TERVEYSTIEDEN XIV TIETEEN PÄIVÄ

Transkriptio

1 JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO TERVEYSTIEDEN XIV TIETEEN PÄIVÄ Abstraktikirja Tiistai 15. toukokuuta 2018

2 LIIKUNTATIETEELLINEN TIEDEKUNTA TERVEYSTIETEIDEN XIV TIETEEN PÄIVÄ Ohjelma, tiistai Auditorio Avaus, dekaani Ari Heinonen Kutsuesitelmä, professori Kimmo Jokinen Millainen perhe huolehtii parhaiten lasten hyvinvoinnista? Puheenvuoro, professori Lasse Kannas Terveystieto-oppiaine terveyden edistämisen koulutusinnovaationa ja tutkimushaasteena Tauko, tarjolla hedelmiä Oral presentations of doctoral theses (in English). Chair Leena Paakkari Introduction Pipsa Tuominen The effects of movement-to-music video program on sedentary time and physical activity in children and their mothers (Sports and exercise medicine) Hilkka Korpi Changing Landscape in Professional Development - Narrative research from the physiotherapy students` perspective (Physiotherapy) Taina Poranen-Clark Relationship between cognitive performance and mobility over the life course (Gerontology and Public Health) Anna-Mari Summanen Oppilaiden terveyden lukutaito perusopetuksen päättövaiheessa. (Health Promotion and Health Education / Health Education Teacher Education) Lounas (omakustanteinen) Aula Posterinäyttely: 4 suullista posterisessiota (sessioiden sisällöt sivulla 2) & nondefence. Parhaan posterin äänestys Kahvitauko Auditorio 2 ja Auditorio Terveystieteiden gradujen suulliset esitykset (rinnakkaissessiot 1 ja 2) Puheenjohtaja Jorma Tynjälä, Auditorio 2 Puheenjohtaja Kristiina Ojala, Auditorio 3 Juho Hienonen: Terapeuttisen harjoittelun vaikutus MS-tautia sairastavan tasapainoon ICF-luokituksen suoritusten ja osallistumisen tasoilla: systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja meta-analyysi Päivi Herranen: Veren leukosyyttien telomeerien pituuden yhteys alaraajojen lihasvoimaan ja voimantuottotehoon Jari Karppinen: Maksimaalinen rasvanhapetuskyky: perimän ja fyysisen aktiivisuuden vaikutus sekä yhteys insuliiniherkkyyteen Sanna Palomäki: Työkyky ja työuupumus sosioekonomisissa ryhmissä Matka hyvään kuntoon -rekkakiertueen tuloksia Mikko Patovirta: Migreenin merkityksiä kroonista migreeniä sairastavan elämässä - fenomenologinen tutkimus Jenni Karvonen: Temperamentin yhteys fyysiseen aktiivisuuteen aikuisiässä Laura Vekara: Fyysisen aktiivisuuden yhteys opiskelu-uupumukseen ja opiskeluintoon lukiolaisilla Hanna Kolmonen: Tosi urheilullinen, hauska, ja kaikkee ihan normaalia : Lasten kuvauksia ja kokemuksia sporttikummitoiminnasta Auditorio Tietoisku jatko-opinnoista terveystieteissä, koulutussuunnittelija Ritva Sakari Parhaiden gradujen ja parhaan posterin palkinnot, professori Tarja Kettunen

3 Posterisessio 1, pj. Anette Mehtälä Paikka 1.1: Elina Vettenterä Fyysisen ja kognitiivisen harjoittelun vaikutus ikääntyneiden vähän liikkuvien henkilöiden kaatumisiin ja kaatumisen pelkoon Paikka 1.2: Johanna Lehto Alaraajojen rasitusvammojen ilmenemisen ja epätasaisella alustalla mitatun staattisen tasapainon yhteys Paikka 1.3: Vilma Korteniemi Elämän haasteiden yhteys ikääntyneiden henkilöiden fyysiseen suorituskykyyn Paikka 1.4: Marko Korosuo Unen merkitys ja menetelmät urheilijan unen parantamiseksi pitkittyneen ylikuormituksen ennaltaehkäisyssä Paikka 1.5: Jenna Leppelmeier Tanssipohjaisen kuntoutuksen soveltuvuus aivovammakuntoutujilla Paikka 1.6: Taru Sokka et al. Profile of acute injuries in U11-14 football: A prospective 5-month follow-up study Paikka 1.7: Paula Niittymäki Fyysisen aktiivisuuden yhteys elämänlaatuun aiemmin kaatumisen kokeneilla ja liikkumiskyvyn rajoituksista kärsivillä ikäihmisillä Paikka 1.8: Marjaana Onnela Lukion terveystiedon oppikirjat työkyvyn ja työhyvinvoinnin ilmentäjinä (poissa) Paikka 1.9: Titta Kemppainen Kestävyyskunnon ja kehon rasvapitoisuuden yhteydet metaboliseen oireyhtymään ja insuliiniresistenssiin 6-8-vuotiailla lapsilla Paikka 1.10: Kim Lesch Tasapaino ja värinätunto ikääntyvillä urheilijoilla ja ei-urheilijoilla estävyyskunnon ja kehon rasvapitoisuuden yhteydet metaboliseen oireyhtymään ja insuliiniresistenssiin 6-8-vuotiailla lapsilla Paikka 1.11: Päivi Kumpulainen Koetun iän ja elintapojen välinen yhteys keski-ikäisillä naisilla Paikka Hannele Sorri Opiskelijoiden näkemyksiä koetusta terveydestä. Koetun terveyden tunnetta vahvistavat tekijät. Posterisessio 3, pj. Raili Välimaa Paikka 3.1: Tiina Savikangas Fyysisen aktiivisuuden edistäminen osana työhyvinvointityötä Matka hyvään kuntoon - kampanjaan osallistuneissa työyhteisöissä Paikka 3.2: Miia Pulkkinen Tavoitteiden yhteys elämäntyytyväisyyteen iäkkäillä henkilöillä Paikka 3.3: Johanna Raatikainen Luontoliikunnan hyvinvointivaikutukset ja positiivinen mielenterveys Sydänliiton jäsenten kokemina Paikka 3.4: Anni Männikkö Yhdeksäsluokkalaisten käsityksiä köyhyydestä Paikka 3.5: Ruut Peura Tekijät minäkuvassa, jotka estävät painonhallintaprosessia Paikka 3.6: Petri Hella Fysioterapiaopiskelijoiden kliinisen harjoittelun ohjaus Yksityisen- ja kunnallisen sektorin vertailua Paikka 3.7: Virpi Rantanen Maatilapäivätoiminnan merkitys ikääntyneille Paikka 3.8: Mirva Saarinen Vaihdevuosioireiden yhteys keskiiän kriisiin Paikka 3.9: Satu Berggren Kardiorespiratorisen kunnon ja maksaentsyymipitoisuuksien yhteydet 6-9-vuotiailla lapsilla Paikka 3.10: Laura Vilén Vaihdevuosistatuksen yhteys lihasmassaan vuotiailla naisilla. Paikka 3.11: Katriina Jokinen Vapaan sivistystyön andragogisten opettajien opetukselliset näkemykset. Posterisessio 2, pj. Maija Puupponen Paikka 2.1: Milla Lähdeniemi Tasapainon yhteys nuorten urheilijoiden akuuttien alaraajavammojen ilmaantuvuuteen. Prospektiivinen seurantatutkimus Paikka 2.2: Eerika Saloranta Polvenojennusvoiman ja voimantuottotehon yhteys vuotiaiden miesten ja naisten kävelynopeuteen Paikka 2.3: Mari Alapappila Elämän aikainen liikunta ja vaihdevuodet Paikka 2.4: Anna Lahti Sosioekonomisten elintapaerojen vähentäminen terveydenedistämishankkeissa Paikka 2.5: Mari Karppinen Kuinka kauan tää kestää? Omaishoitajan kokemuksia ystävien, perheen, sukulaisten ja viranomaisten aiheuttamasta kuormituksesta Paikka 2.6: Essi Honkonen Lapsuuden kilpaurheilun sekä ohjatun ja omatoimisen liikunnan yhteys keski-ikäisten naisten liikuntaaktiivisuuteen. Paikka 2.7: Tuuli Hynynen Nuorten koettu terveys, sosioekonominen asema ja sosioekonomiset terveyserot. WHO-Koululaistutkimuksen tuloksia Paikka 2.8: Raija Vehviläinen Muistisairaan asukkaan aggressiivinen käytös hoitajien näkökulmasta Paikka 2.9: Suvi Ravi Energian saatavuuden, luuterveyden ja seerumin hormonipitoisuuksien yhteydet nuorilla kestävyysjuoksijoilla Paikka 2.10: Lotta Nyberg Vaihdevuosistatus ja fyysinen aktiivisuus. Vaihdevuosien eri vaiheissa olevien naisten liikuntatottumukset Paikka 2.11: Elisa Hirvonen Moniammatillisen, etäteknologiaa hyödyntävän kuntoutuksen vaikuttavuus sepelvaltimotautikuntoutujien työkykyyn Posterisessio 4, pj. Olli Paakkari Paikka 4.1: Maarit Engelberg Ravitsemuksen merkitys iäkkään henkilön elämänlaatuun kotihoidossa Paikka 4.2: Maria Hämäläinen Vanhempien sosioekonomisen aseman ja asuinpaikan yhteys nuorten ruokailutottumuksiin,who- Koululaistutkimus Paikka 4.3: Saara Ojala Tehostetun kotikuntoutuksen vaikutus ikääntyneiden fyysiseen aktiivisuuteen ja toimintakykyyn sairaalajakson jälkeen Paikka 4.4: Hanna Lyytikäinen Vapaa-ajan liikunnan ja istumisen yhteys tyypin 2 diabeetikoiden sokeriaineenvaihduntaan Paikka 4.5: Katariina Kekki Liikunnan yhteys koettuun palautumisen tarpeeseen työkuormituksesta Paikka 4.6: Hanna Anttilainen Liikuntaintervention yhteys fyysisen aktiivisuuden lisääntymiseen ikääntyneillä Paikka 4.7: Jenni Neittaanmäki Fyysisen toimintakyvyn ja koetun terveyden yhteys elämääntyytyväisyyteen ikääntyneillä henkilöillä Paikka 4.8: Katja Rinta-Antila Liikunnan merkitykset urheiluseuraaktiivisuuden mukaan liitu-tutkimukseen osallistuneilla nuorilla Paikka 4.9: Tuija Mikkonen Fyysisen aktiivisuuden ja istumisen yhteys niskahartiaseudun ja alaselän kipujen esiintyvyyteen työikäisillä Paikka 4.10: Mira Väyrynen Se on vähän ittestä kiinni ja työntekijöistä kiinni, että miten niitä käytetään niitä palveluita tuotantotyöntekijöiden näkemyksiä henkilöstöliikunnasta Paikka 4.11: Mika Marjala Eri makroravintoaineiden vaikutukset plasman lipidi- ja sokeriprofiilissa fitfattwin-aineiston pohjalta analysoituna

4 Non-defence posterit 5 Paikka 5.1: Riikka Holopainen, Arja Piirainen, Ari Heinonen, Jaro Karppinen & Peter O Sullivan Kohtaamattomuudesta kohti autonomista toimijuutta. Alaselkäkipuisten käsityksiä heidän kohtaamisistaan terveydenhuollossa Paikka 5.2: Outi Ilves, Marko H Neva, Keijo Häkkinen, Joost Dekker, Salme Järvenpää, Kati Kyrölä & Arja Häkkinen Vuoden kestävän progressiivisen kotiharjoittelun vaikuttavuus vartalon maksimivoimaan ja kestovoimaan lannerangan jäykistysleikkauksen jälkeen. Satunnaistettu, kontrolloitu tutkimus Paikka 5.3: Kristiina Ojala, Jorma Tynjälä, Raili Välimaa, Leena Paakkari, Olli Paakkari, Jari Villberg & Lasse Kannas Factors contributing Finnish adolescents fruit and vegetable consumption Paikka 5.4: Tapio Ojala, Tuulikki Sjögren, Arja Piirainen, Maria Kääriäinen, Kristiina Mikkonen, Meeri Koivula, Minna Koskimäki, Camilla Koskinen, Monika Koskinen, Marjorita Sormunen, Terhi Saaranen, Leena Salminen, Marja-Leena Lähteenmäki, Outi Wallin & Hanne Mäki-Hakola Terveystieteiden opettajien kompetenssit Paikka 5.5: Raili Välimaa, Jorma Tynjälä, Jari Villberg & Kristiina Ojala Sleep lengths during school nights by educational aspirations among 15-year-old Finns

5 VÄITÖSKIRJATÖIDEN SUULLISET ESITYKSET ORAL PRESENTATION OF DOCTORAL THESES Auditorio 2

6 The effects of movement-to-music video program on sedentary time and physical activity in children and their mothers Pipsa Tuominen, Sport and exercise medicine Background and purpose Regular physical activity (PA) and the avoidance of prolonged sitting are essential for children s healthy growth, and for the physical and mental wellbeing of both children and adults. In the context of exercise, music may promote behavioral change through increased exercise adherence and participation. The purpose of this study was to determine whether music-based activities could reduce sedentary behavior (SB) and increase PA in children and their mothers in the home environment. Methods The participants (228 mother-child pairs, child age 5 7 years) of the RCT were recruited in the Pirkanmaa area, Finland. The primary outcomes were tri-axial accelerometer-derived SB and PA, which were measured in weeks one (baseline), two, and eight in both the intervention and control groups. Further, the participants in the intervention group used a movement-to-music video program from the beginning of week two to the end of week eight. Secondary outcomes included self-reported screen time, and, in the intervention group, exercise adherence which was assessed via exercise diaries and questionnaires. The statistical methods employed comprised an intention-totreat, linear mixed effects model, and logistic regression design. Main results No statistically significant differences between groups were found in primary or secondary outcomes. However, the children who stayed at home instead of attending daycare had on average more sedentary time and less MVPA than those who were at daycare. In the intervention group, those children whose mothers had musical background (MB) had greater probability to increase their light PA during the intervention, but not MVPA compared to those children whose mothers did not have musical background (NMB). Exercise adherence was higher among the NMB group compared to the MB group. Conclusions Mothers and children seemed to be more sedentary at home, and therefore interventions for decreasing SB and increasing PA should be targeted in the home environment. The present results also showed that mothers without musical background were more interested in movement-to-music exercises, as well as their children.

7 Changing Landscape in Professional Development - Narrative research from the physiotherapy students` perspective Hilkka Korpi, Physiotherapy Aim and purpose of the study The aim of this study was to investigate and understand students stories about their professional development during their entire physiotherapy studies in universities of applied sciences for developing health care education and its curricula. This study focuses on the students viewpoint during their learning. Participants and method There were 21 voluntary participants in the study. Students wrote portfolios during the whole period of their studies, which was used as data in this study. Longitudinal data was collected from three universities of applied sciences during 3.5 years in all institutions. A qualitative narrative approach was used in analysis, which consists of four separate articles. Main results History has provided the tradition in education. At the present, professional development has four main aspects: previous experience, new learning, work culture and work agency. All those elements are needed in order to move forward in professional development. Three story models were formed from the students narratives: the story of an autonomous learner, the story of becoming a physiotherapy community member and the story of a critical developer. Students had different turning points that describe their professional development. After students had found a suitable study place for themselves, learning to learn and learning physiotherapy practical work were the meaningful turning points in their narratives. Professional development is based on previous experience where reflection and narrative learning promote learning. Conclusions This study brings new complementary information about professional development for developing health care education. It is essential to recognize the different elements of professional development. In the future, professional development seems to move in the direction where the andragogic principles and whole person is considered more in the learning process. Creativity and multidisciplinary teamwork is needed for developing the work culture. With the previous, an independent active agency is bringing hope for professional development.

8 Relationship between cognitive performance and mobility over the life course Poranen-Clark, Taina, Gerontologia ja kansanterveys Background and purpose We studied cross-sectional, longitudinal and temporal associations between executive function and life-space mobility in old age. We assessed the association between intellectual ability in early adulthood and physical functioning in old age, and the association between early life motor development and cognitive performance in early old age. Methods The participants of the first dataset were 157 men and women aged years who were followed up for two years as part of the Life-Space Mobility in Old Age study, and who took part in measurements on executive function (EF) implemented with the Trail Making Test and Life-Space Assessment. The second dataset comprised men and women from the Helsinki Birth Cohort Study. Data on cognitive performance in early adulthood, assessed with The Finnish Defence Forces Basic Intellectual Ability Test at age years, was available for 360 men. Data on age at first walking was available for 398 men and women. Later life physical functioning was assessed twice at the mean ages 61 and 71 years using the self-reported Short Form 36 questionnaire, and later life cognitive performance with the CogState test at mean age 64 years. Main results People with better executive function had higher life-space mobility. This was explained by better lower extremity functioning and absence of transportation difficulties. EF was a determinant of life-space mobility. Better intellectual ability in young adulthood predicted better physical functioning at mean age 71.4 (SD 2.2) years through better physical functioning at mean age 60.9 (SD 2.3). People who had learned to walk at an earlier age performed better in cognitive tests in early old age 64.2 (SD 3.0). Conclusions Earlier attainment of motor skills and better early life intellectual ability may lead to better cognitive and physical functioning in older ages. Supporting EF may enhance maintenance of higher life-space mobility in old age.

9 Oppilaiden terveyden lukutaito perusopetuksen päättövaiheessa Summanen, Anna-Mari, Terveyskasvatus JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO Alhaisen terveyden lukutaitotason on todettu olevan yhteydessä esimerkiksi korkeampiin sairauskustannuksiin, runsaampaan terveyspalvelujen käyttöön, heikompaan ennaltaehkäisevään toimintaan sekä vaikeuksiin terveysviestinnän ymmärtämisessä (Berkman ym. 2011). WHO:n arvion mukaan eurooppalaisista lähes puolella on heikko terveyden lukutaitotaso (Kickbusch ym. 2013, 15). Nuorten terveyden lukutaidon merkitys ja tärkeys laajasti kansanterveyden ja terveyden edistämisen saralla sekä myös koulukontekstissa on tiedostettu, ja tutkimus aiheesta on lisääntynyt. Koulut ovat yksi potentiaalisimmista paikoista terveyslukutaitoisten yksilöiden ja yhteisöjen kehittämisessä ja edistämisessä. Suomessa tämä mahdollistuu hyvin terveystieto-oppiaineen puitteissa. Tutkimukset nuorten terveyden lukutaidosta ovat kohdentuneet joko objektiiviseen tai subjektiiviseen terveyden lukutaitoon. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan pääosin nuorten objektiivista terveyden lukutaitoa, mutta tullaan vertailemaan myös objektiivista ja subjektiivista terveyden lukutaitoa sekä sosiodemografisten että koulukontekstiin liittyvien taustamuuttujien mukaisia eroja siinä. Tutkimusaineisto ja -menetelmät Tutkimusaineistona on Opetushallituksen vuonna 2013 järjestämän perusopetuksen 9. vuosiluokan oppilaiden terveystieto-oppiaineen oppimistulosten arviointiaineisto. Arvioinnissa oli mukana oppilasta (1 898 poikaa ja tyttöä) ja 193 terveystietoa opettavaa opettajaa. Aineiston analyysissä on käytetty IBM SPSS Statistics 24 -ohjelmistoa. Kahden muuttujan välisiä asiayhteyksiä (riippuvuuksia) on tarkasteltu ristiintaulukoinnilla ja khiin neliötestillä. Kahden ryhmän välisiä keskimääräisiä keskiarvoeroja on analysoitu t-testillä ja usean ryhmän välisiä eroja yksisuuntaisella varianssianalyysillä. Opettajatason muuttujien vaikutusta oppimistuloksiin on tarkasteltu monitasomallinnuksella (MLwinN-ohjelmisto). Alustavat tutkimustulokset osoittavat, että terveyden lukutaito on parempaa alempaa osaamista kuvaavalla tasolla (terveystiedot ja -taidot) kuin vaativampaa osaamista kuvaavalla tasolla (kriittinen ajattelu, itsetuntemus ja eettinen vastuullisuus). Terveyden lukutaitoon yhteydessä olevia tekijöitä ovat esimerkiksi sukupuoli, koulutusorientaatio, vanhempien koulutustausta (ylioppilas), koulun opetuskieli ja koulumenestys. Alustavien tutkimustulosten mukaan tulee miettiä ja löytää keinoja, joilla kavennetaan tyttöjen ja poikien, suomen- ja ruotsinkielisten koulujen sekä koulutusorientaation mukaisia eroja terveyden lukutaidossa. Huomiota tulisi kiinnittää myös terveysosaamisen parantamiseen vaativampaa osaamista kuvaavalla tasolla.

10 PRO GRADU-TÖIDEN SUULLISET ESITYKSET YHTAIKAISET SESSIOT Auditorio 2 ja Auditorio 3

11 Terapeuttisen harjoittelun vaikutus MS-tautia sairastavan tasapainoon ICF-luokituksen suoritusten ja osallistumisen tasoilla: systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja meta-analyysi Hienonen Juho, Fysioterapia MS-tauti on yleisin nuorten aikuisten toimintakykyä heikentävä ei-traumaattinen neurologinen sairaus, jota sairastaa suomessa noin 7000 henkilöä. Tasapainovaikeudet voivat rajoittaa sairastuneen toimintakykyä ja osallistumista hänelle keskeisillä elämäalueilla. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, millainen vaikutus terapeuttisella harjoittelulla on MS-tautia sairastavan tasapainoon ICF-luokituksen suoritusten ja osallistumisen tasoilla. Lisäksi tarkastellaan eri harjoitusmuotojen, intervention keston ja intensiteetin yhteyttä tuloksiin. Tutkimusaineisto ja -menetelmät Systemaattinen kirjallisuushaku suoritettiin 2/2018 seuraaviin tietokantoihin ( ): CENTRAL, Medline, PEDro, CINAHL ja WOS. PICOS: (P) MS-tautia sairastavat (I) terapeuttinen harjoittelu, (C) ei-harjoittelua (tai tavanomainen hoito) (O) tasapaino asennon vaihtamisen ja ylläpitäminen, kävelyn sekä ICF-luokituksen osallistumisen tason yhteydessä, (S) RCT-asetelma. Tutkimusten keskiarvotulosten yhdistettyä vaikutusta tarkasteltiin satunnaisten vaikutusten käänteisen varianssin meta-analyysilla standardoitujen keskiarvojen erotusta (SMD) käyttäen. 29 tutkimusta sisällytettiin kirjallisuuskatsaukseen ja 27 tutkimusta meta-analyysiin. Tutkimuksissa oli yhteensä 1302 tutkittavaa: keski-ikä oli 45 vuotta (SD 9 vuotta), EDSS 3.9 (SD 1.1), interventioiden mediaanikesto 8 viikkoa ja intensiteetti keskimäärin 3krt/vk á 60min. 69%:ssa tutkimuksista harhariski oli korkea, 14%:ssa epäselvä ja 17%:ssa matala. Tulosten perusteella terapeuttinen harjoittelu ilmeisesti parantaa tasapainon hallintaa MS-tautia sairastavilla a) asennon vaihtamisen ja ylläpitämisen yhteydessä (SMD 0.64; 95%CI [0.38, 0.91]; n=961), b) kävelyn aikana (SMD 0.50; 95%CI [0.25, 0.76]; n=623) ja c) osallistumisen tasolla (SMD 0.77; 95%CI [0.18, 1.37]; n=443). Terapeuttinen harjoittelu ilmeisesti parantaa tasapainoa ICF-luokituksen suoritusten ja osallistumisen tasolla MS-tautia sairastavilla, joilla sairauden vaikeusaste on enintään kohtalainen (EDSS 5.0) (näytönaste B). MS-tautia sairastavien kannattaa harjoitella vähintään 3krt viikossa 6-12 viikon ajan. Tulosten yleistämisessä liikkumisen apuvälinettä käyttäviin MS-tautia sairastaviin (EDSS 6.5) tulee olla varovainen.

12 Veren leukosyyttien telomeerien pituuden yhteys alaraajojen lihasvoimaan ja voimantuottotehoon Päivi Herranen, Gerontologia ja kansanterveys Telomeerien pituutta pidetään hyvänä ihmisen biologista ikääntymistä kuvaavana markkerina sekä ikääntymiseen liittyvien sairauksien ja kuolleisuuden ennustajana. Alaraajojen lihasvoiman ja voimantuottotehon on taas havaittu laskevan ikääntymisen myötä ja ennustavan toiminnanvajausten syntyä. Telomeerien pituuden yhteyttä alaraajojen lihasvoimaan ja voimantuottotehoon on tutkittu kuitenkin vielä hyvin vähän. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko veren leukosyyttien telomeerien pituudella yhteyttä alaraajojen lihasvoimaan ja voimantuottotehoon ikääntyneillä vuotiailla naisilla ja selittävätkö ikä, painoindeksi, sairastavuus ja fyysinen aktiivisuus tätä yhteyttä. Lisäksi tutkittiin, ennustaako telomeerien pituus alaraajojen lihasvoiman ja voimantuottotehon heikentymistä ikääntyneillä naisilla kolmen vuoden seurannassa. Tutkimusaineisto ja menetelmät Tutkimus on osa Finnish Twin Study on Ageing tutkimusta, jossa tutkitaan geneettisten ja ympäristötekijöiden merkitystä toiminnanvajauksien syntyyn. Tutkimukseen osallistui vuotiasta naiskaksosparia. Veren leukosyyttien telomeeripituus määriteltiin qpcr-menetelmällä tutkimuksen alussa. Polven isometrinen ojennusvoima sekä voimantuottoteho mitattiin sekä tutkimuksen alussa että seurannan jälkeen. Ojennusvoima mitattiin dynamometrillä ja voimantuottoteho Nottingham Leg Extensor Power Rig laitteella. Analyysimenetelminä käytettiin Pearsonin korrelaatiokertoimen tulkintaa, lineaarista regressioanalyysia, toisen asteen regressioanalyysia, toistettujen mittausten varianssianalyysia ja katoanalyysissa T-testiä. Leukosyyttien telomeerien pituudella ei todettu olevan yhteyttä alaraajojen lihasvoimaan (p=.274) eikä voimantuottotehoon (p=.622). Tutkittavien alaraajojen lihasvoima ja voimantuottoteho eivät heikentyneet tilastollisesti merkitsevästi (p>0.050) kolmen vuoden seurannassa. Telomeeripituudella ja ajalla ei havaittu myöskään yhdysvaikutusta alaraajojen lihasvoimaan (p=.100) eikä voimantuottotehoon (p=.588). Tutkimustulokset eivät tue näkemystä, että veren leukosyyttien telomeeripituus on ikääntymiseen liittyvää alaraajojen lihasvoiman tai voimantuottotehon laskua selittävä biologinen mekanismi. Aiheesta tarvitaan kuitenkin lisää tutkimusta. Jatkotutkimuksissa aihetta tulisi tutkia pitkittäisasetelmilla, suuremmilla väestöryhmillä ja määrittämällä telomeeripituus lihaksen satelliittisoluista. Myös telomeerien mittaustarkkuutta ja käytettävissä olevia mittausmenetelmiä tulisi arvioida kriittisesti.

13 Maksimaalinen rasvanhapetuskyky: perimän ja fyysisen aktiivisuuden vaikutus sekä yhteys insuliiniherkkyyteen Jari Karppinen, Liikuntalääketiede Maksimaalinen liikunnan aikainen rasvanhapetuskyky vaihtelee voimakkaasti yksilöiden välillä. Perimän on ajateltu selittävän suuren osan havaitusta vaihtelusta, mutta suora tutkimusnäyttö tästä puuttuu. Aiempien tutkimusten perusteella maksimaalisen rasvanhapetuskyvyn on havaittu olevan yhteydessä fyysiseen aktiivisuuteen ja myös aineenvaihdunnalliseen terveyteen. Tämän tutkimuksen tavoitteena olikin tutkia perimän ja fyysisen aktiivisuuden vaikutusta maksimaaliseen rasvanhapetuskykyyn sekä maksimaalisen rasvanhapetuskyvyn yhteyttä insuliiniherkkyyteen. Tutkimusaineisto ja -menetelmät Tutkimukseen rekrytoitiin 23 identtistä mieskaksosparia suomalaisesta FinnTwin16- kaksoskohortista. Kaksosista 41 osallistui portaittaiseen nousujohteiseen hapenottokyvyn testiin, jossa maksimaalinen rasvanhapetuskyky määritettiin hengityskaasuanalyysin perusteella. Yhteensä 19 kaksosparin molemmat kaksoset osallistuivat kuormitustestiin ja näistä yhdeksän parin todettiin eroavan voimakkaasti toisistaan viimeisen kolmen vuoden fyysisen aktiivisuuden suhteen. Tutkittavien fyysinen aktiivisuus määritettiin liikuntahaastattelujen ja Baecken kyselylomakkeen avulla. Insuliiniherkkyys (Matsuda indeksi) määritettiin sokerirasituskokeen avulla ja tuloksista laskettiin myös AUC-arvot plasman insuliini- ja glukoosipitoisuuksille. Maksimaalinen rasvanhapetuskyky korreloi voimakkaasti kaikkien (r=0,72, p<0,001) sekä fyysisen aktiivisuuden suhteen eroavien (r=0,78, p=0,014) parien kaksosten välillä. Maksimaalinen rasvanhapetuskyky korreloi viimeisen 12 kuukauden fyysisen aktiivisuuden haastattelun (r=0,26, p=0,035) ja Baecken kyselyn (r=0,40, p=0,023) tulosten kanssa. Fyysisen aktiivisuuden suhteen eroavien parien välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa maksimaalisessa rasvanhapetuskyvyssä. Maksimaalinen rasvanhapetuskyky korreloi negatiivisesti insuliinin AUCarvon (r=-0,42, p=0,015), mutta ei insuliiniherkkyyden kanssa. Tutkimuksen tulos tukee ajatusta, että perimä määrittää suurelta osin maksimaalista rasvanhapetuskykyä. Vaikka fyysinen aktiivisuus oli koko aineistossa yhteydessä maksimaalisen rasvanhapetuskykyyn, ei syy-seuraussuhdetta pystytty tässä tutkimuksessa osoittamaan. Fyysisen aktiivisuuden rooli lienee näin pieni perimään verrattuna. Aiempien tutkimusten löytämää yhteyttä maksimaalisen rasvanhapetuskyvyn ja insuliiniherkkyyden välillä ei tässä tutkimuksessa havaittu. Lisätutkimusta kuitenkin tarvitaan, koska maksimaalinen rasvanhapetuskyky oli yhteydessä vähäisempään insuliinineritystarpeeseen sokerirasituskokeessa.

14 Työkyky ja työuupumus sosioekonomisissa ryhmissä Matka hyvään kuntoon rekkakiertueen tuloksia Sanna Palomäki, Terveyskasvatus Työ on keskeisimpiä asioita ihmisten elämässä, minkä vuoksi väestön työkyvyllä on suuri merkitys sekä yksilöiden että yhteiskunnan toiminnassa. Työurat pitenevät eläkeiän noustessa ja hyvä työkyky voi pidentää työuria sekä lisätä tuottavuutta ja hyvinvointia. Työkyvyssä on havaittu muiden terveyden ulottuvuuksien tapaan väestöryhmien välisiä sosioekonomisia eroja. Alemmissa sosioekonomisessa ryhmissä työkyky on heikompi. Työuupumus on yksi työkykyä heikentävistä tekijöistä, jota ei ole tutkittu riittävän yhdenmukaisesti. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sosioekonomisten muuttujien (sukupuoli, ikä, työsuhde, koulutusaste, työmuoto, ammattiasema ja toimiala) mukaisia eroja työkyvyssä ja työuupumuksessa. Lisäksi tarkoituksena oli tarkastella sosioekonomisten muuttujien yhteyttä heikentyneeseen työkykyyn ja vähintään silloin tällöin työpäivän jälkeen koettuun kohtuuttomaan uupumukseen. Tutkimusaineisto ja menetelmät Tutkimuksen aineisto oli Matka hyvään kuntoon kampanjan kevään 2017 rekkakiertueen kyselyaineisto (n=1311). Aineisto analysoitiin IBM SPSS Statistics 24 ohjelmistolla. Koetun työkyvyn ja työpäivän jälkeisen kohtuuttoman uupumuksen eroja sosioekonomisten muuttujien mukaan selvitettiin ristiintaulukoimalla ja khiin neliötestillä (χ2). Sosioekonomisten muuttujien ja heikentyneen työkyvyn sekä vähintään silloin tällöin koetun kohtuuttoman työpäivän jälkeisen uupumuksen yhteyttä tarkasteltiin binäärisellä logistisella regressioanalyysilla. Tulokset osoittavat, että koettu työkyky heikentyy iän myötä. Keskeisimmät heikentyneeseen työkykyyn yhteydessä olevat sosioekonomiset muuttujat ovat korkea ikä, perusasteen koulutus ja epäsäännöllinen työ. Työuupumuksessa, kohtuuttomana työpäivän jälkeisessä uupumuksena mitattuna, on eroa sukupuolten välillä. Merkittävimmät siihen yhteydessä olevat sosioekonomiset muuttujat ovat naissukupuoli, korkea ikä, ammattikoulutus ja epäsäännöllinen työ. Tämän tutkimuksen perusteella iän tuomaan työkyvyn heikkenemiseen tulisi kiinnittää huomiota. Naisten työuupumuksen syitä tulisi selvittää tarkemmin ja niihin pitäisi puuttua. Epäsäännöllistä työtä tekevien heikentyneeseen työkykyyn ja toistuvaan kohtuuttomaan uupumukseen vaikuttavia tekijöitä tulisi tutkia lisää ja tehdä tarvittavia muutoksia niihin.

15 Migreenin merkityksiä kroonista migreeniä sairastavan elämässä - fenomenologinen tutkimus Mikko Patovirta, Fysioterapia Migreeni sairautena on lääketieteessä tunnettu jo pitkään, mutta sitä on tutkittu yllättävän vähän. Suurin osa tutkimuksista on ollut lääkekeskeistä, mutta kroonistuessaan migreenin oirekuvaan liittyy paljon myös stressisidonnaisia psykofysiologisia tekijöitä. Tässä tutkimuksessa oli tarkoitus tutkia sitä, miten krooninen migreeni ilmenee migreeniä sairastavien elämässä. Tutkimusaineisto ja -menetelmät Tutkimuksessa kroonisesta migreenistä sairastavaa kuusi naista ja kaksi miestä olivat työssäkäyviä, ikäjakaumaltaan vuotta (keski-ikä 49,5 vuotta). Tutkimus sisälsi avoimen haastattelun, joiden yhteiskesto 455 minuuttia, keskiarvolla 56 minuuttia, ja litteraatiosivuja yhteensä 73 sivua. Tulokset analysoitiin Giorgin nelivaiheisen metodin mukaan. Ensin haastattelut luettiin useaan kertaan ja niistä eroteltiin olennaiset migreeniin kokemuksen merkitykset. Näistä saatiin merkitysyksiköt, joista koottiin merkityskokonaisuudet sekä lopuksi krooninen migreeni kuvattiin merkityskokonaisuuksien synteesinä. Tuloksissa tuli esiin kuuden merkityskokonaisuuden muodostama toisiinsa vastavuoroisesti vaikuttava merkitysverkosto. Tämän merkitysverkoston sisällä on kolme erilaista kehollisuuden kehää. Vastuullisen kehollisuuden kehässä haittaavan migreenin, tekemisen pakon ja kehon kuulemisen välillä migreenioireet aktivoituvat. Luottamuksellisen kehollisuuden kehässä haittaava migreeni on hallinnassa onnistuneen kehon kuulemisen ja rauhoittavan toiminnan kautta. Yhteisöllisen kehollisuuden kehässä haittaavan migreenin oireet joko aktivoituvat tai rauhoittuvat elämänrytmin säätelyn, vertaistuen, tekemisen pakon ja rauhoittavan toiminnan kautta. Migreeniä sairastavilla fyysinen väsymys ei ollut kehollisesti tunnistettavissa eikä siten ennaltaehkäistävissä. Kehotietoisuusharjoitteet ja rentoutuminen koettiin haasteelliseksi. Tulokset ovat samansuuntaisia aiempien tutkimusten tulosten kanssa, joiden mukaan hyvä itsetuntemus sekä migreenikohtauksia laukaisevien tekijöiden tiedostaminen ja ennakointi lisäävät minäpystyvyyttä ja hallintaa migreenin kanssa elämisessä. Fysioterapiassa kehotietoisuusharjoittelu voisi auttaa tunnistamaan paremmin stressitekijöitä, fyysistä väsymistä sekä vähentämään ylivireyttä, joka vaikuttaisi migreenikohtausten esiintymiseen, voimakkuuteen ja kestoon.

16 Temperamentin yhteys fyysiseen aktiivisuuteen aikuisiässä Jenni Karvonen, Gerontologia ja kansanterveys Fyysinen aktiivisuus tarkoittaa kaikkea tahdonalaista luustolihasten supistumisen aiheuttamaa liikettä. Sen osa-alueita ovat määrä, kuormittavuus ja muoto. Temperamentti kuvaa yksilöllisiä taipumuksia reagoida sisäisiin ja ulkoisiin ärsykkeisiin. Aikuisiän temperamentin ulottuvuuksia ovat negatiivinen affektiivisuus, kontrollointikyky, ekstraversio ja herkkyys aistimuksille. Temperamentin ja fyysisen aktiivisuuden yhteyttä on tähän mennessä tutkittu ainoastaan lapsilla. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millainen yhteys aikuisiän temperamentin ulottuvuuksilla on fyysisen aktiivisuuden määrään, kuormittavuuteen ja muotoon aikuisiässä. Taustatekijöinä huomioidaan tutkittavien sukupuoli, sosioekonominen asema, aiempi fyysinen aktiivisuus ja itsearvioitu terveys. Tutkimusaineisto ja -menetelmät Tutkimus perustuu Lapsesta aikuiseksi -pitkittäistutkimuksen kahteen viimeisimpään tiedonkeruuvaiheeseen. Tutkittavat olivat tällöin 42- ja 50-vuotiaita. Tutkimuksen otos koostui tutkimusmenetelmästä riippuen tutkittavasta. Temperamenttia arvioitiin Adult Temperament Questionnaire -kyselyllä. Fyysisen aktiivisuuden määrää ja kuormittavuutta arvioitiin yhdellä kysymyksellä. Muotoa arvioitiin vapaa-ajan viettoon ja harrastuksiin liittyvällä kyselylomakkeella. Tilastollisina menetelminä käytettiin korrelaatioiden tarkastelua, yksisuuntaista varianssianalyysiä ja binääristä logistista regressioanalyysiä. Mitä korkeamman aistiherkkyyttä kuvaavan pistemäärän tutkittava sai, sitä fyysisesti aktiivisempi hän oli (p<0.001). Paljon liikkuvilla tutkittavilla oli keskimäärin korkeammat aistiherkkyyspistemäärät vähän liikkuviin verrattuna (p=0.004). Temperamentin ulottuvuuksilla ei havaittu yhteyttä fyysisen aktiivisuuden kuormittavuuteen. Mitä korkeamman aistiherkkyyspistemäärän tutkittava sai, sitä todennäköisemmin hän osallistui säännöllisesti ohjattuun ryhmäliikuntaan ja retkeili luonnossa. Itsearvioitu terveys lisäsi luonnossa retkeilyn todennäköisyyttä. Mitä matalamman aistiherkkyyspistemäärän tutkittava sai, sitä todennäköisemmin hän harrasti penkkiurheilua. Miehet harrastivat penkkiurheilua kolme kertaa naisia todennäköisemmin. Muilla aikuisiän temperamentin ulottuvuuksilla ei havaittu yhteyttä fyysisen aktiivisuuden muotoon. Herkkyys aistimuksille on yhteydessä fyysisen aktiivisuuden määrään ja muotoon aikuisiässä. Matalan aistiherkkyyspistemäärän saaneilla aikuisilla on korostunut riski olla fyysisesti inaktiivisia. Fyysisen inaktiivisuuden syiden ymmärtäminen on tärkeää toimivien terveysinterventioiden kehittämiseksi.

17 Fyysisen aktiivisuuden yhteys opiskelu-uupumukseen ja opiskeluintoon lukiolaisilla Laura Vekara, Liikuntalääketiede Nykypäivänä stressioireita esiintyy yhä nuoremmilla. Opiskelu-uupumus on pitkittynyt stressioireyhtymä, jonka ulottuvuuksia ovat ekshaustio, kyynisyys ja riittämättömyys. Opiskeluhyvinvointia tarkastellaan myös opiskeluinnon kautta, mikä koostuu energisyydestä, omistautumisesta ja uppoutumisesta. Lukioon siirryttäessä opiskelu-uupumus lisääntyy ja -into vähenee. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää fyysisen aktiivisuuden, opiskelu-uupumuksen ja - innon yhteyksiä lukiolaisilla. Tutkimusaineisto ja -menetelmät Aineisto kerättiin vuosina Keski-Suomessa ja se on osa LIKES:n Opiskelijan fyysinen aktiivisuus, toimintakyky ja hyvinvointi -tutkimusta. Tutkimusjoukko (N=163; 94 tyttöä, 69 poikaa) koostui vuotiaista (M=17,6) lukiolaisista. Opiskelu-uupumusta ja -intoa selvitettiin Study Burnout Inventory (SBI-9) ja Energy, Dedication and Absorption (EDA) -kyselyillä. Fyysisen aktiivisuuden mittareina käytettiin verkkokyselyn kysymyksiä ja vähintään kolmen päivän askelkeskiarvoa ActiGraph-kiihtyvyysmittarista. Urheiluseuraharrastuksen lopettaneet olivat uupuneempia (p=0,048) ja heillä oli enemmän ekshaustiota (p=0,024) kuin niillä, jotka eivät koskaan olleet liikkuneet urheiluseurassa. Sukupuolittain eroteltuna vastaava ilmiö havaittiin pojilla, muttei tytöillä. Pojilla harvimmin liikkuvien ryhmissä oli eniten uupuneita (p=0,035) ja ekshaustoituneita (p=0,006). Koko aineistossa energisimpiä olivat yli askelta päivässä ottavat (p=0,009) sekä liikuntaa urheiluseurassa harrastamattomat (p=0,016). Pojilla askelmäärä (χ 2, p=0,011; R=0,31, p=0,013) oli yhteydessä energisyyteen. Harvimmin liikkuvat pojat olivat uppoutuneempia opiskeluun kuin keskitasoisesti liikkuvat (χ 2, p=0,042; Kruskal-Wallis, p=0,005). Tytöillä eniten ja vähiten askeleita ottavien joukossa oli eniten innokkaita (p=0,024). Yksiselitteistä yhteyttä opiskelu-uupumukseen ja -intoon ei saatu tällä aineistolla. Näyttää kuitenkin siltä, että korkea aktiivisuus on yhteydessä energisyyteen ja että liikunta urheiluseurassa ei välttämättä ole suotuisin liikuntamuoto. Fyysisen aktiivisuuden yhteys uupumukseen ja intoon oli selvempi pojilla kuin tytöillä ja yhteys saattaa olla myös välillinen. Joka tapauksessa fyysinen aktiivisuus on monien terveyshyötyjensä ansiosta tärkeää lukiolaisen arjessa.

18 Tosi urheilullinen, hauska, ja kaikkee ihan normaalia : Lasten kuvauksia ja kokemuksia sporttikummitoiminnasta Hanna Kolmonen, Terveyskasvatus Lasten ja nuorten vähäiseen fyysiseen aktiivisuuteen on pyritty viime vuosina vastaamaan eri sektoreilla toteutettavilla liikunnan edistämisen toimenpiteillä. Sporttikummitoiminta on Pelastakaa lapset ry:n järjestämä ennaltaehkäisevän lastensuojelun kontekstissa tapahtuva liikunnan edistämisen toimintamuoto. Toimintaan osallistuva lapsi saa sporttikummin, vapaaehtoisen aikuisen, joka toimii lapsen tai nuoren liikunnallisena esikuvana ja jonka kanssa lapsi voi olla fyysisesti aktiivinen. Tässä tutkimuksessa selvitettiin mukana olevien lasten ajatuksia ja kokemuksia sporttikummitoiminnasta. Tavoitteena oli saada lasten toimintaan liittämien kuvausten ja kokemusten kautta tietoa siitä, millainen merkitys toiminnasta muodostuu lapselle itselleen. Tutkimusaineisto ja -menetelmät Työ toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka teoreettinen viitekehys nojaa tutkimuskirjallisuudessa esiintyviin lasten ja nuorten mentoroinnin ja mentorointiohjelmien käsitteisiin. Teoriaosaa täydennettiin tutkimuskatsauksella lasten ja nuorten liikuntaohjelmiin, joissa on sovellettu mentorointia ja sen modernia positiivisen nuoruusiän kehityksen lähestymistapaa. Työn empiriaosassa aineisto kerättiin teemahaastattelemalla kahdeksaa vuotiasta sporttikummitoiminnassa mukana olevaa lasta. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä Tutkimustulosten mukaan sporttikummitoiminta on sosiaalinen ja toimijoiden suhteen monimuotoinen tapahtuma, joka sisältää monipuolisten liikuntalajien harrastamisen lisäksi myös muita lasta osallistavia ja sosiaalisia aktiviteetteja. Haastatellut lapset kokivat toiminnan aikaiset aktiviteetit mieluisiksi ja he kokivat oman sporttikumminsa ja sporttikummitoiminnan pääosin myönteisessä valossa, joskaan toiminnan tarkoitus ei aina ole lapselle täysin selvää. Toiminnassa mukanaolo merkitsee kullekin lapselle erilaisia asioita toiminnan siihenastisen keston ja toteutumismuotojen erilaisuuden vuoksi. Sporttikummitoiminnan aikaiset aktiviteetit tukevat lasten liikunnallisia ja sosiaalisia taitoja ja ylläpitävät fyysistä terveyttä ja hyvinvointia. Ottamalla lasten näkemykset huomioon suunnittelu- ja kehittämistyössään toiminnan järjestäjätaho saa tietoa osallistujien tarpeista, ja pystyy näin paremmin vastaamaan lasten odotuksiin.

19 POSTERIESITYKSET Agoran aula

20 1.1 Fyysisen ja kognitiivisen harjoittelun vaikutus ikääntyneiden vähän liikkuvien henkilöiden kaatumisiin ja kaatumisen pelkoon Vettenterä Elina, Gerontologia ja kansanterveys Fyysisen harjoittelun lisäksi kognitiivisella harjoittelulla on saatu lupaavia tuloksia kaatumisten ehkäisyssä. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, onko kuuden kuukauden fyysisellä ja kognitiivisella harjoittelulla vaikutusta iäkkäiden vähän liikkuvien henkilöiden kaatumisiin ja kaatumisen pelkoon verrattuna pelkkään fyysiseen harjoitteluun. Tutkimusaineisto ja menetelmät Tutkielman aineisto koostui Jyväskylän Yliopiston Gerontologian tutkimuskeskuksen PASSWORDtutkimuksen ensimmäisen aallon tutkittavien (n=146) ensimmäisen 6 kuukauden mittaustuloksista. Tutkimukseen rekrytoitiin väestötietojärjestelmästä vuotiaita vähän liikkuvia jyväskyläläisiä henkilöitä. Tutkittavat satunnaistettiin kahteen harjoitteluryhmään; fyysinen harjoittelu LIIKU ja yhdistetty fyysinen ja kognitiivinen harjoittelu LIIKUKO. Kaatumisia seurattiin intervention aikana kaatumispäiväkirjojen avulla, joista laskettiin kaatumisten ja kaatujien määrät. Kaatumisen pelkoa mitattiin alkumittauksissa sekä 6 kuukauden kohdalla Falls Efficacy Scale International (FES-I) kyselylomakkeella. Intervention vaikutuksia arvioitiin monen muuttujan varianssianalyysillä (MANOVA) ja yleistetyllä estimointiyhtälöllä (GEE). Lisäksi kaatumisen riskiä arvioitiin Coxin regressioanalyysillä. Tulokset Intervention aikana LIIKU- ryhmässä kaatumisia tapahtui 50 ja LIIKUKO- ryhmässä 42. Kaatujia oli molemmissa ryhmissä 30. Tutkimusryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa kaatumisten määrässä (p=0.490), kaatujien määrässä (p=0.678) eikä kaatumisen riskissä (p=0.661). FES-I- pistemäärä oli LIIKUKO-ryhmässä alkumittauksessa 22.4±5.0 ja 6 kuukauden mittauksessa 22.0±5.6 ja LIIKU-ryhmässä 22.1±5.5 ja 21.2±6.0. Ajalla ja ryhmällä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhdysvaikutusta FES-I-pistemäärään (p=0.476), mutta ajalla oli lähes tilastollisesti merkitsevä omavaikutus kaatumisen pelon määrään (p=0.051). Yhdistetyllä fyysisellä ja kognitiivisella harjoittelulla ei ollut pelkkää fyysistä harjoittelua tehokkaampaa vaikutusta iäkkäiden henkilöiden kaatumisten määrään, kaatumisen riskiin tai kaatumisen pelon määrään kuuden kuukauden intervention aikana. Tulokset viittaavat kuitenkin, että fyysisellä harjoittelulla saattaa olla vaikutusta kaatumisen pelon vähenemiseen. Tutkimuksen todelliset tulokset selviävät vuoden kestävän intervention ja sen jälkeisen vuoden seurannan myötä.

21 1.2 Alaraajojen rasitusvammojen ilmenemisen ja epätasaisella alustalla mitatun staattisen tasapainon yhteys Johanna Lehto, Fysioterapia Urheiluvammat voidaan jakaa etiologian mukaan akuutteihin vammoihin (ulkoisen energian vammat) ja rasitusvammoihin (ylikuormitusvammat). Akuuttien urheiluvammojen ilmaantumisen ja heikon tasapainon välille on löydetty tutkimuksissa yhteys. Rasitusvammojen ja tasapainon välistä yhteyttä on tutkittu hyvin vähän. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko epätasaisella alustalla suoritetuilla tasapainotestin tuloksien ja alaraajojen rasitusvammojen ilmenemisen välillä yhteyttä. Tutkimusaineisto ja -menetelmät Tutkimusaineisto (alle 21-vuotiaat tyttö ja poika koripallo- ja salibandypelaajat, n = 390) kerättiin vuosien välisenä aikana. Tänä aikana tutkittavat suorittivat sekä tasapainomittaukset että seurantalomakkeiden täytön. Tasapainomittauksessa tutkittavat seisoivat yhdellä jalalla tasapainotyynyllä 20 sekuntia ja testi toistettiin kolmesti molemmin jaloin. Rasitusvammojen ilmaantumisesta raportoitiin 12 kuukauden seurannan ajan. Tilastollisena menetelmänä käytettiin binääristä logistista regressiomallia. Selittävänä muuttujana tutkimuksessa oli alaraajojen rasitusvammojen ilmeneminen ja selitettävinä muuttujina tasapainotestien tuloksista eteen-taakse huojunta, sivusuuntainen huojunta sekä vauhtimomentti. Taustamuuttujina käytettiin ikää, sukupuolta, pituutta, painoa, lajia, altistetuntien määrää sekä pelaako liigatasolla. Tulokset 95% C.I. riskikertoimelle p-arvo Riskikerroin Alempi Ylempi p Sukupuoli (naiset vs miehet) 1,988 0,999 3,956 0,050 Ikä seurantavuoden alkaessa 0,834 0,704 0,988 0,036 Paino (kg) 0,988 0,958 1,018 0,424 Pituus (cm) 1,032 0,991 1,074 0,127 Laji (koripallo vs salibandy) 0,653 0,369 1,155 0,143 Harjoitus- ja pelitunnit seurannan aikana 1,002 0,999 1,004 0,137 Pelaako liigatasolla (ei vs kyllä) 0,304 0,128 0,722 0,007 Sivusuuntahuojunta oikea jalka 1,064 0,939 1,206 0,333 Sivusuuntahuojunta vasen jalka 0,958 0,885 1,037 0,286 Vauhtimomentti oikea jalka 0,998 0,990 1,006 0,589 Vauhtimomentti vasen jalka 1,000 0,997 1,002 0,865 Eteen-taakse huojunta oikea jalka 1,012 0,957 1,071 0,668 Eteen-taakse huojunta vasen jalka 1,000 0,952 1,051 0,991 Epätasaisella alustalla mitatun staattisen tasapainon ja alaraajojen rasitusvammojen ilmaantumisen välillä ei löydetty yhteyttä. Sukupuoli tai laji ei selittänyt tuloksia. Taustamuuttujista riskiä rasitusvamman ilmaantumiselle nostivat naissukupuoli sekä salibandyn pelaaminen verrattuna koripallon pelaamiseen, mutta mikään tuloksista ei noussut tilastollisesti merkitseväksi. Liigatasolla pelaaminen oli tilastollisesti merkitsevä taustamuuttuja, mutta tutkittavista vain 34 (8.7%) oli pelannut liigatasolla.

22 1.3 Elämän haasteiden yhteys ikääntyneiden henkilöiden fyysiseen suorituskykyyn Korteniemi Vilma, Gerontologia ja kansanterveys Gerontologisessa tutkimuksessa näkyy yhä enemmän elämänkaaren ja elämäntapahtumien vaikutus iäkkäiden henkilöiden terveyteen ja toimintakykyyn. Tutkimusten mukaan stressi ja haasteelliset elämäntapahtumat voivat edesauttaa ikääntymiseen liittyviä muutoksia ja vaikuttaa terveyteen, sairauksien syntyyn ja ennenaikaiseen kuolleisuuteen. Haasteellisten elämäntapahtumien yhteyttä fyysiseen suorituskykyyn ikääntyneillä henkilöillä taas on tutkittu vähemmän. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, onko haasteellisilla elämäntapahtumilla yhteyttä ikääntyneiden henkilöiden fyysiseen suorituskykyyn 10 vuoden seurannassa sekä onko eri tyyppisillä haasteellisilla elämäntapahtumilla havaittavissa erilaisia vaikutuksia fyysiseen suorituskykyyn. Tutkimusaineisto ja menetelmät Tutkimuksessa aineistona toimi The Helsinki Birth Cohort Study -aineisto (HBCS). Tutkimusaineiston mittaukset ovat toteutettu vuosina Tutkimukseen osallistui 1076 henkilöä, joista 603 oli naisia ja 473 miehiä. Koettuja elämän haasteita selvitettiin kyselylomakkeella tutkimuksen alussa ja fyysistä suorituskykyä mitattiin Senior Fitness -testin avulla kymmenen vuotta myöhemmin. Elämän haasteista muodostettiin viisi summamuuttujaa, joiden yhteyttä fyysiseen suorituskykyyn selvitettiin lineaarisen regressioanalyysin avulla. Muodostetut summamuuttujat koostuivat taloudellisista haasteista, työhön liittyvistä haasteista, ihmissuhteisiin liittyvistä haasteista, terveyteen liittyvistä haasteista sekä asumiseen liittyvistä haasteista. Tulokset Tutkimuksen perusteella ei löydetty yhteyttä haasteellisten elämäntapahtumien ja mitatun fyysisen suorituskyvyn välillä kymmenen vuoden seurannassa (taloudelliset haasteet: Beta= -0.06, p-arvo= 0.054, työhön liittyvät haasteet: Beta= 0.03, p-arvo= 0.376, ihmissuhteisiin liittyvät haasteet: Beta= , p-arvo=0.585, terveyteen liittyvät haasteet: Beta= -0.01, p-arvo= 0.740, asumiseen liittyvät haasteet: Beta -0.01, p-arvo= 0.681). Analyysit vakioitiin iällä, sukupuolella, sosioekonomisella asemalla sekä elintavoilla (tupakointi, fyysinen aktiivisuus) ja kroonisilla sairauksilla (diabetes, verenpainetauti). Tutkimuksen tulosten mukaan elämän haasteilla ei ollut yhteyttä fyysiseen suorituskykyyn. Aiempien tutkimuksien perusteella haastavilla elämäntapahtumilla on todettu olevan yhteyttä erityisesti itseraportoituun terveyteen ja toimintakykyyn mutta tässä tutkimuksessa yhteyttä ei löydetty mitatun suorituskyvyn suhteen.

23 1.4 Unen merkitys ja menetelmät urheilijan unen parantamiseksi pitkittyneen ylikuormituksen ennaltaehkäisyssä Marko Korosuo, Liikuntalääketiede Unihäiriöistä on muodostunut kansanterveydellinen ongelma, uniongelmat ovat lisääntyneet myös urheilijoilla. Uniongelmat ovat hyvin yleisiä urheilijoilla pitkittyneen ylikuormitustilan yhteydessä. Uniongelmat yhdistyvät usein krooniseen univajeeseen, univajetta voi syntyä esimerkiksi 1-2 tuntia yötä kohden useiden viikkojen ajan. Määrältään ja laadultaan riittävällä unella on todennäköisesti hyvin merkittävä rooli urheilijan suorituskykyyn, palautumiseen ja ylikuormitustilan ennaltaehkäisyssä. Unen merkitystä suorituskyvyn ja palautumisen kannalta ei ole urheilijoiden keskuudessa ehkä täysin ymmärretty. Lisäksi tutkimuskirjallisuus on toistaiseksi melko vähäistä erityisesti sen suhteen, kuinka urheilijoiden unen laatua voitaisiin parantaa. Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa synteesi unen ja kroonisen univajeen merkityksestä urheilijan palautumiseen pitkittyneen ylikuormitustilan ennaltaehkäisyn viitekehyksessä Tutkimusaineisto ja -menetelmät Kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Krooninen univaje aiheuttaa muutoksia glukoosiaineenvaihdunnassa ja neuroendokriinisissä toiminnoissa. Uniongelmat tulee määrittää ja hoitaa. Urheilijoiden tulee huolehtia riittävästä unen kokonaismäärästä ja huolehtia hyvästä unihygieniasta, joka on yhteydessä parempaan unen laatuun. Yksilöllistä uni-valverytmiä tulisi kunnioittaa. Matkustamisen aiheuttamat haitat tulee minimoida. Ravitsemuksella voidaan mahdollisesti vaikuttaa positiivisesti unen laatuun. Ideaali urheilijan unta parantava interventio sisältää edukaatiota ja kognitiivis-behavioraalisia menetelmiä soveltaen niitä urheilijan arkeen. Riittävän pitkä ja hyvälaatuinen uni on välttämätöntä urheilijan terveydelle ja suorituskyvylle. Kroonisella univajeella voi olla negatiivisia vaikutuksia urheilijan ravitsemukselliseen, metaboliseen ja endokriiniseen statukseen, joka mahdollisesti heikentää palautumista ja johtaa osaltaan pitkittyneen ylikuormitustilan syntyyn. Urheilijat näyttäisivät hyötyvän sekä yöunen pidentämisestä että unihygieniaa parantavista strategioista. Lisääntyvä tietoisuus urheilijoiden kroonisen univajeen negatiivisista vaikutuksista saattaa kannustaa unen priorisointiin. Erilaisten strategioiden luominen urheilijoiden unen optimoimiseksi, unihäiriöiden tunnistamisen ja hoidon kehittämiseksi on perusteltua suorituskyvyn parantamiseksi ja ylikuormittumisen ehkäisemiseksi. Tulevaisuudessa tarvitaan lisää tutkimusta esimerkiksi kroonisen univajeen merkityksestä ylikuormittumiseen ja ravitsemuksen vaikutuksesta uneen.