Hankitaan e-kirja mutta miten? Proseminaari Kirjasto- ja tietopalveluosaajakoulutus Kati Tuunanen

Transkriptio

1 Hankitaan e-kirja mutta miten? Proseminaari Kirjasto- ja tietopalveluosaajakoulutus Kati Tuunanen

2 1 Johdanto E-kirjojen hankinta Toimijat e- kirjojen hankinnassa Palveluntarjoajat Ostajat Hankintamallit Just in case mallit Just in time mallit Käyttöehdot ja DRM- rajoitukset Pitkäaikaiskäyttö Mallit kirjastojen ja asiakkaiden näkökulmasta Haasteita kirjastoille Todellisuus vastaan asiakkaiden toiveet Yhteenveto... 14

3 1 Johdanto E-kirjoja on ollut kirjastojen valikoimissa muutamien kymmenien vuosien ajan, mutta edelleen ne hakevat paikkaansa kirjastojen tarjonnassa ja käyttäjien suosiossa. Highwire Pressin vuoden 2009 e- kirjatutkimuksessa vastaajista 67 prosenttia ilmoitti, että e-kirjoihin käytetään hankintabudjetista kymmenen prosenttia tai alle (Highwire Press 2010, 23). Yhtenä syynä tähän ovat e-kirjojen monimuotoiset hankintamallit. Kirjaston ja sen asiakaskunnan tarpeita vastaavien mallien valitseminen koetaan hankalaksi (Tedd & Carin 2012, 283). Eikä ihme, sillä e-kirjoja hankkivat kirjastot joutuvat ratkomaan useita monimutkaisia kysymyksiä hankintaprosessin aikana. Hankintamallien lisäksi hankaluuksia aiheuttavat käyttöoikeuksien rajoitukset (Digital Rights Management, DRM-rajoitukset), joita palveluntarjoajat käyttävät suojatakseen aineetonta omaisuuttaan väärinkäytöltä. Tässä seminaarityössä pyrin kirjallisuuden pohjalta jäsentämään akateemisia kirjastoja palvelevien e-kirjamarkkinoiden monimutkaista kokonaisuutta. Tarkoitukseni on erityisesti kartoittaa ja kuvailla markkinoilla tarjolla olevien hankintamallien piirteitä, niihin liittyviä käyttöehtoja, sekä niiden vaikutuksia kirjaston ja asiakkaiden näkökulmasta. E-kirjoista ja niiden hankinnasta on kirjoitettu paljon, ja aihealueella tapahtuu jatkuvasti, joten kattava kartoitus vaatisi tätä laajemman tutkimuksen. Lisäksi on mainittava, että aiheesta on varsin vähän kirjoitettu suomeksi, eikä aihealueen sanasto ole vakiintunutta suomen kielessä. Tämän vuoksi olen sisällyttänyt tekstiin englanninkielisiä vastineita ja käyttänyt englanninkielisiä termejä käsitteistä, jotka tuntuvat kotiutuneen alan kielenkäyttöön sellaisenaan. 2 E-kirjojen hankinta 2.1 Toimijat e- kirjojen hankinnassa Eräs ihmetystä herättävä seikka e-kirjamarkkinoilla on erilaisten toimijoiden kirjo. Asian selkeyttämiseksi on seuraavissa kappaleissa lyhyt tiivistelmä e-kirjoja myyvistä ja ostavista toimijoista. Käytän tässä työssä yksinkertaisuuden vuoksi termiä palveluntarjoajat kattamaan kaikki e-kirjoja tarjoavat toimijat, silloin kun ei ole tarpeen erotella niitä toisistaan. 1

4 2.1.1 Palveluntarjoajat E-kirjoja myyvät kustantajat suoraan sekä erilaiset kirjavälittäjät (vendors, aggregators), joilla on valikoimissaan useiden kustantajien e-kirjoja. Isot kustantajat myyvät usein kirjapaketteja. Kustantajat voivat olla valmiita muita toimijoita avoimempaan käytäntöön DRM-rajoitusten suhteen, sillä he seuraavat palveluliikennettä itse ja pystyvät helpommin havaitsemaan väärinkäyttöyritykset (Morris & Sibbert 2011, 106). Näin ei kuitenkaan ole aina, sillä on myös sellaisia kustantajia, jotka eivät suostu joustamaan DRM-rajoituksista lainkaan (Mikkonen ). Kaikki kustantajat eivät ole valmiita myymään yksittäisiä nimekkeitä kirjastoille, ja löytyy myös sellaisia, jotka ovat ylipäätään haluttomia tarjoamaan aineistojaan kirjastoille tulojen menetyksen pelossa. Esimerkiksi useimmat oppikirjoja julkaisevat kustantajat keskittyvät mieluummin tuottamaan sähköisiä oheismateriaaleja painetun version täydennykseksi ja menekin suojaamiseksi. (Vasileiou & Hartley & Rowley 2012, 23). Välittäjiltä hankittaessa etuna on, että valikoima on laajempi, sillä välittäjillä on sopimuksia useiden kustantajien kanssa. Mitä harvemmalta palveluntarjoajalta hankinnat on mahdollista tehdä, sitä harvempia alustoja ja formaatteja kirjaston tarvitsee ottaa käyttöön. Käytännössä kirjastot yleensä joutuvat asioimaan useamman välittäjän kanssa, sillä yhden välittäjän valikoimat eivät välttämättä ole riittävän kattavat. Toisaalta välittäjät harvemmin voivat joustaa sopimusehdoissa, sillä niitä sitoo kustantajien kanssa tehdyt sopimukset. Dooley (2011, 131) toteaa, että välittäjillä (aggregators) on tapana asettaa käyttöehtojen rajoitukset kaikkiin sisältöihinsä tiukimmat ehdot sanelevan kustantajan mukaan. Ennen aineiston hankintapäätöstä on tärkeää selvittää millä palveluntarjoajilla kyseinen aineisto on valikoimissaan, mihin hintaan sitä tarjotaan, ja millä ehdoilla. On täysin mahdollista, että saman aineiston voi saada useilta tarjoajilta eri hintaan ja erilaisilla käyttöehdoilla Ostajat Kirjastot voivat hankkia e-kirjoja joko yksittäisinä kirjastoina tai erilaisina yhteenliittyminä, konsortioina. Suomessa toimii FinELib konsortio, jonka jäseniä ovat yliopistokirjastot, ammattikorkeakoulujen kirjastot, yleiset kirjastot sekä useita erikoiskirjastoja. Vuonna 2011 FinElib-konsortio hankki e-kirjaa jäsentensä käyttöön (Kansalliskirjasto 2011). 2

5 Konsortion hankintaperiaatteisiin kuuluu, että aineisto hankitaan kun tietty tilaajamäärä ylittyy. Lisäksi konsortio hankkii vain kirjapaketteja, ei yksittäisiä nimekkeitä. Näin ollen kirjastot hankkivat monia tarvitsemiaan aineistoja myös suoraan. Konsortiohankinnan puolesta puhuvia seikkoja ovat yksittäistä toimijaa suurempi painovoima neuvotteluissa, konsortion saamat hintaedut, lisensioitujen aineistojen yhtenäiset käyttöehdot, pitkät sopimuskaudet sekä konsortion palveluyksikön antama asiantuntemus. 2.2 Hankintamallit E-kirjojen hankintamalleja (business models) löytyy markkinoilta hyvin monenlaisia, ja uusia syntyy jatkuvasti kun palveluntarjoajat pyrkivät löytämään erilaisille kirjastoille sopivia malleja (Mincic-Obradovic 2011, 71). Eräs syy mallien moninaisuudelle on, että palveluntarjoajat tasapainoilevat erilaisten kirjastojen tarpeiden välillä samalla kun pyrkivät varmistamaan, että sisältö on suojattu piratismilta ja tulonlähde turvattu (Morris & Sibbert 2011, 98). Best-practice mallia ei toistaiseksi ole onnistuttu kehittämään, mutta muutamia yleisesti tunnistettuja perusmalleja on olemassa. Useissa lähteissä (Mincic-Obradovic 2011, 71; Morris & Sibbert 2011, ; Vasileiou ja muut 2012, 23) mainitaan seuraavat: Omistusoikeuden hankinta (purchase) Käyttöoikeuden hankinta (subscription) Vuokraus ja kertakäyttö (rental, pay-per-view) PDA-mallit (patron-driven aqcuisition). Vaikka peruslähtökohdat ovat selkeästi erotettavissa, eivät kirjastot kuitenkaan voi olettaa saavansa aina täsmälleen samanlaisen tuotteen ja palvelun päättäessään hankkia e-kirjoja tietyllä mallilla. E- kirjojen kohdalla kirjastojen vakiintuneet toimintatavat ja painettujen kirjojen tutuiksi tulleet hankintaprosessit eivät päde, sillä kirjastot joutuvat asioimaan useiden tahojen kanssa, ja nämä kaikki toimivat omilla tavoillaan. (Delquié & Polanka 2011, 135; Blummer & Kenton 2012, 67-68). Hankintaan liittyvät aina kunkin palveluntarjoajan määrittelemät käyttöehdot ja DRM-rajoitukset, jotka tuovat lisää variaatioita tarjolla olevaan mallien kirjoon. Näiden joukosta kirjastojen pitää kuitenkin pystyä erottamaan ne vaihtoehdot, jotka tuottavat parhaan tuloksen asiakaskunnan tarpeisiin ja budjettiin nähden. 3

6 Eräs kirjallisuudesta selkeästi erottuva trendi on jakaa aineiston hankinta just in case - ja just in time -hankintaan (Lugg 2011, 8; Schroeder & Wright 2010, 217; Sharp & Thompson 2010, ). Käsitteet just in case ja just in time ovat peräisin liike-elämästä, eivätkä ole uusia ideoita kirjastoalallakaan. Esimerkiksi Esko Häkli kritisoi just in time -ajattelua artikkelissaan jo vuonna 1997 (Häkli, 1997). Just in case -hankinta tarkoittaa kirjaston perinteistä tapaa hankkia aineistoa, jossa kirjastonhoitaja asiantuntijan roolissaan päättää mitä aineistoja hankitaan sen varalta, että niitä tarvittaisiin. Just in time taas viittaa asiakaslähtöiseen aineistojen hankintaan, jossa kirjasto hankkii aineiston vasta kun asiakas on osoittanut sitä tarvitsevansa. Lugg (2011, 12) toteaa, että kirjoja on aina hankittu asiakkaiden ilmaisemiin tarpeisiin esimerkiksi kaukolainoina, ja kaukolainapyyntöjä on analysoitu, jotta tunnistettaisiin puutteet omista kokoelmista. Miksi siis just in time -hankinta on noussut niin ajankohtaiseksi viime vuosina? Eräs syy tähän on, että e-kirjojen myötä just in time hankinta on todella mahdollista, koska e-kirja voidaan toimittaa asiakkaalle välittömästi (Swords 2011, 2). Sen lisäksi, että kahtiajako on saanut paljon kiinnostusta osakseen, se mielestäni antaa selkiyttävän näkökulman tarjolla olevien mallien kirjoon, joten otan sen lähtökohdaksi malleja tarkastellessani Just in case mallit Just in case -ajattelua edustavat mallit, joissa hankitaan omistus- tai käyttöoikeus eri tavoin muodostettuihin kirjapaketteihin tai yksittäisiin nimekkeisiin. Näiden mallien avulla kirjastot voivat kartuttaa kokoelmiaan esimerkiksi aihealueittain ja varmistaa, että valikoima on halutuilta aihealueilta mahdollisimman laaja ja edustava. Perusmallien lisäksi tarjolla on myös malleja, jotka yhdistävät piirteitä molemmista. Muutamat hakuteokset esimerkiksi ovat ostettavissa omistukseen, mutta sisällön päivittymisestä maksetaan erikseen vuosittaisia maksuja, joko erikseen tai ylläpitomaksuun sisällytettynä. Joissain tapauksissa maksu voi olla valinnainen, jolloin kirjasto ei saa sisältöön päivityksiä, mutta omistaa kuitenkin sen sisällön, josta on maksanut. (Grigson 2011, 28) Omistusoikeuden hankinta (purchase) Hankkiessaan omistusoikeuden e-kirjoihin kirjasto ostaa yksittäisen nimekkeen/nimekkeitä tai kirjapaketin kokoelmiinsa (Vasileiou ym. 2012, 25). Kirjapaketit ovat yleensä palveluntarjoajien 4

7 valmiiksi koostamia. Joissakin tapauksissa hankintaa tekevä kirjasto voi valita pakettiin sisällytettäviä nimekkeitä tai ainakin niiden lukumäärän (Grigson 2011, 26). Monet kirjastot ostavat mieluummin yksittäisiä nimekkeitä, sillä siten hankittava sisältö on täysin kirjaston hallittavissa, ja varat voidaan osoittaa nimekkeisiin, jotka todella halutaan (Vasileiou ym. 2012, 25; Sharp & Thompson 2010, 202). Palveluntarjoajien valmiiksi valitsemat paketit voivat sisältää paljon aineistoa, jota ei tarvita eikä koskaan käytetä, jolloin on kyseenalaista saadaanko rahalle vastinetta. Toisaalta kirjasto säästää työajassa, kun kaikkea ei tarvitse valita itse. Paketti voi siis olla nopea ja kustannustehokas tapa kasvattaa kirjaston kokoelmia. (Grigson 2011, 26). Hankinta maksetaan joko kerralla tai erissä. Kirjojen hinnan lisäksi veloitetaan usein vuosittaisia ylläpitomaksuja. Yksittäisten e-kirjanimekkeiden hankinta omistukseen on usein kalliimpi vaihtoehto kuin painettu kirja tai nimeke kirjapaketin osana. Kirjapaketit, jotka voivat sisältää esimerkiksi kustantajan koko valikoiman tietyltä aihealueelta, voivat tulla painettua kirjaa halvemmaksi. (Morris & Sibbert 2011, 100). Hintaan vaikuttavat monet tekijät, ja markkinoilla on useita hinnoittelumalleja. Valinnanvara ja sopimusehtojen joustavuus maksavat yleensä aina enemmän kuin peruspaketti. Aineiston omistusoikeuden ostaminen pitkäaikaiskäyttöoikeudella on suosittu vaihtoehto. HighWire Pressin (2009, 29) tutkimuksessa 83 % vastanneista piti sitä hyväksyttävimpänä hankintamallina. ebraryn tutkimukseen (2007, 17) vastanneista 59 % suosi omistusoikeuden hankkimista. Ostomalli muistuttaa monella tapaa painetun kirjan hankintaprosessia, joten hankintojen hallinnointi ja budjetointi sopivat olemassa oleviin prosesseihin. E-kirjan hankinnan voi jopa pystyä tekemään saman kirjavälittäjän kautta kuin painetun materiaalin hankinnan Käyttöoikeuden hankinta (subscription) Tässä tapauksessa kirjasto hankkii käyttöoikeuden eri tavoin muodostettuihin kirjapaketteihin tai yksittäisiin nimekkeisiin sopimuskauden ajaksi. Sopimuskauden päättyessä käyttöoikeus lakkaa, jollei sopimusta uusita. Käyttöoikeus on yleensä edullisempi kuin omistusoikeus, ja hinnoittelu on usein selkeämpi, sillä erilaiset ylläpitomaksut on sisällytetty hintaan valmiiksi (Grigson 2011, 28). Kirjapaketit koostuvat usein vanhemmista nimikkeistä, joiden painettujen versioiden myynti on jo hiipunut. E-kirjojen käyttöoikeuksien myynti tuo siten lähinnä lisätuloja kustantajalle. Kirjastoille kirjapakettien käyttöoikeuden hankinta antaa edullisen mahdollisuuden täydentää kokoelmia 5

8 suurella määrällä e-kirjoja. Vanhempia nimekkeitä sisältävien pakettien koostumukseen kirjastoilla ei yleensä ole mahdollisuutta vaikuttaa, vaan valinnan tekee palveluntarjoaja. On olemassa myös uudempaa sisältöä tarjoavia paketteja, sekä sellaisia, joiden sisältöön voi jossain määrin vaikuttaa. Päivitykset ja valinnanmahdollisuus näkyvät hinnassa, joka on huomattavasti korkeampi kuin vanhempien nimekkeiden tilauspaketeissa. (Morris & Sibbert 2011, 99). Silloin kun valinnanmahdollisuus on, kirjasto voi yleensä valita haluamiaan nimekkeitä sekä muuttaa nimekkeiden lukumäärää. Joissain tapauksissa muutoksia voi tehdä vain kerran sopimuskauden aikana, toisissa taas muutoksia voidaan tehdä joustavasti sopimuskauden aikana. Tällöin kirjasto voi muokata valikoimaa käytön perusteella ja korvata vähän käytettyä aineistoa uudella. (Grigson 2011, 26-27). Eräs pakettien ongelma on, että sisällöt voivat muuttua ennalta arvaamatta. Nimekkeitä voi poistua kesken sopimuskauden, jos esimerkiksi välittäjän sopimuskausi kustantajan kanssa päättyy. Palveluntarjoajat tiedottavat näistä muutoksista huonosti. Voi myös olla vaikea saada selkoa pakettien sisällöistä. Samoja nimekkeitä voi olla useissa eri paketeissa ja eri tavoin hinnoiteltuna. Käyttöoikeuden hankinta saa joidenkin tutkimusten mukaan hieman vähemmän suosiota kuin omistusoikeuden hankinta, mutta ero ei ole järin suuri. Esimerkiksi ebraryn tutkimuksessa (2007, 17) käyttöoikeuden hankintaa ilmoitti suosivansa 55 % vastaajista. Kirjastot usein haluavat mieluummin omistaa aineiston kuin maksaa pelkästä käyttöoikeudesta. Määräaikainen käyttöoikeus voi kuitenkin olla omistusoikeutta taloudellisempi ratkaisu, jos sisältö muuttuu usein, tai aineistoa tarvitaan vain lyhyen aikaa, esimerkiksi lyhyttä kurssia varten (Grigson 2011, 28; Mincic- Obradovic 2011, 73). Esimerkkejä tällaisista aineistoista ovat hakuteokset, oikeustieteen ja tietojenkäsittelytieteen kirjat ja matkaoppaat Just in time mallit.just in time -ajattelua edustavat vuokraus (short-term rental), kertakäyttö (pay-per-view) ja PDAmallit (Patron Driven Aqcuisition). Jälkimmäinen tunnetaan englanninkielisessä kirjallisuudessa useilla nimillä, esimerkiksi demand-driven acquisition (DDA) tai patron-selection. Nämä mallit ovat hyvin samankaltaisia keskenään lähemmin tarkasteltuna, eikä kirjallisuudessa ole selkeää yksimielisyyttä siitä ovatko nämä erillisiä malleja vai samaa jatkumoa. Esimerkiksi Grigson (2011, 29) pitää PDA-malleja laajennuksina vuokrausmallista. Useissa lähteissä nämä kuitenkin käsitellään 6

9 erikseen, mistä syystä päädyin samaan ratkaisuun (Grigson 2011, 29; Vasileiou ym. 2012, 25; Mincic-Obradovic 2011, 71). Yhteistä just in time -malleille on se, että kirjasto ei hanki käyttö- eikä omistusoikeutta etukäteen, vaan se hankitaan sillä hetkellä kun asiakas tarvitsee aineistoa. Nähdäkseni puhtaat vuokraus- ja kertakäyttömallit eroavat PDA-malleista siinä, että niiden kohdalla kirjasto ei hanki omistusoikeutta aineistoon vaan kyseessä on aina lyhytaikainen käyttöoikeus. PDA-malleissa päädytään yleensä erilaisten välivaiheiden kautta hankkimaan asiakkaan käyttämä aineisto kirjaston omistukseen. Tässä mielessä Grigsonin näkemys PDA:sta vuokraus- ja kertakäyttömallien laajennuksena on perusteltu Vuokraus ja kertakäyttö Vuokraus (short-term rental) ja kertakäyttö (pay-per-view) antavat mahdollisuuden hankkia lyhyen käyttöoikeuden yksittäisiin nimekkeisiin. Näissä malleissa asiakas näkee palveluntarjoajan palvelussa nekin aineistot, joita kirjasto ei ole hankkinut kokoelmiinsa, ts. käyttöoikeutta tai omistusoikeutta näihin ei ole. Jos asiakas tarvitsee tällaista nimekettä, kirjasto maksaa vuokran tai käyttökohtaisen maksun. Vuokrausmallissa asiakas saa aineiston käyttöönsä tietyksi ajaksi, esimerkiksi muutamiksi päiviksi tai viikoiksi. Kertakäyttömallissa asiakas voi saada esimerkiksi haluamansa luvun kirjasta. Mallien etuna on joustavuus mutta maksu käyttökerrasta tai vuokra-ajasta voi olla jopa prosenttia kirjan hinnasta. Esimerkiksi kertakäyttöjen kohdalla voi käydä niin, että budjetti hupenee liian nopeasti, mikäli aineistoa käytetään enemmän kuin oli osattu odottaa (Vasileiou ym. 2012, 25). Toisaalta, kirjasto maksaa tässä vain sisällöstä, jota todella käytetään, eikä rahaa kulu nimekkeisiin, joita ei koskaan käytetä. Vuokraus- ja kertakäyttömallit voivat siis antaa hyvin vastinetta käytetylle rahalle, joskin voi olla vaikea ennustaa asiakkaiden tarpeita, ja toiminnasta koituvia kustannuksia. (Grigson 2011, 29) PDA- mallit PDA-malleissa asiakkaan toiminta ratkaisee mitä kirjaston kokoelmiin hankitaan. Käytännössä PDA toimii siten, että kirjasto valitsee palveluntarjoajan valikoimasta tarpeitaan vastaavan joukon nimekkeitä, joiden bibliografiset tiedot ladataan kirjaston näyttöluetteloon. Näistä ei kuitenkaan 7

10 makseta ennen kuin asiakas avaa jonkin nimekkeen. Asiakas ei ole tietoinen siitä, että hänen toimensa aiheuttavat kustannuksia. (Dooley 2011, 126). Se, mitä kirjan avaus saa aikaan, riippuu palveluntarjoajan toimintamallista. Toisissa malleissa kirjan avaamisesta seuraa kirjan osto, toisissa taas ensin yksi tai useita vuokrauksia. Ostomalleissa sallitaan yleensä aluksi jonkinlainen ilmaiskäyttö, esimerkiksi niin, että ensimmäinen käyttäjä voi lukea kirjaa muutamia minuutteja tai selailla joitakin sivuja. Osto seuraa vasta toisesta käyttäjästä tai pidemmästä yhtäjaksoisesta käytöstä tai tulostamisesta. Vuokrausmallit toimivat muutoin samalla tavalla kuin osto, mutta käytöstä seuraa ensin kirjan vuokraus, josta maksetaan tietty prosenttiosuus kirjan hinnasta. Sitten, sopimuksesta riippuen, esimerkiksi toisesta tai kolmannesta käytöstä seuraa kirjan osto. Vuokrausmalleissa kirjastot saavat yleensä valita montako kertaa kirja vuokrataan ennen ostoa. (Grigson 2012). Edellä mainittujen lisäksi Grigson (2012) kuvaa vielä kaksi muuta PDA-mallia: kertakäyttömalliin (pay-per-view) perustuvan rajoitettu hinta/käyttökerta sekä käytön perusteella valittava kokoelma. Kertakäyttömallissa jokaisesta käytöstä veloitetaan pieni maksu, ja jos maksuja kertyy kirjan hinnan verran, kirja hankitaan omistukseen. Jos käyttö ei kata kirjan hintaa, nimeke vedetään pois valikoimasta sopimuksen päättyessä. Käytön perusteella tapahtuva valinta taas tarkoittaa sitä, että kokoelma on käytössä tietyn ajan. Kirjasto maksaa sovitun summan etukäteen kokoelman käytöstä. Nimekkeiden avaamisesta ei kerry erikseen maksuja, ja kirjasto voi seurata mitä nimekkeitä käytetään. Sopimuskauden päättyessä kirjasto voi joko uusia käyttösopimuksen tai hankkia käytetyimmät nimekkeet omistukseensa ja päättää sopimuksen. PDA-mallien etu näyttää itsestään selvästi olevan se, että niiden avulla kirjasto voi moninkertaistaa kokoelmansa maksamatta siitä mitään etukäteen (Swords 2011, 170). Ennen kuin PDA- malleja otetaan käyttöön on syytä analysoida tarkkaan kirjaston tarpeet, ja neuvotella sopivat ehdot. PDAmallien riskeinä pidetään kustannusten karkaamista käsistä sekä kokoelman yksipuolistumista ja hankittujen nimekkeiden vähäistä käyttöä (Medeiros 2011, 161; Price & McDonald 2009). Ensimmäisistä PDA-kokeiluista on kuitenkin otettu oppia, ja nykyisin on tarjolla useita vaihtoehtoja, joista kirjastot voivat valita tilanteeseensa sopivimman. Schell (2011, 76-78) kehottaa kiinnittämään huomiota muun muassa seuraaviin seikkoihin: Tarjolle asetettavan kokoelman rajaus. Kuinka monta kertaa kirja voidaan vuokrata/avata ennen kuin se hankitaan omistukseen? Hinnoittelu: mikä on sopiva hinta vuokraukselle ja ostolle? 8

11 Kuinka pian kirjan avauksesta veloitus tapahtuu? Palveluntarjoaja voi antaa esimerkiksi viiden minuutin varoajan. Näin ei tule turhia veloituksia, jos asiakas vahingossa klikkaa kirjan auki, tai saman tien toteaa, ettei kirja olekaan kiinnostava. Tapahtuuko osto automaattisesti vai tarvitaanko kirjastonhoitajan hyväksyntä ( kirjan hinnan ylittäessä tietyn rajan tms.)? Kuinka monta kertaa kirjaa voidaan lukea omistukseen oston jälkeen? Osa palveluntarjoajista jäädyttää nämä ehdot vuosisopimuksessa, toiset taas sallivat muutoksia sopimuskauden aikana. Joustavuus antaa mahdollisuuden reagoida kustannuksiin ja yllättäviin tilanteisiin nopeasti (Schell 2011, 76-78). Jos kustannukset nousevat liian korkeiksi, eikä sopimus anna myöten tehdä muutoksia, ikävimmässä tapauksessa pääsy haluttuihin nimekkeisiin katkeaa juuri silloin kun niitä eniten tarvittaisiin (Thompson 2010, 137). Mitä tulee huoleen kokoelmien yksipuolistumisesta ja nimekkeiden vähäisestä käytöstä, Price ja McDonald (2009, 10) päätyivät toteamaan, että heidän tutkimansa PDA-tapaus tuotti e- kirjakokoelman, jonka käyttäjäkanta oli laajempi ja nimekkeitä käytettiin huomattavasti useammin kuin kirjastojen varmuuden vuoksi hankkimissa kokoelmissa. PDA-malleista voi siis olla etua tiukassa taloustilanteessa, kun on tärkeää varmistaa, että kustannusten ja aineiston hyödyllisyyden (=käytön) välillä vallitsee tasapaino (Swords 2011, 3). Myös Lugg (2011, 21) mainitsee PDAmallien eduksi aineiston käyttölukujen paranemisen, mutta varoittaa myös soveltamasta PDAmalleja liian laajasti. Käyttäjien näkökulma hankittavaan aineistoon on luonnollisesti aina hyvin kapea, eikä heillä ole käsitystä siitä minkälainen aineisto soveltuu pidempiaikaiseen käyttöön. Siksi akateemisissa kirjastoissa tarvitaan niin asiantuntijalähtöistä kuin asiakaslähtöistäkin aineiston valintaa, eikä niitä tule ajatella toisiaan poissulkevina menetelminä (Lugg 2011, 22) Käyttöehdot ja DRM- rajoitukset E-kirjojen käyttöä rajoitetaan tiukasti, sillä palveluntarjoajat haluavat suojata aineettoman omaisuutensa väärinkäytöltä (Slater 2010, 315). Tästä syystä e-kirja ei ole samalla tavalla kirjaston hallinnassa kuin painettu kirja, vaikka kirjasto olisi hankkinut e-kirjan omistukseensa. Kukin palveluntarjoaja määrittelee e-kirjojensa DRM-rajoitukset omalla tavallaan. Lisäksi nämä ehdot ja rajoitukset ovat suorassa suhteessa hankittavan aineiston hintaan ja käytettävyyteen. 9

12 Tavallisimpia rajoitusten kohteita ovat: - yhtäaikaisten käyttäjien määrä - käyttökertojen määrä - tulostus - kopiointi - tallentaminen - toiselle laitteelle lataaminen. Tarjolla on malleja, joissa yksittäisille nimekkeille on vuosittainen käyttökatto (esimerkiksi 325 tai 400 käyttöä vuodessa), mutta yhtäaikaisia käyttäjiä sallitaan rajoittamaton määrä. Joissakin malleissa tarjotaan erilaisia vaihtoehtoja käyttäjämäärien ja käyttökattojen rajaamiseen. (Sharp & Thompson 2010, 202). Jotkin palvelut perustuvat siihen, että kirja on yhdellä käyttäjällä kerrallaan, ja jos halutaan useampia yhtäaikaisia käyttäjiä, kirjaston tulee ostaa useampia lisenssejä. Rajoitus voi olla jopa niin kattava, että koko palvelu lukkiutuu, kun yhtä kirjaa luetaan (Ahonen & Kivelä 2009, 21). Tulostuksen ja kopioinnin rajoituksia on monen tasoisia: toiset palveluntarjoajat sallivat tietyn sivumäärän tai tietyn prosenttiosuuden tulostamisen tai kopioinnin, kun taas toiset kieltävät ne kokonaan. E-kirjan lataaminen toiselle laitteelle, esimerkiksi e-kirjan lukulaitteelle, on myös usein rajoituksen kohteena. Alun perin akateemisen kirjallisuuden palveluntarjoajat sallivat e- kirjojen käytön vain omasta palvelustaan, mutta tätä nykyä yhä useammat sallivat e-kirjan lataamisen toiselle laitteelle (Slater 2010, 316; Tuuliniemi ) Pitkäaikaiskäyttö E-kirjojen säilytys ja pitkäaikaiskäyttö eivät vaadi suuria kirjastotiloja, mutta tuovat sen sijaan mukanaan omat haasteensa. Omistusoikeuden hankkivalla kirjastolla on oikeus aineiston pitkäaikaiskäyttöön. Joissain tapauksissa myös käyttöoikeussopimuksen päättyessä pitkäaikaiskäyttö voi olla mahdollinen niihin nimekkeisiin, joita käyttöoikeus voimassa ollessaan koski (Mincic-Obradovic 2011, 105). Aineisto voi olla käytettävissä palveluntarjoajan verkkopalvelussa, tai aineisto toimitetaan kirjastolle pitkäaikaiskäyttöä varten tiedostoina, CD- ROMilla tai painettuna kirjana. Pitkäaikaiskäyttö palveluntarjoajan verkkopalvelussa ei yleensä ole ilmaista, vaan siitä veloitetaan jonkinlaista ylläpitomaksua. (Mincic-Obradovic 2011, 105). Kirjaston tai konsortion saadessa aineistot itselleen seurauksena on edelleen kustannuksia, sillä aineistojen järjestäminen ja pitäminen käyttökunnossa vaatii työtä ja resursseja. 10

13 Pääsy aineistoihin voi olla vaarassa, jos palveluntarjoaja lopettaa toimintansa tai yhdistyy toiseen yritysostojen myötä. Aineiston käyttökelpoisuus voi vaarantua myös teknisen kehityksen myötä. Näitä ongelmia ratkaisemaan on käynnistetty useita hankkeita, joissa ovat osallisina niin kirjastot, e- kirjojen julkaisijat kuin ohjelmistokehittäjätkin. Esimerkki tällaisesta on tallennus- ja arkistointipalvelu Portico, joka on voittoa tavoittelemattoman organisaation ylläpitämä. Porticossa säilytetään erilaisia tieteellisiä julkaisuja, ja sen jäseninä on sekä kirjastoja että kustantajia. (Mincic- Obradovic 2011, ). 3 Mallit kirjastojen ja asiakkaiden näkökulmasta 3.1 Haasteita kirjastoille Edellä kuvattu hankintamallien ja toimijoiden kirjo asettaa kirjastot monien haasteiden eteen e- kirjoja hankittaessa. Varsinkin hankintaa aloittavien kirjastojen täytyy ratkaista kantansa moniin kysymyksiin: - Miltä palveluntarjoajalta e-kirjat kannattaa hankkia? - Hankitaanko pakettina vai yksittäisinä nimekkeinä? - Hankitaanko omistus- vai käyttöoikeuksia? - Hankitaanko aineistoja just in case vai just in time? - Mikä malli/mallit antavat parhaan tuloksen kokoelman kehittämisen näkökulmasta? - Mikä malli/mallit sopii parhaiten kirjaston budjettiin? - Minkälaiset käyttöehdot ja rajoitukset ovat kirjaston ja sen asiakaskunnan näkökulmasta hyväksyttäviä? Mallien jatkuvat kehitys puolestaan pitää huolen siitä, että tottuneillekin e-kirjojen hankkijoille riittää pohdittavaa. Mallien kirjo ei ole pelkästään huono asia, sillä erilaiset kirjastot voivat löytää niiden joukosta omaan tilanteeseensa sopivia malleja. Kirjastot voivat myös tarvittaessa käyttää joustavasti useampia erilaisia malleja. Mallien vertailu ja arviointi on kuitenkin hyvin työlästä. Sopivien mallien valitsemisen vaikeus voi jopa muodostua esteeksi e-kirjojen hankinnalle (Tedd & Carin 2012, 280). E-kirjojen hankinta edellyttää kirjastoilta erittäin selkeitä suunnitelmia ja e-kirjoihin liittyvän erityisosaamisen kehittämistä. Näiden lisäksi on erittäin tärkeää selvittää kirjaston taustaorganisaation ja asiakaskunnan vaatimukset, jotta voitaisiin verrata niitä hankintamallien tarjoamiin ominaisuuksiin. (Blummer & Kenton 2012, 68). Pelkkä kustannuksiin perustuva 11

14 arviointi ei kerro riittävästi e-kirjan arvosta, sillä malleihin liittyy niin monia muita merkittäviä seikkoja. Korkea hinta voi jopa olla perusteltu, mikäli sen myötä saadaan hyödyllisiä lisäpalveluita tai erityisen hyvä käyttöliittymä (Dooley 2011, 135). Kustannusten lisäksi kirjastojen tulisi analysoida e-kirjakokoelmiensa käyttöä ja arvioida hankintamallien eri elementtejä sitä vasten. (Grigson 2009, 62-63). Grigson (2009, 62-64) mainitsee muutamia perusesimerkkejä: - Yhtäaikaisten käyttäjien määrän lisääminen nostaa kustannuksia, mutta voi silti olla järkevää aihealueilla tai nimekkeissä, joilla tiedetään olevan paljon käyttöä. - Hyvin vaihtelevat käyttömäärät vuoden aikana voivat tulla paremmin katetuksi rajatulla vuosittaisten käyttökertojen määrällä kuin yhtäaikaisten käyttäjien määrää lisäämällä. - Nimekkeen omistusoikeuden hankinta on yleensä kalliimpi kuin käyttöoikeus, mutta jos kirjaa käytetään monia vuosia, voi se silti olla järkevä vaihtoehto. - Jos kokoelmissa on paljon aineistoa, jota käytetään hyvin vähän tai ei lainkaan, kannattaa harkita PDA-malleja, jolloin hankinta tapahtuu käytön myötä. Silloin kun kirjastolla on kokoelmissaan e-kirjoja useilta palveluntarjoajilta, työ käy erityisen monimutkaiseksi. Kunkin palvelun käyttöliittymät, formaatit ja pääsyoikeuksien varmistaminen voivat edellyttää erilaisia toimia hankinnassa ja käyttöönotossa. Tämän lisäksi ne työllistävät myös asiakaspalvelussa, sillä asiakkaiden voi olla vaikea ymmärtää, että aineistot sijaitsevat eri palveluissa eikä niitä kaikkia voi käyttää samalla tavalla. (Thompson & Sharp 2009, 138). 3.2 Todellisuus vastaan asiakkaiden toiveet Hankintamallien kirjo näkyy asiakkaille lähinnä erilaisina formaatteina ja käyttöliittyminä sekä vaihtelevina käyttöehtoina ja DRM-rajoituksina jos kirjasto on hankkinut aineistoa useilta eri palveluntarjoajilta. Tällainen epäyhtenäisyys on asiakkaalle vähintäänkin hämmentävää, ja e- kirjoista vähemmän innostuneille asiakkaille varmasti myös luotaantyöntävää. Slaterin (2010, ) mukaan asiakkaat odottavat e-kirjojen olevan käytettävissä ja käsiteltävissä samalla tavoin kuin e-lehtien artikkelit. Asiakkaat haluavat siis ladata kirjoja omille laitteilleen ja käyttää niitä muuallakin kuin kirjastossa ja verkkoyhteyden yli. E-lehtien artikkeleita voi käyttää edellä mainituilla tavoilla, mutta e-kirjoissa käytännöt vaihtelevat. Asiakkaan näkökulmasta e-kirjoilla on monia etuja: sähköisessä muodossa oleva sisältö on käytettävissä mistä ja milloin vain, sisältöön voi kohdistaa hakuja, ja muistiinpanoja on helppo 12

15 tehdä esimerkiksi copy-pasten avulla. E-kirja ei vie tilaa eikä ole raskas kantaa. Asiakas kuitenkin kohtaa todellisuuden, jossa näitä etuja voi olla vaikea hyödyntää palveluntarjoajien asettamien rajoitusten takia. Pelkästään e-kirjan löytäminen ja käyttöliittymän opettelu voi tuntua liian hankalalta (Slater 2010, 317). Tämän lisäksi asiakkaan pitäisi vielä ymmärtää miksi yhdestä e- kirjasta voi ladata tai tulostaa vain pieniä osia eikä copy-pastea sallita kun taas toisen kirjan saa ladata kokonaisuudessaan. Vasileiou ym. (2012, 26) toteavat, että eräs syy e-kurssikirjojen hitaaseen yleistymiseen ovat juuri rajoitukset käyttöoikeuksissa: opiskelijoita ärsyttävät rajalliset käyttöajat, rajoitettu printtaus- ja tallennusmahdollisuus sekä erilaiset formaatit. Akateemista e-aineistoa käyttävä tutkija tai opiskelija on kiinnostunut aineiston sisällöstä, jota hän tarvitsee tutkimustyötään tai opintojaan varten (Thompson & Sharp 2009, 139). Asiakasta tuskin kiinnostaa, missä formaatissa hänen tarvitsemansa aineisto on palveluntarjoajan X palvelussa, eikä häneltä todennäköisesti liikene kärsivällisyyttä ymmärtää, että miksei hän voi hyödyntää kaikkia tekniikan suomia mahdollisuuksia helpottaa tutkimustyötään. Käyttäjän näkökulmasta katsottuna painetun kirjan käyttöliittymä kuulostaa ylivoimaiselta: asiakas saa tarvitsemansa, eli asiasisällön, eikä sen käyttäminen vaadi erityisempää opastusta eikä opettelua. On ehkä epäreilua verrata satoja vuosia käytössä ollutta formaattia sellaiseen, jolla on vain muutamien kymmenien vuosien historia takanaan. Uutta kehitettäessä olisi kuitenkin syytä muistaa ne asiat, jotka vanhassa tavassa toimivat ja miettiä miten vastaava kokemus saataisiin välitettyä uudella tavalla. Kirjastot voivat tietysti helpottaa käyttäjien vaikeuksia siten, että pyrkivät varmistamaan hankkimilleen aineistoille mahdollisimman yhtenäiset käyttöehdot ja järjestävät käyttäjille e- kirjojen ja erilaisten käyttöliittymien opetusta. Kestävämpi ratkaisu kuitenkin on muuttaa e-kirjoja vastaamaan paremmin käyttäjien odotuksia, ja niitä tapoja, joilla he kirjoja käyttävät (Slater 2010, 319). Yhtenäisempi ja vähemmän rajoittava käyttökokemus edesauttaisi e-kirjojen hyväksymistä, ja lisäisi niiden käyttöä. Tässä suhteessa lienee toivoa, sillä Slater (2010, 320) totesi jo muutamia vuosia sitten, että jopa julkaisumaailman raskassarjalaiset alkavat vähitellen taipua ajattelemaan, että e-kirjojen käyttökokemusta on parannettava ja yhtenäistettävä, mikäli halutaan, että e-kirjat koskaan saavuttavat potentiaalinsa. 13

16 4 Yhteenveto E-kirja on hankintavaiheesta alkaen enemmän tai vähemmän poikkeusyksilö. Sen hankinta on huomattavasti työläämpää kuin painetun kirjan eikä se kaikilta osin mene samaan muottiin myöskään e-lehtien hankinnan kanssa. Kirjastot joutuvat e-kirjoja hankkiessaan hämmentävään vaihtoehtojen verkostoon, jonka selvittäminen vaatii aikaa ja resursseja. Asiakkaat puolestaan eivät oikein tiedä mitä ajatella e-kirjoista, joiden käyttökokemus voi vaihdella ilahduttavasta tuskastuttavaan. Kaikki tämä ei kuitenkaan kerro mitään e-kirjoista, vaan siitä, että ne vielä hakevat muotoaan ja paikkaansa kustantajien ja välittäjien tarjonnassa sekä kirjastojen valikoimissa ja työprosesseissa. Monimutkaiset hankintajärjestelmät, kirjavat käytännöt ja formaatit sekä käyttäjille kiusalliset DRM-rajoitukset eivät ole elektronisen aineiston ominaisuus vaan sivutuote, joka on seurausta siitä, että palveluntarjoajat pyrkivät varmistamaan liiketoimintansa kannattavuuden, ja yrittävät suojata aineettoman omaisuutensa väärinkäytöltä (Slater 2010, 315). Näin ollen on myös toivoa, että asiat ajan kuluessa kehittyisivät tyydyttävämpään suuntaan. Kehityksestä kertoo, että markkinoilta löytyy jo kustantajia, jotka julkaisevat e-kirjansa rajoittamattomina PDF-tiedostoina, joita asiakkaat voivat hyödyntää haluamallaan tavalla. Mikä mielenkiintoisinta, tämän on kaiken lisäksi havaittu parantavan myyntilukuja! (Slater 2010, 319). 14

17 Lähteet Ahonen, S. & Kivelä, S. (2009). E-kirjat TAMKin kirjastossa. Tampereen ammattikorkeakoulun julkaisuja, Sarja B, Raportteja Kirjastossa.pdf (Viitattu ). Blummer, B. & Kenton, J. (2012). Best Practices for Integrating E-books in Academic Libraries: A Literature Review From 2005 to Present. Collection Management, 37(2), Delquié, E. & Polanka, S. (2011). E-book standards. Teoksessa Polanka, S. cop. No shelf required: e-books in libraries. Chicago: American Library Association, Dooley, Jim (2011). E-books for higher education. Teoksessa Price, K. & Havergal, V. E-books in libraries : a practical guide. London: Facet, Ebrary (2007). Ebrary s global e-book survey. (Viitattu ). Grigson, A. (2009). Evaluating Business Models for E-Books Through Usage Data Analysis: A Case Study from the University of Westminster. Journal of Electronic Resources Librarianship, 21(1), Grigson, A. (2011). An introduction to e-book business models and suppliers. Teoksessa Price, K. & Havergal, V. E-books in libraries : a practical guide. London: Facet, Grigson, A. (2012). Patron-driven e-books: The promise and the (potential) pitfalls. UKSG Annual Conference and Exhibition. (viitattu ). HighWire Press (2010) Librarian ebook Survey. (Viitattu ). Häkli, E. (1997). Tutkimuksen ja korkeakouluopetuksen tiedonsaannin turvaaminen: Kokoelmat ja kokoelmapolitiikka Suomen korkeakoulukirjastoissa. Tieteessä tapahtuu 1/ (Viitattu ). Kansalliskirjasto. Aineistojen määrät (Viitattu ). Lugg, R. (2011). Collecting for the Moment: Patron-Driven Acquisitions as a Disruptive Technology. Teoksessa Swords, D.A. cop. Patron-driven acquisitions : history and best practices. Berlin: De Gruyter Saur, Medeiros, N. (2011). Shaping a collection one electronic book at a time: Patron-driven acquisitions in academic libraries. OCLC Systems & Services, 27 (3), Mincic-Obradovic, K. (2011). E-books in academic libraries, Oxford: Chandos. Morris, C. & Sibbert, L. (2011). Acquiring e-books. Teoksessa Polanka, S. cop. No shelf required: e-books in libraries. Chicago: American Library Association,

18 Price, J. & McDonald, J. (2009). Beguiled by Bananas: A Retrospective Study of the Usage and Breadth of Patron vs. Librarian Acquired ebook Collections. Library Staff Publications and Research, Paper 9. Schell, L. (2011). The academic library e-book. Teoksessa Polanka, S. cop. No shelf required: e- books in libraries. Chicago: American Library Association, Schroeder, R. & Wright, T. (2010). Electronic books: a call for effective business models. New Library World, 112 (5), Sharp, S. & Thompson, S. (2010). "Just in Case" vs. "Just in Time": E-Book Purchasing Models. Serials, 23 (3), Slater, R. (2010). Why Aren't E-Books Gaining More Ground in Academic Libraries? E-Book Use and Perceptions: A Review of Published Literature and Research. Journal of Web Librarianship, 4 (4), Swords, D.A. cop. (2011). Patron-driven acquisitions: history and best practices. Berlin: De Gruyter Saur. Tedd, L. & Carin, W. (2012). Selection and acquisition of e-books in Irish institutes of technology libraries: A study. Aslib Proceedings, 64 (3), Thompson, S. (2010). User-Driven Purchasing: A Pilot Project to Test an Alternative Pricing Model for Springer E-Book Collections. Serials, 23 (2), Thompson, S.& Sharp, S. (2009). E-Books in Academic Libraries: Lessons Learned and New Challenges. Serials, 22 (2), Vasileiou, M. &,Hartley, R. & Rowley, J. (2012). Choosing e-books: a perspective from academic libraries. Online Information Review, 36 (1), Henkilölähteet: Kansalliskirjaston kirjastoverkkopalveluiden lisensiointiyksikön tietoasiantuntija Paula Mikkonen. Kommentteja luonnokseen Kansalliskirjaston kirjastoverkkopalveluiden lisensiointiyksikön palvelupäällikkö Arja Tuuliniemi. Kommentteja luonnokseen