Nuoren kemistin opas. Juha Siitonen Heinäkuussa 2007

Transkriptio

1 Nuoren kemistin opas Juha Siitonen Heinäkuussa 2007

2 Sarjan sisältö Sarja sisältää seuraavat kemialliset yhdisteet, kiinnitäthän huomiota varoitusmerkintöihin. Nimi Kaava Väri Varoitusmerkinnät Ammoniumkloridi NH 4 Cl Valkoinen Haitallista Kaliumhydroksidi KOH Valkoinen Syövyttävää, Haitallista Kuparisulfaatti CuSO 4 5H 2 O Sininen Haitallista, Ympäristölle vaarallista Natriumvetysulfaatti NaHSO 4 Valkoinen Syövyttävää, Haitallista Rikki S 8 Keltainen Vaaratonta Etaanihappo CH 3 COOH Kirkas neste Syövyttävää Butanoli C 4 H 9 OH Kirkas neste Herkästi syttyvää Näiden kemiallisten yhdisteiden lisäksi tarvitset kokeiluja varten vettä, ruokasoodaa (natriumvetykarbonaattia, NaHCO 3 ), ruokasuolaa (natriumkloridia, NaCl), jääpaloja, sokeria sekä alumiinifolioa. Sarjaan sisältyvät seuraavat välineet. Nimi Koeputki Reikätulppa lasiputkella Kumitulppa Pyykkipoika Suppilo + suodatinpaperit Koeputkiharja ph-paperi Käyttötarkoitus Reaktioiden suorittaminen Muodostuvien kaasujen ohjaaminen Koeputkien sulkeminen sekoituksen yms. ajaksi Koeputken kiinnipitäminen kuumennuksen aikana Yhdisteiden suodatusta varten Koeputkien puhdistukseen Liuosten ph:n tarkasteluun Näiden lisäksi tarvitset juomalasin, jota käytetään usein kylmä- tai kuumahauteena. Jotkin kokeet voivat edellyttää myös muita tavanomaisia tarvikkeita. Tarvitset myös tulitikkuja tai muun sytyttimen. Lisäksi koeputkitelineeksi tarvitaan joko vanha hillopurkki tai erikseen puusta valmistettu teline.

3 Esipuhe Nuoren kemistin opas on uniikki, räätälöity kokonaisuus jonka tarkoitus on ohjata näkemään asiat kemistin kannalta. Tämä ensimmäinen julkaistu versio on kokoelma kemian alkutaipaleella tarpeelliseksi näkemiäni kokeiluja, jotka olen jokaisen yksitellen itse kokeillut. Toivon oppaan antavan uusia virikkeitä ja samanlaisia elämyksiä, joita itse olen kokenut kemiallisia kokeita suorittaessani. Toivon myös, että oppaan ohella luettaisiin jotakin epäorgaanisen kemian peruskirjaa, jotta kokeissa havaittavien ilmiöiden todellinen luonne paljastuisi. Tässä versiossa saattaa olla kirjoitus- sekä kielioppivirheitä, niitä pyritään korjaamaan ilmenemisen myötä , Parikkalassa Juha Siitonen Käytännön ohjeita kokeilujen turvalliseen suorittamiseen Kaikki tässä dokumentissa esitetyt kokeet ovat turvallisia suoritettavaksi, kunhan koekuvauksesta ei poiketa. Kokeet ovat esitetty pelkästään kokeina ja niiden tueksi on suositeltavaa lukea kemian perusteoksia, joita on usein kirjastosta saatavilla. Kaikki kokeissa tehdyt havainnot on kirjattava tarkasti ylös tarkoitusta varten varattuun vihkoon. Näin voidaan tarkastella ja yhdistellä ennen havaittuja ilmiöitä tuleviin. Kaikki kemikaalit, vaikkakin ne ovat jokseenkin vaarattomia, on pidettävä ehdottomasti suljetussa kaapissa. Käsittelyssä on oltava erittäin huolellinen, kemikaaleja ei saa joutua suuhun eikä silmiin. Silmien suojelu onkin erityisen tärkeää ja on tärkeää pitää suojalaseja kokeesta riippumatta päässä. Jos kemikaaleja kuitenkin roiskahtaa silmään siirrytään välittömästi huuhtomaan silmää juoksevalla vedellä. Pää kallistetaan altaaseen ja vesihana avataan, silmää pidetään auki sormin ja veden annetaan puhdistaa silmä. Jos vierasta kemikaalia joutuu suuhun, huuhdotaan suu välittömästi runsaalla määrällä vettä. Kaikkien tämänkaltaisten tapaturmien jälkeen on suositeltavaa käydä lääkärissä. On myös syytä kiinnittää huomiota spriipolttimen oikeaoppiseen käyttöön. Spriipoltinta ei saa sytytettynä kallistella, etteivät vapautuvat spriihöyryt syty tuleen. Spriipoltin on aina käytön jälkeen sammutettava puhaltamalla tai tukahduttamalla liekki. Jos polttimesta loppuu sprii (sydänlanka alkaa palaa nokeavalla liekillä) voidaan sitä lisätä avaamalla polttimen kansi ja kaatamalla denaturoitua etanolia, kuten sinolia polttimeen. Epähuomiossa aiheutuneet palovammat on hoidettava välittömästi: palanutta kohtaa huuhdellaan välittömästi kymmenen minuuttia kylmällä, juoksevalla vedellä. Ohjeita laboratoriovälineiden huoltoon Kokeen loputtua kaikki välineet pyritään pesemään välittömästi. Koeputket pestään kaatamalla ensin liuos viemäriin ja tämän jälkeen huuhtomalla koeputki kuumalla vedellä. Koeputki on vielä syytä puhdistaa käyttämällä pientä määrää pesuaineseosta (1:1 fairy-vesi) ja koeputkiharjaa. Putki huuhdotaan kunnolla ja asetetaan kuivumaan alassuin koeputkitelineeseen. Haihdutusmalja, juomalasi sekä suppilo pestään samaan tapaan.

4 On huomattavaa, ettei astioita puhdistaessa saa käyttää liikaa väkivaltaa. Tällöin lasiset astiat voivat herkästi hajota, kuumiin astioihin ei myöskään koskaan saa kaataa vettä. Tämä aiheuttaa lasin sekä posliinin välittömän halkeamisen. Oppaassa merkinnöistä ja sisällöstä Oppaassa käytetään tarpeen tullen reaktioyhtälöitä kuvaamaan tapahtumien kulkua. Nuolen vasemmalla puolella ovat reaktion lähtöaineet ja oikealla lopputuotteet. Ottakaamme esimerkiksi vetykloorikaasun valmistus: NaHSO 4 s NaCl s HCl g Na 2 SO 4 s Voimme nähdä, että reaktiossa natriumvetysulfaatti ja natriumkloridi reagoivat muodostaen vetykloridia ja natriumsulfaattia. Yhdisteiden nimeämiseen emme kiinnitä tarkemmin huomiota ja suosittelen nimeämissääntöjen lukemista kemian perusteoksista. Reaktioyhtälössa havaitsemme myös useita muita merkintöjä. Yhdisteen kaavan perässä on sulkeissa kyseisen yhdisteen olomuoto. Olomuoto on ilmoitettu yhden tai kahden kirjaimen mittaisella lyhenteellä, jonka tarkoitus voidaan johtaa englannista: s = solid, kiinteä l = liquid, neste aq = aqueous solution, vesiliuos g = gas, kaasu Oppaassa on myös osa laitteistoista piirrettynä, kuvat ovat vain viitteellisiä ja oikeat laitteistot eivät tule näyttämään täysin samalta. Opas on jaettu kuuteen kokeelliseen osioon, seuraavassa osioiden sisältö: 1. Kemiallisia erotusmenetelmiä Tutkitaan kahden kokeen avulla kuinka seos voidaan erotella komponentteihinsa. Puhdistetaan vettä sekä salmiakkia. 2. Ammoniakki NH 3 ja sen ominaisuudet Tutkitaan teollisuudelle tärkeän kemikaalin, ammoniakin ominaisuuksia. Valmistetaan ammoniakkiliuos, jota käytetään myöhemmin erinäisissä kokeissa. 3. Vetykloridi HCl ja sen ominaisuudet Tutkitaan syövyttävää vetykloridikaasua ja sen vesiliuosta, suolahappoa. Valmistetaan suolahappoliuos, jota käytetään myöhemmin erinäisissä kokeissa. 4. Rikki ja sen yhdisteet Tutkitaan epämetallin rikin, ominaisuuksia. Valmistetaan kuparisulfidia sekä rikkihapoketta. 5. Kupari ja sen yhdisteet Tutkitaan metallin kuparin, ominaisuuksia. Valmistetaan useita erilaisia kuparin yhdisteitä. 6. Erinäisten orgaanisten yhdisteiden reaktioita Tutkitaan orgaanisten kemiallisten yhdisteiden reaktioita. Valmistetaan banaaniesanssia ja tutkitaan taloussokeria. Osioissa voidaan edetä mielivaltaisesti, mutta erityisesti ammoniakkia ja vetykloridia koskevissa

5 tutkimuksissa olisi syytä edetä kokeiden numerojärjestyksessä. Kokeet 1: Kemiallisia erotusmenetelmiä Kemian eräs tärkeistä tehtävistä on saada seos jaettua komponentteihinsa. Tällaista jakamista varten on kehitetty vuosituhansien saatossa useita erilaisia menetelmiä. Ensimmäisissä kokeissa tutkitaan erilaisia tapoja erottaa ja puhdistaa seoksia. Koe 1.1 Veden tislaus Kaksi koeputkea, kumitulppa lasiputkella, juomalasi, spriipoltin, pyykkipoika Tussikynä, vettä, jääpaloja Koeputkeen kaadetaan neljäsosa kokonaistilavuudesta vettä, joka värjätään heiluttelemalla tussia vedessä. Putkeen kytketään lasiputkellinen kumitulppa ja kiinnitetään kuumennusta varten pyykkipoika. Juomalasi täytetään jäävedellä ja siihen asetetaan toinen koeputki. Lasiputken pää asetetaan jäähauteessa olevaan koeputkeen noin 3 cm korkeudelle pohjasta. Värjättyä vettä sisältävää koeputkea kuumennetaan spriipolttimella, Kuva 1: Tislauslaitteisto kunnes liuos alkaa kiehua. Muodostuvat vesihöyryt nousevat lasiputkeen ja ohjautuvat jäähauteessa olevaan koeputkeen, jossa ne tiivistyvät. Tislataan vettä vastaanottokoeputkeen muutaman sentin verran. Verrataan alkuperäisen liuoksen väriä vastaanottokoeputkeen keräytyneen tisleen väriin. Koe 1.2 Ammoniumkloridisavun muodostus Teelusikka, spriipoltin, koeputki Ammoniumkloridia, jäätä Vanhaan metalliseen teelusikkaan kaadetaan hiukan ammoniumkloridia ja sitä kuumennetaan vahvasti spriipolttimella. Tutkaillaan muodostuvaa savua ja sen käyttäytymistä, kun lähelle tuodaan jäämurskalla täytetty koeputki. Ammoniumkloridi on herkästi sublimoituva aine ja muuttuu kiinteästä kaasuksi ilman välivaihetta. Savu voidaan tiivistää kylmän koeputken pintaan takaisin kiinteäksi yhdisteeksi.

6 Kokeet 2: Ammoniakki NH 3 ja sen ominaisuudet Ammoniakki NH 3 on pistävänhajuinen väritön kaasu, joka liukenee hyvin veteen (1 paino-osa vettä liuottaa 100 paino-osaa ammoniakkia huoneenlämmössä). Ammoniakki on lannoite- sekä räjähdeteollisuuden tärkeä lähtöaine ja tästä syystä sitä valmistetaan teollisesti hyvin suuria määriä (EU:n alueella yli 10 miljoonaa tonnia vuodessa). Koe 2.1: Ammoniakin valmistaminen Koeputki, kumitulppa lasiputkella, juomalasi, spriipoltin, pyykkipoika Ammoniumkloridia, kaliumhydroksidia, kylmää vettä Rakennetaan kuvan kaksi mukainen laitteisto. Koeputkeen kaadetaan sentin vahvuudelta vettä. Veteen liuotetaan kolme kaliumhydroksidipellettiä ja teelusikallinen ammoniumkloridia. Juomalasi täytetään noin viidesosaltaan jääkylmällä vedellä. Koeputkea kuumennetaan vahvasti, jolloin muodostuu ammoniakkia. Voimakkaat emäkset voivat siis riistää ammoniakin sen suoloista. KOH aq NH 4 Cl aq NH 3 g KCl aq H 2 O l Ammoniakki ohjautuu lasiputkea, kumiletkua ja suppiloa pitkin juomalasissa olevaan veteen (suppilo EI saa koskea vettä, koska tällöin vettä imeytyisi kuumaan laitteistoon ja koeputki särähtäisi halki). Koe on syytä suorittaa hyvin tuuletetussa tilassa ammoniakkikaasun epämiellyttävän tuoksun takia. Kun liuosta on keitetty muutaman minuutin ajan on ammoniakkia imeytynyt juomalasissa olevaan veteen tarpeeksi kokeita varten. Säilötään juomalasiin muodostunut väkevä ammoniakkiliuos säilytyspulloon. Annetaan koeputken lasiputkellisine tulppineen jäähtyä muutaman minuutin ajan. Koe 2.2: Ammoniakin liukeneminen veteen Jäähtynyt kaasunkehityslaitteisto kokeesta 2.1, juomalasi Vettä Kaadetaan juomalasi noin puolilleen vettä ja asetetaan kaasunkehityslaitteiston lasiputki nopeasti veteen. Havainnoidaan tapahtumaa. Koe 2.3: Ammoniakin happoemäsluonne Ammoniakkiliuosta, ph-paperia Kostutettu ph-paperi viedään ammoniakkiliuoksen ylle, havainnoidaan värimuutosta. ph-paperi muuttuu sinertäväksi emäksisessä ja punaiseksi happamassa liuoksessa. Ammoniakin emäksisyys johtuu sen esiintymismuodosta, liuetessaan veteen ammoniakki muodostaa ammoniumhydroksidia NH 4 OH. Samalla voidaan varovasti haistaa ammoniakkikaasun tuoksua. Koe 2.4: Ammoniakkikompleksit Koeputki, Pipetti Kuva 2: Ammoniakin valmistus

7 Ammoniakkiliuosta, kuparisulfaattia, vettä Koeputkeen annostellaan lusikankärjellinen kuparisulfaattia ja puolen sentin vahvuudelta vettä. Pipetoidaan ammoniakkiliuosta kuparisulfaattiliuokseen muutama pisara ja havainnoidaan muodostuvan saostuman väriä. Lisätään pipetillinen ammoniakkia kuparisulfaattiliuokseen ja havainnoidaan tapahtuvaa muutosta. Kokeet 3: Vetykloridi HCl ja sen vesiliuoksen ominaisuudet Vetykloridi on väritön, pistäväntuoksuinen kaasu. Liuetessaan veteen se muodostaa suolahappoa, jota käytetään varsin paljon teollisuudessa. Ensimmäisen kerran suolahappoa valmisti 800-luvulla alkemisti Jabir ibn Hayyan. Suolahapolla on useita käyttötarkoituksia suurien emäsmäärien neutraloinnissa, peittauksessa sekä epäorgaanisten yhdisteiden valmistuksessa. Koe 3.1: Suolahapon valmistaminen Koeputki, kumitulppa lasiputkella, juomalasi, spriipoltin, pyykkipoika Ruokasuolaa, natriumvetysulfaattia, vettä Laitteisto on identtinen ammoniakin valmistuksessa käytettyyn. Koeputkeen kaadetaan teelusikallinen ruokasuolaa ja teelusikallinen natriumvetysufaattia. Juomalasi täytetään noin viidesosaltaan vedellä. Kuumennus käynnistetään ja vetykloridi imeytyy veteen, muodostaen suolahappoa. NaHSO 4 s NaCl s HCl g Na 2 SO 4 s Lasiputken pää ei saa koskea veteen! Kun seos on kiehunut muutaman minuutin ajan on muodostunut tarpeeksi suolahappoa seuraaviin kokeisiin. Kaadetaan suolahappoliuos säilytyspulloon. Annetaan koeputken tulppineen jälleen jäähtyä muutamien minuuttien ajan. Kuva 3: Suolahapon valmistus Koe 3.2: Vetykloridin liukeneminen veteen Jäähtynyt kaasunkehityslaitteisto kokeesta 3.1, juomalasi Vettä Kaadetaan juomalasi noin puolilleen vettä ja asetetaan kaasunkehityslaitteiston lasiputki nopeasti veteen. Havainnoidaan tapahtumaa. Vertaa kokeeseen 2.2. Koe 3.3: Suolahapon happoemäsluenne Suolahappoa, ph-paperia Viedään pala ph-paperia suolahappoliuokseen. ph-paperi muuttuu sinertäväksi emäksisessä ja punaiseksi happamassa liuoksessa. Suolahapon happamuus johtuu sen protolyysistä oksoniumioneiksi, jotka aiheuttavat liuoksen happamuuden. Koe 3.4: Suolahapon ja ammoniakin välinen reaktio Suolahappoa, ammoniakkiliuosta

8 Viedään ammoniakin ja suolahapon säilytyspullojen suut lähekkäin, havainnoidaan tapahtumaa. Vertaa höyryjä havaintoihin kokeesta 1.2. Suolahappo ja ammoniakki muodostavat reagoidessaan ammoniumkloridia, joka näkyy vaaleana savuna suuaukkojen lähettyvillä. HCl g NH 3 g NH 4 Cl s Koe 3.5: Suolahapon ja alumiinin välinen reaktio Koeputki Suolahappoa, alumiinifoliopala, kuparisulfaattia Kaadetaan koeputkeen muutaman sentin kerros suolahappoa ja tipautetaan liuokseen pala alumiinifoliota. Havainnoidaan alumiinipalan pintaa. Lisätään koeputkeen pieni kuparisulfaattikide ja havainnoidaan kaasunkehitystä uudelleen. Epäjalot metallit reagoivat suolahapon kanssa vapauttaen vetykaasua. Kuparisulfaatin läsnäolo nopeuttaa reaktiota. 6 HCl aq 2 Al s 3 H 2 g 2 AlCl 3 aq Koe 3.6: Suolahapon neutralointi Kaksi koeputkea Suolahappoa, kaliumhydroksidia, vettä Liuotetaan yksi kaliumhydroksidipelletti puoleen koeputkelliseen vettä. Kaadetaan toiseen koeputkeen noin 2 cm korkeudelta suolahappoa. Otetaan suolahappokoeputkesta lyijykynällä pieni pisara näytettä pienelle ph-paperipalalle. Lisätään viisi pisaraa kaliumhydroksidiliuosta ja uusitaan näytteen otto. Jatketaan kunnes ph-paperin väri ei enää muutu. Suolahappo on nyt kokonaan neutraloitu. HCl aq KOH aq KCl aq H 2 O aq Kokeet 4: Rikki ja sen yhdisteet Rikki on vaaleankeltaista, haurasta alkuainetta. Rikkiä esiintyy luonnossa alkuaineena sekä yhdisteenä. Se muodostaa useita yhdisteitä, joista teollisesti tärkein on rikkihappo H 2 SO 4. Kun rikki yhtyy metalleihin muodostuu sulfideja. Koe 4.1: Rikkidioksidin valmistus Tuikkukynttilän alumiinikuppi, spriipoltin, lasipurkki jonka sisään tuikkukynttilän kuppi mahtuu, orvokkeja tai muita värillisiä kukkia Rikkiä, vettä Koe on suoritettava ulkoilmassa vapautuvien myrkyllisten kaasujen vuoksi Alumiinikuppiin laitetaan puoli teelusikallista rikkijauhoa ja sitä kuumennetaan suoraan spriipolttimen liekillä. Kun rikki on sulaa sytytetään se tulitikulla palamaan. Havainnoidaan liekin väriä. Asetetaan lasipurkkiin orvokkeja ja käännetään lasipurkki alassuin alumiinikupissa palavan rikin päälle. Tutkitaan rikin palaessa muodostuvan rikkidioksidin SO 2 vaikutusta orvokkien väriin. Kun rikkiliekki on sammunut nostetaan malja varovasti pois purkin alta. Kaadetaan purkkiin hiukan vettä. Tutkitaan ph-paperilla veden happoemäsluonnetta.

9 Koe 4.2: Rikkivedyn ja kuparisulfidin valmistus Kaksi koeputkea, kumitulppa lasiputkella, spriipoltin, pyykkipoika Rikkiä, steariinia kynttilästä, kuparisulfaattia, vettä Koe on suoritettava ulkoilmassa vapautuvien myrkyllisten kaasujen vuoksi Rakennetaan kuvan 1 mukainen laitteisto. Kaadetaan koeputkeen neljäsosa teelusikallista rikkiä ja sama määrä steariinijauhetta. Toiseen koeputkeen kaadetaan muutaman sentin vahvuudelta vettä, johon liuotetaan pieni määrä kuparisulfaattia. Kuumennetaan rikki-steariiniseosta spriipolttimella, tällöin muodostuu märäntyneen kanamunan tuoksuista rikkivetyä H 2 S. Annetaan rikkivedyn kuplia kuparisulfaattiliuoksen läpi hetken ajan. Tarkastellaan tapahtuvaa muutosta. Rikkivety muodostaa kuparisulfaatin kanssa uuden niukkaliukoisen yhdisteen, kuparisulfidin. CuSO 4 aq H 2 S g Cu S s H 2 SO 4 aq Koeputket on puhdistettaessa pestävä spriillä.

10 Kokeet 5: Kupari ja sen yhdisteet Kupari on oranssia, metallinkiiltoista alkuainetta. Sitä löytyy luonnosta suuria määriä yhdisteinä, joista se voidaan vapauttaa vaahdottamalla. Muiden kokeiden aikana olet tutustunut jo kuparisulfaattiin, seuraavassa tutkitaan muita kuparin yhdisteitä. Koe 5.1 Metallisen kuparin valmistus Koeputki Kuparisulfaattia, alumiinifoliopala, vettä Liuotetaan lusikankärjellinen kuparisulfaattia noin kahteen senttimetriin vettä. Tipautetaan siniseen kuparisulfaattiliuokseen alumiinifoliopala. Tutkitaan folion pintaa ja liuoksen väriä tunnin kuluttua. Epäjalot metallit, kuten alumiini pelkistävät kuparin sen yhdisteistä metallina, samalla epäjalo metalli korvaa kuparin paikan yhdisteessä. 2 Al s 3CuSO 4 aq Al 2 SO 4 3 aq 3Cu s Koe 5.2 Kuparimalmi malakiitin valmistus Koeputki, suppilo, suodatinpaperia Kuparisulfaatti, natriumvetykarbonaatti (ruokasooda), vesi Liuotetaan puoli teelusikallista kuparisulfaattia noin viiteen senttimetriin vettä. Kaadetaan liuokseen pieniä määriä natriumvetykarbonaattia, kunnes kupliminen lakkaa. Voimakkaan hiilidioksidinkehityksen myötä liuokseen havaitaan muodostuneen vihertävä saostuma. Tämä saostuma on malakiittia, Cu(CO) 3 Cu(OH) 2. Suodatetaan malakiitti ja asetetaan se lämpimään paikkaan kuivumaan. 2CuSO 4 aq 2 NaHCO 3 s CuCO 3 Cu OH 2 s Na 2 SO 4 aq CO2 g Koe 5.3 Malakiitin hajottaminen Malakiittia kokeesta 5.2, spriipoltin, pyykkipoika Kuumennetaan pientä määrää kokeesta 5.2 saatua malakiittia spriipolttimella. Havainnoidaan muutosta värissä. Malakiitti hajoaa kuumennettaessa vesihöyryksi, hiilidioksidiksi ja mustaksi kuparioksidiksi. Koe 5.4 Kupariasetaatin valmistus Koeputki Malakiittia kokeesta 5.2, vettä, etaanihappoa Kaadetaan loppu malakiitti koeputkeen ja kaadetaan päälle kaksi senttiä vettä ja yksi sentti etaanihappoa, havainnoidaan tapahtuvaa värimuutosta. Reaktiossa vapautuu hiilidioksidia ja liukenematon kuparikarbonaatti reagoi etaanihapon kanssa muodostaen hyvin veteen liukenevaa kupariasetaattia. CH 3 COOH aq CuCO 3 s CH 3 COOCu aq H 2 O l CO 2 g

11 Kokeet 6: Erinäisten orgaanisten yhdisteiden reaktioita Tähänastiset kokeet ovat panostaneet epäorgaaniseen kemiaan. Seuraavassa tutkaillaan muutamia orgaanisten (hiiltä sisältävien) kemiallisten yhdisteiden ominaisuuksia. Koe 6.1 Ruokosokerin hapetus Kaksi koeputkea, Juomalasi täynnä kuumaa vettä Kuparisulfaattia, kaliumhydroksidia, taloussokeria Koeputkeen annostellaan lusikankärjellinen taloussokeria. Tähän sokeriliuokseen lisätään lusikankärjellinen kuparisulfaattia, sekä sentin verran laimeaa kaliumhydroksidiliuosta (1 pelletti puoleen koeputkeen vettä). Valmistetaan toinen liuos, mutta ilman sokeria. Liuokset jätetään seisomaan kuumaan veteen, havainnoidaan tapahtunutta muutosta varttitunnin jälkeen. Jos reaktiossa on läsnä kuparia, muodostuu lämmitettäessa punainen kuparioksiduulisaostuma. Samalla ruokosokerin kemiallinen rakenne muutuu: Koe 6.2 Banaaniesanssin valmistus Koeputki, spriipoltin, pyykkipoika Etaanihappoa, butanolia, natriumvetysulfaattia Koeputkeen annostellaan noin sentti väkevää etaanihappoa ja sentti butanolia. Sekaan kaadetaan neljäsosateelusikkaa natriumvetysulfaattia ja seosta kuumennetaan spriipolttimella. Kun seos on kiehuvaa, siirretään se jäähtymään. Tarkastellaan muodostuneen esterin tuoksua. Hapon ja alkoholin reagoidessa muodostuu hyväntuoksuinen esteri. Tapahtumaa kutsutaan esteröitymiseksi, tapahtuma vaatii katalyytiksi vahvan hapon. Etaanihappo Butanoli Etaanihapon butyyliesteri

12