The Precarity of Commons - The Question of Commons and Basic Income in the Age of Precarity

Transkriptio

1 TYÖRYHMÄN ABSTRAKTIT The Precarity of Commons - The Question of Commons and Basic Income in the Age of Precarity Licentiate of Social Sciences Mikko Jakonen Researcher in Political Science University of Jyväskylä mikko.p.jakonen@jyu.fi During the last decades the question of commons has returned to the centre of radical debates concerning politics, economy and political economy. In this paper I consider the concept of commons in relation to the concepts of precarity and basic income. It is through these three concepts that it is possible, first of all, open an analysis of the contemporary capitalism, production and work and secondly, to offer new ways of acting and organizing politically in contemporary situation. Contents 1. Commons as the basis of contemporary capitalism 2. Struggles of over the commons 3. Precarization and the question of commons 4. Basic income and the future of European welfare societies Niin sanottu alkuperäinen kasautuminen ja kaksi debattia kapitalismin synnystä Tero Toivanen Jatko-opiskelija Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos Helsingin yliopisto tero.toivanen(at)helsinki.fi Yhteismaiden aitaaminen varhaisen uuden ajan Englannissa nähdään usein kapitalistisen yhteiskuntamuodon kriittiseksi syntyhetkeksi. Marxin mukaan niin sanottu alkuperäinen kasautuminen, jonka keskeinen elementti yhteismaiden aitaaminen oli, synnyttikin pääomasuhteen edellytykset: niin sanotun vapaan palkkatyöläisen ja tuotantovälineet omistavan kapitalistin. Marxin alkuperäisen kasautumisen käsite on herättänyt viime aikoina uutta kiinnostusta. Käsitteen ei ole enää katsottu viittaavan pelkästään historiallisiin yhteismaiden aitaamisiin.

2 Yhtäältä se on liitetty kolonialistisiin ja uuskolonialistisiin prosesseihin ympäri maapallon, toisaalta käsitteen on todettu olevan käyttökelpoinen kuvaamaan kapitalismille olennaista jatkuvaa prosessia, jossa työläinen erotetaan tuotantovälineistä ja uusintamisen edellytyksistään. Tälloin on korostunut nykyisten yhteisresurssien, kuten tiedon ja kulttuurin, uudet aitaamiset (new enclosures) ja palkkatyöläisyys -subjektiviteetin tuottaminen. Paperissani tarkastelen alkuperäisen kasautumisen käsitteen käyttökelpoisuutta kapitalismin syntyä käsittelevän yhteiskunta- ja taloushistoriallisen kirjallisuuden tarjoamaa taustaa vasten luvuilla käytiin kaksi merkittävää keskustelua feodalismin ja kapitalismin suhteesta: niin sanottu Siirtymä-keskustelu sekä Brenner-debatti. Näiden kahden laajan yhteiskuntahistoriallisen keskustelun tarkastelu auttaa asettamaan kriittiseen valoon myös joitakin nykyisen commons- ja p2p-keskustelun keskeisistä perusväittämistä. Pirstaloitu kaupunki ja kamppailu yhteisestä. Varallisuusoikeudellisia huomioita Joensuun Uuden kulman talonvaltauksesta. Juhana Venäläinen FM, projektitutkija Itä-Suomen yliopisto Käsittelen esitelmässäni urbaanin tilan varallisuusoikeudellista järjestystä ja sitä, minkälaisiin taloudellisiin ja poliittisiin jännitteisiin se nykykapitalismissa virittyy. Lähtökohtana on huomio siitä, että teollisen tuotantotalouden tarpeisiin rakentunut yksinomaisten ja poissulkevien omistusoikeuksien järjestelmä ei enää optimaalisesti mallinna tai edistä jälkiteollisen ajan taloudellista toimeliaisuutta, jossa tuotannon painopiste siirtyy immateriaalisiin tuotteisiin. Tapausesimerkkinä toimii Joensuussa vuonna 2009 tapahtunut ns. Uuden kulman talonvaltaus. Kyseessä oli eurooppalaiseen sosiaalikeskusliikkeeseen sekä väen poliittiseen mobilisaatioon kytketty kaupunkitilallinen protesti, jossa oikeus kaupunkitilaan oikeutettiin modernin varallisuusoikeuden käsitteistä radikaalisti poikkeavalla tavalla. Analysoin Uuden kulman valtausta urbaanien yhteismaiden kannalta kahdella tasolla. Ensinnäkin talonvaltaajien lunastamaa kaupungin käyttöoikeutta voidaan tarkastella John Locken ajatteluun kytketyn omistuksen työteorian kautta, jossa oikeus yhteisresursseihin syntyy niiden aktiivisen, kohtuullisen ja kestävän käytön kautta. Toiseksi talonvaltaajien pyrkimys omaehtoiseen ja itseorganisoituvaan kulttuurituotantoon voidaan ymmärtää paradigmaattiseksi muodoksi ns. metropolituotannosta, jossa ihmisten yleiset sosiaaliset kyvyt ja taipumukset muodostavat maaperän sekä kapitalistiselle arvonmuodostukselle että siitä irti rimpuileville protesteille.

3 Verkon vapaaehtoispankki Henry Björklid Skype: kieliopetus Facebook: facebook.com/opetus Puhelin: Periaatteet: - "Saat paljon - annat jotakin" => Pankki ei käytä rahaa vaan moraalisia "vaihtareita". Vaihtareiksi kelpaa mikä tahansa mitä joku osaa. - "Kaikilta kaikille" => Osaamista kerätään kaikilta ja jaetaan kaikille. - "Opiskele ja opeta" => Jokainen osaa jotakin ja haluaa oppia jotakin. 1) Jos yksilö ei osaa dokumentoida osaamisiaan, muodostuu hänestä heti pankin asiakas ja oppii ensimmäiseksi dokumentoimaan "Kaikilta kaikille"-periaatteella. Tämä oppi vahvistaa myös yksilön ilmaisutaitoa ja -mahdollisuuksia. 2) Käytämme ainoastaan avoimen koodin ohjelmia sekä muita ilmaisia ja hyviksi havaittuja ohjelmia. Tämä, jotta kuka tahansa voisi olla mukana kaikessa kehittämis- ja opetustyössä - varallisuudesta riippumatta. 3) Kuka tahansa saa käyttää tätä materiaalia myös palkkatyössään; opettajat, kurssien vetäjät jne. Kaikki copyleftataan. 4) "Luodaan kaikille avointa tietoa ja autetaan ihmisiä työllistymään" on tämä juttu pähkinäkuoressa. Opiskellaan, opetetaan tai ollaan töissä edellisten lisäksi. Näin passiivikausia ei pääse syntymään. Presentaatiossa käyttäisin esimerkkinä Ankkalampi-sivustoa ja sen tarjoamia vaihtareita: Osuuskuntahypoteesi Jukka Peltokoski Koulutustuottaja Kansan Sivistystyön Liitto jukka.peltokoski@ksl.fi Voiko osuuskunta olla uuden solu vanhan sisällä? Osuustoimintaliikkeen historia kertoo sekä voitoista että tappioista. Mutta voidaanko historiasta oppia muuta kuin, että siitä ei voida oppia mitään? Teollinen kapitalismi on muuttunut verkostotaloudeksi. Talous on kaikkien aikojen

4 kriisissä ja ympäristökatastrofi realisoituu silmiemme edessä. Yhteiskunnallinen tilanne on historiallinen, muttei historian toistoa. Ajatus osuuskunnasta kapitalistisen talousjärjestelmän ylittävänä yritysmuotona on kiehtonut monia radikaalejakin yhteiskunnallsia piirejä. Marx esitti osuuskuntaa kohtaan sekä kritiikkiä että toiveita. Työväenliikkeessä osuustoiminta on ollut taloudellisesti merkittävää, mutta poliittisesti vähäteltyä. Porvarillisesta osuustoiminnasta on tullut linnake, jonka asiakasomistajakortti löytyy lähes kenen tahansa taskusta ilman, että moni edes tietää osuuskunnasta saati että asia kiinnostaisi heitä. Samalla uusosuustoiminta osoittaa uuden voimistumisen merkkejä. Työosuuskunnista haetaan vaihtoehtoa yksinyrittäjyydelle ja prekaariudelle. Vertaistuotanto ja uudet commonsit ovat bensaa yhteisyrittäjyydelle. Yhteiskunnallisten liikkeiden autonomian vaatimus kytkeytyy kooperaatioon. Voiko osuuskunnasta tulla jälleen radikaali vaihtoehto, joka näyttää tien niin valtiososialismin kuin ruohonjuuritason marginaalienkin tuolle puolen? Uusi osuuskuntaliike on täällä, mutta kukaan ei tiedä, mitä se tekee. Prolet, prekat ja kommoderit Matti Vesa Volanen PsT, Tutkija, Jyväskylän yliopisto Tavoitteena on käydä keskustelua Karl Reitterin (2011) kirjassa esitetystä ajatuksesta proletaarisesta perustilantilanteesta (Existenzsituation) ja sen suhteesta kapitalistiseen aikajärjestykseen. Lähtien Reitterin aikajärjestys sidonnaisesta proletaarien määrittelystä edetään Guy Standingin (2011) esittämään näkemykseen prekariaatista ja arvioidaan sitä Reitterin esittämin kriteerein. Kolmantena näkökulmana on Michael Bauwensin (2011) ajatukset vertaistuotannosta ja sen yhteisöllisistä edellytyksistä. Lopputulemana arvioidaan prolen, prekan ja kommonderin suhdetta yhteiskunnalliseen muutokseen, sen käynnistäjänä ja toteuttajana.

5 Asuminen: valta tehdä - valtaa tekemällä Kristiina Uski Arkkitehti kru@kolumbus.fi Yksityinen ja julkinen sektori ei näytä pystyvän huolehtimaan kasvavasta asunnottomien ja työttömien joukosta - tarvitaan omatoimisuutta ja itseapua, kolmannen sektorin keinojen kehittämistä. Kun oikeus asumiseen ja työhön ei käytännössä toteudu, joudutaan luomaan uudenlaista käytäntöä - joudutaan kysymään: kenelle kuuluu elinympäristö, tilojen käyttö- ja hallintaoikeudet - oikeus parantaa / tuhota ympäristöä? Asunnoton on kerjäläisen asemassa, häneltä puuttuu pääomaa: varoja, lupia, välineitä, taitoja. Toimintaedellytykset on luotava / otettava kuin jokamiehenoikeudet, vedoten oikeudenmukaisuuteen, jopa yhteiskuntasopimukseen. Kun vallitsevan yhteiskunnallisen ja tuotannollisen työnjaon ulkopuolella olevat järjestävät olojaan, kohdataan tuotannon, jakelun ja tuen linnoitukset. Kun tarvitaan voimavarat ja toimivalta, törmätään luvallisuuden ehtoihin ja rajoihin. Toimintaoikeus on perusteltava sekä tuotannollisin, uskottavin että yhteiskunnallisin, eettisin argumentein. Aiemmat kokemukset ja vastaavat esimerkit auttavat löytämään polkuja ja välttämään virheitä, luomaan uusia toimintamalleja. Oikeus asua ja elää merkitsee oikeutta toimia - toimeton elin surkastuu. Työn tulos ei ole vain itse tuote, vaan myös työn myötä saavutettu taito ja tietoisuus. Elinympäristön muokkaaminen kasvattaa taitavia kansalaisia. Omien voimien käyttö opettaa kunnioittamaan luonnonvoimia, uuden arvon luominen arvostamaan perittyjä voimavaroja. Oman asunnon hankinta, oman tarpeen tyydyttäminen johtaa yhteisten tarpeiden ja yleisten esteiden sekä yhteistyön ja verkostoitumisen tärkeyden tunnistamiseen. Kun oikeus asumiseen ja työntekoon konkretisoituu todellisin hankkein, vertautuu kolmannen sektorin omatoimisuus muiden sektoreiden toimintaan pakottaen niitäkin uudistumaan.

6 Solidaarisuustalouden kartoitus Oscar Fresán Merkur-pankki Ruby van der Wekken Stadin Aikapankki Ympärillämme on paljon elinvoimaisia yhteisöllisiä käytäntöjä aikapankeista ja vaihtopiireistä ekokyliin ja yhteiskunnallisiin yrityksiin. Niitä yhdistää tiettyjen arvojen toteuttaminen, kuten moniarvoisuus, autonomia, tasa-arvoisuus, demokratia ja ekologisuus. Nämä niin sanotun solidaarisuustalouden toimijat pyrkivät ylittämään sekä kapitalismin että kansa- ja valtiokeskeisen talousajattelun. Miten me voimme vahvistaa näitä toimijoita ja käytäntöjä sekä antaa niille suuremman tilan yhteiskunnassamme? Solidaarisuustalouden menetelmänä on kartoittaa jo olemassa olevia taloudellisia toimijoita, ja sitä kautta edistää niiden tunnettuutta, kehittymistä ja keskinäistä verkostoitumista. Näin rakentuvaan karttaan kuuluu myös se mikä on yhteistä, commons, eli tärkeä osa solidaarisuustaloutta, kuten järvet, metsät, jokamiehenoikeudet, kielet, perinteet, avoin tieto ja niin edelleen. Itse solidaarisuustalouden kehittämisestä voidaan puhua "commoningina": se on yhdistämistä, resurssien yhteen saattamista ja yhdessä luomista. Suomen solidaarisuustalouden kartoitus pidettiin vuonna 2011 Helsingin, Tampereen ja Oulun Sosiaalifoorumissa sekä Musta Pispala -tapahtumassa. Kerätystä tiedosta on tehty kartta commons.fi-sivustolle ojen%20anti.png Tällä hetkellä solidaarisuustalousverkosto on kehittämässä internet-karttaa, joka yhä parantaa taloudellisten käytäntöjen paikallistamista. Verkosto pyrkii lähiaikoina myös luonnostelemaan solidaarisuustalouden periaatteet ja selventämään eri toimijoiden mahdollisuuksia osallistua tähän prosessiin. Verkostoon kuuluu tällä hetkellä tutkijoita, kansalaisaktivisteja, politiikkoja sekä ekokylissä, aikapankeissa ja eettisessä pankkitoiminnassa mukana olleita ihmisiä. Kansalaisyhteiskunnan tutkimus- ja kehittämispäivien työpajassa esittelemme vuoden 2011 työpajojen antia ja verkoston nykytilannetta sekä pyydämme kommentteja seuraaviin

7 kysymyksiin: Miten toimijat valitaan / päätyvät solidaarisuustalouskartalle? Miten kartalle päätymisen / pääsemisen päätöksenteko olisi mahdollisimman avointa? Voiko kartalta myös pudota pois? Millä perusteilla? Millaista muuta toimintaa ja järjestäytymistä kaivataan kartoituksen lisäksi? Millainen olisi hyvä verkkokartta?