RAPORTTI SASK ry:n KEHITYSYHTEISTYÖOHJELMAN TOTEUTUKSESTA RAHOITUSKAUDELLA

Transkriptio

1 RAPORTTI KEHITYSYHTEISTYÖOHJELMAN TOTEUTUKSESTA RAHOITUSKAUDELLA SISÄLLYS 1 JOHDANTO OHJELMA JA SEN KOMPONENTIT Ohjelman tavoitteet Ohjelman läpileikkaavat teemat ja siihen vaikuttavat globaalit trendit OHJELMAN TOTEUTUS Kansainvälinen ohjelmatoiminta Kehityskasvatus ja viestintä sekä ohjelmasta tiedottaminen Talous OHJELMAN TOTEUTUS Yleiskatsaus Tulokset ja saavutukset Päätavoite 1: Ammattiliitot ovat vahvoja Päätavoite 2: Ammattiliitot kykenevät neuvottelemaan, toimeenpanemaan ja parantamaan työehtosopimuksia Päätavoite 3: Ammattiliitot kykenevät edistämään ILO:n yleissopimuksissa määriteltyjen työelämän perusoikeuksien toteutumista Päätavoite 4: Ammattiliitot pystyvät vaikuttamaan ja osallistumaan yhteiskunnallisiin muutosprosesseihin Tulokset Suomen kehityspoliittisten tavoitteiden osalta Tuloksellisuuden ja tulosten kestävyyden arviointia Yleistä Järjestäytyminen ja työehtosopiminen TUTKIMUKSET JA TUTKIMUSTIEDON KÄYTTÖ OHJELMAN HALLINTOA JA OHJAUSTA KOSKEVAT TULOKSET Organisaatio ja hallinto Ohjelman hallinto KEHITYSKASVATUSTA, VIESTINTÄÄ SEKÄ OHJELMASTA TIEDOTTAMISTA KOSKEVAT TULOKSET

2 7.1 Yleiskatsaus Kehityskasvatusta ja viestintää sekä ohjelmasta tiedottamista koskevat tulokset KOHDATUT HAASTEET JA OPITUT ASIAT TALOUS LIITTEET: Liite 1: Tilinpäätös 2014 Liite 2: Tilintarkastuskertomus 2014 Liite 3: Ohjelman talousraportti 2014 Liite 4: Ohjelman tarkastuskertomus 2014 Liite 5: Tarkastusmuistio 2014 Liite 6: Ohjelmakauden toteutuneet kulut vs. suunnitelmat Liite 7: Ohjelmatavoitteiden indikaattorit Liite 8: Yhteenveto toiminnasta 20 suurimmassa ohjelmamaassa Liite 9: Lista tehdyistä tutkimuksista ja selvityksistä ja niiden hyödyntämisestä Liite 10: Lista rahoituskauden aikana toteutetuista hankearvioinneista Erillisinä liitteinä kopiot kaikista liitteessä 10 mainituista raporteista 2

3 1 JOHDANTO RAPORTTI SASK ry:n KEHITYSYHTEISTYÖOHJELMAN TOTEUTUKSESTA RAHOITUSKAUDELLA Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK on suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen kehitysyhteistyö ja solidaarisuusjärjestö, johon kuuluu kaksi keskusjärjestöä sekä yhteensä 33 Akavalaista, SAK:laista ja STTK:laista ammattiliittoa. SASKin jäsenmäärä on kasvussa tällä hetkellä jäsenjärjestöihin kuuluu yhteensä noin 1,7 miljoonaa suomalaista. Osana suomalaista ja kansainvälistä ay liikettä SASKin tehtävänä on parantaa ammattiyhdistystoiminnan edellytyksiä maailmassa. Ay liikkeen solidaarisuuskäsityksen pohjalta pyrimme vahvistamaan taloudellista ja yhteiskunnallista tasa arvoa kehitysmaissa ja Suomen lähialueilla avustamalla meitä heikommassa asemassa olevia ammattiliittoja. Uskomme, että voimakas ja demokraattinen ay liike on toimivan kansalaisyhteiskunnan kulmakiviä. Toimintamme tavoitteena on itsenäinen, vahva, jäsentensä hallitsema ja myös rahoittama ammattijärjestö. Hankkeemme parantavat yhteistyökumppaniemme toimintakykyä esim. koulutuksen, tutkimuksen ja järjestökehityksen avulla. SASKin toiminnan ja kolmivuotisen ohjelman tärkein kulmakivi on oikeus ihmisarvoiseen työhön. Se kytkeytyy kiinteästi kansainvälisen yhteisön pitkän ajan kehitystavoitteisiin: 1) Oikeusperustaisuus Työntekijöiden perusoikeudet ja oikeus elämiseen riittävään toimeentuloon ovat osa YK:n määrittelemiä ihmisoikeuksia, joiden noudattamiseen ja edistämiseen Suomi on sitoutunut. Työelämän oikeuksien toteutuminen edistää myös muiden sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien toteutumista ja parantaa näin mahdollisuuksia vähentää yhteiskunnallista eriarvoisuutta. Järjestäytymällä ja toimimalla yhteistyössä osana kansalaisyhteiskuntaa työntekijät pystyvät vaikuttamaan omien työehtojensa lisäksi myös kaikkia koskeviin sosiaaliturvaa, eläkkeitä ja koulutusta koskeviin päätöksiin. 2) Köyhyyden vähentäminen Ohjelmakauden lopussa umpeutuneiden YK:n vuosituhattavoitteiden keskeinen tavoite oli köyhyyden vähentäminen maailmasta. Kestävä keino tavoitteen toteuttamisessa on ihmisarvoinen työ, josta maksetaan elämiseen riittävää palkkaa. Ne parantavat suoraan työntekijän ja hänen perheensä elinehtoja. Samalla ne vahvistavat kehittyvän maan omia mahdollisuuksia vastata köyhyyden haasteeseen kartuttamalla verotuloja ja rahoittamalla niiden avulla köyhimmille tarpeellisia peruspalveluita. Kuten SASKin ohjelman perusteluissa todetaan, globaalin tuotannon ja työelämän murros on synnyttänyt kehittyviin maihin kasvavan työtätekevien köyhien luokan: kehnojen työehtojen takia pysyväkään työpaikka ei ole perheelle pääsylippu pois köyhyydestä. Köyhyyden kanssa kamppailevat erityisesti naiset, joiden työpaikat tai työtehtävät ovat yleisimmin talouden heikoimmin palkatuilla aloilla. Siksi SASKin ohjelma on pyrkinyt kohentamaan naisten asemaa ja vaikutusmahdollisuuksia työelämässä ja omissa organisaatioissaan. Naisten osallistuminen hanketoimintoihin onkin ohjelmakauden aikana lisääntynyt merkittävästi. SASK toteutti ohjelmaansa sekä vähiten kehittyneissä että ns. keskituloisissa kehittyvissä maissa. Ylivoimainen enemmistö maailman köyhimmistä ihmisistä elää juuri keskituloisissa maissa, joissa köyhyys johtuu paljolti oikeuksien puuttumisesta ja yhteiskunnallisesta epätasa arvosta. Näissä maissa SASKin ohjelma on pyrkinyt parantamaan köyhimpien työntekijäryhmien asemaa. Tämä on tapahtunut yhteistyöllä suhteellisesti vahvojen ammattiliittojen kanssa, joiden ajamat uudistukset ovat parantaneet myös heikompien alojen työoloja, sosiaaliturvaa ja elämänolosuhteita. Kansainvälisesti toimivat suomalaiset yritykset ovat osa tavaroiden ja palvelujen globaalia hankintaketjua, jonka vastuullisuutta mitataan paikallisilla työmarkkinoilla. SASKin ohjelma on kiinnittänyt huomiota 3

4 yritysten tuotantoketjun vastuullisuuteen ja sen parantamiseen tutkimushankkeilla ja keskinäisellä tietojen vaihdolla mm. kaupan alan keskusliikkeiden ja eräiden teollisuusyritysten kanssa. Toimivat työelämäsuhteet ja järjestäytynyt neuvottelutoiminta hyödyttävät sekä työntekijöitä että tilaajayrityksiä turvaamalla ihmisarvoisia työehtoja ja yritysten toimintaan liittyviä ihmisoikeusriskejä ehkäisemällä. 2 OHJELMA JA SEN KOMPONENTIT SASKin kolmevuotisen rahoituskauden ohjelma hyväksyttiin Ulkoministeriössä joulukuussa 2011, jolloin voimassa olivat seuraavat kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyötä ohjaavat asiakirjat: Kehityspoliittinen ohjelma 2007 kohti oikeudenmukaista ja kestävää ihmiskuntapolitiikkaa, ja Kehityspoliittinen kansalaisyhteiskuntalinjaus (2010). Helmikuussa 2012 voimaan tullut kehityspoliittinen toimenpideohjelma ei siten suoraan vaikuttanut SASKin ohjelman sisältöön. Hallituksen rahoituspäätöstä seuranneet uudet linjaukset pyrittiin mahdollisuuksien mukaan nivomaan mukaan suunnitelmiin, mutta ne näkyivät toiminnassa rajoitetusti. Ohjelma pohjautui seuraaviin peruskäsityksiin köyhyydestä, ay liikkeen roolista ja työelämää laajasti koskevista haasteista. Köyhyys ja ay liike Tuloilla mitattavan köyhyyden lisäksi SASKin ohjelma käsittelee köyhyyttä laajemmin osattomuutena, yhteiskunnallisten perusoikeuksien ja vaikutusmahdollisuuksien puuttumisena. Ohjelman erityisenä painopisteenä on oikeus ihmisarvoiseen työhön (decent work), jonka ehdot Kansainvälinen työjärjestö ILO määrittelee. SASKin ohjelmaa toteutetaan sekä vähiten kehittyneissä, että ns. keskituloisissa kehitysmaissa. Keskituloisissa kehitysmaissa elää ylivoimainen enemmistö maailman köyhimmistä ihmisistä, joiden köyhyys on paljolti seurausta oikeuksien puuttumisesta ja yhteiskunnallisesta epätasa arvosta. Näissä maissa SASKin ohjelma kohdistuu köyhimpien työntekijäryhmien aseman parantamiseen. Usein tämä tapahtuu yhteistyöllä vahvojen ammattiliittojen kanssa, joiden aikaansaamat uudistukset heijastuvat myös heikompien alojen työoloihin ja ehtoihin. SASKin lisäarvo Suomessa ja etelässä Järjestäytynyt, demokraattinen ja työelämän neuvotteluprosesseihin osallistuva ammattiyhdistysliike on olennainen osa vapaata kansalaisyhteiskuntaa. Se on myös yhteiskuntaa vakauttava ja turvallisuutta lisäävä voima. Kansalaisyhteiskuntien keskinäinen vuorovaikutus on suurimmillaan laajaan ja aitoon jäsenyyteen perustuvien järjestöjen, kuten ammattiyhdistysliikkeen, yhteistyössä. SASKin pääasiallisia kumppaneita ovat kehitysmaissa toimivat ammattijärjestöt sekä ay liikkeen kansainvälinen verkosto. Ay liikkeen kehitysyhteistyön kautta on synnytettävissä Suomen ja kehitysmaiden kansalaisyhteiskuntien välille suoraa ja laajapohjaista vuorovaikutusta, jolla on myös aidosti globaali ulottuvuus. Vuorovaikutuksen kautta välittyy kehitysmaiden kumppaneille tietoa ja kokemuksia suomalaisen ay liikkeen toiminnasta yhteiskunnallisessa rakennustyössä. Vastaavasti kehitysmaiden kumppaneiden kokemukset ayliikkeen globaaleista haasteista tulevat konkreettisesti tutuiksi suomalaiselle ay jäsenistölle. Kehitysmaiden kumppaneille suomalaisen ja pohjoismaisen työelämän pelisäännöt ovat tärkeä vertailuperuste. Niiden oleellinen osa ovat järjestäytymis ja sopimusoikeudet sekä luottamushenkilöjärjestelmä, joita myös työnantajat kunnioittavat ja joiden pohjalle rakentuvat neuvotteluihin perustuva sopimuskulttuuri ja työelämän konfliktien ratkaisu. Suomalaisilla ammattiliitoilla on myös runsaasti kokemusta järjestörajat ja erilaiset taustat ylittävästä keskinäisestä yhteistyöstä, jonka ansiosta ay liike on pystynyt osallistumaan yhteiskunnan rakentamiseen ja merkittävienkin yhteiskunnallisten uudistusten valmisteluun. 4

5 Haasteet kehitysmaiden työelämässä Kehitysmaiden nopea väestönkasvu tuottaa työmarkkinoille joka vuosi uusia työnhakijoita enemmän kuin työpaikkoja on tarjolla. Virallisen talouden piiriin uusia työpaikkoja syntyy erittäin niukasti tai ei lainkaan. Niinpä työttömyys lisääntyy, työpaikan saaneetkin joutuvat tyytymään pääasiassa epävirallisen talouden tarjoamiin töihin, ja epävirallisen sektorin osuus kansantaloudesta kasvaa. Paikallinen väestönkasvu, työpaikkojen riittämättömyys ja työmarkkinoiden globalisoituminen ruokkivat työperäistä siirtolaisuutta niin kehitysmaiden sisällä kuin niiden välilläkin. Samaan aikaan globaalissa tavara ja palvelutuotannossa tuottavuusvaatimukset lisääntyvät ja paineet alentaa työkustannuksia kasvavat. Tähän reagoidaan kovenevalla kilpailutuksella, ulkoistuksilla ja tuotannon siirroilla. Niinpä tuotanto ja jakeluketjut pitenevät ja pilkkoutuvat yhä pienemmiksi osasiksi. Seurauksena on työn ja työsuhteiden prekarisoituminen: pysyvät työsuhteet muuttuvat määräaikaisiksi ja pätkittäisiksi, ketjutus ja vuokratyö lisääntyvät. Ilmiö on yleinen myös ylikansallisten yritysten tuotantoketjuissa: kehitysmaissa on jo suuria teollisuuslaitoksia, joissa ahkeroivien työntekijöiden enemmistö ei ole enää työsuhteessa tehdasta pyörittävään yritykseen tai sen asiakkaana olevaan ylikansalliseen yhtiöön. Pyrkimys alentaa työkustannuksia on johtanut monilla aloilla palkkatason alenevaan kierteeseen ja synnyttänyt ns. työtätekevien köyhien luokan: pysyväkään työpaikka ei ole pääsylippu pois köyhyydestä, ellei työstä makseta elämiseen riittävää palkkaa. Köyhyyden kanssa kamppailevat erityisesti naiset, joiden työpaikat tai työtehtävät ovat yleisimmin virallisen talouden matalapalkkaisimmilla aloilla tai epävirallisessa taloudessa. Ammattiyhdistysliikkeen pyrkimykselle valvoa työoloja ja parantaa työehtoja yllä kuvattu kehitys luo mittavan haasteen. Vaikka ammattiyhdistysoikeudet on kansainvälisesti tunnustettu ihmisoikeuksiksi, niiden loukkaukset jatkuvat ja ay vastainen ilmapiiri jopa voimistuu. Tästä huolimatta SASKin ohjelma pyrkii vaikuttamaan yllä kuvattuihin ongelmiin vapaan ja demokraattisen ay liikkeen avulla, joka on riittävän vahva edistämään parannuksia työelämässä ja uudistuksia yhteiskunnassa ja joka on samalla jäsenistönsä avoin ja tehokas vaikutuskanava 2.1 Ohjelman tavoitteet SASKin toiminnan pitkän ajan tavoite on yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja demokratian edistyminen toiminta alueiksi valituissa maissa. Ohjelmallinen kehitystavoitteemme on, että ammattiliitot kykenevät vaikuttamaan työntekijöiden ihmisarvoisten työ ja elinolosuhteiden toteutumiseen toimintaalueillamme. Tämän tavoitteen perusedellytys, ja SASKin toiminnan kulmakivi, on ammatillisen järjestäytymisoikeuden toteutuminen. Perusajatus on, että liitoista tulee tunnustettuja työmarkkinoiden toimijoita, kun niillä on vankka jäsenpohja ja demokraattisesti toimivat rakenteet. Voidakseen toimia tehokkaasti niiden pitää osata kollektiivisen neuvottelutoiminnan säännöt ja sisällöt. Tähän liittyy oleellisesti työelämän perusoikeuksien tunteminen ja kyky osata valvoa niiden toteutumista. Vahvat ja osaavat liitot voivat myös toimia yhteiskunnallisen muutoksen moottoreina laajemmin, etenkin jos ne pystyvät tekemään yhteistyötä keskenään yhteisten tavoitteiden edistämiseksi ja solmimaan mielekkäitä yhteyksiä muihin kansalaisyhteiskunnan toimijoihin. Tämän ketjun kautta ammattiliitot toimivat tehokkaasti oikeudenmukaisemman yhteiskunnan ja ihmisarvoisen työn puolesta. Kehitystavoitteeseen pyrittiin rahoituskauden aikana neljän toiminnallisen tavoitteen ja niiden alatavoitteiden kautta. Tavoitteet liittyvät tiiviisti toisiinsa ja tukevat toisiaan. Niiden toteutumista on mitattu ohjelmatason indikaattoreilla (liite 7) sekä hanketasolla kunkin ohjelmaan sisältyvän hankkeen omien tavoiteindikaattoreiden avulla. 5

6 1) Ammattiliitot ovat vahvoja a) Ammattiliitoilla on enemmän sitoutuneita jäseniä Työntekijöiden ammatillinen järjestäytymisoikeus toteutuu. Liittojen toimintakyky vahvistuu ja niiden asema kansallisessa sopimiskentässä paranee; jäsenet tuntevat oikeutensa ja osaavat vaatia niiden toteutumista. b) Ammattiliitot työskentelevät yhdessä yhteisten päämäärien saavuttamiseksi Sirpaloituminen liittokentässä vähentää ay liikkeen yhteiskunnallista merkitystä ja vaikutusmahdollisuuksia. Yhtenäinen liike pystyy vahvempaan edunvalvontaan ja kykenee nostamaan paremmin esiin työelämän yleisiä ja yhteisiä haasteita. 2) Ammattiliitot kykenevät neuvottelemaan, toimeenpanemaan ja parantamaan työehtosopimuksia a) Ammattiliitoilla on kyky solmia työehtosopimuksia Kun liitot ovat riittävän vahvoja, niillä on tunnustettu asema neuvottelukumppanina. Pystyäkseen hyödyntämään tätä asemaa liittojen on tunnettava sopimusneuvottelukäytännöt ja niillä on oltava riittävät neuvottelutaidot. b) Työehtosopimukset takaavat työntekijöille paremmat työehdot Liitoilla on riittävän hyvät neuvottelutaidot, jotta ne pystyvät hyödyntämään työelämän asiantuntemustaan ja saamaan työehtosopimuksiin sellaisia sisältöjä, jotka oleellisesti parantavat työntekijöiden työehtoja ja olosuhteita. 3) Ammattiliitot kykenevät edistämään ILOn yleissopimuksissa määriteltyjen työelämän perusoikeuksien toteutumista a) Ammattiliitot osaavat ajaa työelämän perusnormien sisällyttämistä kansalliseen työlainsäädäntöön ja työehtosopimuksiin Liittojohdon ja jäsenistön tulee tuntea ILOn työelämän perusoikeudet voidakseen tehokkaasti valvoa etujaan ja oikeuksiensa toteutumista. Vahvat ja osaavat liitot pystyvät edistämään asiaa työehtosopimustoiminnan ohella myös vaikuttamalla yhteiskunnalliseen keskusteluun ja työlakien valmisteluprosessiin. b) Ammattiliitot kykenevät seuraamaan työelämän perusnormien toteutumista Ammattiliitot tuntevat kansalliset ja ILOn valitusmekanismit ja osaavat käyttää niitä. 4) Ammattiliitot pystyvät vaikuttamaan ja osallistumaan yhteiskunnallisiin muutosprosesseihin a) Ammattiyhdistysliike pystyy vaikuttamaan jäsenistönsä kannalta tärkeiden asioiden huomioimiseen kansallisessa lainsäädännössä ja päätöksenteossa Ammattiyhdistysliikkeellä on tärkeä rooli yhteiskunnallisessa keskustelussa myös työmarkkinakysymyksiä laajemmin. Osana kansalaisyhteiskuntaa se voi tuoda esiin ja ajaa muiden toimijoiden kanssa sellaisia asioita, jotka vaikuttavat yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen ja tasa arvoon. b) Osana kansalaisyhteiskuntaa ammattiliitot pystyvät toimimaan toimintaympäristössään tärkeiden yhteiskunnallisten asioiden edistämiseksi Paitsi vaikuttamistyötä, ay liikkeellä on mahdollisuus osallistua konkreettisesti yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemiseen. Nämä haasteet ovat erilaisia eri yhteiskunnissa, ja myös ay liikkeen toimintamahdollisuudet ovat erilaisia. Ohjelmakauden tavoitteissa kukin maantieteellinen alue voi määrittää sen tilanteessa tärkeän teeman, johon vaikuttamista ay liikkeen keinoin tuetaan. Suomessa tapahtuvan kehitysviestinnän ja kasvatuksen tehtävä on tukea SASKin ohjelman toteutusta ja sen tavoitteita lisäämällä ammattiyhdistysliikkeen jäsenten tietämystä ihmisarvoisen työn ehdoista maailmalla. Ohjelman keskeiset asiateemat taustoitetaan, tehdään ymmärrettäviksi ja linkitetään suomalaisen ay liikkeen jäsenen arkitodellisuuteen. 6

7 Viestinnän kaksi (pitkän ajan) päätavoitetta ovat: 1) Ammattiyhdistysliikkeen kehitysyhteistyöllä ja kehityspoliittisilla tavoitteilla on takanaan päättäjien ja aktiivien laaja ja kasvava tuki. Ammattiyhdistysliikkeen päättäjät, aktiivit ja rivijäsenten vankka enemmistö antavat tukensa sille, että suomalaiset ammattiliitot tekevät etelän sisarjärjestöjensä kanssa käytännön yhteistyötä työelämän perusoikeuksien toteuttamiseksi, työntekijöiden elinolosuhteiden parantamiseksi sekä yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden edistämiseksi maailmassa. 2) Ihmisarvoinen työ keinona vähentää köyhyyttä on näkyvästi esillä kotimaan kehityspoliittisessa keskustelussa ja kehityspolitiikan agendalla. Suomessa käytävä julkinen keskustelu kehityspolitiikan ja kehitysyhteistyön linjauksista paneutuu työelämän globaaleihin kehityssuuntiin, työoloihin ja työehtoihin sekä ottaa huomioon niiden keskeisen merkityksen köyhyyden vähentämisessä ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden edistämisessä. 2.2 Ohjelman läpileikkaavat teemat ja siihen vaikuttavat globaalit trendit Yllä mainittujen tavoitteiden lisäksi ohjelmassa kiinnitettiin huomiota kolmeen koko ohjelmaa läpileikkaavaan erityiskysymykseen: naisten asemaan työmarkkinoilla ja ay liikkeessä, nuorten töihin pääsyyn ja työehtoihin työelämässä, sekä hiviin työelämässä. Näitä teemoja käsiteltiin ohjelmassa sekä erityisin kohderyhmäkohtaisin toimenpitein että pyrkimällä integroimaan aiheita käsittelevää tietoisuutta muihin koulutustilaisuuksiin. Toimintaympäristöstä nousi ohjelman laatimisen aikaan esiin kolme työmarkkinoihin ja niiden kehittymiseen liittyvää ilmiötä: prekaarit (lyhytkestoiset, ulkoistetut, heikosti turvatut) työsuhteet, siirtotyöläisyys, ja monikansallisten yhtiöiden kasvanut osuus työmarkkinoista sekä niiden toimintaympäristöä ohjaava rooli. Koska nämä ilmiöt koskettavat yhä suurempaa osaa työtä tekevästä väestöstä globaalisti, niiden vaikutukset oli otettava erityiseen tarkasteluun ja huomioitava niiden merkitys. Ohjelmassa nämä näkyivät kolmella tavalla: työntekijä tai alakohtaisesti kohdennettuina hankkeina päätavoitteiden puitteissa, hanketavoitteiden ja niihin liittyvien toimintojen määrittelyssä, sekä casetyyppisinä oppimismahdollisuuksina. 3 OHJELMAN TOTEUTUS Kansainvälinen ohjelmatoiminta Vuonna 2014 oli suunniteltu toteutettavan 74 toimintoa, joista 11 (kokonaissumma budjetissa euroa) jäi toteutumatta. Näistä seitsemän oli Aasiassa (3 toteutumatonta hankearviointia, yksi kumppanin hankehallintokoulutus ja kolme hanketta, joiden valmistelu pitkittyi yli odotetun kumppaneista johtuvista syistä). Afrikassa jäi toteutumatta Sambiaa koskeva Palkansaajien tutkimuskeskuksen toteuttama peruskartoituksen jatko, johon PT sai rahoituksen toisaalta, sekä Malawin keskusjärjestön tutkimustoimintaa koskeva hanke, johon ei saatu suomalaista omarahoitusosuutta. Latinalaisessa Amerikassa jäi samoin toteutumatta kaksi hanketta, toinen kumppanin sisäisiin prosesseihin liittyvistä syistä ja toinen suomalaisen omarahoitusosuuden puuttumisen takia. Budjettiin lisättiin näitä korvaamaan 3 muuta hanketta ja toteutettiin siten yhteensä 65 kehitysyhteistyöhanketta ja yksi 20 hanketta kattava hankearviointien yhteenvetoanalyysi. Taulukko 1 alla kuvaa toteutusta euro ja hankemäärien kautta. 7

8 Taulukko 1: Toiminnan toteutuminen alueittain 2014 (suorat hankemaksatukset) EUR Hankemäärä Suunniteltu Toteutunut Tot.% Suunniteltu Toteutunut Tot.% Afrikka Aasia LAC Yht Vuoden aikana ohjelmatoimintaa oli yhteensä 43 maassa. Strategian ja ohjelman mukaisesti toimintaa on kuitenkin keskitetty harvempiin maihin, joissa tehdään enemmän ja monipuolisempaa työtä. 79 prosenttia kaikesta toiminnasta toteutettiinkin 15 maassa. Näistä 11 oli pääohjelmamaita (lihavoituna taulukossa 2 alla). 30 % toiminnasta keskittyi LDC maihin. LMIC ja UMIC maissa käytettiin kummassakin 35 % hankerahoituksesta. UMIC maiden osuus oli suurin Latinalaisessa Amerikassa, LMIC maiden Aasiassa ja LDC maiden Afrikassa. Brasilian osuus toiminnasta on laskenut merkittävästi aiempiin vuosiin verrattuna, ja jatkossa yhteistyö tuleekin keskittymään lähinnä etelä etelä yhteistyöhön etenkin Afrikan portugalinkielisten maiden kanssa. Toimintamaiden karsiminen ja toiminnan keskittyminen jatkuu edelleen tulevalla ohjelmakaudella. Taulukko 2: Tärkeimmät toimintamaat 2014 Maa 1 Hankkeita (maakohtaiset & alueelliset) EUR Maa Hankkeita (maakohtaiset & alueelliset) Mosambik Peru Intia Nepal Kolumbia Haiti Ghana Kiina Brasilia Sambia Filippiinit Uruguay Namibia tärkeintä yhteensä: (79 %) Indonesia Loput 28 maata: (21 %) Hanketoteutus yht. Burkina Faso (suorat hankemaksatukset) EUR Koska SASK saa hankeomarahoituksensa suurimmaksi osin jäsenliitoiltaan, toiminta toimialoittain painottuu paitsi etelän prioriteettien kautta, myös jäsenliittojen kiinnostuksen ja osallistumisvalmiuden kautta. Taulukossa 3 alla eritellään toiminnan jakautuminen eri toimialoittain vuonna Taulukko 3: Toiminta toimialoittain 2014 EUR Toimiala (suorat hankemaksatukset) Hankkeita Teollisuus Julkinen Palvelut Muut 28 maata yht : Bangladesh, Myanmar, Mongolia, Pakistan, Thaimaa, Tonga, Vietnam; Angola, Etelä Afrikka, Liberia, Malawi, Mauritius, Niger, Nigeria, Norsunluurannikko, Senegal, Sierra Leone, Togo; Argentiina, Bolivia, Chile, Dominikaaninen tasav., Ecuador, El Salvador, Guatemala, Meksiko, Nicaragua, Venezuela. 8

9 Toimiala RAPORTTI SASK ry:n KEHITYSYHTEISTYÖOHJELMAN TOTEUTUKSESTA RAHOITUSKAUDELLA EUR (suorat hankemaksatukset) Hankkeita Rakennus Elintarvike- ja maatalous Kuljetus Ei-toimialakohtainen Suurin osa toiminnasta liittyi laajaan teollisuussektoriin, johon kuuluu mm. metalli, elektroniikka, konesekä metsä ja paperiteollisuus. Julkinen sektori on monissa kehitysmaissa suurin virallisen talouden työllistäjä, mutta sen järjestäytymis ja neuvotteluoikeuksia on usein rajoitettu lainsäädännöllä. Siitä huolimatta julkissektori oli toiseksi suurin toimiala ja sen edunvalvonnan vahvistaminen tärkeä osa työtämme. Palvelujen tuotannossa monikansalliset yritykset ovat usein suurin virallisen talouden työllistäjä, ja sen vuoksi palvelualalla monet esimerkiksi turva alan, vähittäiskaupan ja logistiikan alan hankkeet keskittyivät niiden työehtojen parantamiseen. Rakennusalalla työntekijöiden liikkuvuus maasta toiseen vaikeuttaa edunvalvontaa ja johtaa usein työntekijän kannalta turvattomiin työoloihin. Toisaalta isoihin kansainvälisiin tapahtumiin liittyvät massiiviset rakennusurakat antavat myös mahdollisuuden kiinnittää huomiota työoloihin ja oikeuksiin liittyviin epäkohtiin, ja tätä työtä tuimme myös viime vuonna. Elintarvikeja maatalousalalla sekä kuljetuksessa työolot ovat usein erittäin heikot, mutta työ on myös usein virallisen ja epävirallisen rajamailla tai pienyrittäjyyttä. Mahdollisuuksien mukaan osallistuimme myös näiden alojen toimintaan. Taulukon 3 viimeisenä oleva ei toimialakohtainen työ kattaa kehitysmaiden keskusjärjestöjen tekemän, usein lainsäädäntöön ja kansalliseen päätöksentekoon vaikuttamisen, mutta myös niiden jäsenliittojen tukemiseen keskittyvän työn, sekä erilaiset monia eri alojen liittoja hyödyttävät koulutus ja tutkimushankkeet. Toiminnasta suurin osa kohdistui aiempien vuosien tapaan tavoitteeseen 1, liittojen vahvistamiseen. Työehtosopiminen, tavoite 2, oli rinnakkaistavoitteena suurin. Työelämän perusoikeuksien edistämiseen keskittyvä tavoite 3 oli kolmas, ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen tähtäävä työ sekä lobbauksen että käytännön toimien osalta neljäs. Kuvio 1 alla osoittaa tavoitteiden painottumisen toiminnassamme. Kuvio 1: Toiminnan jakautuminen tavoitteittain 2014 (hankemäärät) Toissijainen Ensisijainen Tavoitteisiin pyrittiin kolmen toimintakokonaisuuden avulla, joista suurin oli järjestäytyminen ja vaikuttamistoiminta, toiseksi suurin koulutus ja kolmanneksi suurin tutkimustoiminta. Neljäs toimintakokonaisuus koski hankkeiden hallintoa. Toimintoja järjestettiin yhteensä yli 2600 (suunniteltu 2800) ja niihin osallistui yhteensä henkilöä (suunniteltu ). 9

10 Järjestäytymisen ja vaikuttamistoiminnan osalta eniten tehtiin suoraa jäsenhankintaa, järjestäytymiskampanjointia, kampanjointia työelämän perusoikeuksien ja työntekijämyönteisen politiikan edistämiseksi sekä joukkotilaisuuksia, joissa jaettiin tietoa työ ja ay oikeuksista. Eniten koulutusta järjestettiin ay oikeuksissa, työsuojelussa ja turvallisuudessa, järjestäytymisessä, työehtosopimisessa ja johtamistaidoissa. Tutkimukset keskittyivät toimialakohtaisiin selvityksiin ja työelämän perusoikeuksien toteutumista koskeviin tutkimuksiin. Naisten osuus kaikista osanottajista nousi edellisistä vuosista ja oli nyt 35 prosenttia (v. 2013: 26 %). Koulutuksissa naisten osuus osanottajista oli suurin (yli 50 %) sukupuolten välistä tasa arvoa, taloutta ja hallintoa sekä riitojen sovittelua koskevissa koulutuksissa. Naisten osuus hankkeiden suunnittelussa ja seurannassa ja niistä vastaavissa koordinaatioryhmissä jatkoi kasvuaan, mikä vahvistaa käsitystä siitä, että heidän äänensä kuuluu entistä paremmin heitä koskevien hankkeiden sisällön ja toiminnan määrittelyssä. Hankehallinnossa kaiken kaikkiaan naisten osuus oli 48 %, ja prosenttia lähtötilakartoituksiin, hankesuunnitteluseminaareihin, seurantaan ja hankehallinnon koulutuksiin osallistuvista oli naisia. Alla taulukossa 4 on vedetty yhteen vuoden 2014 tuloksia ohjelmatason indikaattoreiden osalta. Koska varsinaisten muutosten aikaan saaminen kaikkien tavoitteiden osalta on pitkän prosessin seuraus, vuoden 2014 toiminnan varsinaiset tulokset ja tuloksellisuus käsitellään kappaleessa 4 koko ohjelmakauden tulosten yhteydessä. Taulukko 4: Toiminnan tulokset ohjelmatason indikaattorien valossa 2014 Indikaattori Suunniteltu Toteutunut Toteutumaaste Tavoite 1: Liitot ovat vahvoja (enemmän jäseniä, enemmän yhteistyötä) Jäsenmaksua maksavien jäsenten määrän kasvu ,7 % Liittojen järjestämään koulutukseen osallistuvien jäsenten määrä ,7% Liittojen toimintaan aktiivisesti osallistuvien jäsenten määrä ,8% Yhdistymis- ja yhteistyöprosesseihin osallistuvien liittojen määrä ,0% Useamman liiton yhdessä esiin nostamien työelämän kysymysten määrä ,9% Tavoite 2: Liitot neuvottelevat ja toimeenpanevat työehtosopimuksia (neuvotteluosaaminen, paremmat ehdot TES:ien avulla) Neuvotteluosapuoliksi hyväksyttyjen liittojen määrä ,4% Uusien neuvoteltujen työehtosopimusten määrä aiemmin sopimuksettomilla aloilla/työpaikoilla ,3% Uudelleen neuvoteltujen TES:ien sisältämien laadullisten parannusten määrä ,0% TES:ien kattamien työntekijöiden määrän kasvu ,3% Tavoite 3: ILOn työelämän perusoikeuksien toteutuminen (sisällyttäminen kansalliseen lainsäädäntöön, toteutumisen seuranta) ILOn sopimusten ratifioinnin puolesta kampanjoivien liittojen määrä ,9% ILOn valitusmekanismien toiminnassa ja käytössä koulutettujen liittojen määrä ,1% Tavoite 4: Liitot osallistuvat ja vaikuttavat yhteiskunnallisiin muutosprosesseihin (päätöksentekoon vaikuttaminen, käytännön tukitoimet) Jäsenkuntansa kannalta oleellisia yhteiskunnallisia haasteita julkiseen keskusteluun nostaneiden liittojen määrä ,0% Liittojen esiin nostamien teemojen määrä ,6% Niiden liittojen määrän kasvu, jotka on kutsuttu ottamaan osaa kansallisiin poliittisiin päätöksentekoprosesseihin ,7% 10

11 3.2 Kehityskasvatus ja viestintä sekä ohjelmasta tiedottaminen Tapahtumat ja koulutustilaisuudet Kehitysviestinnän suurin yksittäinen tapahtuma oli helmikuun alussa Hämeenlinnassa järjestetyt solidaarisuuspäivät. Viikonlopun aikana tapahtumaan osallistui lähes 400 ammattiyhdistysaktiivia eri puolilta Suomea ja eri ammattiliitoista. Toukokuussa Helsingissä järjestetyillä Maailma kylässä festivaaleilla SASK ei aiemmista vuosista ja suunnitelmasta poiketen ollut mukana, kuten eivät SASKin jäsenjärjestötkään. Sen sijaan toukokuussa käynnistettiin uutena toimintamuotona SASKin Kunnon työn lähettiläiden koulutus, joka on tukijoiden ja aktiivien koulutustapahtumista edelleen kehitetty koulutusohjelma. Suomenlinnassa järjestettyyn pilottikurssiin osallistui 32 koulutettavaa. Vuoden toiseen lähettiläskoulutukseen osallistui jo 50 liittoaktiivia. Kummankin tapahtuman yhteydessä järjestettiin perinteinen Decent Work klubi ilta. Kansainvälistä Kunnon työn päivää (World Day for Decent Work) juhlistettiin yhteistyössä palkansaajien keskusjärjestöjen kanssa mittavalla kampanjoinnilla sosiaalisessa mediassa. Kevätkokouksen teemaseminaari käsitteli urheilubisneksen ja kisajärjestäjien vastuuta työntekijöiden oikeuksista otsikolla 4000 ruumista avauspotkuun. Aiheen otsikolle antoivat uutiset kuolonuhreista Qatarin jalkapallostadionien työmailla. Syyskokouksen teemaseminaarissa paneuduttiin elämiseen riittävän palkan (Living Wages) määrittelyyn ja laskentamalleihin kansainvälisten esimerkkien valossa. Ay aktiivien omarahoitteinen kahden viikon opintomatka suuntautui marras joulukuussa Filippiineille. Matkalla oli 13 osanottajaa kymmenestä eri ammattiliitosta. Matkan yhteydessä toteutettiin pilottina videoblogi ja kampanjointitarpeita palveleva videokoulutusohjelma yhdessä SASKin pitkäaikaisen yhteistyökumppanin LEARNin kanssa. Suomalaisille osallistujille järjestettiin ennen matkaa pakollinen viikonlopun koulutustilaisuus, jossa perehdyttiin ay liikkeen kehitysyhteistyöhön ja SASKin hankekumppaneiden toimintaan. Julkaisut ja aineistot SASKin lehti Työmaana maailma ilmestyi neljä kertaa kappaleen painoksina, jotka postitettiin tukijoille ja lehden tilaajille sekä jaettiin tapahtumissa. Lehti julkaistiin myös verkkoversiona. Finnwatch tuotti SASKin toimeksiannosta tutkimusraportin elämiseen riittävästä palkasta ja sen erilaisista laskentamalleista. Raportti julkistettiin vuoden 2015 alussa. SASK verkkosivuston uutis ja aineistotarjonta lisääntyi vuoden 2014 merkittävästi ja sosiaalisen median käyttöä viestintävälineenä kasvatettiin. Tämä näkyi selkeästi kävijämäärien lisääntymisenä ja kattavuuden parantumisena. Kampanjat ja vaikuttamistyö Kampanjoinnin näkyvimpiä teemoja olivat Kunnon työn päivä sekä vuotta aiemmin Bangladeshissa tapahtuneen Rana Plazan tehdasonnettomuuden jatkotoimet. Kampanjoinnissa seurattiin tehdasturvallisuuteen keskittyvän Accord hankkeen etenemistä sekä tuettiin uhreille ja heidän omaisilleen perustetun kompensaatiorahaston kartuttamiseen tähdännyttä Pay Up (Maksa pois) vetoomuskampanjaa. SASK tuotti ay oikeuksia koskevaa sisältöä myös kansalaisaktivistien käynnistämälle Vaatevallankumous kampanjalle. Eurovaalikampanjaa hyödynnettiin suuntaamalla ehdokkaille kysely yritysten eettisyysvalvonnan ja elämisen riittävän palkan teemoista. Mittavimman julkisen näkyvyyden SASKille toi loppuvuoden Nenäpäivä show, jota varten Yleisradion kuvausryhmä vieraili jo keväällä SASKin hanketyömaalla Nepalissa. 11

12 Yritysten yhteiskuntavastuuseen ja ns. Ruggien periaatteiden toimeenpanoon liittyvää vaikuttamis ja taustatyötä tehtiin vuoden 2014 aikana aiempia vuosia enemmän mm. kampanjaverkostoissa sekä yritysten, järjestöjen ja viranomaisten yhteisissä taustaryhmissä. Seuranta ja vaikuttavuuden arviointi Tulosten arvioimiseksi SASKilla oli omien palautekyselyiden lisäksi käytössä mediaseurantapalvelu. Vuoden lopussa toteutettiin ay aktiivien ja vaikuttajien keskuudessa mielipidekysely, jonka tuloksia arvioidaan luvussa Talous 2014 Taulukko 5: Yhteenveto ohjelman suunnitelmasta ja toteutuksesta 2014 Kansainvälinen ohjelmatoiminta Kehitysviestintä ja kasvatus sekä ohjelmasta tiedottaminen Hallinto OHJELMAN KOKONAISKULUT OHJELMAN TOTEUTUS Yleiskatsaus Ohjelma toteutui koko kauden aikana yleisesti arvioituna hyvin. Ohjelmakauden aikana toteutettiin yhteensä 113 hanketta, selvitystä ja arviointia 58 maassa (65 maassa ). Niissä toteutettiin toimintoa johon osallistui henkilöä. Naisten osuus osallistujista oli 34 %. Suurta hankemäärää selittää osaltaan ohjelmakauden aikana tapahtunut vanhojen hankkeiden asteittainen alasajo, sisällöllinen täsmentäminen ja vuoden 2012 aikana luodut ja aloitetut aluestrategiat, jotka alkoivat asteittain ohjata ohjelmatoimintaa eri alueilla ja paransivat toiminnan keskittämistä etenkin Afrikassa. Maantieteellinen jakautuminen Toiminnan keskittäminen maantieteellisesti eteni huomattavasti ohjelmakauden aikana, sillä vuonna 2014 hanketoimintaa oli enää 43 maassa. Keskittyminen harvempiin maihin jatkuu edelleen ohjelmakauden aikana. Merkittävästi toimintaa SASKilla oli 20 maassa, joista 13 pääohjelmamaita (taulukko 5, pääohjelmamaat lihavoituna). Ohjelmakauden aikana hankekuluista 79 % käytettiin suurimmissa 20 maassa ja 57 % pääohjelmamaissa (taulukossa listattujen lisäksi Malawi ja Sierra Leone, joissa toimintaa alettiin kehittää tavoitteellisesti vasta vuonna 2014). Luettelo toiminnan sisällöstä suurimmissa ohjelmamaissa on liitteessä 8. 12

13 Taulukko 5: SASKin toiminnan keskittyminen Maa Hankkeita EUR Maa Hankkeita EUR Brasilia Kiina Intia Uruguay Kolumbia Venezuela Filippiinit Pakistan Mosambik Ecuador Indonesia Vietnam Ghana Thaimaa Namibia Sambia Nepal Bangladesh Peru suurinta maata yht. (79 %) Burkina Faso Muut 38 maata (21 %) Hankekulut yht Yllä listatuista maista erittäin vakavia ay oikeusloukkauksia tapahtui etenkin Intiassa, Kolumbiassa, Filippiineillä, Kiinassa, Pakistanissa ja Sambiassa. Vakavia ay oikeusloukkauksia tapahtui puolestaan Indonesiassa, Namibiassa, Nepalissa, Perussa ja Thaimaassa. (Lähde: csi.org/img/pdf/itucviolationmap 2015 en_final.pdf) Alueiden keskinäiset rahoitusosuudet ohjelmakauden aikana oli määritelty siten, että Aasian hankkeet kattavat 34 % hankerahoituksesta, Afrikan osuus on 31 %, Latinalaisen Amerikan 28 % ja globaalien hankkeiden osuus 7 %. Toteutumassa oli pieniä poikkeamia suunnitellusta (kuvio 2) ja vuositasolla hankkeet eivät aina toteutuneet odotetusti. Globaalille toiminnalle oli varattu ohjelmabudjetista 7 prosentin osuus, mutta toteutuma jäi puoleen siitä (vain yksi hanke). Afrikassa suuri määrä hankkeita päättyi ohjelmakauden alussa ja uusien hankkeiden suunnittelu ja toteutus eivät käynnistyneet aikataulujen mukaisesti. Lisäksi muutamia uusia aloitteita jouduttiin lopettamaan ensimmäisen nk. pilottivuoden jälkeen, koska uuden kumppanin toteutus tai raportointi ei ollut tyydyttävää. Nämä laskivat alueen toteutumaa ja sen suhteellista osuutta kokonaisuudesta. Latinalaisen Amerikan suhteellinen osuus puolestaan kasvoi, koska siellä toiminnan toteutusaste oli muita korkeampi. Kuvio 2. Toiminnan maantieteellinen jakautuminen hankekuluittain (EUR) ; 4 % ; 32 % ; 30 % ; 34 % Afrikka Aasia LAC Globaalit 13

14 Aasian ja Latinalaisen Amerikan korostunut asema Afrikkaan nähden johtuu siitä, että ko. mantereilla huomattavasti suurempi osa työvoimasta on virallisen talouden parissa ja pystyy siten järjestäytymään ammattiliittoihin ja neuvottelemaan työehtosopimuksia. Aasia on maailman runsasväkisin manner ja siellä, kuten Etelä Amerikan keskituloisissa maissa, on kovasta talouskasvusta huolimatta suuret tuloerot eri väestöryhmien välillä sekä köyhyysloukkuja. Tähän ovat syynä hyvin puutteelliset tulonjakomekanismit. Aasiassa ohjelmaa toteutettiin kauden aikana 15 maassa. Lähes 90 % varoista käytettiin kuitenkin seuraavissa seitsemässä maassa: Filippiinit, Intia, Indonesia, Nepal, Kiina, Pakistan ja Thaimaa. Afrikassa ohjelma kattoi 23 maata pääasiassa eteläisessä ja läntisessä Afrikassa. Toiminnan kannalta tärkeimmät olivat Mosambik, Ghana, Namibia, Burkina Faso ja Sambia. Laaja maakirjo johtuu alueella toteutettavista isoista alueellisista hankkeista, jotka päättyivät ohjelmakauden aikana. Epävirallisen talouden osuus työelämästä on Afrikassa myös varsin korkea ja vähiten kehittyneitä maita oli mukana pienillä osuuksilla alueellisissa hankkeissa. Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla työskenneltiin 18 maassa, mutta toiminta keskittyi pääasiassa kuuteen maahan: Brasilia, Peru, Kolumbia, Uruguay, Venezuela ja Ecuador. Alueellisia, useita maita pienillä osuuksilla kattavia hankkeita toteutettiin Andien alueella ja Mercosur talousalueen piirissä. Näissä maissa pyrittiin yhtäältä vahvistamaan heikosti järjestäytyneiden ja heikkojen työehtojen aloja ja toisaalta saamaan aikaan kansallisia työlainsäädäntöä ja työmarkkinajärjestelmiä koskevia muutoksia suurten ja hyvin järjestäytyneiden alojen järjestöjen kautta. Alueen ainoa vähiten kehittynyt maa on Haiti, jossa tehtävä työ jatkui. Alueellisen toiminnan kokonaisvolyymi jakautui pitkälti suunnitelmien mukaisesti. Hanketoiminnan arvo kohdemaissa oli ohjelmakauden aikana yhteensä euroa. Aasia oli suunnitelmien mukaisesti kauden suurin alue hankemaksatusten ja määrän mukaan arvioiden. Afrikka oli suurista alueista pienin, ja sen osalta toteutuma jäi puoli miljoonaa euroa suunnitellusta. Globaali toiminta sisältää yhden työvoiman globaaliin liikkuvuuteen rakennusalalla keskittyvän selvitys ja kehittämishankkeen. Ohjelmakauden aikana eri alueilla hanketoteutumat jäivät suunnitelluista (kuvio 3). Syyt olivat aina yksittäisiin hankkeisiin liittyviä, jotka kumuloituivat ohjelmakauden aikana. Kuvio 3: Suunniteltujen ja toteutuneiden kulujen osuus alueittain Afrikan osalta suuri määrä hankkeita päättyi ohjelmakauden alussa ja uuden aluestrategian toimeenpano, maantieteellinen keskittyminen ja uusien kumppaneiden löytäminen pääohjelmamaissa vei odotettua enemmän aikaa. Riskien välttämiseksi uusien kumppanien kanssa toteutettiin nk. pilottivuodet, joiden 14

15 aikana testattiin yhteistyön mahdollisuuksia. Muutamia uusia aloitteita jouduttiin j lopettamaan pilottivuoden jälkeen, koska toteutus tai raportointi ei ollut tyydyttävää ja näin ollenn myös suunnitellut kolmevuotiset hankkeet jäivät toteutumatta. Aasiassa osa suunnitelluista hankkeista ei lähtenyt liikkeelle ajoissa tai lainkaan, pääasiassa kumppanien valmisteluprosesseihin liittyvistä syistä. Luottamuksen rakentaminen uusien kumppanien kanssaa vei aikaa ja hankehallinto osaaminen oli ajoittain myös heikkoa. Aasian osalta myöss ohjelmakauden aikana tapahtuneet henkilöstömuutokset sekä s Helsingin toimistossa (äitiyslomasijaisuus) että Etelä Aasian toimistossa (aluekoordinaattori vaihtoi työnantajaa) vaikuttivat negativiisesti hanketoteutumaan. Latinalaisessa Amerikassa ohjelmakauden aikana tapahtui henkilöstömu uutoksia, jotka vaikuttivat negatiivisesti hanketoteutumaan. Pitkäaikainen aluekoordinaattori jäi eläkkeelle ja uuden aluekoordinaattorin perehdytys ottii oman aikansa mikä vaikutti myös suoraan hanketoteutukseen. Toiminta tavoitteittain Päätavoitteista 1 Vahvat liitot oli suunnitellusti tärkein tavoite (kuvio 4 alla), a ja se sisältyi ensisijaisena tai toissijaisenaa yhteensä 92 hankkeeseen. Toiseksii tärkein oli tavoite 2, Ammattiliitot kykenevät neuvottelemaan, toimeenpanemaann ja parantamaan työehtosopimuksiaa (sisältyi ensi tai toissijaisena 44 hankkeeseen). Tavoite 3, Ammattiliitot kykenevät edistämään ILOn yleissopimuksissa määriteltyjen työelämän perusoikeuksien toteutumista oli kolmanneksi suurin (yhteensä 28 hankkeessa) ja sitä hieman pienempi oli tavoite 4, Ammattiliitot pystyvät vaikuttamaan ja osallistumaan yhteiskunnallisiin muutosprosesseihin (ensi tai toissijaisena 23 hankkeessa). Huomioitavaa on, että kun liittojen vahvistumista koskeva tavoite 1 oli ohjelman o hankkeissa tärkein ensisijainenn tavoite, työehtosopimista koskeva tavoite 2 oli ylivoimaisesti tärkein toissijainen tavoite. Tämä on seurausta SASKin työn perusajatuksesta, jossa ammattiliitoista tulee tunnustettuja työmarkkinoiden toimijoita, kun niillä on vankka jäsenpohja ja demokraattisesti toimivat rakenteet r (tavoite 1). Tämän jälkeen, voidakseen toimia tehokkaasti, niiden pitää osata kollektiivisen neuvottelutoiminnan säännöt ja sisällöt (tavoite 2). Tähän liittyy oleellisesti työelämän perusoikeuksien tunteminen t ja kyky osataa valvoa niiden toteutumista (tavoite 3) valtioissa, jotka ovat ne ratifioineet. Vahvat ja osaavat liitot voivat myös toimia yhteiskunnallisenn muutoksen moottoreina laajemmin, etenkin jos ne pystyvät tekemään yhteistyötä keskenään yhteisten tavoitteiden edistämiseksi ja solmimaan mielekkäitä yhteyksiä muihin kansalaisyhteiskunnan toimijoihin (tavoite 4). Tämän ketjun kautta ammattiliitot toimivat tehokkaasti oikeudenmukaisemman yhteiskunnan ja ihmisarvoisen työn puolesta. Kuvio 4. Tavoitteiden keskinäiset osuudet ohjelmassa (hankkeiden määrän mukaan) 15

16 Tärkeimmät toiminnot Ohjelmaan sisältyneet toiminnot voidaan jakaa karkeasti neljään suureen kategoriaan: Koulutukset, järjestäytyminen ja vaikuttamistyö, tutkimukset ja selvitykset sekä projektihallinnon toimet. Seuraavassa on listattu toiminnot kategorioittain (tapahtumat/osallistujat): Koulutukset (Yleisimmät koulutusaiheet) Työsuojelu (551 koulutusta /5190 osanottajaa) Ay-oikeudet (464/10 800) Järjestäytyminen (340/10 900) Työelämän perusoikeudet (206/7000) Johtamistaidot (179/2 900) Työehtosopimukset (178/4180) Strateginen suunnittelu (57/770) Sukupuolten tasa-arvo (53/1 900) Yleisimmät tutkimus-/selvitysaiheet: Toimialaselvitykset (71) Työelämän perusoikeudet (25) Järjestäytyminen (16) Työlainsäädäntö, työmarkkinasuhteet (12) Maakohtaiset selvitykset (10) Järjestäytyminen ja vaikuttamistyö: Suora jäsenhankinta (1268 tapahtumaa / osanottajaa) Muu toiminta (826/18 600) Jäsenhankintakampanjat (371/ ) Joukkotilaisuudet (213/94 500) Työelämän perusoikeudet (188/5800) Työntekijäystävällisen politiikan lobbaus (96/8600) Muu suora lobbaus (94/8 700) Yleisimmät projektihallinnon toimet: Vuosittaiset seuranta- ja arviointikokoukset (499) Projektien koordinaatiotiimien kokoukset (171) Suunnittelutyöpajat (76) Suunnittelukokoukset (47) Lähtötilakartoitukset: 13 Kauden aikana käytettiin rahaa ohjelman toteutukseen 15,1 MEUR, josta suorat hankekulut kohdemaissa olivat 8,6 MEUR. Hanketoimintojen osuus koko hankekuluista oli lähes 73 %, joista ylivoimaisesti suurin osa käytettiin erilaisten koulutustoimintojen järjestämiseen. Hankkeisiin sisältyneet hallintokulut muodostivat hieman yli 27 % hankekuluista. Eri toimintojen kuluerittely on esitelty kuviossa 5. Kuvio 5: Tärkeimmät hanketoiminnot ja niiden osuudet kuluista 16

17 4.2 Tulokset ja saavutukset Päätavoite 1: Ammattiliitot ovat vahvoja Tämä oli yleisin tavoite ohjelmassamme. Sillä oli kaksi alatavoitetta: Ammattiliitoilla on enemmän sitoutuneita jäseniä ja Ammattiliitot työskentelevät yhdessä yhteisten päämäärien saavuttamiseksi. Se oli ensisijaisena tavoitteena 70 hankkeessa, joista 61 oli menestyksellisiä ja 9 kohtuullisen menestyksellisiä. 1.1: Ammattiliitoilla on enemmän sitoutuneita jäseniä: Työntekijöiden ammatillinen järjestäytymisoikeus toteutuu. Liittojen toimintakyky vahvistuu ja niiden asema kansallisessa sopimiskentässä paranee; jäsenet tuntevat oikeutensa ja osaavat vaatia niiden toteutumista. Ohjelmakauden aikana onnistuttiin parhaiten liittojäsenten aktivoimisessa, ammattiliittojen jäsenmäärien (myös maksavien jäsenten) kasvattamisessa sekä liittojen yhteisessä toiminta ja vaikuttamisaloitteissa. Järjestäytyminen on merkittävä edistysaskel työntekijöille, jotka hyötyvät välittömästi liiton tarjoamista palveluista, ja kestävämmin tunnistamalla oikeutensa ja saavansa tukea niiden toteutumiselle. Suurempi jäsenmäärä antaa liitoille paremman neuvotteluaseman ja vahvistaa niiden kykyä valvoa jäsentensä etuja. Afrikka: Ohjelmakauden aikana Afrikan toimintamaissa ammattiliitot rekrytoivat lähes uutta jäsentä ja työntekijää osallistui eri hanketoimintoihin. Noin ihmistä osallistui tilaisuuksiin, jossa ammattiliitot lisäsivät jäsenistönsä tietoisuutta HIVistä/AIDSista, lisäksi liitot tarjosivat vapaaehtoista neuvontaa ja testausta työpaikoilla sekä rohkaisivat jäseniään syrjinnän vastaiseen työhön työpaikoilla. Aasia: Aasiassa erilaisiin koulutuksiin osallistui työntekijää, mikä on reilusti yli odotusten (125 % suunnitelmiin nähden). Ohjelmakauden aikana ay toimijaa koulutettiin kattavasti, joista 806 jäsenhankkijoiksi, 322 ay johtajiksi, 297 ay kouluttajiksi, 199 TES neuvottelijoiksi ja 321 työturvallisuusvastaaviksi. Lisäksi 872 ay aktiivia sai monipuolisen koulutuksen useilta ay toiminnan osaalueilta ja pystyvät näin toimimaan tehokkaasti ja laaja alaisesti omissa ammattiliitoissaan. Ammattiliitot onnistuivat ohjelmakauden aikana jäsenhankinnassa vuosittaisten tulosindikaattoreiden mukaan tavoitteessa reilusti yli odotusten (126 % suunnitelmiin nähden) ja hankkivat uutta jäsentä (Kaakkois Aasiassa ja Etelä Aasiassa ). Suurimmat jäsenmäärän kasvut kirjattiin Indonesiassa metalli ja elektroniikkasektorilla (41 289), Vietnamissa (29 399) sekä Intian terästeollisuudessa (59 063). Uusia jäseniä saatiin ja työntekijöiden ay tietoisuutta lisättiin myös toimintaympäristöltään erittäin vaikeissa maissa kuten Kiinassa ja Myanmarissa. Myös 489 uutta työpaikkakohtaista ammattiliittoa tai työpaikkatoimikuntaa saatiin perustettua ja 88 olemassa olevaa ammattiliittoa hyötyi jäsenmäärän kasvun myötä kasvaneista jäsenmaksutuloista. Myös pätkä ja vuokratyöläisten järjestäytymisoikeuksia parannettiin etenkin Thaimaassa ja Indonesiassa. Latinalainen Amerikka ja Karibia: Latinalaisessa Amerikassa panostettiin pääasiassa jäsenhankkijoiden kouluttamiseen, liittojohdon sitouttamiseen jäsenhankintaan ja vaikuttamistyöosaamiseen. Ohjelmakauden työn ytimessä oli tähän liittyvän osaamisen kartuttaminen erilaisilla koulutuksilla, joihin osallistui yli ammattiliiton jäsentä. Myös ay oikeudet, työlainsäädäntö sekä kouluttajakoulutukset olivat yleisiä. Alueen ammattiliitot raportoivat saaneensa suoraan hanketoiminnan tuloksena noin uutta jäsentä, joista suurin osa ( työntekijää) liittyi brasilialaisiin rakennusalan ammattiliittoihin jalkapallon MMkisoja edeltäneen jäsenhankintakampanjan aikana. Järjestäytyneet jäsenet edustivat 28 % alan työvoimasta. Toinen hieno tulos ammattiliittojen jäsenmäärän kasvussa saavutettiin toimintaympäristöltään vaikeassa Kolumbiassa, missä kaupan alan työntekijää järjestäytyi alan ammattiliittoon. Saavutuksen merkittävyyttä lisää se, että Kolumbiassa työnantajat ovat erittäin ayvastaisia ja kaupan ala on yksi vaikeimmista sektoreista ammattiliitoille toimia. Myös turva alalla

18 työntekijää liittyi ammattiliittoihin. Perussa valmistusteollisuuden ammattiliitto kasvatti jäsenmääräänsä 156 %:lla (1 188 uutta jäsentä). Maan pääelinkeinon, kaivosteollisuuden, heikommassa asemassa olevat ulkoistetut työntekijät onnistuivat perustamaan uuden ammattiliiton, johon liittyi heti jäsentä. Tulos on loistava, sillä ulkoistettujen työntekijöiden asema ja oikeudet ovat kaivosteollisuudessa erittäin heikot. Myös metsäsektorilla ammattiliitot Perusta, Venezuelasta ja Brasiliasta onnistuivat jäsenhankinnassa (2 800 uutta jäsentä). Hyviä tuloksia saatiin aikaan myös nuorten ay johtajien ja aktivistien koulutuksilla. Koulutusten myötä nuorten osallistujien itsetunto ja ay osaamisen vahvistuivat ja he ovat valmiimpia ottamaan suurempaa roolia ja mahdollisia johtoasemia useissa maissa ja eri toimialoilla. Teollisuuden ammattiliitoista Kolumbiasta, Uruguaysta, Meksikosta, Nicaraguasta ja Brasiliasta koulutettiin yli 100 nuorta ay aktivistia ja Brasilian julkisen sektorin ammattiliittojen yli 100 nuorta jäsentä kouluttautuivat strategiseen suunnitteluun ja jäsenhankintatekniikoihin sekä saivat johtajuuskoulutusta. Kolumbiassa yli nuorta ay aktiivia eri sektoreilta osallistui nuorille suunnattuun ay koulutusohjelmaan. Nuorten kouluttaminen ja heidän itsevarmuutensa kasvattaminen on ammattiliitoilta investointi tulevaisuuteen, joka takaa niiden säilymisen vaikeassa toimintaympäristössä myös tulevaisuudessa. Naisjäsenten määrä eri koulutuksissa ohjelmakauden aikana oli ajoittain erittäin hyvä Latinalaisessa Amerikassa. Kampanjointi ja vaikuttamistyökoulutuksiin osallistuneista (5 614 henkilöä) 49 % oli naisia ja johtajuuskoulutuksiin osallistuneista ay johtajasta 37 % oli naisia, mikä on erittäin hyvä määrä ottaen huomioon vallitsevan macho kulttuurin ko. alueella. Työturvallisuus oli tärkeä aihe etenkin brasilialaisille elintarvikealan ammattiliitoille, joiden jäsentä (33 % naisia) koulutettiin ohjelmakauden aikana. 1.2: Ammattiliitot työskentelevät yhdessä yhteisten päämäärien saavuttamiseksi: Sirpaloituminen liittokentässä vähentää ay liikkeen yhteiskunnallista merkitystä ja vaikutusmahdollisuuksia. Yhtenäinen liike pystyy vahvempaan edunvalvontaan ja kykenee nostamaan paremmin esiin työelämän yleisiä ja yhteisiä haasteita. Monissa kehitysmaissa ammattiliittokenttä on varsin hajanainen, saman alan liittoja voi olla useita (yrityskohtaisia, paikallisia, alasektorikohtaisia jne.) ja niiden välillä saattaa myös olla kilpailua jäsenistä ja vaikutusvallasta. Yksi SASKin tavoite ohjelmakauden aikana on ollut vahvistaa liittojen keskinäistä yhteistyötä, jotta ne saavuttaisivat paremmin tavoitteensa. Tähän panostettiin erityisesti Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa, jossa sirpaloituneisuus on merkittävämpää kuin monissa Afrikan maissa. Tulokset olivat varsin positiivisia, joskin niiden saavuttaminen on kestänyt monesti useamman hankekauden. Aasia: Aasiassa ohjelmakauden aikana kehittyi 12 yhteistyöprosessia ammattiliittojen tai keskusjärjestöjen välillä. Yhteensä 131 ammattiliittoa oli mukana näissä prosesseissa. Luottamuksen rakentaminen ja prosessin käynnistäminen vaatii usein vuosia, mutta monessa tapauksessa SASKin kehitysyhteistyöohjelmaan kuuluva hanke on toiminut katalyyttina ammattiliittojen yhteistyölle hankkeissa tehtävien yhteisten ponnistelujen kautta. Suurin osa yhteistyöprosesseista on ollut suunniteltuja ja aikaisemmat hankekaudet ovat mahdollistaneet niiden käynnistymisen yhteisen tekemisen ja luottamuksen syntymisen myötä. Ohjelmakauden parhaimpia tuloksia oli Filippiineillä perustettu uusi, sektoripohjaiseen jäsenyyteen perustuva keskusjärjestö, jolla estetään ammattiliittojen kilpailu toimialoilla. SASKin pitkäaikaisen hankekumppani LEARNin vuosia kestänyt luottamuksen rakentaminen eri ammattiliittojen välillä kantoi hedelmää, kun uusi sektorikohtaiseen järjestäytymiseen perustuva keskusjärjestö SENTRO perustettiin elokuussa 2013, minkä jälkeen se on ottanut suuren roolin kansallisessa ay liittoutumassa NAGKAISA:ssa. Myös Nepalissa kolmen eri keskusjärjestön välinen luottamus vahvistui yhteistyöfoorumin (JTUCC) perustamisen jälkeen. 18

19 Ammattiliittojen yhteistyö myötävaikuttaa strategiseen suunnitteluun ja liittorajat ylittävään yhteistyöhön, minkä seurauksena kansallisen tason muutoksia esim. lainsäädännössä on mahdollista saavuttaa. Tämän suhteen suurimmat tulokset saavutettiin Indonesiassa, missä kansallisia minimipalkkoja nostettiin ja sosiaaliturvan piiriin pääsivät kaikki kansalaiset. SASKin hankekumppaneista metalli ja elektroniikkateollisuuden ammattiliitot (FSPMI & LOMENIK) sekä yksityisten palvelualojen ammattiliitto ASPEK olivat suurissa rooleissa laajoissa kansallisissa ay liittoutumissa, jotka kampanjoivat voimakkaasti ja menestyksekkäästi asioiden puolesta. Latinalainen Amerikka ja Karibia: Tulosindikaattoreiden mukaan Latinalaisessa Amerikassa ammattiliitot onnistuivat yhdistymis ja yhteistyötavoitteessaan yli odotusten kun 58 eri yhteistyöprosessia käynnistyi. Näiden piiriin kuului yli liittojäsentä. Tärkeimmät prosessit käynnistyivät Kolumbiassa, Brasiliassa, Uruguayssa, Perussa ja Venezuelassa ohjelmakauden aikana. Esimerkiksi Mercosurin alueella yhdeksän eri sellu ja paperiteollisuuden ammattiliittoa sopivat yhteisestä toimintasuunnitelmasta, jolla tavoitellaan sektorin kaikille työntekijöille samoja oikeuksia työnantajasta riippumatta. Lisäksi Uruguayn kolme eri teollisuusalan ammattiliittoa aloitti yhteisen jäsenhankinta ja vaikuttamiskampanjan. Perussa perustettiin laaja yhtiökohtaisten pienteollisuuden liittojen federaatio ja Kolumbiassa ammattiliitot aloittivat neuvottelut sektorikohtaisen federaation perustamisesta. Brasiliassa kansantaloudelle tärkeän liha ja siipikarjateollisuuden 28 eri ammattiliittoa sopivat yhdessä seuraavansa kansallisen työsuojelunormi 36:n toteutumista, jonka eteen he tekivät pitkään aktiivista vaikuttamistyötä ja onnistuivat saamaan normin lainsäädäntöön. Työsuojelunormi säätelee mm. työaikoja, altistumisaikoja kylmälle sekä työpisteiden lämpötiloja. Kaivosalalla ammattiliitot onnistuivat luomaan yritysverkostot monikansallisiin kaivosjätteihin Anglo Americaniin ja Glencoreen ja sitä kautta vahvistamaan kaivosalan ammattiliittojen yhteistyötä alueellisesti ja kansainvälisesti. Vastaavanlaisia ammattiliittojen verkostoja syntyi ohjelmakauden aikana monikansallisiin yhtiöihin turva alalla (Prosegur) ja kaupan alalla (Carrefour ja Walmart). Nämä ovat osoittautuneet tehokkaaksi tavaksi järjestää monikansallisten yhtiöiden työntekijöitä Päätavoite 2: Ammattiliitot kykenevät neuvottelemaan, toimeenpanemaan ja parantamaan työehtosopimuksia Päätavoitteeseen kuuluu kaksi alatavoitetta, joista toinen koskee liittojen kykyä neuvotella sopimuksia ja toinen neuvoteltavien työehtosopimusten sisältöä. Tavoitteeseen pyrittiin yhteensä 16 hankkeessa, joista 13 oli menestyksellisiä ja kolme kohtuullisen menestyksellisiä. Hankkeista kahdeksan toteutettiin Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla, seitsemän Afrikassa ja yksi Aasiassa. Suurimmassa osassa SASKin ohjelmamaita työehtosopimusten yleinen kattavuus on alhainen. Työntekijöiden järjestäytymisaste on matala, liittojen painoarvo neuvottelukumppanina on usein heikko niiden alhaisen jäsenmäärän ja puutteellisten neuvottelutaitojen vuoksi, yritysjohto yleisesti on haluton solmimaan sopimuksia eikä kansallinen työlainsäädäntö velvoita siihen tai rohkaise sitä. Joillakin aloilla, esim. julkisella sektorilla, sopimusoikeuksia on rajoitettu laissa. Haasteena on paitsi sopimusoikeuksien laajentaminen, neuvottelutaitojen vahvistaminen ja sopimusten sisältö, myös niiden toimeenpanon seuranta. Tulokset olivat kuitenkin erittäin positiivisia kaikilla alueilla. Parhaiten onnistuttiin työehtosopimusten kattavuudessa (sopimusten kattamien työntekijöiden määrä kasvoi), työehtosopimusten sisällön ja laadun parantamisessa sekä uusien työehtosopimusten solmimisessa. Hienoja tuloksia saavutettiin joka mantereella. 2.1: Ammattiliitoilla on kyky solmia työehtosopimuksia: Kun liitot ovat riittävän vahvoja, niillä on tunnustettu asema neuvottelukumppanina. Pystyäkseen hyödyntämään tätä asemaa liittojen on tunnettava sopimusneuvottelukäytännöt ja niillä on oltava riittävät neuvottelutaidot. 19

20 Ohjelmakauden aikana SASKin hankekumppanit neuvottelivat 424 uutta työehtosopimusta ja satoja parannuksia kymmeniin voimassa oleviin työehtosopimuksiin. Liittojen neuvottelemat paremmat työehtosopimukset ovat hyödyttäneet vähintään työntekijää, mutta mahdollisesti yhteensä jopa työntekijää. Alla kuvattujen sopimusten määrä eri alueilla ei välttämättä ole täysin vertailukelpoinen, koska joissain Aasian ja Latinalaisen Amerikan maissa sopimukset ovat työpaikkakohtaisia, ja samalla alalla voi siten olla monta erillistä sopimusta. Työehtosopimusten syntyminen on pitkä prosessi, johon vaikuttavat lukuisat tekijät, ja hanketoiminnalla voi vaikuttaa niiden syntyyn vain rajallisesti. Sopimusten määrän lisäksi niiden laatu ja kattavuus ovat merkittäviä tekijöitä. Aasia: Aasiassa solmittiin yhteensä 172 uutta työehtosopimusta, jotka kattoivat yli työntekijää ja lapsityön kieltäviä lausekkeita sisällytettiin 150 työehtosopimukseen etenkin Intiassa ja Nepalissa. Latinalainen Amerikka ja Karibia: Uruguayssa Stora Enson sellu ja paperitehtaalla perustettiin yrityksen ensimmäinen ammattiliitto, joka onnistui heti solmimaan ensimmäisen työehtosopimuksensa. Uruguayssa ja Perussa puu ja sahateollisuuden liitot neuvottelivat neljä uutta sopimusta seuraavissa yrityksissä: Propel SA, Palma Real SA, Masisa ja Faber Castell. Mercosurin alueella sellu ja paperiteollisuuden ammattiliitot sopivat yhteisestä työehtosopimusmallista, jota voidaan hyödyntää TES neuvotteluissa tulevina vuosina eri yritysten kanssa. Perussa kaupan alan liitto onnistui neuvottelemaan uuden työehtosopimuksen Ripley ja Falabella yritysten kanssa. Kolumbiassa kaupan alalla liitto neuvotteli Carrefour/Cencosudin kanssa työehtosopimuksen, joka kattoi liiton kaikki jäsentä. 2.2: Työehtosopimukset takaavat työntekijöille paremmat työehdot: Liitoilla on riittävän hyvät neuvottelutaidot, jotta ne pystyvät hyödyntämään työelämän asiantuntemustaan ja saamaan työehtosopimuksiin sellaisia sisältöjä, jotka oleellisesti parantavat työntekijöiden työehtoja ja olosuhteita. Parannukset voimassa oleviin työehtosopimuksiin voidaan yleisesti jakaa kuuteen eri luokkaan: 1. Vuosittaiset lisäykset työehtosopimuksissa määriteltyihin minimipalkkoihin. Minimipalkan nosto hyödyttää usein miljoonia työntekijöitä. 2. Vuosittaiset työehtosopimuksissa määritellyt palkankorotukset. Yleensä ne rajataan yritystasolle, mutta voi siten vaikuttaa positiivisesti tuhansiin työntekijöihin. 3. Epävarmoissa (ulkoistetut, osa aikaiset) työsuhteissa olevat työntekijät muutetaan vakituisiksi työntekijöiksi. Seurauksena on parempi palkka ja edut. 4. Sosiaaliturvan laajentaminen uusin työntekijäryhmiin. 5. Parantuneet työpaikkakohtaiset asiat: lyhyempi työaika, ylityökorvaukset, lounasetu, vuosibonukset, äitiysetuudet jne. 6. Parantunut työturvallisuus Afrikka: Afrikassa hankekumppani IndustriALLin vuokratyövoiman järjestäytymishankkeessa osanottajamaiden ammattiliitot valitsivat strategisesti tehokkaimmat tavat vaikuttaa kotimaassaan liittonsa jäsenistön tilanteeseen. Hankkeen toimintojen tuloksena epävarmoissa työsuhteissa olevaa teollisuustyöntekijää liittyi hankkeessa mukana oleviin ammattiliittoihin ja tuhansia nollatunti ja pätkätyösopimuksia muutettiin liittojen edunvalvontatyön seurauksena pysyviksi työsopimuksiksi ay aktiivia osallistui hankkeen eri koulutuksiin. Näin liittojen vaikuttamis ja lobbaustyö vahvistui kohdemaissa huomattavasti, mikä johti vuokratyötä säätelevien lakien muutoksiin. Eri työehtosopimuksiin saatiin 577 erilaista parannusta. 20