KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA JULKINEN KUULEMINEN: Kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskeva johdonmukainen eurooppalainen lähestymistapa

Transkriptio

1 FI FI FI

2 EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 4. helmikuuta 2011 SEC(2011) 173 lopullinen KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA JULKINEN KUULEMINEN: Kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskeva johdonmukainen eurooppalainen lähestymistapa FI FI

3 1. JOHDANTO 1.1. Kollektiivisilla oikeussuojakeinoilla voidaan mahdollisesti tehostaa EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoa 1. EU:n lainsäädännön tehokkaalla täytäntöönpanolla on suuri merkitys sekä kansalaisille että yrityksille. Kuten Eurooppa strategiassa 1 ja Tukholman ohjelmassa 2 painotetaan, Euroopan unionin on varmistettava, että kansalaiset ja yritykset (erityisesti pk-yritykset) voivat käytännössä hyödyntää sisämarkkinoiden ja Euroopan oikeusalueen tarjoamia mahdollisuuksia. Oikeudet ovat hyödyttömiä, jos niitä ei pystytä käyttämään. Jos EU:ssa noudatettavia keskeisiä oikeuksia ei kunnioiteta, kansalaisten ja yritysten on pystyttävä vetoamaan EU:n lainsäädännön mukaisiin oikeuksiinsa. 2. Euroopan komission suorittama julkinen täytäntöönpano, joka usein perustuu kansalaisten tai yritysten kanteisiin, on tärkeä väline pyrittäessä varmistamaan EU:n lainsäädännön tehokas täytäntöönpano. Komissio voi nostaa esimerkiksi rikkomuskanteita tai aloittaa kilpailuasiaa koskevan menettelyn. Perussopimusten valvojana komission on varmistettava, että yksilön etujen lisäksi huomioon otetaan myös yleinen etu ja laajemmassa mielessä unionin etu. Myös kansallisilla viranomaisilla on tärkeä rooli EU:n lainsäädännön julkisessa täytäntöönpanossa erityisesti kilpailu- ja kuluttaja- ja ympäristölainsäädännössä. EU:n voimassa oleva lainsäädäntö lisää kansallisten viranomaisten kykyä tehdä rajat ylittävää yhteistyötä puututtaessa rikkomistapauksiin Euroopan unionin laajentumisen myötä lainsäädännön soveltamisen valvontaan liittyvien tapausten lukumäärä on lisääntynyt huomattavasti, koska lainsäädäntöä sovelletaan aiempaa huomattavasti laajemmalla alueella. Tämä on lisännyt EU:n lainsäädännön hajautetumman täytäntöönpanon tarvetta. Lisäksi on pohdittava, pitäisikö EU:n nykyistä oikeussuojakeinojen järjestelmää tehostaa lisäämällä siihen lainsäädännön yksityisen täytäntöönpanon uusia muotoja. 4. EU:n lainsäädännön yksityistä täytäntöönpanoa voidaan toteuttaa yksittäisillä oikeussuojakeinoilla. Luonnolliset ja oikeushenkilöt voivat itse aloittaa tuomioistuimessa menettelyn vedotakseen EU:n lainsäädännön mukaisiin oikeuksiinsa. EU:n lainsäädännössä on vastikään otettu käyttöön nopeutettuja menettelyjä, joilla osapuolet voivat hankkia nopeasti rajat ylittäviä pieniä riitauttamattomia vaateita koskevan täytäntöönpanoasiakirjan. 4 Lisäksi osapuoliin, jotka pyrkivät ratkaisemaan rajat ylittävät riitansa sovittelun kautta, sovelletaan KOM(2010) 2020, Neuvoston asiakirja 17024/09, jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi 10. ja 11. joulukuuta Kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annetussa asetuksessa (EY) N:o 2006/2004 säädetään kansallisten täytäntöönpanoviranomaisten yhteistyön yleisistä puitteista. Kilpailulainsäädännön alalla perustettiin Euroopan kilpailuviranomaisten verkosto, kun perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa [nykyiset SEUT-sopimuksen 101 ja 102 artikla] vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta annettu asetus (EY) N:o 1/2003 tuli voimaan. Asetus (EY) N:o 805/2004 riitauttamattomia vaatimuksia koskevan eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen käyttöönotosta. Asetus (EY) N:o 1896/2006 eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöönotosta. Asetus (EY) N:o 861/2007 eurooppalaisesta vähäisiin vaatimuksiin sovellettavasta menettelystä. FI 2 FI

4 menettelyä koskevia takeita. 5 Oikeusapua koskevilla yhteisillä vähimmäisvaatimuksilla varmistetaan, että kantajalla on taloudellisista resursseistaan riippumatta käytössään tehokkaat oikeussuojakeinot rajat ylittävissä riita-asioissa. 6 Kun sama EU:n lainsäädännön säännösten rikkominen aiheuttaa vahinkoa suurelle joukolle kansalaisia tai yrityksiä, yksittäisillä kanteilla ei useinkaan pystytä tehokkaasti estämään laittomia käytänteitä tai saamaan korvauksia niiden aiheuttamista vahingoista. Kansalaiset ja yritykset ovat usein haluttomia nostamaan siviilioikeudellisia kanteita laittomia käytänteitä vastaan erityisesti silloin, kun kärsitty rahallinen tappio on pieni suhteessa oikeudenkäyntikuluihin. Tämän vuoksi pitkään jatkuvat laittomat käytänteet aiheuttavat kokonaisuutena suuret tappiot EU:n kansalaisille ja yrityksille. Kuten Euroopan digitaalistrategiassa 7 todetaan, EU:n lainsäädännön täytäntöönpano on digitaalisessa ympäristössä joskus vaikeaa, koska erityisesti kuluttajiin sovellettavat oikeudet ovat epäselviä. Epävarmuus ja vaikeaksi koettu oikeussuojakeinojen käyttö heikentävät merkittävästi ihmisten ja yritysten luottamusta järjestelmään ja muodostavat näin esteen rajat ylittävän sähköisen kaupan kehitykselle. 5. Silloinkaan kun EU:n lainsäädännön rikkominen johtaa monien yksittäisten kanteiden nostamiseen, useiden jäsenvaltioiden prosessioikeudellinen lainsäädäntö ei tarjoa tuomioistuimille riittäviä välineitä asioiden tehokkaaseen ja ripeään käsittelyyn. Tämä voi koskea kieltovaatimuksiin perustuvia kollektiivisia oikeussuojakeinoja, mutta erityisesti vahingonkorvausvaatimuksia. 6. Tämän vuoksi kollektiivisilla oikeussuojamekanismeilla voitaisiin poistaa nykyisiä puutteita, jotka liittyvät EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoon Mitä kollektiiviset oikeussuojakeinot ovat? 7. EU:n kansalaisilla ja yrityksillä on oltava käytössään välineet, joilla vaaditaan hyvitystä vahingoista, joita aineellisia oikeuksia luovan EU-lainsäädännön rikkominen aiheuttaa. Kun kansalaiset tai yritykset kärsivät vahinkoa samasta lainsäädännön rikkomisesta, johon yksi yritys syyllistyy, oikeusprosessia voidaan yksinkertaistaa ja kustannuksia vähentää, jos vaatimukset yhdistetään yhdeksi kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevaksi menettelyksi. Toinen vaihtoehto on antaa ryhmäkanteen nostaminen yleisen edun nimissä toimivan yhteisön tai elimen tehtäväksi. Kollektiiviset oikeussuojakeinot muodostavat laajan käsitteen, johon kuuluvat kaikki menettelyt, joiden tavoitteena on useisiin kantajiin vaikuttavien laittomien liiketoimintakäytänteiden lopettaminen tai estäminen tai korvauksen saaminen niiden aiheuttamista vahingoista. Kollektiivisia oikeussuojakeinoja on kahta päätyyppiä: kieltovaatimuksella kantajat pyrkivät lopettamaan laittoman toiminnan; vahingonkorvausvaatimuksella taas haetaan kärsittyihin vahinkoihin perustuvia korvauksia. Kollektiivisiin oikeussuojakeinoihin perustuviin menettelyihin kuuluvat muun muassa tuomioistuinten ulkopuolinen riitojen ratkaisu ja kollektiivisten kanteiden vireillepanon antaminen julkisten tai muiden yhteisöjen tehtäväksi Ks. direktiivi 2008/52/EY tietyistä sovittelun näkökohdista siviili- ja kauppaoikeuden alalla. Neuvoston direktiivi 2002/8/EY oikeussuojakeinojen parantamisesta rajat ylittävissä riita-asioissa vahvistamalla oikeusapuun kyseisissä riita-asioissa liittyvät yhteiset vähimmäisvaatimukset. KOM(2010) 245, FI 3 FI

5 1.3. Euroopan unionissa käytössä olevat kollektiiviset oikeussuojakeinot 8. Kollektiiviset oikeussuojakeinot eivät ole uusi asia Euroopan unionissa. EU:n voimassa olevan lainsäädännön ja kansainvälisten sopimusten mukaan jäsenvaltioiden on sovellettava kollektiivisia kieltovaatimuksia tietyillä lainkäytön aloilla. Tämän vuoksi kaikilla jäsenvaltioilla on käytössä menettelyt, joilla voidaan hakea laittomien käytänteiden lopettamista kieltokanteilla. Kuluttajansuojalainsäädännön alalla viranomaiset ja kuluttajajärjestöt voivat kieltokanteista annetun direktiivin 8 ansiosta lopettaa käytänteet, jotka ovat kansallisten ja EU:n kuluttajansuojasäännösten vastaisia kaikissa jäsenvaltioissa. Ympäristöoikeuden alalla Århusin yleissopimus velvoittaa jäsenvaltiot varmistamaan, että oikeussuojakeinot ovat käytettävissä, jos ympäristönormeja rikotaan. Kaikki jäsenvaltiot ovat panneet sopimuksen määräykset täytäntöön ottamalla käyttöön kollektiiviset kieltovaatimukset, joita soveltaen valtiosta riippumattomat järjestöt voivat riitauttaa ympäristöä koskevia hallinnollisia päätöksiä. 9. Suurin osa jäsenvaltioista soveltaa menettelyjä, joilla voidaan esittää kollektiivisia vahingonkorvausvaatimuksia tietyillä aloilla tapahtuneista vahingoista. Nykyään EU:ssa on käytössä useita erilaisia mekanismeja, joiden avulla voidaan korvata laittomien liiketapojen useille vahingonkärsijöille aiheuttamat vahingot. 9 Itse asiassa kaikki kansalliset vahingonkorvausjärjestelmät ovat ainutlaatuisia, sillä tällä alalla ei ole kahta samanlaista kansallista järjestelmää. Tiettyjä menettelyjä voidaan soveltaa vain määrätyillä aloilla (esim. pääomasijoitusten tappioiden korvaaminen Saksassa ja kilpailunvastaisten käytänteiden aiheuttamien vahinkojen korvaaminen Yhdistyneessä kuningaskunnassa). Joillakin menettelyillä taas on laajempi soveltamisala, kuten Espanjan ryhmäkannemenettelyillä. Toinen ero liittyy oikeuteen osallistua asian käsittelyyn vahingonkorvausmenettelyissä: eräissä jäsenvaltioissa toimivalta nostaa kanne tällaisissa asioissa on annettu viranomaisille (esim. Suomessa kuluttaja-asiamies), toisissa taas yksityisille organisaatioille, kuten kuluttajayhdistyksille (esim. Bulgariassa) tai jotakin ryhmää edustaville yksilöille (esim. Portugalissa). Monissa jäsenvaltioissa asianosaisten edustamista sääntelevät useat eri säännöt. Yhtenä erottavana tekijänä on myös se, minkä tyyppiset vahingonkärsijät voivat nostaa ryhmäkanteen vahingonkorvausten saamiseksi. Useimpien edellä mainittujen kansallisten järjestelmien mukaan vahingonkorvausoikeus koskee kuluttajia. Vain muutamissa järjestelmissä vahingonkorvausta voivat hakea myös muut vahingonkärsijät, kuten pienyritykset. Eroja on myös siinä, miten tuomio vaikuttaa ryhmän jäseniin: useimmissa jäsenvaltioissa tuomio sitoo vain niitä, jotka ovat nimenomaisesti antaneet suostumuksensa menettelyyn osallistumiseksi (esim. Ruotsi ja Italia). Muutamissa jäsenvaltioissa päätös sen sijaan sitoo kaikkia ryhmän jäseniä, elleivät he erikseen sanoudu siitä irti (Portugali, Tanska, Alankomaat). Lisäksi jäsenvaltioiden välillä on eroja sen suhteen, missä vaiheessa vaateeseen oikeutetut yksilöt on nimettävä. Joissain jäsenvaltioissa nimeäminen on tehtävä silloin kun ryhmäkanne nostetaan (esim. Yhdistynyt kuningaskunta), toisissa taas se voi tapahtua myöhemminkin (esim. Puola ja Espanja). Huomattavia eroja esiintyy myös ryhmäkanteiden 8 9 EYVL L 166, , s.51. Ks. esimerkiksi Euroopan komission vuonna 2008 tilaama tutkimus Evaluation of the effectiveness and efficiency of collective redress mechanisms in the European Union osoitteessa FI 4 FI

6 rahoittamisessa, niiden kautta saatujen korvausten jakamisessa ja vaihtoehtoisten riidanratkaisukeinojen käytössä. EU:n mahdollisten toimien vaikutus kansallisiin oikeusjärjestelmiin riippuisi siitä, onko jäsenvaltiolla jo käytössä ryhmäkannejärjestelmä ja mitkä ovat sen tärkeimmät ominaispiirteet Kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskeva johdonmukainen eurooppalainen lähestymistapa 10. Voimassa olevat kansalliset järjestelmät ovat erilaisia, ja myös niiden tehokkuus vaihtelee. Tämän vuoksi kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevan johdonmukaisen lähestymistavan puuttuminen EU:n tasolla tekee näiden oikeuksien käyttämisen vaikeammaksi kansalaisille ja yrityksille. Myös oikeuksien täytäntöönpano jäsenvaltioissa voi olla epäyhtenäistä. Kansallisiin järjestelmiin perustuvalla johdonmukaisella EU:n kehyksellä voitaisiin helpottaa kollektiivisten oikeussuojakeinojen (kielto- ja/tai vahingonkorvausvaatimukset) käyttöä valituilla aloilla. Tällaiseen kehykseen pitäisi joka tapauksessa sisällyttää yhteiset periaatteet, joita kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevissa mahdollisissa EU:n aloitteissa olisi alasta riippumatta noudatettava. Tavoitteena on varmistaa alusta alkaen, että asiaa koskevat ehdotukset sekä mahdollistavat EU:n lainsäädännön tehokkaamman täytäntöönpanon että istuvat hyvin EU:n oikeusperinteeseen ja täydentävät EU:n lainsäädännön täytäntöönpanossa jo käytössä olevia oikeuskeinoja. 11. Euroopan komissio on useiden vuosien ajan pyrkinyt laatimaan kuluttaja- ja kilpailulainsäädännön alalle tarkoitettuja kollektiivisiin vahingonkorvausmenettelyihin sovellettavia eurooppalaisia normeja. Komissio antoi kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvista vahingonkorvauskanteista vihreän kirjan vuonna ja valkoisen kirjan vuonna Vuonna 2008 komissio antoi vihreän kirjan 12 kuluttajan kollektiivisista oikeussuojakeinoista. Sidosryhmien kannat ovat monen asian osalta hyvin tiedossa: useimmat kuluttajajärjestöt kannattavat EU:n laajuisia tuomioistuimissa toteutettavia kollektiivisia vahingonkorvausmenettelyjä, mutta yritykset korostavat perusteettomiin oikeudenkäynteihin liittyviä riskejä. Sidosryhmät ovat myös pyytäneet varmistamaan, että kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevat komission aloitteet ovat keskenään johdonmukaisia. 12. Tämän vuoksi komissio on käynnistänyt horisontaalisen julkisen kuulemiskierroksen ( Kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskeva johdonmukainen eurooppalainen lähestymistapa ). Kuulemiskierroksen aikana pyritään muun muassa määrittämään kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevat yhteiset oikeudelliset periaatteet. Tavoitteena on myös tutkia, miten yhteiset periaatteet sopisivat sekä EU:n oikeusjärjestelmään että 27 jäsenvaltion oikeusjärjestyksiin. Kuulemisen aikana selvitetään myös, millä aloilla kollektiivisten oikeussuojakeinojen eri muodot (kieltoja/tai vahingonkorvausvaatimukset) tuottaisivat lisäarvoa tehostamalla EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoa tai vahingonkärsijöiden oikeuksien suojaamista. Prosessin tuottamia periaatteita on tarkoitus käyttää ohjenuorana annettaessa ehdotuksia kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevaksi EU:n lainsäädännöksi KOM(2005) 672, KOM(2008) 165, KOM(2008) 794, FI 5 FI

7 2. KOLLEKTIIVISTEN OIKEUSSUOJAKEINOJEN POTENTIAALINEN LISÄARVO PYRITTÄESSÄ TEHOSTAMAAN EU:N LAINSÄÄDÄNNÖN TÄYTÄNTÖÖNPANOA 13. On harkittava tarkasti, tuottaisiko EU:n aloite lisäarvoa joillakin aloilla tehostamalla EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoa. Lisäksi on kartoitettava vaihtoehtoiset toimintatavat, joilla nykyisen järjestelmän mahdolliset puutteet voidaan korjata. Tässä yhteydessä on otettava huomioon edellä mainittu EU:n lainsäädännön viimeaikainen kehitys. Lisäksi olisi pohdittava, voidaanko nykyisiä puutteita poistaa ulottamalla kuluttajansuojan alalla nykyisin käytössä oleva mahdollisuus hakea kieltotuomiota koskemaan myös muita aloja. Lisäksi olisi selvitettävä, voidaanko kansallisten julkisten elinten (esimerkiksi oikeusasiamiehen) ja/tai yksityisten organisaatioiden roolia EU:n lainsäädännön täytäntöönpanossa vahvistaa voimassa olevien kansallisten mallien mukaisesti. 14. Uusien aloitteiden on myös noudatettava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 5 artiklan määräyksiä, jotka koskevat toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita. Kaikissa jäsenvaltioissa on jo käytössä jonkinlaiset kieltovaatimuksiin perustuvat kollektiivisten oikeussuojakeinojen järjestelmät, joita sovelletaan kuluttaja-asioissa. Muunmuotoisia ja -tasoisia järjestelmiä (mukaan luettuna vahingonkorvausvaatimukset) on useissa jäsenvaltioissa. On harkittava, tarvitaanko näissä olosuhteissa unionin lainsäädännön täytäntöönpanoa tehostavia EU:n toimia, ja millaisia niiden pitäisi olla. EU:n mahdollisilla toimilla olisi erityisesti ratkaistava kysymyksiä, jotka liittyvät kollektiivisten oikeussuojakeinojen (kielto- ja/tai vahingonkorvausvaatimukset) rajat ylittäviin kysymyksiin. Kysymykset: 1. Mitä lisäarvoa kollektiivisiin oikeussuojakeinoihin (kielto- ja/tai vahingonkorvausvaatimukset) perustuvien uusien mekanismien käyttöönotto toisi EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoon? 2. Pitäisikö yksityisten kollektiivisten oikeussuojakeinojen olla riippumattomia suhteessa viranomaisten toimiin lainsäädännön täytäntöönpanijoina, vai pitäisikö niiden olla täydentäviä tai toissijaisia oikeussuojakeinoja? Pitäisikö yksityisten kollektiivisten oikeussuojakeinojen käyttöä ja lainsäädännön julkista täytäntöönpanoa koordinoida? Jos vastasit kyllä, miten koordinointi pitäisi toteuttaa käytännössä? Löytyykö EU:n jäsenvaltioista tai unionin ulkopuolisista maista esimerkkejä, jotka ovat mielestäsi selkeästi hyödyllisiä valmisteltaessa mahdollisia EU:n tason aloitteita? 3. Olisiko EU:n vahvistettava kansallisten viranomaisten ja/tai yksityisten organisaatioiden roolia EU:n lainsäädännön täytäntöönpanossa? Jos vastasit kyllä, miten ja millä aloilla niiden roolia olisi vahvistettava? 4. Mitä mielestäsi vaaditaan, jotta kollektiivisia oikeussuojakeinoja (kielto- ja/tai vahingonkorvausvaatimukset) koskevat EU:n tason toimet noudattavat unionin lainsäädäntöön sisältyviä periaatteita (esimerkiksi toissijaisuus-, suhteellisuus- ja tehokkuusperiaatteet)? Vaikuttaako vastaukseesi se, mitä lainsäädännön alaa toimet koskevat? FI 6 FI

8 5. Riittäisikö se, että kollektiivisia kieltovaatimuksia koskevia EU:n voimassa olevia säännöksiä alettaisiin soveltaa myös uusilla aloilla, vai olisiko EU:n tasolla otettava käyttöön kollektiivisia vahingonkorvausmenettelyjä? 6. Edellyttäisivätkö mahdolliset EU:n tason toimet säädöksiin perustuvaa lähestymistapaa vai riittäisivätkö muut ratkaisut (esimerkiksi ohjeet parhaista käytänteistä)? Mitä etuja tai riskejä eri lähestymistapoihin mielestäsi sisältyy? Vaikuttaako vastaukseesi se, mitä lainsäädännön alaa toimet koskevat? 3. YLEISET PERIAATTEET MAHDOLLISILLE KOLLEKTIIVISIA OIKEUSSUOJAKEINOJA KOSKEVILLE EU:N ALOITTEILLE 15. Aiempien kuulemiskierrosten perusteella voidaan määrittää ensimmäiset yhteiset ydinperiaatteet, jotka voisivat toimia ohjeena kollektiivisia oikeussuojakeinoja (kielto- ja/tai vahingonkorvausvaatimukset) koskeville mahdollisille EU:n aloitteille. Näitä periaatteita ovat muun muassa seuraavat: (1) oikeussuojakeinojen tehokkuus ja vaikuttavuus; (2) tietojen saannin merkitys ja eri elinten rooli; (3) kollektiivisten sovittelumenettelyjen käyttö vaihtoehtoisina riidanratkaisumenettelyinä; (4) tehokkaat suojatoimet, joilla vältetään perusteettomat oikeudenkäynnit; (5) asianmukaisten rahoitusjärjestelyjen tarjoaminen erityisesti yksityishenkilöille ja pkyrityksille; (6) lainsäädännön tehokas täytäntöönpano koko EU:ssa. Näitä periaatteita voitaisiin soveltaa kollektiivisten oikeussuojakeinojen (kielto- ja/tai vahingonkorvausvaatimukset) kaikkiin muotoihin. Joillakin periaatteilla tosin saattaa olla suurempi merkitys kollektiivisissa vahingonkorvausvaatimuksissa. Kysymykset: 7. Oletko sitä mieltä, että kollektiivisia oikeussuojakeinoja (kielto- ja/tai vahingonkorvausvaatimukset) koskevissa mahdollisissa EU:n aloitteissa on noudatettava EU:n tasolla määritettyjä yhteisiä periaatteita? Mitä periaatteita tarvittaisiin? Mitä periaatetta pidät erityisen tärkeänä? 8. Useat jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevia menettelyjä. Pitäisikö jäsenvaltioissa saadut kokemukset ottaa huomioon laadittaessa EU:n tason periaatteita? 9. Mitä vaatimuksia mahdollisiin EU:n aloitteisiin pitäisi mielestäsi sisällyttää, jotta voidaan varmistaa oikeussuojakeinojen hyvä saatavuus ja ottaa huomioon EU:n oikeusperinne ja 27 jäsenvaltion oikeusjärjestykset? 10. Onko tiedossasi jäsenvaltioissa sovellettavia kollektiivisiin oikeussuojakeinoihin liittyviä hyviä käytänteitä, joita EU tai muut jäsenvaltiot voisivat hyödyntää omissa järjestelmissään? Kerro, miksi pidät mainitsemiasi käytänteitä erityisen hyvinä. Ovatko tiedossasi olevat kansalliset käytänteet aiheuttaneet ongelmia? Kuinka nämä ongelmat voitaisiin ratkaista tai kuinka ne on ratkaistu? FI 7 FI

9 3.1 Oikeussuojakeinojen tehokkuus ja vaikuttavuus 16. Mahdollisella EU:n aloitteella on ensi kädessä varmistettava, että kollektiivisten oikeuskeinojen järjestelmä toimii tehokkaasti. Tehokkaat oikeussuojakeinot kuuluvat perusoikeuksiin: Euroopan unionin perusoikeuskirjan 13 mukaan jokaisella, jonka unionin oikeudessa taattuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava käytettävissään tehokkaat oikeussuojakeinot tuomioistuimessa. Jos vaateita on useita, ne voidaan yhdistää yhdeksi kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevaksi menettelyksi tai antaa yhteiskanteen nostaminen jonkin yhteisön tai elimen (esimerkiksi oikeusasiamies, kuluttajajärjestö tai ammattijärjestö) tehtäväksi. Näin menettely tulee halvemmaksi asianosaisille, ja sekä oikeudenkäyntimenettelyt että tuomioistuimen ulkopuoliset menettelyt tehostuvat. Näin voitaisiin välttää samaa tai samankaltaista asiaa koskevat lukuisat oikeudenkäynnit, joiden tuomiot saattavat kaiken lisäksi poiketa toisistaan. Kollektiiviset oikeussuojakeinot, jotka johtavat pitkiin ja kallisiin oikeudenkäynteihin, eivät ole kuluttajien eivätkä yritysten etujen mukaisia. Tehokas kollektiivisten oikeussuojakeinojen järjestelmä tuottaa oikeudellisesti varmoja ja tasapuolisia tuloksia kohtuullisessa ajassa, samalla kun kaikkien asianosaisten oikeuksia kunnioitetaan. Kysymykset: 11. Mitkä ovat mielestäsi kollektiivisten oikeussuojakeinojen tehokkaan järjestelmän tärkeimmät piirteet? Edellyttäisikö kollektiivisten oikeussuojakeinojen tarjoaminen pk-yrityksille niitä koskevien erityissääntöjen sisällyttämistä järjestelmään? 12. Kuinka oikeussuojakeinoista saadaan tehokkaita ilman pitkiä ja kalliita oikeudenkäyntimenettelyitä? 3.2 Tietojen saannin merkitys ja eri elinten rooli 17. Kollektiivisten oikeussuojakeinojen rakennetta suunniteltaessa on pyrittävä varmistamaan, että järjestelmä toimii tehokkaasti. Vahingonkärsijöistä saatavilla tiedoilla on suuri merkitys. Eri tahojen vaatimusten yhdistämiseksi kansalaisten ja yritysten on oltava tietoisia siitä, että he ovat kärsineet vahinkoa saman laittoman käytännön vuoksi ja että heillä on mahdollisuus nostaa ryhmäkanne tai liittyä käynnissä olevan oikeudenkäynnin asianosaisiksi. Prosessista voi tulla erityisen haastava silloin, kun laittomien käytänteiden vuoksi vahinkoa kärsineitä on useissa jäsenvaltioissa. 18. Lisäksi on selvitettävä, mikä rooli vahingonkärsijöiden etuja ajavilla järjestöillä pitäisi olla ryhmäkanteita käsittelevissä oikeudenkäynneissä, erityisesti rajat ylittävissä tapauksissa. Kollektiivisten oikeussuojakeinojen (kielto- ja/tai vahingonkorvausvaatimukset) tehokkuus edellyttänee, että asiaa ajava yhteisö tai elin pystyy omassa jäsenvaltiossaan edustamaan toisessa jäsenvaltiossa asuvia vahingonkärsijöitä. Vastaavasti yhteisölle tai elimelle voitaisiin antaa lupa edustaa 13 Perusoikeusasiakirjan 47 artiklan 1 kohta; EYVL C 364, , s. 1. Tätä periaatetta on vahvistettu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 19 artiklan 1 kohdassa, johon on sisällytetty tehokkaan oikeussuojan periaate; EUVL C 306, FI 8 FI

10 Kysymykset: vahingonkärsineitä tuomioistuimessa tai sen ulkopuolisessa menettelyssä toisessa jäsenvaltiossa. 13. Miten ja milloin EU:n lainsäädännön rikkomisen vuoksi vahinkoa kärsineille olisi ilmoitettava mahdollisuudesta nostaa ryhmäkanne (kielto- tai vahingonkorvausvaatimus) tai liittyä käynnissä olevan oikeudenkäynnin asianosaiseksi? Kenen pitäisi antaa kyseiset tiedot? Miten voitaisiin tehokkaimmin varmistaa, että mahdollisimman monet vahingonkärsineet saavat nämä tiedot, erityisesti kun he asuvat useissa eri jäsenvaltioissa? 14. Kuinka vahingonkärsineiden asiaa voitaisiin parhaiten ajaa erityisesti rajat ylittävissä tapauksissa? Kuinka vahingonkärsineitä edustavien yhteisöjen ja elinten yhteistyötä voitaisiin parhaiten helpottaa erityisesti rajat ylittävissä tapauksissa? 3.3 Kollektiivisten sovittelumenettelyjen käyttö vaihtoehtoisina riidanratkaisumenettelyinä 19. Kollektiiviset sovittelumenettelyt täydentävät riita-asioissa muita oikeussuojakeinoja. Asianosaiset saavat niiden kautta usein vaateensa käsiteltyä nopeammin ja halvemmalla kuin tuomioistuimessa. Asianosaisilla pitäisi tämän vuoksi olla mahdollisuus ratkaista kollektiivinen riita-asia tuomioistuimen ulkopuolella antamalla se kolmannen tahon käsiteltäväksi (esimerkiksi välimies- ja sovittelumenettelyjen kaltaiset vaihtoehtoiset riidanratkaisumenettelyt) tai sopimalla asia suoraan asianosaisten kesken. Olisi harkittava, kuinka vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen käyttöä voitaisiin helpottaa useita vaateita yhdistettäessä. Lisäksi olisi määritettävä mahdolliset alat, joilla riita-asioiden kollektiivinen sovittelumenettely tehtäisiin pakolliseksi ennen asian saattamista tuomioistuimen käsiteltäväksi. 20. Riita-asioiden käsittely kollektiivisessa sovittelumenettelyssä tarjoaa usein hyvät mahdollisuudet saavuttaa kaikkien asianosaisten kannalta tasapuolinen lopputulos. Tällöin kenellekään ei jää tunnetta, että on joutunut hyväksymään kohtuuttoman ratkaisun. Riita-asian sovittelumenettelyn tehokkuus ja ratkaisun tasapuolisuus riippuvat kuitenkin suuresti siitä, kuinka vahvasti asianosaiset sitoutuvat prosessiin. Käytettävissä olevan tehokkaan oikeussuojakeinojen järjestelmän pitäisi kannustaa voimakkaasti asianosaisia sopimaan riitansa tuomioistuimen ulkopuolella. Näin voitaisiin ratkaista suuri määrä tapauksia ilman oikeudenkäyntiä. Parhaillaan valmistellaankin aloitetta, jossa käsitellään yksittäisissä ja kollektiivisissa kuluttajaasioissa sovellettavia vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä. Kysymykset: 15. Mitä muita kannustimia tarvitaan oikeudellisen mekanismin lisäksi, kun pyritään edistämään vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen käyttöä useita vaateita yhdistettäessä? 16. Pitäisikö asianosaiset velvoittaa yrittämään riita-asian ratkaisua sovittelumenettelyssä aina ennen kuin vahingonkorvausta koskeva ryhmäkanne voidaan nostaa tuomioistuimessa? FI 9 FI

11 17. Miten voidaan parhaiten taata, että riita-asian ratkaisu kollektiivisessa sovittelumenettelyssä tuottaa tasapuolisen lopputuloksen? Pitäisikö tuomioistuinten valvoa tasapuolisuuden toteutumista? 18. Pitäisikö kollektiivisessa sovittelumenettelyssä annetun riita-asian ratkaisun sitoa asianosaisia myös niissä tapauksissa, jotka eivät nykyään kuulu tietyistä sovittelun näkökohdista siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun direktiivin 2008/52/EY soveltamisalaan. 19. Mitä muita riita-asioiden kollektiiviseen sovittelumenettelyyn liittyviä seikkoja on otettava huomioon oikeuskeinojen tehokkaan saatavuuden varmistamiseksi? 3.4 Oikeudenkäynteihin liittyvien väärinkäytösten välttäminen tehokkailla suojatoimilla 21. Kollektiivisia oikeussuojakeinoja (kielto- ja/tai vahingonkorvausvaatimukset) koskevassa EU:n lähestymistavassa olisi alusta alkaen pyrittävä minimoimaan perusteettomiin oikeudenkäynteihin liittyvät riskit. Useat sidosryhmät ovat ilmaisseet halunsa välttää oikeusjärjestelmän väärinkäyttöön liittyvät toimintatavat, joita on esiintynyt Yhdysvaltojen ryhmäkannejärjestelmässä. Tämä järjestelmä tarjoaa asianosaisille voimakkaat taloudelliset kannustimet kanteen nostamiselle tuomioistuimessa, vaikka perusteet olisivat heikot. Tärkeitä kannustimia ovat muun muassa mahdollisuus saada rankaisevia (punitiivisia) vahingonkorvauksia, rajoitusten puuttuminen asianosaisten edustamiselta (käytännössä kuka tahansa voi nostaa kanteen suuren vahinkoa kärsineiden tyhmän puolesta), provisioon perustuvat lakimiehen palkkiot (contingency fees) sekä kattava oikeudenkäyntiä edeltävä menettely (discovery procedure), jonka aikana hankitaan todisteaineistoa. Komissio uskoo, että nämä seikat yhdessä lisäävät perusteettomien oikeudenkäyntien riskiä tavalla, joka on ristiriidassa eurooppalaisen oikeusperinteen kanssa. 22. Kollektiivisia oikeussuojakeinoja (kielto- ja/tai vahingonkorvausvaatimukset) koskevaan EU:n lähestymistapaan ei pitäisi sisältyä taloudellisia kannustimia aiheettomien kanteiden nostamiselle. Lisäksi olisi määritettävä tehokkaat suojakeinot, joilla vältetään aiheettomat ryhmäkanteet. Suojakeinojen perustana olisi käytettävä jäsenvaltioissa voimassa olevia kansallisia oikeussuojakeinoja. Käytössä olevat kansalliset järjestelmät osoittavat, että lukuisat eri suojakeinot tai niiden yhdistelmät ovat mahdollisia. 23. Yksi yleinen suojatoimi on häviäjä maksaa -periaate, jolloin hävinnyt asianosainen maksaa kummankin asianosaisen asianajajien palkkiot ja muut oikeudenkäyntikulut. 24. Myös kaikkien asianosaisten oikeutettujen etujen kunnioittaminen on tärkeä suojatoimi. Nämä oikeudet ovat osa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä 14, ja ne on suojattava myös ryhmäkanteita nostettaessa. 25. Kollektiivisia oikeussuojakeinoja on monia. Suojatoimissa olisi tämän vuoksi otettava huomioon erityisriskit, joita oikeussuojakeinoihin liittyy. Esimerkiksi kun asianosaisia edustavilla yhteisöillä on oikeus nostaa kanne, olisi harkittava ehtoja, joiden mukaisesti kyseiset yhteisöt saavat osallistua käsittelyyn kollektiivisia 14 Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan 2 kohta. FI 10 FI

12 oikeussuojakeinoja koskevissa menettelyissä. Joissakin jäsenvaltioissa Århusin yleissopimuksen kansallisissa täytäntöönpanosäännöissä edellytetään, että valtiosta riippumattomien järjestöjen on täytettävä useita vaatimuksia (tarpeeksi pitkä toimintahistoria, toiminnan maantieteellinen laajuus, jäsenmäärä, yleisen edun edistäminen jne.) saadakseen oikeuden toimia asianosaisten edustajina ryhmäkannemenettelyissä. 26. Suojatoimia harkittaessa on pyrittävä huolellisesti tasapainottamaan tarve välttää perusteettomat oikeudenkäynnit ja toisaalta tarve säilyttää oikeussuojakeinojen tehokas tarjonta EU:n kansalaisille ja yrityksille, erityisesti pk-yrityksille. Jos tasapainon yleinen säilyttäminen osoittautuu vaikeaksi, tuomarin olisi viime kädessä tehtävä sitä koskeva päätös yksittäistä tapausta käsiteltäessä. Kysymykset: 20. Kuinka kaikkien asianosaisten oikeutetut edut voidaan asianmukaisesti suojata kollektiivisiin oikeussuojakeinoihin (kielto- ja/tai vahingonkorvausvaatimukset) liittyvissä kanteissa? Millä jäsenvaltioissa tai EU:n ulkopuolisissa maissa käytössä olevilla suojatoimilla voitaisiin erityisen hyvin välttää perusteettomat oikeudenkäynnit? 21. Pitäisikö häviäjä maksaa -periaatetta soveltaa kieltotuomion tai vahingonkorvausten hakemiseksi nostetuissa ryhmäkanteissa EU:ssa? Missä olosuhteissa tästä periaatteesta voitaisiin mielestäsi poiketa? 15 Jos poikkeuksia voidaan mielestäsi tehdä, olisiko niistä annettava tiukat säännökset lainsäädännössä, vai olisiko yksittäisten tapausten arviointi jätettävä tuomioistuimille, mahdollisesti yleisluontoisempien säännösten nojalla? Kenellä pitäisi olla mahdollisuus nostaa ryhmäkanne? Pitäisikö oikeus nostaa ryhmäkanne antaa vain tietyille yhteisöille? Mitkä edellytykset kyseisten yhteisöjen olisi täytettävä? Riippuuko vastauksesi siitä, millaisesta kollektiivisiin oikeussuojakeinoihin liittyvästä mekanismista on kyse, tai siitä, kuka vahinkoa on kärsinyt (esimerkiksi kuluttajat tai pk-yritykset)? 23. Mikä rooli tuomarilla pitäisi olla kollektiivisiin oikeussuojakeinoihin liittyvissä menettelyissä? Jos asianosaisia edustaville yhteisöille annetaan oikeus nostaa kanne, pitäisikö toimivaltaisen viranomaisen tunnustaa niiden asema vai voitaisiinko asia jättää tapauskohtaisesti tuomioistuimen päätettäväksi? 24. Mitä muita suojatoimia pitäisi sisällyttää kollektiivisista oikeussuojakeinoista mahdollisesti annettavaan EU:n aloitteeseen? Ks. esimerkiksi ympäristöoikeuden alalla direktiivin 85/337/ETY 10 a artikla ja direktiivin 96/61/EY 15 a artikla, sellaisina kuin ne ovat molemmat muutettuina direktiivillä 2003/35/EY. Kyseisissä kohdissa kielletään menettelyt, jotka ovat liian kalliita valtiosta riippumattomille järjestöille. Ks. myös yhteisöjen tuomioistuimen tuomio asiassa C-427/07, komissio v. Irlanti. Ks. esimerkiksi eurooppalaisesta vähäisiin vaatimuksiin sovellettavasta menettelystä annetun asetuksen (EY) N:o 861/ artikla: Hävinnyt asianosainen vastaa oikeudenkäyntikuluista. Tuomioistuin ei kuitenkaan määrää voittaneelle asianosaiselle korvausta kuluista, jotka ovat tarpeettomia tai suhteettomia vaatimukseen nähden. FI 11 FI

13 3.5 Asianmukaiset rahoitusjärjestelyt, joilla erityisesti yksityishenkilöt ja pkyritykset voivat rahoittaa kollektiiviset oikeussuojakeinot 27. Liian kallis oikeussuojakeinojen käyttö ei saisi heikentää kansalaisten ja yritysten, erityisesti pk-yritysten, oikeusturvaa. Tämän vuoksi on harkittava, mitä rahoitusjärjestelyjä tarvitaan ryhmäkanteiden ajamisen rahoittamiseksi. Kollektiivisten oikeussuojakeinojen rahoitusjärjestelyjen pitäisi antaa mahdollisuudet perusteltujen kanteiden ajamiseen, mutta ne eivät saa kannustaa turhien menettelyjen aloittamiseen. Kysymykset: 25. Miten kollektiivisten oikeussuojakeinojen (kielto- ja/tai vahingonkorvausvaatimukset) käyttö voitaisiin rahoittaa asianmukaisesti, erityisesti kun halutaan välttää perusteettomat oikeudenkäynnit? 26. Pitäisikö harkita yksityisiä rahoitusjärjestelyjä (esimerkiksi ulkopuoliset rahoittajat tai oikeuskuluvakuutukset), joilla pystyttäisiin paitsi takaamaan oikeussuojan saatavuus myös välttämään perusteettomat menettelyt? 27. Pitäisikö ryhmäkanteita asianosaisten lukuun nostavien yhteisöjen pystyä perimään oikeuskäsittelystä aiheutuneet kulut (mukaan luettuina hallintokulut) hävinneeltä asianosaiselta? Onko muita tapoja kattaa kyseisten yhteisöjen kulut? 28. Onko muita ryhmäkanteiden rahoittamiseen liittyviä kysymyksiä, joilla oikeussuojan saatavuus voidaan varmistaa? 3.6 Lainsäädännön tehokas täytäntöönpano EU:ssa 28. Eurooppalaisen siviiliprosessioikeuden ja muun sovellettavan lainsäädännön säännösten pitäisi toimia käytännössä tehokkaasti yritysten ja kuluttajien sisämarkkinoilla sekä kielto- että vahingonkorvausvaatimuksiin liittyviä ryhmäkanteita nostettaessa. Tuomiot pitäisi voida panna täytäntöön kaikkialla EU:ssa. Tämän vuoksi on tutkittava, voidaanko tavoite saavuttaa riittävän hyvin tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta annettuja EU:n säännöksiä 17 ja muuta voimassa olevaa lainsäädäntöä soveltamalla, vai edellyttääkö kollektiivisiin oikeussuojakeinoihin (kielto- ja/tai vahingonkorvausvaatimukset) sovellettava johdonmukainen eurooppalainen lähestymistapa sovellettavaa lainsäädäntöä ja/tai toimivaltaa koskevien erityissäännösten antamista. Sidosryhmät eivät ole toistaiseksi ilmoittaneet komissiolle alaa koskevista käytännön ongelmista. Tämän julkisen kuulemiskierroksen aikana pyritään saamaan tietoja ja näkemyksiä haasteista, jotka liittyvät kollektiivisille oikeussuojakeinoille tyypillisiin toimivaltaa ja sovellettavaa lainsäädäntöä koskeviin kysymyksiin. Samalla on otettava huomioon kansallisten oikeusjärjestelmien nykyiset erot erityisesti vahingonkorvausryhmäkanteissa, tehokkaan rajatylittävän täytäntöönpanon tarve sekä keinot, joilla vältetään asianosaiselle edullisimman oikeuspaikan etsiminen (forum shopping) ja muu oikeudenkäyntimenettelyjen väärinkäyttö. 17 Ks. neuvoston asetus (EY) N:o 44/2001 tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla. FI 12 FI

14 Kysymykset: 29. Onko tiedossasi esimerkkejä käytännön erityisongelmista, jotka liittyvät tuomioistuinten toimivaltaan tai tuomioiden tunnustamiseen taikka täytäntöönpanoon rajat ylittävissä tapauksissa? Mitä seurauksia ongelmilla on ollut, ja miten niitä on ratkaistu? 30. Tarvitaanko kollektiivisten oikeussuojakeinojen osalta tuomioistuimen toimivaltaa, tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa ja/tai muuta sovellettavaa lainsäädäntöä koskevia erityissäännöksiä, jotta EU:n lainsäädännön tehokas täytäntöönpano voidaan varmistaa? 31. Tarvitaanko mielestäsi muita erityissäännöksiä, kun kollektiivisia oikeussuojakeinoja käytetään rajat ylittävissä tapauksissa (esimerkiksi riita-asioiden kollektiivinen sovittelumenettely tai tavaroiden ja palvelujen verkkokauppiaiden EU-lakien vastaiset toimet). 3.7 Mahdolliset muut periaatteet 29. Edellä on mainittu vain osa mahdollisista yhteisistä periaatteista, joita voitaisiin soveltaa kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevaan EU:n lähestymistapaan. EU:n tason järjestelmä voisi sisältää myös muita periaatteita. Kysymys: 32. Pitäisikö EU:ssa mielestäsi soveltaa edellä mainittujen lisäksi muita yhteisiä periaatteita? 4. KOLLEKTIIVISIA OIKEUSSUOJAKEINOJA KOSKEVAN JOHDONMUKAISEN EUROOPPALAISEN LÄHESTYMISTAVAN KATTAVUUS 30. EU:n lainsäädännön rikkomisen aiheuttamien vahinkojen korvaamisen osalta olisi harkittava, kannattaisiko kilpailuasioiden, kuluttajasuojan ja matkustajien oikeuksien alalla käynnissä olevat komission hankkeet, jotka liittyvät kollektiivisiin oikeussuojakeinoihin (kielto- ja/tai vahingonkorvausvaatimukset), laajentaa koskemaan muitakin aloja (esimerkiksi ympäristö- ja rahoituspalvelulainsäädäntö). Valitusta soveltamisalasta riippumatta lähestymistavan on oltava EU:n kattava ja johdonmukainen. Kysymykset: 33. Pitäisikö vahingonkorvausryhmäkanteita koskeva komission työ ulottaa koskemaan kilpailu- ja kuluttajansuoja-asioiden lisäksi myös muita EU-lainsäädännön osaalueita? Mitä ne olisivat? Onko näillä lainsäädännön osa-alueilla erityispiirteitä, jotka pitäisi ottaa huomioon? 34. Pitäisikö kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevien mahdollisten EU:n aloitteiden olla soveltamisalaltaan yleisiä vai yksittäisiä aloja koskevia? FI 13 FI

15 5. JULKINEN KUULEMINEN Kommentit on toimitettava 30. huhtikuuta 2011 mennessä. Kommentit lähetetään mieluiten sähköisessä muodossa osoitteeseen: Postiosoite kirjeille: European Commission Consultation on collective redress Avenue de Bourget 1-3 B-1140 Brussels (Evere) Belgium Toimitettavissa asiakirjoissa on oltava merkintä Consultation on collective redress. Toiminnan läpinäkyvyyden vuoksi organisaatioita (muun muassa valtiosta riippumattomat järjestöt, ammattijärjestöt ja liikeyritykset) pyydetään antamaan yleisölle tietoja toiminnastaan rekisteröitymällä edunvalvojien rekisteriin (interest representative register) ja hyväksymään sen menettelysäännöt (code of conduct). Keskustelun herättämiseksi komissio julkaisee tämän tausta-asiakirjan Eurooppasivustossa osoitteessa Kaikki komissiolle toimitetut kommentit julkaistaan verkkosivulla. On mahdollista pyytää, että vastaukset käsitellään luottamuksellisina. Siinä tapauksessa vastaajien on selkeästi ilmoitettava vastauksensa ensimmäisellä sivulla, ettei sitä saa julkaista. Tietosuojaperiaatteet Henkilötietojen käsittelyn tarkoitus ja laajuus: Komissio tallentaa ja käsittelee henkilötietojasi vain siinä määrin kuin on tarpeellista kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevan julkisen kuulemiskierroksen yhteydessä antamasi vastauksen seurantaa varten. Henkilötietojen käsittelyssä noudatetaan yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annettua asetusta (EY) N:o 45/2001. Tietosi tallennetaan ja niitä säilytetään niin kauan kuin kommentteihisi liittyviä seurantatoimia tarvitaan. Läpinäkyvyyden vuoksi kommenttisi, jossa on nimesi ja asemasi organisaatiossa, julkaistaan erityisesti komission verkkosivustossa osoitteessa Oikeus oikaisuun ja henkilötietojen valvonta: Jos haluat lisätietoja henkilötietojesi käytöstä tai oikeuksiesi toteuttamisesta (esimerkiksi virheellisen tai puutteellisen tiedon tarkastelu tai korjaaminen), ota yhteyttä sähköpostitse: Sinulla on milloin tahansa oikeus turvautua Euroopan tietosuojavaltuutettuun osoitteessa: FI 14 FI