Tavoitteena turvallinen, toimiva ja tehokas T3-sairaala

Transkriptio

1 Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin henkilöstölehti Egentliga Finlands sjukvårdsdistrikts personaltidskrift Tuloksekasta hukkajahtia VSSHP:ssä LUE LISÄÄ SIVULTA»4 6 Tavoitteena turvallinen, toimiva ja tehokas T3-sairaala LUE LISÄÄ SIVULTA» 7 Merellinen elämäntapa LUE LISÄÄ SIVULTA»16

2 2 Hospitaali SISÄLTÖ KUUKAUDEN KIRJOITUS Yksi sairaala, strategia ja sote...2 MÅNADENS SKRIVELSE Ett sjukhus, strategi och social- och hälsovårdsreform...2 Tyks hoitaa ja tutkii -studia generalia starttasi...3 Esimiesten 360-arviointi toteutetaan pilottina syksyllä...3 Hallintokeskus tiivistää organisaatiotaan....3 Nimikirjaotteista luovutaan alkaen....3 Yksi työnantaja - yksi henkilökorttimalli....3 Tuloksekasta hukkajahtia VSSHP:ssä....4 Hukkajahdista kehitysideoita Salon sisätaudeilla...4 Turhat rutiinit karsittiin Sydänosasto 2:lla....5 Hukkatietoisuus lisääntyi Vakka-Suomen sairaalassa...6 Tavoitteena turvallinen, toimiva ja tehokas T3-sairaala...7 Uusi verkkosivustomme otettu hyvin käyttöön...7 Psykiatrian osastonhoitajista hallinnollisia osastonhoitajia...8 Yksi sairaala -projekti etenee suunnitellusti...8 TUORE KASVO Lääketyöstä löytyi ammatti...8 AMMATTINA»Olen oppinut ja kasvanut itsekin» psykiatrisena hoitajana somaattisessa yksikössä...9 Romuvarastosta kesäkeitaaksi...10 En muskulös kropp kan också vara frisk...10 TMJ Goes Tyks»Paljon hyvää energiaa liikkeellä»..11 KUUKAUDEN KIRJOITUS I MÅNADENS SKRIVELSE Samuli Saarni johtajaylilääkäri cheföverläkare Yksi sairaala, strategia ja sote Yksi sairaala - uudistus on yksi uuden strategiamme ajankohtaisimpia kysymyksiä. Uudistuksilla on useita tavoitteita: 1) Potilaiden yhdenvertaisuuden parantaminen, koska ihmisten pitäisi saada samaa hoitoa asuinpaikasta riippumatta. Tuleva päivystysasetuskin vaatii yhteneväisiä valmiuksia kaikilta päivystyspisteiltä. 2) Perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon tukeminen, jotta peruspalvelut paranevat ja erikoissairaanhoidon potilaspaine vähenee ja kasvu hidastuu. 3) Erikoissairaanhoidon tehokkuuden ja kilpailukyvyn parantaminen, koska kunnat velkaantuvat kiihtyvällä tahdilla, kilpailu sairaaloiden välillä kiristyy valinnanvapauden ja sote-uudistuksen myötä. On löydettävä kestävä malli, jolla sairaanhoitopiirin sairaalat toimivat mahdollisimman hyvin yhteen tavoitteena on»yksi sairaala», jolla on useita hyvin toimivia toimipisteitä. Nykyisen kaltaisella aluesairaalaverkostolla ei ole tulevaisuutta, ellei niiden toiminta integroidu välttämättömäksi osaksi yliopistosairaalapiirin kokonaisuutta. Tiivistettynä tähän on kaksi keinoa: aluesairaaloiden erikoistuminen tuottamaan yliopistosairaalatasoisia toimenpiteitä sekä yliopis- Ett sjukhus, strategi och social- och hälsovårdsreform tosairaalan lähipalveluiden jalkauttaminen aluesairaaloiden kautta lähemmäs kansalaisia ja perusterveydenhuoltoa. Yksi sairaala -projektissa ei kuitenkaan valmistella muutoksia toimintaan, vaan ainoastaan muutoksia organisaatioon. Kyseessä on Salon, Loimaan, ja Vakka-Suomen sairaaloiden mukaantulo Kantasairaalassa 2013 käyttöön otettuun hoitolinjaorganisaatioon. Hoitolinjaorganisaation ideana on että tietyn potilasryhmän hoitoon keskittyvät ammattilaiset toimivat samassa organisaatiossa niin, että yhteistyö ja potilaan hoitopolku on mahdollisimman sujuva. Toimintasuunnitelmassa tämä on määritelty niin, että kullakin potilasryhmällä muodostuu maakunnan tasolla toiminnallisesti ja taloudellisesti vastaava taho. Päivystyksen osalta tämä taho on Ensihoidon ja päivystyksen liikelaitos. Kyseessä on merkittävä uudistus aikana, jolloin ilmassa on muutenkin paljon muutoksia erityisesti koskien päivystysasetusta (jota ei ole vieläkään allekirjoitettu) ja sote-uudistusta (jonka vaikutuksia on vaikea ennakoida). Yksi sairaala -uudistuksella pyritään siihen, että meillä olisi sote-maailmassa yksi huipputason sairaala, joka hoitaa varsinaissuomalaisia tehokkaasti ja kohtuullisen lähellä kotia. MULTASORMELLA ON ASIAA Olihan kesä...11 Sarvesta härkää Tasan ei käy onnenlahjat...12 Turussa kokonaisvaltaista lääkärikoulutusta 60 vuotta...12 Tapani Havia muistelee: 35 vuotta sairaalan sykkeessä...12 Valokaappi röntgenkuvien katseluun...13 Tarina säästämisestä - voittaja ja kunniamaininnat...14 harrastuksena Merellinen elämäntapa...16 Kansi: Sairaalamusiikkiaiheiseen TMJ Goes Tyks -teemapäivään kuului T-sairaalan iltakonsertti, jota tähditti turkulainen puoliammattilaiskamarikuoro Key Ensemble sopraano Tuuli Lindebergin ja luutisti Solmund Nystabakkin kanssa. (Kuva: Marjo Peltoniemi) Omstruktureringen med målet ett sjukhus är en av de aktuellaste frågorna i vår nya strategi. Nyordningarna har flera mål: 1) Förbättring av patienternas likvärdighet eftersom alla borde få likadan vård oberoende av var man bor. Även den kommande jourförordningen kräver enhetlig beredskap på alla jourenheter. 2) Stödande av primärvården och socialvården för bättre basservice och mindre patientmängd inom den specialiserade sjukvården. 3) Förbättring av den specialiserade sjukvårdens effektivitet och konkurrensförmåga eftersom kommunerna skuldsätter sig i ökande takt, konkurrensen mellan sjukhusen skärps i och med valfriheten och social- och hälsovårdsreformen. Det gäller att hitta en hållbar modell med vilken sjukvårdsdistriktets sjukhus fungerar så bra som möjligt tillsammans - som ett sjukhus med olika och välfungerande enheter. De nuvarande nätverken av kretssjukhus fungerar inte i framtiden om inte verksamheten integreras till att vara en essentiell del av universitetssjukhusets helhet. Sammanfattat finns det två sätt för det här: kretssjukhusen specialiseras producera åtgärder på universitetssjukhusnivå samt via kretssjukhusen implementering av universitetssjukhuset närtjänster närmare medborgarna och primärvården. I projektet»ett sjukhus» förbereds dock inga ändringar i verksamheten utan endast ändringar i organisationen. Det handlar om att få med Salo, Loimaa och Vakka-Suomi sjukhusen till vårdlinjeorganisationen som togs i bruk på Stamsjukhuset Idén med vårdlinjeorganisationen är att experter som koncentrerar sig på vård av en viss patientgrupp arbetar i samma organisation så att samarbetet och patientens vårdkedja är så smidig som möjligt. I verksamhetsplanen har detta fastställs så att det för varje patientgrupp på landskapsnivå bildas en funktionell och ekonomiskt ansvarig enhet. För jourens del är denna enhet Affärsverket för akutvård och jour. Det är fråga om en betydande nyordning under en tid då det i övrigt också sker många förändringar - särskilt när det gäller jourförordningen (som fortsättningsvis inte har undertecknats) och social- och hälsovårdsreformen (vars inverkan är svår att prognostisera). Med»ett sjukhus» strävar vi efter ett sjukhus på toppnivå som på ett effektivt sätt och tämligen nära hemmet sköter invånarna i Egentliga Finland. HOSPITAALI Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin henkilöstölehti Personaltidskrift för Egentliga Finlands sjukvårdsdistrikt. 8. vuosikerta. Julkaisija: Varsinais- Suomen sairaanhoitopiiri. Toimitus: Päätoimittaja Esa Halsinaho, puh , esa.halsinaho@tyks.fi. Toimituspäällikkö Markku Näveri, puh , markku.naveri@tyks.fi. Toimituskunta (suluissa varajäsenet): Esa Halsinaho, Marjut Kahilainen, Leena Kähäri (Helena Haapalehto-Gaebler), Anneli Lautaro (Johanna Siiriäinen), Pirjo Marjamäki (Eija Järvelä), Markku Näveri, Jussi Rantanen (Sari Rannikko), Marja-Leena Veijola (Päivi Huhtala). Toimittajat: Marjo Peltoniemi, Pekka Remes, Tuula Vainikainen, Mathias Luther (Inter Folia Press) Taitto: Letterhead Paino: I-print Oy, Seinäjoki. Painos noin kpl. Jakelu: Itella Oyj. Osoitteet: Varsinais- Suomen sairaanhoitopiirin osoiterekisterit. Osoitteenmuutokset: VSSHP:n työntekijät ilmoittavat esimiehelleen, muut lehden saajat osoitteeseen tiedotus@tyks.fi tai puh Toimituksen osoite: Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, Viestintäyksikkö, PL 52, Turku. Ilmestyminen: 6 kertaa vuonna ISSN Seuraava lehti ilmestyy 3.11., aineistopäivä Mediatiedot: julkaisut/lehdet2013

3 Hospitaali 3 Tyks hoitaa ja tutkii -studia generalia starttasi Kuukausittain syksyllä pidettävä yleisöluentosarja käynnistyi rokotusteemalla torstaina 4.9. Risto Lahesmaa -saliin oli kokoontunut joukko tiedonhaluisia eriikäisiä ihmisiä, olihan käsiteltävänä sekä aikuisten, lasten että murrosikäisten rokotusasiaa. Aikuisten rokotuksista kertoi sairaalahygienia- ja infektiontorjuntayksikön ylilääkäri Esa Rintala. Lasten infektiotautien erikoislääkäri Terho Heikkinen painotti influenssarokotusten merkitystä erityisesti alle 2-vuotiaille. Synnytys- ja naistentautien erikoislääkäri Katja Kero kehotti ottamaan HPV-rokotteen myös pojille, sillä rokote on syöpä- ei seksitautirokote. Tyks tutkii ja hoitaa -yleisöluentosarja jatkuu ainakin syyskauden joka kuukauden ensimmäisenä torstaina. Loppusyksyn ohjelmaan voi tutustua Santrassa ja piirin nettisivuilla. Tuula Vainikainen Tyksin ensimmäisen yleisöluennon asiantuntijoina toimivat Esa Rintala (vas.), Päivi Rautava, Katja Kero ja Terho Heikkinen. Kuva: Esa Halsinaho Nimikirjaotteista luovutaan alkaen Mikä muuttuu? Työntekijä on ennen saanut henkilöstötoimistosta nimikirjaotteen sitä pyytäessään. Nimikirjaotteeseen on ollut tallennettuna kaikki ne koulutukset, työkokemukset, arvonimet jne, joista hän on toimittanut todistuksen VSSHP:lle. Nimikirjaotetta on voinut käyttää vaikkapa työnhaussa ansioluettelona eli CV:nä. Valitettavasti nimikirjojen ylläpito on työlästä ja useat kuntatyönantajat ovat luopuneet tästä käytännöstä. Myöskään KT Kuntatyönantajat ei enää ohjeista niiden ylläpitoa. Näin ollen VSSHP:ssä siirrytään yleisemmin käytössä olevaan tapaan, eli jokainen meistä huolehtii jatkossa itse oman ansioluettelon ylläpidosta ja kirjaa sinne haluamansa tiedot. VSSHP:lle ollaan ottamassa käyttöön uutta osaamisen hallintajärjestelmää (Sympa HR), johon tuodaan palkanlaskenta- ja henkilötietojärjestelmästä (SairaalaPrima) henkilöiden perustiedot. Sympa HR:ään voimme jatkossa tallentaa koulutus- ym. tietojamme ja tarvittaessa tulostaa itsellemme niistä CV:n. Tavoitteena on, että tämä toiminto olisi kaikkien käytössä vuoden 2015 aikana ja se on siis yksi vaihtoehto ansioluettelon ylläpitoon jatkossa. Mikä säilyy ennallaan? Työntekijöillä on edelleen mahdollisuus saada henkilöstötoimistosta palvelutodistus eli työtodistus, josta ilmenee hänen palvelussuhdehistoriansa VSSHP:llä. Lisäksi uuden työntekijän kohdalla esimiehet toimittavat henkilöstötoimistoon kopiot kelpoisuuden osoittavista todistuksista ja uusi työntekijä tulee näyttämään todistukset hyväksi luettavista työkokemuksista. Nämä tiedot tallennetaan jatkossakin tarvittavilta osin SairaalaPrimaan. Nimikirjaotteen voi vielä pyytää mennessä omalta palkanlaskijaltasi. Nimikirjoja tulostetaan muiden töiden kannalta sopivissa väleissä. Yksi nimikirjaote vuodessa on maksuton. Esimiesten 360-arviointi toteutetaan pilottina syksyllä Sairaanhoitopiirin hallitus hyväksyi hallintokeskukselle uuden organisaatiomallin. Muutos vähentää hallinnollisten yksiköiden määrää ja sitä kautta tiivistää keskushallinnon toimintaa. Uudistuksen ideana on parantaa asiantuntemuksen käyttöä. Hallintokeskukseen tulee nykyisten yhdentoista toimiston sijasta seitsemän palveluyksikköä. Tämä toteutetaan yhdistämällä neljä pääosin kehittämistoimintaan liittyvää toimistoa yhdeksi kehittämispalveluyksiköksi. Jatkossa hallintokeskuksen yksiköitä ovat kehittämispalvelut tutkimuspalvelut talouspalvelut henkilöstöpalvelut hallintopalvelut taloushallinnon palvelukeskus hankinta- ja logistiikkapalvelut. Esimiesten 360-arviointi käynnistetään syyskuussa. Sen toteuttaminen perustuu Henkilöstöpoliittiseen toimintaohjelmaan. Arvioinnin tarkoituksena on kerätä palautetta arvioitavan henkilön johtamis- ja vuorovaikutuskäyttäytymisestä ja siten tukea esimiesten kehittymistä työssään. Se täydentää kahden vuoden välein toteutettavaa Sairaalahenkilöstön hyvinvointitutkimusta, joka puolestaan kartoittaa henkilöstön kokemuksia työoloista ja työhyvinvoinnista. Nämä molemmat kyselyt yhdessä mahdollistavat työolojen kehittämisen. Esimiestyön arviointi oli tarkoitus toteuttaa ensimmäisen kerran syksyllä 2012, mutta se siirrettiin syksyyn Pilottikierroksella on mukana ylin johto: johtoryhmä, ylihoitajat, tulosaluejohtajat, toimi- ja palvelualuejohtajat, liikelaitosten johtajat. Pilotin jälkeen suunnitellaan koko esimieskuntaa koskevan palautteenkeruun toteutustapa. Ylin johto saa yksilöllisen palautteen lisäksi opastuksen arviointiprosessiin kokonaisuudessaan, sillä heidän roolinsa esimiehenä tulee olemaan tärkeä kun esimiestyön arviointia laajennetaan. Arvioinnin toteuttaa Psycon Oy, jolla on pitkä historia näiden esimiesarviointien toteuttamisessa erikokoisissa organisaatioissa niin julkisella kuin yksityisellä sektorillakin. Taustatietona vielä, mitä termillä 360-arviointi tarkoitetaan: palautteen antajia tunnistettaessa ja valittaessa katsotaan kaikkiin suuntiin katse kiertää ympyrän kehää täydet 360 astetta. Arviointia pyydetään tyypillisesti neljältä taholta. Näitä ovat henkilö itse, tämän oma esimies, alaiset sekä kollegat. M arjut Kahilainen, henkilöstöasiantuntija Hallintokeskus tiivistää organisaatiotaan Teksti» Esa halsinaho Asia oli hallituksen käsittelyssä toistamiseen, kun hallitus edellisessä kokouksessaan käytti otto-oikeuttaan ja siirsi päätöksenteon elokuussa pidettyyn kokoukseen. Tällä välin muutosehdotusta oli käsitelty sairaanhoitopiirin johtoryhmässä ja yhteistoimintaelimissä. Sairaanhoitopiirin johtaja oli muuttanut aiempaa esitystään siten, että hallituksen nyt hyväksymän päätöksen mukaan sairaanhoitopiirin johtaja toimii kehittämispalvelujen päälliköksi valittavan viranhaltijan henkilöstöhallinnollisena esimiehenä ainakin vuoden 2015 loppuun saakka. Sen jälkeen tilannetta tarkastellaan uudelleen. Lisäksi hallitus saa väliraportin uudistuksen onnistumisesta ensi vuoden kesällä sekä loppuarvion tammikuussa Samalla hallitus päätti tehdä toimintasääntöön organisaatiouudistukselle tarpeelliset muutokset esityksen mukaisesti. Yksi työnantaja - yksi henkilökorttimalli VSSHP:n uuden logon myötä yhtenäistetään koko sairaanhoitopiirimme henkilökorttien ulkoasu. Jatkossa kortteihin tulee sairaanhoitopiirin logon ja henkilön kuvan lisäksi ainoastaan nimi- ja tehtävänimiketiedot. Tulosalue-, liikelaitos- tai yksikkötietoja ei siis enää kortteihin paineta. Käytännössä henkilökortteja ei uusita pelkästään yhtenäisen ulkoasun saavuttamiseksi, vaan jatkossa niitä päivitetään esim. nimi- ja tehtävänimikemuutosten yhteydessä. Uudet työntekijät saavat luonnollisesti ensimmäisenä uudet kortit käyttöönsä. Kuvattomat henkilökortit alle kahden kuukauden palvelussuhteissa työskenteleville ovat edelleen käytössä. Niitä päivitetään vähitellen uusien tilausten myötä. Muistin virkistykseksi: henkilökortit ovat osa sairaanhoitopiirin turvallisuusjärjestelmää ja niiden avulla sekä henkilökunta että potilaat voivat tunnistaa työntekijämme. Jokaisen tiloissamme työskentelevän velvollisuus on pitää henkilökorttia näkyvillä. Sanna-Mari Heinonen rekrytointisuunnittelija

4 4 Hospitaali Jatkossa tukea hukkatyöskentelyyn saa uudesta VSSHP:n kehittämispalvelut-yksiköstä. Lisätietoa saa Sini Elorannalta ja Riikka Maijalalalta. Ensin hukka tunnistetaan Työkaluna hukan tunnistamisessa käytettiin Briteissä ja USA:ssa kehitettyä hukkatunnistinta, jonka sairaanhoidon tukipalvelujen toimiston esimies toi tuliaisena kansainvälisestä konferenssista. Maijala ja Eloranta ovat pitekee saatujen tulosten perusteella esityksen sairaanhoitopiirin johtoryhmälle. Ohjausryhmä aikoo suosittaa hukkajahdin laajempaa käyttöönottoa. On tärkeää, ettei tämä jää tähän. Kiinnostuneista yksiköistä on tullut tiedusteluja ja ihmiset ovat kyselleet mahdollisuutta päästä mukaan. Koemme hukkatunnistimen käyttökelpoisena ja helppokäyttöisenä ja samaa palautetta on tullut pilottiyksiköistä. Toimintaa on tarkoitus laajentaa tulevaisuudessa avohoitoyksiköihin. Lisää hukkamoduuleja on käännetty englannista ja suomeksi ja niitä on nyt yhdeksän: Viisi somaattisen vuodeosastopotilaan ja päivystyspotilaan hoidossa olevan kliinisen hukan tunnistamiseen ja yksi poliklinikkapotilaan hoidossa olevan hukan tunnistamiseen. Hukkatunnistin-moduulit työohjeineen linkitetään VSSHP:n Laatua johtamiseen sivustolle Santraan, Maijala kertoo. Tuloksekasta hukkajahtia VSSHP:ssä Teksti ja kuva» Marjo Peltoniemi Hukkaa on jahdattu VSSHP:ssä viimeisen vuoden verran, kun sairaanhoitopiirin hallitus valtuutti toimi-, palveluja tulosalueiden johdon tekemään esityksiä, joilla potilastyöhön käytettävää aikaa voidaan lisätä. Esitysten perusteella arviointiylilääkäri Tuija Ikonen ja johtajaylilääkäri Samuli Saarni asettivat Hukkaprojektin eli hukkaan kuluvien resurssien etsimisen eri yksiköissä yhdeksi toimenpiteeksi tavoitteen saavuttamiseksi. Projektia luotsanneet suunnittelijat Riikka Maijala ja Sini Eloranta kertovat millaisia tuloksia on saatu. Hukkajahti pohjautuu teollisuudesta terveydenhuoltoon rantautuneeseen Lean-ajatteluun. Lean on asiakaskeskeinen filosofia työssä keskitytään siihen, mikä tuottaa arvoa asiakkaalle. Ajattelun tavoitteena ei ole patistaa ketään työskentelemään kovempaa tai nopeammin, vaan minimoida hukkatyö. Eniten hukkaa on osallistuneissa yksiköissä tunnistettu hukkaan kuluvasta menetetystä työajasta, potilaalle syntyneistä haittavaikutuksista ja komplikaatioista, palvelujen epäasianmukaisessa käytöstä sekä viiveistä ja muista ongelmista prosesseissa ja koordinoinnin puutteesta, tuloksista yhteenvedon tehneet Maijala ja Eloranta toteavat. Projektin suunnittelu alkoi vuosi sitten. Pilottiyksiköiksi hukkajahtiin valittiin yhdeksän yksikköä, joista seitsemän on vienyt projektin läpi. Tyksistä mukana ovat sisätautiosasto 2 ja sisätautiosasto 3 sekä sydänosasto 2. Mukaan haluttiin myös alueellisen erikoissairaanhoidon yksiköitä ja perusterveydenhuollon yksiköitä, joista mukana ovat Salon aluesairaalan sisätautiosasto, Tyks Vakka-Suomen sairaalan sisätautiosasto ja Vakka-Suomen sairaalan yhteispäivystys sekä perusterveydenhuollosta Uudenkaupungin yhteistoiminta-alueen terveystoimen Maria-Sofia -vuodeosasto ja Vehmaan vuodeosasto. Pilottiyksiköille pidettiin hukkajahtiin valmentava tilaisuus. Yksiköt valitsivat hukan arvioitsijoiksi keskuudestaan yksikön toiminnan hyvin tuntevan lääkärin ja sairaanhoitajan. Arviointia ei voi tehdä ulkopuolinen eikä yhden ammattiryhmän edustaja. Osassa yksiköistä oli kokonainen työryhmä hukkaa arvioimassa, Rikka Maija kertoo. lotoineet sen käyttöönottoa Suomessa. Hukkatunnistin on kliinisten, potilaan hoitoon liittyvien hukkatekijöiden käytännön arviointityökalu yksiköihin, joissa hoidetaan somaattisia vuode- ja päivystyspotilaita. Työkalun kehittäjät ovat tehneet systemaattisen kirjallisuuskatsauksen ja sen perusteella poimineet potilaan kliinisessä hoitotyössä yleisimmin esiintyvät hukat. Moduuleihin eli A4-kokoisiin kyselykaavakkeisiin on määritelty valmiiksi mitä hukkatekijät voivat olla tutkitun tiedon mukaan. Yksiköissä kirjattiin lomakkeisiin kaikkien sillä hetkellä sisäänkirjautuneiden potilaiden hoidon osalta jokainen mahdollinen hukkatekijä rasti ruutuun -menetelmällä. Excel-kaava laskee prosentit, kuinka paljon mitäkin hukkatekijää on. Aikaa hukan arviointiin meni yksiköissä keskimäärin noin kaksi tuntia 20 sairaansijaa kohti. Se saattoi tuntua isolta ponnistukselta yksiköissä, joissa on vaikkapa 40 sairaansijaa, mutta pääsääntöisesti arviointi koettiin palautteen mukaan hyödyllisenä, Maijala toteaa. Yksiköt lähettivät tulokset meille ja kokosimme ne yhteen. Kävimme tulokset yhdessä läpi ja arvioimme työryhmien kanssa minkälainen vaikutus löydetyillä hukilla oli. Hukka-aika laskettiin raha- ja laskennallisiksi kustannuksiksi, niin pitkälti kuin se oli mahdollista, hän lisää. jotta toimintaa voidaan kehittää Varsinainen työ lähtee Maijalan mukaan vasta siitä, kun hukat on tunnistettu. Ensin mietitään syitä niiden olemassaoloon ja sitten voidaan tehdä päätöksiä siitä, miten yksikön toimintaa kehitetään. Lähes jokaisessa mukana olleessa yksikössä tehtiin hukanmäärittelyn ja analysoinnin pohjalta korjauksia ja kehittämissuunnitelmia. Tärkeää on myös se, että mitä korjaavilla toimenpiteillä on vaikutusta oman yksikön ulkopuolelle. Pilotin ohjausryhmä, johon Maijala ja Eloranta kuuluvat, Esimerkkejä hukasta Yhdestä yksiköstä löytyi kolme ylimääräistä nestelistaa ja yhden nestelistan ylläpitäminen vaati noin puoli tuntia työaikaa työpäivässä, vaikka se jakaantuikin monelle eri henkilölle. Pidemmälle laskien siitä kertyi 1,5 tuntia vuorokaudessa, 10,5 tuntia viikossa ja kolme kuukautta vuositasolla. Luopumalla listoista aika saatiin vapautettua potilastyölle. Yhdessä yksikössä oli 19 sairaansijaa, mutta pedattuja vuodepaikkoja löytyi kuitenkin 21. Hukan kannalta huomionarvoista oli, että ylimääräisten vuodepaikkojen siistinä pitämiseen tarvittiin resursseja ja niihin meni vuodevaatekuluja. Toinen näkökulma oli asiakasnäkökulma ja osaston imago, sillä omaiset havaitsivat vain tyhjät sängyt. Kun paikoista luovuttiin, tiloja saatiin hyödynnettyä muuhun käyttöön. Hukkajahdista kehitysideoita Salon sisätaudeilla Teksti ja kuva» Marjo Peltoniemi Salon aluesairaalan sisätautiosastolla hukkaa ei löydetty työstä paljon, mutta kehitysideoita kumpusi sitäkin enemmän aiheen tiimoilta. Hukkatiimiin Salon aluesairaalan sisätautiosastolla kuuluivat sairaanhoitajat Minna Ahlfors ja Maija Palokankare sekä erikoistuva lääkäri Laura Ryyppö, joka oli erikoistuvista lääkäreistä kokenein tuona ajankohtana eli vanhin. Projektia on ollut koordinoimassa Salon aluesairaalan osalta myös johtava ylihoitaja Anne Hedman. Perehdytystä kaivattiin Hedman ja Ahlfors uskovat, että yksi syy vähäisiin löydettyihin hukkiin on se, että sisätaudeilla on jo ennestään jatkuva kehittämisen kulttuuri ja huomatut epäkohdat uudistetaan automaattisesti. Lähinnä törmäsimme jo ennestään tuttuun ongelmaan, että terveyskeskus ei pystynyt ottamaan vastaan potilaita, minkä vuoksi potilaat joutuivat odottamaan täällä useamman päivän. Leikattujen potilaiden tulehduksia oli kaksi ja molemmat potilaat olivat sen takia jatkohoidossa useampia kymmeniä päiviä, Minna Ahlfors kertoo. Se, että kehittäminen ja epäkohtien korjaaminen on jo osastolla automaattista, ei Hedmanin ja Ahlforsin mielestä poista hukkatyökalun käyttömahdollisuutta ja tarpeellisuutta. Tilanne päivittyy ja voidaan tarkistaa ollaanko menossa oikeaan suuntaan, Ahlfors toteaa. Ahlforsin mielestä hukkajahtiin ryhtyvät yksiköt tarvitsisivat ehdottomasti kunnollisen perehdytyksen siihen.

5 Hospitaali 5 Entinen sisätautiosaston sairaanhoitaja Minna Ahlfors (vas.), joka työskentelee tällä hetkellä lastenosaston apulaisosastonhoitajana ja johtava ylihoitaja Anne Hedman toivovat, että hukkajahti voitaisiin Salossakin ottaa jatkuvan arvioinnin välineeksi ja määritellä jonkun vastuualueeksi. Hänen mielestään on myös tärkeää, että hukkatiimiläiset kullakin osastolla tuntevat perusasiat. Tiimiläiset saivat hukkajahtilomakkeet käyttöönsä sähköpostilla, mutta niitä kehitettiin edelleen ja uusiin heille lähetettyihin versioihin tarvittiinkin lisää tietoja jälkikäteen kuten pelkkien potilaspaikkanumeroiden lisäksi potilaiden henkilötunnukset, mikä lisäsi Ahlforsin mukaan työmäärää. Työkalu todettiin toimivaksi Tiimiläiset sopivat kaikille kolmelle sopivan päivän, jolloin he kävivät kysymykset silloisten 39 potilaan kohdalta läpi. Aikaa heillä meni siihen 5-6 tuntia. Lääkäri-hoitajatiimi on Ahlforsin mielestä hukkajahdissa toimiva. Lääkärit katsovat omalta kantiltaan lääketieteellisesti potilaan hoitoa sillä hetkellä ja hoitajat taas ajattelevat myös pidemmälle, onko kaikki tarpeellinen tehty kotiutumisvaiheeseen saakka. Toisaalta eri kerralla eri ihmiset voisivat saada irti erilaisia asioita tai ulkopuolelta tuleva alan ihminen voisi katsoa asioita ihan eri silmin, Minna Ahlfors ehdottaa. Hedmanin mielestä pilotissa oli samalla tärkeää, että yksiköt testasivat miten lomake toimii. Salon sisätautiosaston hukkatiimiläisten mielestä työkalu on hyvä kehittämisen työkalu ja se toi esiin kehittämistä vaativat seikat. Kävimme yhdessä läpi mitä kaikki löydetyt hukat ovat ja niitä lähdettiin muuttamaan rahaksi. Osa kehittämiskohteista on pienillä jutuilla muutettavia heti kehitettäviä asioita ja osa isompia kehittämiskohteita, Ahlfors ja Hedman kertovat. Hedman uskoo, että hukkajahdilla saa vielä enemmän irti niissä yksiköissä, joissa prosessit on kuvattu. Sisätautiosastolta prosessikuvauksia ei vielä löydy. Parannusehdotuksia tuli meillä lähinnä kotiutukseen liittyen. Hukkajahtia tehdessä meillä ei ollut apuna sosiaalityöntekijää. Nyt meillä on taas apuna sosiaalityöntekijä, joka avustaa kotiuttamistilanteissa järjestämällä tarvittavat kotiavut potilaille ja sopimalla asiat omaisten tai läheisten kanssa valmiiksi, jotta asiat eivät jää hoitajille tai viivästytä potilaan kotiutumista. Lääkäreiden ja evalien perehdyttäminen on myös tärkeä asia ja kehittämiskohde, jotta oikeita asioita tehdään oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan, Minna Ahlfors sanoo. Salon hukkatiimi oli pilottiyksiköille ja muille kiinnostuneille järjestetyissä Hukkapeijaisissa kuuntelemassa yhteenvetoa kokemuksista. Oli hauska kuulla miten erilaisia asioita hukkatunnistin toi esille muissa yksiköissä. Meillä tutkittava potilasmäärä oli suuri. Jatkossa voisikin ajatella, että jakaisi määrän pienempiin osiin ja tekisi osan kerrallaan, jolloin oli enemmän aikaa keskittyä yhteen potilaaseen, sanoo Ahlfors. Arviointia tehdään liian vähän. Hoitajat haluavat hoitaa työnsä nopeasti, joustavasti ja tehokkaasti. Tämä on arkipäivän työnkehittämistä ja halu kehittää omaa työtä on merkittävä asia, lisää Hedman. Aina säännöllisin väliajoin olisi hyvä käydä kaikki rutiinit läpi ja poistaa turhat, erikoislääkäri Pekka Porela ja osastonhoitaja Jaana Kurki sanovat. Turhat rutiinit karsittiin sydänosasto 2:lla Teksti ja kuva» Marjo Peltoniemi Sydänosasto 2:lla hukkajahti tuli sopivaan aikaan. Heillä oli juuri suunniteltu toiminnan kehittämistä muutenkin potilaiden hoitajakotiutukseen siirtymällä. Samalla kaikki osaston rutiinit käytiin läpi ja karsittiin niistä turhat pois. Lähdimme projektiin lennossa mukaan, kun mahdollisuutta tarjottiin juuri, kun olimme siirtymässä uuteen toimintatapaan, hoitajakotiutukseen, sydänosasto 2:lla projektista vastanneet osastonhoitaja Jaana Kurki ja erikoislääkäri Pekka Porela kertovat. Elektiivisten, ei-päivystyksellisten, sepelvaltimoiden varjoainekuvaukseen tulleiden sydänpotilaiden kotiutuksessa osastolla on perinteisesti odotettu, että lääkäri tulee kotiuttamaan heidät päiväkierrolla tai päivystävä lääkäri tekee kotiutuksen illalla. Yksikössä todettiin, että on mahdollista vähentää odotusaikaa ja resursseja, kun kotiutuksen tekee sairaanhoitaja. Toimenpiteen tehnyt lääkäri keskustelee potilaan kanssa jo toimenpideyksikössä. Hän tekee sieltä käsin sairauslomatodistuksen, reseptit ja jatkosuunnitelmat valmiiksi. Suunnitelmat kirjataan Mirandaan. Osastolla hoitaja huolehtii toimenpiteen jälkiseurannasta ja kotiuttaa potilaan ennalta sovittujen ohjeiden mukaisesti. Hoitajalla on käytössä lääkäreiden ja hoitajien yhteistyössä laatima kotiutumisen tarkistuslista. Tämän lisäksi kotiutuksen apuna käytetään Mirandan kotiutuskriteeritaulukkoa. Hoitajat hyötyvät hoitajakotiutuksesta, sillä he voivat itse suunnitella aamun aikataulun ja kotiuttaa potilaat aamupäivällä porrastetusti silloin, kun heillä itsellään on sopiva aika. Potilaspaikat saadaan ajoissa kuntoon seuraavaa potilasta varten ja kyytienkin kannalta on vähemmän ruuhkaista, kun kaikki eivät lähde samaan aikaan iltapäivällä. Potilaat hyötyvät myös, sillä odottamiseen kuluva aika vähenee. Seuraavia elektiivisiä ja toimenpideyksikköön aamulla saapuneita päiki -potilaita voidaan ottaa porrastetusti osastolle pitkin päivää. Tämä vähentää toimenpideyksikön valvomon ruuhkaisuutta, Jaana Kurki sanoo. jatkuu...

6 6 Hospitaali...jatkoa Hoitajakotiutuksen myötä Sydänkeskuksen lääkäreiden vapautuvaa työpanosta on voitu kohdentaa muualle. Päivystävien lääkäreiden työpanosta säästyy iltaisin ja viikonloppuisin, kun heiltä on jäänyt pois näiden potilaiden kotiutus. Muiden löydettyjen hukkien ansiosta myös hoitajien työpanosta on vapautunut ja he ovat voineet valmistella tulevien potilaiden hoitopäiviä. Tavoitteena on että hoitajat voisivat jatkossa käydä esimerkiksi toimenpideyksikössä avustamassa tulevien elektiivisten potilaiden esivalmisteluissa. Näin hukkajahti toteutettiin Ennen hoitajakotiutukseen siirtymistä 8-paikkaisella sydänosasto 2:lla toteutettiin lääkärinkierto mahdollisen hukan tunnistamiseksi hukkatunnistimeen kuuluvien lomakkeiden avulla. Seuraavalla viikolla siirryttiin hoitajakotiutukseen. Kuukauden päästä toteutettiin vielä kaksi hukkajahtia eri päivinä. Osana hukan tunnistamista potilaille tehtiin kysely siitä, miten he kokivat hoidon sujuvuuden. Palaute oli positiivista ja kotiutus koettiin ripeäksi. Pieniä viiveitä saattaa joskus esiintyä liittyen lähinnä tutkimuksiin pääsyn odottamisena, osastonhoitaja Jaana Kurki toteaa. Hukkajahdin yhteydessä löydettiin myös tarpeettomia ruokatilauksia sekä lääkitys- ja nesteytysohjeita, joista luovuttiin. Leikkaussaliin vietävien potilaiden osalta hoitajien ohjeita tarkennettiin ja saatiin siten poistettua viiveitä. Samalla saatiin selvitettyä potilashotellitarvetta osaston näkökulmasta. VSSHP:ssa on pohdittu potilashotellitoimintaa, joka suunnattaisiin potilaille, joiden pitää käytännön syistä olla lähellä osastoa esimerkiksi tulevan toimenpiteen vuoksi seurattavana. Heidän ja heidän omaisiensa majoitukseen voisi olla tarjolla hotellitasoisia huoneita. Hukkajahdin yhteydessä selvisi, että tällaista tarvetta voisi sydänosasto 2:lla olla noin kahdelle potilaalle päivässä, Pekka Porela kertoo. Esitietojen kirjaaminen on parantunut, kun tuleville potilaille jää enemmän aikaa. Ajatuksena on, että sydänosasto 1:n puolellakin toteutettaisiin hukkajahtia hieman suppeammalla kaavalla, toteaa Jaana Kurki. Porela ja Kurki arvioivat, että hukkajahtiin kaikkineen meni aikaa noin kolme tuntia kahdelta ihmiseltä sekä lisäksi erilaisiin palavereihin käytetyt ajat. Lääkärikierto venyi noin 10 minuuttia niinä kertoina, kun kierrolla käytettiin hukkatunnistinta. Hoitajakotiutuksen suunnitteluun ja käytännön taustatyöhön käytettiin myös aikaa, jota tähän ei ole laskettu. Se yllätti, että pieniä, helposti toimintatapojen muutoksille kehitettäviä kohtia löytyi niinkin paljon hukkatunnistimen avulla. Rutiineja pysähdytään harvoin miettimään. Sairaanhoitaja Nina Sajo toteutti hukkajahdin yhdessä päivystävän lääkärin Juho Mattilan kanssa Vakka-Suomen sairaalan yhteispäivystyksessä. Hukkatietoisuus lisääntyi Vakka-Suomen sairaalassa Teksti ja kuva» Marjo Peltoniemi Vakka-Suomen sairaalan yhteispäivystys lähti mukaan hukkajahtiin ensimmäisenä päivystyspoliklinikkana, kun Riikka Maijala ja Sini Eloranta kävivät esittelemässä projektia yhteispäivystyksen henkilökunnalle tämän vuoden tammikuussa. Hukkatietoisuus lisääntyi paitsi omassa yksikössä myös koko sairaalassa. Saimme ensin materiaalin sähköpostilla, tutustuimme siihen ja sovimme toteutuspäivän. Toteutimme hukkajahdin Silloin meillä oli päivystyksessä yhdeksän potilasta ja täytimme lomakkeet heidän osaltaan ja lisäksi haastattelimme kolmea potilasta. Päivystävä lääkäri Juho Mattila keräsi kanssani materiaalin. Hän osasi arvioida lääketieteelliseltä kannalta onko tehty jotain turhia toimenpiteitä tai tutkimuksia, sairaanhoitaja Nina Sajo Vakka-Suomen sairaalan yhteispäivystyksestä kertoo. Yhtenä kysymyksenä potilaille oli, joutuivatko he mielestään odottamaan liian kauan. Haastatellut olivat sitä mieltä, että kaikki sujui jouhevasti. Olisi ehkä tullut erilaista materiaalia, jos lomakkeet olisi annettu potilaille itselleen ja he olisivat saaneet nimettömästi ja kirjallisesti vastata. Jos lukee vaikka yleisönosastonpalstoja, niin kaikki ovat aina sitä mieltä, että päivystyksessä joutuu odottamaan. Voisikin mielestäni harkita, että haastattelut toteutettaisiin kirjallisesti ja nimettömänä. Tarpeetonta odottelua ja tutkimuksia Yhteispäivystyksessä hukkajahdin ansiosta löydetyt hukat liittyvät siihen, että ihmiset odottelevat vuodepaikoilla turhaan jatkokyytejä tai osastolle jatkohoitoon pääsemistä, jolloin ensiavun rajatut petipaikat ovat tarpeettomasti varattuja seuraavia potilaita ajatellen. Sajon mukaan heillä on perustettu eri osastojen työntekijöistä koottu työryhmä, joka miettii miten päivystysleikkauksiin menevien potilaiden hoito ja kulku saataisiin sujumaan jouhevammin, etteivät he turhaan joutuisi makoilemaan ravinnotta ensiavussa silloin, kun ei heille tehdä mitään toimenpidettä. Siihen emme voi vaikuttaa, että meidän pitää ohjeiden mukaan soittaa joillekin potilaille Kela-taksi, jonka tuleminen voi joskus kestää kauankin, emmekä voi soittaa suoraan taksikuskille, mikä kävisi nopeammin, Nina Sajo sanoo. Hukkajahdissa huomattiin myös tarpeeton monitorointi ja kanylointi eli tarpeettomia tutkimuksia ja toimenpiteitä, jotka pohjautuivat vanhoihin»näin on aina tehty» -toimintamalleihin. Siitäkin tuli meillä kehittämistehtävä. Triage-hoitajalle eli hoidontarpeen arvioitsijalle laaditaan toimintaohjeet siitä, miten hän arvioi tarvitseeko rytmihäiriöpotilas monitoripaikkaa vai pärjääkö hän normaalivuodepaikalla. Myös siihen kiinnitetään entistä enemmän huomiota, mitä tutkimuksia tehdään automaattisesti ja mitä harkinnan kautta. Kehittämisprojektit hyvässä vauhdissa Hukkatietoisuus lisääntyi projektin myötä koko sairaalassamme. On päästy vähän pois näin on aina tehty -toimintamallista ja nyt henkilökunta ymmärtää paremmin mitä hukka on. Kun työkaverit näkevät minut, he saattavat sanoa ensimmäiseksi, että meillä ei tehdä mitään turhaa, kaikki on harkittua. Minulle on varmaan kasvanut sellaiset susihukan korvat, Nina Sajo nauraa. Hukkajahdin myötä syntyneet kehittämisprojektit ovat hyvässä vauhdissa. Ohjeistus päivystysleikkauksiin meneviä potilaita koskien valmistuu vielä tämän vuoden puolella. Rytmihäiriöpotilaita varten laadittava ohjeistus koki Sajon mukaan hiukan takapakkia, kun siitä vastaavan sydäntoimiryhmän vetäjä jäi opintovapaalle. Päätimme, että teemme ohjeet oman poliklinikan henkilökunnan voimin loppuun, koska meillä kuitenkin on asiantuntemusta ja muutamia ihmisiä, jotka olleet sydänosastolla töissä. Tämä on pieni paikka ja meillä on tiivis, parinkymmenen hengen ryhmä töissä. Vastarintaa ei ole yleensäkään mihinkään uudistuksiin ja mitään ei tyrmätä heti. Kaikki haluavat kehittää toimintaa ihan senkin takia, että jatko pienessä paikassa on aina vähän vaakalaudalla. Mitä paremmin hoidamme hommamme, sitä varmemmin saamme pitää työpaikkamme. Yhteispäivystys on myös pilotissa, jossa työaika-autonomiaa ryhdytään toteuttamaan sähköisesti. Vieläkin meillä olisi kehitettävää, että saisimme toiminnan sujuvammaksi. Meillä ei ole esimerkiksi osastonsihteeriä lainkaan yöllä, jolloin hoitohenkilökunta joutuu tekemään kyseiset työt. Sekin kohdistuu potilaan parhaaksi, mutta on pois sairaanhoitajan ydintehtävästä.

7 Tavoitteena turvallinen, toimiva ja tehokas T3-sairaala Hospitaali 7 U-sairaala on tullut käyttöikänsä päähän. Sisäilmaongelmat, nykypäivän sairaanhoitoon soveltumattomat tilat ja jatkuvat väliaikaisratkaisut koettelevat henkilökuntaa ja tekevät potilaiden hoidon haastavaksi. Vuosia kaivatuista uusista tiloista odotetaan päätöksiä aivan näinä aikoina. Päätöksenteon avuksi sairaanhoitopiiri järjesti kuntapäättäjille Tyksin alueen rakennushankkeita valottavan seminaarin syyskuun alussa. Kulissien takana ei ole tyydytty haaveilemaan uusista tiloista. Sadat henkilökuntaan kuuluvat ovat kartoittaneet nykyisen toiminnan pullonkauloja ja suunnitelleet useissa työryhmissä uutta T3-sairaalaa, joka korvaisi nykyiseen U-sairaalaan sijoittuneet naistentautien, lastentautien sekä korva-nenä- ja kurkkutautien tilat niitä palvelevine tukitoimintoineen. Suu- ja leukasairauksien yksikkö muuttaisi mukaan Lemminkäisenkadulta. Silmätautien klinikka, jonka suunniteltiin siirtyvän uuteen sairaalaan, saa tilat A-sairaalasta, koska sillä on vähiten tekemistä muiden yksiköiden kanssa. Tehottomaan sairaalaan ei ole varaa. U-sairaala on työturvallisuusriski, jota korvaamaan on saatava koko maakunnan yhteinen lasten ja nuorten sairaala muine toimintoineen, tiivisti tilaisuuden puheenjohtajana toiminut johtajaylilääkäri Samuli Saarni avauspuheenvuorossaan. Totekin ylihoitaja Leena Rantala havainnollisti Tuija Ollikkalalle T3-sairaalahankkeen tilasuunnitelmia legopalikoiden avulla. T3-projektin hankejohtaja Raija Asola seurasi esitystä vieressä. Piirin hallituksen jäsenenä toimiva Ollikkala osallistui kymmenien muiden kuntapäättäjien tavoin T3-hankkeen suunnitelmien esittelytilaisuuteen syyskuun alussa. Kuva: Esa Halsinaho U-sairaala on sairas potilas T3-sairaalan ja yliopiston samanaikaisen rakennushankkeen Medisiina D:n suunnitelmia käsitelleessä seminaarissa U-sairaalasta käytetyt sanat pysäyttivät: rakennus on yksiselitteisesti toimintaikänsä päässä. Se on tehohoitoa kaipaava potilas, jonka hoitoon kuluu nykyisellään pari miljoonaa euroa vuodessa, jotta se säilyy toiminnassa niin kauan kuin uudet tilat saadaan järjestettyä. Teknillisen johtajan Juha Rantasalon kuvat puhuivat puolestaan. Sairaanhoitopiirin toimitilastrategiaa esitellyt johtaja Olli-Pekka Lehtonen kertoi valtuuston edellyttäneen keväällä, että piirin rakennuskanta on saatettava turvalliselle ja tarkoituksenmukaiselle tasolle. Hankejohtaja Raija Asola sekä toimialuejohtajat Riikka Aaltonen, Liisa Lehtonen, Jussi Mertsola, Jukka Sipilä ja Tuula Manner esittelivät toiminnan suunnittelun periaatteita, joita ovat potilasturvallisuus, perhekeskeisyys ja lean-ajattelu. Jälkimmäinen pitää sisällään toimintojen sujuvuuden, hukkatyön karsimisen, tilojen muunneltavuuden ja henkilökunnan joustavan käytön toimintojen kesken. Uusi konsepti, yön yli heräämö, mahdollistaisi leikatun potilaan paluun kotiin ilman vuodeosastohoitoa. Perhekeskeisyys tarkoittaa vanhempien ja lasten läheisyyden ja vanhempien osallistumisen mahdollistamista. Perhehuoneet lyhentäisivät hoitoaikoja, säästäisivät rahaa ja parantaisivat etenkin keskoslapsen ennustetta ja perheen hyvinvointia. Hukkatyötä poistettaisiin potilassiirtojen vähentämisellä osastolta toiselle ja tilojen keskinäisellä hyvällä suunnittelulla. Potilassiirtojen minimoiminen vähentäisi myös tiedonkulun katkoista syntyviä vaaratilanteita. Junaradan ja Helsingin tien ylle rakennettavalle kannelle sijoittuva T3 saisi naapurikseen Suomen Yliopistokiinteistöjen rakennuttaman Medisiina D:n, joka dekaani Pentti Huovisen mukaan olisi varsinainen synergiatalo. Se kokoaisi yhteen opetusta, tutkimusta ja sairaanhoidon tukitoimintoja. Medisiina D:n käyttäjiä olisivat yliopiston lisäksi sairaanhoitopiiri, THL ja Turun ammattikorkeakoulu ja sen suojiin sijoittuisi Tyks-Sapa-liikelaitoksen laboratorio- ja patologiatoimintoja, sekä tuleva Tyksin erityisvastuualueen syöpäkeskus ja Auria Biopankki. Näiden yksiköiden suunnitelmia avasivat projektipäällikkö Hanna Petäjä, toimitusjohtaja Hanna Mäkäräinen, palvelualuejohtajat Satu Jääskeläinen ja Paula Grönroos sekä osastonylilääkäri Markku Kallajoki, ylilääkäri, professori Olli Carpén ja johtaja Heli Salminen-Mankonen. Tämä lehti ilmestyy vain päivää ennen kuin hallituksen jäsenet kokoontuvat käsittelemään T3-hankkeen toteuttamista. Siihen heillä lienee hieman paremmat eväät heille ja jäsenkuntien päättäjille järjestetyn hanketta koskevan seminaarin jälkeen. Tuula Vainikainen Uusi verkkosivustomme otettu hyvin käyttöön Teksti» Esa halsinaho Pitkään kestänyt projekti julkisten verkkosivujemme uudistamiseksi pääsi maaliinsa 29. elokuuta, kun otimme uuden sivuston viralliseen käyttöön ja suljimme vanhat sivustot lukuun ottamatta Ohjepankkia, joka jää sellaisenaan käytettäväksi. Käyttökelpoista vanhaa tiedotus- ja muuta aineistoa jätettiin luettavaksi arkisto. vsshp.fi-sivustolle. Vanhojen sivustojemme pääsivujen osoitteet ohjattiin siirtämään kävijä uuden sivustomme vastaaville aloitussivuille. Näin sivuston vaihtuminen ei aiheuttanut suurempaa hämminkiä käyttäjien keskuudessa. Yli kävijää päivässä Uutta sivustoa on käytetty vilkkaasti syyskuun ensimmäisen viikon aikana. Sivuston seuranta kirjasi viikossa käyntiä, joiden aikana tehtiin sivujen avausta. Enimmillään yhdessä päivässä sivuilla käytiin kertaa ja katsottiin sivua. Kävijämääriä on vaikea vertailla aiempiin tietoihin, koska ennen meillä oli 11 erillistä sivustoa, joissa oli erilliset kävijäseurannat. Kokonaisuuden arviointia vaikeuttaa samojen henkilöiden käynnit eri sivustoillamme. Mutta neljällä suosituimmalla vanhalla sivustolla käyntiluvut olivat viikkoa (vk 34) ennen käyttöönottoa seuraavat: Ohjepankin sivustolla käyntiä ja sivun avausta Tyksin sivustolla käyntiä ja sivun avausta VSSHP:n sivustolla käyntiä ja sivun avausta Tykslabin sivustolla käyntiä ja sivun avausta. Muilla vanhoilla sivustoilla kirjattiin samalla viikolla vain käyntiä per sivusto. Pääosa, 75 prosenttia, on lukenut uusia sivujamme pöytätietokoneilla. Tablettilaitteilla niitä katseli 8 ja matkapuhelimilla 17 prosenttia. Mobiilikäyttö lisääntynee vielä selvästi, koska uusi sivusto toimii hyvin pienilläkin näytöillä. Pääosin hyvää palautetta Sivuston kävijämäärään nähden olemme saaneet suhteellisen vähän palautetta. Yleisesti ottaen sivustoa on kiitelty hyvän näköiseksi ja helposti käytettäväksi. Sivustolla aluksi esiintyneet tekniset ongelmat ylänavigaatioiden ja linkkien toiminnassa poikivat kuitenkin virheilmoituksia ja huonoja arvosanoja, mutta nämä viat saatiin korjattua parin ensimmäisen päivän aikana. Sellainen haitta uuteen sivustoon siirtymisestä toki on, että aiemmin käytetyt suoraan johonkin alasivulle johtaneet linkit eivät enää toimi, koska uuden sivuston rakenne on erilainen. Siksi onkin syytä poistaa vanhat suoraosoitteet käytöstä ja korvata ne uusilla, mikäli sellainen luontevasti uudelta sivustolta löytyy. Ruotsi käytössä, englanti tulossa Kaikki potilaille suunnatut sivut saavat ruotsinkielisen vastinsivun. Muitakin sivuja tuotetaan toisella kotimaisella käyttötarpeen mukaan. Pääosa on jo käännetty ja suomen kieltä näkee yhä vähemmän ruotsinkielisellä puolella. Englanninkielinen vastinsivusto odottaa vielä valmistumistaan. Englanniksi toimitetaan ensimmäisen ja toisen tason aloitussivut, potilaille ja läheisille -sivut, keskeiset toimipaikkoja koskevat tiedot sekä muita sivuja käyttötarpeen mukaan. Toki suomenkielistäkin sisältöä toimitetaan ja lisätään koko ajan. Verkkosivustohan ei ole koskaan täysin valmis. Uusi sivustomme on toteutettu Microsoftin Share Point tietojärjestelmällä. Sairaanhoitopiirin sisäinen Santra-verkkosivusto toimii Share Point järjestelmässä, mutta Santrakin siirretään SP versioon tulevan talvikauden aikana. Uuden verkkosivuston tekninen ylläpitäjä on Medbit Oy. Kaikki uutta verkkosivustoa koskeva palaute on tervetullutta, sitä voi antaa palautelomakkeella (linkki sivuston etusivun yläosassa) tai sähköpostilla (tiedotus@tyks.fi).

8 8 Hospitaali Psykiatrian osastonhoitajista hallinnollisia osastonhoitajia Teksti ja kuva» Marjo Peltoniemi Psykiatrian tulosalue toimii pilottina VSSHP:ssä siinä, että kaikki tulosalueen osastonhoitajat ovat nykyisin hallinnollisia osastonhoitajia. Osastonhoitajille räätälöitiin yhteistyössä Turun AMK:n kanssa koulutus, joka toimi rekrytoinnin ja muutoksen välineenä. Muutoksen tavoitteena on, että hallinto kevenee, nopeutuu ja tulee läpinäkyvämmäksi samalla, kun hallinnolliset osastonhoitajat saavat lisää päätösvaltaa. Psykiatrian tulosalueen 12 uutta hallinnollista osastonhoitajaa aloittivat viroissaan , käytyään ensin niihin valmistavan koulutuksen Olemme psykiatrian puolella uudistaneet kokonaan koulutusjärjestelmämme ja toteutamme nykyään itsenäisesti isot koulutukset henkilökunnalle. Tämä HOH-koulutus oli yksi esimerkki uudella tavalla toteutetuista koulutuksista, kertoo Psykiatrian tulosalueen erikoissuunnittelija, TtM Pekka Makkonen, joka vastaa koulutuksista noin 500 työntekijän tulosalueella. Mikä muuttuu? Uusissa toimissaan hallinnolliset osastonhoitajat voivat nyt päättää itsenäisesti muun muassa yksikön hoitohenkilökunnan omista koulutusmäärärahoista, vuosilomista ja sairauspoissaoloista ja virkavapauksista ja tehdä alle kolmen kuukauden määräyskirjat tietyin poikkeuksin siinä missä nämä asiat tuli ennen kierrättää ylihoitajan kautta.yksiköiden johtohenkilöiden välinen päätösvalta ja tehtävänkuvat kaipaavat edelleen Makkosen mukaan hiomista ja selkeytystä, mutta suunta on hänen mielestään oikea. Prosessinomaiseen koulutukseen osallistuneet olivat niin lasten-, nuorten kuin aikuispsykiatriankin puolelta. Osaan koulutuspäivistä osallistuivat myös ylihoitajat, johtava ylihoitaja, kaksi lääkäriä ja luottamusmies. Turun AMK suunnitteli koulutuksen pedagogisen puolen ja me järjestimme kaiken muun kuten tilat ja opettajat. Turun AMK:sta oli koulutuksen suunnittelussa mukana lehtori Arja Nylund. Ideana oli tukea tulevia hallinnollisia osastonhoitajia muutosprosessissa, hän sanoo. Tavoitteena oli, että koulutetut pystyvät entistä paremmin vastaamaan tehtävänsä nykyisiin haasteisiin. Työnantajalähtöisen koulutuksen sisältöpuolella käsiteltiin johtamisen teoriaa ja käytäntöä; etenkin muutos- ja henkilöstöjohtamista, sekä omaan organisaatioon liittyvää taloutta, rekrytointikysymyksiä ja koulutusasioita. Psykiatrian hallinnollisten osastonhoitajien valmistujaistilaisuutta vietettiin Kuvassa vasemmalta: Maarit Toivanen, Johanna Aaltonen, Hely Kaitila-Wasiljeff, Mikko Nieminen, Pirjo Turumäki, Mia Blomqvist, Jukka Kauhala, Eve Pylkkänen ja Jutta Piilinen sekä Jussi Blomqvist. Kuva: Pekka Makkonen. Lähipäivien aamupäivät sisälsivät luentoja ja loppupäivästä pohdittiin teemoja yhdessä. Koulutuksen anti Muutos hallinnollisiksi osastonhoitajiksi on muhinut kauan ja koulutus selkeytti sitä osaltaan. Koulutuspäivät antoivat hyvän mahdollisuuden pysähtyä arjen tuomiin haasteisiin ja jakaa asioita toisten samassa prosessissa olevien kanssa, koulutukseen osallistunut Johanna Aaltonen summaa. Koulutuksessa tutustui paremmin muiden yksiköiden osastonhoitajiin ja välillemme syntyi tukiverkkoa, josta on hyötyä esimerkiksi sijaisjärjestelyissä, Jutta Piilinen lisää. Jussi Blomqvistin mielestä hallinnollisen osastonhoitajan yksi keskeisimmistä tehtävistä on poistaa esteitä hyvältä hoidolta. Arjen sujuvuuden kannalta voisi ajatella, että mitä näkymättömämmin sekä tehokkaasti ja nopeasti suoritan työtehtäviini kuuluvat asiat, sen parempi. Töitä on talonmiehen hommista alkaen, joten kehittämiselle jää usein liian vähän aikaa. Muutosten myötä mahdollisuudet toiminnan kehittämiseen toivottavasti lisääntyvät, Blomqvist sanoo. Käytännön organisaattori Keskeisimpiä hallinnollisten osastonhoitajien tehtäviä ovat henkilöstöhallinto, talousseuranta, johon kuuluu budjettien laadinta yhteistyössä yksikköjen ylilääkärien kanssa sekä hoitotyön laaja-alainen kehittäminen. Osalla heistä on apunaan apulaisosastonhoitaja. Hallinnolliset osastonhoitajat ovat käytännön organisoijia, jotka päättävät osaston asioista yhdessä ylihoitajan ja ylilääkärin kanssa. Yhteistyötä tehdään moneen suuntaan ja se on toimessa keskeistä, Johanna Aaltonen muistuttaa. Esimerkiksi Jussi Blomqvistilla on vastuualueellaan viisi nuorisopsykiatrian yksikköä. Pisimmän etäisyyden päässä on 70 kilometrin päässä sijaitseva yksikkö, joten sähköposti ja puhelin ovat tärkeänä apuna, koska läheskään kaikkia asioita ei pysty hoitamaan kasvotusten. Tehtäväkuvamuutoksen myötä myös viestintä painottuu entisestään. Hallinnollinen osastonhoitaja on tärkeä tiedottaja yksikössään vastaten muun muassa työpaikkakokouksista. Myös talous on erittäin tärkeää nykytilanteessa ja hallinnollisen osastonhoitajan tulee tietää tarkkaan mitä lukujen takana on. Tavoitteena kevyempi hallinto Hallinnollisia osastonhoitajia on VSSHP:ssä tällä hetkellä ainakin Uudessakaupungissa, Loimaalla ja joissakin liikelaitoksissa, mutta psykiatria on ainoa, jossa kaikki osastonhoitajat ovat hallinnollisia osastonhoitajia. Tyypillisesti osaston johtoportaaseen kuuluvat apulaisosastonhoitaja, osastonhoitaja, ylihoitaja ja vastuuylilääkäri, jonka esimies on toimialuejohtaja. Makkosen mielestä hallintoa olisi hyvä saada kevyemmäksi. Eksotessa eli Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä on esimerkiksi tällä hetkellä johtoketjussa apulaisosastonhoitaja, palvelupäällikkö ja ylilääkäri eli johto on vain kolmeportainen. On hyvä askel byrokratian vähentämisessä, että ylihoitajalta siirtyy enemmän vastuuta hallinnolliselle osastonhoitajalle. Nykyisessä johtamismallissa on hyvää se, että edustettuina ovat sekä lääketieteellinen näkemys että hoitajan näkemys, hallinnollinen osastonhoitaja Johanna Aaltonen summaa. Yksi sairaala -projekti etenee suunnitellusti Valtuusto hyväksyi keväällä 2014 sairaanhoitopiirin strategian vuoteen Sen mukaan sairaanhoitopiirin hoitolinjaorganisaatiomalli laajennetaan koskemaan koko sairaanhoitopiirin aluetta ja aluesairaalat liitetään osaksi Tyksin hoitolinjaorganisaatiota. Toukokuun lopussa sairaanhoitopiirin johtaja asetti projektin valmistelemaan strategian toimeenpanoa. Työskentely yhteisen strategisen tavoitteen saavuttamiseksi käynnistyi tämän jälkeen nopeasti. Työtä on tehty ohjausryhmässä, projektiryhmässä ja alatyöryhmissä. Alkuvaiheessa alatyöryhmien työskentelyssä on keskitytty henkilöstösuunnitteluun. Seuraavaksi aloitetaan talousarvion valmistelu Tyksin hoitolinjaorganisaation pohjalta vuonna 2015 ei ole enää aluesairaalakohtaisia talousarvioita. Lisäksi valmistellaan tietojärjestelmiin tarvittavia muutoksia. Uuden organisaatiomallin mukainen toiminta aloitetaan Yksi sairaala -projektissa toteutetaan organisaation muutos, joka mahdollistaa jatkossa toiminnan kehittämisen eri toimi- ja palvelualueilla hoidettavien erilaisten potilasryhmien tarpeista käsin. Projektin edetessä on vahvistunut käsitys aluesairaaloissa olevasta eri ammattiryhmien monipuolisesta ja laajasta osaamisesta, jota halutaan kehittää edelleen. Jatkossa tarvitsemme kaiken käytössä olevan osaamisen tukemaan tasapuolista, laadukasta ja korkeatasoista potilaan hoitoa. Valtuuston linjauksen mukaisesti aluesairaaloissa tulee säilyttää hoitolinjaorganisaatioon sopeuttava paikallinen johtamisjärjestelmä. Paikallisen johdon tehtävänä tulee olemaan sairaalakokonaisuuden koordinointi ja eri toimialueiden tuottamien palvelujen yhteensovittaminen. Lisäksi tarvitaan yhä enemmän alueellista soteyhteistyötä ja eri toimijoiden tuottamien sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteensovittamista. Projektilla on viestintäsuunnitelma ja erilaisia viestintäkanavia on pyritty hyödyntämään tehokkaasti. Projektipäälliköt ovat käytettävissä mahdollisimman monissa henkilökunnan tilaisuuksissa kaikissa aluesairaaloissa. Santraan (sairaanhoitopiirin intranetiin) on avattu Yksi sairaala -projektin sivut, jonne kootaan tietoa projektin etenemisestä. Sivuilta löytyy myös kysymys vastaus -palsta, jonne toivotaan projektin edetessä esiin nousevia kysymyksiä. Johtajaylilääkäri on viestittänyt projektin etenemisestä kaikkien aluesairaaloiden henkilökunnalle sähköpostitse lähetetyillä tiedotteilla. Terveydenhuollon monimuotoisessa kokonaisuudessa yhteistyön merkitys korostuu varsinkin muutoksessa. Meillä on Yksi sairaala -projektissa selkeä tavoite ja olemme edenneet sen suuntaisesti hyvässä yhteistyössä. Anne Hedman, johtava ylihoitaja Ritva Kosklin, projektipäällikkö

9 Lääketyöstä löytyi ammatti TUORE KASVO Hospitaali 9 Teksti ja kuva» MarKKU NÄVERI Lisa Förarsin opiskeluhistoriaan kuuluu vuoden verran sairaanhoitajaopintoja ja parisen vuotta tietotekniikkaa. Vaikka molemmissa oli hyvät puolensa, kiinnostus hiipui. Oli vaikeaa löytää oma alansa, mutta sitten keksin, että keskitie löytyy lääketyöntekijän ammatista. Siinä kun yhdistyvät terveys ja tarkkuus, Lisa muistelee ammatinvalintaansa. Lisa Förars valmistui lääketeknikoksi Yrkesakademin i Österbottenista. Opiskelut hoituivat pitkälti etäopiskeluna, koska vaasalaislähtöinen Lisa asui jo tuolloin Turussa. Nykyinen ammattinimike on siis lääketeknikko, mutta VSSHP:ssä on vielä käytössä vanha nimike lääketyöntekijä. Opintoihin kuului mm. perehtymistä tarkasti säädeltyyn apteekkialaan, toimistotyötä sekä markkinointia. Näitä erityisesti, jos mieli avoapteekkiin työhön. Lisäksi opiskeltiin käytännön lääkkeenvalmistusta, ja atk oli tietysti koko ajan mukana kuvassa. Opiskeluun sisältyvän harjoittelujakson Lisa työskenteli Tyksin sairaala-apteekissa vuonna Tuolloin hänelle valkeni, että sairaala-apteekki olisi avoapteekkia mieluisampi työpaikka. Sen jälkeen hän toimi Tyksin apteekissa kesä- ja joululomasijaisena. Vakinaiseen toimeen Lisa pestattiin viime keväänä. Kaikkiaan Varsinais-Suomen lääkehuollossa on 17 lääketyöntekijää. Monipuolista työtä Tällä hetkellä Lisa työskentelee laboratorioryhmässä: tuttuja ovat omavalmistus-, sytostaatti- ja analyysilaboratoriot. Työhön kuuluu mm. tilausten mukaisten lääkkeiden ja tarvikkeiden keräilyä, tarkastusta ja pakkausta, ns. teknisten valmisteiden tekemistä, voiteiden tekoa, annosjauheiden punnituksia, raaka-aineiden analysointia, omavalmisteiden laadunvalvontaa, mikrobiologista kontrollia sekä aseptista pyyhintää. Lisäksi paljon varastonhallintaa ja etenkin analyysilaboratoriossa on rutkasti paperityötä. Puhtaus- ja tarkkuusvaatimukset ovat huippuluokkaa, mutta Lisa paljastaa pitävänsä sellaisesta: Tarkkuus, täsmällisyys ja järjestelmällisyys ovat hyveitä, jotka ovat aina viehättäneet. Työ sairaala-apteekissa poikkeaa avoapteekista osittain siinä, ettei tapaa asiakkaita. Saa enemmän keskittyä varsinaiseen perustyöhön, Lisa toteaa. Hyvää on myös se, että työ on monipuolista ja sisältää runsaasti erilaisia tehtäviä. Plussaa on vielä päivätyö. Kun oikein kaivelee, Lisa suostuu löytämään jotain korjattavaakin: apteekki ei vieläkään toimi yhdessä ja samassa rakennuksessa, mikä haittaa esimerkiksi kuljetuksia. Samoin apteekin eri työryhmät voisivat olla vanhaan malliin»sekaisin», jolloin työntekijät tapaisivat useammin toisiaan. Lääketyöntekijä Lisa Förars pitää työnsä vaatimasta tarkkuudesta. Kieletkin kiinnostavat Turkulaistunut Lisa on kesällä muuttanut uuteen keskusta-asuntoon, jonka hän jakaa kahden ystävänsä kanssa. Viime ajat ovatkin kuluneet sisustussuunnittelun merkeissä. Muutoin Lisa sanoo olevansa niin rauhallinen luonne, ettei sen kummempia vapaa-ajan harrastuksiakaan löydy. Tosin kielet ovat aina kiinnostaneet, erityisesti ranska, saksa ja italia, ja kielikursseilta hänet saattaakin tavata. Umpiruotsinkielisenä itseään pitävä Lisa puhuu sujuvaa suomea, mutta sanoo sen olleen työn ja tuskan takana. Hankala kieli, hän manailee.»olen oppinut ja kasvanut itsekin» psykiatrisena hoitajana somaattisessa yksikössä Teksti ja kuva» MarKKU NÄVERI Satu Hildén on toiminut runsaan vuoden verran psykiatrisen sairaanhoitajan sijaisena Tyksin Naistenklinikan toimialueella. Tätä luettaessa hän on jo siirtynyt Turun kaupungin lasten ja nuorten psykiatrian poliklinikalle. Ennen Naistenklinikkaa hän työskenteli Psykiatrian tulosalueella aikuispsykiatriassa, jonne tuli vuonna 2012 Raision terveyskeskuksesta. Sadun sydäntä lähellä on aina ollut terveyden edistäminen, ja onpa hän kirjoittanut Tupakasta vieroittajan oppaankin. Satu Hildén ei epäröinyt hetkeäkään, kun hänelle tarjoutui tilaisuus siirtyä sijaistamaan Naistenklinikalle. Eikä hän ole päätöstään katunut. Kulunut runsas vuosi on ollut mahtavaa aikaa ja kaiken väärti. Maallikko saattaisi kohotella kulmiaan tuon kuullessaan, sillä Satu on työskennellyt päihdeäitien, seksuaalirikosten uhrien, syöpäpotilaiden ja lapsensa menettäneiden äitien kanssa. Ei siis mikään helppo työsarka. Työ täynnä vaativia kohtaamisia. Päihdeäidit tulevat äitiyspoliklinikalle neuvolan lähetteellä. Satu tapaa heitä poliklinikalla ja keskusteluin arvioidaan hoidon tarve ja motivointi päihteettömyyteen. Heitä tulee vuosittain, mutta määrä on vain jäävuoren huippu, sillä nuoret naiset eivät päihde- tai huumeongelmastaan puhu, eikä ongelman havaitseminen ole aina helppoa. Sadun mukaan asiakkaan motivointi hoitoon päihteistä irrottautumiseksi on eräänlaista myyntityötä, johon kikat oppii. Useimmat äidit ymmärtävät hoidon hyödyt. Nenäliinoja tarvitaan Jos äitiä kohtaa sellainen kriisi, että lapsi on kuollut jossain raskauden vaiheessa tai synnyttäessä, psykiatrinen sairaanhoitaja on käytettävissä avuksi ja tueksi. Tällöin työvälineinä ovat puhuminen ja kuunteleminen. Tilanteet ovat raskaita sekä äidille että hoitajalle, mutta on ammattitaitoa osata suhtautua siihen työnä. Mutta kyllä näitä tulee joskus mietittyä vapaa-aikanakin. Klinikan syöpäpotilaiden kanssa keskustellaan, kun on tehty päätös hoidon lopettamisesta. Rankka päätös, ja ahdistus ja tuska ovat käsin kosketeltavat. Tällöin hoitajan ammattitaitoa on aistia sekin, milloin potilasta voi tavata, milloin hän on vastaanottavainen. Toisinaan mukana on potilaan puoliso, jolle tilanne on myös hyvin tuskallinen. Sadun pöydällä onkin nenäliinapaketti, jota tarvitaan usein: kyyneleet ovat herkässä kaikilla läsnäolijoilla. Raskasta mutta palkitsevaa Jos on työ henkisesti raskasta, se on myös palkitsevaa: Olen oppinut paljon ja kasvanut työn myötä. Myös omat ongelmat ovat saaneet perspektiiviä. Satu, joka on myös kriisityön lisäkoulutuksen hankkinut depressiohoitaja, on iloinen nähdessään, että voi antaa apua ja auttaa ihmisiä heidän vaikeissakin kriiseissään. Potilailta saadut kiitokset ja kukat lämmittävät nekin. Satu Hildénistä on hienoa, että Naistenklinikalla on sat- AMMATTINA Satu Hildénin sijaisvuosi Naistenklinikalla on takana. Aika oli niin antoisa, että hän olisi halunnut jatkaakin. sattu psykiatriseen sairaanhoitajaan ja osataan käyttää tämän ammattitaitoa. Työ on kuitenkin aika yksinäistä, kun kollegoita ei ole, ja Satu kaipaakin psykiatrian puolelta tuttua tiimityötä, mahdollisuutta työstää yhdessä kokemuksia ja saada kollegiaalisia vinkkejä. Kokemukset somaattiselta puolelta ovat kuitenkin niin positiiviset, että hän olisi mielellään jatkanut pitempäänkin.

10 10 Hospitaali Romuvarastosta kesäkeitaaksi Teksti ja kuva» MarKKU NÄVERI Olimme pitkään kärvistelleet tilapulassa ja toimineet ihan liian pienissä tiloissa. Siksi moniammatillinen työryhmämme ryhtyi yhdessä osaston lasten kanssa menneen kesän kynnyksellä ideoimaan kesäkeidasta osastomme parveketiloihin, kertoo lastenpsykiatrian osasto 410:n hallinnollinen osastonhoitaja Jutta Piilinen. Osasto 410 sijaitsee Kiinamyllynmäellä 10-rakennuksen 2. kerroksessa. Aiemmin osaston suuri parveke on ollut lähinnä romuvarastona. Henkilökunta lahjoitti keitaaseen tarpeistoa, samoin sitä hankittiin osaston saamin lahjoitusvaroin. Parvekkeen kunnostus- ja ehostustalkoissa ahkeroivat sekä henkilöstö että lapset. Varsinkin maalauspuuhissa lapset olivat innokkaasti mukana. Upean, pirteän, raikkaan kesäkeitaamme myötä olemme saaneet kaikki osaston neliöt hyötykäyttöön lasten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Kesäaikaan parveketta voidaan hyvin hyödyntää leikkija oleskelutilana. Lisäksi kasvatamme siellä hyötykasveja ja kukkia. Näin tilapulassa henkilökunnan luovalla ideoinnilla saatiin kaikki neliöt hyödynnettyä, osastonhoitaja hehkuttaa. Parveke tarjoaa myös oivaa vaihtelua ja vaihtoehdon, ellei sää salli ulosmenoa. Kesäkeitaan avoimia ovia vietettiin 19. kesäkuuta, jolloin vierailijoille kerrottiin keitaan syntyhistoriasta ja tarjoiltiin monenmoisia omatekoisia herkkuja. Värikkäät matot ja tuolit osuvat ensimmäiseksi kävijän silmiin osasto 410:n kesäkeitaassa. Jan Sundell lägger in ett träningspass på gymet 4-5 gånger i veckan. Ibland får han sällskap av sin 15-åriga dotter Susanna, t v. som också har bitits av fitness-flugan. En muskulös kropp kan också vara frisk TEKST och BILD» MaTHIAS LUTHER De flesta dagar vid fyratiden då Jan Sundell packat ihop sina pinaler på Åucs internmedicinska avdelning nummer 3 där han är överläkare så sätter han kurs mot ett gym i Kärsämäki. Jag går på gym 4-5 gånger i veckan. Om det är lite stressigare på jobbet går jag bara 4 gånger man skall inte överbelasta kroppen då man är stressad, säger han. Genomsnittsmänniskan tycker nog att också fyra gånger i veckan på gym är ganska flitigt. Sundell kan kallas en entusiast. Då jag gick i skola prövade jag på olika slags idrottsgrenar, som fotboll och judo. Så började Arnold Schwarzeneggers filmer dyka upp och jag tänkte wow, så där vill jag också se ut. Från skolan kom Sundell in i medicinska fakulteten vid TY och läste sig till läkare 1997, disputerade år 2002 och blev specialist Ordinarie docent blev han Läkare som han är så tänker Jan Sundell inte bara på hur musklerna ser ut utan också hur friska de är. Den klassiska kroppsbyggartraditionen godkänner inte doping och deltagarna blir testade. Det som kallas traditionell kroppsbyggnad däremot är till 50 procent kemi om man vill ha framgång i tävling, säger Sundell. Det är en sak som det fortfarande talas alltför lite om. Själv vill han bli ett föredöme för andra unga män. Jag vill visa att man kan bli ganska muskulös och också ställa upp och tävla fast man är ren. Jan Sundell har skrivit två böcker och upprätthåller en Facebooksida där han för ut budskapet om hur nyttigt det är med styrketräning, både för ung och gammal, och medelålders. Sundell skriver att styrketräningen borde vara det viktigaste för människor i medelåldern och över. Det är våra muskler som avgör om vi som gamla kommer upp ur sängen, säger han. Kort och tungt Den första boken Hanki lihasta, polta rasvaa (Bli muskulös, bränn fettet) riktar sig till dem som likt Sundell vill se ut som Schwarzenegger. Den boken har redan sålt över exemplar och har alltså möjlighet att nå en bestsellerupplaga ( i Finland ca ex). Den andra boken Ikiliikkujan lihaskunto- ja ravitsemusopas är en guidebok i muskelträning och näringslära för seniorer. De har kanske inte drömmar om att se ut som Tarzan men deras behov är desto viktigare. Den boken kom ut i början av året, och före midsommar hade den redan sålt i över exemplar. En avgörande skillnad i styrketräning jämfört med annan gymnastik är att man gör korta rörelseserier (8-12 upprepningar) som är så tunga att man inte orkar med flera. Det är hypertrofisk träning, och den ger muskeltillväxt. Jan Sundell hoppas att också läkarkolleger skulle få upp ögonen för hans böcker om nyttan med styrketräning. Många tror att flera upprepningar av lätta rörelser är samma sak, men så är det inte, säger Sundell. Eftersom man skall öka motståndet då styrkan växer så är det effektivast att träna på gym. Kolhydrater med måtta Sundell diskuterar i böckerna också populära dieter som kolhydratfattig och glutenfri. En förnuftig diet är att undvika socker och tomma kolhydrater och istället ta in goda fetter, proteiner och långsamma kolhydrater. Så äter jag själv, säger han. En näve nötter varje dag är också bra. Det hjälper att hålla vikten i styr. Muskler i sig är också bra för viktkontroll. De förbränner tre gånger flera kalorier än fettvävnad, också i vila. Då behöver inte dieten vara så strikt. I vården kan styrketräningen spela en stor roll. Det visades i Lempäälä där man på hälsocentralens långvård fick upp internerna ur sina sängar genom att göra om ett patientrum till gym där man började med muskelträning. Samma sak upprepade Sundell i Reso då avdelning 3 ännu var där. I A-sjukhuset på Åucs-backen har det inte ännu varit möjligt. Men med hjälp av fysioterapeuter och en energisk satsning på energirik näring har man också här fått undernärda och försvagade patienter i form igen, vilket avdelningen nyligen fick erkänsla för. Sanastoa Erkänsla tunnustus Gym kuntosali Idrottsgren urheilulaji Internmedicinsk avdelning sisätautiosasto Kolhydratfattig vähähiilihydraattinen Kroppsbyggnad kehonrakennus Muskulös lihaksikas Pinaler tavarat Specialist erikoislääkäri Styrketräning voimaharjoittelu Undernärd aliravittu

11 Hospitaali 11 TMJ Goes Tyks»Paljon hyvää energiaa liikkeellä» Tässä kukkalaatikossa kasvavat siemenkanna, mariannekarkinvärinen verbena, siniviuhko ja hopeaputous. Teksti» Marjo Peltoniemi Tyksissä järjestettiin sairaalamusiikin teemapäivä, jonka yhteydessä muusikot jalkautuivat lastenosastojen päiväsaleihin ja potilashuoneisiin soittamaan. Lisäksi järjestettiin minikonsertteja U-sairaalan aulassa ja iltakonsertti T-sairaalassa. Yhteistyökumppaneiden edustajat Liisa Ketomäki Turun Musiikkijuhlilta ja Taideakatemian musiikinopettaja ja sairaalamuusikko Uli Kontu-Korhonen kertovat miten päivä sujui. Turun musiikkijuhlien toiminnanjohtaja Liisa Ketomäki kertoo, että TMJ Goes Tyks päivä oli onnistunut kaikkiaan, vaikka konserttien yleisömäärät jäivätkin hieman odotettua pienemmiksi. T-sairaalan iltakonsertti keräsi alle sata henkeä ja U-sairaalan minikonsertit yhteensä joitakin kymmeniä ihmisiä. Tähän vaikutti varmasti se, että olimme aivan uudessa paikassa ja ihmiset eivät osaa mieltää sairaalaa konserttipaikaksi. Ehkäpä vielä paremmin olisi voinut informoida sairaalan henkilökuntaa, että paikalle olisi voinut tuoda päivällä sellaisia potilaita, jotka olisivat pystyneet siirtymään. Toki käytävillä oli koko ajan ohimenijöitä varmasti satoja. Aulakonserteissa oli mukana soittamassa Turun AMK:n Taideakatemian ja Konservatorion musiikkiopiskelijoita sekä Musiikkijuhlien festivaalitaiteilijoita upeine soittimineen. Sairaalamuusikot jalkautuivat päivällä myös U-sairaalan osastoille ja musiikkihetkistä sairaalan osastoilla tulikin erityisen hyvää palautetta. Oli paljon liikuttumista ja jotkut potilaat soittivat itsekin ja vanhemmat lauloivat mukana, Ketomäki kertoo. Toiminnalle toivotaan jatkoa Turun Musiikkijuhlien edustajat toivovat, että rahoitusta sairaalamusiikkitoiminnalle Tyksissä saataisiin ensi vuonnakin. Olimme tosi tyytyväisiä yhteistyöhän sekä Tyksin että Turun Taideakatemian sairaalamuusikoiden koulutusohjelman kanssa. Uli Kontu-Korhonen ja Turun Taideakatemian ja Konservatorion laulajat olivat merkittävässä roolissa. Nämä ovat kustannuskysymyksiä myös ja aiomme hakea tälle rahoitusta ja toivomme, että saamme jatkoa. Siitä on puhuttu myös näiden yhteistyökumppaneiden kanssa. Meistä olisi upeaa tehdä tätä työtä ihan ympäri vuodenkin silloin tällöin tai sitten Musiikkijuhlien aikaan osastoilla ja siellä yhteisössä. Ketomäki toivoo, että tempaus herättelisi myös lahjoittajia, että tämäkin voisi olla sellainen kohde, johon voisi ohjata hyväntekeväisyyttään. Toivottavasti tämä omalta osaltaan herätti ihmisiä siihen, miten suuri merkitys sairaalamusiikilla on, ei vain lapsille vaan myös vanhuksille tai pitkäaikaispotilaille. Vaikutusta on ihan viidentoista minuutinkin piristävillä musiikkihetkillä - tästä on paljon tutkimustietoa. Palaute osastoilta ja lasten vanhemmilta on ollut todella kannustavaa. Puhutaan paljon itse sairaalan tarvitsemasta rahasta, mutta tällaisilla pienillä toimenpiteillä saadaan myös paljon hyvää aikaan. Päiväsalit parhaita paikkoja Sopraano, sairaalamuusikko ja musiikinopettaja Uli Kontu-Korhonen oli organisoimassa U-sairaalan minikonsertteja ja musiikkiesityksiä päiväsaleissa, esimerkiksi hematologisella lastenosastolla. Niistä jäi onnistunut maku. Mieleen jäi esimerkiksi eräs syöpäsairas lapsi, joka oli äitinsä kanssa lasin takana katsomassa. Hän seurasi suloisesti koko ohjelman ja hymyili ja vilkutti. Kun aloitimme soittamisen, musiikin kutsumana tuli lisääkin potilaita. Päiväsalit olisivat Kontu-Korhosen mielestä jatkossakin paras paikka hyvin valikoiduille musiikkiesityksille. Musiikki voitaisiin suunnata hoitajille, potilaille ja perheille, jotka eivät pääse osastoilta muualle. Potilashuoneissa puolestaan tarvitaan sellaisia esiintyjiä, jotka ovat perehtyneitä sairaalamuusikkona olemiseen. Siinä mennään sairaan ehdoilla ja tullaan lähelle hoitajia, potilaita ja potilaiden vanhempia. Jos aulatiloissa järjestetään jotain, se voisi olla katumusiikkityyppistä, että joku soittaa esimerkiksi nurkassa kitaraa rauhallisen tunnelmallisesti ohikulkijoiden iloksi. Konsertteja ei ehkä ihan tuollaisenaan kannata toteuttaa, sillä henkilökunta ei ehdi työltään jäämään kuuntelemaan ja potilailla, jotka pääsevät kotiin, odottaa jo kyyti. Musiikkijuhlien yhteydessä pidetty sairaalamusiikkikurssi, jossa Uli Kontu-Korhonen opetti, oli ensimmäinen vastaava ammattimuusikoille suunnattu kurssi Turussa. Kurssilaiset pääsivät työharjoitteluun Tyksin osastoille, esimerkiksi vastasyntyneiden teholle ja pediatriselle vuodeosastolle. Oman orkesterinsa voimin he järjestivät Kontu-Korhosen mukaan iloisia jammailuhetkiä esimerkiksi päiväsairaalan Satumetsähuoneessa hoitajien ollessa iloisesti tunnelmassa mukana. Paljon hyvää energiaa oli liikkeellä. Kolmen T-alkuisen organisaation yhteistyölle lähdetään virittelemään jatkoa ja toivotaan, että yhteistyö vain paranee kaikille osapuolille. Turun musiikkijuhlien yhteydessä järjestetyn sairaalamusiikkikurssin opiskelijat harjoittelivat sairaalamuusikon työtapoja Turun konservatorion auditoriossa. Työharjoittelua he pääsivät suorittamaan Tyksin osastoille. Kuva: Seilo Ristimäki MULTASORMELLA ON ASIAA Olihan kesä Lomat lusittu, ja takaisin sorvin ääressä. Oli mukava huomata kasvien tykänneen hellekeleistä. Varsinkin kukkalaatikot ovat tänä vuonna todella upeita. Joka vuosi tulee kokeiltua uutuuksiakin. Siemenkanna ja tuuhea koristehirssi olivat positiivisia yllättäjiä. Varsinkin hyvistä keskikasveista on aina vähän pulaa. Noita kahta tulen käyttämään tulevaisuudessakin. Lämmöstä oli myös nauttinut orapihlaja-aita, jota olemme kunnostaneet viime syksystä lähtien. Varsinkin kaupunkiympäristössä löytyy jonkinlainen pensasaita tontilta kuin tontilta. Alueitten rajaamiseenhan niitä useimmiten käytetään. Samalla saadaan vihreyttä, ja toivottavasti näyttävyyttäkin. Pensaat, joita ei tarvitse leikata vuosittain, ovat vähemmän työtä vaativia kuin tuo piikikäs orapihlaja. Vähintään kerran vuodessa täytyy pensasleikkuri pistää laulamaan, useimmiten kaksi leikkausta kesässä. Joskus tarvitaan vielä järeämpää leikkausta aidan kunnostamiseksi. Yleensä syynä on liika korkeus tai leveys. Hämeentien reunassa oleva aita oli päässyt levenemään. Monenlaisia aidan nuorennusleikkauksia olen nähnyt yritettävän. Hyvään lopputulokseen kuitenkin pääsee ainoastaan kun aita leikataan noin 5 10 sentin tapeille, mielellään keväällä. Itse kuitenkin teimme tuon marraskuussa, ja hyvin lähti keväällä kasvamaan. Jos todella tarvitsee aitaa näkösuojaksi, on harmillista, ettei aidan saisi antaa kasvaa korkeutta kuin noin 30 cm vuodessa. Siksipä niitä keskeltä poikkaistuja aitoja monessa paikassa näkeekin. Uusimisen jälkeen kannattaa kiinnittää huomiota leveyskasvuun. Vuosittainen muotoleikkaus on paljon helpompaa, jos aidan saa pidettyä melko kapeana. Alasleikkaus sujuu helposti moottori- tai raivaussahalla. Suurin ongelma on leikkuujätteen hävitys. Orapihlajan kohdalla hakettaminenkaan ei ole kovin helppoa jos tällaiseen urakkaan lähtee, kannattaa samalla perata aidan alusta ja laittaa juurialueelle kompostimultaa. Jos aita on ollut hyväkasvuinen, ei apulantaa kannata laittaa ainakaan paljon. Jos kaipaa vielä lisäohjeita, kannattaa käyttää googlea. Sen verran yleinen kasvi tuo orapihlaja on, että monenlaisia kommentteja ja ohjeita löytyy. Hannu Väinälä

12 12 Hospitaali Tasan ei käy onnenlahjat Pirjo Penger» VSSHP:n Jytyn pääluottamusmies Syntymässä se jo alkaa: toiset saavat paremmat lähtökohdat kuin toiset. Jatkoa seuraa lapsuusvuosina vaikka jäätelö jaettaisiin mittanauhan kanssa, jossain muussa asiassa siskoa suositaan. Koulussa pyritään antamaan opetusta kullekin tarpeen mukaan, mutta omat haasteensa on siinäkin. Jo pienenä oppii ihmislapsi kysymään: miksi minä en saa, miksi minulle ei anneta. Työnantajankin on kohdeltava kaikkia työntekijöitä tasapuolisesti. Tosin työnantajalla on oikeus asettaa työtehtävien tai aseman vuoksi työntekijöille erilaisia vaatimuksia ilman, että se olisi tasapuolisen kohtelun vastaista. Selvää on, että työtehtävät ovat erilaisia, ja sitä myöten toisilla on enemmän valtaa ja vastuuta sekä päätöksenteko- ja vaikutusmahdollisuuksia. Jokainen esimies on velvollinen omalta osaltaan pitämään huolta työyhteisönsä ilmapiiristä ja huolehtimaan henkilökunnan työhyvinvoinnista. Kun työntekijä saapuu uudelle työpaikalleen, hänet tulee ottaa osaksi työyhteisöä ja kohdella tasavertaisesti muiden työntekijöiden kanssa. Hyvän perehdytyksen ansiosta hän oppii työtehtävänsä, tietää vastuunsa ja valtuutensa. Uusi työntekijä otetaan työyhteisön jäseneksi niin työssä kuin tauoillakin. Ei niin, että kun uusi työntekijä ei olekaan se pitkään yksikössä toiminut sijainen, jonka muut olisivat halunneet pitää, niin ei puhuta tälle mitään, ei opeteta tehtäviä, mulkoillaan ja jätetään oman onnensa nojaan. Mietippä ite, miltä tuntuu aamuisin mennä töihin. Miksi joissakin yksiköissä tietyt henkilöt pääsevät jatkuvasti kursseille ja koulutuksiin, toiset niistä vain haaveilevat? Tai voivat itse valita työvuoronsa ja lomansa, saavat kiinnostavia projekteja? Miksi joillekin kerrotaan asiat, toiset jätetään pimentoon? Esimiehellä on tässäkin iso vastuu. Joitain henkilöitä suosiva esimies saa helposti nostatettua katkeruutta yksikössä, jos suosikit saavat aina lomansa silloin kun haluavat, saavat haluamansa työvuorot jne. Kaikki toimii heille, mutta toisille ei. Myös palkkauksessa on noudatettava tasapuolisuutta, ja samaa tai samankaltaista työtä tekevälle tulee maksaa samaa palkkaa. Tässäkin on vielä parantamisen varaa, ja esim. henkilökohtaisen lisän pärstäkerroinlisä -maineesta olisi hyvä päästä eroon. Taannoin ihmettelin, kun eräskin esimies esitti ainoana henkilökohtaista lisää samalle työntekijälle, joka edellisessä neuvottelussa sai todella tuntuvan palkankorotuksen. Luulisi siellä usean kymmenen työntekijän yksikössä olevan muitakin, jotka työnsä hyvin ja huolella hoitavat. Monikohan siellä miettii, miksi minulle ei..? Tasapuolista kohtelua peräänkuulutetaan tätä kirjoittaessani myös tyhy-rahojen osalta, jotta kaikki olisivat samalla viivalla eivätkä jotkut pääsisi nauttimaan muita enemmän työnantajan tarjoamista eduista. Tälle vuodelle budjetoitu keskitetyn työhyvinvointia sekä kuntoilu- ja virkistystoimintaa tukevan määrärahan suuruus on Loimaan aluesairaalan henkilökuntayhdistyksen, Salon aluesairaalan ja Vakka-Suomen sairaaloiden tyhy-ryhmien sekä Tyksin henkilökuntaneuvoston käyttöön tästä jaettiin , laskennallisesti 14,50 /vakanssi. Samalla periaatteella siis jokaiselle alueelle. Itse en koe tasapuolisena sitä, että Tyksin henkilökuntaneuvoston oletetaan järjestävän toimintaa koko piirin henkilökunnalle, kun taas aluesairaalat käyttävät omat rahansa oman henkilökuntansa virkistystoimintaan. Nykymallinen rahan käyttö ja toiminnan tarjonta koetaan epäoikeudenmukaiseksi; tapahtumaan on liian pitkä matka, se alkaa liian aikaisin eikä ehdi jne. Käyttöön toivotaan kulttuuri- ja liikuntaseteleitä, jolloin jokainen voisi oman kiinnostuksensa ja aikataulunsa mukaan mennä minne haluaa. Työnantaja ei lupaa lisää rahaa tähän toimintaan, joten em. summan ja noin 6600 vakanssin yhtälöllä päästään lopputulemaan, että jokainen saa kolme viiden euron seteliä (näin ilman omavastuuosuutta). Siinä on sitten hyvä mietiskellä, mihin kulttuuririentoihin tai urheilutapahtumiin setelinsä vuoden aikana käyttäisi. Tasapuolisesti. Viime kädessä työyhteisön tasapuolisuus ja oikeudenmukaisuus on jokaisen työntekijän vastuulla. Se alkaa pienistä asioista, kuten hyvistä huomenista, kiitoksista, ovenavauksista, kahvitauoista ja vaikka yhteisistä lounaista. Tervehtiminen ja toisten huomioiminen on iso asia. Kannattaa joskus pysähtyä miettimään, miten työntekijänä käyttäydymme ja kohtelemme toisiamme tai esimiehenä suosimme alaisia. Ja nostaa epäkohdat esille. Turussa kokonaisvaltaista lääkärikoulutusta 60 vuotta Teksti ja kuva» Marjo Peltoniemi Ensimmäiset kokonaan Turussa koulutetut lääkärit aloittivat opintonsa karsintakurssien kautta Osmo Järvi salissa 60 vuotta sitten. 13 alkuperäisestä joukosta pääsi juhlistamaan 60-vuotismerkkijuhlaa samaiseen saliin Mukana yliopiston historiaan merkittävän jäljen jättävän porukan juhlassa olivat tervehdyspuheensa pitämässä vuonna 2012 Turun yliopiston rehtorina aloittanut rehtori Kalervo Väänänen ja elokuun alussa virallisesti eläkkeelle jäänyt lääketieteellisen tiedekunnan dekaani Tapani Rönnemaa. Seuraavana päivänä vuosikurssilaisille oli vielä varattu yhteinen risteily. Halu kokoontua isommalla porukalla on vain lisääntynyt iän myötä, 80-vuotiaat alkuperäiset kurssilaiset Altti Salmivalli ja Taina Majaniemi kertovat. Tiedekunnan historia Vaikka 1640 perustetussa Turun Akatemiassa oli heti myös lääketieteellinen tiedekunta, lääkäriopiskelijat yleensä vain aloittivat Ruotsi-Suomessa ja jatkoivat opintojaan Euroopassa. Yksityinen Turun Suomalainen Yliopisto perustettiin 1920, mutta lääketieteellinen tiedekunta sinne saatiin 1943, sotavuonna, toisena Suomessa suuren lääkäripulan pakottamana ja Helsingin tiedekunnan paisuessa niin, että opetustilat eivät riittäneet. Aluksi kandivaiheen koulutus saatiin Helsingin yliopistosta ja vasta sen jälkeen siirryttiin opiskelemaan Turkuun. Keväällä 1954 valmistui instituuttirakennus lääketieteen opiskelijoille. Samana vuonna puitteet oli- vat valmiit, jotta ensimmäinen vuosikurssi saattoi aloittaa opiskelunsa alusta lähtien Turussa. Vaativa ja hauska opiskeluaika Vuosikurssilaiset kokevat saaneensa ajan tiedon valossa parasta mahdollista opetusta ja innostavat opettajat saavat heiltä kiitosta. Opettajakunta, varsinkin professorit olivat mieleen jääneitä toisistaan erottuvia persoonallisuuksia, joista vuosikurssilaisilla riittää elinikäisiä muistoja. Tuon ajan opiskelumetodeita kuvaa esimerkiksi, että ensimmäisenä vuonna jokaisen opiskelijan piti itse hankkia kissa, joka preparoitiin. Vertailevassa eläintieteessä todennettiin evoluutiota löytämällä turskan pään luista ihmiskallon vastaavat luut. Teoriapuolella opiskeltiin muun muassa kemiaa ja fysiikkaa. Ensimmäisen vuoden jälkeen alkoi ihmisen fysiologian ja anatomian opiskelu. Opiskelijahuumori kukoisti ja eri puolilta tulleet opiskelijat tutustuivat Turkuun. Tiiviissä vuosikurssilaisten yhteisössä syntyi kolme avioliittoa. Lääketieteellisen tiedekunnan yhteistyö ja vuorovaikutus sairaalan kanssa on ollut alusta saakka kiinteää. Potilastyöhön päästiin käsiksi kandidaattivaiheen jälkeen. Turun ensimmäiset omat lääketieteen kandidaatit valmistuivat Neljännen vuosikurssin jälkeen oli mahdollista päästä lääkärin viransijaiseksi esimerkiksi kesäsijaisuuksia tekemään. Ennen valmistumista kurssilaisten piti suorittaa pakolliset käytännön harjoittelut eli yhteensä kuuden kuukauden amanuensuurit. Ahkerimmat valmistuivat loppuvuonna 1960 ja loput seuraavana vuonna. Lääkäripulan aikakautena kaikille oli työpaikkoja tarjolla. Vuosikurssilaiset aveceineen kokoontuivat Medisiinassa. Eturivissä vasemmalta Juhani Kärjä, lääketieteellisen tiedekunnan eläkkeelle jäänyt dekaani Tapani Rönnemaa, Altti Salmivalli ja yliopiston rehtori Kalervo Väänänen. Mitä heistä tuli? Valmistumisen jälkeen joukko jakaantui eri puolille Suomea sekä pari kauemmaksi, Ruotsiin ja Yhdysvaltoihin. Kuudesta tuli professori, osa erikoistui ja osa valitsi uran terveyskeskuslääkärinä. Osa eteni merkittäviin virkoihin, esimerkiksi rehtoriksi ja kaupunginjohtajaksi. Turkuun jäi esimerkiksi Altti Salmivalli, joka toimi Tyksin Kuulokeskuksen ylilääkärinä yli 30 vuotta. Hän ja Kuopiossa vaikuttanut Juhani Kärjä panostivat kuulonhuollon kohentamiseen Suomessa. Työstä muistoksi on tehty Juhani Kärjä mitali, jollainen luovutettiin 60-vuotisjuhlassa Turun yliopistolle muistoksi historiallisesta kurssista. Vasta vuosikymmenten päästä aloimme kaivata yhteyttä vanhoihin kurssitovereihin. Tämänkertainen kurssikokoontuminen oli lajissaan viides ja kolmas peräkkäisenä vuonna, Altti Salmivalli kertoo. Vuosikurssin 66 lääkäristä on elossa 37. Nuorin joukosta on 1936 syntynyt ja vanhin Joukkomme väistämättä pienenee, mutta ajan myötä kasvaa halu pitää yhteyttä niihin, joilla ovat samat riemukkaat ja huolekkaat yhteiset nostalgiset muistot, Taina Majaniemi toteaa.

13 Hospitaali 13 TtM, ma. suunnittelija Riitta Danielsson-Ojala Tyksin hoitotyön toimistosta ja Tapani Havia työskentelivät takavuosina pitkään samaan aikaan osastolla 217 eli vatsakirurgisella osastolla. On luultu, että on hyväksi, kun mennään suoraan kapealle erikoisalalle. Tähän järjestelmään mentiin aikanaan osana EU-yhtenäisyyttä. Maamme väestörakenne ei kuitenkaan edellytä monia niin suuria sairaaloita, että kaikki suppeatkin erikoisalat olisi mahdollista toteuttaa. Meillä erikoistuttiin ensin yleiskirurgiaan neljän vuoden ajan, josta vuosi voitiin suorittaa reunakoulutuksena sisätaudeilla tai aluesairaalassa. Tarvittaessa voi sitten jatkaa suppealle kirurgian erikoisalalle kouluttautumista kahden vuoden jaksolla. Kun väitöskirjani valmistuttua palvelin Lundissa ja Uppsalassa sydänklinikoilla, voin ilokseni havaita laajan yleiskirurgisen koulutuksen merkityksen. Ruotsissa ihmeteltiin miten me suomalaiset voimme tietää ja osata niin paljon. Tapani Havia muistelee: 35 vuotta sairaalan sykkeessä Teksti ja kuva» Marjo Peltoniemi Eläkkeellä oleva kirurgi, professori Tapani Havia muistelee Tyksin ja etenkin kirurgian klinikan toimintaa työvuosiensa kautta ja pohtii, mikä hänen mielestään nykyisin on muuttunut. Tapani Havia opiskeli lääketieteellisessä tiedekunnassa ja hänen kirurgiuransa Tyksissä ajoittui viime vuosituhannen 35 viimeiselle vuodelle. Potilastyöhön perehtyminen pohjautui Havian harjoitteluaikoina tehokkaaseen amanuenssijärjestelmään. Kirurgian klinikassa oli kaksi isoa miesten ja kaksi naisten osastoa sekä pienempi yksityisosasto. Yleisellä osastolla toimi erikoistuva apulaislääkäri ja kaksi amanuenssia. Kahta osastoa kohti oli apulaisylilääkäri. Aamukierron jälkeen toinen amanuenssi jäi osastolle hoitamaan pienet toimenpiteet ja huolehtimaan paperitöistä ja toinen seurasi apulaislääkäriä leikkauksiin tai poliklinikalle. Näin toimenpiteet ja potilaskontaktit toistuivat lukemattomia kertoja Tällainen kiinteä mestari-oppipoikamalli alkoi kadota opiskelijatasolla jo Tapani Havian erikoistumisaikana, mutta säilyi erikoislääkäri apulaislääkäri-akselilla. Monien hyvien kliinisten opettajien useat jo tuonpuoleiseen siirtyneinä - neuvot potilastyöskentelyssä ovat kantaneet läpi omien työvuosien ja nuo opettajat loistavat muistoina menneessä. Havia toimi amanuenssina kaksi kuukautta sisätautien klinikalla, kaksi kuukautta naistentaudeilla ja niin ikään kaksi kuukautta anestesian laitoksella sekä lopuksi kol- Kurkistus museon kokoelmiin Valokaappi röntgenkuvien katseluun Wilhelm Röntgen kehitti läpäisevän X-säteen käyttöä 1890-luvulla. Röntgenin keksintö oli lääketieteellisesti niin merkittävä, että potilaan hoidossa käytettävät laitteet kehitettiin hyvin nopeasti. Kiinamyllynmäelle ensimmäinen röntgenlaite hankittiin jo vuonna Laite oli tuolloin vielä akkukäyttöinen, sillä sairaalaan saatiin sähkö 1910-luvulla. Wilhelm Röntgen sai keksinnöstään ensimmäisen Nobelin fysiikan palkinnon vuonna Hän kieltäytyi patentoimasta keksintöään eettisiin syihin viitaten. Röntgenkuvauksen lääketieteellinen käyttö on yksi kuvauksen tunnetuimmista muodoista. Kuvausta käytettiin aluksi pääasiassa luiden kuvantamiseen, mutta menetelmien kehityttyä myös pehmeiden kudosten kuvaus yleistyi. Aluksi röntgenkuvat teetettiin lasilevyille. Lasilevyt olivat kuitenkin kalliita ja epäkäytännöllisiä, joten nopeasti kuvia alettiin teettää myös muille materiaaleille. Nykyisin röntgenkuvat me kuukautta kirurgialla. Hän koki ne kuukaudet hienoina aikoina. Lisensiaattitutkinnon jälkeen seurasivat vajaat kolme vuotta Salon aluesairaalassa ja paluu erikoistumaan Tyksiin. Myöhemmin, jo valmiina erikoislääkärinä, hän toimi useita jaksoja Lundissa, Uppsalassa ja Tukholman Karoliinisessa sairaalassa. Omat työvuodet sattuivat kirurgin kannalta monessa suhteessa hedelmälliseen aikaan. Useissa taudeissa kirurgia oli ainoa vaikuttava hoitomuoto. Mahahaavaa sairastavia potilaita oli paljon, happosalpaajia ei tunnettu ja leikkaus oli ainoa tehokas hoito. Mahasyöpää oli myös runsaasti, samoin keuhkosyöpää. Läppäproteesit tulivat rutiiniksi sydänkirurgiaan ja tahdistinhoito kehittyi. Kirurgisten tautien kirjo tosin muuttui: mahasyöpä väheni, paksunsuolen taudit lisääntyivät. Endoskopiat lisääntyivät valtavasti ja lopulta laparoskooppinen kirurgia voitti alaa. Laajempi yleiskoulutus olisi paikallaan Tapani Havia sai yleiskirurgian erikoistumisopinnot valmiiksi 1969 ja sydän-, rintaelin- ja verisuonikirurgian spesialiteetin Vuonna 1979 hän vaihtoi vatsakirurgian puolelle. Nykyistä erikoistumista oikopäätä suppealle erikoisalalle hän hieman kritisoi. Parhaat ajat osastonlääkärinä Sairaalan työajat ovat Havian uran alkuajoista huomattavasti lyhentyneet. Tuolloin tehtiin kuusipäiväistä työviikkoa, joka päättyi lauantaina puoliltapäivin yhteiseen klinikka-meetingiin. Päivystyksiä oli 4-5 kuukaudessa eikä päivystysyön jälkeistä vapaapäivää tunnettu. Myös oman leikatun tai kriittisen potilaan valvontaa jäätiin usein itse seuraamaan kanslian sohvalla torkkuen. Ei eletty vielä kännykkäaikaa. Yhtenäinen, vielä pirstoutumaton ja vahva klinikka Sauli Viikarin aikana saa haastateltavalta varauksettoman kiitoksen. Sen sijaan hän suhtautuu varauksella nykyiseen hoitolinjamalliin. Vuodet vatsakirurgisella osastolla 217 osastonlääkärinä olivat työuran parhainta aikaa. Oli tuttu ja yhteenhitsautunut työyhteisö osastolla, leikkaussalissa, poliklinikalla ja teholla sekä riittävästi mielekästä työtä. Meidän osastomme yhdessä vastapäisen sisätautien osaston kanssa olivat toistuvasti sairaalan kuormitetuimpia päivystyspotilaiden runsauden vuoksi, mutta työn mielekkyys ja tyytyväiset potilaat palkitsivat samoin kuin osaston hyvä työilmapiiri. Perinteinen käytäntö, jossa ylilääkäri/professori, seuranaan apulaisprofessori ja ylihoitaja kiersivät osaston kerran viikossa, saa Havialta tunnustusta. Johtaja sai käsityksen organisaatiosta ja monta viestiä voi välittää myös ylöspäin. Vanhan ajan potilaskonsultaatiot toisen erikoisalan lääkärien kanssa hoidettiin yleensä henkilökohtaisesti eikä paperien tai sähköpostin välityksellä. Vatsakirurgin tehtävät jätettyään Havia toimi kirurgian klinikan hallinnollisena lääkärinä, mutta eläkkeelle hän jäi vuosituhannen vaihtuessa uuden organisaation operatiivisen tulosryhmän johtajan tehtävistä. Tapani Havia kirjoitti vuonna 2006 Tyksin 250-vuotishistoriikin Turun lasaretista yliopistosairaalaksi. Kireän aikataulun vuoksi asioita ehdittiin hänen mukaansa käsitellä vain henkilöiden, hallinnon muutosten ja rakentamisen historian kautta. Potilashoidon historiasta pitäisi kirjoittaa kokonaan oma teoksensa, sillä potilashoito ja lääketieteen kehittäminen ovat kuitenkin sairaalan päätehtävä, Tapani Havia toivoo. Lokakuu 2014 otetaan suoraan digitaaliseen muotoon. Tämä nopeuttaa sekä kuvaamista että tiedon siirtymistä. Lisäksi se pienentää tutkimuksen säteilymääriä. Aiemmin röntgenkuvien katselussa tarvittiin apuna erillistä röntgenkuvien katselulaitetta, jossa kuva asetettiin tasaiselle läpikuultavalle tasolle, jonka takana oli kuvien katselemisen mahdollistanut valonlähde. Turun Lasarettimuseon perusnäyttelyssä on esillä puinen seinälle kiinnitetty valokaappi, jonka sisällä on lamppu. Laitteen edessä on himmeä lasi ja kiinnityspidikkeet katseltavien röntgenkuvien kiinnittämiseen. Vastaavanlaisia valokaappeja on valmistettu 1930-luvulta lähtien ja niitä on ollut käytössä ainakin 1970-luvulle asti. Kuukauden esine on nähtävänä Turun Lasarettimuseossa. Museo on avoinna kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo sekä sopimuksesta muina aikoina. Yhteydenotot ja tiedustelut: museonhoitaja Anna-Maria Niinikoski, anna-maria.niinikoski@tyks.fi, p

14 14 Hospitaali Tarina säästämisestä - voittaja ja kunniamaininnat Keväällä käydyn leikkimielisen, mutta totisen säästötarinakilpailun voittajaksi on seuloutunut Tyksin Medisiinisen toimialueen akuuttisisätautien osasto. Voittajat ovat saaneet palkinnoksi hedelmäkorin ja lämmintä kättä. Tarina henkii mukavaa yhdessä tekemisen meininkiä. Arvovaltainen raati (Katariina Similä, Outi Kalske, Matti Meurman ja Marjut Kahilainen) haluaa lisäksi antaa kunniamaininnan seuraaville tarinankertojille: VSKK:n kuvaverkkopalveluiden tarina toiminnan kehittämisestä: mukavaa runonmittaa ja hienoa hukkajahtia toiminnan sujuvoittamiseksi. Kertomus Tyksin synnytysosastolla toimivasta synnytystä pelkäävien naisten kätilövastaanotosta (Sypepoliklinikasta): erinomainen esimerkki potilaslähtöisestä ja strategianmukaisesta toimintatavan muutoksesta Uuden sairaanhoitopiiriläisen, Sari Pehkosen, havaintoja mahdollisuuksista tehdä asioita toisin Kiitos kaikille kilpailuun osallistuneille! Marjut Kahilainen, raadin jäsen Voittajan vinkit Säästäminen ei ole ollenkaan hankalaa, joten meiltäkin se onnistaa. Omaa toimintaa kun tutkailee, niin säästökohteita havaitsee. Osastokokousasiana pohdimme säästökohteita. Ideoita tuli monia, niistä valitsimme parhaita. Sellaisia, joita oli helppo toteuttaa ja tulosta niistä odottaa. Kertakäyttöastiohin sorru en vaan ostan kupin posliinisen. Oman merkkini askartelen ja kuppiini laitan sen. Käytön jälkeen kuppini huuhtelen ja vasta työvuoron lopussa tiskikoneeseen asettelen. Säästyy sähköä ja vettä eikä tule ylenmääräistä jätettä. Tavaran hinnan tarkistan ennen kuin teen valinnan. Hintaeroja tutkailen tuotteita kun valitsen. Käytän tuotteita harkiten ja haavan kokoa seuraillen. Pieneen haavan sidoksen pienemmän ma valitsen. Jos on haava kovin suuri, löytynee sopiva sidos siihenkin juuri. Kenties joskus, kerta kaikkiaan, sidosta ei tarvita ollenkaan. Ilmakylpykin voi parantaa. Ravintohuollon puolella tuotetilauslistoja tarkastelemme huolella. Ravintola-annoksia ei ole tarkoitus tarjoilla vaan järkevästi tuotteita tilailla. Ruokaa ei enää mene hukkaan eikä tule osastonhoitajalle harmautta tukkaan. Järkevästi tilaten olemme saaneet säästöön summan sievoisen. Selkävaivoja ehkäisen ja sairauspoissaoloja vähentelen, työergonomiaan huomiota kiinnittäen. Oikeat työvälineet kun hankimme, työterveyttä siten edistämme. Kertatilaus suurempi onkin paljon edullisempi. Rivimaksut vähenee ja aikaakin säästynee. Häkkien tyhjentelyyn kuluva aika on nyt käytössä potilailla. Tietokoneet kokonaan yöksi laitamme nukkumaan. Koneeni siis sammutan työni kun lopetan. Kansliassa vaan ovat koneet auki kokonaan. Sähkövalot tarpeettomat sammutamme nappulasta. Valoja ei tarvita tiloissa, joissa ei ole toimintoja. Roskat hyvin lajittelen ohjeen roskiksen päältä lueskellen: kaatopaikalle vai poltettaviin mietin, kun roskia laitan jätteisiin. Pahvit, patterit, muovikipot, laitoshuoltajien omat jipot huomioimme hyvin, siitä kiitos syvin. Tyksin lentopallomiehille SM-pronssia Keskussairaaloiden lentopallon SM-turnaukseen Joensuussa osallistui Tyksistä naisten ja miesten joukkueet. Sairaalaa oli edustamassa 18 innokasta pelaajaa. Naiset pelasivat 6 ottelua sijoittuen viidenneksi kovatasoisessa turnauksessa. Miehet pelasivat 8 ottelua ja sijoittuivat kovan taistelun jälkeen turnauksessa hienosti kolmanneksi. Jukka Ukkonen, lentopallojaosto Mitä on mentorointi ja mihin sillä pyritään? Mentoroinnilla tarkoitetaan tiedon jakamista ja kokemusten hyödyntämistä. Sen tavoitteena on edistää ja tukea aktorin osaamista ja kehittymistä esimiestyössä. Aktorina sinulla on mahdollisuus ammentaa mentorilta käytännön kokemuksen kautta tullutta johtamisosaamista sekä hiljaista tietoa. Mentorina sinulla on mahdollisuus jakaa ja jäsentää omaa, arvokasta osaamistasi. Opit varmasti itsekin jotain uutta! Mitä mentorointiohjelma pitää sisällään? Esimiesmentorointiohjelma kestää vuoden. Se muodostuu - neljästä ½ päivää kestävästä mentorointivalmennuksesta (4 tapaamista) - mentoriparin keskinäisistä, tavoitteellisista keskusteluista (noin 8 tapaamista) Mentorointivalmennuksessa asiantuntijana toimii Seija Raesola Humap Oy:stä. Terveys- ja talouspäivillä kehitetään palvelukulttuuria Turussa Terveys ja talous ry. järjestää valtakunnalliset Terveys- ja talouspäivät Sokos Hotel Caribiassa Turussa Päivien teemana on: Palvelukulttuurin kehittäminen terveydenhuollossa. Tapahtumaan osallistuu terveydenhuollon asiantuntijoita ja päätöksentekijöitä. Paikalle odotetaan seminaarivierasta. Valtiovallan tervehdyksen Terveys- ja talouspäiville tuo sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty. Terveys- ja talouspäivien sivujen kautta voi ilmoittautua sekä koulutuspäiville että Logomossa pidettävään iltajuhlaan. Sivuilta löytyy koulutuspäivien monipuolinen ohjelma aikatauluineen ja aiheineen. Ohjelmasta mainittakoon Toyotan lean-kulttuuri ja asiakas ensin -ajattelu, Varsinais-Suomen verotoimiston palvelukulttuurin muutos sekä Asiakkaan kokeman arvon ja palvelukokemuksen määrittäminen palvelukokemuksessa. Paneelikeskustelussa pohditaan, mitä palvelukulttuuri ja bisneslähtöisyys tarkoittavat julkisessa terveydenhuollossa sekä toisaalta monikulttuurisuuden haasteita asiakaslähtöisyydelle. Päivien yhteydessä yritykset ja julkisyhteisöt esittelevät palveluitaan ja tuotteitaan. Näyttelytiloina toimivat hotellin Arena-halli sekä osa auloista. Esimiesten mentorointiohjelma käynnistyy tammikuussa! Miten pääsee mukaan? Mentorointiohjelmaan haetaan syyskuussa Santrasta Henkilöstötoimiston tiedotteista löytyvällä lomakkeella. Lokakuussa tehdään valinnat ja muodostetaan kymmenen mentorointiparia. Marraskuussa vahvistetaan osallistujat ja julkaistaan tarkka ohjelma. Mentorilta toivotaan useamman vuoden kokemusta esimiestyöstä. Lisäksi hänellä on oltava halua kuunnella ja tehdä havaintoja, sekä edesauttaa toisen esimiehen ammatillista kasvua. Aktoriksi voi hakeutua kuka tahansa; joko uusi tai kokeneempikin esimies. Tärkeintä on avoin mieli ja halu kehittyä. Mentorointi vaatii molemmilta osapuolilta vahvaa sitoutumista! Sirpa Saarni, koulutussuunnittelija sirpa.saarni@tyks.fi, p Marjut Kahilainen, henkilöstöasiantuntija marjut.kahilainen@tyks.fi, p Pienistä puroista sanotaan, isoja säästöjä saadaan. Sitä paremmin onnistutaan, mitä enemmän osallistutaan. Merja Korhonen ja koko akuuttisisätautiosaston henkilökunta laitoshuoltajineen osallistuu koitokseen.

15 Marja kloonattiin 22. elokuuta vietettiin Lääkehuollossa koko henkilökunnan kera laitoshuoltaja Marja Heinon syntymäpäiviä hänen täyttäessään pyöreitä vuosia. Kuvassa Lääkehuollossa työskentelevät laitoshuoltajat Marjan ja työtoverien tekemän Pahvi-Marjan kanssa mottonaan: hyvä työntekijä ja työkaveri kannattaa kloonata! Kuva: Nina Paju Osaava nainen lippuja JHL:n jäsenille JHL 114:n jäsen, oletko menossa Osaava nainen -messuille ? Yhdistys on varannut messuille 50 lippua, joissa ei ole omavastuuta. Ilmoittaudu Päivi Huhtalalle: tai puh viimeistään Lippu tulee hakea LM toimistosta Hämeenkatu 4, 2. krs, Turku. Lippua hakiessasi ota jäsenkorttisi mukaan. Lippu noudettava viimeistään Kiitos Sydämelliset kiitokset kaikille minua muistaneille jäädessäni vapaalle , ja kiitos teille, jotka juhlistitte viimeistä työpäivääni lämpimillä sanoilla, ihanilla kukkasilla, koskettavalla musiikilla, lahjapöydän antimilla ja tunteellisilla halauksilla. Teitte päivästäni ikimuistoisen. Sylvi Sipilä Kiitos työkavereille monista yhteistyövuosista (lähes 45 v.) ja muistamisesta jäädessäni eläkkeelle mottonani: En enää elä töissä vaan työstän elämää. Tuula Kyynäräinen, sh/ sisätautiosasto Laitoshuollon henkilöstölle, yhteistyökumppaneille, ystäville: Lämmin KIITOS Teille kaikille siirtyessäni eläkkeelle Hän joka lähtee työyhteisöstä, joutuu luopumaan kaikesta. Työyhteisö puolestaan luopuu vain lähtijästä. En toivo Sinulle elämää, jossa ei ole vaivaa ja haasteita. Sen sijaan toivon ettei elämäsi valu tyhjiin. Toivon Sinulle kätten ja sydämen voimaa ja toivon Sinulle tällä vanhalla sanalla Siunausta. Sitä, että vilja kasvaa aina aurasi jäljessä, ruumiin ja sielun leipä, ja että olkien lomassa vilkkuu kukkia, että Sinun voimassasi olisi Hänen voimansa mukana. Sitä ennen kaikkea toivon. Jörg Zink Maija-Liisa Simula Hospitaali kesäkuuta tarkastettiin Oulun yliopistossa LL Maria Haanpään väitöskirja suomenkieliseltä nimeltään Perinnöllinen rintasyöpäalttius AATF, MRG15, PALB2 ja kolme Fanconin anemian geeniä tutkimuksen kohteena. Haanpää työskentelee erikoistuvana lääkärinä Tyksin perinnöllisyyspoliklinikalla. Väitös kuuluu perinnöllisyyslääketieteen alaan. Tehy TYKS AO 200 Sääntömääräinen syyskokous klo 17 Alvarium, Puutarhakatu 8B, Turku Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat: Toimintasuunnitelman ja budjetin hyväksyminen vuodelle 2015 Toiminnantarkastajien valinta vuodelle 2015 Täydennetään ammattiosaston edustus henkilökuntaneuvostoon Valitaan ammattiosastolle uusi hallitus ja puheenjohtaja toimikaudelle Kokouksen jälkeen maksuton ruokatarjoilu osallistujille. Sitovat ilmoittautumiset kokouksen jälkeiseen ruokailuun mennessä osoitteessa: Mikäli tulet vain kokoukseen, ei ilmoittautumista tarvita. TERVETULOA! Hallitus Uusia viran- ja toimenhaltijoita TURUN YLIOPISTOLLINEN KESKUSSAIRAALA Asiantuntijapalveluiden palvelualue Lääketieteellinen fysiikka Hasu Tanja, sairaalafyysikko Järvinen Jukka, sairaalafyysikko Teräs Mika, ylifyysikko Kuntoutusohjaus Junkkarinen Elli, kuntoutusohjaaja Saine Oona, kuntoutusohjaaja Totek-palvelualue Antila Heikki, osastonylilääkäri Flinkman Mari, sairaanhoitaja Haukila Mervi, osastonhoitaja Himanen Santeri, sairaanhoitaja Karlsson Johanna, sairaanhoitaja Kaskinoro Heidi, sairaanhoitaja Kilpinen Nea, sairaanhoitaja Lehtinen Marjo, sairaanhoitaja Lyly Maria, sairaanhoitaja Noronen Petra, sairaanhoitaja Pyökkimies Katri, sairaanhoitaja Rajaorko-Ala-Aho Outi, sairaanhoitaja Suomi Niina, sairaanhoitaja Tikkanen Sanna-Mari, sairaanhoitaja Tolonen Mari, sairaanhoitaja Tähtinen Anna, sairaanhoitaja Vehkonen Mirka, sairaanhoitaja, varahenkilö Äijö Annina, sairaanhoitaja Medisiininen toimialue Fagerudd Salla, erikoistuva lääkäri Koskela Maija, sairaanhoitaja Naistenklinikka Aaltonen Riikka, apulaisylilääkäri Heinonen Pia, erikoislääkäri Hirvikangas Kaisa, kätilö Kokko Irma, kätilö, varahenkilö Korhonen Aino, kätilö Laasik Maren, erikoistuva lääkäri Lounela Laura, kätilö Mettälä Tuukka, erikoistuva lääkäri Neuron toimialue Hakuli Tarja, osastonsihteeri Mäkinen Satu, osastonsihteeri Nordlund Saga, sairaanhoitaja Rae Monica, sairaanhoitaja Savolainen Soile, sairaanhoitaja, varahenkilö Sucksdorff Marcus, erikoistuva lääkäri Wilkosz Noora, sairaanhoitaja Operatiivinen toiminta ja syöpätaudit Eskola Elina, sairaanhoitaja, varahenkilö Haavisto Lotta, erikoislääkäri Kolkka Marina, erikoishammaslääkäri Linnavuori Sakineh, lähihoitaja Penttilä Kirsi, tutkimushoitaja Suvanto Sari, tutkimushoitaja Teknisten palvelujen tulosyksikkö Kivi Karri, ammattimies Komonen Kimmo, ammattimies Lahti Rami, ammattimies Lundell Marko, huoltomestari SALON ALUESAIRAALA Kirurgian yksikkö Vihervaara Hanna, osastonlääkäri Leikkausyksikkö Khuddari Morid, sairaanhoitaja Vikman Hanna, sairaanhoitaja Neurologia Lamusuo Salla, ylilääkäri Lindholm Pauliina, apulaisylilääkäri Sisätautien yksikkö Hirvioja Alpo, ylilääkäri TURUNMAAN SAIRAALA Gynekologia Murtoniemi Katja, ylilääkäri Psykiatrian yksikkö/parainen Andersson Kaisa, sairaanhoitaja Karttunen Marlene, sairaanhoitaja Silmäpoliklinikka Wallentowitz Saga, sairaanhoitaja TYKS VAKKA-SUOMEN SAIRAALA Sisätautiosasto Sainio Essi, sairaanhoitaja TYKS-SAPA-LIIKELAITOS Patologia Huhtinen Kaisa, solubiologi Tykslab Eskola Jaana, laboratoriohoitaja Kukkula Hanna, laboratoriohoitaja Laranne-Borg Jaana, laboratoriohoitaja Lax Paula, laboratoriohoitaja Lindqvist Kaisu, laboratoriohoitaja Peltonen Kati, laboratoriohoitaja Pihlgren Laura, kemisti Rahkonen Henna, laboratoriohoitaja Suominen Minna, laboratoriohoitaja Thiel Iina, laboratoriohoitaja Valkonen Jaana, apulaisosastonhoitaja Varsinais-Suomen kuvantamiskeskus Ahlstedt Anu, röntgenhoitaja Heikkilä Taru, apulaisosastonhoitaja Karppi Julius, röntgenhoitaja Laitinen Helena, röntgenhoitaja Lotamois Helle, erikoislääkäri Nyroos Fanny, röntgenhoitaja Taura Sini, röntgenhoitaja Varsinais-Suomen lääkehuolto Kesäläinen Minna, lääketyöntekijä Merikanto-Taberman Mari, farmaseutti Välinehuolto Mikonaho Marja-Leena, välinehuoltaja Turun Lasarettimuseon syksyn tapahtumat Turun päivä Museo on avoinna klo Kiinamyllynmäen historiallinen kävelykierros klo 11. Ei ilmoittautumista, lähtö museon edestä Turun Lasarettimuseon 40-vuotisjuhlat Museo on avoinna klo Museon historiasta kertovan näyttelyn avajaiset ja työnäytöksiä, juhlaviikolla myös Kiinamyllynmäen historiallisia kävelykierroksia. Tarkemmat tiedot internetsivuilta Tiedustelut: sekä museonhoitaja Anna-Maria Niinikoski, p

16 16 Hospitaali harrastuksena Veneily on Olli-Pekan ja Paulan mielestä parasta yhdessä. Veneen seinällä näkyvien kuvien laivoilla Olli-Pekka reissasi merimiesaikoinaan maailmalla muun muassa Espanjaan, Ranskaan, Argentiinaan, Uruguayhin, Brasiliaan ja Kolumbiaan. Merellinen elämäntapa Teksti ja kuva» Marjo Peltoniemi Vakka-Suomen sairaalan päivystyksessä lääkintävahtimestarina työskentelevä Olli-Pekka Laikkala ja saman sairaalan leikkausosaston sairaanhoitaja Paula Ketola ovat seilannet samoja vesiä veneilyharrastuksen parissa 30 vuotta. Pari Laikkala ja Ketola on vetänyt yhtä köyttä 33 vuotta ja veneitä he ovat köyttäneet eri satamiin yhdessä tuosta ajasta 30 vuotta. Porista kotoisin olevalle Olli-Pekka Laikkalalle harrastus on luonnollinen valinta, sillä hän on ollut isän mukana kalastamassa ja veneilemässä pikkupojasta saakka. Paulaa ei tarvinnut kauan houkutella vesille ja erottamaton kaksikko onkin ollut tuttu näky vuosien varrella muun muassa Turun saaristossa. Tämä ei ole oikeastaan edes harrastus vaan osa elämää ja elämäntapa, Olli-Pekka Laikkala kiteyttää. Olli-Pekka on myös entinen ammattimerimies. Ammatin hän opiskeli Rauman merenkulkuopistossa. Opiskelujensa jälkeen hän työskenteli kauppalaivoilla valtameriliikenteessä ja Merivoimien palveluksessa aina 80-luvun puoleen väliin saakka, kunnes lama heikensi työtilannetta ja hän katsoi viisaammaksi opiskella turvallisemman ammatin maissa terveydenhuollon parista. Kolmas kova juttu Laikkalan elämässä on ollut jääkiekko, jota hän on pelannut ja valmentanut myös ammattitasolla. Ensimmäinen oma vene oli kalastuspaatti. Sittemmin niitä on ollut monta; puisia ja lasikuituisia, isompia ja pienempiä. Nykyinen neljä vuotta siiten hankittu 1999-vuosimallin veneemme on kotoisin Saksasta, 34-jalkainen valtameriluokiteltu purjevene, Olli-Pekka esittelee. Vene pitää siitä, kun sillä purjehditaan Pitkään pääkaupunkiseudulla ja ulkomaillakin asunut ja työskennellyt pari asettui kaksi vuotta sitten Uuteenkaupunkiin, jossa heillä oli ollut jo 25 vuotta kesämökki. Kesämökistä tuli koti. Olli-Pekka jäi eläkkeelle HUSista ja päätti jatkaa työtään Vakka-Suomen sairaalassa ja Paulalla on vielä useita työvuosia jäljellä samalla työnantajalla. Kalastelua pari on harrastanut yhdessä myös paljon. Purjehdusta he ovat harrastaneet Olli-Pekan mukaan pääasiassa Itämeren tällä puolen. Lempipaikoikseen he nimeävät Turun saariston ja Ahvenanmaan. Erityismaininnan saavat ainakin Nauvo, Utö, Vänö, Aspö ja Isokari. Kulunut hellekesä tarjosi hienot mahdollisuudet veneilyharrastajille. Olli-Pekka ja Paula viettivätkin melkein koko kesäloman vesillä. Helteiden myötä Ahvenanmaan ja ulkosaariston rannat olivat kesällä täynnä sinilevää, mutta rantauduimme puolivahingossa Houtskariin, jossa levää ei ollut ja vesi oli 26 asteista. Löysimme siis unelma uimapaikan, Olli- Pekka iloitsee. Meillä on aina lenkkivehkeet mukana, että voimme käydä katsomassa luontoa saarissa. Veneessä tulee istuttua pitkiä aikoja, joten tekee hyvää saada vähän liikuntaa vastapainoksi. Eri satamissa tapaa kesäisin tuttuja, joiden kanssa puhutaan päivän asioista, Paula lisää. Töiden aikaan veneilyharrastusta voi jatkaa vielä viikonloppuisin, kunnes Laikkala ja Ketola laittavat veneen yleensä syyskuun lopulla talviteloille Rymättylän Ajolan rantaan. Takavuosina myös lapsenlapset reissasivat usein mukana, mutta nykyisin heillä on jo omia harrastuksia. Harrastus vaatii myös jonkin verran sitoutumista veneeseen ja sen kunnossapitämiseen. Tulisi paha mieli, jos vene seisoisi koko ajan rannassa. Vene pitää siitä, kun sillä purjehditaan, Laikkala nauraa. Pari ei juurikaan tee muutaman tunnin reissuja, se sopii heidän mielestään helsinkiläisille. Veneilemään he lähtevät vähintään päiväreissulle ja mieluiten pidemmäksi aikaa. Myöskään yksin veneily ei innosta kumpaistakaan, sillä jo pelkästään veneen hallinnankin kannalta kaksin on mukavampi. Rikastuttavat kokemukset Ulkomaankokemukset ovat rikastaneet parin elämää. Nuorempana maailmalle tahtoivat Olli-Pekan kohdalla viedä jääkiekko ja kokemisen halu ja sittemmin vanhempana puhdas rakkaus merellä oloon. Laikkala kertoo, että 80-luvulla oli jopa lähellä, ettei hän lähtenyt maailmanympäripurjehdukselle, mutta äkillinen ja yllättävä sairauskohtaus esti suunnitelmat. Olemme asuneet muun muassa Sveitsissä Zürichissä kuusi vuotta yhteensä eri pituisia jaksoja sekä yhdessä että erikseen. Siellä ei ollut merta ihan lähellä, mikä oli tosi vaikeaa tällaisille meri-ihmisille. Teimmekin sieltä matkoja Välimerelle. Seuraavaksi lomamatkakohteekseen muutaman viikon päästä pari on valinnut Turkin, jossa on luonnollisesti luvassa myös veneilyä. He aikovat vuokrata veneen muutamaksi päiväksi ja käydä Kosilla. Uusikaupunki saa heiltä kiitosta kivana kesäkaupunkina ja Taivassalo merellisyydestään, mutta ennen kaikkea he haluavat lopuksi sanoa muutaman kiitoksensanan työnantajastaan Vakka-Suomen sairaalasta. Olemme työntekijöinä erittäin tyytyväisiä hienoon ja toimivaan Vakka-Suomen sairaalaan. Olemme olleet monessa sairaalassa töissä kotimaassa ja ulkomailla, mistä on saanut perspektiiviä. Sairaalassamme ei toteuteta tavanomaista sairaalahierarkiaa, vaan ajatellaan ennen kaikkea potilasta. Sekä lääkärit että hoitohenkilökunta ajattelevat toisiaan ja sen takia yhteistyö toimii erittäin hyvin, mikä koituu potilaan parhaaksi. Esimiehet sekä lääkäri- että hoitohenkilökuntatasolla ovat loistavia ja yhteistyökykyisiä sekä -haluisia joka kohdassa. Pätevien ja asiansa osaavien lääkärien, pehmytosakirurgien ja ortopedien ansiosta Vakka-Suomessa olisi mahdollisuuksia tehdä laajamittaisemminkin traumatologiaa ja yleiskirurgiaa kuin mitä tällä hetkellä tehdään, jos tahtoa löytyisi, Olli-Pekka Laikkala toteaa ja toivoo, että sairaalassa riittäisi jatkossakin töitä nuorille ja tuleville sukupolville. Venepaikan Marnessa-nimiselle paatilleen Laikkala ja Ketola ovat löytäneet Taivassalon satamasta, mukavan matkan päästä kotoa ja töistä.