Folkhögskolan 2/2008. Mun juttu meidän juttu Min grej vår grej

Transkriptio

1 k a n s a n o p i s t o Folkhögskolan 2/2008 Mun juttu meidän juttu Min grej vår grej

2 80 kansanopisto - folkhögskolan Folkhögskolan 2/ vuosikerta/årgång 2/2008 mun juttu meidän juttu min grej vår grej Pääkirjoitus Jari Valtari 3 Onnelliset siirtymävaiheet kansanopiston tehtävänä Elise Virnes 4 Veneenrakennusta opitaan tekemällä Juha K. Kari 6 Vuosi itselle Nanja Kurvinen 6 Naama ruutuun ja äänet aalloille Aki Kuukasjärvi 7 Min grej Victoria Ingman 7 Ajankohtaista 8 Puheenjohtajan pöydältä Hannu Salvi 9 Rohkeat alanvaihtajat Tytti Issakainen 10 Graffiteista graafiseen suunnitteluun Jenni Hokkanen 12 Tionde klassen mitt val Sabine Forsblom 14 Mitä enemmän tietää, sitä vähemmän tietää Tiina Lappalainen 15 Kansanopistolaisen arkea sarjakuva 16 Kaksi tarinaa Mirja-Liisa Konttinen ja Mia Johansson 17 Opistoelämää eteläpohjalaisittain Jenni Mäenpää 18 Uusia tuulia puhaltelemassa VÄRI-NÄÄ-kurssilla Anja Rusinen 20 Mielekkäitä opintoja ja kestäviä ystävyyssuhteita Juhana Säilynoja 21 Historian om andra årets kuggomit Sanni Hallanvaara 22 Matonkudonnasta paperimassatöihin Sari Kauhanen 24 Kolumni Seppo Niemelä 25 Kouluta tyttö koulutat kansan! Teuvo V. Riikonen 26 Kirjallisuutta 28 Oikaisu 29 Kirjallisuutta 30 Resumé 33 Kuukauden ruokaohje 35 2 kansanopisto 2 * 2008 julkaisija/utgivare Suomen Kansanopistoyhdistys Finlands Folkhögskolförening päätoimittaja/chefredaktör Jari Valtari Rehtori Raseborg-opisto toimitussihteeri/redaktionssekr. Sari.Virtanen@kansanopistot.fi puh. (09) osoite Annankatu 12 A Helsinki Puh. (09) Fax (09) toimisto@kansanopistot.fi kansanopistolehti toimitusneuvosto/redaktionsråd Jari Valtari, puheenjohtaja Kirsi Blomberg Tytti Issakainen Leena Mattila Karin Nyström Sirkku Räihälä Pekka Sallila Aarni Tuominen Sari Virtanen, sihteeri tilausmaksu/prenumerationsavg. 15 euro vuosikerta/årgång ilmoitukset/annonser Sari Virtanen puh./tel. (09) ISSN kansi: Cityfolkhögskolanin opiskelijoita kannen kuva: Anne Nisula taitto: Marja-Liisa Laitala paino: Oriveden Kirjapaino 2008 Seuraavan numeron teema on käden taidot ja taide. Lehti ilmestyy 5.6. Temat för nästa nummer är konst och hantverk. Tidskriften utkommer 5.6.

3 pääkirjoitus Mun juttu meidän juttu Kuinka mun jutusta tulee meidän juttu? Tämä on keskeinen kysymys niin globaalisti, kansallisesti, yhteiskunnallisesti, yhteisöllisesti kuin myös opinnollisesti. Yksilön pärjäämistä ja materiaalisen hyvän tavoittelua korostavassa nyky-yhteiskunnassa tämä kysymys on hyvin ajankohtainen. Kuinka kansanopistot voivat tehdä mun jutusta meidän jutun? Itse asiassa juuri kansanopistoilla ja muilla vapaan sivistystyön oppilaitoksilla on aivan erityisen hyvät eväät tehdä mun jutusta meidän juttu. Vapaus tarkoittaa nimenomaan sitä että ihmiset vapaaehtoisesti kokoontuvat opiskelemaan jotain mielenkiintoista. Oletus tietysti on että myös muut ovat kiinnostuneet tästä aiheesta, esimerkiksi kulttuurista, yhteiskunnasta, kielistä tai kansainvälisyydestä. Kun tällainen porukka vähitellen hitsautuu kiinni yhteisen kiinnostuksen ympärille, syntyy siitä monesti jotain niin merkityksellistä, että tuo yhteys säilyy läpi koko elämän. Tämänkin lehden palstoilla on lähes joka numerossa käsitelty tällaisia merkityksellisiä yhteisöllisiä kokemuksia joita on syntynyt yhteisten opintojen aikana ja joista on monesti syntynyt läpi koko elämän kestäneitä verkostoja ja ystävyyssuhteita. Ei liene sattumaa, että kansanopistot ovat nimenomaan protestanttisissa maissa syntynyt ja kehittynyt ilmiö. Buddhalaisilla, katolisilla ja ortodokseilla on ollut luostarilaitokset joihin on vetäydytty ja eristäydytty maailmasta syrjään opiskelemaan yhdessä vakavia, henkisiä asioita. Monissa pohjoismaisissa kansanopistoissa oppiaineet ovat toki olleet melko maallisia mutta muutoin sama taustaoletus vetäytymisestä, opiskelusta ja yhteisöllisyydestä on pätenyt niissäkin. Aristoteles aikanaan määritteli ihmisen sosiaaliseksi eläimeksi, joka toimii ennen kaikkea yhteistyövaistojensa nojalla. Ihmisten tarve kuulua yhteisöihin ei ole kadonnut mihinkään mutta tuon tarpeen toteuttamisen muodot ja mallit muuttuvat jatkuvasti. Kansallisvaltio tai etninen ryhmä eivät enää oikein toimi yhteisöllisyyden lähteenä. Ehkä hyvä niin sillä kansallisvaltioaate on saanut paljon tuhoa aikaan viimeisten parinsadan vuoden aikana. Ja saa edelleenkin. Yhteisön ja yhteisöllisyyden etsiminen yhteiskuntaluokastakaan ei tunnu oikein nykyaikaiselta. Monet etsivät nykyään yhteisöä netistä, hakevat seuraa tekstiviesteillä tai viestittävät itsestään ja yhteisöstään kulutuksella, toteuttavat itseään shoppailemalla. Reaaliaikaisessa, tunnepohjaisessa elämysyhteiskunnassa yksilöllisesti koetut asiat tulevat hyväksytyiksi eri logiikalla kuin ennen. Monesti kuulee puhuttavan siitä että mikään ei enää tue perinteisiä opiskelijahyveitä kuten sisukkuutta, kärsivällisyyttä, pitkäjänteisyyttä ja ankaraa ponnistelua tavoitteiden saavuttamiseksi. Kaikki on muuttunut hektiseksi ja sirpaleiseksi. Mitä kansanopisto sitten voi tarjota? Ainakin se voi tarjota juuri sen tärkeän yhteisöllisen paikan keskittymistä ja opintoja varten joka on ollut sen alkuperäinen ideakin. Se ei ole ihan vähän eikä ihan merkityksetön asia nykyäänkään Jari Valtari kansanopisto 2 *

4 mun juttu meidän juttu Onnelliset siirtymävaiheet kansanopiston tehtävänä Kansanopistoissa järjestetään monipuolista koulutusta eri elämäntilanteissa oleville nuorille ja aikuisille. Etenkin nuoret opiskelevat tutkintotavoitteisen opiskelun nivelvaiheissa kansanopistojen erilaisilla opintolinjoilla. Puheeseemme on vakiintunut oma nimikin tällaiselle opiskelulle. Puhumme välivuoden viettämisestä. Nuoren kannalta kuvaavampaa olisi puhua tärkeistä siirtymävaiheista hänen elämänkulussaan. Usein tämä kansanopiston opintolinjalla vietetty siirtymävaihe ajoittuu lukio-opintojen jälkeen ennen opiskelupaikan hakua tarjoten tilan, ajan ja virikkeitä miettiä, mitä elämältään haluaa. Useimman kohdalla vuosi on ollut ikimuistoinen askel aikuisuuteen. Kansanopistoissa opiskelee myös juuri perusopetuksensa päättäneitä. Perusopetuksen päättäneiden nuorten sijoittuminen suoraan jatko-opintoihin vaihtelee maassamme alueittain. Perusopetuksen jälkeisessä nivelvaiheessa nuoret voivat hakeutua kansanopistojen järjestämään perusopetuksen lisäopetukseen korottamaan perusopetuksen arvosanoja ja pohtimaan tulevaisuuden suunnitelmiaan. Kansanopistojen etuna ensimmäistä kertaa kotoaan pois muuttavan nuoren kohdalla on sisäoppilaitoksen tuoma turvallisuus ja monipuoliset palvelut itsenäistymisen tueksi. Lisäksi kansanopistoyhteisö, jossa perusopetuksen päättäneet ovat sen nuorimpia jäseniä, tukee heidän aikuistumistaan. tärkeä siirtymävaihe Tavallisin kansanopisto-opiskelija on lukio-opinnot suorittanut välivuoden viettäjä. Välivuosi on tosin harhaanjohtava nimi kyseiselle vuodelle, koska se antaa sille merkityksettömän oleilun leiman. Nuoren kannalta kyse on yhdestä tärkeästä elämän siirtymävaiheesta, jota nuori elää ja toteuttaa aktiivisesti hakeutumalla esimerkiksi opiskelemaan kansanopistoon. Nuoren kohdalla, vaikka sitä ei välttämättä ole sanoin ilmaistu, on kyse suunnitellusta tai ainakin tahdotusta vuodesta, johon liittyy tavoitteellista opiskelua ja oman itsen kehittämistä joko jatko-opintopaikan varmistamiseksi tai omien toiveiden selkiinnyttämiseksi ja oman paikan löytämiseksi tässä monimutkaisessa maailmassa. Lukion käyneillekin kansanopisto on turvallinen siirtymä itsenäistä asumista ja elämistä kohden. Kotoa irtaantuminen ja kaiken vastuun ottaminen niin opiskelusta kuin itsenäiseen elämiseen kuuluvista arjen asioista ei ole helppoa. Nuoren omiin siirtymäsuunnitelmiin voi kuulua kansanopistovuosi myös mahdollisuutena olla yhdessä, kokea yhteisöllisyyttä, olla osa samoista asioista kiinnostuneiden ihmisten ryhmää. Kansanopistossa vietetty vuosi on merkityksellinen opintojen lisäksi myös arvokkaiden ihmissuhteiden ja yhteisten kokemusten vuoksi. Se kumpi puoli on tärkeämpi, on yksilöstä ja hänen kokemuksestaan kiinni. opisto yhteisönä Opistot ovat pieniä oppilaitoksia, mutta suuria yhteisöjä. Opistoyhteisöön kuuluvat koko henkilöstön lisäksi eri opintolinjojen opiskelijat. Yhteisöllisyys on Motto: liikkeessä jonnekin, mutta niin on päämääräkin (Arno Kotro) perustunut suurelta osin siihen, että kansanopistot ovat olleet sisäoppilaitoksia, joissa opiskelijat myös ovat asuneet opintojensa ajan. Tällainen vuorokauden ympäri yhdessä oleminen on tarjonnut tiiviin yhteisön kasvaa ja kehittyä ihmisenä. Tämä on myös muokannut kansanopistoja korostamaan toiminnassaan yhteisöllistä oppimista, vuorovaikutustaitoja ja laajemmin elämänhallintataitoja osana opiskelua. Tänä päivänä asuminen kansanopistossa ei enää ole yhtä yleistä kuin aiemmin, mutta yhteisöllisyys elää voimakkaasti kansanopistojen toiminnassa ja on osa niiden toimintakulttuuria. Kansanopistoissa toki asutaan edelleenkin. Opiskelu sisäoppilaitoksessa tarkoittaa käytännössä tavallisen koulutyön lisäksi myös runsaita mahdollisuuksia ohjattuihin vapaa-ajan harrastuksiin, yhdessäoloon ja tekemiseen, yhteistä sopimista pelisäännöistä, luopumista joskus omista eduista yhteisten etujen nimissä, harjaantumista kompromissien tekoon, oppimista riitojen sopimiseen ja toisten auttamiseen sekä avun vastaanottamiseen. ammatinvalinnan vaikeus Työelämän ristiriitaiset odotukset, jopa vaatimukset, ja koulutusvaihtoehtojen runsaus eivät helpota nuorten ammatinvalintaa vaan päinvastoin. Kuitenkin odotamme heidän siirtyvän sujuvasti vaiheesta toiseen ja olevan mahdollisimman nopeasti kiinni työelämässä. Meidän on vaikea hyväksyä nuoren oma kypsymisnopeus tai epävarmuus ja valinnan vaikeus tulevaisuutensa suhteen. Nuorelle ammatin ja koulutuksen valinnassa on kyse koko tulevaisuuden, 4 kansanopisto 2 * 2008

5 kuva: Scott Black, Kuusamon kansanopisto Yhteisöllisyys elää voimakkaasti kansanopistojen toiminnassa ja on osa niiden toimintakulttuuria. koko elämän valinnasta eli isommasta asiasta kuin aina ajattelemmekaan. Toiveiden ja unelmien muuttuminen suunnitelmiksi, näiden suunnitelmien selkiintyminen ja omien taipumusten ja vahvuuksien löytäminen ovat siirtymävuoden kovia tavoitteita. Jos ne toteutuvat, ovat ne elämässä eteenpäin vieviä voimia ja hyväksi ihmiselle! Kansanopistoissa on runsas valikoima opintolinjoja erilaisten unelmien ja suunnitelmien selkiinnyttämiseksi. Opintolinjoilla voi kokeilla rajojaan, heittäytyä johonkin uuteen tai syventää omia vahvuuksiaan. Opintolinjoilla voi laajentaa osaamistaan, kerätä tietoja ja taitoja ihan konkreettisten arvosanojenkin puitteissa ja varmistaa jatko-opintojaan. Kansanopisto-opiskelussa voi myös yhdistää kaikkia näitä osia ja joustavasti rakentaa hyvinkin henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman. aikuisuuden siirtymät Työelämän odotusten ja vaatimusten muuttuessa myös aikuisten kohdalla erilaiset siirtymävaiheet yhdestä (työ)elämän vaiheesta uuteen (työ)elämän vaiheeseen tulevat lisääntymään. Kansanopistoilla onkin mahdollisuuksia palvella myös aikuisia järjestämällä jatko-, kertaus-, täydennys-, lisä- ja voimaannuttamisopintoja. Välivuodet eivät ole vain nuorten mahdollisuuksia siirtyä aikuisuuteen; tulevaisuudessa myös aikuisuudessa siirrytään elämän vaiheista toisiin. Näiden siirtymien ei tarvitse tukea johdonmukaista urakehitystä perinteisessä mielessä. Ne voivat yhtä hyvin tukea palkkatyön polulta poikkeamista, uudenlaisen elämän löytymistä. Se voi tarkoittaa vaikka jonkin työelämästä täysin eriytyvän, mutta sellaisenaan sitäkin rikastuttavan, toisen tekemisen löytämistä tai kehittämistä (Haukola Pertti: Doppio Forza. Työ ja toinen tekeminen, 2007). Siirtymävaihetta voi käyttää myös luovaan lepoon, jolla ei ole tiukkoja etukäteisiä tavoitteita, mutta jonka mieli ja merkitykset kyllä hahmottuvat prosessin aikana. Näiden lepovaiheiden, sulattelu- ja voimienkeräämisaikojen, tärkeydestä ihmisten elämänkulussa ei vielä riittävästi puhuta. Hyvällä siirtymäkaudella kaikkiaan on kannatteleva voima seuraavan elämänvaiheen onnistumiselle ja yksilön mielekkäälle elämälle, joten kehittäkäämme onnellisia siirtymiä! Elise Virnes ent. opinto-ohjaaja ja kansanopiston rehtori opetusneuvos, opetusministeriö kansanopisto 2 *

6 mun juttu meidän juttu Veneenrakennusta opitaan tekemällä Eurajoen kristillisessä opistossa on annettu koulutusta puuveneen rakentamisessa pian jo 15 vuoden ajan. Koulutus on osa veneenrakentajan ammattitutkintoa (puuveneosio). Opetus on käytännönläheistä tekemällä oppimista. Jokainen opiskelija rakentaa koulutuksen aikana veneen, jonka hän voi lunastaa itselleen materiaalikustannuksin. 21-vuotias Lasse Niiles on yksi veneenrakennuslinjan kymmenestä opiskelijasta. Lasse valmistui vuonna 2006 talonrakentajaksi Jyväskylän ammattiopistosta, ja armeijan jälkeen hän halusi laajentaa osaamistaan ja kädentaitojaan veneenrakennuksen arvostetulla taidolla. Järvi-Suomen alueelta, Petäjävedeltä, kotoisin olevana maatalon poikana hän näki veneenrakennuksessa myös sivutoimimahdollisuuden. Kunnollisia järvisoutuveneitä tehneet veneenrakentajat alkavat olla jo eläkeiässä eikä veneitä ole oikein enää myynnissä. Taitajat alkavat olla vähissä. Lasse päätti opetella veneenrakennuksen ja hakeutui oppiin Eurajoelle. Hän rakensi ensin viisimetrisen, kahden soudettavan Laatokka-veneen. Nopeasti taidot oppivalta syntyi vielä pari savolaisvenettä, joista toinen on jo myytykin. Lasse asuu opiston asuntolassa ja pitää sitä miellyttävänä ja edullisena, koska myös aamupala ja ruoka sisältyvät majoitukseen. Lassen lisäksi veneenrakentajan opissa on myös varttuneempaan ikään ehtineitä, jotka ovat halunneet opetella puuveneen rakentamisen jaloa taitoa ja rakentavat veneen eläkepäiviensä ratoksi. Onpa kurssilla mukana yksi nainenkin rakentamassa itselleen perinnepurjevenettä. Koulutus on opetusministeriön tukemaa ammatillista lisäkoulutusta, joten opiskelijat kuuluvat valtion opintotuen piiriin. Opisto tarjoaa myös mahdollisuuden asua edullisessa oppilasasuntolassaan. Koulutukseen voi osallistua vasta-alkajakin, mutta puunkäsittelyn perustaidot tulisi hallita. Teksti ja kuva: Juha K. Kari opiskelija, Eurajoen kr. opiston veneenrakennuslinja Vuosi itselle Viime kesänä kun olin missannut yhteishaun ja kaikki pääsykoetehtävät, syntyi ajatus kansanopistosta. Olen harrastanut teatteria ylä-asteelta tähän päivään asti niin, että koko ajan on ollut jokin proggis käynnissä. Löysin netistä Jamilahden kansanopiston sivut, musiikkiteatterilinja Haminassa, eikä ollut edes kovin kallista. Pääsykokeissa meille sanottiin että opetus tulee olemaan teatterikorkean tyyliin, että saamme käsityksen mitä teatterin opiskelu on. Olin iloinen siitä, koska sitä olin kaivannut, jotain ns. turkkalaista kuria ja tiukkaa otetta kun toisinaan oma tekeminen tuntui näpertelyltä. Näyttämötyön opettajat ovat herttainen pariskunta, joka on kiertänyt Suomen näyttämöitä jo useamman kymmentä vuotta ja pystyvät hyvin kertomaan mitä arkipäivän näyttämötyö on. Tämä vuosi on meille itsellemme. Sen voisi vain tuulettaa läpi helposti mutta aktiivisesti kuuntelemalla olen kerännyt ison kasan hyviä neuvoja ja työkaluja, perusasioista lähtien miten ääni on kiinni kehossa, energian käytöstä ja sen että ajatus on roolityössä tärkeintä. Myös itsetuntoni laulamiseen on parantunut hirveästi: ennen en uskaltanut laulaa edes karaokessa ja nyt en muissa baareissa tahtoisi käydäkään. Jamilahdessa on myös mahdollista suorittaa draamakasvatuksen appro, 25 op, maksuttomana ja vähällä vaivalla, koska muu opetus sivuaa niin paljon kyseistä aihetta. Elämysvuosi kaiken kaikkiaan. Elämys on ollut myös opistolla asuminen Opiskelijatoverit Annika Miettinen (vas) ja kirjoittaja halloweentunnelmissa. niin monen ihmisen kanssa. Niinpä toivonkin että muiden taitojen lisäksi vuodesta jäisi myös ystäviä. Että pitkänkin ajan päästä voisimme kerääntyä samalla tyttöporukalla jonkun huoneeseen jäätelön kera katsomaan täydellisiä naisia. Nanja Kurvinen opiskelija, Jamilahden kansanopiston musiikkiteatterinlinja KUVA: KIRJOITTAJAN ARKISTO 6 kansanopisto 2 * 2008

7 Naama ruutuun ja äänet aalloille Media-alan opiskelu oli minulle helppo valinta, koska ala on aina kiehtonut ja mielestäni toisin oman erikoisen näkökulmani alan arkeen. Ystävien neuvojen ja henkilökohtaisten vertailujen jälkeen päädyin Voionmaan opistolle. Ihmisiä opistolle tuli joka puolelta maata saamaan opetusta osaavilta opettajilta ja hieman siinä sivussa myös nauttimaan sekä seurasta että hyvästä opiskeluilmapiiristä. täysi kattaus Kahdeksan kuukauden opiskelujen aikana olen päässyt valamaan mediaalan opiskelujeni pohjaa ja nyt sementin jo hiljalleen kuivuessa voin tarkastella olenko saanut mielestäni tarvittavat taidot seuraavan askeleen ottamiseen. Töitä olen tehnyt saadakseni kaiken opetuksesta irti ja se on myös palkinnut monesti. Tampereella toimiva paikallisradio tilasi opistolta radiosarjan Pirkanmaan alueen mediapersoonista ja otin mielelläni tuottajan roolin sarjassa. Työn määrä ja intensiivisyys on ollut juuri sitä mitä odotin, koska tunnen olevani parhaimmillani paineen alaisena. Linjan oman radiokanavan perustaminen ja sen lähetysten viikoittainen takaaminen on myös ollut lähellä sydäntä tai sydänkohtausta. Olen mielelläni monessa mukana, joten myös linjojen välinen yhteistyö on auttanut saamaan päivät täysiksi. TVopinnot eivät minua henkilökohtaisesti kiinnosta ja tämän myös huomaa yöllisistä editointihetkistäni opiston Radiotalolla. Tällä hetkellä radiosarjan sekä lyhytelokuvien Sankari uljas ja urhoollinen ja Just dance tuottajana, olen mieltynyt kattaukseeni. horisontissa ammatti Ennen opiskelun päättymistä luvassa on vielä työharjoittelu YleX-radiokanavalla sekä käytännön töitä TV:n ja radion puolella. Ennakkotehtävät tuleviin opiskelupaikkoihin kuormittavat myös kevään kalenteria. Opisto on antanut hyvät lähtökohdat alalle ja tuleville opiskeluille, joten kyllä olen tyytyväinen valintaani. Aki Kuukasjärveä odottaa muun muassa työharjoittelu YleX-radiokanavalla. Aki Kuukasjärvi opiskelija, Voionmaan opiston Radio- ja TV-linja KUVA: JUHA KARTANO BILD: PETER PORTIN Min grej Jag heter Victoria. Jag är 32 år gammal. Jag kommer från Filippinerna som ligger i sydöstra Asien. Jag har en man som heter Ronny. Han är finländare. Han är 35 år gammal och arbetar på Norcar BSB i Nykarleby. Vi har en flicka som heter Sofia. Hon är ett och ett halvt år gammal. Hon går på daghem från måndag till fredag. Vi bor i en lägenhet i Nykarleby. Jag tycker om det finländska samhället för att det är ett bra samhälle; det är fridfullt och lugnt. Men jag tycker att det är jättedyrt att leva i Finland. Alla saker är dyra, speciellt basbehoven: mat, klänningar, hus och bilar. Människorna betalar också mycket skatt. Men jag tycker mycket om det finländska systemet, speciellt hälsovården och skolan. Människorna betalar bara lite pengar för hälsovården när de är sjuka och många går gratis i skolan. Barnens skola är gratis, maten är gratis. Därför är föräldrarna säkra på att barnen kan gå i skola från grundskolan till universitetet. Först var det svårt för mig att förstå de finländska språken. Så jag tänker studera svenska. Nu kan jag förstå lite bättre och kan prata lite med människorna som pratar det svenska språket. Men jag tycker att det är svårt för mig att förstå det finska språket. Jag tycker om människorna i Finland, men jag tycker inte om klimatet här, för att det är jättekallt på vintern i Finland. Men på våren och sommaren är det bra. I framtiden tror jag att jag fortfarande kommer att bo i Finland och arbeta här i Nykarleby. Victoria Ingman studerande, Kristliga Folkhögskolan i Nykarleby, Språkstegen -linje mun juttu meidän juttu kansanopisto 2 *

8 ajankohtaista Kansanopistokympeillä nyt oma sivustonsa Yli 30 kansanopistoa eri puolilla maata tarjoaa opetusta ns. kymppiluokilla eli perusopetuksen lisäopetuksessa. Kymppiluokat on tarkoitettu peruskoulunsa päättäneille nuorille, jotka eivät ole saaneet opiskelupaikkaa tai jotka haluavat lisäaikaa tulevaisuutensa suunnitteluun. Kymppiluokalla opiskelija voi korottaa peruskoulutodistuksen arvosanoja sekä tutustua työelämään ja eri koulutusvaihtoehtoihin. Toisaalta kymppiluokka tarjoaa myös mahdollisuuden pohtia omaa suuntaa ja ammatinvalintaa. Peruskoulun jälkeisellä lisäopetusvuodella voi olla ratkaiseva merkitys nuoren jatkokehitykselle ja persoonallisuuden kasvulle. Maahanmuuttajille voidaan järjestää omia kymppiluokkia. Yleensä opiskelijalle laaditaan myös henkilökohtainen opetussuunnitelma. kehityksen vuosi Sisäoppilaitoksina toimivat kansanopistot tarjoavat tuettua opiskelua ja elämänhallintaa. Joutsenon opiston rehtori Reijo Virtanen sanoo, että kansanopistokymppi on merkittävä mahdollisuus nuorelle, joka ei vielä ole päättänyt tulevaisuudestaan. Se on itsensä kehittämisen vuosi, toteaa hän. Kymppiluokkaopiskelijalle on myös positiivinen kokemus tulla aikuisoppilaitokseen, mikä motivoi opiskelijaa uudella tavalla peruskoulun jälkeen. Pienet opiskelijaryhmät korostavat lähiopetuksen merkitystä ja mahdollistavat henkilökohtaisen ohjauksen., korostaa rehtori Virtanen. hakea voi kesälläkin Kymppiluokalle voi hakea joko samana tai seuraavana vuonna siitä, kun on saanut peruskoulun päättötodistuksen. Koulutus kestää lukuvuoden. Joissain kansanopistoissa tarjotaan erityispainotteisia kymppiluokkia kuten kielitukikymppi, mediakymppi tai bändikymppi. Kansanopistojen kymppiluokat löytyvät nyt omasta osoitteestaan: fi Haku Kansanopistokympeille tapahtuu suoraan oppilaitoksiin. Kansanopistojen kymppiluokille voi hakea kevään ja kesän aika, opinnot alkavat elo-syyskuun vaiheessa. Opiskelu on maksutonta opiskelijalle kahden lukuvuoden ajan peruskoulun suorittamisen jälkeen. Nettihaun suosio yllätti: 98 % hakemuksista jätettiin netissä Kansanopistot väylänä jatkoon Ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen yhteishaussa oli ensimmäistä kertaa mahdollista hakea netin kautta osoitteessa Syksyllä alkaviin koulutuksiin on tarjolla noin aloituspaikkaa. Yhteishaku päättyi kiirastorstaina. Opetushallituksessa varauduttiin viimeisenä päivänä kaoottiseen paperihakemusten vuoreen, mutta määräaikana virastoon tuli vain parisen tuhatta paperilomaketta. Alustavien arvioiden mukaan hakijoiden kokonaismäärä on pysynyt ennallaan. Nettihaussa hakemuksensa täytti yhteensä hakijaa. Kevään 2007 vastaava haku keräsi hakijaa, joista opiskelupaikan sai palvelun suosion taustalla on hyvin toteutettu palvelun käyttöönotto. Tähän on tarvittu pitkäjänteinen koulutus hiomaan asenteita, tietoja ja taitoja. Viime syksyn aikana koulutuksiin osallistui oppilaitosten ja koulutusten järjestäjien edustajia; rehtoreita, opinto-ohjaajia ja koulusihteereitä. Peruskoulujen opinto-ohjaajat ovat olleet keskeisessä asemassa ohjatessaan peruskoulun päättäviä jatko-opintoihin. Heidän ammattitaitonsa ansaitsee erityiskiitoksen. Parikymmentä peruskoulua lähetti vielä oppilaidensa hakemukset kirjekuoressa Opetushallitukseen. Ohjaus- ja neuvontapalveluissa jatkuu paperihakemusten tallennus sekä hakemusten korjaus- ja täydennyspyyntöjen käsittely. Oppilaitokset, jotka järjestävät pääsy- ja soveltuvuuskokeita, lähettävät huhtikuun puolessa välissä hakijoille henkilökohtaiset kutsut. Kokeet järjestetään välisenä aikana. Oppilaitokset julkistavat opiskelijavalinnan tulokset aikaisintaan Samaan aikaan Opetushallitus lähettää kaikille valitsematta jääneille kirjeitse tiedot tuloksista. Lisätietoja: projektipäällikkö Ritva Sammalkivi, puh Kansanopistojen ensi syksynä alkavasta pitkäkestoisesta koulutustarjonnasta kertova esite Opiskele kansanopistossa, opinnot on ilmestynyt. Esite tarjoaa yksityiskohtaista tietoa kansanopistojen vapaatavoitteisesta, ammatillisesta sekä peruskouluja lukio-opetuksesta. Suosittuina opetusaloina mukana ovat teatteri- ja taidelinjat, avoimen yliopiston laaja tarjonta ja erilaiset viestintäaineet. Ensi syksyn uutuuksia ovat muun muassa matkailumaantiede, RokkiBreikki erilainen välivuosi ja maahanmuuttajille tarkoitettu mediaopetus. Sisäoppilaitoksena toimiva kansanopisto tarjoaa kokonaisvaltaisen ja turvallisen oppimisympäristön oppimisvaikeuksia kokeville tai henkilöille, joille opiskelukokemuksista on jo aikaa. Opetusministeriön myöntämän opintoseteliavustuksen turvin kansanopistot pystyvät tarjoamaan alennettuja opintomaksuja tai maksuttomia opintoja tietyille kohderyhmille. Näitä muuten vaikeasti tavoitettavia ryhmiä ovat: työttömät, alhaisen pohjakoulutuksen omaavat, oppimisvaikeuksia kokevat ja maahanmuuttajat. Lisätietoa esimerkiksi kansanopistojen kesäkurssitarjonnasta ja pitkäkestoisesta koulutuksesta osoitteesta: www. kansanopistot.fi ja 8 kansanopisto 2 * 2008

9 puheenjohtajan pöydältä Edustanko vapaata sivistystyötä vai kansanopistoa? Vapaata sivistystyötä ei tunneta riittävästi. Miten paljon syynä on se, että me vapaan sivistystyön toimijat emme ole pystyneet riittävän yhtenäiseen esiintymiseen? Lokeroidummeko liikaa oppilaitosmuotojemme taakse? Mistä meidän identiteettimme nousee? Itsetutkistelun jälkeen tunnistan, että edustan sekä vapaata sivistystyötä että kansanopistoa, jotka ovat kuin kaksi ympyrää, jotka leikaavat toisiaan, mutta vain osittain. Identiteetin etsinnässä mielestäni pitää palata ajassa taaksepäin, koska siellä taitaa olla perussyy hahmottamisen vaikeuteen. Vuonna 1999 voimaan tulleen nykyistä koulutusta ohjaavan lainsäädännön yhtenä keskeisenä periaatteena on, että oppilaitos instituutiona ei ole enää sääntelyn kohde, vaan koulutusta ja sen toteuttamisen edellytyksiä säädellään Me kansansivistäjät toimimme vapaan sivistystyön lain alla, joka poikkeaa muista koululaeista siinä, että laissa mainitaan vapaan sivistystyön oppilaitokset. Tätä pidimme ensiarvoisen tärkeänä 1990-luvun lopun isossa lakiuudistuksessa. Tästä syntyy identiteettiämme koetteleva dilemma. Toimimme siis vapaan sivistystyön käsitteen alla, mutta koulutuksen toteutus tapahtuu kansalaisopistossa, kansanopistossa, kesäyliopistossa, liikunnan koulutuskeskuksessa tai opintokeskuksessa. Jos olisi lainvalmistelun logiikalle uskollinen, pitäisi opetella organisaatiovapaa ajattelu. Vaan onko mahdotonta olla sekä vapaan sivistystyön että oppilaitoksen puolustaja samaan aikaan? Katsotaanpa vertailun vuoksi ammatillisen koulutuksen tilannetta. Sitä säätelevä laki on puhdasoppinen 1990-luvun tuote. Laissa ei mainita oppilaitoksia. Se, mitä ammatillinen koulutus on, määritellään, sekä kuka voi toimia koulutuksen järjestäjänä. Näkyykö sitten arjessa tämä instituutiosta vapaa koulutuksen järjestäminen? Mielestäni ei. Opiskelijat hakeutuvat tiettyyn silmin havaittavaan oppilaitokseen. He eivät mene opiskelemaan ammatillisen koulutuksen kuntayhtymään, vaan ammattioppilaitokseen. Viime aikoina ministeriö on itse nostanut esille perinteistä oppilaitosta muistuttavan käsitteen ammattiopisto, jota on myös paljon ruvettu käyttämään. Nuoret tai aikuiset eivät lähde ammatilliseen koulutukseen, perusopetukseen, lukiokoulutukseen tai vapaaseen sivistystyöhön vaan he aloittavat opinnot ammattiopistossa, alakoulussa, lukiossa tai kansalaisopiston opintopiirissä. Kaikille koulumuodoille laki antaa yläkäsitteen, mutta joka paikassa arki organisoidaan oppilaitoksessa. Vapaan sivistystyön tilanne on samanlainen. Kansanopistojen kannalta katsottuna pitkäkestoinen ja kokopäiväinen vapaan sivistystyön opiskelu on luontevinta organisoida kansanopistossa. Yhteistyötä ja profiloitumista tehdessämme voimme siis kokoontua vapaan sivistystyön otsikon alle, mutta joissakin tilanteissa lopputulos voisi olla parempi, jos tapaamme toisemme vain kansanopistojen, kansalaisopistojen, opintokeskusten, kesäyliopistojen ja liikunnan koulutuskeskusten edustajina. Kun tunnustaa reilusti värinsä, niin tietääpähän mistä lähtee yhteistyötä rakentamaan. Hannu Salvi kansanopisto 2 *

10 mun juttu meidän juttu Koskaan ei ole myöhäistä opiskella!, vakuuttavat rohkeat alanvaihtajat Kaisa Lilja, Pekka Liusvaara ja Sirkka Nurmi. He suorittavat suntion ammattitutkintoa Turun kristillisessä opistossa. Teksti: Tytti Issakainen tiedottaja, Turun kristillinen opisto Sirkka Nurmi ja Pekka Liusvaara ovat tyytyväisiä uuteen ammattiinsa, suntion työhön, ja sen opiskeluun. Kuvat: Tytti Issakainen ja Janne Peltonen etten ole aikaisemmin löytänyt tätä ammattia, Sirkka Nurmi hymyilee. Harmittaa, Minulle tämä on suoranainen kutsumus, Pekka Liusvaara kuvailee. Opiskeleminen kannattaa aina, Kaisa Lilja summaa. Sirkka, Pekka ja Kaisa ovat avanneet oven uuteen ammattiin ja ovat silmin nähden tyytyväisiä. eläkeputkesta töihin Rohkeat alanvaihtajat Sirkka Nurmi on tehnyt elämässään isoja siirtoja. Hän seikkaili nuorena eri puolilla Eurooppaa, toimi seitsemäntoista vuotta Ruotsissa postissa ja asui sitten perheineen Saksassa, josta siirtyi Rovaniemelle ja teki kahdeksan vuotta postivirkailijan töitä. Toiset kahdeksan vuotta Sirkka palveli ruotsinkielisiä asiakkaita postin puhelinpalveluyksikössä. Kaikki minuutit ja puhelut laskettiin, Sirkka kertoo puhelinpalvelun työtahdista. Koko ajan seurattiin jonoja, jotka olivat pitkiä. Tietokoneruudulle ilmestyi punaista, jos puhelut seisoivat. Sitten voimistui internetin aika, puhelut vähenivät, ja niin työväkeäkin supistettiin. Kun työnantaja kysyi, ketkä haluavat eläkeputkeen, ilmoittauduin kuten moni muukin, joka koki työrytmin muuttuneen liian tiukaksi. Niin meidät irtisanottiin, ja ajattelin jääväni eläkkeelle. Viimeinen lapsista lensi pesästä ja Sirkka muutti takaisin juurilleen Euraan 40 vuoden poissaolon jälkeen. Eurassa eläkeputkeen tuli heti katko, kun Sirkkaa pyydettiin tuuraamaan suntion vapaapäiviä. Yhtäkkiä huomasin tekeväni suntion työtä täysipäiväisesti. Virka tuli hakuun, sain sen ja tässä sitä mennään!, Sirkka nauraa. uutta elämäntapaa etsimässä Pekka Liusvaara jätti vakaan työn pääkaupunkiseudulla ja lähti etsimään uutta elämäntapaa. Toimin liikuntapaikkamestarina, uimahallin esimiehenä, Pekka kertoo. Kahdenkymmenenkuuden palveluvuoden jälkeen irtisanouduin kaikkien hämmästykseksi. Perhesuhteet veivät Pekan Poriin. Hänet valittiin Kokemäelle kiinteistönhoitajan tehtäviin, mutta 150 kilometrin päivittäinen työmatka sai pian etsimään uutta työtä. Kävin taksikurssin ja tein hyvää taksihommaa, sairaskuljetuksia Porin lähikunnissa. Mutta sitten tuli Porissa suntion virka hakuun. Sain sen ihme kyllä jokin johdatus siinä oli, Pekka mietiskelee. Hän toimii kiertävänä suntiona kolmessa seurakunnassa. aurellasta aureliaan Tuore ylioppilas Kaisa Lilja lähti luvulla Kiuruvedeltä Maarianhaminaan kesätöihin sairaalaan, ihastui Ahvenanmaahan ja olisi jäänyt sille tielleen, elleivät vanhemmat olisi jyrähtä- 10 kansanopisto 2 * 2008

11 suntion ammattitutkinto Koulutukseen voi hakea yli 18-vuotias, jolla on suntion ammattitutkinnon opiskelemiseen soveltuva työ- tai harjoittelupaikka seurakunnassa. Ammattitutkinnon suorittaneet työskentelevät muun muassa suntioina, seurakuntamestareina, vahtimestareina, siivoojina, seurakuntaemäntinä ja hautausmaanhoitajina sekä alan esimiestehtävissä. Suntion ammattitutkintoon valmistavaa koulutusta tarjoavat Helsingin kristillinen opisto, Jyväskylän kristillinen opisto, Kristliga Folkhögskolan i Nykarleby, Raudaskylän kristillinen opisto, Seurakuntaopisto, Sisälähetysseuran oppilaitos ja Turun kristillinen opisto. mun juttu meidän juttu Kaisa Lilja iloitsee siitä, että hän voi yhdistää entisen osaamisensa ja kielitaitonsa uuteen työhön. Pakolliset tutkinnon osat: 1. Jumalanpalvelukset ja muut kirkolliset tilaisuudet 2. Hautaustoimi ja viheralueiden hoito 3. Kiinteistöjen huolto Valinnaiset tutkinnon osat (valitaan toinen): 4. Esimiestehtävät 5. Ruokapalvelut Vapaaehtoinen tutkinnon osa: 6. Yrittäjyys neet. Niin tytön piti palata Savoon opiskelemaan merkonomin paperit. Veri veti uudestaan Maarianhaminaan, ensin ravintolaan tarjoilijaksi, ja sitten merille, jossa vierähti kuusitoista vuotta kassana ja hovimestarina. Oli aina kunnia-asia päästä suurempaan laivaan töihin, joten olen tottunut vaihtamaan uuteen, Kaisa toteaa. Halu uudenlaiseen työhön sai hänet selailemaan silloin tällöin internetiä. Etsin sellaisia ammatteja, joihin voisin sovittaa omaa osaamistani. Kotiseudun seurakunnan nettisivulta löytyi kiinnostava pitopalvelu. Muissakin seurakunnissa oli vastaavia tehtäviä, mutta joka paikkaan oli vaatimuksena suntion ammattitutkinto tai usean vuoden kokemus seurakuntatyössä. Netistä löytyi suntiokoulutus. Eikä aikaakaan, kun Kaisan työpaikkakin selvisi ja työkokemukselle ja kielitaidolle löytyi käyttöä. Olen ollut syksystä asti Turun ruotsinkielisessä seurakunnassa Aureliaseurakuntatalon vahtimestarina. Työ on monipuolista aivan kuin kaksvitosena ensimmäisessä laivassa, jonka nimi oli Aurella! Ruotsinkielisten parissa Kaisa kokee samaa yhteisöllisyyttä kuin aikoinaan savolaisessa kotikylässä. Työ on tuonut hänet kotiin. itsenäisyys ja rauha Kaisa Liljaa motivoi suntion työssä erityisesti se, että siinä voi kehitellä ja kokeilla uutta. Myös Sirkka Nurmea ja Pekka Liusvaaraa viehättää työn itsenäisyys ja vapaus rakentaa omaa työjärjestystä. Lisäksi työ on vastapaino entiselle. Suntion työ tarjoaa harmoniaa ja rauhaa, sellaista mitä on tarvinnut henkisesti, Pekka kertoo. Nautin olla yksin kirkossa, miettiä maailmanmenoa ja katsella hämärässä, kun valo lankeaa alttaritaululle. Sirkka arvostaa samoja asioita. Työssä yhdistyvät oma rauha ja sosiaalisuus, suntiohan palvelee seurakuntalaisia ilon ja surun hetkinä. Kun iltaisin lähden viimeisenä kirkosta, toivotan: Hyvää yötä, kirkko! koulutus antoi vertaisryhmän Sirkka, Pekka ja Kaisa suorittavat Turun kristillisessä opistossa suntion ammattitutkintoa. Opiskelu tapahtuu pääasiassa työpaikalla työn ohessa. Neljännes on lähiopiskelua ja ammattitutkinnon näyttöjen suorittamista. Moni suntioryhmästä opiskelee oppisopimuksen kautta. Sirkka iloitsee siitä, että hän ehti vuotiaille tarkoitettuun Noste-ohjelmaan vielä ennen kuin täytti kuusikymmentä vuotta. Koulutus on antanut kaikille erinomaisen vertaisryhmän. Odotin toisten suntioiden tapaamista, Sirkka sanoo. Teen työtä yksin, samassa kirkossa ei ole muita suntioita. Kurssi-iltoina on käyty läpi monet hautaamiset ja miten eri kirkkoja koristellaan ja kuinka työtapoja voisi muuttaa. Pekalle kiinteistönhoito ja esimiestaidot olivat tuttuja, mutta opiskelu on tuonut paljon uutta. Olen saanut hyvin paljon, esimerkiksi jumalanpalveluksen teologinen osuus ja liturgiset asiat ovat lähellä sydäntä. Myös hautausmaaosuus on ollut uutta ja ruokapalvelut mielenkiintoisia. Ala tuntuu omalta. Suntiona jatketaan 68-vuotiaaksi! Sirkka vakuuttaa. Totta kai! Pekka vahvistaa. kansanopisto 2 *

12 KUVA: MINNA METSÄRINNE mun juttu meidän juttu Graffiteista graafiseen suunnitteluun 12 kansanopisto 2 * 2008 Otto Maja on 20-vuotias graafisen suunnittelun opiskelija, jolla on takanaan peruskoulututkinto. Kirjojen ääressä istuminen ei koskaan ole ollut Oton lempipuuhaa. Peruskoulun jälkeen hän kokeili kaikenlaista opiskelua aina parturikampaajasta datanomiksi, mutta mikään ei tuntunut siltä omalta jutulta. Sen sijaan tiet veivät maailmalle, missä elämänkoulu auttoi Ottoa löytämään uuden suunnan tulevaisuudelleen. Laittoman itseilmaisun sijaan hän löysi laillisen tavan toteuttaa itseään. Ala-asteelta asti kiinnostaneet graffitit avasivat tien typografian maailmaan. Oivalluksen jälkeen hän alkoi etsiä graafisen suunnittelun koulutusmahdollisuuksia. Kymenlaakson Opisto tarjosi peruskoulun käyneelle Otolle hyvän ympäristön tutustua alaan ja kehittää itseään tulevaisuuden jatko-opintoja varten. Avoimen ammattikorkeakoulun kautta hän suoritti jo tässä vaiheessa opintopisteitä, joista hän hyötyy tulevaisuuden jatko-opiskeluissa. Opiskelun ohessa hän on oppinut käyttämään uusia välineitä ja ohjelmia visioidensa toteuttamisessa. Opiskelu on ollut sopivasti samalla sekä ohjattua, että vapaata. Parhaimmillaan opiskelu ei tunnu enää opiskelulta, vaan oppiminen tapahtuu huomaamattaan. Opiston asuntolassa asumisen kautta hän löysi myös paljon samanhenkisiä ystäviä. Koulun tilat ovat antaneet mahdollisuudet tehdä myös omia projekteja. Ihmisten kiinnostus Oton suunnittelemiin vaatteisiin onkin poikinut ajatuksen oman yrityksen perustamisesta. Teksti: Jenni Hokkanen Graafisen suunnittelun linjan opiskelija Kymenlaakson Opisto

13 Aloita Akatemiassa, jatka korkeakoulussa Psykologia, Kasvatustiede Sosiologia, Valtio-oppi Poliittinen historia Historia, Kirjallisuus Kielet ja kulttuuri Teatteritoiminta Kansainvälisyys Kauniainen kansanopisto 2 *

14 min grej vår grej Jag är inte ensam om att tycka så här om eleverna på Påbyggnads. Alla lärare jag talat med älskar dem. Av ovannämnda orsaker. På den tionde klassen händer det något med den kanske tidigare skoltrötta omotiverade eller uttråkade f.d. niondeklassaren. Plötsligt kommer man till en skola full av vuxna elever. Man kommer bort från sin invanda skolmiljö och kanske också bort hemifrån om man har valt att bo på skolans internat. Det händer alltså något. Folkhögskolornas påbyggnadsutbildning, som ofta kallas tionde klassen, är inte en klass för värstingar eller elever som inte klarat sig i grundskolan. Tionde klassen är framför allt en klass som ger eleverna tilläggstid. Tid att fundera över yrkesval, tid att fundera över tidigare skolframgångar eller avsaknaden av sådana. Tid att fundera över sig själv och sina egna innersta önskemål beträffande framtiden. Allt fler unga avbryter i dag sina studier. Jag kan inte se annat än att en 16- åring är för ung för att veta vad han eller Tionde klassen mitt val Jag talar med en öppen mänska. En mänska som bjuder på sig själv och ger mej en inblick i sitt liv. Jag talar med en fiffig mänska. En mänska som får mej själv att fundera en gång till över mina egna självklarheter. Jag talar med en rolig mänska. En mänska som får mej att skratta gott och lyser upp min arbetsdag. Jag talar med en elev på den s.k. tionde klassen. hon ska syssla med under resten av sitt liv. Ofta behövs något slag av frikoppling från tidigare skola, hem och eventuellt vänner som ett nödvändigt led i den process som leder till att en mänska skall kunna utveckla en egen, på egna förmågor, önskningar och begränsningar, baserad identitet. Att jobba med den här elevgruppen är fantastiskt. På ett år ser man hur något växer fram. På våren är det oftast en mognare och säkrare person som går ut genom skolans portar än den som gick genom dem på våren. Ofta också med höjda vitsord i bakfickan. Jag vill avsluta med citat ur två flickors uppsatser: Jag har lärt mej mera under ett år på Borgå folkakademi än under hela min högstadietid kan man säga. / / Mina vitsord har stigit under året och orsaken till det är tiondeklassen. Jag är så glad att jag kom hit och funderade på nytt. Jag har fått en helt annan bild av allting och samtidigt känner jag mej mera vuxen Jag har snart gått året till slut här på Akan. Annat kan jag inte säga än att detta år skulle ha kunnat vara längre. Mycket längre / / Ja, skulle Akans linjer vara tre år långa skulle det inte störa mej alls. Alla unga borde unna sig ett tionde år. Tid är värdefullt. Det gäller att använda den rätt. När man skyndar långsamt kommer man ofta fram snabbare - man slipper felstegen. BILD: SKOLANS ARKIV Sabine Forsblom rektor, Borgå folkakademi 14 kansanopisto 2 * 2008 Best friends forever.

15 Kirjoittaja haastattelee Riitta-Liisa Roposta hiihdon jälkeen Rukalla. Mitä enemmän tietää, sitä vähemmän tietää nöyränä media-alan opissa Mikä saa yli nelikymppisen, yliopisto-oppineenkin, palaamaan opin tielle ja vielä kansanopistoon? Täytyy myöntää, että kunnioitettava ajatus elinikäisestä oppimisesta ei ollut päällimmäisenä mielessäni vaan itsekäs pyrkimys herätellä uinuvia kirjoitustaitojani. Olin ollut vuosia ulkomailla ja palannut hiljattain Suomeen. Vuosi kansanopistossa vaikutti sopivan lyhyeltä ajalta irrottautua, mutta tarpeeksi pitkältä, jotta siitä olisi hyötyä. Helsingin kristillisen opiston tiedotusopin linjalla saisi kuulemma kirjoittaa väsymiseen asti. Opiskelu on ollut käytännönläheistä. Runo, postikortti, sanaleikki ovat kirvoittaneet luovaa kirjoittamista. Toisaalta lehtipajassa on pureuduttu kirjoittamaan uutisia. Oikeakielisyyttä on tankattu siinä sivussa. Käynnit mediataloissa ja taidenäyttelyissä samaten kuin mediapersoonien vierailut koulullamme ovat laajentaneet ymmärrystä alaan. Jo jouluun mennessä olin päässyt tavoitteeseeni: osasin jälleen kirjoittaa. Kurssilehteemme kirjoittaminen ja taittaminen herättivät vanhoja kunnianhimoja lehtityöstä. Mukavaa vaihtelua opintoihin ja näkemystä tulevaisuuden haasteista ovat antaneet digikuvauksen, radiotyön ja ilmaisutaidon kurssit. Mediatyöläinen saattaa joutua muuntautumaan moneksi. Siitä sain esimakua Rukalla talviurheilutapahtuman lehdistökeskuksessa viime vuoden lopulla ja Salpausselän kisojen inserttitoimituksessa helmi-maaliskuussa. Parasta antia on ollut nimenomaan monialainen tekeminen: kuvaaminen, kirjoittaminen ja haastattelut niin internetiin kuin printtiin. Sekoittaako monialaisuus toisaalta päätä vai antaako osviittaa, mihin pitäisi tämän jälkeen suuntautua? Meneillään oleva työharjoittelu sanomalehdessä kertokoon, olisiko tästä jopa ammatiksi. Tiina Lappalainen seniorina (45 v!) tiedotusopin linjalla, Helsingin kr. opisto KUVA: ELINA SAVOLAINEN Kymenlaakson Opisto Graafinen suunnittelu Graafinen viestintä ja -tekniikka, tietokonegrafiikka, nettisuunnittelu, piirustus, värioppi, taidegrafiikka, heraldiikka, silkkipaino, plastinen sommittelu,... Kuvallinen ilmaisu Piirustus, värioppi, maalaus, taidegrafiikka, graafinen viestintä, plastinen sommittelu, keramiikka, silkkipaino, digikuvan valmistus,... Sarjakuva ja kuvittaminen , syventävä Sarjakuvan, piirtämisen ja kuvittamisen taidot sekä alan perusteiden tuntemus. Syventävällä linjalla henkilökohtaisen sarjakuvailmaisun kehittäminen, ja oman itsenäisen sarjakuvakokonaisuuden toteutus. Valokuvaus ja kevätlinja Valokuvailmaisu, kameratyöskentely (digi ja filmi), digitaalinen kuvankäsittely, pimiötyöskentely, henkilö- ja studiokuvaus, dokumentti-, lehti-, mainos-, luonto- ja maisemakuvaus, kuvallinen ilmaisu,... Av-viestintä Julkaisugrafiikan osaamisalan ammattitutkintoon valmistava koulutus alalla jo työskenteleville lähi- tai etäopetuksena. Lopussa mahdollisuus suorittaa ammattitutkinto. Hakuaika syksyllä alkaviin opintoihin on Pyydä opistolta esite. Kymenlaakson Opisto Marintie 9, Anjalankoski kansanopisto 2 *

16 mun juttu meidän juttu Kansanopistolaisen arkea Sarjakuvan tekijä: Rauno Happo, opiskelija, Muurlan Opiston sarjakuvataiteen linja 16 kansanopisto 2 * 2008

17 Teksti: Mirja-Liisa Konttinen, Mia Johansson opiskelijoita Kuusamon Kansanopiston valokuvauslinjalla Kuva:Laura Nordman opiskelija, Kuusamon Kansanopiston valokuvauslinja Olen Mirja-Liisa Konttinen, 57 v, valokuvauksen opiskelija Kuusamon Kansanopistossa. Kuinka päädyin tänne? Olin jäämässä vuorotteluvapaalle ja etsin sisältöä siihen. Valokuvat ja niiden tarinat ovat aina kiinnostaneet minua, mutta itselleni järjestelmäkameralla kuvaaminen oli vain saavuttamattoman tuntuinen haave. Uskaltauduin kuitenkin hakeutumaan Kuusamon Kansanopiston valokuvauslinjalle, enkä ole katunut päivääkään. On ilo oppia täysin uusia, outoja asioita ja pystyä sopeutumaan eri-ikäisten ihmisten yhteisöön. En koskaan tule unohtamaan ensimmäisen valokuvani pikkuhiljaista ilmestymistä kehiteliuoksesta. Se oli todellinen syntymä. Alusta loppuun omin käsin tehty. Olen myös riittävän kaukana perheestäni, ystävistäni ja työyhteisöstäni päästäkseni irti arkirutiineista, on aikaa itselle. Voin rauhassa puntaroida oman sieluni ja ajatteluni rajoituksia ja vahvuuksia. Kuusamon luonto: syksyn ruskan värikkyys, kaamosajan pimeys ja nyt talvea valaiseva puhdas lumi ovat lisänneet kokemusteni aarteistoa. Minusta tuskin tulee valokuvauksen ammattilaista, mutta antoisan harrastuksen tästä saan edessä häämöttäville eläkepäiville. Kameransa kanssa voi yksinkin kuljeskella sellaisissa paikoissa, joihin muuten ei ilkeäisi mennä - on lupa olla utelias! **** Olen Mia Johansson, 19 v, ja juuri noin vuosi sitten pohdiskelin, että mitäköhän sitä elämällään tekisi. Pitäisi hakea johonkin Kaksi tarinaa opiskelemaankin, mutta mitään kiinnostavaa ei löytynyt vaikka selasin koko Suomen kattavan kouluoppaan kannesta kanteen. Alkoi jo hieman turhauttaa ja viimeisiltä sivuilta sitten löytyikin sellainen kuin Kuusamon Kansanopisto, jossa voisi opiskella valokuvausta vuoden verran. Koska olen aina tullut hyvin juttuun kameroiden kanssa, päätin Mirja-Liisaa ja Miaa yhdistää intohimo valokuvaan. Mikä meitä erottaa? Ikä. Elämänkatsomus. Tulevaisuuden odotukset. Mikä meitä yhdistää? Muutoksen kaipuu. Intohimo valokuvaan. saman tien laittaa netissä hakemuksen menemään. Kuusamo kuulosti juuri siltä, että se olisi mahdollisimman kaukana kaikesta. Siellä olisi puhdasta luontoa ja koulu olisi pieni. Ja toiveet osoittautuivat todeksi. Täällä opiskelu on ollut minulle eräänlaista irtiottoa entisestä elämästä pääkaupunkiseudulla ja ennen kaikkea tästä on apua, kun haen jatkokoulutukseen. kansanopisto 2 * mun juttu meidän juttu

18 mun juttu meidän juttu Opiston bändikämppä on ahkerassa käytössä. Opiskelijoiden The Preceding -yhtyeeseen kuuluu Elina Riitijoen, Saku Ojalan ja Mikko Viitasen lisäksi myös rumpuja soittava Matti Hiitti. Opistoelämää eteläpohjalaisittain sekoitus yhteisöllisyyttä ja yksilöllisyyttä Mitä opisto on? Miltä se näyttää? Uudelta ja vanhalta, valkoiselta ja lempeän ruskealta puulta. Myöhään yöhön ikkunassa palavilta valoilta. Miltä se tuoksuu? Apiloiden ja ruohon hajua, kun makaa nurmikossa kasvoillaan. Ja syksyisin pelloilta päin tulevalta elämän tuoksulta. Miltä se maistuu? - Kuusenneulasilta. Iltateeltä. Miltä se tuntuu? Sen tuntee parhaiten silloin, kun lähtee. Keväällä. Tämä ei ole enää paikka, vaan se on jotain muuta. Siitä on tullut elämää. (Ote Etelä-Pohjanmaan Opiston yliopisto-opintojen väylän opiskelija Markus Mäenpään pitämästä puheesta) 18 kansanopisto 2 * 2008 Internaatin perusidea kiteytyy Etelä- Pohjanmaan Opiston apulaisrehtori Eija Ritarin mukaan kahteen sanaan: kohtaaminen ja välittäminen. Oppituntien lisäksi kohtaamisia tapahtuu kaikkialla opiston arjessa, esimerkiksi ruokalassa ja vapaa-ajallakin. Internaatissa koko henkilökunta on mukana kasvatustyössä. Kyse on yhteisestä vastuusta, hän luonnehtii. Itsenäistä asumista harjoitteleville nuorille internaatti tarjoaa turvallisen elinympäristön. Tavoitteena on saada nuoret tuntemaan olonsa kotoisaksi. Osa opiskelijoista on alaikäisiä nuoria, jotka tulevat suoraan kotoa opiskelemaan. Internaatti on yksinasumista kevyempi siirtymä itsenäiseen elämään. Ritari toteaa, että vaikka internaatissa pyritään yhteisöllisyyteen, myös yksilöllisyyden tarve on otettava huomioon. Asumisjärjestelyissä yksilöllisyys näkyy esimerkiksi mahdollisuutena yhden hengen huoneisiin. Nuoret ovat nykyään tottuneita siihen, että heillä on oma huone. Yksilöllisyys on tämän ajan suunta, mutta yhteisöllisyyden ei tarvitse kärsiä siitä. Yksinolollekin on oltava mahdollisuus, Ritari pohtii. yhteiskunta pienoiskoossa Internaattielämän etuna on Ritarin mielestä erityisesti ryhmän ja opiskelutovereitten läsnäolo.

19 Opiskelijat ovat solmineet opistovuosinaan monia vahvoja ja lujia ystävyyssuhteita. Sosiaalinen vuorovaikutus heijastuu positiivisesti myös opiskeluun. Opiskelijat ovat esimerkiksi muodostaneet lukupiirejä eli he opiskelevat yhdessä iltaisin. Yhteinen opiskeluaika on helppo järjestää, kun opiskelijat asuvat lähellä toisiaan. Internaattielämässä on myös omat haasteensa. Ritarin mukaan internaatti on tietyllä tapaa yhteiskunta pienoiskoossa. Yhteiskunnassa vallitsevat haasteet näkyvät myös internaatissa. Vaikka yhteisöllisyyttä internaattielämässä painotetaan, sitä voisi mielestäni myös vielä entisestään korostaa. Opistolla järjestetään säännöllisin väliajoin internaattipalavereita, joissa opiskelijoiden kanssa keskustellaan asumisen sujuvuudesta. Tiivistä yhteistyötä tehdään myös opiskelijahuollon kanssa. Jokaisessa asunnossa on yhteyshenkilö, joka kertoo kuulumiset internaattipalaverissa. Kokouksia järjestetään säännöllisesti mutta tarvittaessa kokoonnutaan useamminkin, Etelä- Pohjanmaan Opiston vapaa-aikaohjaaja Mia Kohtala kertoo. Kohtala on Etelä-Pohjanmaan Opiston ja Koulutuskeskus Sedun Ilmajoentien opetuspisteen yhteinen vapaa-aikaohjaaja. Hän toimii yhteyshenkilönä kaikissa asumiseen ja vapaa-aikaan liittyvissä asioissa. Kohtalan työ painottuu pääasiassa ilta-aikaan, jolloin hän on mukana opiskelijoiden vapaaajassa esimerkiksi erilaisia työpajoja ja kerhoja pitäen. Tehtävänäni on olla läsnä turvallisena ja luotettavana aikuisena, jonka puoleen opiskelijat kääntyvät mieltä askarruttavissa asioissa. Toisinaan jutellaan erilaisista huolista ja joskus jaetaan elämän iloja. Opiskelijoille on tärkeää jo se, että he tietävät jonkun olevan läsnä ja tavoitettavissa. Internaattikokouksissa opiskelijoilla on myös mahdollisuus esittää erilaisia toiveita ja kysymyksiä asumiseen liittyen. Grundtvigilaisen periaatteen mukaisesti internaatissa tavoitteena on avoin vuorovaikutus. Internaattityötä olemmekin kehittäneet yhdessä muiden G-laatuopistojen kanssa, Ritari summaa. monipuolista vapaa-aikaa Harrastusmahdollisuuksia on Kohtalan mukaan tarjolla monipuolisesti. Opistolta löytyy muun muassa kuntosali ja bändikämppä. Lisäksi palloilukerho kokoontuu kerran viikossa ja elokuvailtoja järjestetään lähes viikoittain. Erilaisissa kädentaitopajoissa on tehty muun muassa metallilankatöitä ja kokeiltu huovutusta. Kohtala toteaa, että opiston vapaaajan toiminta on kaikille opistolla opiskeleville suunnattua. Vapaa-ajan toiminta kokoaa eri linjojen opiskelijoita yhteen. Näin opiskelijoilla on mahdollisuus tavata ja tutustua toisiinsa. Vapaa-aika toimii myös rentouttavana vastapainona opiskelulle. Satunnaisesti opiskelijoiden kanssa on käyty tutustumassa erilaisiin harrastusmahdollisuuksiin myös opiston ulkopuolella. Olemme käyneet esimerkiksi ratsastamassa. Erilaisia harrastuksia on helpompi lähteä yhdessä kokeilemaan, ja toisinaan näistä kokeiluista on jäänyt joillekin pysyvä harrastus, Kohtala kertoo. Teksti: Jenni Mäenpää, tiedottaja Etelä-Pohjanmaan Opisto Kuvat: Opiston arkisto Merja Vuorenpää, Nelly Hangasmaa ja Tanja Hanhinen opiskelevat Etelä-Pohjanmaan Opistolla nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen perustutkintoa. mun juttu meidän juttu kansanopisto 2 *

20 mun juttu meidän juttu Uusia tuulia puhaltelemassa VÄRI-NÄÄ-kurssilla Olen Iisalmen kaupungin maaseudulla asuva 62-vuotias eläkeläinen Anja Rusinen. Tein töitä eri sairaaloissa, kunnes jäin selkäni takia työkyvyttömyyseläkkeelle ennen eläkeikää. Olen aina ollut aktiivinen ja utelias uusille asioille. Kuulin ystävältäni VÄRI-NÄÄ-kurssista Portaanpään kristillisellä opistolla. Innostuin heti. Selasin netistä lisätietoa ja innostus vain paisui. Kurssin monipuolisuus ihastutti. Kohta rustasin ilmoittautumiskirjeen. Petyin pahemman kerran, kun en mahtunut kurssille. Opistolta kuitenkin luvattiin, että pääsen seuraavalle, ja opinportit aukenivat minulle ja yhdelletoista muulle taiteesta kiinnostuneelle varttuneelle taidesielulle. Kurssi kestää kolme lukukautta. Lukukaudessa on 3-4 opintojaksoa. Asun jaksojen ajan opistolla. Olen kuin lomareissulla; opiskelen päivät, uin altaassa ja herkuttelen valmiista pöydästä, enkä edes tiskaa astioita. Ylellistä. Meidän ope on Tuula Karjalainen. Hänellä on homma hanskassa. Hän ottaa opetuksen tosissaan. Tämä ei tunnu leikkikoululta. Tuula kehuu meitä innostuneeksi ryhmäksi. Oppikouluajoilta minua jäivät kaivelemaan masentavat kokemukset piirustuksessa. Halu tehdä käsillä kuitenkin kyti minussa. Nyt pääsin todella monipuoliseen taidekouluun. Saan kokeilla maalausta, grafiikkaa, keramiikkaa, kuvanveistoa, piirtämistä ym. Luominen on minulle suuri ilo. Olen innostunut kuin pieni lapsi uusista jutuista ja iloitsen jokaisesta onnistumisesta. Kannustamme myös toisiamme. Olen kuullut porukan kommentteja työskentelyn lomassa, iloisia huudahduksia ja vähän luomisen tuskaakin: Katselen taidetta eri silmällä, murheet unohtuvat, työputki katkeaa, ei tästä tule mitään, uutta tekniikkaa, luomiseen uutta tuulta, unelmien täyttymys, alussa pelotti, etsin vapautumista tekemiseen, elämän rikkaus, yhdessä tekemisen ilo, tiivis ja hyvä henki, vapaa meininki, maukasta ruokaa. Nämä allekirjoitan minäkin. Jatkan harrastusta niin kauan kuin kädet heiluvat. Ilmaan jäi vielä leijumaan ryhmän yhteinen ajatus, että Portaanpäähän tulisi perustaa jatkossa meille taiteen lyömille oma vanhainkoti. Anja Rusinen, opiskelija, Portaanpään kristillisen opiston VÄRI-NÄÄ -kuvataidekoulussa KUVA: TUULA KARJALAINEN Anja Rusinen sanoo, että luominen on hänelle suuri ilo. 20 kansanopisto 2 * 2008

21 Mielekkäitä opintoja ja kestäviä ystävyyssuhteita Olen Juhana Säilynoja, opiskelen Työväen Akatemiassa Kauniaisissa yhteiskuntatieteellisellä linjalla. Minua ovat aina kiinnostaneet poliittiset aiheet, erityisesti kansainvälisiin suhteisiin liittyvä problematiikka, mutta myös kotimainen päivänpolitiikka. Kun en saanut haluamaani opiskelupaikkaa, päätin aloittaa yhteiskuntatieteelliset opiskelut muualla kuin yliopistossa. Suoritan avoimen yliopiston valtio-opin perusopintojen ohessa muita kiinnostavia kursseja, kuten kansainvälisiä suhteita, sosiaali- ja taloushistoriaa ja luovaa kirjoittamista sekä kieliä. Eli asioita, jotka tukevat sekä opiskeluani että harrastuksiani. Opinnoissa eteenpäin pääsemisen ohella yhdeksi tärkeimmistä asioista kansanopistossa opiskelemiselleni olen nostanut akateemisen työskentelyn realiteettien oivaltamisen. Nämä realiteetit tulevat hyvin esiin opetuksessa, joka on hyvin laadukasta ja ainakin yksilöllisempää kuin yliopistossa: opiskelu on hyvin itsenäistä, mutta apua ja neuvoja saa helposti opettajilta. Olen kokenut opiskelun akatemiassa mielekkääksi ja mielenkiintoiseksi, jälkimmäistä lisäävät myös erilaiset vierailut ja opintomatkat. Olen juuri lähdössä Serbiaan ja Bosnia- Hertsegovinaan osana kansainvälisen linjan teemaopintoja aiheesta. Vähintään yhtä tärkeäksi kuin opinnoissa eteenpäin pääsemisen olen kokenut yhteisöllisyyden, joka on erittäin korostunut meille asuntoloissa asuville. Täällä solmitut ystävyydet tulevat varmasti kestämään pitkään, sillä ne on koeteltu vuoden yhdessä asumisen aikana. Täällä oppimaani tulen tarvitsemaan jo keväällä pääsykokeissa, joissa kirjatietämyksen lisäksi tarvitsen myös akateemisen kirjoituksen vaatimuksia, jotka ovat lukuvuoden aikana tulleet aikalailla selviksi. Kaikkea oppimaani tarvitsen paitsi tulevaisuuden opinnoissa, myös ymmärtääkseni yhteiskunnan toimintaa eli siis elämässä. Juhana Säilynoja, opiskelija Työväen Akatemian yhteiskuntatieteellinen linja kansanopisto 2 *

22 min grej vår grej Sanni på gång med brasrummets nya stenspis. Historian om andra årets kuggomit Jag heter Sanni Hallanvaara, 31 år. Jag fick veta om Kuggomskolan helt av en slump via en sykurs, som jag deltog i Helsingfors under vintern Jag kom hit läsåret till linjen historiskt hantverk. Jag var intresserad av forntida hantverk, men ärligt sagt, hade jag inte tänkt mig att studera det i ett helt år. Vi började med grundtekniker: gjorde keramik, smidde och täljde knivar, eldstål, pilbågar, kistor, garvade fårskinnspälsar osv. Fast alla nio studerande på linjen var erfarna inom hantverk, fick vi nog lära oss tålamod genom att tillverka slowtech produkter av traditionella material och ibland använda riktigt jobbiga tekniker. Allt besvär lönade sig. Snabbt döptes kursen om till Hysteriskt hantverk, eftersom folk jobbade ännu hårdare på vårterminen för att få färdiga sina enskilda och mycket originella projekt: kläder, utrustning Det har lönat sig att dra sig bort från datorn. och vapen, musikinstrument. Jag växtfärgade linnegarn, vävde tyg och sydde för hand en kjol med tillbehör ett brickbandsbälte, en sax, ett bronsspänne och en grangarvad pengpung. Har man en gång kommit på någon kurs hit till Kuggomskolan, vill man gärna komma igen. Här kallas det Kuggomsyndrom. Jag blev i fjol varnad (av många). I fjol blev jag också nyfiken på dekorationsmålning. Som grafiker tänkte jag mig detta år ta chansen och prova pensel och pigment första gången på länge. Vi har studerat bl.a. trä- och stenimitation, ornament, kalligrafi, allmogemålning och småningom bytt från små ytor till större, som möbler och väggar. Vi har just börjat pigga upp skolans brasrum. Det har lönat sig att dra sig bort från datorn. Lika mycket har det lönat sig att lära sig tala svenska, som har varit ett främmande språk för mig. Här finns det bra möjligheter att bilda en krets av hantverkare. Snart är det dags att utnyttja de nya kunskaperna i yrkeslivet och senare studera vidare förstås. Sanni Hallanvaara, studerande Östra Nylands folkhögskola Kuggomskolan, dekorationsmålningslinjen 22 kansanopisto 2 * 2008

23 voionmaan opisto media Viestintälinjat Valitse 10 kuukauden linjoista oma alasi. Elokuvalinja, elokuvanäyttelijät, valokuvaajat, lehtitoimittajat ja radio-tv-toimittajat. Opinto-ohjelmassa on musavideoita, lyhytelokuvia, dokumentteja, valokuvia, juttuja lehtiin, ohjelmia radioon ja televisioon perusopintojen ja harjoitusten lisäksi. Suurin osa jatkaa Voionmaan jälkeen yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa, osa menee suoraan töihin. Viime kurssista 54% jatko-opiskelee ja 38% on töissä. Lue nettisivut ja hae vauhtia Voionmaalta elämään ja opintoihin! puh Tehovalmennus alalle ja ammatilliseen jatkokoulutukseen. Taito talteen ja potkua pääsykokeisiin. Tule tekijäksi! Soita ja kysy lisää. Tutustu myös kotisivuihimme VALMENNUSOHJELMAT: Matkalla lääkikseen, luokanopettajaksi, lastentarhanopettajaksi, fysioterapeutiksi KAUHAJOEN OPISTO Puh , ENSI SYKSYNÄ ALKAVAT OPINNOT OPINTOLINJAT Lääketiede Psykologia Terveysala Englannin kieli Tanssitaide Pohjanmaan Kirjoittajakoulu Oikeustiede Kasvatustiede Fysioterapia Yliopisto-opintojen väylä Näyttelijätyö Fria Finska Studieprogrammet HAKUAIKA Kansanmusiikki (Ala-Könni-opisto, Kaustinen) TUTKINTOTAVOITTEISET YLIOPISTO-OPINNOT Kirjoittaminen Terveyskasvatus Yhteisöviestintä Jyväskylän yliopiston avoin yliopisto, 180 op Lisätietoa opinnoistamme: kansanopisto 2 *

24 mun juttu meidän juttu Matonkudonnasta paperimassatöihin Olen Sari Kauhanen, 29-vuotias ja opiskelen Karstulan Evankelisessa Opistossa käsityön erikoistekniikoiden linjalla. Aloitin opinnot viime syksynä. Leikattu nilkkani reistaili tuolloin enkä toipunut leikkauksesta tarpeeksi nopeasti työelämään. Pieni välivuosi palkkatyön tekemisestä näytti olevan paikallaan. Käsityölinjan ohjelmaan kuuluvat monenlaiset käsityötekniikat. Lukuvuoden aikana opettelemme mm. kudonnan, värjäyksen, kankaanpainannan, huovutuksen ja taideaineiden asioita. Tutustumme laajaan valikoimaan käsitöitä aina matonkutomisesta pajunpunonnan kautta paperimassatöihin - ihan vain muutamia mainitakseni Oppimista ja tekemistä on paljon. Aika kuluu kuin siivillä, kokeillen ja soveltaen opittuja kädentaitoja hyvähermoisen ja hyräilevän opettajamme johdolla. Asun opiskeluviikot opiston asuntolassa. Oppituntien päätyttyä koulupäivät KUVA: ULLA LAPIOLAHTI Sari Kauhasen viikonloput kuluvat omakotitalon kunnostamisessa. venähtävätkin usein ja työskentely käsityöluokassa jatkuu puolille öinkin. Työskentelyn mahdollistaa se, että luokkatilat ja tarvikkeet ovat vapaasti meidän opiskelijoiden käytettävissä myös viikonloppuisin ja iltaisin. Opintojen parissa viihtyy hienosti myös mahtavan ja lämpöisen ryhmähenkemme vuoksi! Vuodenvaihteen jälkeen olen päässyt vanhan, kodikkaan omakotitalon asujaksi. En siis malta olla tekemättä käsitöitä kotonakaan, vaan myös viikonloput kuluvat talomme kunnostamisessa ja sisustamisessa. Talomme seiniä koristavatkin jo kiinalaiset kirjoitusmerkkiboordit niiden tekemiseen sain apua opistomme taiwanilaiselta vaihto-opiskelijalta. Saunamme ikkunassa hiipii kankaalle käsin maalaamani tiikeri ja kotimme lattioita lämmittävät itse kudotut matot. Haaveissani on joskus tulevaisuudessa käsityöpajan perustaminen. Voisin myös toimia käsityökerhon vetäjänä. Katsottavaksi jää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Sari Kauhanen opiskelija, Karstulan Ev. Opiston käsityön erikoistekniikoiden linja

25 kolumni Sivistystiedon puolustus meillä entisillä kansanopiston opettajilla on tuon tuosta mieltä lämmittävä kokemus tavata entisiä oppilaitamme. Poikkeuksiakin on, mutta yleensä he silmät säteillen muistelevat opistoaikaansa kiitollisina. Opistovuodella on ollut suuri merkitys heidän elämässään. Kiitollisuus ei niinkään kohdistu saatuun ammatilliseen osaamiseen. Opistovuoden ydinanti on ollut muualla. Kansanopisto on toiminut kouluna elämää varten, niin kuin oppilaitosmuodon perustaja tanskalainen pappi N. Fr. S. Grundtvig tarkoittikin. Kansanopisto on antanut mahdollisuuden löytää itsensä ja kasvaa ihmisenä ja kansalaisena, niin henkisesti kuin sosiaalisestikin. Usein tämä on tukenut myös ammatissa menestymistä. Minusta vanhojen oppilaiden kokemusta kannattaisi tutkia huolella. Se voisi opettaa jotakin oleellista kestävistä koulutuspolitiikan tavoitteista. Ehkä tutkiminen auttaisi myös opiston henkilökuntaa paremmin vaalimaan opistovuodessa tätä arvokasta antia. Suomalainen filosofi Erik Ahlman jakoi tietämisen kahteen osaan, sivistys- ja hallintatietoon. Molempia tarvitaan ja niiden tulisi olla tasapainossa. Sivistystieto on ihmistä ja yhteiskuntaa koskevaa tietoa, jolla on hyvän elämän kannalta itseisarvo. Hallintatieto on taas teknologista, usein juuri ilmiöiden hallintaan kohdistuvaa ammatillista tietoa, jolla on välinearvo. Viime vuosikymmeninä tasapaino on horjunut niin, että sivistystietäminen on ohentunut. Yksi syy saattaa olla eletty lama-aika. Taloudellisen pohjan yhtäkkinen katoaminen oli koko yhteiskunnalle järkyttävä kokemus. Koko politiikka, mukaan lukien koulutuspolitiikka viritettiin tukemaan kansakunnan taloudellista ja ammatillista selviämistä. Unohtuu kuitenkin, että ilman vahvaa sivistyspohjaa ihmiset ja yhteisöt eivät kestä. Ennen pitkää myös talous jää silloin tyhjän päälle. Koulutuspolitiikan tuloksellisuutta tulisikin mitata myös sosiaalisen pääoman määrällä ja sellaisilla mittareilla kuin masennuslääkkeiden käyttö, tarve turruttaa tietoisuus päihteillä, arkipäivän väkivalta tai ihmisten kasvu vanhemmuuteen. Parhaimmillaan kansanopisto kykenee luomaan ainutlaatuisen ihmisenä ja yhteisön jäsenenä kasvun ympäristön. Sen ytimessä ovat edelleen Grundtvigin periaatteet eli elävä sana ja sen luoma elävä vuorovaikutus. Parhaimmillaan myös opiston arvopohja tukee tätä. Tuloksena on sosiaalisen pääoman kasvun turboympäristö, jonka vaikutus heijastuu pitkälle elämään. Kansanopisto-opetuksella on useita nimiä. Suomessa puhutaan internaattipedagogiikasta, koska sisäoppilaitoksessa oppilaiden ja henkilöstön vuorovaikutus tehostuu. Ruotsissa kansanopisto-opintoja kutsutaan kokonaispedagogiikaksi. Kirjassani Sivistystyö (2008) olen ehdottanut nimeä yhteisöllinen dialogi. Myös sosiaalipedagogiassa on piirteitä, jotka ovat tärkeitä kansanopistossa. Mitä nimeä käytetäänkin, oleellista on huolehtia kansanopiston opetuksen erityislaadun kehittämisestä. Se voi toimia tärkeänä virikkeen antajana kaikelle muulle opetukselle. Vapaan sivistystyön asema, rakenteet ja rahoitus ovat taas kerran selvitettävinä juuri asetetussa virkamiestyöryhmässä. Myös kansanopistojen asema ja tarve tulee selvitettäväksi. Taas kerran kysytään, onko maassa sellaista sivistystahtoa, joka antaa myös jatkossa kansanopistoille mahdollisuuden kehittyä ihmisiksi olemisen ja sivistystietämisen oppilaitoksina. FM Seppo Niemelä esitti tämän sivistyspuheenvuoron Lapuan kristillisen opiston opistolaispäivillä maalikuussa kansanopisto 2 *

26 6 13 -vuotiaista afganistanilaisista tytöistä 29 % käy koulua. Kouluta tyttö koulutat kansan! yhteisön keskeinen tehtävä Afganistanissa on varmistaa, Kansainvälisen että myös naiset ja tytöt voivat käydä koulua, sanoi presidentti Tarja Halonen kansainvälisessä korkean tason naisvaikuttajien konferenssissa Brysselissä, naistenpäivänä maaliskuussa Halosen huoleen on helppo yhtyä, sillä tilastot osoittavat samaa tyttöjen ja naisen asemasta Afganistanissa. Ilmiö on nähtävissä maailmanlaajuisesti, koska joka kolmas kehitysmaassa asuva aikuinen on lukutaidoton ja 130 miljoonalla lapsella ei ole mahdollisuutta käydä koulua. YK:n vuosituhatjulistuksessa sanottiin, että varmistamme vuoteen 2015 mennessä, että lapset kaikkialla, tytöt ja pojat, pystyvät suorittamaan loppuun peruskoulutuksen ja että tytöillä ja pojilla on yhtäläinen pääsy koulutukseen kaikilla tasoille. pääsy kielletty tytöiltä! Afganistanissa 80 % naisista on vailla koulutusta ja vain pieni vähemmistö maaseudun tytöistä käy koulua. Maassa on maailman suurin määrä kouluikäisiä lapsia. Yli puolella heistä ei ole edes mahdollisuutta käydä koulua. Tyttöjen osuus kouluttamattomista lapsista on kaksi kertaa suurempi kuin poikien osuus. 23 vuotta jatkuneet sodat romahduttivat Afganistanin koulutusjärjestelmän, kun ihmiset joutuivat lähtemään pakoon kodeistaan. Koulumatkat kävivät liian vaarallisiksi tai koulu oli tuhottu. Opettajien palkkoihin ja oppimateriaaliin ei ollut enää varaa. Myös alueelliset erot luku- ja kirjoitustaidossa ovat suuria. Alhaisinta koulutustaso on maaseudulla sekä maan etelä- ja keskiosissa. Kaiken huipuksi kuusi vuotta vallassa ollut Taleban-liike kielsi naisilta työnteon ja tyttöjen koulun käynnin. Tarkat tilastot tukevat samaa. Yli 6-vuotiaista luku- ja kirjoitustaitoisia on 28 %, joita pojista 36 % ja tytöistä 18 % vuotiaiden kohdalla luvut ovat hiukan paremmat. Miehiä 39,9 %, naisia 26 kansanopisto 2 * 2008

27 19,6 % ja yhteensä 31,3 %. Maaseudulla lukutaitoisia on 23 % ja kaupunkialueilla 56 % vuotiaista lapsista käy koulua koko maassa 37 %, poikien osuuden ollessa 43 % ja tyttöjen 29 %. yksittäiset esimerkit rohkaisevat KUVA: ROLF HELLSTEN Alhainen luku- ja kirjoitustaito näkyvät eri yhteyksissä. Esimerkiksi vuonna 2004 pidetyissä presidentinvaaleissa naisten äänestysprosentti jäi alhaiseksi. Kun samanaikaisesti naisen asema on historian ja uskonnon pohjalta heikompi, haastaa se maan koulujärjestelmän uudella tavalla. Huomiota on kiinnitetty koulutuksen laatuun, tarjonnan määrään ja myös opettajien koulutuksen tasoon. Vanhemmat pitää vakuuttaa, että lapset ja etenkin tytöt kannattaa lähettää koulutettaviksi. Se vaatii asennemuutosta ja tässä onkin päästy eteenpäin. Naisilla on omat kiintiönsä maan parlamentissa ja paikallishallinnossa. Yksittäiset esimerkit rohkaisevat naisia menemään rohkeasti eteenpäin. Tästä yhtenä esimerkkinä oli, kun maan omassa Idols-kilpailussa eli Afgan Star -kisassa nuori Lima Sahar nousi ensimmäisenä naisena kolmen parhaan finalistin joukkoon. Saavutus on historiallinen, sillä vielä 2000-luvun alussa naiset eivät voineet edes liikkua kodeistaan ilman seuralaista. Lima Saharin mielestä tasa-arvo ei voi edistyä, jos vallitsevaa ilmapiiriä ei kyseenalaisteta. vierailu orpolasten koulussa Taleban-hallinnon kukistumisen jälkeen maahan on perustettu tuhansia uusia kouluja. Vierailimme yhdessä, Aybekin kaupungin orpolasten koulussa. Talo oli vaatimattoman ja keskeneräisen näköinen. Kuulimme, että he ovat mahdollisesti saamassa uudet tilat, joihin Intian kautta olisi tulossa avustusta. Tilojen pitäisi valmistua kuuden kuukauden kuluessa. Meille tuotiin heti pöytään tarjoiluja, joihin kuului paikallisia pieniä pähkinöitä, keksipatukoita ja teetä. Orpolasten koulu oli tarkoitettu täysorvoille lapsille, joita nyt oli noin Muutamat lapset kävivät ovella kurkkimassa vieraita. Rehtori kertoi koulun tarpeista. Ryhmämme poliittinen avustaja oli vieraillut kerran aiemmin koulussa, ja silloin tilanne oli niin huono, että heillä ei ollut ruokaa. Koulua uhkasi jopa sulkeminen. Hän kertoi helsinkiläisestä koulusta, joka olisi kiinnostunut yhteistyöhön tämän koulun kanssa. Kun kysyimme tarpeista, kuulimme että opettajat halusivat oman radion. mitä teille kuuluu? Vierailimme myös luokissa. Pojat olivat omassaan, jossa oli opettajan lisäksi 2 3 muuta opettajaa tai avustajaa. Viereisessä huoneessa olivat tytöt. Poliittinen avustaja kysyi How are you? Yksi tyttö rivin reunasta sai luvan vastata. Häntä jännitti vähän, mutta nousi reippaasti ylös ja vastasi englanniksi. Pöytiä tai pulpetteja ei ollut vaan ainoastaan muoviset tuolit. Lasten kirkkaista ja uteliaista silmistä näkyi toisaalta turvattomuus, mutta myös luottamus tulevaisuuteen. Jätimme kouluun pinon papereita ja pyysimme, että lapset piirtäisivät mitä heidän mielessään oli sillä hetkellä. Kun illalla saimme piirretyt kuvat, yllätyimme miten positiivisia lasten kuvat olivat. Monissa oli kukkia, taloja ja ilmapalloja. Parissa kuvassa oli piirretty ystävällinen ISAF-sotilas, ja värien käyttö oli kirkasta. Tummia sävyjä tai mustaa oli vähän. Ennen kaikkea kuvat kertoivat sen, mitä koulutus parhaimmillaan saa aikaan. Väriä elämään. Teuvo V. Riikonen Kirjoittaja on Savonlinnan kristillisen opiston rehtori ja kirjailija, joka työskentelee puoli vuotta Afganistanissa ISAFjoukoissa sotilaspastorina. Lähteet: Ministry of Rural Rehabilitation and Development and the Central Statistics Office, Suomen YK-liitto, MTV3 verkkouutiset, YLE:n verkkouutiset. Kirjoittaja Teuvo V. Riikonen yhdessä orpolasten koulun rehtorin kanssa. kansanopisto 2 *

28 kirjallisuutta ja keskustelua Kaksi kirjaa kaksi näkökulmaa sivistykseen Sivistystyö Niemelä Seppo Helsinki Kirjan tilaajina kuusi sivistysjärjestöjen opintokeskusta. Sivistysyhteiskunta 2.0. Tikka Tiina ja Suominen Esa Helsinki Kalevi Sorsa säätiö. Viimeistään 1970-luvun alusta lukien on Suomessa käyty vaihtelevasti keskustelua siitä pitäisikö opiskelijoita mieluimmin kasvattaa, opettaa vai kouluttaa. Etusijalla ovat olleet opettaminen ja kouluttaminen. Joskus luvulla tulivat aikuiskoulutuksen käsitteistöön sellaisetkin termit kuin coach ja trainer. Sen sijaan vanha viisaus, jonka mukaan vain kadetteja ja koiria koulutetaan, ihmisiä sivistetään ei ole ollut tänä aikana in. käsitteet hakusalla Sivistyksen käsite on saanut olla sivussa uutta luovaksi ajatelluista keskusteluista. Se on koettu vanhanaikaiseksi ja epämääräiseksi välittömän hyödyn odotuksin ladattuihin uusiin dynaamisiin koulutustarpeisiin. Ainoa yhteys missä tämä sivistyshistoriamme avainkäsite on pysyvässä käytössä, on lainmukaista perustehtäväämme kuvaava termi vapaa sivistystyö. Tähänkin yhteyteen on korvaavaa käsitettä aika-ajoin haettu, mutta yksimielisyyttä ei ole toistaiseksi saavutettu. Mitä sillä sitten on väliä miten asioita nimetään? Käsitteet ovat tärkeitä, koska kunakin aikana käytössä olevat avaintermit paljastavat vallitsevien ajattelutapojen arvoperustan. Koulutuskäsitteen kasvanut käyttö kertoo, että yhteiskunnan ylläpitämän opetusjärjestelmän ensisijaiseksi tehtäväksi nähdään sellaisten tietojen ja oppimäärien jakaminen opiskelijoille, että heistä tulee kelpoisia ja hyödyllisiä olioita työelämän ja yhteiskunnan palvelukseen. Opiskelijan kannalta kyse on sen sisäistämisestä, että opintojen tulee olla hyödyllisiä, eikä niitä tule harrastaa tarpeettomasti esimerkiksi sivistyksellisin verukkein. Koulutus tai kouluttaminen on järjestelmäkeskeisesti painottunut, keskussuunnitellun yhteiskunnan käsite. Sen mukaan oppimisen merkitykset määritellään aina oppijan itsensä ulkopuolelta, sillä suunnittelijat ja työmarkkinat tietävät millainen oppiminen kulloinkin on tarpeen. Opiskelijalta odotetaan ennen muuta sopeutumista ja riittävästi auktoriteettiuskoa. Coach tai trainer -termit tahtovat tietoisesti antaa kuvan vapaasta oppijaehtoisesta toiminnasta. Kuitenkin nämäkin käsitteet korostavat ohjelmoitua kurinalaisuutta, tiimi- tai johtajakeskeistä prosessia. Ne vain naamioituvat uusiin kielellisiin mielleyhtymiin, joita tarvitaan kun oppijaan kohdistuva ohjaus vaihtuu julkisesta byrokratiasta markkinoiden paimennukseen. Kysymys kuuluu, riittääkö meille kouluttaminen ja coachaaminen, vai tarvitaanko muutakin? sivistys kulttuurisena voimana Seppo Niemelä on yksi niistä, jotka ajattelevat, että muutakin tarvitaan. Vapaan sivistystyön vaikuttajista hän on pisimpään ja johdonmukaisimmin, niin kirjoituksissaan kuin käytännön toimissaankin, halunnut käydä keskustelua sivistys-käsitteen merkityksestä. Tilaustyönä syntynyttä tuoretta Sivistystyö -kirjaa voi tältä osin pitää hänen ajattelunsa tähänastisena yhteenvetona. Kirjan pohjalta Niemelän sivistysidentiteetti avautuu kolmesta perustavan tärkeästä näkökulmasta. Ensiksi. Kullakin sivistyksen muodolla on aina historialliset edellytyksensä, pelkästään universaali (yleispätevä) tieto ei sivistykseksi riitä. Sivistys on kulttuuria paikallista, kansallista, monikulttuurista jne - synnyttävä voima, jonka avulla myös yksilö rakentaa suhteensa ympäristöönsä. Niemelän hahmottama sivistyksellinen kansalaisyhteiskunta tulee mahdolliseksi vasta, kun valistuksen universaali järki (Kant) täydentyy ihmisen kulttuurisen kokemuksen pohjalta (Herder, Grundtvig). Toiseksi. Sivistys ei ole staattinen käsite, vaan prosessi, jonka kulussa syntyvät persoonallisuus, kansalaisuus ja (jatkuvan) oppimisen valmius. Kypsä sivistys johtaa aktiiviseen toimintaan yksilönä ja yhteisön jäsenenä. Kolmanneksi. Sivistyksellisen kasvun edistäminen oppimisena perustuu vuorovaikutuksellisuuteen ja dialogiin. Se on keskeinen osa demokraattisen ihmisen ja yhteisön syntyprosessia. Niemelä on aito pohjoismaisen hengen hapattama grundtvigiaani siinäkin, että hän korostaa auktoriensa valinnalla kansalaisyhteiskunnan ensisijaisuutta sivistyksellisyyden kivijalkana, toisin kuin suomalaista sivistystraditiota vallitseva, valtion roolia korostava (Kant, Hegel, Snellman) linja. Mielenkiintoista on, että sivistystyön tehtävää hahmottaessaan Niemelä korostaa voimassaolevan vapaan sivistystyön lain nykymuotoisen tarkoituspykälän sisältöä hah- 28 kansanopisto 2 * 2008

29 mottamansa sivistyksellisen toiminnan mahdollistajana. Hänen mielestään on pelkästään käytännön kysymys osaammeko tai haluammeko mahdollisuuttamme käyttää. Rahoituslainsäädännön puutteiden korjaamiseksi Niemelä esittää luonnoksen selvästikin siinä vakaumuksessa, että jos tehtävä on ymmärretty oikein, niin rahoitus kyllä taipuu. Vaikka Niemelän kirjan toimeksiantajana ovat opintokeskukset, on hänen sanomansa aivan yhtä paikallaan myös kansanopistoille. Eikä sanomasta tarvitse muuttaa pilkkuakaan, sillä kumpaakin työmuotoa yhdistää sekä kansanliikkeiden tarpeisiin sitoutuva historia, että kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseen tähtäävä tulevaisuuden missio. Meistä siis riippuu kykenemmekö avaamaan keskinäisen dialogin ja hyödyntämään ilmiselviä mahdollisuuksia työmme vaikuttavuutta kasvattavaan yhteistoimintaan. sivistys yhteiskunnan organisointina Vaikka sivistys on molemmille käsillä oleville kirjoille yhteistä, poikkeavat Kalevi Sorsa säätiön tuottaman kirjan ja Niemelän tekstin näkökulmat toisistaan ratkaisevasti. Siinä missä Niemelä pohtii sivistyksen olemusta kansalaisyhteiskunnan funktiona, Sivistysyhteiskunta 2.0 tarkastelee sivistystä koulutusjärjestelmän näkökulmasta. Se on tiivis kooste sosialidemokraattisen koulutuspoliittisen ajattelun keskeisistä lähtökohdista ja sisällöstä. Sen takana on paljon liikkeen arvovaltaa, vaikka sen kirjoittajat ovatkin nuoria. Tekijät ovat liikkeen tulkkeja. Poliittinen liike, jonka kädenjälki Suomen nykyisessä koulutusjärjestelmässä on niin vahva, kuin se demarien osalta on, joutuu uusia linjojakin hahmottaessaan ilman muuta myös puolustamaan aiemmin tehtyä. Tämä on kirjan keskeinen viesti, vaikka sitä ei erikseen julisteta. Keskeiseksi arvoksi nousevat yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja mahdollisuuksien tasa-arvon johdonmukainen korostus kaiken koulutuksen kehittämisessä. Painotus on varmasti tulkittava myös kannanotoksi viimeaikoina korostetusti esillä olleisiin yksityiskoulukeskusteluihin. Samaa painotusta edustavat myös taannoisen parlamentaarisen aikuiskoulutusryhmän (2002) keskeneräisiksi jääneiden linjausten mukaiset korostukset. Kokonaisuudessaan demarit uskovat edelleen koulutuspolitiikassa julkiseen ohjaukseen ja haluavat vastaisuudessakin kehittää koulutusjärjestelmää kokonaisuutena. Heille sivistys on mitä suurimmassa määrin yhteiskunnalliseen, oikeudenmukaisuuteen ja solidaarisuuteen liittyvä käsite. Vapaan sivistystyön käsittelylle kirja ei uhraa paljon tilaa. Tämä on yllättävää, kun ottaa huomioon miten suuren arvon liike on sille historiallisesti antanut. Onko niin, että menestys koulutusjärjestelmän rakentamisessa on hämärtänyt kansalaisyhteiskunnan sisällä elävän vapaan sivistystyön merkityksen ymmärtämistä. Tähän kysymykseen pakottaa havainto, että kirja ei oikein löydä vapaalle sivistystyölle varsinaista itsenäistä tehtävää, vaan varaa sille ainoastaan mahdollisuuden hyvänkin koulutusjärjestelmän aina jossain määrin jättämien aukkojen täyttämiseen tai puutteiden korjaamiseen. Tässä hengessä kirjassa myös esitetään sinällään perusteltu ja välttämätön - vaatimus voimassa olevan sivistystyön rahoitusjärjestelmän korjaamiseksi. Aktiivisen kansalaisuuden tai demokratiakasvatuksen haasteista vapaan sivistystyön tehtävinä kirja ei puhu mitään. Ville Marjomäki rehtori, Lahden kansanopisto kirjallisuutta ja keskustelua Oikaisu ministeri väyrynen joko tuntee huonosti maamme kansanopistokentän tai tekee tahallisen (poliittisen) unohduksen väittäessään, ettei vielä 1990-luvun puolivälissäkään yksikään kansanopisto ollut erikoistunut kansainvälisyyskasvatukseen tai Eurooppa-koulutukseen. (Kansanopisto-lehti 1/2008) Työväen Akatemiaan käynnistettiin 2-vuotinen kansainvälisen toiminnan ja kehitysyhteistyön linja jo vuonna Kansainvälisyyskasvatusta toteutettiin hyvin konkreettisesti kehitysyhteistyöprojekteina Uruguayssa, Nicaraguassa ja Dominikaanisessa tasavallassa. Kun kehitysyhteistyön määrärahat laman aikana kuivuivat, linjan orientaatio suunnattiin eurooppalaisemmaksi lukuvuodesta alkaen. Tällöin opetusohjelmaan otettiin Turun yliopiston avoimena yliopisto-opetuksena tarjoamat 15 opintoviikon laajuiset Eurooppa-opinnot. Kehitysmaatutkimus toisena kansainvälisyyskasvatuksen esiintymismuotona säilytti paikkansa opintosuunnitelmassa. Opintomatkat suuntautuivat Eurooppaan, pääasiassa Balkanille. Ensimmäinen tämän suunnan opintomatka tehtiin Bosniaan maaliskuussa Lyhytkursseja järjestettiin myös. Esimerkiksi vuoden 1988 kurssikalenteri kertoo, että opistossa pidettiin kaikkiaan viisi kansainvälisyyskasvatuksen ja politiikan kolme- tai viisipäiväistä kurssia. Osallistujia näissä oli yhteensä 66 henkilöä. Toukokuussa 1989 järjestettiin ensimmäinen Euroopan integraatioon keskittynyt viisipäiväinen kurssi, johon osallistui 23 keskeisessä asemaa olevaa ammattiliittovaikuttajaa tai poliitikkoa. Seminaarin päätöspaneeliin osallistuivat silloisissa asemissaan tohtori Mikael Ingberg ETLAsta, työministeriön toimistopäällikkö Ilse Koli, ulkopoliittisen instituutin johtaja Paavo Lipponen ja Nokian johtaja Paavo Rantanen. Vanhempaakin perua löytyy. Kun silmäillään Työväen Akatemian vuosikirjoja 1930-luvulta, voidaan huomata, että oppiaineiden joukossa on kansainvälinen politiikka ja luennoitsijoina mm. dosentti Yrjö Ruutu ja maisteri Jussi Teljo, hänkin myöhempi valtio-opin professori. Opistossamme on yli kolmen vuosikymmenen ajan vieraillut luennoimassa myös muuan tohtori Väyrynen. Hänen etunimensä on Raimo. Kansainvälisin kansanopistoterveisin Kari Kinnunen, rehtori Aarni Tuominen, vararehtori Työväen Akatemia kansanopisto 2 *

30 kirjallisuutta ja keskustelua Kirjoittamista Palmenian verkossa Verkko-opiskelijan opas kokemuksia kirjoittajakoulutuksesta Timo Montonen Gaudeamus 2008, 107 sivua. Kirjoittajakouluttaja Timo Montonen on koostanut verkko-opettajakokemuksistaan oppaan verkko-opiskelijoilleen. Kirjasen alaotsikkona on kokemuksia kirjoittajakoulutuksesta, mikä on syytä pitää mielessä, kun kirjasta lukee, sillä opas keskittyy verkkoviestintään nimenomaan kirjoittamisen näkökulmasta. Montonen on koonnut Verkko-opiskelijan oppaaseen kokemuksensa tuomia hyviä käytäntöjä asioista, jotka opiskelijan on syytä huomioida verkko-opiskelussa. Sinänsä mukavan kokoinen, nopeasti lukaistu opas palauttaa mieleen joitakin perusasioita opiskelusta ja verkkotyöskentelystä. Kirjasessa on myös tilaa omille muistiinpanoille. Montonen on huomannut, että verkkoopiskelu vaatii opiskelijoilta omaa aktiivisuutta, motivaatiota ja riittävästi aikaa. Näitä samoja asioita tarvitaan tietenkin opiskeltaessa missä tahansa koulutuksessa ja oppimisympäristössä. On hyvä kuitenkin palauttaa tällaiset opiskelun perusedellytykset mieleen myös verkko-opiskelun kohdalla. Etenkin aikaresurssin huomioiminen on tärkeää. Monesti opiskelija saattaa kuvitella, että verkko-opiskelu hoituu jotenkin itsestään kaiken muun työn ja harrastusten ohessa. Ajatellaan, että opiskeltua tulee samalla kun surffailee järjestämässä viikonlopun deittejä deitti.netissä ja tilaa uuden t-paidan t-paita. netistä. Näinhän asian laita ei ole. Kuten Montonen toteaa, ei verkko-opiskelu ole vain tietokoneen ääressä istumista, vaan siihen kuuluu monenlaista oppimista eri tilanteissa - keittiönpöytäkeskusteluista kirjastossa koluamiseen. Verkko-oppiminen vaatii vaivannäköä sekä opiskelijoilta että opettajilta, eikä olisi pahitteeksi, jos työnantajatkin älyäisivät verkko-opiskelun olevan tehokasta vain, jos siihen satsataan riittävästi. Verkko-opiskelu on aidosti hyvä ja sopiva vaihtoehto monenlaiseen elämäntilanteeseen, mutta se ei ole mitenkään kevyempi versio perinteisestä opiskelusta bitit eivät siirry ihmiseen näkymättömiä reittejä pitkin koneen näytöltä, vaan tarvitaan aivotyötä ja merkityksellisiä oppimiskokemuksia yhdessä toisten kanssa. Loppujen lopuksi verkko-opiskelu ei ole sen kummempaa kuin opiskelu yleensä, verkko on vain omanlaisensa väline vahvuuksineen ja heikkouksineen. Opiskelu ja oppiminen ovat edelleen opiskelijan työtä ja työ vaatii aikaa ja motivaatiota, jotta tulokset olisivat hyvät. Oikotietä onneen ja oppineisuuteen ei ole. Montosen oppaassa on jokunen kiinnostava lähestymistapa, kuten tilametafora oppimisympäristöstä kirjailijatalona, jota opiskelijat eri roolihahmoissa maalaavat sanoillaan esiin. Tällainen luovuus ja roolipelaaminen sopivat hyvin verkkoon, sillä verkon ominaispiirteet pääsevät oikeuksiinsa kun vain mielikuvitus ja oma ilmaisutaito ovat rajoina. Tästä olisin lukenut kernaasti enemmänkin, nyt kiehtova teema jää lyhyen esittelyn varaan. Varsinaista uutta tulokulmaa verkkoopiskelun maailmaan Montosen opaskirjanen ei tarjoa ja muutenkin opas jättää lukijan hieman kevyeen ja pinnalliseen tunnelmaan. Mihin opasta tarvitaan, on oleellinen kysymys, jonka kirjoittaja itsekin heti kirjasen alussa aukaisee. Opas palvelee kirjoittajakoulutuksen opiskelijoita, mutta ei verkko-opiskelijoita yleisesti. Oppaassa käsitellään myös Helsingin yliopiston oppimisympäristön ratkaisuja, mikä entisestään rajoittaa kirjan käytettävyyttä yleisemmin verkko-opiskelijan oppaana. Sen sijaan perusohjeet siitä, miten verkossa käydään dialogia, olisi varmasti kannattanut laittaa oppaaseen mukaan. Nykyään verkossa opiskellaan myös äänen ja kuvan välityksellä. Toki on ymmärrettävää, että kirjoittajakoulutuksessa juuri kirjoittamien on tärkeää, mutta uudet välineet voisivat tuoda mukavaa vaihtelua myös kirjoittajaopiskelijoille, jos toisen kanssa voisi puhella ja nähdä kanssaopiskelijoiden kasvot. Puhumattakaan siitä, että opiskelijat voisivat julkaista netissä kaikelle kansalle kirjoituksiaan ja hyödyntää sosiaalisen median mahdollisuuksia ja jaettua prosessikirjoittamista sekä käydä kirjallisuus- ja kirjoittajakeskusteluja autenttisesti ja vapaasti verkossa. Ratkaisuja löytyy ja niiden soveltamisesta olisi kiinnostava kuulla tapausesimerkkejä. Entä jos paperipainoksen sijaan teos olisi julkaistu netissä ja sitä olisivat päässeet päivittämään ja kommentoimaan verkkoopetuksen ammattilaiset ja harrastajat? Asia on nimittäin niin, että siinä vaiheessa kun paperiset oppaat pukkaavat ulos painosta, on verkkomaailmassa opittu ja opetettu vertaisille jo paitsi oppaan sisältämät asiat myös muutaman verkkosukupolven verran uutta asiaa. Minna Vähämäki verkko-opettaja, Otavan Opisto 30 kansanopisto 2 * 2008

31 Liisa ja opaskoira ihmemaassa mahdollistava ohjaus apuna epävarmuuden aikaan Ohjaus ja neuvontatyö. Aikaa, huomiota ja kunnioitusta Jussi Onnismaa Gaudeamus 2007, 207 sivua. Jussi Onnismaan kirja on radikaali uudenlaisen ohjauskäsityksen esittely ja perustelu. Se puhuu ohjauksen alan laajentumisesta perinteisen opinto- ja uraohjauksen ulkopuolelle, oikeastaan koko elämän ja sen ilmiöiden yhteen kietoutumisen huomioivaksi toiminnaksi, jonka tehtävänä on auttaa ihmisiä, näiden kanssa vuorovaikutteisesti toimien, kohtaamaan tulevaisuuden ennakoimattomuus ja katkelmallisuus omassa elämässään. Ohjauksen tehtäväksi hahmottuu yhä keskeisemmin mahdollisuuksien avaaminen perinteisen matsausajattelun (ominaisuuksiltaan sopivat ihmiset oikeisiin tehtäviin tai opintouriin) ja suljettujen totuuksien sijasta erilaisissa elämän, opintojen, kehittymisen ja työmarkkina-aseman siirtymävaiheissa. Onnismaan mukaan tässä ohjauksen uudessa ideologiassa myös uran käsite hahmottuu toisin kuin mitä perinteisesti ajatellaan. Se ei ole pyrkimystäkään pysyvään ja lineaarisesti nousevaan karriääriin, vaan ura hahmottuu kasvavasti episodimaisena, mutkittelevana polkuna tai polustona. Kaikilla myös on ura, muillakin kuin uraohjuksilla. Uraan voi palkkatyön ohella kuulua myös omistautuminen kodille, perheelle ja vapaaehtoistyölle. Kysymys on intentionaalisesta, yksilöllisesti arvokkaan ja merkityksellisen elämän mahdollistamisesta, missä ohjauksen ammattilaiset voivat olla ihmisten apuna. Aikuiskouluttajana kiinnostavaa oli huomata se, miten paljon kirjassa kiinnitetään huomiota aikuisten ohjauksen kysymyksiin, ohjauksen vajavaisuuteen sekä aikuisuuden ja työelämän ilmiöiden monimutkaistumiseen. Pienimpiä aikuisen ja ohjaustyön haasteita eivät ole ne ristiriitaiset viestit, joita työelämä työntekijöille lähettää. Samalla kun työelämän haasteiden ja vaatimusten rajattomuus aiheuttavat riittämättömyyttä ja epäonnistumisen tunteita, työntekijältä edellytetään täydellistä sitoutumista työhönsä, töiden kantamista korvauksetta kotiin, jatkuvaa tavoitettavissa oloa ja vastuuta itsensä kokoaikaisesta kuranttina pitämisestä. Sitoutuminen on kuitenkin yksipuolista, tunne tulevaisuuden hallinnasta, ennustettavuudesta tai työpaikan pysyvyydestä on kadonnut. Globalisaation edetessä työnantajan riskit on pitkälti ulkoistettu - työntekijöille. Erilaisia episodeja on luvassa, mutta millaisia, sitä ei monikaan enää, tai vielä, tiedä; ei ohjaaja eikä ohjattava. Onnismaan mukaan tämän päivän työntekijä on kuin Liisa Ihmemaassa. Toisessa kädessä sadun Liisalla oli koko aika kutistavaa, toisessa suurentavaa ainetta. Liisan dilemma, joka on analoginen nykypäivän työntekijän haasteiden kanssa, oli se, ettei hän koskaan tiennyt, kumpaa ainetta hänen milloinkin olisi pitänyt käyttää. kokonaan ja läheltä Onnismaa näkee ohjaustoiminnan, on se sitten opinto- tai uraohjausta, työnohjausta, mentorointa, neuvontaa, tms. onnistuvan nykyajan sekavissa oloissa ja epävarmoja henkilökohtaisia tulevaisuuksia - mutta myös mahdollisuuksien maailmoja tavoitellessaan parhaiten silloin, kun se ottaa lähtökohdakseen ihmisen kokonaistilanteen, elämänkentän. Tämä tarkoittaa sitä koko ohjattavan merkityksellistä ja merkitykselliseksi kokemaa tilaa, jossa hän elää. Jos esimerkiksi opintoohjaus ei ota tätä ihmisen monimutkaista ja yhteen kietoutunutta sidoksellisuutta huomioon, ja ohjaa tiukasti vain opintoja, voivat vahingot olla hyötyjä suuremmat, hyvistä tarkoituksista huolimatta. Kanadalaisen Vance Peavyn ajatteluun pohjautuva elämänkenttä jakautuu neljään eri alueeseen: - suhteet toisiin ja läheisyys - työ ja oppiminen - terveys ja ruumiillisuus - henkisyys ja maailmankatsomukselliset asiat Nämä elämänkentän alueet ovat tiiviissä yhteydessä keskenään ja toimintaa ohjaavaan minuuteen. Ajattelukehyksen käyttö edellyttää ohjaajalta ohjattavan elämänkentän riittävää lähestymistä. Tämä on osaltaan myös huomioivuutta. Onnismaa tiivistää ohjeensa sitaattiin filosofi Ludwig Wittgensteinilta: on tarkasteltava läheltä, mitä tapahtuu. Kovin kaukaa ei välttämättä näe mitään: ei puita, ei metsääkään. aika, huomio ja kunnioitus Teoksen puhutteleva alaotsikko luo sisältöä ja odotusarvoa sinänsä kuivan asialli- kirjallisuutta ja keskustelua kansanopisto 2 *

32 kirjallisuutta ja keskustelua seen nimeen Ohjaus ja neuvontatyö. Onnismaa avaa kirjassa tämän käsitekolmion, joka muodostaa hänestä hyvän ohjaustyön perustan ja oikeutuksen. Aika tarkoittaa ohjauksessa kahden eri aikakäsityksen yhdistämistä. Se muodostuu sekä mitattavasta, ohi liukuvasta ajasta ja ajasta kohtaamisena, huomion paikkana. Ajan, lyhyenkin, varaaminen ja rahoittaminen ohjattavalle on merkittävä teko kaiken kiireen ja ajan käytön (näennäisenkin) tehostamisen keskellä. Ohjaustoiminta vaatii usein pidempää prosessointia, useita tapaamisia, kypsyttelyä ja harkintaa. Aikaa on käytettävä tähän sekä ohjaajan että ohjattavan. Tämä silläkin riskillä, että työorganisaatiot tai markkinoiden näkymättömän tehokkuuskäden ohjaama koulutusjärjestelmä eivät ymmärrä kasvamisen hitautta ja pitkien kehitysprosessien välttämättömyyttä. Huomiotta jättäminen on ihmisten elämässä ja työpaikoilla tuskallista mutta erittäin yleistä. Se on sivuuttamista, läpikatsomista, yhdentekevyytesi näyttämistä, usein pahempaa ja lamaannuttavampaa kuin aktiivinen kiusaaminen. Ohjaustilanteessa huomion antaminen on välittämistä ja välittäminen on kuuntelua. Kunnioittaminen on toisen ihmisen kunnioittamista toisena minänä. Se on myös ohjattavan kokemustiedon ja intentioiden kunnioittamista ja käyttämistä ohjaustoiminnassa hänen tulevaisuuteensa vaikuttavien mahdollisuuksien avaamisessa, dialogissa ohjattavan kanssa. Kunnioitus näkyy kasvokkaisuudessa. Kasvokkain olo avaa yhteyden ohjattavan ja ohjaajan välillä. Kirja on hyvin ja vetävästi kirjoitettu. Se on sisällöllisesti vankasti perusteltu, teoreettisesti hyvin poikkitieteellinen, yhteiskunnallisen, filosofian ja ihmistieteellisen tutkimuksen selitysvoimaisimpia paradigmaattisia käänteitä seuraava. Intentionaalisuus, merkityksellisyys, kielen ja puheen keskeisyys, ihmisen ja yhteiskunnan konstruktivistinen kaksoissidos (ihminen kantaa yhteiskuntaa itsessään, ja myös elää yhteiskunnassa), dialoginen vuorovaikutus sekä eettisen ja ammatillisen toiminnan ehdot ovat niitä peruskäsitteitä ja tarkastelutapoja, joille kirja mielestäni rakentuu. Kirja hahmottaa ohjauksen, ajan ja länsimaisten ihmisten haasteita laajasti ja kokonaisvaltaisesti. Teksti ja tyylilaji ovat faktakirjalle myös harvinaisen kaunokirjallisia. Kirja on paikoin hauska ja ironinen, sisältäen myös lukuisia omaperäisiä, koskettavia aforistisia kiteytyksiä. Onnismaa myös tasapainoilee taitavasti välillä aika hankalan teoreettisen käsitemaailman ja ilmaisurikkaan arkikielen välillä. Mikään ohjaustilanteiden manuaali kirja ei ole, vaikka sisältääkin jonkin verran myös hyvien ohjauksellisten työtapojen, ohjauskysymysten ja ohjattavaa voimaannuttavien prosessien kuvauksia. Kirjan pääpaino on syvemmällä, ohjauksen näkökulman ja painopisteen muutoksen perustelussa ja sen esittelyssä, mitä uudenlainen asiakaskeskeinen, dialogista vuorovaikutusta, ohjaajan ja ohjattavan jaettua asiantuntijuutta korostava ohjaus ihmisen elämän eri vaiheissa on, tai mitä sen olisi syytä olla. Pertti Rantanen VTM, työnohjaaja, Keravan Opiston rehtori 32 kansanopisto 2 * 2008

33 resumé Resumé 2/2008 Den här gången låter vi de studerande berätta sina historier med temat Min grej vår grej. Numret delas exceptionellt ut till landets studiehandledare och arbetskraftsbyråer. Hur blir min grej vår grej? frågar chefredaktören och fortsätter: Det är en central fråga så väl globalt, nationellt, socialt, kollektivt som studiemässigt. Det är en mycket aktuell fråga i dagens samhälle som betonar individuell framgång och materiell rikedom. Dessutom påpekar han: Det är i själva verket just folkhögskolorna och andra läroanstalter inom den fria bildningen som är särskilt väl skickade att göra min grej till vår grej. Frihet handlar uttryckligen om att människorna frivilligt samlas för att studera något intressant. Man antar förstås att även andra är intresserade av ämnet, t.ex. kultur, samhälle, språk eller internationalism. När ett sådant gäng efter hand svetsas ihop kring en gemensam intressemagnet, knyts det ofta vänskapsband som varar livet ut. Undervisningsrådet och före detta studiehandledare och folkhögskolerektor Elise Virnes från undervisningsministeriet tar en titt på folkhögskolan i relation till de olika övergångsfaserna. Hon skriver: I övergångsfasen efter grundskolan kan de unga söka sig till påbyggnadsundervisningen inom folkhögskolornas grundläggande utbildning för att höja sina betyg och fundera över sina framtidsplaner. Den fördel folkhögskolorna kan erbjuda en ung person som för första gången flyttar hemifrån är en trygg internatmiljö och mångsidiga tjänster som stöder vuxenblivandet. Hon fortsätter: En typisk folkhögskolestuderande är en person med gymnasiebetyg som tagit ett sabbatsår. Sabbatsår är visserligen en missle dande term, eftersom det ger året en prägel av att man inte gör någonting under året. Det handlar ändå om en viktig och aktiv övergångsfas i livet då en ung person t.ex. söker sig till en folkhögskola. Hon framhåller också att folkhögskolestudierna fungerar ofta som vägvisare inför yrkesvalet och de fortsatta studierna. Folkhögskolan kan också hjälpa människan under vuxenblivandet. Hon avslutar sin artikel med: En god övergångsfas bär över till en lyckad nästa livsfas och möjliggör ett meningsfullt liv, så vi ska arbeta för lyckliga övergångar! Ordföranden för Finlands Folkhögskolförening Hannu Salvi reflekterar över den fria bildningens och folkhögskolans identitet. Han skriver: De unga eller vuxna söker sig inte till yrkesutbildning, grundläggande utbildning, gymnasial utbildning, fritt bildningsarbete utan de börjar studera på ett yrkesinstitut, lågstadium, gymnasium eller i en studiecirkel på en folkhögskola När vi inleder samarbete och profilerar oss kan vi alltså samlas under den fria bildningens paraply, men i vissa situationer kunde resultatet bli bättre, om vi träffade varandra bara som representanter för folkhögskolor, medborgarinstitut, studiecentraler, sommaruniversitet och idrottsutbildningscentraler. När man ärligt bekänner färg, vilar också samarbetet på säkrare grund. Informatören vid Turun kristillinen opisto Tytti Issakainen skriver om modiga branschbytare. Hon berättar om tre vuxna yrkesbytare som studerar till kyrkvaktmästare vid Turun kristillinen opisto. Studierna sker i huvudsak på arbetsplatsen vid sidan av arbetet. En fjärdedel består av närstudier och fristående yrkesexamina. Alla är nöjda i och med att de också har en utmärkt kamratgrupp. Informatören vid Etelä-Pohjanmaan opisto Jenni Mäenpää intervjuar skolans vicerektor Eija Ritari om internatets betydelse för de studerande. Hon menar att internatets grundidé kan sammanfattas med två ord: bemötande och sammanhållning. Dessutom anser hon att internatets fördel är speciellt gruppens och studiekamraternas närvaro. Nanja Kurvinen skriver om sina musikteaterstudier. Juha K. Kari som studerar båtbyggande har intervjuat sin studiekamrat Lasse Niiles. Aki Kuukasjärvi studerar radio- och TV-journalistik och skriver om sina erfarenheter och Sari Kauhanen om sina hantverksstudier. Jenni Hokkanen har också intervjuat sin studiekamrat Otto Maja som studerar grafisk design. Andra som bidragit med artiklar är mediestuderande Tiina Lappalainen, fotografistuderandena Mirja-Liisa Konttinen, Mia Johansson, Juhana Säilynoja som studerar på samhällslinjen och konststuderanden Anja Rusinen. Översättning Juha Auvinen kansanopisto 2 *

34 Pallo haltuun OPISKELLEN Aiman teemoja vuonna 2008: yhteistyö ja verkot vaikuttavuus ja vaikuttaminen aikuisopiskelun rahoitus vapaan sivistystyön ammatit Lue yhteys kollegoihisi. Lue Aimaa. Tilaukset: Kuusi numeroa vuodessa: kestotilaus 27 euroa vuositilaus 34 euroa Ammattilehti Aiman voi vähentää verotuksessa. JÄREÄKSI POHJAKSI peruskoulu kymppiluokka STARTTI KORKEAKOULUUN oikeustiede yleinen teologia kasvatustiede psykologia AMMATTIIN web designer viittomakielen ohjaaja lastenohjaaja koululaisten ohjaaja koulunkäyntiavustaja koulunkäyntiavustajatyön erityistuntija suntio KIELITAITOA JA -TUTKINTOJA viittomakieli, visuaalinen kommunikointi englanti, ruotsi saksa, espanja LUKION TUEKSI Englantia Oxfordissa -kesälukio Kielituki-kesälukio Kurssimuotoinen kesälukio Lue lisää netistä: > Koulutus Turun kristillinen opisto Lustokatu 7, Turku puh. (02) kansanopisto 2 * 2008

35 Kuukauden ruokaohje Kansainväliset ruokaterveiset Pohjois-Karjalan vaaroilta Kauniin Viekijärven kainalossa, Lieksan kristillisessä opistossa, kohtaavat toisensa erilaiset opiskelijat, erilaisista ikäryhmistä, koulutustaustoista, maanosista, kielialueilta ja uskonnoista. Rikkaus on, että perinteisen suomalaisen kotiruuan lisäksi, saamme keittiöstämme tarjota myös tuulahduksia kansainvälisestä ruuasta. Toisiin tapoihin ja kulttuureihin tutustutaan opiston arjessa myös ruuan merkeissä. Täytetyt paprikat 10:lle hengelle 5 isoa paprikaa täyte: ½ naudan- tai lampaanjauhelihaa 1 dl pitkää riisiä 1 iso sipuli öljyä 2 porkkanaa mustapippuria 1 banaani 1 dl tomaattisosetta suolaa kuivattua persiljaa kuivattua basilikaa Poista paprikoista kannat ja puolita paprikat. Keitä riisi kypsäksi. Kuullota sipuli öljyssä, lisää siihen karkeahko porkkanaraaste ja kuullota. Ruskista jauheliha. Yhdistä kaikki aineet ja mausta, lisää myös pienitty banaani. Seos saa olla kosteaa. Täytä paprikan puolikkaat seoksella, laita päälle juustoa, jos haluat. Laita paprikat ja hiukan vettä uunipannulle ja paista n. 1 h 180 asteessa. Tarjoa paprikoiden lisänä lohkoperunoita, riisiä tai linssimuhennosta. Paprikoista saa helposti myös kasvisversion. Linssimuhennos 10:lle hengelle 2 isoa sipulia öljyä tai voita 2 tl sinapin siemeniä 4 valkosipulin kynttä ½ tl fenkolin siemeniä pala inkiväärin juurta ½ l punaisia linssejä 1 dl tomaattisosetta 1 l vettä 3-4 tomaattia pieninä paloina 2 rkl sitruunamehua tuoretta korianteria hiukan suolaa Ruskista sipulit, lisää sinapin siemenet, valkosipuli, fenkoli, inkivääri ja suola. Lisää linssit, tomaattisose sekä vesi ja hauduta n. 10 minuuttia. Lisää tomaatit, sitruunamehu, korianteri ja hauduta vielä n. 5 min., kunnes linssit ovat kypsiä. Aurinkoisia kevätpäiviä toivovat Sirkku Malo ja Kirsi Kesänen!

36 36 kansanopisto 2 * 2008.a334