1. Nykyisen sivukivialueen laajennus

Transkriptio

1 1 LIITE MONDO MINERALS B.V, UUTELAN KAIVOS YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI, SIVUKIVIALUEIDEN LAAJENNUS POHJAOLOSUHTEIDEN KUVAUS Uutelan kaivoksen sivukivialueiden laajennuksen ympäristövaikutusten arvioinnissa on mukana nykyisen sivukivialueen laajennus sekä uusi louhoksen itäpuolelle suunniteltu laajempi sivukivialue. 1. Nykyisen sivukivialueen laajennus Nykyistä sivukivialuetta suunnitellaan laajennettavaksi alueen länsi- ja pohjoisreunalta siten, että alueen kokonaispinta-alaksi tulee 14 hehtaaria. Nykyinen alue sijaitsee pääosin suoalueella ja pohjan tiivisteenä toimii luontainen turvekerros. Laajennusalueille on tehty koekuoppatutkimuksia kesällä Koekuoppatutkimusten perusteella laadittu raportti maaperätutkimuksista on liitteenä 6.6. Koekuoppatutkimusten perusteella laajennuksen pohjoisosassa pohjamaa on moreenia, joka vaihtelee laadultaan silttisestä hiekkamoreenista soraiseen hiekkamoreeniin. Länsireunan laajennusalueella maaperä vaihtelee, pohjoisempana esiintyy maatuneita turvekerroksia (n. 2,5 3 metriä, kerros päättyy todennäköisesti kallioon) ja etelämpänä soraista ja silttistä hiekkamoreenia. 2. Uusi sivukivialue Uudella suunnitellulla sivukivialueella on tehty vuonna 2018 alustavia pohjatutkimuksia maatutkaluotauksena. Maatutkaluotausten lisäksi alueella on tehty referenssikairauksia porakonekairauksena ja otettu näytteitä. Tutkimuskartta sekä pohjatutkimusleikkaukset ovat tämän kuvauksen liitteinä Alustavien pohjatutkimusten tarkoituksena on ollut selvittää maapeitteen paksuutta ja laatua sekä kalliopinnan sijaintia ja rikkonaisuutta. Alueella on aiemmin havaittu sijaitsevan lähde, jonka vaikutusta pohjan soveltuvuuteen sivukivialueelle on myös tarkasteltu pohjatutkimusten perusteella. Maanpinta ja kallionpinta viettävät alueella pääosin koillisen suuntaan. Alueella sijaitsevan nykyisen tien kohdalla kulkee pintavesien vedenjakaja. Maapeite Tutkimusten perusteella alueen maapohja on moreenia, jota esiintyy pääosin 3-5 metrin paksuisena kerroksena. Suurimmillaan moreenikerroksen paksuus alueella on noin 10 metriä ja pienimmillään paikallisesti noin 1-2 metriä. Näytteiden perusteella moreeni on laadultaan silttistä hiekkamoreenia ja hiekkamoreenia. Tyypillisesti tällaisten materiaalien vedenläpäisevyys vaihtelee välillä m/s. Siltti- ja hiekkamoreenien tyypillinen rakeisuusalue ja vedenläpäisevyydet on esitetty kuvassa 1. Vedenläpäisevyyttä on lisäksi arvioitu näytteistä määritettyjen rakeisuuksien perusteella Kozeny- Carmanin yhtälöllä, jonka perusteella vedenläpäisevyyden vaihteluväli on 6,9 x ,4 x 10-7 m/s. Moreenikerroksen päällä on paikoitellen 1-2 metrin turvekerros. Jatkotutkimusten perusteella kartoitetaan laajemmin alueet, missä moreenikerroksen paksuus on pieni ja näillä alueilla Copyright Pöyry Finland Oy

2 lisätiivistystä voidaan tehdä lisäämällä moreenia. Alueen moreenin soveltuvuus pohjarakenteeksi varmistetaan laboratoriokokein (vedenläpäisevyys ja rakeisuus). 2 Kuva 1 Siltti- ja hiekkamoreenien tyypillininen rakeisuusalue ja vedenläpäisevyydet. (RIL 92 Vesirakennus, Antti Leskelä 2005) Kallio Maatutkaluotauksin ja porakonekairauksin on arvioitu kallionpinnan syvyyttä. Maatutkaluotausten perusteella kallio on osalla alueista mahdollisesti rikkonaista. Alueella ei kuitenkaan ole nähtävissä selkeää yhtenäistä alueen läpi kulkevaa rikkonaisen kallion vyöhykettä. Alustavasti kallion rikkonaisuudesta/ruhjeista ei arvioida aiheutuvan haittaa yläpuolisen hyvälaatuisen ja riittävän paksun moreenikerroksen vuoksi. Alueella on kuitenkin syytä tehdä lisätutkimuksia esimerkiksi porakonekairauksin ja vesimenekkikokein kallionpinnan varmistamiseksi ja mahdollisen laajemman rikkonaisuuden selvittämiseksi. Lähde Suunnitellulla uudella sivukivialueella sijaitsee lähde. Lähteen kohdalla kallio on maatutkaluotauksen (L6) perusteella rikkonaista ja kallio nousee lähellä maanpintaa, kallio on alle kahden metrin syvyydessä. Lounaispuolella sijaitsevalla samansuuntaisella maatutkauslinjalla (L5) kallion pinnassa on myös rikkonainen vyöhyke samalla kohdalla. Maanpinta ja kallionpinta viettävät alueella koillisen suuntaan. Tässä tapauksessa alueen länsireunalta nykyisen tien eteläpuolelta maanpinta ja kallionpinta viettävät suoalueelta kohti lähteen aluetta. Lähteen kohdalla rikkonainen kallionpinta nousee äkillisesti lähemmäs maanpintaa, mikä on mahdollistanut lähteen muodostumisen. Lähdettä ympäröivällä alueella tiiviin moreenikerroksen paksuus on selvästi suurempi, noin 3 5 m. Rikkonainen kalliovyöhyke voi toimia eräänlaisena luontaisena salaojana ja purkautuva vesi voi olla lähtöisin louhoksen ja uuden sivukivialueen väliseltä suoalueelta. Tutkimusten perusteella lähde ei Copyright Pöyry Finland Oy

3 tule vaikuttamaan alueen käyttöön sivukivialueena, jos lähteen kohta peitetään hienoainesmoreenilla. 3 Yhteenveto Nykyisen sivukivialueen laajennusalueella on sekä turvealueita, että vaihtelevia moreenialueita silttisestä hiekkamoreenista soraiseen hiekkamoreeniin. Laajennusalueen pohjarakenteena voi toimia luontainen tai rakennettu turvetiiviste turvealueilla, sekä moreenialueilla hienoainesmoreeni tai karkeampi moreeni lisätiivistettynä bentoniittimatolla tai muulla synteettisellä tiivisteellä. Alustavien tutkimusten mukaan uuden sivukivialueen pohjaolosuhteet ovat sellaiset, että alue soveltuu sivukivialueeksi. Kallion päällä oleva moreeni on kantavaa ja se on laadultaan tarpeeksi hienoainesta sisältävää (pieni vedenläpäisevyys) ja moreenikerroksen paksuus pääosalla alueesta riittävä. Tarvittaessa alueille, joissa moreenikerroksen paksuus on pienempi, on mahdollista lisätä kerros silttistä hiekkamoreenia ja saavuttaa näin lisätiiveyttä. Alueella olevan moreenin vedenläpäisevyys on alustavien tutkimusten perusteella todennäköisesti huomattavasti pienempi kuin rikkonaisen kallion, joten rikkonaisten kalliovyöhykkeiden ei nähdä aiheuttavan ongelmia alueen vesienhallinnalle. Lisätutkimusten perusteella jatkosuunnitteluvaiheessa esimerkiksi bentoniittimaton tai muun synteettisen tiivisteen ja niiden vaatimien suojakerrosten käyttöä lisätiivisteenä paikallisesti tai koko alueella voidaan tarkastella vaihtoehtona suunnitteluvaiheessa. LIITTEET 6.1 Suunnitelmakartta, maatutkaluotaukset 6.2 Maatutkauslinjat Maatutkauslinjat Maatutkauslinjat Maatutkauslinjat Uutelan maaperätutkimus, koekuopat Copyright Pöyry Finland Oy

4 L L Ka L8 L2 KK5 KK6 KK3 KK4 KK2 KK7 KK1 L Ka L5 L2 L L L L Ka L L Ka L3 L L Ka Lähde L L Ka Ka L Ka L6 L Ka L L L8 Valuma-alue Malminetsintäraja Kohde Piirustuksen sisältö Mittakaavat Mondo Minerals B.V Uutelan kaivos Ympäristövaikutusten arviointi Sivukivialueiden laajennus Pohjatutkimukset 1:2500 Suunnittelija Tarkastaja I.Kaikkonen Hyväksyjä / vastuullinen suunnittelija Päiväys Pöyry Finland Oy Elektroniikkatie OULU Puh etunimi.sukunimi@poyry.com Tasokoordinaatisto / Korkeusjärjestelmä KKJ3/N60 Työnumero Suunn.ala Piirustusnumero Muutos GEO 2019_MAATUTKAUS_UUTELA_KKJ3_N60 Lehti

5

6

7

8

9 Uutelan sivukiven läjitysalueen laajennuksen maaperätutkimus Uutelan kaivoksen sivukiven läjitysalueen laajennussuunnitelmaan liittyen kaivettiin seitsemän koekuoppaa , jotta saataisiin lisätietoa laajennusalueen maaperästä. Koekuopat kaivettiin Ramboll:in esittämän suunnitelman perusteella (Kuva 1). Kaivuutyön suoritti Hartikaisen urakoitsija Eino Tolonen 330 L CAT kaivinkoneella. Kaivuutyötä valvoi Mondo Mineralsin kaivosgeologi Ville Vesilahti, joka suoritti myös näytteenoton ja näytteen käsittelyn. Kuva 1. Koekuoppien sijainnit Ramboll. Koekuopat kuvattiin ja niistä täytettiin koekuoppapöytäkirjat, jotka on liitetty tähän raporttiin. Mahdollisimman häiriintymättömät näytteet (n. 5 l) kerättiin koekuopan seinämistä lapiolla muoviämpäreihin. Koekuopat täytettiin näytteenoton jälkeen samana päivänä. Yhteensä 5 näytettä kerättiin: kahdessa koemontussa oli turvetta, joista ei kerätty näytettä, mutta ne kuvattiin. Geologi arvioi turpeiden maatuneisuusastetta silmämääräisesti.

10 Näytteet käsiteltiin Mondo Mineralsin laboratorioissa. Aluksi näytteet homogenisoitiin sekoittamalla ja homogenisoidut näytteet kuivattiin uunissa. Kuivatusta näytteestä kerättiin noin 1 kg pesu- ja kuivaseulontaa varten. Seulakoot 0.064, 0.25, 2, 4, 8, 10, 16 ja 20 (mm) olivat käytössä. Pesuseulonnan jälkeen näytteistä piirrettiin rakeisuuskäyrät ja näytteet nimettiin d50-menetelmällä. Humuspitoisuuksia ei määritetty, sillä orgaanisen aineksen määrä on moreeninäytteissä silmämääräisesti hyvin vähäinen. Areometrikoetta ei myöskään suoritettu laitteiston puutteen vuoksi, joten rakeisuuskäyrille ei ole piirretty < mm fraktiota. > 20 mm fraktiojakauma on hahmoteltu rakeisuuskäyrälle silmämääräisen arvion perusteella. Koekuoppa 1 Pintaturpeen alla esiintyy 1.8 m paksuinen moreenikerros. Uuttumis- ja rikastumiskerros on noin 0.5 m, joiden alla 1.3 m homogeenista moreenia. Moreenin kenttänimi on silttimoreeni, mutta seulonnan perusteella kyseessä on soramoreeni. Moreeni rajoittuu kiilleliuske-kallioon 2.0 m syvyydellä.

11

12

13 Kuva 2. Koekuoppa 1. Koekuoppa 2 Pintaturpeen alla esiintyy 0.8 m paksuinen moreenikerros. Rikastumis- ja uuttumiskerros ovat noin 0.2 m, joiden alla 0.6 m homogeenista moreenia. Moreenin kenttänimi on silttimoreeni, mutta seulonnan perusteella kyseessä on hiekkamoreeni (savea/silttiä %, joten silttinen-etuliite hyvin lähellä). Moreeni rajoittuu kiilleliuske-kallioon 1.0 m syvyydessä.

14

15

16 Kuva 3. Koekuoppa 2. Koekuoppa 3 Pintaturpeen alla esiintyy > 2.3 m paksuinen moreenikerros. Uuttumis- ja rikastumiskerrosten paksuutta ei kirjattu ylös, mutta muutoin moreeni on homogeenista. Moreenin kenttänimi on silttimoreeni, mutta seulonnan perusteella kyseessä on silttinen hiekkamoreeni (savea/silttiä %). Kalliota ei tavoitettu. Vettä tihkui hieman koekuopan seinämistä syvyydellä m.

17

18 Kuva 4. Koekuoppa 3.

19 Koekuoppa 4 Koekuoppa kaivettiin Hartikaisen varikkoalueelle, joten pinnassa on 2.0 m louhekerros. Louhekerroksen alta paljastuu 0.7 m paksuinen heikosti maatunut turvekerros (kuva 5). Turve rajoittuu todennäköisesti kallioon: havainnointia vaikeutti se, että vedenpinta tuli vastaan jo syvyydellä 0.7 m (kuva 6). Koekuopan syvyys mitattiin kaivinkoneen kauhalla. Näytteitä ei kerätty. Koordinaatit (KKJ3): P= , I=

20 Kuva 5. Heikosti maatunutta turvetta syvyydellä m.

21 Kuva 6. Vedenpinta syvyydellä 0.7 m. Koekuoppa 5 Koekuoppa kaivettiin alueelle, jossa kulkee vanha louheesta rakennettu tie: louheen paksuus on kaivuupaikalla 1.0 m. Louheen alla sijaitsee kohtalaisesti maatunutta helposti muotoiltavaa turvetta (kuva 7) > 2.60 m. Vedenpinta tuli vastaan syvyydellä 1.0 m (kuva 8). Näytteitä ei kerätty.

22

23 Kuva 7. Kohtalaisesti maatunutta turvetta. Kuva 8. Koekuoppa 5.

24 Koekuoppa 6 Pintaturpeen alla esiintyy > 1.5 m paksuinen moreenikerros. Uuttumis- ja rikastumiskerroksen paksuus on noin 0.4 m. Moreenin kenttänimi on silttimoreeni, mutta seulonnan perusteella kyseessä on soramoreeni. Moreenin seassa esiintyy teräväsärmäisiä paikallisia kiille- ja mustaliuske kiviä ja lohkareita. Moreeni rajoittuu kallioon syvyydellä 1.8 m.

25

26 Kuva 9. Koekuoppa 6. Koekuoppa 7 Pintaturpeen alla esiintyy > 2 m paksuinen moreenikerros. Uuttumis- ja rikastumiskerroksen paksuutta ei kirjattu ylös. Moreenin kenttänimi on silttimoreeni, mutta seulonnan perusteella kyseessä on silttinen hiekkamoreeni (silttiä/savea = %, soraa = %). Moreenin seassa esiintyy teräväsärmäisiä paikallisia kiille- ja mustaliuske kiviä ja lohkareita. Kalliota tai pohjavettä ei saavutettu. Moreeni näytti homogeeniselta.

27

28

29 Kuva 10. Koekuoppa 7.