Hoito-opas Haaviston Siitoskanala / Hy-Line W-36 opas/ 2003

Transkriptio

1 Hoito-opas Haaviston Siitoskanala / Hy-Line W-36 opas/

2 SISÄLLYSLUETTELO: Hy-Line Variety W-36 3 Untuvikon hoito 4 Kasvatuskauden hoito 4 Häkkikasvatus 5 Lattiakasvatus 5 Terveydenhuolto 6 Munan koko 6 Valo-ohjelma 7 Kasvatuskauden vähimmäisravintosuositukset 8 Kasvatuskauden rehunkulutus 8 Painon tarkkailu 9 Suositusten mukainen rehun koostumus 10 Vitamiinit ja kivennäisaineet 11 Munintakauden ravitsemus 11 Munintakauden rehunkulutus ja energiantarve 11 Veden kulutus 12 Ilmastointi 13 Ohjeellinen tuotantotaso viikot Ohjeellinen tuotantotaso viikot Munan koon jakauma 16 Keskimääräinen tuotos kaavio 17 Valo-ohjelma 18 2 Haaviston Siitoskanala / Hy-Line W-36 opas / 2003

3 Hy-Line Variety W-36 Kasvatuskausi (17 viikkoon asti): Elävyys 97-98% Rehun kulutus 5.21 Kg Paino 17 viikon iässä 1.25 Kg Munintakausi (80 viikkoon asti): Huippumuninta (vähintään) 93-94% Munia/keskim. kana 60 viikkoon asti viikkoon asti Munia/alkanut kana 60 viikkoon asti viikkoon asti Elävyys 60 viikkoon asti 98% 80 viikkoon asti 96% 50 %:n muninnassa kanan paino 1430 g Munan paino 32 viikon iässä 58.4 g 70 viikon iässä 63.4 g Kokonaismunamassa/keskim. kana (18-80 viikkoa) 20.5 Kg Paino 32 viikon iässä 1.52 Kg Paino 70 viikon iässä 1.58 Kg Kuoren lujuus Erinomainen Haughin yksiköt 32 viikon iässä 92 Haughin yksiköt 70 viikon iässä 81 Keskim. rehunkulutus/pvä (18-80 viikkoa) 92 g/kana/pvä Rehuhyötysuhde (21-60 viikkoa) 1.85 (21-80 viikkoa) 1.91 Ulosteen laatu Kuiva Tämän oppaan tiedot on koottu uusimpien, laajojen saatavilla olevien tuotantopolven parvien tuloksista eri puolilta maailmaa. Hoitosuositukset ovat yhdistelmä periaatteista, joita on saatu alan teknisestä kirjallisuudesta ja käytännön koetuloksista tällä kanalinjalla. Pitää muistaa, että lopullinen tulos riippuu aina ympäristöstä ja olosuhteista. Haaviston Siitoskanala / Hy-Line W-36 opas/

4 Untuvikon hoito Hy-Line W-36 untuvikot sopeutuvat yhtä hyvin sekä lattia- että häkkikasvatukseen. Hautomolla ei tarvita muita erityistoimenpiteitä kuin Marek-rokotus. Yleisiä suosituksia 1. Ennen untuvikkojen toimitusta: a. Pese ja desinfioi häkit tai lattiakasvatusalue ja välineet, rakennuksen sisätilat ja huoltotilat ja välineet. b. Tarkista välineiden oikea toiminta ja säädöt oikealle korkeudelle. c. Poista vanhat rehut joka paikasta. Desinfioi ja anna kuivua ennen uuden rehun toimitusta. d. Aseta rotan/hiiren torjunta-aineet niin ettei untuvikoilla ole niihin pääsyä. 2. Päivää ennen: a. Aseta lämmitys C häkkikasvatuksessa ja C untuvikon korkeudella lattiakasvatuksessa. b. Tarkista vesijärjestelmä. Säädä korkeus oikeaksi untuvikoille. Desinfioi ja huuhtele vesilinjat. 3. Toimituspäivänä: a. Laita juomalinjat toimimaan tai täytä vesiastiat. Tarkista lämpötila. b. Kun untuvikot on tulleet, kannusta juomaan painelemalla juomalaitteita. c. Kun käytetään nippajuomalaitteita, alenna veden painetta, jotta linnut näkevät vesitipan juomanipassa. d. Rehu pitäisi sijoittaa paperin päälle häkissä. Pidä rehun pinta korkeana ruokkijoissa. e. Pidä valot kirkkaana 22 tuntia vuorokaudessa kaksi ensimmäistä päivää. Kasvatuskauden hoito Ensimmäiset 17 viikkoa kananuorikon elämässä ovat kriittisiä. Hyvä hoito tänä aikana takaa, että nuorikko tulee munintakanalaan mukanaan hyvät munintaominaisuudet. Tänä aikana tehtyjä virheitä ei voida enää munintakanalassa korjata. Yleisiä suosituksia: 1. Kasvata poikasia täysin erossa vanhemmista linnuista. Ylläpidä hyvää hygieniaa. Suunnittele työrutiinit niin, etteivät mahdolliset taudinaiheuttajat pääse siirtymään vanhemmista linnuista nuorempiin. 2. Ensimmäisten kuuden viikon aikana käytä ruokkijoita kaksi kertaa päivässä tai useammin. Kuuden viikon jälkeen tarkista rehun kulutus ja poikasen paino ja vertaa sitä tämän oppaan ohjepainoon (Punnitse 100 poikasta saadaksesi luotettavan keskipainon). 3. Tarkista päivittäin, että juomalaitteet toimivat jokaisessa häkkirivissä. Tarkista ja korjaa mahdolliset vuodot. Nosta juomalaitteita lintujen kasvaessa (Nipat korkeammalle kuin linnun pää, kupit ja kaukalot selän korkeudelle). 4. Suunnittele ja seuraa rokotusohjelmaa. 5. Poista kuolleet päivittäin ja hävitä ne asianmukaisesti. Tutki tavallista runsaamman kuolleisuuden syy. 6. Helleaikana aloita vesiliukoisen vitamiinin antaminen juomaveden mukana kolme päivää ennen poikasten siirtoa munituskanalaan. Jatka kolme päivää siirron jälkeen. Tämä auttaa vähentämään siirron aiheuttamaa stressiä. Hellävarainen käsittely on erittäin tärkeää. 7. Poikaset pitää olla siirrettynä 17 viikon iässä, ennen sukukypsyyden alkamista. 4 Haaviston Siitoskanala / Hy-Line W-36 opas / 2003

5 Kasvatustilasuositukset HÄKKI Lattia-ala: 310 cm 2 Ruokintakouru: 5 cm/lintu Juomalaite Kaukalo: 2,5 cm/lintu Nipat 1 per 8 lintua LATTIA Lattia-ala: 930 cm 2 Ruokintakouru: 8 cm/lintu Juomalaite Kaukalo: 2,5 cm/lintu Nipat 1 per 8 lintua Häkkikasvatus Valmistele kanala ennen lintujen saapumista: 1. Laita liukumaton paperi häkin pohjalle. Paperi voi hajota ja pudota pohjan läpi tai se poistetaan noin 10 päivän iässä. 2. Aloita lämmitys vuorokautta ennen lintujen saapumista. Säädä lämpö C. 3. Pidä suhteellinen kosteus 40-60%. Häkkikasvatuksessa riittävä kosteus on hyvin tärkeää. Lämpötilan hallinta Häkkikasvatuksessa tai lämpimässä huoneessa alenna lämpötilaa 2 C viikossa alkaen +31 C:sta kunnes 21 C on saavutettu. Tarkkaile merkkejä liiasta lämmöstä (läähätys ja uneliaisuus) tai viileydestä (kasautuminen) ja tee tarvittavat muutokset. Lämpötilan valvonta on tärkeämpää häkkikasvatuksessa, koska poikaset eivät voi liikkua löytääkseen sopivan lämpötilan. Ylläpidä riittävää kosteutta häkeissä. Suhteellinen kosteus häkkikasvatuksessa pitää olla %. Jos on tarpeen, ruiskuta vettä käytäville tai lattioille kosteuden lisäämiseksi. Lattiakasvatus Vuorokausi ennen untuvikkojen saapumista, valmistele kanala seuraavasti: 1. Säädä hallin lämpötila C untuvikon korkeudelta mitattuna. 3. Täytä vesinippaputket tai vesiastiat kaksi 4 litran astiaa 100 lintua kohti. 4. Poista kaikki veto kanalasta. Lämpötilan hallinta Alenna lämpötilaa 3 C viikossa kunnes 21 C on saavutettu. Ylläpidä riittävää suhteellista kosteutta lattialla kasvatettaville linnuille. Linnut näyttävät viihtyvän parhaiten kun suhteellinen kosteus on %. Tarkkailemalla untuvikkoja huomaat onko lämpötila oikea. Jos on liian viileää, linnut kasaantuvat lähelle lämmön lähdettä. Jos on liian lämmintä, linnut levittäytyvät pois lämmönlähteen läheltä. Jos on vetoa, linnut kasaantuvat ryhmiin päästäkseen pois siitä kohdasta, jossa kylmä ilma kohtaa lämpimän ilman. Hyvinvoivat untuvikot levittäytyvät tasaisesti ilman kasaantumisia ympäri kasvatusaluetta. Haaviston Siitoskanala / Hy-Line W-36 opas/

6 Terveydenhuolto Untuvikko- tai kanaparvi voi saavuttaa perimänsä määräämän huipputuotoksen vain silloin kun sairauksien vaikutukset on minimoitu. Eri sairauksien vaikutus tuotantoon voi vaihdella oireettomasta suurta kuolleisuutta aiheuttavaan. Taloudellisesti merkittävät sairaudet vaihtelevat alueittain, mutta kaikissa tapauksissa sairaus pitää tunnistaa ja saada valvontaan. Tautisulku ja hävittäminen Ilman muuta paras tapa toimia on välttää sairauksia. Pitää estää uusien sairauksien pääsy tilalle. Yleisiä taudinkantajia ovat ihmiset, kulkuneuvot, laitteet, villieläimet, linnut ja untuvikot itse. Joitakin sairauksia vastustetaan parhaiten hävittämällä saastunut aines. Esimerkkinä tästä ovat Mycoplasma gallisepticum, kolera, nuha ja lavantauti. Näiden tautien lääkitseminen tai rokottaminen aiheuttaa jatkuvia kustannuksia ja on järkevää vain yksittäistapauksissa. Nämä bakteeritaudit ovat helpommin hävitettävissä kuin useimmat virustaudit. Sukupolvelta toiselle siirtyvät sairaudet Joidenkin sairauksien tiedetään siirtyvän tartunnan saaneista siitoseläimistä niiden jälkeläisiin. Ensimmäinen askel näiden tautien vastustamisessa on sairauksista vapaiden siitoseläinten tuotanto ja ylläpito. Kaikki suoraan Hy-Linen ja Haaviston Siitoskanalan valvonnassa olevat siitoseläimet ovat vapaita seuraavista taudinaiheuttajista: Mycoplasma gallisepticum, Mycoplasma synoviae, S. pullorum,s. gallinarum (lavantauti), S. enteritidis, ja lymphoid leukoosi. Koska nämä taudit voivat tarttua myös ympärillä olevista eläimistä, seuraavat sukupolvet eivät välttämättä ole enää taudeista vapaita. Siitoseläinten ja tuotantoeläinten omistajan vastuulla on estää tartunta muista eläimistä ja samalla jatkaa testausta, jotta voi olla varma tautivapaudesta. Rokotus Suomessa Tietyt taudit ovat levinneet liian laajalle tai ovat vaikeasti hävitettävissä ja siksi vaativat säännöllisen rokotusohjelman. Yleensä kaikki munantuotantoparvet pitäisi rokottaa Marekia ja Gumboroa vastaan ja mahdollisesti AE:tä vastaan. Lattia- ja luomukanat pitää rokottaa myös kokkidioosia vastaan. Tarkka rokotusaikataulu riippuu monista tekijöistä kuten oletettu sairaudelle altistuminen, peritty immuniteetti, saatavilla olevat rokotetyypit ja haluttu hoitojärjestys. Sen vuoksi ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa rokotusohjelmaa. Munan koko Munan koko on suurimmaksi osaksi geneettisesti määräytyvä, mutta tietyissä rajoissa siihen voi vaikuttaa. Erityisen tärkeää on: 1. Kanan paino sukukypsyysiässä - Mitä painavampi kana on muninnan alkaessa sitä suurempia munat ovat koko munintakauden ajan. Suuremman munankoon saamiseksi älä aloita valo-ohjelmaa ennen kuin paino on g. 2. Sukukypsyysaste Tämä on myös suhteessa painoon, eli mitä aikaisemmin parvi alkaa munia, sitä pienempiä munat ovat ja vastaavasti mitä myöhemmin parvi alkaa munia, sitä suurempia munat ovat. Valo-ohjelmaa muuntelemalla voidaan vaikuttaa sukukypsyysikään. Pienenevä valoaika 8 10 viikon jälkeen kasvatuskaudella myöhästyttää sukukypsyyttä ja kasvattaa keskimääräistä munan kokoa. 3. Ravinto Munan kokoon vaikuttaa suuresti raakavalkuaisen, tiettyjen aminohappojen kuten metioniinin ja kystiinin, energian, kokonaisrasvan ja välttämättömien rasvahappojen kuten linolihapon saanti. Näiden ravintoaineiden pitoisuuksia lisäämällä voidaan munan kokoa kasvattaa muninnan alkuvaiheessa ja vähitellen vähentämällä pitää munan koko hallinnassa myöhemmässä vaiheessa (Katso munintavaiheen ruokintaohjelma). 6 Haaviston Siitoskanala / Hy-Line W-36 opas / 2003

7 Valo-ohjelma Päivän pituudella on suuri vaikutus munantuotantoon. Munamäärään, munan kokoon, elävyyteen ja taloudelliseen kokonaistulokseen voidaan vaikuttaa positiivisesti sopivalla valo-ohjelmalla. Perussäännöt ovat: 1. Aloita ensimmäisellä viikolla 22 tunnin päivänpituudella ja 20 luksin voimakkuudella. Vähennä päivänpituutta viikottain niin, että 8 viikon iässä saavutetaan tunnin päivänpituus. Vähennä valon voimakkuus 5 10 luksiin ensimmäi sen viikon jälkeen. Pidä päivän pituus vakiona varsinaisen valo-ohjelman alkuun saakka. 2. Aloita varsinainen valo-ohjelma kun kanan paino on vähintään 1270 grammaa. Ensimmäinen valoajan lisäys pitää olla vähintään yksi tunti. Lisää valoa minuuttia viikon välein kunnes 16 tunnin päivänpituus on saavutettu. Suositeltavaa olisi, että valoajan lisäys jatkuisi tuotantohuippuun asti. Valon voimakkuutta pitäisi myös kasvattaa 20 luksiin. 3. Aikuisilla kanoilla päivän pituus ei saa lyhentyä eikä valon voimakkuus vähentyä. Ajoitus Sukukypsyyden tai munantuotannon alkaminen yleensä riippuu neljästä asiasta: 1. Vähimmäisikä, joka on geneettisesti määrätty (18 viikkoa) 2. Vähimmäispaino ( g) 3. Ruokinta, joka tukee munantuotantoa 4. Vähintään 12 tunnin päivänpituus, joka on vakio tai edelleen pitenee Valo-ohjelmaa ei saa aloittaa ennen kuin parvi on saavuttanut optimipainon, joka on g. Jos se aloitetaan aikaisemmin, munan koko jää tavallista pienemmäksi, huipputuotos alenee ja tulee pudotus huipputuotoksen jälkeen. Valo-ohjelman aloituksen ajankohdalla voidaan vaikuttaa haluttuun munan kokoon. Yleensä aikaisempi aloitus tuottaa muutaman munan/kana enemmän, mutta silloin munan koko on hieman pienempi. Myöhäisempi valo-ohjelman aloitus tuo muutaman munan vähemmän, mutta munat ovat kooltaan suurempia. Tällä tavalla valo-ohjelmaa voidaan muuttaa, jotta munan koko vastaisi kysynnän tarpeisiin. Jaksottainen valaistus Jaksottaista valaistusta voidaan käyttää 40 ikäviikon jälkeen parantamaan parven tuotosta seuraavin tuloksin: 1. Rehuhyötysuhde paranee 5-7 %. 2. Rehun syönti vähenee 5-7 % 3. Munan koko pienenee 1 1,5 % 4. Valaistussähkön kulutus laskee 75 % 5. Kuori vahvistuu lievästi 6. Kuumuuden aiheuttama sairastuvuus ja kuolleisuus laskee 7. Kannibalismi ja käyttäytymisongelmat vähenevät Erilaisia jaksottaisen valaistuksen muotoja on kokeiltu, mutta yleisesti käytössä on seuraavanlainen: Jokaisen valo-ohjelman mukaisen valoisan tunnin aikana on 15 minuuttia valoa ja 45 minuuttia pimeyttä. Kanat mieltävät sen edelleen kokonaan valoisaksi ajaksi. Tämä aloitetaan vähitellen eli ensin 45 min. valoa ja 15 min. pimeyttä viikon ajan, sitten 30 min. valoa ja 30 min. pimeyttä viikon ajan ja sen jälkeen 15 min. valoa ja 45 min. pimeyttä. Päivän viimeisen tunnin lopussa pitäisi olla 15 min. valoa, jotta päivänpituus ei lyhenisi tämän ohjelman takia eli 15 min. valoa, 30 min. pimeyttä ja 15 min. valoa. Yöruokinta Yksi vaihtoehto rehunkulutuksen lisäämiseksi on yöruokinta. Siinä valot syttyvät tunniksi puolessa välissä yöaikaa ja rehuketju käy. Tavallinen 16 tunnin päivä ja 8 tunnin yöaika muuttuu niin, että yö koostuu 3,5 tunnin pimeydestä ja tunnin valosta ja 3,5 tunnin pimeydestä. Normaalia 16 tunnin päivänpituutta ei saisi muuttaa. Tunnin valoaika voidaan lisätä kerralla, mutta jos se myöhemmin poistetaan, se pitäisi tehdä vähitellen eli 15 min. viikossa. Yleensä yöruokinta lisää rehunkulutusta 5 g/kana/päivä. Tätä voi käyttää kuumuuden aiheuttamaan stressiin tai milloin tahansa rehunkulutusta halutaan kasvattaa kasvatus- tai munintakauden aikana. Haaviston Siitoskanala / Hy-Line W-36 opas/

8 Kasvatuskauden vähimmäisravintosuositukset Untuvikko Kasvatus I Kasvatus II Nuorikko Esimuninta 0 6 viikkoa 6 8 viikkoa 8 15 viikkoa 15 viikkoa - 5 % - W-36 Paino 400 g asti 590 g asti 1160 g asti 5 % muninta 50 % muninta Ravintoaineet: Valkuainen, % (Min.) Energia, Kcal./Kg (1) Linolihappo, % (Min.) Aminohapot (2) (Min.): Arginiini, % Lysiini, % Metioniini, % Metioniini + Kystiini, % Tryptofaani, % Treoniini, % Mineraalit (Min.): Kalsium, % (3) 3.65 Fosfori Kokonais, % Käytett.oleva, % Natrium, % (4) Kloridi, % Kalium, % (1) Muuta Kcal./Kg Megajouleiksi jakamalla Kcal./Kg 239.5:llä. (2) Kun enengiataso nousee tai laskee (±25-50 Kcal.) oheisista arvoista, ravintoaineiden tasoja pitää muuttaa vastaavasti.. (3) Kalsiumin tasoa pitää nostaa vähintään 2.75% :iin nuorikkorehussa alkaen 113 päivän iästä tai kun lauma osoittaa sukukypsyyden merkkejä. Älä käytä yli 5 % tuotannossa. Vähintään 30 % lisätystä kalkista pitäisi olla vähintään 2250 mikronin raekokoa. (4) Vähintään 40 % lisätystä kalkista pitäisi olla raekooltaan vähintään 2250 mikronia(=mikromm). Kasvatuskauden rehunkulutus Ikä Päivittäinen Kumulatiivinen viikkoa g/kana/päivä Kcal./kana/päivä g Kcal Haaviston Siitoskanala / Hy-Line W-36 opas / 2003

9 Painon tarkkailu Kanan painoa pitää tarkkailla säännöllisin välein kasvatuskauden aikana ja muninta-aikanakin, kunnes muninnan huippu on ohitettu. Vähintään 100 lintua punnitaan yksitellen vaa alla vähintään 50 gramman tarkkuudella. Punnitus aloitetaan viiden viikon iässä ja jatketaan kahden viikon välein kasvatuskauden ajan munintakaudelle, kunnes muninnan huippu on ohitettu. Tärkeintä on punnita juuri ennen suunniteltua ruokinnan muutosta. Jos parvi on alle suosituspainon, se pitäisi jättää korkeamman ravintoarvon omaavalle rehulle kunnes ikää vastaava tavoitepaino on saavutettu. Keskipainon lisäksi parven painojen tasaisuus on osoitus parven normaalista kehityksestä. Tasaisuus ilmoitetaan niiden yksittäisten painojen prosenttiosuutena, jotka osuvat 10 % sisälle kulloisestakin keskipainosta. Realistinen tavoite on 80 % tasaisuus. Tekijät, jotka voivat vaikuttaa haitallisesti painoon ja parven tasaisuuteen ovat liiallinen ahtaus, sairaudet ja riittämätön ravintoaineiden saanti. Punnitus säännöllisin välein ilmaisee missä iässä parven kehitys on poikennut normaalista ja siten auttaa löytämään ongelman, jotta virhe voidaan korjata. Vaihtelu yksittäisten lintujen välillä lauman sisällä Yksittäisten lintujen tasaisuus on tärkeää kuten on myös sopiva parven keskipaino. Suositeltavaa olisi, että 80 % linnuista olisi 10 % sisällä keskiarvosta. Tämä tarkoittaa, että jos parven keskipaino on 18 viikon iässä 1,28 kg, silloin 80 % punnitustuloksista sijoittuu 1,15 kg:n ja 1,41 kg:n välille. Merkitse yksittäiset painot kuvioon, jotta näet muodostuuko kellon muotoinen eli normaalijakauma kuten kuvassa. Tasaisuutta arvioitaessa vähintään 100 lintua pitäisi punnita. 80 % 1,15 kg ka 1,28 kg 1,41 kg 10 % 10 % Hy-Line Variety W-36 poikasten tavoitepainot - Kasvatuskausi - Ikä viikoina Paino grammoina Siirto munittamoon Haaviston Siitoskanala / Hy-Line W-36 opas/

10 Suositusten mukainen rehun koostumus 50% muninnasta 32 viikon ikään Huippumuninta (2) Kulutus Rehun energiapitoisuussuositus Kcal./Kg (3) Lintu/ % % % Päivä % % Metioniin + % % % Kokonais- Käytett.oleva % g. Valk. Metioniini Kystiini Lysiini Tryptof. Kalsium Fosfori Fosfori Natrium Ikäviikot (2) Kulutus Rehun energiapitoisuussuositus Kcal./Kg (3) Lintu/ % % % Päivä % % Metioniini + % % % Kokonais- Käytett.oleva % g. Valk. Metioniini Kystiini Lysiini Tryptof. Kalsium Fosfori Fosfori Natrium Ikäviikot (2) Kulutus Rehun energiapitoisuussuositus Kcal./Kg (3) Lintu/ % % % Päivä % % Metioniini + % % % Kokonais- Käytett.oleva % g. Valk. Metioniini Kystiini Lysiini Tryptof. Kalsium Fosfori Fosfori Natrium Ikäviikosta eteenpäin (2) Kulutus Rehun energiapitoisuusssuositus Kcal./Kg (3) Lintu/ % % % Päivä % % Metioniini + % % % Kokonais- Käytett.oleva % g. Valk. Metioniini Kystiini Lysiini Tryptof. Kalsium Fosfori Fosfori Natrium (2) Munivien kanojen rehu pitäisi olla sellaisessa muodossa, että siitä saa suositellut ravintoainemäärät (lintu/päivä) riippumatta syödyn rehun määrästä. (3) Alemmat rehun energiapitoisuussuositukset ovat yleensä suuremmille rehun syöntimäärille tarkoitettuja 10 Haaviston Siitoskanala / Hy-Line W-36 opas / 2003

11 Vitamiinit ja kivennäisaineet Kasvatuskausi Munintakausi* Kivennäisainelisäys/1000 kg rehua: (minimi) Mangaani (g) ( MnO tai MnSO 4. H 2 O ) Sinkki (g) ( ZnO tai ZnSO 4. H 2 O ) Rauta (g) ( FeSO 4.5H 2 O ) Kupari (g) ( CuO tai CuSO 4.5H 2 O ) Jodi (g) ( Kal.jodaatti tai EDDI ) Seleeni (g) (Natriumseleniitti NaSeO 3 ) Vitamiinilisäys/1000 kg rehua: Vitamiini A (IU) 8,800,000 7,700,000 Vitamiini D 3 (IU) 3,000,000 3,000,000 Vitamiini E mg 6,600 6,600 Vitamiini K (mg) (menadioni) Riboflaviini (g) Vitamiini B 12 (mg) Pantoteenihappo (g) Foolihappo (mg) Biotiini (mg) Niasiini (g) Koliini (g) 275** 275 *Oletettu päivittäinen rehunkulutus 100 g/lintu **Voidaan vähentää puoleen 8 viikon jälkeen. Munintakauden ravitsemus Päivittäinen vähimmäissaantisuositus grammoina tai milligrammoina kanaa kohti Huippumuninta (2) 50% Tuot. 32 viikkoa viikkoa viikkoa 58 viikkoa -> Valkuainen, g/lintu (1) Metioniini, mg/lintu Metioniini + Kystiini, mg/lintu Lysiini, mg/lintu Tryptofaani, mg/lintu Kalsium, g/lintu (4) Fosfori, (Kokonais) g/lintu Fosfori, (Käytett.oleva) g/lintu Natrium, mg/lintu Kloridi, mg/lintu (1) Valkuaisen määrää (g/lintu/päivä) voidaan kasvattaa yhdessä metioniinin+kystiinin ja energian kanssa, jotta munan koko kasvaisi (2) Munivien kanojen rehun pitäisi olla sellaisessa muodossa, että siitä saa suositellut ravintoainemäärät (lintu/päivä) riippumatta syödyn rehun määrästä. (4) Noin 65% lisätystä kalkista pitäisi olla raekooltaan 2250 mikromm. Haaviston Siitoskanala / Hy-Line W-36 opas/

12 Munintakauden rehunkulutus ja energiantarve Parven käyttämä rehumäärä riippuu monista tekijöistä, mm. rehun ravintoainekoostumuksesta (erityisesti energiasisällöstä), kanalan lämpötilasta, tuotannon asteesta, munan koosta ja kanan painosta. Seuraavassa taulukossa on rehun kulutussuosituksia W-36 kanalle lämpötilaneutraaleissa olosuhteissa käyttäen ajanmukaista rehustusta. Päivittäiset energia-arvot perustuvat oheiseen energian ennusteyhtälöön (tarkennettuna käytännön kokeissa W-36:lla saatuihin kokemuksiin) olettaen kanan painon, tuotannon ja munan koon olevan vakioita lopussa olevan ohjetaulukon mukaan ja kanalan lämpötilan olevan 26.7 C. Hyvä arvio lämpötilan vaikutuksesta energian tarpeeseen on lisätä tai vähentää jokaista keskilämpötilan alittavaa tai ylittävää Celsius-astetta kohti noin 2 Kcal/lintu/päivä. Ikä viikkoina g./lintu/päivä Kcal./lintu/päivä Ikä viikkoina g./lintu/päivä Kcal./lintu/päivä Energiantarve Kasvavien ja munivien parvien energiantarve pitää määritellä ja täyttää yhtä huolellisesti kuin muidenkin ravintoaineiden tarve. Vaikka linnut pyrkivät säätämään rehunkulutuksensa vastaamaan energiantarvetta, se ei aina tapahdu niin tarkkaan, että optimi kasvu ja munantuotos olisi taattu. Energian lisäys rehuun lisää toisinaan kanan painoa ja munantuotantoa ja kasvattaa munan kokoa, erityisesti kun ravinteiden kuten valkuaisen ja aminohappojen osuutta lisätään samassa suhteessa. Munivien kanojen energiantarpeen raja-arvot kohtuullisissa lämpötilaoloissa voidaan arvioida seuraavalla yhtälöllä: Kcal./lintu/päivä = W ( T) + 2E + 5 W, jossa W = tämän hetkinen paino kilogrammoina T = keskimääräinen ympäröivä lämpötila Celsius-asteina E = päivittäinen munamassa g/lintu/päivä =(muninta-% X munan paino grammoina) 100 W = painon nousu g/lintu/päivä 12 Haaviston Siitoskanala / Hy-Line W-36 opas / 2003

13 Käytännön kokeiden perusteella Hy-Line W-36 saattaa vaatia hieman vähemmän energiaa kuin yhtälön tulos. Parven tämän hetkinen energian kulutus voidaan määritellä seuraavasti: Kcal/Kg rehua X g/lintu/päivä = Kcal/lintu/päivä 1000 Vastaavasti päivittäistä tarvetta vastaava kalorimäärä rehussa voidaan laskea seuraavasti: Kcal./kg rehua = Kcal./lintu/päivä (haluttu määrä) X 1000 nykyinen määrä g/lintu/päivä Rehun korkeampi ravintoainepitoisuus on hyvä tiettyinä aikoina, varsinkin jos energian kulutus on rajoittava tekijä. Tällainen kriittinen aika on munituskanalaan siirron ja huipputuotannon välinen aika. Parvet, jotka kuluttavat alle Kcal/lintu/päivä huipputuotoksen aikana, kärsivät helposti huipputuotoksen jälkeisestä muninnan laskusta ja munan koon pienenemisestä. Lämpöstressi voi myös aiheuttaa alentunutta rehun ja energian kulutusta. Rehun korkeampi ravintoainepitoisuus, mukaan luettuna energian lisäys (öljyn lisäys) tavallisesti auttaa ylläpitämään tuotantoa ja munan kokoa kun ympäristön lämpötila on korkea. Rypsiöljy on tiivistetty energianlähde, joka on käyttökelpoinen rehun energiapitoisuutta lisättäessä. Lämpöstressin aikana öljyn käytön erityisenä etuna on, että se nostaa elimistön lämpötilaa vähemmän kuin toinen tärkeä energianlähde, tärkkelys. Kasviöljyissä on korkea linolihappopitoisuus, mikä yleensä hyödyttää munan kokoa. Veden kulutus Veden kulutus on suhteessa lämpötilaan ja rehun kulutukseen. Rehun kulutus (kaloreina) on myös suhteessa lämpötilaan. Yleissääntönä on, että normaalilämpötilassa, C, linnut juovat vettä kaksi kertaa sen määrän mitä syövät rehua. Suhde muuttuu lämpötilan noustessa, jolloin rehua syödään vähemmän ja vettä juodaan enemmän. Veden kulutus nuorikoilla ja munivilla kanoilla Veden kulutus/100 lintua/pvä Untuvikkojen pitäisi kuluttaa 0,83 litraa/100 poikasta ensimmäisenä päivänä. Ikä viikkoina litraa Ikä viikkoina litraa yli Ilmastointi Ilmastointi on yksi tärkeimmistä välineistä, joilla luodaan optimaaliset olosuhteet kanoille. Hyvä ilmanvaihto vähentää taudinaiheuttajien määrää ja luo hyvät tuotanto-olosuhteet, mikäli ilmanvaihtolaitteisto on hyvin suunniteltu ja sitä käytetään oikein (ilman nopeus ja suunta). Yleissääntönä ilmanvaihdon mitoituksessa on neljä kuutiometriä tunnissa per painokg. Optimilämpötila on C ja 40 60% suhteellinen kosteus. Ilmastoinnin vähimmäissuositukset m³/h per lintu Ulko- ensimm. ikä 3 ikä 6 ikä 12 ikä 18 Yli Lämpötila viikko viikkoa viikkoa viikkoa viikkoa 18 viikkoa 35 C C C C C C Haaviston Siitoskanala / Hy-Line W-36 opas/

14 14 Haaviston Siitoskanala / Hy-Line W-36 opas / 2003 Hy- Line W- 36 ohjeellinen keskimääräinen tuotantotaso Munan laatu Ikä Muninta-% Kuolleisuus Munia kpl/ Munia kpl/ Paino Keskim. munan Munamassa Haugh Kuoren vah- Ominaisviikkoina % kumulat. kesk.kana alk. kana kg paino g* kumulat. kg yksikk. vuus mm paino *Munan painot 40 ikäviikon jälkeen olettaen, että valkuaisen käyttöä on rajoitettu munan koon rajoittamiseksi

15 Hy- Line W- 36 ohjeellinen keskimääräinen tuotantotaso Munan laatu Ikä Muninta-% Kuolleisuus Munia kpl/ Munia kpl/ Paino Keskim. munan Munamassa Haugh Kuoren vah- Ominaisviikkoina % kumulat. kesk.kana alk. kana kg paino g* kumulat. kg yksikkö vuus mm paino Haaviston Siitoskanala / Hy-Line W-36 opas/ *Munan painot 40 ikäviikon jälkeen olettaen, että valkuaisen käyttöä on rajoitettu munan koon rajoittamiseksi 15

16 Hy-Line W-36 munan koon jakauma Ikä Keskim. Viikkoina munan paino, g XL L M S Yli 73g 63 73g 53 63g 43 53g Haaviston Siitoskanala / Hy-Line W-36 opas / 2003

17 Haaviston Siitoskanala / Hy-Line W-36 opas/

18 Valo-ohjelma valkoinen Hy-Line W-36 Pvm Ikä pvä/vk Valoaika Valoteho Jalostajan Punnittu tuntia/vrk lux suos. paino g paino g pvä pvä vk vk vk vk vk vk vk vk vk vk vk vk vk vk vk vk **) 18 vk 12, vk vk 13, vk vk 14, vk 14, vk vk *) HAAVISTON SIITOSKANALA *) valoaikaa lisätään 15 min/vk, max. 16 tuntiin **) 1270 g paino saavutettava ennen valoajan pidentämistä 18 Haaviston Siitoskanala / Hy-Line W-36 opas / 2003