kasvattajalleen lisäarvoa

Transkriptio

1 N ärpiöön kuuluvassa Ylimarkussa kalkkunoita vuodesta 1999 kasvattaneen Kristian Bengtsin maatilan takana avautuvalla peltoaukealla kävijää kohtaa erikoinen näky. Aukea on täynnä ulkona vapaasti tepastelevia kalkkunoita. Osa kalkkunoista astelee pitkin poikin laajaa laidunta. Iso osa on puolestaan etsinyt paikan itsellensä aukean laidalle pystytetystä teltasta. Muoviharsolla katetun ja sivuiltaan avonaisen teltan halkoo rehulinjan syöttöputki, jota pitkin kalkkunat saavat rehuseoksen niiden edessä oleviin ruokinta-astioihin. Juomaveden saannista huolehditaan Bengtsin talon sisältä vedetyn vesiletkun avulla. Laitumella tallustelevat kalkkunaa tuntuvat hyvinvoivilta ja suhteellisen pirteiltä ulkona paahtavasta helteestä huolimatta. Vapaana astelevat kalkkunat ovat jatkumoa miehen viime kesänä aloittamalle, Suomen oloissa tiettävästi ainutlaatuiselle kokeilulle, jolla närpiöläiskasvattaja hakee laidunkalkkunoilleen eräänlaista vapaan kalkkunan statusta, ja sitä kautta parempaa katetta kasvatustoiminnalleen. Ensimmäisenä kesänä laitumella käyskenteli noin tuhat kalkkunaa. Laidunkalkkunat kuluttajille, muut lihataloille Kalkkunankasvatusta Bengts harjoittaa vuonna 2013 perustamansa Oy Hemmanet Ab -nimisen yhtiön nimissä. Halleissa kasvavat kalkkunaa Bengts myy normaalisti Säkylässä toimivalle Länsi-Kalkkuna Oy:lle. Yritys teurastaa kalkkunat ja myy ne sitten Atrialle ja HKScanille. Heinäkuun alusta syyskuun alkuun laitumella viettäneet kalkkunat Bengts puolestaan teurastuttaa Länsi-Kalkkunalla ja myy ne sitten kokonaisina paisteina suoraan kuluttajille tai herkkukauppoihin. Melko iso osa laidunkalkkunoista savustetaan paikallisessa savustamossa. Paisteja ostetaan mielellään erityisesti joulupöytään. Idean kalkkunoiden laiduntamiseen Bengts sai, kun hän huomasi, että Englannissa ja Amerikassa on trendinä kalkkunoiden kasvattaminen ulkoolosuhteissa. Suoranaista luomutuotantoa tämä ei ole, vaan kalkkunat ovat ulkona. Ulkokasvatuksessa pitää erityisesti satsata eläinten hyvinvointiin. Mielenkiintoista tässä on se, että käytän luonnon resursseja, Bengts sanoo. Minulla on ainoastaan yksi pieni sähkömoottori, jota voisi periaatteessa pyörittää aurin- Teksti: Jari Hakala Kuvat: Johannes Tervo Laidunkalkkunat tuovat kasvattajalleen lisäarvoa Ylimarkussa kalkkunoita kasvattava Kristian Bengtsin yhtiö Hemmanet on jatkanut parin kesän ajan omaperäistä kokeilua pitämällä osaa kalkkunoista ulkosalla yöt päivät noin kahden kuukauden ajan. Itse markkinoitaville kalkkunoille saadaan laitumelta lisäarvoa, mutta ne teettävät myös enemmän työtä. 40

2 Ylimarkussa Pohjanmaalla kalkkunoita vuodesta 1999 kasvattanut Kristian Bengts on jatkanut jo toista kesää erikoista kokeilua, jossa kalkkunaa tepastelee peltoaukealla parin kuukauden ajan ennen teurastusta. Laidunkalkkunat teettävät enemmän työtä, mutta niistä saa myös paremman hinnan, kun ne markkinoidaan itse. Laidunkalkkunaa saa ostaa suoraan tilalta tai verkkokaupan kautta. kopaneeleilla. Muita laitteita ei ole. Sähkömoottori pyörittää rehulinjaa. Resurssien käytön kannalta tämä on aika mielenkiintoinen vaihtoehto. Laiduntavat kalkkunat saavat vapaana olostaan paljon lisäarvoa. Kun kuluttajat näkevät nämä linnut ja kuulevat tämän tarinan, he innostuvat. Palaute on ollut erittäin hyvää. Bengtsin markkinoimat kalkkunat istuvat hyvin tähän hetkeen, jossa erilaiset ruokapiirit ja suoraan tuottajien tiloilta tapahtuva myynti ovat nostaneet suosiotaan. Bengtsinkin ideana on tuottaa lähiruokaa. Kuluttajat saavat samalla tietoa, missä syötävä on kasvatettu. Kiinnostuin tästä, koska nyt tuotan isomman määrän teollisuudelle ja vähän hienostuneemman valikoiman, joka myydään itse. Laidunlinnuissa on vähän enemmän rasvaa, koska ne kuluttavat vähän enemmän rehua kuin sisällä olevat. Sehän on erittäin hyvä, kun valmistaa kalkkunan syötäväksi. Osa asiakkaista hakee Bengtsin markkinoimat kalkkuna- paistit suoraan tilalta tai tilaa ne verkkokaupan kautta. Verkosta tilattujen paistien tuoreus taataan Itellan termokuljetuksilla. Sitten on herkkukauppoja ympäri maata. Tietyistä ravintoloista on tullut lisää asiakkaita, Bengts kertoo. Linnut viihtyvät laitumella Bengtsin mukaan kalkkunoiden suoramyynnillä kasvattaja saa koko arvoketjun hallintaansa. Markkinoimalla itse tuottaja saa enemmän rahaa, joskin myös kustannuksia tulee enemmän. Laiduntaminen maksaa, koska minulla on siihen halli ja ylimääräiset systeemit. Tämä vie myös enemmän työaikaa. Kaikki ei ole tietokoneohjauksessa, vaan joka päivä pitää katsoa usemman kerran, että kaikki on kunnossa. Ja aina, kun tehdään pienemmässä mittakaavassa, se maksaa vähän enemmän, Bengts sanoo. Bengtsin mukaan heinäkuun alkupuolella laitumelle päästetyt kalkkunat olivat ulospääsemisestä hyvin innoissaan. Vaikka muutos on iso, ne sopeutuvat äkkiä. Laitoimme traktorin etukuormaimeen ison lavan ja kannoimme kalkkunat siihen ja ajoimme pellolle. Bengtsin kokemukset pari kesää jatkuneesta kalkkunoiden laiduntamisesta ovat positiiviset. On jännää seurata, mitä ne touhuavat täällä. Viime vuonna tilalla vieraillut ranskalainen kalkkunatohtori suositteli Bengtsille eläinten laittamista yöksi muoviharsolla katettuun telttaan. Kysyin, että miten? Hän sanoi, että laita valot päälle, kyllä ne menevät sinne. Sanoin, ettei sillä ole mitään virkaa, kun heinäkuussa laittaa valot päälle, Bengts nauraa. Viime vuonna kalkkunat saivat itse valita menevätkö sisään vai ovatko ulkona. Keskellä päivää ne viihtyvät ehkä enemmän sisällä ja muuten ovat ulkona, Bengts kertoo. Tämän kesän jälkeen Bengts aikoo päättää, jatkaako hän vielä kalkkunoiden laiduntamista. Itse kyllä tykkään tästä. Riskit hallintaan laitumellakin Eläintautien, kuten salmonellan kanssa Bengtsillä ei tähän asti ole ollut minkäänlaisia ongelmia, ei myöskään laitumella. Hyvinvoivalla kalkkunalla on parempi suoja tauteja vastaan. Lähtökohtana onkin, että lintujen hyvinvoinnista pidetään huolta. Totta kai on riskejä, kun kalkkunat ovat ulkona. Riskit on pyritty minimoimaan hygieniarajalla ja sillä, että kalkkunat ovat keskellä peltoaukeaa. 41

3 Kalkkuna kaipaa tuotteistusta Kalkkunankasvattajia on Suomessa ainoastaan 38. Määrä on laskenut muutaman vuoden takaisesta reilusti. Vuoden 2010 paikkeilla maassamme toimi vielä noin 70 kalkkunatilallista. Tuotanto on keskittynyt läntiseen Suomeen; Varsinais-Suomeen, Satakuntaan sekä Pohjanmaalle ja Etelä-Pohjanmaalle. Aiemmin kalkkunoita kasvatettiin myös Itä-Suomessa, mutta siellä tuotanto on loppunut Järvi-Suomen Kalkkunan lopetettua kalkkunan jalostamisen. Kalkkunankasvatuksen suosio ei ole kasvanut ja moni haikailee muun muassa broilerin kasvatukseen siirtymistä, mutta siinäkin on rajoitteensa, Suomen Siipikarjaliiton toiminnanjohtaja Lea Lastikka kertoo. Kalkkunakasvattajat ovat tällä hetkellä hieman odottavalla kannalla tulevaisuuden suhteen. Uusia trendejä kasvatukseen ei ole näköpiirissä. LänsiKalkkuna Oy:n alkutuotantopäällikkö Sirkka Karikon mukaan kotimaisesta kalkkunasta on aika ajoin pulaa ja kalkkunantuotantoa pitäisi hallitusti kasvattaa. Leivänpäällismarkkinoilla kalkkunaleikkeiden osuus on alkuvuonna noussut 16 prosenttia, Karikko kertoo. Tiivistä sopimustuotantoa Nykyään kalkkunantuottajat ovat pääosin sopimussuhteessa Länsi-Kalkkuna Oy:hyn, joka on Atrian ja HKScanin yhteinen rahtiteurastamo. Lihat myydään Länsi-Kalkkunan omistajille, jotka markkinoivat sen omille asiakkailleen tai jalostavat itse. Viime vuonna Länsi-Kalkkuna Oy:n 38 sopimustuottajaa tuottivat kalkkunanlihaa 7,3 miljoonaa kiloa. Vertailuna voidaan mainita, että broileria tuotetaan Suomessa noin 200:n kasvattajan toimesta 100 miljoonaa kiloa vuodessa. Kalkkunaa myös tuodaan paljon Tuontikalkkunan osuus on korkea, sillä kulutuksesta peräti 40 prosenttia tuodaan muualta. Monilla jalostajilla, esimerkiksi Pouttu Oy:llä on tuontikalkkunaa. Atrialla ja HKScan Finlandilla on kotimaista kalkkunaa ja nyt kuuleman mukaan Snellmankin on siirtynyt kotimaiseen kalkkunaan, Lastikka sanoo. Erilaisia kokeiluja Lastikan mukaan luomukalkkunan tuotannossa on ollut kokeiluja, mutta ne eivät täysin onnistuneet. Ensimmäisellä parvella oli ongelmia ja markkinointi tökki. Lihat menivät Atrialle ja HK:lle ja päätyivät suurelta osin pakkasvarastoihin myöhemmin käytettäväksi. Tuottaja ei halunnut jatkaa luomukalkkunan tuotantoa. Haasteena on ruokinta eli saada lintu kasvamaan luomuruokinnalla. Viimeisimmässä kasvatu42 Muuttuvat kustannukset ovat kalkkunankasvatuksessa isompi menoerä kuin broilerin tuotannossa. Kalkkuna kasvaa kauemmin, syö enemmän ja untuvikot ovat kalliimpia. serässä tosin onnistuttiin ja linnut kasvoivat hyvin. Tuotteesta tuli myös liian kallis. Närpiöläistä laidunkalkkunakokeilua Lastikka pitää hyvänä, koska se lisää kalkkunan imagoa. On hienoa, että tällaista kokeillaan ja tuotetaan vähän erilaista tuotetta. Länsi-Kalkkuna Oy:n alkutuotantopäällikkö Sirkka Karikon mukaan laidunkalkkuna sopii kuluttajatutkimusten mukaan hyvin nykykuluttajien arvomaailmaan. Länsi-Kalkkunaakin kiinnostaisi laidunkalkkunoiden markkinoiminen. Kuluttaja ratkaisee, Karikko sanoo. Kalkkunankasvattajat harjoittavat jonkun verran myös suoramyyntiä. Suoramyynti voi olla hieman vaikeaa suuremmassa mittakaavassa, ellei ole kontakteja kauppoihin ja ravintoloihin. Markkinointi on kallista ja vaatii osaamista. Mutta kokeilla toki kannattaa, Lastikka kannustaa. Jos ne olisivat tien vieressä, olisi riskinä, että joku tulisi ruokkimaan niitä. Tautienhallinnan takia Bengts on putsannut peltoaukean, jolla kalkkunat ovat ja kylvänyt sinne heinää ja kauraa. Hernettä ei kannata kylvää liian lähelle kalkkunoiden laidunta. Jos hernettä laitettaisiin laitumen ympärille, olisi täällä valtavasti villilintuja. Bengtsin laidunkalkkunat eivät ole myöskään joutuneet villieläinten ravinnoksi. Paikalla viime vuonna vierailleiden asiantuntijoiden mukaan laumassa olevat kalkkunat eivät ole välttämättä houkuttelevia esimerkiksi petolinnuille. 2,5 erää vuodessa Bengts kasvattaa valkoisia kalkkunoita. Päivän vanhoina untuvikkoina Länsi-Kalkkunan hautomolta Jalasjärveltä Ylimarkkuun saapuneet laidunkalkku- Kalkkunoiden laitumelle ei ole mitään asiaa ilman hygieniasulun läpikulkemista. Sitä ennen Bengts ja kuka tahansa vierailija joutuu laittamaan kenkiensä päälle muoviset suojat. Markkinointia ja tuotekehitystä lisää Kalkkunan liha on marginaalinen isojen lihatalojen valikoimissa ja siksi se jää helposti kehittymättä. On käyty keskustelua siitä, että jonkun tietyn yrityksen tulisi ottaa vastuu kalkkunasta. Markkinointia ja tuotekehitystä pitäisi lisätä, Lastikka toteaa. Jalostajilla on myös muita suurempia asioita ratkaistavana, kuten viime aikoina paljon puhuttaneet sianlihantuotannon kannattavuusongelmat. Kalkkunan liha muistuttaa kaupan hyllyllä broileria, joka on halvempaa ja kuluttajat ostavat sitä. Sirkka Karikon mukaan kalkkunanliha on lihanjalostusteollisuudessa taipuisa raaka-aine ja jalostajat osaavat tuotteistaa sen hyvin. Tietotaitoa kyllä löytyy, mutta sitä ei hyödynnetä riittävästi. Kalkkunan liha pitäisi Lastikan mukaan eriyttää selkeästi toisenlaiseksi tuotteeksi kuin broileri. Kalkkunassa on paljon hyviä osia ja lihana se on erinomaista. Kalkkunajalosteita, muun muassa savustettua lihaa kysellään, kun sitä tarjoillaan esimerkiksi messuilla. Kaupoista sitä ei kuitenkaan löydy. JH

4 nat olivat hallissa seitsemän viikkoa ja sitten ne päästettiin ulos. Puolet Bengtsin kalkkunoista on kanoja, puolet kukkoja. Kasvuaika kukoilla on 18 viikkoa, ja kanoilla tuosta neljä viikkoa lyhyempi. Vuodessa kasvatetaan kaksi ja puoli kalkkunaerää. Hallissa kasvatettavat kalkkunat vaativat alussa 37 plusasteen hallilämpötilan. Täysikasvuiset linnut viihtyvät jo 15 asteessa. Kuolleisuus kalkkunoilla on ensimmäisen elinviikon aikana noin prosentin luokkaa. Minkäänlaista vetoa ei saa hallissa olla, Bengts painottaa. Kalkkunankasvattajat hyödyntävät sähköistä Kalkkunaketju.fiportaalia, josta Bengtsilläkin on hyviä kokemuksia. Länsi-Kalkkuna Oy:n alkutuotantopäällikkö Sirkka Karikon mukaan yhteistyössä Vaasan yliopiston kanssa kehitetty portaali syntyi tarpeesta parantaa tuottajien ja Länsi-Kalkkunan välistä kommunikaatiota. Se on ollut käytössä noin vuoden. Syötän viikoittain tilan tiedot verkkosivuille. Länsi-Kalkkuna kokoaa tiedot ja ketju seuraa, että me teemme asiat oikein. Äkkiä huomataan, jos jokin asia Rehut kipataan peräkärrystä syöttölaitteen putkeen, jossa oleva ruuvi kuljettaa kalkkunoiden rehun ruokinta-astioihin. ei ole kunnossa. Syötän tiedot poistumasta, veden- ja rehunkulutuksesta ja mitä rehua on annettu, samoin kalkkunoiden painot. Karikon mukaan portaali mahdollistaa sen, että teurastamolla on aina reaaliaikainen tieto parvesta. Lisäksi tuottajat pystyvät vertaamaan sen avulla parven kasvukehitystä tavoitteeseen. Kalkkunat nauttivat vapaana olostaan raittiissa ulkoilmassa. Laitumella olevat linnut syövät hieman hallissa kasvatettuja lajitovereitaan enemmän. Runsaampi syönti tietää paksumpaa rasvakerrosta, joka on paistiksi päätyville kalkkunoille pelkästään eduksi. Kristian Bengts on rakentanut kalkkunoilleen muovista ja teräsputkista sivuiltaan avonaisen teltan, jossa aukealla laiduntavat kalkkunat voivat tarvittaessa levätä ja syödä. Kristian Bengts säätelee muovista letkua, jota pitkin vesi johdetaan juoma-astioihin Bengtsin kotitalolta. Rehuputki kulkee lähellä maan pintaa ruokinta-astialta toiselle. 43

5 Kalkkunan tuotteistus jäänyt puolitiehen Kristian Bengtsin kasvattamat kalkkunat ovat valkoisia. Päivän vanhoina untuvikkoina Länsi-Kalkkunan hautomolta saapuneet kalkkunat olivat hallissa seitsemän viikkoa, ennen kuin ne päästettiin ulos. Laitumella on pääasiassa kanoja ja vain muutama kukko. Kaikki lähtevät teuraaksi samaan aikaan. Laitumella olevien kalkkunoiden puuhia seurataan myös kameroilla, joiden välittämää kuvaa Kristian Bengts katsoo tietokoneeltaan. Reaaliaikainen kuva auttaa myös havaitsemaan, mikäli peltoaukealle on eksynyt kalkkunoiden kiusaksi joku petoeläin. Bengts valmistui aikanaan agronomiksi. Valmistuttuaan hän työskenteli muutaman vuoden Atrialla, muun muassa sekä kalkkunan- että broilerituotannon projektipäällikkönä. Hänellä on siis kokemusta myös broilerinkasvatuksesta. Suomessa ei mielestäni ole osattu hyödyntää kalkkunaa tarpeeksi hyvin. Kalkkunalla on paljon hyviä osia. Esimerkiksi reisistä saa hyvää grillilihaa. Kalkkunaa ei ole osattu tuotteistaa tarpeeksi hyvin. Bengts pitää kalkkunankasvatuksen tuotantokustannuksia kohtuullisen korkeina. Rehun hinta on paljon takavuosia korkeampi. Suomessa vain Suomen Rehu valmistaa kalkkunarehua, ja Bengtsin mukaan ainoastaan yhden toimijan mukanaolo näkyy jossain vaiheessa hinnoissa. Tuotantokustannuksista suurin osa menee rehuun. Sitten on untuvikot, sähkö sekä lämmittäminen. Kalkkunoille syötetään vehnää ja kauraa. Yksi ulkona oleva kalkkuna syö päivässä noin 300 grammaa rehua. Noin puolet kalkkunoiden rehusta tulee Bengtsin omilta pelloilta. Peltopinta-alaa hänellä on 160 hehtaaria. Osa on vuokramaata. Viljelyksessä on niin kevätkuin syysvehnää, ruista, kauraa ja hernettä. Lisäksi hän kasvattaa siirtonurmea, jota voi ostaa vaikka omaan pihaan rullina. Tulkinta vaihtelee Bengtsin mukaan Suomen kalkkunakasvatuksen ongelma on se, ettei kalkkunakukkoja voi kasvattaa niin suuriksi, kuin kasvattajat haluaisivat. Saksassa kasvuaikaa on kolme viikkoa pitempään. Katsotaan, että meidän nykyinen kuljetuskalusto ei ole riittävän hyvä. Saksassa on kuitenkin käytössä sama kalusto. Joku tulkitsee asiat vähän liian tiukasti täällä. Virkamieskoneiston kuuluisi katsoa, että meidän maatalous on kilpailukykyinen. Jos kukot saisivat kasvaa muutaman viikon pitempään, niistä saisi huomattavasti enemmän lihaa. Tuotantokustannukset eivät ole lopussa hirmu suuret. Osa riskienhallintaa on kalkkunoiden laitumen sijoittaminen keskelle peltoaukeaa, jossa ne saavat olla rauhassa petolinnuilta ja -eläimiltä. Laumassa olevat kalkkunat eivät ole houkutteleva kohde petolinnuille. Ainut pelko Bengtsillä on villiminkeistä, jotka pellolle eksyessään tekisivät pahaa jälkeä. Ainakin toistaiseksi niiltä on säästytty. 44