Suomen luonnonsuojeluliiton

Transkriptio

1 Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry MUISTUTUS Valtionkatu SEINÄJOKI p pohjanmaa@sll.fi Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto PL VAASA DRNO:LSSAVI/394/04.08/2010 ASIA: Vaskiluodon Voima Oy:n Klapurinnevan turvetuotantoa koskeva ympäristölupahakemus, Laihia Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry (jäljempänä piiri) on on yksi Suomen luonnonsuojeluliittoon kuuluvasta viidestätoista alueellisesta piiristä. Pohjanmaan piirin toimialueeseen kuuluu vanhan Vaasan läänin alue. Piirin tarkoituksena on edistää luonnonsuojelua ja ympäristön tilan säilymistä mm. ottamalla kantaa ympäristöä muuttaviin hankkeisiin. Yksi voimakkaasti ympäristöä muuttavia toimia on ojittamattomien soiden käyttö turpeenottoon sekä turvetuotannon jätevesien laskeminen vesistöön. Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry jättää Klapurinnevan turpeenottohankkeesta seuraavanlaisen muistutuksen: Hakijana toimiva Vaskiluodon Voima Oy suunnittelee Laihian Klapurinnevalle 100,6 ha:n alueella aloittavansa turpeenoton 95,4 ha:n alueella. Alue on ojittamatonta suoaluetta 58 ha:n alalta. Lisäksi hakijayhtiö omistaa nyt haetun alueen läheisyydessä lisää turpeenottoon soveltuvaa aluetta pohjoisempana Sutikannevan puolella. Hankealue ei rajaudu olemassa oleviin turpeenottoalueisiin. Klapurinneva rajautuu luoteiskaakko -suuntaiseen hiekkaharjuun, jolla on merkitystä vapaa-ajanvieton, virkistyskäytön sekä hydrologisten olojen osalta. Pohjanmaan maakuntakaavassa Klapurinnevasta ei ole mitään ohjaavaa mainintaa. Aluetta ei ole määritelty turpeenottoalueeksi, eikä luonnonsuojeluun tai virkistysalueeksi. Turvetuotannon yksityiskohtaisemman suunnittelun ohjaamiseksi keskeisenä ajatuksena on EU:n vesipuitedirektiivin tavoite pinta- ja pohjavesien hyvän tilan saavuttamisesta vuoteen 2015 mennessä. Samoin valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista tulee mukaan tavoite keskittää turvetuotanto ensisijaisesti entisiin tuotantoalueisiin ja jo ojitetuille soille. Linnusto ja kasvillisuus: Suotyyppien osalta suolta on kasvillisuusselvityksessä löydetty vaarantuneita ja silmällä pidettäviksi luokiteltuja suotyyppejä. Niistä on Suomen luontotyyppien uhanalaisuusraportin mukaan alueellamme vaarantuneeksi luokiteltuja suotyyppejä oli 1; minerotrofinen lyhytkorsineva. Lintulajien osalta suolta on tavattu 9 lajia ja 17 lintuparia. Niistä eri tavoin luokiteltuja lajeja ovat kapustarinta, liro, teeri, käki ja keltavästäräkki. Läheisellä hiekkamonttualueella on tavattu kartoituksen yhteydessä mm. metsäviklo ja valkoviklo sekä laulujoutsen.

2 Linnustoselvityksen ulkopuolisena tietona on saatu tietää, että alueelta tavataan voimakkaasti taantunut ja uhanalaistuva riekko, jolle suo on tärkeä elinalue. Riekko on luokiteltu suoden 2010 punaisessa kirjassa silmälläpidettäväksi lajiksi (NT). Klapurinnevaa tulee pitää myös uhanalaisen maakotkan reviirinä, koska laji pesii läheisellä suojelualueella ja maakotkan reviiri ulottuu kilometrien päähän pesältä. Kaksi tehtyä linnustoselvitystä osoittavat sen, että lyhyillä ja kertaluontoisilla selvityksillä ei saada luotettavaa kuvaa suon lintulajistosta. Linnustokartoituksessa aikaa on käytetty 4 tuntia sadalle hehtaarille, jota voidaan pitää todella vähäisenä, eikä siinä ajassa voida olettaa suon linnustosta saatavan mitenkään riittävää tietoa. Linnusto- ja luontoselvitys on laadittu ainoastaan ojittamattomalta suoalueelta ja vähäisesti hiekkakankaan laitamilta. Käytäntönä on, että selvitykset tulee laatia koko hankealueelta sekä hankkeen vaikutusalueelta, joten on katsottava tehdyt selvitykset riittämättömiksi. EU:n luontodirektiiviä noudatettaessa olisi alueen muistakin luontoarvoista kuin kasvillisuudesta ja linnustosta olla luotettava selvitys. Hyönteisselvitys (erityisesti perhoset) ovat jääneet huomioimatta. Muuta uhanalaislajistoa ei ole selvitetty lainkaan (matelijat, lepakot, nisäkkäät ym.). EU:n luonto- ja lintudirektiivi koskettaa kaikkia lajiryhmiä ja selvitykset olisi tullut tehdä koko vaikutusalueen ja lajiryhmät kattavasti. Siten hakemusta tulee pitää puutteellisena eikä voida vakuuttua siitä, että hanke ei vaarantaisi EU:n suojelemia lajiryhmiä ja lajien suotuisan suojelutason saavuttamista. Vedet: Laihianjoen kuormitustavoitteen alentaminen ravinteiden osalta on EU:n vesienhoidon toimenpideohjelmien mukaan 30-50%. Alapuolisen Laihianjoen veden laatu on huono, vesi on tummaa, ravinteikasta ja hapanta, sekä kiintoainetta on runsaasti. Klapurinnevan turvevesien laskeminen Laihianjokeen ei edistä joen tilatavoitteen saavuttamista. Pintavalutuskentäksi on esitetty ojitettu alue, jota mm. pengerrettäisiin. Pengertäminen ei mitenkään lisää varsinaisen kentän puhdistustehoa, koska ongelmana ojitetussa kentässä on oikovirtaukset. Ojitetun alueen käyttö pintavalutuskentäksi ei ole hyväksyttävää, koska nykyisellään pintavalutuskenttien reduktioista on hyvin epämääräisiä tutkimustuloksia, vaikka ne olisivat tehty soveltuvallekin suopohjalle. Ojikkoalueelle tehdyn pintavalutuskentän toimivuus on hyvin epävarmaa. Klapurinnevan turve on keskimaatuneisuudeltaan 5,9, joka on normaalia maatuneempaa turvetta. Siksi myös vesiensuojeluun olisi pitänyt paneutua esitettyä enemmän, koska maatuneet turvelajit ovat vesistövaikutuksiltaan kaikkein ongelmallisimpia. Ojituksesta, turpeenotosta ja kuivatussyvyyden lisäämisestä Klapurinnevalla ei ole esitetty minkäänlaisia selvityksiä ja vaikutusarvioita viereisen hiekkamonttualueen pohjaveden pintaan ja mahdollisiin muutoksiin. Vaikka hiekkamonttualue ei kuulu luokiteltuihin pohjavesialueisiin, on vesi tulkittava pohjavedeksi. Myös orsivesi on pohjavettä. Pohjaveden tilan vaarantaminen on laitonta, eikä tätä riskiä ole huomioitu mitenkään hakemuksessa. Suon kuivatuksen ja kuivatussyvyyden muutos saattaa aiheuttaa pohjaveden tason alenemista ja muutoksia alueen hydrologiassa niin, että sillä on haitallisia muutoksia alueen pohjaveden tasoihin tai virtaamiin. Nämä asiat olisi tullut selvittää ennen hakemuksen jättämistä. Myös kaiken liikennöinnin ohjaaminen pohjavesialueeksi katsottavan alueen läpi on ollut harkitsematonta suunnittelua, koska jokainen liikennesuorite sisältää riskin alueen vesivaroille. Kuormituslaskenta: Alapuolisesta Tuurinluomasta ei ole esitetty minkäänlaisia virtaamatietoja vaan virtaamat on laskennallisesti osoitettu käyttämällä Keski-Pohjanmaan alueelta Pahkaluoman tietoja. Kuormituslukuina on käytetty Vaskiluodon Voiman keskimääräisenä pidettyä ominaiskuormituslukua sekä Pohjois-Pohjanmaan alueen keskimääräisiä lukuja. Kuormitusmäärä on laskettu näiden tietojen pohjalta käyttämällä kokonaiskuormitusmäärän saamiseksi kesäajan kuorrmitusmääriä. Voidaan kysyä, että mikä muu teollisuudenala kuin turvetuotanto voi osoittaa vesistöpäästönsä näin heppoisin perustein, vailla minkäänlaista kohdekohtaista tutkimustietoa? Kuormitusmäärä on ilmoitettu laskemalla kokonaiskuormitus kesäajan kuormituksen perusteella, on hakija ilmeisen tahallisesti johtanut harhaan lupaviranomaista. Suurin

3 kuormitus vesistöön tulee keväällä, jolloin virtaama ja pitoisuus on suurin, annetut tiedot eivät pidä läheskään paikkaansa vaan sisältävät mahdollisesti moninkertaisen virheen. Kesäajan kuormitusmäärä on vain noin vajaa kolmannes kevään kuormitusarvoista. Hakemusta tarkasteltaessa voidaan todeta, että alueen vesien tilaa, vesien ekologiaa tai kalastoa ei ole tutkittu vähäisessäkään määrin. Ainoa tieto vesien laadusta on vuosilta 2004 ja 2005 olevat muutamat vesianalyysitiedot Tuurinluomasta ja Laihianjoelta. Tiedot ovat kuitenkin irrallisia, eivätkä kytkeydy hakijan suunnitelmaan ja turvetuotannon kuormituslisään tms. millään tavoin. Klapurinnevan kuormitus- ja vesistötarkkailusuunnitelmasta voidaan todeta, että vähäiset kuormitusnäytteet eivät kerro mitään vesien tilasta ja mahdollisista turvetuotannon haittavaikutuksista. Jos vesistötarkkailussa otetaan 3 näytettä kesässä kahden vuoden aikana tuotannon toimiessa, se ei millään muotoa ole riittävä määrä vedenlaatutietojen saamiseksi. Näytteisiin ei saada edustavuutta eikä minkäänlaista tietoa maksimikuormituksen määrästä, jos näytetiheys ei ole riittävä eikä virtaamamäärää seurata. Vesianalyyseihin on lisättävä kiintoaineen lisäksi määritys liuenneen humuksen määrittämiseksi myös muulla menetelmällä kuin kemiallisen hapenkulutuksen määrityksellä. Esimerkiksi TOC -määritys olisi välttämätön. Melu ja pöly: Pölyn osalta voidaan sanoa, että pienikin ilmakuormitus usean vuoden ajan lampialueille saattaa lisäkuormittaa alueen vesilammikoita runsaasti. Erityisesti siksi, että niistä ei ole veden virtausuomaa, joka kuljettaisi kiintoainesta ylivirtaaman mukana pois vaan kaikki aines kerääntyy lampiin. Jos tuulikuorman mukana tulee 5 g/m2/kk turvepölyä lampiin, on se 1000 m2 kokoisessa lammessa 20 vuoden aikana (vaikka vain 1kk vuodessa) 100 kg. Kun tämä kuiva-aine kastuu, muuttuu se 2 tn turvemääräksi. Teoriassa tällainen kuormitus ilmateitse on mahdollista hakemuksen taulukon mukaan ja asiassa huomioidaan jo se, ettei vallitsevat tuulet käy koko kesää suon suunnalta. Tällainen hieno orgaaninen aines on lampien ekologian kannalta erittäin haitallista ja alentaa virkistyskäyttöä merkittävästi. Pölyhaitta saattaa olla merkittävä lähimmille mökeille, mutta myös etäämmällä asuville. Pölyn kulkeutuminen on täysin ilmavirtauksista kiinni ja se saattaa laskeutua lähimökkejä kauemmaksikin säistä riippuen. Huomioitavaa on myös se, että mökkejä on rakenteilla ja suunniteilla lähemmäksi turvenevaa, kuin hakemuksessa on lähimmän mökin ilmoitettu sijaitsevan. Lähin mökki on suunnitteilla vain noin 100 m lohkon 1 reunasta. Suojakaistaksi esitetty kaistale 1 mökkien lähellä näyttää olevan palsta, johon ei hakijalla ole hallintaoikeutta eikä edes suullista lupaa alueen käyttöön. Siksi on kohtuutonta suunnitella suojapuuston jättämistä mökkialueen ja suon väliin, jos hakijalla ei ole puuston säilyttämiseen minkäänlaista oikeutta tai vaikutusmahdollisuutta. Myös turvekuljetusten aiheuttama melu ja pöly mökkialueelle on kohtuuton. Tiedetään varmaksi, että turvekuljetusten aikana kuormatuista autoista pölyää ja karisee turvetta mökkitien varteen ja se sotkee tienvarsia ja tiepohjaa. Useat mökit ovat melko lähellä tietä ja se lisää häiriötä. Melu on myös suuri mahdollinen häiriötekijä mökkialueella, turvetuotannon ja myös siihen liittyvän liikenteen kannalta, koska ajoliikennettä on läpi vuorokauden ja kesäaikana työtä tehdään suolla taukoamatta. Mökkialueiden sijaitessa suota ylempänä, saattaa melu kuulua ajoittain hyvinkin häiritsevänä. Kesäaikoina mökkien ikkunoita saatetaan pitää avoimina tuuletuksen takia läpi yön, jolloin melu kuuluu erityisen herkästi. Loma-asutuksen osalta yöaikana meluraja on 40 db, joka täyttyy varsin vähäisestä melusta. Maanomistuksista: Maa-alueiden hallintaoikeuksissa on muutenkin puutteita. Voidaanko pitää oikeudellisesti riittävänä, jos hakijalla on suullinen lupa alueista lupahakemuksen jättämiseksi? Suullinen sopimus ei kata kenenkään osapuolen oikeusturvaa ja mielestämme hallintaoikeus tai lupaus hallintaoikeudesta on osoitettava kirjallisesti. Hakemuksesta käy myös ilmi, että palstan 11 omistajalta ei ole minkäänlaista suostumusta hakijalle. Huomioitavaa on Klapurinnevan alueella se, että hakijayhtiö omistaa viereiseltä Sutikannevalta suota ja arvioitavissa onkin, että alueelle tullaan hakemaan omaa

4 turpeenottolupaa myöhemmässä vaiheessa. On myös hyvin otaksuttavaa, että tällä menettelyllä tullaan välttämään yva-prosessi, koska turpeenottoalueiden kokonaispinta-ala tulee todennäköisesti ylittämään 150 ha. Säteily: Säteilyturvakeskuksen raportti A143 / 2000 suosituksen mukaan olisi syytä selvittää turvetuotantokohteilta säteilytaso. Radioaktiivista säteilyä saattaa olla Tshernobyllaskeumasta johtuen tai suon turpeen syvempien kerrosten radioaktiivisten alkuaineiden määrä saattaa olla merkittävän suuri. Pitoisuuksissa on aluekohtaisia eroja ja ongelma kärjistyy etenkin syntyvän turvepölyn ja turvetuhkan muodossa. Aloituslupa: Hakijan pyyntö aloittaa toiminta muutoksenhausta huolimatta tulee evätä perusteettomana. Ympäristönsuojelulain mukaan lupapäätöksen mukaisen toiminnan tai valmistelun voi aloittaa vain, mikäli täytäntöönpano ei tee muutoksenhakua hyödyttömäksi. Suon kaivaminen turpeenoton valmistelua varten on toimenpide, jota ei voida palauttaa alkuperäiseen tilaansa, mikäli muutoksenhaku astuu voimaan. Hakija ei pysty täyttämään lain vaatimusta millään keinoin riittävällä tavalla vakuuden tai suurempien rahojen avulla. Kuivatustöiden vaikutus suon luonnonarvoihin on palauttamaton haitta, mikäli lupa turpeenotolle evätään muutoksenhakuprosessissa. Tiivistelmä: -Linnusto- ja luontoselvitys on puutteellinen. Havainnointiin käytetty aika on liian vähäinen. -Suon keskeiset osat ovat luonnontilaiseksi suoksi luokiteltavia alueita. -Luontokartoitusten laatiminen eri lajiryhmien osalta on puutteellinen tai tekemättä. Huomioimatta on jäänyt EU:n luontodirektiivin muut lajiryhmät kuin linnut ja kasvit. -Turpeenotto saattaa tulla haittaamaan alueen virkistyskäyttöä melun, pölyn, liikenteen ja pohjaveden osalta. Etenkin haitta koskee alueen mökkiläisiä. -Alueiden hallinnassa on isoja puutteita eikä hakijalla ole hallintaoikeutta tai edes suullista lupaa kaikkien hakemuksessa olevien alueiden tai teiden käyttöön. -Hanke saattaa vaarantaa pohjavesiä ja muuttaa pohjavesialueen hydrologiaa. -Vedenlaatutiedot, kuormituksen laskenta sekä tarkkailusuunnitelma on puutteellinen. -Suunnitellut vesiensuojeluratkaisut eivät ole hyväksyttäviä, koska ojitettu suopohja ei ole pintavalutuskentälle sovelias paikka. Esitämme, että Klapurinnevalle edellisten perusteluiden pohjalta ei myönnetä turpeenottolupaa. Seinäjoella Seppo J Ojala Puheenjohtaja Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry Teemu Tuovinen Aluesihteeri

5 KARTTALIITE Kartta 1. Klapurinnevan suunniteltu turpeenottoalue. Kartta 2. Klapurinnevan suunniteltu turpeenottoalue vääräväri-ilmakuvassa. Ojittamaton alue 56 ha suon keskiosassa.