Suostrategian suositukset luonnontilaisten soiden säilyttämisestä otettava huomioon

Transkriptio

1 Ylä-Satakunnan ympäristöyhdistys Pj. Markku Saarinen Peltomäentie Kihniö Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto PL Vaasa Muistutus Vaskiluodon Voima Oy:n laatimasta Kihniön Sarvinevan turvetuotantoalueen ympäristölupa- ja toiminnan aloittamislupahakemuksesta ( Dnro LSSAVI/ 478/04.08/2010) Ylä-Satakunnan ympäristöyhdistys esittää jäljempänä esitetyin perustein, että Vaskiluodon Voima Oy:lle ei tule myöntää ympäristölupaa turpeennostoon hakemuksessa mainitulle alueelle. Pirkanmaan turvevaihekaava otettava huomioon Pirkanmaan turvevaihekaavassa on määritetty alueet, joille turvetuotanto tulee rajata. Kaavassa Sarvineva ympäristöineen on määritelty alueeksi, jonne turvetuotantoa ei ole tarkoituksenmukaista suunnata. Suostrategian suositukset luonnontilaisten soiden säilyttämisestä otettava huomioon V.2011 valmistuneessa "Suostrategiassa" (Työryhmämuistio MMM 2011:1) on laadittu perusteet, joiden mukaan arvioidaan soiden luonnontilaisuutta ja sopivuutta turvetuotantoon. Lupaharkinnassa on perusteltua käyttää Suostrategiassa määriteltyjä periaatteita. Kohosuona Sarvinevan keskiosa on säilynyt käytännössä luonnontilaisena, vaikka laiteita on ojitettu. Suostrategian luonnontilaisuusasteikolla Sarvineva sijoittuu luokkaan kolme. Kolmosluokan kriteerien mukaisesti keidassuon laideosissa voi olla vesitalouden muutoksia mutta sillä ei ole vaikutusta kohosuon ojittamattomaan keskiosaan. Suon keskiosassa ei ole juurikaan kasvillisuusmuutoksia, mutta ojitetulla laiteella puuston määrä on lisääntynyt. Ilmakuvastakin on havaittavissa, että Sarvinevan ojittamattomalla keskiosalla luonnontilaisuus on säilynyt erityisen hyvin. Seutukunnan soista on jo ojitettu valtaosa, Kihniön seudulla peräti 87 % (Suostrategia, karttakuva s.123), mikä lisää merkittävästi vielä ojittamattomien soiden yleistä luontoarvoa. Suostrategian suosituksen mukaan luokan 3 soilla luonnontilaa muuttavaa käyttöä ei tule sallia kuin erityisissä poikkeustapauksissa. Tällaisia poikkeustapauksia voisivat olla seutukunnan ojittamattomien turvemaiden runsaus (ojitusaste alle 60 %) ja erityisten luontoarvojen puuttuminen. Sarvinevan kohdalla (Kihniössä) seudun ojitusaste on huomattavasti keskimääräistä korkeampi (87 %) ja

2 esimerkiksi linnusto on Sarvinevalla poikkeuksellisen rikas myös hakemuksessa olevien selvitysten mukaan Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden (maaliskuu 2009) mukaan Turpeenottoalueiksi varataan jo ojitettuja tai luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita ja käytöstä poistettuja suopeltoja. Sarvinevan turpeennostosuunnitelma kohdistuu pääosin luonnontilaiselle suon osalle. Sarvineva on Natura-alueiden keskellä Kihniön ainoat ojittamattomat suojellut suot sijaitsevat Sarvinevan ympärillä olevilla Natura-alueilla. Lähimpänä on Pohjasneva etelässä n. 600 metrin etäisyydellä suunnitellusta turpeennostoalueesta, Päretneva-Käskylamminneva lännessä on n. 2.2 km päässä, Murtomaanneva pohjoisessa n. 2.6 km etäisyydellä ja Isoneva idässä n. 3.5 km etäisyydellä. Sarvinevan turpeennosto rikkoisi tämän suokokonaisuuden erämaisen (etelän mittakaavassa) luonteen ja heikentäisi sen ominaispiirteitä ja luonnontilaa merkittävästi. Mm. melu- ja pölyhaitat olisivat huomattavat. Sarvinevan suoluonto Liitteenä olevasta ilmakuvakopiosta on nähtävissä, että reunaluisun ojitus ei ole havaittavasti muuttanut suon ojittamattoman ydinosan luonnontilaa. Tämä on hyvällä tahdolla ymmärrettävissä myös hakijan tekemissä kasvillisuusselvityksissä. Hakemuksessa on sen sijaan vähätelty ellei suorastaan vääristelty luonnontilaisen osan pinta-alaa ja muitakin tietoja. Kasvillisuus- ja linnustoselvitykset on hakemuksen mukaan tehty 36.6 ha:n luonnontilaisella alueella, mutta suunnitelma-aluetta ja ilmakuvaa vertailtaessa on helposti havaittavissa, että hankkeen 107 ha:n kokonaisalasta vähintään puolet sijoittuu suon ojittamattomalle luonnontilaiselle osalle. Sarvinevan luonnontilaisen tai luonnontilaisen kaltaisen avosuon/hyvin harvapuustoisen rämeen kokonaispinta-ala on n. 76 ha, josta reunoja on hankealueen ulkopuolella muiden maanomistajien mailla. Suunniteltu turpeennosto tuhoaisi kokonaan tämän alueen luonnontilan. Hakemussuunnitelmassa kohdassa 7.1 Luonto hakija väittää, ettei hankealueella ole ojittamattomia avosuoalueita. Sekä hankkeen luontoselvityksen muutamat valokuvat että ilmakuva todistavat väitteen vääräksi. Kasvillisuuskartoituksen mukaan luonnontilainen avosuo jakautuu kolmeen suotyyppiin eli oligotrofiseen lyhytkorsirämeeseen (OlLkr), variksenmarjarahkarämeeseen (VaRaR) ja tupasvillarämeeseen (TR). Suotyypitys vaikuttaa epäilyttävän suurpiirteiseltä. Esimerkiksi suon keskiosan vetistä aluetta ei ole erotettu omaksi tyypikseen. Ilmakuvan perusteella on syytä epäillä, että paikalla saattaa olla ravinteikkaampi pohjavesipurkauma, jonka vaikutuksesta siinä saattaisi olla hyvinkin poikkeava kasvillisuus ja olisi siksi pitänyt erottaa omaksi kuviokseen/suotyypikseen. Asia pitää tarkistaa lumettomaan aikaan. Vaikka Sarvinevalla ei olisikaan uhanalaisia suotyyppejä, se ei juuri vähennä sen arvoa. Ojitettujen soiden näin korkea suhteellinen osuus (87 % Kihniön-Parkanon turvemaista) on johtanut siihen, että harvinaisten suotyyppien ohella myös "tavalliset" suotyypit ovat käyneet harvinaisiksi. Sarvinevan linnusto Tuorein uhanalaisuusluokitus ilmentää erityisesti suo- ja kosteikkolintujen ahdinkoa. Yli puolet uhanalaisista, vaarantuneista, silmälläpidettävistä tai taantuneista lajeista ovat suohabitaatista riippuvaisia.

3 Sarvinevan linnusto on alueen karuuden huomioon ottaen poikkeuksellisen rikas ja monipuolinen. Osin tämä on johtunee Sarvinevan omista olosuhteista, ja osin siitä, että Sarvineva muodostaa yhdessä lähistön suosuojelualueiden kanssa verkoston, jota suolinnusto pystyy hyödyntämään monipuolisesti. Riekko on jo pitkään ollut Pirkanmaalla alueellisesti uhanalainen. Uusimmassa v.2010 uhanalaisarvioinnissa se on luokiteltu koko maassa silmälläpidettäväksi kannan nopean vähenemisen takia. Parin viime vuosikymmenen aikana riekon levinneisyyden eteläraja on siirtynyt noin kaksisataa kilometriä pohjoiseen. Suomen eteläisimmät riekkoesiintymät ovat nykyisin Kihniön-Parkanon-Karvian pohjoisosissa. Yhdessä läheisten Natura-alueiden kanssa Sarvineva muodostaa toimivan ja merkittävän pesimäsoiden verkoston. Riekko kuuluu Sarvinevan vakituiseen pesimälinnustoon vähintään kahden parin voimin. Riekkokannan selviytymisen minimitekijä on riittävän avoin pesimäreviiri ja niiden riittävän tiheä verkosto. Riekko on paikkauskollinen lintu, joka siirtyy enimmillään n. 5 km etäisyydelle syntysuoltaan. Jos pesimäsoiden verkosto katkeaa, erilleen jääneet kannanosat kuolevat ajan mittaan. Riekko elää täällä nyt niin elinalueensa rajalla, että elinvoimaisen kannan säilyminen edellyttää kaikkien jäljellä olevien luonnontilaisten tai niiden kaltaisten suoalojen säästämistä. Kovasti harvinaistuneista soiden linnuista Sarvinevalla pesii mm. liro, kapustarintoja useampikin pari, keltavästäräkki, isokuovi, pikkukuovi, kurki, niittykirvinen, pensastasku jne. Metsähanhestakin on pesimäaikaisia havaintoja niin paljon, että se varsin todennäköisesti pesii Sarvinevan ja ympäröivien Natura-soiden alueella. Metsähanhikanta on muutamien viime vuosien aikana huvennut hälyttävästi koko maassa, myös pohjoisen tunnetuilla hanhisoilla. Tässä tilanteessa etelän pesivästä hanhikannasta on kannettava erityistä huolta. Asutus ja virkistyskäyttö Turpeennosto ei tuo mitään lisäarvoa ympäristön asutukselle. Jokainen uusi turvesuo vähentää kylän asumisviihtyvyyttä ja vetovoimaisuutta. Seutukunnalla on jo nyt niin valtava määrä aiemmin avattuja turvesoita, että niiden haitoissa riittää korjattavaa tulevillekin sukupolville. Marjastus on tärkeä osa maaseudun kulttuuriperintöä. Siinä yhdistyvät kestävällä tavalla hyöty että virkistys. Sarvinevan hilla- ja karpalokasvusto tuottavat hyvänä vuotena runsaan sadon. Sarvinevan turpeennoston vesistövaikutukset Kokemäenjoen Saaristomeren Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoi-tosuunnitelmassa Kihniänjoen ekologinen tila on luokiteltu välttäväksi. Vesienhoitosuunnitelman mukaan uusia turpeenottoalueita tulee perustaa jo ojitetuille soille tai jo tuotannossa olevien alueiden yhteyteen. Vesienhoidon ympäristötavoitteena, että vesien tilan heikkeneminen vesienhoitoalueella estetään. Kyrönjoen vesienhoidon toimenpideohjelman mukaan Kihniänjoella tarvitaan rakenteellisia kunnostustoimia sekä ravinne-, kiintoaine- ja happamuuskuormituksen vähentämistoimenpiteitä. Kihniänjoki ja sen alapuoliset alueet muodostavat vesistöalueen, joka on rehevöitynyt, ja jossa ei vesienhoidon tavoitteita vaarantamatta voida enää aiheuttaa nykyistä suurempaa rehevöitymishaittaa. Turvetuotanto on yksi Kyrönjoen latvavesistöjen olennaisista kuormittajista jo tällä hetkellä. Turvetuotanto aiheuttaa sellaista ravinne-, kiintoaines- ja happamuuskuormitusta, joiden vähentämiseen on alueella pyritty panostamaan Vesienhoitosuunnitelmien mukaan nykykäytäntöjen lisäksi tehtävinkin toimin Kihniänjoen tavoitetila näyttää mahdolliselta saavuttaa vasta 2027 mennessä

4 Pirkanmaan ympäristöministeriön hyväksymässä, mutta valituskäsittelyssä olevaan vaihemaakuntakaavaan (turpeenotto) Kihniänjoen yläosan valuma-alueelle katsottiin tarpeelliseksi osoittaa vesiensuojelua koskeva kaavamääräys tu-1. Sen mukaan sekä vesistövaikutusselvitysten sekä asiantuntija-arvioiden perusteella tulee uutta turvetuotantoa suunniteltaessa kiinnittää erityistä huomiota vesistökuormitukseen sekä kalatalousvaikutuksiin.. Siitä huolimatta, että vedenlaatu on kriittisellä tasolla, Kihniänjoen kalasto on säilynyt monipuolisena tehtyjen koekalastusten perusteella. Myös madetta esiintyy. Uuden turvetuotantoalueen avaaminen ojittamattomalle alueelle aiheuttaa huomattavasti suuremman alapuolisen vesistön kuormituksen kuin turvetuotannon aloittaminen jo ojitetulla suolla. Pintavalutuskentän käytöstä huolimatta vesistöön pääsisi kiintoainetta ja ravinteita. Kiintoainehumuspitoisuuden lisääntyminen sekä happamien purkausten kasvaminen vaikeuttavat kalojen elinolosuhteita ja vaikeuttavat lisääntymistä. Hakemuksessa esitetyt laskennalliset kuormitusarviot perustuvat Pohjois-Suomesta kerättyyn aineistoon, jolloin Länsi-Suomen korkeampi humuskuormittavuus ei näy myöskään ominaislukuihin perustuvassa kuormitusarvioinnissa. Kuormituksen kokonaiskertymä riippuu olennaisesti sateisuudesta ja virtaamista sekä hydrologisista oloista. Suon ensikertainen kuivattaminen tuotantosuoksi lisää huomattavasti kokonaiskuormitusta ja valumavesien määrää. Hakemuksen virtaamatiedot on haettu epäedustavasti. Hakemuksessa esitetyt laskennalliset ominaiskuormitusluvut eivät vastaa turpeennoston aiheuttamaa todellista suo- ja turvekerroskohtaista ravinteiden ja orgaanisten aineiden huuhtoutumista, sillä erot soiden ja suokerrostumien välillä voivat olla 20-kertaisia. Kun erot päästömäärissä ovat todellisuudessa suuria, pitää ympäristölupaprosessissa tapahtuva vesistöhaittojen arviointi tehdä kunkin suon päästötason mukaan. Ominaiskuormitusluvut eivät myöskään kerro todellista suolta karkaavan orgaanisen aineen määrää. Suurin osa turvesoilta ja ojituksista karkaavasta orgaanisesta aineksesta on pieniä partikkeleita ja liukoista humusta, joka ei näy näytteenotossa. Kun humusta ja hienojakoista ainesta ei arvioida kiintoainesta määriteltäessä, kertoo ominaiskuormitusluku vain alle 10 % todellisesta kokonaishuuhtoumasta. Hakemuksessa kuntoonpanovaiheen kuormitus on virheellisesti ohitettu viittaamalla Pohjois- Suomen tilastoihin. Kuntoonpanovaiheen/tuotannonaikaisen humuskuormituksen kokonaismäärää ei ole mitenkään arvioitu. Vesiensuojelurakenteiden toiminnan tehokkuutta käsitellään osin vanhentunein tiedoin. Ympäristölupahakemuksia tehtäessä toiminnanharjoittajaa velvoittaa parhaan käytettävissä olevan tekniikan tuntemus ja siihen oleellisena osana kuuluu myös niiden tutkimustietojen käyttäminen, joita viimeisimmät tutkimukset tarjoavat. Pintavalutuskenttien toimivuuden erot ovat selkeät. Etukäteistakuuta kentän hyvästä toiminnasta ei voida antaa. Rakennetun pintavalutuskentän toimivuudessa on riskitekijöitä. Pirkanmaan alueella on runsaitten sateitten aikana tapahtunut turvetuotannon kuivatusvesien juoksutusta vesiensuojelurakenteiden ohi alimitoitettujen pumppujen takia. Lisäksi kyseessä on suoalue, jonka peruskuivatus tapahtuu, kun turvetuotanto aloitetaan. Purkuvesien laadun seuraaminen täytyy perustua luotettavasti saatuun tietoon, jossa kentällä nopeasti vaihtuvat olosuhteet ja virtaaman muutokset tulevat huomioiduksi. Tähän tarjoavat jatkuvatoimiset mittausmenetelmät tällä hetkellä parhaan mahdollisuuden. Kahden vuoden harva, muutamaan

5 näytteenottoon perustuva seuranta on täysin riittämätöntä kun tuotantosuo voi kuormittaa vuosikymmeniä ja sen kuormittavuudessa tapahtuu turpeen laadusta, työtekniikoista, työkulttuurista ja hydrologisista tekijöistä johtuvia suuria muutoksia. Suon karkeampi ja säieikkäämpi turve ei tuotannon alussa kuormita niin suuresti kuin maatuneempi ja hienojakoisempi turve tuotannon edetessä. Suon tyhjentyminen kasvattaa kokonaiskuormaa alussa, mutta helposti runsaitten sadekuurojen, karheamisen ja käsittelyn myötä irtaantuva ja hienojakoinen aines kuormittaa tuotannon edetessä. Reunaojat keräävät ympäröivän alueen vesiä, eikä tuotantosuo enää kerää ravinteita niistä. Pölyhaitat leviävät alueelle ja kulkeutuvat valumavesissä reunaojitusta myöten puhdistamattomina alueelta. Tulvaaikoina säännönmukaisesti turvetuotantoalueiden kuivatusvesiä pääsee reunaojistoon. Lopuksi Sarvinevan turpeennostoon ei pidä myöntää ympäristölupaa. Ydinosaltaan ojittamattomana säilyneen Sarvinevan säilyminen on tärkeää Päretneva-Käskylamminnevan, Pohjasnevan, Isosuon ja Murtomaannevan muodostamalle suokokonaisuudelle. Sarvineva naapurisoineen tarjoaa elinympäristön monille suolajeille, joiden elinpiirin turpeennosto ja metsäojitus ovat kaventaneet tälläkin seudulla lähes olemattomiin. Turpeennosto tuhoaisi Sarvinevan luontoarvot ja vaikuttaisi tuhoisasti alapuolisen vesistön tilaan. Lisäksi katsomme, että avoimesti toimiva nykyaikainen yhteiskunta mahdollistaa ympäristölupahakemusten asettamisen asianosaisten nähtäville tietoverkkoon, niin että niiden sisältöön ja liitteisiin voi yhdenvertaisesti tutustua etäisyyksistä, virastojen aukioloajoista ja henkilöstön ehtivyydestä riippumatta. Ylä-Satakunnan ympäristöyhdistys ry:n hallituksen valtuuttamina Markku Saarinen Puheenjohtaja Vuorikuja 13, Parkano Arja Pihlaja Sihteeri Ailinkuja 6, Parkano Liitteenä: Ilmavalokuva Sarvinevalta