Opiskelutekniikat tekniset taidot

Transkriptio

1 Opiskelutekniikat tekniset taidot Oppiminen ei ole vain valmiin tiedon tallentamista ja tulostamista - siis pänttäämistä ja toistamista kokeessa. Olennaista tehokkaassa oppimisessa on tiedon ymmärtäminen, jäsentäminen ja kehittäminen. Näin opittuja asioita pystyy myös soveltamaan uusiin tilanteisiin. Aivot tallentavat tietoja järjestäytyneinä tietorakenteina. Irrallisille tiedoille ei aivoissamme ole sijaa - eikä niitä muisteta. Tietoa muokkaamalla saadaan huomattavasti parempia oppimistuloksia kuin pelkällä pintaprosessoinnilla. Tiedon syväprosessointi vaatii aktiivista ponnisteluasi; paraskaan opettaja tai oppimateriaali ei voi tehdä sitä puolestasi. Syväprosessointia voi toteuttaa erilaisilla opiskelutekniikoilla. Omaa oppimistaan voi tutkia kokeilemalla erilaisia opiskelutekniikoita. Tilanteesta ja opiskeltavasta asiasta riippuen eri opiskelutavat tuottavat tulosta. Kannattaa siis kokeilla rohkeasti erilaisia tekniikoita ja tutkia mikä tekniikoista parhaiten sopii juuri sinulle oppimiseen. 1. Alleviivaus Useat meistä ovat törmänneet oppikirjaan, josta on alleviivattu lähes jokainen lause. Silloin alleviivaaminen toimii tietoa toistavana strategiana eikä siitä ole suurta hyötyä. Alleviivaa vähän, mieluummin sanoja kuin kokonaisia lauseita. Samalla voit esimerkiksi muodostaa käsitekarttaa alleviivaamistasi sanoista kirjan sivulle kaariviivojen avulla. Näin käsittelet ja muokkaat aktiivisesti tietoa. Myös kertaaminen on silloin nopeampaa. 2. Kysymysten, vastausten ja perustelujen ketju Taitavat opiskelijat jäsentävät tietoa usein kysymysten, vastausten ja perustelujen ketjuina. Voit myös aktiivisesti harjoitella tällaista tapaa. Lue kirjasta jokin lyhyehkö osio (esim. väliotsikon alla oleva kappale). Yritä muodostaa tekstistä kysymys, joka tiivistää keskeisen asian. Seuraavaksi mieti, miten kysymykseen pitäisi vastata ja miten vastauksen voisi perustella. Mieti vastaus ensin ilman kirjaa ja tarkista ja täydennä lopuksi kirjan avulla. 3. Miellekartta/käsitekartta Miellekartassa kirjoitetaan ensin keskelle teema ja sen ympärille kerätään keskeisiä tietoja, käsitteitä ja näkökulmia. Miellekartta on varsin vapaamuotoinen. Sen avulla voi helposti tutustua uuteen aiheeseen. Miellekartta toimii myös hyvänä visuaalisena muistivihjeenä palautettaessa asioita mieleen. Miellekarttaa voi hyödyntää suunnitellessaan vastauksia reaaliaineiden kokeissa tai opiskellessa uutta asiaa. Käsitekartta on miellekarttaa kurinalaisempi. Käsitekarttaan kootaan vain aiheeseen liittyvät käsitteet ja niiden suhteita havainnollistetaan esimerkiksi nuolten/katkoviivojen tms. avulla. Käsitekartta sopii hyvin tieteellisen tiedon opiskeluun ja jäsentelyyn. 1

2 4. Mieleenpalauttaminen Mieleenpalauttamisen tärkeyttä on korostettu paljon uusimmissa oppimisen tutkimuksissa. Omaa oppimistaan ja osaamistaan on opiskelun keskellä jatkuvasti testattava. Kun olet lukenut kirjan kappaleen, yritä palauttaa asia mieleesi. Mikä kappaleessa oli keskeistä? Mitä opettaja voisi kysyä? Voit kirjoittaa asian vihkoon tai vaikka sanoa sen hiljaa ääneen. Jos et saa palautettua asiaa mieleesi, et voi osata sitä myöskään koetilanteessa. Muista, että kokeessa arvioidaan tuottamaasi tekstiä. Opettaja ei voi nähdä niitä ajattelun vaiheita, joita olet mielessäsi läpikäynyt. Mieleenpalauttamista voi harjoitella myös kaverin tai vanhemman avulla pyytämällä heitä kuulustelemaan oppikirjan tekstikappaleiden sisällöistä. Kuulustelija silmäilee tekstiä ja kysyy sieltä mielestään olennaisempia asioita ja mieleenpalauttaja pyrkii muistamaan ja omin sanoin muotoilemaan vastauksensa. Tarpeen tullen kuulustelija voi auttaa tukisanoilla ja vihjeillä muistamaan. Kuulustelu muuttuu herkästi turhan vakavamieleiseksi, muista että tarkoitus on treenata omaa mieleenpalauttamista eikä pitää omaa suullista koetta aiheesta! 5. Muistiinpanot Oppitunneilla tulee tehdä muistiinpanoja. Opettajan tekemiä muistiinpanoja voi kuitenkin muokata. Muista, että teet muistiinpanot itsellesi ja omaksi hyödyksesi, et vain koska opettaja käskee! Muistiinpanoja voi lyhennellä itselleen sopiviksi täydentää opettajan kertomilla esimerkeillä tms. täydentää itse kirjan avulla täydentää aiheeseen liittyvillä piirroksilla jäsentää itselle selkeällä tavalla (ranskalaiset viivat, listat, laatikoinnit, ympyröinnit, alleviivaukset..) värikoodata oman järjestelmän mukaan. Esimerkiksi teorian pääotsikoille ja alaotsikoille omanvärinen alleviivaus, oman värinen huutomerkki jonkin tärkeän asian vierelle jne. Hyvät muistiinpanot ovat jäsentyneitä, sisältävät olennaiset asiat, auttavat hahmottamaan kokonaisuuden, selkeitä, auttavat kertaamisessa ja ovat tarkoituksenmukaiset. 6. Muistisäännöt Muistisääntö on muistamisen apuneuvo, muistettavan tiedon tiivistelmä tai viite siihen. Tarkoitus on muodostaa mielleyhtymä muistettavaan asiaan. Muistisääntö voi olla esimerkiksi lyhenne, luettelo, lause, joskus loru tai runo (Esim. SPOTPA -> subjekti, verbi, objekti, tapa, paikka, aika tai lauantaina lavennetaan, sunnuntaina supistetaan viittaa merkinnän vasempaan ja oikeaan puoleen). Muistamalla muistisäännöt muistaa helposti myös opitun asian. Muistisääntöjä kannattaa luoda myös itse: mitä huvittavampi tai oudompi, sitä parempi! (esim. ruotsin monikon päätteet or, -ar, -er, -n -> portsari-erno). 2

3 7. Koealueen lukeminen Myös lukemiseen voi soveltaa erilaisia opiskelutekniikoita. Sen sijaan, että luet vain tekstin alusta loppuun kiinnittämättä huomiota lukemisen laatuun, voit lähestyä lukemista erilaisten vaiheiden kautta: 1) Silmäile koealue läpi. Kiinnitä huomiota miten teksti on jäsennelty (mikä on kappaleiden järjestys ja mitä ne sisältävät), katsele kuvia ja lue kuvatekstejä, lue johdantoja ja tiivistelmiä. Palauta mieleen mitä muistat asiasta jo ennestään. 2) Lue koealue läpi. Kiinnitä huomiota otsikoihin, niissä on usein luvun olennainen sisältö. Huomioi taulukot, kaaviot ja kuvat. Niissä visualisoidaan usein tärkeitä asioita. Työstä asioita lukiessasi käyttäen muita opiskelutekniikoita esimerkiksi jokaisen kappaleen välissä. (miellekartta, alleviivaus ). 3) Kertaus. Lukeminen ei lopu viimeisen kappaleen viimeiseen sanaan, sillä ilman kertausta iso osa opiskellusta asiasta unohtuu. Käytä kertaamisessa apuna muita opiskelutekniikoita (miellekartta, ääneen kertominen, kuulustelu, kysymysten ja vastausten ketju ) Yksittäisen kappaleen lukemiseen voi soveltaa myös esimerkiksi SQ3R-tekniikkaa: Skim (silmäile): Lue kappaleen otsikko, kuvatekstit, johdanto ja tiivistelmä Question (kysy): Laadi kysymyksiä, joihin teksti voisi antaa vastaukset. Kirjoita ne ylös. Read (lue): Lue ja yritä löytää vastaukset kysymyksiisi. Recall (palauta mieleen): Palauta mieleen lukemasi aihe. Mitä kaikkea kappale käsitteli? Review (pohdi): Silmäile tekstiä ja pohdi lukemaasi. Mikä tekstissä on olennaisinta? Pyri hahmottamaan teksti kokonaisuutena. 8. Lukusuunnitelman teko Järkevä lukusuunnitelma auttaa isompien koealueiden lukemisessa. Arvioi luku-urakkaa suhteessa käytettävissä olevaan aikaan (huomioi esim. harrastusten viemä aika) ja omaan jaksamiseen. Lukeminen on helpompi pitää kohtuuden rajoissa, kun myös tauot ja vapaa-aika on kirjattuna kalenteriin. - Valitse kalenteri: tee tietokoneella, käytä valmista kalenteripohjaa tai piirrä itse. - Merkkaa koepäivä kalenteriisi ja suunnittele ajankäyttösi: jaa luku-urakka usealle päivälle ennen koetta. Muista kerrata koetta edeltävänä päivänä! - Esimerkiksi jos kahdeksan kappaleen koe on perjantaina, voi tiistaina ja keskiviikkona lukea neljä kappaletta ja torstaina kerrata koko koealuetta. Vaihtoehtoisesti voi lukea maanantaina neljä kappaletta, levätä ja kerrata tiistaina, lukea neljä kappaletta keskiviikkona ja kerrata koko koealuetta torstaina. - Kokeile itse mikä rytmitys sopii omaan lukemiseesi. Arvioi lukusuunnitelmasi toimivuutta ja seuraavaa lukusuunnitelmaasi tehdessä huomioi mikä toimi ja mikä ei. 3

4 9. Vieraat kielet: sanaston opiskelu Vieraan kielen kirjoitettuja sanoja voi olla erityisen hankala tunnistaa, muistaa ja palauttaa mieleen. Heikko sananhahmotuskyky heijastuu myös oikeinkirjoitukseen etenkin äännekirjainvastaavuudeltaan heikoissa kielissä. Pelkän sanastolistojen pänttäämisen sijaan kannattaa sanaston opiskelua lähestyä myös aivoja aktivoivammalla tavalla. Kokeile esimerkiksi: - Miimikoi sanoja samalla kun opiskelet niitä - Kirjoita sanoja sormella pöytään tai ilmaan samalla kun opiskelet niitä - Käytä opettelukortteja (flashcards): kirjoita pienen paperilapun toiselle puolelle sana vieraalla kielellä ja toiselle puolelle suomeksi - Tee sanastosta muistikarttoja: listaa vaikkapa kaikki verbit, adjektiivit tai teemasanat - Ankkuroi sanasto oikeaan kontekstiin: lue ja opiskele myös sanastoon liittyvää tekstikappaletta - Opettele ääntämis- ja kirjoitusasu eri päivinä: ääntäminen ensin ja kirjoitus seuraavaksi. Ideana tässä on tallentaa nämä eri muistilokeroihin, jolloin nämä eivät mene mieleenpalauttamisessa sekaisin (mielessä oleva enough tulostuukin paperille muotoon inaf ) - Kirjoita sanastoa, jotta kynän liikerata tallentuisi muistiin - Työstä ja toista sanastoa jatkuvasti, älä yritä opetella sitä ulkoa yhdeltä istumalta - Keksi käytännön elämän sovelluksia sanastolle: muistele missä yhteydessä olet sanaan ehkä joskus aiemmin törmännyt tai missä tilanteessa voisit sanaa käyttää ja kehitä sen ympärille lauseita ja kokonaisia tarinoita - Sana-assosiaatioihin perustuvat pelit ja leikit ovat tehokkaita: keksi vastakohtia ja yhdistele sanoja - Ryhmittele sanaston sanoja - Sananmuodostustaidot ja sanojen merkityksen päättely auttaa hahmottamaan pitkiä, monimutkaita ja vieraita sanoja (pura esimerkiksi yhdyssanat osiin: höghus koostuu sanoista hög ja hus, korkea talo). - Pelillistä sanaston opiskelusi: mene osoitteeseen etsi kirjan nimellä (esim. Spotlight 8) ja kappaleen numerolla (esim. 3) -> Spotlight 8 3 ja valitse sopiva setti. 10. Lukeminen Itse lukeminen on myös tekninen suoritus. Lukivaikeuksisella kyky tunnistaa sanoja automaattisesti on heikko. Oppilas lukee usein ja toistuvasti väärin ja turvautuu helposti arvaamiseen. Sanojen merkitysrakenne ei kulje samaa tahtia kuin lukeminen, vaan laahaa perässä (oppilas ei välttämättä huomaa, jos väärin luettu sana ei sovi kontekstiin tai muuntuu epäsanaksi). Lukivaikeudenkin kanssa oppii kuitenkin pärjäämään harjoittelemalla lukemista aktiivisesti, käyttämällä kompensoivia keinoja sekä käyttämällä apuvälineitä. - Lukusujuvuutta oppii lukemalla runsaasti erityyppisiä ja sopivan tasoisia tekstejä. Kaikki lukeminen on hyväksi, eli sarjakuvat ja pelien dialogit ovat yhtä hyviä harjoittelukeinoja lukusujuvuuden harjoitteluun kuin kaunokirjallisuus. - Opettele lukustrategioita (katso kohdat 2, 4, 6 ja 7). - Vältä musta-valkokontrastia: käytä värikästä kalvoa, jonka läpi lukea. - Jos katse harhailee rivien välillä, voi paperista askarrella lukuikkunan: A4-paperi, jossa rivin kokoinen aukko. Viivottimen pito luettavan rivin alla voi myös auttaa. - Jos pitkän tekstin lukeminen on liian työlästä, niin jaa luku-urakka pienempiin osiin (kohta 7) tai kokeile äänikirjoja ( rekisteröidy käyttäjäksi Ylöjärven kirjastossa). 4

5 Oppimistyylit Aistivälitteinen oppiminen on ihmiselle tunnusomainen tiedonomaksumistapa. Oppimista voidaan siksi tarkastella havaintokanavien eli aistien välityksellä tapahtuvana tiedon vastaanottamisena, käsittelynä ja tallentamisena. Tämän mallin oppimistyylit perustuvat kuuloaistiin, näköaistiin sekä liikkeeseen ja kosketusaistiin. Edellisen mukaan oppijat voidaan luokitella auditiivisiin, visuaalisiin, kinesteettisiin ja taktiilisiin oppijoihin. Oppimistilanteessa yksilö käyttää kaikkia havaintokanaviaan. Tästä huolimatta moni kokee oppivansa luontaisesti ja tehokkaimmin yhden havaintokanavan välityksellä. Harva kuitenkaan oppii perustaen ainoastaan yhteen aistiin, vaan oppiminen tapahtuu parin hallitsevan aistikanavan kautta. Visuaalinen = näköhavaintoon perustuva Näköaistin tukiessa oppimista asiat jäävät kuin kuvina mieleen. Silloin lukeminen voi olla tehokkaampi tapa oppia kuin kuunteleminen. Muistiinpanoja tehdessä piirrä kuvia, kaavioita, käytä värejä ja tee alleviivauksia. Voit testata myös muistilappujen kiinnittämistä ympäri kotia. Mieleen painamista voi auttaa kun yhdistää asiat tiettyyn paikkaan. Vahvoja alueita: lukeminen ja visualisointi Tärkeää: näkeminen, mielikuvat ja asiaa havainnollistavat kuvat Kokeile näitä keinoja: * Käytä muistiinpanoissasi apuna kaavioita sekä alleviivauksia ja muita merkintöjä * Tutki tarkkaan kuvia, kaavioita ja taulukoita * Luo mielessäsi symbolikuvia muistin tueksi * Tee symbolikuvista kuvallisia tarinoita * Käytä muistiinpanoissasi erilaisia kirjoitustyylejä ja värikoodeja * Piirrä asioista omia kuvia, kaavioita ja taulukoita * Numeroi asioita * Muistiinpanojen kiinnitys seinälle kotona voi auttaa * Tee miellekarttoja eli mind mapeja, joissa piirrät tai kirjoitat asioita omiin laatikoihinsa ja yhdistät niitä toisiinsa. * Ennakoi: tutustu uuteen aiheeseen pintapuolisesti jo ennen oppituntia silmäilemällä käsiteltävää asiaa kirjasta tai etsimällä tietoja netistä Tee itse oppimateriaalisi: * Itse tehty oppimateriaali * Runsaasti kuvia eri kulmista * Selkeä ja iso fontti * Ei ylisuuria tekstimassoja * Jaoteltua tietoa * Värilliset korostukset tekstissä * Piirrä sarjakuva kappaleesta * Luokittele sanoja ryhmiin esim. sanaluokkien tai aihepiirien perusteella ja anna ryhmille värit * Kirjoita sanoja oman ryhmän väriselle paperille ja tee niistä julisteita, liitä niihin kuvia yms. Laita julisteet esille ja muodosta mielikuva julisteesta paikan perusteella -> näet julisteen sanoineen mielessäsi omassa paikassaan 5

6 Auditiivinen = kuulohavaintoon perustuva Auditiiviset oppijat oppivat kuulemansa ja pystyvät palauttamaan kuulemansa mieleen. He varastoivat puhuttuja sanoja aivoihinsa ja pystyvät ottamaan ne esiin halutessaan (kun ovat keskittyneitä tai motivoituneita). Tutki kuuloaistia oppimisessa. Kiinnitä huomiota ympärillä oleviin ääniin ja keskusteluihin. Pienryhmäkeskustelut ja luennot ovat tällöin hyviä oppimistilanteita. Kokeile keskustella opiskeltavista asioista muiden kanssa. Voitte myös opiskelukavereiden kanssa kokeilla opettaa toinen toisianne. Jos se ei ole mahdollista, juttele perheenjäsenelle, lemmikille tai pehmolelulle. Vahvoja alueita: kuunteleminen, puhuminen, keskustelu, sisäinen vuoropuhelu Tärkeää: kuuleminen, äänet ja keskustelu Kokeile näitä keinoja: * Keskity kuuntelemiseen, älä tee tarpeettomia muistiinpanoja, se häiritsee kuuntelemistasi * Jos ympäristössä näkyvät asiat vievät huomiosi, sulje silmät kuunnellessasi * Keskustele muiden kanssa erityisesti hankalista opittavista kohdista * Yritä selittää opittavaa asiaa jollekulle * Mieleenpalauttaminen puhumalla kappaleen pääasiat ääneen * Minimoi melu ja muut häiritsevät äänet opiskelu- ja työympäristöstäsi * Käytä tarvittaessa korvatulppia * Lue monimutkaiset ohjeet tai tekstiosuudet ääneen, se auttaa muistamista * Lue tehtävä ääneen, lue kirjoittamasi teksti ääneen, lue muistiinpanoja ääneen * Sanele nauhalle se, mitä haluat oppia tai ymmärtää, ja kuuntele sitten nauhoitustasi * Pyydä kaavioista suullinen selitys * Kokeile äänikirjoja ( rekisteröidy käyttäjäksi Ylöjärven kirjastossa) * Pyydä toista kyselemään sinulta opiskeltavaa aluetta, jotta saat pohtia vastauksia ääneen * Ääneen lukeminen voi myös tukea oppimista. Kokeile nauhoittaa lukemasi, jonka jälkeen heitä kuulokkeet korville ja lähde lenkkipolulle kertaamaan. * Rytmi ja taustamusiikki voi auttaa tai häiritä! Jos huomaat keskittyväsi enemmän musiikkiin kuin opiskeluun, ei taustamusiikista todennäköisesti ole apua. Parhaimmillaan taustamusiikki auttaa uppoutumaan opiskeltavaan aiheeseen. Suosi instrumentaalimusiikkia (musiikkia ilman laulua). 6

7 Kinesteettinen = liikkeeseen ja toimintaan perustuva Taktiilinen = tuntoaistiin perustuva Haptinen = myös tuntoaistiin, tarkemmin kosketukseen perustuva Kinesteettinen oppija tarvitsee liikettä, taktiilinen tuntoaistia ja haptinen koskettelua (joko toisen kosketusta tai itse koskettelua). Kinesteettiset oppijat oppivat helposti tekemällä, liikkumalla ja kokeilemalla. Taktiiliset ja haptiset oppijat käyttävät sormiaan ja käsiään, kun keskittyvät tehtävään. Liike ja kokemukset voivat olla tärkeitä oppimista edistäviä tekijöitä. Pieni liike voi auttaa keskittymään tai kokonaisvaltainen kokemus oppimistilanteesta auttaa mieleen palauttamista. Jos pöydän ääressä paikoillaan opiskelu ei onnistu, älä pakota itseäsi siihen. Kokeile keinussa, juoksumatolla tai kuntopyörän selässä lukemista. Voit testata myös hidasta kävelyä kotipihallasi, opiskelupaikan vaihtamista tai sormella seuraamista lukiessasi. Vahvoja alueita: kokeminen, tekeminen, tunteminen, intuitio Tärkeää: tunnustelu, kokeileminen, tekeminen, liike ja lihasmuisti Kokeile näitä keinoja: * Vaihtelevat tehtävät, miellyttävä ympäristö ja osallistumisen mahdollisuus auttavat oppimaan. * Vältä istumista paikoillasi, kun yrität oppia jotain. * Etsi käsillesi jotakin luontevaa tekemistä pakollisen paikallaan olon ajaksi * Kävele ympäriinsä kotona lukiessasi. Tanssi tai rummuta opiskeltavan asian tahtiin. Lue välillä vaikka lattialla. * Kokeile itse tuotettua havaintomateriaalia, käsillä tekemistä, pahvilappujen askartelua ja leikkelyä oppimisen tueksi. * Etsi tapoja, joilla voit yhdistää opitun aineksen henkilökohtaisiin kokemuksiisi. * Tee oppimisympäristöstä miellyttävä * Yritä ja kokeile (ja virheiden sattuessa älä lannistu vaan ota opiksi) * Käytä tietotekniikkaa * Hyppää narua, tee toistoa kuntosalilla, heittele pehmolelua tai palloa ilmaan tai tee jotain muuta samalla, kun toistat opeteltavaa asiaa, pohdit ratkaisua ongelmaan tai kuuntelet äänikirjaa * Jos puuhailu auttaa keskittymisessä, tee opiskellessa asioita, jotka eivät häiritse muita: piirtely, tavaroiden näpräys (spinnerit, stressipallot yms.), jalan ketkutus, kynän pyörittely sormissa jne. * Käsin kosketteluun perustuva tiedon hankinta * Muistiinpanot, koristelu, askartelu auttavat oppimisessa * Käsin tehtävät asiat, omat kansiot ja portfoliot Koonnut: Lauri Leinonen Lähteitä: Aistit avoinna oppimaan