Kyläkävelyraportti VALTAALA-ORISMALA-ORISBERG

Transkriptio

1 kuva ( Kyläkävelyraportti VALTAALA-ORISMALA-ORISBERG Annukka Kuoppala Maisemasuunnittelija, Maisema-arkkitehti (MARK) Maiseman- ja luonnonhoidon neuvonta ProAgria Etelä-Pohjanmaa / Maa- ja kotitalousnaiset

2 TAUSTAA Kyläkävelyt kulttuurimaisemassa on Maa- ja kotitalousnaisten keskuksen kehittämä tuote ja alueellisten maisemasuunnittelijoiden järjestämä tapahtuma kylämaisemien kehittämiseksi. Kaikille avointen tapahtumien tarkoituksena on herättää keskustelua kulttuurimaiseman arvoista, mahdollisuuksista ja ongelmista sekä miettiä yhdessä kyläläisten kanssa ratkaisuja kylämaiseman hoidon rahoittamiseen. ProAgria Etelä-Pohjanmaan Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskus on ollut kesällä 2010 ohjaamassa maakunnassa useita kyläkävelytapahtumia. Tapahtumat on rahoittanut Etelä-Pohjanmaan toimintaryhmien Leader-hankkeet (Aisapari ry:n alueella HYMY-hanke sekä Suupohjan, Seinäjoen seudun ja Kyrönmaan alueella toimiva Kyläkööri-hanke). Tapahtumien tavoitteena on ollut aktivoida kyliä maisemanhoitoon ja kylämaiseman kehittämiseen. Tähän raporttiin on koottu kolmen kylän Valtaalan, Orismalan ja Orisbergin yhdistetyllä kyläkävelyllä maiseman arvoja, ongelmakohtia, mahdollisia kehittämiskohteita sekä mahdollisia kohteita maatalouden ympäristötuen erityistukisopimuksille. Loppuun on listattu vinkkejä maisemanhoitoon sekä koottu tietoa kulttuuriympäristön ja maisemanhoidon rahoitusmahdollisuuksista. ISONKYRÖN VALTAALA - ORISMALA - ORISBERG Valtaalan, Orismalan ja Orisbergin yhteisellä kyläkävelyllä keskusteltiin kyläympäristön kehittämisestä ja maisemanhoidosta. Reitti suunniteltiin etukäteen yhteistyössä kyläläisten kanssa. Kustakin kylästä valittiin kylän ydinalueet, joissa liikuttiin kävellen. Kyläkeskusten välillä kuljettiin autolla. Kyläkävelyyn osallistui 11 kyläläistä, mukaan lukien Yhyres ry:n Kyläkööri-hankkeen vetäjä Tiina Laurila. Valtaala, Orismala ja Orisberg sijoittuvat etelä-pohjoissuuntaisen Orismalanjoen laaksoon. Joki saa alkunsa Orisbergin Kotilammesta, josta se laskee vetensä noin 12 kilometrin matkan jälkeen Kyrönjokeen. Orismalajoen laakso on vaihtelevaa: Valtaala- Orismala-alueella viljelyalueet liittyvät idässä Kyrönjoen peltolakeutee, lännessä laakso rajautuu pienipiirteisiin voimakkaasti savilaaksosta kohoaviin kallioselänteisiin. Lähestyttäessä Orisbergia jokilaakso kapenee metsäselänteiden puristuksessa metsäpuroksi avautuakseen jälleen Kartanoalueen pelloiksi. Kyläkeskuksia yhdistää jokea seuraileva Orisbergintie. Alueen perinteinen asutus on hakeutunut joen rantaan nauhamaisiksi kyliksi tai savilaaksosta nousevien kalliokumpareiden reunoille. Myöhemmin asutus on levinnyt myös kauemmas joesta moreenipeitteisten selänteiden reunoille. Orismalan kylän keskus on kehittynyt aseman läheisyyteen. Valtaalan ja Annalanmäen asutus sijoittuu kallioalueiden länsireunoille. Orisbergin kartanomiljöö ja asutus ovat syntyneet kaakkoluodesuuntaisen harju- ja moreenimuodostunan liepeille. Orisbergin harju on Pohjanmaan harjulle tyypillisesti vain vähän ja loivasti muusta ympäristöstä kohoava. Harjumuodostuma on luonnonsuojelualuetta. Kyrönjoen maisema-alueeseen kuuluvat Valtaalan ja Orisbergin alueet sekä Orisbergin ruukkimiljöö on merkitty maakuntakaavassa Kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta valtakunnallisesti arvokkaiksi alueiksi. Valtaalan ja Orismalan kylät ovat osa valtakunnallisesti arvokasta Kyrönjoen maisema-aluetta. Alueen kulttuuripiirteistä todetaan seuraavasti: Kyrönjokilaaksosta on löydetty runsaasti varsinkin rautakautisia esineitä. Alue on rautakautisen kulttuurialueen eteläpohjalaista keskusseutua. Jo 1200-luvulla alkoi Kyrönjokilaaksoon asettua vakituisia asukkaita, ja 1400-luvulla Kyrönjoen alajuoksu oli Etelä-Pohjanmaan tärkeintä asutusaluetta. Kulttuurihistorialliset arvot tiivistyvät Isokyrössä, Valtaalan ja Orismalan tieosuuden varsilla. Alueella on esihistorial- 2

3 listen muinaisjäännösten ohella monia historiallisen ajan muistomerkkejä, kuten kivikirkko, Napuen taistelun muistomerkki, tiemuseokohteena oleva maamme vanhin riippusilta Perttilässä sekä 1896 rakennettu Valtaalan kiviholvisilta. ( Lisäksi Orisbergissä sijaitsee Pohjanmaan ensimmäinen, 1600-luvun lopulla perustettu rautaruukki luvun ruukkiyhdyskunta ruukinkartanoineen ja kirkkoineen on poikkeuksellisen hyvin säilynyt. ( Alueen esihistoriallisista muinaisjäännöksistä merkittävin on valtakunnallisesti arvokas Leväluhdan rautakauden suokalmisto Orismalassa. Valtaalan, Orismalan ja Orisbergin haasteena on mittavan, monipuolisen ja hyvin säilyneen kulttuurimaiseman hoito ja kehittäminen. Avoimuus on kulttuurimaiseman tärkein tunnusmerkki, mutta perinteisen maankäytön loppuessa esim. niiton ja laidunnuksen vähentyessä maisema pusikoituu ja metsittyy, jolloin tärkeät näkymät peittyvät. Vanhan rakennuskannan rappeutuminen ja käytöstä poistuneet julkiset rakennukset pihapiireineen vaativat kunnostusta, hoitoa sekä uuden käyttötarkoituksen ideointia. Uudet hankkeet esim. tie-, voimalinja- ja rakentamishankkeet sekä metsittäminen ja metsänhakkuut tulee suunnitella maisemaan sopeutuviksi. Viljelymaiseman monipuolisuus koostuu monista yksittäisistä kohteista esim. vanhoista teistä, metsäsaarekkeista, kivi- ja puuaidoista, ladoista sekä yksittäispuista ja kivistä. Näiden säilyttäminen ja kunnostaminen kuuluu maaseudun maiseman vaalimiseen. Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen kulttuurimaisemassa on tärkeää. Niittyjen ja hakamaiden hoito sekä peltojen keskellä ja reunamilla olevien luonnonalueiden säästäminen turvavat tärkeitä elinympäristöjä ja monipuolistavat maisemaa. Pohjanmaan maakuntakaavassa Valtaalan, Orismalan ja Orisbergin seutu on merkitty matkailun vetovoima-alueeksi. Kaavassa todetaan seuraavasti: Matkailuun liittyviä toimintoja suunniteltaessa ja kehitettäessä tulee ottaa huomioon alueen erityisominaisuudet ja hyödyntää niiden vetovoimaisuutta. Virkistysalueista ja -reitistöistä tulee muodostaa yhteistoimintaverkostoja. Matkailua ja virkistystä palveleva rakentaminen tulee sopeuttaa ympäristöön. ( binaryviewer.aspx?mediaid=1582) Kolmen kylän kulttuurimaisemissa, rakennetussa kulttuuriympäristössä sekä monimuotoisessa luonnossa on valtava mahdollisuus. Kylien yhteistyöllä ja kokonaisvaltaisella kylien rajat ylittävällä kulttuurimaiseman hoidolla ja kehittämisellä lisätään kyläläisten viihtyvyyttä, houkutellaan matkailijoita ja uusia asukkaita sekä virkistetään kylien yrityselämää. 3

4 Kyrönjoen kulttuurimaisema Valtaalassa kyläkävelyreitin läheisyydessä sijaitsevat myös seuraavat arvokohteet. Valtakunnallisesti arvokas rakennettu kulttuuriympäristö Perttilänmäki ja Napuen taistelutanner (Museovirasto) sekä 1908 rakennettu Isonkyrön Osuusmeijeri. Laurolan Pitkä-Perttilä Kyrönjoen rannalla on poikkeuksellisen pitkä ja näyttävä puolitoistakerroksinen pohjalaistalo, joka kuvastaa edustavalla tavalla eteläpohjalaista rakennusperinnettä. Talon katsotaan olevan Topeliuksen Välskärin kertomusten sankarin Perttilä-Bertenskiöldin kotitila. Napuen taistelutanner Perttilän viereisellä pellolla on Suuren Pohjan sodan ratkaisseen taistelun paikka. Kyrönjoen ylittää Perttilänkosken kohdalla rakennettu teräksinen maamme vanhin riippusilta, joka on tiehallinnon ylläpitämä museosilta. ( 736) Kuvat 1. Pitkä-Perttilä 2. Napuen taistelun muistomerkki 3. Perttilänkosken riippusilta 4. Isonkyrön Osuusmijeri Kyrönjoen rannat Arvo: Valtakunnallisesti arvokkaan Kyrönjoen maisema-alueen ydinalue Ongelma: Tärkeiden näkymien umpeutuminen Toimenpidesuositus: Maisema- ja maanomistajaselvitykseen perustuva maisemanhoitosuunnitelma. Matalan suojavyöhykkeen perustaminen rantapelloille.

5 Risteysalueet Arvo: Kylän imago, sisääntulopaikka kylään Ongelma: Hoitamaton joutomaa-alue Toimenpidesuositus: Joutoalueiden niitto, maisemapellon tai niityn perustaminen Yritysympäristöt Arvo: Yritysimago, kylän sisääntuloalue Ongelma: Laaja asfalttipiha, vain vähän jäsennöiviä istutuksia Toimenpidesuositus: Erillinen pihasuunnitelma Valtaala Arvo: Kulttuurihistoriallinen ja maisemallinen arvo, kylän imago Ongelma: Valtaalan vanhin rakennuskanta kivisillan ja Rantamaantien varrella peittyy kasvillisuuden taakse. Epäsiisti joutomaa näkymän etualalla heikentää tärkeää näkymää. Toimenpidesuositus: Puuston ja pensaikon osittainen raivaus rakennusten edestä. Joutomaan perustaminen esim. maisemapelloksi. Kivisillan ympäristö Arvo: Historiallinen ja maisemallinen arvo, kylän imago Ongelma: Kivisilta peittyy kasvillisuuden taakse, laajalle levinnyt jättibalsamikasvusto Toimenpidesuositus: Jokirantojen niitto Haitallinen vieraslaji: jättibalsami Ongelma: Erittäin kilpailukykyiset vieraslajit valloittavat kasvualaa alkuperäiskasvustolta etenkin rehevillä ja kosteilla kasvupaikoilla Toimenpidesuositus: Leviämistä voi parhaiten rajoittaa kitkemällä tai niittämällä ja polttamalla kukinnot ennen siementen varisemista. Lisätietoja hävittämiseen ELY-keskukset, VIKURI-hanke. 5

6 Perinteiset rakennukset ja pihapiirit Arvo: Maisemallinen ja kulttuurihistoriallinen arvo Ongelma: Autiotalot hoitamattomine pihapiireineen Toimenpidesuositus: Säilytetään eri-ikäistä ja alueelle tyypillistä rakennuskantaa kylämaisemassa sekä edistetään asunto- ja tonttitarjontaa. Kylän asuttuna pitäminen on parasta maisemanhoitoa. Huolehditaan rakenteiden kunnosta ja ympäristöstä. Niittymäisten alueiden niitto ja kasvillisuuden pitäminen pois rakenteiden läheisyydestä. Avokalliot kauko- ja lähimaisemassa Arvo: Luonnon ja maiseman monimuotoisuus, virkistyskäyttö, maamerkki Ongelma: Avokalliot peittyvät puuston ja pensaikon taakse kaukonäkymissä Toimenpidesuositus: Metsän reunoilla sijaitsevat kalliot raivataan esiin rikastuttamaan maisemaa. Lähimetsät Arvo: Virkistys- ja hyötykäyttö Ongelma: - Toimenpidesuositus: Virkistysreitistön suunnittelu 6

7 Kalliojärvi Arvo: Virkistyskäyttö, matkailu Ongelma: Mainonnan sekä virkistyskäyttöä palvelevien rakenteiden ja rakennusten sopeuttaminen metsäiseen kalliomaisemaan. Toimenpidesuositus: Alueelle on laadittu erillinen suunnitelma Myllymäki Arvo: Virkistyskäyttö, matkailu, maisemallinen arvo Ongelma: metsän reunat alkavat pusikoitua Toimenpidesuositus: Reunametsien hoito, alueella suositaan vain siellä luonnostaan kasvavia kasvilajeja 7

8 Perinteinen rakentaminen ja sen sijoittuminen maisemaan Arvo: Kulttuurihistoriallinen ja maisemallinen arvo. Kyläraitin varrella näkyvät asuin- ja talousrakennukset edustavat alueelle tyypillistä rakennustapaa. Ongelma: Perinteisestä poikkeavat rakennuspaikat tai perinteestä irrallinen uudisrakentaminen saattaa tulevaisuudessa rikkoa ehyttä kulttuurimaisemaa Toimenpidesuositus: Uudisrakentaminen sijoitetaan maisemassa perinteisille rakennuspaikoille. Uudis- ja korjausrakentamisessa suositaan alueelle tyypillistä rakennustapaa ja väritystä. Maisemallisesti arvokkaille alueille laaditaan maisemaselvitykseen perustuva kyläkaava. Pihat ja puutarhat Arvo: Rakennettu kulttuuriympäristö, eheä tiemaisema Ongelma: - Toimenpidesuositus: Pihan suunnittelussa varmin keino sopeuttaa piha ympäröivään maisemaan on käyttää perinteisiä kasvilajeja ja yksinkertaista muotokieltä. Kylätie Arvo: Rakennettu kulttuuriympäristö, tiemaisema, kuusien muodostama portti Ongelma: Toimenpidesuositus: Ruumisvankkurivaja Arvo: Rakennettu kulttuuriympäristö, historiallinen arvo, tiemaisema Ongelma: Hirsirakennuksissa ei ole näkyvissä kivijalkaa Toimenpidesuositus: Hirsirakennuksen kengitys 8

9 Vesitorni Arvo: Rakennettu kulttuuriympäristö, historiallinen arvo, tiemaisema Ongelma: Käyttämätön rakennus, pusikoitunut ympäristö, torni ei näy tielle Toimenpidesuositus: Rakennuksen kunnosta huolehtiminen, Ympäristön, näkymäsektorin sekä polun raivaus vesitornille, rakennuksen käyttötarkoituksen ideointi Tieympäristöt ja rakennuskanta Arvo: Tiemaiseman rikastuttaja, kylän imago ja elinvoimaisuus Ongelma: - Toimenpidesuositus: Perinteinen rakentaminen ja pihapiirit näkyviin tiemaisemassa. 9

10 Tekniikka ja infrastuktuuri kylämaisemassa Arvo: Valtakunnallisesti arvokas Kyrönjoen maisema-alue Ongelma: Avoimelle, hyvin näkyvälle ja keskeiselle paikalle sijoitettu masto poikkeaa voimakkaasti kulttuurimaiseman mittakaavasta. Toimenpidesuositus: Maston lähialueella ei anneta kasvaa yksittäisiä puita, jotka korostavat mastoa ja sen kokoa. Orismalanjoki ja näkymät Arvo: Luonnon ja maiseman monimuotoisuus, virkistyskäyttö Ongelma: Näkymien sulkeutuminen Orismalantieltä kaukomaisemaan sekä joelle. Toimenpidesuositus: Maisema- ja maanomistajaselvitykseen perustuva maisemanhoitosuunnitelma ja maisemaraivaus. Tarkastellaan aluetta sekä tieltä, rannasta että veden puolelta ja valitaan poistettava puusto. Suojavyöhykkeen perustaminen ja hoito. Virkistyskäytön ideointi. Maisemaraivaamista ei pidä tehdä kaavamaisesti eikä tasavälisellä puuston poistolla. Maisemaraivaamisessa muodostetaan sektoreittain, ei-kaavamaisesti avoimia alueita ja kasvillisuusalueita. Sektoreittainen harvennus helpottaa alueen jatkotyötä, koska kerran aloitettu harvennustyö on uusittava alueen kasvusta riippuen aina muutaman vuoden välein. Maisemaraivaamisen periaatteita on lisää raportin lopussa. 10

11 Pellon ja metsän reunavyöhykkeet Arvo: Luonnon ja maiseman monimuotoisuus Ongelma: Reunavyöhykkeiden yksipuolistuminen, näkymien umpeutuminen ja avohakkuut. Toimenpidesuositus: Reunavyöhykkeen kasvillisuuden hoidon suunnittelu. Avohakkuiden vätltäminen reuna-alueilla. Pellon ja metsän reunavyöhykkeet ovat mahdollisia erityistukikohteita, joiden hoitoon ympäristötukeen sitoutuneilla viljelijöillä tai yhdistyksillä on mahdollisuus hakea erityisympäristötukea. Maisemapuut ja metsäsaarekkeet Arvo: Luonnon ja maiseman monimuotoisuus. Yksittäiset maisemapuut ja metsäsaarekkeet ovat arvokkaita suojapaikkoja monille kasvi- ja eläinlajeille. Lisäksi ne tuovat vaihtelua maisemaan. Ongelma: - Toimenpidesuositus: Metsäsaarekkeiden hoito erillisen suunnitelman mukaan. Mahdollinen erityistukikohde. Perinnebiotoopit (vanhat niityt, hakamaat ja laitumet) Arvo: Luonnon ja maiseman monimuotoisuus, Ongelma: Laiduntamisen ja niiton vähenemisen myötä umpeutuva maisema Toimenpidesuositus: Perinnebiotooppien kartoittaminen, kasvillisuuden inventointi ja hoidon suunnittelu. Mahdollisten erityistukikohteiden hoitamiseen on ympäristötukeen sitoutuneilla viljelijöillä tai yhdistyksillä mahdollisuus saada maatalouden erityisympäristötukea. 11

12 Myllyn ympäristö Arvo: Virkistyskäyttö, historiallinen ja maisemallinen arvo Ongelma: huonokuntoiset rajkennukset, käyttötarkoituksen puuttuminen Toimenpidesuositus: Myllyn ympäristön käyttöja hoitosuunnitelma, Rakennusten kuntokartoitus. Yritysympäristöt Arvo: Kyläkuvallinen arvo tie- ja risteysympäristöissä Ongelma: Jäsentymättömät asfalttipihat kylätien varressa Toimenpidesuositus: Pihan yleissuunnitelma rakennusten sopeuttamiseksi tie- ja kylämaisemaan 12

13 Julkiset rakennukset ympäristöineen Arvo: Historiallinen ja maisemallinen arvo, kylän imago ja elinvoimaisuus Ongelma: Julkiset rakennukset peittyvät kylämaisemassa pusikoiden taakse. (Alimmassa kuvassa pusikoitunutta Orismalan aseman seutua.) Toimenpidesuositus: Julkiset rakennukset näkyviin kylämaisemassa. Leväluhta muinaisjäännös Arvo: Maakunnallisesti tai valtakunnallisesti merkittävä muinaisjäännös (Maakuntakaava) Ongelma: Opastus Leväluhdan muinaisjäännökselle on puutteellinen, reitti osittain umpeeenkasvanut. Muinaisjäännösalue on hoitamaton. Toimenpidesuositus: Opastus, Muinaisjäännösalueen niitto. Alue on suojeltu muinaismuistolain nojalla. 13

14 Orisbergin ruukin kulttuuriympäristö Arvo: Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö. (Museovirasto) Orisberg on Pohjanmaan ensimmäinen, 1600-luvun lopulla perustettu rautaruukki luvun ruukkiyhdyskunta ruukinkartanoineen ja kirkkoineen on poikkeuksellisen hyvin säilynyt. ( Ongelma: Valtakunnallisesti arvokkaan kulttuuriympäristön ja maiseman tila on huolestuttava. Maatalouden muutoksien myötä ja hoidon vähentyessä maisema on päässyt pusikoitumaan ja metsittymään. Puusto on paikoin ikääntynyttä ja huonokuntoista. Pihapiirit ja lukuisat perinnebiotoopit pusikoituvat ja kasvavat umpeen. Ruukkimiljöön arvokas rakennuskanta peittyy puuston taakse ja tärkeät näkymät ovat umpeutuneet. Uudet tuotantorakennukset tulee sopeuttaa kulttuuriympäristöön huolellisella suunnittelulla. Toimenpidesuositus: Maisema- ja historiallisiin selvitykseen perustuva maisemanhoito- ja kehittämissuunnitelma museoviraston rajaamalle/ maakuntakaavassa rajatulle arvoalueelle esim. hankkeen tuella. Kuvat 1. Kartanon päärakennus 2. Orisbergin kirkko 3. Kappeli 4. ja 5. Kasvillisuuden taakse peittyvää ruukkimiljöön rakennuskantaa 14

15 Orisbergin ruukin kulttuuriympäristö, jatkuu Kuvat 6. Ruukkimiljöön vanhaa rakennuskantaa 7. Ruukkimiljöön uutta maatalousrakentamista 8. Vanha kiviaita Itkuportin luona 9. Kotilammi on Suomen vanhin tekojärvi 10. Kotilammin saari taustalla kartanon päärakennus 15

16 VINKKEJÄ KYLÄN JA KOTIYMPÄRISTÖN MAISEMANHOITOON 1) Niityn kehittäminen ja hoito Kotipihan kuivalle ja aurinkoiselle paikalle voi kehittää omaa kukkaketoa. Vastaavasti tuore- ja reheväpohjaiselle paikalle saadaan syntymään toisenlaisia kasveja kasvava niitty. Niityn perustaminen on mielenkiintoista ja hauskaa, mutta se vaatii myös kärsivällisyyttä. Niityn kasvillisuuden annetaan mahdollisimman pitkälle kehittyä luonnolliseen suuntaansa. Kehityksen suuntaan vaikuttavat kasvupaikan olosuhteet ja kasvukaudet, mutta myös ympäröivien alueiden maankäyttö ja kasvillisuus. Luonnonkasvit ovat hyvin tarkkoja kasvupaikan suhteen. Ne häviävät pian, ellei paikka ole niille sopiva. Paikan kosteus- ja valoisuusolosuhteet määräävät, millä kasvillisuudella niitty kulloinkin perustetaan. Tarjolla on valmiita niittysiemenseoksia hyvin monen tyyppisiille kasvupaikoille. Niittyä perustettaessa kasvillisuudeksi on hyvä valita vain kotimaista alkuperää olevaa materiaalia. Kotimaisia valmiita niittysiemenseoksia monille erityyppisille kasvupaikoille voi tilata mm. Suomen niittysiemen Oy:ltä. Niittykasvillisuus voidaan kylvää keväällä, kesällä tai syksyllä. Usein myöhäissyksyn kylvö on niittykasveille erityisen suotuisa. Syksyllä kylvetyille niityille tulee myös selvästi vähemmän yksivuotisia peltorikkakasveja kuin keväällä tai kesän aikana kylvetyille alueille. Niittykasvit kylvetään pintaan eikä kylvöstä yleensä peitetä. Niittykasvin siemeniä kylvetään noin g aarille, eli 3-6 kg hehtaarille. Valmiissa siemenseoksissa ilmoitetaan seosmäärän riittävyys. Pihanurmikon muuttamisen niityksi voi aloittaa jättämällä ruohonleikkaamisen alkukesästä kokonaan ja katsomalla, mitä paikalla alkaa kasvaa. Aluetta ei lannoiteta ollenkaan ja se niitetään vuosittain heinä-elokuulla. Nurmikon muuttaminen niityksi kestää vuosia. Niiton oikea ajoittaminen on tärkeää. Kukkakasvien annetaan kukkia ja siementen tuleentua, ennen kuin tartutaan viikatteeseen. Niitetty heinä voi olla muutaman päivän paikallaan, jotta siemenet ennättävät varista. Niittotähteet korjataan pois, jotta maan ravinteisuutta saadaan vähennettyä. Niityn luontaista kehitystä voi auttaa lisäkylvöä. Kukkavalikoimaa lisätään mm. tuomalla paikalle niittoheinää läheiseltä niityltä. Siementen annetaan varista muutaman päivän ajan, ja sen jälkeen kasvijätteet kerätään pois, jottei maaperän ravinteisuus lisäänny. Pohjakasviksi valitaan heinä, esim. nurmirölli tai lampaannata. Siemenet kylvetään suoraan paikalle tehtyihin laikkuihin loppukesällä tai syksyllä, sillä monien lajien siemen vaatii itääkseen kylmän jakson. Kellokukat kannattaa kylvää varhain keväällä tai myöhään syksyllä. Siemenseos on niin hienoa, että se on hyvä sekoitettaa esim. hienoon hiekkaan kylvön helpottamiseksi. Siemenet jaetaan kahtia ja ne kylvetään kahteen kertaan ristiin, jolloin saadaan tasaisempi kylvös. Tämän jälkeen alue voidaan vielä haravoida ja jyrätä, mutta siemeniä ei peitetä. Kaikki siemenet eivät idä ensimmäisenä vuonna, vaan saattavat nousta esiin vasta seuraavina vuosina, jopa vasta 3-5 vuoden päästä, kun oikeat otolliset olosuhteet on saavutettu. Muistathan, että kerätessäsi kasveja tai siemeniä luonnosta jätät aina osan kasvamaan alkuperäiselle paikalleen. Jokamiehen oikeudet ja velvollisuudet sekä lajien rauhoitusmääräykset on myös syytä muistaa. 16

17 Niityn hoito Niityn hoito rajoittuu lähinnä niittoon, joka tehdään kukkimisen ja siemenien kypsymisen jälkeen heinä-syyskuussa, kukkivista lajeista riippuen. Niitetty luoko annetaan kuivua paikallaan muutaman päivän ajan, jotta loputkin siemenet ehtivät varista. Sen jälkeen luoko haravoidaan pois, jotta maaperän ravinteikkuus ei lisäänny. Jos ravinteikkuus lisääntyy, voimakaskasvuiset kasvit valtaavat elintilan muilta kasveilta. Tällöin on apua niittokertojen lisäämisestä siten, että niitty niitetään jopa kolme kertaa kesässä, ensimmäisen kerran jo kesäkuussa. Myös laidunnus on mitä parhainta niityn hoitoa. 2) Maiseman avaaminen raivaamalla Maiseman avaamisen raivaamalla tarkoituksena on paljastaa jokin tai joitakin keskeiseksi ja tärkeiksi koettuja näkymiä esim. vesistöihin, pelloille tai rakennuksiin. Koska kerran aloitettua raivausta on jatkettava säännöllisesti vähintään muutamien vuosien välein, on tärkeää tarkoin harkita, mitä alueita otetaan hoidon piiriin ja mitä näkymiä todella halutaan avata. Raivauksia ei tule tehdä monotonisesti ja tasavälein, aina samanikäisiä ja samanlajisia poistaen vaan valikoiden raivataan valituilta muutamien metrien mittaisilta näkymäsektoreilta kasvillisuutta pois siten, että jäävä puusto on monenikäistä, muotoista ja lajista. Kaunismuotoiset, erikoiset puuyksilöt otetaan harvennuksissa esiin. Luonnon monimuotoisuuden kannalta on tärkeää suosia marjovia lajeja (katajat, pihlajat, tuomet, paatsamat) sekä säilyttää pysty- ja maalahot. 3) Suojaistutukset ja kestävät kasvivalinnat Tärkeimmät kriteerit monivuotisen kasvillisuuden valinnassa ovat talvenkestävyys ja valontarve. Suomi on jaettu kahdeksaan kasvillisuusvyöhykkeeseen. Vyöhykkeet muodostuvat talven kylmyyden sekä kasvukauden pituuden ja lämpimyyden mukaan. Kasveille annetut vyöhykesuositukset kertovat, miten pohjoisessa ne todennäköisesti menestyvät. Pääosin Etelä-Pohjanmaa sijoittuu III-IV vyöhykkeille. Kasvillisuusvyöhyke ei yksin kerro kasvin menestymismahdollisuuksista. Samalla tontillakin voi olla toisistaan poikkeavia kasvuolosuhteita. Lämpimiä ja edullisia kasvupaikkoja ovat rinteiden yläosat ja erityisesti etelärinteet, hiekka- ja hietamaat, vesistöjen rannat, runsaspuustoiset seudut ja pohjoistuulilta suojatut alueet. Lämpimillä alueilla voi kokeilla myös hieman arempia kasveja, joiden vyöhykesuositus ei muuten ole alueelle sopiva. Kylmiä ja epäedullisia kasvupaikkoja ovat; pohjoisrinteet ja notkelmat, savi- ja hiesumaat, alavat alueet, suoalueet ja pohjoistuulelle alttiit alueet. Näille alueille on syytä istuttaa vain vyöhykesuositusten mukaan. Yhtenäiset kasvillisuusalueet Rehevät, riittävän tiheät kasvustot varjostavat maanpintaa ja estävät rikkakasvien itämistä. Tiheät istutukset suojaavat myös ikivihreitä kasveja kevätauringolta. Kasvillisuusryhmiä ja niihin istutettavien kasvien määriä suunniteltaessa kannattaa huomioida kasvien arvioitu kokoa muutaman vuoden kuluttua istutuksesta sekä lajikohtaiset suositukset istutussyvyydestä ja etäisyyksistä. Rikkakasvien torjuntaa helpottaa kasvillisuusalueiden rajaaminen nurmikosta, suodatinkankaan ja rikkakasvittoman puhtaan mullan käyttö (ei peltomulta) sekä istutusalueen peittäminen kuorikatteella, maanpeitekasveilla tai katekankaalla ja koristesoralla/-hiekalla. Rikkakasvien siemeniä leviää istutusalueille myös ympäristöstä, joten uusien istutusalueiden kitkennältä ei voi täysin välttyä. Hyvä muistaa istutuksissa - kunnosta maa ja kasvualusta ennen istutusta - käytä vain rikkakasvien siemenistä vapaata kasvualustaa - käytä suodatinkankaita, katekankaita ja katteita rikkakasvitorjunnassa - märillä savi- ja hiesumailla salaojita tai istuta harjuun - kastele ennen istutusta, istutuksen päätteeksi sekä tarvittaessa kerran viikossa - kastele runsaasti kerralla, pensaille 20 litraa, puille litraa - tue puut istutuksen yhteydessä tukikepeillä; lehtipuut kahdella ja havupuut kolmella sekä huolla tukisidoksia säännöllisesti 17

18 Kestäviä aita ja aidannepensaita - idänvirpiangervo, korkeus 150 cm - koivuangervo, korkeus cm - koristearonia, korkeus cm - kuusi - kääpiöpunapaju, korkeus cm - rinneangervo, korkeus 100 cm - rusopajuangervo, korkeus 150 cm - ruusuangervo, korkeus cm - sinikuusama, korkeus cm - taikinamarja, korkeus cm - virpiangervo, korkeus cm - verhoangervo, korkeus cm Kookkaita perennoja ja pensaita ongelmakohtien maisemointiin - kilpiangervo, korkeus cm - pihlaja-angervo, korkeus cm - röyhytatar, korkeus cm - suomentatar, korkeus cm - tuoksuvatukka, korkeus 200 cm - viiruhelpi, korkeus cm Nopeasti maata peittäviä matalia pensaita ja maanpeiteperennoja - kangasajuruoho - ketohanhikki - lamoherukka - lamohietakirsikka - maahumala - pikkuherukka - sinivatukka - suikeroalpi - säleikkövilliviini Vältä näitä! Suomalaiseen luontoon kuulumattomia, helposti leviäviä kasveja: - etelänruttojuuri Petasites hybridus - idänkannukka Cornus alba - isopiisku Solidago gigantea - isosorsimo Glyceria maxima - isotuomipihlaja Amelanchier spicata - japaninruttojuuri Petasites japonicus ssp.giganteus - japanintatar Fallobia japonica - jättipalsami Impatiens glandulifera - jättitatar Fallobia sachalinensis - kanadanpiisku Solidago canadensis - kaukasianjättiputki Heracleum mantegazzianum - keltamajanvankaali Lysichiton americanus - kiiltotuhkapensas Cotoneaster lucidus - komealupiini Lupinus polyphyllus - korkeapiisku Solidago altissima - kurtturuusu Rosa rugosa - pajuasteri Aster x salignus - persianjättiputki Heracleum persicum - pilvikirsikka Prunus pensylvanica - punakarhunköynnös (elämänlanka) Calystegia sepium ssp. spectabilis - punalehtiruusu Rosa glauca - rehuvuohenherne Galega orientalis - rohtoraunioyrtti Symphytum officinale - ruotsinraunioyrtti Symphytum x upilandicum - terttuselja Sambucus racemosa - vuorivaahtera Acer pseudoplatanus 18

19 4) Sammaloittaminen Useimpien tavallisten luonnonsammalien lisääminen onnistuu vähällä vaivalla. Varjoon tarkoitettuja sammalia kerätään varjosta, aurinkoon tarkoitettuja auringosta. Sammalmättäät pestään ja silputaan hienoksi massaksi. Sammalmassa levitetään kostutetulle sanomalehdelle sentin paksuiseksi kerrokseksi. Sammallevyjä kasvatetaan ensin varjoisassa paikassa, jossa niitä pidetään lautojen tai kapuloiden päällä. Helteiseen aikaan levyjä sumutellaan pari kertaa viikossa. Kun sammal alkaa reilun kuukauden päästä kasvaa, voi sammalta siirtää näin laajempina levyinä lopulliselle paikalle. Maan on oltava kosteaa ja rikkaruohotonta. Yksittäiset kivet saa sammaloitumaan sivelemällä niiden pinnalle "sammalseosta". Sammalsilppua lisätään puoleen litraan piimää, jossa on kaksi kananmunan valkuaista. Parhaiten sammaloituvat varjoisten paikkojen kivet ja erityisesti niiden pohjoispuolet. Piimä-kananmunaseoksen sijasta voi silpun levittää pilsnerillä valellulle kivelle. 5) Rakenteiden kunto Ympäristön näkyvin kehys muodostuu rakennuksista sekä muista rakenteista ja komein kehys hyväkuntoisista ja hoidetuista rakennuksista. Rakennuksen säilymisen perusedellytyksenä on säännöllinen hoito ja kunnossapito. Hoidon laiminlyöminen ja rappeutumisen salliminen aiheuttavat sekä taloudellisia että kulttuuriarvoihin liittyviä menetyksiä. Säännöllinen hoito ja oikea-aikaiset korjaukset kuuluvat rakennuksen normaaliin ylläpitoon. Hoitotoimenpiteillä voidaan vaikuttaa asumiskustannuksiin sekä siirtää korjaustarpeen syntymistä. Rakennusten keskeiset hoitotoimenpiteet - vesikaton kunnon ylläpito ja huolto - vesikourujen puhdistus - ikkunoiden ja ulko-ovien riittävä tiivistäminen - lämmityslaitteiston huolto, puhdistus ja säätö, hormien nuohous - alapohjan tuuletusaukkojen aukipitäminen home- ja lahovaurioiden estämiseksi. - maanpinnan poistaminen ja pintamaan kallistaminen poispäin rakennuksesta tai hirsiraken nusten nosto - kasvillisuuden poisto vähintään 0,5 m etäisyydellä rakennuksista 6) Värimaailma Maaseutumaisema oli rakenteiden ja rakennusten osaltaan pitkään hyvin harmaa, sillä rakennuksia alettiin maalata yleisemmin vasta talojen ulkovuorauksen yleistyessä 1900-luvulla, ensin tiilen väriä jäljittelevällä punamullalla, sitten kartanoista ja pappiloista tutuilla keltaisella ja valkoisella. Rakennusten värimaailma on keskeinen tekijä niin kylämaisemaa ajatellen. Harmoninen ja onnistunut väritys tasapainottaa maisemaa, kun taas voimakkaat ja perinteisestä poikkeavat sävyt ovat voimakkaita huomiota kiinnittäviä elementtejä maisemassa. Rakennusten ulkovärityksessä perinteiset sävyt ovat suositeltavia. Etenkin korjattaessa on parasta turvautua tuttuihin väreihin. Uudisrakentamisessa on huomioitava kylämaiseman ja lähiympäristön syytä rakennukset, väritys ja tyyli. Kokonaisuus on aina nähtävä osana laajempaa ympäristöä. Pienestä lapusta valittu väri näyttää talon kokoisena aina paljon tummemmalta ja voimakkaammalta. Perinteiset maalit esim. keitetty punamulta, keltamulta ja öljymaalit vanhenevat kauniisti. Perinteiset maalit ovat ostettuna kalliimpia, mutta pitkäikäisiä ja helposti päälle maalattavia, eivätkä ne vahingoita esim. puun pintaa. Huom! Useat kaupat myyvät punamultamaalin nimellä maaleja, jotka eivät vastaa ominaisuuksiltaan aitoa punamultamaalia. Perinteisiä maaleja myy esim. Uula-tuote. 19

20 RAHOITUSTA KULTTUURIYMPÄRISTÖN HOITOON 1) Maatalouden ympäristötuen erityistuki Maatalouden ympäristötuen erityistuet ovat maatalousympäristöjen luonnon monimuotoisuuskohteiden hoidon pääasiallinen rahoitusmuoto. Erityistukia voi hakea viljelijä, joka on sitoutunut ympäristötukijärjestelmän perus- ja lisätoimenpiteiden noudattamiseen. Tuki voi olla 5- tai 10-vuotinen ja se määräytyy hoitotyöstä aiheutuneista kuluista ja tulonmenetyksistä. Useimmissa sopimustyypeissä tukitasot nousevat päättyvään tukikauteen verrattuna. Perinnebiotooppien peruskunnostukseen ja monivaikutteisen kosteikkojen perustamiseen on myös mahdollista hakea ei-tuotannollisten investointien tukea. Perinnebiotooppien ja monivaikutteisen kosteikkojen hoitoon suunnattuja erityistukia ja ei-tuotannollisten investointien tukea voivat hakea viljelijöiden lisäksi myös rekisteröidyt yhdistykset Leader -toimintatavan kautta. Ohjelmakaudella ovat haettavana seuraavat maisemanhoitoon liittyvät erityistukisopimukset: - Suojavyöhykkeen perustaminen ja hoito - Monivaikutteisen kosteikon hoito - Perinnebiotooppien hoito - Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen * * Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuen avulla voidaan hoitaa luonnon monimuotoisuuden ja maiseman kannalta tärkeitä ympäristöjä. Erityistuen tavoitteena on myös lisätä viljelymaiseman avoimuutta sekä säilyttää ja parantaa historiallisesti ja kulttuurisesti arvokkaita kohteita. Hoidettavia kohteita voivat olla esimerkiksi monipuoliset peltojen metsäsaarekkeet ja reunavyöhykkeet, pientareet, kosteikot, vanhat ladot, puukujanteet ja kiviaidat ympäristöineen. Ns. tavallisilla viljelykasveilla viljellyille maisemapelloille tästä sopimustyypistä ei ole mahdollista saada enää tukea. Yhdistyksillä on mahdollisuus hakea erityistukea mm. perinnebiotooppien ja luonnon ja maiseman monimuotoisuuskohteiden hoitoon Nyt myös yhdistyksillä on mahdollisuus hakea sopimusta perinnebiotooppien kunnostamiseen, luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämiseen sekä monivaikutteisten kosteikkojen perustamiseen ja hoitoon. Uusien perinnebiotooppien alkuraivaus sekä kosteikkojen perustaminen siirtyvät eituotannolliseksi investoinniksi. Ei-tuotannolliset investoinnit tulevat hakuun ensimmäisen kerran v Ei tuotannollinen investointi edellyttää jatkossa hoitosopimuksen hakemista (Perinnebiotoopin hoito 5v.) (Monivaikutteisen kosteikon hoito 5 tai 10 v.) Rekisteröity yhdistys voi tehdä myös hoitosopimuksen Leader toimitavan kautta jo kunnostetuista arvokkaista perinnebiotoopeista ja monimuotoisuuskosteikoista. Hyvä muistaa, kun hakijana on yhdistys Yhteyshenkilöllä, allekirjoittaneella, on oltava nimenkirjoitusoikeus Hakemuksen liitteeksi kopio sen kokouksen pöytäkirjasta, missä asiasta on päätetty Sopimusalue oltava yhdistyksen hallinnassa koko sopimuskauden, liitteeksi sopimuskauden kattava vuokrasopimus 20

21 Hakuaika päättyy huhtikuun loppuun Hakuaika päättyy kaikissa maatalouden ympäristötuen erityistuissa, myös Leader -toimitavan kautta haettavissa, Hakemukset toimitetaan ELY -keskuksen maaseutuosastolle kahtena kappaleena, liitteet mukaan lukien. Myös suunnitelmaa vaativien sopimustyyppien hakemuksissa tulee suunnitelma liittää jo hakemuksen mukaan. Jatkosopimusta hakevilta tarvitaan liitteisiin mukaan nyt myös kopiot päättyvän kauden hoitopäiväkirjoista. Oppaat, hakulomakkeet, ohjeet ja sopimusehdot netistä Erityistukien hakuun suunnatut oppaat sekä erityistukien hakulomakkeet löytyvät Maa- ja metsätalousministeriön internetsivuilta. - Leader -toimitavalla on omat hakukaavakkeet Lisätietoa: Riikka Asunmaa p , ProAgria Etelä-Pohjanmaa / Maa- ja kotitalaousnaiset 2) Rakennussuojeluavustus Rakennusperinnön hoitoon voidaan myöntää avustuksia sellaisten kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten hoitoon, jotka on suojeltu asema- tai rakennuskaavan suojelumerkinnällä tai jotka sisältyvät luetteloon kunnan arvokkaasta rakennetusta ympäristöstä tai joiden rakennushistoriallisesta arvosta museoviranomainen on antanut myönteisen lausuntonsa. Avustuksia myönnetään sellaisiin korjauksiin, missä edistetään rakennusten säilymistä. Avustuksia käytetään yleensä rakennusten ulkovaippojen korjauksiin - esimerkiksi vesikaton, ulkoseinien, ikkunoitten, ulko-ovien, perustusten ja kantavien rakenteitten korjauksiin, mutta myös kohteiden säilyttämisen edellyttämät selvitykset voivat olla avustusten kohteina. Kuka tukea voi hakea kunnat ja kuntayhtymät yksityiset kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen omistajat rakennusperinnön hoitoa edistävät yhteisöt Tuen myöntämistä koskevia ehtoja rakennuksen tai alueen ominaisluonteen ja historiallisen aitouden tulee säilyä korjattaessa sallitaan vain mahdollisimman pienet muutokset rakennuksen käyttö on sopeutettava oleviin tiloihin työ tulee tehdä perinteisin työmenetelmin ja rakenteellisin ratkaisuin, alkuperäisin tai niitä vastaavin materiaalein Tukea Ei myönnetä rakennuksen siirtämiseen, samannäköistämiseen, koristemaalausten kunnostamiseen, käyttömukavuuden lisäämiseen, väliaikaisiin toimenpiteisiin tai toistuvaluonteisiin ylläpitokorjauksiin, eikä muihin ei -antikvaarisiin korjauksiin. Tukea voidaan myöntää enintään 50 % kustannuksista. Hakuaika Hakuaika on vuosittain lokakuun loppuun mennessä. Lisätietoa: Länsi-Suomen ympäristökeskus ja ympäristöministeriö 21

22 3) Museoviraston entistämisavustus Kuka voi hakea yksityiset ja yhteisöt kunnat vain jos kohde on rakennussuojelulailla (60/1985) suojeltu Mihin kohteisiin tukea myönnetään rakennussuojelulain (60/1985) nojalla suojeltuihin rakennuksiin autiokirkkoihin tai niihin verrattaviin rakennuksiin muihin kulttuurihistoriallisesti arvokkaisiin rakennuksiin Mihin työhön tukea myönnetään entistämiseen rakennuksen konservointiin, kunnostamiseen tai historiallisen asun palauttamiseen Tukea ei myönnetä perusparannukseen (lisälämmöneristys, vesijohto, viemäri, sähkö, kylpyhuone tms.). Avustuksen määrä harkitaan tapauskohtaisesti. Tuen myöntämistä koskevia ehtoja rakennuksen tai alueen ominaisluonteen ja historiallisen aitouden säilyminen korjattaessa vain mahdollisimman pienet muutokset sallitaan rakennuksen käyttö sopeutetaan oleviin tiloihin ja työ tehdään perinteisin menetelmin ja rakenteellisin ratkaisuin, alkuperäisin tai niitä vastaavin materiaalein Hakuaika Vuosittain lokakuun loppuun mennessä Päätöksenteko ja siirtomenettelyt Museoviraston päätös perustuu yhteistyöhön opetusministeriön, Museoviraston museotoimen kehittäminen -yksikön, maakuntamuseoiden, ympäristökeskusten, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Kirkkohallituksen, Suomen ortodoksisen kirkollishallituksen ja tarvittaessa muiden asiantuntijoiden kanssa. Museovirasto voi harkintansa mukaan siirtää hakemuksen yllämainitun viranomaisen käsiteltäväksi, jos kohde ja hanke on ensisijaisesti muuhun hallinnonalaan kuuluva. Lisätietoa: Museovirasto, 22