TUNNE KEHOSI - TIETOTAITOA TANSSIJALLE

Transkriptio

1 TUNNE KEHOSI - TIETOTAITOA TANSSIJALLE LAHDEN AMMATTIKORKEAKOULU Sosiaali- ja terveysalan laitos Fysioterapian koulutusohjelma Opinnäytetyö AMK Syksy 2008 Juulia Koivukoski Lotta Tolvanen

2 Lahden ammattikorkeakoulu Sosiaali- ja terveysalan laitos Fysioterapian koulutusohjelma KOIVUKOSKI, JUULIA & TOLVANEN, LOTTA: Tunne kehosi tietotaitoa tanssijalle Fysioterapian opinnäytetyö, 88 sivua, 6 liitesivua ja CD-ROM (liitteet 3-7) Ohjaava opettaja: Id-Korhonen, Annamaija Syksy 2008 TIIVISTELMÄ Keho on tanssijan tärkein työväline, jonka hyvinvointi ja optimaalinen toiminta ovat ensiarvoisia työkykyisyyden kannalta. Tämä opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Helsingin Kaupunginteatterin tanssiryhmän eli Helsinki Dance Companyn kanssa, joka on Suomen suurin nykytanssiryhmä. Opinnäytetyön tavoite oli edistää ryhmän tanssijoiden kehotietoisuutta. Etenimme tuotteistamisprosessin mukaisesti, jonka tuotoksena tanssijoille järjestettiin koulutuspäivä. Työkaluna tanssijoiden kehotietoisuuden edistämisessä ja koulutuspäivän suunnittelussa käytettiin lihastasapainokartoituksia. Kartoituksissa esiin nousseiden tekijöiden ja tanssijoiden omien toiveiden pohjalta koulutuspäivän osa-alueiksi valikoituivat lihastasapainokartoitusten tulosten läpikäynti, käytännön harjoitteet, teoriaosuus lihastasapainosta sekä palautuminen. Palautumisen arviointimenetelmänä tanssijoille esiteltiin Firstbeat hyvinvointianalyysi. Mielestämme tuotteistamisprosessin käyttäminen opinnäytetyön menetelmänä palveli hyvin yhteistyötahon tarpeita. Palaute opinnäytetyöprosessista ja koulutuspäivästä oli sekä tanssijoilta että yhteistyötahon edustajalta myönteistä. Yhteistyö miellettiin tarpeelliseksi ja tanssijat kokivat kehotietoisuutensa parantuneen prosessin myötä. Yksilöllisten fysioterapeuttisten tutkimusten pohjalta tanssijoiden tieto oman kehon toiminnasta olisi ollut mahdollisesti spesifimpää ja ongelmakohtiin puuttuminen kohdennetumpaa. Tässä tapauksessa opinnäytetyö olisi kuitenkin muodostunut hyvin erilaiseksi. Jatkossa tarkoitus on esitellä opinnäytetyö ja sen tulokset Suomessa toimivan Dance Health Finland yhdistyksen kautta sekä herättää ajatuksia tanssijan kehotietoisuudesta ja esitellä lähestymismalleja, joita käytettiin tässä opinnäytetyössä kehotietoisuuden edistämiseksi. Avainsanat: Kehotietoisuus, nykytanssi, tanssija, lihastasapaino, tuotteistamisprosessi, koulutuspäivä, fysioterapia

3 Lahti University of Applied Sciences Faculty of Social and Health Care Degree Programme in Physiotherapy KOIVUKOSKI, JUULIA & TOLVANEN, LOTTA: Know your body knowhow for dancers Bachelor s thesis in physiotherapy, 88 pages, 6 appendices and CD-ROM (appendices 3-7) Supervisor: Id-Korhonen, Annamaija Autumn 2008 ABSTRACT The body is a dancer s most important tool and its well being and optimal performance are top priorities for the ability to work. This thesis was done in cooperation with the Helsinki City Theatre s dance group the Helsinki Dance Company the biggest contemporary dance group in Finland. The main aim of this thesis was to enhance the group s dancers body awareness. A productization process was used and it resulted in the organization of a training day for the dancers. To enhance the dancers body awareness and plan the training day, muscle balance charts were used as tools. Based on the results of the charting, as well as the dancers wishes, the chosen main areas for the training day were analysis of the results of the muscle balance charting, practical exercises, muscle balance theory and recovery. As an evaluation method of recovery, the dancers were introduced to the Firstbeat well being analysis. We think that the use of the productization process as a method in the thesis catered well for the needs of the collaborator. The feedback received on the process of making the thesis and the training day was positive from both the dancers and the representative of the collaborator. The collaboration was seen as necessary and the dancers felt their body awareness had improved to some extent along the line. Based on individual physiotherapeutic studies the dancers might have gained more in-depth knowledge on the operation of their bodies and making the interference with problems more focused. This approach, however, would have made the thesis a lot different. In future the thesis and its results are meant to be introduced through the Finland based Dance Health Finland association as well as raise thoughts on dancers body awareness and introduce different approaches that were used in this thesis to improve body awareness. Keywords: Body awareness, contemporary dance, dancer, muscle balance, productization process, training day, physiotherapy

4 SISÄLLYS 1 JOHDANTO 1 2 OPINNÄYTETYÖN TAVOITE JA TARKOITUS 2 3 OPINNÄYTETYÖN TAUSTA Yhteistyötaho Nykytanssi moderni tanssi Nykytanssi Suomessa 5 4 TUOTTEISTAMISPROSESSIN MÄÄRITELMÄ JA ETENEMINEN Tuotteistamisprosessin vaiheet 9 5 NYKYTANSSIN VAATIMUKSET KEHOLLE Nilkka ja jalkaterä: rakenne ja toiminnanhäiriöt Subtalaarinivelen toiminnanhäiriö Flexor hallucis longus tendiniitti Akillesjänteen tendiniitti Sesamluiden vammat Plantaarifaskiitti Penikkatauti eli aitiopaineoireyhtymä Spasmi peroneus lihaksissa Polvi: rakenne ja toiminnanhäiriöt Kipu patellofemoraalinivelessä Patellajänteen tendiniitti Polven kierukkavammat Lonkka: rakenne ja toiminnanhäiriöt Iliopsoas tendiniitti Lihasepätasapaino lonkkaa liikuttavissa lihaksissa Selkä: rakenne ja toiminnanhäiriöt SI-nivelen toiminnanhäiriöt Spondylolyysi Välilevyongelmat Iskiashermon ongelmat Korostunut lannelordoosi Hartiarengas ja olkanivel: rakenne ja toiminnanhäiriöt 31

5 5.5.1 Olkanivelen luksoituminen M. bicepsin pitkän jänteen tendiniitti ja bursiitti Nostojen aiheuttama kuormitus olkapäälle 34 6 LIHASTASAPAINO Lihastyyppien jaottelu Normaali lihastoiminta ja toiminnanhäiriöt Lihastasapainon testaamisen osa-alueita Goniometrin käyttö Stabiliteetti vastaan lihasvoima 40 7 NYKYTANSSIJAN LIHASTASAPAINOKARTOITUS Ryhti Selän liikkuvuudet ja humeroskapulaarinen rytmi Alaraajojen linjaus Selin makuulla suoritettavat liikkuvuusmittaukset Kylkimakuulla suoritettavat testit Vatsamakuulla suoritettavat testit Stabiliteettitestit Kipupiirros Kiputyypit 50 8 KARTOITUSTEN TULOKSET Haastattelu Ryhti Nivelten liikkuvuus ja lihasten joustavuus Stabiliteetti Yhteenveto 61 9 KOULUTUSPÄIVÄN SUUNNITELMA Lihastasapainokartoitusten tulosten läpikäynti Teoriaa lihastasapainosta Käytännön harjoitteita Harjoitteet Palautuminen ja Firstbeat -menetelmä Palautuminen 66

6 9.4.2 Firstbeat menetelmä palautumisen arvioinnissa Firstbeat -hyvinvointianalyysin tulokset Rentoutus Palautteenanto TUOTTEISTAMISPROSESSIN PÄÄTTÄMINEN JA ARVIOINTI Arviointi tanssijoilta Arviointi yhteistyötahon edustajalta Oma arviointi Arviointi tuotteistamisprosessin etenemisestä Arviointi lihastasapainokartoitusten onnistumisesta Arviointi koulutuspäivän toteutuksesta Työn hyödynnettävyys ja kehitysehdotukset 78 LÄHTEET 80 LIITTEET 89

7 SANASTO Fysioterapian termistöä Os = Luu Musculus (m.) = Lihas Articulatio (art.) = Nivel Ligamentum (lig.) = Ligamentti, nivelside Tendo = Jänne Fascia = Lihaskalvo, sidekudoskalvo Origo = Lihaksen lähtökohta Insertio = Lihaksen kiinnittymiskohta Fleksio = Koukistus Ekstensio = Ojennus Lateraalifleksio = Sivutaivutus Abduktio = Loitonnus Adduktio = Lähennys Rotaatio = Kierto Mediaalirotaatio = Sisäkierto Lateraalirotaatio = Ulkokierto Plantaarifleksio = Nilkan ojennus Dorsaalifleksio = Nilkan koukistus Pronaatio = Jalkaterän ulkosyrjän nousu, jonka yhteydessä lateraalista kiertoa Supinaatio = Jalkaterän sisäsyrjän nousu, jonka yhteydessä mediaalista kiertoa Anteriorinen = Etu-, edessä sijaitseva Posteriorinen = Taka-, takana sijaitseva Mediaalinen = Lähellä keskitasoa, keskellä Lateraalinen = Kauempana keskitasosta, sivulla Distaalinen = Kärjenpuolinen, vartalosta etäällä (yläraajassa esimerkiksi ranne) Proksimaalinen = Tyven-, vartalonpuoleinen (yläraajassa esimerkiksi olkapää) Lordoosi = Kaula- ja lannerangalle tyypillinen eteenpäin suuntautunut mutka Kyfoosi = Rintarangalle alueelle tyypillinen taaksepäin suuntautuva mutka Stabiili = Vakaa

8 Instabiili = Epävakaa Luksoituminen = Nivelen sijoiltaanmeno Konsentrinen = Lihastyön muoto, lihas supistuu ja aikaansaa nivelen liikkeen Eksentrinen = Lihastyön muoto, lihas pitenee aktivoituneena ja jarruttaa liikettä Isometrinen/staattinen = Lihastyön muoto, lihas supistuu mutta sen pituudessa ei tapahdu muutoksia Tonus = Lihasjänteys Hypotonia = Alentunut lihastonus eli -jännite Hypertonia = Lisääntynyt lihastonus eli -jännite Spasmi = Lihaskouristus, kramppi Palpaatio = Käsin tunnustelu Manuaalinen = Käsin tehtävä Manipulaatio = Niveleen tai nikamiin kohdistuva passiivinen käsittely, jossa kohteeseen johdetaan hetkellinen voimaimpulssi (manipulaatiotekniikoiden hallitseminen vaatii erikoistumiskoulutuksen) Hypomobiliteetti = Aliliikkuvuus Hypermobiliteetti = Yliliikkuvuus Hyperekstensio = Liiallinen ojennus Hyperfleksio = Liiallinen koukistus Proprioseptiikka = Asento- ja liikeaisti Aerobinen = Rasitusta, jolloin lihakset ja aineenvaihdunta käyttävät happea (yleensä pitkäkestoinen/kohtuullisesti kuormittava suoritus) Anaerobinen = Edellisen vastakohta, eli rasitusta, jolloin keho ei hyödynnä happea (yleensä lyhytkestoinen/maksimaalinen suoritus) Tutkimustermistöä Primaarinen = Ensisijainen Sekundaarinen = Toissijainen Tertiaarinen = Kolmossijainen SD (standard deviation) = Keskihajonta, jolla kuvataan arvojen hajontaa keskiarvon ympärillä

9 Keskiarvo = Luku, joka saadaan jakamalla havaintoarvojen summa havaintojen lukumäärällä Vaihteluväli = Kertoo havaintojen pienimmän ja suurimman arvon, eli millä välillä havainnot vaihtelevat Tanssitermistöä Relevé = Päkiän/päkiöiden päälle nousu Plié = Polvien koukistus, kyykistyminen Grand plié = Syvä kyykistyminen

10 1 1 JOHDANTO Keho on tanssijan tärkein työväline, jonka hyvinvointi ja optimaalinen toiminta ovat ensiarvoisia työkykyisyyden kannalta. Tasapainoilu taiteellisten pyrkimysten ja kehon toimintamahdollisuuksien välillä voi olla hankalaa. Kehotietoisuus on tämän vuoksi hyvin tärkeää, jotta jokainen tanssija pystyisi saavuttamaan parhaan mahdollisen tason esiintyvänä taiteilijana. Kehotietoisuudella tarkoitetaan kykyä tuntea oma keho, lihasten aktivaatiotaso sekä ymmärtää kehon viestejä (Roxendal 1987, 32). Terveydenhuollon ammattilaisena fysioterapeutti voi olla tärkeä tukihenkilö tanssijan uran aikana auttamalla ymmärtämään ja huomioimaan kehon viestejä. Ruanne Y. J. Lain, Donna Krasnowin ja Martin Thomasin (2008) tutkimuksessa arvioitiin tanssijoiden terveydenhuollon ammattilaisilta saadun informaation hyötyä heidän oman kokemuksensa perusteella. 142 tanssijaa oli saanut ohjeita omalääkäriltä, 106 urheilulääkäriltä ja 128 fysioterapeutilta. Asteikolla 1 (huomattava muutos huonompaan) ja 10 (huomattava muutos parempaan) omalääkärien keskiarvoinen tulos oli 4.43 (SD=2.34), urheilulääkärien 7.03 (SD=2.23) ja fysioterapeuttien 7.62 (SD=2.23) eli tanssijat kokivat hyötyvänsä fysioterapeuttien ohjeista ja neuvoista eniten. Suomessa toimivan Dance Health Finland -yhdistyksen aatteiden mukaisesti tämän opinnäytetyön keskeisin tavoite on edistää tanssin ammattilaisten hyvinvointia erityisesti kehotietoisuuden osalta (Dance Health Finland 2008). Ajatus yhteisestä opinnäytetyöstä heräsi, koska omaamme molemmat tanssitaustaa ja ajatus tehdä aiheeseen liittyvä opinnäytetyö kiinnosti molempia kovasti. Ideointituokioiden ja keskusteluiden jälkeen päätimme ottaa yhteyttä Helsingin kaupunginteatterin tanssiryhmään eli Helsinki Dance Companyyn ja tiedustella halukkuutta yhteistyöhön. Vastaanotto oli innostunut ja yhteistuumin alkoi opinnäytetyön sisällön ja muodon hahmottelu sellaiseksi, että se palvelisi mahdollisimman hyvin yhteistyötahon tarpeita.

11 2 Helsinki Dance Companyn tanssijoiden työ on luonteeltaan hyvin fyysistä, jonka vuoksi kehonhuolto ja kehotietoisuus nousevat merkittävään rooliin työssä jaksamisen kannalta. Kehonhuoltona käsitetään tässä yhteydessä ne yksilön omat (esimerkiksi venyttely ja rentoutuminen) sekä ulkopuolelta tulevat toimet (esimerkiksi hieronta), jotka edistävät fyysisestä kuormituksesta palautumista. Yhteistyötahon kanssa sovituiksi teemoiksi nousivat tanssijoiden kehotietoisuus, lihastasapainokartoitukset sekä koulutuspäivä, jotka päätimme yhdistää tuotteistamisprosessin mukaiseksi opinnäytetyöksi. Lihastasapainokartoitusten avulla pyrimme lisäämään tanssijoiden tietämystä omasta kehosta ja räätälöimään koulutuspäivän sisällön heidän tarpeitaan vastaavaksi. 2 OPINNÄYTETYÖN TAVOITE JA TARKOITUS Tavoitteemme tässä opinnäytetyössä on ohjata tanssijoita kohdistamaan ajatuksiaan oman kehon tiedostamiseen ja lisätä tanssijoiden ymmärrystä sen toiminnasta. Pyrimme edistämään tanssijoiden kehotietoisuutta tuomalla fysioterapian edustajina ryhmän jäsenille anatomista ja fysiologista tietoa tuki- ja liikuntaelimistöstä sekä kohdennettuja käytännön harjoitteita lihastasapainokartoituksissa esiin nousseisiin tekijöihin (kuvio 1). Lihastasapainokartoitusten tavoite on myös antaa tanssijoille tietoa omasta kehosta ja edistää näin kehotietoisuutta. Kartoitusten tulosten ja tanssijoiden toiveiden pohjalta pystymme myös suunnittelemaan koulutuspäivän sisällön tanssijoiden tarpeita vastaavaksi. Opinnäytetyön tarkoitus on tuottaa tanssijoille pilottiluonteinen koulutuspäivä, jolloin teoriatiedon ja konkreettisten harjoitteiden avulla pyritään vahvistamaan tanssijoiden omakohtaisia kehotuntemuksia ja näin edistää heidän hyvinvointiaan esiintyvinä taiteilijoina. Koulutuspäivän osa-alueiden kautta pyritään edistämään tanssijoiden kehotietoisuutta eri lähestymistavoin.

12 3 KEHOTIETOISUUS TANSSIJAT Toiveet joiden psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia lisäämällä terveydenhuoltoalan ammatti- LIHASTASAPAINO- KARTOITUKSET Tulokset KOULUTUSPÄIVÄ Käytännön harjoitteet OPINNÄYTETYÖN TEKIJÄT Anatominen teoriatieto Palautuminen KUVIO 1. Opinnäytetyön tavoite, tarkoitus ja osatekijät 3 OPINNÄYTETYÖN TAUSTA Opinnäytetyöprosessin alkuvaiheessa tiedustelimme kahden tanssijoiden kanssa toimivan fysioterapeutin mielipidettä opinnäytetyön aiheen ja idean tarpeellisuudesta ja saimme myös arvokkaita vinkkejä, miten lähestyä aihetta. Liityimme Suomessa toimivan Dance Health Finland -yhdistyksen jäseniksi syksyllä 2007 ja olemme osallistuneet yhdistyksen koulutuksiin, joissa olemme saaneet paljon ajan tasalla olevaa tietoa tanssijoiden hyvinvoinnista alan huippuasiantuntijoilta. Dance Health Finland on vuonna 2000 perustettu yhdistys, joka toimii yhteistyössä Suomen tanssitaiteilijoiden liiton kanssa. Yhdistyksen tavoitteena on edistää tanssi-

13 4 laisten tietoa tanssin lainalaisuuksista. Vuosittain järjestetään keskimäärin kaksi kehonhuoltoseminaaria, joissa käsitellään kehonhuoltoa, tarjotaan tietoa tanssivammoista ja niiden ennaltaehkäisystä, tutustutaan viimeaikaisiin tanssilääketieteen tutkimuksiin sekä vastataan tanssialan ammattilaisten ja harrastajien hyvinvointiin liittyviin kysymyksiin. Lisäksi yhdistys toimittaa neljä kertaa vuodessa ilmestyvää jäsenlehteä. (Dance Health Finland 2008.) 3.1 Yhteistyötaho Yhteistyötahona ja asiakkaana opinnäytetyössä toimii Helsingin kaupunginteatterin tanssiryhmä eli Helsinki Dance Company, jonka riveihin kuuluu kymmenen vakituista tanssijaa. Ryhmä on Suomen suurin nykytanssiryhmä ja myös maamme ainoa ammattiteatterin yhteydessä toimiva tanssiryhmä. Vuotta 1973 voidaan pitää tanssiryhmän perustamisvuotena, kun Seija Simonen kiinnitettiin tanssimestariksi ja kuusi tanssijaa sai vakituisen sopimuksen. Kolmikymmenvuotisen historian aikana ryhmällä on ollut esiintymisiä Kaupunginteatterin lisäksi ympäri Suomea sekä ulkomailla. Paitsi omissa produktioissaan, ryhmän tanssijat ovat mukana myös Kaupunginteatterin muissa tuotannoissa, kuten musikaaleissa, tanssijoina, näyttelijöinä ja koreografeina. Vuoden 2006 alusta lähtien ryhmän johdossa on toiminut tanssitaiteilija Ville Sormunen. (Helsingin Kaupunginteatteri 2008.) Helsinki Dance Companyn tanssijat tekevät töitä kuutena päivänä viikossa ja ellei illalla ole esitystä, työpäivä koostuu harjoituksista klo välillä. Näytöspäivinä harjoitukset päättyvät klo 15. Ryhmän omia näytöksiä on 10 kuukautta kestävän kauden aikana vajaat 30, mutta tanssijan ollessa mukana myös musikaaleissa näytösmäärä nousee vuodessa sadan paikkeille. Helsingin Kaupunginteatterin työterveyshuolto on järjestetty yksityisellä lääkäriasemalla, jossa Kaupunginteatterin henkilökuntaa palvelee kaksi työterveyslääkäriä. Heidän kauttaan tanssijat saavat lähetteet erikoislääkäreille ja esimerkiksi magneettikuviin. Tapaturmatilanteet hoidetaan vakuutusyhtiön kautta. Helsinki Dance Companyn tanssijoilla on mahdollisuus myös käyttää osteopaatin ja hierojan palveluita säännöllisesti. (Sormunen 2008a.)

14 5 3.2 Nykytanssi moderni tanssi Mitä moderni tanssi on? Helen Tamirin sanoin vuodelta 1927 Ei ole olemassa mitään yleisiä sääntöjä. Jokainen teos luo omat sääntönsä. (Anderson 1986, 153). Modernin tanssin kehitys alkoi Yhdysvalloissa ja Saksassa samaan aikaan luvun alkupuolella. Merkittävää modernin tanssin kehityksen kannalta oli, että siihen aikaan kummassakaan maassa ei ollut tanssillisesti luovia balettiryhmiä. Yhdysvalloissa modernin tanssin uranuurtajilla, Isadora Duncanilla, Ruth St. Denisillä ja Ted Shawnilla, oli taustalla klassisen baletin koulutus, mutta he hylkäsivät klassisen tekniikan, koska kokivat sen rajoittavaksi. Seuraava tanssijasukupolvi kritisoi puolestaan Duncanin, Denisin ja Shawn tyylien rajoituksia ja näin modernin tanssin kehittyminen on jatkunut eteenpäin. (Anderson 1986, ) Saksassa tärkein modernin tanssin uranuurtaja oli Mary Wigman. Ominaisia piirteitä hänen tansseilleen olivat demonisuus, hurmiollisuus ja kurinalaisuus. (Tanssin tiedotuskeskus 2007.) Wigman koki, että tanssiessaan hänellä oli yhteys alkukantaisiin voimiin liikkeen kautta. Hän käytti usein esiintyessään naamaria, koska hänestä silloin alkukantaiset voimat ottivat vallan ja jättivät hänen oman persoonansa esiintuomisen tilanteessa vähemmälle. (Anderson 1986, 155.) 1930-luvulla modernin tanssin päätavoitteeksi nousi vaihtoehtoisen tanssisuuntauksen luominen klassisen baletin rinnalle. Myöhemmässä vaiheessa modernista tanssista puhuttaessa onkin tarkoitettu juuri Yhdysvalloissa luvuilla työtä tehneiden tanssijoiden itselleen ja ryhmälleen kehittämää tanssitekniikka ja ilmaisua. Heistä merkittävimpiä ovat Martha Graham, Merce Cunningham ja José Limón. (Tanssin tiedotuskeskus 2007.) Nykytanssi Suomessa Suomessa taidetanssin kehittyminen alkoi suhteellisen myöhään vasta 1800-luvun loppupuolella. Vielä 1900-luvun alkupuolella tanssitaide oli varsin amatöörimäistä,

15 6 sitä harjoittivat lähinnä tytöt hyväntekeväisyysjuhlissa ja varietee-esiintyjät, jotka tulivat Tukholmasta tai Pietarista. Vuonna 1926 Edward Fazer perusti balettikunnan Suomalaiseen Oopperaan ja tätä voidaankin pitää pohjana ammattimaisen tanssin kehittymiselle Suomessa. Suomen Tanssitaiteilijaliitto ry (nykyään Suomen Tanssitaiteilijoiden Liitto) perustettiin 1937, jotta tanssijoiden työoloja ja asemaa taidepiireissä saataisiin parannettua. Yhdistyksen ensimmäisiin toimintasuunnitelmiin kuului myös yhteisnäytöksen järjestäminen esiintymismahdollisuuksien lisäämiseksi. Ensimmäinen näytös järjestettiin 1938 ja esiintyjien kirjo oli laaja oopperan solisteista liikuntakoulujen nuoriin harrastajiin, vapaasta tanssista balettiin. (Arvelo 1987, 6-10.) Ensimmäisiä vaikutteita vapaasta tanssista Suomessa saatiin vuonna 1906, kun amerikkalainen Isodora Duncan esiintyi Helsingissä. Hänen esimerkkinsä vaikutti selvästi Maggie Gripenbergiin, jonka merkitys suomalaisen vapaan tanssin kehityksessä oli huomattava ja 1920-luvuilla. (Hoppu 2003, 39.) Vapaa tanssi käsite oli suora lainaus saksan kielestä termistä der Freie Tanz. Ritva Arvelon (1987) mukaan koko termin käyttäminen suomalaisessa tanssisanastossa oli ikävä tapaturma parin kymmenen vuoden ajan. Suomessa termillä tarkoitettiin alun perin todellakin tietynlaista vapautumista aiemmin syntyneistä ja jo olevista liikemalleista. Samalla se aiheutti kuitenkin erheellisen käsityksen uutta etsivien tanssitaiteilijoiden työssä, että taideteos voisi olla vapaa. Jokainen teos noudattaa ainakin omia sisäisiä lakejaan, vaikkakin nämä lait voivat vaihdella ja muuttua teoksesta toiseen miten yllättävästi tahansa. (Arvelo 1987, ) Vapaa tanssi syntyi vastalauseeksi klassisen baletin ennalta määrättyihin muotoihin. Ongelma vapaan tanssin kehitykselle oli kuitenkin se, että perinteitä ei ollut ja jokainen opettaja ja koreografi joutuivat tuomaan omat näkemyksensä muiden hyväksyttäviksi ennakkoluuloista riippumatta. Heidän oli tuolloin ja vielä tänäkin päivänä itse luotava omaa ja uutta liikesanastoa. (Arvelo 1987, 32.) Arvostus vapaata tanssia kohtaan oli ja 1930-luvuilla vielä suhteellisen vähäistä. Vasta 1960-luvulla modernin tanssin tulo Suomeen aloitti vähitellen uuden taidetanssin muodon vakiinnuttamisen. (Hoppu 2003, 39.)

16 7 Suomeen modernin tanssin toi Riitta Vainio vuonna 1961 Amerikasta, jolloin hän myös perusti ensimmäisen modernin tanssin koulun (Tanssin tiedotuskeskus 2007). Tällöin alkoi myös modernin liikevaraston syntyminen Suomessa, vaikkakin jotkut näkivät modernin tanssin liikekielenä vain sen, minkä olivat oppineet omalta amerikkalaiselta opettajaltaan. Parhaimmatkin vapaan tanssin harjoittajat 1950-luvulle asti olivat baletin tanssijoihin verrattuna teknisesti harrastajatasoa, mutta luvulla alkoi kehittyä pieni joukko todella ammattitaitoisia modernin tyylin tanssijoita. (Arvelo 1987, 33.) Ensimmäisiä ammattilaisryhmiä Suomessa oli 1961 perustettu ja 1971 päätoimiseksi siirtynyt Praesens-ryhmä. Ryhmän toiminta lopetettiin 1974 rahaongelmien vuoksi, mutta ryhmä ehti näyttää, että ammattimaisen ryhmän perustaminen on mahdollista. (Räsänen 1987, ) Nykytanssi käsitteenä on suhteellisen uusi ja se usein sekoitetaan moderniin tanssiin. Tosin kaikkien mielestä nykytanssin ja modernin tanssin erottelu ei ole perusteltua. Nykytanssi on kehittynyt modernin ja vapaan tanssin pohjalta. Nykytanssissa käytetään usein vaikutteita eri kulttuureista ja tanssitekniikoista. Tärkeinä tavoitteina pidetään uusien kehon ilmaisutapojen ja itselle luonnollisen liikkumistavan löytämistä. (Tanssin tiedotuskeskus 2007.) Vuoden 2006 tilastoinneissa tanssin alan ammattiliitoissa oli jäseniä noin 800. Suomessa toimi kaikki tanssityylit mukaan luettuna noin 40 tanssiryhmää ja freelancereina tanssitaiteilijoista työskenteli noin 70 prosenttia. Kantaesityksiä vuonna 2006 oli 220 ja yhteensä tanssiesityksiä järjestettiin lähes (Tanssin tiedotuskeskus 2007.) 4 TUOTTEISTAMISPROSESSIN MÄÄRITELMÄ JA ETENEMINEN Yhteiskunnallinen kehitys on menossa jatkuvasti siihen suuntaan, että sosiaali- ja terveysalan erityisosaaminen voidaan tilanteen mukaan koota asiakastahon tarpeita vastaavaksi tuotteeksi tai palveluksi. Tällöin toiminta on kustannustehokasta unohtamatta kuitenkaan sosiaali- ja terveysalan arvoja ja eettisyyttä. (Jämsä & Manninen 2000, 7-10.) Perinteisesti tuotteista puhuttaessa tarkoitetaan

17 8 materiaalisia tavaroita. Nykyisin käsite on kuitenkin laajentunut käsittämään myös palveluita tai esineen ja palvelun yhdistelmää. Keskeistä tuotetta määriteltäessä on se, että tuote on selkeästi rajattavissa, hinnoiteltavissa ja sisällöltään täsmennettävissä. Lisäksi sosiaali- ja terveysalalla tuotetta kehiteltäessä yksi keskeinen tavoite on ottaa huomioon kohderyhmän erityispiirteet ja vaatimukset, jotta tuotteella pystytään edistämään mahdollisimman hyvin asiakkaan terveyttä, hyvinvointia ja elämänhallintaa. Palvelu- tai tapahtumatuotteisiin sisältyy lähes aina myös vuorovaikutustilanne (esimerkiksi ohjaus tai koulutus), jota teknologinen kehitys ei voi korvata. Edellä mainittujen tuotemääritelmien mukaan sosiaali- ja terveysalan tuote voi näin ollen olla esimerkiksi kuntoutumisväline, opasvihkonen, opetuspeli, hieronta, kotona selviytymisen arviointi, teemallinen elämyspolku, leiri tai palvelun ja tavaran yhdistelmä, kuten valistustapahtuma, jonka osallistujille jaetaan lisäksi materiaalipaketti. (Jämsä & Manninen 2000, ) Pohtiessamme opinnäytetyön muotoa keskeiset lähtökohdat olivat yhteistyötahon tarpeet ja erityispiirteet, tanssijoiden hyvinvoinnin edistäminen sekä toiminnallinen lähestymistapa. Opinnäytetyön asiakastahon kanssa sopimiemme teemojen, eli kehotietoisuuden, lihastasapainokartoitusten ja koulutustilaisuuden, pohjalta päädyimme valitsemaan menetelmäksi tuotteistamisprosessin, koska näiden rajattujen osatekijöiden yhdistäminen asiakastahon tarpeita vastaavaksi tuotteeksi tuntui palvelevan edellä mainittuja lähtökohtia. Opinnäytetyömme tarkoituksena on tuottaa tanssijoille koulutuspäivä, jolloin käydään läpi tanssijoiden kehotietoisuuteen ja hyvinvointiin liittyviä tekijöitä sekä käytännön harjoitteita teoriatiedon tukena. Yhtenä työkaluna opinnäytetyössä käytämme lihastasapainokartoituksia, joiden tarkoitus on tuoda tanssijoille tietoa omasta kehostaan ja auttaa meitä suunnittelemaan koulutuspäivän sisältö heidän tarpeitaan vastaaviksi. Kartoitusta suunnitellessa huomioimme nykytanssin erityispiirteet ja sen vaatimukset keholle. Lihastasapainokartoitusten tulosten esittämisessä olemme käyttäneet määrällisen tutkimusmenetelmän käsitteistöä testattujen anonymiteetin takaamiseksi.

18 9 Tanssiryhmän aikataulu on kiireinen, joten lihastasapainokartoituksiin osallistuminen oli kaikille vapaaehtoista ja ryhmän kymmenestä tanssijasta kuudelle tehtiin yksilöllinen kartoitus. Koulutuspäivän sisältöön vaikuttavat ennen kaikkea kartoituksissa esiin nousseet tekijät ja tanssijoiden omat toiveet käsiteltävistä aiheista, joita ovat muun muassa kartoitustulokset, palautuminen, työssä jaksaminen ja stabiloivat harjoitteet. 4.1 Tuotteistamisprosessin vaiheet Sosiaali- ja terveysalalla tuotteistamisprosessi rakentuu tuotekehityksen viiden perusvaiheen mukaisesti. Ensimmäiseksi on tunnistettava ongelma tai tarve tuotekehitykselle, jota seuraa ideointi ratkaisujen löytämiseksi. Seuraavaksi prosessi etenee tuotteen luonnosteluun, kehittelyyn ja lopuksi vielä viimeistelyvaiheeseen. Vaiheet voivat kulkea myös lomittain eikä siirtyminen vaiheesta toiseen edellytä edellisen päättymistä. Tuotekehittelyprosessissa tarpeet, tavoitteet ja lopputuotteet määräytyvät hankekohtaisesti. (Jämsä & Manninen 2000, 28.) Tuotteen kehittäminen alkaa ongelman tunnistamisesta tai asiakastahon tarpeista. Tavoitteeksi voidaan asettaa materiaalisen tuotteen, palvelutuotteen tai niiden yhdistelmän kehittäminen vastaamaan tarpeita. (Jämsä & Manninen 2000, 30.) Tämän opinnäytetyön kohdalla idea palvelutuotteesta nousi Helsinki Dance Companyn toiveista ja tarpeista. Lisäksi konsultoimme kahta tanssijoiden kanssa työskentelevää fysioterapeuttia opinnäytetyön tarpeellisuudesta. Tarpeen tunnistamisen jälkeen prosessi eteni ideavaiheeseen, jolloin vaihtoehtoja tuotteen sisällöksi ja rakenteeksi hahmoteltiin. Innovaatioilla ja lukuisilla vaihtoehdoilla pyritään löytämään työkaluja ja ratkaisumalleja sopivan tuotteen kehittämiseksi (Jämsä & Manninen 2000, 35). Tässä vaiheessa meillä oli apuna ohjaavan opettajan ja muiden opiskelijoiden tuki opinnäytetyöpajoissa. Käytimme työskentelymenetelmänä myös aivoriihtä, mindmap -hahmottelua sekä neuvottelimme asiakastahon edustajien eli tanssiryhmän johtajan ja Helsingin Kaupunginteatterin osteopaatin kanssa.

19 10 Kun olimme tehneet päätöksen koulutuspäivän järjestämisestä, siirryimme kolmanteen eli luonnosteluvaiheeseen. Luonnosteluvaiheelle ominaista on pohdinta, mitkä eri tekijät ja näkökohdat - kuten asiakasprofiili, toimintaympäristö, säädökset, arvot, rahoitus ja asiantuntijatieto - ohjaavat tuotteen suunnittelua ja valmistamista (Jämsä & Manninen 2000, 43). Tässä vaiheessa koulutuspäivän rakenne ja sen valmisteluun liittyvät tarvittavat osatekijät alkoivat hahmottua. Haimme paljon käsiteltäviin aiheisiin liittyvää tietoa mahdollisimman laaja-alaisesti ja aloitimme aktiivisen kirjoitustyön. Työkaluna käyttämämme lihastasapainokartoitukset voisi ajatella kuuluvan myös luonnosteluvaiheeseen niiden informatiivisen luonteen vuoksi. Luonnosteluvaiheesta edetään tuotteen kehittelyyn ratkaisuvaihtoehtojen, periaatteiden, rajausten ja yhteistyötahojen mukaisesti. Materiaalisten tuotteiden kohdalla kehittelyvaiheessa laaditaan useimmiten ns. työpiirustukset. Kun tässä opinnäytetyössä kyseessä ei ole niinkään aineellinen tuote vaan palvelu, laaditaan tässä työvaiheessa tuotteen asiasisällöstä jäsentely. (Jämsä & Manninen 2000, 54.) Ohjaus, neuvonta- tai koulutustilaisuuden suunnittelun lähtökohtana ovat kuulijat: keitä he ovat, kuinka paljon heitä on, mitkä ovat heidän lähtökohtansa ja mikä motivoi heitä osallistumaan tilaisuuteen. Näiden tietojen pohjalta tulisi suunnitella tilaisuuden sisältö sekä valita esittämistapa tiedon välitykseen. Huomioon tulee ottaa myös käytettävissä oleva aika sekä tila. (Jämsä & Manninen 2000, ) Meidän kohdallamme tämä tarkoitti sitä, että yhteistyötahon kanssa asetettu aika täytettiin niillä yhteisesti valituilla teemoilla, jotka koimme koulutukselle tärkeiksi ja tanssijoiden toiveita vastaaviksi. Kolmituntisen koulutuksen sisällöksi tuli: lihastasapainokartoitusten tulosten läpikäynti (kesto 45 minuuttia), luentotyylinen osuus lihastasapainosta (kesto 30 minuuttia), käytännön harjoitteet (kesto 45 minuuttia), Firstbeat - hyvinvointianalyysin esittely (kesto 30 minuuttia), rentoutuminen (20 minuuttia) sekä palautteenanto ja tilaisuuden lopetus (10 minuuttia). Mietimme suunnitteluvaiheessa myös osioiden järjestystä tanssijoille mielekkääksi niin, että vältettäisiin pitkäaikainen paikallaan istuminen. Viimeisessä tuotteistamisprosessin vaiheessa eli tuotteen viimeistelyssä hiotaan vielä yksityiskohtia ja suunnitellaan mahdollisesti markkinointi ja tuotteen jakelu (Jämsä & Manninen 2000, 81). Tämän opinnäytetyön tuotos on pilottityyppinen

20 11 koulutustilaisuus, jonka tilaajataho on ollut alusta asti selvillä. Tanssijoiden osallistuminen tilaisuuteen on vapaaehtoista, joten yhdessä yhteistyötahon kanssa pyrimme tekemään tilaisuudesta mahdollisimman houkuttelevan osallistuja-ehdokkaille etukäteisinformaation välityksellä. Tuotteita kehiteltäessä tarvitaan prosessin aikana myös arviointia ja palautetta parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi (Jämsä & Manninen 2000, 80). Työn eteenpäin viemisessä olemme kokeneet hyödylliseksi palautteen, jota olemme saaneet koko opinnäytetyöprosessin ajan ohjaavalta opettajalta, opponenteilta sekä muilta opiskelijoilta opinnäytetyöpajoissa. Lihastasapainokartoituksiin liittyen testasimme suunnittelemamme testistön ammattitanssijalla ennen Helsinki Dance Companyn tanssijoiden kartoituksia sujuvan testitilanteen ja tarkoituksenmukaisen lomakkeen takaamiseksi. Tämän harjoitustilanteen avulla pystyimme vielä lisäämään lihastasapainokartoitusten sujuvuutta sekä tarkistamaan yksityiskohtia. 5 NYKYTANSSIN VAATIMUKSET KEHOLLE Työ tanssijana vaatii keholta ja mieleltä paljon, tanssijan pitää hallita taidemuodon esteettiset ja tekniset seikat, pystyä käsittelemään stressiä vaikeissakin tilanteissa sekä pyrkiä välttämään loukkaantuminen. Tämän kaiken lisäksi pitää olla fyysisesti hyvässä kunnossa. Tanssijoiden suorituskykyä monella osa-alueella on verrattu urheilijoihin ja samoja lainalaisuuksia löytyykin tutkimusten perusteella. Molemmissa ryhmissä yksilön suorituskykyyn vaikuttavat hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskyky eli aerobinen ja anaerobinen kestävyys sekä lihasten voimantuottokyky. Tanssijoilla suoritukseen vaikuttavat myös nivelten liikkuvuus, lihasten venyvyys sekä kehon koostumus. Mikään näistä tekijöistä ei kuitenkaan yksinään pysty ennustamaan yksilön taitotasoa tanssijana. (Koutedakis & Jamurtas 2004, 652.) Tässä opinnäytetyössä emme arvioineet tanssijoiden aerobista/anaerobista kestävyyttä, vaan keskityimme suorituskyvyn muihin osa-alueisiin. Tanssijoiden harjoitus- ja esityskauden rakenne poikkeaa urheilijoiden harjoitus- ja kilpakaudesta. Urheilijoiden kausi on usein jaksotettu tähtäimessä kuntohuippu

21 12 kauden tärkeimpien kisojen aikaan tai joukkuepeleissä sarjan tai liigan keston ajan. Oli kyseessä sitten kumpi tahansa edellä mainituista vaihtoehdoista urheilussa harjoittelun jaksotuksessa huomioidaan palautuminen. Tanssijoilla kauden aikana ei ole kuntohuippua, vaan kuntohuippu tulee säilyttää läpi koko kauden. Tämä tekijä hankaloittaa palautumista ja pienien vammojen paranemista. (Bronner, Ojofeitimi & Spriggs 2003, 59.) Jatkuva rasitus ilman riittävää palautumista vaurioittaa kudosta ja mikäli nämä vauriot eivät pääse paranemaan syntyy rasitusvamma (Kujala 2005, 580). Suurin osa kaikista tanssijoiden vammoista luokitellaan rasitusvammoiksi (60 76 % kaikista vammoista). Vuositasolla tanssijoiden vammat kohdistuvat alaraajoihin noin % tapauksista ja näistä % on jalkaterän tai nilkan alueen vammoja. (Bronner ym. 2003, 59.) Vuosittain kaikkiaan prosentilla ammattitanssijoista esiintyy jonkinlaisia vammoja (Bronner ym. 2003, 57). Tanssivammojen syntyyn liittyy erityisiä sisäisiä ja ulkoisia riskitekijöitä. Sisäiset riskitekijät koostuvat pääasiassa tanssijan fyysisistä ominaisuuksista sekä aiemmista vammoista. Ulkoiset riskitekijät liittyvät muun muassa työn luonteeseen ja lajin vaatimuksiin, välineisiin ja työympäristöön. (Bronner ym. 2003, 58.) Alla olevassa kuviossa (kuvio 2) on esitelty tanssijaan liittyvät sisäiset riskitekijät ja tanssityöhön liittyvät ulkoiset riskitekijät sekä vaiheet, joissa eri keinoja tuki- ja liikuntaelinten vammojen ennaltaehkäisyyn tulisi käyttää (Bronner ym. 2003, 57).

22 13 TANSSIJA TYÖ Vammaalttius Lihasvamma Sisäiset riskitekijät Ikä & sukupuoli Aiemmat vammat Liikkuvuus Voima Hengitys- & verenkiertoelimistön kunto Ulkoiset riskitekijät Tekniikkavaatimukset Tanssityyli Altistuminen Harjoitteluvirheet Ympäristötekijät Kengät & vaatteet Tertiaarinen ehkäisy ja väliintulo Fysioterapia Työn modifiointi Työympäristö Primaarinen ehkäisy ja väliintulo Vammojen seuranta Tanssijoiden seuranta Kiertoharjoittelu Nivelten suojaaminen Primaarinen ehkäisy ja väliintulo Haitallisten ulkoisten riskitekijöiden muuttaminen Sekundaarinen ehkäisy ja väliintulo Hoidon kiireellisyyden arviointi Pehmytkudosvaivojen minimointi Työn modifiointi LOPPUTULOKSET Terveyskyselyt Työntekijöiden sairaskorvaukset Fysioterapian hyödyntäminen Hoitokustannukset Menetetty aika KUVIO 2. Tanssivammojen sisäiset ja ulkoiset riskitekijät (Bronner ym. 2003, 58).

23 Nilkka ja jalkaterä: rakenne ja toiminnanhäiriöt KUVIO 3. Jalkaterän rakenne (Eorthopod 2008a). Jalkaterässä on 26 luuta, jotka niveltyvät toisiinsa 55 nivelen välityksellä (kuvio 3). Nämä tekijät muodostavat kaari- ja holvirakenteita, jotka antavat jalkaterälle tarvittavan jouston ja tuen askelluksen eri vaiheissa. Jalkaterässä on joustava pitkittäinen sisäkaari, jäykkä pitkittäinen ulkokaari sekä poikittaiset linjat, jotka voidaan jakaa jalkaterän pituussuunnassa kolmeen osaan. Etuosan muodostavat viiden varpaan luut eli falangit (phalanges) ja viisi jalkapöytäluuta eli metatarsaalit (metatarsales), keskiosaan kuuluvat os naviculare (veneluu), os cuboideum (kuutioluu) sekä os cuneiforme I, II ja III (kolme vaajaluuta). Jalkaterän takaosan muodostavat isommat os calcaneus (kantaluu) ja sen päällä oleva os talus (telaluu). (Ahonen 2004, ) Lisäksi ensimmäisen metatarsaalin distaalisessa päässä, jalkapohjan puolella, on usein kaksi pientä sesamluuta. Näitä pieniä luunpaloja voi esiintyä myös muualla erityisesti metatarsaalien ja falangien välisillä nivelalueilla. (Platzer 2004, 220.) Os tibia eli sääriluu ja os fibula eli pohjeluu muodostavat säären distaalisessa päässä ns. haarukan, johon väliin lankakerän muotoinen os talus asettuu. Tämä liitos on nimeltään articulatio talocruralis eli ylempi nilkkanivel, joka on toiminnaltaan sarananivel. Ylemmän nilkkanivelen liikkeitä ovat plantaarifleksio eli nilkan ojennus ja dorsaalifleksio eli koukistus. (Platzer 2004, 222.) Nilkan sisäsyrjällä oleva sel-

24 15 västi ihon läpi tuntuva malleolus medialis eli sisäkehräs on sääriluun distaalinen pää ja puolestaan nilkan ulkosyrjällä oleva malleolus lateralis eli ulkokehräs on hieman alemmas ulottuvan pohjeluun pää (Nienstedt, Hänninen, Arstila & Björkqvist 2004, 133). Alempi nilkkanivel muodostuu kahdesta osasta. Etuosa eli articulatio talocalcaneonavicularis muodostuu os taluksen, os calcaneuksen ja os navicularen väliin, tyypiltään se on satulanivel. Takaosa eli articulatio subtalaris puolestaan on ratasnivel ja se muodostuu os taluksen ja os calcaneuksen väliin. Näiden nivelten liikkeitä ovat pronaatio ja supinaatio. Pronaatiolla tarkoitetaan jalan ulkosyrjän nostoa, jonka yhteydessä tapahtuu lateraalista kiertoa ja supinaatiolla jalan sisäsyrjän nostoa yhdistettynä mediaaliseen kiertoon. (Platzer 2004, 224.) Nilkan ja jalkaterän lukuisia niveliä on tukemassa monensuuntainen ligamenttien eli nivelsiteiden verkosto (kuvio 4). Nilkan sisäsyrjän merkittävin ylempää nilkkaniveltä tukeva ligamentti on neliosainen deltoideum eli sisäsivuside ja ulkosyrjällä puolestaan lig. laterale eli ulko-sivuside (ns. t-ligamentti). (Platzer 2004, 222.) Alempaa nilkkaniveltä tukevat erityisesti mediaalinen ja lateraalinen lig. talocalcaneum (Platzer 2004, 224). KUVIO 4. Nilkan ja jalkaterän lihaksia ja ligamentteja (Eorthopod 2008a). Nilkan, jalkaterän ja varpaiden lihakset ovat äärimmäisen tärkeitä tanssijalle. Lihasten voiman suhde jalkaterän alueella, jalkaa pronatoivissa ja supinoivissa lihaksissa, voi johtaa jalkaterän virheasentoihin esimerkiksi hypyn aikana. Hypystä alastulo

25 16 jalkaterä pronaatiossa tai supinaatiossa lisää ligamentti- eli nivelsidevammojen riskiä. Nilkan ojennusta suorittavat lihakset eli plantaarifleksorit ovat tanssijoilla yleensä paljon kehittyneemmät kuin nilkan koukistusta suorittavat lihakset eli dorsifleksorit, koska tanssijan pitää kyetä nousemaan päkiän päälle ja kannattelemaan koko kehon painoa plantaarifleksoreiden avulla. (Fitt 1988, 135.) Subtalaarinivelen toiminnanhäiriö Jacques Ménétrey ja Daniel Fritschy (1999, ) työskennellessään The Ballet Béjart Lausanne -ryhmän kanssa diagnosoivat ja hoitivat vuoden aikana 25 subtalaarinivelen toiminnanhäiriötä. Tämä oli kaikista todetuista vammoista 10,5 prosenttia ja nilkkavammoista 58 prosenttia. Kymmenellä tanssijalla subtalaarinivelen toiminnanhäiriö toistui, kuudella kerran, yhdellä kaksi kertaa ja kolmella tanssijalla useita kertoja (4-6). Oireina tanssijat toivat esiin yhtäkkisen ja terävän kivun talonaviculaarinivelessä ja jalkaterän takaosassa. Palpoiden havaittiin kipua lig. talonaviculaaressa, lig. anterior talofibulaaressa ja subtalaarinivelen posteriorimediaalisessa osassa. Nilkkanivelen dorsaalifleksio oli rajoittunut ja subtalaarinivelessä oli havaittavissa hypomobiliteettia. Hoitona käytettiin manipulaatiotekniikkaa, jolla nivelen liikkuvuus palautettiin Flexor hallucis longus tendiniitti Tendiniitillä tarkoitetaan tulehdusta jänteen tai jännetupin alueella, jolloin oireina ovat kipu lihaksen supistuessa, kosketusarkuus jänteen alueella ja krepitus eli nivelen liikkeen aikana kuuluvat äänet, kuten napsahdukset ja rutina (Fitt 1988, ). Flexor hallucis longus lihas on tärkeä tanssijalle, koska sen tehtävä on plantaarifleksio ja supinaation avustus (Fitt 1988, 135). Lihasta ja sen jännettä voidaan pitää toimintansa puolesta isovarpaan akillesjänteenä, koska lihaksen aktivaatio mahdollistaa saman toiminnan isovarpaalle kuin akillesjänne jalkaterälle eli viimeistelee ponnistuksen esimerkiksi hypittäessä. Flexor hallucis longuksen jänne kulkee

26 17 luisen fibro-osseus tunnelin läpi mediaalisen malleolin takapuolelta ja tämä sijainti on yksi anatominen syy tendiniitin muodostumiselle. Dorsifleksoitaessa isovarvasta ja nilkkaa lihasrunko painautuu helposti fibro-osseus tunneliin aiheuttaen ärsytystä flexor hallucis longukseen, mikä voi johtaa tulehdukseen. Toinen yleinen syy flexor hallucis longus tendiniitille on korostunut pronaatio jalkaterässä, joko luisten rakenteiden tai tekniikkavirheen vuoksi. Altistavina tekijöinä pidetään myös päkiän päälle noustaessa eli relevéssä tapahtuvaa pronaatiota, jos tanssijalla on niin sanottu Mortonin jalka eli ensimmäinen metatarsaaliluu (jalkapöydän luu) on lyhyempi kuin seuraava metatarsaaliluu tai jos nilkkaa tukevien lihasten voima on heikko. (Norris 2005, 43.) Akillesjänteen tendiniitti Akillesjänne on m. triceps suraen eli m. gastrocnemiuksen ja m. soleuksen yhteinen jänne kiinnittyen calcaneukseen eli kantaluuhun. M. gastrocnemiuksen origo eli lähtökohta on polven yläpuolelta, reisiluun kondyleista, joten lihaksen tehtävä on fleksoida eli koukistaa polvea ja plantaarifleksoida nilkkaa. M. soleuksen origo on polven alapuolella tibian ja fibulan eli sääri- ja pohjeluun päässä, joten lihaksen tehtävä on nilkan plantaarifleksio. M. gastrocnemiusta käytetään pääasiassa hypyissä ja muissa liikettä vaativissa suorituksissa, kun m. soleuksen tehtävä on lähinnä staattisesti ylläpitää asentoa esimerkiksi tasapainoissa. Staattisen lihasaktivaation aikana lihaksen pituudessa ei tapahdu muutosta. (Fitt 1988, 135; Norris 2005, ) Akillesjänteen tendiniitin syntyyn vaikuttavia tekijöitä on tanssijoilla monia: jänteen kireys, anatomiset yksilölliset tekijät jänteen rakenteessa, jalkaterän supinaatio tai pronaatio ja matala relevé (Norris 2005, 48) Sesamluiden vammat Sesamluiden vammoista puhuttaessa tarkoitamme tässä yhteydessä sesamluita, jotka sijaitsevat I metatarsaaliluun alapinnalla eli jalkapohjan puolella. Luut sijaitsevat

27 18 m. flexor hallucis breviksen jänteen alla. Metatarsaaliluun ja sesamluiden välisiä nivelpintoja suojaa hyaliinirusto. Sesamluita on yleisimmin kaksi, joista mediaalisempi on kooltaan isompi ja pidempi. Painon ollessa päkiän päällä esimerkiksi relevéssä suurin osa painosta on juuri mediaalisen sesamluun päällä, mikä selittää tämän suuremman alttiuden vammoille. Yleisimpiä sesamluiden vammoja tanssijoilla ovat murtumat, kondromalasia (nivelpintaa suojaavan ruston pehmentymä), osteoartroosi (nivelrikko), m. flexor hallucis breviksen tendiniitti, sesam-luiden osteokondriitti (luu-rustohäiriö) ja kystat (nesteen tai puolikiinteän aineen täyttämä rakkula) sesamluiden välissä. (Norris 2005, ) Plantaarifaskiitti Plantaarifaskiitilla tarkoitetaan jalkapohjassa olevan plantaarifaskian tulehdusta. Kipu sijoittuu yleisimmin calcaneuksen mediaali- eli sisäreunan kohdalle, mistä faskia eli lihaskalvo saa alkunsa. Tulehduksen taustalla on kehon pyrkimys korjata ylikuormituksesta johtuvia mikroskooppisen pieniä repeämiä faskiassa. Yksi yleisimmistä altistavista tekijöistä plantaarifaskiitille on jalkaterän ylipronaatio, mitä esiintyy tanssijoilla esimerkiksi lonkkien liiallisen lateraalirotaation vuoksi. (Norris 2005, 48.) Penikkatauti eli aitiopaineoireyhtymä Penikkatauti johtuu lihaksia ympäröivän aition paineen noususta, jolloin lihaksen sisäinen verenkierto heikkenee. Tilanteen pitkittyessä hapenpuute aiheuttaa lihasvaurioita. (Viikari-Juntura & Vasenius 2003, 138.) Oireet esiintyvät yleisimmin m. tibialis anteriorin alueella, mutta myös m. tibialis posterior, m. flexor digitorum longus, m. peroneus longus, m. peroneus brevis ja m. peroneus tertius voivat oireilla. Penikkatauti tanssijoilla johtuu yleensä kolmesta eri syystä: tanssimisesta kovalla alustalla, hypyistä alastulosta ilman nilkan rullausta niin, että myös kantapää tulee alustalle tai painon jakautumisesta liian eteen tai taakse jalkaterän päälle, jolloin nilkan dorsifleksoreissa on jatkuva aktivaatio. (Fitt 1988, 136.)

28 Spasmi peroneus lihaksissa Spasmi eli lihaskouristus m. peroneus longuksen, breviksen ja tertiuksen alueella, sekä m. extensor digitorum longuksessa voi johtua iskiashermon pinnetilasta m. piriformiksen kireyden takia. Spasmi voi johtua myös tanssijan pyrkimyksestä korjata nilkan liiallista supinaatiota relevé asennossa. (Fitt 1988, 136.) 5.2 Polvi: rakenne ja toiminnanhäiriöt KUVIO 5. Polven rakenne (ACL Solutions 2008). Articulatio genus eli polvinivel on ihmiskehon nivelistä suurin. Se on sarananivel, joka pystyy tuottamaan fleksion eli koukistusliikkeen sekä fleksoidussa asennossa myös pientä rotaatiota eli kiertymistä. Nivel muodostuu os femurin eli reisiluun distaalisen pään sekä os tibian eli sääriluun proksimaalisen pään väliin (kuvio 5). Femurin pään kondylit eli nivelnastat ovat muodoltaan pyöreät ja istuvat näin hyvin tibian kuperiin nivelpintoihin. Luisten pintojen välissä iskunvaimentajina toimivat tibian pinnalla olevat paksut rustoiset meniscit eli kierukat, jotka paitsi tasaavat polveen kohdistuvaa kuormitusta, niin myös toimivat reisiluun nivelnastojen liukupintana. Polviniveltä ympäröi laaja-alainen capsula articularis eli nivelkapseli sekä lujat nivelsiteet, jotka tukevat ja vakauttavat polven liikkeitä. Merkittävimpiä näistä ovat ristisiteet ACL (lig. cruciatum anterius) eli eturistiside sekä PCL (lig. cruciatum posterius) eli takaristiside, lig. collaterale fibulare ja ti-

29 20 biale eli ulompi ja sisempi sivuside, lig. popliteum obliquum ja arcuatum eli vino ja kaareva polvitaiveside, retinaculum patellae mediale ja laterale eli sisempi ja ulompi pidäkeside sekä lig. patellae eli polvijänne, joka alkaa nelipäisestä reisilihaksesta ja kiinnittyy sääriluun yläosaan. (Platzer 2004, ) Polven etupuolella sijaitseva patella eli polvilumpio on pyöreähkö luu, joka sijoittuu reisiluun pään kourumaiseen nivelpintaan. Tätä kontaktia patellan ja reisiluun välillä kutsutaan patellofemoraaliseksi niveleksi. Lumpio on kiinnittynyt nivelkapseliin ja on upoksissa m. quadriceps femoriksen eli nelipäisen reisilihaksen pitkän ja leveän jänteen sisällä. Sen merkittävin tehtävä on voimansiirto m. quadriceps femoriksesta sääreen polven ojennuksen yhteydessä. (Ahonen 2004, 70.) Polvinivelen optimaalinen toiminta on ensiarvoisen tärkeää tanssijalle. Polvi kantaa suuren osan kehon painosta monissa erilaisissa asennoissa. Polvelle yksi erittäin kuormittava tekijä on matalat kyykkyasennot, jolloin polven sisäinen paine kasvaa huomattavasti. Tämän liikkeen nimi on baletissa grand plié.(fitt 1988, 146.) Nykytanssissa käytetään myös usein vastaavia asentoja tai muunnelmia koreografista riippuen. Polvea liikuttavien lihasten voimalla ja fleksoreiden ja ekstensoreiden voiman suhteella on suuri merkitys nivelen stabiliteetin kannalta (Fitt 1988, 146). Fleksion suorittavia lihaksia ovat hamstring-lihakset eli m. biceps femoris, m. semimembranosus ja m. semitendinosus sekä m. gracilis, m. sartorius, m. plantaris, m. popliteus ja m. gastrocnemius. Ekstensiosuuntaisesta liikkeestä vastaavat m. quadriceps lihakset eli m. rectus femoris, m. vastus lateralis, m. vastus medialis ja m. vastus intermedius. (Fitt 1988, ) M. plantariksen lihasrunko sijaitsee suoraan polvinivelen takapuolella ja sen tehtävä polven fleksion lisäksi on avustaa nilkan plantaarifleksiossa. Nopeat suunnan vaihdokset ja pysähtymiset ovat riskitekijöitä lihaksen repeämisille, varsinkin jos tanssija käyttää jalkineita, jotka lisäävät kitkaa tanssijan ja lattian välillä. Toinen suoraan polvinivelen takana sijaitseva lihas on m. popliteus. Tanssija, jolla on taipumusta polven hyperekstensioon, voi kontrolloimattoman polven ekstension aikana aikaansaada m. popliteuksen repeämisen, koska lihas joutuu venyttyneeseen tilaan hyperekstension aikana. (Fitt 1988, )

30 Kipu patellofemoraalinivelessä Patellofemoraalinen kipu on syynä suureen osan polven alueen oireista tanssijoilla. Rakenteelliset poikkeavuudet alaraajojen linjauksessa, ylikuormitus ja tekniikkavirheet saattavat johtaa kiputilaan patellofemoraalinivelen alueella. Ylikuormitus ja tekniikkavirheet lisäävät nivelen sisäistä painetta. Esimerkiksi plién aikana m. quadriceps femoriksen jatkuva aktivaatio aiheuttaa patellofemoraalinivelen nivelpinnoille suurta kuormitusta. M. quadriceps femoriksen eksentrinen käyttö plién aikana voi lisätä venähdyksen riskiä kyseisessä lihaksessa. (Teitz 2005, ) Patellajänteen tendiniitti Patellajänteen tendiniitti on yleinen ongelma tanssijoilla (Teitz 2005, 64). Patellajänne muodostuu m. quadriceps femoriksen neljästä osasta eli m. rectus femoriksesta, m. vastus intermediuksesta, m. vastus medialiksesta ja m. vastus lateraliksesta kiinnittyen patellaan (Platzer 2004, 248). Uusien hyppyjen harjoittelu päivittäin viikon ajan tai yhtäkkinen harjoitus- ja esitysmäärän lisääntyminen voi johtaa patellajänteen tendiniittiin. Taustalla voi olla myös m. quadriceps femoriksen jatkuva aktivaatio plién aikana (polvien koukistus) lonkan lateraalirotattoreiden ja adduktoreiden sijasta. (Teitz 2005, 64.) Polven kierukkavammat Polven kierukoista mediaalinen kierukka on herkempi traumoille kuin lateraalinen. Mediaalisen kierukan vamma tapahtuu yleisesti polven vääntymisellä jalkaterän ollessa alustalla. Tämän tyyppinen tilanne on yleistä tanssissa tavoiteltaessa suurempaa lonkkien lateraalirotaatiota kääntämällä jalkateriä sivulle enemmän kuin mitä tanssijan lonkkien liikkuvuus sallii. Lateraalisen kierukan vammat aiheutuvat yleisimmin polven ollessa hyperfleksiossa esimerkiksi kyykkyasennoissa tai plién aikana hypystä alas tultaessa. (Teitz 2005, )

31 Lonkka: rakenne ja toiminnanhäiriöt KUVIO 6. Lantiokorin rakenne (Eorthopod 2008b). Lonkkanivel eli art. coxae muodostuu reisiluun proksimaalisen pään eli caput femoriksen ja lonkkaluussa olevan koveran lonkkamaljan eli acetabulumin välille (kuvio 6). Acetabulumin puolikuun muotoista nivelpintaa laajentaa labrum acetabulare eli rustoinen lonkkamaljan reunus. Lonkka on hyvin liikkuva pallonivel, jonka tiukka ja vahva nivelkapseli (capsula articularis) vakauttaa niveltä. Laaja nivelkapseli on kiinnittynyt lonkkaluuhun labrum acetabularen ulkopuolelle ja ulottuu lähes koko reisiluun kaulan (collum femoris) alueelle. Nivelen liikkeitä ääripäissä rajoittavat vahvat nivelsiteet. Näitä ovat nivelkotelon sisäpuolella lig. transversum acetabuli eli poikittainen lonkkamaljakkoside sekä lig. capitis femoris eli reisiluun pään side. Nivelkotelon ulkopuolta vahvistavat siteet ovat zona orbicularis eli rengasvyöhyke, lig. iliofemorale eli suoliluu-reisiluuside, lig. ischiofemorale eli istuinluureisiluuside sekä lig. pubofemorale eli häpyluu-reisiluuside. Iliofemoraaliligamentti on ihmiskehon nivelsiteistä voimakkain ja kestää jopa 350 kg:n painon. (Platzer 2004, 198.) Lonkkanivelen liikkeitä ovat fleksio, ekstensio, abduktio, adduktio sekä lateraali- ja mediaalirotaatio (Platzer 2004, 200). Pallonivelen laaja liikkuvuus edellyttää, että lonkkaa ympäröi lukuisat eri liikesuuntiin erikoistuneet lihakset (taulukko 1). Merkittävimmät fleksioon osallistuvat lihakset sijaitsevat lantion ja reiden etupuolella, ekstensorit takareiden ja pakaran alueella, abduktorit lonkan ja reiden ulkosivulla,