Kaisa Raatikainen ja Tuomas Haapalehto. Pirkanmaan suoluonnon tila

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Kaisa Raatikainen ja Tuomas Haapalehto. Pirkanmaan suoluonnon tila"

Transkriptio

1 Kaisa Raatikainen ja Tuomas Haapalehto suoluonnon tila

2 Kaisa Raatikainen Tuomas Haapalehto Metsähallitus, Etelä-Suomen luontopalvelut PL Jyväskylä 1

3 Tiivistelmä Tässä selvityksessä on tarkasteltu suoluonnon yleispiirteitä: nykytilaa, ihmistoiminnan vaikutusta sekä soiden suojelutilannetta. Selvitys laadittiin liiton tilauksesta 1. vaihemaakuntakaavan (turvetuotanto) taustaselvitykseksi. suoluonnon yleispiirteitä ja suoluonnossa tapahtuneita muutoksia tarkasteltiin pääasiassa Metsäntutkimuslaitoksen keräämien valtakunnan metsien inventointitietojen ja Suomen ympäristökeskuksen tuottamien paikkatietoaineistojen avulla. Tämän lisäksi hyödynnettiin Metsähallituksen luontopalvelujen keräämiä suojelualueiden luontotyyppitietoja. Suoluontoarvojen kartoittamiseksi koottiin maakunnan suoluontoon liittyviä tietoja kirjallisuudesta ja uhanalaistietokannoista. Ilmastollisten ja topografisten tekijöiden vaikutuksesta soiden sijoittuminen painottuu luoteisosiin. Samoille alueille sijoittuu myös suurin osa laajoista yhtenäisistä suokokonaisuuksista. Maakunnan suoluonto on rikas, siinä yhdistyvät pohjoisen aapasuoluonnon ja eteläisten keidassoiden piirteet. Glasifluviaalisiin muodostumiin liittyviä suomaisemia on runsaasti, samoin pienipiirteistä soiden ja metsien mosaiikkia sekä kivennäismaiden painanteisiin sijoittuvia pienialaisia soita. Korpia on valtakunnallisestikin huomattavan paljon. Oman lisänsä suoluonnon monimuotoisuuteen tuovat liuskevyöhyke ja Etelä-Hämeen lehtokeskus, joiden alueella on runsaasti rehevien suotyyppien ja niiden arvokkaan lajiston esiintymiä. suoluonto on muuttunut merkittävästi ihmistoiminnan vaikutuksesta. Noin 60 % soiden alkuperäisestä pinta-alasta (lähes 80 % nykyisestä turvemaiden kokonaispintaalasta) on ojitettu metsänkasvatusta varten. Tätä ennen arviolta 20 % suoalasta on hävinnyt lähinnä pellonraivauksen takia. Ojittamattomien soiden osuus alkuperäisestä suopinta-alasta arvioidaan olevan alle 20 %. Käytettyjen aineistojen perusteella 4 % ( ha) alkuperäisestä suopinta-alasta on nykyisin luonnontilassa. Maankäyttö on pirstonut suoalueita, ja suolaikkujen pinta-ala on pienentynyt merkittävästi. Ihmistoiminta on kohdistunut sekä aapa- että keidassoihin, eikä suuria yhtenäisiä ojittamattomia suoalueita juuri esiinny suojelualueiden ulkopuolella. Maakunnan pohjoisosan ojituksista suurin osa on rämeitä, eteläosassa korpia on ojitettu rämeitä enemmän. Voimakas ihmistoiminta on johtanut suoluontotyyppien ja suolajiston uhanalaistumiseen. soiden suojelu painottuu nykyisellään karuihin suotyyppeihin. Etenkin korpia on suojeltu vähän niiden kokonaispinta-alaan suhteutettuna. Mahdollista lisäsuojelua tulisikin Pirkanmaalla suunnata toisaalta vähäisiin laajoihin ojittamattomiin suoalueisiin ja etenkin maakunnan eteläosaan, jossa suojelualueiden ulkopuolella esiintyy ojittamattomia korpia. Ensiarvoisen tärkeää olisi turvata suojeltujen soiden luontoarvot, joita nykyisellään uhkaavat ympäröivillä valumaalueella tehdyt ojitukset ja muu maankäyttö. suoluonnon tilassa tapahtuneiden merkittävien muutosten perusteella voidaan todeta, että kaikki Pirkanmaalla esiintyvät ojittamattomat suot ovat suoluonnon turvaamisen kannalta tärkeitä. Selvityksessä on esitetty suoluonnon aluejako sekä suoluonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat vyöhykkeet, joilla sijaitsevat suot ovat keskeisessä asemassa suoluonnon säilyttämisessä. Selvityksen laatimisen taustana oli tarkastettujen valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden edellytys turvetuotannon ja soiden suojelutarpeen yhteensovittamisesta maakuntakaavoituksessa.

4 Sisällys TIIVISTELMÄ JOHDANTO AINEISTOT Kirjalliset lähteet Tilastolliset ja paikkatietoaineistot Aineistojen epävarmuustekijät ja tulosten luotettavuus SUOLUONNON MUUTOKSET SUOMESSA PIRKANMAAN SUOLUONNON YLEISKUVAUS Soiden nykytila Pirkanmaalla Suoyhdistymätyypit Yleistä Suoyhdistymätyypeissä tapahtuneet muutokset Pirkanmaalla Suotyypit Yleistä Pääsuotyyppiryhmien esiintyminen Pirkanmaalla Ihmistoiminnan vaikutus pääsuotyyppiryhmiin Pirkanmaalla Lajistomuutokset SOIDEN SUOJELU Yleistä soiden suojelutilanne Soidensuojelun toteutus Pirkanmaalla suojeltujen soiden määrä ja laatu Suojelualueiden ulkopuolisen suoluonnon merkitys Soidensuojelun riittävyys Pirkanmaalla Metsäojitettujen soiden ennallistaminen PIRKANMAAN SUOLUONNON ALUEJAKO JA SUOLUONNON MONIMUOTOISUUDEN KANNALTA ARVOKKAAT VYÖHYKKEET suoluonnon aluejako suoluonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat vyöhykkeet YHTEENVETO...58 LÄHTEET...60 LIITTEET Liite 1 Liite 2 Liite 3 Liite 4 Liite 5 Liite 6 Liite 7 Liite 8 Kirjallisuuslähteet kunnittain Aineistojen käyttö selvityksessä Lain nojalla suojellut suoelinympäristöt, direktiiviluontotyypit sekä ehdotus vastuuluontotyypeiksi korkeusmalli ja suoyhdistymätyypit suovyöhykkeet arvokkaat suoalueet ja kohteet arvokkaat yksittäiset suokohteet Tiivistelmä selvityksessä kootuista arvokkaiden luontokohteiden tiedoista 10

5 1 Johdanto Suo määritellään yleensä kasvitieteellisessä mielessä kasvupaikkana, jota vallitsee turvetta tuottava kasviyhdyskunta (Vasander 1998). Suomalainen suoluonto on kansainvälisestikin harvinaisen monipuolinen ja runsas, sillä kolmasosa maastamme on suota tai turvemaata (Vasander 1998). Pinta-alaan suhteutettuna Suomi on maailman soisin maa (Silvan ym. 2008). Soiden runsaus selittyy kostealla ilmastolla, jossa vuotuinen sadanta ylittää haihdunnan (Silvan ym. 2008). Lähes kaikki suomme ovat syntyneet viimeisimmän jääkauden jälkeen, mutta myös jääkautta edeltäviä orgaanisia kerrostumia on löydetty tuoreempien alta (Hirvas 2006). Soistuminen on alkanut heti maan vapauduttua jäätiköstä ja maata peittävästä vedestä (Korhonen ym. 2008). Suot ovat erottamaton osa suomalaista maisemaa yhdessä metsien, järvien, harjujen ja vaarojen kera (Tikkanen 2006). Soiden hyödyntämisellä on pitkä historia Suomessa. Metsien lisäksi myös soita on kaskettu (Simola 2006) ja suoniittyjen käyttö maataloudessa on aiemmin ollut yleistä (Lindholm & Heikkilä 2006) luvulla soiden raivaus pelloiksi, metsäojitus ja turpeenotto mullistivat Suomen suoluonnon (Vasander 2006). Missään muualla maailman pohjoisosissa ei soiden käyttö ole ollut niin intensiivistä kuin Suomessa (Lindholm & Heikkilä 2006). Nykyisellään onkin tarpeen erottaa ojittamaton, luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen suo ojitetusta, luonnontilansa menettäneestä turvemaasta (mm. Raunio ym. 2008a). Tätä termistöä on pyritty käyttämään myös tässä selvityksessä. suoluonnon tilan yleisselvitys on laadittu turvetuotantoa koskevan 1. vaihemaakuntakaavan taustaselvitykseksi. Maankäytön suunnittelua ohjaavissa tarkistetuissa valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa (Ympäristöministeriö 2008) korostetaan ekologisten yhteyksien merkitystä niin luonnonsuojelualueiden kuin myös suojelun ulkopuolisten arvokkaiden alueiden välillä. Ekologisesti tai virkistyskäytön kannalta merkitykselliset aluekokonaisuudet on huomioitava alueidenkäytön suunnittelussa, eikä niitä saa tarpeettomasti pirstoa (Ympäristöministeriö 2008). Turvetuotannon osalta todetaan, että tuotanto- ja suojelutarpeet on sovitettava yhteen maakuntakaavoituksessa, ja turpeenottoon varattavat alueet on ensisijaisesti osoitettava jo ojitetuilta tai muutoin luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneilta soilta ja käytöstä poistuneilta suopelloilta (Ympäristöministeriö 2008). Suojeluun varatuilla soilla ei ole mahdollista harjoittaa turvetuotantoa (Väyrynen ym. 2008). Suojeltuja soita ovat valtakunnallisessa soidensuojeluohjelmassa (Maa- ja metsätalousministeriö 1981) tai muissa valtakunnallisissa suojeluohjelmissa mainitut, luonnonsuojelualueilla sijaitsevat, Natura 2000 verkostoon kuuluvat sekä seutukaavoissa, maakuntakaavoissa tai yleiskaavoissa suojeluvarauksella merkityt suot (Väyrynen ym. 2008). Ekologisesti kestävän alueiden käytön suunnittelun tavoitteena on rakenteellinen ja toiminnallinen maisemakokonaisuus, joka ylläpitää mahdollisuuksia eliöiden liikkumiseen ja leviämiseen populaatioiden ja elinympäristöjen välillä (Uusitalo 2006). Maisematason laajojen ekologisten kokonaisuuksien hahmottaminen edellyttää hyviä pohjatietoja kohdealueen luonnosta. Pohjatietojen perusteella kartoitetaan arvokkaita luontokohteita ja muodostetaan näiden välille ekologisia yhteyksiä. Ekologisten yhteyksien avulla voidaan edistää esimerkiksi luonnonsuojelualueiden välistä kytkeytyneisyyttä. Pelkkä yhteyksien ja arvokkaiden alueiden esittäminen kartalla ei kuitenkaan riitä, vaan sopivia elinympäristöjä on oltava riittävästi olemassa jotta kokonaisuus olisi toimiva (Uusitalo 2006). Suoluonnon säilyttämisessä on tärkeää tarkastella laajoja kokonaisuuksia; yhtenäisiä suoalueita niihin sisältyvine suoyhdistymineen (Raunio ym. 2008a). Hydrologisesti yhteydessä olevilla soilla 11

6 yksittäisten suoluontotyyppien tilaa saattavat muuttaa samalla valuma-alueella tehdyt, vesitalouteen vaikuttavat ojitukset ja muu maankäyttö (Raunio ym. 2008a). Maisematason tarkastelussa on tärkeää huomioida myös muita suoekosysteemiin vaikuttavia tekijöitä valuma-alueen ominaisuuksien lisäksi. Ilmasto, geomorfologia ja maa- sekä kallioperä vaikuttavat soiden ekohydrologiaan ja sitä kautta myös kasvillisuuteen ja muuhun soiden eliöstöön (mm. Husa & Kontula 2006, Sallantaus 2006, Solantie 2006, Tikkanen 2006, Raunio ym. 2008a). Suomaisemakokonaisuudet muodostuvat kaikkien näiden tekijöiden yhteisvaikutuksen seurauksena. Tämän selvityksen tavoitteena oli muodostaa ajantasainen käsitys suoluonnon tilasta. Selvityksessä tarkastellaan soiden alueellista jakautumista maakunnassa ja soiden erityispiirteitä sekä arvioidaan erityisesti soidensuojelun riittävyyttä suhteessa suoluonnon nykytilaan. Tarkoituksena oli luokitella maakunnan suoalueet tiedossa olevien luontoarvojen perusteella. Luokittelussa päädyttiin hahmottelemaan suoluonnon kannalta arvokkaita alueellisia kokonaisuuksia. Haluamme kiittää selvityksen valmistelussa auttaneita henkilöitä. Aineistojen hankinnassa auttoivat Jouko Aaltonen, Pekka Harstila, Antti Ihalainen, Juha Kytömäki, Mikko Siitonen ja Seppo Tuominen. Kaisu Aapala esitti arvokkaita ehdotuksia aineistojen analysointia varten. Niklas Björkqvist neuvoi paikkatieto-ohjelmiston käytössä. Käsikirjoitusta kommentoivat Jouko Aaltonen, Pekka Harstila, Satu Kalpio, Panu Kuokkanen, Satu Lehtikangas ja Pekka Vesterinen. 31. maaliskuuta 2009 Jyväskylässä Kaisa Raatikainen ja Tuomas Haapalehto 12

7 2 Aineistot 2.1 Kirjalliset lähteet Selvityksessä hyödynnettiin merkittävästi kirjallisuudesta löytyvää tietoa soista. Kuntakohtaiset luontoselvitykset sekä muut liiton (aiemmin seutukaavaliitto) julkaisut muodostivat tärkeän osan lähdekirjallisuutta. Lisäksi hyödynnettiin saatavilla olevaa tietoa mm. luonnonsuojelupiiriltä (2008) ja kasvitieteelliseltä seuralta (Kääntönen 2003, 2004, 2005, 2006, 2008). Edellä mainittujen lisäksi tietoja arvokkaista suokohteista pyydettiin hyönteistutkijain seuralta ja lintutieteelliseltä yhdistykseltä. Luettelo kuntakohtaisista kirjallisuuslähteistä on koottu taulukoksi liitteeseen Tilastolliset ja paikkatietoaineistot Selvityksessä hyödynnettiin valtakunnan metsien inventointi (VMI) -aineistoja. VMI 3- ja VMI 8-aineistojen tietoja poimittiin Sallantauksen (1998) käsikirjoituksesta, VMI 9:n tiedot ovat peräisin luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnista (Raunio ym. 2008a, 2008b). VMI 3 sisältää tietoja Suomen metsistä ja niiden tilasta 1950-luvun alkupuolelta. VMI 8:n aineisto on kerätty vuosien aikana, VMI 9:n Tuoreet VMI 10 -tulokset saatiin käyttöön Metsäntutkimuslaitokselta ja ne perustuvat vuosina kerättyyn aineistoon (Ihalainen 2008). VMI 10 -tuloksissa (Ihalainen 2008) Pirkanmaa on jaettu pohjoiseen ja eteläiseen osaan (kuva 1). Pohjoisosaan kuuluvat Virrat, Parkano, Ikaalinen, Kihniö, Kuru, Ruovesi, Vilppula ja Mänttä. Loput kunnat kuuluvat eteläosaan. Aluejaossa on käytetty vuoden 2008 kuntajakoa. Kuva 1. Tilastollisten aineistojen käsittelyssä käytetty aluejako Pohjois- ja Etelä-Pirkanmaahan. Pohjoisosa on kuvattu sinisellä ja eteläosa punaisella värillä. Kopiointioikeus: Maanmittauslaitos 1/MML/09. 13

8 Metsähallituksen paikkatietojärjestelmän SutiGIS-tietokannasta tehdyn haun ( ) avulla tarkasteltiin valtion suojelualueiden soiden luontoarvoja ja YsaGIS-tietokannasta poimittiin tiedot yksityisiltä suojelualueilta ( ). Aineistojen käsittelyssä hyödynnettiin osittain samaa pohjois etelä-aluejakoa kuin VMI 10 -tuloksissa (kuva 1). Suomen ympäristökeskus luovutti selvityksen tekoa varten luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa (Rautio ym. 2008a, 2008b) käytettyjä taustatietoja osalta (Suomen ympäristökeskus 2008). Soiden ojitustilannetta kuvaava aineisto on koostettu Maanmittauslaitoksen maastotietokannan suo- ja virtavesiaineistoista. Suoaineisto muodostuu maastotietokannan suorasterista. Virtavesiaineisto käsittää alle kaksi metriä leveät virtavedet, joista käytännössä suurin osa on ojia. Lisäksi ojitustilanneaineistoon on lisätty CORINE maanpeiteaineistosta turpeenottoalueet kattava eloperäisen maa-aineksen ottoalue -luokka. Ojitustilanneaineistosta oli käytettävissä myös pinta-alatietoja sisältävä 10 km x 10 km -ruututulosteaineisto. Suoyhdistymätyyppejä kuvaava aineisto kattaa maastotietokannasta poimitut, yli 10 hehtaarin kokoiset suolaikut luokiteltuna Suomen suot 1 milj. -kartan (Ruuhijärvi & Hosiaisluoma 1989) mukaisesti suoyhdistymätyyppeihin. Paikkatietomuotoisten aineistojen käsittely ja analysointi toteutettiin MapInfo Professional 9.0 -ohjelmalla. Tunnuslukujen laskentaa varten tausta-aineistoista erotettiin maakunnan alue. Numeerinen aineisto käsiteltiin Microsoft Officen Excel-ohjelmalla. 2.3 Aineistojen epävarmuustekijät ja tulosten luotettavuus Käytetyt kirjallisuuslähteet erosivat toisistaan laadullisesti hyvin paljon. Osa luontoselvityksistä on vanhoja, jolloin tietoja oli tarpeen päivittää kartta- ja ilmakuvatarkastelun keinoin sekä yhdistelemällä mahdollisuuksien mukaan tietoja muista lähteistä. Luontoselvitysten laadinnan tarkkuudessa oli havaittavissa huomattavia eroja. Myös määrällisiä eroja on: kaikista kunnista luontoselvityksiä ei ole tehty, joistakin tietoja oli saatavilla varsin runsaasti (ks. liite 1). VMI 10 -tulosten tulkintaa vaikeutti aineiston suuri keskivirhe pieniä pinta-aloja tarkasteltaessa (A. Ihalainen, henk. koht. tiedonanto; kuva 2). VMI 10 perustuu koealaotantaan, jossa osalta yksi koeala vastaa n. 400 ha suuruista pinta-alaa aineistossa (A. Ihalainen, henk. koht. tiedonanto). Virheiden välttämiseksi VMI 10 -aineistoa käytettiin vain yleispiirteisen tarkastelun taustalla, ja tulosten analysoinnissa suhtauduttiin erittäin suurella varovaisuudella pinta-aloihin, jotka alittivat hehtaarin rajan. 14

9 90 80 y = 223,61x -0,5 70 Keskivirhe (%) Pinta-ala (km2) Kuva 2. VMI 9 aineiston tiedoista laskettu keskivirheen arvio VMI 10 -tuloksille. Keskivirhe puolittuu, kun pintaala nelinkertaistuu (A. Ihalainen, henk. koht. tiedonanto). Huomioi yksikkö: 1 km 2 = 100 ha. Suomen ympäristökeskuksen ojitustilanneaineiston laatuongelmat aiheutuivat lähdeaineistoista. Maastotietokannasta todennäköisesti puuttuu joitakin ojia ja kaikkia suoalueita ei ole määritetty oikein, joten aineistoon suhtauduttiin varauksellisesti (S. Tuominen, henk. koht. tiedonanto). Suoyhdistymäaineiston pohjalla käytetty Suomen suot -aineisto (Ruuhijärvi & Hosiaisluoma 1989) puolestaan on jo hieman vanhentunut, vaikka sen koostamisessa on käytetty sinällään täsmällistä mustavalkoilmakuvien tulkintaa. Suoyhdistymäaineiston luotettavuutta heikentää lähinnä sen koostamisessa käytetty menetelmä, jossa yksittäisen suon yhdistymätyyppi oli määritelty lähimmän Suomen suot -aineiston kohteen mukaisesti. Suoyhdistymäaineistosta saadut tiedot ovat suuntaa-antavia (S. Tuominen, henk. koht. tiedonanto). Lisäksi aineistojen keruumenetelmien ja luokittelujen eroavaisuudet (mm. ojitustilanneaineisto, Metsähallituksen suojelualueiden tiedot) heikensivät aineistoja yhdistämällä tehtyjen analyysien täsmällisyyttä. Koska aineistojen käsittelyn tavoitteena oli tarkastella suoluontoa kokonaisuutena, ei epävarmuustekijöistä aiheutunut suurta haittaa tulosten luotettavuudelle. Suoluonnon kannalta arvokkaiden vyöhykkeiden tarkastelussa hyödynnettiin ensisijaisesti kohdekohtaista tietoa, ja tausta-aineistoja käytettiin suoaluejaon muodostamisen tukena. Tausta-aineistojen käyttö selvityksessä on kuvattu liitteessä 2. 3 Suoluonnon muutokset Suomessa Suomen alun perin reilusta 10 miljoonasta suohehtaarista on ihmistoiminnan seurauksena hävinnyt 1,3 miljoonaa hehtaaria (mm. Lindholm & Heikkilä 2006, Simola 2006, Vasander 2006, Raunio ym. 2008a). Jäljellä olevasta turvemaapinta-alasta ojittamatonta suota on alle puolet, Etelä- Suomessa VMI 9:n mukaan n. 22 % (Raunio ym. 2008a). Soiden väheneminen on seurausta useista maankäyttömuodoista ja soiden pitkästä käyttöhistoriasta. Metsäojitus on tärkein yksittäinen 15

10 suoluontoa muuttanut tekijä Suomessa (Raunio ym. 2008a). Metsätaloudessa tapahtunut rakennemuutos 1960-luvulla johti metsäojitusten määrän räjähdysmäiseen kasvuun (Vasander 2006, Raunio ym. 2008a) luvun alkupuolella myös soiden ja turvemaiden raivaaminen pelloiksi oli yleistä erityisesti Etelä-Suomessa (Vasander 2006, Raunio ym. 2008a). Pellonraivaus vähensi merkittävästi varsinkin rehevien suotyyppien määrää Suomessa (Simola 2006, Raunio ym. 2008a) luvun energiakriisi lisäsi turpeenottoa voimakkaasti, ja sen vaikutukset kohdistuivat erityisesti suuriin, paksuturpeisiin soihin (Raunio ym. 2008a). Tärkein yksittäinen suon kehitystä muovaava tekijä on sen vesitalous: suo on vesiensä, valumaalueensa tuote (Sallantaus 2006). Suon tila onkin voimakkaasti riippuvainen sen hydrologian eli vesitalouden häiriöttömyydestä (Sallantaus 2006, Raunio ym. 2008a). Myös näennäisen etäiset toimenpiteet voivat vaikuttaa suoveden määrään, laatuun ja virtaussuuntiin. Ojituksen vaikutus suon hydrologiaan on helppo käsittää, mutta myös muutokset puuston peittävyydessä ja lajisuhteissa vaikuttavat suohon lisäämällä tai vähentämällä veden haihduntaa suolta. Pohjaveden otto alentaa ympäröivien soiden suovedenpinnan tasoa, ja sillä voi olla kauaskantoisiakin seurauksia (Raunio ym. 2008a). Vesirakentaminen, kuten tekoaltaiden perustaminen, ja vesien säännöstely ovat aiheuttaneet merkittäviä laadullisia ja määrällisiä muutoksia suoluonnossa (Raunio ym. 2008a). Lisäksi erilaiset rakentamismuodot ja tieverkosto ovat aiheuttaneet suoluonnon pirstoutumista eli yhtenäisten suoalueiden pienentymistä etenkin Etelä-Suomessa (Raunio ym. 2008a). Samalla suopinta-ala on vähentynyt ja yksittäiset suolaikut ovat eristyneet toisistaan. Valtakunnallisesti soihin kohdistuvat uhkat ovat pienentyneet turpeenottoa lukuun ottamatta. Tulevaisuudessa turpeenotto voi lisätä suoluonnon uhanalaisuutta, ellei sen suuntaamisessa luonnontilansa jo peruuttamattomasti menettäneille soille onnistuta ja turpeenoton etävaikutuksia riittävällä tavalla torjuta (Raunio ym. 2008a). Merkittävimmät nykyiset uhkat ovat kuitenkin vanhat ojitukset ja niiden kunnostus- ja täydennysojitukset. Uudisojituksia ei käytännössä juurikaan enää tehdä. Ilmastonmuutoksen mukanaan tuoma uusi uhka kohdistunee erityisesti pohjoisen soihin. Joka tapauksessa soiden tulevaisuuden uhkat ovat pikemminkin niiden laatua heikentäviä, eivät niinkään määrää vähentäviä (Raunio ym. 2008a). Soiden luontotyyppien uhanalaisuus keskittyy Etelä-Suomeen eli hemi-, etelä- ja keskiboreaaliselle metsäkasvillisuusvyöhykkeelle (kuva 3) (Raunio ym. 2008a). Tämä johtuu ensisijaisesti kahdesta syystä: Etelä-Suomessa on vähemmän soita kuin Pohjois-Suomessa ja niihin on kohdistunut voimakkaampia käyttöpaineita. Eteläinen suoluonto on lisäksi hyvin erilaista kuin pohjoinen johtuen soiden vyöhykkeellisestä jakautumisesta Suomessa (ks. kuva 8). Tästä johtuen soiden tilaa verrataan tässä selvityksessä nimenomaan Etelä-Suomen tilanteeseen. 16

11 Kuva 3. Metsäkasvillisuusvyöhykkeet. Luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa Pohjois-Suomella tarkoitetaan pohjoisboreaalista vyöhykettä (kartassa sininen) ja Etelä-Suomella keski-, etelä- ja hemiboreaalisia vyöhykkeitä (punainen, oranssi, keltainen ja vihreä). Pirkanmaa on kuvattu kartalla paksummalla mustalla viivalla. Kuvan kopiointioikeus: SYKE. 4 suoluonnon yleiskuvaus 4.1 Soiden nykytila Pirkanmaalla Pirkanmaasta on ollut suota laajimmillaan n. 20 % eli ha (Sallantaus 1998). soiden ja turvemaiden nykyinen kokonaisala on VMI 10 -tulosten (Ihalainen 2008) perusteella n ha ja Suomen ympäristökeskuksen (2008) arvion mukaan n ha. Vaihtelu pintaalan arvioissa johtuu erilaisista laskenta- ja määrittelytavoista: VMI-tulokset perustuvat koealaotantaan ja Suomen ympäristökeskuksen laskelma maastotietokantaan. Jälkimmäisessä ovat mukana myös turpeenottoalueet, joita Pirkanmaalla on yhteensä ha (Suomen ympäristökeskus 2008). 17

12 Soiden ja turvemaiden alueellisessa jakautumisessa on eroja (kuva 4; liite 4). lounaisja länsiosat ovat pinnanmuodoiltaan tasaisia, keski- ja itäosat mäkisiä alueita, joilla suuria soita ei juuri esiinny (Sallantaus 1998). Suurimmassa osassa Pirkanmaata soita ja turvemaita on alle kymmenen prosenttia maa-alasta (Silvan ym. 2008). Luoteisosan karut vedenjakaja-alueet (Parkano, Kihniö ja Virtain länsiosa) ovat soisinta seutua. Siellä kostea ilmasto ja pinnanmuodot ovat luoneet soiden kehittymiselle edulliset olosuhteet (Sallantaus 1998), ja soiden sekä turvemaiden osuus maa-alasta nousee %:iin. Vuosisadannan erot vähä- ja runsassoisten alueiden välillä ovat yli 10 % (Sallantaus 1998). korkeusmalli (liite 4) havainnollistaa selvästi soiden sijoittumista ylänköalueille. Suurten järvialtaiden alueella soita on huomattavan paljon niukemmin. Kaikista soista ja turvemaista 63 % ( ha) sijaitsee pohjoisosassa ja 37 % ( ha) eteläosassa (VMI 10: Ihalainen 2008). Pääosa soista on metsien keskelle kätkeytyviä pienialaisia suolaikkuja (Silvan ym. 2008). Kuva 4. Soiden ja turvemaiden pinta-alan alueellinen jakautuminen Pirkanmaalla 10 km x 10 km -ruuduilla. Yhden ruudun pinta-ala on ha. Kopiointioikeus: SYKE, Maanmittauslaitos 1/MML/09. Noin 20 % soiden ja turvemaiden nykyisestä pinta-alasta on ojittamatonta (Ihalainen 2008, Suomen ympäristökeskus 2008). eteläosassa ojittamattomien soiden osuus on hieman suurempi (Ihalainen 2008: 27 %) kuin pohjoisosassa (20 %) (kuva 5). Suomen ympäristökeskuksen (2008) ojitustilannearvion mukaan Pirkanmaalla on ojittamatonta suota n ha. VMI 10 -tulosten mukainen arvio on huomattavasti suurempi, lähes ha. 18

13 Kuva 5. Ojittamattoman suopinta-alan määrä Pirkanmaalla 10 km x 10 km -ruuduilla. Yhden ruudun pinta-ala on ha. Kartassa on lisäksi kuvattuna soidensuojeluohjelman kohteet. Kopiointioikeus: SYKE, Maanmittauslaitos 1/MML/09. Arvioitu suopinta-alan vähenemä Pirkanmaalla on ollut ha luokkaa, mikä vastaa 20 % alkuperäisestä suopinta-alasta (Sallantaus 1998) (kuva 6). Suopinta-alan poistuma on arvioitu metsä- ja peltopinta-alan eloperäisten maalajien määrän mukaan (Juusela & Väre 1953, Huikari ym. 1963, Sallantaus 1998). Valtaosan suopinta-alan vähenemästä ovat aiheuttaneet metsäojituksen ja pellonraivauksen aiheuttamat muutokset. Koko Suomessa suopinta-ala on vähentynyt pelkästään pellonraivauksen seurauksena noin 10 % (Simola 2006). Tästä suurin osa keskittyy Etelä- Suomeen, joten tilanne vaikuttaisi vastaavan Etelä-Suomen keskiarvoa tässä suhteessa. Luonnontilaista suota on VMI 10 -tulosten mukaan Pirkanmaalla jäljellä ha eli noin viisi prosenttia soiden ja turvemaiden nykyisestä yhteispinta-alasta (Ihalainen 2008). Tästä karkeasti yleistäen vain puolet on suojeltua, puuntuotannon ulkopuolista aluetta (Ihalainen 2008). Luonnontilaisuus määritellään VMI-tuloksissa ihmistoiminnan näkyvien merkkien puutteena sekä ekologisten prosessien häiriöttömyytenä (A. Ihalainen, henk. koht. tiedonanto). 19

14 32900; 13 % 10000; 4 % 50000; 20 % 5800; 2 % ; 61 % Poistuma Turpeenottoalueet Ojitetut turvemaat Ojittamattomat suot Luonnontilaiset suot Kuva 6. soiden ja turvemaiden maankäyttö (ha). Suopinta-alan poistuma on laskettu Sallantauksen (1998) arvioon ja VMI 10 -tuloksiin perustuen. Turpeenottoalueiden pinta-ala on Suomen ympäristökeskuksen (2008) arvion mukainen. Muut arvot ovat peräisin VMI 10 -tuloksista. Keskimääräinen ojitetun turvemaapinta-alan osuus nykyisestä soiden ja turvemaiden kokonaispinta-alasta on 78 %, mutta tämä vaihtelee huomattavasti alueellisesti (kuva 7). Alhaisimmillaankin ojitusprosentti ylittää 20 % suo- ja turvemaiden yhteispinta-alasta. Kaikkiaan Suomen ympäristökeskuksen (2008) arvion mukaan Pirkanmaalla on ojitettuja turvemaita n ha. Kuva 7. Ojitettujen turvemaiden osuus (%) soiden ja turvemaiden kokonaispinta-alasta Pirkanmaalla 10 km x 10 km -ruuduilla. Kopiointioikeus: SYKE, Maanmittauslaitos 1/MML/09. 20

15 4.2 Suoyhdistymätyypit Yleistä Suoyhdistymäksi sanotaan yhtenäistä suoaluetta kaikkine suotyyppeineen, siis sitä, miksi suo yleensä mielletään (Eurola ym. 1995). Suotyyppi puolestaan on Eurolan ym. (1995) määritelmän mukaan lajistoltaan lähes samanlaisten suokasviyhdyskuntatyyppien muodostama kasvillisuustyyppi. Suotyypit ovat luonnossa toisistaan erottuvia ja niillä on niille ominainen, leimaa-antava kasvilajisto, esimerkiksi vaivaiskoivurämeillä kituliaista männyistä koostuva puusto ja vaivaiskoivuvaltainen kenttäkerros. Suoyhdistymätyyppi on sekä suotyyppien että suoyhdistymien yläkäsite: suotyyppien samankaltaisuuden ja topografisen sijoittumisen puolesta samanlaisten suoyhdistymien ryhmä (Eurola ym. 1995). Etelä-Suomessa esiintyviä suoyhdistymätyyppejä ovat erilaiset keidassuot, keskiboreaaliset aapasuot ja rinnesuot, maankohoamisrannikon soiden kehityssarjat sekä kausikosteikot (Raunio ym. 2008a). Suoyhdistymätyypit eroavat toisistaan mm. rakennepiirteiltään, hydrologialtaan ja kasvillisuudeltaan. Niiden ilmiasu on pitkälle suurilmaston, varsinkin kosteuden ylijäämän, määräämää (Vasander 1998, Solantie 2006). Suoyhdistymätyyppien esiintymisessä on leveysasteita noudattelevia alueellisia eroja (Vasander 1998), ja tämän seikan perusteella on laadittu Suomen suokasvillisuusvyöhykkeiden jako (kuva 8, esimerkkejä suoyhdistymätyypeistä kuvissa 9, 10 ja 11). Yksittäisellä suolla voi olla useamman suoyhdistymätyypin piirteitä. Esimerkkejä tästä Pirkanmaalla ovat mm. Siikaneva (aapasuo- ja keidassuoalueita) sekä Rekujärvensuo Vahtolamminsuo (kilpija viettokeidas). 21

16 Kuva 8. Suokasvillisuusvyöhykejako. Pirkanmaa on kuvattu kartassa paksummalla mustalla viivalla. Kopiointioikeus: SYKE. 22

17 Kuva 9. Keskiboreaalista aapasuota Virtain Silmänevalla. Natura-alueen rajaus on esitetty punaisella. Vääräväriilmakuvassa havupuut erottuvat punaisina ja lehtipuut vihreinä. Tumma väri kuvaa lisääntyvää vetisyyttä; rimmet ja lammet erottuvat mustina. Vaaleat alueet ovat saraisia ja ruskeat rahkaisia. Kuva on mittakaavassa 1: Kopiointioikeus: Metsähallitus, Maanmittauslaitos 1/MML/09. 23

18 Kuva 10. Viettokeidas Seitsemisen kansallispuistossa Ylöjärvellä. Suon pohjoisosan ojitettu alue on ennallistettu. Viettosuuntaa vastaan kaartuvat, korkeuskäyrien suuntaiset rahkaiset kermit erottuvat vetisemmistä kuljuista. Kuva on mittakaavassa 1: Kopiointioikeus: Metsähallitus, Maanmittauslaitos 1/MML/09. 24

19 Kuva 11. Palonevan kilpikeidas Urjalassa. Melko yhtenäiset kermit kiertävät kehämäisesti suon korkeinta kohtaa. Kuva havainnollistaa eteläsuomalaisiin soihin kohdistuvia moninaisia käyttöpaineita: turpeennostoa, ojitusta, pellonraivausta, asutukseen ja tiestöön liittyvää rakentamista sekä reunametsien hakkuita. Kuva on mittakaavassa 1: Kopiointioikeus: Metsähallitus, Maanmittauslaitos 1/MML/09. 25

20 Pirkanmaa kuuluu kolmeen suokasvillisuusvyöhykkeeseen (kuva 12). Laajin osa Pirkanmaasta kuuluu Sisä-Suomen vietto- ja rahkakeitaiden vyöhykkeeseen (2a). Lounais-Pirkanmaa on Etelä- Suomen kilpikeitaiden vyöhykettä (1b) ja luoteisosat kuuluvat Satakunnan ja Pohjanmaan kilpikeidasvyöhykkeeseen (1c). Lisäksi pohjoisosissa, Suomenselän vedenjakaja-alueen vaikutuspiirissä, suoluonnossa on aapasoiden piirteitä (Sallantaus 1998). Pirkanmaalla tavataankin jonkin verran harvinaisia eteläisiä aapasoita (ks. liitteet 4 ja 5). Kuva 12. suokasvillisuusvyöhykkeet: 1b) Etelä-Suomen kilpikeitaat, 1c) Satakunnan ja Etelä- Pohjanmaan kilpikeitaat, 2a) Sisä-Suomen viettokeitaat. Kopiointioikeus: SYKE, Maanmittauslaitos 1/MML/09. Suokasvillisuutta luokitellaan yleisesti ravinteisuuden mukaan (mm. Ruuhijärvi & Lindholm 2006), ja luokittelua voidaan soveltaa myös suoyhdistymätyyppeihin (taulukko 1). Ravinteisuudella tarkoitetaan Eurolan ym. (1995) mukaan suoekosysteemin tuottoon vaikuttavien fysikaalisten ja kemiallisten tekijöiden summaa, ja sitä mitataan käytännössä happamuuden avulla. Suoekologiassa siis tärkein kasvillisuuden rehevyyttä ja lajikoostumusta määräävä tekijä on ph ja sitä nostava ns. kalkkivaikutus. Toinen suoelinympäristöjen merkittävimmistä vaihtelusuunnista on kosteus eli suovedenpinnan taso. Pirkanmaalle tyypillisiä suoyhdistymiä ovat ombrotrofiset eli sadevesiravinteiset keidassuot: vietto-, kilpi- ja rahkakeitaat (Sallantaus 1998). Keidassoita nimitetään myös kohosoiksi, sillä niiden keskusta kohoaa laiteita korkeammalle. Tämän vuoksi suon karu keskusta saa ravinteensa vain ja ainoastaan sadevedestä; matalat laiteet sen sijaan saavat ravinnelisää myös valumavesien mukana ja ovat minerotrofisia, rehevämpiä. Aapasoilla keskusta on reunoja alempana ja koko suoyhdistymä on minerotrofinen. Minerotrofiaa voidaan lisäksi luokitella eri asteisiin saadun ravinnelisän mukaisesti (Eurolan ym. 1995). Tätä luokittelua käytetään erityisesti suotyyppien kohdalla. 26

21 Taulukko 1. Soiden luokittelussa käytetyt ravinteisuustasot ja esimerkkejä niihin kuuluvista suoyhdistymätyypeistä sekä suotyypeistä. Laadittu Eurolan ym. (1995) mukaan. Ravinteisuustaso Suoyhdistymätyypit Pääsuotyyppiryhmät Suotyyppejä Ombrotrofia Minerotrofia Ombrotrofia sadevesiravinteisuus Oligotrofia vähäravinteisuus Mesotrofia keskiravinteisuus Eutrofia runsasravinteisuus Keidassuon keskusta Aapasuo, keidassuon laide Aapasuo, keidassuon laide Aapasuo, harvemmin keidassuon laide Lähes kaikki rämeet, osa nevoista Korvet, nevat, osa rämeistä Korvet, nevat, lähdekasvillisuus, luhdat Letot, lähdekasvillisuus Rahkarämeet, isovarpurämeet, kuljunevat, lyhytkorsinevat Kangaskorvet, kangasrämeet, pallosararämeet, oligotrofiset rimpi- ja suursaranevat, useimmat kalvakkanevat Mustikkakorvet, mesotrofiset rimpi- ja suursaranevat, mesotrofiset lähteiköt, sara- ja ruoholuhdat Letot, eutrofiset lähteiköt ja lähdesuot; lettokorvet ja -rämeet Soiden laajamittainen maankäyttö on johtanut siihen, että kaikki Etelä-Suomessa esiintyvät luonnontilaiset suoyhdistymätyypit ovat joko uhanalaisia tai silmälläpidettäviä (Raunio ym. 2008a). Maankohoamisrannikon soiden kehityssarjat ovat äärimmäisen uhanalaisia. Erittäin uhanalaisia ovat metsäkeitaat sekä välipintaiset keskiboreaaliset aapasuot, vaarantuneita puolestaan eteläiset viettokeitaat, rahkakeitaat, rimpiset keskiboreaaliset aapasuot sekä keskiboreaaliset rinnesuot. Paikallisten suoyhdistymien, jotka eivät ole luokiteltavissa mihinkään suoyhdistymätyyppiin, uhanalaisuutta ei ole arvioitu puutteellisten tietojen vuoksi (Raunio ym. 2008a). Uhanalaisuusluokituksen periaate on kuvattu taulukossa 2. Taulukko 2. Soiden uhanalaisuusluokittelun perusperiaate Raunion ym. (2008a) mukaan. Luokkiin CR, EN ja VU kuuluvat luontotyypit ovat uhanalaisia. Suotyyppien kohdalla käytetty kriteeristö perustuu sekä määrällisen että laadullisen muutokseen, suoyhdistymätyypit on arvioitu vain laadullisen kriteerin perusteella. Uhanalaisuusluokka Kriteerit Hävinneet (RE) Luontotyypin esiintymät ovat hävinneet tarkastelualueelta Äärimmäisen uhanalaiset (CR) Luontotyypin esiintymät ovat vähentyneet 80 % ja/tai luontotyypin esiintymien laatu on heikentynyt äärimmäisen voimakkaasti Erittäin uhanalaiset (EN) Luontotyypin esiintymät ovat vähentyneet % ja/tai luontotyypin esiintymien laatu on heikentynyt erittäin voimakkaasti Vaarantuneet (VU) Luontotyypin esiintymät ovat vähentyneet % ja/tai luontotyypin esiintymien laatu on heikentynyt voimakkaasti Silmälläpidettävät (NT) Luontotyypin esiintymät ovat vähentyneet lähes 20 % ja/tai luontotyypin esiintymien laatu on heikentynyt melko voimakkaasti Säilyvät (LC) Luontotyypin esiintymät eivät ole merkittävästi vähentyneet ja/tai luontotyypin esiintymien laatu ei ole merkittävästi heikentynyt Suoyhdistymätyyppien korkea uhanalaisuuden aste johtuu siitä, ettei Etelä-Suomessa ole enää juurikaan jäljellä rakenteeltaan eheitä ja hydrologisesti luonnontilaisia keidas- ja aapasoita (Raunio ym. 2008a). Lindholmin ja Heikkilän (2006) mukaan lähes kaikki Etelä-Suomessa luonnonsuojelualueiden ulkopuolella olevat suoyhdistymät ovat ekosysteemin toiminnan kannalta tuhoutuneita. Vähintäänkin soiden puustoiset reunat on ojitettu tai niillä on suoritettu muita metsätaloustoimia. Suurten soiden märimmät keskustat ovat säilyneet paremmin, sillä niitä ei ole voitu ottaa metsä- tai maatalouskäyttöön. Turpeenoton arvioidaan vaikuttaneen eniten Etelä-Suomen keidassoihin ja keskiboreaalisiin aapasoihin, ja se todennäköisesti uhkaa myös tulevaisuudessa varsinkin kilpi-, vietto- ja rahkakeitaita sekä keskiboreaalisia aapasoita (Raunio ym. 2008a). Nämä ovat vaarantuneiksi luokiteltuja lukuun ottamatta kilpikeitaita, jotka ovat silmälläpidettäviä. 27

22 4.2.2 Suoyhdistymätyypeissä tapahtuneet muutokset Pirkanmaalla Pirkanmaalla tilanne on hyvin samankaltainen verrattuna muuhun Etelä-Suomeen. Huomattava osa, yli 70 %, aapasoista, vietto- ja kilpikeitaista on ojitettu (kuva 13). Kokonaan ojittamatonta suoyhdistymää lienee varsin vaikea löytää koko maakunnasta. Suojeltuihinkin suoyhdistymiin kuuluu sekä ojittamatonta että ojitettua pinta-alaa. Aapasoista on karkean arvion mukaan suojeltu n. 15 % (2 546 ha), viettokeitaista 2 % (1489 ha) ja kilpikeitaista 60 % (1805 ha). Lisäksi muita, pintarakenteiltaan kehittymättömämpiä keidassoita on suojeltu Metsähallituksen aineistojen perusteella ha. Osuuksiin aiheuttaa vaihtelua se, että Suomen ympäristökeskuksen (2008) aineiston perusteella ei voi kertoa kunkin suoyhdistymän tarkkaa kokonaispinta-alaa, sillä siitä puuttuvat alle 10 ha suuruiset suot ja turvemaat. Viettokeitaiden pinta-alaa kasvattaa jossain määrin suoyhdistymäaineiston tyypitysmenetelmä (Seppo Tuominen, henk. koht. tiedonanto ). Metsähallituksen tiedot suojelualueiden suoyhdistymätyypeistä sen sijaan ovat täsmällisiä. Joka tapauksessa voidaan päätellä, että kilpikeitaista huomattavasti suurempi osa on suojeltu kuin aapasoista ja viettokeitaista. Viettokeitaita on suojeltu erittäin vähän suhteessa niiden runsauteen. Aapasuot suojellut aapasuot Viettokeitaat suojellut viettokeitaat Kilpikeitaat suojellut kilpikeitaat suojellut muut keitaat Ojittamattomat (ha) Ojitetut (ha) Turpeenotossa (ha) Suojeltu (ha) Kuva 13. suoyhdistymätyyppien maankäyttö. Suoyhdistymätyyppikohtaisen ylemmän palkin tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (2008) aineistoista, ja se kuvaa maakunnan kaikkien soiden ja turvemaiden tilannetta. Suojeltu pinta-ala (alempi sininen palkki) on koostettu Metsähallituksen SutiGIS- ja YsaGIStietokannoista Suojeltu pinta-ala sisältyy ojittamattomaan ja ojitettuun pinta-alaan. HUOM. Suomen ympäristökeskuksen aineistosta puuttuvat alle 10 ha suuruiset suot ja turvemaat (yhteensä n ha). Metsähallituksen aineistossa myös alle 10 ha suot ja turvemaat ovat mukana. Pirkanmaalla soiden ja suoyhdistymien pirstoutuminen maankäytön muutosten seurauksena on ollut suurta (kuva 14, taulukko 3). Maastotietokannan kaikkien suolaikkujen pinta-aloista laskettuna ojittamattomien laikkujen keskimääräinen pinta-ala on ennen soiden ojitusta ollut 1,89 ha (Taulukko 3). Nykyinen ojittamattomien suolaikkujen pinta-ala on 0,54 ha (laskettu SYKE:n ojitustilanneaineistosta), joten ojittamattomien laikkujen keskimääräinen pinta-ala on pienentynyt noin neljännekseen. Yhtenäisten suoalueiden voimakkaasta vähenemisestä kertoo myös laikkujen jakauman muutos: ojittamattomien laikkujen pinta-alan keskihajonta on pienentynyt noin 27 ha:sta 7 ha:iin (taulukko 3). Ojittamattomien soiden suurin laikkukoko on nykyisin alle ha (kuva 15), kun se on ennen ojituksia ollut ha (tuloksia ei esitetty taulukossa). Karttatarkastelun perusteella voidaan sanoa, että laajoja ojittamattomia suoalueita ei käytännössä ole enää suojelualueiden ulkopuolella (ks. liite 6). Laikkukoon jakaumat ovat pääsääntöisesti hyvin vinoja, siis pieniä suolaikkuja on paljon ja suuria hyvin vähän (kuva 15). Edellä esitetyt luvut eivät ole täysin 28

23 vertailukelpoisia, koska mm. laajoja yhtenäisiä laikkuja (ks. taulukko 3) on poistunut maastotietokannan soista turpeennostoalueiksi. Kuva 14. Suolaikkujen pinta-ala Pirkanmaalla. Pylväs kuvaa keskimääräistä laikkukokoa ja viiksi aineiston keskihajontaa. Suoyhdistymätyypeittäin eritellyissä luvuissa ei ole mukana alun perin alle kymmenen hehtaarin suuruisia soita. Laskenta perustuu Suomen ympäristökeskuksen (2008) aineistoihin. Taulukko 3. Suolaikkujen pinta-alan keskiarvo, keskihajonta sekä laikkujen lukumäärä. Kaikkien suolaikkujen pinta-ala on laskettu maastotietokannan kaikkien suolaikkujen pinta-aloista. Suoyhdistymätyypeittäin eritellyissä luvuissa ei ole mukana alun perin alle kymmenen hehtaarin suuruisia soita. Keskiarvo (ha) Keskihajonta (ha) Laikkuja Kaikki suot Ojittamattomat 0,54 6, Ojitetut 2,30 17, Turpeenottoalueet 17,42 48, Kaikki suolaikut 1,89 27, Aapasuot Ojittamattomat 2,96 29, Ojitetut 23,01 121, Turpeenottoalueet 41,21 67,48 33 Viettokeitaat Ojittamattomat 1,80 14, Ojitetut 15,88 39, Turpeenottoalueet 28,55 60, Kilpikeitaat Ojittamattomat 2,81 15, Ojitetut 29,12 105,22 73 Turpeenottoalueet 26,57 35,

24 Lukumäärä (log) Pinta-ala (ha) Kuva 15. Ojittamattomien suolaikkujen pinta-alan jakauma Pirkanmaalla. Jakauman ääripään pinta-alaltaan suuret suolaikut sijaitsevat pääasiassa suojelluilla soilla. Turpeenottoaluelaikkujen verrattain suuri koko viittaa siihen, että turpeenottoon on ensisijaisesti valittu suuria soita, ja toimenpiteitä on suoritettu laajalla alueella yksittäisen suon sisällä. Turvetuotantoon otetuista soista 72 % on viettokeitaita, 23 % aapasoita ja 4 % kilpikeitaita (kuva 13). Prosenttiosuudet on laskettu Suomen ympäristökeskuksen (2008) aineistoista. Osuudet noudattelevat suoyhdistymien luontaista jakautumista Pirkanmaalla, mutta silti merkillepantavan suuri osa maakunnan aapasoista (11 %; ha) ja kilpikeitaista (9 %; 213 ha) on otettu turvetuotantoon. Viettokeitaista turpeenotossa on 6 % (4 168 ha). Vertailun vuoksi ojittamattomia aapasoita on jäljellä 21 %, kilpikeitaita ja viettokeitaita 18 % (kuva 13). Vaikka turpeennostossa olevien soiden pinta-ala ei Pirkanmaalla ole kuin 2 % alkuperäisestä suopinta-alasta (kuva 6), laajojen yhtenäisten alueiden käytöllä on ollut merkittävä vaikutus suoluontoon. 4.3 Suotyypit Yleistä Suotyypillä tarkoitetaan lajistoltaan lähes samanlaisten suokasviyhdyskuntien muodostamaa kasvillisuustyyppiä (Eurola ym. 1995). Suoluonnon uhanalaistuminen on erityisen voimakasta tällä tarkastelutasolla (Raunio ym. 2008a). Suotyyppien määrän vähentyessä ja niiden koon pienentyessä usein myös niiden laatu kärsii ja niillä elävä lajisto uhanalaistuu. Jo 1970-luvulla suoluonnon uhanalaisiksi luontotyypeiksi määriteltiin lettoja, korpia ja lähteikköjä (Raunio ym. 2008a). Suoluonnossa tapahtunut voimakas muutos näkyi ensimmäisenä näissä pienialaisissa, koko Suomen mittakaavassa suhteellisen harvinaisissa suotyypeissä, joilla elää pitkälle erikoistunutta lajistoa. Uhanalaisia suotyyppejä on Etelä-Suomessa kaikissa päätyyppiryhmissä, eli korvissa, rämeissä, nevoissa, letoissa ja näiden yhdistelmissä sekä myös luhta- ja lähdekasvillisuudessa jotka nekin luetaan suokasvillisuuteen kuuluviksi Eurolan ym. (1995) mukaan. Eniten ovat uhanalaistuneet erilaiset korvet, neva- ja lettokorvet sekä letot (Raunio ym. 2008a; suotyyppien kuvauksia mm. Eurola ym. 1995, Raunio ym. 2008b). Kaikki lettoiset tyypit ovat äärimmäisen uhanalaisia, ja korpi- sekä korpiyhdistelmätyypit ovat joko äärimmäisen tai erittäin uhanalaisia tai vaarantuneita. Rämeet ja nevat ovat säilyneet paremmin. Etelä-Suomen ainoat säilyviksi luokitellut suotyypit 30

25 ovat rahkaräme ja keidasräme (Raunio ym. 2008a). Näitä esiintyy lähinnä keidassoiden keskustoissa, mitkä ovat Etelä-Suomessa yleisesti suurempien soiden ainoita ojittamatta jääneitä alueita. Metsäojitus ja muut metsätaloustoimet, pellonraivaus, turpeenotto, vesi- ja yhdyskuntarakentaminen ovat tärkeimmät syyt suotyyppien esiintymien määrän vähentymiseen Etelä-Suomessa (Raunio ym. 2008a). Rehevien suotyyppien kuten lettojen pinta-alan vähentymisen tärkein yksittäinen syy on pellonraivaus (Simola 2006, Raunio ym. 2008a). Tämän lisäksi ojittamattomat suot ovat heikentyneet laadullisesti rahkarämeitä lukuun ottamatta. Erityisen voimakasta laadullinen heikentyminen on ollut lettonevojen, kangaskorpien ja kangasrämeiden kohdalla (Raunio ym. 2008a). Jäljellä olevat ojittamattomat lettolaikut ovat yleensä pieniä ja alttiita vesitalouden muutoksille (Raunio ym. 2008a). Jossain tapauksissa ihmistoiminta kuten puuston raivaus tai laidunnuksen järjestäminen ylläpitää monimuotoista lajistoa ja säilyttää arvokasta suoluontoa (Kääntönen 2005, Raunio ym. 2008a). Itse asiassa merkittävää osaa Suomen soista, erityisesti nevoista ja letoista, on jossain vaiheessa laidunnettu tai niitetty (Lindholm & Heikkilä 2006, Raunio ym. 2008a). Valtaosa letoista ei kuitenkaan tarvitse hoitoa säilyäkseen Pääsuotyyppiryhmien esiintyminen Pirkanmaalla Pirkanmaalta ei ole saatavissa koko maakunnan kattavia suotyyppikohtaisia tietoja. Tästä syystä tässä selvityksessä tarkasteltiin kasvupaikan rehevyyttä ja pääsuotyyppiryhmien (korvet, rämeet, nevat ja letot) runsauksia VMI 10 -tulosten pohjalta. Kasvupaikan rehevyys on jaoteltu kahteen luokkaan: rehevät suot (letot, lehtomaiset, ruohoiset, suursaraiset, mustikkaiset) ja karut suot (rahkaiset ja lyhytkortiset rämeet ja nevat, puolukkaiset korvet; vastaa lähinnä ombro- ja oligotrofisia suotyyppejä). yleisin pääsuotyyppiryhmä on räme (56 % soista ja turvemaista). Korpia kaikista soista ja turvemaista on 38 % ja avosoita (pääasiassa nevoja) hieman yli 6 %. Avosoiden metsäojitus on todennäköisesti hieman nostanut puustoisten turvemaiden määrää, koska nevoja on ojituksen jälkeen tyypitetty rämeiden ja korpien luokkiin. Suurin osa soista on karuja: 58 % sijoittuu vähäravinteisiin kasvupaikkatyyppeihin (VMI 10: Ihalainen 2008). Siitä huolimatta, että ombrotrofiset eli kaikkein karuimmat suoyhdistymätyypit ovat Pirkanmaalla yleisiä, ombrotrofisia suotyyppejä on suhteellisen vähän (Sallantaus 1998). Ne keskittyvät luoteis- ja pohjoisosien vedenjakaja-alueille, jossa toisaalta on myös minerotrofista eli rehevämpää, aapasoille tyypillistä suokasvillisuutta. Ombrotrofisesta suoalasta suurin osa on erilaisia rämeitä (Sallantaus 1998). Rämeet ja avosuot painottuvat voimakkaasti pohjoisosiin (kuva 16). Molempien ryhmien soista yli 70 % sijaitsee pohjoisosassa (VMI 10: Ihalainen 2008). Pohjoisosan soista lähes 70 % luetaan karujen soiden luokkaan. Rämeitä on suhteellisesti eniten, 64 % soista (VMI 10: Ihalainen 2008). Sallantauksen (1998) mukaan minerotrofisista rämeistä pohjoisella Pirkanmaalla esiintyy runsaimmin kangasrämeitä ja eteläisellä Pirkanmaalla korpirämeitä. Muita minerotrofisia rämetyyppejä tavataan vähän (Sallantaus 1998). 31

26 Rehevät Neva/avosuo Räme Korpi Pohjoisosa Karut Neva/avosuo Räme Korpi Rehevät Neva/avosuo Räme Korpi Eteläosa Karut Neva/avosuo Räme Korpi Suojelun ulkopuolella Suojelualueilla Pinta-ala (ha) Kuva 16. Rehevien ja karujen kasvupaikkatyyppien jakautuminen pohjois- ja eteläosassa. Reheviin kasvupaikkoihin kuuluvat lettoiset, lehtoiset, ruohoiset, suursaraiset ja mustikkaiset suotyypit, karuihin rahkaiset, lyhytkortiset, isovarpuiset ja puolukkaiset suotyypit. Palkin vaaleanvihreä osa kuvaa suojelualueiden ulkopuolista osaa suopinta-alasta ja tummanvihreä osa kuvaa suojeltua suopinta-alaa. Kaavion lähtöaineistoina on käytetty VMI 10 tuloksia (Ihalainen 2008) sekä Metsähallituksen SutiGIS- ja YsaGIS tietokantoja. Korpityyppien osuus suoalasta runsastuu etelään siirryttäessä (kuva 16). Hieman yli puolet (53 %) korvista sijaitsee eteläosan kunnissa (VMI 10: Ihalainen 2008). Korpien osuus eteläosan soista ja turvemaista on VMI 10 tulosten perusteella 54 %, pohjoisosan soista vajaa 30 %. Eteläisen soista lähes 60 % on rehevämpien tyyppien soita. Avosoita ja rämeitä näistä on vain pari kolme prosenttia (VMI 10: Ihalainen 2008). Avosoiden osuutta tosin pienentää ojitettujen avosoiden siirtyminen puustoisten soiden luokkiin. VMI 3:n arvion mukaan 1950-luvun alkupuolella korpien osuus suoalasta on eteläpuolella ollut yli 60 %. Vastaava luku koko osalta on n. 30 % (Sallantaus 1998). Rehevämpien suotyyppien runsastumiseen eteläosissa vaikuttaa ilmaston ja pinnanmuotojen lisäksi kallioperä. Emäksiset ja helposti rapautuvat kivilajit ovat kasvillisuuden kannalta edullisia (mm. Husa & Kontula 2006). Rapautumisen myötä kallioperästä vapautuvat ravinteet heijastuvat rehevässä kasvillisuudessa (Ranta & Rahkonen 2008). Orivesi Tampere Ylöjärvi Hämeenkyrö -linjan korkeudelta pohjoiseen kallioperä kuuluu Keski-Suomen laajaan granitoidialueeseen, jonka kivilajeja ovat pääasiassa neutraaleja tai happamia kvartsi- ja granodioriitteja sekä graniitteja (Heino 1992). Eteläinen Pirkanmaa kuuluu gneissialueeseen, jolla tavataan myös pienehköjä emäksisten syväkivien alueita (Heino 1992). Helposti rapautuvan kiilleliuskeen vyöhyke kulkee itä länsisuuntaisesti korkeudella (Heino 1992, Korsman ym. 1997, Lehtinen ym. 1998). Lisäksi Virroilla on laajahko alue emäksistä kallioperää. Kuvassa 17 on esitetty kallioperän emäksisiä ja mafisia kivilajeja sisältävät alueet. Mafisuudella tarkoitetaan kivilajien tummuutta, joka usein liittyy emäksisyyteen (Lehtinen ym. 1998). 32

27 Kuva 17. kallioperän emäksisten ja mafisten kivilajien alueet. Rajaus on tehty Suomen kallioperäkartan (Korsman ym. 1997) pohjalta. Sinisillä neliöillä on kuvattu ympäristöhallinnon Hertta-tietokannasta (Suomen ympäristökeskus 2009b) haettujen lettolajien esiintymät. Kopiointioikeus: SYKE, Maanmittauslaitos 1/MML/09. Toinen rehevien suotyyppien esiintymistä selittävä tekijä on Etelä-Hämeen lehtokeskuksen sijainti kaakkoisosissa (Sallantaus 1998). Alueella on runsaasti mm. lehtokorpia (Sallantaus 1998; Metsähallituksen paikkatietojärjestelmät) (kuva 18). Näiden osuus kaikista soista on kuitenkin vähäinen, VMI 3:n ja VMI 10:n mukaan noin yksi prosentti (Sallantaus 1998, Ihalainen 2008). Lettoja Pirkanmaalla on luontaisesti vähän, sillä kallioperässä on niiden vaatimia kalkkipitoisia kivilajeja niukalti (Korsman ym. 1997, Sallantaus 1998). Lähteikköjä ja lähdesoita esiintyy suurten harjumuodostumien yhteydessä (kuva 19). Suuri osa lähteistä on laadultaan heikentyneitä (Saura & Saura 1993). 33

28 Kuva 18. Etelä-Hämeen lehtokeskus (vihreä) ja ympäristöhallinnon Hertta-järjestelmästä (Suomen ympäristökeskus 2009b) haetut rehevien korpien lajien esiintymät (siniset neliöt). eliömaantieteelliset maakunnat on kuvattu oranssilla viivalla. PH: Pohjois-Häme, EH: Etelä-Häme, St: Satakunta. Lehtokeskuksen rajaus on laadittu lehtojensuojelutyöryhmän (1988) mietinnön pohjalta. Kopiointioikeus: SYKE, Maanmittauslaitos 1/MML/09. Kuva 19. Pohjavesialueet (sininen) ja ympäristöhallinnon Hertta-tietokannasta (Suomen ympäristökeskus 2009b) haetut lähteikkölajien esiintymät (vihreät neliöt). Kopiointioikeus: SYKE, Maanmittauslaitos 1/MML/09. 34

29 4.3.3 Ihmistoiminnan vaikutus pääsuotyyppiryhmiin Pirkanmaalla Pirkanmaalla ojittamatta jääneet suot ovat pääasiassa kuivahkoja korpia, joilla metsänkasvu on ollut riittävää metsätalouden tarpeisiin, tai ojituskelvottomia suotyyppejä kuten lyhytkorsinevoja, rahkarämeitä ja keidasrämeitä (Sallantaus 1998, Ihalainen 2008). Eniten on ojitettu karuja suotyyppejä (Sallantaus 1998). Ojitustilanne pääsuotyyppiryhmittäin on esitetty kuvassa 20. Rämeitä on ojitettu korpia enemmän sekä pinta-alallisesti että suhteellisesti. Rämeojikkojen ja muuttumien osuus ojitetuista soista on 58 % (VMI 10: Ihalainen 2008). pohjoisosan soista on ojitettu 80 % (VMI 10: Ihalainen 2008). Valtaosa näistä on rämeitä. Eteläosassa ojitettuja turvemaita on 73 % suopinta-alasta, ja näistä eniten on korpia. Myös kunnostuskelvottomia ojituksia ja virheojituksia on tehty (4 % ojituksista), pääasiassa pohjoisosassa ja rämeillä (VMI 10: Ihalainen 2008). Ojikkojen määrä verrattuna muihin ojitettuihin turvemaihin on vähäinen, alle 2 %. Ojikot ovat turvemaita, joilla ojitus ei vaikuta aluskasvillisuuteen eikä puuston kasvuun, tai jolla ojat ovat umpeutuneet (Metsäntutkimuslaitos 2008). Eriasteisia muuttumia on 37 % ojitetuista turvemaista, turvekankaita 61 % (VMI 10: Ihalainen 2008). Muuttumiksi luetaan turvemaat, joilla ojituksen kuivattava vaikutus on ehtinyt vaikuttaa puustoon, mutta alkuperäinen suokasvillisuus on vielä leimaa-antava. Turv la kasvillisuus on sen sijaan vaihtunut kangaskasveihin, eikä puusto enää kärsi veden vaikutuksista (Metsäntutkimuslaitos 2008). Avosuot suojellut avosuot Rämeet suojellut rämeet Korvet suojellut korvet Pohjoisosa Avosuot suojellut avosuot Rämeet suojellut rämeet Korvet suojellut korvet Eteläosa Suojeltu (ha) Ojittamatta (ha) Ojitettu (ha) Kuva 20. Pääsuotyyppiryhmien ojitustilanne pohjois- ja eteläosassa. Avosuot ovat käytännössä nevoja, sillä lettojen määrä on vähäinen. Ylemmässä palkissa kuvattu päätyyppikohtainen ojitettu ja ojittamaton pinta-ala on peräisin VMI 10 -tuloksista (Ihalainen 2008) ja se kertoo soiden ja turvemaiden kokonaistilanteesta Pirkanmaalla. Alemmassa sinisessä palkissa kuvattu suojeltu pinta-ala perustuu Metsähallituksen SutiGIS- ja YsaGIS-tietokantoihin. Suojeltu pinta-ala sisältyy sekä ojitettuun että ojittamattomaan pinta-alaan. Nevojen määrä on Pirkanmaalla vähentynyt huomattavasti ja 90-lukujen välillä (Sallantaus 1998) luvun alkupuolen VMI 8:ssa nevojen osuudeksi suopinta-alasta arvioitiin 2,3 % (Sallantaus 1998). Vähenemä on ollut n. 80 % vajaassa 50 vuodessa ja johtunee lähinnä siitä, että pääosa ojitetuista nevoista luokitellaan rämeiksi pääpuulajin perusteella (Sallantaus 1998). Tämä näkyy myös VMI 10 -tuloksissa siten, että ojitettujen avosoiden määrä on varsin 35

Kuva: Seppo Tuominen

Kuva: Seppo Tuominen Kuva: Seppo Tuominen ! Valtionmaiden soiden säilytyssuunnitelmat 1966 ja 1969 ja Metsähallituksen tekemät rauhoituspäätökset Kansallis- ja luonnonpuistoverkon kehittäminen (VNp:t 1978 alkaen) Valtakunnallinen

Lisätiedot

Soiden luonnontilaisuusluokittelu ja sen soveltaminen. Eero Kaakinen

Soiden luonnontilaisuusluokittelu ja sen soveltaminen. Eero Kaakinen Soiden luonnontilaisuusluokittelu ja sen soveltaminen Eero Kaakinen 23.3.2011 Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 23.3.2011 1 Soiden luonnontilaisuuden

Lisätiedot

Otsikko Arial Black 24pt sininen. Suoluonnon tila

Otsikko Arial Black 24pt sininen. Suoluonnon tila Otsikko Arial Black 24pt sininen Ensimmäinen taso toinen taso kolmas taso Suoluonnon tila Aira Kokko, Suomen ympäristökeskus Suoseuran kevätseminaari, 18.3.2015 1 Boreaalinen alue Luontodirektiivin suoluontotyyppien

Lisätiedot

Soidensuojelun täydennystarpeet. Aulikki Alanen, ympäristöministeriö Suot Suomen luonnossa ja taloudessa, GTK:n juhlaseminaari 28.11.

Soidensuojelun täydennystarpeet. Aulikki Alanen, ympäristöministeriö Suot Suomen luonnossa ja taloudessa, GTK:n juhlaseminaari 28.11. Soidensuojelun täydennystarpeet Aulikki Alanen, ympäristöministeriö Suot Suomen luonnossa ja taloudessa, GTK:n juhlaseminaari 28.11. 2012 Suoluonnon tilan heikentymisen syyt Metsäojitus Pellonraivaus Muita

Lisätiedot

Suomen suot. Uhanalaisia hiilivarastoja. Tietopaketti soista. Koonnut Juho Kytömäki

Suomen suot. Uhanalaisia hiilivarastoja. Tietopaketti soista. Koonnut Juho Kytömäki Suomen suot Uhanalaisia hiilivarastoja Tietopaketti soista Koonnut Juho Kytömäki Suomen luonnonsuojeluliitto 2010 1. Mikä on suo? Suo on kosteikko. Suo on ekosysteemi, jonka toiminta synnyttää turvetta.

Lisätiedot

Pohjois-Pohjanmaan ampumarataselvitys; kooste ehdotettujen uusien ratapaikkojen luontoinventoinneista

Pohjois-Pohjanmaan ampumarataselvitys; kooste ehdotettujen uusien ratapaikkojen luontoinventoinneista LIITE 4 Pohjois-Pohjanmaan ampumarataselvitys; kooste ehdotettujen uusien ratapaikkojen luontoinventoinneista Pohjois-Pohjanmaan liitto, Tuomas Kallio Kalajoki, n:o 66 Luonnonympäristön yleiskuvaus Selvitysalue

Lisätiedot

Soiden luonnontilaisuusluokitus

Soiden luonnontilaisuusluokitus Soiden luonnontilaisuusluokitus YSA 44 :n 3 kohdan tulkinta 7.2.2017 Olli Autio Etelä-Pohjanmaa ELY-keskus Yleistä Ehdotus soiden ja turvemaiden kestävän ja vastuullisen käytön ja suojelun kansalliseksi

Lisätiedot

Pirttinevan turvetuotantolupa/oy Ahlholmens Kraft Ab

Pirttinevan turvetuotantolupa/oy Ahlholmens Kraft Ab Vastaselitys Vaasan Hallinto-oikeus PL 204 65101 VAASA Viite: VHO 28.9.2015, lähete 5401/15 Dnro 00714/15/5115 Pirttinevan turvetuotantolupa/oy Ahlholmens Kraft Ab Oy Ahlholmens Kraft Ab:n vastineen johdosta

Lisätiedot

Riittääkö soita? kommenttipuheenvuoro. Risto Sulkava, FT, puheenjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliitto

Riittääkö soita? kommenttipuheenvuoro. Risto Sulkava, FT, puheenjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliitto Riittääkö soita? kommenttipuheenvuoro Risto Sulkava, FT, puheenjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliitto Taustalla: Lempaatsuon lettorämettä (CR). Rajauksesta riippuen luonnontilaisuusluokan 2 tai 3 suo. Alueella

Lisätiedot

Soiden nykytilanne Pohjanmaalla

Soiden nykytilanne Pohjanmaalla Soiden nykytilanne Pohjanmaalla Raimo Heikkilä Suomen ympäristökeskus 2011 Suot ovat turvetta tuottavia ekosysteemejä Suot ovat kosteikkoekosysteemejä, joissa kuolleet kasvit eivät hajoa täydellisesti,

Lisätiedot

Suomen suot. Uhanalaisia hiilivarastoja. Tietopaketti soista. Suomen luonnonsuojeluliitto Koonnut Juho Kytömäki

Suomen suot. Uhanalaisia hiilivarastoja. Tietopaketti soista. Suomen luonnonsuojeluliitto Koonnut Juho Kytömäki Suomen suot Uhanalaisia hiilivarastoja Tietopaketti soista Koonnut Juho Kytömäki Suomen luonnonsuojeluliitto 2010 1. Mikä on suo? Suo on kosteikko. Suo on ekosysteemi, jonka toiminta synnyttää turvetta.

Lisätiedot

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 1001 Mustakeidas, Honkajoki/Kankaanpää, Satakunta

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 1001 Mustakeidas, Honkajoki/Kankaanpää, Satakunta Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 1001 Mustakeidas, Honkajoki/Kankaanpää, Satakunta Sijainti Mustakeitaan suoalue sijaitsee Honkajoen kunnan ja Kankaanpään

Lisätiedot

Suoluonnon suojelu maakuntakaavoituksessa

Suoluonnon suojelu maakuntakaavoituksessa Suoluonnon suojelu maakuntakaavoituksessa Aulikki Alanen, ympäristöneuvos, YM/LYMO Suo, luonto ja turve yleisöseminaari 24.5.2016 Etelä-Pohjanmaan liitto, Seinäjoki Soidensuojelutyöryhmän ehdotus SSTE

Lisätiedot

Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Kuninkaankatu 39 25.3.2013 33200 Tampere pirkanmaa@sll.fi

Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Kuninkaankatu 39 25.3.2013 33200 Tampere pirkanmaa@sll.fi Suomen luonnonsuojeluliiton MUISTUTUS Kuninkaankatu 39 25.3.2013 33200 Tampere pirkanmaa@sll.fi Pirkanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ry. pily@pily.fi Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto Viite: Dnro

Lisätiedot

Millaisia suometsät ovat VMI10:n tuloksia soiden pinta-aloista sekä puuston tilavuudesta ja kasvusta

Millaisia suometsät ovat VMI10:n tuloksia soiden pinta-aloista sekä puuston tilavuudesta ja kasvusta Uutta tietoa suometsätalouteen Suometsätalous tutkimusohjelman tulokset käytäntöön seminaari Sokos Hotelli Vantaa, Tikkurila 12.4.2011 Millaisia suometsät ovat :n tuloksia soiden pinta-aloista sekä puuston

Lisätiedot

Häädetkeitaan laajennus, Parkano, Pirkanmaa

Häädetkeitaan laajennus, Parkano, Pirkanmaa Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 2009 Häädetkeitaan laajennus, Parkano, Pirkanmaa Sijainti Häädetkeitaan luonnonpuisto ja Natura 2000 -alue sijaitsevat

Lisätiedot

Suo-metsämosaiikit. Suomen luonnonsuojeluliitto, pj. Esityksen kaikki kartat ja ilmakuvat: Maanmittauslaitos, kansalaisen karttapaikka

Suo-metsämosaiikit. Suomen luonnonsuojeluliitto, pj. Esityksen kaikki kartat ja ilmakuvat: Maanmittauslaitos, kansalaisen karttapaikka Suo-metsämosaiikit Risto Sulkava, FT Suomen luonnonsuojeluliitto, pj Esityksen kaikki kartat ja ilmakuvat: Maanmittauslaitos, kansalaisen karttapaikka Suomi on täynnä erilaisia mosaiikkeja tyypillisesti

Lisätiedot

Turvetuotanto ja suoluonnonsuojelu maakuntakaavoituksessa

Turvetuotanto ja suoluonnonsuojelu maakuntakaavoituksessa Turvetuotanto ja suoluonnonsuojelu maakuntakaavoituksessa Etelä-Pohjanmaan vaihemaakuntakaava III Markus Erkkilä 11/2014 Esityksen sisältö Maakuntakaavoitus yleisesti Maakuntakaavatilanne Etelä Pohjanmaalla

Lisätiedot

Soidensuojelun täydennys- ohjelma. kestävää käy5öä. Aulikki Alanen, ympäristöneuvos, YM Ympäristöakatemian seminaari 21.1.2014

Soidensuojelun täydennys- ohjelma. kestävää käy5öä. Aulikki Alanen, ympäristöneuvos, YM Ympäristöakatemian seminaari 21.1.2014 Soidensuojelun täydennys- ohjelma osana soiden kestävää käy5öä Aulikki Alanen, ympäristöneuvos, YM Ympäristöakatemian seminaari 21.1.2014 Valtakunnallisia arvioita suoluonnon /lasta Kaikkien luontodirekdivin

Lisätiedot

Kurkisuo. Luontotyyppi-inventoinnin tuloksia ja ennallistamistarve Helena Lundén

Kurkisuo. Luontotyyppi-inventoinnin tuloksia ja ennallistamistarve Helena Lundén Kurkisuo Luontotyyppi-inventoinnin tuloksia ja ennallistamistarve 12.02.2014 Helena Lundén Luontotyyppi-inventointi Suolla tehtiin luontotyyppi-inventointi kesän aikana. Inventointialueena oli Metsähallituksen

Lisätiedot

Kotoneva-Sikamäki, Parkano, Pirkanmaa

Kotoneva-Sikamäki, Parkano, Pirkanmaa Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 2010 Kotoneva-Sikamäki, Parkano, Pirkanmaa Sijainti Kotonevan ja Sikamäen alue sijaitsee Pirkanmaalla, Parkanon kaupungin

Lisätiedot

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 2033 Kalliojärvi-Pitkäjärvi, Ylöjärvi, Pirkanmaa

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 2033 Kalliojärvi-Pitkäjärvi, Ylöjärvi, Pirkanmaa Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 2033 Kalliojärvi-Pitkäjärvi, Ylöjärvi, Pirkanmaa Sijainti Kalliojärven Pitkäjärven alue sijaitsee Ylöjärven Kurussa. Alue

Lisätiedot

Soidensuojelutyöryhmän ehdotuksen luonnontieteellinen edustavuus

Soidensuojelutyöryhmän ehdotuksen luonnontieteellinen edustavuus Soidensuojelutyöryhmän ehdotuksen luonnontieteellinen edustavuus Kaisu Aapala, SYKE Suoluonnon suojelu Soidensuojelutyöryhmän loppuseminaari Helsinki, 17.12. 2015 Soidensuojelun täydennysehdotuksen kattavuus

Lisätiedot

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 2035 Lapioneva-Mustajärvi, Ylöjärvi, Pirkanmaa

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 2035 Lapioneva-Mustajärvi, Ylöjärvi, Pirkanmaa Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 2035 Lapioneva-Mustajärvi, Ylöjärvi, Pirkanmaa Sijainti Lapioneva-Mustajärven alue sijaitsee Ylöjärven (Kurun) ja Ruoveden

Lisätiedot

Turvetuotantoon potentiaalisesti soveltuvien, luonnontilaisuudeltaan luokkaan 2 kuuluvien, suoalueiden luonnonarvot

Turvetuotantoon potentiaalisesti soveltuvien, luonnontilaisuudeltaan luokkaan 2 kuuluvien, suoalueiden luonnonarvot 18.9.2012 1 (6) Turvetuotantoon potentiaalisesti soveltuvien, luonnontilaisuudeltaan luokkaan 2 kuuluvien, suoalueiden luonnonarvot Taustaa Valtioneuvoston periaatepäätös soiden ja turvemaiden kestävästä

Lisätiedot

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 2024 Matolamminneva-Räntäjärvi,Virrat, Pirkanmaa

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 2024 Matolamminneva-Räntäjärvi,Virrat, Pirkanmaa Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 2024 Matolamminneva-Räntäjärvi,Virrat, Pirkanmaa Sijainti Matolamminneva-Räntäjärven alue sijaitsee Virtain pohjoisosassa,

Lisätiedot

KESKI-SUOMEN SUOSELVITYS

KESKI-SUOMEN SUOSELVITYS 9.1.2013 REIMA VÄLIVAARA KESKI-SUOMEN SUOSELVITYS Soidensuojelutyöryhmän kokous 3/2012 1 KESKI-SUOMEN SUOSELVITYS 3. vaihemaakuntakaavan (turvetuotanto, suoluonto, tuulivoima) taustaselvitys; Turva-hanke

Lisätiedot

Soidensuojelu maanomistajan näkökulmasta. Suoseminaari Seinäjoki 25.11.2014 Markus Nissinen Metsänomistajien liitto Länsi-Suomi

Soidensuojelu maanomistajan näkökulmasta. Suoseminaari Seinäjoki 25.11.2014 Markus Nissinen Metsänomistajien liitto Länsi-Suomi Soidensuojelu maanomistajan näkökulmasta Suoseminaari Seinäjoki 25.11.2014 Markus Nissinen Metsänomistajien liitto Länsi-Suomi Soidensuojelun täydennysohjelma SSTO alun perin Valtioneuvoston periaatepäätös

Lisätiedot

ID 8031 Salmijärven Natura alueen pohjois-, itä- ja lounaispuoliset suot ja metsät, Nurmes, Pohjois-Karjala

ID 8031 Salmijärven Natura alueen pohjois-, itä- ja lounaispuoliset suot ja metsät, Nurmes, Pohjois-Karjala Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 8031 Salmijärven Natura 2000 -alueen pohjois-, itä- ja lounaispuoliset suot ja metsät, Nurmes, Pohjois-Karjala Sijainti

Lisätiedot

Kortesjärven tuulivoimapuiston luontotyyppiselvitys

Kortesjärven tuulivoimapuiston luontotyyppiselvitys Liite 5 SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA KAUHAVAN KAUPUNKI FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 4.2.2015 P24345P002 1 (11) Tuomo Pihlaja 4.2.2015 Sisällysluettelo 1 Johdanto... 1 2 Selvitysalue... 1 3 Menetelmät...

Lisätiedot

Katsaus soiden monimuotoisuuden tilaan Pohjois-Pohjanmaalla

Katsaus soiden monimuotoisuuden tilaan Pohjois-Pohjanmaalla Soiden ekosysteemipalvelut ja maankäytön suunnittelu tuloksia soisimmasta Suomesta Metlan työraportteja 258: 13 74 Katsaus soiden monimuotoisuuden tilaan Pohjois-Pohjanmaalla Marja-Liisa Seväkivi ja Anne

Lisätiedot

Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaava

Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaava Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaava Kartta- ja ilmakuvatarkastelu turvetuotannon kannalta tärkeillä vyöhykkeillä (EO/tu) sijaitsevista soista Hanna Kondelin maaliskuu 2011 Johdanto Pirkanmaan liitto on saamassa

Lisätiedot

LUONTOSELVITYS TYÖNUMERO: E27125.10 KITTILÄN KUNTA LUONTOSELVITYS: KIRKONKYLÄN TEOLLISUUSALUEEN ASEMAKAAVA 1.9.2014. SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu

LUONTOSELVITYS TYÖNUMERO: E27125.10 KITTILÄN KUNTA LUONTOSELVITYS: KIRKONKYLÄN TEOLLISUUSALUEEN ASEMAKAAVA 1.9.2014. SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu TYÖNUMERO: E27125.10 KITTILÄN KUNTA : KIRKONKYLÄN TEOLLISUUSALUEEN ASEMAKAAVA SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu Sisältö 1 JOHDANTO... 1 2 KASVILLISUUDEN YLEISKUVAUS... 2 3 LINNUSTO JA MUU ELÄIMISTÖ... 3 4 ARVOKKAAT

Lisätiedot

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 2001 Iso-Saares, Ikaalinen, Pirkanmaa

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 2001 Iso-Saares, Ikaalinen, Pirkanmaa Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 2001 Iso-Saares, Ikaalinen, Pirkanmaa Sijainti Iso-Saareksen alue sijaitsee Ikaalisten itäosassa, Ylöjärven (Kurun) rajan

Lisätiedot

Soidensuojelu Suomessa

Soidensuojelu Suomessa Soidensuojelu Suomessa Eero Kaakinen 23.10.2009 Kuvat: Antti Huttunen Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus 13.11.2009 1 Suot eivät aluksi kuuluneet luonnonsuojelun painopisteisiin - ensiksi huomiota kiinnitettiin

Lisätiedot

PEFC ja suoelinympäristöjen turvaaminen

PEFC ja suoelinympäristöjen turvaaminen PEFC ja suoelinympäristöjen turvaaminen Harri Vasander Metsätieteiden laitos Esityksen sisältö Pari asiaa taustaksi Pari asiaa keskusteluun Metsälain säädännän ja sertifioinnin kahtalainen tarkoitus: a)

Lisätiedot

Itäinen ohikulkutie (Vt 19) Nurmon kunta/ tielinjaus II. Luontoselvitys. Suunnittelukeskus OY

Itäinen ohikulkutie (Vt 19) Nurmon kunta/ tielinjaus II. Luontoselvitys. Suunnittelukeskus OY Itäinen ohikulkutie (Vt 19) Nurmon kunta/ tielinjaus II Luontoselvitys Suunnittelukeskus OY Itäinen ohikulkutie (Vt 19), Nurmon kunta - tielinjauksen II vaihtoehto Luontoselvitys 1. Yleistä Tämän luontoselvityksen

Lisätiedot

ID 5020 Itämäen itä- ja kaakkoispuoliset suot ja metsät, Pyhäntä, Pohjois-Pohjanmaa

ID 5020 Itämäen itä- ja kaakkoispuoliset suot ja metsät, Pyhäntä, Pohjois-Pohjanmaa Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 5020 Itämäen itä- ja kaakkoispuoliset suot ja metsät, Pyhäntä, Pohjois-Pohjanmaa Sijainti Kaksiosainen kohde sijaitsee

Lisätiedot

Monimuotoinen suoluontomme ja sen tila

Monimuotoinen suoluontomme ja sen tila Monimuotoinen suoluontomme ja sen tila Kaisu Aapala, SYKE SUOLUONNON TULEVAISUUS SOIDENSUOJELUN TÄYDENNYSOHJELMAN ALOITUSSEMINAARI 29.1.2013 Suomen ympäristökeskus, Helsinki Kuva: Kaisu Aapala Esityksen

Lisätiedot

SUOLUONNON SUOJELU. Valtion soiden suojelu täydennysehdotuksessa Satu Kalpio

SUOLUONNON SUOJELU. Valtion soiden suojelu täydennysehdotuksessa Satu Kalpio SUOLUONNON SUOJELU Valtion soiden suojelu täydennysehdotuksessa 17.12.2015 Satu Kalpio Soiden suojelua valtion mailla työryhmän ehdotuksen pohjalta Valtion soita on jo viety suojeluun Esittelen Työryhmän

Lisätiedot

Metsäluonnon monimuotoisuuden suojelun tasot Päättäjien 34. Metsäakatemia Maastojakso 22.-24.5.2013 Etelä-Karjala

Metsäluonnon monimuotoisuuden suojelun tasot Päättäjien 34. Metsäakatemia Maastojakso 22.-24.5.2013 Etelä-Karjala Metsäluonnon monimuotoisuuden suojelun tasot Päättäjien 34. Metsäakatemia Maastojakso 22.-24.5.2013 Etelä-Karjala Kaakkois-Suomen ELY-keskus, Ylitarkastaja Tuula Tanska, Päättäjien 34. Metsäakatemia 2013

Lisätiedot

Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke - tavoitteet ja menetelmät. Soidensuojelutyöryhmä 3/12 Leena Rinkineva-Kantola

Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke - tavoitteet ja menetelmät. Soidensuojelutyöryhmä 3/12 Leena Rinkineva-Kantola Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke - tavoitteet ja menetelmät Soidensuojelutyöryhmä 3/12 Leena Rinkineva-Kantola Tavoitteet Kerätä riittävä aineisto maakuntakaavoitusta varten Maakuntakaavalla sovitetaan

Lisätiedot

Alkkianvuoren alue, Karvia/Parkano, Satakunta/Pirkanmaa

Alkkianvuoren alue, Karvia/Parkano, Satakunta/Pirkanmaa Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 1017 Alkkianvuoren alue, Karvia/Parkano, Satakunta/Pirkanmaa Sijainti Alkkianvuoren alue sijaitsee Satakunnan ja Pirkanmaan

Lisätiedot

Tuulipuisto Oy Kyyjärvi Luontotyyppikartoitus 7.11.2013. Tarkastanut: FM Päivi Vainionpää Laatija: FM Satu Pietola

Tuulipuisto Oy Kyyjärvi Luontotyyppikartoitus 7.11.2013. Tarkastanut: FM Päivi Vainionpää Laatija: FM Satu Pietola Tuulipuisto Oy Kyyjärvi Luontotyyppikartoitus 7.11.2013 Tarkastanut: FM Päivi Vainionpää Laatija: FM Satu Pietola Asiakas Winda Invest Oy Gallen-Kallelankatu 7 28100 Pori Yhteyshenkilö Kalle Sivill Puh.

Lisätiedot

335. Laajanneva-Mustasuo (Vaala)

335. Laajanneva-Mustasuo (Vaala) Kansallisomaisuus turvaan valtion omistamia suojelunarvoisia metsä- ja suoalueita WWF Suomi, Luonto-Liitto, Suomen luonnonsuojeluliitto, Greenpeace ja BirdLife Suomi 2012 wwf.fi/metsat 335. Laajanneva-Mustasuo

Lisätiedot

225. Suhansuo-Kivisuo (Ilomantsi)

225. Suhansuo-Kivisuo (Ilomantsi) Kansallisomaisuus turvaan valtion omistamia suojelunarvoisia metsä- ja suoalueita WWF Suomi, Luonto-Liitto, Suomen luonnonsuojeluliitto, Greenpeace ja BirdLife Suomi 2012 wwf.fi/metsat 225. Suhansuo-Kivisuo

Lisätiedot

Metsätaloudellisesti kannattamattomat ojitetut suot - turvetuottajan näkökulma

Metsätaloudellisesti kannattamattomat ojitetut suot - turvetuottajan näkökulma Suoseuran kevätseminaari 2014 Metsätaloudellisesti kannattamattomat ojitetut suot - turvetuottajan näkökulma Juha Ovaskainen Soiden ojitustilanne Suomen suopinta-alasta yli puolet ojitettua (n. 4,8 milj.

Lisätiedot

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 8016 Saarvalampi ja sen lähimetsät, Lieksa, Pohjois-Karjala

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 8016 Saarvalampi ja sen lähimetsät, Lieksa, Pohjois-Karjala Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 8016 Saarvalampi ja sen lähimetsät, Lieksa, Pohjois-Karjala Sijainti Kohde sijaitsee Lieksan luoteisosassa, vain 0,5 km

Lisätiedot

Metsäojitus. ilmaston tuhoaja vai pelastaja?

Metsäojitus. ilmaston tuhoaja vai pelastaja? Metsäojitus ilmaston tuhoaja vai pelastaja? Paavo Ojanen (paavo.ojanen@helsinki.fi) Nuorten Akatemiaklubi 16.3.216 Ilmastonmuutoksen aiheuttajat (IPCC 215: http://ar5 syr.ipcc.ch/ ) AFOLU 24 % = agriculture,

Lisätiedot

Kansallisen lainsäädännön puutteita direktiivien toimeenpanossa

Kansallisen lainsäädännön puutteita direktiivien toimeenpanossa Liite 12 Kansallisen lainsäädännön puutteita direktiivien toimeenpanossa Lisäselvitys kanteluun Suomen tasavaltaa vastaan EU:n luontodirektiivin rikkomisesta soiden luontotyyppien suojelun laiminlyönneillä

Lisätiedot

Suostrategian lähtökohdat, keskeiset tavoitteet ja merkitys soidenkäytössä (ympäristöhallinnon kannalta)

Suostrategian lähtökohdat, keskeiset tavoitteet ja merkitys soidenkäytössä (ympäristöhallinnon kannalta) Suostrategian lähtökohdat, keskeiset tavoitteet ja merkitys soidenkäytössä (ympäristöhallinnon kannalta) Suoseura 23.3.2011 Pekka Salminen Ympäristöministeriö 1 Suostrategian valmistelun lähtökohdat Soiden

Lisätiedot

Taustaa puustoisista perinneympäristöistä

Taustaa puustoisista perinneympäristöistä Taustaa puustoisista perinneympäristöistä Laitila 4.- 5.9.2012 Hannele Kekäläinen ylitarkastaja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, Ympäristö- ja luonnonvarat vastuualue Maatalousympäristöt Suomen viidenneksi

Lisätiedot

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 8022 Suurisuo-Ansasuo, Nurmes, Pohjois-Karjala

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 8022 Suurisuo-Ansasuo, Nurmes, Pohjois-Karjala Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 8022 Suurisuo-Ansasuo, Nurmes, Pohjois-Karjala Sijainti Kohde sijaitsee Nurmeksen kunnan luoteisosassa, noin 6 kilometriä

Lisätiedot

Ojitettujen soiden ennallistaminen

Ojitettujen soiden ennallistaminen Ojitettujen soiden ennallistaminen Soiden maankäytön tulevaisuus -seminaari 2014 Matti Seppälä, johtava luonnonhoidon asiantuntija Suomen metsäkeskus 18.12.2014 Suomen metsäkeskus 2 Ojitettujen soiden

Lisätiedot

Suot ja ojitusalueiden ennallistaminen

Suot ja ojitusalueiden ennallistaminen Suot ja ojitusalueiden ennallistaminen Suomi on maailman soisimpia maita. Suot peittävät kolmasosan maapinta-alasta alasta mitä moninaisimpina suo- tyyppeinä. Evo eteläsuomalaisen metsäluonnon suojelua

Lisätiedot

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 4038 Orineva, Viitasaari, Keski-Suomi

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 4038 Orineva, Viitasaari, Keski-Suomi Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 4038 Orineva, Viitasaari, Keski-Suomi Sijainti Orineva sijaitsee Viitasaaren kunnan pohjois-rajalla Kolkkujärven länsirannalla.

Lisätiedot

Käytännön haasteita ja esimerkkejä

Käytännön haasteita ja esimerkkejä Käytännön haasteita ja esimerkkejä Zonation-koulutus SYKE, Muuttohaukka 29.1.2014 Ninni Mikkonen, projektikoordinaattori Käytännön haasteita 1. Palkat Analyysien suunnittelu ja toteutus Raha Tilat, koneet

Lisätiedot

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 3020 Hirvineva, Lapua, Etelä-Pohjanmaa

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 3020 Hirvineva, Lapua, Etelä-Pohjanmaa Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 3020 Hirvineva, Lapua, Etelä-Pohjanmaa Sijainti Kohde sijaitsee Lapuan eteläosassa aivan Hirvijärven tekoaltaan pohjoispuolella

Lisätiedot

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 2036 Lumivuori, Ylöjärvi, Pirkanmaa

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 2036 Lumivuori, Ylöjärvi, Pirkanmaa Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 2036 Lumivuori, Ylöjärvi, Pirkanmaa Sijainti Lumivuoren alue sijaitsee Ylöjärven Kurussa, noin 10 kilometriä Kurun keskustasta

Lisätiedot

338. Vaara-Kainuun kansallispuistoesityksen suojelemattomat kohteet luonnonpuiston koillispuolisia alueita lukuun ottamatta (Hyrynsalmi, Puolanka)

338. Vaara-Kainuun kansallispuistoesityksen suojelemattomat kohteet luonnonpuiston koillispuolisia alueita lukuun ottamatta (Hyrynsalmi, Puolanka) Kansallisomaisuus turvaan valtion omistamia suojelunarvoisia metsä- ja suoalueita WWF Suomi, Luonto-Liitto, Suomen luonnonsuojeluliitto, Greenpeace ja BirdLife Suomi 2012 wwf.fi/metsat 338. Vaara-Kainuun

Lisätiedot

Yhteenveto erityisistä luonnonarvoista kevään (17.5.2011) työpajasta

Yhteenveto erityisistä luonnonarvoista kevään (17.5.2011) työpajasta Yhteenveto erityisistä luonnonarvoista kevään (17.5.2011) työpajasta Aira Kokko Suomen ympäristökeskus Kokemuksia luonnontilaisuusasteikon soveltamisesta ja erityisistä luonnonarvoista - seminaari 13.12.2011,

Lisätiedot

Soiden vesitalous ja ennallistamismahdollisuudet. Kuinka ne pitää ottaa huomioon soidensuojelurajauksia laadittaessa

Soiden vesitalous ja ennallistamismahdollisuudet. Kuinka ne pitää ottaa huomioon soidensuojelurajauksia laadittaessa Soiden vesitalous ja ennallistamismahdollisuudet. Kuinka ne pitää ottaa huomioon soidensuojelurajauksia laadittaessa Sakari Rehell Metsähallitus Pohjanmaan luontopalvelut Soita pitkin vedet virtaavat kohti

Lisätiedot

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 7032 Leväsuo, Kuhmo, Kainuu

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 7032 Leväsuo, Kuhmo, Kainuu Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 7032 Leväsuo, Kuhmo, Kainuu Sijainti Leväsuo sijaitsee noin 46 kilometriä etelä-kaakkoon Kuhmon keskustasta. Lännessä

Lisätiedot

TYÖNUMERO: E27888 ALPUANHARJUN ULKOILUREITTISUUNNITELMA RAAHE 14.9.2015. SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu

TYÖNUMERO: E27888 ALPUANHARJUN ULKOILUREITTISUUNNITELMA RAAHE 14.9.2015. SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu TYÖNUMERO: E27888 ALPUANHARJUN ULKOILUREITTISUUNNITELMA RAAHE SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu Sisältö 1 JOHDANTO... 2 2 MENELMÄT... 2 3 MAAPERÄ... 3 4 VESISTÖT JA POHJAVEDET... 4 5 KASVILLISUUDEN YLEISKUVAUS...

Lisätiedot

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 7043 Hiidenvaaran Natura2000 -alueen laajennus, Kainuu

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 7043 Hiidenvaaran Natura2000 -alueen laajennus, Kainuu Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 7043 Hiidenvaaran Natura2000 -alueen laajennus, Kainuu Sijainti Kohde sijaitsee Sotkamon eteläosassa rajautuen idässä

Lisätiedot

KEVÄTLAAKSON ASEMAKAAVAN LUONTOSELVITYS Osa-alueet 478-483

KEVÄTLAAKSON ASEMAKAAVAN LUONTOSELVITYS Osa-alueet 478-483 KEVÄTLAAKSON ASEMAKAAVAN LUONTOSELVITYS Osa-alueet 478-483 Porvoon kaupunki Kaupunkisuunnittelu Huhtikuu 2014 asemakaavan luontoselvitys Osa-alueet 478-483 Lotta Raunio Sisällys 1. Johdanto 1 2. Sijainti

Lisätiedot

Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt

Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt Metsäkeskus 2014 Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt 2014 { 2 } Metsälaki Metsälaissa on lueteltu joukko suojeltuja elinympäristöjä, jotka ovat monimuotoisuuden

Lisätiedot

SUOMETSÄTALOUS SOIDEN JA TURVEMAIDEN STRATEGIAESITYKSESSÄ

SUOMETSÄTALOUS SOIDEN JA TURVEMAIDEN STRATEGIAESITYKSESSÄ SUOMETSÄTALOUS SOIDEN JA TURVEMAIDEN STRATEGIAESITYKSESSÄ Jukka Laine Metla Strategian yleinen tavoite Soiden ja turvemaiden kansallisen strategian tavoitteena on luoda yhteinen, ajantasainen näkemys soiden

Lisätiedot

VANHA-KLAUKAN KAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS

VANHA-KLAUKAN KAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS VANHA-KLAUKAN KAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 31.10.2012 VANHA-KLAUKAN KAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS Sisällys 1 Johdanto... 3 2 Lähtötiedot ja menetelmät... 3 3 Kaava-alueen luonnonolot...

Lisätiedot

Luontotyyppi vai laji, kumpi voittaa luontotyyppien uhanalaisuus

Luontotyyppi vai laji, kumpi voittaa luontotyyppien uhanalaisuus Aulikki Alanen Anna Schulman Carl-Adam Hæggström Ari-Pekka Huhta Juha Jantunen Hannele Kekäläinen Leena Lehtomaa Juha Pykälä Maarit vainio Luontotyyppi vai laji, kumpi voittaa luontotyyppien uhanalaisuus

Lisätiedot

Härkäsuo-Karhuvaara, Kuhmo, Kainuu

Härkäsuo-Karhuvaara, Kuhmo, Kainuu Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 7011 Härkäsuo-Karhuvaara, Kuhmo, Kainuu Sijainti Kohde sijaitsee lähellä Venäjän rajaa Kuusijärven luoteispuolella. Kohde

Lisätiedot

PÄÄTÖS YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELYN SOVELTAMISESTA VAPO OY:N VIRTAIN PAHKANEVAN TURVETUOTANTOHANKKEESEEN

PÄÄTÖS YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELYN SOVELTAMISESTA VAPO OY:N VIRTAIN PAHKANEVAN TURVETUOTANTOHANKKEESEEN Päätös PIRELY/35/07.04/2010 Liitteet (4+1) 18.2.2011 Julkinen Vapo Oy PL 22 40101 JYVÄSKYLÄ PÄÄTÖS YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELYN SOVELTAMISESTA VAPO OY:N VIRTAIN PAHKANEVAN TURVETUOTANTOHANKKEESEEN

Lisätiedot

Miten arvokkaat pienvedet tunnistetaan maastossa? Metsätalouden vesiensuojelupäivät, Koli Jari Ilmonen, Luontopalvelut

Miten arvokkaat pienvedet tunnistetaan maastossa? Metsätalouden vesiensuojelupäivät, Koli Jari Ilmonen, Luontopalvelut Miten arvokkaat pienvedet tunnistetaan maastossa? 22.09.2015 Metsätalouden vesiensuojelupäivät, Koli Jari Ilmonen, Luontopalvelut Mitä ovat arvokkaat pienvedet? Pienvedet = purot ja norot, lammet, lähteiköt

Lisätiedot

Etelä-Pohjanmaan III vaihemaakuntakaavan suoluontoselvitykset 2016

Etelä-Pohjanmaan III vaihemaakuntakaavan suoluontoselvitykset 2016 Etelä-Pohjanmaan III vaihemaakuntakaavan suoluontoselvitykset 2016 Etelä-Pohjanmaan liitto 2016 1 Sisä llysluettelo 1. JOHDANTO... 3 2. MENETELMÄT... 3 3. KOHDEKUVAUKSET... 4 KURIKKA... 4 SOINI... 5 LAPPAJÄRVI...

Lisätiedot

METSO-OHJELMA. elinympäristöt. Valinta kriteerit TOTEUTTAA. Ympäristöministeriö & maa- ja metsätalousministeriö

METSO-OHJELMA. elinympäristöt. Valinta kriteerit TOTEUTTAA. Ympäristöministeriö & maa- ja metsätalousministeriö METSO-OHJELMA elinympäristöt pienvedet lehdot lahop.kangasmetsät puustoiset suot metsäluhdat kalliot, louhikot puustoiset perinneymp. Valinta kriteerit TOTEUTTAA Ely-keskus metsäkeskus -pysyvä suojelu

Lisätiedot

ID 8030 Peurajärven virkistysalueen länsiosan metsät ja suot, Nurmes, Pohjois-Karjala

ID 8030 Peurajärven virkistysalueen länsiosan metsät ja suot, Nurmes, Pohjois-Karjala Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 8030 Peurajärven virkistysalueen länsiosan metsät ja suot, Nurmes, Pohjois-Karjala Sijainti Kohde Nurmeksen luoteisrajalla

Lisätiedot

VIITASAMMAKKOSELVITYS 16UEC VAPO OY Leväsuon viitasammakkoselvitys, Pyhäjärvi

VIITASAMMAKKOSELVITYS 16UEC VAPO OY Leväsuon viitasammakkoselvitys, Pyhäjärvi VIITASAMMAKKOSELVITYS 1.10.2012 VAPO OY Leväsuon viitasammakkoselvitys, Pyhäjärvi 1 Sisältö 1 JOHDANTO 2 2 ALUEET JA MENETELMÄT 2 3 TULOKSET 4 4 JOHTOPÄÄTÖKSET 5 5 VIITTEET 5 Pöyry Finland Oy Mika Welling,

Lisätiedot

SUO. suomalaista luontoa. Suokukka on kaunis kanervakasveihin kuuluva varpu. Kuvaliiteri / Jarmo Saarinen

SUO. suomalaista luontoa. Suokukka on kaunis kanervakasveihin kuuluva varpu. Kuvaliiteri / Jarmo Saarinen SUO Kuvaliiteri / Jarmo Saarinen suomalaista luontoa Suokukka on kaunis kanervakasveihin kuuluva varpu. Mikä suo on? Suo on turvetta tuottava suokasvillisuuden peittämä kosteikkoekosysteemi. Suo voi kehittyä

Lisätiedot

GEOLOGIA. Evon luonto-opas

GEOLOGIA. Evon luonto-opas Evon luonto-oppaan tekemiseen on saatu EU:n Life Luonto -rahoitustukea GEOLOGIA Korkokuva Evon Natura 2000 -alueen pohjois-, itä- ja länsireunoilla maasto kohoaa aina 180 m meren pinnan yläpuolelle asti.

Lisätiedot

ID 6013 Viitosenmäen ympäristön suot ja metsät, Sonkajärvi, Pohjois-Savo

ID 6013 Viitosenmäen ympäristön suot ja metsät, Sonkajärvi, Pohjois-Savo Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 6013 Viitosenmäen ympäristön suot ja metsät, Sonkajärvi, Pohjois-Savo Sijainti Kaksiosainen kohde sijaitsee noin 13 km

Lisätiedot

Koodi FI 130 0908. Kunta. Sodankylä. Pelkosenniemi, Kemijärvi. Pinta-ala. 14 325 ha. Aluetyyppi. SPA (sisältää SCI:n)

Koodi FI 130 0908. Kunta. Sodankylä. Pelkosenniemi, Kemijärvi. Pinta-ala. 14 325 ha. Aluetyyppi. SPA (sisältää SCI:n) Pyhä-Luosto Koodi FI 130 0908 Kunta Sodankylä. Pelkosenniemi, Kemijärvi Pinta-ala 14 325 ha Aluetyyppi SPA (sisältää SCI:n) Pelkosenniemen Natura 2000 -kohteet 3 / Pyhätunturin kansallispuisto 9 / Pyhä-Luosto

Lisätiedot

Etelä-Pohjanmaan metsien kasvihuonekaasutase Jaakko Hautanen

Etelä-Pohjanmaan metsien kasvihuonekaasutase Jaakko Hautanen Etelä-Pohjanmaan metsien kasvihuonekaasutase 21.2.2013 Jaakko Hautanen Metsähallitus edelläkävijä vihreillä markkinoilla Metsähallituksen näkökulmasta vihreät markkinat sisältävät luonnonvarojen kestävän

Lisätiedot

Selvitys korpien, lettojen ja puustoisten luhtien suojelun tilasta ja toimenpideehdotukset

Selvitys korpien, lettojen ja puustoisten luhtien suojelun tilasta ja toimenpideehdotukset 1 Metsähallituksen metsätalouden METSO-toimenpiteet Selvitys korpien, lettojen ja puustoisten luhtien suojelun tilasta ja toimenpideehdotukset tilan parantamiseksi Toimittanut: Erkki Hallman 12.5.2012

Lisätiedot

RAJAMÄENKYLÄN TUULIVOIMAKOHTEEN KASVILLISUUS- JA LUONTOTYYPPISELVITYS. Ympäristökonsultointi Jynx Oy, 2014

RAJAMÄENKYLÄN TUULIVOIMAKOHTEEN KASVILLISUUS- JA LUONTOTYYPPISELVITYS. Ympäristökonsultointi Jynx Oy, 2014 RAJAMÄENKYLÄN TUULIVOIMAKOHTEEN KASVILLISUUS- JA LUONTOTYYPPISELVITYS Ympäristökonsultointi Jynx Oy, 2014 Sisällys Johdanto.. Menetelmät. Tulokset Kohteen yleiskuvaus... Lakikohteet ja muut arvokkaat luontokohteet

Lisätiedot

Lestijärven Teerinevan S(eteläinen) ja N(pohjoinen) luonnontilaluokitus Kimmo Virtanen

Lestijärven Teerinevan S(eteläinen) ja N(pohjoinen) luonnontilaluokitus Kimmo Virtanen Yksikkö Kuopio Turvetutkimusseloste 4/2015 02.02.2015 Lestijärven Teerinevan S(eteläinen) ja N(pohjoinen) luonnontilaluokitus Kimmo Virtanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI Päivämäärä / Dnro Tekijät

Lisätiedot

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 2040 Tonttijärvi, Ylöjärvi, Pirkanmaa

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 2040 Tonttijärvi, Ylöjärvi, Pirkanmaa Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 2040 Tonttijärvi, Ylöjärvi, Pirkanmaa Sijainti Torttijärven alue sijaitsee Pirkanmaalla, Ylöjärven Kurussa, noin 10 kilometriä

Lisätiedot

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 8032 Salmivaara, Valtimo, Pohjois-Karjala

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 8032 Salmivaara, Valtimo, Pohjois-Karjala Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 8032 Salmivaara, Valtimo, Pohjois-Karjala Sijainti Kohde sijaitsee 12 km Valtimon kunnan keskustasta pohjoiskoilliseen.

Lisätiedot

Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot. Soidensuojelutyöryhmän kokous

Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot. Soidensuojelutyöryhmän kokous Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot Soidensuojelutyöryhmän kokous 19.12.2012 Asta Harju 1 GTK:n systemaattinen turvevarojen kartoitus GTK kartoittaa vuosittain

Lisätiedot

Soita on ennallistettu Suomessa kaikkialla muualla paitsi pohjoisimmassa Lapissa, eniten ns. METSO alueella.

Soita on ennallistettu Suomessa kaikkialla muualla paitsi pohjoisimmassa Lapissa, eniten ns. METSO alueella. SuoELOn ja kymmenien muiden kirjoittajien yhteinen ponnistus. SuoELOssa ovat edustettuina Metsähallitus, Suomen ympäristökeskus, Metsäntutkimuslaitos, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio, Itä Suomen yliopisto,

Lisätiedot

Paikkatiedon hyödyntämismahdollisuudet pienvesien tilan ja kunnostustarpeen arvioinnissa

Paikkatiedon hyödyntämismahdollisuudet pienvesien tilan ja kunnostustarpeen arvioinnissa Paikkatiedon hyödyntämismahdollisuudet pienvesien tilan ja kunnostustarpeen arvioinnissa Teemu Ulvi, SYKE Metsätalouden vesiensuojelupäivät, Koli 22.9.2015 Sisältö Purojen tila arviointimenetelmien tarve

Lisätiedot

Uusimmat metsävaratiedot

Uusimmat metsävaratiedot Uusimmat metsävaratiedot Kari T. Korhonen & Antti Ihalainen Valtakunnan metsien 11. inventoinnin (VMI11) tulosten julkistamistilaisuus 18.3.2015 Suomi on Euroopan metsäisin maa Metsätalousmaata 26,2 milj.

Lisätiedot

Luonnonsuojelualueiden laiduntaminen

Luonnonsuojelualueiden laiduntaminen Luonnonsuojelualueiden laiduntaminen 1 LUONNONSUOJELUALUEET Suomen pinta-alasta suojeltu noin yhdeksän prosenttia luonnonsuojelu- ja erämaalailla. Lisäksi suojelutavoitteita tukevia muita alueita sisältyy

Lisätiedot

Suoluonnon suojelu Marja Hilska-Aaltonen Maa- ja metsätalousministeriö

Suoluonnon suojelu Marja Hilska-Aaltonen Maa- ja metsätalousministeriö Suoluonnon suojelu 17.12.2015 Marja Hilska-Aaltonen Maa- ja metsätalousministeriö Työryhmän tehtävät Luonnonsuojelulain mukainen suojeluohjelma Alun perin tavoitteena oli luonnonsuojelulain mukaisen suojeluohjelman

Lisätiedot

Luonnonhoitohankkeet ja METSO-ohjelma keinoja riistan suoelinympäristöjen parantamiseen. Ylistaro-talo 21.10.2014

Luonnonhoitohankkeet ja METSO-ohjelma keinoja riistan suoelinympäristöjen parantamiseen. Ylistaro-talo 21.10.2014 Luonnonhoitohankkeet ja METSO-ohjelma keinoja riistan suoelinympäristöjen parantamiseen Ylistaro-talo 21.10.2014 Metsäluontoneuvoja Riitta Raatikainen Suomen metsäkeskus, Julkiset palvelut Metsäkeskuksen

Lisätiedot

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 4009 Martinjärven iätpuoliset metsät ja suot, Keuruu, Keski-Suomi

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 4009 Martinjärven iätpuoliset metsät ja suot, Keuruu, Keski-Suomi Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 4009 Martinjärven iätpuoliset metsät ja suot, Keuruu, Keski-Suomi Sijainti Laaja kokonaisuus sijaitsee luoteisella Keuruulla,

Lisätiedot

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 8021 Peurasuo-Sihvonpuro, Nurmes, Pohjois-Karjala

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 8021 Peurasuo-Sihvonpuro, Nurmes, Pohjois-Karjala Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 8021 Peurasuo-Sihvonpuro, Nurmes, Pohjois-Karjala Maanomistus Valtio Yleiskuvaus Peurasuo-Sihvonpuro sisältää kolme luonteeltaan

Lisätiedot

Koskskogen-Maraholmsträsket

Koskskogen-Maraholmsträsket Koskskogen-Maraholmsträsket Pinta-ala: 44,4 ha Omistaja: Mustasaaren kunta (24,2 ha) ja Vaasan kaupunki (20,2 ha) Kaavatilanne: Bölen osa-yleiskaavassa ja Vaasan yleiskaavassa 2030 alue on virkistysaluetta

Lisätiedot

suojelustatus lainsäädännöllinen pohja vaikutus

suojelustatus lainsäädännöllinen pohja vaikutus Suojelukohteiden lainsäädännöllistä pohjaa ja vaikutuksia Liite 7.8b suojelustatus lainsäädännöllinen pohja vaikutus Natura 2000 verkosto Lakisääteinen rauhoitus. Luontodirektiivin mukaiset SCI-alueet

Lisätiedot

Nurmijärvi, Zonation-aluetunnus 40

Nurmijärvi, Zonation-aluetunnus 40 Nurmijärvi, Zonation-aluetunnus 40 NURMIJÄRVI (40) Alue sijaitsee Nurmijärven eteläosissa Lepsämän kylän koillispuolella puustoisella suoalueella. Aluerajaus perustuu elinympäristöjen osalta erityisesti

Lisätiedot

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 8029 Luokkisuo, Nurmes, Pohjois-Karjala

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 8029 Luokkisuo, Nurmes, Pohjois-Karjala Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 8029 Luokkisuo, Nurmes, Pohjois-Karjala Sijainti Kohde sijaitsee Pohjois-Nurmeksessa, Nurmes-Kuhmo-tien itäpuolella. Alue

Lisätiedot