Euroopan unionin neuvosto Bryssel, 2. kesäkuuta 2017 (OR. en)

Transkriptio

1 Euroopan unionin neuvosto Bryssel, 2. kesäkuuta 2017 (OR. en) Toimielinten välinen asia: 2016/0397 (COD) 9524/17 SELVITYS Lähettäjä: Vastaanottaja: Puheenjohtajavaltio Pysyvien edustajien komitea / Neuvosto Ed. asiak. nro: 9200/17 SOC 338 EMPL 253 CODEC 812 SOC 420 EMPL 327 CODEC 891 Kom:n asiak. nro: 15642/16 SOC 812 EMPL 549 CODEC ADD 1 - ADD 8 - COM(2016) 815 final Asia: Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUKSEKSI sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 ja asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (EY) N:o 987/2009 muuttamisesta (ETA:n ja Sveitsin kannalta merkityksellinen teksti) Tilanneselvitys I JOHDANTO Komissio toimitti 13. joulukuuta 2016 ehdotuksensa sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 ja asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (EY) N:o 987/2009 muuttamisesta. Ehdotus perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 48 artiklaan. %[ ]MD:DocNr%%MD:FirstRevNr%/%MD:Y ear% %MD:Suff% ess/js,msu/mh 1

2 Ehdotuksen yleisenä tavoitteena on jatkaa EU:n sosiaaliturvan koordinointisääntöjen nykyaikaistamista tekemällä niistä selkeämpiä ja oikeudenmukaisempia ja parantamalla niiden täytäntöönpanokelpoisuutta helpottaen näin henkilöiden vapaata liikkuvuutta EU:ssa. Ehdotuksessa keskitytään erityisesti seuraaviin viiteen osa-alueeseen: i) työttömyysetuudet ii) pitkäaikaishoitoon liittyvät etuudet iii) tiettyjen sosiaalietuuksien ja iv) perhe-etuuksien myöntäminen työvoiman ulkopuolella oleville liikkuvuutta harjoittaville kansalaisille v) lähetettyihin ja muihin komennustyötä tekeviin työntekijöihin sekä kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa työskenteleviin henkilöihin sovellettava lainsäädäntö. Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen mukaisesti komissio teki mahdollisista toimintavaihtoehdoista vaikutustenarvioinnin, jossa tarkasteltiin niiden vaikutuksia taloudelliselta, sosiaaliselta ja sääntelyn kannalta sekä yleistä vaikuttavuutta ja johdonmukaisuutta laajempien EU:n tavoitteiden kanssa. Vaikutustenarviointi koski ehdotuksen neljää alaa, mutta ei ehdotuksia sosiaaliturvan yhteensovittamista koskevien hallinnollisten sääntöjen vahvistamiseksi sovellettavan lainsäädännön osalta, etenkin kun kyseessä ovat lähetetyt työntekijät, koska niiden katsottiin joko selkeyttävän nykyisiä voimassa olevien asetusten mukaisia velvoitteita tai olevan luonteeltaan yksinomaan teknisiä. Komissio kuuli ennen ehdotuksen toimittamista laajalti sidosryhmiä, mukaan lukien jäsenvaltioita hallintotoimikunnan puitteissa ja työmarkkinaosapuolia. Lisäksi joulukuussa 2012 ja heinäkuussa 2015 toteutettiin kaksi julkista kuulemista. Ehdotettu oikeusperusta on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 48 artikla, jonka mukaan Euroopan parlamentti ja neuvosto noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä. Euroopan parlamentti ei ole vielä antanut lausuntoaan. 9524/17 ess/js,msu/mh 2

3 Muutosasetuksen aiotun johdanto-osan mukaisesti pysyvien edustajien komitea hyväksyi 15. helmikuuta Euroopan talous- ja sosiaalikomitean (ETSK) valinnaisen kuulemisen. ETSK ja alueiden komitea eivät ole vielä antaneet lausuntoaan. Kaikkien valtuuskuntien katsotaan pitäneen voimassa ehdotusta koskevat yleiset tarkasteluvaraumansa. Komissio on vahvistanut pitävänsä edelleen kiinni alkuperäisestä ehdotuksestaan ja pitänyt voimassa tarkasteluvarauman mahdollisiin muutoksiin. Liitteissä I ja II olevat kohdat on numeroitu komission ehdotuksen (asiak /16) mukaan. II EHDOTUKSEN KÄSITTELY NEUVOSTOSSA MALTAN PUHEENJOHTAJAKAUDELLA Sosiaalityöryhmä aloitti ehdotuksen käsittelyn 30. tammikuuta 2017 ja keskusteli siitä kymmeneen otteeseen. Kolmessa kokouksessa keskusteltiin yleisistä huomioista ja ehdotukseen liittyvästä vaikutustenarvioinnista. Valtuuskunnille lähetettiin kysely, johon suurin osa jäsenvaltioista vastasi. Vastauksista keskusteltiin sosiaalityöryhmässä 16. helmikuuta. Yhteenveto vaikutustenarviointia koskevasta keskustelusta on tämän selvityksen liitteessä III. Puheenjohtajavaltio Malta käsitteli ehdotuksen osia, jotka koskevat 'yhdenvertaista kohtelua ja tiettyjen sosiaalietuuksien myöntämistä työvoiman ulkopuolella oleville liikkuvuutta harjoittaville kansalaisille" ja 'sovellettavaa lainsäädäntöä'. Useimpien säännösten kohdalla edistyttiin huomattavasti. Joitakin oikeudellisesti ja teknisesti monimutkaisia kysymyksiä on kuitenkin tarkasteltava lähemmin. Puheenjohtajavaltion käsittelyn pääkohdat ovat seuraavat: 9524/17 ess/js,msu/mh 3

4 Tärkeimmät sosiaalityöryhmässä käsitellyt asiat ja vaihtoehdot 1. YHDENVERTAINEN KOHTELU JA TIETTYJEN SOSIAALIETUUKSIEN MYÖNTÄMINEN TYÖVOIMAN ULKOPUOLELLA OLEVILLE LIIKKUVUUTTA HARJOITTAVILLE KANSALAISILLE Rajoitukset työvoiman ulkopuolella olevien liikkuvuutta harjoittavien kansalaisten yhdenvertaiseen kohteluun (johdanto-osan kappaleet 2, 2 a (uusi), 5, 5 -a (uusi), 5 a, 5 aa (uusi), 5 b, 5 c, 47, 48; 4 artikla, 4 a artikla (uusi) ja 70 artiklan 4 a kohta (uusi) Asetuksen (EY) N:o 883/ artiklassa säädetään sen henkilölliseen soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden ja minkä tahansa jäsenvaltion kansalaisten yhdenvertaisesta kohtelusta eli heillä on samat jäsenvaltion lainsäädännön mukaiset etuudet ja velvollisuudet. Komissio ehdotti, että uudessa 2 kohdassa selkeytettäisiin, että kun tehdään päätöstä sosiaaliturvaetuuksien myöntämisestä työvoiman ulkopuolella oleville liikkuvuutta harjoittaville EU:n kansalaisille, yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen voidaan soveltaa direktiivin 2004/38/EY mukaista vaatimusta laillisesta oleskelusta. Alkuperäisessä ehdotuksessa komission tavoitteena oli kodifioida unionin tuomioistuimen asiat C-308/14 Euroopan komissio v. Ison-Britannian ja Pohjois- Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, C-140/12 Brey ja C-333/13 Dano. Yhdenvertaista kohtelua koskevasta perusperiaatteesta poikkeamisesta ja unionin tuomioistuimen nykyisen oikeuskäytännön kodifioinnista keskusteltiin perinpohjaisesti. Valtuuskunnat katsoivat, että komission ehdotuksessa ei oteta huomioon kaikkea alalla tapahtunutta kehitystä ja että lisäksi olisi otettava huomioon myös muu oikeuskäytäntö, eli asiat C-67/14 Alimanovic ja C-299/14 Garcia-Nieto. Valtuuskunnat ovat yleisesti yhtä mieltä siitä, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö sallii (mutta ei edellytä), että jäsenvaltiot asettavat erityisten maksuihin perustumattomien rahaetuuksien, jotka ovat myös direktiivissä 2004/38/EY tarkoitettua sosiaaliavustusta, myöntämiselle mainitun direktiivin 24 artiklassa säädettyjä rajoituksia ja ehtoja. Suhtautumisessa kodifiointiin on kuitenkin vielä näkemyseroja. 9524/17 ess/js,msu/mh 4

5 Valtuuskunnat ovat jakautuneet kahteen ryhmään, joilla on asiasta erilaiset tulkinnat: jotkut valtuuskunnat pyysivät, että 4 artiklan mukaiseen yhdenvertaista kohtelua koskevaan perusperiaatteeseen ei kosketa ja että oikeuskäytäntö kodifioitaisiin yksittäisiin säännöksiin; toiset valtuuskunnat kannattivat kodifiointia suoraan 4 artiklassa komission ehdottamalla tavalla. Jälkimmäinen ryhmä pyysi, että 4 artiklaan lisättäisiin uusia säännöksiä, koska oikeuskäytäntö asioissa Brey ja Dano sekä toisaalta asioissa Alimanovic ja Garcia-Nieto koskee eri henkilöryhmiä, jotka kuuluvat direktiivin 2004/38/EY soveltamisalaan. Nämä neljä tuomiota on kodifioitu lisäämällä uusi 4 a kohta asetuksen (EY) N:o 883/ artiklaan, sillä ne kaikki koskevat erityisiä maksuihin perustumattomia rahaetuuksia. Yksi kiistanalaisimmista kysymyksistä, joista valtuuskunnat eivät päässeet yhteisymmärrykseen, koski asian C-308/14 (komissio v. UK) kodifiointia. Valtuuskunnat keskustelivat erityisesti siitä, sovelletaanko tätä asiaa kaikkiin maksuihin perustumattomiin sosiaaliturvaetuuksiin vai olisi sitä sovellettava rajaavasti perheetuuksiin, kuten mainitussa asiassa käsiteltyihin etuuksiin, ja olisiko kodifiointi toteutettava lisäämällä uusi kohta mieluummin asetuksen (EY) N:o 883/2004 III osaston 8 luvun 67 artiklaan kuin lisäämällä säännös I osastoon. Työryhmän viimeisimmässä kokouksessa suurempi osa valtuuskunnista kannatti sitä vaihtoehtoa, että tämän oikeuskäytännön kodifioinnin olisi katettava kaikki maksuihin perustumattomat sosiaaliturvaetuudet eikä vain perhe-etuuksia. Puheenjohtajavaltio onkin esittänyt uutta 4 a artiklaa asian C-308/14 (komissio v. UK) kodifioimiseksi. Puheenjohtajavaltion ehdottama 70 artiklan 4 a kohta 1 näyttää olevan useimpien valtuuskuntien hyväksyttävissä, mutta kysymys asian C-308/14 (komissio v. UK) kodifioinnista edellyttää vielä asiantuntijakäsittelyä (hakasulkeisiin jätetty teksti: 'maksuihin perustumattomat erityiset raha-etuudet, joista säädetään 3 artiklassa', ks. liite I, johdanto-osan 5 a kappale ja 4 a artiklan 1 kohta) artiklan 4 a kohta on numeroitu uudelleen ja se liittyy puheenjohtajavaltion viimeisimmän kompromissitekstin entiseen 70 artiklan 5 kohtaan. 9524/17 ess/js,msu/mh 5

6 Puheenjohtajavaltio on keskustelujen perusteella lisäksi selventänyt uudessa 4 a artiklan 2 kohdassa ja uudessa johdanto-osan 5 aa kappaleessa, että rajoitusten olisi koskettava myös muita asetuksen soveltamisalaan kuuluvia henkilöitä kuin EU:n kansalaisia eli kansalaisuudettomia henkilöitä ja pakolaisia sekä heidän perheenjäseniään ja heidän jälkeensä eläviä, jotka eivät täytä unionin muun asiaankuuluvan lainsäädännön mukaisia laillisen oleskelun edellytyksiä. Tämä perustuu työryhmässä vallinneeseen laajaan yhteisymmärrykseen siitä, että tällaisia henkilöitä ei pitäisi kohdella suotuisammin kuin unionin kansalaisia. Puheenjohtajavaltio ehdottaa myös, että lisätään uusi johdanto-osan 5 -a kappale (joka liittyy asioissa Brey, Dano, Alimanovic ja Garcia-Nieto annetut tuomiot kodifioivaan 70 artiklan 4 a kohtaan), johdanto-osan 5 a kappale (joka liittyy asiassa komissio v. UK annetun tuomion kodifioivaan 4 a artiklaan), uusi johdanto-osan 5 aa kappale (joka liittyy selvennykseen, jolla varmistetaan, että jäsenvaltion kansalaisia ei kohdella epäsuotuisammin kuin muita asetuksen soveltamisalaan kuuluvia henkilöitä vastaavassa tilanteessa). Asiantuntijatasolla käytyjen keskustelujen perusteella puheenjohtajavaltio ehdottaa, että kattavaa sairausvakuutusta koskeva johdanto-osan 5 b kappale poistetaan, perusoikeuskirjaa koskeva johdanto-osan 5 c kappale poistetaan ja johdanto-osan kappaleet 47 ja 48 yhdistetään yhdeksi johdanto-osan 47 kappaleeksi. Työryhmä pääsi tästä linjasta laajaan yhteisymmärrykseen. 2. SOVELLETTAVA LAINSÄÄDÄNTÖ a) Ohjaamomiehistön tai matkustamomiehistön jäsenet i) Asetuksen 883/2004 johdanto-osan 18 b kappale ja 11 artiklan 5 kohta Asetuksen 883/ artiklan 5 kohdassa säädetään, että ohjaamomiehistön tai matkustamomiehistön jäsenen toimintaa pidetään siinä jäsenvaltiossa harjoitettavana toimintana, jossa kotiasema sijaitsee. Komission ehdotuksessa 11 artiklan 5 kohtaa ja johdanto-osan 18 b kappaletta päivitetään, jotta ehdotus olisi yhdenmukainen komission asetuksessa (EU) N:o 965/2012 olevan 'kotiaseman' uuden määritelmän kanssa. 9524/17 ess/js,msu/mh 6

7 Tämä ajantasaistus ei aiheuttanut työryhmässä suurempia erimielisyyksiä. Muutamat jäsenvaltiot kuitenkin pohtivat, onko toiminta järkevää määritellä harjoitettavaksi "yksinomaan" kotiaseman sijaintijäsenvaltiossa. Koska sana "yksinomaan" ei ole suoraa seurausta määritelmien yhdenmukaistamisesta, puheenjohtajavaltio ehdotti sen poistamista. Yksikään jäsenvaltio ei vastustanut tätä. Kuten komissio totesi, riippumatta siitä, esiintyykö tekstissä sana "yksinomaan", 11 artiklan 5 kohta sisältää lainvalintasäännön yhden sovellettavan lainsäädännön määrittämiseksi eli kyseeseen voi tulla ainoastaan yksi kotiasema. Puheenjohtajavaltio katsoo, että asetuksen 883/ artiklan 5 kohdasta ja johdanto-osan 18 b kappaleesta on päästy laajaan yhteisymmärrykseen. ii) Asetuksen (EY) 987/ artiklan 2 kohta Komissio ehdotti, että 15 artiklan 2 kohtaan lisätään viittaus 11 artiklan 5 kohtaan, jotta voidaan säätää esitettävän asiakirjan A1 (PDA1) myöntämisestä asetuksen (EY) N:o 883/ artiklan 5 kohdassa tarkoitetuille ohjaamomiehistön tai matkustamomiehistön jäsenille. Työryhmässä oli laaja yhteisymmärrys tästä komission ehdottamasta säännöksestä. 9524/17 ess/js,msu/mh 7

8 b) Sovellettavaa lainsäädäntöä koskevat erityissäännöt i) Asetuksen 883/ artikla Asetuksen 12 artiklassa määritetään, minkä jäsenvaltion lainsäädäntöä sovelletaan palkkatyötä tekeviin henkilöihin tai itsenäisiin ammatinharjoittajiin, jotka työskentelevät jossakin jäsenvaltiossa ja jotka lähetetään tai jotka lähtevät toiseen jäsenvaltioon tekemään työtä enintään 24 kuukauden ajaksi. Komissio ehdotti käytettävien termien muuttamista siten, että asetuksessa (EY) N:o 883/2004 tarkoitettu "lähetetty työntekijä" merkitsisi samaa kuin työntekijöiden lähettämisestä annetussa direktiivissä 96/71/EY tarkoitettu "lähetetty työntekijä", ja näin myös eron tekemistä "lähetettyjen" ja "muiden komennustyötä tekevien" työntekijöiden välillä oikeudellisen selkeyden parantamiseksi. Lisäksi ehdotuksessa ulotetaan lähetettyjen työntekijöiden korvaamiskielto myös itsenäisiin ammatinharjoittajiin. Työryhmässä oltiin laajasti yhtä mieltä siitä, että eron tekeminen "lähetettyjen" ja "muiden komennustyötä tekevien" työntekijöiden välillä olisi vaikeaa toteuttaa käytännössä ja että tämän muutoksen kustannukset olisivat merkittävämpiä kuin vähäiset hyödyt. Lisäksi jotkut jäsenvaltiot kannattivat korvaamisen laajaa tulkintaa ja toiset suppeampaa tarkastelutapaa. Lähetettyjä työntekijöitä koskevassa direktiivissä ja sosiaaliturvan koordinointiasetuksessa käytettävien termien selkeyttämiseksi puheenjohtajavaltio ehdotti, että termi "lähetetty" työntekijä korvataan termillä "muu komennustyötä tekevä" työntekijä, jotta viitataan sekä palkattuihin työntekijöihin että itsenäisiin ammatinharjoittajiin. Näin termillä "lähetetty" ei enää olisi merkitystä määritettäessä asetuksen nojalla sovellettavaa lainsäädäntöä, ja se tarkoittaisi ainoastaan direktiivin 96/71/EY mukaista lähetettyä työntekijää. 9524/17 ess/js,msu/mh 8

9 Korvaamista koskevien kahden eri näkemyksen yhteensovittamiseksi puheenjohtajavaltio säilytti 12 artiklan 2 kohdassa laajemman tarkastelutavan, jossa otetaan huomioon, että korvaamisen kieltämistä voitaisiin rikkoa jopa sellaisissa tapauksissa, joissa palkattua työtekijää tai itsenäistä ammatinharjoittajaa korvaavaan henkilöön sovelletaan eri jäsenvaltion lainsäädäntöä. Lisäksi puheenjohtajavaltio lisäsi uuden 12 artiklan 2 a kohdan korvaamiskiellon poikkeuksia varten. Uusi 12 artiklan 2 a kohta mahdollistaa rajoitetun poikkeamisen muiden komennustyötä tekevien palkattujen työntekijöiden / itsenäisten ammatinharjoittajien yleisestä korvaamiskiellosta edellyttäen, että työn tai toiminnan kokonaiskesto on enintään 24 kuukautta. Viimeisimmässä työryhmäkokouksessa puheenjohtajavaltio totesi, että sen ehdottamaa sanamuotoa kannatettiin yleisesti. Uuteen 12 artiklan 2 a kohtaan tehtyjen tuoreimpien muutosten tarkoituksena on tehdä sanamuodosta tarkempi valtuuskuntien kannattaman tätä kohtaa koskevan yleislinjan mukaisesti. Puheenjohtajavaltio katsoo, että asetuksen 883/ artiklasta on päästy laajaan yhteisymmärrykseen. ii) Asetuksen 987/ artikla: Asetuksen 883/ ja 13 artiklan yksityiskohdat 14 artiklan 1 kohdan mukaan työntekijän on jo valmiiksi kuuluttava sen jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmään, johon hänen työnantajansa on sijoittautunut. Komissio ehdotti, että työnantajan sijoittautumisjäsenvaltio korvataan lähettävällä jäsenvaltiolla ja yhdenmukaistetaan ensimmäinen kohta sen 12 artiklaa koskevan ehdotuksen kanssa (muu komennustyötä tekevä / lähetetty ja yhteys direktiiviin 96/71/EY). 9524/17 ess/js,msu/mh 9

10 14 artiklan 5 a alakohdassa selvennetään, että jos toimintaa harjoitetaan useammassa jäsenvaltiossa, työntekijään sovelletaan sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jossa työnantajan tai yrityksen kotipaikka tai liiketoimintapaikka sijaitsee, vain jos työnantaja harjoittaa merkittävää toimintaa kyseisessä jäsenvaltiossa. Muussa tapauksessa työntekijään sovelletaan sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jossa työnantajan toiminnan keskuspaikka sijaitsee tai pääasiallinen toiminta tapahtuu. Ehdotuksen 14 artiklan 12 kohdan mukaan EU:n kansalaiseen, joka asuu kolmannessa maassa ja joka työskentelee palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa ja johon näiden jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön nojalla sovelletaan kyseisten valtioiden lainsäädäntöä, sovelletaan vain sen jäsenvaltion sosiaaliturvalainsäädäntöä, jossa työnantajan kotipaikka tai liiketoimintapaikka sijaitsee tai jossa henkilön toiminnan keskuspaikka sijaitsee. Puheenjohtajavaltio esitti viimeisimmässä sosiaalityöryhmän kokouksessa kaksi vaihtoehtoa 1 kohtaan ja 5 a kohtaan. Suuri osa valtuuskunnista piti 14 artiklan 1 kohdan osalta parempana vaihtoehtoa 1 eli "lähettävän jäsenvaltion lainsäädäntöä perusasetuksen II osaston mukaisesti". Harvemmat valtuuskunnat kannattivat vaihtoehtoa 2 eli "perusasetuksen 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädäntöä". Kolmas ryhmä halusi säilyttää nykytilanteen eli jäsenvaltion, johon työnantaja on sijoittautunut. Puheenjohtajavaltio ehdottaa lähtökohdaksi vaihtoehtoa 1, mutta pitää tekstin hakasulkeissa, koska keskustelut tästä aiheesta saattavat jatkua (ks. liite II, 14 artiklan 1 kohta). 9524/17 ess/js,msu/mh 10

11 Tästä 14 artiklan 1 kohdasta on varmaankin vielä keskusteltava joidenkin valtuuskuntien esittämien ehdotusten pohjalta, jotka perustuvat hallintotoimikunnan 341. kokouksessaan 9. joulukuuta 2014 perustaman työntekijöiden lähettämistä käsittelevän ad hoc -ryhmän raporttiin (toukokuu 2016). Ehdotuksissa on kysymys siitä, että 14 artiklan 1 kohtaan olisi sisällyttävä edellytys "aikaisemmasta kuulumisesta" lähettävän jäsenvaltion lainsäädännön piiriin vähintään kolmen kuukauden ajan ennen kuin työntekijä voidaan lähettää komennukselle 12 artiklan nojalla. Samat valtuuskunnat tekivät myös "korvaamiskieltoon" liittyviä ehdotuksia: jos työntekijän 12 artiklan 1 kohtaan perustuva lähettämiskausi on päättynyt, sama työntekijä ja sama jäsenvaltio eivät voi aloittaa uutta kautta, ennen kuin edellisen kauden päättymisestä on kulunut vähintään kolme kuukautta. Nämä valtuuskunnat pyytävät, että tätä sovellettaisiin myös, jos työntekijä on tehnyt työtä työskentelyjäsenvaltiossa, minä aikana häneen on sovellettu eri jäsenvaltion lainsäädäntöä asetuksen (EY) N:o 883/ artiklan mukaisesti. Samoin niistä kahdesta vaihtoehdosta, joita puheenjohtajavaltio ehdotti 5 a kohtaan, suuri osa valtuuskunnista kannatti ensimmäistä vaihtoehtoa eli "jäsenvaltiossa, jossa huomattava osa yrityksen toiminnasta tapahtuu, jos otetaan huomioon harjoitetun toiminnan kesto ja/tai suoritettujen palvelujen lukumäärä" eikä toista vaihtoehtoa eli "asianomaisen palkatun työntekijän asuinjäsenvaltiossa" 2. Toiset valtuuskunnat ovat kuitenkin huolissaan siitä, että 14 artiklan 5 a kohtaan tehtävä muutos voi aiheuttaa laitoksille tarpeetonta hallinnollista taakkaa, ja ne vastustivat merkittävää toimintaa koskevan edellytyksen lisäämistä tähän artiklaan ja kannattivat tilanteen säilyttämistä ennallaan. 2 Komissio suhtautui varsin varauksellisesti tällaiseen linjaan, koska se voisi merkitä taantumista asetuksiin aiemmin tehtyihin muutoksiin verrattuna ja edesauttaa opportunistista käyttäytymistä. 9524/17 ess/js,msu/mh 11

12 Jotkut valtuuskunnat totesivat, että ne voivat ehkä hyväksyä merkittävän toiminnan lisäämisen, jos kansainväliset kuljetukset jätetään nimenomaisesti ulkopuolelle. Puheenjohtajavaltio ehdottaa tämän vuoksi, että ensimmäinen vaihtoehto jätetään hakasulkeisiin ja jatketaan keskustelua sitä, pitäisikö merkittävää toimintaa koskevan vaatimuksen koskea sekä 12 että 13 artiklaa. Jos pitäisi, niin missä jäsenvaltiossa yrityksen kotipaikan tai liiketoimintapaikan olisi katsottava sijaitsevan siinä tapauksessa, että yritys ei harjoita merkittävää toimintaa siinä jäsenvaltiossa, jossa sen olennaiset päätökset tehdään ja jossa sen keskushallinto toimii (ks. liite II, 14 artiklan 5 a kohta). 14 artiklan 12 kohdan osalta on päästy laajaan yhteisymmärrykseen sovellettavan lainsäädännön määrittämisestä sillä oletuksella, että asuinpaikan katsotaan olevan siinä jäsenvaltiossa, jossa EU:n ulkopuolella asuva EU:n kansalainen harjoittaa huomattavan osan toiminnastaan työaikana laskettuna, eikä komission ehdotuksen mukaan siinä jäsenvaltiossa, jossa kotipaikka tai liiketoimintapaikka tai henkilön toiminnan keskuspaikka sijaitsee. 9524/17 ess/js,msu/mh 12

13 iii) Asetuksen 987/ artikla: perusasetuksen 13 artiklan soveltamista koskeva menettely Asetuksen 16 artikla koskee sovellettavan lainsäädännön määrittämismenettelyä tilanteessa, jossa toimintaa harjoitetaan kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa. Komissio ehdotti artiklan 1 ja 5 kohdassa, että työnantaja voi panna menettelyn vireille työntekijöidensä puolesta ja että työnantajalle on ilmoitettava, kun on tehty päätös siitä, mitä sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan. Päätöksestä on ilmoitettava myös sen jäsenvaltion laitokselle, jossa työnantaja sijaitsee. Jos asuinpaikan laitos päättää, että sovelletaan toisen jäsenvaltion lainsäädäntöä, nykyisestä alustavan määrittelyn sisältävästä menettelystä tulee lopullinen kahden kuukauden kuluessa, ellei mikään muu asiaan liittyvä laitos kiistä päätöstä tuon ajan kuluessa. Perusteellisten keskustelujen ja hienosäädön jälkeen päästiin laajaan yhteisymmärrykseen koko artiklasta sellaisena kuin se on työryhmäkäsittelyn jälkeen. c) Toimivaltaisten viranomaisten velvoite (asetuksen (EY) N:o 883/ a artikla) Komissio ehdotti asetuksen (EY) N:o 987/ artiklan 3 kohtaan sisältyvän nykyisen velvoitteen siirtämistä uuteen artiklaan asetuksessa (EY) N:o 883/2004, jotta tämä säännös saisi enemmän painoarvoa. Säännöksessä velvoitetaan toimivaltaiset viranomaiset varmistamaan, että niiden laitokset ovat tietoisia yhteensovittamiseen liittyvistä keskeisistä säännöksistä, myös hallintotoimikunnan päätöksistä, ja noudattavat niitä. Lisäksi on otettu käyttöön velvollisuus edistää yhteistyötä toimivaltaisten laitosten ja työsuojeluvirastojen välillä jäsenvaltioiden tasolla. Työryhmässä oli laaja yhteisymmärrys tämän säännöksen tekstistä, joka on laadittu sen keskustelujen pohjalta. 9524/17 ess/js,msu/mh 13

14 d) Täytäntöönpanosäädökset (asetuksen (EY) N:o 883/ artiklan ea kohta (uusi), 76 a artikla ja 76 b artikla (uusi)) Komissio ehdotti, että asetukseen lisätään 76 a artikla, jolla annetaan Euroopan komissiolle SEUT 291 artiklan mukaisesti valta hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, jotta voidaan varmistaa 12 ja 13 artiklaan sisältyvien erityisten sääntöjen yhdenmukainen soveltaminen. Komissio ehdotti myös, että asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitetun komitean olisi oltava asetuksen 883/2004 IV osastossa tarkoitettu hallintotoimikunta. Puheenjohtajavaltio on ehdottanut, että muun muassa ilmaus "niiden tilanteiden määrittämistä, joissa asiakirja on myönnettävä", poistetaan, koska se katsoo, että tällaiset tilanteet on jo määritetty asetuksessa (EY) N:o 987/2009. Lisäksi se ehdotti 3 kohdan muuttamista erilliseksi 76 b artiklaksi ja hallintotoimikunnan kaksoisroolin poistamista ottaen huomioon siihen liittyvät käytännön hankaluudet sekä asetuksen (EU) N:o 182/ artiklassa tarkoitetun komiteamenettelyn mukaisen komitean erityisen aseman. Työryhmä on myös käynyt perinpohjaisen keskustelun hallintotoimikunnan asemasta, sen panoksesta komission työskentelyssä ja sen ei-sitovien päätösten ja oikeudellisesti sitovien täytäntöönpanosäädösten välisestä suhteesta. Jäsenvaltioiden asiantuntijaroolin vahvistamiseksi 76 b artiklan 3 kohtaan lisättiin lausunnosta pidättymistä koskeva lauseke, joka on mahdollinen asetuksen (EU) N:o 182/ artiklan 4 kohdan kolmannen alakohdan nojalla. Samoin hallintotoimikuntaa pyydetään antamaan lausunto ennen kuin komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksen tällaisten säädösten hyväksymismenettelyä muuttamatta; koska tämä teksti on periaatteellisesti hyväksytty työryhmän viimeisessä kokouksessa, puheenjohtajavaltio ehdottaa, että se siirretään 76 a artiklan 3 kohdasta hallintotoimikunnan tehtäviä koskevan 72 artiklan uuteen ea kohtaan ja mukautetaan hieman sanamuotoa. 9524/17 ess/js,msu/mh 14

15 Puheenjohtajavaltio katsoo, että työryhmä on päässyt laajaan yhteisymmärrykseen asetuksen (EY) N:o 883/ artiklan ea kohdan, 76 a artiklan ja 76 b artiklan periaatteista. e) Petoksen määritelmä (asetuksen 987/ artikla) Komissio on muuttanut 1 artiklaa lisäten siihen uuden määritelmän käsitteelle 'petos', mikä liittyy sen 5 artiklan 2 kohtaan tekemään ehdotukseen. Puheenjohtajavaltio katsoo, että tästä artiklasta on päästy laajaan yhteisymmärrykseen. f) Toisessa jäsenvaltiossa annettujen asiakirjojen ja todisteiden oikeudellinen pätevyys (asetuksen 987/ artikla ja 19 a artikla (uusi)) Komissio ehdotti 5 artiklaan useita muutoksia, jotka liittyvät annettujen asiakirjojen pätevyyteen ja kiistämismenettelyihin. Erityisesti siihen on lisätty vaatimus, jonka mukaan laitoksen myöntämä toteava asiakirja olisi pätevä vain, jos kaikki pakolliset tiedot on täytetty. Lisäksi on ehdotettu 25 päivän määräaikaa, jonka kuluessa asiakirjan myöntäneiden laitosten on tarkistettava asiakirjan myöntämisen perusteet ja tarvittaessa oikaistava tai peruutettava asiakirja taannehtivasti. Kiireellisissä tapauksissa määräaika on kaksi työpäivää. Nämä määräajat perustuvat työntekijöiden lähettämistä koskevaan täytäntöönpanodirektiiviin 2014/67/EU. Artiklan perusteellisen tarkastelun jälkeen puheenjohtajavaltio ehdotti yhden valtuuskunnan tekemän ja muiden valtuuskuntien tukeman ehdotuksen pohjalta, että 5 artiklan teksti jaetaan kahteen osaan; annettujen asiakirjojen pätevyyttä koskeva yleinen osa pysyy 5 artiklassa ja osa, joka koskee yhteistyötä siinä tapauksessa, että sovellettavan lainsäädännön määrittämistä koskevien asiakirjojen pätevyydestä on epäilyksiä, siirretään 19 a artiklaan asetuksen (EY) N:o 987/2009 II osastoon. 9524/17 ess/js,msu/mh 15

16 Viimeisimmässä työryhmäkokouksessa vallitsi laaja yhteisymmärrys tämän linjan noudattamisesta. 5 artiklasta päästiin laajaan yhteisymmärrykseen lukuun ottamatta yhtä 1 kohdan lopussa olevaa virkettä, jonka mukaan asiakirja katsotaan päteväksi vain, jos kaikki lomakkeen pakolliset kohdat on täytetty. Tämä teksti on hakasulkeissa (ks. liite II, 5 artiklan 1 kohta), ja sitä on vielä tarkasteltava lähemmin, koska esitettävissä asiakirjoissa ei tällä hetkellä ole mainittu tällaisia pakollisia kohtia ja ottaen huomioon sen suhteen täytäntöönpanosäädöksiä koskevaan 76 a artiklaan. Työryhmä pääsi laajaan yhteisymmärrykseen 19 a artiklasta. Laitosten väliselle yhteistyölle asetettua määräaikaa on pidennetty tavanomaisissa menettelyissä 30 työpäivään ja kiireellisissä menettelyissä kymmeneen työpäivään. Yksi avoin kysymys kuitenkin vielä on: puheenjohtajavaltio ehdottaa asiakirjan peruuttamista tai oikaisua koskevan taannehtivuusperiaatteen säilyttämistä, mitä suurehko osa valtuuskunnista näytti kannattavan työryhmän viimeisimmässä kokouksessa. Tämä vaatii vielä lähempää tarkastelua, sillä huomattava osa valtuuskunnista vastustaa sitä viitaten erityisesti taannehtivasta peruuttamisesta aiheutuviin hallinnollisiin ongelmiin ja myös siihen, että asiakirjan antaneen laitoksen on joissakin korvaamistapauksissa mahdotonta saada tietoa työntekijän sääntöjenvastaisista lähettämisistä. Virke on tämän vuoksi laitettu hakasulkeisiin (ks. liite II, 19 a artiklan 2 kohta). Toinen avoin kysymys koskee hallintotoimikunnan sovitteluelimen lausuntojen vaikutusta. Joukko valtuuskuntia ehdotti, että toimivaltaisten viranomaisten, jotka vapaaehtoisesti pyytävät hallintotoimikunnan sovittelua, olisi sitouduttava noudattamaan sovittelumenettelyssä tehtyjä hallintotoimikunnan päätöksiä ja tarvittaessa peruuttamaan annetut asiakirjat tai julistamaan ne mitättömiksi. Tämä kysymys otettiin esille unionin tuomioistuimen ratkaisujen yhteydessä, joiden nojalla ainoastaan asiakirjan myöntänyt laitos voi peruuttaa esitettävät asiakirjat, mikä johtaa moniin käytännön hankaluuksiin pyynnön esittäneiden laitosten kannalta. 9524/17 ess/js,msu/mh 16

17 g) Asetuksen 987/ artikla: perusteettomasti myönnettyjen raha- ja luontoisetuuksien sekä perusteettomasti maksettujen vakuutusmaksujen selvittäminen Komission ehdotus 73 artiklaan koskee 1 ja 2 kohtaa eli saatavien selvittämiseen liittyvän kuittausmenettelyn soveltamista tapauksiin, jotka johtuvat sovellettavan lainsäädännön taannehtivasta muutoksesta. Uusi 4 kohta on lisätty sen varmistamiseksi, että saatavien selvittämisestä kieltäytyminen laitosten välillä ei voisi johtua kansallisista aikarajoista. Komissio ehdottaa, että tämän 73 artiklan 5 kohtaan lisättäisiin viiden vuoden vanhentumisaika laskemalla taaksepäin asetuksen 5 artiklan 2 kohdassa tai 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun jäsenvaltioiden välisen riitojenratkaisumenettelyn alkamispäivästä. Keskustelu 73 artiklasta päätettiin äärimmäisen teknisen monimutkaisuuden vuoksi ja sisältösyistä lykätä myöhempään ajankohtaan, kun sosiaalityöryhmässä käsitellään asetuksen (EY) N:o 987/2009 IV osastoa. Valtuuskunnat olivat myös yhtä mieltä siitä, että tätä kysymystä on vielä käsiteltävä asiantuntijatasolla. III LOPUKSI Puheenjohtajavaltio Malta on panostanut huomattavasti siihen, että näiden kahden luvun käsittelyssä edistyttäisiin mahdollisimman pitkälle. Puheenjohtajavaltio katsoo, että monista säännöksistä on työryhmässä päästy laajaan yhteisymmärrykseen. Seuraavista kysymyksistä on kuitenkin vielä keskusteltava teknisellä tasolla: 1) Asetuksen (EY) N:o 883/ a artikla ja siihen liittyvä johdanto-osan 5 a kappale: mitkä etuudet olisi katettava asian C-308/14 Euroopan komissio v. Ison- Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta kodifioinnilla? 9524/17 ess/js,msu/mh 17

18 2) Asetuksen (EY) N:o 987/ artiklan 1 kohta: pitäisikö annettujen asiakirjojen olla päteviä vain, jos kaikki pakollisiksi merkityt kohdat on täytetty? 3) Asetuksen (EY) N:o 987/ artiklan 4 kohta: olisiko tähän artiklaan lisättävä, että toimivaltaisten viranomaisten olisi sitouduttava noudattamaan hallintotoimikunnan komiteana toimivan sovitteluelimen lausuntoa ja tarvittaessa peruuttamaan annetut asiakirjat tai julistamaan ne mitättömiksi, jos sovitteluelimen lausunnossa niin todetaan? 4) Asetuksen (EY) N:o 987/ artiklan 1 kohta: olisiko tämä artikla muutettava puheenjohtajavaltion vaihtoehdossa 1 ehdottamalla tavalla ja olisiko siihen lisättävä uudet edellytykset "aikaisemmasta kuulumisesta" ja "korvaamiskiellosta" (molemmat kolme kuukautta)? 5) Asetuksen (EY) N:o 987/ artiklan 5 a kohta: pitäisikö tähän artiklaan lisätä "merkittävää toimintaa" koskeva vaatimus, joka koskisi sekä 12 että 13 artiklaa (jättäen kansainväliset kuljetukset mahdollisesti ulkopuolelle). Jos pitäisi, niin missä jäsenvaltiossa yrityksen kotipaikan tai liiketoimintapaikan olisi katsottava sijaitsevan siinä tapauksessa, että yritys ei harjoita merkittävää toimintaa siinä jäsenvaltiossa, jossa sen olennaiset päätökset tehdään ja jossa sen keskushallinto toimii? 6) Asetuksen (EY) N:o 987/ a artiklan 2 kohta: pitäisikö tämän artiklan mukaisella asiakirjan peruuttamisella tai oikaisulla aina olla taannehtiva vaikutus, elleivät asianomaiset jäsenvaltiot ole sopineet toisin perusasetuksen 16 artiklan nojalla, ottaen huomioon asianomaisen henkilön tai henkilöiden edut? Puheenjohtajavaltio katsoo työskentelynsä tulosten merkittävästi selkeyttäneen käsiteltyjen kahden luvun keskeisiä säännöksiä, ja niiden pohjalta on hyvä jatkaa keskustelua koko ehdotuksesta, jotta työ saataisiin neuvostossa päätökseen mahdollisimman pian. 9524/17 ess/js,msu/mh 18

19 LIITE I Ehdotuksen säännösten aihe: Yhdenvertainen kohtelu ja sosiaalietuuksien myöntäminen Asetus (EY) N:o 883/2004 Johdanto-osan 2 kappale Perussopimuksessa ei ole sen 308 artiklassa määrätyn toimivallan lisäksi muita määräyksiä muiden henkilöiden kuin palkattujen työntekijöiden sosiaaliturvaan liittyvien asianmukaisten toimenpiteiden toteuttamiseksi tarvittavista valtuuksista. Johdanto-osan 2 a kappale: Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 45 ja 48 artiklassa taataan työntekijöiden vapaa liikkuvuus, mikä merkitsee, että kaikki kansalaisuuteen perustuva syrjintä poistetaan, ja määrätään tämän vapauden turvaamiseksi tarvittavien sosiaaliturva-alan toimenpiteiden toteuttamisesta. Lisäksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 21 artiklan mukaisesti jokaisella unionin kansalaisella on oikeus vapaasti liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella, jollei perussopimuksissa määrätyistä tai niiden soveltamisesta annetuissa säännöksissä säädetyistä rajoituksista ja ehdoista muuta johdu. Johdanto-osan 5 kappale Yhteensovittamisessa olisi taattava unionin sisällä erilaisten kansallisten lainsäädäntöjen perusteella asianomaisille henkilöille yhdenvertainen kohtelu. 9524/17 ess/js,msu/mh 19 LIITE I

20 Johdanto-osan 5 -a kappale Soveltaessaan tämän asetuksen mukaista yhdenvertaisen kohtelun yleistä periaatetta, unionin tuomioistuin on todennut asioissa C-140/12 Brey, C-133/13 Dano, C-67/14 Alimanovic ja C-299/14 Garcia-Nieto antamissaan tuomioissa, että myönnettäessä erityisiä maksuihin perustumattomia rahaetuuksia, jotka ovat myös direktiivissä 2004/38/EY tarkoitettua sosiaaliavustusta, yhdenvertaiselle kohtelulle voidaan asettaa mainitun direktiivin 24 artiklassa säädettyjä rajoituksia ja ehtoja. Nämä oikeuskäytännöt olisi kodifioitava, jotta oikeusvarmuutta voitaisiin parantaa kansalaisten ja laitosten kannalta. Yhdenvertaista kohtelua koskevissa rajoituksissa olisi noudatettava unionin oikeutta, unionin tuomioistuimen tulkinnan mukainen suhteellisuusperiaate mukaan luettuna. Johdanto-osan 5 a kappale Unionin tuomioistuin on todennut asiassa C-308/14, Euroopan komissio v. Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, antamassaan tuomiossa, että jäsenvaltiot voivat unionin oikeuden mukaisesti, suhteellisuusperiaate mukaan luettuna, asettaa tämän asetuksen 11 artiklan 3 kohdan e alakohdassa tarkoitetuille henkilöille myönnettävien [3 artiklan soveltamisalaan kuuluvien maksuihin perustumattomien sosiaaliturvaetuuksien] 3 ehdoksi sen, että näillä henkilöillä on direktiivin 2004/38/EY mukainen laillinen oleskeluoikeus. Kuten unionin tuomioistuin toteaa, laillisen oleskeluoikeuden todentaminen olisi tehtävä direktiivin 2004/38/EY vaatimusten mukaisesti. Nämä oikeuskäytännöt olisi kodifioitava, jotta oikeusvarmuutta voitaisiin parantaa kansalaisten ja laitosten kannalta. Johdanto-osan 5 aa kappale On tarpeen varmistaa, että jäsenvaltion kansalaisia ei kohdella epäsuotuisammin kuin muita tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia henkilöitä vastaavassa tilanteessa. Tämän asetuksen mukaisia yhdenvertaisen kohtelun rajoituksia olisi tämän vuoksi sovellettava myös jälkimmäiseen ryhmään tarvittavin muutoksin, tämän kuitenkaan rajoittamatta muissa unionin oikeuden säännöksissä säädettyjä oikeuksia yhdenvertaiseen kohteluun. 3 Ks. selvityksen jakso II(1). 9524/17 ess/js,msu/mh 20 LIITE I

21 Johdanto-osan 5 b kappale [ ] Johdanto-osan 5 c kappale [ ] Johdanto-osan 47 kappale Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa tunnustettuja periaatteita. Johdanto-osan 48 kappale [ ] 4 artikla Yhdenvertainen kohtelu Henkilöillä, joihin tätä asetusta sovelletaan, on samat jäsenvaltion lainsäädännön mukaiset etuudet ja velvollisuudet kuin kyseisen jäsenvaltion kansalaisilla, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä. 9524/17 ess/js,msu/mh 21 LIITE I

22 4 a artikla Rajoitukset sellaisten henkilöiden yhdenvertaiseen kohteluun, joilla ei ole unionin oikeuden mukaista laillista oleskeluoikeutta 1. Poiketen siitä, mitä 4 artiklassa säädetään, jäsenvaltio, jonka lainsäädäntöä sovelletaan tämän asetuksen 11 artiklan 3 kohdan e alakohdan nojalla, voi säätää, että [3 artiklan soveltamisalaan kuuluvien maksuihin perustumattomien sosiaaliturvaetuuksien] 4 myöntämisen ehtona on direktiivin 2004/38/EY mukainen laillinen oleskeluoikeus. 2. Jäsenvaltiot voivat soveltaa 1 kohdassa tarkoitettuja rajoituksia tarvittavin muutoksin myös kansalaisuudettomiin henkilöihin ja pakolaisiin sekä heidän perheenjäseniinsä ja heidän jälkeensä eläviin, jotka eivät täytä unionin oikeuden muiden asiaankuuluvien säännösten mukaisia laillisen asumisen tai oleskelun edellytyksiä. 70 artikla Yleinen säännös 4 a. Jäsenvaltio voi unionin oikeutta noudattaen poiketa 4 artiklasta ja säätää ehdoksi tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetuille etuuksille, jotka ovat myös direktiivissä 2004/38/EY tarkoitettua sosiaaliavustusta, että näitä etuuksia hakeva henkilö täyttää mainitun direktiivin 24 artiklan mukaiset tasavertaisen kohtelun edellytykset. 4 Ks. selvityksen jakso II(1). 9524/17 ess/js,msu/mh 22 LIITE I

23 LIITE II Ehdotuksen säännösten aihe: Sovellettava lainsäädäntö Asetus (EY) N:o 883/2004 Johdanto-osan 18 b kappale Lentotoimintaan liittyvistä teknisistä vaatimuksista ja hallinnollisista menettelyistä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 216/2008 mukaisesti 5 päivänä lokakuuta 2012 annetun komission asetuksen (EU) N:o 965/2012, sellaisena kuin se on muutettuna lentotoimintaan liittyvistä teknisistä vaatimuksista ja hallinnollisista menettelyistä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 216/2008 mukaisesti annetun asetuksen (EU) N:o 965/2012 muuttamisesta 29 päivänä tammikuuta 2014 annetulla komission asetuksella (EU) N:o 83/2014, liitteessä III olevassa osastossa FTL määritellään ohjaamomiehistön tai matkustamomiehistön jäsenten 'kotiaseman' käsite niin, että se tarkoittaa lentotoiminnan harjoittajan miehistön jäsenelle nimeämää paikkaa, jossa miehistön jäsen tavallisesti aloittaa ja lopettaa työjakson tai peräkkäisten työjaksojen sarjan ja jossa lentotoiminnan harjoittaja ei tavallisesti vastaa hänen majoituksestaan. 11 artikla Yleiset säännöt 5. Toimintaa lentoliikenteen henkilö- tai rahtipalveluja suorittavana ohjaamomiehistön tai matkustamomiehistön jäsenenä pidetään siinä jäsenvaltiossa harjoitettavana toimintana, jossa lentotoimintaan liittyvistä teknisistä vaatimuksista ja hallinnollisista menettelyistä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 216/2008 mukaisesti 5 päivänä lokakuuta 2012 annetun komission asetuksen (EU) N:o 965/2012, sellaisena kuin se on muutettuna 29 päivänä tammikuuta 2014 annetulla komission asetuksella (EU) N:o 83/2014, liitteessä III olevassa osastossa FTL määritelty kotiasema sijaitsee. 9524/17 ess/js,msu/mh 23 LIITE II

24 12 artikla Erityisiä sääntöjä 1. Jäsenvaltiossa tavallisesti toimintaansa harjoittavalle työnantajalle tässä jäsenvaltiossa palkkatyötä tekevä henkilö, jonka tämä työnantaja lähettää komennukselle toiseen jäsenvaltioon tekemään siellä työtä kyseisen työnantajan lukuun, on edelleen ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännön alainen, edellyttäen että tämän työskentelyn arvioitu kesto on enintään 24 kuukautta ja että kyseinen henkilö ei korvaa toista aiemmin komennukselle lähetettyä, tämän kohdan soveltamisalaan kuuluvaa palkattua työntekijää tai 2 kohdan soveltamisalaan kuuluvaa itsenäistä ammatinharjoittajaa. 2. Jäsenvaltiossa tavallisesti toimiva itsenäinen ammatinharjoittaja, joka lähtee tekemään samankaltaista työtä toiseen jäsenvaltioon, on edelleen ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännön alainen, edellyttäen että tämän toiminnan arvioitu kesto on enintään 24 kuukautta ja että kyseinen henkilö ei korvaa toista aiemmin komennukselle lähetettyä, 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvaa palkattua työntekijää tai tämän kohdan soveltamisalaan kuuluvaa itsenäistä ammatinharjoittajaa. 2 a. Jos 1 kohdan soveltamisalaan kuuluva palkattu työntekijä tai 2 kohdan soveltamisalaan kuuluva itsenäinen ammatinharjoittaja ei suorita työtä tai toimintaa loppuun ja hänet korvataan toisella henkilöllä, tähän toiseen henkilöön on edelleen sovellettava sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, josta hänet on lähetetty komennukselle tai jossa hän tavallisesti toimii itsenäisenä ammatinharjoittajana edellyttäen, että kaikkien henkilöiden työskentelyn tai toiminnan kokonaiskesto jälkimmäisessä jäsenvaltiossa on enintään 24 kuukautta. 9524/17 ess/js,msu/mh 24 LIITE II

25 72 artikla Hallintotoimikunnan tehtävät ea) antaa Euroopan komissiolle lausuntoja 76 a artiklassa tarkoitettuja täytäntöönpanosäädöksiä koskevista ehdotuksista ennen niiden hyväksymistä mainitussa artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ja tehdä Euroopan komissiolle asiaankuuluvia ehdotuksia mainittujen täytäntöönpanosäädösten tarkistamiseksi; 75 a artikla Toimivaltaisten viranomaisten velvollisuudet 1. Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että niiden laitokset ovat tietoisia kaikista säännöksistä ja muista toimista, myös hallintotoimikunnan päätöksistä, ja että ne soveltavat niitä tämän asetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen soveltamisalalla ja niissä säädetyin edellytyksin. 2. Jotta voidaan varmistaa sovellettavan lainsäädännön moitteeton määrittäminen, toimivaltaisten viranomaisten on tarvittaessa edistettävä jäsenvaltioiden laitosten ja muiden asiaankuuluvien elinten, työsuojeluviranomaiset mukaan luettuina, välistä yhteistyötä. 76 a artikla Valta hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä 1. Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä määrittääkseen menettelyn sekä tapauksen mukaan määräajat, joita on noudatettava tämän asetuksen 12 ja 13 artiklan yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi. Näissä täytäntöönpanosäädöksissä vahvistetaan vakiomenettelyt, jotka koskevat esitettävän asiakirjan, jossa todistetaan haltijaan sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö, myöntämistä, muotoa ja sisältöä, 9524/17 ess/js,msu/mh 25 LIITE II

26 todennettavia tekijöitä ennen asiakirjan myöntämistä, peruuttamista tai oikaisua, asiakirjan antaneen laitoksen toteuttamaa asiakirjan peruuttamista tai oikaisua, kun sen jäsenvaltion toimivaltainen laitos, jossa toimintaa harjoitetaan, kiistää asiaa tukevien tietojen perusteella sen paikkansapitävyyden tai pätevyyden, ja tämä kiistäminen on perusteltua. 2. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään tämän asetuksen 76 b artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. 3. [ ] 76 b artikla Tarkastelumenettely 1. Komissiota avustaa komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea. 2. Kun viitataan tähän artiklaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/ artiklaa. 3. Jos komitea ei anna lausuntoa, Euroopan komissio ei hyväksy ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi, ja tuolloin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/ artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa. 9524/17 ess/js,msu/mh 26 LIITE II

27 Asetus (EY) N:o 987/ artikla Määritelmät 2 ea) 'petoksella' tahallista tekoa tai tahallista laiminlyöntiä, jonka tarkoituksena on saada sosiaaliturvaetuus tai välttää sosiaaliturvamaksujen maksaminen asianomaisen jäsenvaltion tai jäsenvaltioiden lainsäädännön, perusasetuksen tai tämän asetuksen vastaisesti; 5 artikla Toisessa jäsenvaltiossa annettujen asiakirjojen ja todisteiden oikeudellinen pätevyys 1. Jäsenvaltion laitoksen antamat asiakirjat, joissa osoitetaan henkilön tilanne perusasetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen soveltamista varten, ja todisteet, joiden perusteella nämä asiakirjat on annettu, on hyväksyttävä muiden jäsenvaltioiden laitoksissa niin kauan kuin jäsenvaltio, jossa nämä asiakirjat tai todisteet on annettu, ei peruuta niitä tai julista niitä mitättömiksi. [Tällaiset asiakirjat ovat päteviä vain, jos kaikki pakollisiksi merkityt kohdat on täytetty] Jos on syytä epäillä asiakirjan pätevyyttä tai asiakirjan perustana olevien tosiseikkojen paikkansapitävyyttä, asiakirjan vastaanottaneen jäsenvaltion laitoksen on pyydettävä asiakirjan antaneelta laitokselta tarvittavia tarkennuksia ja tarvittaessa kyseisen asiakirjan peruuttamista tai oikaisua, tämän kuitenkaan vaikuttamatta 19 a artiklan soveltamiseen. Asiakirjan antaneen laitoksen on harkittava uudelleen asiakirjan antamisperusteita ja tarvittaessa peruutettava tai oikaistava se. 3. Jos on syytä epäillä asianomaisen henkilön tai henkilöiden toimittamien tietojen oikeellisuutta, asiakirjan tai todisteen pätevyyttä tai asiakirjan perustana olevien tosiseikkojen paikkansapitävyyttä, asianomaisen laitoksen on tarkistettava, mikäli mahdollista, toimivaltaisen laitoksen pyynnöstä kyseiset tiedot tai asiakirjat. 5 Ks. selvityksen jakso II(2.f). 9524/17 ess/js,msu/mh 27 LIITE II

28 4. Jos kyseiset laitokset eivät pääse sopimukseen, asia voidaan viedä toimivaltaisten viranomaisten kautta hallintotoimikunnan käsittelyyn aikaisintaan kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona asiakirjan vastaanottanut laitos on esittänyt pyynnön. Hallintotoimikunta pyrkii sovittelemaan näkökannat kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun asia on annettu sen käsiteltäväksi. 14 artikla Perusasetuksen 12 ja 13 artiklan yksityiskohdat 1. Sovellettaessa perusasetuksen 12 artiklan 1 kohtaa "jäsenvaltiossa tavallisesti toimintaansa harjoittavalle työnantajalle tässä jäsenvaltiossa palkkatyötä tekevä henkilö, jonka tämä työnantaja lähettää komennukselle toiseen jäsenvaltioon" käsittää henkilön, joka on palkattu työskentelemään toiseen jäsenvaltioon muuna komennustyötä tekevänä työntekijänä, jos ennen työskentelyn aloittamista kyseiseen henkilöön jo sovelletaan [lähettävän jäsenvaltion] lainsäädäntöä [perusasetuksen II osaston mukaisesti] 6. 5 a. Sovellettaessa perusasetuksen II osastoa "kotipaikalla tai liiketoimintapaikalla" tarkoitetaan kotipaikkaa tai liiketoimintapaikkaa, jossa yrityksen olennaiset päätökset tehdään ja jossa sen keskushallinto toimii [edellyttäen, että yritys harjoittaa merkittävää toimintaa kyseisessä jäsenvaltiossa. Muussa tapauksessa sen katsotaan sijaitsevan jäsenvaltiossa, jossa huomattava osa yrityksen toiminnasta tapahtuu, kun otetaan huomioon harjoitetun toiminnan kesto ja/tai suoritettujen palvelujen lukumäärä] Ks. selvityksen jakso II(2.b.ii). Ks. selvityksen jakso II(2.b.ii). 9524/17 ess/js,msu/mh 28 LIITE II

29 12. Jos henkilö, joka asuu unionin alueen ulkopuolella, harjoittaa toimintaa palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa ja jos tähän henkilöön näiden jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön nojalla sovelletaan kyseisten valtioiden lainsäädäntöä, sovellettavan lainsäädännön määrittämistä koskevia perusasetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin, edellyttäen että hänen asuinpaikkansa katsotaan olevan siinä jäsenvaltiossa, jossa henkilö harjoittaa työaikana laskettuna valtaosan toiminnastaan unionin alueella. 15 artikla Perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan b ja d alakohdan, 11 artiklan 4 kohdan, 11 artiklan 5 kohdan ja 12 artiklan soveltamista koskevat menettelyt (tietojen toimittaminen asianomaisille laitoksille) 2. Edellä 1 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin henkilöihin, joihin sovelletaan perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan d alakohtaa ja 11 artiklan 5 kohtaa. 16 artikla Perusasetuksen 13 artiklan soveltamista koskeva menettely 1. Toimintaa kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa harjoittavan henkilön on ilmoitettava tästä asuinjäsenvaltionsa toimivaltaisen viranomaisen nimeämälle laitokselle. Ilmoituksen voi tehdä henkilön puolesta myös työnantaja. 2. Henkilön asuinpaikan nimetyn laitoksen on viipymättä määritettävä asianomaiseen henkilöön sovellettava lainsäädäntö ottaen huomioon perusasetuksen 13 artiklan sekä täytäntöönpanoasetuksen 14 artiklan. Jos tämä laitos määrittää, että sovelletaan tämän laitoksen sijaintijäsenvaltion lainsäädäntöä, sen on ilmoitettava sovellettavan lainsäädännön määrittämisestään kunkin sellaisen jäsenvaltion nimetyille laitoksille, jossa toimintaa harjoitetaan ja/tai jossa työnantaja sijaitsee. 9524/17 ess/js,msu/mh 29 LIITE II

30 3. Jos asuinpaikan nimetty laitos määrittää, että sovelletaan jonkin toisen jäsenvaltion lainsäädäntöä, määrittäminen on väliaikaista ja tämän laitoksen on viipymättä ilmoitettava sovellettavan lainsäädännön väliaikaisesta määrittämisestä kunkin sellaisen jäsenvaltion nimetyille laitoksille, jossa toimintaa harjoitetaan ja/tai jossa työnantaja sijaitsee. Väliaikainen määrittäminen tulee lopulliseksi kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten nimeämille laitoksille on ilmoitettu siitä, ellei vähintään yksi näistä laitoksista ole ilmoittanut asuinpaikan nimetylle laitokselle tämän kahden kuukauden jakson loppuun mennessä, että se ei voi vielä hyväksyä väliaikaista määrittämistä tai että sillä on asiasta erilainen käsitys. 5. Sen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen, jonka lainsäädäntö määritetään sovellettavaksi joko väliaikaisesti tai lopullisesti, on viipymättä ilmoitettava määrittämisestä asianomaiselle henkilölle ja hänen työnantajalleen. 19 artikla Tietojen antaminen asianomaisille henkilöille ja työnantajille 3. Jos laitosta pyydetään antamaan edellä mainittu todistus, sen on tehtävä asianmukainen arviointi tosiseikoista, jotka ovat merkityksellisiä perusasetuksen II osaston sääntöjen soveltamisen kannalta, ja vahvistettava, että todistukseen sisältyvät tiedot ovat oikeat. 19 a artikla Yhteistyö siinä tapauksessa, että sovellettavaa lainsäädäntöä koskevien asiakirjojen pätevyydestä on epäilyksiä 1. Jos on syytä epäillä sellaisen asiakirjan pätevyyttä, joka osoittaa henkilön tilanteen sovellettavan lainsäädännön määrittämiseksi, tai asiakirjan perustana olevien tosiseikkojen paikkansapitävyyttä, asiakirjan vastaanottaneen jäsenvaltion laitoksen on pyydettävä asiakirjan antaneelta laitokselta tarvittavia tarkennuksia ja tarvittaessa kyseisen asiakirjan peruuttamista tai oikaisua. Pyynnön esittäneen laitoksen on perusteltava pyyntönsä ja toimitettava pyyntöön johtaneet merkitykselliset asiakirjat 9524/17 ess/js,msu/mh 30 LIITE II

31 2. Vastaanottaessaan tällaisen pyynnön asiakirjan antaneen laitoksen on tarkasteltava uudelleen asiakirjan antamisperusteita ja siinä tapauksessa, että havaitaan virheitä, peruutettava tai oikaistava asiakirja 30 työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. [Peruutus tai oikaisu tehdään taannehtivasti, elleivät asianomaiset jäsenvaltiot ole sopineet toisin perusasetuksen 16 artiklan nojalla, ottaen huomioon asianomaisen henkilön tai henkilöiden edun.] 8 Jos asiakirjan antanut laitos katsoo, että saatavilla olevan näytön perusteella ei ole epäilystä siitä, että asiakirjan hakija on tehnyt petoksen, sen on peruutettava tai oikaistava asiakirja viipymättä ja taannehtivasti. 3. Jos asiakirjan antanut laitos tarkasteltuaan uudelleen asiakirjan antamisperusteita ei havaitse virheitä, sen on toimitettava pyynnön esittäneelle laitokselle kaikki saatavilla oleva näyttö 30 työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Kiireellisissä tapauksissa, joissa kiireellisyyden syyt on selvästi ilmoitettu ja perusteltu pyynnössä, tämä on tehtävä kymmenen työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta, siitä huolimatta, että asiakirjan antanut laitos ei ehkä ole saanut päätökseen a alakohdassa tarkoitettua uudelleentarkasteluaan. 4. Jos pyynnön esittäneellä laitoksella, joka on saanut saatavilla olevan näytön, on edelleen epäilyksiä asiakirjan pätevyydestä tai sen perusteena olevien tosiseikkojen paikkansapitävyydestä tai se katsoo, että tiedot, joiden pohjalta asiakirja annettiin, ovat virheellisiä, se voi toimittaa näyttöä tämän tueksi ja pyytää lisäselvennyksiä ja tarvittaessa pyytää asiakirjan antanutta laitosta peruuttamaan tai oikaisemaan asiakirjan edellä esitetyn menettelyn ja määräaikojen mukaisesti. 5. Jos vastaanottavalla laitoksella on edelleen epäilyksiä eivätkä asianomaiset laitokset pääse sopimukseen, sovelletaan 5 artiklan 4 kohtaa. 8 Ks. selvityksen jakso II(2.f). 9524/17 ess/js,msu/mh 31 LIITE II