Kuntatalous 2/12. kesäkuu

Transkriptio

1 Kuntatalous 2/12 Epävarmuus jatkuu Verotus Valtionosuudet Kirjanpitoon liittyviä ohjeita Kuntien neljännesvuositilaston uudistaminen Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kuntalain muuttamisesta on hyväksytty Kysely Euroopan talouskriisin vaikutuksista kuntien ja kuntayhtymien varainhankintaan ja rahoitusriskeihin Kuntien talouden tunnuslukutiedosto sekä palvelutoiminnan kustannuksia kuvaava tiedosto Perus- ja viivästyskorko Uusimmat julkaisut kesäkuu

2 Kuntatalous Kommunalekonomi Nro/nr 2/2012 Lehti ilmestyy n. 4 kertaa vuodessa Infobladet utkommer ca. 4 gånger per år Julkaisija/Utgivare Suomen Kuntaliitto Finlands Kommunförbund Toinen linja 14 Andra linjen Helsinki Helsingfors puh./tfn fax Painosmäärä 900 kpl Upplaga 900 st Painopaikka/Tryckeri Kuntatalon Painatuskeskus, Helsinki Tryckericentralen i Kommunernas hus i Helsingfors Tiedote on myös Internetissä Kuntaliiton Internet-sivulla Informationsbladet finns också på Kommunförbundets webbsidor Asiantuntijapalvelut > Kuntatalous > Kuntatalouden tilastot ja julkaisut > Julkaisut, Kuntataloustiedotteet > > Sakkunnigtjänster > Verksamhetsområden > Kommunalekonomi > Kommunalekonomiska statistik och publikationer > Infobladet Kommunalekonomi Vastuuhenkilöt/Ansvariga Reijo Vuorento Jan Björkwall/Benjamin Strandberg Toimittanut/Sammanställt av Tuija Valkeinen SISÄLLYSLUETTELO Sivu Epävarmuus jatkuu 3 Verotus 4 Verohallinnon ennakkotiedot maksuun pantavista veroista vuoden 2011 verotuksesta Alkuvuoden verotilitykset kunnille Kiinteistöveron ilmoitusmenettelyn uudistaminen verovuon 2013 Arvonlisäverotuksen laskutussäännöksiin muutoksia vuoden 2013 alusta lukien Oikeuskäytäntöä pysäköintitoiminnan arvonlisäverotukseen liittyen Oikeuskäytäntöä asunto-osakeyhtiön remonttikustannusten arvonlisäveron vähennysoikeuteen liittyen Valtionosuudet 8 Ajankohtaista valtionosuusrahoitukseen liittyen Alustavat laskelmat vuoden 2013 valtionosuuksista julkaistu Kuntaliiton internet-sivuilla Kuntaliiton arvio vuoden 2013 valtionosuusprosenteista ja kunnan omarahoitusosuudesta 2013 Valtionosuusuudistus Kuntaliiton valmistautuminen valtionosuusuudistukseen Harkinnanvaraisen valtionosuuden korotuksen hakeminen vuonna 2012 Kirjapitoon liittyviä ohjeita 11 Muistio poistosuunnitelmien tarkistamisesta Kuntien neljännesvuositilaston uudistaminen 18 Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kuntalain muuttamisesta on 18 hyväksytty Lakimuutokset Tilintarkastajien toimikautta koskevat muutetut säännökset Kysely Euroopan talouskriisin vaikutuksista kuntien ja kunta- 20 yhtymien varainhankintaan ja rahoitusriskeihin Kuntien yleinen toimintaympäristö Euroalueen velkakriisin heijastuminen kuntiin Rahoituksen saatavuus ja hinta Kuntien talouden tunnuslukutiedosto sekä palvelutoiminnan 21 kustannuksia kuvaava tiedosto Perus- ja viivästyskorko Peruskorko Viivästyskorko Uusimmat julkaisut 23 Kustannuslaskentaopas kunnille ja kuntayhtymille Tililuettelomalli kunnille ja kuntayhtymille Kuntamarkkinat Liitteet: Liite 1: Kuntien talouden tunnuslukutiedoston tietosisältö Liite 2: Kuntien palvelutoiminnan kustannuksia kuvaavan tiedoston tietosisältö 2 Kuntatalous/Kommunalekonomi 2/2012

3 Epävarmuus jatkuu Euroalueen ongelmat jatkuvat. Ennusteet myös suomen talouden kehityksestä vaihtelevat huomattavasti. Suomen Pankki ennakoi tämän vuoden talouskasvuksi 1,5 % kun taas Pellervon taloudellinen tutkimuskeskus -0,9 %. Kuntarahoituksen varainhankinnan saatavuus on ollut hyvä ja hinta matala. Suurin riski rahan hinnan nousuun tulee vastuistamme niin sanotuissa kriisimaissa, minkä seurauksena Suomen Valtion ja siten myös Kuntarahoituksen ja Kuntien takauskeskuksen luokitus saattaa laskea. Tilannetta vaikeuttaa monissa maissa vallitseva poliittinen epävarmuus. Kuntauudistus on tärkeässä vaiheessa kun selvitys- ja yhdistymiskriteereitä hahmotellaan. Valtioneuvoston selonteossa on esitetty erilaisia yhden vuoden perusteella määriteltäviä kuntatalouden tunnuslukuja, joiden esitetään kuvaavan kuntaliitosselvityksen tarvetta, mikäli kolme seuraavasta neljästä kriteeristä täyttyy: vuosikate lainamäärä, omavaraisuus, suhteellinen velka kertynyt alijäämä tuloveroprosentti. Tilanne tältä osin on nyt hyvin ongelmallinen monestakin syystä. Kuntien toimintojen organisointi vaihtelee ja siten myös konsernirakenne. Kunta-alalla sovellettava kirjanpidon poistokäytäntö on osin peittänyt kuntatalouden tulorahoituksen riittämättömyyden investointien rahoituksessa, mikä on näkynyt muun muassa kuntien nopeana velkaantumisena. Kuntien tilinpäätöksissä käytetyt poistot ovat selvästi investointeja pienemmät, mistä johtuen tilinpäätökset näyttävät ylijäämää, vaikka kunnat velkaantuvat samaan aikaan merkittävästi. Tähän ongelmaan on nyt haettu korjausta kuntalain taloussäädösten ja kirjanpitolautakunnan kuntajaoston ohjeistusta uudistamalla. Kirjanpitolautakunnan kuntajaosto on tarkistanut yleisohjettaan niin, että lautakunta suosittelee suunnitelman mukaisten poistojen alarajojen käyttämistä, ellei ole perusteltua syytä käyttää pidempää poistoaikaa. Tarkistettua yleisohjetta on pääsääntöisesti noudatettava tilivuodesta 2013 alkaen, mutta sitä saa soveltaa jo aikaisemmalta tilikaudelta laadittavaan tilinpäätökseen. Aikaisempaa poistotasoa suuremmat poistot vaikuttavat suoraan tilikauden tulokseen sitä heikentäen. Tilikauden ylijäämä pienenee tai muuttuu alijäämäksi ja vaikuttaa näin myös suoraan taseen kertyneisiin ylijäämiin niitä pienentävästi tai suurentaa jo kertynyttä alijäämää. Yhden vuoden tuloksen ja taloudellisen aseman perusteella ei ole luotettavasti määritettävissä kuntien mahdollisuuksia suoriutua palveluvelvoitteistaan. Yhteen vuoteen voi sattua em. poistojärjestelmän muutoksen lisäksi paljon muitakin olennaisia poikkeuksellisia ja satunnaisia tekijöitä, jotka vääristävät kuvaa kunnan taloudellisesta asemasta. Tämä tulisi ottaa huomioon mahdollisia kriteereitä määritettäessä. Mahdollisten kriteerien tulisikin perustua useamman vuoden keskimääräisiin tietoihin, esimerkiksi nykyisen tasapainotusvelvoitteen mukaisesti neljän vuoden tietoihin. Selkeintä mielestämme olisi, että erillisiä yhden vuoden talouskriteereitä ei käytettäisi lainkaan, vaan sovellettaisiin tehostetusti hyväksi koettua ns. kriisikuntamenettelyä. Kuntatalous/Kommunalekonomi 2/2012 3

4 Kuntaliiton kuntatalousyksikön painopiste kuntien tulopohjan vahvistamiseksi on nyt kuntien veropohjan laajentamisessa, jotta kunnat voivat selviytyä valtionosuusleikkausten ja taloustilanteen todennäköisen heikkenemisen tuomista tulopohjaan kohdistuvista menetyksistä. Pelkästään tuottavuutta parantamalla tilannetta ei voida korjata, vaikka sitäkin tarvitaan. Mitä ilmeisimmin jäteveron tuotto siirretään kunnille vuoden 2013 alusta lukien. Valtiovarainministeriön ja Kuntaliiton Kiinteistöveron kehittämisryhmä antaa ehdotuksena vuoden loppuun mennessä. Kuntaliitto on nostanut keskusteluun myös kuntien oikeuden saada osuus pääomaveron sekä liikenneveron tuotosta ottaen huomioon kuntien huomattavat vastuut liikenneverkon ylläpidosta ja investoinneista. Kuntien yhteisöveron jako-osuuden korotus tulee säätää pysyväksi. Myös valtionosuusjärjestelmän uudistus on keskeisestä. Järjestelmän uudistustyö on käynnistynyt. Tältä osin pyrimme erityisen laajaan vuorovaikutukseen kuntien kanssa. Vuoden 2013 talousarvioiden laadinnassa on syytä noudattaa äärimmäistä varovaisuutta ottaen huomioon epävarman kansainvälisen taloustilanteen ja meneillään olevat uudistukset. Lisätiedot: Timo Kietäväinen p , Reijo Vuorento p , Verotus Verohallinnon ennakkotiedot maksuun pantavista veroista vuoden 2011 verotuksesta Verohallinto on julkaissut ennakkotietoja vuoden 2011 verotuksen maksuunpannuista veroista. Tiedot löytyvät kuntakohtaisesti veronsaajien internet-palvelusta: Ennakkotietojen mukaan kunnallisverojen maksuunpantu määrä koko maan osalta jää alhaisemmaksi kuin aiemmin on ennakoitu. Maksuunpannun kunnallisveron määräksi on ennakoitu miljoonaa euroa eli 4,8 % korkeammaksi kuin vuonna Aiemmin on ennustettu määrän olevan noin miljoonaa euroa. Yhteisöveron osalta maksuunpanon määräksi ennakoidaan muodostuvan 4766 miljoonaa euroa, josta kuntien osuus olisi 1525 miljoonaa euroa. Aiempien ennusteiden valossa myös yhteisöveron tuotto näyttää vuoden 2011 osalta siten jäävän alhaisemmaksi kuin aiemmin on ennustettu. Aiemmin on ennustettu maksuunpantavan veron määräksi 5020 miljoonaa euroa, josta kuntien osuus olisi ollut 1620 miljoonaa euroa. Kuntien verotulojen ennustekehikko, joka on Kuntaliiton yhteistyössä valtiovarainministeriön ja Verohallinnon kanssa laatima ennuste koko maan kuntien verotulojen kehityksestä, päivitetään seuraavan kerran elokuun aikana ja julkaistaan Kuntaliiton internet-sivuilla. 4 Kuntatalous/Kommunalekonomi 2/2012

5 Alkuvuoden verotilitykset kunnille Kunnallisveron tilitykset tammi-toukokuussa olivat 4,3 % korkeammat kuin vuosi sitten. Tilityksiä on lisännyt muun muassa ansiotulojen nousu ja lisäksi alkuvuoden tilityksiin erityisesti vaikuttaneet syksyn raamiratkaisun mukaiset kertaerät. Huhtija toukokuussa tilitysten kehitys on ollut maltillisempaa verrattuna edelliseen vuoteen. Huhtikuussa kunnallisveron tilitykset kasvoivat 0,7 % ja toukokuussa 2,1 %. Yhteisöveron tilitykset ovat alkuvuonna nousseet 4,9 %. Huhtikuun tilitysten jälkeen yhteisöveron tilitykset olivat vielä 4,1 % alhaisemmat kuin vuonna 2011 vastaavaan aikaan. Nousu johtuu toukokuun tilitykseen sisältyneistä yhteisöjen verovuoden 2011 täydennysmaksuista, jotka yhteisöjen tuli maksaa huhtikuun loppuun mennessä välttyäkseen jäännösveron koron maksamiselta. Vuonna 2011 yhteisöjen täydennysmaksujen tilitys jakaantui sekä touko- että kesäkuun tilityksiin toisin kuin tänä vuonna. Tästä syystä toukokuun tilitys oli 18,1 % korkeampi kuin vuoden 2011 toukokuussa ja kesäkuun tilitys tulee toisaalta olemaan huomattavasti alhaisempi kuin vuonna Kokonaisuudessaan täydennysveronmäärä jäi odotettua alhaisemmaksi. Täten voidaan olettaa, että yhteisöverontilityksien taso tulee loppuvuonna olemaan huomattavasti alemmalla tasolla kuin vuonna 2011 ja jäävän aiempaa ennustettua alhaisemmaksi. Aiempi arvio on ollut, että laskua olisi noin 16 % vuodesta Muutos johtuu osittain kasvuennusteiden alentumisesta ja osittain kuntien jako-osuuden alentumisesta. Vuonna 2013 tilitysten ennakoidaan lähtevän maltilliseen kasvuun, mutta yhteisöveron kehitykseen liittyy lähiaikoina suurta epävarmuutta. Verohallinnon julkaisemien ennakkotietojen perusteella kuntien maksuunpanon mukainen ryhmäosuus tuloveroista tulee olemaan 62,88 % kun ennakkoperinnässä käytetty ryhmäosuus oli 62,86 %. Täten marraskuun 2012 maksuunpanotilityksen oikaisu verovuodelta 2011 tulisi olemaan kuntien osalta hieman positiivinen, mutta koska ennakonpalautukset muodostuvat ennakoitua suuremmiksi, niin marraskuun tilitysten yhteydessä kunnilta perittäisiin takaisin yhteensä noin 1518 miljoonaa euroa. Kiinteistöveron ilmoitusmenettelyn uudistuminen verovuonna 2013 Kiinteistöverotuksessa otetaan vuonna 2013 käyttöön samankaltainen esitäytettyyn veroilmoitukseen perustuva menettely kuin tuloverotuksessa. Asiaan liittyvä lainsäädäntö tuli voimaan Uudistus lisää verovelvollisen vastuuta tietojen oikeellisuudesta ja mahdollistaa verotuksen oikaisun viiden vuoden ajalta jos havaitaan verovelvollisen laiminlyöneen ilmoitusvelvollisuutensa esimerkiksi kiinteistöön tehtyjen muutosten osalta. Verohallinto lähettää jatkossa verovelvolliselle selvityksen kiinteistöveron perusteena olevista tiedoista ennen veron määräämistä. Selvitys on samansisältöinen kuin jo vuonna 2012 lähetetty kiinteistöveropäätös. Verovelvollisen tehtävänä on tarkistaa tiedot ja korjata tai täydentää niitä tarvittaessa. Siltä osin kuin verovelvollinen ei korjaa selvityksessä olevia tietoja, hänen katsotaan antaneen ne selvityksen mukaisena. Verotus toimitetaan Verohallinnon rekistereissä olevien, verovelvollisen antamien ja sivullisilta tiedonantovelvollisilta saatujen tietojen sekä muun asiassa saadun selvityksen perusteella. Ilmoittamismenettelyn uudistuessa Verohallinto luopuu nykyisestä erillisestä verovelvollisen kuulemismenettelystä, jota noudatetaan silloin, kun korvaavat tiedot on saatu esimerkiksi kunnan harjoittaman tarkastustoiminnan perusteella. Tämä mahdollistaa sen, että Verohallinto voi huomioida kuntien toimittamia tietoja entistä paremmin ja nopeammalla aikataululla verotusta toimitettaessa. Kuntatalous/Kommunalekonomi 2/2012 5

6 Jos verovelvollinen ei korjaa ja ilmoita Verohallinnolle hänelle lähetetyssä kiinteistöverotusselvityksessä olevia puutteellisia tai virheellisiä tietoja, hän laiminlyö ilmoittamisvelvollisuutensa. Tämän johdosta hänelle voi tulla määrättäväksi verotusmenettelystä annetussa lain 32 :ssä säädetty veronkorotus. Verotusta voidaan myös jälkikäteen oikaista verovelvollisen vahingoksi verotusmenettelystä annetun lain 56 :n mukaisesti. Näiden muutosten seurauksena muutoksenhakuaika käytännössä kasvaa kahdesta vuodesta viiteen vuoteen silloin kun verovelvollisen voidaan katsoa laiminlyöneen ilmoitusvelvollisuutensa. Arvonlisäverotuksen laskutussäännöksiin muutoksia vuoden 2013 alusta lukien Eduskunta on hyväksynyt hallituksen esityksen 25/2012 jolla saatetaan voimaan Euroopan unionin laskutusdirektiivin edellyttämät muutokset arvonlisäverolakiin. Muutokset tulevat voimaan Arvonlisäverolain laskutussäännöksiin tehtävät muutokset ovat maltillisia. Direktiivin tarkoituksena on helpottaa yritysten kansainvälistä kauppaa muun muassa yhtenäistämällä laskujen sisältövaatimuksia ja poistamalla sähköisen laskutuksen rajoitteita. Vaikka direktiiviuudistus keskittyy moneen kansainvälisissä liiketoimissa merkitykselliseen asiaan, tuo uudistus huomioitavia asioita myös niille yhteisöille, jotka toimivat ainoastaan kansallisella tasolla. Laskutusdirektiivillä muutetaan arvonlisäverodirektiivin laskunantovelvollisuutta, laskun sisältöä ja sähköisen laskutuksen edellytyksiä koskevia säännöksiä. Direktiiviin sisältyy lisäksi eräitä muita pieniä muutoksia. Merkittävin uudistus on ollut poistaa arvonlisäverodirektiivissä olleet, sähköisen laskutuksen esteet ja kohdella paperisia ja sähköisiä laskuja vastedes tasaveroisina koko EU:n tasolla. Direktiivissä määritellään lisäksi entistä selvemmin, minkä jäsenvaltion säännöksiä laskutukseen sovelletaan. Tavoitteena on ollut kaikkiaan luoda nykyaikaiset ja yhdenmukaiset säännöt, joilla yksinkertaistetaan sovellettavia laskutusvaatimuksia ja edistetään sähköistä laskutusta. Suomi on jo käyttänyt hyväkseen laskutusdirektiivin täytäntöönpanossa lähes kaikkia aiemman direktiivin suomia mahdollisuuksia, joilla laskutussäännöistä on saatu yhteisöjen kannalta mahdollisimman yksinkertaiset ja joustavat. Sen vuoksi osa uudessa laskutusdirektiivissä säädetyistä muutoksista ei aiheuta muutoksia arvonlisäverolakiin. Keskeisiä arvonlisäverolakiin tulevia uudistuksia ovat seuraavat: Laskutusdirektiivillä on luotu nimenomaiset säännökset siitä, minkä jäsenvaltion säännöksiä laskutukseen sovelletaan. Arvonlisäverolakiin lisätään säännös siitä, missä tilanteissa lain laskutusta koskevia säännöksiä sovelletaan. Lisäksi lakiin lisätään säännös jäsenvaltioiden rajat ylittäviä liiketoimia koskevien laskujen antamisen määräajasta. Uusien säännöksien mukaan lasku on annettava viimeistään tavaran toimittamista tai palvelun suorittamista seuraavan kuukauden 15. päivänä. Kevennettyihin laskun tietosisältövaatimuksiin liittyvää vähäisen laskun enimmäisarvoa nostetaan 250 eurosta 400 euroon. Arvonlisäverolaissa kohdellaan jo nykyisin sähköisiä ja paperisia laskuja tasaveroisesti, joten lakiehdotus ei tältä osin muuttaisi nykytilannetta Suomen lainsäädännön osalta. Uusien laskutussäännösten myötä sähköiselle laskulle ei saa enää asettaa paperilaskusta poikkeavia vaatimuksia. Tulevaisuudes- 6 Kuntatalous/Kommunalekonomi 2/2012

7 sakin laskun alkuperän aitous, eheys ja luotettavuus on varmistettava, mutta jäsenvaltion sijaan verovelvollinen saa itse päättää tavasta, jolla varmistuksen suorittaa. Verovelvollisen tulee säilyttää varmistuksessa käyttämänsä tositteet ja tiedot. Lisäksi Arvonlisäverolakiin tulee pienehköjä muutoksia veronsuoritusvelvollisuuden syntymishetkeen tavaroiden yhteisökaupassa, valuutan muuntoa koskevaan säännökseen ja pariin muuhun säännökseen. Verohallinto on valmistautunut julkaisemaan omat sovellusohjeensa asiaan liittyen mahdollisimman pian sen jälkeen kun lakimuutos on lopullisesti vahvistettu presidentin toimesta. Oikeuskäytäntöä pysäköintitoiminnan arvonlisäverotukseen liittyen Korkein hallinto-oikeus on linjannut ratkaisussaan KHO:2012:15, että yhtiön, jonka emoyhtiön kunta omisti ja joka harjoitti omistamassaan ja hallitsemassaan pysäköintitalossa yhtiön osakeomistukseen perustuvaa pysäköintitoimintaa, toimintaa ei katsottu arvolisäverolain 29 :n 1 momentin 5 kohdan mukaiseksi verolliseksi pysäköintitoiminnaksi vaan toimintaa pidettiin kiinteistön verottomana käyttöoikeuden luovuttamisena. Yhtiön osakkeita ja osakkeisiin liittyviä pysäköintioikeuksia myytiin osin kaavamääräysten perusteella alueen kiinteistöyhtiöille, lähialueen asukkaille sekä alueella pysäköintiä tarvitseville yrityksille ja muille tahoille. Yhtiön osakkeiden omistaminen ja sen perusteella maksettava hoitovastike oikeutti pysäköimään yhtiön pysäköintitalossa. Koska osakkeenomistajan omistamiinsa osakkeisiin perustuvaa pysäköintioikeutta ei pidetty verollisena pysäköintitoiminnassa tapahtuvana pysäköintipaikan luovuttamisena vaan veron suorittamisesta vapaana kiinteistöön kohdistuvan oikeuden luovuttamisena, yhtiöllä ei ollut oikeutta vähentää pysäköintitalon rakentamispalveluun sekä toimintaansa varten hankkimiensa tavaroiden ja palvelujen hintaan sisältyviä arvonlisäveroja. Päätös luettavissa kokonaisuudessaan: Oikeuskäytäntöä asunto-osakeyhtiön remonttikustannusten arvonlisäveron vähennysoikeuteen liittyen Korkeimman hallinto-oikeuden antaman päätöksen KHO 2012T1440 mukaan asunto-osakeyhtiö sai vähentää parvekeremontin korjauskustannuksiin sisältyvät arvonlisäverot siltä osin kuin asunto-osakeyhtiö oli hakeutunut liikehuoneistojen osalta kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta arvonlisäverovelvolliseksi, vaikka kyseiset korjaustoimet eivät suoranaisesti kohdistuneet verollisesti vuokrattuihin tiloihin. Tapauksessa yhtiöjärjestyksen mukaan osakkeenomistajat vastasivat hoito- ja rahoitusvastikkeista huoneistojen pinta-alojen suhteen perusteella ja kaikki osakkeenomistajat olivat vastanneet parvekeremontista aiheutuneista kustannuksista yhtiöjärjestyksen mukaisella osuudellaan. Liikehuoneistoissa ei ollut parvekkeita, mutta kun otettiin huomioon, että parvekkeet olivat osa rakennuksen julkisivua ja että myös liikehuoneistojen hallintaan oikeuttavien osakkeiden omistajat olivat vastanneet parvekkeiden kunnostamis- ja uusimistöistä aiheutuneista kustannuksista, niin asunto-osakeyhtiöllä oli oikeus vähentää kustannuksiin sisältyvät arvonlisäve- Kuntatalous/Kommunalekonomi 2/2012 7

8 rot siltä osin kuin asunto-osakeyhtiö oli hakeutunut liikehuoneistojen osalta kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta arvonlisäverovelvolliseksi. Päätöksen lyhyt ratkaisuseloste luettavissa: Lisätiedot: Jukka Hakola, p , Valtionosuudet Valtionosuusjärjestelmän tavoitteena on kuntien vastuulla olevien julkisten palvelujen saatavuuden varmistaminen tasaisesti koko maassa. Tämä toteutetaan tasaamalla palvelujen järjestämisen kustannuseroja sekä kuntien välisiä tulopohjaeroja. Kustannuserojen tasauksen laskentaperusteena ovat asukasmäärän ja ikärakenteen lisäksi erilaiset olosuhdetekijät. Toisena valtionosuusjärjestelmän kiinteänä osana kuntien tulopohjaa tasataan kunnan verotulojen perusteella. Kunnan valtionosuusrahoitus muodostuu hallinnollisesti kahdesta osasta: valtiovarainministeriön hallinnoimasta kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta (1704/2009) ja opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain (1705/2009) mukaisesta valtionosuusrahoituksesta, jota hallinnoi opetus- ja kulttuuriministeriö. Valtionosuuden laskennallinen peruste muuttuu vuosittain nk. automaattimuutosten perusteella. Näitä ovat määräytymistekijöiden, esimerkiksi asukasmäärien, oppilasmäärien ja muiden laskennan perusteena olevien määrien muutokset, ja kustannustason muutoksesta johtuvat hintojen muutokset (indeksikorotus). Ajankohtaista valtionosuusrahoitukseen liittyen Alustavat laskelmat vuoden 2013 valtionosuuksista julkaistu Kuntaliiton internet-sivuilla Kuntaliitto on julkaissut kuntien taloussuunnittelun tueksi alustavat laskelmat vuoden 2013 valtionosuusrahoituksesta internet-sivuillaan Kuntaliiton alustavat laskelmat sisältävät ennakkotiedot kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta, verotuloihin perustuvasta valtionosuuden tasauksesta, opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain mukaisesta rahoituksesta sekä esi- ja perusopetuksen kotikuntakorvauksista vuodelle Taloussuunnittelua tehtäessä kaikki edellä mainitut erät tulee ottaa huomioon vuoden 2013 valtionosuusrahoituksen kokonaisuutta arvioitaessa. Alustavat valtionosuuslaskelmat löytyvät osoitteesta > Asiantuntijapalvelut > Kuntatalous > Valtionosuudet > Valtionosuuslaskelmat > Valtionosuudet vuonna 2013 Kunnan peruspalvelujen valtionosuutta koskevissa alustavissa laskelmissa on otettu huomioon valtionosuuden perusteena olevista määräytymisperusteista tilanteen mukaiset kieli- ja ikäryhmittäiset väestötiedot sekä työllisyystiedot, jotka vaikuttavat sosiaalihuollon laskennallisiin kustannuksiin. Muut määräytymisperustetiedot päivittyvät syksyn 2012 aikana. Valtaosa, yli 80 prosenttia kunnan peruspal- 8 Kuntatalous/Kommunalekonomi 2/2012

9 velujen valtionosuuden laskennallisesta perusteesta määräytyy pelkästään kunnan ikärakenteeseen eli ikäryhmittäisiin asukasmääriin perustuen. Kunnan peruspalvelujen valtionosuutta koskevissa alustavissa laskelmissa on lisäksi otettu huomioon vuoden 2013 kustannustason muutos (indeksikorotus) 2,7 prosenttia. Valtionosuuksia laskettaessa kustannustason muutos määräytyy peruspalveluiden hintaindeksin mukaisesti. Hintaindeksi perustuu sosiaali- ja terveydenhuollon sekä opetus- ja kulttuuritoimen käyttömenoilla painotettuun kustannustason muutokseen. Kunnan peruspalvelujen valtionosuutta koskevissa alustavissa laskelmissa on lisäksi otettu huomioon maaliskuun 2012 kehysriihessä hallituksen tekemä päätös vuoden 2013 valtionosuusrahoitukseen kohdistuvasta 125 milj. euron lisäleikkauksesta. Lisäleikkaus alentaa kunnan peruspalvelujen valtionosuusprosenttia 0,52 prosenttiyksiköllä, mikä tarkoittaa kunnan omarahoitusosuuden kasvua noin 23 eurolla asukasta kohden. Valtionosuuteen tehtävän leikkauksen suuruus on kaikissa kunnissa asukasta kohden yhtä suuri. Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain mukaisessa valtionosuusrahoituksessa on otettu huomioon hallituksen kehysriihen päätös jäädyttää indeksikorotukset vuoden 2013 osalta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että taloussuunnittelua tehtäessä kesällä 2012 paras arvio opetustoimen rahoituksen tasosta vuodelle 2013 on säilyttää rahoituksen taso samana kuin vuonna Kuntaliiton arvio vuoden 2013 valtionosuusprosenteista ja kunnan omarahoitusosuudesta 2013 Kunnan peruspalvelujen valtionosuus (VM) v v valtionosuusprosentti (%) 31,42 30,90 - kunnan omarahoitusosuus ( /asukas) 3 001, Ylläpitäjärahoitus (lukiot, ammatillinen, AMK) (OKM) v v valtionosuusprosentti (%) 41,89 41,89 - kunnan omarahoitusosuus ( /asukas) 364,18 364,18 Valtionosuusuudistus Pääministeri Kataisen hallitusohjelman mukaan osana kuntarakenneuudistusta valtionosuusjärjestelmää uudistetaan yksinkertaisemmaksi ja selkeämmäksi. Kunta- ja hallintoministeri Henna Virkkunen kutsui valtionosuusuudistuksen selvitysmieheksi Rauman kaupunginjohtajan, valtiotieteen kandidaatin Arno Miettisen. Selvitysmiehen toimikausi on Työ tehdään ministeri Virkkusen johtaman hallinnon ja aluekehityksen ministeriryhmän alaisuudessa. Valtiovarainministeriö asettaa uudistuksen valmistelua varten myös tukiryhmän ja laskentaryhmän. Valtionosuusperusteiden uudistamisessa tarkastellaan mm. perusteiden läpinäkyvyyttä, lukumäärää, päällekkäisyyksiä, korvaustarpeita, ajanmukaisuutta ja soveltuvuutta kuntarakenteen ja palvelutarpeiden muutoksessa. Tämän hetkisten linjausten mukaan samassa aikataulussa valtionosuusjärjestelmän uudistustyön kanssa tapahtuu myös ammattikorkeakoulujen rahoituksen siirto valtiolle. Uuden valtionosuuslainsäädännön on määrä tulla voimaan vuoden 2015 alusta. Kuntatalous/Kommunalekonomi 2/2012 9

10 Kuntaliiton valmistautuminen valtionosuusuudistukseen Kuntaliitto on aloittanut sisäisen valmistelutyön valtionosuusuudistukseen liittyen helmikuussa 2012 varatoimitusjohtaja Timo Kietäväisen johdolla. Kuntaliiton eri yksiköiden asiantuntijoista on koottu valtionosuusuudistuksen seurantaryhmä, joka käsittelee uudistuksen kokonaisuutta seuraavien asiakokonaisuuksien kautta: 1. valtionosuusjärjestelmän rakenne: kustannus- ja tarve-erojen tasaus ja tulopohjan tasaus 2. valtionosuuden laskenta: laskennallinen peruste, määräytymisperusteet 3. verotuloihin perustuva valtionosuuden tasaus: tasausrajat, kuntaliitosneutraalisuus, muiden pohjoismaiden vastaavat järjestelmät. Kuntaliiton mukaan valtionosuusuudistuksen tavoitteena on järjestelmä, jolla turvataan kunnallisten palvelujen tehokas tuotanto kohtuullisella vero- ja maksurasituksella koko maassa. Valtionosuusuudistuksen tavoitteena tulee olla kuntaliitosneutraali järjestelmä. Uudistuksessa tulee lisätä järjestelmän laskennallisuutta kannustaen kuntia näin entistä tehokkaampaan toimintaan. Kuntaliiton kannan mukaan peruspalvelujen valtionosuudet maksetaan jatkossakin peruskunnille. Harkinnanvarainen osuus pidetään jatkossakin osana järjestelmää. Myös kiinteistöverotuksen muutosten kuntakohtaiset vaikutukset tulee arvioida osana valtionosuus- ja rahoitusjärjestelmän uudistusta. Kesäkuun 2012 aikana Kuntaliitto kokoaa kuntien edustajista koostuvan ulkoisen seurantaryhmän tukemaan valtionosuusuudistustyötä. Ulkoinen seurantaryhmä aloittaa toimintansa syksyllä 2012 samaan aikaan kansallisen valtionosuusjärjestelmän uudistustyön kanssa. Harkinnanvaraisen valtionosuuden korotuksen hakeminen vuonna 2012 Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain (1704/2009) 30 :n mukaan kunnan valtionosuutta voidaan korottaa hakemuksesta valtion talousarvion rajoissa kunnan poikkeuksellisista ja tilapäisistä taloudellisista vaikeuksista johtuen. Korotuksen ehtona on, että kunta on hyväksynyt suunnitelman taloutensa tasapainottamiseksi. Kuntien harkinnanvarainen valtionosuuden korotus vuonna 2012 on haettavissa mennessä. Harkinnanvaraisen valtionosuuden korotukseen on vuonna 2012 käytettävissä 20 miljoonaa euroa. Valtiovarainministeriö on lähettänyt kunnan- ja kaupunginhallituksille päivätyn kirjeen aiheesta (VM/824/ /2012). Valtiovarainministeriön kirje ja ohjeet harkinnanvaraisen valtionosuuden korotuksen hakemisesta löytyvät valtiovarainministeriön verkkosivuilta osoitteesta > Kunta-asiat > Kuntatalous > Kunnan peruspalvelujen valtionosuus > Ajankohtaista Hakemuksia koskeviin kysymyksiin ministeriössä vastaavat neuvotteleva virkamies Vesa Lappalainen, p ja finanssineuvos Rainer Alanen, p Kuntatalous/Kommunalekonomi 2/2012

11 Kopio hakemuksesta pyydetään toimittamaan Suomen Kuntaliittoon osoitteella Suomen Kuntaliitto, PL 200, Helsinki. Lisätiedot: Sanna Lehtonen, p , Jan Björkwall, p , Heikki Pukki, p , Kirjanpitoon liittyviä ohjeita Muistio poistosuunnitelmien tarkistamisesta 1. Kuntajaoston yleisohjeen suunnitelman mukaisista poistoista muutos 2011 Kuntajaosto tarkisti 2011 yleisohjettaan suunnitelman mukaisista poistoista mm. lisäämällä luvun Poistoajan pituus kolmannen kappaleen loppuun suosituksen poisto-ohjeen liitteen 1 poistoaikojen alarajojen käyttämisestä, ellei pidemmän poistoajan käyttämiseen ole erityistä hyödykekohtaista perustetta. Lähtökohtana suunnitelmapoistojen poistoaikojen määrittelyssä on kunkin poistonalaisen hyödykkeen yksilöllinen tulontuottamis- tai palvelutuotantokyky varovaisuuden periaatteella liitteen 1 poistoaikojen rajoissa. Erityisen tärkeää on tarkastella taloudellisesti merkittävimpien hyödykkeiden ja hyödykeryhmien poistoaikoja ja -prosentteja, jotta ne vastaisivat paremmin niiden taloudellista pitoaikaa. Tällä tarkennuksella ei ole muutettu poistoja koskevassa yleisohjeessa annettuja ohjeita. Lähinnä suosituksen tarkoituksena on menettelyn yksinkertaistaminen, ellei hyödykekohtaisen tai tarkemman hyödykeryhmäkohtaisen, todennäköisiin taloudellisiin pitoaikoihin perustuvan poistosuunnitelman laatimiseen ja poistojen tekemiseen ole riittäviä resursseja. Toisaalta kunnissa on yleisesti käytössä liian pitkiä poistoaikoja tai liian pieniä poistoprosentteja, mistä seurauksena on, että poistot eivät riitä kattamaan korvausinvestointeja eivätkä keskimääräisiä poistonalaisten investointien omarahoitusmenoja. Usein on valittu ryhmäkohtaisesti liitteen esimerkkiajoista pisimmät tai poistoprosenteista pienimmät tarkemmin perustelematta hyödykkeiden tai hyödykeryhmien taloudellista pitoaikaa, mikä on vastoin poistoyleisohjeen ohjeita ja suunnitelmapoistojen periaatteita. Myös aikaisemmissa yleisohjeissa liitteessä 1 kuntajaosto oli suositellut poistoajat valittavaksi mahdollisimman lyhyiksi, jolloin esimerkkiajoista valittaisiin lyhyimmät. Tarkistettua yleisohjetta noudatetaan viimeistään tilivuodesta 2013 alkaen, mutta sitä saa soveltaa jo aikaisemmalta tilikaudelta laadittavaan tilinpäätökseen. Tämän suosituksen muuttaminen on aiheuttanut paljon kyselyjä kunnista poistosuunnitelman tarkistamistarpeeseen liittyen. Sen vuoksi seuraavassa on vielä kerrattu keskeisiä suunnitelman mukaisten poistojen periaatteita ja kuntajaoston yleisohjeen ohjeita. Kuntatalous/Kommunalekonomi 2/

12 2. Poistojen tarkoitus Pysyviin vastaaviin kuuluvan aineellisen omaisuuden hankintameno aktivoidaan ja kirjataan vaikutusaikanaan suunnitelman mukaan poistoina kuluksi (KPL 5:5 ). Pysyviin vastaaviin kuuluvan aineettoman omaisuuden hankintameno on poistettava suunnitelman mukaan vaikutusaikanaan, enintään viiden vuoden kuluessa, jollei tätä pidempää poistoaikaa, kuitenkin enintään 20 vuotta, voida erityisestä syystä pitää hyvän kirjanpitotavan mukaisena (KPL 5:5a ). Suunnitelman mukaisella poistamisella tarkoitetaan pysyvien vastaavien aineellisten ja aineettomien hyödykkeiden hankintamenojen kirjaamista kuluksi järjestelmällisesti niiden taloudellisen vaikutusajan kuluessa. Pysyvien vastaavien vaikutusajalla tarkoitetaan hyödykkeen taloudellista pitoaikaa. Pysyvien vastaavien hankintameno jaksotetaan poistoina kuluksi pääsääntöisesti hyödykkeen koko taloudelliselle pitoajalle. Taloudellisen pitoajan päätyttyä on hyödykkeen hankintamenon oltava kokonaan poistettu mahdollista jäännösarvoa lukuun ottamatta. Hyödykkeen taloudellinen vaikutusaika riippuu hyödykkeeseen liittyvistä tulonodotuksista ja kunnissa ja kuntayhtymissä myös tulonodotuksista riippumatta hyödykkeen käytöstä kunnan palvelutuotannossa, palvelutuotantokyvystä. Taloudellinen käyttöaika on yleensä todellista käyttöaikaa lyhyempi. Poiston mitoituksessa on aina otettava huomioon varovaisuuden periaate. Myös olennaisuuden periaate otetaan huomioon siten, että kiinnitetään huomio ensisijaisesti merkittäviin hyödykkeisiin tai hyödykeryhmiin. Poistojen oikeaa tasoa on arvioitava myös kirjanpito- ja kuntalakien edellyttämän oikean ja riittävän kuvan antamisen tarkoituksessa. Tilinpäätösperiaatteista sekä oikea ja riittävä kuva että varovaisuuden periaate edellyttävät, ettei tilinpäätös anna liian hyvää kuvaa tilikauden tuloksesta ja taloudellisesta asemasta. Jos poistot on mitoitettu liian pieniksi esimerkiksi liian pitkiksi arvioitujen poistoaikojen takia, seurauksena tilikauden tulos ja ylijäämä saattavat näyttää liian hyviltä samoin kuin taseen antama kuva taloudellisesta asemasta saattaa näyttää liian hyvältä tosiasialliseen tilanteeseen nähden, kun poistot olisi tehty riittävinä taloudellisen pitoajan mukaan. 3. Erillisarvostuksen periaate Kirjanpitolaki ei sisällä yksityiskohtaisia säännöksiä poistomenetelmistä tai poistosuunnitelman laatimisesta. KPL 3:3.1 :n 6 kohdan mukaan yleisiin tilinpäätösperiaatteisiin kuuluu, että kukin hyödyke ja muu taseeseen merkittävä erä arvostetaan erillisesti (myös poistoyleisohjeen luku 6). Kirjanpitolautakunta on mm. lausunnossaan 1883/2012 katsonut, ettei kyseisessä tapauksessa hakemuksesta ilmennyt sellaisia erityisiä seikkoja, joiden perusteella tästä erillisarvostuksen periaatteesta voitaisiin poiketa KPL 3:3.3 :n nojalla. Kirjanpitolautakunta katsoi, että tästä johtuen suunnitelmapoistot tulee laskea lähtökohtaisesti kullekin hyödykkeelle erikseen (myös poistoyleisohjeen luku 6). Kuntajaosto on yleisohjeessaan sallinut myös yksinkertaisemman menettelyn yleisohjeessaan suunnitelman mukaisista poistoista (luku 3.4). Sen mukaan poistokohteiden ryhmittelyn lähtökohtana pidetään kirjanpitolautakunnan kuntajaoston taseen esittämisestä antaman yleisohjeen (2010) mukaista pysyvien vastaavien hyödykkeiden ryhmittelyä, mutta vähintään yleisohjeen liitteen 1 esimerkin ryhmittelyä voidaan pitää perusteltuna. Myös sitäkin tarkempi ryhmittely on aina mahdollista. Yleisohjeen mukaan poistosuunnitelma voidaan laatia siten, että aineelliset ja aineettomat hyödykkeet jaotellaan olennaisuuden periaatetta 12 Kuntatalous/Kommunalekonomi 2/2012

13 noudattaen poistoajan ja poistomenetelmän perusteella ryhmiin. Suunnitelmapoistojen perusteet määritellään tällöin ainoastaan ryhmäkohtaisesti. 4. Poistosuunnitelma ja sen hyväksyminen Suunnitelmapoistot edellyttävät poistosuunnitelman laatimista sekä erillistä pysyvien vastaavien hyödykkeiden seurantaa ja poistojen laskentajärjestelmän ylläpitämistä. Poistosuunnitelman hyväksymismenettelystä otetaan määräykset kunnan hallintosääntöön tai erilliseen taloussääntöön. Poistosuunnitelman laatimisessa on suositeltavaa olennaisuuden periaatteen mukaisesti keskittyä rahamääriltään merkittävimpien pysyvien vastaavien hyödykenimikkeiden poistojen oikeaan laskentaan. 5. Poistosuunnitelman muuttaminen Poistosuunnitelmaa tulee arvioida säännöllisesti aina tilinpäätöstä laadittaessa sen varmistamiseksi, että valittu poistomenetelmä ja -aika vastaavat todennäköistä hyödykkeen taloudellista pitoaikaa. Jos pysyviin vastaaviin merkityn hyödykkeen tulonodotukset tai käyttö palvelutuotannossa muuttuvat olennaisesti, voidaan kyseessä olevan hyödykkeen poistosuunnitelmaa joutua muuttamaan. Aiempien tilikausien poistoja ja kertynyttä poistoeroa ei tällöin kuitenkaan oikaista. Poistosuunnitelman muutos koskee vain muutostilikauden ja sitä seuraavien tilikausien suunnitelmapoistoja. Poistoja ja poistosuunnitelman muutosta ei missään tilanteessa ole sallittua käyttää tilikauden tuloksen parantamiseen, vaan poistot tehdään johdonmukaisesti suunnitelman mukaan. Poistosuunnitelman muutoksen tulee perustua hyödykkeestä tai hyödykeryhmästä itsestään aiheutuviin tulontuottamis- tai palvelutuotantokykyyn. 6. Liitetieto keskimääräisten suunnitelman mukaisten poistojen ja keskimääräisten poistonalaisten investointien vastaavuudesta Kunnan ja kuntayhtymän on esitettävä tilinpäätöksessä liitetieto keskimääräisten suunnitelman mukaisten poistojen ja keskimääräisten poistonalaisten investointien omahankintamenojen vastaavuudesta, jos niiden määrät poikkeavat olennaisesti toisistaan. Olennaisena poikkeamana kuntajaoston yleisohjeen tilinpäätöksen liitetiedoista (2009), liite 13, mukaan voidaan pitää 10 %:n tai sitä suurempaa erotusta. Keskimääräinen poisto- ja investointitaso määräytyvät tilinpäätösvuotta edeltävän vuoden, tilinpäätösvuoden ja voimassa olevaan taloussuunnitelmaan otettujen poistonalaisten investointien omahankintamenon keskimäärästä. Poikkeukselliset em. vuosiin sisältyvät investoinnit voidaan huomioida laskennassa. Liitetiedossa on annettava selvitys erotuksen pääasiallisista syistä ja selvitys mahdollisesta poistosuunnitelman tarkistamistarpeesta. Jotta tilinpäätös antaisi kunnan tilikauden tuloksesta ja taloudellisesta asemasta oikean ja riittävän kuvan, liitetieto on katsottu tarpeelliseksi tilanteissa, kun poistot jäävät olennaisesti (10 %) alle keskimääräisten investointien omahankintamenojen. Samalla se saattaa osoittaa poistosuunnitelman tarkistustarpeen tällaisissa kunnissa. Tällöin on perusteltua tarkastella poistosuunnitelmaa, onko eri poistokohteille tai ryhmille määritelty taloudelliset pitoajat varovaisuuden periaatteella ja tarvittaessa tarkistaa niitä, tai onko joukossa vielä sellaisia kohteita, joita ei enää käytetä palvelujen tuottamiseen tai ne eivät tuota enää tuloja. Toisaalta on selvää, että kehittyvissä kunnissa, joissa joudutaan investoimaan runsaasti, poistoja ei aina ole edes mahdollista mitoittaa taloudellisten pitoaikojen rajoissa sellaisiksi, että ne kat- Kuntatalous/Kommunalekonomi 2/

14 taisivat keskimääräisiä poistonalaisia investointimenoja. Kuten edellä kohdassa 1 on esitetty, poistojen ensisijaisena tarkoituksena ei olekaan, että ne kattaisivat vuosittain keskimääräiset poistonalaisten investointien omahankintamenot kokonaan. Vertailu on kuitenkin tarpeen oikean ja riittävän kuvan antamisen tarkoituksessa ja myös osoittamaan mahdollisen poistosuunnitelman tarkistustarpeen. Niissä kunnissa, joissa poistot kattavat em. keskimääräiset poistonalaisten investointien omahankintamenot, ei poistosuunnitelman tarkistaminen ole välttämätöntä tällä perusteella. Kuitenkin yleisohjeen mukaisesti on näissäkin kunnissa tarpeen säännöllisesti tarkistaa, vastaavatko poistoajat ja poistoprosentit edelleen hyödykkeiden taloudellista pitoaikaa, vai onko tapahtunut sellaisia muutoksia, jotka vaikuttavat niihin erityisesti lyhentävästi (ks. kohta 4). 7. Käytännön kysymyksiä 7.1 Koskeeko uusi suositus poistoaikojen alarajojen käyttämisestä jo nyt taseessa olevia pysyvien vastaavien poistonalaisia hyödykkeitä vai ainoastaan uusia hyödykkeitä? Kuntajaosto suosittelee yleisohjeessaan käyttämään yleisohjeen liitteen 1 poistoaikojen alarajoja, ellei hyödykekohtaisesti tehdä hyödykkeille poistosuunnitelmaa, jossa perustellaan pidemmän poistoajan käyttämistä teknis-taloudellisilla perusteilla. Erityinen hyödykekohtainen peruste pidemmälle poistoajalle voi tulla kysymykseen esimerkiksi, jos on ilmeistä, että hyödykkeen käyttöikä rakennusteknisistä syistä, alhaisen käyttöasteen takia tai muusta syystä tulee olemaan tavanomaista pidempi. Poistosuunnitelman perusteisiin voidaan ottaa määräys, että uusien tai viime vuosina tietystä vuodesta lukien valmistuneiden hyödykkeiden poistojen laskennassa noudatetaan tarkistettuja todennäköisiä taloudelliseen pitoaikaan perustuvia poistoaikoja tai esimerkiksi alarajaa, ja suurimpia poistoprosentteja. Jos kaikkien tasapoistoisten hyödykkeiden poistoajat tarkistettaisiin kerralla alarajaan, jouduttaisiin muutosvuotena tekemään huomattavia lisäpoistoja, koska uusi poistoaika olisi jo aikaisemman pidemmän poistoajan mukaan poistettavilta hyödykkeiltä loppunut. Tämä taas kasvattaisi lisäpoistojen tekemisvuonna tuloslaskelman poistojen määrää aikaisempaan tavanomaiseen poistojen määrään verrattuna poikkeuksellisen suureksi, jopa moninkertaiseksi. Lisäksi niidenkin hyödykkeiden, joilla poistoaikaa on jäljellä, poistot suurenevat, kun jäljellä oleva hankintameno jaetaan uuden poistoajan jäljellä oleville vuosille. Kun poistoprosentteja muutetaan suuremmaksi, siinä tapauksessa ei tule tehtäväksi lisäpoistoja, mutta uuden suuremman poistoprosentin mukaan lasketut poistot kasvavat aikaisempaan verrattuna, mikä myös osaltaan lisää muutosvuoden poistojen määrää. Jos hyödyke poistosuunnitelman muutoksen yhteydessä olisi alarajaa käyttämällä poistettava kokonaan lisäpoistona, mutta hyödyke tuottaa tuloa tai sitä käytetään edelleen palvelutuotannossa ja on ilmeistä, että hyödykkeen tulonodotukset ja/tai palvelutuotantokyky ovat edelleen olennaisia, sille määriteltäisiin todennäköinen jäljellä oleva taloudellinen pitoaika, jona aikana jäljellä oleva hankintameno poistettaisiin. Tällä menettelyllä vältyttäisiin tarkistetun poistosuunnitelman käyttöönottovuodelle muutoin kohdistuvien kertapoistojen poikkeukselliselta määrältä ja suunnitelmapoistot jakautuisivat tasaisemmin useammalle vuodelle. 14 Kuntatalous/Kommunalekonomi 2/2012

15 7.2 Voiko rakennusten ja rakennelmien ryhmää tarkentaa poistosuunnitelman perusteista päätettäessä esimerkiksi rakennusten käyttötarkoituksen mukaan? Poistokohteiden ryhmittelyn kunta voi määrittää itse. Suunnitelmapoistojen perusteiden määrittelyssä vähimmäisvaatimuksena voidaan pitää yleisohjeen liitteen 1 hyödykkeiden ryhmittelyä. Tarkempi ryhmittely on poistosuunnitelman perusteiden määrittelyssä aina mahdollista ja perusteltuakin. Siten esimerkiksi valtuusto määrittäisi hyödykkeiden pääryhmän Rakennukset ja rakennelmat tarkemmin ottaen huomioon rakennusten käyttötarkoituksen ja rakennusten rakentamistavan tms. taloudelliseen käyttöaikaan olennaisesti vaikuttavat seikat sekä niille poistoaikojen ala- ja ylärajat taikka jo suoraan poistoajan esimerkiksi, jos ominaisuuksiltaan tai käyttötarkoitukseltaan tietyntyyppisiä rakennuksia on vain yksi. Esimerkki Rakennukset ja rakennelmat Hallinto- ja laitosrakennukset Hallinto- ja toimistorakennukset, kiviset Hallinto- ja toimistorakennukset, puiset Koulurakennukset, kiviset Koulurakennukset, puiset Päiväkodit, kiviset Päiväkodit, puiset Sairaalarakennukset, kiviset Sairaalarakennukset, puiset Uimahallit Liikuntahallit jne. Tehdas- ja tuotantorakennukset Keskuskeittiö Pesula jne. Talousrakennukset Varastot, kiviset Varastot, puiset jne. Vapaa-ajanrakennukset Urheilukenttien huoltorakennukset Virkistysalueen mökit/saunamökit jne. Asuinrakennukset Kerrostalot, kiviset Rivi- ja pientalot, kiviset Rivi- ja pientalot, puiset jne. Kun valtuusto on em. periaatteiden mukaan määritellyt erityyppisille rakennuksille ala- ja ylärajat, kunnanhallitus sen jälkeen määrittää kullekin rakennukselle poistoaikarajojen puitteissa taloudellisen käyttöajan. Vaihtoehtoisesti valtuusto tarkemmalla jaottelulla määräisi esimerkiksi jollekin alaryhmälle yhden poistoajan, jota noudatettaisiin aina ko. ryhmän hyödykkeiden poistoissa. Yleisohjeessa mainittu yksinkertaistettu menettely sallisi myös tämän vaihtoehdon, vaikka suositeltavampaa on hyödykekohtainen poistosuunnitelma. Hallintosääntöön tulee ottaa määräykset poistosuunnitelman hyväksymismenettelystä (ks. edellä 3). Kuntatalous/Kommunalekonomi 2/

16 Kun hyödykkeittäin tai hyödykeryhmittäin perustellaan taloudelliset pitoajat yleisohjeen ohjeita noudattaen varovaisuuden periaatteella ja ottaen huomioon myös tilinpäätöksen oikean ja riittävän kuvan antamisen tarkoitus, lyhyimpiin poistoaikoihin tai suurimpiin poistoprosentteihin ei tarvitse mennä. Erityisesti kuntayhtymissä on perusteltua määrittää hyödykekohtaiset poistosuunnitelmat taloudellisiin pitoaikoihin perustuen, jotta vältyttäisiin suurilta kertaluonteisilta lisäpoistoilta ja vuotuisen poistotason olennaiselta kasvulta, jotka aiheuttaisivat edelleen kuntien palvelujen ostoista maksettavaksi tulevan määrän merkittävää nousua. 7.3 Korjataanko aikaisempina tilikausina tehtyjä suunnitelmapoistoja muutetun poistosuunnitelman mukaiseksi? Aiempina tilikausina tehtyjä poistoja ja kertynyttä poistoeroa ei oikaista. Poistosuunnitelman muutos koskee vain muutostilikauden ja sitä seuraavien tilikausien suunnitelmapoistoja. Hyödykkeen jäljellä oleva hankintamenojäännös poistetaan muutetun poistoajan jäljellä olevina tilikausina suunnitelman mukaan. Poistosuunnitelmaa ei saa oikaista omaan pääomaan tehdyillä hyvityksillä tai veloituksilla. Pysyviin vastaaviin kuuluvan hyödykkeen hankintameno vähennetään lähtökohtaisesti (suunnitelman mukaisin) poistoin. Jos poistosuunnitelma on tehty liian pienenä, jälkeenjääneisyys korjataan poistosuunnitelmaa kasvattamalla. Usein tämä edellyttää, että suunnitelmaan sisällytetään kertapoisto jälkeenjääneisyyden havaitsemisvuodelle. Vastaavasti liian suurina vähennettyjä poistoja ei ole mahdollista palauttaa omaan pääomaan. Poistosuunnitelmaa voidaan korjata ainoastaan jäljellä olevan menojäännöksen jaksottamisratkaisua muuttamalla. 7.4 Tarvitaanko liitetieto poistosuunnitelman muutoksesta? Kunnan tilinpäätöksen laatimista koskevina liitetietoina on esitettävä tilinpäätöstä laadittaessa noudatetut arvostusperiaatteet ja -menetelmät sekä jaksotusperiaatteet ja -menetelmät (KPA 2: kohta; kuntajaoston yleisohje kunnan ja kuntayhtymän liitetiedoista 2009, liitetieto 1). Myös tilinpäätöksen oikean ja riittävän kuvan varmistamiseksi liitetiedossa on perusteltua esittää poistosuunnitelman muutoksen vaikutus poistoihin ja tilikauden tulokseen. 7.5 Onko mahdollista siirtyä käyttämään menojäännöspoistoja nyt käytetyn tasapoiston sijaan? Aineellisten hyödykkeiden kohdalla yleisohjeen liitteessä on vaihtoehtona sekä tasapoisto että menojäännöspoisto. Poistosuunnitelman laatiminen ja myöhempi tarkistaminen edellyttävät aina tapauskohtaista arviointia. Monissa tilanteissa useampikin eri poistomenetelmä ja -peruste ovat sallittuja, edellyttäen, että valittu menetelmä johtaa hyödykkeen hankintamenon poistamiseen vaikutusaikanaan. Kuntajaoston yleisohjeen mukaan kuntien pysyviin vastaaviin kuuluville rakennuksille suositeltavin poistomenetelmä on tasapoistomenetelmä. Kiinteät rakenteet ja laitteet sekä koneet ja kalusto voidaan poistaa joko tasapoisto- tai menojäännöspoistomenetelmällä. Samanlaisten hyödykkeiden hankintamenot poistetaan samaa poistomenetelmää käyttäen. Valittua poistomenetelmää sovelletaan jatkuvasti eri tilikausina, ellei poistosuunnitelman muuttamiseen sen osalta ei ole erityistä syytä. Poistosuunni- 16 Kuntatalous/Kommunalekonomi 2/2012

17 telmaa tulee muuttaa ja esimerkiksi poistoaikoja tarkistaa, jos hyödykkeeseen liittyvät tulonodotukset tai käyttö palvelutuotannossa muuttuvat olennaisesti. Poistosuunnitelmaa tulee siten arvioida säännöllisesti aina tilinpäätöstä laadittaessa sen varmistamiseksi, että valittu poistomenetelmä ja -aika vastaavat hyödykkeen taloudellista pitoaikaa. (Ks. tarkemmin yleisohje luvut 3.3 ja 3.5.) 7.6 Mitkä ovat riittävän perustelun kriteerit? Riittääkö hyödykekohtaiseksi perusteluksi, jos poistosuunnitelma on hyväksytty tarkemmalla tasolla kuin yleisohjeen jaottelu? Yksityiskohtaisempi jaottelukin riittänee perusteluksi, kunhan jaottelussa on käytetty asiantuntija-apua esimerkiksi teknisen hallinnon asiantuntijoita ja poistoaika perustuu esim. rakennuksen todennäköiseen taloudelliseen pitoaikaan, käytettävyyteen palvelutuotannossa tai tulontuottamiskykyyn tms. Poistosuunnitelman tarkistuksessa noudatetaan hallintosäännössä määrättyä menettelyä. Tilintarkastajalle esitetään perustelut ja toimielimen hyväksymispäätös. 7.7 Voidaanko poistosuunnitelman päivitystarve perustella pelkästään tarkistetulla yleisohjeella vai ovatko hyväksyttäviä perusteluja hyödykkeen tulonodotuksissa tai palveluntuotantokyvyssä tapahtuneet muutokset tai suunnitelmapoistojen ja poistonalaisten investointien vastaamattomuus? Lähtökohtaisesti poistosuunnitelman päivitystarve lähtee poistojen tarkoituksesta, että hyödyke tulee poistetuksi sen taloudellisena pitoaikana. Poistosuunnitelman muutoksen tulee perustua hyödykkeestä tai hyödykeryhmästä itsestään aiheutuviin tulontuottamis- tai palvelutuotantokykyyn kirjanpitolain ja kuntajaoston yleisohjeen mukaisesti. Sitä ei voitane perustella pelkästään yleisohjeen suosituksella käyttää sen liitteessä esitettyjä alarajoja, jos nykyinen poistosuunnitelma ei noudata alarajasuosituksia. Hyödykkeen poistosuunnitelmaa on aina muutettava siinä tapauksessa, kun hyödykkeen tulonodotuksissa tai palveluntuotantokyvyssä on tapahtunut olennaisia muutoksia. Suunnitelmapoistojen ja keskimääräisten poistonalaisten investointien omahankintamenojen vastaamattomuus saattaa olla osoitus siitä, että poistosuunnitelmaa tulee tarkistaa. Lisätiedot: Anneli Heinonen, p , Jan Björkwall, p , Marja-Liisa Ylitalo, p , Kuntatalous/Kommunalekonomi 2/

18 Kuntien neljännesvuositilaston uudistaminen Tilastokeskus uudistaa Julkisyhteisöjen tulot ja menot neljännesvuosittain -tilastoaan vuoden 2013 alusta lähtien. Muutokset koskevat siten tilastovuodelta 2012 kerättäviä tietoja. Tiedonkeruu toteutetaan edelleen otospohjaisena eikä kuntien määrä otoksessa muutu merkittävästi. Suurimpia muutoksia tulevat olemaan liikelaitosten ja kuntayhtymien lisääminen tiedonkeruuseen. Neljännesvuositilastoa uudistetaan lähinnä kasvavien velkaseurantavaatimusten vuoksi. Tiedonkeruun täsmällinen muoto ei ole vielä varmistunut. Tarkemmat muutokset julkaistaan myöhemmissä kuntataloustiedotteissa. Lisätiedot: Mikko Mehtonen, p , Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kuntalain muuttamisesta on hyväksytty Lakimuutokset Kuntalakiin on lisätty säännökset sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan järjestämisestä kunnassa ja kuntakonsernissa. Lisäksi kunnan ja kuntayhtymän toimintakertomusta ja tilinpäätöstä koskevia säännöksiä on täydennetty siten, että rahoitusta ja tulevaa taloudellista kehitystä koskevat tiedot käyvät niistä nykyistä selkeämmin ja kattavammin ilmi. Kunnanvaltuuston tulee päättää kunnan ja kuntakonsernin sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan perusteista. Hallintosääntöön tulee sisällyttää sisäiseen valvontaan ja riskienhallintaan liittyvä tehtävien ja vastuun jako kunnassa. Kunnanhallituksella on velvollisuus vuosittain toimintakertomuksessa raportoida sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan järjestämisestä ja keskeisistä johtopäätöksistä. Lisäksi tilintarkastajien tehtäviin on lisätty velvollisuus tarkastaa myös, onko sisäinen valvonta ja riskienhallinta järjestetty kunnassa ja kuntakonsernissa asianmukaisesti. Kaikki edellä mainitut muutokset koskevat myös kuntayhtymiä. Lisäksi kunnallista liikelaitosta koskeviin johtokuntaa, johtajaa ja toimintakertomusta koskeviin säännöksiin on tehty vastaavat muutokset. Rahoituslaskelman antaman informaation nykyistä paremmaksi hyödyntämiseksi kunnan päätöksenteossa tilinpäätöstä koskevaan säännökseen on lisätty nimenomainen maininta siitä, että tilinpäätöksen tulee antaa oikeat ja riittävät tiedot myös kunnan rahoituksesta. Vastaava täydennys on tehty liikelaitoksen tilinpäätöstä koskevaan pykälään. Lakiin on lisätty myös velvollisuus esittää toimintakertomuksessa kunnan ja kuntakonsernin talouteen liittyvänä olennaisena asiana arvio todennäköisestä tulevasta kehityksestä. Tämä parantaa kunnan ja kuntayhtymän tilinpäätöksestä saatavaa informaatiota. Kunnallisen liikelaitoksen tulee antaa vastaava arvio todennäköisestä tulevasta kehityksestä omassa toimintakertomuksessaan. 18 Kuntatalous/Kommunalekonomi 2/2012

19 Lisäksi on muutettu tilintarkastajan toimikautta koskevaa sääntelyä siten, että tilintarkastaja voidaan valita valtuuston toimikaudesta riippumattomaksi ajaksi, kuitenkin enintään kuudeksi vuodeksi. Laki tulee voimaan Tilintarkastajien toimikautta koskevia uusia säännöksiä sovelletaan ensimmäisen kerran valittaessa uusia tilintarkastajia valtuustokaudelle valittujen tilintarkastajien tilalle. Toimintakertomusta sekä tilinpäätöstä koskevia uusia säännöksiä tulee soveltaa ensimmäisen kerran tilikaudelta 2013 tehtävään tilinpäätökseen. Sisäinen valvonta ja riskienhallinta tulee järjestää ehdotettujen säännösten mukaisesti vuoden 2014 alusta. Lakimuutokset käsitellään tarkemmin tulevissa kuntataloustiedotteissa. Tilintarkastajien toimikautta koskevat muutetut säännökset Kuntalain 71 :n mukaan valtuusto asettaa tarkastuslautakunnan toimikauttaan vastaavien vuosien hallinnon ja talouden tarkastuksen järjestämistä varten. Kuntalain 72 :n 1 momenttia on muutettu siten, ettei tilintarkastajien toimikautta sidota enää valtuuston toimikauteen. Valtuusto voi valita tilintarkastajat enintään kuudeksi tilikaudeksi eli kuudeksi vuodeksi. Tilintarkastajien valinnan valmistelu on osa tarkastuslautakunnan vastuulle kuuluvaa hallinnon ja talouden tarkastuksen järjestämistä. Lakimuutoksen jälkeen tilintarkastajien toimikausi ei kuitenkaan ole jatkossa sidottu tarkastuslautakunnan ja valtuuston toimikauteen, vaan tilintarkastajat voidaan valita valtuuston päättämäksi enintään kuuden tilikauden ajaksi. Lakimuutos on perusteltu sillä, että tilintarkastajan toimikauden sitominen valtuuston toimikauteen on aiheuttanut ongelmia tilintarkastajan valinnan valmistelussa. Muutos on perusteltu myös sillä, ettei ole tarkoituksenmukaista, että kuntasektorilla kaikki tilintarkastusta koskevat kilpailutukset tehdään yhtä aikaa. Tästä on aiheutunut ongelmia sekä kunnille että tilintarkastusyhteisöille kilpailutusten ruuhkautuessa. Lakimuutos ei vaikuta tilintarkastajan valintaprosessiin vielä tällä kierroksella. Valitsemalla tilintarkastajaa nyt muuksi kuin neljäksi vuodeksi lakimuutoksen tavoitteet saavutetaan seuraavan valintakierroksen yhteydessä. Kuntaliitto antaa tarkemmat tilintarkastuksen tarjouspyyntöohjeet syksyllä. Lisätiedot: Anneli Heinonen, p , Jan Björkwall, p , Marja-Liisa Ylitalo, p , Kuntatalous/Kommunalekonomi 2/

20 Kysely Euroopan talouskriisin vaikutuksista kuntien ja kuntayhtymien varainhankintaan ja rahoitusriskeihin Kuntaliitto teki huhti-toukokuussa 2012 kyselyn Euroopan talouskriisin vaikutuksista kuntien ja kuntayhtymien varainhankintaan ja rahoitusriskeihin. Kyselyllä pyrittiin saamaan kokonaiskäsitys investointi- ja rahoitustarpeista, varautumisesta mahdollisiin uusiin riskeihin sekä koulutus- ja tukitarpeista. Lisäksi kartoitettiin pääomarahoituksen saatavuudessa ja hinnassa viime aikoina tapahtunutta kehitystä. Kyselyyn vastasi 106 kuntaa. Vastanneiden kuntien osuus väestöstä oli 51 % ja kuntien lukumäärästä 32 %. Kuntayhtymiä vastasi 36. Kuntien yleinen toimintaympäristö Kuntien arviot vuoden 2012 verotulojen kehityksestä osoittavat noin kahden prosentin kasvua vuoden 2011 tilinpäätökseen verrattuna. Vuosikatteet sen sijaan ovat pienenemässä jopa 20 % vuoden 2011 tilinpäätöksistä. Kyselyn kannalta olennaisimmat mittarit ovat investoinnit ja lainakanta. Kuntien ja kuntayhtymien investointimenot ovat noin neljä miljardia euroa vuosittain. Kyselyssä saatujen tietojen mukaan summa ei ole lähivuosina ainakaan alenemassa. Olennaisin lisäys on kohdistumassa vuosille 2014 ja Tarkasteluvuosien investointimenoista uusinvestointeihin suunnataan 60 % ja peruskorjauksiin 40 %. Kuntien ja kuntayhtymien lainakanta näyttää lähivuosina olevan merkittävässä kasvussa. Vuotuisen nettolainanoton on arvioitu olevan 1-1,1 miljardia euroa, mutta vastausten perusteella tämä olisi ylittymässä keskimäärin 200 miljoonalla eurolla vuosittain. Investointimenojen kasvun myötä myös lainanotto on painottumassa vuosiin 2014 ja Euroalueen velkakriisin heijastuminen kuntiin Vajaa kolmasosa kaikista kyselyyn vastanneista piti suurimpana uhkana rahoitustilanteelle velkakriisin laajenemista sekä mahdollisia varainhankinnan ongelmia. Lähes saman verran vastanneista koki erityiseksi uhaksi suuret korkomuutokset. Sitä kautta korostuu korkoriskien hallinnan tarve. Viisitoista prosenttia vastanneista oli erityisen huolissaan investointipaineista ja kyvystä hoitaa nämä investoinnit. Velkakriisin ja siihen olennaisesti liittyvä rahoitusriskien hallinnan kokee siis erityiseksi uhaksi 60 % vastanneista. Kuitenkin vuoden 2011 alusta tarkasteltuna lähes 60 % vastanneista ei ollut ryhtynyt erityistoimiin lainarahoituksen tai maksuvalmiuden varmistamiseksi. Toisaalta monella kunnalla erityistoimia oli useampi kuin yksi. Lainasalkun uudelleen järjestelyjä oli tehnyt 20 % vastanneista ja 26 % oli ottanut käyttöön johdannaissopimuksia. Neljällä prosentilla toimenpiteenä oli esimerkiksi avistaehtoisten tilien ja talletusten lisäys rahavaroissa sekä lyhytaikaisen rahoituksen limiittien avaaminen tai lisääminen. 20 Kuntatalous/Kommunalekonomi 2/2012