Elinympäristöjen tilan parantaminen Muistio maaliskuu 2019 YM/LUMO

Transkriptio

1 Elinympäristöjen tilan parantaminen Muistio maaliskuu 2019 YM/LUMO Hankkeen yleiskuvaus Ympäristöministeriön strategian tavoitteena on, että luonnon monimuotoisuuden kato on pysäytetty ja suotuisa tila on turvattu vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteeseen pääsemiseksi on määritelty keskeiset muutosaskeleet, joista tässä muistiossa esitellään elinympäristöjen tilan parantamista koskeva pilottihanke. Hankkeen tarkoituksena on valmistella vuosina edellytykset elinympäristöjen tilan parantamisen kansallisen toimintaohjelman käynnistämiselle vuonna 2021 sekä määritellä elinympäristöjen suojelun ja ennallistamisen tavoitteet tuleville vuosille. Ympäristöministeriö on aloittanut elinympäristöjen tilan parantamiseen tähtäävän pilottihankkeen valmistelun keväällä Hankkeen pohjana on Etelä-Suomen metsien monimuotoisuutta turvaavan METSO-ohjelman vapaaehtoiseen suojeluun perustuva toimintamalli, joka on nykyisin vakiintunut ja yleisesti hyväksytty. Tarve toimintamallin jatkamiselle ja laajentamiselle myös muihin kuin metsäisiin elinympäristöihin on entisestään kasvanut luonnon monimuotoisuuden jatkuvan kadon torjumiseksi, hiilinielujen kasvattamiseksi sekä muiden tärkeiden ekosysteemipalveluiden turvaamiseksi. Pilottihankkeen kohteena ovat erityisesti suot ja lintukosteikot. Hankkeen aluksi tavoitteena on, että elinympäristöjen tilan parantamisen toimintaohjelma käynnistetään, ja että sen rahoitus varmistetaan. Vuonna 2021 käynnistyvä elinympäristöjen tilan parantamisen toimintaohjelma koostuisi usean hallinnonalan tehtäviin liittyvästä keinovalikoimasta, edellyttäisi eri osapuolten osallistumista ja tavoittelisi uusia suojelukeinoja, synergioita sekä innovatiivisia tapoja tehostaa luonnon monimuotoisuuden suojelua. Elinympäristöjen tilan edistämisen toimintaohjelma perustuu laajaan vuorovaikutukseen. Hankkeessa on tiivis ja rakentava yhteistyö ympäristö-, metsä-, metsästys-, maatalous- ja vesialan toimijoiden, hallinnon, tutkimuksen, neuvonnan ja järjestöjen kanssa. Myös maakunnilla ja kunnilla on merkittävä rooli luonnonsuojelun edistämisessä ja kasvavaa kiinnostusta asiaan. Alustava tarkastelu elinympäristöjen tilan parantamisen keskeisistä tarpeista ja tavoitteista on jo käynnissä ja yhteistyöverkostojen luominen laajapohjaista yhteistyötä varten on aloitettu alkuvuonna Toimintaohjelman päämääränä on parantaa luonnonsuojelualueverkoston ekologista tilaa ja kytkeytyvyyttä kehittämällä verkostoa ja tehostamalla suojelualueiden ennallistamis- ja luonnonhoitotoimia. Samalla kehitetään talouskäytössä olevien alueiden luonnonhoidon keinoja ja kattavuutta sekä pyritään laajentamaan toiminnan rahoituspohjaa. Valtakunnallisesti arvokkaiden suokohteiden suojelu maanomistajien kanssa neuvotellen, lintukosteikkojen hoito ja kunnostus sekä soiden ennallistaminen mm. ohjaamalla ojitusvesiä talousmetsistä soille vesistöjen sijaan ovat kiireellisimpiä toimenpiteitä heikentyneiden elinympäristöjen tilan parantamiseksi. Tausta Elinympäristöjen kunnostaminen, ennallistaminen ja luonnonhoito ovat jatkossa entistä keskeisempiä keinoja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi sekä uhanalaisten lajien ja luontotyyppien tilan parantamiseksi. Toiminnan volyymiä on moninkertaistettava nykyisestä. Toimenpiteitä jatketaan nykyistä määrätietoisemmin suojelualueilla sekä lisätään ja tehostetaan niiden ulkopuolisilla, talouskäytössä olevilla alueilla. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat lisääntymässä ja voimistavat yhteisvaikutuksena myös muita uhkia luonnolle etenkin pohjoisessa, ranta-alueilla ja vesistöissä. Tästä syystä myös ilmastonmuutoksen vaikutukset ja niiden torjuminen tulee jatkossa ottaa yhä paremmin huomioon elinympäristöjen tilan parantamistoimissa.

2 Toistaiseksi kehitetyt ja käytetyt ennallistamisen ja luonnonhoidon menetelmät ovat pääosin toimivia. Olennaista on kohdentaa toimenpiteet nykyistä paremmin uusimpien selvitysten ja arvioiden perusteella. Samalla huolehditaan siitä, että uhanalaisen lajiston keskittymäalueet ja muut luonnonarvoiltaan tärkeät kohteet pysyvät erityisen suojelun ja hoidon kohteina myös muutoksissa. Elinympäristöjen parantamisen suunnittelu on tarpeen kohdentaa nykyistä enemmän laajoille maisematason kokonaisuuksille, kuten valuma-alueille ja muille hydrologisesti yhtenäisille alueille. Laajat, toimivat kokonaisuudet parantavat luontokohteiden kytkeytyvyyttä, luontotyyppien ja lajien elinvoimaisuutta sekä vastustus- ja sopeutumiskykyä muutoksissa. Samalla parannetaan vesistöjen tilaa, hiilen sidontaa ja muita ekosysteemipalveluja. Myös maankäytön ohjauksessa sekä maakuntien ja kuntien omissa ohjelmissa elinympäristöjen tilan parantaminen on tarpeen ottaa nykyistä paremmin huomioon Tämä edellyttää laajamittaista viestintää, ohjeistusta ja neuvontaa eri kanavien kautta yhteiskunnan eri sektoreille. Ennallistamis- ja luonnonhoitotoimien volyymin moninkertaistaminen edellyttää myös toiminnan rahoituspohjan laajentamista. Hankkeen organisointi Hankkeen vastuullinen vetäjä on Aulikki Alanen ympäristöministeriön luontoympäristöosastolta, josta hankkeen ohjaukseen osallistuvat myös Päivi Gummerus-Rautiainen ja Esko Hyvärinen sekä muita asiantuntijoita. Hankkeen koordinaattori rekrytoidaan keväällä 2019 Suomen ympäristökeskukseen. Pilotointihanke Kevään 2019 aikana on tavoitteena käynnistää ympäristöministeriön ohjauksessa ja rahoituksella sekä hankkeeseen rekrytoitavan koordinaattorin johdolla elinympäristötyypeittäin ja alueittain kohdennetut pilottihankkeet, joiden tavoitteena on kehittää toimivia käytäntöjä ja rahoitusmalleja suojelun toteutukseen, ennallistamiseen sekä alueiden hoitoon ja kunnostukseen. Lintukosteikoiden suojelun ja hoidon tehostamista sekä suojelualueilla että niiden ulkopuolella on jo valmisteltu yhteistyössä riistahallinnon kanssa. Pilotoitavaa olisi myös kunnostusojituskäytäntöjen muuttamisessa ja niiden yhteydessä tehtävässä vesienohjauksessa takaisin suoalueelle sekä soiden ennallistamisen uusissa menetelmissä. Pilotoinneissa erityisenä haasteena on saada soiden ja muiden kosteikkojen valuma-alueilla riittävästi maanomistajia ja muita toimijoita mukaan, jotta toimenpiteet olisivat vesitalouden kannalta laaja-alaisia ja siten tehokkaita ja kestäviä. Pilotointivaiheen alueellinen painopiste on eteläisessä Suomessa luontotyyppien ja lajien uhanalaisuusarvioinnin tulosten perusteella. Joitakin poikkeuksia voidaan tehdä mm. rehevien soiden ennallistamisen osalta. Varsinaisen toimintaohjelman tavoitteena on käynnistää vuoden 2020 jälkeen toimenpiteitä koko maan alueella. Tavoitteena on käynnistää muutama pilottihanke kolmen eri toimenpidekokonaisuuden puitteissa, eri puolilla Etelä-Suomea. Toimenpidekokonaisuuksia ovat 1. Suojelun toteutus, 2. Soiden ennallistaminen ja 3. Lintuvesien kunnostus. Kullakin kokonaisuudella on oma vastuuhenkilönsä koko hankkeen koordinaattorin tukena. Kaikkia kokonaisuuksia koskevia avoimia kysymyksiä ovat ainakin: Pilottien määrälliset tavoitteet (hankkeet / hehtaarit/kohteet) Kohteiden valintaprosessit ja yhteistyötahot valinnassa Toimijajoukko: hallinto, maanomistajat, yksityishenkilöt, järjestöt, yritykset, kaupungit ja kunnat 1. Soiden suojelun toteutus (vastuuhenkilö Päivi Gummerus-Rautiainen, YM)

3 Soidensuojelun täydennysohjelman arvokkaiden kohteiden suojelu yksityismailla on edennyt hyvin hitaasti. Pilottihankkeilla pyritään löytämään uusia toimintatapoja soiden suojelun tehostamiseksi. Alustavia pilottihankkeiden kohdennusvaihtoehtoja ja erityiskysymyksiä ovat: 1.1 Usean maanomistajan omistamien soiden suojelu vapaaehtoisesti (Soidensuojelun täydennysehdotuksen kohteet, SSTE) Millä varmistetaan koko suon, tai suon keskeisten osien suojelu yksittäisten palstojen sijaan? Mikä on erilaisissa kohteissa riittävä kokonaisuus suojelun toimivaan toteutukseen? Mikä toimijataho voisi toimia ostopalveluna toteutuksessa ELY-keskuksille? Mikä on paras tapa saada maanomistajat koolle päättämään yhdessä suojelusta? Mitä vapaaehtoisia, paikallisia toimijoita voisi maanomistajien ohella saada mukaan hankkeisiin? 1.2 Soiden hankalat rajaukset toteutuksen kannalta SSTE-kohteiden rajauksia on syytä muokata toteutusvaiheessa. Tarvitaan periaatteet, miten ja kuinka paljon rajoja voi muokata toteutusvaiheessa huomioiden sekä kohteen vesitalouden, ympäröivien alueiden luontoarvot, maanomistajien toiveet, kiinteistötekniset seikat ja kustannukset. Onko tapauskohtaisesti syytä toteuttaa vain joku osa isosta SSTE-kohteesta? Minkälaisia kriteerejä mahdollisten laajennusten pitäisi täyttää, jos METSO-kriteerit eivät täyty? 1.3 Uudenlaiset rahoitusjärjestelyt esim. luontoarvoiltaan tällä hetkellä heikompien, mutta suojelualueverkostoa täydentävien kohteiden toteuttamiseksi (ojitettujen soiden lisäksi taimikot yms.) Yhteistyö säätiöiden kanssa? Yhteistyö yritysten kanssa? Yhteistyö järjestöjen, paikallisyhteisöjen ja yksityishenkilöiden kanssa? 2. Ennallistaminen ja vesien ohjaus (vastuuhenkilö Aulikki Alanen, YM) Ekosysteemien sopeutumista tukee laajojen, kytkeytyneiden kokonaisuuksien aikaansaaminen, jolloin luontaiset prosessit voivat palautua. Kunnostusojitusten välttäminen ja puustoisten soiden ennallistaminen ovat monimuotoisuuden, vesiensuojelun ja hiilensidonnan kannalta tärkeitä. Muuttuvien sääolojen vuoksi voidaan jatkossa tarvita uusia ja kevyempiä menetelmiä ja koneita. Kesien kuivuminen edellyttää, että ojat tukitaan kunnolla vesitalouden palauttamiseksi. Toisaalta varautuminen kesäisiin rankkasateisiin ja sadetulviin edellyttää, että padoista ja muista rakenteista tehdään kestäviä. Alapuolisten vesistöjen tila on otettava entistä paremmin huomioon, koska vesistöjen kuormitus kasvaa ilmastonmuutoksen myötä. Kiireisintä olisi löytää kohteet, joiden ennallistamisella saavutetaan nopeasti vesistö- ja ilmastohyötyjä, esimerkiksi ojitettujen soiden suurimmat päästölähteet. Alustavia pilottihankkeiden kohdennusvaihtoehtoja ja erityiskysymyksiä ovat seuraavat: 2.1 Ennallistaminen laajempina kokonaisuuksina Suojelusoita kuivattavat lähialueet, miten voidaan edetä ennallistamisen laajentamiseen yhteistyössä naapurimaanomistajien kanssa. Prosessit ja menettelytavat? Ennallistamisen vettymishaittojen ennakointi ja yhteistyö. Toimintatavat? Kytkökset vesiensuojeluun ja hiilinielukysymyksiin, ennallistamisen kohdevalinnan kriteerit? Paikallisten yhteisöjen ja järjestöjen kytkeminen yhteistyöhön, esimerkkikohteita? Rahoituspohjan laajentaminen ja vapaaehtoistyö Kemera-rahoituksen mahdollisuudet? 2.2 Vesien johtaminen kunnostusojitusten yhteydessä suojelusoille

4 Uusia erityyppisiä kohteita testattaviksi Neuvonnan mahdollisuudet ja turhien kunnostusojitusten välttäminen Ojitusten ilmoitusmenettelyn yhtenäistäminen ja vesien johtamisvaihtoehdosta viestintä Hakkuumenetelmien keventäminen turv la? Kustannuslaskennan ja hyötyjen vertailun kehittäminen erilaisissa kunnostusojitustapauksissa 2.3. Muuttuvan ilmaston vuoksi sopeutettavat menetelmät Kevyemmät menetelmät ja koneet Ojien tukkiminen ja padot kestäviksi? Ilmastoviisaimmat ennallistamiskohteet 3. Lintuvesien ja kosteikkojen hoito- ja kunnostushankkeet (vastuuhenkilö Esko Hyvärinen, YM) Kosteikkojen vesilinnuista peräti puolet on uhanalaisia ja lähes kaksi kolmasosaa punaisella listalla. Rehevöitymisen myötä kosteikot ovat kasvaneet umpeen ja niiden laatu sekä lintujen pesimäympäristönä, että muun kosteikkoluonnon näkökulmasta on heikentynyt. Lisäksi vieraspedot heikentävät edelleen monien vesilintulajien poikastuottoa. Suojellut lintukosteikot muodostavat kokonaisuuden muiden kosteikkojen kanssa, minkä vuoksi yhteistyön tarve eri tahojen kesken korostuu. Lisäksi merkittävä osa uhanalaisista vesilintulajeista on riistalajeja. Kunnostus- ja hoitotoimenpiteitä sekä erilaisia muita vesilintujen tilaa parantavia toimenpiteitä on tarpeen toteuttaa sekä suojelualueilla että niiden ulkopuolella. Tavoitteena on lisätä kokonaisvaltaisen lähestymistavan kautta vaikuttavuutta sekä paikallisilla että alueellisilla tasoilla suunnittelemalla ja toteuttamalla toimia yhteistyössä luonnonsuojelu- ja riistahallinnon sekä eri sidosryhmien kesken. Alustavia pilottihankkeiden kohdennusvaihtoehtoja ja osaalueita voivat olla esimerkiksi seuraavat: 3.1 Kunnostus- ja hoitohankkeiden suunnitteluprosessien pilotointi priorisoiduilla alueilla, joilla on suojelualueiden lisäksi soveltuvia yksityismaiden riistakosteikoiksi soveltuvia kohteita ja useita toimijoita Uusien synergioiden ja toimintatapojen testaus Kohteiden valinnan käytännöt Riittävän voimakkaiden ja vaikuttavien kunnostus ja hoitotoimenpiteiden määrittely Vaadittavien lupaprosessien käynnistäminen ja mahdollisuuksien mukaan loppuun saattaminen 3.2 Tärkeiden levähdysalueiden rauhoittaminen metsästykseltä Valmiuksien kohdekohtainen selvittäminen ja pilotointi yhteydessä saman alueen hoito- ja kunnostussuunnittelun yhteydessä Pienpetojen pyynnin tehostaminen Prosessin ja yhteistyön testaus 3.3. Toimenpiteiden vaikutusten todentamiseksi tarvittavan seurannan suunnittelu Tarvittavat selvitykset Toimintaohjelman valmistelua varten tehdään pilotointien kanssa samaan aikaan, ja tarvittaessa niihin liittyen selvityksiä keskeisistä elinympäristöjen tilan parantamiseen liittyvistä aiheista, jotka koskevat erityisesti suojeltavien ja ennallistettavien kohteiden valintaan ja priorisointiin liittyviä aineistoja ja kriteereitä, rahoitusmekanismien laajentamista ja kustannustehokkuutta, viestinnän ja neuvonnan mahdollisuuksia suojelun toteutuksessa sekä mahdollisesti tarkempia selvityksiä mm toteutuskeinojen ja maanomistajien suhtautumisen osalta.

5 Alustavia aihekokonaisuuksia selvityksiin 1. Viime aikoina julkaistu laaja selvitysaineisto analysoidaan tulevan toimintaohjelman tietopohjan johdonmukaisuuden varmistamiseksi Uudet luontotyyppien ja lajien uhanalaisuuden arvioinnit, uhanalaisten lajien suojelun toimintaohjelma sekä puutteellisesti tunnettujen lajien tutkimusohjelman ja Zonation hankkeiden (MetZo ja MetZo II) tulokset analysoidaan. Käydään läpi luontotyyppien ja lajien uhanalaisuusarviointien asiantuntijaryhmien tekemät toimenpide-ehdotukset, tarkistetaan niiden yhteneväisyydet, painotukset ja toteutettavuus ja nostetaan esiin kiireellisimmät suojelu- ja hoitotarpeet ja tavoitteet Suojelualueverkoston sopeutumista ilmastonmuutokseen koskeva tutkimushanke (SUMI) sekä LIFEPeatLandUse-hankkeen ja YM:n murrosareena-työpajan tulokset analysoidaan 2. Selvitys eri ennallistamismenetelmien kustannustehokkuudesta sekä eri rahoitusmekanismien mahdollisuuksista KEMERA, maanomistajien omavastuiden lisäykset Aluehallinnon ja neuvontaorganisaatioiden parempi resursointi EU:n LIFE- ja muun hankerahoituksen sekä EU:n kaikkien rahoitusinstrumenttien tehokkaampi ja priorisoitu kohdentaminen (Suomen uusi PAF-ohjelma, Prioritized Actions Framework ) Tukien ja verotuksen uudistukset (monimuotoisuus- ja ilmastoviisausvähennys verotukseen maa- ja metsätalouden toimijoille) Yrittäjien ja yksityisten kompensaatiot Kolmannen sektorin rahoituspanokset 3. Lisäselvitykset erilaisten suojelu- ja ennallistamiskohteiden potentiaalista hiilivarastoina, hiilen sidonnassa, vesiensuojelussa sekä muiden ekosysteemipalveluiden tuottajina 4. Suojeltavien ja ennallistettavien kohteiden tarkempia selvityksiä mm valintakriteerien, kohdentamisen, toteutuskeinojen, neuvonnan ja maanomistajien suhtautumisen osalta 5. Mahdollisen IP Life- tai kehitteillä olevan rahoitusvälineen SNaP:n hankkeen valmistelu, verkostoituminen, vuorovaikutuksen keinojen ja kanavien kehittäminen 6. Muutospolku-toimintamallin hyödyntäminen hankkeessa ja sidosryhmien kanssa? Resurssit Ympäristöministeriö on myöntänyt strategiselle hankkeelle 2 vuoden ajalle yhteensä euroa, josta maksetaan kokopäiväisen koordinaattorin palkkaus sekä selvitys- ja pilottihankkeet. Lisäksi YM on sitoutunut ohjaamaan Luonnon monimuotoisuus-yksikön (LUMO) henkilöresursseista hankkeeseen kaikkiaan 2 henkilötyövuotta asiantuntijatason työtä.