Kotkan ja Miehikkälän ilmanlaatu vuonna 2017

Transkriptio

1 Kotkan ja Miehikkälän ilmanlaatu vuonna 217

2 2

3 3 ESIPUHE Tässä raportissa tarkastellaan Etelä-Kymenlaakson ilmanlaadun mittaustuloksia vuodelta 217. Mittaustuloksia on verrattu kansallisiin ilmanlaadun ohje- ja raja-arvoihin sekä aiempien vuosien mittaustuloksiin. Raportissa kuvataan myös ilman epäpuhtauksien päästömääriä ja niiden kehitystä. Kotkan ympäristöpalvelut on seurannut Kotkan ja sittemmin koko Etelä-Kymenlaakson ilmanlaatua yli 3 vuoden ajan ja vuodesta 199 alkaen mittaukset on toteutettu yhteistarkkailuna. Mittausasemat, mitattavat ilman epäpuhtaudet ja mittausmenetelmät ovat kuitenkin vaihtuneet useaan otteeseen. Osa niistä ilmansaasteista, jotka mittaushistorian alkuaikoina aiheuttivat eniten ilmanlaadun heikkenemistä, esimerkiksi leijuva pöly, rikkidioksidi, häkä ja lyijy, ovat nykyisin hyvin lähellä taustatasoa tai niiden jatkuvatoimisen mittaamisen ei enää muutoin katsota tuottavan uutta tietoa ilmanlaatutilanteesta. Niinpä Etelä-Kymenlaakson ilmanlaadun seurannassa on viime vuosina keskitytty seuraamaan niitä ilman epäpuhtauksia, jotka nykytiedon valossa ovat alueen ilmanladun ja viihtyvyyden kannalta keskeisimpiä - typen oksideita, hengitettäviä hiukkasia, pienhiukkasia ja haisevia rikkiyhdisteitä. Nykyiseen tarkkailuverkostoon kuuluu kaksi pysyvää ja yksi siirrettävä mittausasema. Pysyvät mittausasemat sijaitsevat kattotasolla Kotkansaarella ja katutasolla Rauhalassa. Siirrettävä mittausasema vaihtaa paikkaa vuoden välein. Vuodeksi 217 se oli sijoitettu Miehikkälän Muurikkalaan. Pysyvillä asemilla seurattiin jatkuvatoimisin mittauksin hengitettäviä hiukkasia (PM 1 ) ja haisevia rikkiyhdisteitä (TRS), Rauhalassa lisäksi typen oksideja (NO,NO 2 ) ja Kotkansaarella sääparametreja ja vuoden 217 lopusta alkaen myös pienhiukkasia. Siirrettävällä asemalla mitattiin pienhiukkasia (PM 2.5 ), hengitettäviä hiukkasia ja typen oksideja. Mittausjärjestelmän hoidosta ja mittausten laadunvarmennuksesta vastasi ympäristöteknikko Timo Valkonen ja tulosten raportoinnista ja tiedotuksesta ympäristönsuojelusuunnittelija Eija Värri. Etelä-Kymenlaakson ilmanlaadusta tiedotetaan lähes reaaliaikaisesti Kotkan kaupungin kotisivuilla ( Sivuilla julkaistaan myös tiedot ilmanlaadun raja-arvotasojen ylityksistä, ilmanlaadusta laadittavat kuukausikatsaukset ja aiempien vuosien ilmanlaaturaportit. Ilmanlaatutiedotteet toimitetaan myös ilmanlaadun yhteistyöryhmälle sekä tiedotusvälineille. Heikentyneestä ilmanlaadusta tiedotetaan tarvittaessa erikseen. Kotkan ja koko Suomen ilmanlaatutilannetta voi seurata myös Ilmatieteen laitoksen ylläpitämässä ilmanlaatuportaalissa ( Kotkassa

4 4 TIIVISTELMÄ Julkaisija: Kotkan kaupunki, ympäristökeskus Tekijä: Eija Värri Päivämäärä: Kieli: suomi Sivumäärä: Julkaisun nimi: Kotkan ja Miehikkälän ilmanlaatu vuonna 217 Vuosi oli sateinen ja leuto eikä sen aikana esiintynyt pitkiä, heikkotuulisia pakkasjaksoja eikä voimakkaita pienhiukkasten kaukokulkeumia. Se heijastui myös ilmanlaatuun. Katujen pölyäminen jäi aiempaa vaimeammaksi ja lyhytaikaiseksi ja inversiotilanteita oli vähän. Ilmanlaatu olikin valtaosan ajasta hyvä kaikilla mittausasemilla. Huonoksi ilmanlaatu ei heikentynyt yhtenäkään päivänä. Hengitettävien hiukkasten pitoisuudet pysyivät koko alkuvuoden voimassa olevien normien alapuolella. Katupöly nosti pitoisuuksia vasta maaliskuun viimeisinä päivinä, kun aurinkoinen sää oli päässyt kuivattamaan lumen alta paljastuneita tien pintoja. Hengitettävien hiukkasten vuorokausipitoisuudelle annettu raja-arvotaso (5 µg/m 3, saa ylittyä 35 kertaa kalenterivuoden aikana) ylittyi tuolloin Rauhalan mittausasemalla kahtena päivänä. Kaiken kaikkiaan hengitettävien hiukkasten pitoisuudet jäivät hieman alhaisemmiksi kuin edellisvuonna. Vuorokausiohjearvoa eikä vuosi- ja vuorokausiraja-arvoa myöskään ylitetty millään mittausasemalla. Kotkan mittausasemilla PM 1 :n vuosipitoisuudet olivat noin neljäsosan ja Miehikkälässä noin seitsemäsosan vuosiraja-arvosta. Pienhiukkasia mitattiin Miehikkälän mittausasemalla. Pitoisuudet olivat pieniä ja ne vastasivat suurin piirtein Ilmatieteen laitoksen Virolahden taustamittausasemalla mitattua tasoa. PM 2.5 -pitoisuuden vuosikeskiarvo oli neljäsosan vuosiraja-arvosta ja se alitti myös WHO:n terveysperusteisen vuosiohjearvon. WHO:n vuorokausiohjearvo ei ylittynyt yhtenäkään päivänä. Typpidioksidin pitoisuudet eivät ylittäneet voimassa olevia ohje- ja raja-arvoja. Vuosipitoisuus oli Rauhalassa neljäsosan ja Miehikkälässä kymmenesosan vuosiraja-arvosta. Korkeimmillaan pitoisuudet olivat helmikuussa, kuukauden alkupuolelle ajoittuneen heikkotuulisen ja kireämmän pakkasjakson aikana. Aiempien vuosien tapaan myös haisevien rikkiyhdisteiden vuorokausipitoisuudet pysyivät Rauhalan ja Kotkansaaren mittausasemilla reilusti ohjearvotasoa alhaisempina. Hajutunteja oli kuitenkin kummallakin mittausasemalla hieman edellisvuotta enemmän, noin,4 % mittausajasta. Eniten niitä esiintyi Kotkansaarella toukokuussa ja Rauhalassa kesäkuussa. Hajut liittyivät yleensä tehtaiden huoltoseisokkeihin, prosessien alas- ja ylösajoihin sekä hajukaasujen käsittelyn katkoksiin. Alustavien tietojen perusteella alueen laitosten ja satama-alueiden typenoksidien ja haisevien rikkiyhdisteiden kokonaispäästöt olivat jonkin verran edellisvuoden päästöjä pienemmät, kun taas hiukkaspäästöt olivat hieman aiempaa vuotta suuremmat. Liikenteen typenoksidien ja hiukkasten päästöt noudattivat edelleen alenevaa päästötrendiä. Avainsanat: ilmanlaatu, typpidioksidi, hengitettävät hiukkaset, haisevat rikkiyhdisteet, pienhiukkaset Sarjan nimi ja numero: Kotkan ympäristökeskuksen julkaisuja 1/218 ISSN (nid.) Kotkan kaupunki, ympäristökeskus, Kotkantie 6, 482 KOTKA

5 5 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO PÄÄSTÖTILANNE Laitosten ja tieliikenteen päästöt vuosina Päästömäärien kehitys Hiukkaspäästöt Typenoksidien (NO x ) päästöt Haisevien rikkiyhdisteiden (TRS) päästöt SÄÄ Mittausjakson sääolot MITTAUSJÄRJESTELMÄ JA -AINEISTO Mittausjärjestelmä Mittausten luotettavuus ja järjestelmän toimivuus Laitteiden huolto, kalibrointi ja laadunvarmennus ILMANLAADUN OHJE- JA RAJA-ARVOT 15 6 TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELUA TYPPIDIOKSIDI (NO 2 ) Typpidioksidipitoisuuden ohje- ja raja-arvovertailu Typpidioksidipitoisuuden ajallinen vaihtelu Typpidioksidipitoisuuden tuulensuuntien mukainen vaihtelu Typpidioksidipitoisuuksien kehitys HAISEVAT RIKKIYHDISTEET (TRS) TRS-pitoisuuksien kehittyminen ja pitoisuustaso vuonna Hajutuntien esiintyminen HENGITETTÄVÄT HIUKKASET (PM 1 ) JA PIENHIUKKASET (PM 2.5 ) PM 1 - pitoisuuksien ohje- ja raja-arvovertailu Pienhiukkaset (PM 2.5 ) Miehikkälän mittausasemalla PM 1 - ja PM 2.5 -pitoisuuksien ajallinen vaihtelu PM 1 - ja PM 2.5 -pitoisuuksien tuulensuuntien mukainen vaihtelu PM 1 -pitoisuuksien kehitys Kotkan mittausasemilla ILMANLAATUINDEKSIT Ilmanlaatu indekseillä määriteltynä KATUPÖLY- JA MUUT POIKKEUKSELLISET ILMANLAATUTILANTEET YHTEENVETO JA PÄÄTELMÄT LÄHTEET Liitteet: 1 Yleisimpien ilmansaasteiden mahdollisia terveys- ja ympäristövaikutuksia sekä tärkeimmät päästölähteet 2 Etelä-Kymenlaakson laitosten ja liikenteen päästömäärien kehitys 3 Pistemäisten päästölähteiden sijainti ja mittausasemakuvaukset 4 Mittaustulosten ohje- ja raja-arvovertailu 5 Typpidioksidin, hengitettävien hiukkasten ja haisevien rikkiyhdisteiden vuorokausikeskiarvot vuonna Mittaustulosten yhteenvetotaulukot

6 6

7 7 1 JOHDANTO Ympäristönsuojelulain mukaan kunnan on valvottava ja edistettävä ilmansuojelua alueellaan ja huolehdittava paikallisten olojen edellyttämästä tarpeellisesta ilmanlaadun seurannasta ja mittaustulosten tiedottamisesta. Toiminnanharjoittajia on puolestaan velvoitettu olemaan selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista. Ympäristöluvanvaraisten laitosten lupamääräyksiin onkin usein sisällytetty ympäristön seurantaa ja mittausvelvoitteita koskevia ehtoja. Ilmanlaaduntarkkailun osalta lupaviranomainen on voinut myös määrätä toiminnanharjoittajia osallistumaan alueellisiin yhteistarkkailuihin. Kotkan ilmanlaadun yhteistarkkailu laajeni Etelä-Kymenlaakson ilmanlaadun yhteistarkkailuksi vuonna 23. Tuolloin yhteistarkkailun piiriin tulivat myös Hamina, Miehikkälä, Pyhtää ja Virolahti sekä niiden suurimmat kuormittajat. Yhteistarkkailu on hoidettu viisivuotisten, yhteisesti hyväksyttyjen tarkkailusuunnitelmien pohjalta /1/. Suunnitelmat ovat sisältäneet esityksen tarkkailuverkon laajuudesta, mittausasemien määrästä ja sijainnista, mitattavista komponenteista ja mahdollisista laitehankinnoista sekä arvion tarkkailukustannuksista. Kustannukset on jaettu osapuolten kesken aiheuttamisperiaatteen mukaan päästöjen suhteessa, kuntien maksuosuudet tieliikenteen päästöjen ja asukasluvun perusteella. Sopimuksen pohjana on ollut vuonna 24 laadittu kustannusten jakomalli, jossa kustannukset jaetaan toteutuneiden päästöjen suhteessa. Yhteistarkkailuun osallistuneet tahot ja niiden osuudet kokonaiskustannuksista v. 217: toiminnanharjoittaja osuus tarkkailukustannuksista Ahlstrom-Munksjö Glassfibre Oy,3 % Haminan kaupunki 1,5 % HaminaKotka Satama Oy 6,5 % Evonik Silica Finland Oy,2 % Kotkan Energia Oy 1,9 % Kotkan kaupunki 4, % Miehikkälän kunta,2 % Pyhtään kunta,4 % Kotkamills Oy 14, % Stora Enso Oy. Sunilan tehdas 7,7 % Karhulan Valimo Oy,1 % Virolahden kunta,2 % Etelä-Kymenlaaksossa ilmanlaatua seurataan kahdella kiinteällä mittausasemalla, Kotkansaarella ja Rauhalassa sekä yhdellä siirrettävällä mittausasemalla. Siirrettävällä mittausasemalla mitataan ilmanlaatua noin vuoden kestävillä jaksoilla etukäteen sovituissa kohteissa. Asema palvelee lähinnä muiden kuntien ja satamien mittaustarpeita. Vuonna 217 ilmanlaatua mitattiin Miehikkälän Muurikkalassa.

8 8 2 PÄÄSTÖTILANNE 2.1 Laitosten ja tieliikenteen päästöt vuosina Etelä-Kymenlaakson merkittävimmät ilmaa kuormittavat tekijät ovat teollisuus, satamatoiminta, energiantuotanto ja liikenne. Tieliikenteen ja puun pienpolton päästöosuudet ovat täällä pienemmät kuin keskimäärin Suomessa. Matalan päästökorkeuden takia liikenteen suorat ja epäsuorat päästöt ovat kuitenkin tärkeitä ilmanlaatuun vaikuttavia tekijöitä myös Etelä-Kymenlaakson vilkasliikenteisillä alueilla, hengityskorkeudella. Tästä tärkein esimerkki on katupöly, eri puolilla Suomea erityisesti keväisin esiintyvä ilmanlaatuongelma. Lisäksi puun pienpolton päästöt voivat täälläkin heikentää ilmanlaatua, varsinkin pientalovaltaisilla asutusalueilla. Teollisuuden ja energiantuotannon päästöt vapautuvat ilmaan korkealta, jonka takia ne eivät yleensä aiheuta paikallisesti korkeita ilmansaasteiden pitoisuuksia. Niiden vaikutus ilmanlaatuun näkyy selvimmin erilaisissa häiriötilanteissa. Ilmanlaatu voi heiketä myös heikon tuulen ja vahvan inversiotilanteen seurauksena. Inversiotilanteissa ilmansaasteiden pitoisuuksia voivat kohottaa sekä liikenteen, laitosten että puun pienpolton päästöt. Ilmansaasteita kulkeutuu Suomeen myös maan rajojen ulkopuolelta, kaukokulkeumana. Voimakkaat kaukokulkeumat, esimerkiksi Itä- ja Keski-Euroopasta peräisin olevien metsä- ja maastopalojen ja kulotussavujen pienhiukkaset voivat heikentää ilmanlaatua merkittävästi myös Etelä-Kymenlaaksossa. Suomessa kaupunkialueiden merkittävimpiä ilmanlaadun heikentäjiä ovat hiukkaset, typpidioksidi, otsoni, rikkidioksidi, hiilimonoksidi, haihtuvat orgaaniset yhdisteet ja polysykliset aromaattiset hiilivedyt. Etelä-Kymenlaaksossa merkittävimmät epäpuhtaudet ovat hiukkaset, typenoksidit ja haisevat rikkiyhdisteet. Niiden ja muutamien muiden tavallisempien ilmansaasteiden terveys- ja ympäristövaikutuksia on esitetty liitteessä 1. Ilmanlaadun yhteistarkkailussa mukana olevien laitosten ja satamien rikkidioksidin, typenoksidien, hiukkasten, haisevien rikkiyhdisteiden ja hiilidioksidin päästöt ilmaan on esitetty liitteessä 2 /2/. Päästötiedot ovat alustavia, koska tätä raporttia tehtäessä niitä ei ollut vielä saatavissa Ylvatietojärjestelmästä. Ylva-tietojärjestelmä korvasi ympäristöhallinnon Vahti-tietojärjestelmän vuoden 218 alussa. Kuntien päästöt on ilmoitettu tieliikenteen pakokaasupäästöinä VTT:n LIPASTOlaskentajärjestelmästä saatuina laskennallisina päästömäärinä /3/. LIPASTO-mallit uudistettiin perusteellisesti vuosina Laskentavuoden 216 lukuja ei sen vuoksi voi enää suoraan verrata aikaisempien versioiden lukuihin. Päästötaulukoissa ei ole mukana ns. pintalähteiden kuten kiinteistöjen lämmityksestä, puun pienpoltosta ja pien- ja keskisuuresta teollisuudesta peräisin olevia päästöjä. Erityisesti hiukkaspäästöissä niiden osuus alueen kokonaispäästöistä voi olla kuitenkin huomattava.

9 hiukkaspäästö (t/a) Päästömäärien kehitys Hiukkaspäästöt Alustavien tietojen perusteella Kotkan laitosten ja satamien yhteenlaskettu hiukkaspäästö vuodelta 217 oli noin 45 t, hivenen edellisvuotta suurempi (kuva 1). Suurin yksittäinen päästölähde oli Stora Enso Oy:n Sunilan tehdas, joka tuotti yli 9 % kokonaispäästöstä. Haminassa kokonaispäästö oli noin 2 t /2/ vuosi Kuva 1. Laitosten hiukkaspäästöt Kotkassa v Tieliikenteen pakokaasupäästöt ovat viime vuosina vähentyneet hiilidioksidipäästöjä lukuun ottamatta. Polttoaineiden epätäydellisessä palamisessa syntyviä hiukkaspäästöjä ovat hillinneet muun muassa puhtaammin palavat polttoaineet ja ajoneuvotekniikan ja pakokaasujen puhdistintekniikoiden kehittyminen, muun muassa dieselautojen hiukkaspuhdistimet. Jaksolla Suomen tieliikenteen vuotuinen hiukkaspäästö on alentunut yli 87 % /4/. Tieliikenteen pakokaasujen hiukkaspäästöjen osuus Kotkan teollisuus- ja energiantuotantolaitosten, sataman ja liikenteen kokonaishiukkaspäästöistä oli vajaat 2 % vuonna 217. Suorien pakokaasupäästöjen lisäksi liikenne ja tuuli nostavat varsinkin keväisin ilmaan katupölyä, joka on talven aikana tienpinnoille kertynyttä hiekoitushiekkaa ja nastojen rouhimaa mineraaliainesta. Tämä epäsuora hiukkaspäästö on ilmanlaadun kannalta merkittävä, mutta sen määrää on vaikea arvioida Typenoksidien (NO x ) päästöt Kotkan laitosten ja satamien yhteenlaskettu typenoksidien päästö oli alustavien tietojen perusteella noin 182 t, hieman pienempi kuin vuonna 216 (kuva 2) /2/. Haminassa vastaava päästö oli vajaat 2 t, mikä oli pienempi kuin Haminan tieliikenteen laskennallinen NO x -päästö vuonna 216. Suurimmat NO x -päästöt vuonna 217 tuottivat Stora Enso Oyj:n Sunilan tehdas ja satama ( t), HaminaKotka Satama Oy:n Kotkan satama (525 t) ja Kotkamills Oy (299 t) /2/.

10 TRS-päästö (ts/a) NO x -päästö (tno 2 /a) vuosi Kuva 2. Laitosten typenoksidien päästöt Kotkassa vuosina Suomen tieliikenteen typenoksidipäästöjä on onnistuttu leikkaamaan merkittävästi viime vuosina. Yksi päästöjä vähentänyt tekijä on vuonna 1992 uusiin bensiiniautoihin pakolliseksi tullut katalysaattoritekniikka. Vuonna 216 tieliikenne tuotti noin 33 tonnia NO x :ia, mikä oli enää noin neljäsosa vuoden 199 päästömäärästä. /4/ Kotkan tieliikenteen laskennallinen typenoksidien päästö oli vuonna 216 noin 253 t, noin 12 % Kotkan laitosten, satamien ja tieliikenteen yhteenlasketusta päästöstä. Valtakunnan tasolla liikenteen osuus kokonaispäästöistä on suurempi, yli 5 % Haisevien rikkiyhdisteiden (Total Reduced Sulphur eli TRS) päästöt Kotkamills Oy:n ja Stora Enso Oy:n Sunilan tehtaan yhteenlaskettu TRS-päästö oli vuonna 217 noin 7 t, josta Kotkamillsin päästö oli noin 1 t ja Stora Enson Sunilan tehtaan päästö noin 6 t. Kokonaispäästö oli hieman edellisvuotta pienempi /2/. Kotkan tehtaiden toimenpiteet TRS-päästöjen vähentämiseksi ovat tuottaneet tulosta. Päästöt vähenivät voimakkaasti 198-luvun lopulta 199-luvun lopulle ulottuneella jaksolla (kuva 3). Nykyisin hajupäästöjen hallinta ja ennaltaehkäisy on osa tehtaiden jokapäiväistä toimintaa ja päästömäärien muutokset ovat olleet entistä pienempiä Kuva 3. Laitosten TRS-päästöt Kotkassa vuosina ja

11 11 3 SÄÄ 3.1 Mittausjakson sääolot Sääoloilla on päästötilanteen ohella suuri merkitys ilmanlaadun kehittymiselle. Otollisin tilanne ilmanlaadun heikkenemiselle on selkeä, heikkotuulinen pakkasjakso, jolloin ilmansaasteet pakkautuvat lähelle päästölähdettään. Tuuli ja sade sitä vastoin yleensä puhdistavat ilmaa. Ilmavirtaukset voivat kuitenkin kuljettaa mukanaan kaukokulkeumia muista maista, esim. maastopalojen ja peltojen kulotusten savuja tai teollisuuden ja energiantuotannon saasteita. Toinen yleinen ilmanlaadun heikkenemiselle otollinen aika on sateeton kevät, jolloin auringon ja tuulen kuivattamat tienpinnat, liikenne ja tienpinnoille kertynyt hiekoitushiekka ja muu aines aikaansaavat ns. katupölytilanteita. Vuosi 217 oli lähes koko maassa hieman tavanomaista lämpimämpi ja varsinkin Etelä-Suomessa paikoin harvinaisen sateinen. Vain huhtikuu ja kesäkuukaudet; touko-, kesä- ja heinäkuu olivat Ilmatieteen laitoksen mukaan tavanomaista viileämpiä. Hellepäiviäkin esiintyi vähänlaisesti. Kaikki muut vuoden 217 kuukaudet olivat tavanomaista lämpimämpiä, selvimmin tammikuu ja joulukuu. Eteläisessä Suomessa kunnon lumipeitettä ja talvea ei käytännössä ollut. Vesisateita saatiin sen sijaan kosolti. Esimerkiksi Kymenlaaksossa jakso syyskuu-joulukuu oli poikkeuksellisen sateinen ja pilvinen. Sademääräkertymät olivat etelärannikolla jopa yli 1,5-kertaisia tavanomaiseen nähden. Ilmatieteen laitos arvioi, että vastaava toistuu keskimäärin harvemmin kuin kerran 3 vuodessa /5/. Maaliskuu oli koko maassa 1-3 astetta tavanomaista leudompi. Ilmatieteen laitoksen mukaan se oli jo neljäs peräkkäinen pitkän ajan keskiarvoa lämpimämpi maaliskuu. Lumet olivat käytännössä sulaneet jo maaliskuun alkupuolella. Aurinkoinen sää ja kuivuneet tienpinnat antoivatkin jo maaliskuussa pontta katujen pölyämiselle monin paikoin eri puolilla Suomea. Katujen puhdistaminen käynnistyi maaliskuun aikana heti yöpakkasten loputtua. Etelä-Kymenlaaksossa pölyisimmät päivät ajoittuivat maaliskuun lopulle. Katupölykausi jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä huhtikuu oli tavanomaista koleampi, suuressa osassa maata myös sateinen, ja kevät eteni hitaasti. Tavanomaista koleampi sää jatkui myös touko- kesä- ja heinäkuussa. Ilmatieteen laitoksen mukaan näistä kesä- ja heinäkuu olivat harvinaisen koleita. Yhtä koleaa on koettu keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa tai harvemmin. Suurimmat sademäärät ajoittuivat vuoden viimeiselle neljännekselle. Tosin, myös elokuussa sateet olivat ajoittain hyvinkin runsaita. Eniten satoi sunnuntaina 6. elokuuta, jolloin esimerkiksi Kouvolassa vuorokauden sademäärä oli 45,7 mm. Elokuun ensimmäisen kuuden päivän sadesumma oli paikoin suurempi tai yhtä suuri kuin koko kuukauden sademäärä tavallisesti. Myös syyskuussa sadetta saatiin keskimääräistä runsaammin. Syyskuun suurin sademäärä, 157,7 millimetriä, mitattiin Virolahdella. Yhtä paljon sataa Ilmatieteen laitoksen mukaan noin kerran kymmenessä vuodessa. Lokakuukin oli tavanomaista sateisempi ja sateinen sää jatkui myös marraskuussa. Muun muassa etelärannikon läheisyydessä sademäärät olivat harvinaisen suuria eli ne toistuvat keskimäärin harvemmin kuin kerran 1 vuodessa. Vuoden viimeinen kuukausi oli sekin lähes koko maassa tavallista leudompi ja sateisempi. Myös vuosi vaihtui lauhana. /6,7/ Ilmatieteen laitoksen mittausten mukaan vuosi 217 oli Rankissa hieman pitkänajan keskiarvoa lämpimämpi. Vuoden keskilämpötila oli n. + 5,8 astetta. Kuvassa 4 on esitetty lämpötila ja suhteellinen kosteus kuukausittain Kotkansaaren mittausasemalla 217. Vertailuarvoina on kauden keskilämpötilat Kirkonmaan havaintoasemalta./8,9/

12 lämpötila ( o C) 12 T Kotkansaari T Kirkonmaa RH Kotkansaari kuukausi RH (%) Kuva 4. Lämpötila (T) ja suhteellisen kosteus (RH) Kotkansaaren mittausasemalla. Taulukossa 1 on esitetty Ilmatieteen laitoksen Rankin havaintoaseman lämpötila- ja tuulennopeustiedot jaksolta tammikuu joulukuu. Vertailuarvoina on kauden keskilämpötilat Kirkonmaan havaintoasemalta. Vuoden 217 sademäärätiedot on saatu Ilmatieteen laitokselta interpoloinnin avulla, koska Kirkonmaan säähavaintoasema lopetti toimintansa syyskuussa 213. Taulukko 1. Säätietoja Rankin säähavaintoasemalta vuonna 217. Vuoden 216 tietoja suluissa. /8,9/ kuukausi keski o C keski o C tammikuu -2.6 (-1.1) helmikuu -3.4 (-.4) maaliskuu.1 (-.1) huhtikuu 1.6 (3.9) toukokuu 7.8 (12.2) kesäkuu 11.7 (14.1) heinäkuu 15.3 (16.8) elokuu 15.8 (16.4) syyskuu 12.3 (13.3) lokakuu 6.4 (5.9) marraskuu 3.7 (-.1) joulukuu 1.4 (-.5) (5.1) ylin o C alin o C interpoloitu sademäärä (mm) (2.9) (2.9) -8.4 (7.3) -5. (11.4) -.6 (22.7) 2.7 (22.8) 9.3 (23.8) 8.8 (21.) 5.3 (2.) -.5 (14.1) -3.4 (6.) sademäärä (mm) (-25.9) 2 45 (-8.4) (-7.9) (-2.) 3 26 (4.1) 1 36 (4.8) (11.3) (11.1) (7.) (-.5) (-7.8) (-9.4) 1 51

13 13 Tuulensuuntien ja -nopeuksien jakauma Kotkansaaren mittausasemalla on esitetty kuvassa 5. Vallitsevin tuulensuunta oli Kotkassa lounas, josta tuuli noin 2 % ajasta. Kuva 5. Kotkansaaren mittausaseman tuuliolot vuonna MITTAUSJÄRJESTELMÄ JA -AINEISTO 4.1 Mittausjärjestelmä Etelä-Kymenlaakson ilmanlaatua seurattiin jatkuvatoimisesti kahdella pysyvällä (Kotkansaari ja Rauhala) ja yhdellä siirrettävällä mittausasemalla. Rauhalassa mitattiin (PM 1 ), typen oksidien (NO, NO 2 ) ja haisevien rikkiyhdisteiden (TRS) pitoisuutta, Kotkansaarella hengitettäviä hiukkasia, haisevia rikkiyhdisteitä ja säätilaa kuvaavia muuttujia: lämpötilaa, suhteellista kosteutta, tuulen suuntaa ja nopeutta. Typenoksidien mittaukset lopetettiin Kotkansaaren mittausasemalla vuonna 215, koska pitoisuudet olivat olleet jo pitkään alhaisella tasolla eivätkä ne enää tuoneet lisäarvoa ilmanlaadun arvioinnille. Siirrettävällä mittausasemalla mitattiin hengitettäviä hiukkasia, pienhiukkasia (PM 2.5 ) ja typen oksideja sekä säätilaa kuvaavia muuttujia. Vuoden 217 lopulla mittausverkostoa täydennettiin yhdellä pienhiukkasten analysaattorilla, joka sijoitettiin Kotkansaaren mittausasemalle. Mittaustulosten keräämisessä, analysoinnissa ja raportoinnissa käytettiin Envidas/Enview-2 tiedonkeruu- ja tiedonkäsittelyjärjestelmää. Mittausdata ja säähavainnot tallentuivat mittausasemilta Kotkan ympäristökeskuksen tietokoneelle kahden minuutin keskiarvoina. Kotkansaaren mittausasema sijaitsee pääkirjaston katolla, Kirkkokadun ja Korkeavuorenkadun välissä. Asema on sijainnut samassa paikassa vuodesta 1983 lähtien. Kattotasolta, 13 m korkeudelta saadut mittaustulokset kuvaavat kaupunkialueen taustatasoa. Rauhalan mittausasema sijaitsee Rauhalan ala-asteen piha-alueen reunalla, noin 6 m etäisyydellä Ratakadun reunasta. Rauhalan asema on sijoitettu katutasolle ja sieltä saatavat mittaustulokset edustavat melko vilkasliikenteisen esikaupunki-teollisuusalueen ilmanlaatua. Mittauskorkeus on noin 3 m eli asema sijaitsee huomattavasti lähempänä hengityskorkeutta kuin Kotkansaaren mittausasema. Rauhalan asemalta saadaan tietoa mm. katupölyn ja lähialueen liikenteen sekä teollisuuslaitosten päästöjen vaikutuksista ilman laatuun. Ilmanlaatua on seurattu samassa paikassa jo vuodesta 1999 lähtien.

14 14 Siirrettävä mittausasema sijaitsi vuoden 217 kaakonkulmalla, Miehikkälän Muurikkalassa. Se on noin 4 asukkaan kylä, jossa pääelinkeinoina ovat maa-, karja- ja metsätalous. Nykyisin kunnassa on myös kiven ja puun jatkojalostustoimintaa. Aseman lähellä ei ollut merkittäviä päästölähteitä. Lähimpien asuintalojen, kymmenkunta omakotitaloa, etäisyys mittausasemasta oli noin 45 metriä. Lappeenrannantie (tie 387) kulki noin 13 metrin etäisyydellä asemasta idänsuuntaan. Mittausasemien sijainti, kuvaus, mittausmenetelmät ja -laitteet sekä keskeiset pistemäiset päästölähteet on esitetty liitteessä Mittausten luotettavuus ja järjestelmän toimivuus Ilmanlaatuasetuksen (VnA 79/217) mukaan mittaustulokset ovat tilastollisesti edustavia ja hyväksyttäviä, jos tulosten saatavuus on vähintään 75 % yhden tunnin tai vuorokauden ajalta. Vuosikeskiarvon laskentaan tarvitaan vähintään 9 % mittaustuloksista, lukuun ottamatta tietokatkoksia, jotka johtuvat laitteiden kalibroinneista ja normaalista kunnossapidosta. Mittaustulosten on myös jakauduttava tasaisesti koko vuoden ajalle. Raja-arvovertailu edellyttää jatkuvien mittausten tuloksilta 1 % ajallista kattavuutta. Aineiston vähimmäismäärän tulisi puolestaan olla vähintään 9 %. Mittaustuloksia saatiin talteen yli 9 % vuoden maksimimäärästä, Rauhalan PM 1 -mittauksia ja Miehikkälän NO 2 -mittauksia lukuun ottamatta. Rauhalan PM 1 -analysaattorissa oli aiempaa enemmän toimintahäiriöitä. Lisäksi Rauhalan mittausasemaa jouduttiin siirtämään Rauhalan koulun uusien väistötilojen tieltä muutamia metrejä joulukuussa, mikä verotti mittaustuloksia ajalta Vuoden ajalta PM 1 :n mittaustuloksia saatiin 89,6 % vuoden maksimimäärästä. Miehikkälän NO 2 -laitteessa oli eniten toimintahäiriöitä ja vikatiloja touko-, kesä- ja heinäkuussa. Toukokuulta saatiin talteen noin 46 %, kesäkuulta noin 64 % ja heinäkuulta noin 61 % kuukauden maksimimäärästä. Joulukuussa kaikkien mittaustulosten määrä jäi Miehikkälässä 57 % 82 %:iin, riippuen mitattavasta komponentista. Kotkansaarella kaikki mittaukset keskeytyivät , uuden pienhiukkasten mittalaitteen asennustöiden ajaksi. 4.3 Laitteiden huolto, kalibrointi ja laadunvarmennus Mittalaitteiden huolto, kalibrointi ja laadunvarmennus ovat tärkeä osa mittaustoimintaa. Mittauksille laaditun laatujärjestelmän, laitetoimittajien ja Ilmatieteen laitoksen mittausohjeiden mukaan hoidetuilla laitteilla pyritään varmistamaan se, että saadut tulokset ovat luotettavia ja vertailukelpoisia. Analysaattorien toimintahäiriöt voivat aiheuttaa virheellisiä mittaustuloksia. Niiden eliminoimiseksi laitteet huolletaan ja kalibroidaan säännöllisesti. Mittausasemilla käydään viikoittain ja käynneistä pidetään laatujärjestelmän mukaista kirjanpitoa. Huolto- ja kalibrointitoimenpiteet ja analysaattoreiden näytöiltä kirjatut signaalitestiarvot tallennetaan kannettavalle tietokoneelle. Käytössä olevalla mittausohjelmalla laitteiston toimintaa ja mittaustuloksia voidaan seurata reaaliaikaisesti, etävalvontana, myös Kotkan ympäristökeskuksen tietokoneelta. Etävalvonta nopeuttaa laitteiden vikatilojen havaitsemista.

15 15 NO x - ja TRS-analysaattorien kalibroinnit on ulkoistettu J. P. Pulkkisen Kalibrointi Ky:lle. Vuonna 217 typenoksidien analysaattorit kalibroitiin kaksi kertaa, helmikuussa ja lokakuussa. Kalibrointeihin sisältyi konvertterien hyötysuhteiden, laitteiden lineaarisuuden ja toistettavuuden määritykset. Hiukkasanalysaattorit kalibroitiin itse kaksi kertaa ns. kalibrointiliuskoilla. Mittaustulokset korjattiin kalibrointitulosten perusteella ja samalla niistä poistettiin laitteiden toimintahäiriöistä johtuneet virheelliset arvot. Ilmatieteen laitos teki Rauhalan mittausasemalla typenoksidien analysaattorin vertailumittauksen Samalla se auditoi Kotkan mittausverkon laatujärjestelmän. 5 ILMANLAADUN OHJE- JA RAJA-ARVOT Ympäristönsuojelulain mukaan kunnan on mahdollisuuksien mukaan turvattava hyvä ilmanlaatu alueellaan. Ilmanlaadun turvaamiseksi ilman epäpuhtauksille on määritetty kansalliset ohjearvot sekä EU:n direktiiveihin perustuvat raja- ja kynnysarvot. Ohjearvot on tarkoitettu maankäytön ja liikenteen suunnittelun ohjeeksi ja sovellettaviksi ympäristölupamenettelyissä. Ohjearvot eivät ole sitovia, mutta tavoitteena on että ohjearvojen ylittyminen estetään ennakolta. Raja-arvot ovat ohjearvoja sitovampia. Ne määrittelevät ilmansaasteille suurimmat hyväksyttävät pitoisuudet, joiden ylittyminen velvoittaa viranomaiset toimenpiteisiin ilmanlaadun parantamiseksi. Raja-arvojen ylittymisistä ja niiden syistä on myös tiedotettava alueen asukkaille ja raportoitava Euroopan Unionille. Yksittäinenkin raja-arvon numeroarvon ylittyminen laukaisee tiedottamisvelvoitteen. Suomessa merkityksellisimmät raja-arvot ovat typpidioksidin vuosiraja-arvo ja hengitettävien hiukkasten vuorokausiraja-arvo. Ne saattavat ylittyä esimerkiksi suurimpien kaupunkien liikenneympäristöissä, katukuiluissa ja työmaiden läheisyydessä. Kotkassa raja-arvoja ei ole toistaiseksi ylitetty. PM 1 :n ja NO 2 :n vuorokausiohjearvo on ylittynyt voimakkaissa katupöly-, kaukokulkeuma- ja inversiotilanteissa. Taulukossa 2 on esitetty osa Suomessa voimassa olevista ilmanlaadun ohje- ja raja-arvoista (VnP 48/1996 ja VnA 79/217). Tulosten ilmoittamisessa ohjearvoon verrattavat pitoisuudet ilmoitetaan + 2 asteen lämpötilassa ja 11 kpa paineessa lukuun ottamatta PM ja PM 1 -tuloksia, jotka ilmoitetaan ulkoilman lämpötilassa ja paineessa. Haisevat rikkiyhdisteet ilmoitetaan rikkinä.

16 16 Taulukko 2. Ilmanlaadun ohje- ja raja-arvoja. /1,11/ epäpuhtaus ohjearvo tilastollinen μg/m 3 määrittely NO 2 typpidioksidi NO x typenoksidit PM 1 hengitettävät hiukkaset 15 7 kuukauden tuntiarvojen 99. %-piste kuukauden 2. suurin vuorokausikeskiarvo raja-arvo μg/m tilastollinen määrittely tuntikeskiarvo sallitut ylitykset 18 h/a vuosikeskiarvo vuosikeskiarvo kasvillisuuden suojelemiseksi 7 kuukauden 2. suurin vuorokausikeskiarvo 5 4 vuorokausikeskiarvo sallitut ylitykset 35 vrk/a vuosikeskiarvo PM 2.5 pienhiukkaset TRS haisevat rikkiyhdisteet 1 kuukauden 2. suurin vuorokausikeskiarvo 25 vuosikeskiarvo - - Maailman Terveysjärjestö WHO on julkaissut maailmanlaajuiset ilmanlaadun ohjearvot terveyshaittoja aiheuttaville ilman epäpuhtauksille. WHO:n ohjearvot ovat hengitettävien hiukkasten ja pienhiukkasten vuosi- ja vuorokausipitoisuuksien osalta kireämmät kuin EU:n vastaavat raja-arvot (taulukko 3). Taulukko 3. Maailman Terveysjärjestön (WHO) ohjearvoja. /12/ epäpuhtaus ohjearvo tilastollinen μg/m 3 määrittely PM 1 hengitettävät hiukkaset PM 2.5 pienhiukkaset NO 2 typpidioksidi 5 vuorokausi, ei sallittuja ylityksiä 2 kalenterivuosi 25 vuorokausi, ei sallittuja ylityksiä 1 kalenterivuosi 2 tunti 4 kalenterivuosi

17 NO 2 :n 2. suurin vrk-arvo (µg/m 3 ) NO 2 :n 99 % tuntiarvo (µg/m 3 ) 17 6 TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELUA Mittaustulosten ohje- ja raja-arvovertailut on esitetty taulukoituina liitteessä 4 ja typpidioksidipitoisuuden, hengitettävien hiukkasten, pienhiukkasten ja haisevien rikkiyhdisteiden vuorokausikeskiarvot graafisesti liitteessä 5. Liitteeseen 6 on koottu numeerinen yhteenveto vuoden 217 mittaustuloksista. 6.1 TYPPIDIOKSIDI (NO 2 ) Typpidioksidipitoisuuden ohje- ja raja-arvovertailu Typpidioksidin vuosikeskiarvo oli Rauhalan mittausasemalla 1 µg/m 3 eli neljäsosan vuosirajaarvosta (4 µg/m 3 ). Miehikkälässä vuosikeskiarvo oli 4 µg/m 3, mikä on alueellisen taustan tasoa. Rauhalan vuosipitoisuus vastaa tasoltaan esimerkiksi Imatran Pelkolan mittausasemilta vuonna 217 saatua NO 2 :n vuosikeskiarvoa, 9 µg/m 3 /13/. Pääkaupunkiseudun vilkasliikenteisissä katukuiluissa vuosikeskiarvot ovat olleet korkeampia. Esimerkiksi vuonna 216 vuosipitoisuus oli Mäkelänkadulla 37 µg/m 3 /14/. Ilmatieteen laitoksen ylläpitämillä Etelä-Suomen tausta-asemilla NO 2 :n vuosikeskiarvot ovat vaihdelleet 2 8 µg/m 3. Vuonna 216 NO 2 :n vuosikeskiarvo oli Virolahden taustamittausasemalla 4,2 µg/m 3 /15/. Typpidioksidin tuntiraja-arvoon (2 µg/m 3 ) verrattava pitoisuus oli Rauhalassa 79 µg/m 3 ja Miehikkälässä 19 µg/m 3 ja eli reilusti alle puolet raja-arvosta. Tuntiraja-arvotaso ei ylittynyt kummallakaan mittausasemalla. Rauhalassa korkein tuntipitoisuus oli 118 µg/m 3 ja Miehikkälässä 31 µg/m 3. Typpidioksidin tuntiraja-arvo ylittyy, jos tuntikeskiarvo 2 µg/m 3 ylittyy yli 18 kertaa vuodessa. Typpidioksidin pitoisuudet pysyivät myös tunti- ja vuorokausiohjearvojen alapuolella (kuva 6). Korkein vuorokausiohjearvoon (7 µg/m 3 ) verrannollinen pitoisuus oli Rauhalassa 46 µg/m 3 ja Miehikkälässä 9 µg/m 3. Korkein tuntiohjearvoon (15 µg/m 3 ) verrattava pitoisuus oli Rauhalassa 97 µg/m 3 ja Miehikkälässä 23 µg/m 3. Rauhala Miehikkälä vrk-ohjearvo Rauhala Miehikkälä tuntiohjearvo kuukausi kuukausi Kuva 6. NO 2 -pitoisuudet verrattuna vuorokausi- ja tuntiohjearvoon.

18 NO 2 -pitoisuuden kuukausikeskiarvo (µg/m 3 ) Typpidioksidipitoisuuden ajallinen vaihtelu Typenoksidien pitoisuudet vaihtelevat vuodenajan, viikonpäivän ja vuorokaudenajan mukaan. Pitoisuuksien ajalliseen vaihteluun vaikuttavat myös päästötilanne ja sääolot. Pitoisuudet ovat yleensä suurimmillaan talvisin, kun päästöt ovat suurimmillaan ja ilmansaasteiden laimenemisolot heikoimmillaan. Pitoisuudet nousevat usein myös keväisin, kun auringonsäteily voimistuu ja otsonipitoisuudet kohoavat. Silloin myös typpimonoksidin muutunta typpidioksidiksi lisääntyy. Typpidioksidipitoisuuksien kuukausikeskiarvot vaihtelivat Rauhalan mittausasemalla 7 18 µg/m 3 ja Miehikkälässä 2 5 µg/m 3. Korkeimmillaan pitoisuudet olivat helmikuussa. NO 2 -pitoisuuden kuukausikeskiarvot on esitetty kuvassa Rauhala Miehikkälä kuukausi Kuva 7. NO 2 -pitoisuuksien kuukausikeskiarvot. Typpidioksidin pitoisuudet eri vuorokaudenaikoina noudattivat liikenteen rytmiä (kuva 8 ja 9). Korkeimmat pitoisuudet mitattiin arkipäivisin talvella ja pienimmät kesäviikonloppuisin. Pitoisuushuippu ajoittui noin klo 8-9, aamun työmatkaliikennehuipun aikaan. Viikonloppuisin korkeimmat pitoisuudet mitattiin loppuillasta, mihin vaikutti todennäköisesti sekä lisääntyneet liikenteen päästöt että heikentyneet laimenemisolot; tuulen tyyntyminen ja mahdolliset inversiotilanteet. Miehikkälässä pitoisuudet olivat kaiken kaikkiaan hyvin pieniä ja myös vuorokaudenaikaan ja viikonpäiviin liittyvä vaihtelu oli hyvin vähäistä.

19 NO 2 -pitoisuus (µg/m 3 ) Rauhala Miehikkälä ma ti ke to pe la su viikonpäivä Kuva 8. NO 2 -pitoisuuksien viikonpäivävaihtelu. NO 2 -pitoisuus (µg/m Rauhala arki Rauhala la-su Miehikkälä arki Miehikkälä la-su kellonaika Kuva 9. NO 2 -pitoisuuden vuorokausivaihtelu arkisin ja viikonloppuisin. Puuttuvat arvot (klo 3) johtuvat analysaattoreiden ko. aikana suorittamasta aluetason tarkistuksesta Typpidioksidipitoisuuden tuulensuuntien mukainen vaihtelu Kuten aiempinakin vuosina, typpidioksidin pitoisuudet olivat Rauhalan mittausasemilla korkeimmillaan tyynellä säällä. Hieman korkeampia pitoisuuksia mitattiin lisäksi pohjoisen ( 3 astetta) ja etelän (15 18 astetta) puoleisilla tuulilla. Miehikkälässä NO 2 -pitoisuudet olivat pieniä kaikilla tuulensuunnilla. Aavistuksen muita korkeampia pitoisuuksia mitattiin idän (9 12 astetta) puoleisilla tuulilla. Tuulensuunnan vaikutusta mitattuihin NO 2 -pitoisuuksiin on havainnollistettu kuvissa 1 ja 11.

20 2 25 Rauhala NO2 Miehikkälä NO2 NO2-pitoisuus (µg/m3) tuulisektori (asteluku) Kuva 1. NO2-pitoisuuden tuntikeskiarvot eri tuulensuuntaluokissa. (etelä=18o, pohjoinen=o/36o, itä=9o, länsi=27o) Rauhala NO Miehikkälä NO2 2 Kuva 11. NO2-pitoisuuden tuntiarvot tuulen suunnan mukaan katutason mittausasemilla Rauhalassa ja Miehikkälässä Typpidioksidipitoisuuksien kehitys Typen oksidien mittaukset aloitettiin Rauhalassa vuonna NO2-pitoisuuksien kuukausikeskiarvojen kehittymistä Rauhalan mittausasemalla mittausten alkuajoista näihin päiviin on havainnollistettu kuvassa 12. Kuva kertoo kuukausikeskiarvojen lähteneen selvään laskuun vuodesta 25 alkaen. Jyrkintä pitoisuuslasku oli vuosina Sen jälkeen pitoisuudet ovat pysyneet ennallaan tai laskeneet vain vähän.

21 NO 2 -pitoisuus (µg/m 3 ) NO 2 :n kk-keskiarvo (µg/m 3 ) Rauhala 12 kk liukuva keskiarvo kuukausi Kuva 12. NO 2 :n kuukausikeskiarvot ja pitoisuuksien kehitys Rauhalassa v Sama suuntaus näkyy myös typpidioksidin vuosipitoisuuksissa. Pitoisuudet ovat pysyneet suhteellisen tasaisina viimeiset kymmenen vuotta. Typpidioksidin vuosi-, vuorokausi- ja tuntipitoisuuksien kehittyminen Rauhalan mittausasemalla vuosina on esitetty kuvassa vuorokausiarvo tuntiarvo vuosikeskiarvo vrk-ohjearvo tuntiohjearvo vuosiraja-arvo Kuva 13. NO 2 :n korkeimmat vuorokausi- ja tuntiohjearvoon sekä vuosiraja-arvoon verrattavat pitoisuudet Rauhalassa vuosina Kuvassa 14 on esitetty Rauhalan mittausasemalta saadut NO 2 :n kuukausikeskiarvot vuonna 217 sekä vuosien pienimpien ja suurimpien keskiarvojen vaihtelu. Kuvasta selviää, että vuonna 217 NO 2 :n kuukausikeskiarvot olivat lähes koko vuoden tarkastelujakson alarajoilla.

22 kk-keskiarvo (µg/m 3 ) kuukausi min-max Rauhala 217 Kuva 14. NO 2 :n kuukausikeskiarvot vuonna 217 ja vuosien minimit ja maksimit. Typpidioksidin lyhytaikaispitoisuudet ovat vaihdelleet huomattavasti vuosien varrella. Korkeimmat tuntiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet mitattiin Rauhalassa vuonna 25 (131 µg/m 3 ) ja korkeimmat vuorokausiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vuonna 24 (82 µg/m 3 ). Tuloksiin vaikuttavat monet tekijät, mm. sääolot, laitosten päästömäärät sekä dieselautojen määrän ja otsonipitoisuuden vaihtelut. Viime vuosina typpidioksidipitoisuuksien ajallinen vaihtelu selittynee pääasiassa sään vaihteluilla.

23 TRS:n 2. suurin vrk-arvo (µgs/m 3 ) HAISEVAT RIKKIYHDISTEET (TRS) TRS-pitoisuuksien kehittyminen ja pitoisuustaso vuonna 217 Haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuudet olivat pieniä. TRS-pitoisuuden vuosikeskiarvo oli Rauhalan ja Kotkansaaren mittausasemalla μgs/m 3. Kuukausikeskiarvot vaihtelivat molemmilla mittausasemilla 1 μgs/m 3. Vuosi- ja kuukausikeskiarvot vastasivat tasoltaan esimerkiksi Imatralla, Mansikkalan, Pelkolan ja Rautionkylän mittauksista vuonna 217 saatuja keskiarvoja /13/. TRS:n vuorokausipitoisuudelle terveydellisin perustein asetettu ohjearvo (1 μgs/m 3 ) alittui kummallakin mittausasemalla. Suurin ohjearvoon verrattava pitoisuus oli Rauhalassa 1 μgs/m 3 ja Kotkansaarella 2 μgs/m 3. Ohjearvoon verrannolliset pitoisuudet on esitetty kuvassa Rauhala Kotkansaari ohjearvo kuukausi Kuva 15. Haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuudet verrattuna vuorokausiohjearvoon. TRS-pitoisuutta on mitattu Kotkassa 199-luvun alkupuolelta lähtien, jona aikana TRS:n ohjearvo on ylittynyt viisi kertaa; Rauhalaa edeltäneellä mittausasemalla Sunilan Tupakadulla vuosina 1992, 1993, 1996, 1997 ja TRS-mittaukset siirrettiin Sunilasta Rauhalaan v. 2. Nykyisillä mittausasemilla vuorokausiohjearvo ei ole ylittynyt kertaakaan. Korkeimpien vuorokausiohjearvoon verrannollisten pitoisuuksien kehitystä vuosina on havainnollistettu kuvassa 16. Kotkansaaren TRS-pitoisuuksissa näkyy laskeva suuntaus 199-luvun loppupuolelta alkaen. Rauhalassa pitoisuuksien aleneminen näkyy selvemmin vuodesta 24 alkaen. Laskeva kehityssuunta liittyy sellutehtailla toteutettuihin ympäristönsuojeluinvestointeihin, Stora Enso Oyj:n Sunilan tehtaalla aloitettuun väkevien hajukaasujen polttoon ja Kotkamills Oy:llä aloitettuun laimeiden hajukaasujen käsittelyyn.

24 TRS-pitoisuus (µgs/m 3 ) TRS-pitoisuus (µgs/m 3 ) Kotkansaari 13 m Rauhala (v asti Sunila) ohjearvo 1 5 Kuva 16. Haisevien rikkiyhdisteiden ohjearvoon verrannolliset korkeimmat vuorokausiarvot vuosina Ohjearvo tuli voimaan Kuvassa 17 on esitetty TRS:n 99 % tuntiarvojen kehitys vuosina TRS:n lyhytaikaisarvoissakin näkyy selvä laskeva trendi erityisesti vuoden 1997 jälkeen. Viime vuosina haisevien rikkiyhdisteiden lyhytaikaispitoisuudet ja niiden vaihtelut ovat olleet entistä pienempiä. Haisevien rikkiyhdisteiden tuntiarvoille ei ole asetettu kansallisia ohjausarvoja. 4 Kotkansaari 13 m Rauhala (v asti Sunila) Kuva 17. Haisevien rikkiyhdisteiden korkeimmat 99 % tuntiarvot vuosina

25 Hajutuntien esiintyminen Hajun esiintymistä ja viihtyvyyshaittaa voidaan arvioida hajutuntien lukumäärän perusteella. Eri hajuyhdisteiden hajukynnykset eroavat toisistaan ja ihmiset kokevat hajun häiritsevyyden eri tavoin. Useilla sellupaikkakunnilla hajutunniksi on kuitenkin luokiteltu tunti, jolloin TRS:n tuntikeskiarvo on suurempi tai yhtä suuri kuin 3 μgs/m 3. Taulukossa 4 on esitetty hajutuntien lukumäärät Kotkan mittausasemilla vuosina Taulukko 4. Hajutuntien esiintyminen vuosina ASEMA Kotkansaari TRS>3 µgs/m 3 TRS>1 µgs/m 3 mittausaika (h) Rauhala TRS>3 µgs/m 3 TRS>1 µgs/m 3 mittausaika laitosten TRS-päästö (t/a) Kotkan mittausasemilla hajutunteja oli vuonna 217 vähemmän kuin Imatralla Rautionkylän (338 kpl) ja Pelkolan (396 kpl) mittausasemalla, mutta suunnilleen saman verran kuin Mansikkalassa (26 kpl) /13/. Kummallakin Kotkan mittausasemalla oli hajutunteja noin,4 % mittausajasta, hieman enemmän kuin vuonna 216. Eniten hajutunteja esiintyi Kotkansaarella kesäkuussa ja Rauhalassa toukokuussa. Hajutuntien ajoittuminen eri kuukausille on esitetty taulukossa 5. Tutkimusten mukaan selvää haittaa hajuista koetaan silloin, kun niitä esiintyy yli 3 5 % ajasta /16/. VTT:n selvityksessä Hajuohjearvojen perusteet (VTT 1995) on esitetty ohjearvosuositus hajujen esiintyvyydelle. Sen mukaan hajuja saisi esiintyä 3 9 % vuoden tunneista hajun miellyttävyysasteesta riippuen. Alarajaa voidaan soveltaa laadultaan epämiellyttäville hajuille (esim. öljynjalostamon tai sellutehtaan hajut) ja ylärajaa hajuille joiden miellyttävyysaste on vaihtelevampi (esim. kahvipaahtimon tai leipomon hajut) /17/. Sen perusteella selvän hajuhaitan esiintyminen olisi ollut mittausasemien lähiympäristössä epätodennäköistä. Taulukko 5. TRS-pitoisuuden 3 μgs/m 3 ylittäneiden tuntien lukumäärä vuonna 217. Kotkansaari kk mittausaika (h) TRS > 3 µgs/m 3 mittausaika (h) TRS > 3 µgs/m Rauhala yht

26 TRS-pitoisuus (µgs/m 3 ) TRS-pitoisuus (µgs/m 3 ) 26 Tavallista korkeammat TRS-pitoisuudet liittyivät yleensä tehtaiden prosessien huoltoseisokkien aikaisiin alas- ja ylösajoihin. Kotkan ympäristökeskukselle tuli vuonna 217 yhteensä 1 selluteollisuuden hajupäästöihin liittynyttä yhteydenottoa. Voimakkaampaa hajuhaittaa koettiin touko- ja kesäkuussa. Toukokuun hajutilanteet johtuivat Sunilan tehtaan haihdutinsarjan alasajosta. Kesäkuun hajupäästöille ei löytynyt selvää syytä. Rauhalassa korkein TRS:n tuntipitoisuus oli 23 µgs/m 3, joka mitattiin Kotkansaarella korkein TRS-pitoisuus oli 17 µgs/m 3, joka mitattiin Selluteollisuuden hajupäästöjen lisäksi hajuhaittoja aiheutti myös stabiloidun kuitulietteen välivarastointi ja käsittely Mussalon Ristiniemessä. Kotkan ympäristökeskukselle tuli näistä hajuhaitoista yhteensä 8 yhteydenottoa. Kuvassa 18 on havainnollistettu tuulen suunnan vaikutusta mitattuihin TRS-pitoisuuksiin. Kuviot vastaavat edellisvuosia. Rauhalassa korkeimmat pitoisuudet ajoittuvat etelänpuoleisille tuulille ja Kotkansaarella idän puoleisille tuulille, mikä osoittaa myös TRS-päästölähteiden sijainnin. Tyynellä säällä Rauhalassa esiintyi vain kolme hajutuntia. Alla olevassa kuviossa ne ovat sijoittuneet tuulisektorille astetta. Kotkansaarella tyynellä säällä mitattiin vastaavasti vain yksi hajutunti. Kuvassa se on sijoittunut pohjoisenpuoleiselle tuulisektorille Rauhala TRS tuulensuunta (asteluku) Kotkansaari TRS tuulensuunta (asteluku) Kuva 18. TRS-pitoisuudet tuulensuunnan mukaan Kotkansaarella ja Rauhalassa.

27 PM 1 :n 2. korkein vrk-arvo (µg/m 3 ) HENGITETTÄVÄT HIUKKASET (PM 1 ) JA PIENHIUKKASET (PM 2.5 ) PM 1 -pitoisuuksien ohje- ja raja-arvovertailu Hengitettävien hiukkasten vuosipitoisuudelle asetettu raja-arvo (4 µg/m 3 ) ja WHO:n suosituksenomainen vuosiohjearvo (2 µg/m 3 ) alittuivat kaikilla mittausasemilla. PM 1 :n vuosikeskiarvo oli Rauhalan mittausasemalla 12 µg/m 3, Kotkansaarella 1 µg/m 3 ja Miehikkälässä 6 µg/m 3. Saadut vuosikeskiarvot vastaavat muualla Suomessa samankokoisten kaupunkien taajama-alueilla saatuja keskiarvoja. Esimerkiksi Imatralla PM 1 -pitoisuuden vuosikeskiarvot vaihtelivat 8 9 µg/m 3 vuonna 217 /13/. Pääkaupunkiseudun mittausasemilla vuonna 216 vuosikeskiarvot vaihtelivat 13 µg/m 3 (Kallion tausta-asema) 21 µg/m 3 (Mannerheimintie, Mäkelänkatu) /14/. Ilmatieteen laitoksen ylläpitämillä Etelä-Suomen taustamittausasemilla PM 1 :n vuosikeskiarvot ovat olleet luokkaa 1 12 µg/m 3. Vuonna 216 vuosikeskiarvo oli Virolahden taustamittausasemalla 8,9 µg/m 3 /15/. PM 1 :n vuorokausiohjearvo (7 µg/m 3 ) ei ylittynyt millään mittausasemalla. PM 1 :n vuorokausipitoisuus oli Rauhalassa katutasolla enimmillään 76 % ohjearvosta, Kotkansaarella kattotasolla (13 m) enimmillään 46 % ja Miehikkälässä katutasossa enimmillään 21 % vuorokausiohjearvosta (kuva 19) Kotkansaari (13 m) Miehikkälä Rauhala ohjearvo kuukausi Kuva 19. PM 1 :n pitoisuudet verrattuna vuorokausiohjearvoon. PM 1 -pitoisuuden vuorokausiraja-arvo (5 µg/m 3 ) ei ylittynyt millään mittausasemalla, sillä rajaarvotason ylitysten lukumäärä jäi alle sallitun, 35 ylitystä kalenterivuodessa. Raja-arvoon verrannollinen tunnusluku (36. suurin vuorokausiarvo) oli Rauhalassa 2 µg/m 3, Kotkansaarella (13 m) 16 µg/m 3 ja Miehikkälässä 1 µg/m 3. Raja-arvotaso ylittyi vain Rauhalan mittausasemalla, 2 päivänä katupölykaudella, 29. ja Imatran mittauspisteissä ylityksiä oli -1 kappaletta vuonna 217 /13/.

28 pitoisuus (µg/m 3 ) Pienhiukkaset (PM 2.5 ) Miehikkälän mittausasemalla Tulosten yhteenvetotaulukko on esitetty liitteessä 4 ja mittausjakson PM 2.5 -pitoisuuksien vuorokausi-keskiarvot graafisesti liitteessä 5. Pienhiukkasten vuosipitoisuus oli 6 µg/m 3, joka oli noin neljäsosan voimassa olevasta vuosirajaarvosta, 25 µg/m 3. Se oli myös pienempi kuin Maailman Terveysjärjestön (WHO) suosituksenomainen vuosiohjearvo, 1 µg/m 3. PM 2.5 :n vuosipitoisuus oli alueellista taustatasoa. Esimerkiksi Ilmatieteen laitoksen Virolahden taustamittausasemalla vuonna 216 pienhiukkasten vuosikeskiarvo oli 6 µg/m 3 /15/. Vuonna 217 Imatran kaupunkialueella, Teppanalassa PM 2.5 :n vuosikeskiarvo oli 3 µg/m 3 /13/. PM 2.5 -pitoisuuden kuukausikeskiarvot pysyivät matalla tasolla ja lähes muuttumattomina vaihdellen 5 7 µg/m 3 (kuva 2). Hieman korkeampia pitoisuuksia mitattiin kesäkuussa, jolloin suurin syy hiukkaspitoisuuksien kohoamiseen oli ilmeisesti männyn siitepöly. Tulosten mukaan suurin osa hengitettävistä hiukkasista oli pieniä hiukkasia. 3 PM1 PM Kuva 2. PM 1 - ja PM 2.5 -pitoisuuden kuukausikeskiarvot Miehikkälän mittausasemalla vuonna 217. Pienhiukkasille ei ole asetettu vuorokausiohje- tai raja-arvoja Suomessa. WHO:n suosituksenomainen vuorokausiohjearvo, 25 µg/m 3, ei ylittynyt Miehikkälässä yhtenäkään päivänä. Korkein PM 2.5 :n vuorokausipitoisuus oli 14 µg/m 3, joka ajoittui marraskuulle. Korkein tuntipitoisuus jäi 3 µg/m 3 :aan. Se ajoittui syyskuulle. Miehikkälän pitoisuudet olivat pieniä. Esimerkiksi Imatran Teppanalassa vuonna 217 korkein vuorokausipitoisuus oli 17 µg/m 3 ja korkein tuntipitoisuus 43 µg/m 3 /13/. Pääkaupunkiseudun mittausasemilla vuonna 216 suurin vuorokausipitoisuus oli 31 µg/m 3 (Puistola) ja suurin tuntipitoisuus 35 µg/m 3 (Vuosaaren satama) ja 129 µg/m 3 (Luukki; iltanuotio ja tyyni sää) /14/.

29 PM 1 :n kk-keskiarvo (µg/m 3 ) PM 1 -ja PM 2.5 -pitoisuuksien ajallinen vaihtelu PM 1 -pitoisuuksien kuukausikeskiarvot vaihtelivat 4 17 µg/m 3. Pienimmät pitoisuudet mitattiin Miehikkälässä ja korkeimmat katutasossa Rauhalan mittausasemalla. Korkeimmat kuukausikeskiarvot ajoittuivat Rauhalassa maaliskuulle, Kotkansaarella toukokuulle ja Miehikkälässä kesäkuulle (kuva 21). Maaliskuun kuukausikeskiarvoa nosti loppukuuhun ajoittunut katujen pölyäminen. Kotkansaaren toukokuun kuukausikeskiarvoa nosti pääkirjaston katolla toukokuun alussa alkaneet katon uusimistyöt, jossa vanhan kattopinnoitteen poistosta levisi tavallista enemmän pölyä ilmaan. Miehikkälän kesäkuun kuukausikeskiarvoa nosti männyn siitepöly. 4 3 Kotkansaari 13 m PM1 Miehikkälä PM1 Rauhala Miehikkälä PM kuukausi Kuva 21. PM 1 - ja PM 2.5 -pitoisuuden kuukausikeskiarvot vuonna 217. Hengitettävien hiukkasten vuorokausi- ja viikonpäivävaihtelu on esitetty kuvissa 22 ja 23. Rauhalassa pitoisuudet olivat hieman muita viikonpäiviä korkeampia keskiviikkoisin ja torstaisin ja Kotkansaarella, kattotasolla torstaisin ja perjantaisin. Pienimmät pitoisuudet mitattiin viikonloppuisin. Miehikkälässä pitoisuudet olivat hyvin pieniä ja myös päiväkohtaiset erot olivat vähäisiä. PM 1 -pitoisuus (µg/m Rauhala PM1 Kotkansaari PM1 MIehikkälä PM1 MIehikkälä PM2.5 ma ti ke to pe la su viikonpäivä Kuva 22. PM 1 -ja PM 2.5 -pitoisuuksien päivittäisvaihtelu

30 PM 1 -pitoisuus (µg/m 3 ) 3 Rauhalassa PM 1 -pitoisuudet olivat korkeimmillaan arkisin klo 8 9, klo ja klo Kotkansaarella kattotasolla korkeimmat pitoisuudet ajoittuivat iltapäiviin, klo Viikonloppuisin PM 1 - pitoisuudet olivat Rauhalan mittausasemilla korkeimmillaan iltayöstä, Kotkansaarella iltapäivällä ja illalla. Viikonloppuvaihtelun syynä voi olla tuulen tyyntyminen, myöhäisiltoina vilkastunut liikenne, mahdollisesti myös asuinkiinteistöissä tapahtunut puun pienpoltto. Miehikkälässä PM 1 -pitoisuudet olivat kaikkiaan matalalla tasolla ja myös pitoisuuksien vuorokaudenaikainen vaihtelu oli vähäistä. 3 Rauhala arki Kotkansaari (13 m) arki Miehikkälä arki Rauhala la-su Kotkansaari (13 m) la-su Miehikkälä la-su kellonaika Kuva 23. PM 1 -pitoisuuden vuorokausivaihtelu arkisin ja viikonloppuisin Mittausasemien korkeuseron vuoksi Kotkansaaren kattotason PM 1 - pitoisuudet olivat varsinkin aamupäivisin selvästi pienempiä kuin katutason mittausasemalla Rauhalassa. Selitys tälle löytyy mittausasemien välisistä korkeuseroista. Kotkansaaren mittausasema sijaitsee noin 13 m korkeudella, jossa katupölyn ja liikenneperäisten hiukkasten vaikutus ilmanlaatuun on pienempi kuin katutasossa sijaitsevilla mittausasemilla PM 1 -ja PM 2.5 -pitoisuuksien tuulensuuntien mukainen vaihtelu Hiukkasten pitoisuuksissa erottui tuulensuuntaan ja -nopeuteen liittyvää vaihtelua (kuva 23). Rauhalan mittausasemalla hengitettävien hiukkasten pitoisuudet olivat korkeimmillaan etelänpuoleisilla tuulilla ja tyynellä säällä. Kotkansaarella hieman muita korkeampia pitoisuuksia mitattiin tyynellä säällä sekä pohjoisen, idän ja etelän puoleisilla tuulilla. Miehikkälässä eri tuulensuunnilla mitatut pitoisuudet eivät juuri eronneet toisistaan. Tuulensuunnan vaikutusta PM 1 :n ja PM 2.5 :n tuntipitoisuuksiin on havainnollistettu kuvissa 24 ja 25.

31 31 PM1- ja PM2.5-pitoisuus (µg/m3) 3 25 Kotkansaari PM1 Rauhala PM1 Miehikkälä PM1 Miehikkälä PM tuulisektori (asteluku) Kuva 24. PM1-pitoisuuksien tuntikeskiarvot eri tuulensuuntaluokissa (tuulensuunta on etelästä asteluvulla 18, pohjoisesta asteluvuilla ja 36, idästä asteluvulla 9 ja lännestä asteluvulla 27. Rauhala PM1 Kotkansaari PM1 4 PM1-pitoisuus (µg/m3) MIehikkälä PM2.5 Miehikkälä PM1 4 Kuva PM2.5-pitoisuus (µg/m3) 4 3 PM1-pitoisuus (µg/m3) PM1-pitoisuus (µg/m3) 4 PM1-ja PM2.5-pitoisuuksien tuntikeskiarvot tuulensuunnan mukaan.

32 PM 1 :n kk-keskiarvo (µg/m 3 ) PM 1 :n kk-keskiarvo (µg/m 3 ) PM 1 :n vuosikeskiarvo (µg/m 3 ) PM 1 -pitoisuuksien kehitys Kotkan mittausasemilla PM 1 :n vuosipitoisuudet ovat 21-luvulla olleet hienoisessa laskussa. Viime vuosina vuosipitoisuus on ollut ollut kummallakin mittausasemalla 1 15 µg/m 3 tuntumassa (kuva 26). Kotkansaari 13 m Rauhala vuosiraja-arvo Kuva 26. PM 1 -pitoisuuden vuosikeskiarvojen kehitys Kotkassa vuosina PM 1 :n kuukausikeskiarvot ovat laskeneet selvimmin Kotkansaaren mittausasemalla. Vuosina 2 26 PM 1 -pitoisuuden kuukausikeskiarvo ylitti Kotkansaarella vielä melko usein tason 25 µg/m 3, mutta sen jälkeen pitoisuudet ovat yleensä jääneet tason 2 µg/m 3 alapuolelle. Rauhalan mittausaseman PM 1 -pitoisuuksien kuukausikeskiarvoissa erottuu maalis-huhtikuulle ajoittuvien katupölypiikkien lyheneminen 3 µg/m 3 ylittäneet PM 1 :n kuukausikeskiarvot ovat selvästi harvinaistuneet. (kuva 27) 5 Kotkansaari 13 m 12 kk liukuva keskiarvo 5 Rauhala 12 kk liukuva keskiarvo kuukausi kuukausi Kuva 27. PM 1: n kuukausiarvojen kehitys v

33 kpl/a kk-keskiarvo (µg/m 3 ) kk-keskiarvo (µg/m 3 ) 33 Kuvassa 28 on esitetty kiinteiltä mittausasemilta saatujen PM 1 -pitoisuuksien kuukausikeskiarvot vuonna 217 sekä vuosien pienimpien ja suurimpien kuukausikeskiarvojen vaihtelu. Vuonna 217 PM 1 -pitoisuudet olivat molemmilla mittausasemilla tarkastelujakson alarajoilla. Kuvassa 29 on esitetty vuorokausiraja-arvotason 5 µg/m 3 ylittäneiden PM 1 -pitoisuuksien lukumäärät vuosina min-max Kotkansaari 13 m min-max Rauhala kuukausi kuukausi Kuva 28. PM 1: n kuukausikeskiarvot vuonna 217 ja vuosien minimit ja maksimit Kotkansaari Rauhala sallitut ylitykset 35 kpl/vuosi Kuva 29. Hengitettävien hiukkasten vuorokausiraja-arvotason (5 µg/m 3 ) ylityspäivien lukumäärät vuosina Hengitettävien hiukkasten pitoisuudet ovat pysyneet Kotkassa reilusti voimassa olevien vuosi- ja vuorokausiraja-arvotasojen alapuolella. Vuorokausiraja-arvotaso on viime vuosina ylittynyt enimmillään kymmenenä päivänä vuodessa, kun sallittu vuotuinen ylitysmäärä on 35.

34 34 7 ILMANLAATUINDEKSIT Päivittäisessä ilmanlaatutiedotuksessa käytetään HSY:n kehittämää ilmanlaatuindeksiä. Sen avulla ilmanlaatu kullakin mittausasemalla voidaan tiivistää havainnolliseen väriasteikkoon ja viiteen laatusanaan: hyvä, tyydyttävä, välttävä, huono ja erittäin huono. Indeksin taustalla ovat ilmanlaadun ohje-, raja- ja kynnysarvot sekä ilman epäpuhtauksien tunnetut terveysvaikutukset. Indeksi lasketaan tunneittain kullekin mittausasemalle ja niille ilmansaasteille, joita kyseisellä mittausasemalla mitataan. Kotkansaarella indeksin laskennassa otetaan huomioon hengitettävien hiukkasten (PM 1 ) ja haisevien rikkiyhdisteiden (TRS) pitoisuudet, Rauhalassa typpidioksidin (NO 2 ), PM 1 :n ja TRS:n pitoisuudet ja siirrettävällä mittausasemalla NO 2 :n PM 1:n ja PM 2.5 :n pitoisuudet. Eri asemien indeksit eivät siten ole välttämättä täysin vertailukelpoisia keskenään. On huomattava, että indeksi ei ota huomioon mahdollisia ilmansaasteiden yhteisvaikutuksia. Ilmanlaatu määräytyy huonoksi kun indeksin arvo ylittää 1. Huono tai erittäin huono ilmanlaatu voi aiheuttaa haitallisia terveysvaikutuksia herkillä ihmisillä. (taulukko 6) Taulukko 6. Ilmanlaatuindeksit ja niiden luonnehdinta Indeksin arvo Ilmanlaatuluokka terveys- ja ympäristövaikutukset 5 hyvä ei todettuja terveysvaikutuksia lieviä luontovaikutuksia pitkällä aikavälillä tyydyttävä terveysvaikutukset hyvin epätodennäköisiä lieviä luontovaikutuksia pitkällä aikavälillä 76 1 välttävä terveysvaikutukset epätodennäköisiä selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä huono terveysvaikutukset mahdollisia herkillä yksilöillä selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä 151 erittäin huono terveysvaikutukset mahdollisia herkillä väestöryhmillä selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä 7.1 Ilmanlaatu indekseillä määriteltynä Indeksien perusteella ilmanlaatu oli Kotkan ja Miehikkälän mittausasemilla valtaosan ajasta hyvä tai tyydyttävä. Kotkansaarella kattotasolla ilmanlaatu oli hyvä 97 % ja tyydyttävä 3 % vuoden päivistä. Rauhalan mittausasemalla ilmanlaatu oli hyvä 91 % ajasta ja tyydyttävä 8 % ajasta. Miehikkälässä se oli hyvä 96 % ja tyydyttävä 4 % ajasta. Rauhalassa ja Kotkansaarella ilmanlaatuluokka määräytyi useimmiten hengitettävien hiukkasten pitoisuuksien perusteella. Miehikkälässä ilmanlaatuluokan laukaisivat useimmiten pienet hiukkaset. Tulokseen vaikuttaa se, että ainoastaan siirrettävällä mittausasemalla mitataan pienhiukkasia. Laadultaan välttävä ilma oli Rauhalassa kahtena päivänä, 29. ja Huonoksi ilmanlaatu ei heikentynyt yhtenäkään päivänä.

35 indeksin arvo indeksin arvo indeksin arvo 35 Vuoden 217 vuorokausi-indeksit on esitetty kuvissa Vuorokausi-indeksit ovat kunkin vuorokauden korkeimpien tunti-indeksien keskiarvoja päivämäärä Kuva 3. Keskimääräiset vuorokausi-indeksit Kotkansaaren (13 m) mittausasemalla päivämäärä Kuva 31. Keskimääräiset vuorokausi-indeksit Rauhalan (3 m) mittausasemalla päivämäärä Kuva 32. Keskimääräiset vuorokausi-indeksit Pyhtään (3 m) mittausasemalla.

36 heikentyneiden ilmanlaatutuntien kokonaismäärä 36 Ilmanlaatu oli Rauhalan mittausasemalla välttävä, huono tai erittäin huono yhteensä 148 tunnin ajan, Kotkansaarella kattotasolla 38 tunnin ajan Miehikkälässä katutasossa 19 tunnin ajan. Rauhalassa heikentyneen ilmanlaadun tunteja oli selvästi edellisvuotta vähemmän, Kotkansaarella edellisvuotta vastaava määrä (kuva 33). Rauhalassa heikentyneiden ilmanlaatutuntien kasvua rajoitti lähinnä lyhyt katupölykausi ja sateinen sää. 35 Rauhala Kotkansaari Kuva 33. Heikentyneiden ilmanlaatutuntien kokonaismäärät vuosina Eniten heikentyneen ilmanlaadun tunteja oli kaikilla mittausasemalla maaliskuussa. Ne johtuivat lähinnä katupölyn kohottamista hengitettävien hiukkasten pitoisuuksista. Korkein ilmanlaatuindeksin arvo oli Rauhalassa 197 (29.3.), Kotkansaarella kattotasolla 185 (19.5.) ja Miehikkälässä katutasolla 121 (14.6.). Korkeimmat indeksit johtuivat kohonneista hengitettävien hiukkasten pitoisuuksista. Heikentyneiden ilmanlaatutuntien ajoittuminen eri kuukausille on esitetty taulukossa 7. Taulukko 7. Heikentyneiden ilmanlaatutuntien ajoittuminen eri kuukausille vuonna 217 Rauhala Kotkansaari 13 m Miehikkälä 3 m kuukausi v h eh v h eh v h eh tammikuu helmikuu maaliskuu huhtikuu toukokuu kesäkuu heinäkuu 2 elokuu syyskuu 1 1 lokakuu marraskuu joulukuu 6 1 yhteensä aiheuttaja PM 1 84 %, NO 2 15 %, TRS 1 % PM 1 79 %, TRS 13 %, PM % PM 1 47 %, PM %

37 1: 13: 1: 13: 1: 13: 1: 13: 1: 13: NO 2 :n tuntipitoisuus (µg/m 3 ) 37 8 KATUPÖLY- JA MUUT POIKKEUKSELLISET ILMANLAATUTILANTEET Ilmanlaatu voi heiketä äkillisesti erilaisissa episoditilanteissa. Episodi on tapahtumasarja, jonka aikana ilmanepäpuhtauksien pitoisuudet kohoavat äkillisesti huomattavasti tavanomaista korkeammiksi. Niitä voivat aiheuttaa esim. keväinen katujen pölyäminen, heikkotuuliset inversiotilanteet, pienhiukkasten ja otsonin voimakkaat kaukokulkeumat sekä laitosten poikkeukselliset päästötilanteet. Huono ilmanlaatu ei suinkaan aina johdu pelkästään päästöistä, vaan myös sääoloista ja muista ympäristötekijöistä, jotka vaikuttavat esimerkiksi ilman epäpuhtauksien leviämiseen ja laimenemiseen. Etelä-Kymenlaaksossa pidempiaikaisia episoditilanteita on aiheutunut lähinnä keväisestä katupölystä ja pienhiukkasten, kuten rajantakaisten maastopalojen aiheuttamista kaukokulkeumista. Vuonna 217 ei esiintynyt pitkäkestoisia, voimakkaita pienhiukkasten kaukokulkeumia eikä inversiotilanteita. Lyhytaikaisia inversiotilanteita esiintyi lähinnä helmi- ja marraskuussa. Vuonna 217 kylmin kuukausista oli helmikuu ja silloin kireimmät pakkaslukemat mitattiin kuukauden alkupuolella. Tuolloin pakkanen painui alimmillaan -17 asteeseen. Samaan aikaan oli selkeää ja heikkotuulista, mikä nosti typpidioksidin pitoisuuksia liikenteen vaikutuspiirissä, Rauhalan mittausasemalla. Myös marraskuun alkupäivinä esiintyi lyhytaikaisia inversiotilanteita, jolloin päästöt kertyivät lähelle maanpintaa ja ilman epäpuhtauksien pitoisuudet nousivat tavallista korkeammiksi. Ilmanlaadulle asetettuja normeja ei kuitenkaan ylitetty kummassakaan tilanteessa. Kuvassa 34 on esitetty mitatut NO 2 :n tuntipitoisuudet, ilman lämpötilat ja tuulen nopeudet ja kuvassa 35 ilmanlaadun heikkeneminen Rauhala NO2 T ws lämpötila (T astetta) ja tuulennopeus (ws m/s) Kuva 34. Typpidioksidin tuntipitoisuus

38 PM 1 :n tuntipitoisuus (µg/m 3 ) PM 1 - ja NO 2 -pitoisuus (µg/m 3 ) 38 Rauhala PM1 Rauhala NO Kuva 35. Ilmanlaadun heikkeneminen inversiotilanteessa Katupölykauden ajankohta ja voimakkuus vaihtelevat vuosittain, muun muassa kevään etenemisen ja sääolojen sekä talvihiekoituksen tarpeen ja hiekanpoiston etenemisen mukaan. Vuosi 217 oli vähäluminen ja yleispiirteiltään tavanomaista sateisempi. Katupölykausi jäikin melko lyhyeksi, vaikka lauhan talven ja vaihtelevien sääolosuhteiden takia hiekoitushiekkaa olikin jouduttu käyttämään noin kolmasosa aiempaa enemmän. Katujen pölyäminen oli voimakkainta maaliskuun viimeisinä päivinä, kun sää oli selkeä, sateeton, päivälämpötilat olivat kivunneet plusasteiden puolella ja asfalttitiet olivat kuivia ja sulia. Pölyäminen talttui kuitenkin nopeasti, kun hiekanpoistotyöt etenivät ja sateita tuli sopivin väliajoin. Katupölyn nostamat hengitettävien hiukkasten tuntipitoisuudet on esitetty kuvassa 36. Rauhala PM1 Kotkansaari PM1 RH suhteellinen kosteus (RH %) Kuva 36. Hengitettävien hiukkasten tuntipitoisuus

39 39 9 YHTEENVETO JA PÄÄTELMÄT Päästömäärissä laskua ja nousua Kotkan merkittävimpien päästölähteiden rikin oksidien, haisevien rikkiyhdisteiden ja hiukkasten päästöt vähenivät jyrkästi 198-luvun loppupuolella. 2-luvulla kokonaispäästöjen väheneminen on tasaantunut eikä päästömäärien kehityksessä enää näy selvää trendiä. Typenoksidien päästömäärät ovat vaihdelleet muita päästöjä enemmän mikä selittyy lähinnä laitosten markkinatilanteesta johtuneilla tuotantotasomuutoksilla. Alustavien tietojen mukaan Kotkan teollisuuden ja satamien yhteenlaskettu hiukkaspäästö oli vuonna 217 noin 4 t, typenoksidien päästö noin 182 t, rikin oksidien päästö noin 9 t ja haisevien rikkiyhdisteiden päästö noin 7 t. Typenoksidien päästöt olivat noin 1 t edellisvuotta pienemmät ja hiukkaspäästöt noin 3 t edellisvuotta suuremmat. Rikin oksidien ja haisevien rikkiyhdisteiden päästöt olivat puolestaan hieman edellisvuotta pienemmät. Suurin pistemäinen päästölähde oli Stora Enso Oy:n Sunilan tehdas, joka tuotti runsaat 9 % Kotkan laitosten ja satamien yhteenlasketuista hiukkaspäästöistä, noin 4 % typenoksidien päästöistä ja noin 8 % haisevien rikkiyhdisteiden päästöistä. Haminassa suurin typenoksidien päästölähde oli HaminaKotka Satama Oy:n Haminan toiminta-alue, joka tuotti suurimman osan alueen laitosten NO x -päästöistä. Haminan tieliikenteen laskennalliset NO x -päästöt olivat kuitenkin hieman satamankin päästöjä suuremmat. Huono sää - hyvä ilmanlaatu Ilmanlaadun heikkeneminen huonoksi tai erittäin huonoksi kytkeytyy Kotkassa useimmiten keväisiin katupölytilanteisiin, voimakkaisiin pienhiukkasten kaukokulkeumatilanteisiin tai varsinkin pakkaskaudella esiintyviin inversiotilanteisiin. Vuonna 217 sää oli ilmanlaadun kannalta ihanteellinen sateinen ja tuulinen sää ja leuto talvi hillitsivät katujen pölyämistä ja estivät ilmanlaadun heikkenemiselle otollisten pitkäkestoisten inversiotilanteiden muodostumista. Ilmanlaatu oli Etelä- Kymenlaaksossa valtaosan ajasta hyvä tai tyydyttävä. Kotkassa ilmanlaatuindeksin laukaisivat useimmiten kohonneet hengitettävien hiukkasten pitoisuudet, Miehikkälässä myös pienhiukkasten pitoisuudet. Ilmanlaatuindeksien perusteella ilmanlaatu oli Kotkansaarella kattotasolla hyvä 97 %, Rauhalassa 91 % ja Miehikkälässä 96 % vuoden päivistä. Miehikkälän tulokseen vaikuttaa se, että ainoastaan Miehikkälässä mitattiin pienhiukkasia. Ne laukaisevat ilmanlaatuluokan herkemmin kuin muut mitattavat ilman epäpuhtaudet. Välttäväksi ilmanlaatu luokittui kahtena maaliskuisena katupölypäivänä Rauhalan mittausasemalla. Välttävän, huonon ja erittäin huonon ilmanlaadun tunteja oli Rauhalassa 148, yli 12 tuntia vähemmän kuin edellisvuonna. Kotkansaarella, kattotasolla, niitä oli 38, lähes sama määrä kuin vuonna 216. Miehikkälässä välttävän ilmanlaadun tunteja oli 19, joista 1 ajoittui tapahtuneeseen hengitettävien hiukkasten pitoisuustason nousuun. Typpidioksidipitoisuuksien kohoaminen yli ohje- ja raja-arvotasojen on nykyisin harvinaista eikä raja- tai ohjearvojen ylittäneitä pitoisuuksia esiintynyt myöskään vuonna 217. Rauhalan mittausasemalla typpidioksidin vuosikeskiarvo oli hieman edellisvuotta mutta selvästi raja-arvoa matalampi.

40 4 Miehikkälässä vuosipitoisuus oli suhteellisen matala, suurin piirtein samaa tasoa kuin Ilmatieteen laitoksen Virolahden taustamittausasemalla. Korkeimmat pitoisuudet ajoittuivat helmikuulle, kireimmän pakkasjakson tuntumaan. Haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuutta ulkoilmassa ei säädellä EU:ssa, joten sille on käytössä vain kansallinen vuorokausiohjearvo. TRS-päästöjen laskun myötä ohjearvoylityksiä ei ole enää vuosiin esiintynyt Kotkassa. Myös vuonna 217 vuorokausipitoisuudet jäivät selvästi ohjearvoa pienemmiksi. Korkeimmillaan ne olivat Kotkansaarella kesäkuussa, viidenneksen vuorokausiohjearvosta. Viihtyvyyttä vähentäviä hajutunteja oli hieman edellisvuotta enemmän, kummallakin mittausasemalla noin,4 % mittausajasta Eniten hajutunteja esiintyi Rauhalassa toukokuussa ja Kotkansaarella kesäkuussa. Hajupäästöt liittyivät useimmiten tehtaiden huoltoseisokkeihin, prosessien alas- ja ylösajoihin sekä hajukaasujen käsittelyn katkoksiin. Hajuhaittailmoituksia tehtiin Kotkan ympäristökeskukselle kymmenen kappaletta. Hengitettävien hiukkasten pitoisuudet alittivat ohje- ja raja-arvot hyvillä marginaaleilla. Ne olivat Kotkan mittausasemilla vuonna 217 matalimmillaan, kun tarkastellaan esimerkiksi PM 1 - pitoisuuksien kuukausikeskiarvoja vertailujaksolla Vuosikeskiarvo oli Kotkansaarella neljänneksen, Rauhalassa vajaan kolmanneksen ja Miehikkälässä noin seitsemäsosan vuosiraja-arvosta (4 µg/m 3 ). Vuosipitoisuudet alittivat myös Maailman Terveysjärjestön, WHO:n vuosiohjearvon (2 µg/m 3 ). Katupölytilanne oli sateisuuden ansiosta keväällä 217 maltillisempi kuin aiempina vuosina. Hengitettävien hiukkasten vuorokausipitoisuudelle asetettu raja-arvotaso (5 µg/m 3 ) ylittyi katupölyn takia vain kahtena päivänä Rauhalan mittausasemalla, kun esimerkiksi vuonna 215 ylityspäivä oli 1 (raja-arvo ylittyy, mikäli ylityksiä on yli 35). Hengitettävien hiukkasten pitoisuuksissa esiintyi myös tuulensuuntaan ja -nopeuteen liittyvää vaihtelua. Rauhalassa pitoisuudet olivat korkeimmillaan etelänpuoleisilla tuulilla ja tyynellä säällä. Kotkansaarella hieman muita korkeampia pitoisuuksia mitattiin tyynellä säällä sekä pohjoisen, idän ja etelän puoleisilla tuulilla. Osa tavanomaista tasoa korkeammista pitoisuuksista aiheutui Kotkansaaren mittausasemalla todennäköisesti pääkirjaston kattoremontista, jonka aikana ilmaan pääsi vanhan kattopinnoitteen poistosta peräisin olevia hiukkasia. Näin tapahtui ainakin toukokuussa. Miehikkälässä eri tuulensuunnilla mitatut pitoisuudet eivät juuri eronneet toisistaan. Pienhiukkasten vuosipitoisuus oli Miehikkälässä 6 µg/m 3, noin neljäsosan voimassa olevasta vuosiraja-arvosta. Se oli myös pienempi kuin WHO:n terveysperusteinen vuosiohjearvo, 1 µg/m 3. Vuosipitoisuus vastasi alueellista taustapitoisuutta. Pitoisuuksien vuodenaikaan, viikonpäiviin, vuorokaudenaikaan ja tuulensuuntiin liittyvä vaihtelu oli hyvin pientä, mikä viittaa siihen, ettei mittausaseman lähiympäristössä ollut merkittäviä pienhiukkasten päästölähteitä. WHO:n vuorokausiohjearvo, 25 µg/m 3, ei ylittynyt, mikä puolestaan viittaa siihen, ettei mittausjakson aikana esiintynyt voimakkaita pienhiukkasten kaukokulkeumia eikä ilmansaasteiden laimenemiselle ja sekoittumiselle epäedullisia säätilanteita.

41 41 LÄHTEET 1. Sopimus alueellista ilmanlaadun tarkkailusta Etelä-Kymenlaaksossa vuosina Allekirjoitettu 12/ Toiminnanharjoittajilta sähköpostitse saadut päästötiedot vuodelta 217. Huhtikuu VTT. Suomen tieliikenteen päästöt ja energiankäyttö kunnittain vuonna Luettu Liikenteen päästöt ja energiankulutus. liikkuminen/perustietoa_liikenteesta/liikenteen_paastot_ja_energiankulutus/ Luettu Ilmatieteen laitos 217: Syksy oli poikkeuksellisen sateinen etelärannikolla. FMI:n tiedotearkisto Julkaistu Ilmatieteen laitos 217: Joulukuu oli lauha ja sateinen. FMI:n tiedotearkisto Julkaistu Minkälainen oli vuosi 217? Foreca. Joanna Rinteen ja Markus Mäntykankaan blogi Luettu Ilmatieteen laitos, 217: Ilmastokatsaus-julkaisut tammi joulukuu Luettu Ilmatieteen laitos, 217: Vuoden 217 säätiedot Kotka Rankin havaintoasemalta. Ilmatieteen laitos, Ilmastokeskus. 1. Valtioneuvoston asetus ilmanlaadusta nro: 79/217. Annettu Valtioneuvoston päätös ilmanlaadun ohjearvoista ja rikkilaskeuman tavoitearvosta nro: 48/1996. Annettu WHO 26. Air Quality Guidelines: Global Update 25. Particulate matter, ozone, nitrogen dioxide and sulphur dioxide. World Health Organization Ahlqvist, Minna. Imatran ilmanlaatu 217. Tiivistelmä. Sähköpostitiedonanto Kaski, N., Loukkola, K. ja Portin, H. 217: Ilmanlaatu pääkaupunkiseudulla vuonna 216. Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä. Helsinki Ilmatieteen laitoksen ilmanlaatuportaali: Typpidioksidin, hengitettävien hiukkasen ja pienhiukkasten vuositilastot Luettu Lappi, Sari 21: Hajupäästön vaikutusten arviointi leviämislaskelmilla. Ilmanlaadun mittaajatapaaminen Ilmanlaadun asiantuntijapalvelut, Ilmatieteen laitos. 17. Arnold, M., Hajuohjearvojen perusteet. VTT Kemiantekniikka. VTT:n tiedotteita Espoo. Etelä-Kymenlaakson karttapalvelu. Kotkan kaupungin internetsivut. Värri, Eija 217: Kotkan ilmanlaadun vuosiraportti 216. Kotkan ympäristökeskus. Julkaisu 1/217.

42 42 Liite 1 Yleisimpien ilmansaasteiden mahdollisia terveys- ja ympäristövaikutuksia sekä tärkeimmät päästölähteet ilmansaaste terveyshaitat suurina pitoisuuksina ympäristöhaitat tärkeimmät päästölähteet typen oksidit (NO ja NO 2) eniten terveyshaittoja aiheuttaa typpidioksidi (NO 2) aiheuttaa ja lisää hengitysteiden ärsytystä ja hengityselinoireita, voi myös lisätä hengitysteiden herkkyyttä muille ärsykkeille, kuten pakkaselle ja siitepölyille herkimpiä ovat astmaatikot ja yleensä iäkkäät sepelvaltimo- ja keuhkoahtaumatautia sairastavat, joilla voi heikentää keuhkojen ja sydämen toimintakykyä ja supistaa keuhkoputkia rehevöittää ja happamoittaa ekosysteemejä vaurioittaa kasvien lehtiä ja neulasia aiheuttaa korroosiota osallistuu alailmakehän otsonin muodostukseen. tie- ja alusliikenne energiantuotanto teollisuuden polttoprosessit Rikkidioksidi (SO 2) ärsyttää ylähengitysteitä ja suuria keuhkoputkia lisää hengitystieinfektioita ja astmaoireita happamoittaa maaperää ja vesistöjä aiheuttaa kasvillisuusvaurioita aiheuttaa korroosiota energiantuotanto alusliikenne Hengitettävät hiukkaset (PM 1, halkaisija alle 1 µm, 1 µm=1/1 mm) Pienhiukkaset (PM 2.5, halkaisija alle 2,5 µm) aiheuttaa viihtyisyyshaittoja herkimpiä ovat hengitystiesairaat, erityisesti astmaatikot ja lapset, joilla voi aiheuttaa nuhaa, yskää, kurkun ja silmien kutinaa ja hengitysoireita. aiheuttaa silmien, nenän ja kurkun ärsytysoireita tai lievää hengenahdistusta, myös terveillä lisää likaantumista ilmastovaikutukset tie- ja alusliikenne katupöly energiantuotanto teollisuuden polttoprosessit puun pienpoltto kaukokulkeumat lisää erityisesti astmaatikoiden ja iäkkäiden sepelvaltimo- ja keuhkoahtaumatautia sairastavien hengitystie- ja sydänoireita lisää hengityselin- ja sydänsairauksista johtuvia sairaalakäyntejä ja kuolleisuutta Pelkistyneet rikkiyhdisteet (TRS) aiheuttaa viihtyisyyshaittoja ärsyttää silmiä, nenää ja kurkkua ja voi aiheuttaa hengenahdistusta, päänsärkyä ja pahoinvointia selluteollisuus öljynjalostus jätevesienkäsittely jätehuolto Alailmakehän otsoni (O 3) aiheuttaa nenän, kurkun ja silmien limakalvojen ärsytystä ja päänsärkyä, lisää astmaoireita voi pahentaa siitepölyjen aiheuttamia allergiaoireita aiheuttaa kasvillisuusvaurioita aiheuttaa korroosiota ilmastovaikutukset muodostuu ilmakehässä auringonvalon vaikutuksesta, typenoksidien ja haihtuvien hiilivetyjen reaktiotuotteena kaukokulkeumat Hiilimonoksidi eli häkä (CO) heikentää veren hapenkuljetuskykyä ja aiheuttaa sydän-verisuoniston hapenpuutetta osallistuu alailmakehän otsonin muodostukseen tieliikenne energiantuotanto työkoneet

43 43 Liite 2 (1/2) Laitosten rikkidioksidipäästöt v Yksikkö t/a. laitos Ahlstrom Glassfibre Oy HaminaKotka Satama Oy, Hamina Kotkan Energia Oy Hovinsaaren voimalaitos Hyötyvoimala ,1,7 1,3 1,9 1, 1,4 2,2,8 2,4 1,5 1,2 1, 1,,9,9 1,8,9 2,4 1,1 Haminakotka Satama Oy, Kotka Mussalon Voima Oy Kotkamills Oy Stora Enso Oyj, Sunilan tehdas ja satama Muut laitokset/kotka Muut laitokset/hamina Kotkan laitokset yhteensä Haminan laitokset yhteensä Laitosten typenoksidipäästöt v Yksikkö t/a. Ilmoitettu NO 2 :na. laitos Ahlstrom Glassfibre Oy HaminaKotka Satama Oy, Hamina Evonik Silica Finland Oy O-I, Karhulan Lasi Oy Kotkan Energia Oy Hovinsaaren voimalaitos Hyötyvoimala Haminakotka Satama Oy, Kotkan satama Mussalon Voima Oy < Kotkamills Oy Stora Enso Oyj. Sunilan tehdas ja satama Muut laitokset/kotka Muut laitokset/hamina Kotkan laitokset yhteensä Haminan laitokset yhteensä Laitosten TRS-päästöt v Yksikkö t/a. Ilmoitettu rikkinä. laitos Kotkamills Oy ,9,7 2, 5, 1,2 Stora Enso Oyj. Sunilan tehdas ,2 5,3 4,9 5,8 6,1 Kotkan laitokset yhteensä ,1 6. 6,9 1,8 7,3 Laitosten hiukkaspäästöt v Yksikkö t/a. laitos Ahlstrom Glassfibre Oy ,5 1,6,9 HaminaKotka Satama Oy, Hamina ,5 1,5 1,1 1,1 1,1 Evonik Silica Finland Oy ,7,7,6,5 O-I, Karhulan Lasi Oy Kotkan Energia Oy Hovinsaaren voimalaitos Hyötyvoimala ,3 1,5,2,5,3,5,3,5,2,15,2,6,2,2,3,7,3,9,2 HaminaKotka Satama Oy, Kotka Mussalon Voima Oy Kotkamills Oy Karhulan Valimo Oy ,7,2 Stora Enso Oyj. Sunilan tehdas ja satama Muut laitokset/kotka Muut laitokset/hamina <1 <1 1 <1 <1 <1 <1 <1 <1 Kotkan laitokset yhteensä Haminan laitokset yhteensä

44 44 Liite 2 (2/2) Laitosten fossiiliset hiilidioksidipäästöt v Yksikkö t/a. laitos Ahlstrom Glassfibre Oy Haminakotka Satama Oy Hamina Evonik Silica Finland Oy O-I, Karhulan Lasi Oy Kotkan Energia Oy Hovinsaaren voimalaitos Hyötyvoimala HaminaKotka Satama Oy Kotka Mussalon Voima Oy Kotkamills Oy Karhulan Valimo Oy Stora Enso Oyj Sunila tehdas ja satama Muut laitokset/kotka Muut laitokset/hamina Kotkan laitokset yht Haminan laitokset yht * Laitosten biologiset hiilidioksidipäästöt v Yksikkö t/a. laitos St1 Biofuels Oy Hamina Kotkan Energia Oy, Hovinsaari Hyötyvoimala Kotkamills Oy Stora Enso Oyj. Sunila Kotkan laitokset yht Haminan laitokset yht Tieliikenteen kuntakohtaiset päästöt ilmaan v kunta rikkidioksidi (t/a) Haminan kaupunki ,35,35,2,2,2,2 Kotkan kaupunki ,59,55,4,4,3,4 Miehikkälän kunta ,3,3 Pyhtään kunta ,14,15,1,1,1,1 Virolahden kunta ,15,15,1,1,1,1 yhteensä ,3 1,2,8,8,7,8 typenoksidit (NO 2:na) Haminan kaupunki Kotkan kaupunki Miehikkälän kunta Pyhtään kunta Virolahden kunta yhteensä hiukkaset (t/a) Haminan kaupunki ,5 11,2 11,3 1,8 1 6,6 6,2 5,1 4,1 Kotkan kaupunki ,1 19,9 19,6 18, ,3 1,1 8,5 7,6 Miehikkälän kunta 1,3 1,3 1,2 1,2 1,1 1,1 1,5,5,4,4 Pyhtään kunta 5,7 5,7 5, 4,9 4,9 4,6 4,5 1,5 2,8 1,9 1,7 Virolahden kunta 5,8 5,7 5,7 5, 4,7 4,5 4,3 2,6 2, 1,6 1,4 yhteensä ,5 21,6 17,5 15,2 hiilidioksidi (t/a) Haminan kaupunki Kotkan kaupunki Miehikkälän kunta Pyhtään kunta Virolahden kunta yhteensä Huom. LIPASTO-mallit uudistettiin perusteellisesti v Aiempien vuosien päästölukuja ei voi verrata suoraan vuosien 213 ja 214 päästöihin.

45 45 Liite 3 (1/4) Merkittävimmät päästölähteet ja kiinteät ilmanlaadun mittausasemat pohjakartta/maanmittauslaitos lupanro. 43/KASU/7

46 46 Liite 3 (2/4) MITTAUSASEMAKUVAUS Aseman nimi: Kotkansaari (Kirjastotalo) Aseman tyyppi: kaupunki-tausta Osoite: Kirkkokatu 24 Ympäristö: kerrostalovaltainen kaupunkikeskusta-alue, keskustaliikennettä Koordinaatit: pohjoiskoordinaatti ( o N): itäkoordinaatti ( o E): Korkeus meren pinnasta: 25 m Näytteenottokorkeus: 13 m Lähimmät pistelähteet: Kotkamills Oy, etäisyys n. 1 m suunta E Kotkan Energia Oy, Hovinsaaren voimalaitos, etäisyys n. 11 m suunta NW Stora Enso Oyj. Sunilan tehdas, etäisyys n. 26 m suunta NE Mittalaitteet: - Environnement AF-22M + TRS-konvertteri: SO 2 -ja TRS-analysaattori (UV-fluoresenssi) - Eberline FH 62 IR: PM 1 -analysaattori (β-säteilyn absorptio) - LSI Spa: sääasema, termoelementti

47 47 Liite 3 (3/4) MITTAUSASEMAKUVAUS Aseman nimi: Rauhala (Rauhalan ala-aste) Aseman tyyppi: esikaupunki-teollisuus Osoite: Mällinkatu 1 A, Ympäristö: esikaupunkialue, lähellä teollisuutta, vieressä vilkas liikenne teollisuusalueelle Koordinaatit: pohjoiskoordinaatti ( o N): itäkoordinaatti ( o E): Korkeus meren pinnasta: 6 m Näytteenottokorkeus: 4 m Lähimmät pistelähteet: Stora Enso Oyj. Sunilan tehdas, etäisyys 21 m suunta S Kotkamills Oy, etäisyys n. 48 m suunta S Ahlstrom-Munksjö Glassfibre Oy, etäisyys n. 12 m suunta SW Kotkan Energia Oy, Hyötyvoimala, etäisyys n. 3 m suunta NW Karhulan Valimo Oy, etäisyys n. 9 m suunta SW Mittalaitteet: - Environnement AF-22M + TRS-konvertteri: SO 2 -ja TRS-analysaattori (UV-fluoresenssi) - Environnement AC-31M: NO- ja NO 2 -analysaattori (kemiluminisenssi) - Eberline FH 62 IR: PM 1 -analysaattori (β-säteilyn absorptio)

48 48 Liite 3 (4/4) MITTAUSASEMAKUVAUS Aseman nimi: Siirrettävä Aseman tyyppi: maaseutu-tausta Osoite: Miehikkälä, Muurikkala Ympäristö: lähialueella kymmenkunta omakotitaloa Koordinaatit: pohjoiskoordinaatti ( o N): itäkoordinaatti ( o E): Korkeus meren pinnasta: 6 m Näytteenottokorkeus: 4 m Lähimmät päästölähteet: Lappeenrannantie (tie 387), etäisyys 13 m suunta E, NE, SE asuintalo, etäisyys 45 m suunta NW, N Mittalaitteet: - Environnement AC-31M: NO- ja NO 2 -analysaattori (kemiluminisenssi) - Environnement MP11M: PM 1 -analysaattori (β-säteilyn absorptio) - Environnement MP11M: PM 2.5 -analysaattori (β-säteilyn absorptio) - Vaisala WXT: sääasema