Myös Suomessa asumistoiveiden erilaistumista on pidetty eräänä aikamme keskeisenä asumisen kysyntään ja vähitellen myös tarjontaan vaikuttavana

Transkriptio

1 Eri asukasryhmillä saattaa olla hyvinkin paljon vaihtelevia asumistoiveita, joita pyritään toteuttamaan asumisvalinnoilla. Arkinen elämä kuitenkin voi sisältää yllätyksiä jotka kytkeytyvät arjen ympäristöjen todellisiin käyttötapoihin ja kaupunkitilojen mahdollisuuksiin tukea erilaisia elämäntapoja. Urbaani arki tutkimuksessa luodataan sekä asukkaiden asumistoiveita että toteutuneisiin asumisvalintoihin liittyviä elämäntapaeroja. Tässä raportissa kuvataan Urbaani arki-hankkeen Tampereen pehmogis-kyselyssä löydettyjä asukkaiden asumistoiveiden kirjoa. Erilaisiin ulottuvuuksiin liittyviä toiveita tutkitaan kokonaisuuksina, eräänlaisina toiveprofiileina. Tutkimme, löytyykö tamperelaisilta aikaisemmin tunnistamattomia urbaaneja asumistoiveita tai toistuvatko Tampereella aikaisemmissa tutkimuksissa löydettyjen toiveprofiilien kuten 'naapurustolaisuuden piirteitä (Kyttä ym. 2010) Tässä osatutkimuksessa löydettyjä asukkaiden toiveprofiileja hyödynnetään jatkossa tutkittaessa mm. toteutuneiden elämäntapojen eroja ja kaupunkiympäristön rakenteellisia piirteitä. Tutkimus paljastanee vaihtelevia tapoja elää urbaania arkea. Samanaikaisesti tavoitteena on tunnistaa niitä kaupunkitilan ominaisuuksia, jotka tukevat erilaisia elämäntapoja. 1

2 Asukkaiden asumispreferenssejä on tutkittu paljon monen eri tieteenalan piirissä. Tutkimuskenttä jakautuu yhtäältä asumistoiveita koskeviin tutkimuksiin (stated preferences) ja toisaalta toteutuneisiin asumisvalintoihin liittyviin tutkimuksiin (revealed preferences). Ensin mainitun tyyppisissä tutkimuksissa asukkaalta tiedustellaan, minkälaisessa asuinympäristössä hän haluaisi asua. Tämäntyyppistä tutkimusta on kritisoitu siitä, että se paljastaa pikemmin yksilöllisen toiveiden tynnyrin kuin kuvastaa todellista elämää rahallisten resurssien ja monien kompromissien puristuksessa. Asumisen todellisia valintoja tutkimalla luodaan samalla myös kuvaa asukkaiden asumisen preferensseistä, mutta on huomioitava että tämä kuva voi jäädä varsin puutteelliseksi esimerkiksi jos asumistarjonta on yksipuolista, eikä mahdollista monien piiloon jäävien toiveiden toteutumista. (Vasanen, 2012). Valtaosa asumispreferenssitutkimuksista on keskittynyt eri ikäisten, eri elämänvaiheissa olevien tai eri yhteiskuntaluokkia edustavien asukkaiden asumisvalintojen erojen tutkimukseen. Vain harvoissa tutkimuksissa on pyritty tyypittelemään asukkaita sen mukaan, mitä sosiaalisen, toiminnallisen tai kulttuurisen ympäristön ulottuvuuksia he preferoivat tai mikä suhde heillä on esimerkiksi elämäntavan ekologisuuteen. Urbaani arki tutkimus paikkaa tätä aukkoa. 2

3 Myös Suomessa asumistoiveiden erilaistumista on pidetty eräänä aikamme keskeisenä asumisen kysyntään ja vähitellen myös tarjontaan vaikuttavana ilmiönä. Asukkaiden on arveltu 'heimoutuvan' eri alueille, joiden piirteet houkuttelevat tietynlaisia asukkaita. Suunnittelun haasteeksi on vastaavaksi muotoutunut kyky vastata asukkaiden yhä moninaistuviin toiveisiin ja kyky löytää jokaiselle asuinalueelle oma profiili, brändi, joka vetää puoleensa oikeanlaisia asukkaita. Asumistoiveiden kasvavaa eriytymistä perustellaan kiihtyvällä yksilöllistymiskehityksellä, elämäntapojen erilaistumisella ja jopa oman elämän-politiikan aktiivisella rakentamisella, jotka on nimetty jälkiteollisen yhteiskunnan keskeisiksi kehityssuunniksi (Beck 2002). Tähänastinen empiirinen näyttö asumistoiveiden erilaistumisesta on ollut melko vähäistä. Monissa tutkimuksissa on päädytty siihen, että eri väestöryhmien asumistoiveet ovat hämmästyttävän yhdenmukaisia (Kyttä & Kahila 2006, Tuominen ym. 2005). Kyttä ym. (2010) kuitenkin löysivät pientä asukasjoukkoa tutkimalla kuitenkin jo viisi erilaista asumispreferenssiprofiilia: puurtajat, säpisijät, nautiskelijat, naapurustolaiset ja vetäytyjät. Jokaisella ryhmällä oli muista erottuva yhdistelmä asumistoiveita, jotka liittyivät niin asukkaiden luontosuhteeseen, elämänrytmiin ja sosiaaliseen elämään asuinalueella kuin liikkumisen ja työnteon tapoihinkin. Käsillä olevassa tutkimuksessa tutkitaan, löytyykö suuresta asukasjoukosta Tampereelta samantyyppisiä toiveiden yhdistelmiä tai aivan uusia asukastyyppejä. Urbaani arki tutkimuksessa tutkimme asumistoiveina (stated preferences) asukkaiden kuvaa itsestään asukkaana, eräänlaista yksilöllistä asumisidentiteettiä, joka koostuu kannanotoista moniin asumisessa keskeisiin teemoihin. Asukkaan tunnistettua asumistoiveprofiilia tutkitaan jatkossa suhteessa asumisen arkeen: keskeinen kysymys on, kuinka suurta vastaavuutta/ristiriitoja toiveiden ja arjen välisessä suhteessa ilmenee ja mikä rooli elinympäristön rakenteellisilla piirteillä on. 3

4 Tampereen urbaani arki pehmogis-kyselyyn vastasi 3750 asukasta. Näistä naisia oli hieman enemmän kuin miehiä (56%). Asukkaiden edustavuudessa eri ikäryhmien suhteen oli hieman vinoumaa: nuorin ja vanhin ikäryhmä olivat aliedustettuja kun taas keski-ikäiset yliedustettuja verrattuna Tampereen koko väestön ikärakenteeseen (Tampereen väestö, 2011). Alueellinen edustavuus oli melko hyvä: Kaakkoinen Tampere (Hervannan ja Kaukajärven alueet) oli jonkin verran aliedustettu samalla kun keskusta yliedustettu. Vastaajien perhetilanne painottui selvästi lapsettomiin ruokakuntiin: yleisin perhetilanne oli pariskunta ilman lapsia (44%), kahden vanhemman lapsiperheitä oli vain 4%. (Ks viereinen kuva). Valtaosa vastaajista asui omistusasunnossa (64%) ja kävi töissä (53%). 73%:lla vastaajista oli yksi tai useampi auto. Lapsuuden merkittävin ympäristö oli tavallisimmin pientalovaltainen esikaupunki (25%). Myös kylä maaseudulla (14%), kaupungin ydinkeskusta (12%) ja maaseututaajama (11%) olivat melko usein Vastaajien lapsuuden maisemaa. 4

5 Tässä hankkeessa pyrimme tutkimaan asukkaiden asumispreferenssejä entistä moniulotteisemmin. Luotaamme asumispreferenssejä 10 ulottuvuutta käsittävällä kysymyspatteristolla, joka on kehitetty version Kytän ym. (2010) käyttämästä metodista. Asumispreferenssien eri ulottuvuuksia kuvaavat väittämät liittyvät mm. asuinympäristöön sitoutumisen asteeseen, arkielämän ekologisuuteen ja asumisen sopivana pidettyyn sosiaalisuuden asteeseen. Näitä ulottuvuuksia ovat inspiroineet kaavoituksen arvioinnissa käytetyt arviointikriteerit (Tarpio ym. 2007, Kaukonen 2006), jolloin alun perin kaavoituksen arviointia varten luotuja kriteerejä on pyritty kääntämään asukkaiden kokemuksellisen todellisuuden kielelle. Ulottuvuudet eivät siten kata kaikkia mahdollisia, asukkaiden erilaisia elämäntapoja tai tyylejä kuvaavia ulottuvuuksia vaan ainoastaan sellaisia ulottuvuuksia, joihin voi vaikuttaa fyysisen ympäristön suunnittelun keinoin ja jotka ovat relevantteja kaupunkisuunnittelun kannalta. Tampereen pehmogis-kyselyn osana asukkailta tiedusteltiin kyselyn alkumetreillä, miten he luonnehtisivat itseään asukkaana käyttäen preferenssiproliili-työkalua. Liuttamalla nuolta sopivaan paikkaan asukas valitsi kultakin ulottuvuudelta sopivan kohdan. 10 eri ulottuvuutta ilmestyi kyselyyn satunnaisessa järjestyksessä. 5

6 Klusterianalyysi paljasti kolme asukasryhmää, joiden preferenssiprofiilit erosivat toisistaan tilastollisesti merkitsevästi. Nämä kolme heimoa olivat Naapurustolaiset, Säpisijät ja Kotoilijat. Seuraavassa luonnehdin kutakin ryhmää hieman tarkemmin. Naapurustolaiset 42% asukkaista, ikä keskimäärin 41 v, useimmiten nainen, auto 50 %, 60 % omistusasukkaita Naapurustolainen arvostaa oman asuinalueensa palveluja ja haluaa sitoutua alueeseen sekä sosiaalisesti että toiminnallisesti. Ekologisilta asenteiltaan hyvin vihreä naapurustolainen arvostaa liikkumista julkisilla liikennevälineillä. Säpisijät 26% asukkaista, ikä keskimäärin 38 v, useimmiten nainen, ei autoa 43 %, 49 % omistusasukkaita Säpisijä arvostaa elävää kaupunkiympäristöä ja sen monipuolisia mahdollisuuksia. Vaikka hänelle ovat tärkeitä hyvät julkisen ja kevyen liikenteen palvelut, peruste niiden käytölle ei ole niinkään ekologinen vaan käytännöllinen. Kotiin säpisijä sijoittaa ja sitoutuu vähemmän kuin muut ryhmät. Kotoilijat 33% asukkaista, ikä keskimäärin 47 v, useimmiten mies, auto 60 %, 76 % omistusasukkaita Kotoilijalle tärkeää on omaan kotiin kiinnittyminen ja asumiseen satsaaminen. Lähialueeseen kiintyminen tai sen palvelujen käyttäminen ei kuitenkaan ole yhtä keskeistä. Autoilevalla elämäntavalla voi saavuttaa helposti juuri itselle tärkeät asiat. 6

7 Kyselyssä käytettyjen 10 asumispreferenssi-dimensioita tarkasteltiin seuraavasti tilastotieteellisesti ja tutkittiin, ryhmittyvätkö dimensiot suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Faktorianalyysia käyttäen saatiinkin selville, että ko. 10 dimensiota itse asiassa ryhmittyvät neljäksi kokonaisuudeksi. Näitä ovat 1. Lähiympäristöön kiinnittyminen 2. Arjen organisointi 3. Suhde luontoon 4. Aktiivisuus Kukin ulottuvuus valottaa asumisidentiteetin eri puolia. Kuten edellisen dian pidemmässä listassa, myös nämä tiivistetyt ulottuvuudet on järjestetty tärkeysjärjestyksessä (tärkein ylimpänä) sen mukaan, kuinka keskeinen rooli kullakin ulottuvuudella on asukkaiden asumisidentiteetin erottelijana. Lähiympäristöön kiinnittymisen aste (ja suhde autoiluun aikaisemmassa listauksessa) osoittautuivat tässä suhteessa keskeisimmiksi tekijöiksi. 7

8 Tiivistettyä, neljän ulottuvuuden profilointikin käyttäen asukkaat ryhmittyvät kolmeksi asukastyypiksi. Perusluonteeltaan nämä uudet tyypit muistuttavat kuitenkin niin paljon naapurustolaisia, kotoilijoita ja säpisijöitä, että voimme käyttää ryhmistä samoja nimiä. Pienet erot eri ryhmien koossa (prosentuaalisissa osuuksissa) heijastavat kuitenkin sitä, että näillä kahdella tavalla analysoituna yksittäinen asukas saattaa joskus vaihtaa ryhmää. 8

9 Tutkittaessa eri heimojen asuinpaikkoja Tampereen eri osa-alueilla, huomataan, että asuinpaikat eivät ainakaan ensi silmäyksellä ryhmity omiksi kokonaisuuksikseen. Kotoilijoita, Naapurustolaisia ja Säpisijöitä löytyy lähestulkoon kaikista kaupunginosista. Seuraavissa, tarkemmissa analyysin vaiheessa eri heimoja voidaan tutkia suhteessa hyvin moniin eri teemoihin, joihin liittyen Tampereen Urbaani arki-datasta löytyy aineistoa. Näitä ovat esim. - Arkiverkon laajuus (keskimääräinen etäisyys/dynaaminen etäisyys asukkaalle tärkeisiin palveluihin) - Laatuverkon laajuus (keskimääräinen/dynaaminen etäisyys asukkaalle merkityksellisiin paikkoihin) - Arki- ja laatuverkkojen saavutettavuus (kulkumuotojakauma) - Arki- ja laatuverkkojen suuntautuminen - Oman elinympäristön rakenteelliset piirteet (tiiviys, viherrakenne) - Oman elinympäristön koettu laatu (tunnelma, ulkoinen ilme, sosiaalisen ja toiminnallisen ympäristön laatu) - Kehittämisehdotusten sisältö 9

10 Viitteet Beck, U. (2002) Individualization: institutionalized individualism and its social and political consequences. SAGE, Lontoo. Kaukonen, H. (2006) Asukkaiden osallistuminen alueen toteutukseen. Nupurinkartanon alue. OPUStutkimushankkeessa toteutettu julkaisematon taustaselvitys. TKK/ Arkkitehtiosasto. Kyttä, M. & Kahila, M. (2006) PehmoGIS elinympäristön koetun laadun kartoittajana. Teknillinen korkeakoulu. Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskus. Julkaisu B 90. Kyttä, M. Pahkasalo, K. & Vaattovaara, M. (2010) Asuminen eletty unelma. Teoksessa Juntto, A. (toim.) Asumisen unelmat ja arki. Tallinna: Gaudeamus, pp Tampereen väestö (2011). Tampereen väestö ikäryhmittäin ja osa-alueittain. Tampereen kaupunki, julkaisu B11. Tarpio, J. Lehtovuori, P. Kaipiainen, M. Kyttä, M. Mänttäri, J. & Pulkkinen, KL. (2007) Asuinkaupunki Hämeenlinna. Asumiskaupunkistrategiaa täydentävä ideapankki ja kriteeristö kaupunkisuunnittelijoiden ja muiden osallisten käyttöön. Julkaisematon käsikirjoitus. Dynamo arkkitehdit Oy, Arkkitehtitoimisto Livady Oy. Tuominen, M., M. Vaattovaara & M. Kortteinen (2005). Kaikki eivät halua asua pientaloissa. Alla vill inte bo i villa eller radhus. Kvartti 2/2005, Vasanen, A. (2012) Beyond stated and revealed preferences: the relationship between residential preferences and housing choises in the urban region of Turku, Finland. Journal of Housing and Built Environment, 27,