei ole asetettu kansallisia ohjausarvoja. 4 3 Kotkansaari 13 m Rauhala (v asti Sunila) 2 Kuva 17. Haisevien rikkiyhdisteiden korkeimmat 99 % tuntiarvot vuosina

27 Hajutuntien esiintyminen Hajun esiintymistiheyttä ja viihtyvyyshaittaa voidaan arvioida hajutuntien lukumäärän perusteella. Useilla sellupaikkakunnilla hajutunniksi on luokiteltu tunti, jolloin TRS:n tuntikeskiarvo on suurempi tai yhtä suuri kuin 3 μgs/m 3. Taulukossa 4 on esitetty hajutuntien lukumäärät Kotkan mittausasemilla vuosina Taulukko 4. Hajutuntien esiintyminen vuosina ASEMA Kotkansaari TRS>3 µgs/m 3 TRS> µgs/m 3 mittausaika (h) Rauhala TRS>3 µgs/m 3 TRS> µgs/m 3 mittausaika laitosten TRS-päästö (t/a) Tutkimusten mukaan selvää haittaa hajuista koetaan silloin, kun niitä esiintyy yli 3 5 % ajasta /18/. VTT:n selvityksessä Hajuohjearvojen perusteet (VTT 1995) on esitetty ohjearvosuositus hajujen esiintyvyydelle. Sen mukaan hajuja saisi esiintyä 3 9 % vuoden tunneista hajun miellyttävyysasteesta riippuen. Alarajaa voidaan soveltaa laadultaan epämiellyttäville hajuille (esim. öljynjalostamon tai sellutehtaan hajut) ja ylärajaa hajuille joiden miellyttävyysaste on vaihtelevampi (esim. kahvipaahtimon tai leipomon hajut) /19/. Rauhalan mittausasemalla oli hajutunteja noin,5 % mittausajasta, hieman enemmän kuin vuonna 217. Kotkansaarella hajutunteja oli poikkeuksellisen paljon, yli 2 % mittausajasta. Eniten niitä oli Kotkansaarella huhti- ja toukokuussa, yli 9 % mittausajasta (taulukko 5). Kotkansaarella hajutunteja oli vuonna 218 enemmän kuin Imatralla Rautionkylän (169 kpl) ja Mansikkalan (29 kpl) mittausasemilla /14/. Taulukko 5. TRS-pitoisuuden 3 μgs/m 3 ylittäneiden tuntien lukumäärä vuonna 218. Kotkansaari kk mittausaika (h) TRS > 3 µgs/m 3 mittausaika (h) TRS > 3 µgs/m Rauhala yht

28 TRS-pitoisuus (µgs/m 3 ) TRS-pitoisuus (µgs/m 3 ) 28 Kotkansaaren hajutunneista iso osa johtui Kotkamills Oy:n jätevedenpuhdistamon toimintahäiriöistä, jotka lisäsivät myös puhdistusprosessissa syntyvän kuitulietteen hajuhaittoja. Tilanteen parantamiseksi laitoksella toteutettiin lukuisa määrä erilaisia jätevedenpuhdistusprosessin tehostamis- ja parannustoimia. Niistä viimeisimpänä, vuodenvaihteessa 218/219 toteutettiin häiriötilanteissa myös tehtaan jätevesien purkupaikkana toimivan tukkialtaan ruoppaus. Kotkan ympäristöpalveluille tuli vuoden aikana 21 selluteollisuuden hajupäästöihin liittynyttä yhteydenottoa. Eniten ja voimakkaimpia hajuhaittoja koettiin Kotkansaarella huhti- ja toukokuussa. Kotkansaarella korkein TRS-pitoisuus oli 38 µgs/m 3, joka mitattiin Rauhalassa korkein TRS:n tuntipitoisuus oli 34 µgs/m 3, joka mitattiin Se liittyi Stora Enso Oy:n Sunilan tehtaan käynnistysvaikeuksiin. Kuvassa 18 on havainnollistettu tuulen suunnan ja paikallisten päästölähteiden yhteyttä mitattuihin TRS-pitoisuuksiin. Rauhalassa korkeimmat pitoisuudet ajoittuvat etelänpuoleisille tuulille ja Kotkansaarella idän puoleisille tuulille. Tyynellä säällä Rauhalassa oli neljä hajutuntia, Kotkansaarella neljätoista. 4 Rauhala TRS 3 2 tuulensuunta (asteluku) 4 Kotkansaari TRS 3 2 tuulensuunta (asteluku) Kuva 18. TRS-pitoisuudet tuulensuunnan mukaan Rauhalassa ja Kotkansaarella.

29 PM :n 2. korkein vrk-arvo (µg/m 3 ) HENGITETTÄVÄT HIUKKASET (PM ) JA PIENHIUKKASET (PM 2.5 ) PM -pitoisuuksien ohje- ja raja-arvovertailu Hengitettävien hiukkasten vuosipitoisuudelle asetettu raja-arvo (4 µg/m 3 ) ja WHO:n suosituksenomainen vuosiohjearvo (2 µg/m 3 ) alittuivat kaikilla mittausasemilla. PM :n vuosikeskiarvo oli Rauhalan mittausasemalla 16 µg/m 3, Kotkansaarella* jaksolla tammikuu-lokakuu 14 µg/m 3 ja Haminassa* jaksolla maaliskuu-joulukuu 14 µg/m 3. *) tulosten määrä ei riitä raja-arvovertailuun Kotkassa pitoisuudet olivat suurempia kuin vuonna 217. Ne olivat myös hieman korkeampia kuin esimerkiksi Imatran mittausasemilla. Siellä PM -pitoisuuden vuosikeskiarvot vaihtelivat µg/m 3 vuonna 218 /14/. Ilmatieteen laitoksen ylläpitämällä Virolahden taustamittausasemalla vuosina 216 ja 217 vuosikeskiarvot olivat 8,9 µg/m 3 ja 8,6 µg/m 3 /16/. PM :n vuorokausiohjearvo (7 µg/m 3 ) ei ylittynyt millään mittausasemalla. PM :n vuorokausipitoisuus oli Rauhalassa katutasolla enimmillään 73 % ohjearvosta, Kotkansaarella kattotasolla (13 m) enimmillään 53 % ja Haminassa katutasossa enimmillään 97 % vuorokausiohjearvosta (kuva 19) Rauhala 218 Kotkansaari 218 Hamina 218 ohjearvo Kotkansaari 217 Rauhala 217 Hamina kuukausi Kuva 19. PM :n pitoisuudet verrattuna vuorokausiohjearvoon. PM -pitoisuuden vuorokausiraja-arvo (5 µg/m 3 ) ei ylittynyt, sillä raja-arvotason ylitysten lukumäärä jäi alle sallitun, 35 ylitystä kalenterivuodessa. Raja-arvoon verrannollinen tunnusluku (36. suurin vuorokausiarvo) oli Rauhalassa 29 µg/m 3 ja Kotkansaarella* ja Haminassa* 23 µg/m 3. Rauhalassa vuorokausiraja-arvoon verrannollinen pitoisuus oli suurempi kuin esimerkiksi Imatralla vuonna 218. Siellä vastaava pitoisuus vaihteli eri mittauspisteissä µg/m 3 /14/. Raja-arvotaso ylittyi Rauhalan mittausasemalla 6 päivänä (1.3., 31.3., 12.4., 5.7., ja ) ja Haminassa 8 päivänä (28.3., 31.3., 9.4., , ja ). WHO:n suosituksenomainen ohjearvo PM :n vuorokausipitoisuudelle on 5 µg/m 3. WHO suosittaa, että ohjearvoa noudatetaan 99 %:sti, jolloin tason 5 µg/m 3 ylityksiä voisi olla enintään 3 kappaletta /2/. *) tulosten määrä ei riitä raja-arvovertailuun

30 PM :n ja PM 2.5 :n kk-arvot (µg/m 3 ) Pienhiukkaset (PM 2.5 ) Kotkansaaren ja Haminan mittausasemalla Tulosten yhteenvetotaulukko on esitetty liitteessä 4 ja mittausjakson PM 2.5 -pitoisuuksien vuorokausi-keskiarvot graafisesti liitteessä 5. Pienhiukkasten vuosipitoisuus oli kattotasolla sijaitsevalla Kotkansaaren mittausasemalla 8 µg/m 3, joka oli noin kolmasosan voimassa olevasta vuosiraja-arvosta, 25 µg/m 3. Se oli myös pienempi kuin Maailman Terveysjärjestön (WHO) suosituksenomainen vuosiohjearvo, µg/m 3. PM 2.5 :n vuosipitoisuus oli lähellä alueellista taustatasoa. Ilmatieteen laitoksen Virolahden taustamittausasemalla vuosina 216 ja 217 pienhiukkasten vuosikeskiarvot olivat 6 µg/m 3 ja 4,4 µg/m 3 /16/. Vuonna 218 Imatran kaupunkialueella, Teppanalassa PM 2.5 :n vuosikeskiarvo oli 6 µg/m 3 /14/. Haminassa pienhiukkasia mitattiin liikenteen vaikutuspiirissä jaksolla maaliskuu-joulukuu. Mittausjakson PM pitoisuuden keskiarvo oli 11 µg/m 3, hieman suurempi kuin WHO:n suositus. PM 2.5 -pitoisuuden kuukausikeskiarvot vaihtelivat Kotkansaarella 5 11 µg/m 3 ja Haminassa 7 16 µg/m 3 (kuva 2). Hieman tavallista tasoa korkeampia pitoisuuksia mitattiin Kotkansaarella helmi-, huhti-, touko- ja heinäkuussa ja Haminassa maalis-, huhti-, touko- ja heinäkuussa. Tulosten mukaan vähintään puolet hengitettävistä hiukkasista oli pieniä hiukkasia. Kotkansaari PM Kotkansaari PM2.5 Hamina PM Hamina PM Kuva 2. PM - ja PM 2.5 -pitoisuuden kuukausikeskiarvot Kotkansaaren ja Haminan mittausasemalla vuonna 218. Pienhiukkasille ei ole asetettu vuorokausiohje- tai vuorokausiraja-arvoja Suomessa. WHO:n suosituksenomainen vuorokausiohjearvo, 25 µg/m 3, ylittyi Kotkansaaren mittausasemalla yhtenä päivänä (16.4.) ja Haminassa 12 päivänä ( , 31.3., 1.4., , 15.5., 14.. ja ). Korkein PM 2.5 :n vuorokausipitoisuus oli Kotkansaarella 28 µg/m 3 ja Haminassa 4 µg/m 3 ja korkein tuntipitoisuus Kotkansaarella 51 µg/m 3 ja Haminassa 3 µg/m 3. Ne ajoittuivat huhtikuulle. Haminassa mitattu korkein tuntipitoisuus on huomattavan korkea. Esimerkiksi Imatran Teppanalassa vuonna 218 korkein tuntipitoisuus oli 51 µg/m 3 ja vuonna 217 pääkaupunkiseudun mittausasemalla Tikkurilassa 68 µg/m 3 (Tikkurila) /14, 15/.

31 PM -ja PM 2.5 -pitoisuus (µg/m 3 ) PM :n kk-keskiarvo (µg/m 3 ) PM -ja PM 2.5 -pitoisuuksien ajallinen vaihtelu PM -pitoisuuksien kuukausikeskiarvot vaihtelivat 8 23 µg/m 3 ja PM 2.5 -pitoisuuksien 5-16 µg/m 3. Korkeimmat pitoisuudet mitattiin keväällä liikenteen vaikutuspiirissä, jolloin molempien pitoisuuksia nosti aiempaa pitkäkestoisempi katupölykausi (kuva 21). Aiempaa korkeampia hengitettävien hiukkasten kuukausikeskiarvoja saatiin myös Kotkansaarelta helmi-, huhti-, touko- ja heinäkuussa. 4 3 Kotkansaari 13 m PM Hamina PM Rauhala PM Kotkansaari PM2.5 Hamina PM kuukausi Kuva 21. PM - ja PM 2.5 -pitoisuuden kuukausikeskiarvot vuonna 218. Hengitettävien hiukkasten ja pienhiukkasten vuorokausi- ja viikonpäivävaihtelu on esitetty kuvissa Rauhalassa PM -pitoisuudet olivat hieman muita viikonpäiviä korkeampia keskiviikkoisin, torstaisin ja perjantaisin, Kotkansaarella, kattotasolla keskiviikkoisin ja torstaisin ja Haminassa keskiviikkoisin. Kotkansaaren mittausasemalla PM 2.5 -pitoisuuksissa ei erottunut päivittäisvaihtelua. Myös Haminassa pienhiukkasten päiväkohtainen pitoisuusvaihtelu oli hyvin pientä Kotkansaari PM Rauhala PM Hamina PM2.5 Hamina PM Kotkansaari PM2.5 Kuva 22. ma ti ke to pe la su viikonpäivä PM -ja PM 2.5 -pitoisuuksien päivittäisvaihtelu

32 PM 2.5 -pitoisuus (µg/m 3 ) PM -pitoisuus (µg/m 3 ) 32 Rauhalassa PM -pitoisuudet olivat korkeimmillaan arkisin klo 8 9 ja klo 18 23, Haminassa klo 9 12 ja klo Kotkansaarella pitoisuudet olivat pienempiä kuin muilla mittausasemilla, koska katupölyn ja liikenneperäisten hiukkasten vaikutus ilmanlaatuun on korkealla vähäisempi kuin katutasossa. Korkeimmillaan pitoisuudet olivat Kotkansaaren mittausasemalla arkisin klo Viikonloppuisin PM -pitoisuudet olivat Rauhalan ja Haminan mittausasemalla korkeimmillaan iltayöstä, Kotkansaarella hieman varhemmin illalla. Viikonloppuvaihtelun syynä voi olla tuulen tyyntyminen, myöhäisiltoina vilkastunut liikenne, mahdollisesti myös asuinkiinteistöissä tapahtunut puun pienpoltto. Myös pienhiukkasten pitoisuuksien vuorokausivaihtelu oli suurinta katutasossa, Haminan mittausasemalla. Korkeimmillaan PM 2.5 -pitoisuudet olivat arkisin klo Kotkansaaren mittausasemalla PM 2.5 :n pitoisuuksissa ei päivän mittaan ollut juurikaan vaihtelua. 3 Rauhala arki Hamina arki Kotkansaari arki Rauhala la-su kellonaika Kuva 23. PM -pitoisuuden vuorokausivaihtelu arkisin ja viikonloppuisin Kotkansaari arki Kotkansaari la-su Hamina arki Hamina la-su kellonaika Kuva 24. PM 2.5 -pitoisuuden vuorokausivaihtelu arkisin ja viikonloppuisin.

33 PM - ja PM 2.5 -pitoisuus (µg/m 3 ) PM -ja PM 2.5 -pitoisuuksien tuulensuuntien mukainen vaihtelu Hiukkasten pitoisuuksissa erottui tuulensuuntaan ja -nopeuteen liittyvää vaihtelua (kuva 23). Hengitettävien hiukkasten pitoisuudet olivat kaikilla asemilla korkeimmillaan tyynellä säällä, Haminassa myös koillisen puoleisilla tuulilla. Pienhiukkasten pitoisuudet olivat puolestaan korkeimmillaan Kotkansaarella idän puoleisilla tuulilla (6 9 astetta) ja Haminassa koillisen ja idän puoleisilla tuulilla (3 9 astetta). Pienhiukkasten pitoisuudet olivat Haminan mittausasemalla kaikilla tuulensuunnilla suurempia kuin Kotkansaarella. Ero johtuu mittausasemien sijainnista. Kotkansaaren mittausasema sijaitsee 13 metrin korkeudessa, jossa alueellisella taustapitoisuudella on näkyvämpi vaikutus pienhiukkasten pitoisuustasoihin kuin katutasossa. Liikenneympäristöissä niiden pitoisuuksia nostavat myös pakokaasuissa olevat hiukkaset sekä katupölyn sisältämät pienhiukkaset, paikoin ja ajoittain myös puun pienpoltosta peräisin olevat hiukkaset. Tuulensuunnan vaikutusta PM :n ja PM 2.5 :n tuntipitoisuuksiin on havainnollistettu kuvissa 25 ja Kotkansaari PM Hamina PM Kotkansaari PM2.5 Rauhala PM tyhjä Hamina PM tuulisektori (asteluku) Kuva 25 PM - ja PM 2.5 -pitoisuuksien tuntikeskiarvot eri tuulensuuntaluokissa (tuulensuunta on etelästä asteluvulla 18, pohjoisesta asteluvuilla ja 36, idästä asteluvulla 9 ja lännestä asteluvulla 27.

34 Kuva PM2.5-pitoisuus (µg/m3) Kotkansaari PM Hamina PM 12 6 Rauhala PM PM-pitoisuus (µg/m3) PM-pitoisuus (µg/m3) 4 PM2.5-pitoisuus (µg/m3) PM-pitoisuus (µg/m3) 34 4 Kotkansaari PM Hamina PM PM-ja PM2.5-pitoisuuksien tuntikeskiarvot tuulensuunnan mukaan.

35 PM :n kk-keskiarvo (µg/m 3 ) PM :n kk-keskiarvo (µg/m 3 ) PM :n vuosikeskiarvo (µg/m 3 ) PM -pitoisuuksien kehitys Kotkan mittausasemilla PM :n vuosipitoisuudet ovat olleet vuosina selvästi alle vuosiraja-arvon (4 µg/m 3 ). Viime vuosina vuosipitoisuus on ollut ollut kummallakin mittausasemalla 15 µg/m 3 tuntumassa. Vuonna 218 vuosipitoisuutta nosti ennen kaikkea maalis-huhtikuulle ajoittunut aiempia vuosia voimakkaampi katujen pölyäminen. Myös kaupunkitaustan (Kotkansaari) pitoisuustasot olivat mittausjaksolla tammikuu-lokakuu aiempia vuosia korkeampia. (kuva 27). Kotkansaari 13 m Rauhala vuosiraja-arvo Kuva 27 PM -pitoisuuden vuosikeskiarvojen kehitys Kotkassa vuosina Huom. Kotkansaaren tulokset vuodelta 218 eivät riitä vuosiraja-arvovertailuun. Tulos suuntaa-antava. PM :n kuukausikeskiarvot ovat laskeneet selvimmin Kotkansaaren mittausasemalla. Vuosina 2 26 PM -pitoisuuden kuukausikeskiarvo ylitti Kotkansaarella vielä melko usein tason 25 µg/m 3, mutta sen jälkeen pitoisuudet ovat yleensä jääneet tason 2 µg/m 3 alapuolelle. Rauhalan mittausaseman PM -pitoisuuksien kuukausikeskiarvoissa erottuu maalis-huhtikuulle ajoittuvien katupölypiikkien lyheneminen 3 µg/m 3 ylittäneet PM :n kuukausikeskiarvot ovat selvästi harvinaistuneet. (kuva 28) 5 Kotkansaari 13 m 12 kk liukuva keskiarvo 5 Rauhala 12 kk liukuva keskiarvo kuukausi kuukausi Kuva 28. PM : n kuukausiarvojen kehitys v

36 ylitysten lukumäärä (kpl/vuosi) kk-keskiarvo (µg/m 3 ) kk-keskiarvo (µg/m 3 ) 36 Kuvassa 29 on esitetty Kotkan mittausasemilta saatujen PM -pitoisuuksien kuukausikeskiarvot vuonna 218 sekä vuosien pienimpien ja suurimpien kuukausikeskiarvojen vaihtelu. Vuonna 218 PM -pitoisuudet olivat molemmilla mittausasemilla tarkastelujakson ylärajoilla helmi-, touko- ja elokuussa, Rauhalassa myös jaksolla syyskuu-marraskuu. PM :n mittaukset päättyivät kokonaan Kotkansaaren mittausasemalla min-max Kotkansaari 13 m min-max Rauhala kuukausi kuukausi Kuva 29 PM : n kuukausikeskiarvot vuonna 218 ja vuosien minimit ja maksimit Kuvassa 3 on esitetty vuorokausiraja-arvotason 5 µg/m 3 ylittäneiden PM -pitoisuuksien lukumäärät vuosina Hengitettävien hiukkasten pitoisuudet ovat pysyneet Kotkassa reilusti voimassa olevien vuosi- ja vuorokausiraja-arvotasojen alapuolella. Vuorokausiraja-arvotaso on viime vuosina ylittynyt enimmillään kymmenenä päivänä vuodessa, kun sallittu vuotuinen ylitysmäärä on Kotkansaari Rauhala vrk-raja-arvo (sallitut ylitykset 35 kpl/vuosi) Kuva 3. Hengitettävien hiukkasten vuorokausiraja-arvotason (5 µg/m 3 ) ylityspäivien lukumäärät vuosina

37 37 7 ILMANLAATUINDEKSIT Päivittäisessä ilmanlaatutiedotuksessa käytetään ilmanlaatuindeksiä. Mittaustuloksista laskettu ilmanlaatuindeksi kuvaa vallitsevaa ilmanlaatutilannetta laatusanoilla: hyvä, tyydyttävä, välttävä, huono ja erittäin huono. Indeksi lasketaan tunneittain kullekin mittausasemalle ja niille ilmansaasteille, joita kyseisellä mittausasemalla mitataan. Indeksi kuvaa senhetkistä ilmanlaatua suhteutettuna ilmanlaadun ohje- ja raja-arvoihin. Kotkansaarella indeksin laskennassa otetaan huomioon hengitettävien hiukkasten (PM ), pienhiukkasten (PM 2.5 ) ja haisevien rikkiyhdisteiden (TRS) pitoisuudet, Rauhalassa typpidioksidin (NO 2 ), PM :n ja TRS:n pitoisuudet ja siirrettävällä mittausasemalla NO 2 :n PM :n ja PM 2.5 :n pitoisuudet. Eri asemien indeksit eivät siten ole välttämättä täysin vertailukelpoisia keskenään. On huomattava, että indeksi ei ota huomioon mahdollisia ilmansaasteiden yhteisvaikutuksia. Ilmanlaatu määräytyy huonoksi kun indeksin arvo ylittää. Huono tai erittäin huono ilmanlaatu voi aiheuttaa haitallisia terveysvaikutuksia herkillä ihmisillä. (taulukko 6) Taulukko 6. Ilmanlaatuindeksit ja niiden luonnehdinta Indeksin arvo Ilmanlaatuluokka terveys- ja ympäristövaikutukset 5 hyvä ei todettuja terveysvaikutuksia lieviä luontovaikutuksia pitkällä aikavälillä tyydyttävä terveysvaikutukset hyvin epätodennäköisiä lieviä luontovaikutuksia pitkällä aikavälillä 76 välttävä terveysvaikutukset epätodennäköisiä selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä 1 15 huono terveysvaikutukset mahdollisia herkillä yksilöillä selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä 151 erittäin huono terveysvaikutukset mahdollisia herkillä väestöryhmillä selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä 7.1 Ilmanlaatu indekseillä määriteltynä Indeksien perusteella ilmanlaatu oli Kotkan ja Haminan mittausasemilla hyvä tai tyydyttävä suurimman osan ajasta. Kotkansaarella kattotasolla ilmanlaatu oli hyvä 74 % ja tyydyttävä 26 % vuoden päivistä. Rauhalan mittausasemalla ilmanlaatu oli hyvä 77 % ajasta ja tyydyttävä 21 % ajasta. Haminassa se oli hyvä 65 % ja tyydyttävä 3 % ajasta. Rauhalassa ilmanlaatuluokka määräytyi valtaosin hengitettävien hiukkasten ja Haminassa pienhiukkasten pitoisuuksien perusteella. Kotkansaarella ilmanlaatuluokan laukaisijoina olivat pienhiukkasten lisäksi myös aiempaa useammin haisevat rikkiyhdisteet. Pienhiukkasia mitataan ainoastaan Kotkansaarella ja siirrettävällä mittausasemalla. Ilmanlaatu heikkeni välttäväksi Rauhalassa 6 päivänä (1.3., 31.3., 12.4., 5.7., ja ), Kotkansaarella 1 päivänä (16.4.) ja Haminassa 14 päivänä ( , 24.3., 31.3., 1.4., , 15.5., 14.., ja ). Välttävän ilmanlaatuluokan laukaisi Rauhalassa ja Haminassa hengitettävät hiukkaset ja Kotkansaarella pienhiukkaset. Huonoksi ilmanlaatu ei heikentynyt yhtenäkään päivänä.

38 indeksin arvo indeksin arvo indeksin arvo 38 Vuoden 218 vuorokausi-indeksit on esitetty kuvissa Vuorokausi-indeksit ovat kunkin vuorokauden korkeimpien tunti-indeksien keskiarvoja päivämäärä Kuva 31. Keskimääräiset vuorokausi-indeksit Kotkansaaren (13 m) mittausasemalla. (PM :n mittausjakso ) päivämäärä Kuva 32. Keskimääräiset vuorokausi-indeksit Rauhalan (3 m) mittausasemalla päivämäärä Kuva 33. Keskimääräiset vuorokausi-indeksit Haminan (3 m) mittausasemalla (mittausjakso ).

39 heikentyneiden ilmanlaatutuntien kokonaismäärä 39 Ilmanlaatu oli Rauhalan mittausasemalla välttävä, huono tai erittäin huono yhteensä 279 tunnin ajan, Kotkansaarella kattotasolla 27 tunnin ajan ja Haminassa katutasossa 473 tunnin ajan. Rauhalassa ja Kotkansaarella heikentyneen ilmanlaadun tunteja oli huomattavasti edellisvuotta enemmän. (kuva 34). Heikentyneiden ilmanlaatutuntien määriä kasvattivat voimakkaan katupölykauden nostamat hengitettävien hiukkasten pitoisuudet, Kotkansaarella myös pienhiukkasten ja ajoittain korkeiden haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuudet Rauhala Kotkansaari Kuva 34. Heikentyneiden ilmanlaatutuntien kokonaismäärät vuosina Eniten heikentyneen ilmanlaadun tunteja oli Rauhalan ja Haminan mittausasemilla maalis- ja huhtikuussa, Kotkansaarella huhtikuussa. Rauhalassa ne johtuivat pääsääntöisesti kohonneista hengitettävien hiukkasten pitoisuuksista ja Haminassa pienhiukkasten pitoisuuksista. Kotkansaarella noin puolet heikentyneistä ilmanlaatutunneista aiheutui pienhiukkasista, yksi neljännes hengitettävistä hiukkasista ja yksi neljännes haisevista rikkiyhdisteitä. Korkein ilmanlaatuindeksin arvo oli Rauhalassa 164 (PM 29.6.), Kotkansaarella kattotasolla 13 (TRS 22.5.) ja Haminassa 229 (PM 3.6.). Heikentyneiden ilmanlaatutuntien ajoittuminen eri kuukausille on esitetty taulukossa 7. Taulukko 7. Heikentyneiden ilmanlaatutuntien ajoittuminen eri kuukausille vuonna 218 Rauhala 3 m Kotkansaari 13 m Hamina 3 m kuukausi v h eh v h eh v h eh tammikuu helmikuu maaliskuu huhtikuu toukokuu kesäkuu heinäkuu elokuu 17 6 syyskuu lokakuu marraskuu joulukuu yhteensä aiheuttaja PM 93 %, NO 2 4 %, TRS 3 % PM 29 %, TRS 27 %, PM % % PM 18 %, PM %

40 PM :n tuntipitoisuus (µg/m 3 ) 4 8 KATUPÖLY- JA MUUT POIKKEUKSELLISET ILMANLAATUTILANTEET Ilmanlaatu voi heiketä äkillisesti erilaisissa episoditilanteissa. Ne ovat tapahtumasarjoja, joiden aikana ilman epäpuhtauksien pitoisuudet kohoavat useiden tuntien tai vuorokausien ajaksi huomattavasti tavanomaista korkeammiksi. Episodi voi syntyä poikkeuksellisessa päästötilanteessa, erityisesti talvisin heikentyneissä ilmakehän sekoittumisoloissa ja pienhiukkasten kaukokulkeumatilanteissa. Ne voivat ilmetä usein samanaikaisina kohonneina pitoisuuksina laajoilla alueilla. Suomessa ilmanlaatuepisodit liittyvät usein katujen pölyämiseen ja kylminä, heikkotuulisina pakkaspäivinä esiintyviin inversiotilanteisiin. Etelä-Kymenlaaksossa episoditilanteita aiheuttavat tyypillisesti keväinen katupöly, pienhiukkasten, kuten rajantakaisten maastopalojen ja peltojen kulotusten aiheuttamat kaukokulkeumat, joskus myös heikkotuulisessa pakkassäässä kohonneet typen oksidien pitoisuudet. Vuonna 218 lyhytaikaisia inversiotilanteita esiintyi lähinnä helmi- ja marraskuussa. Ne eivät heikentäneet ilmalaatua merkittävästi. Katupölyjakson ajankohta, kesto ja voimakkuus vaihtelevat vuosittain, muun muassa kevään etenemisen ja sääolojen sekä talven hiekoitustarpeen ja hiekanpoiston etenemisen mukaan. Etelä- Suomessa kevätpölykausi ajoittuu yleensä maalis-toukokuuhun. Vuonna 218 helmi- ja maaliskuu olivat tavallista kylmempiä ja kevät eteni hitaasti. Talvi löysensi otettaan vasta maaliskuun viimeisinä päivinä. Ensimmäiset merkit katupölystä saatiin päivälämpötilojen noustua plusasteiden puolelle, kun liikenne pääsi nostamaan katupölyä ilmaan auringon ja tuulen kuivattamilta tien pinnoilta. Huhtikuu oli pitkälti aurinkoinen ja vähäsateinen. Sateettomat poutapäivät antoivat uutta vauhtia katujen pölyämiselle, joka oli voimakkaimmillaan kuukauden toisella viikolla. Hengitettävien hiukkasten pitoisuudet nousivat etenkin liikennepainotteisilla mittausasemilla, Haminassa ja Rauhalassa (kuva 35). 25 Kotkansaari PM Hamina PM Rauhala PM lämpötila (oc) lämpötila ( o C astetta) -15 Kuva 35. Hengitettävien hiukkasten tuntipitoisuudet ja ulkolämpötila mittausasemilla

41 1: 13: 1: 13: 1: 13: PM :n tuntipitoisuus (µg/m 3 ) 41 Katupöly ei ole aina pelkästään kevääseen ajoittuva ilmanlaatuongelma. Säistä riippuen katupölyä voi nousta ilmaan myös muina vuodenaikoina. Vuonna 218 niin kävi marraskuussa, joka oli vähäsateinen ja tavallista leudompi ja jolloin tienpinnat olivat paljaita ja kuivia. Liikenne pääsi tuolloin nostamaan katupölyä ilmaan muutamaankin otteeseen. Erityisen pölyinen päivä oli , jolloin hiukkaspitoisuuksien nousu oli nähtävissä useilla muillakin paikkakunnilla Suomessa. (kuva 36) Rauhala PM Hamina PM lämpötila lämpötila ( o C aste) kellon aika Kuva 36. Hengitettävien hiukkasten tuntipitoisuudet Pienhiukkasten pitoisuudet nousivat tavallista korkeammiksi, WHO:n vuorokausiohjearvotason yläpuolelle Haminan liikennepainotteisella mittausasemalla maaliskuussa, heikkotuulisessa pakkassäässä (3. ja 4.3.), katupölykaudella (31.3., 1.4. ja ), pienehköissä kaukokulkeumatilanteissa ja 14..) ja ilmansaasteiden laimenemisoloja heikentäneessä inversiotilanteessa (19.11.). Kotkansaarella pienhiukkasia mitataan 13 metrin korkeudessa, jonka vuoksi matalalta ilmaan leviävät hiukkaspäästöt eivät näy niin herkästi sen mittaustuloksissa. Vuonna 218 pienhiukkaspitoisuus nousi WHO:n suositusarvon yläpuolelle Kotkansaaren mittausasemalla vain yhtenä päivänä (16.4.). Mahdollisesti kyse oli itäisten tuulten mukana levinneestä kaukokulkeumasta. Kuvassa 37 on esitetty pienhiukkasten tuntipitoisuuksien nousu Tuolloin pienhiukkasten pitoisuudet olivat kohonneita monilla muillakin Suomen mittausasemilla. Todennäköisesti kyse oli Keski-Euroopasta kaukokulkeutuneista hiukkasista. Mahdollisesti mukana oli myös Afrikasta pohjolaan levinneen harvinaisen lämpimän ilman mukana kulkeutunutta ainesta.

42 TRS:n tuntipitoisuus (µgs/m 3 ) 1: 13: 1: 13: 1: 13: 1: 13: 1: 13: 1: 13: 1: 13: 1: 13: PM 2.5 :n tuntipitoisuus (µg/m 3 ) 42 Kotkansaari PM2.5 Hamina PM2.5 tuulensuunta tuulensuunta (aste) kellon aika Kuva 37. Pienhiukkasten tuntipitoisuudet Vuonna 218 Kotkamills Oy:n jätevesienkäsittelyssä oli toimintahäiriöitä, jotka aiheuttivat myös haasteita käsittelyprosessissa muodostuvan lietteen käsittelylle. Ilmanlaatuun nämä ongelmat heijastuivat poikkeuksellisina hajuhaittoina, jotka olivat pahimmillaan Kotkansaarella keväällä, huhti- ja toukokuussa. Kuvassa 38 on esitetty haisevien rikkiyhdisteiden tuntipitoisuudet jaksolta Jaksolle osuu myös yksi Sunilan tehtaan käynnistykseen liittynyt hajupäästö Tuulensuunta Rauhala TRS Kotkansaari TRS Tuulensuunta (asteluku) Kuva 38. TRS:n tuntipitoisuudet ja tuulensuunta Rauhalan ja Kotkansaaren mittausasemilla

43 43 9 YHTEENVETO JA PÄÄTELMÄT Päästömäärät edellisvuosien tasossa Etelä-Kymenlaakson ilmanlaatu on sekoitus metsä- ja paperiteollisuuden ja tie- ja alusliikenteen päästöjä sekä rajojentakaisia kaukokulkeumia. Oman lisänsä siihen tuovat päästöt energiantuotannosta ja puun pienpoltosta. Suurimmat päästöt keskittyvät Kotkaan, suurteollisuuden ja tiiviimmän kaupunkiasutuksen alueelle. Etelä-Kymenlaakson rikin oksidien, haisevien rikkiyhdisteiden ja hiukkasten päästöt ovat vähentyneet selvästi 198-luvulta, jolloin ne olivat suurimmillaan. Viime vuosina päästöjen lasku on tasaantunut ja päästöt ovat pysyneet melko vakiintuneella tasolla. Myös tieliikenteen terveydelle haitalliset pakokaasupäästöt ovat pudonneet selvästi viimeisten vuosikymmenten aikana. Siihen ovat vaikuttaneet mm. tiukentuneet pakokaasumääräykset ja aiempaa puhtaampien polttoaineiden käyttöönotto. Päästömäärien leikkaantuminen jatkunee edelleen. EUlainsäädäntö ja Suomen omat kansalliset sitoumukset tähtäävät myös liikenteen päästöjen huomattavaan vähentämiseen vuoteen 23 mennessä vuoden 25 tasosta. Vuonna 218 Kotkan ympäristöluvanvaraisten laitosten kokonaispäästöt olivat 353 t hiukkasia, 1885 t typenoksideita, 139 t rikin oksideita ja 7 t haisevia rikkiyhdisteitä. Kotkan tieliikenteen päästöiksi on arvioitu vuodelle 217 vastaavasti: hiukkaset 7 t ja typenoksidit 234 t. Liikenteen rikinoksidien päästöt ovat olleet vain,3 t. Typenoksidien ja hiukkasten päästöt olivat vähän pienemmät kuin vuonna 217. Rikin oksidien ja haisevien rikkiyhdisteiden päästöt olivat puolestaan hieman edellisvuotta suuremmat. Suurin pistemäinen päästölähde oli Stora Enso Oy:n Sunilan tehdas, joka tuotti runsaat 91 % Kotkan laitosten ja satamien yhteenlasketuista hiukkaspäästöistä, 42 % typenoksidien päästöistä ja 89 % haisevien rikkiyhdisteiden päästöistä. Haminassa suurin typenoksidien päästölähde oli HaminaKotka Satama Oy:n Haminan toiminta-alue, joka tuotti suurimman osan alueen laitosten NO x -päästöistä. Haminan tieliikenteen laskennalliset NO x -päästöt olivat hieman sataman päästöjä suuremmat. Lämmin ja kuiva kevät voimisti katujen pölyämistä, myös hajuhaitat ajoittuivat keväälle Vuonna 218 kevät oli aurinkoinen ja vähäsateinen mikä teki siitä myös erittäin otollisen aiempia vuosia voimakkaamman katupölykauden muodostumiselle. Myös hajuhaittojen suhteen vuosi 218 poikkesi edellisvuosista. Hajutunteja oli erityisesti Kotkansaarella huomattavasti aiempia vuosia enemmän. Haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuudet nousivat korkeimmilleen keväällä, huhtitoukokuussa. Typen oksidien osalta tilanne oli sangen hyvä. Niiden pitoisuudet pysyivät kaiken aikaan ohje- ja raja-arvotasojen alapuolella. Ilmanlaatuindeksien perusteella ilmanlaatu oli Kotkansaarella kattotasolla hyvä 74 %, Rauhalassa 77 % ja Haminassa 65 % vuoden päivistä. Välttäväksi ilmanlaatu luokittui 6 päivänä Rauhalan mittausasemalla, 14 päivänä Haminassa ja yhtenä Kotkansaarella. Välttävän, huonon ja erittäin huonon ilmanlaadun tunteja oli Kotkan mittausasemilla huomattavasti aiempaa enemmän. Kotkansaarella heikentyneen ilmanlaadun tunteja oli 27, yli viisi kertaa enemmän kuin vuonna 217. Rauhalassa niitä oli 279, lähes kaksinkertainen määrä vuoteen 217 verrattuna. Haminassa välttävän, huonon tai erittäin huonon ilmanlaadun tunteja oli yhteensä 473. Heikentyneiden ilmanlaadun tuntien

44 44 kokonaismääriä kasvattivat voimakkaan katupölykauden nostamat hiukkaspitoisuudet, Kotkansaarella myös ajoittain korkeiden haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuudet. Pienhiukkaset laukaisevat ilmanlaatuluokan herkemmin kuin muut mitattavat ilman epäpuhtaudet. Pienhiukkasia ei mitata Rauhalan mittausasemalla. Typen oksideja päätyy kaupunkiympäristöissä hengitysilmaan ennen kaikkea liikenteestä. Korkeat typpidioksidin pitoisuudet ovat olleet Suomessa lähinnä suurimpien kaupunkien keskusta-alueiden ongelma. Suurimmillaan pitoisuudet ovat yleensä vilkkaasti liikennöidyissä katukuiluissa. Kotkassa ja Haminassa typpidioksidin pitoisuudet eivät vuonna 218 nousseet tasolle, josta nykytietämyksen valossa aiheutuu todettuja terveysvaikutuksia. NO 2 :n pitoisuudet pysyivät selkeästi alle voimassa olevien vuosi-, vuorokausi- ja tuntiohje- ja raja-arvojen. Rauhalan mittausasemalla typpidioksidin vuosikeskiarvo oli samaa suuruusluokkaa kuin vuonna 217, vajaan kolmasosan vuosiraja-arvosta. Haminassa mittaustuloksia saatiin jaksolta , jona aikana NO 2 -pitoisuudet olivat samaa tasoa tai hieman pienempiä kuin edellisellä mittauskerralla, vuonna 212. Haminan NO 2 -pitoisuudet olivat myös yleensä hieman pienempiä kuin Rauhalassa ko. jaksolla mitatut pitoisuudet. Typpidioksidipitoisuudet ovat korkeita, kun tuntiarvo ylittää ohjearvotason 15 µg/m 3 tai EU:n raja-arvon 2 µg/m 3. Korkeimmat tuntipitoisuudet, Rauhalassa 98 µg/m 3 ja Haminassa 78 µg/m 3, mitattiin helmi- ja maaliskuussa, jotka olivat huomattavasti tavanomaista kylmempiä. Haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuutta ulkoilmassa ei säädellä EU:ssa, joten sille on käytössä vain kansallinen vuorokausiohjearvo. TRS-päästöjen laskun myötä ohjearvoylityksiä ei ole enää vuosiin esiintynyt Kotkassa. Myös vuonna 218 vuorokausipitoisuudet jäivät selvästi ohjearvoa pienemmiksi. Kotkansaarella hajuhaittaa kuvaavia hajutunteja esiintyi kuitenkin poikkeuksellisen paljon, 19 kappaletta ja yli 2 % mittausajasta. Pahimmillaan hajuhaitat olivat huhti- ja toukokuussa, jolloin niitä esiintyi yli 9 % mittausajasta. Kotkansaarella koetut hajuhaitat aiheutuivat valtaosin Kotkamills Oy:n jätevedenpuhdistamon toimintahäiriöistä, jotka heijastuivat myös jätevedenpuhdistusprosessissa syntyneen kuitulietteen laatuun ja käsittelyyn. Hajuista tuli Kotkan ympäristöpalveluille 21 yhteydenottoa vuonna 218. Niistä 15 liittyi Kotkamills Oy:n ja 5 Stora Enson Sunilan tehtaan hajupäästöihin. Hengitettävien hiukkasten pitoisuudet olivat korkeampia kuin vuonna 217, mikä varsinkin alkukeväällä johtui voimakkaasta katupölyjaksosta. Myös kaupunkitaustan (Kotkansaari) pitoisuudet olivat jaksolla tammikuu-lokakuu suurempia kuin edellisvuonna. Näin oli erityisesti helmi-, huhti-, touko- ja heinäkuussa. Voimassa olevia ohje- ja raja-arvoja ei kuitenkaan ylitetty. Rauhalassa PM - pitoisuuden vuosikeskiarvo oli 4 % EU:n vuosiraja-arvosta (4 µg/m 3 ) ja 8 % Maailman Terveysjärjestön (WHO) vuosiohjearvosta (2 µg/m 3 ). Kotkansaarella ja Haminassa vastaavat osuudet olivat 35 % ja 7 %. Hienon kevätsään vuoksi kadut pölisivät aiempaa voimakkaammin ja pidemmän aikaa mikä näkyi erityisesti liikenneympäristöissä tavallista korkeampina PM -pitoisuuksina. Hengitettävien hiukkasten vuorokausipitoisuudelle asetettu raja-arvotaso (5 µg/m 3 ) ylittyi 6 päivänä Rauhalan mittausasemalla ja 8 päivänä Haminassa (raja-arvo ylittyy, mikäli ylityksiä on yli 35). Suurin osa ylityksistä oli katupölyn aiheuttamia. Hengitettävien hiukkasten pitoisuuksissa esiintyi myös tuulensuuntaan ja -nopeuteen liittyvää vaihtelua. Kaikilla mittausasemilla niiden pitoisuuskeskiarvot olivat suurimmillaan tyynellä säällä. Haminassa tavallista tasoa korkeampia pitoisuuksia mitattiin myös koillisen puoleisilla tuulilla, mikä indikoi Rautatienkadun liikenteen ja katupölyn vaikutusta pitoisuuksiin.

45 45 Ihmisten terveyden kannalta haitallisimpina ilman epäpuhtauksina pidettyjen pienhiukkasten vuosipitoisuus oli kattotasolla Kotkansaarella 8 µg/m 3, noin kolmanneksen voimassa olevasta vuosirajaarvosta ja 8 % WHO:n terveysperusteisesta, huomattavasti tiukemmasta vuosiohjearvosuosituksesta ( µg/m 3 ). Haminassa PM 2.5 -pitoisuuden keskiarvo jaksolta oli 11 µg/m 3. WHO:n vuorokausiohjearvo (25 µg/m 3 ) ylittyi Kotkansaaren mittausasemalla yhtenä päivänä ja katutasolla Haminassa 12 päivänä. Pitoisuuksissa oli nähtävissä vuodenaikaan, vuorokaudenaikaan ja jonkin verran myös tuulensuuntiin liittyvää vaihtelua. Viikonpäiviin liittyvä vaihtelu oli sen sijaan melko pientä. Pienhiukkasten pitoisuudet olivat korkeimmillaan Kotkansaarella helmi-, huhti- ja toukokuussa ja idänpuoleisilla tuulilla. Haminassa pitoisuustasot olivat korkeimmillaan jaksolla maaliskuu-toukokuu sekä idän ja koillisen puoleisilla tuulilla. Katutasolla pienhiukkasten pitoisuudet olivat yleensä suurempia kuin kattotasolla, koska korkealla suurin vaikutus pienhiukkasten pitoisuuksiin on alueellisella taustapitoisuudella. Katutasossa pienhiukkasten pitoisuuksia nostavat myös katupölystä, pakokaasuista, puun pienpoltosta ja muista paikallisista lähteistä peräisin olevat päästöt. Vuoden 219 alusta hengitettävien hiukkasten ja pienhiukkasten tulostuksessa otettiin käyttöön alla olevat mittalaitekohtaiset korjauskertoimet ja -yhtälöt, joilla mittaustulokset korjataan vastaamaan vertailumenetelmällä saatavia tuloksia. Kertoimet perustuvat Ilmatieteen laitoksen ekvivalenttisuustesteihin. Kertoimien suuruus riippuu mittausmenetelmästä ja laitetyypistä, joten kertoimien vaikutus pitoisuuksiin vaihtelee mittausasemakohtaisesti. mittausasema ja mittalaite korjauskerroin Rauhala PM 1,247 siirrettävä PM,938 Kotkansaari PM 2.5,812y-,36 siirrettävä PM 2.5,812y-,36 Korjauskertoimien käyttöönotto tulee muuttamaan tuloksia niin, että hengitettävien hiukkasten pitoisuustaso on aiempaa korkeampi Rauhalan mittausasemalla ja aiempaa pienempi siirrettävällä mittausasemalla. Pienhiukkasten osalta pitoisuuksien pieneneminen riippuu pitoisuustasosta. Uusien kertoimien vuoksi hiukkasten mittaustulokset eivät ole enää suoraan verrannollisia aiempien vuosien mittaustuloksiin.

46 46 LÄHTEET 1. Sopimus alueellista ilmanlaadun tarkkailusta Etelä-Kymenlaaksossa vuosina Allekirjoitettu 12/ YM 219. Kansallinen ilmansuojeluohjelma 23. Ympäristöministeriön julkaisuja 219:7. Hki Toikka, Mika. Kotkan ja Haminan ympäristöluvanvaraisten laitosten päästötiedot vuodelta 218. Kaakkois-Suomen ELY-keskus. Sähköpostitiedonanto VTT. Suomen tieliikenteen päästöt ja energiankäyttö kunnittain vuonna Luettu Liikenteen päästöt ja energiankulutus. liikkuminen/perustietoa_liikenteesta/liikenteen_paastot_ja_energiankulutus/ Luettu Ympäristöministeriö. Ilman epäpuhtauksien päästöt Suomessa. Luettu Ilmatieteen laitos 219: Vuosi 218 oli lämmin ja kuiva. FMI:n tiedotearkisto Julkaistu Foreca 219: Säävuosi 218: Hellekesä, sateet vähissä. hellekesa-sateet-vahissa/. Joanna Rinteen blogi Luettu Ilmatieteen laitos, 218: Ilmastokatsaus-julkaisut tammi joulukuu Luettu Ilmatieteen laitos, 218: Vuoden 218 säätiedot Kotka Rankin havaintoasemalta. Ilmatieteen laitos, Ilmastokeskus. 11. Valtioneuvoston asetus ilmanlaadusta nro: 79/217. Annettu Valtioneuvoston päätös ilmanlaadun ohjearvoista ja rikkilaskeuman tavoitearvosta nro: 48/1996. Annettu WHO 26. Air Quality Guidelines: Global Update 25. Particulate matter, ozone, nitrogen dioxide and sulphur dioxide. World Health Organization Ahlqvist, Minna. Imatran ilmanlaatu 218. Tiivistelmä. Sähköpostitiedonanto Malkki, M., Loukkola, K. ja Portin, H. 218: Ilmanlaatu pääkaupunkiseudulla vuonna 217. Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä. Helsinki Ilmatieteen laitos: Ilmansaasteiden vuositilastot. Luettu Korhonen, A., Asikainen, A., Rumrich, I. ja Hänninen, O. 216: Ilmansaasteille altistuminen Suomessa vuonna 218. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) Lappi, Sari 2: Hajupäästön vaikutusten arviointi leviämislaskelmilla. Ilmanlaadun mittaajatapaaminen Ilmanlaadun asiantuntijapalvelut, Ilmatieteen laitos. 19. Arnold, M., Hajuohjearvojen perusteet. VTT Kemiantekniikka. VTT:n tiedotteita Espoo. 2. EU:n tilintarkastustuomioistuin 218: Ilman pilaantuminen: terveyttämme ei edelleenkään suojella riittävästi. Erityiskertomus nro 23/ Etelä-Kymenlaakson karttapalvelu. Kotkan kaupungin internetsivut. Värri, Eija 218: Kotkan ilmanlaadun vuosiraportti 217. Kotkan ympäristökeskus. Julkaisu 1/218. Värri, Eija 213: Ilmanlaatumittaukset Haminan kaupungissa 212. Kotkan ympäristökeskus. Julkaisu 2/213

47 47 Liite 1 Yleisimpien ilmansaasteiden mahdollisia terveys- ja ympäristövaikutuksia sekä tärkeimmät päästölähteet ilmansaaste terveyshaitat suurina pitoisuuksina ympäristöhaitat tärkeimmät päästölähteet typen oksidit (NO ja NO 2) eniten terveyshaittoja aiheuttaa typpidioksidi (NO 2) aiheuttaa ja lisää hengitysteiden ärsytystä ja hengityselinoireita, voi myös lisätä hengitysteiden herkkyyttä muille ärsykkeille, kuten pakkaselle ja siitepölyille herkimpiä ovat astmaatikot ja yleensä iäkkäät sepelvaltimo- ja keuhkoahtaumatautia sairastavat, joilla voi heikentää keuhkojen ja sydämen toimintakykyä ja supistaa keuhkoputkia rehevöittää ja happamoittaa ekosysteemejä vaurioittaa kasvien lehtiä ja neulasia aiheuttaa korroosiota osallistuu alailmakehän otsonin muodostukseen. tie- ja alusliikenne energiantuotanto teollisuuden polttoprosessit Rikkidioksidi (SO 2) ärsyttää ylähengitysteitä ja suuria keuhkoputkia lisää hengitystieinfektioita ja astmaoireita happamoittaa maaperää ja vesistöjä aiheuttaa kasvillisuusvaurioita aiheuttaa korroosiota energiantuotanto alusliikenne Hengitettävät hiukkaset (PM, halkaisija alle µm, 1 µm=1/ mm) Pienhiukkaset (PM 2.5, halkaisija alle 2,5 µm) aiheuttaa viihtyisyyshaittoja herkimpiä ovat hengitystiesairaat, erityisesti astmaatikot ja lapset, joilla voi aiheuttaa nuhaa, yskää, kurkun ja silmien kutinaa ja hengitysoireita. aiheuttaa silmien, nenän ja kurkun ärsytysoireita tai lievää hengenahdistusta, myös terveillä lisää likaantumista ilmastovaikutukset tie- ja alusliikenne katupöly energiantuotanto teollisuuden polttoprosessit puun pienpoltto kaukokulkeumat lisää erityisesti astmaatikoiden ja iäkkäiden sepelvaltimo- ja keuhkoahtaumatautia sairastavien hengitystie- ja sydänoireita lisää hengityselin- ja sydänsairauksista johtuvia sairaalakäyntejä ja kuolleisuutta Pelkistyneet rikkiyhdisteet (TRS) aiheuttaa viihtyisyyshaittoja ärsyttää silmiä, nenää ja kurkkua ja voi aiheuttaa hengenahdistusta, päänsärkyä ja pahoinvointia selluteollisuus öljynjalostus jätevesienkäsittely jätehuolto Alailmakehän otsoni (O 3) aiheuttaa nenän, kurkun ja silmien limakalvojen ärsytystä ja päänsärkyä, lisää astmaoireita voi pahentaa siitepölyjen aiheuttamia allergiaoireita aiheuttaa kasvillisuusvaurioita aiheuttaa korroosiota ilmastovaikutukset muodostuu ilmakehässä auringonvalon vaikutuksesta, typenoksidien ja haihtuvien hiilivetyjen reaktiotuotteena kaukokulkeumat Hiilimonoksidi eli häkä (CO) heikentää veren hapenkuljetuskykyä ja aiheuttaa sydän-verisuoniston hapenpuutetta osallistuu alailmakehän otsonin muodostukseen tieliikenne energiantuotanto työkoneet

48 48 Liite 2 (1/2) Laitosten rikkidioksidipäästöt v Yksikkö t/a. laitos Ahlstrom Glassfibre Oy HaminaKotka Satama Oy, Hamina ,5 Kotkan Energia Oy Hovinsaaren voimalaitos Hyötyvoimala ,1,7 1,3 1,9 1, 1,4 2,2,8 2,4 1,5 1,2 1, 1,,9,9 1,8,9 2,4 1,3 2,8 1,3 Haminakotka Satama Oy, Kotka Mussalon Voima Oy Kotkamills Oy Stora Enso Oyj, Sunila Muut laitokset/kotka Muut laitokset/hamina Kotkan laitokset yhteensä Haminan laitokset yhteensä Laitosten typenoksidipäästöt v Yksikkö t/a. Ilmoitettu NO 2 :na. laitos Ahlstrom Glassfibre Oy HaminaKotka Satama Oy, Hamina Evonik Silica Finland Oy O-I, Karhulan Lasi Oy Kotkan Energia Oy Hovinsaaren voimalaitos Hyötyvoimala Haminakotka Satama Oy, Kotkan satama Mussalon Voima Oy < Kotkamills Oy Stora Enso Oyj. Sunila Muut laitokset/kotka Muut laitokset/hamina Kotkan laitokset yhteensä Haminan laitokset yhteensä Laitosten TRS-päästöt v Yksikkö t/a. Ilmoitettu rikkinä. laitos Kotkamills Oy ,9,7 2, 5, 1,2,8 Stora Enso Oyj. Sunila ,2 5,3 4,9 5,8 5,2 6,5 Kotkan laitokset yhteensä ,1 6. 6,9,8 6,3 7,3 Laitosten hiukkaspäästöt v Yksikkö t/a. laitos Ahlstrom Glassfibre Oy ,5 1,6,9 1,1 HaminaKotka Satama Oy, Hamina ,5 1,5 1,1 1,1 1,1 1,1 Evonik Silica Finland Oy ,7,7,6,5,5 O-I, Karhulan Lasi Oy Kotkan Energia Oy Hovinsaaren voimalaitos Hyötyvoimala ,3 1,5,2,5,3,5,3,5,2,15,2,6,2,2,3,7,3,9,3,7,2 HaminaKotka Satama Oy, Kotka Mussalon Voima Oy Kotkamills Oy Karhulan Valimo Oy ,7,5,5 Stora Enso Oyj. Sunila Muut laitokset/kotka Muut laitokset/hamina <1 <1 1 <1 <1 <1 <1 <1 <1 <1 <1 Kotkan laitokset yhteensä Haminan laitokset yhteensä ,8 1,6

49 49 Liite 2 (2/2) Laitosten fossiiliset hiilidioksidipäästöt v Yksikkö t/a. laitos Ahlstrom Glassfibre Oy Haminakotka Satama Oy Hamina Evonik Silica Finland Oy O-I, Karhulan Lasi Oy Kotkan Energia Oy Hovinsaaren voimalaitos Hyötyvoimala HaminaKotka Satama Oy Kotka Mussalon Voima Oy Kotkamills Oy Karhulan Valimo Oy Stora Enso Oyj Sunila Muut laitokset/kotka Muut laitokset/hamina Kotkan laitokset yht Haminan laitokset yht * Laitosten biologiset hiilidioksidipäästöt v Yksikkö t/a. laitos St1 Renewable Energy Kotkan Energia Oy, Hovinsaari Hyötyvoimala Kotkamills Oy Stora Enso Oyj. Sunila Kotkan laitokset yht Haminan laitokset yht Tieliikenteen kuntakohtaiset päästöt ilmaan v kunta rikkidioksidi (t/a) Haminan kaupunki ,35,35,2,2,2,2,2 Kotkan kaupunki ,59,55,4,4,3,4,3 Miehikkälän kunta ,3,3 Pyhtään kunta ,14,15,1,1,1,1,1 Virolahden kunta ,15,15,1,1,1,1,1 yhteensä ,3 1,2,8,8,7,8,7 typenoksidit (NO 2:na) Haminan kaupunki Kotkan kaupunki Miehikkälän kunta Pyhtään kunta Virolahden kunta yhteensä hiukkaset (t/a) Haminan kaupunki 14 13,5 11,2 11,3,8 6,6 6,2 5,1 4,1 3,9 Kotkan kaupunki 22 21,1 19,9 19,6 18, ,3,1 8,5 7,6 6,6 Miehikkälän kunta 1,3 1,2 1,2 1,1 1,1 1,5,5,4,4,3 Pyhtään kunta 5,7 5, 4,9 4,9 4,6 4,5 1,5 2,8 1,9 1,7 1,8 Virolahden kunta 5,7 5,7 5, 4,7 4,5 4,3 2,6 2, 1,6 1,4 1,4 yhteensä ,5 21,6 17,5 15,2 14, hiilidioksidi (t/a) Haminan kaupunki Kotkan kaupunki Miehikkälän kunta Pyhtään kunta Virolahden kunta yhteensä Huom. LIPASTO-mallit uudistettiin perusteellisesti v Aiempien vuosien päästölukuja ei voi verrata suoraan vuosien 213 ja 214 päästöihin.

50 5 Liite 3 (1/4) Merkittävimmät päästölähteet ja kiinteät ilmanlaadun mittausasemat pohjakartta/maanmittauslaitos lupanro. 43/KASU/7

51 51 Liite 3 (2/4) MITTAUSASEMAKUVAUS Aseman nimi: Kotkansaari (Kirjastotalo) Aseman tyyppi: kaupunki-tausta Osoite: Kirkkokatu 24 Ympäristö: kerrostalovaltainen kaupunkikeskusta-alue, keskustaliikennettä Koordinaatit: pohjoiskoordinaatti ( o N): itäkoordinaatti ( o E): Korkeus meren pinnasta: 25 m Näytteenottokorkeus: 13 m Lähimmät pistelähteet: Kotkamills Oy, etäisyys n. m suunta E Kotkan Energia Oy, Hovinsaaren voimalaitos, etäisyys n. 1 m suunta NW Stora Enso Oyj. Sunilan tehdas, etäisyys n. 26 m suunta NE Mittalaitteet: - Environnement AF-22M + TRS-konvertteri: SO 2 -ja TRS-analysaattori (UV-fluoresenssi) - Eberline FH 62 IR: PM -analysaattori (β-säteilyn absorptio) - Environnement MP1M: PM 2.5 -analysaattori (β-säteilyn absorptio) - LSI Spa: sääasema, termoelementti

52 52 Liite 3 (3/4) MITTAUSASEMAKUVAUS Aseman nimi: Rauhala (Rauhalan ala-aste) Aseman tyyppi: esikaupunki-teollisuus Osoite: Mällinkatu 1 A, Ympäristö: esikaupunkialue, lähellä teollisuutta, vieressä vilkas liikenne teollisuusalueelle Koordinaatit: pohjoiskoordinaatti ( o N): itäkoordinaatti ( o E): Korkeus meren pinnasta: 6 m Näytteenottokorkeus: 4 m Lähimmät pistelähteet: Stora Enso Oyj. Sunilan tehdas, etäisyys 2 m suunta S Kotkamills Oy, etäisyys n. 48 m suunta S Ahlstrom-Munksjö Glassfibre Oy, etäisyys n. 12 m suunta SW Kotkan Energia Oy, Hyötyvoimala, etäisyys n. 3 m suunta NW Karhulan Valimo Oy, etäisyys n. 9 m suunta SW Mittalaitteet: - Environnement AF-22M + TRS-konvertteri: SO 2 -ja TRS-analysaattori (UV-fluoresenssi) - Environnement AC-31M: NO- ja NO 2 -analysaattori (kemiluminisenssi) - Eberline FH 62 IR: PM -analysaattori (β-säteilyn absorptio)

53 53 Liite 3 (4/4) MITTAUSASEMAKUVAUS Aseman nimi: Siirrettävä Aseman tyyppi: esikaupunki-liikenne Osoite: Hamina, Hevoshaka, Rautatienkatu 14 Ympäristö: liikekiinteistöjä, ajoneuvoliikennettä, asutusalue Koordinaatit: pohjoiskoordinaatti ( o N): itäkoordinaatti ( o E): Korkeus meren pinnasta: 6 m Näytteenottokorkeus: 4 m Lähimmät päästölähteet: liikenne: Rautatienkatu (tie bbb), etäisyys kadun reunasta noin 2 m Rautatienkatu 14 lastaajille tarkoitettu pihaliittymä vieressä erillislämmitys: Lähimmät asuintalot noin 5 m etäisyydellä Mittalaitteet: - Environnement AC-31M: NO- ja NO 2 -analysaattori (kemiluminisenssi) - Environnement MP1M: PM -analysaattori (β-säteilyn absorptio) - Environnement MP1M: PM 2.5 -analysaattori (β-säteilyn absorptio) - Vaisala WXT: sääasema