(687111A) Spekulatiivinen fiktio 5op

Transkriptio

1 (687111A) Spekulatiivinen fiktio 5op Korvaavuus: Aineopintojen lajiteoria 9.1. alkaen KE 8-10 HU 108 Kurssi esittelee spekulatiivisen fiktion alalajeja ja poetiikkaa. Miten kaunokirjallisuus spekuloi eli kartoittaa todellisuuden rajoja ja miten eri alalajien tavat spekuloida eroavat toisistaan? Kurssi tarjoaa myös ikkunan kauhun, tieteiskirjallisuuden ja fantasian historiaan, eikä unohda kotimaista spekulatiivista fiktiota, jonka ominaispiirteitä kurssilla myös etsitään. Suorittaminen ja laajuus: 7 luentoa ja kotiessee.

2 Kotiessee Suoritukseen kuuluu kotiessee (noin 8 sivua), jossa analysoidaan vapaavalintaista spekulatiivisen fiktion (kauhu, fantasia, SF jne) lajiin kuuluvaa teosta (romaania, yhtä tai montaa novellia tms.) luennoista tutuilla työkaluilla ja keinoilla. Viimeinen palautuspäivä on Esseen saa palauttaa aikaisintaan tomisirv@paju.oulu.fi

3 Luennot HU ke ke ke ke ke ke ke

4 Mikä on kirjallisuuden laji? Yksinkertaisesti ilmaistuna joukko teoksia, jotka on niputettu yhteen jonkin yhteisen ominaisuuden perusteella. Laji ei määräydy ainoastaan yhden ominaisuuden perusteella, vaan on monia lajille välttämättömiä ominaisuuksia ja toissijaisia piirteitä. (Lehtonen 1983, 71.)

5 Mikä on lajin tehtävä? Lajin tehtävä on kommunikoida. Koska kirjalliselta teokselta puuttuu täsmällisen vastaanoton viitekehys, kaunokirjallinen teos on yksisuuntainen viestin. Laji vähentää teoksen hälyjen ja epävarmuustekijöiden vaikutusta. Laji perustuu toistoon, joka lisää teoksesta saatavaa nautintoa, luettavuutta ja ymmärrettävyyttä. (Fowler 1982, )

6 Muutamia käsityksiä lajista (ks.brax 2001) Strukturalismi: Laji on yhtymäkohta teoksen ja muun kirjallisuuden välillä. Mihail Bahtin: Laji on ajattelun muoto. ---> Jotkut ideat ilmenevät ensi kerran kirjallisuudessa. Ja jotkut ainoastaan siinä. Lajit kantavat selässään vanhoja tapoja käsittää todellisuus. Lajeilla on muisti; teoksia on tulkittava lajihistorian valossa. Jälkistrukturalismi: Jokainen teos kuuluu johonkin lajiin mutta paradoksaalisesti haastaa joka kerta sen rajat (Derrida). Teoksen lajien välimaastoon sijoittuminen tai yhtäaikainen kuuluminen johonkin lajiin ja siitä poissa oleminen. Feministininen kirjallisuudentutkimus: lajit suhteessa sukupuoleen. Miten feminiinisyys tai maskuliinisuus ilmenevät tietyn lajin teosten kielessä, sisällössä, kirjallisten konventioiden käytössä? Naiskirjailijoiden asema eri lajien edustajina?

7 Konteksti kirjallisuutta ympäröivä todellisuus vaikuttaa lajien syntyyn. Esimerkkinä salapoliisikertomus, johon vaikutti poliisilaitoksen perustaminen ja valistuksen oppien juurtuminen yhteiskuntaan: enää epäillyiltä ei pyritty saamaan tunnustusta kiduttamalla vaan valistuksen ilmapiirin vallitessa kerättiin todisteita, johtolankoja ja kuultiin todistajia (Thompson 1993.)

8 Laji on erityisen keskeinen käsite ja työkalu populaarikirjallisuuden tutkimuksessa. Laji on tekstuaalinen ulottuvuus. Teoksen vastaanottoa säätelee voimakkaasti se, miten se sijoitetaan kuuluvaksi tiettyyn lajiin. Päätös populaarikirjallisuuteen kuuluvan teoksen kustantamisesta tehdään miltei aina sen perusteella, miten suosittu sen edustama laji on. (Jerry Palmer 1991.)

9 Spekulatiivinen fiktio Kattokäsite, jonka alle kuuluvat yliluonnollisia asioita sisältäviä genrejä, kuten fantasia (F) tieteiskirjallisuus (Science Fiction eli SF) ja kauhu. Näille lajeille on yhteistä se, että ne vaativat lukijalta ponnistuksia: lukijan on kuviteltava sellaista mitä hän ei koe reaalimaailmassaan (Chu 2010). Kaikissa näissä lajeissa spekuloidaan: mitä jos kuolleet palaisivat elämään? Mitä jos muilla planeetoilla olisi älykästä elämää? Minkälaista olisi elää maailmassa, jossa taikuus on todellista? Spekulaativinen fiktio voi kuulostaa paremmalta kuin fantasia tai scifi, jotka voivat karkottaa ennakkoluuloisia lukijoita (vrt. reaalifantasia).

10 F ja SF ovat molemmat saaneet alkunsa romantiikan aikana ja 1800-lukujen vaihteessa. Fantasia on vastareaktio valistukselle, sf selvittää mekanismeja joilla valistus (ja moderni tiede) rationalisoi todellisuutta jäljitellen fiktiivisesti tieteen toimintaa. (Kroeber). Fantasiamaailma poikkeaa radikaalisti omastamme, SF:n maailman poikkeavuudet ovat tieteellisesti tai näennäistieteellisesti selitettävissä (Koskimaa).

11 Tieteiskirjallisuuden perustava teoreetikko Darko Suvin mieltää scifin fantasiaa ja kauhua arvokkaammaksi, koska fantasia on vain sadun jatke, joka pyrkii laittamaan ihmisen takaisin ruotuunsa: köyhä voi naida prinsessan vain maailmassa jossa matot lentävät (mahdottomuusmetafora). Fantasia myös halveksii luonnonlakeja, joten se ei ole kognitiivisesti vieraannuttavaa kuten scifi vaan ainoastaan vieraannuttavaa. Kauhukin Suvinin mukaan vain näyttää "kaikki mahdolliset kuoleman horisontit", eikä vieraannuta vaan vain vahvistaa yhteiskunnan yksilölle laatimia sääntöjä. (Suvin 1979, 8-9.)

12 Kauhututkija Noel Carrolin mukaan kauhun hirviöt häiritsevät lukijan maailmankuvaa. Ne käyttäytyvät väkivaltaisesti paitsi muita henkilöhahmoja myös joitakin lukijan tietorakenteita eli skeemoja kohtaan ja haastavat kulttuurin perustavia ajattelutapoja. (Carrol 1990, 34.)

13 Carrol: Scifin olennot eivät haasta kulttuurin ajattelutapoja, sillä muut henkilöhahmot suhtautuvat Star Warsin karvaiseen olentoon (Chewbacca) kuin kehen tahansa arkipäivän tuttuun. Suvin: Star wars ei ole tieteiskirjallisuutta vaan lännentarina, jossa laser-aseet on korvattu kuudestilaukeavilla ja intiaanit avaruushirviöillä (Suvin 1979, 81-82).

14

15 Kauhu ja SF ovat kuitenkin peräisin samasta lähteestä: Tieteiskirjallisuus ponnistaa goottilaisesta romaanista, joka oli myös kauhuromaanin varhainen muoto. Horace Walpole ( ) The Castle of Otranto 1764 Ann Radcliffe ( ) The Mysteries of Udolpho 1794 Rappeutunut sukulinna rauniokirkot, salaiset käytävät, kielletty huone, vankityrmät, kierreportaat, synkkä metsä, veriset aaveet, katoamiset jne.

16 Päähenkilön kehittyivät ahdistuneista ja neuvokkaista neidoista moderneiksi figuureiksi, kuten salapoliiseiksi tai yksityisetsiviksi. Rooli haarautui ja muuttui tiedemieheksi, keksijäksi ja avaruusmatkaajaksi. (Aldis 1986.) Goottilaisen romaanin vahvin teema oli putoaminen "luonnollisesta maailmasta" infernoon tai vankeuteen jossa päähenkilö vapaaehtoisesti tai tahtomattaan alkaa etsiä salaisuutta, identiteettiä tai suhdetta. Jules Vernen hahmojen seikkailut maapallon sisuksiin, Tohtori Frankensteinin viettämät yöt hautakammioissa ja ruumishuoneilla, Dracula täyttää arkkunsa maalla ja lähtee Lontooseen etsimään kuolleen rakkaansa inkarnaatiota. (Aldis 1986.)

17 Myös tieteiskirjallisuudessa on tämä sama halu löytää identiteetti, salaisuus tai suhde. Charles Darwinin evoluutio-teoria vaikutti tieteiskirjallisuuden, goottilaisen romaanin, alalajin syntymiseen. Se oli avain valtavaan ja vaikuttavaan kysymykseen ihmisen identiteetistä: pelkkä vaatteisiin pukeutunut elukka, degeneroitunut apina, aikakausien pituisten kehitysten huippukohta, puolijumala? (Aldis 1986) Evoluutio-teoria ja suhteen etsiminen: onko muukalaista aina pelättävä? Pitäisikö meidän lopettaa toisten ihmisten tarkasteleminen muukalaisina? Tuleeko meistä Utopiassa eläviä ja elämmekö maailmanlaajuisessa rauhassa? (Aldis 1986)

18 Ensimmäinen tieteisromaani: Mary Shelley: Frankenstein, or, The modern Prometheus, 1818.

19 Nyt minä jouduin tutkimaan mätänemisen syitä ja edistymistä, ja minun oli pakko viettää kokonaisia päiviä hautakammioissa ja ruumishuoneissa. Huomioni kiinnittyi kohteisiin, jotka ovat kaikki vastenmielisimpiä herkimmille ihmistunteille. Näin miten jalo ihmishahmo menetti arvokkuutensa ja tuhoutui; näin elämän kukoistuksen vaihtuvan kuoleman pilkaksi; näin miten mato peri silmien ja aivojen ihmeet. Pohdin, tutkin, erittelin kaikkia syysuhteiden vähäisiä yksityiskohtia jotka ilmenivät elämän vaihtuessa kuolemaksi, kunnes tämän pimeyden keskeltä minulle äkkiä valkeni oivallus oli niin loistokas ja ihmeellinen ja kuitenkin niin yksinkertainen että hetkeksi sen avaamat valtavat näköalat huimasivat minua. Hämmästelin sitä että niistä monista nerokkaista miehistä jotka olivat kohdistaneet huomionsa samoihin ongelmiin vain minun oli sallittu keksiä niin mullistava salaisuus. (Shelley 1818/2005, 51.)

20 Otteen kauhu- ja tieteispiirteitä Kauhukirjallisuuden tabujen rikkomisen periaate (miltei nekrofiilinen kiinnostus kuolemaan). Toiseus: mato perii silmien ja aivojen ihmeet SF: modernin tieteen kaltainen erittely.

21 Gotiikka Scifi Kysymykset muuttuivat mutta tietyt elementit pysyivät samoina: valon kuvailu, ilmanala, eristyneet kulissit. Ei ehkä enää 1500-luvun Italiassa, kuten Ann Radcliffen päivinä, vaan kaukaisella syrjäisellä planeetalla. (Aldis.)

22 Spekulatiivinen fiktio 2000-luvun alussa fantasian ja tieteiskirjallisuuden lajit ovat sekoittuneet paitsi toisiinsa myös muihin medioihin ja lajeihin (Soikkeli). Ehkä tätä intertekstuaalista verkostoa voisi kutsua spekulatiiviseksi fiktioksi.

23 Lähteet Aldiss, Brian & Wingrove, David 1986: Trillion Years Spree. The History of Science Fiction. London: Gollancz Paperbacks. Brax, Klaus 2001: Imitaatiosta kommunikaatioon laji kirjallisuudentutkimuksessa. Kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteitä. Toim. Outi Alanko & Tiina Käkelä Puumala. SKS: Helsinki Carrol, Noël 1990: Philosophy of Horror or Paradoxes of the Heart. London & New York: Routledge Chu, Seo-Young 2010: Do Metaphors Dream of Literal Sleep. A Science-Fictional Theory of Representation. Cambridge, Massachusetts: Harvard University press. Fowler, Alastair 1992: Kinds of Literature. An Introduction to the Theory of Genre and Modes. Oxford: Clarendon. Koskimaa, Raine 1994: Kyberpunk, jälkimodernistista, uusromanttista tieteisfantasiaa. Katkelma ja kokonaisuus. Postromanttisia kirjoituksia. Toim. Keijo Virtanen. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Kroeber, Karl 1988: Romantic Fantasy and Science Fiction. New Haven and London: Yale University Press. Lehtonen, Maija 1983: Genre kirjallisuustieteen käsitteenä. Kirjallisuudentutkijain Seuran vuosikirja 35. Helsinki: SKS. Palmer, Jerry 1991: Potboilers. Methods, Concepts and Case Studies in Popular Fiction. London and New York: Routledge. Shelley Mary 1818/2005: Frankenstein. Suom. Paavo Lehtonen. Helsinki: Gummerus. Soikkeli, Markku 2002: Monikulttuurisuus 1990-luvun tieteisfiktiossa. Kurittomat kuvitelmat. Johdatus 1990-luvun kotimaiseen kirjallisuuteen. Toimittanut Markku Soikkeli. Turku: Turun yliopisto, Taiteiden tutkimuksen laitos. Suvin, Darko 1979: Metamorphoses of Science Fiction. On the Poetics and History of a Literary Genre. New Haven and London: Yale University Press. Thompson, Jon 1993: Fiction, Crime and Empire. Clues to Modernity and Postmodernism. Urbana and Chicago: University of Illinois.