Soklin pohjavesialueiden luokitteluun liittyvä selvitys: Haukijärvenaapa A ja B, Loitsana, Kaulusmaa ja Talonmaa SAVUKOSKI

Transkriptio

1 Dnro LAPELY/967/2015 Soklin pohjavesialueiden luokitteluun liittyvä selvitys: Haukijärvenaapa A ja B, Loitsana, Kaulusmaa ja Talonmaa SAVUKOSKI LAPIN ELINKEINO-, LIIKENNE- JA YMPÄRISTÖKESKUS Kutsunumero PL Rovaniemi Asemakatu Kemi

2 2/17 Sisällys 1. JOHDANTO Tutkimuksen tarkoitus, suorittajat ja ajankohta Tutkimuksen perustietoja Aikaisempi tutkimusaineisto Tutkimusalueen kuvaus Pohjavesialueiden luokitus MAASTOTARKASTELUT, MAAPERÄSELVITYKSET JA OMINAISANTOISUUSPUMPPAUKSET TUTKIMUSALUEELLA Haukijärvenaapa A ja B Loitsana Kaulusmaa Talonmaa TUTKIMUKSEN YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET... 16

3 3/17 1. JOHDANTO 1.1 Tutkimuksen tarkoitus, suorittajat ja ajankohta Lapin ELY-keskus on kesäkuun lopulla 2014 tehnyt Soklin pohjavesialueiden luokitukseen liittyvän selvityksen. Tutkimuksen tarve nousi esille Soklin kaivoshankkeen yhteydessä. Tutkimusalue sijaitsee Savukosken kunnassa, noin 50 kilometriä Martista koilliseen ja vajaan 20 kilometrin päässä Venäjän rajasta (kuva 1). Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Soklin pohjavesialueiden soveltuvuutta vedenhankintaan. Tutkimukseen mukaan valitut pohjavesialueet ovat Haukijärvenaapa A ja B, Loitsana, Kaulusmaa ja Talonmaa. Tutkimusten toteutuksesta maastossa on vastannut rakennusmestari Aulis Ruotsalainen. Kuva 1. Tutkimusalueen sijainti. 1.2 Tutkimuksen perustietoja Kairauspaikat ja mahdolliset ominaisuusantoisuuspumppauspaikat valittiin maastotarkastelun avulla. Kairauspaikoiksi valittiin ensisijaisesti sellaisia paikkoja, joiden arvioitiin edustavan hyvin muodostuman yleistä rakennetta ja joiden avulla voidaan saada selville pohjaveden ja kallion pinnankorkeudet. Tutkimuspisteiden sijaintia saatettiin tarkentaa vielä kairauksen edetessä, kun pohjavesialueesta saatiin tarkempaa tietoa.

4 4/17 Maaperäkairaukset tehtiin Lapin ELY-keskuksen omalla kairauskoneella. Kairauspaikoille asennettiin kairauksen jälkeen pohjaveden havaintoputki. Pohjaveden havaintoputken ominaisuudet: PEH-muoviputki, jonka halkaisija 51/63 mm Siivilän rako 0,50 mm Maaperän vedenjohtavuutta arvioitiin ominaisuusantoisuuspumppauksen avulla. Hyvin vettä johtavissa, hydraulisesti yhtenäisissä karkean ja hyvin lajittuneen aineksen kerroksissa veden ominaisantoisuus on hyvä. Ominaisantoisuuspumppauksilla ei kuitenkaan selvitetä pohjavesialueen varsinaista antoisuutta, sillä sen selvittämiseksi tulee tehdä pohjavesitutkimuksia, jotka sisältävät esimerkiksi pitkäaikaisen koepumppauksen. 1.3 Aikaisempi tutkimusaineisto Vesi-Hydro Oy Ab on tehnyt alueella maanäytetutkimuksia keväällä Lisäksi Geologian tutkimuskeskus (GTK) on tehnyt alueella maaperätutkimuksia 1980-luvulla. GeoWork Oy on tehnyt suunnitellulla kaivosalueella maatutkaluotauksia vuonna Pöyry Finland Oy on tehnyt alueella pohjavesiin liittyviä tutkimuksia vuonna Tutkimukset liittyvät Soklin kaivoshankkeen taustaselvityksiin ja sisältävät mm. maaperän kairaustietoja ja pohjaveden pinnankorkeustietoja. Lapin ELY-keskus ei ole aiemmin tehnyt alueella pohjavesiin liittyviä tutkimuksia. 1.4 Tutkimusalueen kuvaus Haukijärvenaapa A ja B ( A ja B) Haukijärvenaavan pohjavesialue sijoittuu luode-kaakkosuuntaiseen harjumuodostumaan ja koostuu alueista A ja B, joista A sijaitsee muodostuman luoteispäässä ja B kaakkoispäässä. Haukijärvenaapa A:n alueella kerrospaksuudet vaihtelevat kymmenen metrin molemmin puolin ja muodostumassa vuorottelevat kummut ja supat. Osa suppakuopista on täyttynyt vedellä. Muodostuman luoteispuoliskoa ympäröivät laajat luonnontilaiset suoalueet, joille pohjavettä myös purkautuu (kuva 2). Alueen reunaosissa on myös lähdepurkaumia. Kuva 2. Haukijärvenaapa A:n harjuselänne kohoaa paikoin melko jyrkästi. Pohjavettä purkautuu harjua ympäröiville soille.

5 5/17 Harjuselänne on Haukijärvenaapa B:n luoteispäässä melko selväpiirteinen, mutta kaakkoa kohti kuljettaessa selänne muuttuu kiviseksi ja kasvistoltaan tavanomaista harjuselännettä selvästi rehevämmäksi. Muodostuma koostuu useista peräkkäisistä selänteistä ja niiden välisistä matalammista tasannemaisista osioista. Pohjavesialueen A kokonaispinta-ala on 1,76 km 2 ja pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen pinta-ala 0,65 km 2. Pohjavesialueen B kokonaispinta-ala on 0,95 km ja pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen pinta-ala 0,29 km². Pohjavesialueiden A ja B yhteenlaskettu, pintaalaan perustuva arvio antoisuudesta on noin 500 m 3 /d. Molemmat alueet on luokiteltu III luokan pohjavesialueiksi. Loitsana ( ) Loitsanan pohjavesialue sijaitsee Haukijärvenaapa A:n ja B:n jatkeena kaakossa. Loitsanan alueella muodostuma kohoaa paikoin kohtalaisesti ja on materiaaliltaan moreeninen. Pohjavesialueen luoteisosassa on otettu maa-aineksia pohjaveden pinnan alapuolelta ja alueelle on syntynyt pohjavesilammikoita. Pohjavettä purkautuu alueen reunaosista. Kasvillisuudeltaan alue on rehevää, puusto paikoin koivuvaltaista ja katajaa esiintyy paikoin runsaasti (kuva 3). Loitsanan pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 0,98 km 2 ja pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen pinta-ala 0,58 km 2. Pohjavesialueen pinta-alaan perustuva laskennallinen arvio antoisuudesta on noin 300 m 3 /d. Alue on luokiteltu III luokan pohjavesialueeksi. Kuva 3. Loitsanan pohjavesialueella muodostuma kohoaa paikoin kohtalaisesti. Aluetta ympäröivät suot ja kosteikot. Puusto on koivuvaltaista, ja lisäksi katajaa esiintyy paikoin runsaasti. Kaulusmaa ( ) Kaulusmaan pohjavesialue on Yli-Nuorttijoen laaksoon muodostunut deltamainen muodostuma, joka sijaitsee samassa muodostumajaksossa Haukijärvenaapa A:n ja B:n sekä Loitsanan pohjavesialueiden kanssa. Kaulusmaa sijaitsee edellä mainittujen pohjavesialueiden kaakkoispuolella.

6 6/17 Kaulusmaan pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 0,55 km 2 ja pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen pinta-ala 0,32 km 2. Pohjavesialueen pinta-alaan perustuva laskennallinen arvio antoisuudesta on noin 170 m 3 /d. Alue on luokiteltu III luokan pohjavesialueeksi. Talonmaa ( ) Talonmaan pohjavesialue on Tulppionjoen laaksoon kerrostunut delta, joka sijaitsee Tulppion lomakylästä noin 1,5 km pohjoiseen. Alueen aines on hienoa hiekkaa ja syvemmältä silttistä moreenia. Pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 0,91 km² ja muodostumisalueen pinta-ala 0,61 km². Pohjavesialueen pinta-alaan perustuva laskennallinen arvio antoisuudesta on noin 300 m³/d. Alue on luokiteltu III luokan pohjavesialueeksi. 1.5 Pohjavesialueiden luokitus Pohjavesialueiden rajauksesta ja luokittelusta säädetään vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) uudessa 2 a luvussa (1263/2014), joka on tullut voimaan Lain mukaan alueelliset elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY-keskukset) vastaavat pohjavesialueiden kartoituksesta ja luokituksesta sekä pohjavesialuetiedon ylläpidosta. Uuden lain mukaisesti pohjavesialueet luokitellaan seuraavasti: 1 - luokka, vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue 2 - luokka, muu vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue E - luokka, pohjavesialue, jonka pohjavedestä maa- tai pintavesiekosysteemi on suoraan riippuvainen. Mikäli 1- tai 2-luokan pohjavesialueeseen liittyy pohjavedestä suoraan riippuvainen pintavesi- tai maaekosysteemi, käytetään lisäksi E-merkintää (1E, 2E). Luokkaan 1 kuuluvan alueen pohjavettä käytetään tai on tarkoitus käyttää yhdyskunnan vedenhankintaan taikka talousvetenä enemmän kuin keskimäärin 10 m 3 /d tai yli viidenkymmenen ihmisen tarpeisiin. Luokkaan 2 kuuluu muu vedenhankintakäyttöön soveltuva alue, joka pohjaveden antoisuutensa ja muiden ominaisuuksiensa perusteella soveltuu 1-luokan yhteydessä mainittuun käyttöön. Vanhan luokituksen mukainen luokka III (muu pohjavesialue) poistuu käytöstä kokonaan ja siihen kuuluvat alueet luokitellaan uudelleen luokkiin 1, 2 tai E. Mikäli alueet eivät täytä edellä mainittujen luokkien kriteereitä, poistetaan ne pohjavesiluokituksesta. Pohjavesialueiden luokitusohjeen (SYKE, 2016) mukaisesti pohjavesialueet pyritään rajaamaan geologisina kokonaisuuksina, jolloin selkeästi samaan muodostumaan sijoittuvat pohjavesialueet tulee yhdistää yhdeksi kokonaisuudeksi.

7 7/17 2. MAASTOTARKASTELUT, MAAPERÄSELVITYKSET JA OMINAISANTOISUUSPUMP- PAUKSET TUTKIMUSALUEELLA 2.1 Haukijärvenaapa A ja B Haukijärvenaapa A:n pohjavesialueella tehtiin kesäkuussa 2014 kaksi kairausta: UP1230 ja UP Kairasyvyydet vaihtelivat välillä 5,5 11 metriä ja kairareikiin asennettiin halkaisijaltaan 60 mm pohjaveden havaintoputket. Kairauspisteessä UP1230 maaperän aines oli pääosin hiekkaa ja loppuosaltaan soraa, ja pisteessä olosuhteet pohjaveden muodostumiselle ja varastoitumiselle arvioitiin kohtalaisen hyviksi. Pisteen UP1231 maaperä sen sijaan oli pääosin huonosti lajittunutta ainesta kuten moreenia. Kairauspisteiden sijainnit on esitetty kuvassa 4 ja tulokset taulukossa 1. Havaintoputkista tehtyjen pohjaveden pinnankorkeushavaintojen perusteella pohjaveden päävirtaussuunta on Haukijärvenaapa A:n alueella kaakosta luoteeseen. Havaintoputkesta UP 1230 suoritettiin ominaisantoisuuspumppaus ja pohjavettä saatiin pumpattua noin 2.5 l/s eli 216 m³/d (kuva 5). Muista havaintoputkista ei saatu vettä maaperän tiiviyden vuoksi. Taulukko 1. Haukijärvenaapa A:n pohjavesialueella tehtyjen maaperäkairausten tulokset. UP1230, Haukijärvenaapa A ( ) UP1231, Haukijärvenaapa A ( ) Syvyys (m) Maalaji Peilaukset/huomautukset Syvyys (m) Maalaji Peilaukset/huomautukset HHk Koht.laj. 0-2 HHk Sekalainen aines HHk Koht.laj. 2-5 HHk Sekalainen aines 5-8 Sr Karkea aines hyvin vettä 5-8 SiMr ei kairattu syvemmälle 8-11 SiMr ei kairattu syvemmälle Pohjavesipinta 4,36 Pohjavesipinta: 9,13 Huonosti lajittunut. Savinen aines Huonosti lajittunut. Savinen aines Asennettu 60 mm putki, siivilää 2.0 m (#0.5 mm), jatkoja 7 m. Näytepumppaus 2.5 L/s eli 216 m3/vrk. Asennettu 60 mm putki siivilää 2.0 m (# 0,5 mm) jatkoja 10 m. Ei vettä pumpulla. GPS X: , Y: GPS X: , Y= Haukijärvenaapa B:n alueella on Pöyry Finland Oy tehnyt vuonna 2008 kaksi kairausta P401 ja P404 (kuva 4), jotka paikannettiin ja vaaittiin samaan korkeustasoon. Kairaustietojen mukaan maaperän aines on pohjavesialueiden A ja B rajalla sijaitsevassa pisteessä P401 2,5 metrin syvyydessä alkavaan kallionpintaan asti silttistä ja kivistä moreenia. Havaintoputkesta ei saatu mitattua vesipintaa. Pisteestä P401 runsaat 600 metriä kaakkoon sijaitsevan pisteen P404 kairaustietojen mukaan maaperän aines on 2,5 metrin syvyydessä alkavaan kallioon saakka huonosti lajittunutta, hiekkaista moreenia, jossa esiintyy myös kiviä. Mitattu pohjavesipinta (+228,75 m mpy) on kalliopohjavettä. ELY-keskus ei tehnyt Haukijärvenaapa B:n pohjavesialueella lisäkairauksia. Havaintoputkista mitattujen pohjaveden korkeustietojen mukaan pohjaveden päävirtaussuunta pohjavesialueella B on luoteesta kaakkoon, mutta luotettavien vesipintahavaintojen puuttuessa (P401) arvioon tulee suhtautua varauksella. Pohjavedenpinnan korkeustiedot on esitetty taulukossa 2.

8 Kuva 4. Haukijärvenaapa A:n ja B:n alueilla tehtyjen maaperäkairausten sijainnit. 8/17

9 9/17 Taulukko 2. Haukijärvenaapa A:n ja B:n havaintoputkista mitatut pohjaveden pinnankorkeudet. Kairauspiste Maanpinta N 60-taso Putkenpää N 60-taso Vesipinta putkenpäästä Vesipinta N60 Mittaaja UP ,67 229, ,82 ELY UP ,85 234,47 0,8 233,67 ELY P ,68 271, PÖYRY P ,44 236,63 7,88 228,75 PÖYRY Kuva 5. Vasemmalla Haukijärvenaapa A:n kairauspiste 1230, joka sijaitsee harjuselänteen alapuolella. Taustalla harjua ympäröivä suoalue, jonne muodostuma purkaa pohjavesiään. Oikeanpuolisessa kuvassa on havaintoputken länsipuolella kohoavaa harjuselännettä. Maastokäynti syyskuussa 2016 Lapin ELY-keskus teki Haukijärvenaapa A:n ja B:n alueille tarkentavan maastokäynnin syyskuussa Maastokäynnin aikana havainnoitiin alueen geologisia yleispiirteitä ja tarkastettiin alueen A lähdepurkaumat. Lähteiden ja pohjaveden purkauspaikkojen paikantamisessa käytettiin apuna lämpökameraa (Flir E5), jonka avulla havaittiin helposti kylmän pohjaveden purkautumiskohdat. Haukijärvenaapa A:n alueelle on maastotietokannassa merkitty yksi lähde, joka sijaitsee muodostuman koillispuolella, lähellä kairauspistettä UP1230. Lähde sijoittuu jyrkän harjurinteen alapuoliselle tasamaalle, suon laitamille. Kohde on pyöreä, lähdevaikutteinen lampi, jonka ympäristössä havaittiin tihkupintaa (kuva 6). Kasvillisuus on melko tavanomaista, ja pohjavesivaikutusta edustaa esimerkiksi heterahkasammal. Harjurinteen länsipuolelle ei sijoitu karttaan merkittyjä lähteitä, mutta pohjaveden purkautumista havaittiin kuitenkin harjurinteen ja suon vaihettumisvyöhykkeellä. Alueella havaittiin yleisiä, pohjavesivaikutteisuutta edustavia sammaleita (mm. heterahkasammal). Haukijärvenaapa A:n luoteiskärjessä sijaitsee lampialue, jonka havaittiin myös olevan pohjavesivaikutteinen (kuva 6). Lammen vesi oli melko kirkasta, eikä siinä havaittu humuksen makua. Lammen rannoilla kasvoi mm. keuhkosammalta ja erilaisia lehväsammalia, jotka edustavat pohjavesivaikutteisuutta.

10 10/17 Kuva 6. Vasemmalla Haukijärvenaapa A:n keskiosassa (koillisreunalla) sijaitseva pohjavesivaikutteinen lampi, ja oikealla harjun luoteiskärjessä sijaitseva laajempi, pohjavesivaikutteinen lampialue. Haukijärvenaapa B:n alue käytiin maastossa läpi harjuselänteen suuntaisesti. Pohjavesialueen luoteispäässä harjuselänne on kapea ja jyrkkärinteinen ja ympäristöstään selvästi erottuva (kuva 7 vas.). Kairauspisteen P404 läheisyydessä alueen geomorfologiassa tapahtuu selkeä muutos. Kaakkoa kohti kuljettaessa selänne muuttuu leveämmäksi, katkonaiseksi ja kivipeitteiseksi, mutta on kuitenkin paikoin korkea ja jyrkkärinteinen. Muodostuman kaakkoispää sijaitsee malmialueella, mikä näkyy kasvillisuudessakin, joka on tällä alueella selvästi rehevämpää kuin luoteispään harjuselänteellä: rinteen kivet ovat paksun sammalpeitteen alla ja puustossa esiintyy runsaasti koivua (kuva 7). Kairauspisteen P404 tietojen mukaan kallionpinta on alueella melko lähellä, vajaan kolmen metrin syvyydessä, joten on mahdollista, että sillä on ollut vaikutusta muodostuman syntyyn. Alueelta ei kartoitettu lähteitä. Kuva 7. Haukijärvenaapa B:n luoteispäässä muodostuma on tyypillinen kapealakinen ja jyrkkärinteinen harju (vas.), mutta kaakkoa kohti kuljettaessa sekä selänne että kasvillisuus muuttuvat (yllä.).

11 11/ Loitsana Loitsanan pohjavesialueella tehtiin kesäkuussa 2014 yksi tarkentava kairaus (kairapiste UP1232). Muut alueella sijaitsevat havaintoputket (P411, P412 ja P421) ovat Pöyry Finland Oy:n asentamia. Kaikkien kairauspisteiden sijainnit on esitetty kuvassa 9 ja ELY-keskuksen kairauspisteen UP1232 tulokset taulukossa 3. Pisteeseen UP1232 asennettiin halkaisijaltaan 60 mm pohjaveden havaintoputki. Maaperän aines oli koko kahdeksan metrin kairatulta matkalta tiukkaa moreenia, jossa esiintyy myös kiviä. Taulukko 3. Loitsanan pohjavesialueella tehdyn maaperäkairauksen tulos. UP1232, Loitsana ( ) Syvyys (m) Maalaji Peilaukset/huomautukset 0-2 Mr Tiukka kivinen aines, ei vettä 2-5 Mr Tiukka kivinen aines, ei vettä 5-8 Mr ei kairattu syvemmälle Pohjavesipinta: 5,49 Tiukka kivinen aines, hiukan vettä Asennettu 60 mm putki siivilää 2.0 m (# 0.5 mm), jatkoja 7.0 m GPS X=596853, Y= Pöyryn kairauspisteissä kairaussyvyydet vaihtelivat välillä 7 10 metriä. Kairaustulosten perusteella maaperä on muodostuman luoteispäässä silttistä hiekkamoreenia. Pohjavesialueen kapeassa keskikohdassa maaperän aines on silttistä hiekkaa ja hienoa hiekkaa. Muodostuman kaakkoispäässä, lähellä ELY:n kairauspistettä UP1232, maaperän aines on silttistä hiekkaa ja silttistä moreenia noin kuuden metrin syvyydessä alkavaan kallionpintaan saakka. Havaintoputkista mitattujen pohjaveden korkeustietojen mukaan pohjaveden virtaussuunta on pohjavesialueen luoteis- ja kaakkoisosassa kohti Loitsanajärveä. Havaintoputkista ei saatu tehtyä ominaisantoisuuspumppausta, sillä maa-aineksen hienojakoisuus tukki siivilän. Mitatut pohjaveden korkeustiedot on esitetty taulukossa 4. Taulukko 4. Loitsanan pohjavesialueen havaintoputkista mitatut pohjaveden pinnankorkeustiedot. Kairauspiste Maanpinta Putkenpää Vesipinta Vesipinta N 60-taso N 60-taso putkenpäästä N60 Mittaaja UP ,01 221,55 4,97 216,58 ELY P ,12 225,42 8,35 217,07 PÖYRY P ,82 219,05 5,25 213,8 PÖYRY P ,25 221,53 5,55 215,98 PÖYRY Lapin ELY-keskus teki alueelle tarkentavan maastokäynnin syyskuussa Maastokäynnin aikana havainnoitiin alueen yleisiä geologisia piirteitä. Uusia, luokitukseen vaikuttavia seikkoja ei maastokäynnin aikana ilmennyt ja Loitsanan pohjavesialueen arvioitiin soveltuvan huonosti pohjavedenhankintakäyttöön. Alueella ei myöskään todettu sellaisia lähteitä tai pohjaveden purkauspaikkoja, joiden perusteella alue olisi luokiteltava E-luokkaan.

12 12/ Kaulusmaa Kaulusmaan pohjavesialueella ei tutkimuksen yhteydessä tehty lainkaan uusia kairauksia, vaan hyödynnettiin jo aiemmin kairattuja Pöyry Finland Oy:n havaintoputkia (P422, P425 ja P426). Havaintoputket sijaitsivat pohjavedenoton kannalta hyvissä paikoissa. Kerrospaksuudet vaihtelivat 7 22 metrin välillä. Kairareikiin oli asennettu halkaisijaltaan 60 mm havaintoputket. Muodostuman luoteispäässä sijaitsevassa kairauspisteessä P422 maaperän aines oli hienoa hiekkaa, hiekkaista soraa ja soraa noin seitsemän metrin syvyydeltä. Muodostuman keskiosassa sijaitsevassa pisteessä P425 maaperän aines oli pinnassa vajaan kolmen metrin paksuudelta hienoa hiekkaa ja sen alla silttistä moreenia 22 metrin syvyydessä alkavaan kallionpintaan saakka. Muodostuman kaakkoispään kairauspisteen P426 aines oli silttistä hiekkaa, hienoa hiekkaa ja silttistä moreenia noin yhdeksän metrin syvyydessä alkavaan kallionpintaan saakka. Kairauspisteiden sijainnit on esitetty kuvassa 9 ja havaintoputkista mitatut pohjaveden pinnankorkeudet taulukossa 5. Taulukko 5. Kaulusmaan pohjavesialueen havaintoputkista mitatut pohjaveden pinnankorkeudet. Kairauspiste Maanpinta Putkenpää Vesipinta Vesipinta N 60-taso N 60-taso putkenpäästä N60 Mittaaja P ,06 222,06 5,35 216,71 PÖYRY P ,65 236,95 19,02 217,93 PÖYRY P ,87 227,25 9,35 217,9 PÖYRY Havaintoputkista mitattujen pohjaveden korkeustietojen mukaan pohjaveden päävirtaussuunta on luoteesta kaakkoon. Havaintoputkesta P422 (kuva 8) yritettiin tehdä ominaisantoisuuspumppaus, mutta hienojakoinen maa-aines tukki siivilän. Kuva 8. Kaulusmaan pohjavesialueen luoteispäässä sijaitsevasta havaintoputkesta P422 yritettiin tehdä ominaisantoisuuspumppaus, mutta putken siiviläosa tukkeutui hienojakoisen aineksen vuoksi. Lapin ELY-keskus teki alueelle tarkentavan maastokäynnin syyskuussa Maastokäynti vahvisti käsitystä siitä, että Kaulusmaan pohjavesialueen soveltuvuus vedenhankintakäyttöön on huono.

13 Kuva 9. Loitsanan ja Kaulusmaan pohjavesialueille sijoittuvat maaperän kairauspisteet. 13/17

14 14/ Talonmaa Talonmaan pohjavesialueella tehtiin kaksi raskaskairausta (UP1233A ja UP1233B). Kairareikiin asennettiin halkaisijaltaan 60 mm havaintoputket. Kairausten tulokset on esitetty taulukossa 6 ja sijainnit kuvassa 10. Maaperän aines on kairaustietojen perusteella muodostuman pohjoispään pisteessä 1233A pinnassa huonosti lajittunutta hienoa hiekkaa ja sen alla tiukkaan pakkautunutta silttimoreenia. Muodostuman keskiosassa sijaitsevassa kairauspisteessä 1233B pinnan huonosti lajittuneen hienonhiekan kerros on hieman paksumpi ja sen alapuolisen, tiiviin silttimoreenin joukossa on jonkin verran kiviä. Taulukko 6. Talonmaan pohjavesialueella tehtyjen maaperäkairausten tulokset. UP1233A, Talonmaa ( ) UP1233B, Talonmaa ( ) Syvyys (m) Maalaji Peilaukset/huomautukset Syvyys (m) Maalaji Peilaukset/huomautukset 0-2 HHk Huon. Laj. 0-2 HHk Huonosti lajittunut 2-5 SiMr Musta tiukka Mr 2-5 HHk Huonosti lajittunut 5-8 SiMr Musta tiukka Mr, vähän vettä 5-8 SiMr Tiukka Mr, ei kairattu syvemmälle 8-11 SiMr Tiukka Mr, Pohjavesipinta: 4,42 Pohjavesipinta: 9, SiMr Tiukka Mr, jonkin verran kiviä ei kairattu syvemmälle Asennettiin 60 mm putki siivilää 2.0 m (#0.5 mm), jatkoja 7.0 m. Asennettiin 60 mm putki siivilää 2.0 m (#0.5 mm), jatkoja 14.0 m. GPS X=593175, Y= GPS X=593466, Y= Havaintoputkista mitattujen pohjaveden korkeustietojen perusteella virtaussuunta on pohjoiseen (taulukko 7). Havaintoputkista yritettiin suorittaa ominaisantoisuuspumppaus, mutta liian hienojakoinen maa-aines tukki siivilän. Taulukko 7. Talonmaan havaintoputkista mitatut pohjaveden pinnankorkeudet. Kairauspiste Maanpinta Putkenpää Vesipinta Vesipinta N 60-taso N 60-taso putkenpäästä N60 Mittaaja UP 1233A ,86 4,42 209,44 ELY UP 1233B 223,61 224,46 9,55 214,91 ELY Lapin ELY-keskus teki alueelle tarkentavan maastokäynnin syyskuussa Maastokäynti vahvisti käsitystä siitä, että Talonmaan pohjavesialueen soveltuvuus vedenhankintakäyttöön on huono.

15 Kuva 10. Talonmaan pohjavesialueella tehtyjen maaperäkairausten sijainnit. 15/17

16 16/17 3. TUTKIMUKSEN YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET Soklin alueen pohjavesialueilla tehtiin tutkimus vedensaantiedellytysten selvittämiseksi sekä pohjavesialueiden luokituksen tarkistamiseksi. Haukijärvenaapa A ja B Haukijärvenaavan pohjavesialueet A ja B sijoittuvat samaan, luode-kaakkosuuntaiseen harjumuodostumaan. Harjuselänne on varsinkin Haukijärvenaapa A:n puolella paikoin korkea ja jyrkkäreunainen. Alueella on myös useita suppakuoppia ja muutamia sulamisvesiuomia. Haukijärvenaapa B:n alueella harjuselänne muuttuu kaakkoa kohti kuljettaessa katkonaiseksi ja kiviseksi sekä kasvillisuudeltaan reheväksi. Haukijärvenaapa A:n alueella tehtyjen maaperäkairausten ja ominaisantoisuuspumppauksen perusteella pohjavesialueelta on saatavissa pohjavettä vähintään 200 m 3 /d ja alue soveltuu siten yhdyskuntien vedenhankintaan. Alueen luokitus tulee nostaa luokkaan 2. Haukijärvenaapa A:n reunaosissa sijaitsee lähteitä ja lähdelampia. Lisäksi pohjavesialuetta ympäröivät laajat suoalueet ovat pohjavesivaikutteisia. Pohjavesialueella voidaan katsoa sijaitsevan pohjavesiluokan E tarkoittamia pohjavedestä riippuvaisia maa- tai pintavesiekosysteemejä. Alueen pohjavesivaikutteisuutta ilmentävä kasvillisuus on melko tavanomaista, mutta lähde- ja tihkupintaa-alueet ovat luonnontilaisia. Pohjavesialueen luokitukseksi tulee siten 2E. Haukijärvenaapa B:n puolella muodostuma on aluksi selkeä, jyrkkäreunainen harjuselänne. Kaakkoa kohti kuljettaessa selkeäpiirteinen harjuselänne päättyy ja maasto muuttuu laakeapiirteisemmäksi. Tällä alueella kallionpinta on lähellä maanpintaa, ja kairauspisteen P404 kohdalla se sijaitsee vain 2,5 metrin syvyydessä. Maa-aines kallion päällä on pääosin moreenia. Pisteen P404 jälkeen selänne alkaa jälleen kohota, mutta muuttuu paikoin katkonaiseksi ja ainekseltaan moreenimaiseksi sekä kasvillisuudeltaan selvästi erilaiseksi. Muodostuman ei tältä osin katsota enää olevan osa luoteispään harjumuodostumaa. Muutos alueen geomorfologiassa ja kasvillisuudessa on selvästi maastossa havaittavissa. Kairauspisteen P404 kohdalla kallio alkaa 2,5 metrin syvyydessä ja kallion päällä oleva aines on pääosin moreenia. Edellytykset pohjaveden muodostumiselle ja varastoitumiselle ovat tällä alueella huonot. Siten Haukijärvenaapa B:n pohjavesialueen kaakkoispää voidaan rajata pohjavesialueen ulkopuolelle, ja pohjavesialueen raja voidaan määrittää kairauspisteen P404 tuntumaan, jossa moreeniaines sekä lähellä maanpintaa sijaitseva kallio voidaan tulkita tiiviiksi ja vettä huonosti johtaviksi maakerroksiksi. Pohjavesialueiden luokitusohjeen (SYKE, 2016) mukaisesti samaan geologiseen kokonaisuuteen liittyvät muodostumat tulee rajata kokonaisuutena. Haukijärvenaapa A ja kaakkoispäästään uudelleenrajattu Haukijärvenaapa B tulee siten yhdistää. Yhdistetyn pohjavesialueen uusi rajausehdotus on esitetty kuvassa 11.

17 17/17 + Haukijärvenaapa E.Iuokka Savukoski vnhunun,oe1i he.a 0O srnn nodo,u 1: Kuva 11. Ehdotus Haukijärvenaavan (yhdistetyn) pohjavesialueen uudeksi rajaukseksi. Loitsana, Kaulusmaa ja Talonmaa Loitsana ja Kaulusmaa sijaitsevat Haukijärvenaapa A:n ja B:n jatkeena kaakossa ja Talonmaa Tuippion lomakylän pohjoispuolella. Kaikilla kolmella pohjavesialueella maaperän aines koos tuu pääosin hienoaineksesta ja moreenista, eikä hyvin vettä johtavia lajittuneen aineksen ker rostumia havaittu. Pohjavesialueilta ei tutkimusten yhteydessä myöskään saatu pumpattua pohjavettä. Tulosten perusteella alueet eivät sovellu yhdyskuntien vedenhankintaan ja ne voi daan siten poistaa pohjavesialueluokituksesta. Rovaniemellä Rakennusmestari Aulis Ruotsalainen Suunnittelija d4-4j& Anne Lindholm