LAPELY/1554/2014. Pohjavesialueiden luokitteluun liittyvä selvitys POSIO

Transkriptio

1 LAPELY/1554/2014 Pohjavesialueiden luokitteluun liittyvä selvitys POSIO LAPIN ELINKEINO-, LIIKENNE- JA YMPÄRISTÖKESKUS

2 2/103 Sisällys 1. JOHDANTO Yleistä Aikaisempi tutkimusaineisto Pohjavesialueiden luokitus MENETELMÄT Maaperäkairaukset Ominaisantoisuuspumppaukset Maatutkaluotaukset Maastotarkastelut MAAPERÄSELVITYKSET JA OMINAISANTOISUUSPUMPPAUKSET Ahvenlampi A ja B ( A ja B) Aitakangas A ja B ( A ja B) Akonkangas A ja B ( A ja B) Alaperänsuo A ja B ( A ja B) Hautalampi A ja B ( A ja B) Isokangas ( ), Jalankankaat A ja B ( A ja B), Kurpunkangas ( ), Peräkangas A ja B ( A ja B), Rytinginkangas ( ) ja Saarilamminkangas ( ) Isokangas A ja B ( A ja B) ja Saarivaara A ja B ( A ja B) Jaakonkangas A ja B ( A ja B) Kari-Teerijärvi ( ) Kelliniemi ( ) Kiihkeäkangas A, B ja C ( A, B ja C) Koirakangas ( ) Koirakangas A ( A) Kokkovaara A, B ja C ( A, B ja C) Korouoma A ja B ( A ja B)... 47

3 3/ Kuorikkikangas ( ) Kypäräniemi A ja B ( A ja B) Mäntyjärvi i B ( B) Palokangas ( ) Peräkangas ( ) Ryönäkangas ( ) Valkeaisenkangas ( ) Välikangas A ja B ( A ja B) MAATUTKALUOTAUKSET Eteläsaari ( ) Hirsiniemi ( ) Iso-Aimojärvi A ja B ( A ja B) Kokkovaara ( ) ja Pyörreselänkangas ( ) Livojoki A, B ja C ( A, B ja C) Porosaari ( ) Tervakangas-Juutisenniemi ( ) MAASTOTARKASTELUT Alaperänharjut A, B ja C ( A, B ja C) Hämeenharju A ( A) Jänkälä A ja B ( A ja B) Maaninkavaara ( ) Mesiharju A, B ja C ( A, B ja C) Mäntyjärvi i A ( A) Mäntyjärvi ii ( ) Pojunlinnanharju ( ) Sukkasuo ( ) YHTEENVETO LIITTEET... 95

4 Kannen kuva: Harjuselänne Iso-Aimojärvi A:n pohjavesialueella, Anne Lindholm Raportin kuvat Anne Lindholm 4/103

5 5/ JOHDANTO 1.1 Yleistä Lapin ELY-keskus on kesällä ja syksyllä 2018 tehnyt pohjavesialueiden luokitukseen liittyviä selvityksiä Posion kunnan alueella. Tutkimuksissa on selvitetty III luokan pohjavesialueiden soveltuvuutta yhdyskuntien vedenhankintaan. Tutkimukset ovat sisältäneet maaperäkairauksia, ominaisantoisuuspumppauksia, maatutkaluotauksia, maastotarkasteluja ja lähteiden virtaamamittauksia. Tutkimusten suunnittelusta ja toteutuksesta maastossa ovat vastanneet suunnittelija Anne Lindholm ja rakennusmestari Aulis Ruotsalainen. Raportoinnista on vastannut Anne Lindholm ja maatutkaluotausten osalta raportin laatimiseen on osallistunut myös geologi Juho Kupila (GTK). 1.2 Aikaisempi tutkimusaineisto Tutkimukset koskevat III luokan pohjavesialueita, joilla ei aikaisemmin ole suoritettu maaperäkairauksia tai ominaisantoisuuspumppauksia. 1.3 Pohjavesialueiden luokitus Pohjavesialueiden rajauksesta ja luokittelusta säädetään vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) uudessa 2 a luvussa (1263/2014), joka on tullut voimaan Lain mukaan alueelliset elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY-keskukset) vastaavat pohjavesialueiden kartoituksesta ja luokituksesta sekä pohjavesialuetiedon ylläpidosta. Uuden lain mukaisesti pohjavesialueet luokitellaan seuraavasti: 1-luokka, vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue 2-luokka, muu vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue E-luokka, pohjavesialue, jonka pohjavedestä maa- tai pintavesiekosysteemi on suoraan riippuvainen. Mikäli 1- tai 2-luokan pohjavesialueeseen liittyy pohjavedestä suoraan riippuvainen pintavesi- tai maaekosysteemi, käytetään lisäksi E-merkintää (1E, 2E). Luokkaan 1 kuuluvan alueen pohjavettä käytetään tai on tarkoitus käyttää yhdyskunnan vedenhankintaan taikka talousvetenä enemmän kuin keskimäärin 10 m 3 /d tai yli viidenkymmenen ihmisen tarpeisiin. Luokkaan 2 kuuluu muu vedenhankintakäyttöön soveltuva alue, joka pohjaveden antoisuutensa ja muiden ominaisuuksiensa perusteella soveltuu 1-luokan yhteydessä mainittuun käyttöön. E-luokkaan luokiteltavalla alueella on luonnontilainen, pohjavedestä suoraan riippuvainen, merkittävä ja muun lainsäädännön nojalla suojeltu maa- tai pintavesiekosysteemi. Vanhan luokituksen mukainen luokka III (muu pohjavesialue) poistuu käytöstä kokonaan ja siihen kuuluvat alueet luokitellaan uudelleen luokkiin 1, 2 tai E. Mikäli alueet eivät täytä edellä mainittujen luokkien kriteereitä, poistetaan ne pohjavesialueluokituksesta. Samaan hydrogeologiseen kokonaisuuteen sijoittuvat pohjavesialueet tulee ohjeistuksen mukaisesti yhdistää (Pohjavesialueet opas määrittämiseen, luokitukseen ja suojelusuunnitelmien laadintaan, Ympäristöministeriö, 2018).

6 6/ MENETELMÄT 2.1 Maaperäkairaukset Kairauspaikat ja mahdolliset ominaisuusantoisuuspumppauspaikat valittiin maastotarkastelun perusteella. Kairauspaikoiksi valittiin ensisijaisesti sellaisia paikkoja, joiden perusteella saataisiin hyvä yleiskäsitys alueen maaperän aineksesta ja muodostuman yleisestä rakenteesta, ja jotka soveltuisivat mahdollisimman hyvin ominaisantoisuuspumppauksen tekemiseen. Kalliovarmistuksia ei tämän tutkimuksen yhteydessä pääsääntöisesti tehty, ja kairaussyvyydet olivat keskimäärin noin 8-15 metriä. Tutkimuspisteiden sijaintia saatettiin tarkentaa vielä kairauksen edetessä, kun pohjavesialueesta saatiin tarkempaa tietoa. Maaperäkairaukset toteutti Mitta Oy ja käytössä oli GM 200 kairauskone. Kairauspaikoille asennettiin kairauksen jälkeen mahdollisuuksien mukaan pohjaveden havaintoputki. Pohjaveden havaintoputken ominaisuudet: PEH-muoviputki, jonka halkaisija 52/60 mm Siivilän rako 0,30 mm Lisäksi kuudella pohjavesialueella (Isokangas, Jalankankaat A, Koirakangas, Kurpunkangas, Peräkangas A ja Saarilamminkangas) on tehty maaperäkairauksia Lapin pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamishankkeen (Poski) 2. vaiheen yhteydessä. Hanketta vetää Geologian tutkimuskeskus (GTK). Poski2-hanke toteutetaan pääosin Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) varoilla ja rahoittajaviranomaisena toimii Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus). Tässä raportissa on hyödynnetty Poski2-hankkeen tuloksia edellä mainittujen kuuden pohjavesialueen osalta. Kaikki Poski2-hankkeen tutkimukset raportoidaan kokonaisuutena hankkeen valmistuttua vuonna Poski2-hankkeen maaperäkairaukset tehtiin kesällä 2017 ja ne toteutti Geopalvelu Oy. Käytössä oli GM 150 -kairauskone. Kairauspaikoille asennettiin kairauksen jälkeen pohjaveden havaintoputki. Pohjaveden havaintoputken ominaisuudet: PEH-muoviputki, jonka halkaisija 60 mm Siivilän rako 0,30 mm Vandaaliputki, kansi ja lukko 2.2 Ominaisantoisuuspumppaukset Maaperän vedenjohtavuutta arvioitiin ominaisuusantoisuuspumppauksen avulla. Hyvin vettä johtavissa, hydraulisesti yhtenäisissä karkean ja hyvin lajittuneen aineksen kerroksissa veden ominaisantoisuus on hyvä. Ominaisantoisuuspumppauksilla ei kuitenkaan selvitetä pohjavesialueen varsinaista antoisuutta, sillä sen selvittämiseksi tulee tehdä pohjavesitutkimuksia, jotka sisältävät esimerkiksi pitkäaikaisen koepumppauksen. Maaperäkairauksilla ja ominaisantoisuuspumppauksilla saadaan kuitenkin pohjavesialueiden luokitusta varten riittävästi tietoja. Ominaisantoisuuspumppauksia tehtiin tutkimuskohteilla aina kun se oli mahdollista. Joillakin kohteilla pohjavedenpinta kuitenkin oli liian syvällä (käytännössä yli seitsemän metriä), eikä käytössä olleen pumpun teho riittänyt antoi-

7 7/103 suuspumppauksen tekemiseen. Lisäksi tutkimuksessa käytetyn pumpun avulla pystytään pumppaamaan pohjavettä maksimissaan noin 300 m 3 /d, jolloin tutkimuspisteen todellinen antoisuus voi olla suurempikin. 2.3 Maatutkaluotaukset Maatutkaluotaus on geofysikaalinen tutkimusmenetelmä, joka perustuu sähkömagneettisten (radiotaajuisten) aaltojen etenemiseen väliaineessa. Maatutkaluotauksessa maaperään johdetaan lyhyt sähkömagneettinen pulssi, joka heijastuu sähköisen rajapinnan kohdatessaan. Rajapinnat johtuvat aineiden erilaisista sähkönjohtavuusominaisuuksista, joihin vaikuttaa erityisesti aineksen vesipitoisuus. Luotauksen edetessä havainnot piirtyvät profiiliksi, jolta voidaan tulkita esimerkiksi pohjaveden pinnantasoa ja maaperän kerrostuneisuutta. Maatutkaluotausta voidaan tehdä esimerkiksi mönkijävetoisella tutkalla olemassa olevaa tiestöä hyödyntäen, tai tiettömillä alueilla jalkaisin perässä vedettävällä ns. letkutukalla (kuva 1). Maatutkaluotaus ei jätä jälkiä maastoon. Maatutkaluotauksien tuloksia tarkasteltaessa on kuitenkin otettava huomioon, että tulos on aina suuntaa-antava ja perustuu tutkaajan tekemään tulkintaan, varsinkin silloin kun saatavilla ei ole kairausaineistoa referenssiksi. Kuva 1. Tiettömillä kohteilla maatutkaluotausta voidaan tehdä jalkaisin perässä vedettävällä ns. letkututkalla. Maatutkaluotauksia tehtiin Posiolla 11 pohjavesialueella kesällä ja syksyllä Maastossa kuljettiin jalkaisin ja maatutkaluotauksissa käytettiin Malå Ramac ProEx mallin letkututkaa. Käytössä oli 100 MHz antenni. Maatutkaluotaukset suoritti Geologian tutkimuskeskus (GTK). 2.4 Maastotarkastelut Maastotarkastelujen avulla selvitettiin muun muassa alueiden geologisia yleispiirteitä ja tehtiin lähteiden virtaamamittauksia. Maastotarkastelujen yhteydessä tehtiin myös pohjavesialueiden rajauksiin liittyviä tarkistuksia. Maastotarkastelut tehtiin kesällä ja syksyllä 2018, lukuun ottamatta virtaamamittauksia, joista valtaosa pyrittiin tekemään jo talvella 2018.

8 8/ MAAPERÄSELVITYKSET JA OMINAISANTOISUUSPUMPPAUKSET 3.1 Ahvenlampi A ja B ( A ja B) Tutkimusalueen kuvaus Ahvenlammen pohjavesialueet A ja B sijoittuvat lounas-koillissuuntaiseen harjumuodostumaan, joka käsittää kapeita selänteitä ja suppia. Muodostuma on moreenipeitteinen. Ahvenlampi A kattaa muodostuman lounaisosan ja Ahvenlampi B koillispään. Ahvenlampi A:n pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 1,97 km 2 ja pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen ala on 1,07 km 2. Alueen laskennallinen antoisuus on noin 590 m 3 /d. Ahvenlampi B:n pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 0,66 km 2 ja pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen ala on 0,27 km 2. Alueen laskennallinen antoisuus on noin 150 m 3 /d. Molemmat pohjavesialueet on luokiteltu III luokkaan. Maaperäselvitykset ja antoisuuspumppaukset Ahvenlampi A:n pohjavesialueella tehtiin yksi maaperäkairaus, PVP28, joka sijoittuu maa-ainestenottamisalueelle (kuva 2). Maaperän aines oli kairauspisteessä pinnassa hiekkaa ja sen alla soraa sekä kivistä soraa 8,4 metrin syvyyteen saakka. Tätä syvemmälle ei kairattu, eikä peruskallionpintaa tavoitettu. Pohjaveden havaintoputken asentaminen ei onnistunut isokivisen aineksen vuoksi. Kairaustulokset on esitetty taulukossa 1 ja kairauspisteen sijainti kuvassa 3. Taulukko 1. Ahvenlampi A:n kairaustulokset. PVP28, Ahvenlampi A ( ) Syvyys [m] Maalaji Hk Sr Sr/Ki/tiukka Ei asennettu havaintoputkea, isokivinen aines Ahvenlampi B:n pohjavesialueella tehtiin lisäksi maastotarkasteluja, joiden perusteella pohjavesialueet A ja B sijoittuvat samaan harjumuodostumaan. Ahvenlampi B:n alueella harju on hieman matalampi. Pohjavesialueiden rajalla kulkeva oja on matala, eikä sen katsota katkaisevan harjumuodostumaa. Johtopäätökset Kuva 2. Ahvenlampi A:n maaperäkairauspiste sijoittuu maa-ainestenottoalueelle, joka on osittain jo muotoiltu. Aines on alueella maastotarkastelunkin perusteella melko karkeaa. Ahvenlampi A:n pohjavesialueella tehdyn maaperäkairauksen perusteella maaperän aines on hiekkaa ja soraa, ja sisältää runsaasti isoja kiviä. Kairauspisteeseen ei saatu asennettua pohjaveden havaintoputkea isokivisen aineksen vuoksi, mutta maaperätietojen perusteella alueella on paksut lajittuneen aineksen kerrokset, ja alueen katsotaan siten soveltuvan yhdyskuntien vedenhankintaan. Pohjavesialueet A ja B sijoittuvat samaan hydrogeologiseen kokonaisuuteen ja ne tulee siten yhdistää. Yhdistetty alue luokitellaan 2-luokkaan. Yhdistetyn alueen nimi on Ahvenlampi, ja sen uusi tunnus on

9 Kuva 3. Ahvenlammen pohjavesialueiden A ja B rajaukset sekä kairauspisteen sijainti. 9/103

10 10/ Aitakangas A ja B ( A ja B) Tutkimusalueen kuvaus Aitakankaan pohjavesialueet A ja B sijoittuvat matalaan, pääosin hiekkaisesta aineksesta koostuvaan deltaan. Aitakangas A kattaa laajemman, luoteenpuoleisen osan ja pienempi Aitakangas B kaakonpuoleisen osan. Aitakangas A:n pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 1,13 km 2 ja pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen ala on 0,68 km 2. Pohjavesialueen laskennallinen antoisuus on noin 370 m 3 /d. Aitakangas B:n kokonaispinta-ala on 0,31 km 2 ja pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen ala on 0,17 km 2. Alueen laskennallinen antoisuus on noin 90 m 3 /d. Molemmat alueet on luokiteltu III luokkaan. Maaperäselvitykset ja antoisuuspumppaukset Aitakangas A:n pohjavesialueella tehtiin yksi maaperäkairaus, PVP20, joka sijoittuu muodostuman koillisenpuoleiselle reunalle. Maaperän aines oli kairauspisteessä pinnassa soraa neljän metrin syvyyteen saakka, ja sen alla hiekkaa seitsemän metrin syvyyteen saakka. Hiekan alla oli vielä tiivistä soramoreenia kymmenen metrin määräsyvyyteen sakka. Kairauspisteeseen asennettiin pohjaveden havaintoputki, jonka päästä mitattuna pohjavedenpinta oli 1,74 metrin syvyydessä. Havaintoputkesta tehdyn antoisuuspumppauksen perusteella pisteen antoisuus on noin m 3 /d. Kairaustulokset on esitetty taulukossa 2 ja kairauspisteen sijainti kuvassa 4. Molemmilla pohjavesialueilla on vanhoja maa-ainestenottokuoppia, joissa pohjavesipinta paikoin näkyvillä. Maastotarkastelun perusteella pohjavesialueet A ja B sijoittuvat samaan muodostumaan. Taulukko 2. Aitakangas A:n kairaustulokset. PVP20, Aitakangas A ( ) Syvyys [m] Maalaji Sr Hk SrMr/tiukka Pohjavedenpinta putken päästä 1,74 m (putken pää maanpinnasta 0,3 m). Antoisuus noin m 3 /d. Johtopäätökset Aitakangas A:n ja B:n pohjavesialueet sijoittuvat matalahkoon deltamuodostumaan, jonka koillisenpuoleiseen osaan tehtiin yksi maaperäkairaus. Kairauspisteessä lajittuneen soran ja hiekan kerrokset olivat seitsemän metrin paksuiset. Antoisuuspumppauksen perusteella pisteen antoisuus oli noin m 3 /d. Pisteen antoisuus jäi melko pieneksi, mutta koko alueen antoisuus kuitenkin ylittää 100 m 3 /d. Maaperäkairauksesta saatujen tietojen perusteella alueella on aineksen perusteella kohtuullisen hyvät olosuhteet pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta. Samaan hydrogeologiseen kokonaisuuteen sijoittuvat pohjavesialueet tulee yhdistää. Yhdistetty alue luokitellaan 2-luokkaan. Alueen nimi muutetaan muotoon Aitakangas-Saunalampi, jotta se erottuu toisesta Posiolla sijaitsevasta Aitakangas-nimisestä (1-luokka) pohjavesialueesta. Yhdistetyn alueen uusi tunnus on

11 Kuva 4. Aitakankaan pohjavesialueiden A ja B rajaukset sekä kairauspisteen sijainti. 11/103

12 12/ Akonkangas A ja B ( A ja B) Tutkimusalueen kuvaus Akonkankaan pohjavesialueet A ja B sijoittuvat aluekokonaisuuteen, joka käsittää kapean harjuselänteen ja sen etelä- ja länsipuolille kerrostuneita deltamaisia tasanteita sekä dyynejä. Akonkangas A käsittää varsinaisen harjuselänteen ja pääosan alueesta, ja pienialainen Akonkangas B käsittää lähinnä A-alueen länsipuolella sijaitsevan laakean lievealueen. Akonkangas A:n pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 1,52 km 2 ja pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen ala on 0,75 km 2. Alueen laskennallinen antoisuus on noin 410 m 3 /d. Akonkangas B:n pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 0,41 km 2 ja pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen ala on 0,19 km 2. Alueen laskennallinen antoisuus on noin 90 m 3 /d. Molemmat pohjavesialueet on luokiteltu III luokkaan. Maaperäselvitykset ja antoisuuspumppaukset Akonkangas A:n alueella tehtiin yksi maaperäkairaus, PVP23, joka sijoittuu alueen keskiosaan. Kairauspisteessä maaperän aines oli pinnassa hiekkaa neljän metrin syvyyteen saakka ja sen alla hienoa hiekkaa kymmenen metrin määräsyvyyteen saakka. Kairauspisteeseen ei asennettu pohjaveden havaintoputkea, koska aineksen arvioitiin olevan liian hienojakoista. Kairaustulokset on esitetty taulukossa 3 ja kairauspisteen sijainti kuvassa 5. Taulukko 3. Akonkangas A:n kairaustulokset. PVP23, Akonkangas A ( ) Syvyys [m] Maalaji Hk hhk Ei asennettu havaintoputkea. Akonkangas A:n pohjavesialueella tehtiin myös maastotarkasteluja, jotka sijoittuvat etenkin lounaskaakkosuuntaiselle harjuselänteelle, joka kohoaa kapeana selänteenä Iso Hietajärven pinnasta. Harju on tällä alueella kapea, jyrkkäreunainen ja erittäin selväpiirteinen. Akonkangas B:n pohjavesialue sen sijaan käsittää lähinnä muusta muodostumasta erillisiä levinneitä hiekkoja ja dyynihiekkoja. Johtopäätökset Akonkangas A:n pohjavesialueella tehtiin yksi maaperäkairaus, jonka perusteella muodostuman aines on hiekkaa ja hienoa hiekkaa. Kairauspiste sijaitsee alueella, jossa varsinainen harjuselänne muuttuu dyynipeitteiseksi lievealueeksi. Kairauspisteessäkin aines kuitenkin vastaa pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen raekokoa. Akonkangas A:n pohjavesialueen laskennallinen antoisuus on noin 400 m 3 /d, ja alueen katsotaan sekä antoisuutensa että maaperätietojensa puolesta soveltuvan yhdyskuntien vedenhankintaan. Pohjavesialue tulee siten luokitella 2-luokkaan. Maastotarkastelun perusteella Akonkangas B käsittää lähinnä dyynihiekkaa, eikä enää ole osa harjumuodostumaan liittyvää hydrogeologista kokonaisuutta. Akonkangas B on myös pienialainen, ja sen laskennallinen antoisuus on alle 100 m 3 /d. Akonkangas B:n ei katsota soveltuvan yhdyskuntien vedenhankintaan, ja se voidaan siten poistaa luokituksesta.

13 Kuva 5. Akonkankaan pohjavesialueiden A ja B rajaukset sekä kairauspisteen sijainti. 13/103

14 14/ Alaperänsuo A ja B ( A ja B) Tutkimusalueen kuvaus Alaperänsuon pohjavesialueet A ja B käsittävät kaksi toisistaan erillistä rajausta, jotka molemmat sisältävät lähinnä tuulikerrostumia. Kapeat dyyniselänteet ovat kerrostuneet suon laidalle (kuva 6). Alaperänsuo A kattaa itäisemmän alueen ja B läntisemmän. Alaperänsuo A:n pohjavesialueen kokonaispintaala on 1,4 km 2 ja pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen ala on 0,62 km 2. Alueen laskennallinen antoisuus on noin 340 m 3 /d. Alaperänsuo B:n pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 0,92 km 2 ja pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen ala on 0,42 km 2. Alueen laskennallinen antoisuus on noin 230 m 3 /d. Molemmat pohjavesialueet on luokiteltu III luokkaan. Kuva 6. Dyyniselänteitä Alaperänsuo A:n pohjavesialueen itäosassa. Maaperäselvitykset ja antoisuuspumppaukset Alaperänsuo A:n alueella tehtiin yksi maaperäkairaus, PVP18, joka sijoittuu alueen itäosan pohjoiseteläsuuntaisen dyyniselänteen juurelle. Maaperän aines oli kairauspisteessä 9,4 metrin syvyyteen saakka hienoa hiekkaa ja sen alla silttistä hiekkaa. Aines oli niin hienojakoista, ettei havaintoputkea asennettu. Pohjavesipintaa ei kairatessa havaittu. Kairaustulokset on esitetty taulukossa 4 ja kairauspisteen sijainti kuvassa 8. Taulukko 4. Alaperänsuo A:n kairaustulokset. PVP18, Alaperänsuo A ( ) Syvyys [m] Maalaji hhk SiHk Ei asennettu havaintoputkea. Alaperänsuo B:n pohjavesialueen pohjoisreunalla sijaitsevasta lähteestä yritettiin tehdä virtaamamittaus talvella 2018, mutta lähteessä ei tuolloin ollut virtaamaa. Kesällä 2018 lähteellä tehdyn inventoinnin mukaan lähde oli epämääräinen, ja virtaama erittäin heikko. Pohjavesivaikutteisuutta ilmentävää lajistoa ei juurikaan havaittu. Kohde ei inventoinnin mukaan ole merkittävä eikä muun lainsäädännön nojalla suojeltu, jolloin aluetta ei luokitella E-luokkaan. Alaperänsuo B:n alueella tehtiin lisäksi maastotarkastelu kesällä Alue on hyvin samankaltainen pohjavesialueen A kanssa, ja käsittää pääosin dyyniselänteitä sekä niiden välisiä tasanteita. Aines on maastotarkastelun perusteella hienojakoista dyynihiekkaa, eikä kiviä tai kivistä materiaalia havaittu (kuva 7). Varsinaista harjumuodostumaa ei alueella ole.

15 15/103 Kuva 7. Aines on pääosin hienojakoista hiekkaa sekä Alaperänsuo A:n, että Alaperänsuo B:n pohjavesialueilla. Kuva otettu Alaperänsuo B:n alueella sijaitsevalta kotitarveottoalueelta. Johtopäätökset Maaperäkairauksen perusteella aines on alueella hienojakoista, pääosin hienoa hiekkaa. Pohjavedenpintaa ei kairatessa havaittu. Kairaustulos on johdonmukainen maasto- ja karttatulkintojen kanssa, sillä alue käsittää lähinnä dyynimuodostumia. Dyynimuodostumien aines on tyypillisesti hienojakoista, eikä alueisiin liity harjumuodostumien kaltaisia karkean aineksen kerrostumia. Alaperänsuo B on hyvin samankaltainen kuin Alaperänsuo A, eikä kummallakaan pohjavesialueella havaittu maastotarkasteluissa kiviä tai kivistä ainesta. Alaperänsuo B:n alueella tehdyt lähdevirtaamamittaukset ja lähdeinventoinnit kertovat myös siitä, että alueella muodostuu pohjavettä selvästi vähemmän kuin alueen laskennallisen antoisuuden perusteella voisi arvioida. Olosuhteet pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta arvioitiin molemmilla pohjavesialueilla heikoiksi, eikä alueiden siten katsota soveltuvan yhdyskuntien vedenhankintaan. Alaperänsuon pohjavesialueet A ja B voidaan siten poistaa luokituksesta.

16 Kuva 8. Alaperänsuon pohjavesialueiden A ja B rajaukset sekä kairauspisteen siajinti. 16/103

17 17/ Hautalampi A ja B ( A ja B) Tutkimusalueen kuvaus Laajaan deltaan sijoittuvat Hautalammen pohjavesialueet A ja B sijaitsevat Livojärven länsirannalla ja ovat osa suurempaa, itä-länsisuuntaista harjujaksoa. Laaja-alainen Hautalampi A kattaa valtaosan kokonaisuudesta, ja Hautalampi B muodostaa kannaksella pääalueeseen liittyvän pienemmän selänteen. Hautalampi A:n pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 8,32 km 2 ja pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen ala on 6,48 km 2. Pohjavesialueen laskennallinen antoisuus on noin 3550 m 3 /d. Hautalampi B:n kokonaispinta-ala on 0,38 km 2 ja pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen ala on 0,15 km 2. Alueen laskennallinen antoisuus on noin 80 m 3 /d. Molemmat pohjavesialueet on luokiteltu III luokkaan. Maaperäselvitykset ja antoisuuspumppaukset Pohjavesialueen itäosassa tehtiin yksi maaperäkairaus, PVP11. Kairauspisteessä vuorottelivat hiekan, soran ja kivisen aineksen kerrokset 11,4 metrin syvyyteen saakka. Tätä syvemmälle ei kairattu. Kairauspisteeseen asennettiin pohjaveden havaintoputki, jonka päästä mitattuna pohjavedenpinta oli viiden metrin syvyydessä. Antoisuuspumppauksen tekeminen ei kuitenkaan onnistunut, sillä vettä ei saatu kunnolla pumpattua. Kairaustulokset on esitetty taulukossa 5 ja kairauspisteen sijainti kuvassa 10. Taulukko 5. Hautalampi A:n kairaustulokset. PVP11, Hautalampi A ( ) Syvyys [m] Maalaji Hk Sr Ki Sr Hk Pohjavedenpinta putken päästä 5,0 m (putken pää maanpinnasta 0,15 m). Hautalammen pohjavesialueilla A ja B tehtiin myös maastotarkasteluja. Hautalampi A:n alueella delta on melko laakea ja sisältää matalia kumpuja. Lisäksi muodostumassa on useita suppia, joista osa on soistunut ja osaan on muodostunut lampi tai järvi. Muodostuman länsirannalla on hiekkarantoja, ja lisäksi pohjavesialueiden A ja B välillä sijaitsevassa kannaksessa on hiekkaranta (kuva 9). Hautalampi B:n alueella muodostuma kohoaa jälleen selännemäiseksi, ja käsittää osan harjusta, joka jatkuu idässä pohjavesialueen ulkopuolella vedenalaisena. Maastotarkastelun perusteella pohjavesialueet A ja B sijoittuvat samaan hydrogeologiseen kokonaisuuteen, jolloin ne tulee yhdistää. Hautalampi A:n alueella on lähteikkö, joka kesällä 2018 tehdyn inventoinnin mukaan on E-luokan tarkoittama pohjavedestä suoraan riippuvainen, luonnontilainen, merkittävä ja muun lainsäädännön nojalla suojeltu ekosysteemi. Lähteikkökokonaisuus käsittää avolähteen, tihkupinnan ja lähdepuron.

18 18/103 Lisäksi kohde purkaa pohjavettä suohon, ja on yhteydessä kaakossa ja luoteessa oleviin lampiin. Lähteikön sammallajistoon kuuluvat mm. hetesirppisammal, punasirppisammal ja kinnassammalet. Kuva 9. Hautalampi A:n ja B:n välisellä kannaksella on hiekkaranta. Kuva otettu kohti Hautalampi A:n pohjavesialuetta. Johtopäätökset Hautalampi A:n pohjavesialueella tehdyn maaperäkairauksen perusteella muodostuman aines käsittää hiekan, soran ja kivisen aineksen kerroksia. Kairauspisteeseen asennetusta pohjaveden havaintoputkesta ei pystytty tekemään antoisuuspumppausta, mutta kairauksen perusteella alueella on paksut lajittuneen aineksen kerrokset. Pohjavesialueella on myös lähteikkö, josta purkautuu pohjavettä hyvin. Pohjavesialueen laskennallinen antoisuus on suuri, noin 3550 m 3 /d, joten alueen katsotaan soveltuvan yhdyskuntien vedenhankintaan. Hautalampi A ja B sijoittuvat samaan hydrogeologiseen kokonaisuuteen, ja pohjavesialueet tulee siten yhdistää. Lisäksi Hautalampi A:n pohjavesialueella on lähteikkö, jonka inventoinnin mukaan on E-luokan tarkoittama pohjavedestä suoraan riippuvainen, luonnontilainen, merkittävä ja muun lainsäädännön nojalla suojeltu ekosysteemi. Yhdistetty alue tulee siten luokitella 2E-luokkaan.

19 Kuva10. Hautalammen pohjavesialueiden A ja B rajaukset sekä kairauspisteen sijainti. 19/103

20 20/ Isokangas ( ), Jalankankaat A ja B ( A ja B), Kurpunkangas ( ), Peräkangas A ja B ( A ja B), Rytinginkangas ( ) ja Saarilamminkangas ( ) Tutkimusalueen kuvaus Isokangas, Jalankankaat A ja B, Kurpunkangas, Peräkangas A ja B, Rytinginkangas sekä Saarilamminkangas sijoittuvat suuren, Posion halki kulkevan itä-länsisuuntaisen saumaharjujakson varrelle. Pohjavesialueiden kattama alue käsittää laajan ja geomorfologialtaan monimuotoisen kokonaisuuden, joka sisältää selänteitä, tasanteita, laajentumia ja suppia sekä suppalampia. Muodostuman pinnassa on myös tuuli- ja rantakerrostumia. Muodostumaa halkovat matalat uomat, joita pitkin pohjavesialueiden rajat on alun perin määritetty. Kaikki pohjavesialueet on luokiteltu III luokkaan. Pohjavesialueiden kokonaispinta-alat ja pohjaveden varsinaisten muodostumisalueiden alat sekä alueiden laskennalliset antoisuudet on esitetty alla: Pohjavesialue Kokonaispinta-ala Muodostumisalueen pinta-ala Laskennallinen antoisuus Isokangas 2,38 km 2 2,04 km m 3 /d Jalankankaat A 1,36 km 2 1,12 km m 3 /d Jalankankaat B 0,58 km 2 0,41 km m 3 /d Kurpunkangas 3,3 km 2 2,07 km m 3 /d Peräkangas A 5,08 km 2 3,62 km m 3 /d Peräkangas B 0,9 km 2 0,72 km m 3 /d Rytinginkangas 1,14 km 2 0,72 km m 3 /d Saarilamminkangas 1,12 km 2 0,6 km m 3 /d Maaperäselvitykset ja antoisuuspumppaukset Pohjavesialuekokonaisuudella on Poski2-hankkeen yhteydessä tehty syksyllä 2017 yhteensä seitsemän maaperäkairausta. Kairaustulokset on esitetty taulukoissa 6 ja 7 ja kairauspisteiden sijainnit kuvassa 13. Isokankaan pohjavesialueella on tehty kaksi maaperäkairausta, HP4416 ja HP4516. Alueen itäpäässä sijaitsevassa kairauspisteessä HP4416 pintakerroksena oli hiekkaa runsaan 12 metrin paksuudelta, jonka alla oli 26 metriin saakka ulottuva moreenikerros ja sen alla jälleen hiekkaa 35 metrin syvyydessä alkavaan peruskallionpintaan saakka. Kairauspisteeseen asennettiin pohjaveden havaintoputki, ja pohjavedenpinta oli putken päästä mitattuna 8,3 metrin syvyydessä. Isokankaan keskiosassa sijaitsevassa kairauspisteessä HP4516 pinnassa vuorottelivat hiekan ja soran kerrokset seitsemän metrin syvyyteen saakka, josta alkoi paksu, 26,8 metrin syvyyteen sakka jatkuva moreenikerros. Moreenin alla oli peruskallionpinta. Kairauspisteeseen asennettiin pohjaveden havaintoputki, jonka päästä mitattuna pohjaveden pinta oli 12,6 metrin syvyydessä. Pohjavedenpinta oli molemmissa Isokankaan havaintoputkissa niin syvällä, ettei antoisuuspumppausta pystytty tekemään. Jalankankaat A:n pohjavesialueella on tehty kaksi maaperäkairausta, HP4116 ja HP4216. Kairauspiste HP4116 (kuva 11) sijaitsee pohjavesialueen kaakkoisosassa, lähellä Jalankankaat B:n rajaa. Tässä pisteessä vuorottelivat hiekan ja soran kerrokset 36 metrin syvyyteen saakka, jota syvemmälle ei kairattu. Peruskallionpintaa ei tavoitettu. Kairauspisteeseen asennettiin pohjaveden havaintoputki, jonka päästä mitattuna pohjavedenpinta oli 12,4 metrin syvyydessä. Kairauspiste sijaitsee

21 21/103 tulosten perusteella harjumuodostumakokonaisuuden ydinosassa. Jalankankaat A:n toinen kairauspiste, HP4216, sijaitsee muodostuman länsiosassa, jossa soraa ja hiekkaa oli 27 metrin syvyydessä alkavaan moreenikerrokseen saakka. Kuuden metrin paksuisen moreenikerroksen alla oli vielä vajaan seitsemän metrin paksuinen sorakerros 39,8 metrin syvyydessä alkavan peruskallionpinnan päällä. Kairauspisteeseen asennettiin pohjavedenhavaintoputki, jonka päästä mitattuna pohjavedenpinta oli 13 metrin syvyydessä. Pohjavedenpinta oli molemmissa Jalankankaat A:n havaintoputkissa niin syvällä, ettei antoisuuspumppausta pystytty tekemään. Taulukko 6. Yhteenveto Isokankaan ja Jalankankaat A:n pohjavesialueilla tehtyjen maaperäkairausten tuloksista. HP4416, Isokangas ( ) HP4516, Isokangas ( ) HP4116, Jalankankaat A ( ) HP4216, Jalankankaat A ( ) Syvyys [m] Maalaji Syvyys [m] Maalaji Syvyys [m] Maalaji Syvyys [m] Maalaji 0,0-12,5 Hk 0,0-3,0 Hk 0,0-3,0 Sr 0,0-5,0 Sr 12,5-26,0 Mr 3,0-4,0 Sr 3,0-28,0 Hk 5,0-27,0 Hk 26,0-35,0 Hk/Sr 4,0-7,0 Hk 28,0-36,0 Sr 27,0-33,0 Mr 35,0-38,0 Ka 7,0-26,8 Mr Ei päästy kallioon saakka. 33,0-39,80 Sr 26,8-29,8 Ka 39,80-42,80 Ka Pohjavedenpinta putken päästä 8,30 m (putken pää maanpinnasta 1,0 m). Pohjavedenpinta putken päästä 12,60 m (putken pää maanpinnasta 1,0 m). Pohjavedenpinta putken päästä 12,40 m (putken pää maanpinnasta 0,70 m). Pohjavedenpinta putken päästä 13,0 m (putken pää maanpinnasta 1,10 m). Kuva 11. Jalankankaat A:n pohjavesialueella sijaitseva havaintoputki HP4116. Kurpunkankaan pohjavesialueella on tehty yksi maaperäkairaus, HP5016, joka sijaitsee pohjavesialueen keskiosassa. Maaperän aines oli 19 metrin syvyyteen saakka hiekkaan, jonka alla oli soraa 23 metrin syvyydessä alkavaan peruskallionpintaan saakka. Kairauspisteeseen asennettiin pohjaveden havaintoputki, jonka päästä mitattuna pohjavedenpinta oli 6,5 metrin syvyydessä. Havaintoputkesta suoritettiin antoisuuspumppaus, jonka perusteella pisteen antoisuus on noin 110 m 3 /d. Peräkangas A:n pohjavesialueella on tehty yksi maaperäkairaus, HP4616, joka sijaitsee pohjavesialueen lounaisosassa, lähellä Isokankaan pohjavesialueen rajaa. Kairauspisteessä oli hiekkaa 14 metrin syvyyteen sakka, jonka alla oli kolmen metrin paksuinen moreenikerros 17 metrin syvyydessä alkavan peruskallionpinnan päällä. Kairauspisteeseen asennettiin pohjaveden havaintoputki, jonka päästä mitattuna pohjavedenpinta oli 4,7 metrin syvyydessä. Havaintoputkesta tehtiin antoisuuspumppaus, jonka perusteella pisteen antoisuus on noin 50 m 3 /d. Saarilamminkankaan pohjavesialueella on tehty yksi maaperäkairaus, HP4316, joka sijoittuu pohjavesialueen keskiosaan. Maaperän aines oli kairauspisteessä pinnassa soraa kolmen metrin syvyyteen saakka, jonka alla oli hiekkaa 37 metrin syvyyteen saakka. Hiekkakerroksen alla alkoi moree-

22 22/103 nikerros, joka jatkui ainakin 39,5 metrin syvyyteen sakka. Tätä syvemmälle ei kairattu, eikä peruskallionpintaa tavoitettu. Kairauspisteeseen asennettiin pohjaveden havaintoputki, jonka päästä mitattuna pohjavedenpinta oli 13 metrin syvyydessä. Ominaisantoisuuspumppausta ei pystytty tekemään, sillä pohjavedenpinta oli liian syvällä. Kairauspiste sijoittuu harjumuodostuman ydinosan tuntumaan. Taulukko 7. Yhteenveto Kurpunkankaan, Peräkangas A:n ja Saarilamminkankaan pohjavesialueilla tehtyjen maaperäkairausten tuloksista. HP5016, Kurpunkangas ( ) HP4616, Peräkangas A ( ) HP4316, Saarilamminkangas ( ) Syvyys [m] Maalaji Syvyys [m] Maalaji Syvyys [m] Maalaji 0,0-19,0 Hk 0,0-14,0 Hk 0,0-3,0 Sr 19,0-23,0 Sr 14,0-17,0 Mr 3,0-37,0 Hk 23,0-26,0 Ka 17,0-20,0 Ka 37,0-39,5 Mr Pohjavedenpinta putken päästä 6,50 m (putken pää maanpinnasta 0,6 m). Antoisuus 1,3 L/s eli 112 m 3 /d. Pohjavedenpinta putken päästä 4,70 m (putken pää maanpinnasta 0,90 m). Antoisuus noin 50 m 3 /d. Ei päästy kallioon saakka. Pohjavedenpinta putken päästä 13,0 m (putken pää maanpinnasta 1,0 m). Maaperäkairausten perusteella harjun ydinosa kulkee luode-kaakkosuuntaisesti pohjavesialuekokonaisuuden lounas- ja eteläosassa, Saarilamminkankaan, Jalankankaat A:n ja osin Isokankaan pohjavesialueiden kohdalla. Isokankaan eteläpuolella ydin kaartuu Kurpunkankaan länsiosan läpi kohti kaakonpuoleista, II luokkaan luokiteltua Saarilampi-Kettulampi A:n pohjavesialuetta, jossa harjumuodostuma jatkuu selvästi ympäristöstään erottuvana selännekokonaisuutena. Harjun ydinosa näkyy kairauksissa sorakerroksina, minkä lisäksi pohjavedenpinta on ytimen alueella selvästi muuta aluetta syvemmällä (noin metrin syvyydessä). Alueella paikoin esiintyvät moreeniset välikerrokset johtunevat jään reunan etenemisessä tapahtuneista pienistä, alueellisista muutoksista. Kertaalleen jo alueelta vetäytynyt jään reuna on mahdollisesti edennyt alueelle uudestaan kerrostaen samalla moreeniainesta. Tämän jälkeen moreenin päälle on jälleen kerrostunut hiekkaista ainesta jään reunan peräännyttyä alueelta uudelleen. Lisäksi rantakerrostumia on muodostunut tässä vaiheessa. Maatutkaluotaukset ja maastotarkastelut Pohjavesialuekokonaisuudella on Poski2-hankkeen yhteydessä luodattu yhteensä 30 maatutkalinjaa, joiden sijainnit on esitetty kuvassa 14. Maatutkaluotausten perusteella pohjavedenpinnan yläpuolinen aines on pääosin hiekkavaltaista, ja karkeampia pohjavesipinnan alapuolisia sorakerrostumia näkyy tutkaprofiileissa lähinnä harjun ydinosien alueella, esimerkiksi Saarilamminkankaan länsiosassa. Kerrospaksuudet ovat toisaalta muodostuman ydinosissa niin paksut, ettei maatutkalla pystytä erottamaan kovin syvällä sijaitsevia maaperän rakenteita. Muodostuman reunaosissa sen sijaan kerrospaksuudet ovat matalampia ja aines hienoa hiekkaa ja hiekkaa. Myös pohjavedenpinta on melko lähellä maanpintaa. Tämä näkyy esimeriksi Rytinginkankaan ja Jalankankaat B:n pohjavesialueilla, joilla pohjavedenpinnan yläpuolisen aineksen kerrospaksuus on keskimäärin noin kolme metriä. Maatutkaluotauksen avulla tehdyt havainnot ovat melko hyvin linjassa maaperäkairausten ja maastotarkastelujen perusteella tehtyjen havaintojen kanssa.

23 23/103 Pohjavesialuekokonaisuudella syksyllä 2018 tehtyjen maastotarkastelujen perusteella muodostumaan kovertuneet uomat ovat matalavetisiä, ja sijoittuvat pääosin hiekkaisiin pintakerroksiin (kuva 12). Koska muodostuman kerrospaksuudet ovat suuret, eivät uomat katkaise muodostumaa tai hiekkakerrosten alla olevia hyvin vettä johtavia sorakerroksia. Hydraulinen yhteys säilyy siten uomien allakin. Lisäksi Saarilamminkankaan pohjavesialueella sijaitseva lähde on kesällä 2018 tehtyjen inventointien perusteella E-luokan tarkoittama pohjavedestä suoraan riippuvainen, luonnontilainen, merkittävä ja muun lainsäädännön nojalla suojeltu ekosysteemi. Kohde koostuu avolähteestä, tihkupinnasta ja lähdenorosta. Sammallajeista esiintyy mm. kinnassammalia, hetesirppisammalta ja rassisammalta. Pohjavesialueiden muodostamalla kokonaisuudella on lisäksi useita kirkasvetisiä lampia ja järviä, jotka todennäköisesti ovat voimakkaasti pohjavesivaikutteisia. Kuva 12. Pohjavesialueita halkovat uomat ovat toisinaan kovertuneet syvälle muodostuman paksuihin hiekkakerroksiin (vasen kuva, Jalankankaat A:n pohjavesialue), mutta eivät katkaise muodostumaa suurten kerrospaksuuksien vuoksi. Muodostuman lieveosissa uomat taas ovat pysyneet erittäin matalina (oikea kuva, Kurpunkankaan pohjavesialue). Kaikkialla muodostumassa uomat ovat erittäin matalavetisiä. Johtopäätökset Maaperäkairausten perusteella kerrospaksuudet ovat alueella paikoin erittäin suuret ja harjun ytimen kohdalla lajittunutta hiekkaa ja soraa on yli 35 metriä. Harjun ydinosan ulkopuolellakin lajittuneen hiekan kerrokset ovat paksuja, ja olosuhteet pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta ovat koko pohjavesialuekokonaisuudella hyvät. Aluekokonaisuuden laskennallinen antoisuus on noin 6700 m 3 /d. Muodostumaa halkovat uomat ovat matalia, eivätkä ne katkaise muodostumaa, jossa kerrospaksuudet ovat kymmeniä metrejä. Vettä hyvin johtavat kerrokset jatkuvat uomien allakin. Pohjavesialueet muodostavat siten hydrogeologisen kokonaisuuden, ja ne tulee yhdistää. Lisäksi kokonaisuuteen yhdistetään Saarilampi-Kettulampi A:n II luokan pohjavesialue. Yhdistetty pohjavesialue soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, ja se tulee luokitella 2-luokkaan. Lisäksi Saarilamminkankaalla sijaitseva lähde täyttää E-luokan kriteerit, ja aluekokonaisuudella on muutoinkin runsaasti pohjavesivaikutteisia lampia ja järviä, jolloin yhdistetty alue tulee luokitella 2E-luokkaan. Yhdistetyn alueen nimeksi tulee Saarilamminkangas. ja sen tunnus on

24 Kuva 13. Pohjavesialueiden rajaukset ja kairauspisteiden sijainnit. 24/103

25 25/103 Kuva 14. Muodostumakokonaisuudella Poski2-hankkeen yhteydessä luodattujen maatutkalinjojen sijainnit.

26 26/ Isokangas A ja B ( A ja B) ja Saarivaara A ja B ( A ja B) Tutkimusalueen kuvaus Isokankaan pohjavesialueet A ja B sekä Saarivaaran pohjavesialueet A ja B muodostavat laajan kokonaisuuden, josta Isokangas A käsittää valtaosan. Isokangas B sijaitsee Isokangas A:n pohjoispuolella, kun taas Saarivaara A ja B sijoittuvat Isokangas A:n eteläpuolelle. Neljän pohjavesialueen kokonaisuus käsittää laajan ja kumpuilevan deltamuodostuman, jonka pinnassa on tuuli- ja rantakerrostumia (kuva 15). Kaikki neljä pohjavesialuetta on luokiteltu III luokkaan. Kuva 15. Isokangas A:n ja B:n sekä Saarivaara A:n ja B:n pohjavesialueet käsittävät pääosin laakeaa kangasta, jonka pinnassa on matalia ranta- ja tuulikerrostumia. Pohjavesialueiden kokonaispinta-alat ja pohjaveden varsinaisten muodostumisalueiden alat sekä alueiden laskennalliset antoisuudet on esitetty alla: Pohjavesialue Kokonaispinta-ala Muodostumisalueen pinta-ala Laskennallinen antoisuus Isokangas A 6,81 km 2 4,1 km m 3 /d Isokangas B 3,7 km 2 1,15 km m 3 /d Saarivaara A 1,36 km 2 0,78 km m 3 /d Saarivaara B 0,43 km 2 0,26 km m 3 /d Maaperäselvitykset ja antoisuuspumppaukset Isokangas A:n pohjavesialueella tehtiin yksi maaperäkairaus, PVP19, joka sijoittuu alueen länsiosaan. Tutkimuspisteessä maaperän aines oli pinnassa hienoa hiekkaa 4,8 metrin syvyyteen sakka. Hienon hiekan alla vuorottelivat hiekan ja soran kerrokset 11,4 metrin syvyyteen saakka. Tätä syvemmälle ei kairattu. Kairauspisteeseen asennettiin pohjaveden havaintoputki, jonka päästä mitattuna pohjavedenpinta oli 2,24 metrin syvyydessä. Havaintoputkesta yritettiin tehdä antoisuuspumppaus, mutta pisteen antoisuus jäi alhaiskeksi, noin 10 m 3 /d. Kairaustulokset on esitetty taulukossa 8 ja kairauspisteen sijainti kuvassa 16.

27 27/103 Taulukko 8. Isokangas A:n kairaustulokset. PVP19, Isokangas A ( ) Syvyys [m] Maalaji hhk Hk Sr Hk Pohjavedenpinta putken päästä 2,24 m (putken pää maanpinnasta 0,28 m). Antoisuuspumppaus noin 10 m 3 /d. Isokangas A:n ja B:n alueilla sijaitsevat lähteet ovat kesällä 2018 tehdyn inventoinnin mukaan E- luokan tarkoittamia luonnontilaisia, pohjavedestä suoraan riippuvaisia, merkittäviä ja muun lainsäädännön nojalla suojeltuja ekosysteemejä. Inventoinnin yhteydessä alueella tehtiin lisäksi havainto uudesta lähdekohteesta. Kohteet käsittävät avolähteitä, tihkupintoja ja lähdepuroja. Lähdekohteiden sammallajistoissa esiintyvät mm. kinnassammalet, hetesirppisammal, punasirppisammal, rassisammal ja erilaiset lehväsammalet. Saarivaara A:n itäpäässä sijaitsee Saarivaaran selänne, joka maastotarkastelun perusteella on moreenimuodostuma. Tältä osin pohjavesialueen rajausta on tarpeen tarkistaa itäosasta ja rajata moreeniselänne ulkopuolelle, sillä sen ei heikosti lajittuneen aineksensa puolesta katsota sijoittuvan samaan hydrogeologiseen kokonaisuuteen muun alueen kanssa. Johtopäätökset Isokangas A:n pohjavesialueella tehdyn maaperäkairauksen perusteella muodostuman aines koostuu pääosin hiekasta ja sorasta. Kerrospaksuudet ovat melko suuret. Kairauspisteeseen asennetusta pohjaveden havaintoputkesta tehdyn antoisuuspumppauksen tuotto jäi alhaiseksi, noin 10 m 3 /d. Erittäin laaja-alaisen muodostuman osalta kairauspisteitä olisi todennäköisesti pitänyt tehdä enemmän, jotta antoisuuspumppauksen kannalta potentiaalisempi kohde olisi löydetty. On myös mahdollista, ettei havaintoputken siiviläosa ole toiminut oikein. Maastotarkastelujen perusteella alueella on paksut lajittuneen aineksen kerrokset, ja olosuhteet pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta ovat hyvät. Alueen lähteisyys myös kertoo pohjaveden muodostumisesta alueella. Pohjavesialueiden katsotaan muodostavan geologisen kokonaisuuden, jolloin ne tulee yhdistää. Yhdistetyn pohjavesialueen rajausta tarkennetaan vielä siten, että Saarivaaran moreeniselänne alueen kaakkoisosassa rajataan ulkopuolelle. Lisäksi alueen rajaukseen tehdään muita pieniä muutoksia, joiden myötä se vastaa jatkossa paremmin alueen maaperää. Pohjavesialueella sijaitsevat lähteet ovat inventoinnin mukaan E-luokan tarkoittamia luonnontilaisia, pohjavedestä suoraan riippuvaisia, merkittäviä ja muun lainsäädännön nojalla suojeltuja ekosysteemejä. Yhdistetty pohjavesialue luokitellaan siten 2E-luokkaan. Yhdistetyn pohjavesialueen nimeksi tulee Isokangas ja sen uusi tunnus on

28 Kuva 16. Isokankaan ja Saarivaaran pohjavesialueiden A ja B rajaukset sekä kairauspisteen sijainti. 28/103

29 29/ Jaakonkangas A ja B ( A ja B) Tutkimusalueen kuvaus Jaakonkankaan pohjavesialueet A ja B sijoittuvat pitkän, luode-kaakkosuuntaisen, kallioperän suurmurrokseen kerrostuneen harjujakson varrelle. Alue käsittää laajan ja geomorfologialtaan monimuotoisen, selänteistä, supista ja laajentumista sekä tuuli- ja rantakerrostumista koostuvan kokonaisuuden (kuva 17). Muodostumaan liittyy useita suppia, joista osaan on muodostunut lampi tai pieni järvi. Alue kuuluu Korouoma-Jaakonkankaan harjujensuojeluohjelma-alueeseen. Laaja Jaakonkangas A käsittää valtaosan alueesta ja sijoittuu pienempialaisen Jaakonkangas B:n länsipuolelle. Jaakonkangas A:n pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 8,5 km 2 ja pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen ala on 7,36 km 2. Alueen laskennallinen antoisuus on noin 4000 m 3 /d. Jaakonkangas B:n pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 1,02 km 2 ja pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen ala on 0,61 km 2. Alueen laskennallinen antiosuus on noin 330 m 3 /d. Molemmat pohjavesialueet on luokiteltu III luokkaan. Kuva 17. Jaakonkangas A:n pohjavesialue käsittää selänteistä, supista ja tasanteista muodostuvan kokonaisuuden. Maaperäselvitykset ja antoisuuspumppaukset Jaakonkangas A:n alueella tehtiin yksi maaperäkairaus, PVP9, joka sijoittuu aivan alueen lounaanpuoleiselle rajalle. Kairauspisteen sijainnin valintaan vaikutti lähes koko pohjavesialueen kattava Natura-alue, jonka ulkopuolelle piste pyrittiin sijoittamaan. Kairauspisteessä maaerän aines oli pinnassa soraa 0,4 metrin syvyyteen saakka. Tämän alla oli yhdeksän metrin syvyyteen saakka ulottuva hienon hiekan kerros, jonka alla oli vielä soramoreenia 11,6 metrin määräsyvyyteen saakka. Kairauspisteeseen asennettiin pohjaveden havaintoputki, jonka päästä mitattuna pohjavedenpinta oli 1,16 metrin syvyydessä. Havaintoputkesta yritettiin tehdä antoisuuspumppaus, mutta sen avulla ei saatu luotettavaa käsitystä pisteen antoisuudesta hienoaineksen tukkiessa putken siivilät. Kairaustulokset on esitetty taulukossa 9 ja kairauspisteen sijainti kuvassa 18. Taulukko 9. Jaakonkangas A:n kairaustulokset. PVP9, Jaakonkangas A ( ) Syvyys [m] Maalaji Sr HHk SrMr Pohjavedenpinta putken päästä 1,16 m (putken pää maanpinnasta 0,35 m).

30 30/103 Molemmilla pohjavesialueilla tehtiin myös maastotarkasteluja. Jaakonkangas A:n alueella kerrospaksuudet kasvavat huomattavasti kuljettaessa kairauspisteeltä kohti pohjoista. Tämä näkyy erityisesti muodostumassa esiintyvinä syvinä suppina sekä suppalampina. Maastotarkastelun perusteella muodostuma jatkuu samanlaisena Jaakonkangas A:n ja B:n alueilla. Alueiden katsotaan muodostavan hydrogeologisen kokonaisuuden. Johtopäätökset Jaakonkangas A:n pohjavesialueella tehtiin yksi maaperäkairaus, jonka perusteella maaperän aines on pinnan ohuen sorakerroksen alla pääosin hienoa hiekkaa. Antoisuuspumppauksen avulla ei saatu kattavaa käsitystä pisteen antoisuudesta. Jaakonkangas A:n kairauspiste sijoitettiin aivan muodostuman reunaosiin, jotta se saatiin sijoitettua pohjavesialueen lähes kokonaan kattavan Natura-alueen ulkopuolelle. Tämä osa muodostumasta käsittää lähinnä rantavoimien kerrostamaa, varsinaisesta harjumuodostumasta levinnyttä hiekkaa. Kairauksen ja antoisuuspumppauksen perusteella ei siten saada kattavaa käsitystä koko muodostuman pohjavesiolosuhteista. Maastotarkastelun perusteella kerrospaksuudet kasvavat merkittävästi kairauspisteeltä pohjoiseen kuljettaessa. Koska kyse on erittäin laajasta ja monimuotoisesta muodostumasta, antoisuus ja aines vaihtelevat muodostuman eri osissa. Varsinkin alueen luoteisosassa, jossa varsinainen harjuselänne kulkee, ovat olosuhteet pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta hyvät. Toisaalta myös kairauspisteessä maaperän aineksen raekoko vastaa pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen raekokoa. Pohjavesialueen rajausta ei siten ole perusteltua kaventaa etelä- ja lounaisosista. Maastotarkastelun perusteella Jaakonkangas A ja B muodostavat hydrogeologisen kokonaisuuden, ja ne tulee siten yhdistää. Samaan hydrogeologiseen kokonaisuuteen liittyy lisäksi Jaakonkangas A:n luoteis- ja länsipuolella sijaitsevat Iso-Aimojärvi A:n ja B:n ( A ja B) pohjavesialueet (ks. kappale 4.3). Yhdistetyn alueen nimi on Iso-Aimojärvi, ja sen uusi tunnus on

31 Kuva 18. Jaakonkankaan pohjavesialueiden A ja B rajaukset sekä kairauspisteen sijainti. 31/103

32 32/ Kari-Teerijärvi ( ) Tutkimusalueen kuvaus Kari-Teerijärven pohjavesialue sijoittuu melko pienialaiseen, loivasti luode-kaakkosuuntaiseen harjumuodostumaan, joka käsittää kumpuilevia selänteitä. Muodostuma kohoaa ympäristöstään noin 5-15 metriä. Pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 0,68 km 2 ja pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen ala on 0,39 km 2. Alueen laskennallinen antoisuus on noin 210 m 3 /d. Pohjavesialue on luokiteltu III luokkaan. Maaperäselvitykset ja antoisuuspumppaukset Pohjavesialueen pohjoisosaan tehtiin yksi maaperäkairaus, PVP26. Kairauspisteessä maaperän aines oli soraa kolmen metrin syvyydessä alkavan peruskallionpintaan saakka. Kairatessa ei havaittu pohjavettä, eikä kairauspisteeseen siten asennettu pohjaveden havaintoputkea. Kairaustulokset on esitetty taulukossa 10 ja kairauspisteen sijainti kuvassa 19. Taulukko 10. Kari-Teerijärven kairaustulokset. PVP26, Kari-Teerijärvi ( ) Syvyys [m] Maalaji Sr Ka Ei asennettu havaintoputkea. Johtopäätökset Kari-Teerijärven pohjavesialue sijoittuu melko pienialaiseen, kumpuilevaan harjumuodostumaan. Pohjavesialueella tehdyn maaperäkairauksen perusteella kerrospaksuudet jäävät ohuiksi, sillä kairauspisteessä peruskallion päällisen sorakerroksen paksuus oli vain kolme metriä. Kairatessa ei myöskään havaittu pohjavettä tai pohjavedenpintaa. Kallion päälle kerrostuneessa muodostumassa olosuhteet pohjaveden muodostumisen ja etenkin varastoitumisen kannalta ovat heikot. Pohjavesialueen ei siten katsota soveltuvan yhdyskuntien vedenhankintaan, ja se voidaan siten poistaa luokituksesta.

33 Kuva 19. Kari-Teerijärven pohjavesialueen rajaus ja kairauspisteen sijainti. 33/103

34 34/ Kelliniemi ( ) Tutkimusalueen kuvaus Kelliniemen pohjavesialue sijoittuu matalaan deltamuodostumaan, joka on osa pidempää, itä-länsisuuntaista harjujaksoa. Muodostuman pinnassa on sekä ranta- että tuulikerrostumia, jotka käsittävät muun muassa tasanteita, hiekkarantoja ja dyyniselänteitä. Pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 2,21 km 2 ja pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen ala on 1,48 km 2. Alueen laskennallinen antoisuus on noin 810 m 3 /d. Pohjavesialue on luokiteltu III luokkaan. Maaperäselvitykset ja antoisuuspumppaukset Pohjavesialueen eteläosaan tehtiin yksi maaperäkairaus, PVP24. Maaperän aines oli kairauspisteessä koko kairatulta kymmenen metrin syvyydeltä soraa. Syvemmälle ei kairattu. Kairauspisteeseen asennettiin pohjaveden havaintoputki, jonka päästä mitattuna pohjavedenpinta oli 1,64 metrin syvyydessä. Havaintoputkesta suoritettiin antoisuuspumppaus, jonka perusteella pisteestä saadaan pohjavettä vähintään noin 300 m 3 /d. Kairaustulokset on esitetty taulukossa 11 ja kairauspisteen sijainti kuvassa 20. Taulukko 11. Kari-Teerijärven kairaustulokset. PVP24, Kelliniemi ( ) Syvyys [m] Maalaji 0-10 Sr Pohjavedenpinta putken päästä 1,64 m (putken pää maanpinnasta 0 m). Antoisuuspumppaus teholla noin 3,4 L/s eli noin 300 m 3 /d. Johtopäätökset Kelliniemen pohjavesialue sijoittuu deltamuodostumaan, jonka aines on eteläosaan tehdyn maaperäkairauksen perusteella soraa. Muodostuma on pinnastaan melko laakea, mutta lajittuneen aineksen kerrospaksuudet ovat vähintään kymmenen metriä. Kairauspisteeseen asennetusta pohjaveden havaintoputkesta tehdyn antoisuuspumppauksen perusteella pisteen antoisuus on noin 300 m 3 /d. Olosuhteet pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta ovat alueella hyvät, ja pohjavesialue soveltuu yhdyskutien vedenhankintaan. Alue tulee siten luokitella 2-luokkaan.

35 Kuva 20. Kelliniemen pohjavesialueen rajaus ja kairauspisteen sijainti. 35/103

36 36/ Kiihkeäkangas A, B ja C ( A, B ja C) Tutkimusalueen kuvaus Kiihkeäkankaan pohjavesialueet A, B ja C sijoittuvat matalaan deltamuodostumaan sekä sen ympäristöön. Kiihkeäkangas A kattaa varsinaisen deltan, ja pienialaisemmat pohjavesialueet B ja C sijoittuvat sen liepeille: B lounaispuolelle ja C itäpuolelle. Kaikki kolme pohjavesialuetta on luokiteltu III luokkaan. Pohjavesialueiden kokonaispinta-alat ja pohjaveden varsinaisten muodostumisalueiden alat sekä alueiden laskennalliset antoisuudet on esitetty alla: Pohjavesialue Kokonaispinta-ala Muodostumisalueen pinta-ala Laskennallinen antoisuus Kiihkeäkangas A 2,86 km 2 1,88 km m 3 /d Kiihkeäkangas B 0,78 km 2 0,46 km m 3 /d Kiihkeäkangas C 0,22 km 2 0,12 km 2 65 m 3 /d Maaperäselvitykset ja antoisuuspumppaukset Kiihkeäkangas A:n pohjavesialueella tehtiin yksi maaperäkairaus, PVP17, joka sijoittuu muodostuman länsipuoliskon keskiosaan (kuva 21). Kairauspisteessä maaperän aines oli pinnassa hiekkaa 1,2 metrin syvyyteen saakka ja tämän alla 10,4 metrin määräsyvyyteen saakka runsaasti hienoainesta sisältävää silttistä hiekkaa. Kairauspisteeseen asennettiin pohjaveden havaintoputki, jonka päästä mitattuna pohjavedenpinta oli 1,67 metrin syvyydessä. Havaintoputkesta yritettiin tehdä antoisuuspumppaus, mutta vettä ei saatu pumpattua liian suuren hienoainespitoisuuden vuoksi. Kairaustulokset on esitetty taulukossa 12 ja kairauspisteen sijainti kuvassa 22. Taulukko 12. Kiihkeäkangas A:n kairaustulokset. PVP17, Kiihkeäkangas A ( ) Syvyys [m] Maalaji Hk SiHk Pohjavedenpinta putken päästä 1,67 m (putken pää maanpinnasta 0,25 m). Kuva 21. Kiihkeäkangas A:n kairauspiste sijoittuu muodostuman länsipuoliskon keskiosassa sijaitsevalle vanhalle maa-ainestenottoalueelle. Maastotarkastelun perusteella olosuhteet ovat muodostumassa kaikkialla samankaltaiset kuin kairauspisteessä. Muodostuma on laakea ja aines on pinnassa hiekkaa, eikä esimerkiksi kivisyyttä havaittu. Aineksen hienojakoisuudesta kertoo myös se, että alueen ainoa maa-ainestenottoalue sijaitsee kairauspisteen tuntumassa, ja tälläkin alueella montut ovat jääneet mataliksi.

37 37/103 Kiihkeäkangas B sijaitsee lampien erottamana varsinaisen deltamuodostuman itäpuolella, ja kattaa lievealueen matalia hiekkakerroksia. Muodostuma ei juuri kohoa ympäristöstään, ja vähäisten kerrospaksuuksien vuoksi alueen varastotilavuus on pieni. Kiihkeäkangas A:n lounaispuolella sijaitsevalla erittäin pienialaisella Kiihkeäkangas C:n pohjavesialueella olosuhteet ovat maastotarkastelun perusteella samanlaisen kuin Kiihkeäkangas A:n pohjavesialueella. Muodostuma on matala ja aines pintaosissa hiekkaa. Johtopäätökset Kiihkeäkangas A:n pohjavesialueella tehtiin yksi maaperäkairaus, jonka perusteella aines on pinnassa runsaan metrin paksuudelta hiekkaa ja sen alla runsaasti hienoainesta sisältävää hiekkaa. Kairauspiste sijoittuu vanhalle maa-ainestenottamisalueelle. Ottamisalueen monttu on kuitenkin matala, jolloin muodostuman luonnontilaisissa osissa hienoaineksen päällinen hiekkakerros on muutamia metrejä paksumpi kuin kairauspisteessä. Kairauspisteen katsotaan edustavan muodostuman geologisia olosuhteita melko hyvin, sillä se sijoittuu muodostuman keskiosaan, joka käsittää muodostuman korkeimman osan. Maastotarkastelun perusteella olosuhteet ovat samanlaiset myös Kiihkeäkankaan pohjavesialueilla B ja C. Molemmat ovat laakeita ja pienialaisia ja kerrospaksuudet ovat niissä ohuet. Karkeaa lajittunutta ainesta ei juurikaan esiinny. Olosuhteet pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta katsotaan olevan kaikilla kolmella pohjavesialueella heikot. Kiihkeäkankaan pohjavesialueiden A, B ja C ei siten katsota soveltuvan yhdyskuntien vedenhankintaan ja ne voidaan poistaa luokituksesta.

38 Kuva 22. Kiihkeäkankaan pohjavesialueiden A, B ja C rajaukset sekä kairauspisteen sijainti. 38/103

39 39/ Koirakangas ( ) Tutkimusalueen kuvaus Koirakankaan pohjavesialue sijoittuu itä-länsisuuntaiseen harjumuodostumaan, joka kohoaa ympäristöstään korkeimmillaan noin metriä. Muodostuma käsittää pyöreähkön harjuselänteen ja siihen liittyviä suppia. Pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 0,78 km 2 ja pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen ala on 0,49 km 2. Alueen laskennallinen antoisuus on noin 270 m 3 /d. Pohjavesialue on luokiteltu III luokkaan. Maaperäselvitykset ja antoisuuspumppaukset Pohjavesialueella tehtiin yksi maaperäkairaus, PVP27, joka sijoittuu pohjavesialueen länsipään maa-ainestenottamisalueelle. Kairauspisteessä maaperän aines oli soraa ja kivistä materiaalia sekä hiekkaa 6,8 metrin syvyydessä alkavaan hienoaineskerrokseen saakka. Syvemmälle ei kairattu. Kairauspisteeseen asennettiin pohjaveden havaintoputki, jonka päästä mitattuna pohjavedenpinta oli 1,48 metrin syvyydessä. Havaintoputkesta tehdyn antoisuuspumppauksen perusteella pisteen antoisuus on noin 130 m 3 /d. Kairaustulokset on esitetty taulukossa 13 ja kairauspisteen sijainti kuvassa 23. Taulukko 13. Koirakankaan kairaustulokset. PVP27, Koirakangas ( ) Syvyys [m] Maalaji 0-1 Sr Ki Sr KHk Si Pohjavedenpinta putken päästä 1,48 m (putken pää maanpinnasta 0,2 m). Antoisuuspumppaus teholla noin 1,5 L/s eli 129 m 3 /d. Johtopäätökset Pyöreähkömuotoiseen itä-länsisuuntaiseen harjumuodostumaan sijoittuvalla Koirakankaan pohjavesialueella tehtiin yksi maaperäkairaus, jonka perusteella alueella on melko paksut lajittuneen soran ja hiekan kerrokset. Kairauspisteeseen asennetusta pohjaveden havaintoputkesta suoritetun antoisuuspumppauksen perusteella pisteen antoisuus on noin 130 m 3 /d. Olosuhteet pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta ovat alueella hyvät, ja alue soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan. Pohjavesialue tulee siten luokitella 2-luokkaan.

40 Kuva 23. Koirakankaan pohjavesialueen rajaus ja kairauspisteen sijainti. 40/103

41 41/ Koirakangas A ( A) Tutkimusalueen kuvaus Koirakangas A:n pohjavesialue sijoittuu matalaan, pohjois-eteläsuuntaiseen, deltamaiseen muodostumaan. Alueen ympärillä on ojitettuja soita, ja etelässä ja idässä alue rajoittuu Livojokeen. Muodostuman pinnassa on rantakerrostumia ja sulamisvesiuomia. Pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 0,7 km 2 ja pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen ala on 0,43 km 2. Alueen laskennallinen antoisuus on noin 240 m 3 /d. Pohjavesialue on luokiteltu III luokkaan. Maaperäselvitykset ja antoisuuspumppaukset Pohjavesialueen eteläosaan on Lapin Poski2-hankkeen yhteydessä syksyllä 2017 tehty yksi maaperäkairaus, HP4716, ja luodattu kaksi maatutkalinjaa. Maaperäkairauksen tulokset on esitetty taulukossa 14 ja kairauspisteen sijainti kuvassa 24. Maatutkalinjojen sijainti on esitetty kuvassa 25. Kairauspisteessä maaperän aines on pinnassa 0,8 metrin paksuudelta hiekkaa, jonka alla on soraa seitsemän metrin syvyyteen saakka. Tämän alla on moreenia 34,4 metrin syvyydessä alkavaan peruskallion pintaan saakka. Kairauspisteeseen asennettiin pohjaveden havaintoputki, jonka päästä mitattuna pohjavesipinta oli 3,2 metrin syvyydessä. Antoisuuspumppauksen tekeminen ei onnistunut hienoaineksen tukkiessa havaintoputken siiviläosan. Maatutkaluotaukset kattavat alueen pituussuunnassa kokonaisuudessaan, ja eteläosassa on luodattu myös muodostuman poikki kulkeva linja. Maatutkaluotausten perusteella moreenin päälliset lajittuneen aineksen kerrospaksuudet vaihtelevat 2-7 metrin välillä siten, että paksuimmat kerrokset sijoittuvat muodostuman keskiosaan. Pohjaveden yläpuolinen lajittuneen aineksen kerrospaksuus on muodostumassa keskimäärin 2,5 metriä. Taulukko 14. Koirakankangas A:n kairaustulokset. HP4716, Koirakangas A ( ) Syvyys [m] Maalaji 0,0-0,8 Hk 0,8-7,30 Sr 7,30-34,40 Mr 34,40-37,40 Ka Pohjavedenpinta putken päästä 3,20 m (putken pää maanpinnasta 1,0 m). Johtopäätökset Koirakankangas A:n pohjavesialueella on Poski-hankkeen yhteydessä tehty maaperäkairaus, jonka perusteella muodostuman aines on hiekkaa ja soraa 7,3 metrin syvyydessä alkavaan moreenikerrokseen saakka. Kairauspisteeseen asennetusta pohjaveden havaintoputkesta yritettiin tehdä antoisuuspumppaus, mutta hienoaines tukki putken siiviläosan, eikä vettä saatu pumpattua. Maatutkaluotausten perusteella lajittuneen aineksen kerrospaksuudet ovat kuitenkin muodostumassa melko ohuet, keskimäärin vain 2,5 metriä. Tutkimusten perusteella paksuimmat lajittuneen aineksen kerrokset sijoittuvat kairauspisteen ja maa-ainestenottoalueiden ympäristöön, ja jäävät pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta melko pienialaisiksi. Pohjavesialueen ei siten katsota soveltuvan yhdyskuntien vedenhankintaan, ja se voidaan poistaa luokituksesta.

42 Kuva 24. Koirakangas A:n pohjavesialueen rajaus ja kairauspisteen sijainti. 42/103

43 Kuva 25. Koirakangas A:n alueella Poski2-hankkeen yhteydessä luodattujen maatutkalinjojen sijainnit. 43/103

44 44/ Kokkovaara A, B ja C ( A, B ja C) Tutkimusalueen kuvaus Kokkovaaran pohjavesialueet A, B ja C muodostavat kokonaisuuden, joka sisältää harjuselänteen lievealueineen sekä tuuli- ja rantakerrostumia, erityisesti dyyniselänteitä (kuva 26). Kokkovaara A muodostaa pääosan alueesta, ja sen eteläpuolella sijaitsevat pienialaisemmat Kokkovaara B ja C. Kaikki kolme pohjavesialuetta on luokiteltu III luokkaan. Pohjavesialueiden kokonaispinta-alat ja pohjaveden varsinaisten muodostumisalueiden alat sekä laskennalliset antoisuudet on esitetty alla: Pohjavesialue Kokonaispinta-ala Muodostumisalueen pinta-ala Laskennallinen antoisuus Kokkovaara A 3,00 km 2 2,08 km m 3 /d Kokkovaara B 0,96 km 2 0,47 km m 3 /d Kokkovaara C 0,39 km 2 0,18 km m 3 /d Kuva 26. Kokkovaaran pohjavesialueet A, B ja C muodostavat monimuotoisen geologisen kokonaisuuden, joka sisältää harjuselänteen lievealueen ja runsaasti tuuli- ja rantakerrostumia. Maaperäselvitykset ja antoisuuspumppaukset Kokkovaara A:n pohjoisosassa tehtiin yksi maaperäkairaus, PVP15. Kairauspisteessä maaperän aines oli pinnassa hienoa hiekkaa 1,6 metrin paksuudelta. Tämän alla oli hiekkaa ja soraa kymmenen metrin syvyyteen saakka. Syvemmälle ei kairattu. Kairauspisteeseen asennettiin pohjaveden havaintoputki, jonka päästä mitattuna pohjavedenpinta oli 9,25 metrin syvyydessä. Antoisuuspumppauksen tekemisen kannalta pohjavedenpinta oli liian syvällä. Kairaustulokset on esitetty taulukossa 15 ja kairauspisteen sijainti kuvassa 27. Kokkovaaran pohjavesialueilla A, B ja C tehtiin myös maastotarkasteluja. Erityisesti pohjavesialueiden B ja C pinnassa on runsaasti dyyniselänteitä, jotka kohoavat paikoin jopa kymmenen metriä ympäristöstään. Aines on kaikkialla muodostuman pinnassa hiekkavaltaista. Maastotarkastelun perusteella pohjavesialueet A, B ja C sijoittuvat samaan muodostumakokonaisuuteen ja muodostavat hydrogeologisen kokonaisuuden.

45 45/103 Taulukko 15. Kokkovaara A:n kairaustulokset. PVP15, Kokkovaara A ( ) Syvyys [m] Maalaji hhk Hk/Sr Pohjavedenpinta putken päästä 9,25 m (putken pää maanpinnasta 0,35 m). Johtopäätökset Kokkovaara A:n pohjavesialueella tehtiin yksi maaperäkairaus, jonka perusteella alueella on ainakin kymmenen metrin syvyyteen saakka ulottuvat lajittuneen hiekan ja soran kerrokset. Kairauspisteeseen asennetusta pohjaveden havaintoputkesta ei pystytty tekemään antoisuuspumppausta, koska pohjavedenpinta oli liian syvällä. Alueella on paksut lajittuneen aineksen kerrokset, ja olosuhteet pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta ovat alueella hyvät. Kokkovaaran pohjavesialueet A, B ja C sijoittuvat maastotarkastelun perusteella samaan hydrogeologiseen kokonaisuuteen, ja pohjavesialueet tulee siten yhdistää. Yhdistetty pohjavesialue soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, ja se tulee siten luokitella 2-luokkaan. Alueen nimi on jatkossakin Kokkovaara ja sen uusi tunnus on

46 Kuva 27. Kokkovaaran pohjavesialueiden A, B ja C rajaukset sekä kairauspisteen sijainti. 46/103

47 47/ Korouoma A ja B ( A ja B) Tutkimusalueen kuvaus Korouoman pohjavesialueet A ja B sijoittuvat pitkään, kallioperän suurmurrokseen kerrostuneeseen luode-kaakkosuuntaiseen harjujaksoon. Alue käsittää laajan ja geomorfologialtaan monimuotoisen, selänteistä, supista ja laajentumista sekä tuuli- ja rantakerrostumista koostuvan kokonaisuuden. Alue kuuluu Korouoma-Jaakonkankaan harjujensuojeluohjelma-alueeseen. Korouoma A muodostaa luoteenpuoleisen osan ja Korouoma B kaakonpuoleisen osan. Korouoma A:n kokonaispinta-ala on 6,64 km 2 ja pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen ala on 4,1 km 2. Alueen laskennallinen antoisuus on noin 2760 m 3 /d. Korouoma B:n pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 7,34 km 2 ja pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen ala on 5,04 km 2. Alueen laskennallinen antoisuus on noin 2250 m 3 /d. Molemmat pohjavesialueet on luokiteltu III luokkaan. Maaperäselvitykset ja antoisuuspumppaukset Korouoma B:n pohjavesialueen eteläosaan tehtiin yksi maaperäkairaus, PVP8, joka sijaitsee pohjavesialueen reunaosissa. Kairauspisteen sijainnin valintaan vaikutti lähes koko pohjavesialueen kattava Natura-alue, jonka ulkopuolelle piste pyrittiin sijoittamaan. Maaperän aines oli kairauspisteessä hiekkaa, soraa ja kivistä materiaalia kuuden metrin syvyyteen saakka, josta alkoi kymmenen metrin määräsyvyyteen saakka jatkuva soramoreeni. Kairauspisteeseen asennettiin pohjaveden havaintoputki, jonka päästä mitattuna pohjavedenpinta oli 5,05 metrin syvyydessä. Havaintoputkesta suoritettiin antoisuuspumppaus, jonka perusteella pisteen antoisuus on noin 90 m 3 /d. Kairaustulokset on esitetty taulukossa 16 ja kairauspisteen sijainti kuvassa 29. Taulukko 16. Korouoma B:n kairaustulokset. PVP8, Korouoma B ( ) Syvyys [m] Maalaji 0-3,2 Hk 3,2-5,6 Sr 5,6-6,0 Ki 6, SrMr Pohjavedenpinta putken päästä 5,05 m (putken pää maanpinnasta 0,4 m). Antoisuuspumppaus 1 L/s eli noin 90 m 3 /d. Korouoma A:n pohjavesialueella tehtiin maastotarkasteluja ja lähdeinventointi. Pohjavesialue sijoittuu kokonaisuudessa Natura-alueelle, eikä maaperäkairaus siten ollut mahdollista. Maastotarkastelun perusteella alueella luode-kaakkosuuntaisena kulkeva harjumuodostuma kohoaa selvästi ympäristöstään ja kerrospaksuudet muodostumassa ovat siten suuret (kuva 28). Korouoma A:n alueella sijaitsevat kirkasvetiset ja syvät järvet ja lammet ovat pohjavesivaikutteisia, ja pohjavettä purkautuu myös murroslaakson pohjalla virtaavaan Koronjokeen. Korouoma A:n kaakkoispäässä on lähde, joka käsittää avolähteen, tihkupinnan ja lähdepuron. Sammallajistossa esiintyvät mm. purolähdesammal, hetesirppisammal, punasirppisammal, kinnassammalet ja erilaisia lehväsammalia. Lähde on kesällä 2018 tehdyn inventoinnin perusteella E-luokan tarkoittama pohjavedestä suoraan riippuvainen, merkittävä, luonnontilainen ja muun lainsäädännön nojalla suojeltu maaekosysteemi.

48 48/103 Korouoma A ja B sijoittuvat toisistaan erillisiin muodostumiin, ja erottavana tekijänä toimivat sekä alueiden väliset peruskalliopaljastumat, että Koronlatvajärvi. Pohjavesialueita ei siten yhdistetä yhdeksi alueeksi. Johtopäätökset Kuva 28. Harjuselänne kohoaa selvästi ympäristöstään Korouoma A:n pohjavesialueella. Korouoma A:n pohjavesialueella tehtiin maastotarkasteluja ja lähdeinventointeja. Pohjavesialue sijoittuu laajaan muodostumakokonaisuuteen, ja olosuhteet pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta ovat alueella hyvät. Pohjavesialueen katsotaan antoisuutensa ja muiden hydrogeologisten ominaisuuksiensa puolesta soveltuvan yhdyskuntien vedenhankintaan. Lisäksi alueella on E-luokan tarkoittama pohjavedestä suoraan riippuvainen, merkittävä, luonnontilainen ja muun lainsäädännön nojalla suojeltu maaekosysteemi. Pohjavesialue tulee siten luokitella 2E-luokkaan. Pohjavesialueen nimi on jatkossa Korouoma. Pohjavesialueen tunnus pysyy ennallaan. Korouoma B:n pohjavesialueen eteläpäässä tehtiin yksi maaperäkairaus, jonka perusteella aines on hiekkaa, soraa ja kivistä materiaalia. Kairauspisteeseen asennetusta havaintoputkesta tehdyn antoisuuspumppauksen perusteella pisteen antoisuus on noin 90 m 3 /d. Kairauspiste sijoitettiin aivan muodostuman reunaosiin, jotta se saatiin sijoitettua pohjavesialueen lähes kokonaan kattavan Natura-alueen ulkopuolelle. Tämä osa muodostumasta kuitenkin käsittää ohuempia, varsinaisesta harjumuodostumasta levinneitä kerrostumia. Kairauksen ja antoisuuspumppauksen perusteella ei siten saada kattavaa käsitystä koko muodostuman pohjavesiolosuhteista. Koko muodostuman antoisuus on suurempi kuin kairatun pisteen antoisuus, ja pohjavesialueen katsotaan siten soveltuvan yhdyskuntien vedenhankintaan. Alue tulee luokitella 2-luokkaan. Pohjavesialueelle annetaan uusi nimi, Lohijärvenkankaat, jotta se jatkossa erottuu paremmin Korouoma A:n pohjavesialueesta. Pohjavesialueen tunnus pysyy ennallaan.

49 Kuva 29. Korouoman pohjavesialueiden A ja B rajaukset ja kairauspisteen sijainti. 49/103

50 50/ Kuorikkikangas ( ) Tutkimusalueen kuvaus Kuorikkikankaan pohjavesialue sijoittuu itä-länsisuuntaiseen, kumpuilevaan muodostumaan, jonka itäpäässä on melko runsaasti dyynejä. Pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 1,1 km 2 ja pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen ala on 0,72 km 2. Alueen laskennallinen antoisuus on noin 390 m 3 /d. Pohjavesialue on luokiteltu III luokkaan. Maaperäselvitykset ja antoisuuspumppaukset Pohjavesialueen länsipään rinteen alapuolelle tehtiin yksi maaperäkairaus, PVP12. Kairauspisteessä maaperän aines oli hiekkaa 2,6 metrin paksuudelta ja sen alla alkoi soramoreenikerros, joka jatkui koko 8,6 metrin kairatulle syvyydelle saakka. Kairauspisteeseen asennettiin pohjaveden havaintoputki, jonka päästä mitattuna pohjavedenpinta oli 3,17 metrin syvyydessä, pääosin moreenikerroksessa. Havaintoputkesta yritettiin tehdä antoisuuspumppaus, mutta vettä ei riittänyt pumpattavaksi. Kairaustulokset on esitetty taulukossa 17 ja kairauspisteen sijainti kuvassa 30. Taulukko 17. Kuorikkikankaan kairaustulokset. PVP12, Kuorikkikangas ( ) Syvyys [m] Maalaji Hk SrMr Pohjavedenpinta putken päästä 3,17 m (putken pää maanpinnasta 0,4 m). Pohjavesipinta moreenikerroksessa. Johtopäätökset Kuorikkikankaalla tehdyn maaperäkairauksen perusteella pohjavesialueen länsipää sijoittuu moreenimuodostumaan, jonka pinnassa on ohut hiekkakerros. Kairauspisteeseen asennetusta pohjaveden havaintoputkesta yritettiin tehdä antoisuuspumppaus, mutta vesi ei riittänyt pumpattavaksi. Tulos on johdonmukainen kairaustuloksen kanssa, sillä pohjavesipinta on muodostumassa moreenikerroksessa. Maastotarkastelun perusteella alueen itäpää taas käsittää lähinnä tuulikerrostumia (dyyniselänteitä). Pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta oleellisia karkean, lajittuneen aineksen kerroksia on muodostumassa heikosti. Muodostuman todellinen antoisuus jää siten heikoksi. Olosuhteet pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta ovat muodostumassa siten heikot, eikä alueen katsota soveltuvan yhdyskuntien vedenhankintaan. Pohjavesialue voidaan siten poistaa luokituksesta.

51 Kuva 30. Kuorikkikankaan pohjavesialueen rajaus ja kairauspisteen sijainti. 51/103

52 52/ Kypäräniemi A ja B ( A ja B) Tutkimusalueen kuvaus Kypäräniemen pohjavesialueet A ja B sijoittuvat Posionjärven länsirannalle. Kypäräniemi A muodostaa alueen luoteispuoleisen osa, joka sijoittuu luode-kaakkosuuntaiseen harjumuodostumaan (kuva 31, vas.). Pienialaisempi Kypäräniemi B taas muodostaa alueen kaakkoispuoliskon ja sijoittuu Kypäräsaari-nimisen moreenimaisen kohouman kylkeen. Alueiden välissä on jokiuoma. Kypäräniemi A:n pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 1,44 km 2 ja pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen ala on 0,63 km 2. Alueen laskennallinen antoisuus on 345 m 3 /d. Kypäräniemi B:n pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 0,6 km 2 ja pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen ala on 0,22 km 2. Alueen laskennallinen antoisuus on noin 90 m 3 /d. Molemmat pohjavesialueet on luokiteltu III luokkaan. Maaperäselvitykset ja antoisuuspumppaukset Kypäräniemi A:n pohjavesialueella tehtiin yksi maaperäkairaus, PVP16, joka sijoittuu aivan alueen kaakkoispäähän. Kairauspiste sijaitsee pienellä, vanhalla kotitarveottamisalueella (kuva 31, oik.). Kairauspisteessä vuorottelivat soran ja kivisen aineksen kerrokset 7,8 metrin syvyydessä alkavaan peruskallionpintaan saakka. Kairauspisteeseen asennettiin pohjaveden havaintoputki, jonka päästä mitattuna pohjavedenpinta oli 2,07 metrin syvyydessä. Havaintoputkesta suoritetun antoisuuspumppauksen perusteella pisteen antoisuus on noin 180 m 3 /d. Kairaustulokset on esitetty taulukossa 18 ja kairauspisteen sijainti kuvassa 32. Taulukko 18. Kypäräniemi A:n kairaustulokset. PVP16, Hautalampi A ( ) Syvyys [m] Maalaji Sr Ki Sr Ki Sr Ka Pohjavedenpinta putken päästä 2,07 m (putken pää maanpinnasta 0,15 m). Antoisuuspumppaus 2,1 L/s eli 181 m 3 /d. Kypäräniemi B:n pohjavesialueella tehtiin maastotarkastelu. Alue poikkeaa A-alueesta ollen moreenimaisempi ja matalampi. Maastotarkastelun perusteella alue ei ole osa samaa muodostumakokonaisuutta kuin Kypäräniemi A. Olosuhteet pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta arvioitiin Kypäräniemi B:n pohjavesialueella olevan heikot. Lisäksi alue on pienialainen ja sen antoisuus jää siten heikoksi.

53 53/103 Kuva 31. Kypäräniemen luoteisosan kangasta (vas.) ja kaakkoispään vanhassa kotitarvemontussa sijaitseva kairauspaikka ja pohjaveden havaintoputki (oik.). Johtopäätökset Kypäräniemi A:n pohjavesialueella tehtiin yksi maaperäkairaus, jonka perusteella maaperän aines on karkeaa lajittunutta soraa sekä kivistä materiaalia. Kairauspisteeseen asennetusta pohjaveden havaintoputkesta tehdyn antoisuuspumppauksen perusteella pisteen antoisuus on vähintään noin 180 m 3 /d. Pohjavesialueen katsotaan sekä antoisuutensa että hydrogeologisten ominaisuuksiensa puolesta soveltuvan yhdyskuntien vedenhankintaan, ja se tulee siten luokitella 2-luokkaan. Alueen nimi on jatkossa Kypäräniemi. Alueen tunnus pysyy ennallaan. Kypäräniemi A:sta erillinen Kypäräniemi B:n pohjavesialue sijoittuu moreenimuodostumaan, ja olosuhteet pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta arvioitiin olevan alueella heikot. Alue on myös pienialainen ja siten sen antoisuus jää heikoksi. Kypäräniemi B:n ei katsota soveltuvan yhdyskuntien vedenhankintaan ja se voidaan poistaa luokituksesta.

54 Kuva 32. Kypäräniemen pohjavesialueiden A ja B rajaukset sekä kairauspisteen sijainti. 54/103

55 55/ Mäntyjärvi i B ( B) Tutkimusalueen kuvaus Mäntyjärvi i B:n pohjavesialue sijoittuu Mäntyjärven länsipuolella sijaitsevaan harjuselänteeseen, joka on pohjoisosastaan kapeahko ja muuttuu laakeammaksi kohti alueen keski- ja eteläosia. Pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 0,61 km 2 ja pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen pintaala on 0,33 km 2. Alueen laskennallinen antoisuus on noin 180 m 3 /d. Pohjavesialue on luokiteltu III luokkaan. Maaperäselvitykset ja antoisuuspumppaukset Pohjavesialueen pohjoispäässä tehtiin yksi maaperäkairaus, PVP25. Kairauspisteessä maaperän aines oli soraa ja kivistä ainesta 5,6 metrin syvyydessä alkavaan peruskallionpintaan saakka. Kairatessa ei havaittu pohjavettä, eikä pisteeseen siten asennettu pohjaveden havaintoputkea. Kairaustulokset on esitetty taulukossa 19 ja kairauspisteen sijainti kuvassa 33. Taulukko 19. Mäntyjärvi i B:n kairaustulokset. PVP25, Mäntyjärvi i B ( ) Syvyys [m] Maalaji Sr Ki Sr Ka Ei asennettu havaintoputkea. Pohjavesialueen pohjoispäässä on lähde, joka koostuu pienestä avolähteestä, tihkupinnasta ja siitä alkavasta pienestä lähdepurosta. Lähteestä tehdyn virtaamamittauksen mukaan lähteen antoisuus on melko heikko, ja jää reilusti alle 100 m 3 /d. Kesällä 2018 tehdyn inventoinnin mukaan lähteen luonnontila on kuitenkin muuttunut siten, ettei kohde täytä E-luokan merkittävyyden kriteereitä. Johtopäätökset Pohjavesialueen pohjoispäässä tehtiin yksi maaperäkairaus, jonka perusteella aines peruskallion päällä on soraa ja kiveä noin viiden metrin paksuudelta. Kairatessa ei havaittu pohjavettä, eikä kairauspisteeseen siten asennettu pohjaveden havaintoputkeakaan. Koska peruskallionpäälliset lajittuneen aineksen kerrokset jäävät alueella melko ohuiksi, ovat olosuhteet pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta heikot. Pohjavesialueen pohjoispäässä sijaitseva lähteen virtaama on heikko, eikä lähde myöskään täytä kesällä 2018 tehdyn inventoinnin mukaan E-luokan kriteerejä merkittävyyden osalta. On mahdollista, että kalliokynnykset jakavat pohjavesialueen useiksi pieniksi taskuiksi, jotka eivät ole hydrogeologisesti yhteydessä toisiinsa. Tämä selittää sen, että kairauspisteessä pohjavedenpintaa ei havaittu ollenkaan, mutta lähteen kohdalla pohjavettä taas purkautuu jonkin verran. Yksittäisten kalliopainaumiin muodostuneiden pohjavesiesiintymien antoisuudet jäävät heikoiksi (alle 100 m 3 /d). Pohjavesialueen ei katsota soveltuvan yhdyskuntien vedenhankintaan, ja se voidaan siten poistaa luokituksesta.

56 Kuva 33. Mäntyjärvi i B:n pohjavesialueen rajaus sekä kairauspisteen sijainti. 56/103

57 57/ Palokangas ( ) Tutkimusalueen kuvaus Palokankaan pohjavesialue sijoittuu suuren, Posion halki kulkevan itä-länsisuuntaisen saumaharjujakson varrelle. Pohjavesialueen kattama alue käsittää laajan ja geomorfologialtaan monimuotoisen kokonaisuuden, joka sisältää selänteitä, tasanteita, laajentumia ja runsaasti suppia sekä suppalampia. Muodostuman pinnassa on myös tuuli- ja rantakerrostumia. Pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 4,45 km 2 ja pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen ala on 3,05 km 2. Alueen laskennallinen antoisuus on noin 1670 m 3 /d. Pohjavesialue on luokiteltu III luokkaan. Alueen vieressä luoteen puolella sijaitsevat Saarilampi-Kettulampi B:n ja C:n pohjavesialueet ( B ja C), jotka on luokiteltu II luokkaan. Maaperäselvitykset ja antoisuuspumppaukset Palokankaan pohjavesialueella tehtiin yksi maaperäkairaus, PVP14, joka sijoittuu muodostuman länsiosaan. Kairauspisteessä maaperän aines oli 7,8 metrin syvyyteen saakka hienoa hiekkaa. Tämän alla alkoi lajittuneen soran kerros, joka jatkui ainakin 10,2 metrin syvyyteen saakka. Tätä syvemmälle ei kairattu, mutta lajittuneen soran kerrokset todennäköisesti jatkuvat vielä syvemmälle. Kairauspisteeseen asennettiin pohjaveden havaintoputki, jonka päästä mitattuna pohjaveden pinta oli 3,24 metrin syvyydessä. Havaintoputkesta suoritetun antoisuuspumppauksen perusteella pisteen antoisuus on vähintään noin 170 m 3 /d. Kairaustulokset on esitetty taulukossa 20 ja kairauspisteen sijainti kuvassa 34. Taulukko 20. Palokankaan kairaustulokset. PVP14, Palokangas ( ) Syvyys [m] Maalaji hhk Sr Pohjavedenpinta putken päästä 3,24 m (putken pää maanpinnasta 0,2 m). Antoisuuspumppaus 2 L/s eli 170 m 3 /d. Maasto- ja karttatarkastelujen perusteella Palokankaan ja Saarilampi-Kettulampi B:n ja C:n pohjavesialueet muodostavat hydrogeologisen kokonaisuuden, sillä harjuselänne jatkuu alueelta toiselle saumattomasti. Pohjavesialueet tulee siten yhdistää. Johtopäätökset Palokankaan pohjavesialueella tehtiin maaperäkairaus, jonka perusteella aines on muodostumassa hienoa hiekkaa ja soraa. Kerrospaksuudet ovat laajassa ja monimuotoisessa muodostumassa paljon kairattua syvyyttä paksummatkin. Kairauspisteeseen asennetusta pohjaveden havaintoputkesta tehdyn antoisuuspumppauksen perusteella pisteen antoisuus on noin 170 m 3 /d, ja koko muodostuman antoisuus on merkittävästi suurempikin. Olosuhteet pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta ovat muodostumassa hyvät. Pohjavesialue soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan ja se tulee luokitella 2-luokkaan. Palokankaan pohjavesialue muodostaa hydrogeologisen kokonaisuuden Saarilampi-Kettulampi B:n ja C:n ( B-C) pohjavesialueiden kanssa, jolloin alueet tulee yhdistää. Yhdistetyn alueen nimi on jatkossa Palokangas, ja sen uusi tunnus on

58 Kuva 34. Palokankaan ja Saarilampi-Kettulampi B:n ja C:n rajaukset sekä kairauspisteen sijainti. 58/103

59 59/ Peräkangas ( ) Tutkimusalueen kuvaus Peräkankaan pohjavesialue on osa suurta, geomorfologialtaan monimuotoista, Posion halki itä-länsisuunnassa kulkevaa saumaharjujaksoa. Peräkankaan kohdalla muodostuma käsittää harjuselänteitä, sivulaajentumia, harjukumpuja, sulamisvesiuomia ja lukuisia suppia. Muodostuman pinnassa on runsaasti ranta- ja tuulikerrostumia, ja alueen suuret dyyniselänteet ovat valtakunnallisesti arvokkaita tuulikerrostumia (TUURA). Pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 4,63 km 2 ja pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen ala on 3,66 km 2. Alueen laskennallinen antoisuus on noin 2010 m 3 /d. Pohjavesialue on luokiteltu III luokkaan. Maaperäselvitykset ja antoisuuspumppaukset Pohjavesialueella tehtiin yksi maaperäkairaus, PVP13, joka sijoittuu aivan muodostuman länsipäähän. Kairauspisteessä maaperän aines oli 7,4 metrin syvyyteen saakka hienoa hiekkaa, jonka alla oli hiekkaa 8,6 metrin syvyyteen saakka. Syvemmälle ei kairattu, mutta lajittuneen hiekan kerrokset todennäköisesti jatkuvat vielä huomattavasti syvemmällekin. Kairauspisteeseen asennettiin pohjaveden havaintoputki, jonka päästä mitattuna pohjavedenpinta oli 4,69 metrin syvyydessä. Havaintoputkesta yritettiin tehdä antoisuuspumppaus, mutta tuotto jäi melko vähäiseksi, noin 20 m 3 /d. Kairaustulokset on esitetty taulukossa 21 ja kairauspisteen sijainti kuvassa 35. Taulukko 21. Peräkankaan kairaustulokset. PVP13, Peräkangas ( ) Syvyys [m] Maalaji hhk Hk Pohjavedenpinta putken päästä 4,69 m (putken pää maanpinnasta 0,47 m). Johtopäätökset Peräkankaan pohjavesialueella tehtiin yksi maaperäkairaus, joka sijoittuu laajan muodostuman länsirajan tuntumaan. Kairauspisteessä maaperän aines oli koko kairatulta 8,6 metrin syvyydeltä hienoa hikkaa ja hiekkaa. Antoisuuspumppauksen avulla ei saatu kattavaa käsitystä pisteen antoisuudesta, sillä vettä saatiin pumpattua noin 20 m 3 /d verran. Tulokseen voi vaikuttaa havaintoputken siiviläosan toimintavirhe, ja myös se, että kairauspiste sijaitsee muodostuman lievealueella, melko kaukana muodostuman varsinaisesta ydinosasta. Tämän vuoksi kairauksen ei voida katsoa edustavan kattavasti koko muodostuman pohjavesiolosuhteita. Laajassa ja geologialtaan monimuotoisessa muodostumassa olosuhteet pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta ovat kuitenkin hyvät, sillä muodostuman lievealueelle sijoittuvassa kairauspisteessäkin lajittuneen hiekan kerrokset ovat paksut. Pohjavesialueen laskennallinen antoisuus on suuri, ja alueen katsotaan soveltuvan yhdyskuntien vedenhankintaan. Pohjavesialue tulee siten luokitella 2-luokkaan.

60 Kuva 35. Peräkankaan pohjavesialueen rajaus ja kairauspisteen sijainti. 60/103

61 61/ Ryönäkangas ( ) Tutkimusalueen kuvaus Ryönäkankaan pohjavesialue sijoittuu laakeaan deltamuodostumaan, joka liittyy suurempaan, itälänsisuuntaiseen harjujaksoon. Muodostuma kohoaa ympäristöstään noin 5-10 metriä, ja sen pinnassa on rantakerrostumia. Pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 3,45 km 2 ja pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen ala on 2,59 km 2. Alueen laskennallinen antoisuus on noin 1420 m 3 /d. Pohjavesialue on luokiteltu III luokkaan. Maaperäselvitykset ja antoisuuspumppaukset Pohjavesialueella tahtiin yksi maaperäkairaus, PVP10, joka sijoittuu alueen eteläosaan. Maaperän aines oli kairauspisteessä pinnassa hiekkaa ja kiveä, ja sen alla soraa kahdeksan metrin syvyydessä alkavaan peruskallionpintaan saakka. Kairauspisteeseen asennettiin pohjaveden havaintoputki, jonka päästä mitattuna pohjavedenpinta oli 3,16 metrin syvyydessä. Havaintoputkesta suoritettiin antoisuuspumppaus, jonka perusteella pisteen antoisuus on noin 120 m 3 /d. Kairaustulokset on esitetty taulukossa 22 ja kairauspisteen sijainti kuvassa 36. Taulukko 22. Ryönäkankaan kairaustulokset. PVP10, Ryönäkangas ( ) Syvyys [m] Maalaji Hk Ki Sr Ka Pohjavedenpinta putken päästä 3,16 m (putken pää maanpinnasta 0,55 m). Antoisuuspumppaus 1,5 L/s eli noin 123 m 3 /d. Johtopäätökset Ryönäkankaan pohjavesialue sijoittuu laakeaan deltamuodostumaan, jonka eteläosaan tehtiin yksi maaperäkairaus. Sen perusteella maaperän aines koostuu pinnassa hiekasta ja syvemmällä sorasta, joka ulottuu kahdeksan metrin syvyydessä alkavaan peruskallionpintaan saakka. Kairauspisteeseen asennetusta pohjaveden havaintoputkesta tehdyn antoisuuspumppauksen perusteella pisteen antoisuus on vähintään noin 120 m 3 /d. Olosuhteet pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta ovat alueella hyvät, ja alueen katsotaan soveltuvan yhdyskuntien vedenhankintaan. Pohjavesialue tulee siten luokitella 2-luokkaan.

62 Kuva 36. Ryönäkankaan pohjavesialueen rajaus ja kairauspisteen sijainti. 62/103

63 63/ Valkeaisenkangas ( ) Tutkimusalueen kuvaus Valkeaisenkankaan pohjavesialue sijoittuu kumpuilevaan, pääosin hiekkavaltaista ainesta sisältävään muodostumaan, jossa on deltamaisia piirteitä. Muodostuman pinnassa on myös ranta- ja tuulikerrostumia. Pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 2,39 km 2 ja pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen ala on 1,37 km 2. Alueen laskennallinen antoisuus on noin 750 m 3 /d. Pohjavesialue on luokiteltu III luokkaan. Maaperäselvitykset ja antoisuuspumppaukset Pohjavesialueella tehtiin kaksi maaperäkairausta, PVP21 ja PVP22. Kairaustulokset on esitetty taulukossa 23 ja kairauspisteiden sijainnit kuvassa 38. Pohjavesialueen itäosaan sijoittuvassa kairauspisteessä PVP21 maaperän aines oli kahdeksan metrin syvyyteen saakka hienoa hiekkaa ja sen alla 13,4 metrin syvyyteen saakka hienoainespitoista. Syvemmälle ei kairattu. Kairauspisteeseen ei hienoaineksen suuren määrän vuoksi asennettu pohjaveden havaintoputkea. Pohjavesialueen länsiosaan sijoittuvassa kairauspisteessä PVP22 maaperän aines oli 8,4 metrin syvyyteen saakka hienoa hiekkaa ja sen alla soraa 11,6 metrin syvyyteen saakka. Tätä syvemmälle ei kairattu. Kairauspisteeseen asennettiin pohjaveden havaintoputki, jonka päästä mitattuna pohjavedenpinta oli 5,31 metrin syvyydessä. Havaintoputkesta suoritettiin antoisuuspumppaus, jonka perusteella pisteen antoisuus on noin 155 m 3 /d. Taulukko 23. Valkeaisenkankaan kairaustulokset. PVP21, Valkeaisenkangas ( ) PVP22, Valkeaisenkangas ( ) Syvyys [m] Maalaji Syvyys [m] Maalaji hhk 0-8,4 hhk SiHk 8,4-11,6 Sr Ei asennettu havaintoputkea. Aines liian hienojakoista ja savista. Pohjavedenpinta putken päästä 5,31 m (putken pää maanpinnasta 0,25 m). Antoisuuspumppaus teholla 1,8 L/s eli 155 m 3 /d. Pohjavesialueen itäosassa, suon laidassa on lähteikköjä, jotka koostuvat avolähteistä, tihkupinnoista ja lähdepuroista (kuva 37). Lähteet myös purkavat pohjavettä suohon. Pohjavesivaikutteisuutta ilmentävässä sammallajistossa esiintyvät mm. hetehiirensammal, hetesirppisammal, hetekuirisammal, kinnassammalet ja erilaiset lehväsammalet. Lähteet ovat kesällä 2018 tehdyn inventoinnin perusteella E-luokan tarkoittamia pohjavedestä suoraan riippuvaisia, luonnontilaisia, merkittäviä ja muun lainsäädännön nojalla suojeltuja maaekosysteemejä.

64 64/103 Kuva 37. Valkeaisenkankaan pohjavesialueen itäosassa, suon laidassa on lähteikköalue, joka koostuu useista pienemmistä lähdealtaasta sekä niiden välisistä tihkupinnoista ja lähdepuroista. Johtopäätökset Valkeaisenkankaan pohjavesialueella tehtiin kaksi maaperäkairausta, joista alueen itäpäähän sijoittuvassa kairauspisteessä aines oli hienoa hiekkaa ja muutoinkin hienoainespitoista. Kairauspisteeseen ei siksi asennettu pohjaveden havaintoputkea. Alueen länsipäähän sijoittuvassa kairauspisteessä aines oli myös pinnassa hienoa hiekkaa, mutta sen alla oli soraa. Kairauspisteeseen asennetusta pohjaveden havaintoputkesta suoritettiin antoisuuspumppaus, jonka perusteella pisteen antoisuus on vähintään noin 155 m 3 /d. Pohjavesiolosuhteet vaihtelevat siten muodostuman alueella, mutta varsinkin länsiosassa olosuhteet pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta ovat hyvät, ja alue soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan. Pohjavettä kuitenkin muodostuu myös alueen itäosassa, mikä näkyy muodostuman ja suon reunaan muodostuneina lähteikköinä. Lähteiköt ovat kesällä 2018 tehdyn inventoinnin perusteella E-luokan tarkoittamia pohjavedestä suoraan riippuvaisia, luonnontilaisia, merkittäviä ja muun lainsäädännön nojalla suojeltuja maaekosysteemejä. Pohjavesialue tulee siten luokitella 2E-luokkaan.

65 Kuva 38. Valkeaisenkankaan pohjavesialueen rajaus ja kairauspisteiden sijainnit. 65/103

66 66/ Välikangas A ja B ( A ja B) Tutkimusalueen kuvaus Välikankaan pohjavesialueet A ja B sijoittuvat laajaan harjumuodostumaan, joka käsittää selänteitä, suppamaastoa ja harjulaajentumia. Välikangas A muodostaa alueen laajemman eteläosan ja Välikangas B pienempialaisen pohjoisosan. Pohjavesialueiden A ja B välissä on kapea suoalue, jota kohti pohjavettä purkautuu. Pohjavesialueet sijoittuvat kahden vesistön (Laukkujärvi ja Hietajärvi) väliin, ja muodostuman reunaosissa on hiekkarantoja. Molemmat pohjavesialueet on luokiteltu III luokkaan. Välikangas A:n kokonaispinta-ala on 1,89 km 2 ja pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen ala on 1,29 km 2. Pohjavesialueen laskennallinen antoisuus on noin 700 m 3 /d. Välikangas B:n pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 0,5 km 2 ja pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen ala on 0,21 km 2. Pohjavesialueen laskennallinen antoisuus on noin 115 m 3 /d. Maaperäselvitykset ja antoisuuspumppaukset Välikangas A:n pohjavesialueella tehtiin yksi maaperäkairaus, PVP7, joka sijoittuu alueen itäosaan (kuva 39). Kairauspisteessä maaperän aines oli pinnassa hiekkaa 3,2 metrin syvyyteen saakka ja tämän alla soraa 10,4 metrin syvyyteen saakka. Tätä syvemmälle ei kairattu. Kairauspisteeseen asennettiin pohjaveden havaintoputki, jonka päästä mitattuna pohjavedenpinta oli 2,57 metrin syvyydessä. Havaintoputkesta ei tehty antoisuuspumppausta, koska kairauspisteen lähellä sijaitsevan kirkasvetisen ja erittäin syvän lähdelammen (Pikkulampi) kautta purkautuvan pohjaveden määrä ylittää 100 m 3/ d. Kairaustulokset on esitetty taulukossa 24 ja kairauspisteen sijainti kuvassa 41. Taulukko 24. Välikankaan kairaustulokset. PVP7, Välikangas ( ) Syvyys [m] Maalaji Hk Sr Pohjavedenpinta putken päästä 2,57 m (putken pää maanpinnasta 0,8 m). Kuva 39. Välikankaan kairauspiste ja siihen asennettu pohjaveden havaintoputki sijaitsee suppakuopassa. Välikangas B:n alueella ei ollut mahdollista tehdä maaperäkairauksia alueen huonon saavutettavuuden vuoksi. Alueella tehtiin kuitenkin maastotarkastelu, jonka perusteella pohjavesialueiden A ja B välinen suoalue on melko pieni, eikä sen katsota katkaisevan hydrogeologista kokonaisuutta. Lajittuneen aineksen kerrokset jatkuvat suon allakin. Pohjavettä purkautuu suoalueelle ja sitä kautta edelleen Laukkujärveen (kuva 40). Harjuselänne on Välikangas B:n alueella korkea ja paikoin jyrkkäreunainen, ja pohjavesiolosuhteiden arvioitiin olevan Välikangas B:n alueella yhtä hyvät kuin Välikangas A:n alueellakin.

67 67/103 Kuva 40. Välikangas A:n ja B:n pohjavesialueiden välissä laakea suoalue, jonka itäreunassa on hiekkaranta. Taustalla kohoaa Välikangas B:n harjuselänne. Pohjavettä purkautuu hiekkarannan reunasta Laukkujärveen. Johtopäätökset Välikangas A:n pohjavesialueen itäosassa tehtiin yksi maaperäkairaus, jonka perusteella aines on muodostumassa hiekkaa ja soraa, ja kerrospaksuudet ovat suuret. Myös maastotarkastelun perusteella muodostuma kohoaa selvästi ympäristöstään. Kairauspisteeseen asennettiin pohjaveden havaintoputki, mutta antoisuuspumppausta ei katsottu tarpeelliseksi tehdä, koska läheisen pohjavesilammen (Pikkulampi) kautta purkautuvan pohjaveden määrä ylittää 100 m 3 /d. Välikangas B:n alueella tehtiin maastotarkasteluja, joiden perusteella alue liittyy selvästi samaan hydrogeologiseen kokonaisuuteen Välikangas A:n pohjavesialueen kanssa. Pohjavesialueet tulee siten yhdistää. Yhdistetty pohjavesialue luokitellaan 2-luokkaan. Alueen nimi on jatkossakin Välikangas, ja sen uusi tunnus on

68 Kuva 41. Välikankaan pohjavesialueiden A ja B rajaukset ja kairauspisteen sijainti. 68/103

69 69/ MAATUTKALUOTAUKSET 4.1 Eteläsaari ( ) Tutkimusalueen kuvaus Eteläsaaren pohjavesialue koostuu itä-länsisuuntaisesta, melko matalasta selänneosasta, joka vaikuttaa paikoin katkeilevalta. Korkeimmalle selänne kohoaa länsipäässä Eteläsaaren kohdalla. Pohjavesialueeseen kuuluu lisäksi itä-länsisuuntaiseen selänteeseen kannaksella liittyvä, luode-kaakkosuuntainen Parakkasaari, joka on kauttaaltaan matala ja laakea. Pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 1,88 km 2 ja pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen ala on 1,0 km 2. Alueen laskennallinen antoisuus on noin 550 m 3 /d. Pohjavesialue on luokiteltu III luokkaan. Maatutkaluotaukset ja maastotarkastelut Pohjavesialueella tehtiin maastotarkastelu ja luodattiin neljä maatutkalinjaa, jotka sijoittuvat Parakkasaaren alueelle. Linjojen sijainnit on esitetty kuvassa 42. Maatutkaluotausten perusteella kerrospaksuudet ovat muodostumassa melko ohuet. Pohjavedenpinta näkyy tutkaprofiileissa lähinnä ranta-alueella linjoilla F231 ja F232. Lisäksi linjalla F230 havaittiin mahdollinen rannan suuntainen kallio, joskin tulkinta on epävarma. Parakkasaaren luoteispuoliskon (Pohjassaari) alueella aines on ainakin pinnassa erittäin hienoainespitoista. Pinnassa on paikoin myös soistumaa. Maatutkaluotausten perusteella ei myöskään havaittu paksuja lajittuneen aineksen kerroksia. Maastotarkastelun yhteydessä tehdyt havainnot tukevat maatutkaluotausten tulkintoja. Kerrospaksuudet ovat pääosin ohuita, ja aines hienojakoista. Pohjavesialueella Parakkasaaren kaakkoisosassa aines saattaa olla jonkin verran lajittuneempaa kuin luoteisosassa, mutta kerrospaksuudet jäävät tälläkin alueella ohuiksi. Itä-länsisuuntaisen selänteen (Eteläsaari) kohdalla muodostuma kohoaa selvästi ympäristöstään, mutta tämäkin kohouma on pienialainen. Johtopäätökset Eteläsaaren pohjavesialueella tehtiin maatutkaluotauksia ja maastotarkastelu. Kerrospaksuudet ovat muodostumassa pääosin ohuet, ja aines on melko hienojakoista ja huonosti lajittunutta. Muodostumassa on pienialaisia alueita, joilla pohjavesiolosuhteet voivat olla kohtuulliset, esimerkiksi itälänsisuuntaisen kohouman (Eteläsaari) alueella. Nämä alueet jäävät pienialaisiksi ja toisistaan irrallisiksi. Pohjavesialueen laskennallinen antoisuus on lähes 550 m 3 /d, mutta alueen hydrogeologiset olosuhteet huomioiden antoisuus on kuitenkin paljon pienempi. Olosuhteet pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta arvioitiin heikoiksi, sillä kerrospaksuudet ovat pääosin ohuet ja aines hienojakoista. Pohjavesialueen ei katsota soveltuvan yhdyskuntien vedenhankintaan, ja se voidaan siten poistaa luokituksesta.

70 Kuva 42. Eteläsaaren pohjavesialueella luodattujen maatutkalinjojen sijainnit. 70/103

71 71/ Hirsiniemi ( ) Tutkimusalueen kuvaus Hirsiniemen pohjavesialue sijoittuu pitkään, itä-länsisuuntaiseen harjujaksoon, joka pohjavesialueen kohdalla on kerrostunut järvialtaan keskelle. Muodostuma käsittää korkean ja paikoin jyrkkärinteisen harjuselänteen sekä siihen liittyviä laajentumia, tasanteita ja lukuisia suppia. Muodostuman länsipäässä pinnassa on runsaasti lohkareita. Pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 5,01 km 2 ja pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen ala on 2,77 km 2. Pohjavesialueen laskennallinen antoisuus on noin 1520 m 3 /d. Alue on luokiteltu III luokkaan. Maatutkaluotaukset ja maastotarkastelut Hirsiniemen pohjavesialueella luodattiin viisi maatutkalinjaa, jotka sijoittuvat alueen länsipuoliskoon. Linjojen sijainnit on esitetty kuvassa 44. Maastotarkasteluja on alueella tehty vuosina 2017 ja 2018 ja ne kattavat lähes koko alueen pituussuunnassa. Maatutkaluotausten perusteella muodostuman kerrospaksuudet ovat huomattavat, paikoin yli 20 metriä. Suurista kerrospaksuuksista johtuen pohjavedenpinta näkyy profiileissa selkeimmin vain muodostuman reunaosissa, jossa pohjavedenpinnan yläpuolinen maapeite on ohuempi. Muodostuman aines on karkeaa lajittunutta soraa ja hiekkaa. Maastotarkastelun perusteella varsinkin muodostuman pintaosissa esiintyy myös paikoin kivisyyttä (kuva 43). Kuva 43. Harjuslänteen pintaosissa esiintyy paikoin kivisyyttä. Johtopäätökset Hirsiniemen pohjavesialue sijoittuu itä-länsisuuntaiseen harjumuodostumaan, joka erottuu selvästi ympäristöstään. Pohjavesialueella tehtyjen maatutkaluotausten ja maastotarkastelujen perusteella muodostuman aines on karkeaa ja lajittunutta ja kerrospaksuudet huomattavan suuret. Olosuhteet pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta ovat alueella hyvä, ja se soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan. Pohjavesialue tulee siten luokitella 2-luokkaan.

72 Kuva 44. Hirsiniemen pohjavesialueella luodattujen maatutkalinjojen sijainnit. 72/103

73 73/ Iso-Aimojärvi A ja B ( A ja B) Tutkimusalueen kuvaus Iso-Aimojärven pohjavesialueet A ja B ovat osa isoa, kalliomurrokseen kerrostunutta harjujaksoa. Muodostuma käsittää korkean ja jyrkkärinteisen harjuselänteen sekä siihen liittyvän suuren harjulaajentuman. Muodostumassa on useita suppia ja pinnassa tuuli- ja rantakerrostumia. Muodostuma kuuluu Korouoman-Jaakonkankaan harjujensuojeluohjelma-alueeseen (HSO). Iso-Aimojärvi A:n pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 5,04 km 2 ja pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen ala on 3,85 km 2. Pohjavesialueen laskennallinen antoisuus on noin 2110 m 3 /d. Iso- Aimojärvi B:n pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 1,68 km 2 ja pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen ala on 1,01 km 2. Pohjavesialueen laskennallinen antoisuus on noin 550 m 3 /d. Molemmat pohjavesialueet on luokiteltu III luokkaan. Maatutkaluotaukset ja maastotarkastelut Iso-Aimojärvi A:n ja B:n pohjavesialueilla luodattiin yhteensä 19 maatutkalinjaa, jotka sijoittuvat A- alueella muodostuman eri osiin ja kattavat alueen B lähes kokonaan. Linjojen sijainnit on esitetty kuvassa 46. Maatutkaluotausten perusteella aines on Iso-Aimojärvi A:n alueella kulkevan harjuytimen kohdalla erittäin karkeaa ja kivistä. Kiviä ja lohkareita on tällä alueella runsaasti myös muodostuman pinnassa (kuva 45). Toisaalta aluekokonaisuuden reuna-alueilla aines saattaa olla hyvinkin hienoainespitoista, jota tutkapulssi ei kunnolla läpäise. Vastaavasti myös kerrospaksuudet vaihtelevat alueella paljon: muodostuman keskeisissä osissa kerrospaksuudet ovat huomattavan suuria (yli 30 metriä), kun taas reunaosissa vain muutaman metrin. Pohjavesipinta näkyi profiileissa paikoin. Kuva 45. Iso-Aimojärvi A:n koillisosassa luodekaakkosuuntaisesti kulkeva harjuselänne on korkea ja jyrkkärinteinen. Sen pinnassa on myös runsaasi kiviä ja lohkareita. Johtopäätökset Maatutkaluotausten ja maastotarkastelujen perusteella Iso-Aimojärven pohjavesialueet sijoittuvat geologialtaan monimuotoiseen muodostumaan, jonka kerrospaksuudet ovat paikoin huomattavan suuret. Aines vaihtelee harjun ydinosien erittäin karkeasta ja kivisestä lievealueiden hienoainespitoiseen hiekkaan. Iso-Aimojärven pohjavesialueet A ja B sijoittuvat samaan hydrogeologiseen kokonaisuuteen Jaakonkangas A:n ja B:n ( A ja B) pohjavesialueiden kanssa (ks. kappale 3.8), ja alueet tulee siten yhdistää. Yhdistetyn alueen nimi on Iso-Aimojärvi, ja sen uusi tunnus on (kuva 18, kappale 3.8). Olosuhteet pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta ovat yhdistetyllä pohjavesialueella hyvät, ja alue tulee siten luokitella 2-luokkaan.

74 Kuva 46. Iso-Aimojärvi A:n ja B:n pohjavesialueilla luodattujen maatutkalinjojen sijainnit. 74/103

75 75/ Kokkovaara ( ) ja Pyörreselänkangas ( ) Tutkimusalueen kuvaus Kokkovaaran ja Pyörreselänkankaan pohjavesialueet ovat osa Posiota halkovaa itä-länsisuuntaista saumaharjujaksoa. Pohjavesialueet käsittävät laajan, ympäristöstään paikoin yli 20 metriä kohoavan harjualueen, johon liittyy selännemuotoja, suppia ja tasanteita. Lisäksi muodostuman pinnassa on tuuli- ja rantakerrostumia. Molempien pohjavesialueiden keskiosan suurimpiin suppiin on muodostunut lampia, jotka ovat pohjavesivaikutteisia. Kokkovaaran pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 3.31 km 2 ja pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen ala on 2,23 km 2. Alueen laskennallinen antoisuus on noin 1220 m 3 /d. Pyörreselänkankaan pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 4,5 km 2 ja pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen ala on 3,33 km 2. Alueen laskennallinen antoisuus on noin 1820 m 3 /d. Molemmat pohjavesialueet on luokiteltu III luokkaan. Maatutkaluotaukset ja maastotarkastelut Kokkovaaran ja Pyörreselänkankaan pohjavesialueilla luodattiin yhteensä kahdeksan maatutkalinjaa, joista seitsemän sijoittuu Kokkovaaran alueelle ja yksi Kokkovaaran ja pyörreselänkankaan rajamaastoon. Linjojen sijainnit on esitetty kuvassa 49. Maatutkaluotausten mukaan Kokkovaaran alueella kerrospaksuudet ovat suuret, vähintään noin metriä. Pohjatasoa ei maatutkan avulla tavoitettu, joten kerrospaksuudet voivat olla tätä suuremmatkin. Muodostuman aines on Kokkovaaran pääselänteen alueella karkeaa (linja F221), samoin muodostuman itäpäässä (linja F219). Muutoin aines on hiekkavaltaista. Kokkovaaran alueella on muutamia erittäin kirkasvetisiä lampia, jotka todennäköisesti ovat voimakkaasti pohjavesivaikutteisia (kuva 47). Iso Kokkolammen pohjoispuolisen maatutkalinjan F226 profiilissa näkyy pohjavedenpinta. Kuva 47. Kokkovaaran pohjavesialueella on kirkasvetisiä lampia, jotka todennäköisesti ovat voimakkaasti pohjavesivaikutteisia. Kuva on otettu Iso Kokkolammen länsipäästä. Maastotarkastelun perusteella pohjavesiolosuhteet ovat Pyörreselänkankaan pohjavesialueella samantapaiset kuin Kokkovaaran alueella. Aines on tälläkin alueella pääosin hiekkavaltaista. Harjuselänne on Pyörreselänkankaalla hieman tasoittuneempi kuin Kokkovaaran alueella. Laakeahkon muodostuman pinnassa on runsaasti tuuli- ja rantakerrostumia (kuva 48). Pyörreselänkankaan keskiosassa sijaitsevat Kuumalammit ovat kirkasvetisiä ja todennäköisesti pohjavesivaikutteisia. Pohjavesialueiden rajalla tehdyn maatutkaluotauksen mukaan pohjavesialueet liittyvät hydrogeologisesti

76 76/103 samaan kokonaisuuteen. Pohjavesialueiden rajalla luodatussa maatutkaprofiilissa (linja F236) pohjaveden pinta näkyy yhtenäisenä molemmilla pohjavesialueilla. Pyörreselänkankaan länsipäässä muodostuma jatkuu yhtenäisenä nykyisen pohjavesialuerajauksen ulkopuolella (Kurenniemi). Kuva 48. Pyörreselänkankaan pohjavesialueella harjuselänne on tasoittuneempi kuin Kokkovaaran alueella. Muodostuman pinnassa on ranta- ja tuulikerrostumia. Johtopäätökset Kokkovaaran ja Pyörreselänkankaan pohjavesialueilla tehtyjen maatutkaluotausten ja maastotarkastelujen perusteella kerrospaksuudet ovat alueella huomattavan paksut ja aines pääosin hiekkavaltaista. Karkeamman aineen kerrostumia esiintyy etenkin harjun pääselänteen alueella. Pohjavesialueet muodostavat hydrogeologisen kokonaisuuden, ja alueet tulee siten yhdistää. Rajausta on syytä tarkistaa Pyörreselänkankaan länsipään osalta, jossa muodostuma jatkuu selvästi yhtenäisenä vielä länttä kohti nykyisen rajauksen ulkopuolelle (Kurenniemi). Ehdotettu yhdistettyjen pohjavesialueiden tarkistettu rajaus on esitetty kuvassa 50. Olosuhteet pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta ovat hyvät, ja yhdistetyn pohjavesialueen katsotaan soveltuvan yhdyskuntien vedenhankintaan. Pohjavesialue tulee siten luokitella 2-luokkaan. Yhdistetyn alueen nimi on Pyörrelänkangas, ja sen uusi tunnus on

77 Kuva 49. Kokkovaaran ja Pyörreselänkankaan pohjavesialueilla luodattujen maatutkalinjojen sijainnit. 77/103

78 78/103 Kuva 50. Yhdistetyn alueen ehdotettu uusi rajaus, joka ulottuu lännessä hieman vanhaa rajausta pidemmälle.

79 79/ Livojoki A, B ja C ( A, B ja C) Tutkimusalueen kuvaus Livojoen pohjavesialueet A, B ja C ovat kerrostuneet Livojokilaaksoon siten, että Livojoki A sijaitsee joen kaakkoispuolella ja B ja C luoteispuolella. Livojoki A muodostaa laajan kokonaisuuden, jonka joenpuoleinen selänne on jyrkkä ja siinä esiintyy runsaasti suppia. Selänteen alapuolella on myös lähteitä ja lähteikköjä. Kaakkoa kohti muodostuma muuttuu laakeammaksi, kumpu- ja kuoppamaastoksi (kuva 51). Kapeammat Livojoki B ja C sijaitsevat jokiuoman länsipuolella. Kaikki kolme pohjavesialuetta on luokiteltu III luokkaan. Pohjavesialueiden kokonaispinta-alat ja pohjaveden varsinaisten muodostumisalueiden alat sekä laskennalliset antoisuudet on esitetty alla: Pohjavesialue Kokonaispinta-ala Muodostumisalueen pinta-ala Laskennallinen antoisuus Livojoki A 6,73 km 2 4,99 km m 3 /d Livojoki B 1,03 km 2 0,3 km m 3 /d Livojoki C 1,66 km 2 1,0 km m 3 /d Kuva 51. Livojoki A:n pohjavesialueen laakeampaa osaa, joka käsittää loivamuotoisia kumpuja. Maatutkaluotaukset ja maastotarkastelut Livojoki A:n pohjavesialueella luodattiin neljä maatutkalinjaa, joiden sijainnit on esitetty kuvassa 52. Tutkausten perusteella lajittuneen aineksen kerrokset ovat varsinkin jokivarressa huomattavan paksuja. Aines on muodostuman pintaosissa hiekkavaltaista. Pohjavedenpintaa ei tutkausten perusteella pystytty havaitsemaan, sillä kerrospaksuudet olivat niin suuret. Livojoki A:n pohjavesialueella on lisäksi tehty lähdeinventointi kesällä Inventoidut kohteet sijaitsevat muodostuman jyrkän pohjoisrinteen alapuolella, Livojoen varressa. Inventoinnin perusteella alueella on useampia lähteikköjä, jotka käsittävät avolähteitä, tihkupintoja ja pieniä lähdepuroja. Lajisto on monipuolista ja pohjavesivaikutteisuutta ilmentävät mm. sirppihuurresammal, purolähdesammal, kinnassammalet ja erilaiset lehväsammalet. Alueella esiintyy myös runsaasti pohjanhorsmaa. Lähteiköt ovat E-luokan tarkoittamia pohjavedestä suoraan riippuvaisia, luonnontiaisia, merkittäviä ja muun lainsäädännön nojalla suojeltuja maaekosysteemejä.

80 80/103 Livojoki B:n ja C:n alueilla luodattiin yhteensä kolme maatutkalinjaa, joista yksi kulkee alueiden rajalla Livojokea kohti. Linjojen sijainnit on esitetty kuvassa 52. Aines on molemmilla alueilla moreenimaista, mikä havaittiin myös maastotarkastelun yhteydessä. Peruskallionpinta on myös lähellä maanpintaa, ja erityisen selkeästi kalliopinta erottuu pohjavesialueiden rajalla sijaitsevan linjan (F111) profiilissa. Johtopäätökset Maatutkaluotauksien ja maastotarkastelun perusteella olosuhteet pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta ovat Livojoki A:n alueella hyvät. Pohjavesialueen katsotaan siten soveltuvan yhdyskuntien vedenhankintaan. Kesällä 2018 tehdyn inventoinnin mukaan pohjavesialueella on lisäksi E-luokan tarkoittamia pohjavedestä suoraan riippuvaisia, luonnontiaisia, merkittäviä ja muun lainsäädännön nojalla suojeltuja maaekosysteemejä. Pohjavesialue tulee siten luokitella 2E-luokkaan. Jatkossa pohjavesialueen nimi on pelkkä Livojoki. Livojoki B:n ja C:n pohjavesialueilla tehtyjen maatutkaluotausten ja maastotarkastelujen perusteella kummallakin pohjavesialueella aines on moreenimaista ja kallionpinta hyvin lähellä maanpintaa. Kerrospaksuudet jäävät alueella ohuiksi, ja olosuhteet pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta ovat alueilla heikot. Pohjavesialueiden ei katsota soveltuvan yhdyskuntien vedenhankintaan, ja ne voidaan siten poistaa luokituksesta.

81 Kuva 52. Livojoki A:n, B:n ja C:n pohjavesialueilla luodattujen maatutkalinjojen sijainnit. 81/103

82 82/ Porosaari ( ) Tutkimusalueen kuvaus Porosaaren pohjavesialue sijoittuu itä-länsisuuntaiseen harjumuodostumaan, joka käsittää paikoin kumpumaisia selänteitä ja suppia. Muodostuma kohoaa selvästi ympäristöstään. Pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 1,61 km2 ja pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen ala on 0,88 km2. Alueen laskennallinen antoisuus on noin 480 m3/d. Pohjavesialue on luokiteltu III luokkaan. Maatutkaluotaukset ja maastotarkastelut Pohjavesialueella luodattiin yksi maatutkalinja, joka sijoittuu alueen itäpuoliskoon. Linjan sijainti on esitetty kuvassa 54. Lisäksi koko pohjavesialueella tehtiin maastotarkasteluja. Maatutkaluotauksen perusteella aines on muodostuman itäosassa melko karkeaa. Kerrospaksuudet ovat alueella suuret, mahdollisesti jopa 20 metriä. Suurista kerrospaksuuksista johtuen pohjavedenpintaa ei havaittu muodostuman keskiosissa. Rannan läheisyydessä kerrospaksuudet ovat ohuemmat, ja tällä alueella myös pohjavedenpinta näkyy maatutkaprofiileissa. Maastotarkastelun perusteella muodostuman aines on pintaosissa pääosin hiekkavaltaista, varsinkin muodostuman itäosassa. Lisäksi jonkin verran esiintyy pintakivisyyttä. Maastotarkastelun perusteella aines on muodostuman länsiosan pintaosissa hieman huonommin lajittunutta kuin itäosassa. Kerrospaksuudet ovat myös länsiosassa suuret ja muodostuma kohoaa selvästi ympäristöstään (kuva 53). Johtopäätökset Kuva 53. Harjuselänne kohoaa selvästi ympäristöstään myös muodostuman länsipäässä. Porosaaren pohjavesialueella tehtyjen maatutkaluotausten ja maastotarkastelujen perusteella kerrospaksuudet ovat alueella suuret, ja aines pääosin karkeahkoa ja lajittunutta. Olosuhteet pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta ovat alueella hyvät, ja alueen katsotaan soveltuvan yhdyskuntien vedenhankintaan. Pohjavesialue tulee siten luokitella 2-luokkaan.

83 Kuva 54. Porosaaren pohjavesialueella luodatun maatutkalinjan sijainti. 83/103

84 84/ Tervakangas-Juutisenniemi ( ) Tutkimusalueen kuvaus Tervakangas-Juutisenniemen III luokan pohjavesialue sijoittuu murroslaaksoon kerrostuneeseen, itä-länsisuuntaiseen harjujaksoon. Alue käsittää korkean selänteen, joka alueen keskiosassa kulkee kapeana kahden vesistön välissä, ja laajenee molemmissa päissä (kuva 55). Laajentumaosissa on melko runsaasti suppia. Muodostuman pinnassa on runsaasti kiviä ja lohkareita. Pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 2,32 km 2 ja pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen ala on 1,3 km 2. alueen laskennallinen antoisuus on noin 710 m 3 /d. Maatutkaluotaukset ja maastotarkastelut Pohjavesialueella luodattiin neljä maatutkalinjaa, jotka sijoittuvat alueen länsi- ja keskiosiin. Linjojen sijainnit on esitetty kuvassa 56. Maatutkaluotausten perusteella muodostuman aines on karkeaa ja soravaltaista harjuselänteen ja harjuytimen kohdalla ja hiekkavaltaista lievealueilla. Muodostumassa esiintyy paikoin runsasta kivisyyttä, erityisesti harjuytimen kohdalla, mikä hankaloittaa tutkakuvien tulkintaa. Kerrospaksuudet ovat suuria, parhaimmillaan yli 20 metriä. Pohjavedenpinta näkyy harjun reunaosiin sijoittuvalla linjalla F96, muutoin kerrospaksuudet ovat niin suuria, ettei pohjavedenpintaa pystytä havaitsemaan. Pohjavesialueella kesällä 2018 tehdyn lähdeinventoinnin perusteella alueen länsirajalla sijaitsee luonnontilainen ja arvokas lähteikkö. Kohde käsittää avolähteen, tihkupinnan ja lähdepuron, jossa virtaama on voimakas. Pohjavesivaikutteisuutta ilmentävässä, monipuolisessa sammallajistossa esiintyvät mm. purolähdesammal, hetehiirensammal, hetesirppisammal, hetekuirisammal, kalvaskuirisammal ja runsaasti erilaisia lehväsammalia. Johtopäätökset Kuva 55. Harjuselänne rajoittuu pohjoisessa Tervalampeen. Pohjavesialueella tehtyjen maatutkaluotausten ja maastotarkastelun perusteella muodostuman aines on karkeaa ja hyvin lajittunutta, ja kerrospaksuudet suuria. Olosuhteet pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta ovat alueella hyvät, ja sen katsotaan soveltuvan yhdyskuntien vedenhankintaan. Lisäksi pohjavesialueella kesällä 2018 tehdyn lähdeinventoinnin perusteella alueen länsirajallasijaitseva lähteikkö on E-luokan tarkoittama luonnontilainen, pohjavedestä suoraan riippuvainen, merkittävä ja muun lainsäädännön nojalla suojeltu maaekosysteemi. Pohjavesialue tulee siten luokitella 2E-luokkaan.

85 Kuva 56. Tervakangas-Juutisenniemen pohjavesialueella luodattujen maatutkalinjojen sijainnit. 85/103

86 86/ MAASTOTARKASTELUT 5.1 Alaperänharjut A, B ja C ( A, B ja C) Alaperänharjujen pohjavesialueet A, B ja C sijoittuvat Alaperänsuon laajahkon suoalueen ympärille. I luokkaan luokiteltu Alaperänharjut A sijoittuu suon eteläpuolella kohoavaan Kihlonharjun selänteeseen. Alaperänharjut B sijoittuu suon itäpuolelle ja Alaperänharjut C länsipuolelle. Pohjavesialueet B ja C on luokiteltu III luokkaan. Alaperänharju A:n pohjavesialueella on sijainnut Kuloharjun vesihuollon vedenottamo. Vedenottamo on kuitenkin poistettu käytöstä, koska veden riittävyyden kanssa on ollut ongelmia. Nykyisin alueelle tulee vesi noin kymmenen kilometrin päässä sijaitsevalta Valkeaheteen vedenottamolta (Etelä-Posion vesihuolto-osuuskunta). Alaperänharju A:n, B:n ja C:n pohjavesialueilla tehtiin maastotarkastelu, jonka perusteella kaikki kolme pohjavesialuetta sisältävät pääosin tuulikerrostumia, ja aines on dyyniselänteissä pääosin hienoa hiekkaa tai sitä hienojakoisempaa. Kiviä alueella ei maastotarkastelun yhteydessä havaittu juuri lainkaan, eikä alueella ole varsinaista harjumuodostumaa. Pohjavesialueilla A ja B sijaitsevilla lähteillä on tehty kesällä 2018 lähdeinventoinnit, joiden perusteella lähteet eivät ole merkittäviä tai muun lainsäädännön nojalla suojeltuja, koska lähteet ovat menettäneet luonnontilaisuutensa mm. ojitusten myötä. Alueita ei siten luokitella E-luokkaan. Olosuhteet pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta ovat kaikilla kolmella pohjavesialueella heikot, mikä näkyy pohjaveden riittämättömyytenä vedenottamolla ja osaltaan myös lähteiden erittäin heikkoina virtaamina. Pohjavesialueiden A, B ja C ei katsota soveltuvan yhdyskuntien vedenhankintaan, ja ne voidaan poistaa luokituksesta. Pohjavesialueiden rajaukset on esitetty kartalla liitteessä Hämeenharju A ( A) Hämeenharju A:n III luokan pohjavesialue sijoittuu lähes länsi-itäsuuntaiseen harjumuodostumaan, joka sisältää kapeita selänteitä, useita suppakuoppia ja keskiosan laajentuman sivuselänteineen. Muodostuma on maastotarkastelun perusteella selväpiirteinen harjumuodostuma, joka kohoaa selvästi ympäristöstään. Aines on alueella sijaitsevista vanhoista soramontuista havainnoituna melko karkeaa hiekkaa ja soraa. Muodostuma purkaa pohjavesiään sitä ympäröiviin lampiin ja järviin sekä suoalueille. Pohjavesialueen laskennallinen antoisuus on noin 210 m 3 /d. Pohjavesialueella katsotaan olevan hyvät olosuhteet pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta ja alue soveltuu siten yhdyskuntien vedenhankintaan. Pohjavesialue tulee siten luokitella 2-luokkaan. Pohjavesialueen kartta on esitetty liitteessä Jänkälä A ja B ( A ja B) Jänkälän pohjavesialueet A ja B sijoittuvat Pikku Teuronvaaran pohjoispuolelle kerrostuneisiin lajittuneen aineksen kerrostumiin. Molemmat pohjavesialueet on luokiteltu III luokkaan. Jänkälä A:n laskennallinen antoisuus on noin 280 m 3 /d ja Jänkälä B:n laskennallinen antoisuus on noin 85 m 3 /d.

87 87/103 Jänkälä A sijoittuu itä-länsisuuntaiseen, lajittuneesta aineksesta koostuvaan kapeaan muodostumaan, jossa on paikoin harjumaisia piirteitä. Muodostumaan liittyy useampia lähdepurkaumia. Muodostuman länsipäässä peruskallio nousee maanpinnalle ja tällä alueella kallion päällä ei käytännössä ole ollenkaan maakerroksia. Pohjavesialueen rajausta on tältä osin syytä korjata niin, että kalliopaljastumat rajataan alueen ulkopuolelle. Itää kohti kerrospaksuus kasvaa ja muodostuma muuttuu paikoin harjumaiseksi. Virtaama on alueen keskiosassa sijaitsevassa lähdepurossa vähintään kohtalainen, noin m 3 /d (kuva 57). Lisäksi lähdeinventoinnin perusteella alueella sijaitsevat lähdekohteet ovat pohjavesialueluokan E tarkoittamia pohjavedestä suoraan riippuvaisia, merkittäviä, luonnontilaisia ja muun lainsäädännön nojalla suojeltuja ekosysteemejä. Olosuhteet pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta ovat Jänkälä A:n alueella melko hyvät, ja koko pohjavesialueella muodostuu pohjavettä yli 100 m 3 /d. Pohjavesialueen katsotaan soveltuvan yhdyskuntien vedenhankintaan ja se tulee luokitella 2E-luokkaan. Jänkälä B sijoittuu Jänkälä A:n itäpuolelle. Alueiden välissä on suo. Maastotarkastelun perusteella Jänkälä B on pienialainen, matala ja A-alueesta erillinen muodostuma, jonka aines vaikuttaa huonosti lajittuneelta. Heikkotuottoisen ja pienialaisen Jänkälä B:n ei katsota soveltuvan yhdyskuntien vedenhankintaan ja se voidaan poistaa luokituksesta. Pohjavesialueiden rajaukset on esitetty kartalla liitteessä 3. Kuva 57. Jänkälä A:n pohjavesialueen keskiosassa sijaitsee lähde, josta alkaa lähdepuro. Puron virtaama on kohtalainen. 5.4 Maaninkavaara ( ) Maaninkavaaran III luokan pohjavesialue sijoittuu Ahovaaran rinteeseen ja koostuu pääosin moreenimaisesta aineksesta. Kasvillisuus rinteen alapuolella on rehevää. Pohjavesialueen eteläosassa on pienialainen, tihkupintamainen lähde, josta alkaa lähdepuro. Lähteessä tai lähdepurossa ei talvella 2018 tehdyn maastotarkastelun aikaan ole ollut virtaamaa ollenkaan, ja kesällä 2018 tehdyn maastotarkastelun aikaan virtaama oli heikko. Lähteessä ja siitä alkavassa purossa kuitenkin esiintyy pohjavesivaikutteista sammallajistoa, mm. kinnassammalet, hetekuirisammal ja erilaiset lehväsammalet. Pohjavesialueen antoisuus jää heikoksi, ja muodostuman moreenimaisen aineksen huomioiden olosuhteet pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta ovat alueella heikot, eikä alueen siten katsota soveltuvan yhdyskuntien vedenhankintaan. Pohjavesialueella kesällä 2018 tehdyn lähdeinventoinnin mukaan tihkupintamainen lähde ja siitä alkava lähdepuro muodostavat kuitenkin kokonaisuuden, joka on pohjavesialueluokan E tarkoittama pohjavedestä suoraan riippuvainen, luonnontilaisen kaltainen, merkittävä ja muun lainsäädännön nojalla suojeltu ekosysteemi. Pohjavesialue tulee siten luokitella E-luokkaan. Pohjavesialueen kartta on esitetty liitteessä 4.

88 88/ Mesiharju A, B ja C ( A, B ja C) Mesiharjun pohjavesialueet A, B ja C sijoittuvat laajaan ja geomorfologialtaan monimuotoiseen harjumuodostumaan, joka käsittää runsaasti kumpuja, suppia ja tasanteita. Lisäksi alueella on pieniä suppiin syntyneitä lampia ja järviä, jotka todennäköisesti ovat pohjavesivaikutteisia. Muodostumakokonaisuus on osa pitkää, Posion halki itä-länsisuunnassa kulkevaa harjujaksoa. Keskimmäisenä sijaitseva Mesiharju A on luokiteltu I luokkaan ja alueella sijaitsee Lohirannan vesiosuuskunnan vedenottamo. III luokan alueet Mesiharju B ja C sijaitsevat A:n molemmin puolin: B koillispuolella ja C lounaispuolella. Maastotarkastelun perusteella pohjavesialueet muodostavat hydrogeologisen kokonaisuuden, ja ne tulee siten yhdistää. Mesiharju A:n alueella on lisäksi lähteitä ja lähteikköjä, jotka inventointien mukaan sisältävät mm. huurresammalia. Nämä lähteet ja lähteiköt ovat E-luokan tarkoittamia pohjavedestä suoraan riippuvaisia, merkittäviä, luonnontilaisia ja muun lainsäädännön nojalla suojeltuja ekosysteemejä. Yhdistetty pohjavesialue tulee siten luokitella 1E-luokkaan. Yhdistetyn alueen nimeksi tulee Mesiharju ja sen uusi tunnus on Pohjavesialueiden rajaukset on esitetty liitteessä Mäntyjärvi i A ( A) Mäntyjärvi i A:n III luokan pohjavesialue sijoittuu Mäntyjärven itäpuolella sijaitsevaan harjumuodostumaan. Pohjavesialue sisältää alueen länsireunassa (järven rannan tuntumassa) sijaitsevan harjuselänteen sekä sen itäpuolelle kerrostuneita laajentuman hiekkoja. Selänne on järven puoleiselta osaltaan jyrkkärinteinen ja kohoaa ympäristöstään noin kymmenen metriä. Alueella on useita hiekkarantoja (kuva 58). Pohjavesialueella tehtiin kesällä 2018 maastotarkastelu, minkä lisäksi alueen itälaidassa sijaitsevasta kaivosta tehtiin lyhytkestoinen antoisuuspumppaus. Kaivo ei ole ollut vedenhankintakäytössä viime vuosina. Kaivosta suoritetun antoisuuspumppauksen perusteella alueelta saadaan kuitenkin pohjavettä vähintään 100 m 3 /d. Muodostuman aines vaikuttaisi maastotarkastelun perusteella olevan pääosin hiekkavaltaista. Pohjavesialueen katsotaan antoisuutensa sekä muiden hydrogeologisten ominaisuuksiensa puolesta soveltuvan yhdyskuntien vedenhankintaan, ja alue tulee luokitella 2-luokkaan. Pohjavesialueen nimi on jatkossa Mäntyjärvi. Pohjavesialueen kartta on esitetty liitteessä 6. Kuva 58. Mäntyjärvi i A:n pohjavesialueen reunaoissa on useampia hiekkarantoja. Varsinainen muodostuma kohoaa selvästi ympäristöstään.

89 89/ Mäntyjärvi ii ( ) Mäntyjärvi ii:n pohjavesialue sijoittuu laakeaan, ympäristöstään korkeimmillaan noin viisi metriä kohoavaan muodostumaan. Pohjavesialue on luokiteltu III luokkaan. Alueelle tehtiin kesällä 2018 maastotarkastelu, jonka perusteella lajittuneen aineksen kerrospaksuudet ovat melko ohuet. Alueen itäosassa sijaitsevan vanhan maa-ainestenottamisalueen pohja on paikoin kostea, mikä viittaa pohjavedenpinnan läheisyyteen. Monttualue on matala, ja pohjaveden pinnan yläpuolinen kerrospaksuus on vain 2-3 metriä. Pohjavesialueen länsiosa sisältää paljon soistumaa, ja lajittuneen aineksen kerrokset vaikuttavat epäyhtenäisiltä. Pohjavesialueen itäosa vaikuttaa pohjavesiolosuhteiltaan hieman länsiosaa paremmalta, mutta alue jää kuitenkin melko pienialaiseksi, ja kerrospaksuudet ovat pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta ohuet. Pohjavesialueen ei huonon varastotilavuutensa vuoksi katsota soveltuvan yhdyskuntien vedenhankintaan. Pohjavesialueen kartta on esitetty liitteessä Pojunlinnanharju ( ) Pojunlinnanharjun III luokan pohjavesialue sijoittuu kumpuilevaan harjumuodostumaan, joka sijaitsee Posiota halkovan itä-länsisuuntaisen harjujakson pohjoispuolella, Kokkovaaran pohjavesialueen välittömässä läheisyydessä. Muodostuma kohoaa ympäristöstään metriä ja sen pinnassa on paikoin tuuli- ja rantakerrostumia (kuva 59). Pohjavettä purkautuu muodostumaa ympäröiville soille sekä eteläpuoliseen Siltinginjokeen. Aines on hiekkavaltaista ja kerrospaksuudet melko suuria. Olosuhteet pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta ovat alueella hyvät, ja alueen katsotaan soveltuvan yhdyskuntien vedenhankintaan. Alue tulee siten luokitella 2-luokkaan. Kuva 59. Pojunlinnanharjun muodostuma kohoaa selvästi ympäristöstään. Pohjavesialueen kartta on esitetty liitteessä Sukkasuo ( ) Sukkasuon III luokan pohjavesialue sijoittuu laajasta hiekkamuodostumasta irronneeseen dyyniselänteeseen. Aines on alueella pääosin hienoa hiekkaa tai silttistä hiekkaa. Kerrospaksuudet jäävät alueella melko ohuiksi, eikä alueella on varsinaista harjumuodostumaa, joka sisältäisi karkeaa ainesta. Olosuhteet pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta ovat alueella heikot, eikä alueen siten katsota soveltuvan yhdyskuntien vedenhankintaan. Pohjavesialue voidaan siten poistaa luokituksesta. Pohjavesialueen kartta on esitetty liitteessä 9.

90 90/ YHTEENVETO Selvityksessä mukana olleilla pohjavesialueilla tehtiin maaperäkairauksia ja ominaisantoisuuspumppauksia pohjavesialueiden luokituksen tarkistamiseksi. Lisäksi tehtiin maastotarkasteluja, jotka käsittivät muun muassa alueiden geologisten ja geomorfologisten yleispiirteiden tarkastelua, alueiden rajauksiin liittyviä tarkistuksia ja lähteiden virtaamamittauksien tekemistä. Pohjavesialueilla on myös tehty lähdeinventointeja E-luokan määrittämiseen liittyen. Yhteenveto tehdyistä tutkimuksista on esitetty taulukossa 25. Taulukko 25. Yhteenveto Posion kunnan pohjavesialueilla tehdyistä tutkimuksista. Pohjavesialueen nimi Tunnus Luokka Tutkimus Johtopäätös Uusi luokka Ahvenlampi A A III maaperäkairaus soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, yhdistetään A+B Ahvenlampi B B III maastotarkastelu soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, yhdistetään A+B Aitakangas A A III maaperäkairaus soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, yhdistetään A+B Aitakangas B B III maastotarkastelu soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, yhdistetään A+B Akonkangas A A III maaperäkairaus soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan Akonkangas B B III maastotarkastelu ei sovellu yhdyskuntien vedenhankintaan Alaperänharjut A A I maastotarkastelu alueella sijainnut vedenottamo on poistettu käytöstä, ei sovellu yhdyskuntien vedenhankintaan Alaperänharjut B B III maastotarkastelu ei sovellu yhdyskuntien vedenhankintaan Alaperänharjut C C III maastotarkastelu ei sovellu yhdyskuntien vedenhankintaan Alaperänsuo A A III maaperäkairaus ei sovellu yhdyskuntien vedenhankintaan Alaperänsuo B B III maastotarkastelu ei sovellu yhdyskuntien vedenhankintaan Eteläsaari III maatutkaluotaus, ei sovellu yhdyskuntien vedenhankintaan maastotarkastelu Hautalampi A A III maaperäkairaus soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, yhdistetään A+B, luokitellaan E-luokkaan (2E) Hautalampi B B III maastotarkastelu soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, yhdistetään A+B, luokitellaan E-luokkaan (2E) Hirsiniemi III maatutkaluotaus, soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan maastotarkastelu Hämeenharju A A III maastotarkastelu soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan Iso-Aimojärvi A A III maatutkaluotaus, soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, maastotarkastelu yhdistetään Jaakon- kangas A+B sekä Iso-Aimojärvi A+B, yhdistetyn alueen nimi: Iso- Aimojärvi poisto poisto poisto poisto poisto poisto poisto 2E 2E 2 2 2

91 91/103 Pohjavesialueen nimi Tunnus Luokka Tutkimus Johtopäätös Uusi luokka Iso-Aimojärvi B B III maatutkaluotaus, maastotarkastelu Isokangas III maaperäkairaus (Poski2), maastotarkastelu soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, yhdistetään Jaakonkangas A+B sekä Iso-Aimojärvi A+B, yhdistetyn alueen nimi: Iso- Aimojärvi soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, yhdistetään Isokangas, Jalankankaat A ja B, Kurpunkangas, Peräkangas A ja B, Rytinginkangas, Saarilamminkangas ja Saarilampi-Kettulampi A, luokitellaan E-luokkaan (2E), yhdistetyn alueen nimi: Saarilamminkangas Isokangas A A III maaperäkairaus soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, yhdistetään Isokangas A+B sekä Saarivaara A+B, rajausmuutos, luokitellaan E-luokkaan (2E), yhdistetyn alueen nimi: Isokangas Isokangas B B III maastotarkastelu soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, yhdistetään Isokangas A+B sekä Saarivaara A+B, rajausmuutos, luokitellaan E-luokkaan (2E), yhdistetyn alueen nimi: Isokangas Jaakonkangas A A III maaperäkairaus soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, yhdistetään Jaakonkangas A+B sekä Iso-Aimojärvi A+B, yhdistetyn alueen nimi: Iso- Aimojärvi Jaakonkangas B B III maastotarkastelu soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, yhdistetään Jaakonkangas A+B sekä Iso-Aimojärvi A+B, yhdistetyn alueen nimi: Iso- Aimojärvi Jalankankaat A A III maaperäkairaus (Poski2), maastotarkastelu soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, yhdistetään Isokangas, Jalankankaat A ja B, Kurpunkangas, Peräkangas A ja B, Rytinginkangas, Saarilamminkangas ja Saarilampi-Kettulampi A, luokitellaan E-luokkaan (2E), yhdistetyn alueen nimi: Saarilamminkangas Jalankankaat B B III maastotarkastelu soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, yhdistetään Isokangas, Jalankankaat A ja B, Kurpunkangas, Peräkangas A ja B, Rytinginkangas, Saarilamminkangas ja Saarilampi-Kettulampi A, luokitellaan E-luokkaan (2E), yhdistetyn alueen nimi: Saarilamminkangas 2 2E 2E 2E 2 2 2E 2E

92 92/103 Pohjavesialueen nimi Tunnus Luokka Tutkimus Johtopäätös Uusi luokka Jänkälä A A III maastotarkastelu, lähdeinventointi soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, luokitellaan E-luokkaan (2E) Jänkälä B B III maastotarkastelu ei sovellu yhdyskuntien vedenhankintaan Kari-Teerijärvi III maaperäkairaus ei sovellu yhdyskuntien vedenhankintaan Kelliniemi III maaperäkairaus soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan Kiihkeäkangas A A III maaperäkairaus ei sovellu yhdyskuntien vedenhankintaan Kiihkeäkangas B B III maastotarkastelu ei sovellu yhdyskuntien vedenhankintaan Kiihkeäkangas C C III maastotarkastelu ei sovellu yhdyskuntien vedenhankintaan Koirakangas III maaperäkairaus soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan Koirakangas A A III maaperäkairaus ei sovellu yhdyskuntien vedenhankintaan (Poski2) Kokkovaara III maatutkaluotaus, soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, maastotarkastelu yhdistetään Pyörre- selänkankaan kanssa, rajausmuutos, yhdistetyn alueen nimi: Pyörreselänkangas Kokkovaara A A III maaperäkairaus soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, yhdistetään A+B+C Kokkovaara B B III maastotarkastelu soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, yhdistetään A+B+C Kokkovaara C C III maastotarkastelu soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, yhdistetään A+B+C Korouoma A A III maastotarkastelu, soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan lähdeinventointi Korouoma B B III maaperäkairaus soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, nimimuutos: Lohijärvenkankaat Kuorikkikangas III maaperäkairaus ei sovellu yhdyskuntien vedenhankintaan Kurpunkangas III maaperäkairaus (Poski2), maastotarkastelu soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, yhdistetään Isokangas, Jalankankaat A ja B, Kurpunkangas, Peräkangas A ja B, Rytinginkangas, Saarilamminkangas ja Saarilampi-Kettulampi A, luokitellaan E-luokkaan (2E), yhdistetyn alueen nimi: Saarilamminkangas Kypäräniemi A A maaperäkairaus soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, nimimuutos: Kypräniemi Kypäräniemi B B maastotarkastelu ei sovellu yhdyskuntien vedenhankintaan 2E poisto poisto 2 poisto poisto poisto 2 poisto poisto 2E 2 poisto

93 93/103 Pohjavesialueen nimi Tunnus Luokka Tutkimus Johtopäätös Uusi luokka Livojoki A A maatutkaluotaus, maastotarkastelu, lähdeinventointi Livojoki B B maatutkaluotaus, maastotarkastelu Livojoki C C maatutkaluotaus, maastotarkastelu Maaninkavaara III maastotarkastelu, virtaamamittaus, lähdeinventointi Mesiharju A A I maastotarkastelu, lähdeinventointi soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, luokitellaan E-luokkaan (2E) ei sovellu yhdyskuntien vedenhankintaan ei sovellu yhdyskuntien vedenhankintaan ei sovellu yhdyskuntien vedenhankintaan, mutta luokitellaan E-luokkaan yhdistetään Mesiharju A, B ja C, luokitellaan lisäksi E-luokkaan (1E), yhdistetyn alueen nimi: Mesiharju Mesiharju B B III maastotarkastelu yhdistetään Mesiharju A, B ja C, luokitellaan lisäksi E-luokkaan (1E), yhdistetyn alueen nimi: Mesiharju Mesiharju C C III maastotarkastelu yhdistetään Mesiharju A, B ja C, luokitellaan lisäksi E-luokkaan (1E), yhdistetyn alueen nimi: Mesiharju Mäntyjärvi i A A III maastotarkastelu, antoisuuspumppaus soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, nimimuutos: Mäntyjärvi Mäntyjärvi i B B III maaperäkairaus ei sovellu yhdyskuntien vedenhankintaan Mäntyjärvi ii III maastotarkastelu ei sovellu yhdyskuntien vedenhankintaan Palokangas III maaperäkairaus soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, yhdistetään Saarilampi-Kettulampi B:n ja C:n kanssa, yhdistetyn alueen nimi: Palokangas Peräkangas III maaperäkairaus soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan Peräkangas A A III maaperäkairaus soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, (Poski2), maastotarkastelgas, yhdistetään Isokan- Jalankankaat A ja B, Kurpunkangas, Peräkangas A ja B, Rytinginkangas, Saarilamminkangas ja Saarilampi-Kettulampi A, luokitellaan E-luokkaan (2E), yhdistetyn alueen nimi: Saarilamminkangas Peräkangas B B III maastotarkastelu soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, yhdistetään Isokangas, Jalankankaat A ja B, Kurpunkangas, Peräkangas A ja B, Rytinginkangas, Saarilamminkangas ja Saarilampi-Kettulampi A, luokitellaan E-luokkaan (2E), yhdistetyn alueen nimi: Saarilamminkangas 2E poisto poisto E 1E 1E 1E 2 poisto poisto 2 2 2E 2E

94 94/103 Pohjavesialueen nimi Tunnus Luokka Tutkimus Johtopäätös Uusi luokka Pojunlinnanharju III maastotarkastelu soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan Porosaari III maatutkaluotaus, soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan maastotarkastelu Pyörreselänkangas III maatutkaluotaus, soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, maastotarkastelu yhdistetään Kokko- vaaran kanssa, rajausmuutos, yhdistetyn alueen nimi: Pyörreselänkangas Rytinginkangas III soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, yhdistetään Isokangas, Jalankankaat A ja B, Kurpunkangas, Peräkangas A ja B, Rytinginkangas, Saarilamminkangas ja Saarilampi-Kettulampi A, luokitellaan E-luokkaan (2E), yhdistetyn alueen nimi: Saarilamminkangas Ryönäkangas III maaperäkairaus soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan Saarilamminkangas III maaperäkairaus (Poski2), maastotarkastelu, lähdeinventointi soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, yhdistetään Isokangas, Jalankankaat A ja B, Kurpunkangas, Peräkangas A ja B, Rytinginkangas, Saarilamminkangas ja Saarilampi-Kettulampi A, luokitellaan E-luokkaan (2E), yhdistetyn alueen nimi: Saarilamminkangas Saarivaara A A maastotarkastelu soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, yhdistetään Isokangas A+B sekä Saarivaara A+B, rajausmuutos, luokitellaan E-luokkaan (2E), yhdistetyn alueen nimi: Isokangas Saarivaara B B maastotarkastelu soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, yhdistetään Isokangas A+B sekä Saarivaara A+B, rajausmuutos, luokitellaan E-luokkaan (2E), yhdistetyn alueen nimi: Isokangas Sukkasuo maastotarkastelu ei sovellu yhdyskuntien vedenhankintaan Tervakangas-Juutisenniemi maatutkaluotaus, soveltuu yhdyskuntien veden- maastotarkastelu hankintaan Valkeaisenkangas maaperäkairaus soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, luokitellaan E-luokkaan (2E) Välikangas A A maaperäkairaus soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, yhdistetään A+B, yhdistetyn alueen nimi: Välikangas Välikangas B B maastotarkastelu soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, yhdistetään A+B, yhdistetyn alueen nimi: Välikangas E 2 2E 2E 2E poisto 2 2E 2 2

95 95/ LIITTEET Liite 1

96 Liite 2 96/103

97 Liite 3 97/103

98 Liite 4 98/103

99 Liite 5 99/103

100 Liite 6 100/103

101 Liite 7 101/103

102 Liite 8 102/103

103 Liite 9 103/103