Spekulatiivinen fiktio 5op: Tieteiskirjallisuus 2 Tomi Sirviö

Transkriptio

1 Spekulatiivinen fiktio 5op: Tieteiskirjallisuus 2 Tomi Sirviö

2 Pelkästään ekstrapoloiva SF on litteää ja määritteenä kestämätön, sopii paremminkin kuvaaman pientä tieteiskirjallisuuden periodia. Ekstrapolaatio on yksiulotteinen, tieteellisen analogian rajatapaus, eikä humanistisiin ja yhteiskuntatieteellisiin kysymyksiin voi vastata matemaattisilla, ortodoksilla teorioilla, joita ekstrapolaatiokin edustaa ja jotka vastaavat vain laskettavissa olevat asiat mukaan ottaen. Puhdas ekstrapolaatio ei siis ota huomioon inhimillisiä asioita, kuten intentioita, intohimoja ja uskomuksia, jotka ovat tärkeitä, ennakoimattomia muuttujia kysymyksissä yhteiskuntien tulevaisuuksista. (Suvin 1979, 77.)

3 Ekstrapolatiivinen ja myös spekulatiivinen Sf ovat oikeastaan tieteiskirjallisuuden konventioita, jotka voivat olla läsnä samassa teoksessa yhtä aikaa. Esimerkiksi Arthur C. Clarken romaanissa Lapsuuden loppu, jossa on kahdenlaisia muukalaisia: ylivaltiaita jotka on ektsrapoloitu ihmisen älykkyydestä puhtaiksi rationionaalisuuden ruumiillistumiksi ja Hallitsijamieli, joka edustaa täydellistä toiseutta ja joka on lähestyttävissä vain spekulatiivisen sf:n keinoin (Malmgren 1991, 70.)

4 Vuori - hän piti sitä edelleenkin vuorena, sillä mikään muukaan sana ei olisi kelvannut näytti olevan elävä olento. Hän muisti museon pyöreässä huoneessa näkemänsä hirviömäisen silmän mutta ei, se ei voinut olla mahdollista. Se mitä hän näki ei ollut orgaanista elämää; hänestä tuntui ettei se ollut edes ainetta siinä mielessä kuin hän sen ymmärsi. (Clarke 1967/1973, 234.)

5 Koska siitä mitä ei voi sanoin ilmaista, ei voi kirjoittaa, Clarke keskittyykin ilmaisemaan olennon toiseutta näyttämällä, mitä se tekee meidän tutulle maailmallemme: Läntisen taivaanrannan takaa nousee suuri palava pylväs, kuin tulinen puu. Se on kaukana, maapallon toisella puolella. Minä tiedän mistä se tulee: he ovat lopultakin lähteneet matkaan tullakseen Hallitsijamielen osaksi. Heidän koeaikansa on lopussa: he jättävät parhaillaan viimeisiäkin aineellisen maailman jäänteitä taakseen. (Clarke 1967/1973, 253.)

6 Apuvälinetarina Apuvälinetarinan (gadget story) novum on pelkkä kerronnallinen elementti. Apuvälinetarina alistaa novumin kerronnalliseksi koristeeksi tai efektiksi ja sisältää vain pienen kognitiivisen aineksen: osoittaa lukijalle teknologian vaarat. (Malmgren 1991, 29.)

7 Kimmo Saneri: Laite (1992) Agentti lähetetään tutkimaan muukalaislaitetta, tiedemies antaa hänelle turvaksi sytkärin näköisen lasertykin. Lasertykki-novumia käsitellään ensin tieteellisesti: se ladataan kognitiivisuudella: havainnollistetaan aseen voimaa viittaamalla lukijalle tuttuun ilmiöön eli aurinkoon: "Ja usko tai älä, mutta auringon kaasukenttiin tuli sekunnin miljoonasosaksi samankokoinen reikä" (L 9). Lasertykki-novumin tieteellinen käsittely kuitenkin unohdetaan jatkossa ja sen ympärille kasataan agenttitarinan konventioita: eksyttämiset, salaliitot, tunnussanat, salaiset tukikohdat.

8 Laitteen sisässä on uusi maailma: kirkkoja ja maalauksia. Vihje spekulatiivisen SF:n kognitiosta: Davidin täytyisi lukea muukalaislaitteen viestiä intuitiivisesti ja muodostaa metafora, jossa kirkot ja maalaukset yhdistyisivät toiseuteen. Hänellä ei ole kuitenkaan aikaa taidenautintoon, sillä hänen on taisteltava vihollisvakoojan kanssa. Ihmisten keskinäiset nahistelut estävät muukalaissivilisaation ja Maapallon asukkaiden välisen kommunikaation. Ihmiskunta jää yksin kuten päähenkilö, joka jää odottamaan kuolemaansa mustan aukon läheisyyteen.

9 Vihollisagentti ottaa Davidilta lasertykin ja varoituksista huolimatta laukaisee sen muukalaislaitteen sisällä ja saa aikaan mustan aukon, joka imee kaiken itseensä. Lukija ei ehdi saada edes vihjeitä siitä, mikä muukalaislaitteen tarkoitus on tai minkälainen kulttuuri on sen rakentanut. Novumit kumoavat toisensa.

10 Tieteiskirjallisuus ja runous? Chu Seo-Youngin mukaan tieteiskirjallisuus on pohjimmiltaan runollista. SF:n maailmat/novumit perustuvat usein tai jopa miltei aina jollekin runouden troopille eli kielikuvalle. Chu mainitsee tieteiskirjallisuuden perusmotiiveista esimerkiksi telepatian, joka perustuu apostrofille eli poissaolevan puoleen kääntymiseen, ja robotin, joka on ihmisenmuotoisen esineen personifikaatio. (Chu 2010, 11.) Vertauskuvat on SF:ssa tulkittavissa kirjaimellisina. Kuitenkaan ne eivät menetä vertauskuvallista ulottuvuuttaan kirjaimellistumisen jälkeen. Jännite pysyy.

11 SF on yksinpuhelua kuten keskeislyyrinen runo. SF:ssa kertova henkilöhahmo on usein ajan ja paikan tuolla puolen, hänen äänensä pyrkii koskettamaan lukijaa "ihmiskokemuksen ulkopuolelta", kuten lyyrinen minä Tieteiskirjallisuus tapahtuu usein maailmassa, jossa kertoja tai päähenkilö on ainoa apokalyptisesta tuhosta selvinnyt tai hänen maailmansa voi olla robottien ja tietokoneiden kansoittama, ja hän on ympäristönsä ainoa täysin inhimillinen yksilö. Tieteiskirjallisuuden aika on lyyristä. SF:n "nyt" on yhtä ongelmallinen kuin runon. Tieteiskirjallisuuden arkkityyppiset hetket tapahtuvat virtuaalimaailmoissa, profetioissa, ruumiista irtaantumisten kaltaisten sieppausten yhteydessä. Silti kerronnan aikamuoto on useimmiten imperfekti. (Chu 2010, 16; 18; 23)

12 SF:n ja runouden sisältämät kuvaukset ovat verbaalisesti lennokkaita ja intensiivisiä. SF:ssä tämä johtuu siitä, että jokapäiväiseen elämäämme kuulumattomia asioita täytyy kuvata lukuisten retoristen keinojen ja strategioiden avulla. Kun realistisen tekstin kirjoittaja antaa lukijalle ohjeet miten kuvitella henkilöhahmon kasvot eli silmien värit jne. on tieteiskirjailijan annettava ohjeet miten kuvitella kokonaan uusi ilmiö, kuten "futuristinen rapu". (Chu 2010, )

13 Lisäksi SF on runouden tavoin musikaalista, mikä ilmenee esimerkiksi runsaana äänellisten ilmiöiden kuvaamisena ja onomatopoeettisuutena, kuten avaruusmuukalaisten puheen kuvaamisena sellaisena kuin se kuulostaa. Esim. Welssin Maailmojen Sodassa muukalaiset sanovat ullaullaulla kuollessaan. SF ja runous kohottavat henkilöhahmon / kertojan tietoisuutta, tieteiskirjallisuudessa empatia on venytetty äärimmilleen intersubjektivisuudeksi (telepatia jne). Runoudessa ja tieteiskirjallisuudessa voi tietoisuus voi vastakohtaisesti olla täysin omalaatuinen (esim hullu tiedemies jne) (Chu 2010, 55).

14 SF:n metaforat häiritsevät kognitiivista kartoituksen struktuuria, jossa jostain lukijalle tutusta asiasta siirretään ominaisuuksia hänelle tuntemattomaan asiaan. SF:n kognitiivisessa metaforassa lähde muuttuukin usein vähintään yhtä oudoksi kuin maali. SF:n metaforat voivat esimerkiksi härnätä sitä realistisen kirjallisuuden luuloa/konventiota, jonka mukaan luonto jäljittelee ihmisen tunteita. Tämä pateettinen harha käännetään ylösalaisin esimerkiksi William Gibsonin lauseessa, jossa taivas ja kuolleelle kanavalle viritetty kanava samaistetaan. Teknologia tarjoaakin ihmiselle rauhan ja luonto jää vieraaksi. (Stockwell 2000/2006, 201.)

15 monet kuolleet metaforat heräävät henkiin, kun ne käsitetään jonkin novumin läheisyydessä kirjaimellisina (Stockwell 2000/2006, ). Kari Nenosen Messiaassa puhutaan sopimattomasti käyttäytyvästä lapsesta: Peter on piru tai antikristus. Hyvin käyttäytyvästä pojasta puolestaan sanotaan, että se toinen on Messias tai Kristus tai Vapahtaja. (230.) Realistisessa kirjallisuudessa: pelkkiä väsyneiden vanhempien tuntemuksia. Sen sijaan Nenosen tieteiskauhuromaanissa, jossa lyyrinen aines kerääntyy novumina hallitsevan kloonauksen ympärille, ne ovat kirjaimellisesti totta; molemmat lapset on kloonattu Kristuksen käärinliinasta saadusta DNA:sta ja ovat romaanissa esitetyn dualistisen opin mukaan toistensa vastakohtia.

16 SF:n historiaa ja alalajeja 1900-luvun alkupuolisko: jako filosofisempaan scifiin (Welsistä lähtenyt linja) ja pulp-lehtien action ja seikkailu-painotteiseen scifiin (Vernestä lähtenyt linja, avaruusooppera) Pulp-scifille on ominaista eri genrejen seikoittuminen, uudissanat, sisällön ja otsikon täysi vastaavuus, kolmas persoona, valkoihoiset miehet päähenkilöinä, adverbit sanomista ilmaisevien verbien perässä, sekä sanoa-verbin erilaiset variaatiot. Asioita myös tehdään adverbin kera. Temaattinen toisto.

17 Uuden aallon SF: 1960-luvulla modernismin keinot tulivat osaksi tieteiskirjallisuutta, tyyli tuli korkeakirjalliseksi ja siitä tultiin tietoiseksi. Sisä-avaruus, hallusinaatiot, subjektiivisuus, alitajunta luvulla kun SF oli tullut ghetosta, se alkoi saada myös poliittisia ulottuvuuksia: mm. feministinen SF. (Stockwell.)

18 1980-luvulla esiintulo jatkui: haluttiin osoittaa, että SF on aikansa todellista kirjallisuutta. Cyberpunk tematisoi kontrastin lihan ja metallin välillä, koneen muistin ja ihmisen muistin suhteen luvun ihmisen arkielämää helpottamaan keksityt intiimit välineet, kuten matkapuhelimet, korvalappustereot ja piilolinssit vaikuttivat cyberpunkiin, jonka toistuva aihe oli jopa aivoihin tunkeutuva teknologia (Sterling 1986/1990, 7 10) ja jonka keskeisin kysymys oli: Viekö halumme muuttaa tietoisuutemme ja fyysiset olomuotomme kuviksi, sanoiksi ja tietokonesymboleiksi meitä lähemmäs kuolemattomuutta vai kohti säälittävää parodiaa, jossa ei ole tilaa paisi inhimillisille virheille myöskään tunteille. (McCaffery 1991/ ).

19 Kun aiemmin SF:ssä ihminen lähetettiin kauas tulevaisuuteen tai avaruuteen niin nyt hänet muutetaan dataksi (Koskimaa). Suvinin mukaan cyberpunkin novum, virtuaalitodellisuus, on 1980-luvun tietokonepelaajan todellisuus ekstrapoloituna tulevaisuuteen (Suvin 1991/1992, 355). Hakkeri vs. monikansallinen yhtiö

20 Hard/soft sf Jako kovaan (hard) ja pehmeään (soft) tieteiskirjallisuuteen. Hard sf keskittyy luonnontieteisiin. Usein kirjoittavat ovat itsekin tiedemiehiä. Ainoastaan teoriat, jotka on todennettu paikkansapitäviksi. Soft Sf humanistisiin (psykologia, antropologia, politiikka, sosiologia )

21 Tieteisfantasia Tieteisfantasia on tulosta siitä, että tieteellinen selitys selittää vai osaksi yliluonnollisia tapahtumia. Se sijaan tapahtumien pohjalla on tällöin yleensä varsinaisesti moraalinen allegoria, jota tieteellinen selitys vain peittää. (Suvin 1979, 69.) Tieteisfantasian lukijalle tarjoama tieteellisenkaltainen metodi pyrkii vahingoittamaan luonnonlakeja. (Novum vaikuttaa luonnonlakeihin.) Näin se yrittää mahdollistaa uskottavuutensa. Tieteisfantasia voi esimerkiksi selittää tieteen taikuuden ilmentymäksi. (Malmgren 1991, 141, 143.)

22 Tieteisfantasia on fantasian ja tieteiskirjallisuuden hybridi. Tieteisfantasia yrittää päästä tieteellisen todellisuuden taakse, jonka SF ottaa itsestäänselvyytenä. Tieteisfantasia näyttää, että ihminen ei ole tyytyväinen järkeen ja tieteeseen vaan janoaa myyttisyyttä ja maagisuutta ja jos ne eivät ole olemassa, hän käyttää tiedettä ja luo ne. Toisaalta myös SF:ssa esim. muukalaisteknologia edustaa niin vierasta ja yliinhimillistä toiseutta että se on ilmaistavissa vain myyttisin sanankääntein.

23 Aikakonetarinat, joissa on ns. time-loop; Henkilö matkaa ajassa taaksepäin ja päätyy omaksi äidikseen ja/tai isäkseen. Vahingoittavat syy-seuraus-suhdetta. Wellsin Aikakone välttyy tieteisfantasia-leimalta, koska siinä mennään niin kauas tulevaisuuteen ettei time loopin kaltaisia kompastuksia tule.

24 Aikakonetarinat yleensä? Kun Larry Nivenin novellissa aikamatkaajaa pyydetään tuomaan hevonen, hän tuo yksisarvisen. Kun häntä pyydetään tuomaan susi, hän tuo ihmissuden. Novellin sanoma : ajassa matkaaminen ei ole mahdollista, päähenkilö käy menneisyyden sijaan maailmassa, jota ei koskaan ollut, fantasiamaailmassa. Toisaalta on vaikeaa todistaa, että ajassa matkustaminen olisi mahdotonta.

25 Historiallisen faktan vastakohdan ekstrapolointi (vaihtoehtomaailmat) Teoksen maailman jokin piirre sotii tekijänaikakauden tieteellisiä faktoja vs. C.S Lewis ja Marsin kanavat. Epäluonnollisen entiteetin (lohikäärme) tuominen tieteelliseen diskurssiin ja tieteellisen välttämättömyyden piiriin. (Malmgren.)

26 Kimmo Saneri: Valon takana leveä matto Huomautan, että aivan samalla tavalla sinäkin lukijani, jossakin siellä tulevaisuudessa, voit hahmottaa minun aikani uudelleen, ajan, joka sinulle on särkynyt ruukku, aivan samoin kuin minulla selkäni takana olevat vuosisadat. Ja sinä voit olla tuo arkeologi, joka liimaa ruukun sirpaleet uudelleen yhteen syntisen kauniiksi kokonaisuudeksi. (VTLM )

27 Mikstekin teoria on vailla tieteellistä pohjaa ja perustuu abstraktin konkreettiseksi tekemiseen: Aika on särkynyt ruukku. Lisäksi opuksessa esiintyy jatkettu tieteellinen analogiaa muistuttava metafora, jossa viemärin ääni on menneisyys joten kalastaminen on menneisyyden palauttamista: [V]iemärin äänen takana voit selvästi havaita hahmoja ja vaunuja, kenties autoja, jotka renkaat kirskuen liikkuvat polttavapintaisen kadun päällä ja tunnet kuinka ihmiset puhuvat, mistä he puhuvat, kenties uusimmasta tieteiselokuvasta tai pizzasta, jonka olivat vuosi sitten ahmineet balilaisessa ravintoladiskoteekissä, niin niin, sinä havaitset ääriviivoja viemärin äänessä. Ne ovat tuota vanhaa aikaa, jos ne siellä kerran ovat, niin olisivatko ne sitten pelkkää ajatusleikkiä, eivät ne ole, ne ovat olleet siellä ja sinne ne ovat jääneet, viemärinääneen. Totuus on se, että sinä voit tuosta pahaisesta viemärin äänestä kalastaa koko hyörivän menneisyyden. (VTLM )

28 Päähenkilö pyytää Mikstekiä palauttamaan lapsuutensa viidakkokylän, jossa päähenkilö eli 200 vuotta sitten puolivuotiaaksi ennen kuin hänet syväjäädytettiin. Tämän jälkeen nähdään mm. lannevaatteisiin pukeutuneita miehiä, jotka eivät ole selvillä urbaanin tulevaisuuden konventioista.

29 Holomainos, Satelliittiyhtymän kolmiulotteinen holomainos. Ne oli suunniteltu siten, että jossakin asemalla oleva mikroskooppinen holoprojektori välitti kuvapätkän, joka tuli Satellit-holokeskuksesta. (VTLM ) Hän ajatteli että enää ei ole uskominen mihinkään, kun kilpailevat yhtiöt sijoittelivat holoprojektorejaan mitä yllättävimpiin paikkoihin. Kohta saattoi yleisen sähkökäymälän pöntöstä nousta minotaurushirviö, joka Shakespearen runokuvin ja Richard Burtonin äänellä mainosti juomavettä kerääviä kidekumipatjoja tai kesken kirkonmenojen alttarilta saattoi siivet havisten kohota lentoon siivettömien lyyralintujen parvi, jotka kirkumisen lomassa kehuivat pilipomin jalkoja itselleen kasvattamia suolasokeripastilleja (VTLM 36).

30 Tieteisfantasia: mieli ja materia ovat yhtä, myyttinen eläin Painajukki. Spekulatiivinen SF: mennään toiseuden nahkoihin eli tässä tapauksessa ihmisestä villiintyneen mainostamisen. Esim. hulluutta implikoiva onomatopoeettinen pilipom. Ekstrapolatiivinen SF: mitä tapahtuu jos kapitalismi jatkuu?

31 Cyberpunk: novelli opastaa lukijaa ymmärtämään, mikä on ylipäätään totta ja keitä me ihmiset oikeastaan olemme tänä aikana, jona teknologia määrittää meitä koko ajan muuttaen todellisuuttamme (ks. McCaffery 1991/1992, 16). Päähenkilö erottaa kapitalismin tieteestä. Heterotopia: novelli tapahtuu dystopian ja utopian sijaan heterotopiassa. Heterotopioissa etualalla on problematiikka, joka piilee ihanneyhteiskuntien muodostamisessa, mikä erottaa ne klassisista, staattisista utopioista, kuten myös se, että heterotopioiden perimmäinen voima on taistelu kohti ihanteellista yhteiskuntaa, ei siinä eläminen. (Stockwell 2000/2006, )

32 Chu, Seo-Young 2010: Do Metaphors Dream of Literal Sleep. A Science-Fictional Theory of Representation. Cambridge, Massachusetts: Harvard University press. Clarke, Arthur C. 1967/1973: Lapsuuden loppu. Suomentanut Matti Kannosto. Helsinki: Uusi kirjakerho. Koskimaa, Raine 1994: Kyberpunk, jälkimodernistista, uusromanttista tieteisfantasiaa. Katkelma ja kokonaisuus. Postromanttisia kirjoituksia. Toim. Keijo Virtanen. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Malmgren, Carl 1991: Worlds Apart. Indiana: Indiana University Press. McCaffery, Larry 1991/1992: Introduction: The Desert of the Real. Storming the Reality Studio. A Casebook of Cyberpunk and Postmodern Fiction. Edited by Larry McCaffery. Durham & London: Duke University Press. Nenonen, Kari 1989: Messias. Helsinki: Jalava. Saneri, Kimmo 1992: Laite. Valon takana. Karisto: Helsinki. Saneri, Kimmo 1992b: Valon takana leveä matto. Valon takana. Karisto: Helsinki Stockwell, Peter 2000/2006: The Poetics of Science Fiction. Essex: Pearson Education Limited. Suvin, Darko 1979: Metamorphoses of Science Fiction. On the Poetics and History of a Literary Genre. New Haven and London: Yale University Press. Suvin Darko 1991/1992: On gibson and Cyberpunk SF. Storming the Reality Studio. A Casebook of Cyberpunk and Postmodern Fiction. Edited by Larry McCaffery. Durham & London: Duke University Press.