partnerit: Aurinkoinen tulevaisuus ry (osa-hankkeet ja rahoitus vuodest 2009 lähtien)

Transkriptio

1 Valoaurinko ry:n hakemus Taikalamppu-verkostoon pääsemiseksi Loista Lys Shine: Tekemisen taikalamppu yhteistyöhanke lapsilähtöisen kulttuurin vahvistamiseksi partnerit: Aurinkoinen tulevaisuus ry (osa-hankkeet ja rahoitus vuodest 2009 lähtien) leikkiteatteri ry (osahankkeet ja rahoitus vuodesta 2010 lähtien) Reviiri-hanke (osahankkeet ja rahoitus vuodesta 2010 lähtien) muut lapsilähtöiset hankkeet ja kumppanuudet vuosina

2

3 sisällysluettelo Loista Lys Shine: Tekemisen taikalamppu 1. Tausta Tekemisen taikalampulle Lähtökohtana lastenkulttuurin haasteet Lastenkulttuuri vai lasten kulttuuri Voimauttaminen Ympäristökasvatus Mediatodellisuus luovimista ja luovuuttaa Taide- vai kulttuurikasvatusta Menetelmät ja kehittäjät Valoaurinko media taiteena ja kohtaamisen välineenä Aurinkotoiminta Leikkiteatteri Oma piha - Oma lähiö -projekti MINÄ: lapsen katse, leikin voima 2. Lapsilähtöisyyden periaatteet Oma ääni Yhteisöllisyys Tasa-arvoinen yhteiskunta Julkinen tila lapsuudelle Lapsille suunnattu taide Sähköinen yhteisöllisyys Ympäristöt Digitaalinen ekosysteemi ME: yhdessä tehden 3. ME: yhdessä tehden Lapset Vanhemmat Koulut Kulttuurialan toimijat Muut lasten kanssa toimivat tahot Tutkimus Kunnat Taikalamppuverkosto Tehdä ja antaa tehdä Kokeileminen Ekologinen lastenkulttuuri Vuodenaikojen rytmi Leikin tilat pihoilla Leikkipajat Media lasten ja nuorten ilmaisukeinona Zurbaani omien elokuvien lapsilähtöinen malli Zurbaanin uudet vaatteet (kts. liitteet: idealomakkeet) Pilotti Varissuolla Audiovisuaalisen taiteen perusopetus Svenskspråkig Zurbaani-verksamhet Media tulee lähelle Mediabussilla Vikitys - lasten virtuaalinen sanataidepaja vie luovaa kirjoittamista internetiin

4 sisällysluettelo 4.3. Kohtaaminen ja jakaminen Törmäily Karnevaalit Nettijakelun kehittäminen Mediakasvatusringin perustaminen Varsinais-Suomeen Omien elokuvien työskentelymuotojen kehittäminen ja jakaminen Käsin kosketeltavaa Synergiaa Markkinointi ja julkisuus Verkostot ja resurssit Rahoitus ja hallinnointi Henkilöstö, tilat, laitteistot MAAILMA: yhteinen tulevaisuus 5. Tekemisen taikalamppu - saavutukset vuonna LIITTEET: Vuosi suunnitelma ValoAurinko ry:n tuloslaskelma, tase ja tilintarkastuskertomus ValoAurinko ry:n toimintakertomus ValoAurinko ry:n säännöt ja Taikalamppua varten tehtävä sääntömuutos Organisaation yhteistyösopimus ja rahoitussitoumukset Lehtileikkeitä Toimijat, referenssit Hankkeita Yhteistyökumppanit Tutkimuksellisia viitteitä Av- liite

5 LOISTA LYS SHINE TEKEMISEN TAIKALAMPPU tekemisen tekijöiden tekijyyden verkosto 5

6 M I N Ä

7 LOISTA - LYS - SHINE 1. Tausta Tekemisen taikalampulle Tekemisen taikalamppu -hanke on voimauttamisen, vaikuttamisen ja identiteettityön taikalamppuverkosto. Tekemisen taikalampun toteuttaminen on kolmannen sektorin toimijoiden, yhdistysten ja muiden lastenkulttuurialan taitajien yhteisprojekti, joka on avoin kaikille lapsilähtöistä lastenkulttuuria edistäville ja tuottaville tahoille, koosta tai alasta riippumatta. Hankkeen tarkoituksena on edistää lasten ja nuorten oman äänen kuulumista, tasa-arvoisuutta ja tasapainoisen minuuden kasvua tukevaa lasten- ja nuortenkulttuuria. Samalla Tekemisen taikalamppu tuo esille kulttuurin merkitystä yksilöllistä ja yhteisöllistä hyvinvointia parantavana tekijänä ja kehittää lapsilähtöisen lastenkulttuurin tuottajien ja ohjaajien toimintamahdollisuuksia. Tekemisen taikalamppu kunnioittaa lasta ja nuorta luovana persoonana ja yleisönä, yhteiskunnallisena toimijana ja yksilönä. Se kunnioittaa myös lastenkulttuurin ammattilaisten työtä. Eri tahojen välinen kommunikaatio ja yhteistyö alasta ja toimijan iästä riippumatta juontaa keskinäisestä kunnioituksesta ja kuuntelemisesta. Viestintä, verkostoituminen ja tutkimus palvelevat kaikkia osapuolia niin kolmannella sektorilla, kunnissa kuin kuluttajapuolella. Tekemisen taikalampun myötä Varsinais-Suomeen kutoutuu lapsi- ja nuorisolähtöisten kulttuuritoimijoiden verkosto, joka palvelee niin yleisön, kunnallisten toimijoiden kuin taiteentekijöiden tarpeita. Tekemisen taikalamppu vahvistaa ja edistää niitä oikeuksia itseilmaisuun, joita lapselle YK: n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa määritellään. Konkreettisen näkyvyyden ja kuuluvuuden lisäksi se myös tarjoaa välineitä oman kokemuksen ilmaisemiseen taiteen ja lasten oman kulttuurin keinoin. Lapsella on oikeus paitsi ilmaista mielipiteensä, myös tulla nähdyksi. Lapsella on oikeus ilmaista vapaasti mielipiteensä. Tämä oikeus sisältää vapauden hakea, vastaanottaa ja levittää kaikenlaisia tietoja ja ajatuksia yli rajojen suullisessa, kirjallisessa, painetussa taiteen tai missä tahansa muussa lapsen valitsemassa muodossa. YK:n yleissopimus lasten oikeuksista, 13. artikla, 1. kohta. pieni sivupuheenvuoro Tekemisen taikalampussa palaa roihuten lasten tekeminen, leikki ja taide käsikädessä, ensin pieninä valoina, mutta vähitellen loppua kohti voimistuen. Turun Euroopan kulttuuripääkaupunkivuosi 2011 on ensimmäinen etappimme loistaa kautta maakunnan. Me Tekemisen taikalampun hakijayhteisöt, ValoAurinko ry ja Aurinkoinen tulevaisuus ry, olemme lähteneet rakentamaan omilla tahoillamme lapsilähtöistä lastenkulttuurityötä vuonna Jouduimme tänä vuonna tekemään oman hakemuksemme Taikalamppu-verkostoon pääsemiseksi, koska koimme, ettei työmme ja todellinen lapsilähtöinen lastenkulttuuri saanut riittävästi tilaa Turun kaupungin Kasvunvara-hakemuksessa. Tarjosimme osaamistamme ja testattuja menetelmiämme suunnitelman osaprojektiksi tuloksetta. Uskomme neuvottelujen, kohtaamisten ja keskustelujen voimaan. Uskomme myös siihen, että yhteistyön ja yhteisöllisyyden lämmössä jokainen lapsi ja aikuinen voi loistaa omaa valoaan omimmalla tavallaan, toinen toistaan, toisten erilaisuutta ja eri taitoja arvostaen. Saamme varmasti vielä jonakin päivänä rakennettua Varsinais-Suomeen yhden suuren, yhteisen ja toimivan lastenkulttuurikentän, jossa sekä yksityiset että julkisen sektorin lastenkulttuuritoimijat voivat tehdä työtä samanarvoisina, toisiaan ammattitaidoillaan täydentäen. Siihen tähdäten kehitämme intohimoisesti omaa lastenkulttuurityön sarkaamme, lapsen omaehtoista luovuutta, omaa estetiikkaa ja uteliaisuutta tukien. Toivottavasti vuodesta 2009 osana Taikalamppu-verkostoa. 7

8 M I N Ä

9 LOISTA - LYS - SHINE 1.1. Lähtökohtana lastenkulttuurin haasteet Opetusministeriön perustama työryhmä on arvioinut Taikalamppu-lastenkulttuurikeskuksia työryhmämuistiossa Taikalamppujen valossa vuonna Sen perusteella lasten ja nuorten kultuurityötä voidaan kehittää entistä korkeatasoisemmaksi mm. lisäämällä työhön kohdistuvaa yliopistollista tutkimusta ja asianmukaista arviointia, vahvistamalla jo versonnutta poikkitaiteellisuutta sekä tukemalla erityisesti lapsikeskeisyyttä, innovatiivisuutta ja luovuutta. Lastenkulttuuri ansaitsee myös enemmän julkisuutta ja asiantuntevia näkemyksiä osana muuta kulttuurista käytävää keskustelua. Lasten kuuleminen on merkittävä varhaiskasvatusta ja muuta lasten kanssa tehtävää työtä ohjaava periaate. Vaikka osallisuudesta ja osallistumisesta puhutaan, lasten arkiselle toimijuudelle on annettava enemmän käytännössä. Tarvitaan lisää toiminnallisia menetelmiä ja jo löydettyjen toimintatapojen aktiivista hyödyntämistä, jotta lapset ja nuoret saavat roolin yhteiskunnan aktiivisina toimijoina itseään koskevissa asioissa. (Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma ) Taikalamppuverkosto edustaa OPM:n virallisesti tukemaa lastenkulttuuria. Miten lasten omaehtoinen (lapsilähtöinen) luova toiminta näyttäytyy valtakunnallisessa Taikalamppu-lastenkulttuuriverkostossa? Nähdäänkö tässä kontekstissa lapsi subjektina, toimivana olentona vai enemmän toiminnan kohteena ja minkälaisin keinoin lapsen oma ääni saadaan kuuluviin? Lasten kulttuuri- ja taidekasvatuksen pääpaino tulisi olla osallistavan toimintakulttuurin luomisessa. Kohtaavassa toimintakulttuurissa toiminta on vastavuoroista, jolloin sekä aikuiset että lapset hyväksytään aktiivisina, osaavina ja luovina toimijoina sekä tiedon ja kulttuurin tuottajina. Tekemisen keskiössä on osallistava, ryhmälähtöinen prosessi: aloitteentekijöinä ovat lapset itse, omista lähtökohdistaan ja tavoitteistaan. Myös tekeminen itsessään ja toimiminen ryhmässä on tärkeää, yhtä tärkeää kuin lopputulos. Tämä ei poissulje sitä, että lopputuloksena voi olla myös taiteellisesti kunnianhimoisia ja korkeatasoisia tuotoksia, joskin jo tekemisen prosessi ja toimiminen ovat arvostettuja päämääriä. Kohtaavassa ja osallistavassa toimintakulttuurissa ei pelkästään kuunnella toista. Aito kuuntelu ja tarkkaavaisuus luovat erityisen hyvät edellytykset kasvulle, luovuudelle, kehittymiselle ja oppimiselle. Tekemisen taikalampun moottorina toimivat 2000-luvulla yhdessä 0 18-vuotiaiden kanssa kehitetyt lapsilähtöiset menetelmät. Valoaurinko ry:n osaaminen painottuu lapsen oman äänen ja yhteiskunnallisen merkityksen lisäämiseen mediakasvatuksen keinoin. Aurinkoinen tulevaisuus ry:n Lasten aurinkojuhla edustaa ajankohtaisia ympäristökasvatuksen haasteita kestävän kehityksen arvopohjaa viedään eteenpäin lapsen leikin, uteliaisuuden ja oman mielikuvituksen voimalla. Tekemisen taikalampun päähakijoiden osaamista täydentävät muut lapsilähtöiset hankkeet kuten Leikkiteatteri ry:n leirit sekä Marianne Vuokon kehittämä Reviirihanke. Vuosien aikana hanke tulee täydentymään muiden tahojen osaprojekteilla, joiden lähtökohtana on ymmärrys lapsen omista vahvuuksista ja lasten oman kulttuurisen tilan laajentamisesta. Tekemisen taikalamppu on avaus tuoda nuorten ihmisten itse tuottama kulttuuri osaksi Taikalamppu-osaamista valtakunnallisesti. 9

10 M I N Ä 1.2. Lastenkulttuuri vai lasten kulttuuri Lastenkulttuuri jaotellaan karkeasti kahteen osaan: kulttuuria lapsille, joka sisältää laajasti kaiken lapsille suunnatun kulttuuritarjonnan, sekä lasten omaan kulttuuriin, joka on ennen kaikkea suullista kulttuuria, leikkiin ja kerrontaan perustuvaa lasten omaa maailmaa. (Opetusministeriö 2003, 4 9.) Lapsilla tarkoitetaan tässä yleisesti alle 18-vuotiaita; tällöin käsite kattaa ainakin osan ikäryhmästä nuoret. Tämä määrittely on linjassa toisaalta Opetusministeriön julkaiseman lastenkulttuuripoliittisen ohjelman sekä YK:n lastenoikeuksien julistuksen kanssa. Lastenkulttuurin kannalta katsottuna raja nuorten kulttuurin suuntaan on varsin liukuva. Taiteen keskustoimikunnan opetusministeriölle luovuttaman Kulttuuri kasvaa lapsissa -ehdotus lasten kulttuuripoliittiseksi ohjelmaksi (2002, 17) esitetty määritelmä lastenkulttuurista edustaa uusinta, yhteiskunnassamme vallalla olevaa käsitystä. Siinä lastenkulttuuri jaotellaan kolmeen osaalueeseen: 1. yleisesti lasten suhde kulttuuriin (lasten osuus kulttuurista ja osallisuus kulttuuriin) 2. erityisesti rajattu lastenkulttuuri (lapsille tuotetut taide- ja kulttuuripalvelut) 3. Lasten oma (lapsuuden) kulttuuri Lasten suhteella kulttuuriin tarkoitetaan sitä, että lapsi kasvaa tietyssä kulttuurissa ja kulttuuriin. Omalta osaltaan hän myös osallistuu yhteisönsä kulttuuristen arvojen ylläpitämiseen ja uudistamiseen. Erityinen lastenkulttuuri käsittää kaikki lapsille tarkoitetut kulttuurin ilmentymät aina koulusta kulttuuri-instituutioihin, taidekasvatukseen ja kaupalliseen kulttuuritarjontaan. Lasten oma kulttuuri on puolestaan ennen muuta suullista kulttuuria, leikkiin ja kerrontaan perustuvaa lasten itse luomaa kulttuuria. Se ottaa vaikutteita aikuisten kulttuurista ja aikuisten lapsille suuntaamasta kulttuuritarjonnasta, mutta noudattaa pitkälti omia lakejaan. Lapsille suunnattu kulttuuritarjonta ja lasten oma luova toiminta eivät ole toisiaan poissulkevia. Lasten oma kulttuuri voi toteutua myös aikuisten määrittämän kulttuuritarjonnan yhteydessä, jos siinä annetaan mahdollisuus lapsen omaehtoiselle luovalle toiminnalle. Lasten kulttuurista puhuttaessa puhutaan usein oikeastaan aikuisten lapsille tekemästä kulttuurista. Suurin osa lasten kulttuurituotteista esim. teatterin, kirjallisuuden ja elokuvan alalta on aikuisten tekemiä. Kulttuuritoimintaan lapset saavat osallistua aikuisten johdolla. Lasten omaehtoisesti tuottama kulttuuri jää usein vähemmälle huomiolle tai kokonaan näkymättömiin. Tekemisen taikalamppu -hanke pureutuu lasten kulttuurin mahtiin. Hanke toimii lapsuuden kulttuurin puolestapuhujana, leikin tilan raivaajana ja nuorten kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisääjänä. Toiminnalla on kuitenkin aikuisen määrittämät päämäärät, onnellisten ja tasapainoisten tulevaisuuden tekijöiden kasvattaminen. Tekemisen taikalamppu perustuu aikuisten kasvattajien valitsemiin arvoihin: oman äänen esiintuontiin, yhteisöllisyyden ja yhteishyvän vaalimiseen. Kaikki keinot tavoitteiden saavuttamiseksi tukeutuvat lapsen omaan tapaan oppia, leikin ja luovuuden voimaan opettajana. Tekemisen taikalamppuraivaa tilaa vapaalle kokeilemiselle ja teoille, jonka kautta lapset ja nuoret saavat ituja toimeliaisuuden, vaikuttamisen ja omien kykyjen kantavuudesta. Toisaalta hanke muistaa tarpeen olla rauhassa ja puuhailla ilman päämääriä. Tekemisen taikalamppu ammentaa näköalansa, jopa toimintakulttuurinsa, lasten maailmasta, prosessinomaisuudesta, kokeilemisen ja kehittämisen riemusta sekä innosta heittäytyä uusiin haasteisiin. Tekemisen taikalamppu on vastavuoroinen prosessi, jossa lasten näkökulmat ravistelevat aikuisten mentaliteetteja.. Hanke on oppimisprosessi, jossa lasten kyvyt nauttia hetkestä, työskennellä kritiikittömästä ja tyytyä vähään, toimivat valtakulttuurin kritisoijana. Meidän aikuisten kiireinen, hektinen ja kyyninen maailmankuvamme saa Tekemisen taikalampun myötä uusia näköaloja. Samalla lastenkulttuuri ja Taikalamppu-verkosto Suomessa saavat vanvan lapsuuden kulttuurin painotuksen.

11 LOISTA - LYS - SHINE Voimauttaminen Voimauttaminen (valtauttaminen, valtaistaminen, engl. empowerment) on osoittautunut tärkeäksi poikkitieteelliseksi käsitteeksi sekä identiteettityön ja kasvatuksen välineeksi. Voimauttaminen käsitteenä tai työkaluna on käytössä niin yhteiskunta- ja kasvatustieteissä kuin taiteentutkimuksessa ja lapsilähtöisessä taidetyöskentelyssäkin. Kun emansipaatiossa lähdetään liikkeelle yhteiskunnasta ja koetetaan muuttaa yhteiskunnan voimatasapainoa taivuttelemalla ihmiset toimimaan omalle ideaalille edullisella tavalla, voimauttaminen lähtee yksilön tai ryhmän tarpeista. Voimauttaminen on oikeastaan enemmänkin voimautumista; itsen arvostamista, omasta toiminnasta ja saavutuksista nauttimista. Voimauttaminen on erojen tunnistamista, hyväksymistä ja arvostamista. Fanityttökulttuuri on kulttuuria siinä kuin poikien rokkibändikin ja tytöille on hyvä ja tärkeä asia tajuta tämä. Itsen arvostaminen on tie itseluottamukseen ja oman äänen rohkeaan esilletuomiseen. Kokemus siitä, että on hyvä, että itsellä on jotain omaa ja tärkeää ja että asioihin voi vaikuttaa, on rokote kyynisyyttä, hälläväliä-asennetta ja masentumista vastaan. Voimauttamisen käsite on edellä mainituista syistä kuin tehty Tekemisen taikalampun lähtökohdaksi ympäristö- kasvatus Ilmastonmuutos, ympäristöuhat, ekologisen tasapainon kysymykset ovat arkielämäämme luku on tuonut ihmislajille eteen pohdinnan paikan oman toimintamme seurauksista. Lastenkulttuurin kohderyhmästä, lapsista ja nuorista, kasvavat huomisen rakentajat. Kasvatustyön ajankohtaisin haaste liittyy kestävän kehityksen päämäärien sisäistämiseen ja kuinka tuoda ympäristökasvatuksen sisällöt osaksi kulttuurikenttää. Taidekasvatus, itseilmaisu, tekemisen kautta uuden löytäminen ovat vahvoja oppimisen keinoja. Meillä kulttuurityön ammattilaisilla on hallussamme mahti syväopettamiseen, tunteiden ja tekemisen kautta mielipiteisiin ja asenteisiin vaikuttamiseen. Voimme opettaa opettamatta, puitteiden ja mahdollisuuksien rakentamisella. Voimme tarjota lapsille hetkiä löytää itse kumppanuuus ympäristön, kanssaihmisten ja itsensä kanssa. Tämän vuoksi lastenkultturin ammattilaiset kantavat suuren vastuun toimintaa ei saa jättää puolinaiseksi, päämäärättömäksi ja pinnalliseksi. Lastenkulttuurin on vastattava ajankohtaisiin haasteisiin. Siksi Tekemisen taikalamppu keskittyy sisällössään ekologian, ihmisten keskinäisen solidaarisuuden ja yksilön yhteiskunnallisen vaikuttamisen teemoihin. 11

12 M I N Ä Mediatodellisuus - luovimista ja luovuutta Muuttunut, medioitunut yhteiskunta aiheuttaa riskitekijöitä tämän päivän lasten ja nuorten hyvinvoinnille. Kaupallisuus lisääntyy jatkuvasti, mainontaa kohdistetaan yhä enemmän lapsiin ja nuoriin, eikä TV-sarjojen ihannekuvia pääse pakoon helpolla. (Ehdotus lasten ja nuorten mediakasvatuksen kehittämiseksi, 2007) Toisaalta media on nykyajan lasten ja nuorten kulttuuria, sekä aikuisten heille tarjoamaa että lasten ja nuorten itse tuottamaa. Media on käsityötä ja vaikuttamista, se määrittää identiteettiä ja luo roolimalleja. Vietämme suurimman osan vapaa-ajasta median parissa. Nuori ei miellä mediaa ja mediakasvatusta muusta elämästä erilliseksi osa-alueeksi, vaan kommunikoi ja ilmaisee itseään kuvien, tekstien, netin, tekstiviestien ja muiden medioiden avulla ja kautta. Media on osa erittäin suuri osa lapsen ja nuoren elämää. Mediakasvatuksella tuetaan lasten ja nuorten tasapainoisen mediasuhteen kehittymistä. Tavoitteena on, että mediataitoja käytetään oppimisessa, sosiaalisissa suhteissa ja vapaa-ajan vietossa oman ja toisten hyvinvoinnin ja osallisuuden edistämiseen. Mediakasvatuksen puutteet taas näkyvät lasten ja nuorten hyvinvoinnissa. Median vaikutuspiiristä pudonneet nuoret ja lapset ovat vaarassa syrjäytyä yhteiskunnallisesta toiminnasta. Ehdotus lasten ja nuorten mediakasvatuksen kehittämiseksi Mediakasvatuksessa sekä luku- että kirjoitustaidon pitäisi kulkea käsi kädessä, kuten muussakin taide- tai kulttuurikasvatuksessa. Nykyään on alettu käyttää mediakasvatuksen sijaan termiä medialukutaito, joka sisältää mm. eri medioiden käytön hallinnan ja niiden ominaislaadun tuntemuksen, median muotokielen tuntemuksen ja tulkintataidot, kyvyn arvioida ja arvottaa mediasisältöjä sekä mediatuotannon toimintatapojen tuntemuksen (Suominen 2004, 32). Tekemisen taikalamppu vastaa näihin haasteisiin tarjoten lapsille mahdollisuuksia median avulla ilmaisuun, tekemiseen ja oman kanavan löytymiseen. Mediaan on helppo yhdistää eri taiteenmuotoja ja kerronnan tapoja. Esimerkiksi omakuva-elokuva voi sisältää kollaasinomaisesti niin animaatiota, dokumentaarisia otoksia kuin näyteltyä draamaakin. Media taiteena on Tekemisen taikalampun keskeinen lähtökohta. Toimintamme tarkoituksena on antaa nuorille elokuvien ja median sisällön suhteen välineitä. Kehitämme käsikirjoitusta eteenpäin kuten kuka tahansa käsikirjoittaja, hiomme leikkausta, kuvaamme otoksen uudestaan ja uudestaan, kunnes voimme yhdessä olla tyytyväisiä. Kannustamme lapsia kehittämään tarinoitaan ja ideoitaan kohti omaa näkemystä, omaa ilmaisua. Näin nuoret elokuvan tekijät oppivat luomaan uutta, eivät vain kopioi aikuisten luomaa valtamediaa. Lapset ja nuoret ovat toiminnassamme elokuva- tai mediataiteilijoita, samaan tapaan kuin he voivat kuvataidekoulussa olla kuvataiteilijoita tai tanssikoulussa tanssijoita. Työskentelyn ja tekniikan hiominen auttaa myös oman äänen kuuluville saamisessa. Hiottua ja viimeisteltyä elokuvaa on muidenkin helpompi seurata. Media on kohtaamisen väline, joka mahdollistaa myös kokemusten jakamisen, omien ajatusten ja tuotosten reflektoimisen suhteessa toisiin samanikäisiin. Median kautta nuoret voivat tehdä omasta yhteistä, yksityisestä yhteisöllistä. Kohdata toisiaan tasavertaisina tekijöinä. Lapset ja nuoret eivät miellä netissä tapahtuvaa kanssakäymistä oikeasta elämästä irrallisina mediatapahtumina, vaan se on merkittävä osa heidän sosiaalisten verkostojensa ylläpitoa.

13 LOISTA - LYS - SHINE Taide- vai kulttuurikasvatusta Tekemisen taikalamppu nojautuu kasvatustyössään taideilmaisun keinoihin. Se nojautuu myös leikin ja lapsuuden kulttuurin keinoihin. Toiminnan sisällöt kumpuavat ajankohtaisista haasteista, medioiden ylivallasta, passivoitumisen uhasta sekä ekologisista kysymyksistä. Tekemisen taikalamppu on hanke lasten oman sanoman, vaikuttamisen ja näkymisen lisäämiseksi. Se on hanke kestävän kehityksen arvomaailman ja mediakriittisyyden sisäistämiseksi. Kaiken tämän edistämiseksi käytetään niin taideilmaisun kuin lasten kulttuurin vahvuuksia. Tekemisen taikalamppu ei rajaa itseään taidealojen mukaan, vaan kokee päämäärät lastenkulttuurityön motivaattoreiksi. Lastenkulttuurin tehtävänä ei ole taideilmaisun eri lajien opettaminen, sen tavoitteena on useiden erilaisten medioiden äänen, kuvan, musiikin, leikkipihan rakentamisen, verkkovaikuttamisen, keskinäisen kanssakäymisen hallitseminen. Lasten maailmassa tiede ja taide, leikki ja oppi, hyöty ja viihde, visuaalisuus ja kuunteleminen, lyövät joustavasti kättä. Lastenkulttuuri on jatkuvia rajanylityksiä, joissa aikuisten luomat käsitteet ja kategoriat saavat huutia. Siksi Tekemisen taikalamppu ammentaa toimintakulttuurinsa lapsuuden kulttuurin vahvuuksista, ennakkoluulottomuudesta, heittäytymisestä, kokeilemisesta ja monialaisuudesta. Se on ajoittain taidekasvatusta, ajoittain välineiden harjoittelua, ajoittain leikkiä. Kaikkiaan toiminta on oppimista, tasapainoisen huomisen rakentamiseksi. Kulttuuri on ihmisen keino selvitä, siihen perustuu myös Tekemisen taikalamppu Menetelmät ja kehittäjät Aikuisten ja lasten yhdessä tuottama kulttuuri on Tekemisen taikalampun ydin. Silloin molemmilla on aloitteentekomahdollisuus. Taitavan ohjaajan opastuksella lapset voivat aidosti saada oman äänensä kuuluviin ja tuottaa omannäköisiään tuotoksia. Ensimmäinen haaste on huomioida lapset työn suunnittelijoina ja toteuttajina. On selvitettävä, millaisia toiveita ja ajatuksia lapsilla on. Hedelmällinen alku tekemiselle on molemminpuolinen kiinnostus toisen ajatuksista. Silloin innostutaan yhdessä, tuodaan esiin monia, yllättäviäkin tapoja tulkita asia. Tällainen keskustelu perustuu vastavuoroisuuteen, kumppanuuteen. Paras tapa tuoda esiin lasten ideoita ja toiveita on kuitenkin toiminta; leikki, draama, kätten taidot, nukketeatteri, sadutus, elokuvan teko ovat suurenmoisia portteja lasten maailmaan, kunhan tekemisen tavassa huomioidaan lapsilähtöisyys. Tekemisen taikalampulla on suuret tavoitteet, suorastaan maailman ekologisesti ja henkisesti pelastavat. Hankkeen suunnittelijoilla on varmuus asetettujen päämäärien järjellisyydestä, koska vuosien työskentely lasten ja nuorten kanssa on valanut heihin uskoa lasten omaehtoisen tekemisen voimasta. Tekemisen taikalampun käytännön toimet perustuvat menetelmiin, joita on kehitetty yhdessä kohderyhmän kanssa. Ne ovat palkittuja ja kiiteltyjä työtapoja, niin lasten, nuorten kuin aikuisten kasvattajien puolelta. Jokainen metodi pohjautuu kohderyhmän tarpeisiin, näkemyksiin ja itse luotuohin lopputuloksiin. 13

14 M I N Ä Valoaurinko Media taiteena ja kohtaamisen välineenä ValoAurinko ry:n tarkoituksena on antaa nuorille elokuvien ja median sisällön suhteen välineitä. Kehitämme käsikirjoitusta eteenpäin kuten kuka tahansa käsikirjoittaja, hiomme leikkausta, kuvaamme otoksen uudestaan ja uudestaan, kunnes voimme yhdessä olla tyytyväisiä. Kannustamme lapsia kehittämään tarinoitaan ja ideoitaan kohti omaa näkemystä, omaa ilmaisua. Näin nuoret elokuvan tekijät oppivat luomaan uutta, eivät vain kopioi aikuisten luomaa valtamediaa. Lapset ja nuoret ovat toiminnassamme elokuva- tai mediataiteilijoita, samaan tapaan kuin he voivat kuvataidekoulussa olla kuvataiteilijoita tai tanssikoulussa tanssijoita. Työskentelyn ja tekniikan hiominen auttaa myös oman äänen kuuluville saamisessa. Hiottua ja viimeisteltyä elokuvaa on muidenkin helpompi seurata. Media mahdollistaa myös kokemusten jakamisen, omien ajatusten ja tuotosten reflektoimisen suhteessa toisiin samanikäisiin. Median kautta nuoret voivat tehdä omasta yhteistä, yksityisestä yhteisöllistä. Kohdata toisiaan tasavertaisina tekijöinä. Lapset ja nuoret eivät miellä netissä tapahtuvaa kanssakäymistä oikeasta elämästä irrallisina mediatapahtumina, vaan se on merkittävä osa heidän sosiaalisten verkostojensa ylläpitoa. ValoAurinko on saanut lasten elokuvataide -toimintansa tukemiseen mm. opetusministeriöltä useita eri rahoituksia. ValoAuringon elokuvatyöpajoissa toteutettuja elokuvia on ollut esillä useilla eri kansainvälisillä lastenelokuvien festivaaleilla. Zurbaani-metodin kehittäneet elokuvataiteilijat Metsämarja ja Antti Aittokoski on palkittu Turun kaupungin myöntämällä Aboa-palkinnolla vuonna ValoAuringon aiempia tv- ja elokuvatuotantoja: - Kollikallion Skidit, rokkaava kokoperheenelokuva 45 min. Levitys: FS Film Oy, MTV 3:lla (v. 2005). - Kikatuskulttuuria ja kulutusjuhlaa avauselokuva 2011lastenkulttuuriseminaariin. (2005) - Lasten kaupunki-lyhytelokuva lastenkulttuuritapahtumasta 2011-hanketta varten. (2005) - Leffatuutti Zurbaani -televiosiosarja Yle tv 2:lle 10 x 10 min. (2006) - Tulikeiju - paloturvaelokuva, 14 min, levitys SPPL (2006) - 10 käskyä lasten silmin. Tilaaja: Turun ja Kaarinan srk-yhtymä. (2007)Levitys Lasten Keskus - 9 Raamatunlausetta. Tilaaja: Turun ja Kaarinan srk-yhtymä. (2007) - Tulikeijun tietoiskut televisiosarja 6 x 2,5 min., Yle tv 2, 2008 Lisätietoa: ja liite: Zurbaani-menetelmä

15 LOISTA - LYS - SHINE Aurinkotoiminta Aurinkoinen tulevaisuus ry:n tavoitteet perustuvat ekologisen tasapainon ja eettisyyden lisäämiseen. Keinoina tässä asennekasvatuksessa hyödynnetään eri ikäryhmille ominaisia oppimisen tapoja ja luovuutta. Menetelmät soveltuvat niin varhaiskasvatukseen kuin alakouluikäisille. Yhdistys on kehittänyt myös ikäryhmälle vuotiaat soveltuvia taideympäristökasvatuksen metodeja. Aurinkotoiminnan ytimenä on ymmärtää lasten oman tekemisen logiikkaa. Lapsen kasvua ruokitaan ekologisesti ja eettisesti kestävillä vinkeillä. Aivan pienimmät lapset saavat teollisesti tuotettuun arkiympäristöönsä uudenlaisia näkökulmia luonnonmateriaaleja, luonnon tuntumia lähestyessään. Leikki-ikäisten mielikuvitusmatkoja ruokitaan itsetekemiä ympäristöjä, leikin välineitä ja rekvisiittää valmistamalla. Lapsille tarjotaan myös mahdollisuuksia puistorakentamiseen ja oman lähiympäristönsä muokkaamiseen. Kaikkialle levitetään leikin ja lapsuuden idealistista ilmapiiriä. Yläkouluikäiset käsittelevät eri taideilmaisun keinoin ympäristöuhkia ja keksivät innovatiivisia ratkaisuja haasteisiin. Lasten Aurinkojuhla vastaanotti kulttuuriministeri Stefan Wallinin myöntämän Lapsenpäivän palkinnon vuonna Toiminnan ajankohtaisuudesta kielivät myös useat Ympäristöministeriön avustukset ympäristökasvatuksen kehittämiseksi. Lisätietoa: ja Suosalo, Tavasti etc: Lasten aurinkovuosi - opas ekologiseen lastenkulttuuriin. Kustannusosakeyhtiö Sammakko ValoAurinko ry:n ja Aurinkoinen tulevaisuus ry:n lisäksi Tekemisen taikalampussa vaikuttavat muut lapsilähtöisen lastenkulttuurityön ammattilaiset. Esimerkkeinä vuoden 2009 aikana aloitettavasta yhteistoiminnasta ovat Leikkiteatteri ry ja Marianne Vuokon Reviiri-hanke. Vuosien aikana hanke vahvistuu myös muilla tekijöillä Leikkiteatteri Leikkiteatteri-yhdistys ry on valtakunnallinen lastenkulttuuri- ja nuorisojärjestö. Toiminta on lapsilähtöistä, lasten omaa kulttuuria, ideoita ja ajatuksia kunnioittavaa. Leikkiteatteri-metodin toimintaperiaate on teatteri-ilmaisun ja käden taitojen yhdistäminen tavoitteellisessa prosessissa. Draama antaa erinomaiset mahdollisuudet eri taiteenmuotojen, teatteritaiteen, musiikin, tanssin ja liikeilmaisun sekä kuvataiteen, yhdistämiselle ja myös osallistujien omien taitojen hyödyntämiselle. Toiminnassa jokaiselle löytyy omin alansa: arka esiintyjä voi olla luova rakentaja, huono sahaaja taas hyvä improvisoija, jokainen on hyvä jossain. Kiehtovaan teemaan tiiviisti liittyvät teatteriharjoitukset ja rekvisiitan rakentaminen yhteistä lasten ideoimaa katuteatteri-esitystä varten luovat ryhmään vahvan ja iloisen yhteishengen. Tämä auttaa kaikenlaisten lasten sopeutumista ryhmään. Teeman valinta on Leikkiteatteri-metodissa oleellista, se sitoo yhteen eri osa-alueet ja luo kehyksen toiminnalle luotsaten sitä kohti tavoitettaan, viimeisen päivän esitystä. Kurssin aikana rakennetaan katuteatteriesitys, johon lapset itse valitsevat omat roolihahmonsa. Näytelmä kirjoitetaan lasten roolihahmojen, improvisaatioiden ja sadutus-menetelmää hyödyntäen lasten omien tarinoiden pohjalta. Jokainen näytelmä on tekijöidensä näköinen ja jokaisella on näytelmässä itse suunniteltu unelmarooli. Viimeisen päivän esitys on tärkeä osa prosessi, mutta ei kuitenkaan ole itsetarkoitus, vaan täkeintä on kaikki mitä matkan varrella tapahtuu. Leikkiteatteri-metodissa kaiken tekemisen, niin kuin loppuesityksen, tarkoituksena on tarjota lapsille onnistumisen elämyksiä. Lisätietoja: ja Reetta Vehkalahden kirjat Leikkivä teatteri, opas teatteriilmaisun ohjaajalle ja Kehu lapsi päivässä, vinkkejä ja toimintatapoja lapsen itsetunnon tukemiseen. 15

16 Oma piha - Oma lähiö -projekti Oma piha - Oma lähiö -projekti on kulttuuri- ja taidehanke, joka pohjaa draamakasvattaja Marianne Vuokon kehittämään Oma reviiri -reittejä osallistavaan toimintakulttuuriin -hankkeen malliin. Oma reviiri on yhteisöllinen taidekasvatusprojekti lähiöissä asuville turkulaisille lapsille. Oma piha - Oma lähiö -projektissa mallia viedään alueyhteistyön muodossa eri kuntien lähiöalueille. Kuten omassa reviirissäkin lähtökohtana on oman asuinpaikan tutkiminen lapsen näkökulmasta. Keinoina ovat kuvataide, sanataide, media ja teatteri. Hankkeen keskeisenä tavoitteena on luoda konkreettinen toimintamalli siitä, miten yhteisöllisen taidekasvatuksen keinoin edistetään lasten osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia lähiyhteisöissään. Ennen kaikkea on tarkoitus korostaa lasten oman näkökulman esiintuomista, lasten roolia toimijoina ja vaikuttajina omassa ympäristössään, eikä pelkästään kulttuurin kuluttajina. Toiminnassa hyödynnetään ryhmälähtöistä yhteisöteatteria. Se toimii kaksisuuntaisesti: ensinnäkin on se joukko nuoria, kenen kanssa tarinaa lähdetään luomaan ja tehdään valmiiksi esitykseksi. Yhdessä tekemällä joukosta on mahdollista kasvaa oikea ryhmä, sosiaalinen yhteisö joka kunnioittaa toistensa ideoita ja tapaa tehdä asioita. Ryhmä esittää tarinansa yhteisön muille jäsenille, ja näin tarina tulee osaksi koko yhteisöä, ja yhdessä voidaan ratkoa esiin nousevia asioita ja mahdollisia ongelmia. Teatteri yhdistyy ihmisten jokapäiväiseen elämään, ja sen avulla on mahdollista katsoa ikään kuin ulkoapäin arkipäivän todellisuutta.projektin keskeinen visio on lasten ja nuorten elävä, aktiivinen, lasten omista lähtökohdista lähtevä toimintakulttuuri ja taiteellinen toiminta heidän omilla asuinalueillaan ja sitä kautta syrjäytymisen ehkäiseminen ja hyvinvoinnin lisääntyminen. Marianne Vuokko kirjoittaa parhaillaan pro-gadu -tutkielmaa aiheesta Miten lasten omaehtoinen luova toiminta näyttäytyy lastenkulttuurin Taikalamppuverkostossa? Jyväskylän yliopiston Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksella.

17 M INÄ lapsen katse ja leikin voima oman tekemisen ja näkymisen mahti teen, näyn, kuulun vaikutan, vaikutun 17

18

19 MINÄ 2. Lapsilähtöisyyden periaatteet Sosiokulttuurisen toiminnan tai innostamisen yhteydessä puhutaan kulttuurisesta demokratisaatiosta sekä kulttuurisesta demokratiasta. Kulttuurisessa demokratisaatiossa tavoitellaan kulttuurisen diskurssin syntyä, ja innostajat toimivat välittäjinä taiteen ja kansan välillä. Tavoitteena on saavutettavuus eli se, että mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan perinteisistä kulttuuritoiminnan tuotteista kuten kirjallisuudesta, kuvataiteista ja musiikista. Kulttuurinen demokratia puolestaan tarkoittaa ihmisten omaa osallistumista, jonka katalysaattorina innostaja toimii. Tavoitteena on sellaisen osallistumisen lisääminen, jossa ihmiset ovat todellisia toimijoita ja arkielämänsä ja siten myös kulttuurinsa tuottajia. Kulttuurisessa demokratiassa kulttuuri ei ole vain joidenkin harvojen etuoikeus tai kaunotaiteisiin liittyvä elämän koristus, vaan myös ja nimenomaan inhimillisen käyttäytymisen rakenne. Innostamista voidaan soveltaa kaikilla elämän aloilla, ja se liittää yhteen kaikki yksilön kehittymiseen liittyvät tekijät. Suomessa innostaminen on löytänyt tiensä virallisiin kulttuuripoliittisiin linjauksiin. Niissä kulttuuri ymmärretään laajasti; sen nähdään käsittävän luovuuden, tieteen, taiteet ja henkiset voimavarat. Kulttuuripolitiikan kehitys suuntautuu elitistisestä taiteen tekemisestä laajempien kansankerrosten aktivointiin, eli kulttuuri ymmärretään elämäntapana. Yhä useammin taiteilijat astuvat ulos työhuoneistaan ulos ympäröivän yhteisön keskuuteen ja toimivat aktiivisina ja yhteistyöhön halukkaina innostajina. Yhteisötaiteen avulla pyritään luomaan muutos esimerkiksi yhteisön elinoloihin tai halutaan kiinnittää päättäjien huomio johonkin epäkohtaan. Yhteisö voi muodostua vaikkapa alueen nuorisosta, vanhuksista tai työttömistä. Kiinnostus yhteisölliseen toimintaan on ollut vahvistuva nykytaiteen suuntaus viime vuosikymmenten aikana. Yhteisöllinen taidekasvatus on mukana kehittämässä näitä käytäntöjä. Yhteisöllisessä taidekasvatuksessa voidaan työskennellä useiden taiteenalueiden kuten teatterin, kuvataiteen, tanssin ja musiikin parissa sekä yhdistää niiden vahvuuksia ympäristöön ja yhteisöön kiinnittyvässä toiminnassa. Yhteisötaiteessa yhdistellään usein perinteisiä taidemuotoja ja korostetaan erityisesti vuorovaikutusta sekä kommunikointia. Se on siis toiminnallista, performatiivista. Yhteisö osallistuu tekemiseen tai on osa teosta. Taiteilijat ovat työskennelleet aikamme keskeisten ongelmien kuten saastumisen, rotujen välisten suhteiden, kodittomuuden, jengiväkivaltaisuuksien tai identiteettikysymysten parissa. Suomessakin useat taiteilijat ovat ryhtyneet toimimaan aktiivisesti ympäristöä kohentavissa ja yhteisöä aktivoivissa lähiöprojekteissa. Innostamisen tärkeimmät toimintamuodot ovat kasvatukselliset, kulttuuriset ja taiteellisen ilmaisun aktiviteetit sekä sosiaalinen ja vapaa-ajan virkistyksellinen toiminta. Taidekasvatus on usein kulttuuriperinteen siirtämistä lapsille. Siitä huolehtivat musiikkikoulut, kuvataidekoulut jne. sekä myös koulut ja päiväkodit. Lasten omaehtoisesti tuottama kulttuuri saattaa jäädä vähemmälle huomiolle tai kokonaan näkymättömiin. Lapsia kohdellaan usein objekteina, toiminnan kohteina niin kasvatuksessa, opetuksessa, tilastoissa, tiedotusvälineissä, tutkimuksessa kuin yhteiskunnan päättäjien ratkaisuissakin. Lapsilla on kuitenkin oikeus tulla nähdyiksi ja kuulluiksi myös toimijoina, subjekteina. Tähän johdattaa Tekemisen taikalamppu, yhteisöllisten, yksilöä puhuttavien lastenkulttuuritekojen ja taidekasvatuksen liitto, jossa keskikohtana ja innostajana toimivat lapsi ja aikuinen vuorovaikutuksessa. 19

20 2.1. Oma ääni Lasten kuuleminen on merkittävä varhaiskasvatusta ja muuta lasten kanssa tehtävää työtä ohjaava periaate. Vaikka osallisuudesta ja osallistumisesta puhutaan, lasten arkiselle toimijuudelle on annettava enemmän tilaa. Tarvitaan lisää toiminnallisia menetelmiä ja jo löydettyjen toimintatapojen aktiivista hyödyntämistä, jotta lapset ja nuoret saavat roolin yhteiskunnan aktiivisina toimijoina itseään koskevissa asioissa. Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma Tekijyys on aktiivista toimintaa, ja siksi sitä ei ole olemassa ilman omaa, kuuluvaa ääntä, jota tuoda kuuluville tai jolla halutessaan vaieta. Oman äänen, omimpien työkalujen ja oman tekijyyden etsiminen on identiteettityötä ja voimautumiseen tähtäävää toimintaa. Tekemisen taikalamppu tarjoaa välineitä oman ääneen löytämiseen ja esille tuomiseen. Itse tekemisen kautta saadaan haltuun media ja väline, päädytään rakentamaan oma, aktiivinen toimijuus. Tekemisen taikalampussa lapsi ja nuori on läsnä kokonaisuutena fyysisenä, henkisenä, sosiaalisena yksilönä. Hän ei ole vain kasvaja tai opettelija vaan myös taiteilija kuten aikuisetkin taiteentekijät. Hän on ympäristönsä suunnittelija siinä missä kaupunkien yhdyskuntaosastot. Hän on tulevaisuuden rakentaja aikuisten vaikuttajien rinnalla. Lapsen ja nuoren elämässä on oltava tilaa monimuotoiselle kokeilemiselle ja leikille, joiden avulla määritellään omaa itseä, todellisuutta ja niiden välistä suhdetta. Leikki on vahvaa luovuuden ilmaisua, itse tekemistä. Oman äänen myötä oma itse tulee tutuksi. Merkityksellisyyden ja itseluottamuksen tunteet kehittävät itseohjautuvuutta ja uskoa omaan itsemääräämisoikeuteen. Syntyy oma, valtamedioista tai esimerkiksi erotisoivasta esittämistavasta, poikkeava ja itsenäinen tapa artikuloida omaa itseä niin itselleen kuin muille. Lapsen luovuutta tukemalla löytyy aikuisten suoraviivaista tehdasestetiikkaa kritisoivat kauneuskäsitys. Lapsen mielen löytyy kyynistä passiivisuutta vastaan kampanjoiva riehakkuus. Omien tarpeiden ja halujen tunnistamisen kautta syntyy myös taito ja halu huolehtia omasta ja muiden hyvinvoinnista. Omaa ääntä voi etsiä monin eri keinoin ja välinein. Tekemisen taikalamppuverkosto kokoaa, koostaa, kokeilee ja raportoi koetusta, kehittää tarjontaa lapsille ja nuorille - lasten ja nuorten kanssa. Mitään taiteen, kulttuurin tai itseilmaisun muotoa ei suljeta ulkopuolelle, tämän mahdollistaa tietotaidoiltaan monipuolinen varsinaissuomalaisten toimijoiden verkosto. Omaa ääntä koskevat kysymykset nousevat hyvin konkreettisesti esille kaksi- ja monikielisyydessä. Tekemisen taikalamppu kehittää edelleen suomenruotsalaista lasten ja nuorten kulttuuria ja tarjoaa sille näkyvyyttä. Suomi ei kuitenkaan ole vain kaksikielinen vaan monikielinen. Hankkeen myötä rakennetaan kieli- ja kulttuurisiltoja, kehitetään kielen ja kertomisen projekteja, jotka luovat uusia mahdollisuuksia itseilmaisuun. Lastenkulttuurityö on myös aikuiselle oppimista, kuuntelemista ja haparoimista kohti yhteistä ja omaa ilmaisua - aikuinenkin etsii omaa ääntään lastenkulttuurin tekijänä. Lasten ja nuorten oma kulttuuri on monimuotoista ja vaatii myös aikuiselta paneutumista ja kuuntelemista. ESIMERKKEJÄ OMAA ÄÄNTÄ ESILLE TUOVISTA HANKKEISTA: Konkreettisia lähtökohtia : - Zurbaani-menetelmä - Ekologinen lastenkulttuuri -menetelmä - Leffis - kansainvälinen lastenelokuvafestivaali - Vakkula - Varsinais-Suomen lastenkulttuuri verkossa Kehittyviä kokonaisuuksia: - Lasten omat elokuvat verkossa - Luovan kirjoittamisen verkkotyöpaja Vikitys - Leffis ympäri Eurooppaa - Alueyhteistyö-kokonaisuudet:Varissuo-Lauste -yhteistyö tai Oma piha - oma lähiö -projekti - Tuhat ja yksi tarinaa -kokonaisuus - Kelluva koulu -ympäristövaikuttamisen pajat