HYVINVOINTIA HARRASTAMALLA

Transkriptio

1 Hyvinvointipalvelut Julkaisuja 2/2008 HYVINVOINTIA HARRASTAMALLA Tampereen kaupungin Harrastava iltapäivä -hankkeen väliarviointi Elokuva- ja animaatiokerho Bändikerho Välipala Läksykerho Tyttöjen tanssikerho Sirkuskerho Näppärät näpit Palloilukerho Poikien liikuntakerho Salibandykerho Liisä Häikiö Paula Vänninmaja Evaluaatioseminaarin 2007 työryhmä Tampereen kaupunki Hyvinvointipalvelujen kehittämisyksikkö

2 TAMPEREEN KAUPUNKI KUVAILULEHTI Hyvinvointipalvelut Kehittämisyksikkö Tre: 902/ /2008 Puutarhakatu 2 A PL TAMPERE Keskus (03) Tekijä/työryhmä Liisa Häikiö, Paula Vänninmaja, sosiaalipolitiikan evaluaatioseminaarin opiskelijat 0 Julkaisun nimi HYVINVOINTIA HARRASTAMALLA Tampereen kaupungin Harrastava iltapäivä hankkeen väliarviointi Julkaisija (tuotantoalue tai tuotantoyksikkö) Hyvinvointipalvelujen kehittämisyksikkö Sarjan nimi ja numero Hyvinvointipalvelujen julkaisuja 2/2008 ISSN-numero ISBN-numero Tiivistelmä Vuonna 2007 käynnistyneen Harrastava iltapäivä hankkeen tavoitteena on järjestää vapaaehtoista harrastustoimintaa luokkalaisille koulupäivän jälkeen. Harrastustoiminnan järjestämiseksi Tampereen kaupunki tekee yhteistyötä järjestöjen, seurojen ja seurakuntien kanssa. Hankkeen tavoitteena on lasten hyvinvoinnin lisääminen tukemalla heidän kasvuaan ja kehitystään, puuttumalla ongelmiin mahdollisimman varhain, ehkäisemällä syrjäytymistä sekä kehittämällä moniammatillisia yhteistyökäytänteitä. Tässä väliarviossa arvioidaan, kuinka hankkeen tavoitteet ja käytännöt ovat toteutuneet ensimmäisen toteutuskauden aikana. Hanketta arvioidaan lasten, vanhempien, koulujen henkilökunnan ja kerho-ohjaajien näkökulmasta. Heille on tehty nettikyselyt hankkeesta. Lisäksi raportissa kuvataan hankkeen suunnitteluvaihe ja keskeiset työkäytännöt. Tulokset ovat suuntaa antavia, koska hankeen toteutus on vasta alkuvaiheessa. Harrastava iltapäivä hanke on kyennyt luomaan jo lyhyessä ajassa toimivan käytännön koulujen harrastustoiminnan järjestämiseksi. Hanke on erityisesti parantanut lasten hyvinvointia ja kouluviihtyvyyttä. Arvioinnin tulosten perustella toimintaa tulee edelleen kehittää jo luotujen toimintatapojen pohjalta sekä vakiinnuttaa pilottikouluilla ja laajentaa uusille kouluille. Avainsanat Lasten hyvinvointi, syrjäytymisen ehkäiseminen, harrastustoiminta, koulu, kerhotoiminta Hinta Julkaisuaika Kokonaissivumäärä 12, alv 8 % sis.hintaan Tammikuu Julkaisun myynti ja jakelu: Tampereen kaupunki, Hyvinvointipalvelut/kehittämisyksikkö PL 487, TAMPERE Käyntiosoite: Puutarhakatu 2 A Puhelin (03) Painopaikka: Tampereen Yliopistopaino Oy Painatuskeskus

3 1 EVALUAATIOSEMINAARIN 2007 TYÖRYHMÄ Häikiö, Liisa Vänninmaja, Paula Siponen, Katri Armila, Juuso Arvaja, Maija Hakkarainen, Tyyne Neuvonen, Laura Nieminen, Annika Ovaskainen, Susanna Paavola, Sanna Pääkkönen, Taru Seppänen, Katri Siekkinen, Essi Sihvonen, Eeva Simonen, Riina Säkkinen, Susa Viitala, Riikka Ylinen, Minna

4 2 1 JOHDANTO LASTEN HYVINVOINTI: PAHOINVOINNIN PUUTETTA JA HARRASTAMISTA...4 HYVINVOINTI JAKAUTUU ERIARVOISESTI...4 KOULUN HARRASTUSTOIMINTA EHKÄISEE LASTEN SYRJÄYTYMISTÄ HARRASTAVA ILTAPÄIVÄ HANKKEEN TAVOITTEET JA TOTEUTUS...7 TAVOITTEET JA SUUNNITTELU...8 KERHOIHIN OSALLISTUMINEN...10 MONITUOTTAJA MALLI ARVIOINNIN TOTEUTUS...15 NETTIKYSELY JA SEN ANALYYSI...15 VASTAAJAT HARRASTUSTOIMINNAN MERKITYS LAPSEN HYVINVOINNILLE...19 TURVALLISESTI PAIKALLISYHTEISÖSSÄ; POISSA PAHAN TEOSTA...19 OPPIMINEN, TOIMINTA JA KAVERIT...21 KOULUVIIHTYVYYS SYRJÄYTYMISEN EHKÄISY...24 OSALLISTUISIKO, VAI EI SITTENKÄÄN?...24 MAKSULLISUUS/ MAKSUTTOMUUS YHTEISTYÖ...28 KOULUKESKEISYYS JA ULKOPUOLISUUS...28 YHTEISTYÖ PERHEIDEN KANSSA ON TIEDOTTAMISTA...29 PALVELUNA MAKSULLINEN VÄLIPALA JOHTOPÄÄTÖKSET JA KEHITTÄMISEHDOTUKSET...33 KIRJALLISUUS...35

5 3 1 JOHDANTO Tampereen kaupunki on käynnistänyt Harrastava iltapäivä hankkeen (HIP -hanke) vuoden 2007 aikana. Hankkeen tavoitteena on järjestää vapaaehtoista harrastustoimintaa luokkalaisille koulupäivän jälkeen. Harrastustoiminnan järjestämiseksi kaupunki tekee yhteistyötä järjestöjen, seurojen ja seurakuntien kanssa. HIP -hankkeen tavoitteena on lasten hyvinvoinnin lisääminen tukemalla heidän tervettä kasvuaan ja kehitystään, puuttumalla ongelmiin mahdollisimman varhain, ehkäisemällä syrjäytymistä sekä kehittämällä moniammatillisia yhteistyökäytänteitä. Tämän väliarvion tehtävänä on arvioida, kuinka HIP -hankkeen tavoitteet ja käytännöt ovat toteutuneet. Hanketta arvioidaan lasten, vanhempien, koulujen henkilökunnan ja kerhoohjaajien näkökulmasta. Heille on tehty nettikyselyt hankkeesta. Lisäksi raportissa kuvataan hankkeen suunnittelu ja keskeiset työkäytännöt. Kerhotoimintaa on toteutettu vasta muutaman kuukauden, joten tulokset ovat suuntaa antavia. Ne tarjoavat vertailukohdan tuleville tutkimuksille ja arvioinneille. Tuloksista käy ilmi, että kaikki tahot suhtautuvat kouluilla järjestettävään harrastustoimintaan pääsääntöisesti myönteisesti. Vastaajien mielestä kerhotoiminta vaikuttaa lasten hyvinvointiin ja lisää lasten välistä tasa-arvoa. Aikuiset eivät näe hankeen juurikaan vaikuttaneen lasten kouluviihtyvyyteen. Sen sijaan kerhoihin osallistuneet lapset kokevat oman kouluviihtyvyyden parantuneen kerhoihin osallistumisen ansiosta. Erityisesti näin arvioivat isojen koulujen oppilaat. Syrjäytymisen ehkäisemisen näkökulmasta kiinnostavaa on, että kerhoihin eivät osallistu ne, joilla on jo ennalta paljon harrastuksia tai ne, jotka eivät jaksa tai viitsi osallistua harrastuksiin. Tämä jälkimmäinen ryhmä tarvitsee erityistä tukea osallistuakseen harrastustoimintaan. Yhtenä keinona näyttäisi olevan se, että he osallistuisivat kaverin kanssa samaan kerhoon. Yhteistyökäytänteiden kehittäminen on selvityksen mukaan vielä kesken. Kehittämistä on erityisesti yhteisten toimintatapojen luomisessa ja tiedottamiskäytännöissä. HIP hanke on kyennyt luomaan jo lyhyessä ajassa toimivan käytännön koulujen harrastustoiminnaksi. Väliarvioinnin suositus on, että toimintaa tulee edelleen kehittää sekä vakiinnuttaa pilottikouluilla ja laajentaa uusille kouluille.

6 4 2 LASTEN HYVINVOINTI: PAHOINVOINNIN PUUTETTA JA HARRASTAMISTA Hyvinvointi on laaja käsite kattaen yhtäältä yksilölliset hyvinvointikokemukset ja toisaalta sosiaalisen ja fyysisen ympäristöön liittyvät, hyvinvointia tuottavat ja vähentävät piirteet. Siihen liittyvät siten samanaikaisesti omakohtaiset näkemykset ja tuntemukset (subjektiiviset kriteerit) sekä ulkokohtaisesti mitattavat ja arvioitavat ulottuvuudet (objektiiviset kriteerit). Lasten hyvinvoinnin tutkimiseen liittyy erityisiä käsitteellisiä ongelmia. Lasten ei ajatella voivan vaikuttaa omaan hyvinvointiin samalla tavoin kuin aikuisten, vaan lasten hyvinvoinnin luomisessa esimerkiksi vanhempien asema nähdään erittäin keskeisenä. Lapsista ja heidän hyvinvoinnistaan saatavaan tietoon vaikuttaa kuitenkin kenen näkökulmasta lasten hyvinvointia tarkastellaan. Lasten hyvinvoinnin tarkastelun lähtökohtana on usein YK:n Lapsen oikeuksien yleissopimuksen kolmea pääkohtaa (Niemelä 2007, 4). Nämä ovat (1) lasten ja nuorten osuuden turvaaminen yhteiskunnan voimavaroista, (2) lasten oikeus suojeluun ja huolenpitoon sekä (3) lasten oikeus osallistua ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti itseään ja yhteiskuntaa koskevaan päätöksentekoon. Johanna Kiilin (1998) mukaan lasten hyvinvoinnin objektiivisia kriteereitä ovat havainnoitavissa olevat seikat kuten yksinolo, lähiverkostot, turvallisuus, terveys ja riskit. Subjektiivisia kriteereitä ovat puolestaan lapsen kokemukseen liittyvät seikat kuten tunne välittämisestä, yksinäisyys, uhat ja pelot, arvostuksen puute, koettu terveys sekä yhteisyyden ja kuulumisen tunne. Hyvinvointi jakautuu eriarvoisesti Keskustelu lapsista ja lapsuudesta jakautuu kahteen erilaiseen näkökulmaan (Kiili 2006, 25). Lapset ovat joko vaarassa oleva ryhmä tai he ovat itse jollain tavalla vaarallisia, eivätkä sovi normaalilapsuuden piiriin. Julkisesti huolta herättävät lapsiperheiden köyhyys, lasten mielenterveysongelmat ja lastensuojeluasiakkaiden määrän kasvu (Korpinen 2008), mutta myös yhä enemmän lasten yksinäiset iltapäivät ja turha, kenties jopa haitallinen joutenolo (Strandell & Forsberg 2005). Myös tutkimuksessa lasten hyvinvoinnin tarkastelu kohdentuu usein hyvinvoinnin mahdolliseen puutteeseen tai hyvinvointia heikentäviin tekijöihin: poikkeamiin, kehityshäiriöihin, riskiin ja uhkiin (Ellonen 2008; Strandell 1995). Lasten oma näkökulma hyvinvointiin on erilainen kuin heille läheistenkin aikuisten näkökulma (Strandell 1995). Lasten näkökulmasta esimerkiksi joutenolo voi merkitä omaa aikaa ja rauhoittumista (Strandell & Forsberg 2005). Marjatta Bardy ja kumppanit (2001) esittävät, että 1990-luvun lama heijastuu lasten hyvinvointiin edelleen 2000-luvun alussa. Sen seuraukset näkyvät laajasti lapsiperheiden arjessa. Lapsiperheiden toimeentulo on heikentynyt muihin kotitalouksiin verrattuna ja köyhyysrajan alapuolella elävien lapsiperheiden määrä on lisääntynyt. Lisäksi lapsiperheiden käyttämien palveluiden, kuten lasten päivähoidon ja koulun, toimintamahdollisuudet ovat heikentyneet. Ryhmäkoot ovat kasvaneet. Samanaikaisesti on lisääntynyt sellaisten lasten määrä, jotka tarvitsevat erityistukea päivähoidossa ja koulussa. Lapset tarvitsema yksilöllinen tuki jää usein toteutumatta, sillä päivähoidon ja koulujen henkilökunnalla ei ole aikaa yksittäisen lapsen huomioimiseen. Tämä kehitys ei koske kaikkia lapsia samalla tavoin, sillä lasten hyvinvointi näyttää eriarvoistuvan. Eriarvoisuus näkyy konkreettisesti siinä, että lapsiperheiden välille on muodostunut yhä suuremmat toimeentulon ja hyvinvoinnin erot. Yksihuoltajien määrän lisääntyminen, pitkäaikaistyöttömyys ja perheen suuri lapsimäärä ovat keskeisiä eriarvoisuutta lisääviä tekijöitä (Raunio 2006, 115). Kun osa lapsista elää yltäkylläisyyden maailmassa ja voi paremmin kuin koskaan, niin osaa lapsista uhkaa syrjäytyminen yhteiskunnasta jo varhaislapsuudessa. Lapsien välinen, lisääntynyt eriarvoisuus näyttää heijastuvan myös palveluihin, jotka

7 5 pyrkivät puuttumaan lasten hyvinvointiongelmiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Suomalaisen yhteiskunnan perinteisiin kuuluu pyrkimys universaaleihin, kaikille suunnattuihin palveluihin (Anttonen & Sipilä 2001). Lastensuojelussa varhaisen puuttumisen käytännöt ovat aiemmin noudattaneet tätä periaatetta. Johanna Korpisen ja Tarja Pösön (2004) mielestä varhaisen puuttumisen ideologiassa on kuitenkin tapahtunut muutos. Varhainen puuttuminen näyttäisi yhä useammin merkitsevän sitä, että palvelut kohdistuvat tiettyihin etukäteen määriteltyihin riskiryhmiin, eivätkä kaikille lapsiperheille (ks. myös Korpinen 2008). Koulun harrastustoiminta ehkäisee lasten syrjäytymistä Lasten syrjäytyminen on yhteydessä perheiden taloudelliseen ja sosiaaliseen asemaan. Syrjäytyminen tarkoittaa yhteiskunnan ja yksilön välisten siteiden heikentymistä, mikä seurauksena yksilö jää yhteiskunnan normaalien toiminnallisten areenoiden ulkopuolelle (Raunio 2006). Kysymys on ennen kaikkea siitä, että hyvinvoinnin ongelmien kasautuminen merkitsee syrjäytymistä useilta yksilön hyvinvoinnin kannalta tärkeiltä elämän alueilta. Lasten harrastamiseen ja harrastusmahdollisuuksien turvaamiseen on alettu suhtautua syrjäytymisen ehkäisemisen ja hyvinvoinnin vahvistamisen keinona. Harrastusten merkitys näkyy poliittisissa ohjelmissa, hallinnollisissa raporteissa ja tutkimuksissa. Harrastus kasvun tukena kansalaisvaltuuskunta on hyvä esimerkki harrastusten merkityksen korostumisesta. Sen osallistujat edustavat laajasti yhteiskunnassa lasten kanssa toimivia ja heistä vastuussa olevia tahoja. Mukana ovat viranomaisia edustava Opetushallitus, erilaiset järjestöt ja evankelis-luterilainen kirkko. Harrastus kasvun tukena -kansalaisvaltuuskunnan loppuraportissa (2007) harrastamisen ymmärretään vaikuttavan laaja-alaisesti lasten ja nuorten hyvinvointiin ja tukevan lasten psyykkistä, sosiaalista ja fyysistä kehitystä. Valtuuskunta pitää harrastuksia luovuuden, itsensä toteuttamisen, sosiaalisen taitojen, kouluviihtyvyyden ja yhteiskunnan hyvinvoinnin lisäämisen keinona. Valtuuskunnan loppuraportissa harrastukset ovat myös osa syrjäytymisen ehkäisemistä. Harrastukset estävät syrjäytymistä antamalla sisältöä elämään ja tarjoamalla mielekästä tekemistä. Harrastukset auttavat perheitä lasten kasvattamisessa ja tukevat lapsen kasvua. Harrastuksista syrjäytyminen merkitsee lapselle normaaliin lapsuuteen kuluvasta toiminnasta ulos jäämistä. Kysymys on samanaikaisesti taloudellisesta eli normaaleista kulutusmahdollisuuksista syrjäytymisestä; sosiaalisesta eli normaaleista vuorovaikutussuhteista syrjäytymisestä ja kulttuurisesta eli normaalista oppimisesta, syrjäytymisestä. Harrastusten puutteella voi olla suuri merkitys lapsen sosiaalisen kasvun ja erilaisten taitojen oppimisen kannalta. Harrastuksilla nähdään myös olevan myönteinen vaikutus lasten osallistumismahdollisuuksien vahvistamisessa, eli yhteiskunnallisesta osallisuudesta. Hyvinvoinnin ulottuvuutena osallisuus ja osallistuminen korostavat syrjäytymiselle vastakkaisia asioita: lasten aktiivista toimijuutta, vaikuttamismahdollisuuksia ja yhteiskunnan jäseneksi kehittymistä. Käytännössä lasten osallistuminen toteutuu yleensä lähiyhteisössä; perheessä, omalla asuinalueella ja koulussa. Lasten osallistumismahdollisuuksien kannalta tärkeitä suhteita ovat lasten keskinäiset suhteet, aikuisten ja lasten suhteet sekä koulun ja lasten suhteet (Kiili 2006). Julkiset instituutiot säätelevät monin tavoin sitä, miten kuntalaiset kokevat voivansa ja voivat vaikuttaa yhteisiin asioihin (Häikiö 2005; Häikiö 2007). Lasten kannalta koulu on keskeinen osallistumisen instituutio. Toiminnaltaan koulu on opettaja- ja aikuislähtöinen ja aikuiset ohjaavat lasten osallistumis-, vaikuttamis- ja jopa keskustelumahdollisuuksia. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisäämiseksi ja tasa-arvoisuuden lisäämiseksi on esitetty koulujen toimintatapojen uudistamista, aamu- ja iltapäiväkerhojen ja harrastustoiminnan lisäämistä kouluissa. Keskeinen vaikuttaja tässä keskustelussa on ollut professori Lea Pulkkinen. Hänen johdollaan on toteutettu Mukava hanke vuosina Hankkeen yhtenä tavoitteena on ollut oppilaiden koulupäivän uudelleen järjestäminen siten, että opiskelu,

8 6 harrastukset ja lepo lomittuisivat toisiinsa koulupäivien aikana. Keskeisenä tavoitteena on lasten yksinolon vähentäminen, sosiaalisen kehityksen tukeminen ja hyvien vapaaajanviettotapojen luominen. Toimintaa on kokeiltu erityppisissä kunnissa ja kouluissa. Hankkeessa kehitetty Eheytetty koulupäivä rakentuu kolmesta osasta: aamutoiminnasta, hengittävästä koulupäivästä ja iltapäivätoiminnasta. Hengittävät koulupäivä poikkeaa normaalista koulupäivän rakenteesta siten, että sen aikana on pitkä ruokatauko ja harrastushetkiä oppituntien lomassa. Aamujen ja iltapäivien ohjelma tarjoaa turvallista oleilua ja harrastuksia koulun tiloissa lapsille, jotka muutoin olisivat yksin kotona. Eheytetty koulupäivä -kokeilusta on tehty seurantatutkimus seitsemässä erilaisessa koulussa (Pulkkinen & Launonen 2005). Tutkimuksen mukaan kokeilu onnistui varsin hyvin tavoitteissaan. Toimintatapa vakiinnutti asemansa koulujen arjessa ja suuri osa lapsista osallistui kerhoihin, harrastustoimintaan sekä aamu- ja iltapäivätoimintaan. Osa oppilaiden harrastuksista siirtyi illasta osaksi koulupäivää. Hankkeen myötä oppilaiden kouluviihtyvyys ja - motivaatio paranivat sekä kiusaaminen ja koulusta poissaoleminen vähenivät. Erityistä tukea tarvitsevien lasten osalta tulokset olivat parempia alakoulussa kuin yläkoulussa. Yläkoululaisten oli vaikea motivoitua toimintaan.

9 7 3 HARRASTAVA ILTAPÄIVÄ HANKKEEN TAVOITTEET JA TOTEUTUS Tampereen kaupungissa koulupäivien uudistaminen ja harrastustoiminnan toteuttaminen kouluilla käynnistyi 2007 kaupunginvaltuutettu Riitta Ollilan tekemän valtuustoaloitteen myötä. Hankeen rahoittajina ovat Tampereen kaupunki ja Opetusministeriö. Myös osallistujat maksavat kerho- tai lukukausimaksuja joissain harrastuksissa. Aloituspäätöksen jälkeen hanke on edennyt vauhdilla. Hankkeen suunnittelu alkoi helmikuussa 2007 ja ensimmäiset luokkalaisille suunnatut kerhot aloittivat toimintansa kuudella pilottikoululla syyskuussa Mukana hankkeessa on neljä alakoulua (Härmälän, Peltolammin, Tesomajärven ja Terälahden koulut), yksi yhtenäiskoulu (Linnainmaa) ja yksi yläkoulu (Tesoman koulu). Linnainmaan yhtenäiskoulussa kerhoja on ollut tarjolla vain alakoululaisille, mutta keväällä 2008 kerhotoimintaa järjestetään myös yläkoulun oppilaille. Yksikään kouluista ei sijaitse kaupungin keskustassa vaan ne ovat erilaisilla asuinalueilla. Peltolammi ja Tesomajärvi ovat kerrostalovaltaisia lähiöitä. Härmälä, Linnainmaa ja Tesoma ovat puolestaan alueita, joilla on kerrostalo ja pientaloasusta. Terälahti poikkeaa kaikista muista maaseutumaisena ympäristönä. Näistä alueista Härmälässä on poikkeuksellisen paljon vuokra-asuntoja, muut ovat selkeästi omistusasuntovaltaisia. Tesomaa ja Linnainmaata lukuun ottamatta alueiden asukkaiden keskitulot ovat Tampereen keskimääräisiä tuloja alemmat. Linnanmaata ja Terälahtea lukuun ottamatta työttömyys on näiden koulujen ympäristössä Tampereen koko kaupungin keskiarvoa korkeampaa. HIP -hankkeen toimijatahot ja osallistujat käyvät ilmi kuviosta 1. Tampereen kaupungin Hyvinvointipalvelujen kehittämisyksikkö hallinnoi hanketta. Sen koordinoimana poikkihallinnollinen ohjausryhmä aloitti hankkeen suunnittelun ja valmistelun. Kaupungin edustajien ohella ohjausryhmässä on edustajia myös Tampereen evankelis-luterilaiselta. seurakunnalta, Hämeen Liikunta ja Urheilu puolestaan edustaa ryhmässä urheiluseuroja. Pilottikoulujen valinnan jälkeen ohjausryhmään ovat osallistuneet myös valittujen koulujen rehtorit. Alustavan suunnitteluvaiheen jälkeen toukokuussa hanke sai koordinaattorin, joka vastaa hankkeen käytännöistä ja toiminnasta, kerhotoiminnan ja koulutuksen järjestämisestä sekä yhteistyön kehittämisestä harrastuspalvelujen tuottajien (seurat ja yhdistykset) ja koulun henkilökunnan välillä. Kuvio 1. HIP-hankkeen toimijatahot ja osallistujat.

10 8 Tavoitteet ja suunnittelu Hankkeen työnimi oli alkuvaiheessa Eheytetty koulupäivä hanke (EHKÄ) ja valtakunnallisen Mukava hankkeesta saadut hyvät kokemukset muodostivat sen valmistelu- ja suunnitteluvaiheen taustan (ks. Mukava- hanke Pulkkinen & Launonen 2005). Eheytetty koulupäivä -käsite herätti kuitenkin paikallisesti keskustelua. Keskustelussa eheytetystä koulusta muodostui mielikuva pitkästä koulupäivästä ja lasten pakollisesta harrastuksiin osallistumisesta. Suunnittelun edetessä Eheytetty koulupäivä hankkeen nimi muuttuikin Harrastava iltapäivä hankkeeksi (HIP -hanke). Nimi kuvaa vapaaehtoisuuteen perustuvaa ja iltapäiviin ajoittuvaa harrastustoimintaa. Hankeen päätehtävänä on järjestää lapsille koulupäivien jälkeen kouluilla tai niiden läheisyydessä harrastustoimintaa, joka on vapaaehtoista ja kustannuksiltaan mahdollisimman edullista. Harrastustoiminnan järjestämiseen osallistuvat perusopetus, nuorisopalvelut, vanhempainyhdistykset, seurat, seurakunnat ja yhdistykset. HIP -hankkeen päätavoitteet ovat: 1) tukea lasten kasvua ja kehitystä 2) puuttua ongelmiin varhaisessa vaiheessa sekä ennaltaehkäistä syrjäytymistä 3) kehittää moniammatillisia yhteistyökäytänteitä eri sektoreilla työtään tekevien välille. Tarkoituksena on Mukava hankkeen tavoin vähentää lasten yksinoloa, tukea sosiaalista kasvua, parantaa lasten hyvinvointia sekä lisätä kouluviihtyvyyttä. Lasten mahdollisuus toimia ja osallistua lähiympäristössä, perheiden mahdollisuus viettää yhteistä aikaa iltaisin ja koulutilojen monipuolinen käyttö ovat niin ikään hankeen tavoitteita. HIP hankkeen pyrkimyksenä on lisätä kaikkien koulun oppilaiden hyvinvointia, mutta erityisesti toiminnan piiriin tavoitellaan niitä lapsia, joilla ei ole mitään pitkäkestoista harrastusta, ja joilla on puutteita sosiaalisissa taidoissa tai muu riski syrjäytyä koulussa ja laajemmin yhteiskunnassa. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole muodostaa harrasteryhmistä erityisryhmiä. Pyrkimyksenä on luoda moniammatillisia, kaikille lapsille suunnattuja yhteistyökäytänteitä, joilla myös syrjäytymisvaarassa olevat lapset saataisiin entistä paremmin integroitua kouluyhteisöön ja harrastustoimintaan. Ohjausryhmä käynnisti hankeen laajalla kyselyllä helmikuussa. Kyselyssä kartoitettiin koulujen vanhempainyhdistysten, rehtoreiden, yhdistysten ja seurojen näkemyksiä eheytetystä koulupäivästä. Tavoitteena oli selvittää, toivotaanko kouluihin iltapäivätoimintaa, ovatko koulut ja harrastusten tarjoajat halukkaita osallistumaan hankkeeseen sekä minkälaista harrastustoimintaa eri tahot toivoivat järjestettävän ja millaista harrastustoimintaa he itse olisivat valmiita järjestämään. Samalla selvitettiin myös käytettävissä olevat koulutilat ja koulujen lähiympäristössä olevat tilat. Kuntalaisilla oli mahdollisuus lausua mielipiteensä suunnittelusta hankkeesta internetissä Valma valmistelufoorumissa maaliskuussa ( Valma on keskustelupalsta, jossa on mahdollista esittää näkemyksensä tietyistä, keskustelulle avatuista päätösehdotuksista ennen päätöksentekoa. Käyty keskustelu osoitetaan asiasta päättävän lautakunnan jäsenten tiedoksi. Kuntalaiset esittivät 43 mielipidettä, joista 28 julkaistiin Valmassa. Suurin osa vastaajista piti tärkeänä iltapäivätoiminnan laajentamista ja iltapäiväkerhon tarjoamista ensimmäisen ja toisen luokan oppilaiden ohella erityisesti kolmannen luokan oppilaille. Keskustelu keskittyi yhden alueen kysymyksiin, sillä lähes puolet kannanotoista käsitteli sitä, että Teiskon alueella koululaisille tulisi järjestää aamu- ja iltapäivätoimintaa.

11 9 Suunnittelun edetessä pilottikoulujen rehtorit ja yhdysopettajat olivat yhteisissä suunnittelupalavereissa kiinnostuneita erityisesti vastuukysymyksiin, tilojen ja välineiden käyttöön, resursseihin sekä vaitiolovelvollisuuteen ja yksityisyyden suojaan liittyvistä seikoista. Osallistujille päädyttiin ottamaan tapaturmavakuutukset. Neuvottelut seurojen ja yhdistysten kanssa harrastustoiminnan järjestämisestä käynnistyivät toukokuussa. Tavoitteena oli, että syksyn kerhotarjonta olisi valmis kesäkuun loppuun mennessä. Aluksi tavoitteena oli, että kerhoja pitäisivät yksinomaan yrittäjät ja kolmannen sektoreiden toimijat. Seurat, yrittäjät ja yhdistykset tarjoutuivat järjestämään harrastuksia, mutta tarjoukset olivat ohjausryhmän mielestä kalliita. Ohjausryhmä päätyi selvittämään, voisivatko nuorisopalveluiden työntekijät ja koulujen opettajat ohjata myös kerhoja. Kokonaistaloudellisuuden ohella erityisesti opettajien osallistumista kerhojen ohjaamiseen pidettiin hyvänä vaihtoehtona sen vuoksi, että he ovat lapsille jo tuttuja, vastuukysymykset ovat selkeämpiä ja iltavalvonnan tarve vähäisempi. Koulujen rehtorit olivat keskeisessä asemassa kunkin koulun harrastustoimintaa suunniteltaessa. Kouluille laadittiin koulukohtaiset harrastustarjottimet, jossa huomioitiin lasten toiveet, tilat, välineet, koulukuljetukset ja lukujärjestykset. Muu alueella tarjottava harrastustoiminta kartoitettiin tässä vaiheessa, jottei hanke kilpailisi jo olemassa olevan harrastustoiminnan kanssa. Alueilla luotiin yhteistyösuhteita muihin toimijoihin kuten vanhempainyhdistyksiin. Suunnitteluvaiheen päättyessä hankkeesta tiedotettiin kaupungin internet sivuilla. Lisäksi julkaistiin mediatiedotteita kesäkuussa ja syyskuussa. Hanke herätti paikallisessa ja valtakunnallisessa mediassa kiinnostusta. HYVÄT KÄYTÄNNÖT Koulun oma kerhotoiminnan ja HIP hankkeen yhteistyö Erään HIP hankkeessa mukana olevan koulun vanhempainyhdistys on järjestänyt jo ennen hankkeen alkua tyttöjen tanssikerhon ja poikien liikuntakerhon. Vanhempainyhdistys on myös hankkinut koululle erilaisia liikuntavälineitä. He ovat myös koonneet alueen harrastustoiminnan harrastuslukujärjestykseen, joka löytyy vanhempainyhdistyksen kotisivuilta sekä koulun kotisivuilta löytyvän linkin kautta. Koulun rehtori on kannustanut vanhempainyhdistystä järjestämään kerhotoimintaa, koska alueella on ollut vain seurakunnan järjestämää toimintaa. Vanhempainyhdistys maksaa 60 prosenttia kerhotoiminnasta aiheutuvista kustannuksista, loput katetaan lääninhallituksen avustuksesta. Lisäksi vanhempainyhdistyksen edustaja on osallistunut kokouksiin, jossa on kartoitettu ja suunniteltu alueen harrastustoimintaa. Ryhmä on järjestänyt keväisin harrastustapahtuman, jossa eri seurat ja yhdistykset ovat voineet esitellä toimintaansa. Nyt vanhempainyhdistyksen järjestämä kerhotoiminta on läheisessä yhteistyössä HIP hankkeen kanssa. Kerhot esittäytyivät HIP- esittelytilaisuudessa ja ne ovat myös kerhoesitteessä. Oppilaiden ilmoittautuminen kerhoihin tapahtui myös HIP:n kautta ja saman käytännön mukaisesti kuin muihinkin kerhoihin. Yhdysopettaja ja rehtori valitsivat oppilaat kerhoihin. Yhdysopettaja tiedottaa muutoksista, vapaista paikoista, ryhmien muodostamisesta. Kerhojen ohjaajat puolestaan osallistuvat hankkeen kokouksiin ja koulutuksiin. Myös vanhempainyhdistyksen sihteeri on osallistunut aktiivisesti ohjaajien kokouksiin ja muihin tilaisuuksiin. Hän on tuonut vanhemman näkökulman suunnitteluun.

12 10 Kerhoihin osallistuminen Elokuussa kukin koulu järjesti oppilaille esittelytilaisuuden, jossa kerho-ohjaajat kertoivat kerhotoiminnasta ja oppilaat saivat kerhoesitteen kotiin vietäväksi. Esittelytilaisuuksien jälkeen oppilaat ilmoittautuivat haluamaansa kerhoon tai kerhoihin esitteessä olevalla lomakkeella tai sähköisellä elomakkeella. Kuudessa koulussa käynnistyi yhteensä noin 50 kerhoa, joista noin puolet on erilaisia liikuntakerhoja. Kerhoihin ilmoittautui yli 630 oppilasta. Tämän lisäksi kolmessa koulussa toimii koulunkäyntiavustajien valvomia läksy- ja oleilukerhoja. Kerhot kokoontuvat 1-2 tuntia viikossa. Suosituimpia kerhoja ovat olleet luokkailaisilla vesiralli-, capoeira-, salibandy-, bändi-, elokuva-, sarjakuva- ja animaatiokerhot sekä Näppärät näpit -askartelukerhot. Teatterikerho osoittautui suosituimmaksi yläkoululla. Lukuvuoden kerhotarjonta löytyy HIP-hankkeen kotisivuilta ( Kerhotoiminnasta kiinnostuneille oppilaille on ensisijaisesti tarjottu mahdollisuutta osallistua yhteen kerhoon. Niille oppilaille, jotka eivät mahtuneet haluamaansa kerhoon, saivat mahdollisuuden osallistua jonkin toisen kerhon toimintaan. Toiminnan aikana vapautuneita kerhopaikkoja on tarjottu myös niille, jotka jo osallistuvat johonkin kerhoon. Kuvioista 2 käyvät ilmi tarjottujen kerhojen määrä suhteessa oppilaisiin, kerhoihin osallistuneiden määrät ja heidän jakautumisensa eri koulujen ja luokka-asteiden välillä. Yleisesti ottaen HIP kerhotoiminta näyttää tavoittaneen oppilaat hyvin, mutta koulujen ja luokkaasteiden välillä on myös eroavaisuuksia. Terälahden koulun oppilaista suurin osa on osallistunut kerhoihin, kun vastaavasti Linnanmaalla vain neljäsosa oppilaista on mukana HIP hankkeen kerhoissa. Alakoululaiset ovat osallistuneet yläkoululaisia innokkaammin tarjottuun harrastustoimintaan. Kuvio 2. Tarjolla olevien kerhopaikkojen prosenttiosuus suhteutettuna pilottikoulujen luokkalaisten määrään (Terälahti 1.-6.lk) ja Tesoman yläkoululla luokkalaisten määrään. Pilottikoulujen HIP kerhotoiminnassa olevien lasten prosenttiosuudet luokka-asteittain, yhteensä ja luokkalaisista. Tarjolla olevien kerhopaikkojen määrällä ja toiminnan monipuolisuudella näyttää olevan yhteys osallistujien määrään. Linnainmaan vähäinen osallistujamäärä johtunee osittain siitä, että HIP -kerhotoimintaa on tarjolla vähemmän kuin muissa pilottikouluissa. Osallistumisen

13 11 vähäisyys voi johtua myös siitä, että Linnainmaalla vanhempainyhdistys, Linnanmaa Seura, nuorisopalvelut ja seurakunta ovat järjestäneet jo aiemmin harrastustoimintaa. Nämä harrastukset ja kerhot eivät näy HIP hankkeen kerhotoimintaa kuvaavissa luvuissa. Terälahden koulun oppilaiden osallistumisinnokkuutta selittänee se, että alueella on muutoin vähäiset harrastusmahdollisuudet ja pitkä matka esimerkiksi keskustan harrastuksiin. Muista kouluista poiketen Terälahdessa oppilaat voivat halutessaan osallistua useaan kerhoon. Ensimmäisen ja toisen luokan oppilaat ovat voineet osallistua, jos kerhoihin on jäänyt vapaita paikkoja. Kerholaisten osallistumisaktiivisuus on ollut erityisen hyvä Terälahdessa. Osallistujat ovat käyneet kerhoissa lähes joka kokoontumisessa. Yhtenä tavoitteena pilottihankkeessa on selvittää, mikä vaikutus palvelun maksuttomuudella tai maksullisuudella on kerhoihin osallistumiseen ja toimintaan sitoutumiseen. Osa kerhoista on maksuttomia, osasta osallistujat puolestaan joutuvat maksamaan osallistumismaksun. Linnainmaalla osallistumishalukkuutta on voinut vähentää se, että koulun kerhot ovat pääosin maksullista, joskaan kerhotoiminnan maksullisuus ei näytä olevan esteenä toimintaan osallistumiselle Terälahdessa. Näissä molemmissa kouluissa on toiminut ainoastaan yksi maksuton kerho, jotka ovat melontakurssi ja monitoimikerho. Muissa kouluissa kerhot ovat pääosin maksuttomia. Vain Härmälän koulussa on kaksi maksullista kerhoa, puhallinorkesteri ja salibandy. Kerhomaksut ovat olleet euroa lukukaudelta. Hankkeessa mukana olevassa yläkoulussa, Tesomalla jäi käynnistymättä kolme kerhoa: kaikenlaista kuvista -kerho, koripallo- ja vesirallitoiminta. Sen sijaan teatterikerhoja käynnistettiin runsaan kiinnostuksen vuoksi kaksi. Muut kerhot käynnistyivät kahdeksan ilmoittautuneen voimin. Myös alakouluissa joitain kerhoja jäi toteutumatta, koska ilmoittautuneita oli liian vähän. Linnanmaalla jäi toteutumatta Minileffa kerho ja Terälahdessa luontokerho. Vapaita kerhopaikkoja on Härmälän, Peltolammin ja Tesomajärven koulujen liikunta-, palloilu- ja salibandykerhoissa. Pojat ovat osallistuneet hiukan tyttöjä innokkaammin kerhotoimintaan, kaikista osallistujista 55 prosenttia on poikia. Erityisesti yläkoulussa poikien osuus on huomattavasti tyttöjen osuutta suurempi. Siellä osallistujista 62 prosenttia on poikia.

14 12 HYVÄT KÄYTÄNNÖT Koululaisten ohjaaminen HIP -kerhoihin Sini Salokanta, kuraattori Koulun alueella toimi YAD:n ennaltaehkäisevän alueellisentyön malli , jossa luokkalaisille tehtiin syksyisin harrastekyselyt. Hankkeen jälkeen avainryhmäläiset, joihin kuuluivat rehtori, koulukuraattori ja terveydenhoitaja, seurakunta, nuorisokeskus ja setlementtiliiton paikallinen yhdistys, jatkoivat tapaamisia. Avainryhmä järjesti syksyllä 2007 kaverikävelyn, jossa oppilaat kiersivät koulupäivän aikana kirjaston, nuorisokeskuksen, seurakunnan ja nuorisokeskuksen tilat ja harrastusmahdollisuudet. Avainryhmäläiset suunnittelivat koulun HIP -tarjotinta harrastekyselyn ja omien ideoidensa pohjalta. Tavoitteena oli monipuolinen kerhotarjonta, josta löytyisi kaikille oppilaille harrastus, osalle liikunnallisia ja osalle taiteellisia harrastuksia. Hieno idea oli seurakunnan Mummola-toiminta, koska osalla lapsista ei ole mahdollisuutta tavata isovanhempiaan. Kerhopaikkoja jaettaessa kuraattori kartoitti jokaisen luokan opettajalta ne lapset, joista syystä tai toisesta voisi olla huolta esimerkiksi harrastuksen tai kavereiden puuttumisen, perheen sosiaalisten ongelmien, vuorovaikutustaitojen tai oppimisvaikeuksien vuoksi. Lisäksi terveydenhoitaja ja koulukuraattori miettivät omasta näkökulmastaan keille lapsille harrastustoiminta olisi erityisen tarpeellista. Näille lapsille HIP -kerhoja ehdotettiin jo hyvissä ajoin. Osa vanhemmista hyväksyi lapsen osallistumisen kerhoihin, koska ne olivat maksuttomia. Osa vanhemmista puolestaan oli innoissaan maksuttomista kerhoista. Kuraattori, terveydenhoitaja ja yhdysopettaja kävivät yhdessä läpi HIP - kerhojen esittelytilaisuuden jälkeen palautetut laput. Kävi ilmi, että useat niistä lapsista, joille kerhoja oli erityisesti tarjottu, eivät olleet palauttaneet lappuja. Oppilailta asiaa kysyttäessä he saattoivat kertoa, että haluaisi kovasti kerhoon, mutta äiti ei ole ehtinyt täyttää lomaketta. He pääsivät kerhoihin, vaikka eivät palauttaneetkaan lappua. Osa lapsista innostui kerhoista vasta usean motivointikerran jälkeen. Osa lapsista ei innostunut kerhoista sittenkään. Pienelle osalle lapsista emme voineet suositella HIP kerhotoimintaa, vaikka he itse olisivat hyötyneet harrastuksista. HIP -kerhojen on tarkoitus tarjota myönteisiä kokemuksia lapsille, ja olisi ollut harmillista, jos muut olisivat menettäneet tämän mahdollisuuden yhden lapsen häiriökäyttäytymisen vuoksi. On ollut ihanaa kuunnella, kun lapset silmät loistaen kertovat, että vesirallissa on kivaa!

15 13 Monituottaja malli HIP hanke rakentuu monituottaja mallin perustalle. Kokeiluhankkeen tavoitteena on kehittää uusi toimintamuoto, johon osallistuvat hyvinvointipalvelujen eri tuottajat (julkinen, yksityinen ja kolmas sektori) sekä kaupungin sisällä eri tuotantoalueet. HIP hankkeessa toimijoina ovat tähän mennessä olleet kaupungilta koulut ja nuorisopalvelut, kolmannen sektorin järjestöt ja seurat sekä seurakunnat. Kaupunki tuottaa kerhoista 56 prosenttia ja muut tuottajat 44 prosenttia. Yrityksiä ei ole ollut toistaiseksi mukana toiminnassa, mutta keväällä 2008 yksi yritys tulee järjestämään neljä kerhoa. Monituottaja mallin tavoitteena on yhteistyö, jossa osapuolet jakavat omaa osaamistaan ja tukevat toistensa toimintaa lasten hyvinvoinnin vahvistamiseksi heidän lähiympäristössään. Hankekoordinaattori pyrkii luomaan toimijoiden kanssa, yhteisesti hyväksytyksi koettuja toimintatapoja ja ratkaisemaan mahdollisia ristiriitatilanteita mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Esimerkiksi urheiluseurat ovat olleet huolissaan siitä, että ilmaiset kerhot korvaavat jo olemassa olevaa, maksullista seuratoimintaa. Koulujen edustajat puolestaan ovat olleet huolissaan koulutilojen kunnossa pysymisestä. Pyrkimyksenä on löytää yhteistyön ja yhteisten keskustelujen avulla kaikkia osapuolia tyydyttävä, edullinen, toimiva ja lasten hyvinvointia vahvistava ratkaisu harrastustoiminnan järjestämiseksi. Käytännössä yhteistyö toteutuu erilaisissa hankepalvereissa. Esimerkiksi kerho-ohjaajat, hankekoordinaattori ja koulun edustajat (koulukuraattori, rehtori, yhdysopettaja ja kerhoja ohjaavat opettajat) kokoontuivat ennen kerhotoiminnan aloittamista kussakin pilottikoulussa. Kokoontumisessa ohjaajat keskustelivat hankkeen tavoitteista ja käytännön asioiden järjestämisestä. Ohjaajat tutustuivat tilaisuudessa koulun tilojen ohella koulun moniammatillisen työryhmän jäseniin kuten yhdysopettajaan, apulaisrehtoriin/erityisopettajaan, kuraattoriin ja terveydenhoitajaan. Koulujen moniammatillisten työryhmien jäsenet toimivat tarvittaessa kerho-ohjaajien tukena, jotta kerho-ohjaajat pystyisivät paremmin huomioimaan lapset, jotka tarvitsevat erityistä tukea. Moniammatillisen työryhmän edustajat esimerkiksi kouluttivat harrastustoiminnan ohjaajia yhteisiin kasvatustavoitteisiin sekä lasten ja huoltajien kohtaamiseen. Yksittäisten lasten asioista keskustellaan kerho-ohjaajien kanssa kuitenkin aina vain vanhempien luvalla. Taustaa yhteistyölle ja lasten erityistarpeiden huomioimiselle luo se, että monet pilottikouluista ovat olleet mukana YAD:n (Youth Against Drugs) ennalta ehkäisevässä työssä syrjäytymistä vastaan. Hankkeen myötä kouluihin on muodostunut toimivia ehkäisevän työn käytänteitä, kuten sosiaalisten taitojen kartoitukset ja harrastekyselyt. HIP -hankkeen käynnistyessä moniammatilliset työryhmät tukivat ja ohjasivat lapsia harrastekerhoihin yhteistyössä opettajien ja lasten huoltajien kanssa. Työryhmät muodostivat kullakin koululla kerhoihin ilmoittautuneista oppilaista kerhoryhmät YAD -hankkeessa tai HIP - hankkeessa tehtyjen kartoitusten avulla. Koulujen oppilashuoltoryhmälle tehdyn kyselyn perusteella harrastustoimintaan on saatu koulukohtaisesti 20 prosentista 90 prosenttiin näistä sosiaalisten taitojen ja harrastekartoitusten lapsista. Jokainen ohjaajaa toteuttaa omat kerhonsa kuitenkin itsenäisesti. Käytännön apua ovat antaneet tarvittaessa pääasiallisesti hankekoordinaattori ja pilottikouluille nimetyt yhdysopettajat. Yhdysopettajat toimivat koulun ja kerhojen välisenä linkkinä. Hän vastaa harrastustoiminnan markkinoinnista, ilmoittautumisesta ja ryhmien muodostamisesta sekä tiedottaa oppilaille esimerkiksi kerhojen peruuntumisista ja vapaista kerhopaikoista. HIP -hankkeen toteuttamisen kannalta on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi se, että koulujen opettajat ohjaavat osan kerhoista. Tämä on näkynyt koulujen henkilökunnan myönteisenä suhtautumisena ja sitoutumisena HIP -hankkeeseen. Kaupungin omista ohjaajista opettajia

16 14 on 12. Toisen merkittävän ryhmän muodostavat nuorisotyöntekijät, joita kaupungin tuottamien kerhojen ohjaajista on 10. Lisäksi kaupungin kerhoja ohjaa kolme tuntityöntekijää ja kaksi Sara Hildén akatemian työntekijää. Myös koulunkäyntiavustajat ovat osallistuneet kerhojen pitämiseen ja niiden toiminnan tukemiseen. Muiden toimijoiden ohjaamista kerhoista noin puolet on urheiluseurojen järjestämiä, sillä urheiluseurat vastaavat 11 kerhon toiminnasta. Erilaiset yhdistykset ovat puolestaan järjestäneet seitsemän kerhoa. Myös seurakunnat ovat osallistuneet kolmen kerhon järjestämiseen. Kerho-ohjaajat jakautuvat melko tasaisesti sukupuolen mukaan, 55 prosenttia heistä on naisia. Yhdysopettajat ja kerhoohjaajat saavat yhtä vapaaehtoista opettajaa lukuun ottamatta palkkion, lisäksi HIP hanke on tukenut joidenkin harrastusten lukukausimaksuja. Osana monituottaja mallia HIP hankkeessa on pyritty luomaan käytäntö, jossa lapset voivat ostaa välipalan koululta harrastuspäivinä. Välipalan tuottaa Tampereen Ateria, joka on tamperelaisen kouluruoan tuottava kunnallinen liikelaitos. Välipala on samanlainen kuin on aamu- ja iltapäivätoimintaan osallistuvilla oppilailla. Koulut ovat sopineet keittiöhenkilökunnan kanssa käytännön järjestelyistä ja välipalatarjoilun ajankohdasta. Tampereen Ateria hoitaa välipalalippujen myynnin ja välipalasta tiedottamisen lasten koteihin. Kerholaiset voivat ostaa lippuvihkoja, joissa on lippu kymmeneen välipalaan. Joissain kouluissa oppilaille on myyty myös yksittäisiä lippuja. Osassa kouluissa on sovittu, että liput säilytetään kouluissa ja koulunkäyntiavustaja merkitsee lapsen välipalaruokailun ruokalassa olevalle listalle. Koulunkäyntiavustajille on varattu työtunteja välipalan valvontaa varten. Päivittäin yhdessä koulussa välipalan syö vain kahdesta 17 lasta. Tässä on kuitenkin eroja koulujen välillä. Esimerkiksi Terälahdessa välipalan ostaa päivittäin jopa kolmasosa kerholaista.

17 15 4 ARVIOINNIN TOTEUTUS Tämä väliarviointi on toteutettu loppuvuodesta 2007 Tampereen kaupungin hyvinvointipalveluiden kehittämisyksikön ja Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön laitoksen välisenä yhteistyönä. Sosiaalipolitiikan evaluaatiokurssin opiskelijat ovat osallistuneet arvioinnin suunnitteluun, aineiston keräämiseen ja sen analysointiin sekä tulosten alustavaan raportointiin. Kyselylomakkeiden laatimisessa apuna oli myös sosiaalipolitiikan harjoittelija Katri Siponen. Arvioinnin aineisto kerättiin siten, että pilottikoulujen henkilökunta, oppilaat ja heidän vanhempansa sekä kerho-ohjaajat vastasivat sähköiseen, internetin kautta vastattavaan kyselyyn marraskuussa. Kyselyn teknisessä toteutuksessa käytettiin Zef Solutions nimistä ohjelmaa. Arvioinnin tehtävä on kaksiosainen. Tavoitteena on selvittää 1. Miten HIP hankkeelle asetetut tavoitteet ovat toteutuneet hankkeen aloituksessa? 2. Miten erilaiset käytännön järjestelyt ovat sujuneet hankkeen aloituksessa? Ensimmäisen tehtävän tarkoituksena on antaa tietoa siitä, että onko HIP hankkeella mahdollisuus vastata niihin tavoitteisiin, joita hankkeelle on asetettu. Koska hanke on vasta toteutuksen alkuvaiheessa, niin tulokset ovat suuntaa antavia, eivät niinkään lopullisia vastauksia HIP hankkeen tuloksellisuudesta tai vaikuttavuudesta. Tulosten perustella hanketta on mahdollisuus kehittää edelleen toivottujen tulosten saavuttamiseksi. Toisen arviointitehtävän tarkoituksena on antaa vastauksia konkreettisiin käytännön kysymyksiin ja siihen, mitkä seikat ovat olleet hankeen toteuttamisen kannalta ongelmallisia. Miten maksullisuus vaikuttaa kerhoihin osallistumiseen? Miten välipalan tarjoaminen on onnistunut? Miten tiedottaminen on sujunut? Liittyykö esimerkiksi koulutilojen käyttöön jotain ongelmia? Millaisia kerhoja vanhemmat ja lapset toivovat toteutettavaksi tulevaisuudessa? Kiinnostavaa HIP hankkeen tulevaisuuden kannalta on myös selvittää miten eri tahot suhtautuvat hankkeeseen ja kouluilla järjestettävään harrastustoimintaan. Tulosten raportointi jäsentyy hankeen keskeisten tavoitteiden mukaisesti. Käytännön kysymyksiä on tarkasteltu yhteydessä tavoitteiden toteutumiseen. Nettikysely ja sen analyysi Kyselylomakkeiden suunnittelu pohjautuu yhtäältä teoreettisiin käsityksiin lasten hyvinvoinnista ja syrjäytymisen ehkäisystä ja toisaalta hankkeen toteuttajien kannalta esiin nostettuihin käytännön tiedon tarpeisiin. Lomakkeet jakautuvat teemallisiin kokonaisuuksiin. Näitä ovat järjestyksessä taustakysymykset, mielipiteet kerho-/harrastustoiminnasta, kerhojen/harrastustoiminnan arviointi, koululla tarjottava välipala, kerho-ohjaaja, tiedotus, toiveet ja kehittäminen sekä yleispalaute kyselystä. Henkilökunnan ja kerho-ohjaajien kyselylomakkeessa oli näiden lisäksi teemana yhteistyö. Osa kyselylomakkeen kysymyksistä on suunnattu tietyille tahoille. Esimerkiksi henkilökunnan kyselylomakkeessa on kysymyksiä niille, jotka toimivat yhdysopettajina ja niille opettajille, jotka ohjaavat kerhoja. Oppilaille puolestaan erilaisia kysymyksiä on suunnattu sen mukaan osallistuuko vastaaja kerhoihin vai ei. Kysymyksiä on kerhoihin osallistuneille, keskeyttäneille ja niille, jotka eivät ole lainkaan osallistuneet kerhotoimintaan. Vanhempien kyselylomakkeessa on osittain erilaisia kysymyksiä niille, joiden lapsi osallistuu kerhoon ja niille, joiden lapsi ei osallistu kerhoon. Kaikkien vastaajaryhmien kyselylomakkeet alkoivat vaihtoehtokysymyksellä, onko HIP hanke sinulle tuttu.

18 16 Teemallisten kokonaisuuksien sisällä osa kysymyksistä on samoja kaikille vastaajaryhmille, osa vaihteli vastaajaryhmän mukaisesti. Esimerkiksi taustatiedoissa vanhempien, opettajien, oppilaiden ja kerho-ohjaajien osalta erilaiset tiedot ovat kiinnostavia HIP hankkeen arvioinnin näkökulmasta. Kun oppilaiden osalta on tarpeellista tietää, millä luokalla he ovat, niin muilta ei ole mielekästä kysyä samaa kysymystä. Kyselyssä on käytetty erilaisia kysymystyyppejä. Kysymykset ovat pääasiassa tyypiltään avokysymyksiä, monivalintakysymyksiä ja vaihtoehtokysymyksiä. Muutamassa kohdassa on käytetty myös ns. janakysymyksiä, joissa vastaajat merkitsivät janalle, kuinka tärkeänä he pitivät kyseistä asiaa. Haasteena kyselylomakkeiden suunnittelussa oli laatia kysymyksiä, jotka ovat eri-ikäisten oppilaiden ymmärrettävissä eivätkä liian lapsellisen tuntuisia aikuisten vastattavaksi. Ennen kyselyn toteuttamista kyselyn testasivat kolmasluokkalainen ja kuudesluokkalainen oppilas sekä kaksi vanhempaa. Saadun palautteen perusteella yksittäisiä kysymyksiä yksinkertaistettiin jonkin verran. Esimerkiksi valtaosa janakysymyksistä muutettiin vaihtoehtokysymyksiksi, joissa vaihtoehdot ovat täysin eri mieltä, melko eri mieltä, ei eri eikä samaa mieltä, melko samaa mieltä ja täysin samaa mieltä. Vastaajien palautteen mukaan kysely onnistui varsin hyvin. Pääsääntöisesti vastaajat kertoivat, että siihen oli helppo vastata. Oppilaista jotkut mainitsevat, että kysymykset ovat vaikeita. Myös vanhemmista ja henkilökunnan edustajista jotkut pitivät kyselyä hankalana, koska eivät tunteneet HIP hanketta tarpeeksi hyvin. Tulosten tarkan tulkinnan kannalta joidenkin kysymysten muotoilu on hieman epämääräinen. Esimerkiksi muuta harrastamista kartoittavasta kysymyksestä ei voi päätellä, onko tarkoitus kysyä harrastusten määrää vai harrastuskertojen määrää. Välipalasta kysyttäessä ei kysymyksessä suoraan viitata koulun tarjoamaan välipalaan. Jotkut vastaajista ovat voineet ymmärtää välipalan minä tahansa välipalana, jonka oppilas syö koulussa koulupäivän aikana tai jälkeen. Taustatiedoista vanhemmilta jäi pois vaihtoehto siitä, että lapsi oli keskeyttänyt harrastuksen. Vaihtoehtoina ovat vain se, että lapsi on osallistunut kerhotoimintaan tai se, että lapsi ei ole osallistunut kerhotoimintaan. Aineiston analyysi on toteutettu arvioinnin tutkimuskysymyksistä lähtien. Kerhotoiminnan tavoitteiden toteutuminen, kerhotoiminnan sisältö ja käytännöt järjestelyt ovat jäsentäneet tarkastelua ja jokaista näistä osa-alueista on tarkasteltu kaikkien vastaajaryhmien osalta. Osa-alueittain analyysi on toteutettu kaksivaiheisesti. Ensimmäisessä vaiheessa analyysi on tehty Zef ohjelman tuottamien, yksiulotteisten jakautumia kuvaavien raporttien ja vastaajien avovastausten pohjalta. Toisena vaiheena on ollut eri vastaajaryhmien vastausten analysointi SPSS ohjelmalla. Tällöin aineiston muuttujia on tarkasteltu taustamuuttujien suhteen keskeisten, tilastollisesti merkitsevien erojen löytämiseksi. Menetelmänä ovat ristiintaulukointi ja joidenkin harvojen muuttujien osalta korrelaatioiden laskeminen. Vastaajat Tieto kyselystä meni hankekoordinaattorin välityksellä koulujen rehtoreille ja yhdysopettajille. He puolestaan tiedottivat asiasta kouluilla. Alakoulujen oppilaiden vastaamisen sovittiin järjestettävän siten, että oppilaat käyvät luokittain koulutuntien aikana vastaamassa kyselyyn. Yläkoulun oppilaat vastasivat omaehtoisesti, joskin heille oli varattu mikroluokka tätä tarkoitusta varten. Yhdeksäsluokkalaiset olivat vastausajankohtana TET harjoittelussa. Kouluja muistutettiin sähköpostiviestillä kyselyyn vastaamisesta ennen kyselyn päättymistä. Vanhemmat saivat tiedon kyselystä oppilaiden kotiin tuomassa tiedotteessa. Niille vanhemmille (n. 500), jotka olivat antaneet sähköpostinsa HIP hankkeen ilmoittautumislomakkeessa saivat kyselystä tiedon sähköpostiinsa. Vanhempia pyydettiin vastaamaan kyselyyn lapsikohtaisesti. Hankekoordinaattori ilmoitti kerho-ohjaajille kyselystä sähköpostin lisäksi myös tekstiviestillä.

19 17 Kaikkiaan vastausaktiivisuus on hyvä. Oppilaita kyselyyn vastasi 773, vanhempia 215, koulujen henkilökuntaa 110 ja kerho-ohjaajia 19. Taulukosta 1 voi nähdä, että vastausaktiivisuus jakautuu hieman epätasaisesti koulujen kesken. Taulukko 1. Kyselyyn vastanneiden ja koulujen luokkien oppilasmäärät (Tesomalla luokkien oppilasmäärä). Koulussa oppilaita 3-6. luokilla Kyselyyn vastanneita oppilaita Kyselyyn vastanneita vanhempia Kyselyyn vastanneita henkilökuntaa Härmälä Linnanmaa Peltolammi Terälahti Tesomajärvi Tesoma 7-9. luokilla YHTEENSÄ (9 ei tietoa koulusta) 215 (8 ei tietoa koulusta) 110 (2 ei tietoa koulusta) Terälahdessa lähes kaikki oppilaat ovat vastanneet kun taas Peltolammilla ja etenkin Tesomajärvellä selkeästi alle puolet oppilaista on vastannut kyselyyn. Koulutuntien aikana vastaaminen ei näytä toteutuneen kaikissa kouluissa yhtälailla. Yksittäisten luokkien ja siten kyseisten luokkien oppilaiden osallistuminen kyselyyn jäi opettajan innostuksen varaan. Omaehtoisesti vastanneet yläkoululaiset ovat myös vastanneet selkeästi vähemmän kuin alakoululaiset. Tähän lienee vaikuttaa myös se, että yläkoululaiset ovat osallistuneet harrastustoimintaan alakoululaisia vähemmän. Koululaisvastaajista enemmistö on poikia, heitä on 55 prosenttia vastanneista. Vastaajat jakautuvat hyvin tasaisesti alakoulun eri luokkaasteille kolmannesta luokasta alkaen. Kolmasluokkalaisia on vastaajista hieman enemmän kuin muiden luokkien oppilaita. Yläluokkien vastaajat ovat pääsääntöisesti seitsemännen (42 vastaajaa) ja kahdeksannen (54 vastaajaa) luokkien oppilaita. Vastaajien kerhoihin osallistuminen vastaa suhteellisen hyvin kerhoihin osallistuneiden määrää. Vastaajista 38 prosenttia ilmoittaa osallistuvansa kerhotoimintaan. Vastaavasti pilottikoulujen oppilaista 36 prosenttia osallistuu kerhotoimintaan. Kerhotoiminnan keskeyttäneitä on vastaajissa noin seitsemän prosenttia ja niitä, jotka eivät ole lainkaan osallistuneet kerhoihin on 55 prosenttia. Oppilasmäärään suhteutettuna vanhemmista innokkaimmin vastasivat Terälahden ja Härmälän koulun vanhemmat. Tesoman yläkoululaisten vanhemmat puolestaan osallistuivat selkeästi vähiten, sillä siellä kouluaan käyvien nuorten vanhemmista vain 7 vastasi kyselyyn. Vastaajat jakautuvat alakoulun oppilaiden luokka-asteen mukaan suhteellisen tasaisesti. Eniten vastaajina on neljäsluokkalaisten vanhempia, noin 31 prosenttia ja vähinten kuudenluokkalaisten vanhempia, noin 16 prosenttia. Vastaajista parhaiten on tavoitettu vanhemmat, joiden lapset osallistuvat HIP hankkeen kerhoihin. Vain neljäsosa kyselyyn vastanneista vanhemmista on sellaisia, joiden lapsi ei ole osallistunut kerhotoimintaan. Vastaajista valtaosa on naisia, yli 80 prosenttia. 58 prosenttia on puolestaan tyttöjen vanhempia. Tyypillisesti vastaajat edustavat kahden lapsen (46 prosenttia vastanneista vanhemmista) palkansaajaperheitä (77 prosentilla vastanneista oma ammattiasema palkansaaja, 68 prosentilla puolison ammattiasema palkansaaja). Vastaajista yksinhuoltajien määrä on suhteellisen pieni, vain 16 prosenttia vastanneista ilmoittaa, että perheessä ei ole muita vanhempia. Samoin on työttömien osalta. Vain kahdeksan vastaaja ilmoittaa omaksi ja kolme puolestaan puolisonsa ammattiasemaksi työttömän. Hankkeessa mukana olevien koulujen

20 18 alueella työttömyys on kuitenkin pääsääntöisesti muuta kaupunkia korkeampaa. Kyselyn toteuttaminen internetissä onkin vaikuttanut luultavasti eniten siihen, miten vanhemmat ovat valikoituneet osallistujiksi. Kyselyn ulkopuolelle ovat jääneet ainakin ne, joilla ei ole käytettävissä internetyhteyksiä. Koulujen henkilökunta vastasi kyselyyn vaihtelevasti. Peltolammin koulua lukuun ottamatta heidän vastausaktiivisuuttaan voi pitää hyvänä tai erinomaisena. Esimerkiksi Terälahden koulussa on viisi opettajaa ja viisi henkilökunnan edustajaa on sieltä myös vastannut kyselyyn. Luokanopettajat ja aineenopettajat ovat suurimmat vastaajaryhmä henkilökunnan edustajista. Luokanopettajia on 47 prosenttia vastaajista ja aineenopettajia 28 prosenttia. Koulunkäyntiavustajia vastaajista on kaikkiaan yhdeksän. Koulujen rehtoreista ja apulaisrehtoreista kyselyyn vastasi kuusi. Koulukuraattoreita, koulupsykologeja ja kouluterveydenhoitajia on yhteensä viisi vastaajaa. Vastaajista suurin osa työskentelee alakoulussa ja noin neljäsosa vastaajista on yläkoulussa. Noin 15 vastaajaa työskentelee molemmissa. Vastaajista 29 on miehiä ja 79 naisia. Yhdeksän vastaajaa ilmoittaa ohjaavansa HIP hankkeen kerhoja ja neljä vastaajaa työskentelevänsä hankkeen yhdysopettajana. Kerho-ohjaajista valta-osa vastasi kyselyyn. Heistä miehiä on kymmenen ja naisia kahdeksan. Kaikki vastanneet ovat ohjanneet kerhoja myös aiemmin. Vastaajat jakautuvat tasaisesti sen suhteen, että ohjaavatko he kerhoja tai harrastustoimintaan sivutoimisesti vai päätoimisesti. Ohjaajien ammattinimikkeet vaihtelevat suuresti. Suurin ryhmä vastanneista on nuorisotyöntekijöitä, viisi vastannutta sijoittuu tähän ryhmään. Askarteluohjaajia on puolestaan kolme ja kouluopettajia kaksi. Lisäksi vastannut on erialojen opettajia (soitto, tanssi, animaatio). Yksi vastanneista on fysioterapian opiskelija, yksi tuntiopettaja ja yksi valmennuspäällikkö. Vastaajat painottuvat kaupungin työntekijöihin. Kun kerhoista on kaupungin tuottamia 56 prosenttia, niin kyselyyn vastaajista 65 prosenttia eli 11 on kaupungin työntekijöitä. Seuran, yhdistyksen tai jonkin muun tahon edustajia vastaajien joukossa on vain kuusi. Vastaajista seitsemän ohjaa kerhoja Härmälässä, kaksi Linnainmaalla, kahdeksan Peltolammilla, yksi Terälahdessa, seitsemän Tesomajärvellä ja yksi Tesomalla.