Lukeminen kannattaa. Irtonro: 2 euroa. Ei muita kuluja, keräyksiä tms. Myyntiaika maalis - toukokuu 2014 Nro 1/2014

Transkriptio

1 y h t e i s k u n t a a p a l v e l e v a e r i k o i s l e h t i Irtonro: 2 euroa. Ei muita kuluja, keräyksiä tms. Myyntiaika maalis - toukokuu 2014 Nro 1/2014 Mikael, Henry ja Tino hankkivat Vantaan Variasta logistiikka-alan taidot. s.13 Hanna Nyman aikoo erityisopettajaksi; opiskelu innostaa! s.5 Lukeminen kannattaa Tietäminen on hienoa, kertoo tradenomin ammattikorkeakoulututkintoa parhaillaan suorittava Angelika Nikkinen. Hänen haaveenaan on kirjastonhoitajan ammatti. Koulutus ja opiskelu ovat reittejä unelmien toteuttamiseen ja kevät on hyvää aikaa uusien unelmien löytämiselle. Ovet auki huomiseen! s. 8-9.

2 2 ROMANO BOODOS 1/2014 ROMANO BOODOS 1/ Romano Missio ry. Vilppulantie 2 C 4, Helsinki Puh. (09) , fax (09) Koulutusta kaikille yhdenvertaisesti Nyky-yhteiskunnassamme toisista huolta pitäminen ei aina ole huudossa, vaan itsekkyys ja oman edun tavoittelu korostuvat. Kestävää hyvinvointia ei kuitenkaan luoda itsekkyyden varaan. Välittäminen on asennekysymys. Talouden tiuketessa yhteisöllisyyden ja toisistamme huolehtimisen merkitys korostuu. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko nostaa tulevaisuuden muuttuvassa yhteiskunnassa koulujärjestelmämme menestystekijöiksi tasavertaiset sivistyksen edellytykset sekä laaja-alaisen osaamisen lisäämisen. Uhkana innostavien oppimisympäristöjen synnylle selonteko näkee ne nykyisen kehityssuunnan, jossa kouluviihtyvyys on laskussa ja koulut jakautuvat entistä enemmän niihin, joihin hyvät oppilaat ja opettajat hakeutuvat sekä niihin, joihin kasautuu ongelmia. Peruskoulun ajatus oppilaiden solidaarisuudesta nopeiden oppijoiden tukiessa hitaampia, on siis paitsi viimeisten vuosikymmenten, myös yksi tulevaisuuden menestystekijä. Luokkakokojen pienentäminen on ollut yksi askel oppimisen edellytysten vahvistamisessa peruskouluissa. Samalla kun tästä menestystekijästä pidetään kiinni, kehitetään peruskoulua tulevaisuuden työelämän tarpeita silmällä pitäen. Tavoitteena on kouluttaa monipuolisia ja moniin tehtäviin taipuvia, aktiivisia kansalaisia. Kotien merkitys lasten kasvuympäristönä on valtaisa. Hyväksyvässä ja turvallisessa ilmapiirissä kasvaessaan lapselle syntyy kuva omasta itsestä ja hän oppii välittämään myös toisesta. Läsnä olevien vanhempien kanssa vahvistuvat sosiaaliset taidot, joita tarvitaan myöhemminkin aikuisuudessa ja työelämän haasteissa. Vanhempien tarjoama kannustus ja tuki ovat näiden taitojen kehittymisessä tärkeitä. Yhteiskunnan on kaikin tavoin tuettava perheiden kasvatustehtävää. Erityisenä huolenaiheena on lasten ja lapsiperheiden eriarvoistuminen ja nuorten jääminen osattomiksi yhteiskuntaan osallistumisesta. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteossa on arvioitu jo noin nuoren olevan työelämän tai opiskelujen ulkopuolella. Yhteiskunnan tehtävä on tukea lasten ja perheiden kehitystä mahdollisimman hyvin ja tarjota apua ongelmiin jo varhain. Riittävät ja laadukkaat peruspalvelut on turvattava, samoin kuin se, että koko perhe otetaan huomioon lasten ja nuorten ongelmien ehkäisyssä. On tärkeää että lapsiperheiden palvelut ovat saumaton kokonaisuus, jossa keskeisiä keinoja ovat lasten kouluvalmiuksien ja oppimisen tukeminen. Lasten ja nuorten syrjäytymiseen kiinnitettiin huomiota hallituksen syksyisessä rakennepoliittisessa ohjelmassa. Siinä päätettiin vahvistaa erityisesti koulutuksen nivelvaiheita. Oppivelvollisuutta pidennetään loppupäästä nuorten ohjaamiseksi ammatilliseen koulutukseen tai lukioihin peruskoulun jälkeen, mutta myös alkupäästä esiopetus tulee velvoittavaksi 6-vuotiaille. Tavoitteena on taata kaikille lapsille paremmat valmiudet koulun aloittamiseen. Uutta varhaiskasvatuslakia valmistelevan selvityksen mukaan 6-vuotiaat arvostavat jo esikoulussa mahdollisuutta uusien asioiden oppimiseen. Varhaiskasvatuksen lisäksi myös perusopetukseen on tulossa uudistuksia, jotka pyrkivät muokkaamaan opetusta uutta oppimiskäsitystä vastaavaksi. Niissä painottuvat laajojen kokonaisuuksien hallinta ja sosiaalisten taitojen merkitys. Opetussuunnitelma uudistuu vuonna 2016, ja siinä tavoitteena on taata kaikille syntyperän, taustan ja varallisuuden rajoittamatta yhtäläiset mahdollisuudet laadukkaaseen koulutukseen. Viisauden, ymmärryksen ja tiedon tavoittelu on esillä myös Raamatussa. Sananlaskut 18:15 toteaa, että Ymmärtäväinen tavoittelee tietoa, viisaan korva on aina sille avoin. Neuvo sopii meille kaikille. Oppiminen on elämän halki jatkuva prosessi. Leena Rauhala kansanedustaja HALLITUS 2014 Leena Rauhala Väinö Lindberg Tina Mäkelä Malla Laiti Sirpa Pöllönen Jeppe Isberg Matti Virtanen Päivi Rask-Helin Satu Nyman Otto Savolainen puheenjohtaja, kansanedustaja varapuheenjohtaja, sosiaalineuvos projektijohtaja erikoissuunnittelija oppisopimustoiminnan päällikkö yrittäjä johtaja romanikulttuuriohjaaja lähihoitaja diakoniajohtaja, varajäsen KESKUSTOIMISTO toimisto@romanomissio.fi Tuula Åkerlund toiminnanjohtaja tuula.akerlund@romanomissio.fi Mervi Pamukci toimistosihteeri mervi@romanomissio.fi SOSIAALI- JA DIAKONIATYÖ Toimisto Puh. (09) Alida Friman NAISTENVUORO -vankilaprojekti Inka Jeskanen projektikoordinaattori GSM inka.jeskanen@naistenvuoro.fi Tuula Nyman palveluohjaaja GSM tuula.nyman@naistenvuoro.fi PÄIVÄKUMMUN LASTENKOTI Johtaja Hanna Pekonen Hyväneula, Mieholantie 158, Hämeenkoski Puh (03) , fax (03) paivakumpu@romanomissio.fi KOTIMÄEN PIENRYHMÄKOTI Vs. Johtaja Susan Ihanainen Kotimäentie 213, Martinkylä Puh. (09) , Fax (09) kotimaki@romanomissio.fi ROMANINUORTEN OPINTORAHASTO Danske Bank Merkintä: Lahjoitus/opintorahasto Tässä numerossa Romanivierailuja kouluihin! 3 Romanit ja kirkko -neuvottelupäivät Oulussa 4 Kevät on opintohakujen aikaa! 5 Hyvinvointiyhteiskunnassa voidaan huonosti 5 Selvitys romaninaisvankien tilanteesta julkaistu 6 Naisten vuoro jatkaa toimintaansa 7 Romani kirjastossa 8 Takaisin Kosovon Plemetinaan 10 Gospel soi romaniäänin 11 Romanit mukana opetuksen suunnittelussa 12 Variassa opitaan tekemällä 13 Logistiikan perustutkinto 13 Romano Mission lastensuojeluyksiköt 15 Toiminnanjohtajan palsta 15 Kutsu yli kulttuurimuurien 16 Tšihko diives maale Romanivierailuja kouluihin! Kuopion Setlementti Puijola ry tekee romanikulttuuria koululaisille tutummaksi kouluvierailuja järjestämällä. Tsihko diives maale -hanke (Hyvää päivää ystävät) järjestää romanivierailuja Kuopion esi- ja peruskouluissa. Vierailujen aikana on tarkoitus luoda turvallinen kohtaamistilanne, jossa on lupa kysellä ja ihmetellä pää- ja romaniväestön erilaisuutta ja samanlaisuutta. Tavoitteina on lisätä vuorovaikutusta romanien ja valtaväestön välillä, ja tuoda romanikulttuuri lähemmäksi koululaisen arkipäivää. Hankkeessa pyritään vastaamaan kielteisten esteiden tuomiin haasteisiin ja lisäämään koululaisten ymmärrystä ihmisten samankaltaisuudesta. Kouluvierailujen pääasiallinen kohderyhmä ovat lapset, mutta tunneille osallistuvat myös opettajat sekä muu kou- Numero 2/2014 ilmestyy kesäkuun alussa. Lehteen tarkoitettujen materiaalien on oltava Romano Mission toimistolla viimeistään 1.5. Laita kuoreen tunnus Romano Boodos. Materiaalin voi lähettää myös sähköpostilla osoitteeseen toimisto@romanomissio.fi. Julkaisija: Romano Missio ry Päätoimittaja: Tuula Åkerlund lujen henkilökunta. Hanke käynnistyi syyskuussa 2013 ja Opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt euroa käytettäväksi tämän vuoden helmikuun loppuun mennessä. Romanikulttuurin rikkaus yhteiseksi iloksi Vahva kulttuuri-identiteetti tarkoittaa oman itsensä ja kulttuurinsa arvostamista. Muita kulttuureita ei koeta uhkana, vaan ne ovat yhtä hyviä ja arvokkaita kuin oma kulttuuri. Toimitussihteeri: Jaakko Kaartinen Lehden ulkoasu: Valfrid Åkerlund/ Grafimus Oy tuuriministeriön vuosien kehittämissuunnitelmaa, jossa alleviivataan eheän kasvatuksellisen jatkumon rakentamista varhaiskasvatuksesta perusopetukseen sekä riittävää yhdenvertaisuuden takaamista lasten välille. Kehittämissuunnitelman mukaan lasten emotionaalisten ja sosiaalisten taitojen kehittämistä tulee vahvistaa. Yleissivistävän koulutuksen arvopohjana ovat ihmisoikeudet, tasa-arvo ja demokratia sekä monikulttuurisuuden hyväksyminen. Suvaitsevaisuus ei ole kehittynyt viime vuosien aikana tavoitellulla tavalla. Kansainvälisesti suomalaislapset kokevat vaikutusmahdollisuutensa vähäiseksi. Erilaisuuden hyväksymistä ja yksilöiden yhdenvertaista kohtelua on tarpeellista kehittää, sillä koulujen toiminnassa tulisi näkyä selkeäsi osallisuus, hyvinvointi, kanssaihmisten kunnioitus ja turvallisuus. Kohtaaminen auttaa arvostamaan Koululaisvierailujen hankevastaavana toimii kuopiolainen Maarit Grönfors. Hanketta hallinnoiva Kuopion Setlemenntti Puijola ry on voittoa tuottamaton, yleishyödyllinen yhdistys. Yhdistyksellä on pitkä, noin 10 vuoden kokemus sosiaalisesta nuorisotyöstä. Puijola luo ihmisestä lähtevää sosiaalista hyvinvointia. Työn perustana ovat setlementtityön arvot ja toimintatavat, joita ovat esimerkiksi arjen keskellä toteutuva lä- Toimitusneuvosto: Tuovi Putkonen, Malla Laiti, Inka Jeskanen Tilaus- ja ilmoitushinnat: Vuosikerta 15 euroa, jäsenille jäsenetuna. Irtonumero 2 euroa. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Ilmoitushinta 1 euro/pmm Painopaikka: Suomen Lehtiyhtymä, Tuusula Etusivun kuva: David Palm Maarit Grönfors vastaa Tsihko diives maale hankkeen kouluvierailuista, joilla tehdään romanikulttuuria tutuksi kuopiolaislapsille. Monikulttuurisessa ympäristössä kasvaminen on tämän päivän arkea. Erilaisuuden kohtaaminen ja sen huomioiminen ovat yhä lähempänä tavallista suomalaista arkipäivää. Yhteiskunnallisten nopeiden muutosten myötä myös kansallinen vähemmistöryhmämme romanit kohtaavat yhteiskunnan rakenne- ja kulttuurimuutokset ja niiden tuomat haasteet. Rikas romanikulttuurimme lisää moninaisuutta ja erilaisuuden rikkautta, jonka pitäisi näkyä yhteiskunnan kaikilla alueilla, varhaiskasvatuksesta vanhushoitoon, normaalina, luonnollisena ja arvokkaana osana. Hanke sivuaa Opetus ja kulthimmäisyys, yhteisöllisyys sekä erilaisten ihmisten välinen yhteistyö ja heikommassa asemassa olevien ihmisten tukeminen. Tsihko diives maale -hanke toteuttaa myös lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman läpileikkaavaa tavoitetta yhdenvertaisuudesta. Kuopion peruskoulun opetussuunnitelmassa kulttuuri-identiteetti ja kansainvälisyys -aihekokonaisuuden päämääränä on auttaa oppilasta ymmärtämään suomalaista ja eurooppalaista kulttuuri-identiteetin merkitystä, löytämään oma kulttuuriidentiteettinsä sekä kehittämään valmiuksia kulttuurien väliseen vuorovaikutukseen ja kansainvälisyyteen. Tämä edellyttää riittäviä vuorovaikutustaitoja ja tietoa erilaisista kulttuureista. Vahva kulttuuri-identiteetti tarkoittaa oman itsensä ja kulttuurinsa arvostamista. Muita kulttuureita ei koeta uhkana, vaan ne ovat yhtä hyviä ja arvokkaita kuin oma kulttuuri. Opetussuunnitelman aihekokonaisuus sisältää myös romanikulttuurin osana suomalaista yhteiskuntaa ja Suomen kansallisia vähemmistöjä. Suomen Setlementtiliiton Itä- Suomen piiri on hakenut hankkeelle OKM:n jatkorahoitusta vuosille Tarkoituksena on laajentaa toimintaa Kuopion lisäksi Savonlinnan seudulle. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Romano Missio ry. Vilppulantie 2 C Helsinki. Puh: (09) Telefax: (09) Internet: ISSN Inga Angersaari

3 4 ROMANO BOODOS 1/2014 ROMANO BOODOS 1/ Baramisos kentenge Tarinaa lapsille Panna kham aprula 9. dielos Tiljiba siigo Romano Boodos 3/2013 patrosta Tino sas aro stanja lesko daadeha. Jou thondas lesko khuurosko piere. Pesko gräi sas aahtas auri ka paani prihdas ta khuurosko peire aune hortta tšikkaleske. - Tši#ko hin, ma putte thou doolesko piere, doola hin džuuse kaan, phenjas Rainer lesko tšaaveske. - Eha, džuuse aaȟȟena, sanjas Tino. Rainer dikjas stanjako vaaliatta, sar Mari prastidas kajo leen. So hin kaan staudas, Rainer tenkadas lesko džinta. Mari aulo aro stanja ta joi rouvidas ta sas Romanit ja kirkko -neuvottelupäivät Oulussa Romanit ja kirkko -neuvottelupäivät järjestetään joka toinen vuosi. Tänä vuonna ne ovat Oulun Nallikarissa, konferenssihotelli Pohdossa. Päiviin liittyvät romanien kansallispäivän juhla ja avoin kirkkotapahtuma/hengellisen romanimusiikin ilta. Romanit ja kirkko -neuvottelupäivät konferenssihotelli Pohdossa, Oulun Nallikarissa Päivät alkavat juhlalla Pohdossa tiistaina 8.4. kello 13 (lounas kello 12 sisältyy osallistumismaksuun) ja päättyvät päiväkahviin seuraavana päivänä kello 15. mulani. - So kaan, soske tu rouveha? puȟdas Rainer lesko džuujata. Douva Meilahtesko drambeskiiro baȟadas dukadengotšeeresta, kai dielos mango Kaarlo daad nourudas kalikos. Jou piȟadas meen ȟast te aaven doori, mo daadesko džes hin jakke dukado, te jou fani meerela aka rassa, rouvidas Mari. Joon džeene ȟast arre ta tšunde vaure koola praal ta hilo huupa džeelo aro fäärdy ta joon traadide aro Meilahtesko dukadengo tšeer. Ka joon hleppude doori, aro dukadengo tšeeresko ȟoffos sas buut kaale. Doori sas aune Marisko phenja ta phaale ta vaure naarti. Saare aaȟte# hukkares ta mulane. Marisko huupa hleppude arre doi duitu kai Marisko daad sas. Daadesko muoda sas parno, saaro förja sas džeelo nikki muodata, lesko Neuvottelupäivien osallistuminen ja ruokailut: Koko neuvottelupäivien ajan ruokailut ja osallistuminen, 85. Ilmoittautuminen netin kautta osoitteessa Romanit_ja_kirkko paivat _7248 tai puhelimitse Eila Karkkuselle lippi aaȟte blaate. Marisko daad, Kaarlo, phiradas kutti lesko jakha, ka jou ȟunjas ȟukkardo lyija. Mari phenjas mulanes ta rouvidas - Voi, mo latšo daad, sar dukade tumen aaȟȟena, ma mekken meen. Ame na daha tumen te meerel panna. Tino ta Tanja džeene lengo papposko neer ta liine lesko vast phallo. - Kamle kenti, ma rouven, me hin džiivudom langhto ta tšiȟko dživiba. Ta mango saaki hin saare tšiȟkas Deevelessa. Les naa sas butte džoor te rakkavel. Lesko jakha džeene phallo ta dotta džeelo endo dui stunna, ka jou paȟhudas nikki. Ka džabenesko stunna aulo, lesko vondrosko paȟȟal sas saare naarti, lesko kenti ta kentengo kenti. Saare byrjyde te rouvel, ka joon dikne, te Kaarlo pappos sas muulo. Dukadengo tšeeresko ȟougaaje aaȟte latše komujen. Ame laha dielos tumengo tungibosta, phenjas praaluno drambeskiiro. Tumen lena kaan aaȟȟen dai duitu sar ȟarȟal tumen kammena ta te phennen aaȟȟen deuleha tumengo phuroske. Tungiba sas baaro. Tino ta Tanja liine peen meenesta phallo ta rouvide tšetanes. Meen sas jakke tšiȟko ta pirano pappos, jou alti khaardas meen ta bihadas te staaven tšiȟkas skoola. Aven saare naarti amengo tšeere. Ame džiivaha aro Puistola. Traaten amengo paalal. Tšerevaha doori kaali ta aaȟȟaha saare tšetanes. Kaan ame hyövyvaha meen vauren, phenjas Marisko Allan phaal. Tuula Åkerlund Baramisos tiljula aro vauro Romano Boodos 2/2014 patros. Majoittuminen varataan suoraan hotellista osoitteesta myyntipalvelut@pohto.fi, puhelin Majoitus maksaa 50 kahden hengen huoneessa ja 78 yhden hengen huoneessa. Vielä aurinko nousee 9. osa Jatkoa viime Romano Boodos 3/2013 lehdestä. Tino oli isänsä kanssa tallilla. Hän pesi poninsa jalkoja. Poni oli ollut ulkona kun vettä satoi ja ponin jalat tulivat todella likaisiksi. Hyvä on, älä enää pese sen jalkoja, ne on jo puhtaat, sanoi Rainer pojalleen. - Kyllä, puhtaat ovat, nauroi Tino. Rainer näki tallin ikkunasta, miten Mari juoksi heitä kohti. Mitähän nyt on tapahtunut, Rainer pohti mielessään. Mari tuli tallille hän itki ja oli surullinen. Mitä nyt, miksi sinä itket? kysyi Rainer vaimoltaan. Se Meilahden lääkäri soitti sairaalasta, sieltä osastolta mihin isäni joutui eilen. Hän pyysi meitä pikaisesti tulevaan sinne, isän sydän on niin huono, että hän saattaa kuolla tänä yönä, itki Mari. He menivät nopeasti sisälle ja laittoivat toiset vaatteet päälle. Koko perhe meni autoon ja he ajoivat Meilahden sairaalaan. Kun he pääsivät sinne, sairaalan pihalla oli paljon romaneita. Sinne olivat tulleet Marin siskot ja veljet ja muita sukulaisia. Kaikki olivat hiljaa ja suruissaan. Marin perhe pääsi sisään siihen huoneeseen missä Marin isä oli. Isän kasvot olivat kalpeat, kaikki väri oli poissa, huulet olivat siniset. Marin isä Kaarlo raotti vähän silmiään, kun hän kuuli hiljaista ääntä. Mari sanoi isälleen Voi hyvä isä, miten sairas te olettekaan, älkää jättäkö meitä. Me emme anna teidän kuolla vielä. Tino ja Tanja menivät vaarinsa lähelle ja pitivät häntä kädestä kiinni. Rakkaat lapset, älkää itkekö, minä olen elänyt pitkän ja hyvän elämän ja asiat ovat Jumalan kanssa selvät. Hänellä ei ollut voimia puhua enempää. Hänen silmänsä painuivat kiinni ja siitä kului vain kaksi tuntia, sitten hän nukkui pois. Kun lähdönhetki tuli, hänen vuoteensä vierellä olivat kaikki läheiset, hänen lapset ja lapsenlapsensa. Kaikki alkoivat itkeä, kun he huomasivat, että Kaarlo vaari oli kuollut. Sairaalan henkilökunta oli hyvä ja ystävällinen. Me otamme osaa teidän suruunne, sanoi ylilääkäri, Saatte nyt olla tässä huoneessa niin kauan kuin tahdotte ja jätätte hyvästejä vanhuksellenne. Suru oli suuri. Tino ja Tanja pitivät kaulasta kiinni toisiaan ja itkivät yhdessä. Meillä oli niin hyvä ja rakas vaari. Hän aina kannusti meitä ja kehotti käymään hyvin koulua. Tulkaa kaikki sukulaiset meille. Me asumme Puistolassa. Ajakaa meidän perässämme. Keitetään kahvia ja ollaan yhdessä. Nyt me tarvitsemme toisiamme, sanoi Marin Allan veli. Tuula Åkerlund Tarina jatkuu seuraavassa Romano Boodos 2/2014 lehdessä. Romanien kansallispäivän juhla on tiistaina 8.4. alkaen kello Paikkana Oulun Nallikari, konferenssihotelli Pohto. Tilaisuus on maksuton. Hengellisen romanimusiikin ilta. Romanien kansallispäivän tilaisuus. tiistaina 8.4. kello , Karjasillan kirkko, Oulu. Puhujana Oulun hiippakunnan piispa Samuel Salmi. Tilaisuuden jälkeen seurakuntasalissa iltapala. Tilaisuus on maksuton. Kevät on opintohakujen aikaa! Yksi asia mistä tiedän kevään tai paremminkin kevätlukukauden tulleen, on se kun olen taasen nenä kiinni pääsykoekirjoissa. Kevät on syksyllä alkavien opintojen pääsykoeaikaa, kirjoittaa Hanna Nyman. Yhdet pääsykokeet ovat onnellisesti Helsingissä takana ja kolmet ovat vielä edessä. Saa nähdä miten käy. Jos hyvin, aloitan ensi syksynä Helsingin tai Jyväskylän yliopistossa erilliset erityisopettajanopinnot tai Hämeenlinnan Ammattikorkeakoulussa erilliset ammatilliset erityisopettajan- tai oppilaanohjaajanopinnot. Opinnot olisivat vuodessa suoritetut; verkot on nyt heitetty vesille hakulomakkeiden muodossa. Miksikö haen taas opiskelemaan? Valmistuinhan vuonna 2010 kasvatustieteiden maisteriksi, eikö sen pitäisi jo riittää? Niinhän sitä luulisi, mutta uskokaa tai älkää, eipä ole virkaa tuolla tittelillä vielä tippunut. Töitä kylläkin olen saanut koko ajan tehdä, mutta aina kun kevätlukukausi alkaa, saman tien jo luon katseen tulevaan syksyyn ja mietin, missä työskentelen ensi syksynä. Tähänastiset työpaikkani ovat olleet aina vuoden mittaisia, määräaikaisia sopimuksia, eri kouluissa. Kuntien huono taloudellinen tilanne ei asiaa helpota. Virkoja ei hevin tule auki, ja jos tulee, niin niistä on taistelemassa monta kymmentä hyvää hakijaa. Siellä eivät maisterin paperit paljoa paina, vaan erityisansiot. Hyviä luokanopettajia on paljon markkinoilla, mutta pätevistä erityisluokanopettajista on huutava pula. Siinä syy, miksi päätin vielä hakea opiskelemaan. Jos saisin kouluttauduttua erityisluokanopettajaksi tai oppilaanohjaajaksi, niin tällöin parantaisin omia mahdollisuuksiani kiristyvillä työmarkkinoilla. Opintojen kautta ovet auki! Tiedän, että pääkaupunkiseudulla olisi töitä ja virkojakin tarjolla, mutta tunnin työmatkat suuntaansa eivät ihmeemmin houkuta. Olen ajatellut, että jos kaiken tämän opiskelun jälkeenkään ei sitä omaa paikkaa heltiä, niin olen valmis ottamaan pitsiliinat olalle ja lähden niitä kauppaamaan ja laulelen mennessäni Miks oon mä suruinen. Jos liinat eivät mene kaupaksi, sitten ei jää enää muuta vaihtoehtoa kuin hypätä Riksusta R-junaan ja laulaa Kiskot vievät etelään ja suunnata katse kohti pääkaupunkiseudun työmarkkinoita. Positiivinen asenne ratkaisee, laakereille ei pidä jäädä lepäämään. Jos yksi ovi ei aukea, kokeillaan toista. Kaikesta tästä vaikeasta työllisyystilanteesta huolimatta haluaisin muistuttaa teitä, joiden perheissä on yhdeksättä luokkaa käyviä tai vanhempia nuoria ilman opiskelupaikkaa, että kevään yhteishaku ammatillisiin koulutuksiin ja lukioihin on välisellä ajalla. Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhteishaku on Nuori, jos sinusta tuntuu, että viimeinen peruskouluvuotesi on mennyt heikonlaisesti ja tuleva yhteishaku jännittää, mene rohkeasti koulusi oppilaanohjaajan juttusille. Saat häneltä apua hakuasi koskeviin kysymyksiin. Yhteishaussa ei kannata jäädä ihmettelemään Ammatillisen koulutuksen yhteishakua on uudistettu siten, että valinnassa suositaan ensimmäistä opiskelupaikkaansa hakevia opiskelijoita. Aikaisempina vuosina on ollut mahdollisuus hakea joustavan haun kautta. Nykyään joustavan haun tilalla on harkintaan perustuva valinta: oppilaitokset voivat ottaa opiskelijoita koulutuksiin harkinnan perusteella. Tällöin valinta tehdään valintapistemääristä riippumatta. Yhteen hakukohteeseen voidaan ottaa tällä tavoin enintään 30 prosenttia opiskelijoista. Harkintaan perustuvan valinnan syitä ovat oppimisvaikeudet, sosiaaliset syyt sekä koulutodistusten puuttuminen tai todistusten vertailuvaikeudet. Jos haet harkintaan perustuvan valinnan kautta, koulutustarpeesi ja edellytyksesi suoriutua opinnoista arvioidaan ja otetaan huomioon, kun valintapistemäärästä poiketaan. Tämä harkintaan perustuva valinta kannattaa pitää mielessä, kun oppilaitokseen on hakemassa! Kysy asiasta lisää oman oppilaitoksesi oppilaanohjaajalta! Jos harkintaan perustuvan valinnankaan kautta ei mieleinen opiskelupaikka aukea, muista Ammattistartit! Sekin on parempi vaihtoehto kuin jäädä kotiin viettämään sapattivuotta. Monen sapattivuosi on venynyt niin pitkäksi, että seuraavan kerran on palattu opiskelemaan vasta aikuisiällä, ja silloin se opiskelu ei enää olekaan yhtä vaivatonta järjestää kuin nuorena. Kannustakaa nuoria opiskelemaan! Vanhemmat, tutustukaa nuortenne kanssa paikkakuntanne eri opiskeluvaihtoehtoihin ja miettikää yhdessä, mikä olisi kiinnostavin vaihtoehto juuri hänelle. Kannustakaa nuorianne opiskelemaan! Opinnot eivät koskaan mene hukkaan. Tietoa harkintaan perustuvasta hausta ja kaikesta muusta mikä liittyy tämän vuoden yhteishakuun löytyy www. opintopolku.fi -sivuston kautta. Se etu itselle on opiskelusta ollut, että mitä enemmän on opiskellut, niin aina helpommalla saa opiskeltua mielenkiintoisia lisäopintoja. Koen opiskelun itselleni henkiseksi pääomaksi. Sen lisäksi, että opiskelen tutkintoja ja työmarkkinoita varten, opiskelen myös ennen kaikkea itseäni varten. Tsemppiä kaikille ihanille nuorille kevään yhteishakuun, ja hyvää alkavaa kevättä kaikille! Hanna Nyman KM, luokanopettaja Riihimäki Hyvinvointiyhteiskunnassa voidaan huonosti Hyvinvointiyhteiskunnan perusajatus on, että ihmisestä pidetään huolta. Jokaisella tulisi olla ruokaa, asunto ja toimeentulo. Lisäksi tavoitteena on terveys ja ihmisen aktivoituminen omassa ympäristössään. Yhteiskunnan kehittyessä ja kulttuurin muuttuessa tarpeet ja vaatimukset muuttuvat. Kaikki eivät pysy yhteiskunnan pulssin tahdissa ja tällöin sosiaalipalveluiden tehtävänä on ottaa vastaan tämä ihminen asiakkaaksi osaksi palvelujärjestelmää. Jos ihminen on pitkään ollut työttömänä, huonotuloisena ja osattomana, se vaikuttaa hänen minäkuvaansa ja laskee itsearvostusta. Kelpaamattomuuden ja kyvyttömyyden tunne vaikuttavat ajatteluun. Pahimmin syrjäytynyt rupeaa pelkäämään jopa toisen ihmisen kohtaamista. Palvelujärjestelmässä tulisi ensimmäisen kohtaaminen tällaisen ihmisen kanssa palauttaa ihmisarvon tuntua: aito kohtaaminen, jossa ihminen saadaan tuntemaan, että joku on oikeasti kiinnostunut hänestä. Kun auttamisen prosessi lähtee etenemään, motivaatio ja itsearvostus pikkuhiljaa palautuvat. En valitettavasti näe, että meidän palvelujärjestelmässämme on käsikirjoitettuna tällaista inhimillistä ensikohtaamista. Järjestelmä on enemmänkin sen kaltainen, että asiakas tulee sisään, hänelle kerrotaan mitä on tarjolla ja sanotaan että näihin pitäisi etuuksien saamiseksi sitoutua. Ihmisestä tulee kylmän ja kohtaamattoman palvelujärjestelmän asiakas, ja saattaa sellaiseksi jäädä kokematta yhtään aitoa vuorovaikutusta. Sellaisen pitkityttyä on hankala päästä omilleen, itsenäiseksi kansalaiseksi. Koko sosiaalipalvelujärjestelmän päätarkoituksena kuitenkin on tehdä hyvällä ja laadukkaalla työllä itsensä tarpeettomaksi. On hyvä, että asiakkaan rooli palvelujärjestelmässä kasvaa ja vaikutusmahdollisuudet sen mukana. Ihminen saa itse vaikuttaa palveluiden sisältöön, määrään ja arviointiin. Asiakkaasta on tulossa aktiivinen toimija. Johtaako päätäntävalta aidosti johonkin, on toinen kysymys. Palveluiden tarjoajien määrä on kasvanut, mutta sisältöjen laatua on hankala osoittaa käytännössä. Kun yrittäjät tietävät kunnan olevan potentiaalinen ostaja, tulee kiire suunnitella äkkiä ja paljon. Jos suunnittelun huumassa ei ole mukana inhimillistä ajattelua ja halua palvella ja parantaa maailman polkemia ihmismieliä, ollaan jo alkumetreillä hukassa. Toki jokainen yritys pystyy itseään kuvatessaan tekemään tehokkaat isku- ja mainoslauseet. Se ei vain vielä takaa, että sloganit eläisivät arjen keskellä. Hyvinvointi on kokonaisvaltaisena ja yksilöllisenä tunteena vaikea osoittaa. Työ, toimeentulo ja asunto eivät sinänsä välttämättä korreloi onnellisuuden kanssa. Asuntoa ei välttämättä tunne kodiksi. Me kentällä työskentelijät voimme kuitenkin parantaa palvelun sisältöä ja asiakkaan aitoa kohtaamista. Isojen ja kansainvälisten yritysten jyrätessä sosiaalialan markkinoille, riski kylmään markkinahenkisyyteen vain kasvaa. Ihmisiä ostetaan liukuhihnalla järjestelmään, hinnoitellaan halvalla, miettimättä tarkemmin laadun varmistamista puhumattakaan tavoitteellisuudesta. Voiko ihmistä viedä korjattavaksi ja parsittavaksi markkinoille? Milloin alkaa sosiaalialan yritystrendi, joka tekee työtä sydämellä, missiona ja innovaationa inhimillinen ihminen, jolla on tunteita ja toiveita? Tarvittaisiin trendiä, jossa pidetään jatkuvasti huolta siitä, että ihmisen hyvinvointi on etusijalla, ja jossa on vahva tavoite saada ihminen takaisin yhteiskuntakelpoiseksi, onnelliseksi yksilöksi, pois palveluiden viidakosta. Sellaiselle kehitykselle olisi tarvetta, jossa työtä ei tehdä salailukulttuurissa ja jossa työntekijä antaa itsensä käyttöön asiakkaan hyödyksi. Odotan sosiaalialalle tätä palveluhenkisyyttä ja tahtotilaa, jonka avulla myös heikoimmassa asemassa oleville ja unohdetuille elämästä voisi tulla tärkeä ja hieno kokemus. David Palm sosionomiopiskelija

4 6 ROMANO BOODOS 1/2014 ROMANO BOODOS 1/ Arvokas selvitys romaninaisvankien tilanteesta julkaistu Naisten vuoro -selvitys kertoo romaninaisvankien tilanteesta Suomessa, mutta tarkempi lukeminen paljastaa, että selvityksellä on kohderyhmäänsä suurempi yhteiskunnallinen merkitys. Selvitys paljastaa yksilön syrjäytymisen polun: kuinka sille joudutaan ja miten siellä pysytään. Malmi -talolla Helsingissä järjestettiin 15. marraskuuta 2013 Romano Mission Naisten vuoro -projektin loppuseminaari. Seminaarissa nostettiin esille projektista saatuja kokemuksia ja selvityksestä ilmenneitä tuloksia romaninaisvankien palvelujen tarpeesta. Naisten vuoro -projekti ja selvitys ovat kansainvälisesti ainutlaatuisia. Tiettävästi missään muualla ei koskaan aikaisemmin ole pureuduttu romaninaisvankien asemaan ja tarpeisiin. Romaninaisvangit ovat sekä romaninaisten että naisvankien joukossa pieni ryhmä. Suurennuslasin kohdistaminen pieneen ja poikkeukselliseen ryhmään paljastaa kuitenkin aukot niin yhteiskunnan kuin romaniyhteisön turvaverkoissa. Romano Missio tarttui aiheeseen, koska järjestössä nähtiin romaninaisvankien jäävän yksin ongelmiensa kanssa. Nämä ihmiset pyörivät yksin omissa ongelmissaan, yhteisöllistä tukea ei enää ole, ainoat ihmissuhdekontaktit kärsivät samoista ongelmista. Siitä tilanteesta on vaikea nousta, toiminnanjohtaja Tuula Åkerlund kiteytti avauspuheessaan. Romaninaisvangit tarvitsevat tasa-arvoa ja tukea Romaninaisten aseman muuttamisen täytyy lähteä sekä yhteiskunnasta että romaniyhteisön sisältä itsessään. Muutostarve on suuri, mutta se onnistuu vain luottamuksen ja vuorovaikutuksen avulla. Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet n mukaan romaninaisvangit ovat pieni joukko naisia, jotka ovat todennäköisesti kohdanneet syrjintää koko elämänsä ajan. Kasautunut huono-osaisuus, ongelmien ylisukupolvisuus, puutteet koulutuksessa ja työllisyydessä sekä asunnottomuus ovat kaikki poimintoja romaninaisvankien elämästä. He tarvitsevat tukea, jota he eivät ole tutkimuksen mukaan saaneet, Biaudet painotti. Hän nosti esille asunnottomuuden rikolliseen elämäntapaan laukaisevana ja sitovana tekijänä. Asunnottomuudessa on kysymys myös työllisyydestä ja koulutuksesta. Mitä parempi koulutus- ja työllisyystilanne, sitä paremmin pystyy vaikuttamaan omaan elämäänsä. Biaudet n mukaan muutosta pitää tapahtua joka rintamalla: on lisättävä romaniväestön ulkoista ja sisäistä tasa-arvoa, ja on edistettävä osallisuutta ja yhdenvertaisuutta. Myös kulttuurilla on merkitystä romaninaisten aseman parantamisessa. Näyttää siltä, että mitä uhatummaksi itsensä tuntee, sitä lujemmin pidetään kulttuurin negatiivisista ominaisuuksista kiinni. Mitä luottamuksellisempi tunne, sitä avoimempia ollaan vuorovaikutukselle. Tämä pätee kaikkiin kulttuuriryhmiin, sanoi vähemmistövaltuutettu Biaudet. Haaveet kariutuvat puutteelliseen tukeen Vähemmistövaltuutettu on nähnyt työssään romaninaisten roolin perheen ja koko suvun asioiden hoitajana. Roolista ei livetä edes vankilassa ja haastateltujen naisten suurimpia huolia olikin muiden perheenjäsenten asioiden hoito. Naiset hoitavat yleensä perheensä ja muiden asiat, mutta hoitavatko omansa? ihmetteli Eva Biaudet. Romaninaisvangit kokivat lapset oman tulevaisuutensa kannustajina. Kahdella kolmasosalla romaninaisvangeista on lapsia. Selvityksen kirjoittaneen Inka Jeskanen mukaan muita muutokseen kannustaneita seikkoja olivat vertaistuki, usko, omaisten tapaaminen ja kulttuurin huomioiminen vankilassa. Romaninaisvankien haaveisiin kuuluivat oma asunto, lapset omassa huostassa ja koulutuspaikat tavallisia asioita, mutta romaninaisvangeille edelleen kaukaisia haaveita ilman riittävää tukea. Romaninaisvangit kokivatkin puutteita tuen tarjoamisessa. He kokivat, ettei heille ole tarjottu tukea tai tarjotut tukitoimet eivät ole auttaneet. Suurimmat ongelmat olivat taloudelliseen tukeen sekä ongelmat asunnonsaamisessa. Tarjottua tukea ei ole aina otettu vastaan, sitä ei ole tunnistettu tai se on koettu uhaksi erityisesti lastensuojelun tukitoimien kohdalla. Romanivankien syrjintäongelma on säilynyt Rikosseuraamuslaitoksen erityisasiantuntija Ulla Knuutin mukaan romanien määrä vankiloissa ei ole lisääntynyt viimeisempien seurantatietojen mukaan. Tilastot osoittavat myös myönteistä kehitystä romanivankien tilanteessa yleensä: kasvu on pysähtynyt vuoteen 2009 ja ulkomaalaisiin vankeihin verrattuna henkilökunta kokee romanit helppona ryhmänä. Toinen myönteinen kehitys liittyy yhdyskuntapalveluiden suorittamiseen. Vuoden 2003 Romaninaisvankien haaveisiin kuuluivat oma asunto, lapset omassa huostassa ja koulutuspaikat tavallisia asioita, mutta romaninaisvangeille edelleen kaukaisia haaveita ilman riittävää tukea. tulosten mukaan romanivangit eivät pystyneet osallistumaan yhdyskuntapalvelun suorittamiseen päihdeongelmien ja heikkojen perusvalmiuksien kuten luku- ja kirjoitustaidon puutteiden vuoksi. Vuoden 2009 tietojen mukaan ongelmana on nyt palveluspaikkojen puuttuminen. Romanivankien syrjintäongelmat ovat säilyneet samoina ja he kärsivät edelleen vapaaehtoisesta eristyksissä olemisesta silloin kun heidän turvallisuuttaan ei voida muutoin taata. Yleisökeskustelussa kommentointiinkin, että kysymyksessä on rakenteellinen syrjintä vankilassa: turvallisuussyistä sijoittaminen erityisselleihin hyväksyy rasismin. Voisiko lähteä liikkeelle muuta kautta? Naisvankeja yhdistää usein traumahistoria Vankilaan joutuneet naiset eivät ole hyötyneet naisten yleisestä tasa-arvokehityksestä tai hyvinvointipalveluista. Vanajan vankilanjohtaja Kaisa Tommi- Moilasen puheenvuorossa kuului arkipäivän kokemus naisvangeista yleensä. Kaikkia naisvankeja yhdistää usein traumahistoria. Se tarkoittaa väkivaltaisia kokemuksia lapsuudessa (joka neljännellä) ja parisuhteessa (kahdella kolmesta). Puolella kaikista naisvangeista on väkivallan aiheuttamia päävammoja. Yli puolet kaikista naisvangeista on tarvinnut psykiatrista hoitoa ja 85 prosentilla naisvangilla on päihdediagnoosi. Romaninaisvangit eivät yleisesti ottaen nouse tilastoista Kuva: Johannes Jansson Näyttää siltä, että mitä uhatummaksi itsensä tuntee, sitä lujemmin pidetään kulttuurin negatiivisista ominaisuuksista kiinni. Mitä luottamuksellisempi tunne, sitä avoimempia ollaan vuorovaikutukselle. Tämä pätee kaikkiin kulttuuriryhmiin, sanoi vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet. esille muihin naisvankeihin verrattuna, mutta joitakin romaninaisvangeille ominaisempia piirteitä löytyy. Tommi-Moilasen mukaan romaninaisvangit kuuluvat kolminkertaiseen vähemmistöön naisina, vankeina ja romaneina. Romaninaisvankien keskiikä on kymmenen vuotta muita naisvankeja alempi. Romaninaisvangit ovat ensikertalaisena hälyttävän nuoria. Erityisen huolestuttavaa on, että yli puolet romaninaisvangeista on keskeyttänyt peruskoulun. Vankilassa olevat romaninaiset ovat kuitenkin yrittäneet saada suoritettua koulutuksen loppuun, mutta opetusta ei aina pystytä järjestämään. Myös rikosseuraamusviranomaiset myönsivät puutteen. Romaninaisvangit ovat kärsivät useimmiten lyhyitä rangaistuksia omaisuusrikoksista, siinä missä pääväestön naiset ovat saaneet pitkiä tuomioita väkivaltarikoksista. Lyhyet rangaistukset ovat periaatteessa hyvä asia, mutta muutaman kuukauden aikana ei usein päästä alkua pidemmälle siviilielämän suunnittelussa. Tämä kostautuu usein tuomioiden kertaantumisena. Koska olen sen arvoinen Vankilanjohtaja Kaisa Tommi- Moilasen mukaan muutos parempaan tulevaisuuteen kilpistyy yleensä kahteen seikkaan: naisvankien omanarvontun- toon ja siihen, että rikosseuraamusjärjestelmä satsaa oikeisiin asioihin. Naisvankien omanarvontunnon puuttuminen johtaa siihen, että heiltä puuttuu usein kyky suojella itseään. Naisten tulisi oppia määrittämään oma arvonsa: He ovat ansainneet koulutusta, he ovat ansainneet työtä, he ovat ansainneet kodin, väkivallattoman parisuhteen, vanhemmuuden ja oikean aikuisuuden. Rikosseuraamusjärjestelmää vaivaavat tehokkuusvaatimukset. Erilaisilla tavoitesuunnitelmilla ei ole merkitystä muulle kuin systeemille itselleen, mutta järjestelmä edellyttää niiden laatimista. Naisvangeille pitäisi tehdä oikeita suunnitelmia, esimerkiksi turvasuunnitelma lähisuhdeväkivaltaa vastaan vapautumisen jälkeen. Sellaisia suunnitelmia naisvangit tarvitsevat ihan oikeasti, sanoi Tommi-Moilainen. Kohtaaminen ja vertaisuus voimaannuttaa Naisten vuoro -projektissa työskennellyt Tuula Nyman esitteli projektin aikana luotua integroivaa palvelumallia. Tulosten mukaan romanityöntekijällä on suuri merkitys niille vangeille, joiden elämä on erityisen huonossa jamassa. Haastellut naiset kokivat usein, että vankilahenkilökunta ei ymmärrä romaninaisen elämää. Toinen romani voi taas ymmärtää puolesta sanasta mistä on kysymys. Nymanin mukaan tärkeintä on kohtaaminen. Jos romaninaisvangit eivät tule kohdatuksi, he eivät tule tuetuiksi, eivätkä pysty auttamaan itseäänkään. Naisten vuoro -projektin kehittämä palvelumalli tarjoaa romaninaisvangeille mahdollisuuden käydä dialogia ja kokea vertaisuutta. Se mahdollistaa keskustelun kahden kesken tai ryhmässä ja sparraa oman elämänsä läpikäyntiin. Romanityöntekijäpalvelumalli paikkaa myös repeytymässä olevaa yhteisöllisyyttä. Romanit kokevat edelleen romaniryhmässä toimimisen muita toimintamuotoja voimaannuttavampana. Ja onnistuneesta palvelumallista seuraa onnistunut siviilisuunnitelma. Naisten vuoron seuraava tavoite onkin tukea vapautuneita romaninaisvankeja. Siviilissä tulevat vastaan kouluttamattomuus, työttömyys, muun perheen tilanteet ja liian usein myös asunnottomuus. Siksi esimerkiksi romanipoliittisessa ohjelman toimeenpanossa tulisi huomioida vapautuvat romaninaisvangit erityisen haavoittuvassa olevana ryhmänä ja erityisen tuen kohteena. RIKOSSEURAAMUSLAITOS Sarita Friman-Korpela ylitarkastaja Sosiaali- ja terveysministeriö Naisten vuoro -projekti ja sen puitteissa julkaistu selvitys ovat kansainvälisesti ainutlaatuisia. Tiettävästi missään muualla ei koskaan aikaisemmin ole pureuduttu romaninaisvankien asemaan ja tarpeisiin. Naisten vuoro jatkaa toimintaansa Vuonna 2010 aloitettu Romano Missio ry:n hallinnoima Naisten vuoro -projekti jatkaa toimintaansa myös vuonna Vuonna 2014 Naisten vuoro -projektin tavoitteena on kehitetyn toiminnan juurruttaminen osaksi Vanajan ja Hämeenlinnan vankiloiden arkea, ja levittäminen Pohjois-Suomen vankiloihin. Lisäksi huomiota kiinnitetään erityisesti vankilasta vapautuvien ja vapautuneiden romaninaisten tukemiseen. Hankkeen päätavoitteena on uusintarikollisuutta ehkäisevän toimintamallin kehittäminen. Taustalla on vankilan henkilökunnalta tullut huoli, etteivät romaninaiset hyödy vankilan tarjoamasta kuntouttavasta toiminnasta. Naisten vuorossa kehitettiin romaninaisille oma vertaisuuteen perustuva toimintamalli, jossa naiset kohdataan joko yksilötukityössä tai ryhmätoiminnassa. Romanityöntekijöitä tarvitaan vankiloihin Naiset tulevat yksilökeskusteluihin joko vankilan henkilökunnan lähettäminä, jolloin heidän on mahdollista edistää rangaistusajansuunnitelmaansa, tai suoraan palveluohjaajan puheille. Tällöin naiset tarvitsevat apua heitä askarruttavissa akuutteihin tilanteisiin tai he tulevat muuten vain keskustelemaan asioistaan. Ryhmätoimintamalli on nimeltään Voiva (voimaannuttava, identiteettiä vahvistava ja vaihtoehtoja tarjoava). Ryhmässä naiset keskustelevat ohjaajan opastuksella eri teemoista. Näitä teemoja ovat muun muassa identiteetti, rikollisuus, tunteet, päihteet ja vankilan jälkeinen aika. Toimintaa on kokeiltu syksystä 2011 asti Vanajan avovankilassa ja Hämeenlinnan suljetussa vankilassa. Sekä naiset että vankilan henkilökunta on kokenut toiminnan hyödylliseksi. Keskeistä toiminnassa on naisten toinen toisilleen antama vertaistuki ja romanityöntekijä. Romanityöntekijä on tärkeä, koska romaninaisten kohtaamisissa on keskeistä juuri romaninaisten elämän ymmärtäminen. Lisäksi romanityöntekijä toimii itse roolimallina ja antaa konsultointiapua vankilan henkilökunnalle romaninaisia koskevissa asioissa. Romaninaisena vankilassa -selvitys Rikosseuraamuslaitoksen monistesarjassa on julkaistu selvitys Romaninaisena vankilassa. Selvitys on luettavissa Rikosseuraamuslaitoksen sivuilta ( Naisten vuoro -projektissa selvitettiin haastattelemalla romaninaisvankien omia kokemuksia vankila-ajasta ja avuntarpeesta sekä sen käytöstä ennen vankilaa, vankila-aikana ja vankilan jälkeen. Haastatteluihin osallistui yhteensä 36 romaninaista noin kahden vuoden aikana. Selvityksen ja käytännön työstä saatu viesti on selvä: romaninaiset tarvitsevat tukea vankilassa annetun tuen lisäksi vankeusajan jälkeen. Yhteiskunnan tuki on naisten kokemuksen mukaan vaikeasti saavutettavissa ja osa ei saa tukea myöskään romaniyhteisössä. Naiset ovat saaneet vankilassa ollessaan muutosmotivaatiota. Projektissa yritetään nyt luoda toimintaa, jolla tätä jo alkanutta kehitystä voitaisiin tukea. Rinnalla kulkien ja yhteiskunnan tukitoimia tarjoten voidaan olla tukemassa niitä romaninaisia, jotka haluavat muutosta elämäänsä. Inka Jeskanen projektikoordinaattori

5 8 ROMANO BOODOS 1/2014 ROMANO BOODOS 1/ Romani kirjastossa Olisi varmasti mukava yhteensattuma lainata romaani romanilta. Angelika Nikkisellä, 25, on kirjastovirkailijan tutkinto, mutta hän tähtää yliopistoon nostamaan koulutustaan ja tahtoo olla joku päivä kirjastonhoitaja. Tiesin käyttäytyneeni moitteettomasti, joten en keksinyt muuta syytä hänen käytökselle kuin etnisen alkuperäni. Kerroin hänelle rauhallisesti, mutta reilusti että hän käyttäytyy huonosti ja ilmoitan asian opettajalle. Käytös muuttui hieman, mutta pian tapahtuman jälkeen aavistelin jotain juttua liikkuneen, kun osa muistakin ryhmäläisistä alkoi ikään kuin vieroksua ja vältellä minua, Angelika kertoo ihmetellen. Angelikalla on myös positiivisia kokemuksia. Ollessani Helsingissä kirjastossa työharjoittelussa, minua kohdeltiin todella hyvin. Helsinki on jo melkoisen kansainvälinen paikka verrattuna vaikka Lahteen ja se näkyy muun muassa ihmisten käytöksessä erilaisuutta kohtaan. Kyllä minua kohdeltiin hienosti myös ollessani harjoittelemassa Lahdessa Launeen niin, että on meidän romanien omalla vastuullamme muuttaa vallitsevia käsityksiä, Angelika toteaa viisaasti. Angelika sanoo kodin olevan hänelle erittäin tärkeä paikka ja painottaa vanhempien merkitystä opiskelumotivaation syntymiseen. Minua on aina kannustettu opiskeluun ja kodissani on aina ollut itsestään selvää, että opiskelujen kautta turvataan itselle tulevaisuudessa elanto ja hyvä elintaso. Tykkään opiskelusta ja tietäminen on hieno asia. Romanius ja opiskelu eivät ole missään tapauksessa toisiaan poissulkevia asioita, hän toteaa. Nuorelle ja määrätietoisesti eteenpäin pyrkivälle Angelikalle on myös tärkeää itsensä toteuttaminen ja se kun pääsee tekemään itselleen arvokkaita asioita. Pitää uskaltaa rohkeasti olla oma itsensä, Angelika sanoo Romanitaustaisen henkilön on voitava pitää kiinni identiteetistään. Toisaalta ajattelen myös niin, että on meidän romanien omalla vastuulla muuttaa vallitsevia käsityksiä. on hienoa, Tietäminen tradenomin ammattikorkeakoulututkintoa parhaillaan suorittava Angelika toteaa. Hän on rohkea romaninainen, oman tien kulkija, joka oppisivistyksen lisäksi arvostaa myös sielun sivistystä. Hollolasta kotoisin oleva Angelika on ylioppilas ja lukenut myös kirjastovirkailijan tutkinnon. Parhaillaan hän suorittaa Lahden ammattikorkeakoulussa tradenomin (AMK) tutkintoa. Lahden ammattikorkeakoulu tarjoaa eri aloille opintoja ympäri Lahtea ja Angelika opiskelee upeassa ja ultramodernissa Fellmanniassa. Tradenomit tähtäävät liikealalle, mutta tutkinnon alla voi myös suorittaa kirjasto- ja tietopalveluohjelmaa. Itseäni ei varsinainen liikeala kiinnosta, mutta korkeakoulututkinto auttaa pääsemään yliopistoon, jonne tähtään lukemaan informaatiotutkimuksen opintoja, hän kertoo. Angelikan luokka on valtaisan kokoinen, noin 60 hengen opiskeluryhmä ja myös eräänlainen pilottitradenomiryhmä, joka kokeilee uudenlaista vahvan käytännön työn oppimista teoriaopintojen yhteydessä. Tällä hetkellä ryhmän opinnot ovat suunniteltu niin, että olemme viikosta neljä päivää käytännön työssä tradenomien eri toimialoilla ja yhden päivän viikosta koulun penkillä. Asia ei ole ongelmaton ja luokkatoverit ovat joutuneet harjoittelupaikoissa jopa hanttihommiin, Angelika sanoo. Ei tunnu kovin reilulta, että korkeakoulutasolla tradenomiopiskelijat ovat joutuneet yrityksen patatiskiin. Luulisi opintosuunnittelijoiden ymmärtävän, että liikealan opiskelijaa kiinnostaa tutustua enemmän esimerkiksi yrityksen markkinointi tai vaikka laskentapuolen asiat. Käytännön harjoittelujen lisäksi teoriaopintojen vähyyden vuoksi meille tulee paljon vaativia ja laajoja kotitehtäviä. Kulttuurit, kielet ja kommunikointi kiinnostavat Angelikaa kiinnostaa myös kommunikointi ja kielet. Hän on opiskellut muun muassa kuurojen kansanopistossa 8 kuukautta viittomakielen opintoja. Viittomatulkin tehtävätkin kiinnostaisivat, mutta kehitys on viime vuosina ollut sen suuntainen, että viittomakielen tulkkien tarve vähenee, Angelika kertoo ja tarkentaa perään, että esimerkiksi korvaimplanttien kehitys on vähentänyt tarvetta tulkin töihin. Myös kuurojen vanhemmilla on viime aikoina ollut tarve kasvattaa lapsia enemmän kuulevien kaltaiseksi jättämällä viittomat vähemmälle, Angelika valottaa. Eri kulttuureista kiinnostunut nuori nainen on kiinnostunut kielistä ja on lukenut niin sanottujen peruskielien lisäksi myös japania. Angelikassa tuntuu olevan kuin luonnostaan sivistyneen ihmisen oloa; rauhallisuutta sekä huoliteltu ja kohtelias tapa keskustella. Häntä on jo pienenä tyttönä kiinnostanut kirjallisuus. Koin lukuelämyksiä kirjojen parissa jo 8-vuotiaana ja lapsuuden kirjat ovat jääneet osaksi omaa kokemusperäistä todellisuutta. Nyt aikuisena olen lukenut paljon kaunokirjallisuutta ja tavoitteena on myös lukea aina välillä kirjallisuuden klassikoita. Kirjat ovat olleet ystäviäni ihmisystävien rinnalla, Angelika hymyilee. Kirjastonhoitajan ura tähtäimessä Angelikalla on jo varmuus, mitä hän tahtoo tehdä tulevaisuudessa työkseen. Kirjastoala on mun ala, haluan palvella ja työskennellä ihmisten parissa, jo kirjastovirkailijan tutkinnon suorittanut Angelika toteaa varmuutta äänessään. Kirjastovirkailijan tutkinto ei riitä Angelikalle ja hän haluaakin nostaa koulutuksen kirjastonhoitajan tasolle. Opiskelin kirjastovirkailijan toisen asteen tutkinnon Koulutuskeskus Salpauksessa. Toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa voi suorittaa liiketalouden perustutkinnon, merkonomin opinnot tieto- ja kirjastopalveluihin suuntautuen, hän kertoo. Kirjastonhoitajan työ ei ole mitä tahansa työtä. Se on vaativaa asiantuntija- ja asiakaspalvelutyötä, ja toimeen valittavilta henkilöillä tulee olla korkeakoulututkinto. Yleiskirjastojen työssä tarvitaan myös hyvää yleissivistystä sekä kirjallisuuden, tieteenalojen ja tietolähteiden tuntemusta ja tiedonhakutaitoja. Erikoisalojen kirjastoissa korostuu luonnollisesti myös kyseisen alan tuntemus. Kirjastonhoitajan koulutuksena on siis korkeakoulututkinto, johon sisältyy tai jonka lisäksi on suoritettu informaatiotutkimuksen opinnot, joko pää- tai sivuaineena. Tutkinnon voi Suomessa suorittaa Tampereen ja Oulun yliopistossa sekä Åbo Akademissa. Informaatiotutkimuksen perusopinnot voi suorittaa myös Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa. Angelika puhuu kirjastoista asiantuntevasti. Kirjastot eivät halua profiloitua enää pelkkinä tylsinä lainaamoina ja ne pyrkivätkin antamaan tänä päivänä elämyksiä. Ulkonäköön satsataan ja kirjastoissa on tarkkaan harkitut sisustukset pyrkimyksenä tietynlainen olohuonemaisuus ja tunnelmahakuisuus, Angelika kuvailee. Kirjastojen uudenlainen aktivoituminen näkyy myös erilaisina tapahtumina. Kirjastoissa on paljon tänä päivänä erityyppistä toimintaa, kulttuuritapahtumia ja opetusta, esimerkiksi vaikka senioreiden atk-kursseja, kirjailijavierailuita, runo- ja musiikki-iltoja tai vaikka eri kulttuurien te toja, Angelika kuvaa toiminnan monipuolisuutta. Romanit voivat itse muuttaa vallitsevia käsityksiä Romani-identiteetti tuntuu olevan Angelikalle luonnollinen asia. Joillekin valtaväestön edustajille romanitausta näyttää kuitenkin edelleen olevan hankala asia. Pidän itseäni ensisijaisesti romanina. En ole ikinä hävennyt etnistä alkuperääni. Pääosin olenkin saanut elää elämäni ilman rasistisia kokemuksia, mutta nyt ammattikorkeakoulussa oli esimerkiksi tilanne, jossa isommassa ryhmätyössä eräs ryhmäläinen vain päätti olla juttelematta minulle ja tekemättä yhteistyötä. Hän mykistyi, ei luonut katsetta minuun, eikä vastannut minulle monista yrityksistä huolimatta ryhmätyöhön liittyviin sähköposteihin, Angelika Nikkinen kertoo. sivukirjastossa, hän kertoo. Elämme modernia aikaa ja maailmassa on paljon tilaa erilaisuudelle. Tässä ajassa on paljon mahdollisuuksia muuttaa asioita, mutta ne eivät saa tapahtua oman minuuden hinnalla. Romanitaustaisen henkilön on voitava pitää kiinni identiteetistään. Toisaalta ajattelen myös rauhallisen vapautuneesti. Huomaan, että alun perin minuutin mittaiseksi suunniteltu haastattelu on kuin varkain muuttunut parituntiseksi hienovireiseksi keskusteluksi. Niin voi käydä, kun haastateltavalla on paljon viisasta sanottavaa. David Palm

6 10 ROMANO BOODOS 1/2014 ROMANO BOODOS 1/ Takaisin Kosovon Plemetinaan Kun katsoin kansainvälisen vapaaehtoistyön organisaation tulevia työleirejä, oli listalla jälleen Plemetina. Päätin palata Roma Mahalan kylään. Olinhan ollut siellä työleirillä ennenkin. Viime vuonna Roma Mahalan kylässä vietetty aika oli jättänyt pysyvän jäljen meihin kaikkiin vapaaehtoistyöntekijöihin. Tässä kylässä meillä oli ensimmäistä kertaa kontakti serbiaa puhuviin romaneihin, jotka ovat eläneet Kosovossa vuosisatoja. Alueen köyhyys ja olosuhteet, joissa alueen noin 2000 romania oli elettävä, olivat tuolloin meille shokki. Itselläni kuvainnollisesti polvet vapisivat kun ensimmäistä kertaa saavuin perille. Nyt saapuessani uudestaan alueelle olin todella jännittynyt, miten olosuhteet ovat vuoden aikana kehittyneet ja muuttuneet. Oliko havaittavissa selviä muutoksia romaniyhteisön elämässä ja sen suhteissa Kosovon muihin etnisiin ryhmiin? Riittääkö vuosi ylipäätänsä näkyviin muutoksiin? Muistavatko ihmiset minut vielä vuoden kuluttua jännitys oli valtava. Tutustumisia ruokakulttuurin kautta Olimme saaneet etukäteen informaatiota tulevasta työleiristä alueella aktiivisesti toimivalta Gaia-ryhmältä. Tehtävänämme oli käynnistää uusi projekti Roma Mahalassa. Tavoitteena oli saada aikaiseksi keittokirja Heart, Hand, Spoon Roma Cook Book, joka sisältäisi perinteisiä reseptejä alueen romanien ruokakulttuurista. Huomio oli suunnattu roma- niperheisiin, heidän keittiöönsä ja perinteisiinsä. Tavoitteena oli kahdessa viikossa valmistaa yhdessä romaniperheiden kanssa ruokaa, valokuvata tekemistä ja dokumentoida puuhat sekä tekemisen lopputulos. Tarkoituksena oli, että keittokirja ilmestyisi digitaalisena ja paperiversiona. Digitaalinen versio on ladattavissa ilmaiseksi netissä ja painettua versiota myydään Sveitsissä ja Kosovossa tietysti myös Plemetinassa. Kirjan mahdollinen tuotto on tarkoitus käyttää sosiaalisiin projekteihin yhteisössä. Ensimmäinen painos oli 200 kappaletta ja lisäpainokset mahdollisia. Ensimmäisen tapaamisen yhteydessä keskustelimme siitä, mikä on tyypillistä romanien ruokakulttuurille. Ateriat ovat yksinkertaisia ja usein käytetään kyseiselle ajankohdalle tyypillisiä vihanneksia ja halvempia valmistusaineita. Romanit ovat sopeutuneet ympäristöönsä ja sopeuttaneet ruokakulttuurinsa ympäröivään. Romanit Plemetinassa tekevät ruokansa serbialaisen ja albanialaisen tradition mukaisesti, ehkä hieman poiketen mausteiden käytössä. Toinen kysymys oli, miksi juuri romanien ruokakulttuuri pitäisi olla keittokirjan polttopisteessä. Gaia-ryhmän edustajan Jovanan vastaus yllätti meidät. Hän totesi tavoitteeksi osoittaa sen, että Kosovon eri etnisten ryhmien välillä ei ole suuriakaan eroja. Tämän osoittaminen oli hänen mukaansa kirjan tavoite. Eri ryhmät alueella ovat paljon lähempänä toisiaan kuin niiden edustajat haluaisivat välillä uskoa. Elämä alueella vuosisatojen ajan ja toisiinsa vaikuttaen näkyy selvästi myös ruokakulttuurissa. Kirjan tavoitteena on olla pieni palanen siinä suuressa kuviossa, joka mahdollistaisi tulevaisuudessa etnisten ryhmien paremman yhteiselon Kosovossa. Monikulttuurisuutta harrastusten kautta Me olimme vaikuttuneita suunnitelmasta ja ryhdyimme välittömästi toteuttamaan tavoitetta. Jakaannuimme pikkuryhmiin ja jokaisella ryhmällä oli oma tulkki. Itse aloitin Fa- Otavan Opiston Juhlasalista ei kahtena päivänä kaikunut pelkästään harras musiikki ja upeat lauluesitykset. Lämmin tunnelma ja syvä yhteenkuuluvuuton Mustafa Alijan perheessä. Perheen isän, äidin ja kolmen lapsen lisäksi samoissa rakennuksissa asuu setiä ja serkkuja, yhteensä 17 henkilöä. Vain kahdella miehellä on työpaikka, joiden palkan on riitettävä muiden elättämiseen. Faton perheen hallitsemissa kahdessa talossa on kummassakin uuni ja pieni hyvin hoidettu kukkapenkki. Fatonilla on ammattikoulutus talouden alueelta. Hän on ollut työttömänä pitkään kuten monet muutkin romanit. Seitsemän vuoden ajan hän on toiminut opettajana Gaia-ryhmälle Plemetinan Learning Centerissa, jossa 150 romanilasta saa tukiopetusta, iltapäivätoimintaa ja ilmaisen aterian. Fatonin englanninkielen taito mahdollisti päivittäisen keskustelun välillämme. Hän selitti minulle esimerkiksi Jimmy Band -ryhmän synnyn. Kyseinen musiikki ryhmä on ollut olemassa vasta vuoden. Sen jäsenet edustavat alueen eri etnisiä ryhmiä. Siihen kuuluu romaneja, ashkaleita (pieni etninen ryhmä Kosovossa), serbejä ja Balkanin egyptiläisiä. Musiikkiryhmä laulaa serbiksi, englanniksi ja romanikielellä. Jimmy Band on ensimmäisiä monikulttuurisia ryhmiä sodan jälkeen. Musiikkiryhmän lisäksi Plementinassa on myös nykyisin monietninen jalkapallojoukkue. Musiikkiryhmän esiintyessä tai jalkapallopelien yhteydessä ovat ensi kertaa eri etnisten ryhmien nuoret jälleen yhteisessä tilassa. Tässä suhteessa näyttää sodan jälkeisissä jyrkissä ja jähmettyneissä etnisissä suhteissa tapahtuneen Plementinan alueella pieni liikahdus verrattuna viime vuoteen. Mutta paikallisella poliittisella tasolla kaikki näyttää jääneen ennalleen. Edelleenkin Plementinan alueella on niin serbialainen kuin albanialainen hallinto. Molemmat työskentelevät erikseen ja usein toisiaan vastaan. Esimerkiksi yhteisestä jätehuollosta ei olla kyetty sopimaan, ja se näkyy alueen ympäristössä. Kohtaamisia yhteisessä pöydässä Minuun vaikutti hyvin syvästi romanien traditio Plemetinassa puhdistaa tanner harjalla ja lapiolla. Useimmiten se tapahtui lauantaisin. Myös miehet olivat mukana. Faton Mustafa Alijan mielestä alueella ei ole ongelmia romanien ja serbien välillä. Esimerkkinä hän mainitsee juuri pidetyt häät, joissa serbi Zoran meni naimisiin Cevan kanssa, joka kuuluu alueen romaneihin. Rakkaustarina sai paljon huomiota Plemetinassa. Keitimme ruokaa Fatonin vaimon, Lean, kanssa. Alueella keitetään mieluiten ulkotiloissa, koska kesän kuumuudessa sisätiloissa keittäminen on tukahduttavaa. Uuni lämmitetään puuhiilellä, koska sähköä saadaan vain hetkittäin ja se on myös äärimmäisen kallista. Ruoanvalmistuksesta muodostuu kulttuurien välinen tapahtuma, jonka aikana ihmiset oppivat tuntemaan toisensa ja voivat esittää toiselleen kysymyksiä sekä antaa vastauksia. Samalla puretaan molemminpuolisia ennakkoluuloja. Ruoka, joka yhdessä valmistettiin, on Šataraši. Keltainen paprika hiillostetaan pannussa tai grillissä. Sipuli kuoritaan, upotetaan veteen ja paistetaan öljyssä. Hiillostettu keltainen paprika upotetaan veteen ja mustat osat poistetaan. Paprika leikataan suikalaiksi. Sipuli, paprika ja tomaatti paistetaan öljyssä ja joukkoon sekoitetaan kananmuna tämä kaikki sekoitettaan ja syödään leivän kanssa. Kamppailua köyhyyden kanssa Tapasin Roma Mahalassa myös viime vuodelta vanhan tutun, Driton Berisan. Hän on kylän ainoa yliopisto-opiskelija. Dritonin oli maksettava 6000 euron lukukausimaksu ja viime vuonna hänen tilanteensa näytti toivottomalta. Viime hetkellä hän kuitenkin sai Kosovon hallitukselta stipendin opiskelun jatkamiseen. Lukukausimaksu on tänä vuonna noussut 7500 euroon, mutta Driton on optimistinen. Hän luottaa siihen, että hallitus maksaa hänen opintonsa valmistumiseen saakka. Köyhyys Plemetinan alueella on kaikkialla nähtävissä. Suomalaisille se on aivan käsittämätöntä. Ja kaikkiaan se on käsittämätöntä, että ihmiset Euroopassa joutuvat elämään tähän tapaan. Mutta köyhyys ei ole tarttuvaa. Näiden ihmisten luokse voi mennä ja heidän kanssaan elää. Lapset ja nuoret eivät ole erotu suomalaisista lapsista ja nuorista. Koulutus on tärkein tie, jonka avulla asemaa pitkällä tähtäimellä voidaan parantaa. Kerstin Jokisalo Gospel soi romaniäänin Otavan Opisto järjesti Romanien Gospelmusiikkikurssin Yli 30 kurssilaista osallistui Romanien Gospelmusiikkikurssille Otavan Opistolla Mikkelin kupeessa. Viikonlopun aikana perehdyttiin musiikin säveltämiseen, sanoittamiseen ja sovittamiseen sekä studiotyöskentelyyn musiikkikoulun opettajan Jussi Palmrothin johdolla. Pääosassa olivat kuitenkin koko ajan yhdessä laulaminen, musiikin riemu ja yleisölle esiintyminen. Musiikkikurssi oli tarkoitettu kaikille romanien gospelmusiikista kiinnostuneille ja musiikkikurssin taloudellisesta onnistumisesta vastasivat Itä-Suomen aluehallintovirasto (AVI), Otavan Opisto sekä Kansainvälinen Mikkeli ry. Jussi Palmroth on kotoisin Kauhajoelta ja aloitti musiikkiuransa 14 vuotta sitten. Hän on säveltänyt, sanoittanut ja ohjannut menestyksekkäästi monia kuoroja ja yksityishenkilöitä musiikkiin maailmaan. Palmroth johtaa Katusoihtuja, iskuryhmää, joka järjestää evankeliointitilaisuuksia eri paikkakunnilla. Kun minä rauhoituin ja otin uskon tien, silloin musiikki valtasi minut täysin, hän sanoo. Yksi viikonlopun anneista oli Palmrothin lahjaa kurssilaisille. Hän sävelsi kuorolaulun nimeltään Alttarille: Annan sulle elämäni Jeesus ohjaa askeleeni suojaavin siivin kanna Kutsuasi en mä anna pois en koskaan vois Lisää samanlaisia kursseja toivotaan den tunne olivat käsin kosketeltavissa myös lasten ja nuorten musisoidessa keskenään. Janne Blomerus Otavasta, joka johtaa Taivas soi -kuoroa Mikkelissä, oli yksi Romanien Gospelmusiikkikurssille osallistuneista. Olemme käyneet läpi musiikin teoriaa, muun muassa hengitystekniikkaa ja tehneet monenlaisia käytännön harjoituksia, hän sanoo. Romanit pitävät musiikkista ja erityisesti yhdessä soittamisesta ja laulamisesta. Ramona Nyman Mikkelistä osallistui myös innokkaana kurssille ja vietti koko viikonlopun musiikin parissa. Musiikki on kaikki ja siinä kaikki sisältyy elämään, itseemme ja identiteettiin, hän sanoo. Olemme aina vahvempia ryhmänä, kun opimme laulamaan paremmin. Palmroth toteaa, että kokemukset Romanien Gospelmusiikkikurssista Otavan Opistolla olivat niin myönteisiä, että samanlaisia musiikkikursseja voisi järjestää muuallakin Suomessa. Viikonlopun musiikkikurssin kokemukset antavat tällaiselle tavoitteelle hyvät eväät, hän lisää. Enrique Tessieri

7 12 ROMANO BOODOS 1/2014 ROMANO BOODOS 1/ Opetushallituksen romaniväestön koulutusryhmän kuulumisia Romaniväestön koulutusryhmä on toiminut Opetushallituksessa jo yli 20 vuotta. Toimintamalli on epätavallinen ja se herättää usein kansainvälisesti sekä ihmetystä ja ihastusta. Koulutusryhmä keskittyy romanipoliittisen ohjelman koulutukseen liittyviin toimenpiteisiin. Opetushallitus on käynnistänyt opetussuunnitelman perusteiden valmistelun esiopetusta, perusopetusta ja lisäopetusta varten. Opetussuunnitelman perusteiden valmisteluun on pyydetty edustaja myös romaniasiain neuvottelukunnasta. Hän on Romanit mukana opetuksen suunnittelussa kasvatustieteen maisteri Henna Huttu. Opetussuunnitelman perusteiden valmistelutyössä on tällä kertaa monia romaninäkökulmia. Muut äidinkielet -työryhmä toimii äidinkieli ja kirjallisuustyöryhmän osaryhmänä ja laatii ehdotuksen vuosiluokkien 1-9 saamen kielen ja kirjallisuuden, romanikielen ja kirjallisuuden sekä viittomakielen ja kirjallisuuden osuudeksi ja niihin liittyväksi tukiaineistoksi. Työryhmä ottaa työssään huomioon eheyttävän kielikasvatuksen näkökulman ja toimii sen vahvistamiseksi yhteistyössä muiden kieliaineiden työryhmien kanssa. Lisäksi ryhmä valmistelee ehdotuksen siitä, miten saamen kieleen ja kirjallisuuteen, romanikieleen ja kirjallisuuteen sekä viittomakieleen ja kirjallisuuteen liittyvät tavoitteet, sisällöt ja pedagogiset käytänteet voivat ilmetä esiopetuksessa. Puheenjohtajana toimii Leena Nissilä ja sihteerinä Susanna Rajala. Romanikieli ja kirjallisuus -ryhmän muut jäsenet ovat Satu Blomerus, Henry Hedman ja Hellevi Hedman. Ryhmällä on lisäksi useita etäjäseniä, joilla on kommentointimahdollisuus. Etäjäseniä ovat Helena Blomerus, Voitto Friman, Armas Hagert, Henna Huttu, Helena Korpela, Tenho Lindström, Miranda Vuolasranta ja Tuula Åkerlund. Oppimisen ja koulunkäynnin tuen osaryhmän tehtävänä on tarkistaa kasvun ja oppimisen tukea sekä oppimisen ja koulunkäynnin tukea koskeviin lukuihin tarvittavat mahdolliset muutokset ja täsmennykset sekä tehdä ehdotus siitä, miten vuonna 2010 uudistetut perusteet ovat jaettavissa normiosuuteen ja sitä tukevaan aineistoon, ns. tukiosuuteen. Ryhmän tulee esityksessään ottaa huomioon oppimiskäsitysryhmän työn vaikutukset. Satu Blomerus toimii ryhmän jäsenenä. Rakenne- ja tavoitetyöryhmän tehtävänä on laatia eh- dotus esiopetuksen, perusopetuksen ja lisäopetuksen perusteiden rakenteeksi sekä opetuksen arvopohjaa, tehtävää, tavoitteita ja toimintakulttuuria koskeviksi opetussuunnitelmaosuuksiksi. Ryhmällä on Opetushallituksen sisäinen taustaryhmä, jonka jäsenenä toimii Susanna Rajala. Aikuisten romanien koulutuksesta tilannekatsaus Opetushallitus on vuonna 2013 avannut kyselyn, jolla on tarkoitus saada tietoa aikuisten romanien koulutuksen tilannekatsausta varten. Kyselyllä selvitetään millaista koulutusta aikuisella romaniväestöllä on ja minkälaisia toimenpiteitä aikuisten romanien koulutuksen edistämiseksi tarvitaan tulevaisuudessa. Kyselyyn on voinut vaihtoehtoisesti vastata sähköisesti tai paperikyselynä. Aikuisille romaneille suunnatun kyselyn lisäksi on valmisteltu kolme eri sähköistä kyselyä ammatillisten oppilaitosten ja erityisoppilaitosten, aikuislukioiden ja vapaan sivistystyön oppilaitosten rehtoreille. Oppilaitoksilta tullaan kysymään muun muassa millaisia romanien koulutukseen liittyviä erityistoimenpiteitä niillä on viime vuosina ollut. Kaikki vastaukset on annettu tai tullaan antamaan nimettöminä. Tulokset julkaistaan vuoden 2014 lopussa. Tulosten perusteella Opetushallitus tekee toimenpideohjelman. Tilannekatsaus on romanipoliittisen ohjelman toimenpide. Tukea toisen asteen koulutukseen hakeutumiseen Romaniväestön koulutusta on kehitetty erillisen valtionavustushankkeen avulla vuodesta Romanioppilaiden perusopetuksen tukemisen arvopohjana on yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja kulttuurinen monimuotoisuus. Toiminnan tavoitteena on ollut tukea kansallisissa opetussuunnitelman perusteissa kuvatun opetuksen arvopohjan toteutumista ja huomioida perusopetuksessa olevien romanioppilaiden kieli- ja kulttuuriaspektit sekä vakiinnuttaa kehittämistoiminnassa syntyneet toimintatavat osaksi koulun/kunnan arkea. Yhteensä 36 kuntaa on saanut valtionavustuksen aikavälillä Viime vuonna rahoitusta kunnille myönnettiin euroa. Tänä vuonna rahoitus tulee olemaan samassa linjassa. Romanioppilaiden perusopetuksen tilannekatsauksessa näkyivät haasteet hakeutumisessa toisen asteen koulutukseen, erityisesti lukiokoulutukseen. Tämän takia kehittämistoiminnan erityisenä painopisteenä on vuosina 2012 ja 2013 ollut perusopetuksen loppuunsaattaminen sekä toisen asteen koulutukseen hakeutumisen tuki. Monessa kunnassa on saatu erinomaisia tuloksia juuri tällä alueella: romanioppilaat ovat päättäneet kunnialla peruskoulunsa ja siirtyneet jatko-opintoihin. Opetustoimien työtä tuetaan tänä vuonna muun muassa Opetushallituksen julkaisemalla kirjasella Romanioppilaiden ohjaus toiselle asteelle ja tuki jatko-opinnoissa. Kirjanen on laadittu niin, että se sopii myös romanivanhemmille tilanteissa, jossa he tukevat pitkäjänteisesti lastensa koulutusta. Kielipesiä ja romanikielen opetusta Suomen romanipoliittisen ohjelman yhtenä toimintalinjana mainitaan vakavasti uhanalaisen Suomen romanikielen elvyttämisen toimenpiteet. Tästä syystä Opetushallitus on vuodesta 2009 myöntänyt erillistä avustusta romanikielen kielipesien toimintaan. Toiminnalla tuetaan valtakunnallisesti romanikielen elpymistä siten, että eri puolilla Suomea kaikenikäisillä romaneilla olisi mahdollisuus harjoittaa romanikielen puhumista säännöllisesti ja ohjauksessa. Avustuksen kohderyhmänä ovat kunnat sekä järjestöt. Koska romanikielen kielipesätoimintaa säätelevät erityiset kielelliset ja kulttuuriset vaatimukset, haku toteutetaan alueellisten romaniasiain neuvottelukuntien avustuksella. Presidentti Tarja Halonen on toiminnan suojelija. Vuonna 2013 romanikielen kielipesiä on toiminut yhteensä 10 paikkakunnalla. Valtionavustusta myönnettiin yhteensä euroa. Kielipesät raportoivat vuosittain toiminnastaan Opetushallitukselle. Romanikielen kielipesätoiminnan tavoite on ehkäistä Suomen uhanalaisen romanikielen katoaminen, tukea romanikielen, -kulttuurin ja -identiteetin säilymistä ja kehittymistä sekä lisätä kaikenikäisten romanikieltä puhuvien määrää eri puolella Suomea. Romanikielen kesäkouluja järjestettiin vuonna 2013 yhteistyössä kielipesien kanssa yhteensä neljä. Yhteistyöllä haettiin sekä maantieteellistä kattavuutta että laajempaa osallistujamäärää. Osallistujia kaikissa kesäkouluissa olikin yhteensä yli 200 henkilöä (aikuisia ja lapsia) eli merkittävästi enemmän mitä Opetushallituksen perinteiseen kesäkouluun on voitu ottaa mukaan. Romanikielen opetuksen oppilasmäärät perusopetuksessa ovat muutaman vuoden ajan olleet nousujohteisia. Kun romanikielen opetuksen valtionavustuksen ryhmäkoko on jo useamman vuoden ollut kuntatasolla minimissään kaksi oppilasta, noin viidennes kaikista romanioppilaista saa opetusta. Suurimmat esteet opetuksen lisäämiseksi ovatkin romanikieltä opettavien vähälukuisuudessa ja joskus myös romanien omissa asenteissa. Perheissä pohditaan sitä, tuleeko lasten koulunkäynti liian raskaaksi, jos näiden tulee opiskella muiden oppiaineiden lisäksi romanikieltä. Romanikielen opiskelu saattaa kuitenkin identiteetin tukena edesauttaa myös muuta opiskelua. Susanna Rajala Variassa opitaan tekemällä Vantaan ammattiopisto Varia on nykyaikainen, monialainen nuorisoja aikuiskoulutusta järjestävä oppilaitos. Variassa ammatti opitaan oikeita töitä tekemällä. Vantaan Variassa opiskelee tällä hetkellä kolme romanipoikaa. He kaikki suorittavat logistiikan perustutkintoa. Mikael Nyman, 17 v., opiskelee nyt toista vuotta logistiikan perustutkintoa. Logistiikka ammattialana kiinnosti Mikaelia ja siksi hän haki yhteishaun kautta logistiikkalinjalle. Mikael kertoo, että ensimmäisenä vuonna ajellaan traktoreilla ja trukeilla ja toisena vuonna on liikenneopetusta ja muuta teoriaa. Mikä antaa voiman ja motivaation lähteä joka aamu kouluun? Kun saa hyvä ammatin itselleen, niin siitä sitä voimaa saa, Mikael vastaa. Kun opinnot ovat jo puolessa välissä, niin pakkohan ne on loppuun asti hoitaa. Henry Lindgren, 16 v., on kohta päättämässä ensimmäisen vuoden logistiikkaopintoja. Henry kertoo, että hän on ihan pienestä pojasta asti ollut kiinnostunut alasta ja halusi siksi lähteä opiskelemaan. Myös Tino Korp 16 v., kertoo, että hän tykkää juuri logistiikka-alasta. Pojat sanovat, että ammatin saaminen on heidän motivaationsa lähde ja että siksi jaksaa odottaa, että valmistuu. Tulevaisuuden haaveena on päästä alalle töihin. Ihan tavallisia opiskelijoita Opettaja Matti Hallikainen toimii Tinon ja Henryn ryhmän ohjaajana. Matti osallistuu luokan opetukseen ja toimii myös yhteyshenkilönä koulun ja kodin välillä. Matti pitää yhteisiä logistiikkaan liittyviä tunteja: tavaran- ja kuljetuskaluston käsittelyä, ajoneuvo - ja kuljetustekniikkaa, huoltamista ja ylläpitoa. Kysyn opettajalta minkälainen historia oppilaitoksella on romaniopiskelijoista. Olen itse toiminut Variassa opettajana kaksi vuotta enkä voi puhua koko koulun puolesta tässä suhteessa, mutta minun- kin työssäoloni aikana Variassa on ollut muutamia romanioppilaita opiskelemassa, Hallikainen sanoo. Ei minulla niistä opiskelijoista ole sen kummempaa sanottavaa: ovat olleet kuin ketkä tahansa muutkin oppilaat, kouluun tullaan aamulla, tehdään päivän hommat ja sitten lähdetään kotiin. Romanioppilaat tarvitsevat huomioivan opettajan Pojat kertoivat, että kouluun on kiva tulla ja ovat kokeneet, että heistä välitetään ja heidät on kohdattu. Romanioppilaat tarvitsevat menestyäkseen koulumaailmassa tietysti sen oman panostuksensa opintoihin, mutta myös että opettaja kohtaa heidät ja ymmärtää heitä kokonaisuutena: he ovat osa kahta kulttuuria, romani- sekä pääväestön kulttuuria, jonka välissä lapset sukkuloivat. Matti Hallikainen sanookin, että opettajana hänelle on tärkeää, että oppilaat haluavat tulla kouluun ja kokevat, että sen kivaksi. Vaikka tiettyjä opintoaineet pitää opiskella, se ei tarkoita, että koulunkäynnin tarvitsisi olla tylsää, sanoo Matti. Meillä on kolme vuotta aikaa käydä ne asiat läpi, mitä koulutus vaatii, mutta koulussa tehdään myös niitä asioita mitä oppilaat itse haluavat tehdä opintoihin liittyen, Matti sanoo. Matti tähdentää, että oppilaan opintokokonaisuudessa huomioidaan oppilaan omat toiveet ja osaamisvahvuudet. Henry ja Tino ovat kunnostautuneet työkoneiden ja muun kaluston suhteen, ja siksi pojat saavat ajaa niillä, ja siinä samalla hiotaan niitä tietoja ja taitoja mitä siinä tarvitaan. Hyvät työllisyysnäkymät Tino, Mikael ja Henry opiskelevat Matti Hallikaisen johdolla logistiikka-alaa Vantaan ammattiopisto Variassa. Matti Hallikainen kertoo, että logistiikka-alalla on tällä hetkellä hyvä työllisyystilanne, sillä kaikki alalle valmistuneet jotka haluavat töihin, saavat töitä. Matti kertoo, että hänellä on sellainen tapa oppilaiden kanssa, että oppilaille, jotka ovat hoitaneet opintonsa hyvin, opettaja antaa mahdollisuuden tehdä opiskeluiden aikana töitä. Opettaja kertoo, että se on hänen tapansa palkita oppilaita ensimmäisen vuoden hyvästä opiskelusta. Tämä oli pojista mieluista ja he olivat hoitaneet opintonsa hyvin ja saaneet työtehtäviä opintojensa lisäksi. Mikael, Henry ja Tino lähettävät terveisiä toisille romaninuorille: Kannattaa käydä niin peruskoulu kuin ammattikoulu loppuun, saa ammatin ja on jotain tekemistä! Perhe tukee kympillä! Mukana haastattelussa oli Marita Korp, joka työskentelee Opetushallituksen romaniväestön koulutusryhmässä. Hän kertoo olevansa todella ylpeä pojista. Marita on seurannut poikansa Henryn ja veljenpoikansa Tinon opintoja jo alakoulusta lähtien. Marita puhuu kokemuksesta, kun sanoo, että opettajien tuki romanioppilaille on tärkeä. Marita on kokenut yhteistyön hyväksi Henryn opettajan kanssa. Hänen oma viestinsä opettajalle on ollut se, että hänkin on kiinnostunut lapsensa koulunkäynnistä, ja että perhe tukee Henryn opintoja kympillä. Marita haluaa kertoa, mikä merkitys opettajalla voi parhaimmillaan olla, sillä heidän perheensä on sen kokenut. Marita sanoo, että Henryn yhdeksännen luokan opettajalla ja opinto-ohjaajalla oli suuri merkitys Henryn jatko-opintojen suhteen. Ei riitä pelkästään, että vanhemmat ovat itse lapsiensa tukena. Erityisesti romanilapset tarvitsevat opettajalta kiinnostusta ja välittämistä romanilasten koulunkäynnistä. Maritan mielestä varsinkin opinto-ohjaajalla on suuri merkitys jatkoon hakemisessa. Marita koki, että opinto-ohjaaja oli koko ajan kannustamassa ja tukemassa poikia peruskoulun viimeisillä luokilla. Se oli todella hyvä asia. Romanilapset tarvitsevat henkilökohtaista ohjausta ja kannustusta. Kehotankin vanhempia enemmän tekemään yhteistyötä opettajien ja opinto-ohjaajien kanssa. Sillä on suuri merkitys lastemme koulunkäynnin suhteen niin peruskoulussa kuin jatko-opinnoissakin myös sillä, että kotona keskustellaan opiskelun merkityksestä ja ollaan oikeasti kiinnostuneita koulunkäynnistä! sanoo Marita. Logistiikan perustutkinto Tuula Nyman Tutkinnon suorittaneet toimivat henkilö- tai tavaraliikenteessä kuorma-auton, linja-auton tai yhdistelmäajoneuvon kuljettajina tai varastonhoitajina kaupan, teollisuuden, liikenteen tai julkisen sektorin palveluksessa tai ilmailuliikenteen yrityksissä lentoaseman, lentokentän ja maapalvelujen perustehtävissä. Tutkinnon laajuus on 120 opintoviikkoa ja sen suorittaminen vie yleensä 3 vuotta. Ammatillisia opintoja on yhteensä 90 opintoviikkoa ja lisäksi opiskellaan 20 opintoviikkoa ammattitaitoa täydentäviä opintoja ja 10 opintoviikkoa vapaasti valittavia opintoja. Tutkintoon kuuluu myös vähintään 20 opintoviikon työssäoppimisjakso sekä osaamisen todistavat ammattinäytöt.

8 14 ROMANO BOODOS 1/2014 ROMANO BOODOS 1/ Romano Mission toimintamuodot Romano Mission toiminta-ajatuksena on toimia valtakunnallisena lastensuojelun, sosiaalialan, hengellisen työn sekä koulutusalan palvelujärjestönä romaniväestön keskuudessa. Romano Missio toimii yhteistyössä ev.lut. kirkkojen, kuntien, valtion ja eri järjestöjen kanssa. Lastensuojelutyö Ylläpitää 14-paikkaista lastenkotia Hämeenkoskella ja 7-paikkaista pienryhmäkotia Martinkylässä. Sosiaali- ja diakoniatyö Yleistä ohjausta ja neuvontaa asunto-, työllisyys-, koulutus- sekä muissa sosiaalialan kysymyksissä. Lausunnot viranomaisille sekä luennot. Hengellinen toiminta: mm. romaneille suunnatut jumalanpalvelukset myös romanikieliset. Projektit Toimintasuunnitelmia eri sektoreilla. Naisten vuoro ( ): naisromanivankien kuntoutusja kehittämisprojekti. Julkaisutoiminta Julkaisee neljä kertaa vuodessa valtakunnallisen Romano Boodos -lehden. Stipendirahasto Myöntää pienehköjä stipendejä kannustukseksi koulutusta hankkiville romaninuorille. ÄÄNESTÄ JA VAIKUTA EUROVAALEISSA! Kevään 2014 eurovaaleissa päätetään Euroopan suuntaa seuraavaksi viideksi vuodeksi ja tehdään ratkaisevia askelia tulevaisuuden eteen. Eurovaalit käydään toukokuussa Suomessa varsinainen vaalipäivä on sunnuntaina Suomesta parlamenttiin valitaan kolmetoista jäsentä. Ennakkoäänestys kotimaassa keskiviikosta tiistaihin Ennakkoäänestys ulkomailla keskiviikosta lauantaihin Eurovaaleissa koko Suomi on samaa vaalipiiriä. Ehdokkaat ovat ehdokkaina koko maassa ja äänestäjä voi äänestää ketä tahansa ehdokasta.. KEVÄTKOKOUSKUTSU Romano Missio ry:n sääntömääräiseen kevätkokoukseen tiistai klo Romano Mission toimisto, Vilppulantie 2 C 4, Helsinki Jäsenet tervetuloa! Saste aaven! Romano Mission lastensuojeluyksiköt Romano Missio ylläpitää kahta lastensuojeluyksikköä: 14-paikkainen Päiväkummun lastenkoti Hämeenkoskella ja 7-paikkainen Kotimäen pienryhmäkoti Sipoossa. Yksiköt toimivat kotina huostaan otetuille ja avohuollon tukitoimena sijoitetuille 0 21-vuotiaille lapsille. Molemmissa yksikössä on erikoistuttu romanilasten kasvattamiseen ja perheiden tukemiseen. Sijoituspaikat soveltuvat erinomaisesti myös monikulttuuristen ja valtaväestön lasten kodeiksi. Molemmat yksiköt tarjoavat avohuollon tukitoimena viikonloppuhoitoa lapsille sekä lyhytaikaista tukiasumista perheille ja jälkihuoltoa itsenäistyville nuorille. Lasten- ja pienryhmäkotien hoito- ja kasvatustavoitteet noudattavat lastensuojelussa säädettyjä lakeja ja asetuksia. Lisäksi Romano Mission lastensuojelutyön tavoitteena on antaa lapselle ja nuorelle sellainen arvomaailma ja kasvun tuki, jonka avulla he voivat selviytyä romanina suomalaisessa yhteiskunnassa. Lasten kasvua tuetaan yksilöllisesti ja jokaiselle lapselle tehdään henkilökohtainen hoito- ja kasvatussuunnitelma. Jokaiselle lapselle pyritään luomaan mahdollisimman tasapainoinen arki ja elämänrytmi sekä turvalliset rajat. Perhe- ja sukulaissuhteiden ylläpitäminen ja hoitaminen ovat tärkeä osa lapsen hoitoa ja kasvatusta. Molemmat yksiköt tekevät tiivistä yhteistyötä koulujen kanssa, jotta lapsen yksilölliset erityistarpeet osattaisiin ottaa huomioon. Jokaiselle lapselle pyritään löytämään mielekäs ja kiinnostava harrastus. Tämän lisäksi lasten kanssa osallistutaan erilaisiin seurakunnan järjestämiin tapahtumiin, leireihin ja kerhotoimintaan sekä romanitapahtumiin ja seminaareihin. Romanilapsilla on mahdollisuus romanikielen ja -kulttuurin opetukseen molemmissa yksiköissä. Kotimäen pienryhmäkodissa käy viikoittain musiikkiterapeutti. Henkilökunnassa toimii romani- ja pääväestöön kuuluvia, työhönsä sitoutuneita ohjaajia, joilla on myös vuosien kokemus perheiden kanssa työskentelys- Toiminnanjohtajan palsta tä. Yksiköissä on erityistä asiantuntemusta muun muassa romanikulttuurista, psykiatriasta, perhe-, päihde- ja mielenterveystyöstä, liikunta- ja musiikkikasvatuksesta. Henkilöstön työhyvinvointia tuetaan esimerkiksi tyky-päivillä, säännöllisillä työpaikkapalavereilla, työnohjauksella, kehityskeskusteluilla ja liikuntaeduilla. Romano Missio tukee henkilökunnan kouluttautumista, huomioiden yksilöllisiä kehittämis-/kouluttautumistarpeita. Lyhyempien koulutusten lisäksi suurin osa ohjaajista on suorittanut lasten- ja nuorten erityisammattitutkinnon sekä vuoden kestäneen omaohjaajakoulutuksen. Paikkatilanteistamme ja palveluistamme voit kysyä Päiväkummun lastenkodista Hanna Pekonen, johtaja p paivakumpu@phnet.fi Kotimäen Pienryhmäkodista Susan Ihanainen, vs. johtaja p kotimaki@romanomisso.fi Romano Mission keskustoimistolta Tuula Åkerlund, toiminnanjohtaja p tuula.akerlund@romanomissio.fi Vastaanottaja maksaa postimaksun Palvelukortti ROMANO MISSIO Tunnus VASTAUSLÄHETYS Kyllä, tilaan Romano Boodos -lehden (4 numeroa/vuosi, vuosikerta 15 euroa) Kestotilaus (laskutus vuoden välein) Olen uusi tilaaja Liityn Romano Mission jäseneksi (jäsenmaksu 20 euroa/vuosi, sisältää jäsenetuna Romano Boodos -vuosikerran) Lehden saaja Lähiosoite postitoimipaikka Lehden maksaja, ellei sama kuin edellinen Nimi Lähosoite Postitoimipaikka Päiväys / 20 Paikkakunta Allekirjoitus Tilaukset myös puh. (09) klo 9-15) Mustarastaan laulut Silja J.A. Talvi on toimittaja ja kirjailija (Kuusankoski) jolla on myös romani taustaa. Hän etsii kaikenlaisia ja kaiken ikäisiä Kaale naisia Pohjois- ja Etelä-Kymenlaaksossa hänen kirjaa varten, Mustarastaan laulut: Kertomuksia romaninaisten elämästä ja kamppailusta Kymenlaaksossa. Romanilaulut ja perheen elämäntarinat ovat kirjan keskipiste. Ota rohkeasti yhteyttä! Siljan puhelin numero on tai sisunainen@neomailbox.net. Romano Missiolla myynnissä l Tie omana, keppi turvana s. mustalaisista muistettua: Eero A. Hautala, Pietarsaaren kaup. julkaisu, 20 euroa l Suruadresseja kukkaaiheisia, 10 euroa l Onnittelu- ja suruadresseja kukka-aiheisia, 10 euroa l Tartu käteeni: Väinö Lindberg, cd 16,50 euroa l Romani ja päihdehuollon palvelut Opas päihdehuollon ammattilaisille 5 euroa Kaikista myyntiartikkeleistamme perimme lähetettäessä lisäksi postikulut Ihanaa, kevättä ilmassa, valoa ja lämpimämpää päivä päivältä. Romano Missiossa kevät tuo tullessaan uudet haasteet. Järjestössä valmistelemme strategiaa vuoteen 2018 asti. Olemme pitäneet johdon palavereita, käyneet keskustelua hallituksen, työvaliokunnan ja henkilöstön kanssa yhteisistä tavoitteista visiosta miltä haluamme näyttää 5 vuoden päästä, mihin panostamme, miten vastaamme nykyajan tuomiin haasteisiin. Lastensuojelutyö tulee edelleenkin olemaan tärkein työmuotomme. Siihen olleellisena osana liittyy perhetyö. Haluamme entistä enemmän panostaa ennaltaehkäisevään perhetyöhön ja tehdä työtä meille sijoitettujen lasten perheiden voimaannuttamisen eteen. Näistä suunnitelmista kerromme tarkemmin seuraavassa lehdessä. Tämän vuoden ensimmäisen Romano Boodos-numeron teemaksi on valittu koulutus. Hanna Nyman on hieno ja rohkaiseva esimerkki eteenpäin pyrkivästä romaninaisesta. Hän valmistui muutama vuosi sitten kasvatustieteen maisteriksi ja pyrkii syksyllä jatkamaan opintojaan aloittamalla yliopistossa erilliset erityisopettajanopinnot tai oppilaanohjaajanopinnot. Hanna kertoo Itsensä kehittämisen tuoneen hänelle henkistä pääomaa, avanneen uuden ikkunan maailmaan. Kirjoituksessaan Hanna kannustaa vanhempia kiinnostumaan ja panostamaan lastensa koulunkäyntiin. Hollolasta kotoisin oleva Angelika Nikki- nen on tehnyt myös minuun vaikutuksen. Hän on ylioppilas ja hänellä on jo kirjastovirkailijan tutkinto. Parhaillaan hän suorittaa Lahden ammattikorkeakoulussa tradenomin (AMK) tutkintoa. Kirjastovirkailijan tutkinto ei riitä Angelikalle. Hän haluaa nostaa koulutuksensa kirjastonhoitajan tasolle. Kirjastonhoitajan työ ei ole mitä tahansa työtä. Kirjastonhoitajan koulutuksena on korkeakoulututkinto, johon sisältyy yliopistossa suoritettavat informaatiotutkimuksen opinnot. Tapasin Angelikan yllättäen muutama viikko sitten ABC-huoltoasemalla. Hymyilevä Angelika oli työssä kahvilan puolella. Opintojen ohella näytti sujuvan myös työnteko tarmokkaalta nuorelta romaninaiselta. Oli myös ilahduttavaa lukea Vantaan Variassa logistiikan tutkintoa suorittavista romaninuorista Tinosta ja Henrystä, entisistä oppilaistani. Toivottavasti tämän lehden monet hyvät koulutuksesta kertovat jutut ja opiskelevat romanit antavat rohkeutta ja halua monille muille romaneille lähteä opintojen polulle. Sitä kautta koko romaniväestölle koittaa parempi huomen. Tammikuun lopulla saimme mieheni Valfridin kanssa tilaisuuden vierailla Brysselissä europarlamentissa europarlamentaarikko Hannu Takkulan kutsumana. Samalla meille tarjoutui tilaisuus vierailla Miranda ja Urpo Vuolasrannan kotona ja tutustua Mirandan työhön Euroopan komissiossa. Hän tekee vaativaa ja tärkeää työtä romanien oikeuksia valvovan virkamiehistön kanssa. Osallistuimme parlamentissa pidettyyn Holokaust-muistojuhlaan. Kahdeksan vuotta sitten Hannu Takkula järjesti europarlamentin tiloissa ensimmäisen holokaust muistojuhlan. Siitä on muodostunut jokavuotinen perinne. Hannu Takkulaan olemme tutustuneet Patmos-lähetyssäätiön organisoimassa Operaatio Joulunlapsi kummitoiminnassa. Hän käynnisti Romaniassa koululaitoksen, jossa katulapset ja romanilapset saavat käydä koulua ja opiskella ammatin itselleen. Takkula on tutustunut erityisesti Itä-Euroopan romanitilanteeseen. Hän on vieraillut monissa maissa ja hän on huolissaan, miten kurjissa ja epäinhimillisissä olosuhteissa, vailla ihmisoikeuksia romanit joutuvat elämään noissa maissa. Takkula on puhunut monien maiden johdon kanssa romanien olosuhteiden parantamisesta. Hän on kristitty, joka ajaa rohkeasti romanien aseman parantamista europarlamentissa. Hannu Takkulaa kannattaa äänestää eurovaaleissa.

9 16 ROMANO BOODOS 1/2014 ROMANO BOODOS 1/ Eevan ja Simon ystävyys monien romanien kanssa jatkuu edelleen, kuvassa mukana Henry Hedman. KUTSU YLI KULTTUURIMUURIEN Eeva ja Simo Jukkalaa eivät ennakkoluulot ole painaneet. He ovat viihtyneet niin vaaleiden kuin tummien parissa sekä Suomessa että Espanjassa. Myös sukuun on saatu ulkomaalaistaustainen henkilö. Viime kesänä Simo, 70, sai pysähdyttävän uutisen: hänellä todettiin syöpä. Edelliset seitsemän talvea oli vietetty Espanjan Torreviejassa, mutta nyt muuttolinnut joutuivat perumaan suunnitelmansa ja talvehtimaan Suomessa. Simolla olisi edessään tiiviit hoitojaksot. Kyllä tuollainen uutinen mullistaa ajatusmaailman. Sitä on vaikea uskoa todeksi omalla kohdalla, Simo toteaa. Nyt kuuluu onneksi parempaa. Takana on rankka syksy ja kolmenkymmenenyhdeksän kerran sädehoidot Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Matkaa Riihimäeltä Tampereelle ja takaisin kertyi yhteensä lähes kilometriä. Kuin johdatuksesta yhteen Simo on lähtöisin Vaasasta ja Eeva, 70, Alajärveltä. He tapasivat ensimmäisen kerran tansseissa Soinissa molempien ollessa vasta kuudentoista vuoden ikäisiä. Nyt pariskunta on pitänyt yhtä yli 50 vuotta. Voiko tuollaisia olla edes olemassa, Simo muistaa ajatelleensa kohdattuaan Eevan. Hän oli aivan myyty Eevan naisellisen kauneuden edessä. Seuraavan kerran he tapasivat parin vuoden kuluttua Lehtimäen maatalousnäyttelyssä, kun Simo oli lomalla armeijasta. Nuoret alkoivat pitää tiivistä yhteyttä kirjeenvaihdon kautta. Vuonna 1965 he avioituivat ja muuttivat Helsinkiin, jonne Simo oli päässyt poliisiopistoon opiskelemaan. Pariskunta sai kaksi tytärtä, ja Eeva opiskeli apuhoitajaksi, joten vuodet olivat kiireisiä perheen ja työn parissa. Vuonna 1980 Eevan pyöräillessä töihin Helsingin keskuspuiston läpi, hän koki yllättäen voimakkaan kutsun Jumalan puoleen. Tulin niin sanotusti uskoon ja kerroin heti siitä työkavereillekin. Taisin ajaa innoissani liian pitkillä ja kirkkailla valoilla, kun he säikähtivät, Eeva nauraa. Simo tuli uskoon muutama vuosi myöhemmin. He kävivät eri kristillisissä seurakunnissa ja kokivat lopulta hengelliseksi kodikseen Myyrmäen helluntaiseurakunnan. Simo oli vanhimmistossa ja koki kutsun olla mukana romanityössä, johon sitten Roosa Åkerlund pyysikin heitä mukaan. Ihana romanityö Simo oli lehdestä lukenut myös, että evankelista Esko Bollström oli muuttanut Ruotsista Suo- meen. Hän toivoi, että voisi olla Bollströmin kanssa työyhteydessä. Toive toteutui monin eri tavoin. Eeva oli mukana rukouspalvelussa Variston romaninaistenpäivillä Vuokko Nymanin kanssa sekä veti Ella Bollströmin kanssa naistenpäivän. Hän oli myös evankelioimisryhmässä, joka koostui pääosin romaneista, mukana olivat mm. Pekka ja Riitta Roth, Mauri Hagert ja Alida Friman. Romanien kanssa työskentely oli ihanaa. Sain vierailla monissa romanikodeissa. Koin, että minut otettiin sydämellisesti vastaan, Eeva muistelee innostuneena. Jos joskus oli jotain ongelmaa, niin niistä selvittiin. Kerran eräs vanhempi romanimies käyttäytyi rauhattomasti hengellisen kokouksen aikana. Minua tämä harmitti, mutta hän halusikin tulla uskoon. Sain rukoilla hänen puolestaan. Jumala antoi meille aina rakkauden ja voiman, Simo kertoo. Ennen muuttoamme Tervakoskelle 1999 Valeriukset ja Rothit pitivät meille hienon lähtöjuhlan, Eeva kertoo. Tervakoskella avautui mahdollisuus yhteiskristilliseen työhön. Työ aloitettiin kotona, mutta myöhemmin saatiin omat toimitilat, jotka kokosivat runsaasti yhteen eri seurakuntiin kuuluvia henkilöitä, niin tummia kuin vaaleita. Vuokko Nyman ja Henry Hedman kävivät siellä usein julistamassa evankeliumia. Leif Lindeman, Niilo Mäenpää, Eija Merilä ja lauluyhtye Via kävivät myös valloittamassa kuulijat. Tuulet veivät Espanjaan Aina uuteen valmiina olevan pariskunnan elämään oli tulossa vuonna 2006 taas uusia tuulia: Eeva ja Simo kokivat erinäisten vaiheiden ja saamansa kutsun jälkeen, että olisi aika lähteä Espanjaan. Omakotitalo myytiin ja Riihimäeltä ostettiin rivitalo-osake. He olivat mukana Torreviejan suomalaisen turistikirkon toiminnassa, Simo vanhimmistossa ja Eeva evankelistana. Työtä tehtiin myös Afrikan puolelta tulleiden muslimien parissa. Eeva sai jakaa Raamattuja ja muuta hengellistä kirjallisuutta naisille, Simo miehille. Seitsemän talvea kului Espanjassa ennen Simon sairastumista. Syöpä on vakava sairaus. Syksy oli rankka, mutta koko ajan koin yliluonnollista rauhaa. Olen parantunut ja annan siitä kunnian yksin Jumalalle. Uskon, että Hän on vaikuttanut kaiken yläpuolella, rukoukset on kuultu. Kiitos myös lääkäreille ja hoitajille, jotka tekivät työnsä hyvin. Onneksi syöpä ei ehtinyt lähettää etäpesäkkeitä, Simo sanoo kiitollisena. Sydän auki tummille ja vaaleille Jukkalat kokevat rikkautena, kun ovat saaneet kohdata ihmisiä erilaisista kulttuuritaustoista. Tyttärenpoika on aviossa uskovan libyalaistaustaisen naisen kanssa ja ystävyys monien romanien kanssa jatkuu. Tuntui hyvältä, kun Henry Nyman sanoi muutama vuosi sitten, että romanikansa puhuu meistä edelleen hyvää Myyrmäessä, Simo toteaa. Eeva myötäilee vieressä. Puolisoiden keskinäinen kunnioitus ja kiintymys ovat helposti tunnistettavissa. Mikä sitten on vuosikymmeniä aviossa olleen parin onnen salaisuus? Vastauksia tulee pienen harkinnan jälkeen: Mottomme on ollut, ettemme anna vihan laskea auringon ylitse eli pyrimme käsittelemään erimielisyydet saman päivän aikana. Jos olemme puoli tuntiakin huonoissa väleissä, se tuntuu maailmanlopulta. Emme mökötä, vaan pyrimme aina puhumaan asiat auki, Simo kertoo. Ja sekä anteeksipyytäminen että -antaminen ovat asioita, joiden tulee olla jatkuvassa käytössä. Myös sen tiedostaminen, että toista ei voi muuttaa, vaan hänet tulee hyväksyä sellaisenaan. Tosin kyllä sitä muutosta sitten vuosien varrella molemmissa on tapahtunut, Eeva sanoo hymyillen. Eevan ja Simon kodin ja sydänten ovet ovat olleet auki tummille ja vaaleille, elämässään onnistuneille ja epäonnistuneille. Kodin rakkaudellinen ilmapiiri on helppo aistia. Sanna Hedman