1 (4) Sijainti Tieosoite 8-201/ /2050 Selvitetty pituus valtatie 8:n osalta 7,6 km. Suunniteltu rakennustoimenpide

Transkriptio

1 1 (4) Toimenpide-ehdotus rakentamistoimenpiteen yleissuunnitelman pohjalta, valtatie 8:n parantamiseksi välillä Luotsinmäen eritasoliittymä - maantien liittymä ja siihen liittyvien rinnakkaisteiden rakentamisen kiinteistöille aiheuttaman haitan vähentämiseksi. Sijainti Tieosoite 8-201/ /2050 Selvitetty pituus valtatie 8:n osalta 7,6 km. Suunniteltu rakennustoimenpide Valtatie 8 parantamista Hyvelän ja Söörmarkun välillä on suunniteltu siten, että Hyvelän kohdalla valtatietä siirretään uudelle linjaukselle nykyisen tien länsipuolelle ja Söörmarkun kohdalla valtatie parannetaan nykyiselle paikalleen. Uusi linjaus yhtyy nykyiseen valtatiehen ennen valtateiden 8 ja 23 liittymää. Valtateiden liittymä parannetaan rakentamalla eritasoliittymä. Toinen eritasoliittymä rakennetaan Hyvelään. Myös Lasitien ja uuden valtatielinjan risteykseen on tässä yleissuunnitelmassa esitetty mahdollisuus rakentaa rampit. Voimassaolevassa yleiskaavassa tähän kohtaan ei ole kuitenkaan osoitettu eritasoliittymää. Kiinteistövaikutusten arviointiselvitys on laadittu sen mukaan, että nämä rampit rakennetaan. Liittyminen parannettavaan valtatiehen tapahtuu ainoastaan liittyvien maanteiden eritasoliittymien ramppien kautta. Kaikki katu-, yksityistie- ja maatalousliittymät katkaistaan suunnitteluväliltä. Nykyinen valtatie jää uuden linjauksen kohdalla kaduksi. Valtatien varrelle suunnitellaan tarvittaviin kohtiin rinnakkaistiet. Toukarin peltoaukealle on Porin kaupunki suunnitellut rakennettavaksi tulvauoman. Maantien yleissuunnitelmassa tähän on varauduttu suunnittelemalla tulvauoman kohdalle siltavaraus Kaavoitus Maankäyttö Suunnittelualue sijaitsee Porin kaupungin alueella. Alueen eteläosassa (entiselle Noormarkun kunnan rajalle saakka) on voimassa Porin kaupungin yleiskaava. Yleiskaavassa uudet tielinjaukset on esitetty yleispiirteisesti nyt suunnitellulle kohdalle. Uuden tielinjan ja nykyisen valtatien väliselle alueelle ollaan aloittamassa asemakaavan laatimista. Tulevassa asemakaavassa uuden tielinjan sijainti tullaan määrittelemään yleissuunnitelmassa esitettyyn kohtaan ja alueen maankäyttö suunnitellaan yksityiskohtaisesti. Samalla suunnitellaan myös alueen kulkuyhteydet. Entisen Noormarkun kunnan alueella ei suunnittelualueella ole voimassaolevaa yleiskaavaa. Alueella on työn alla osayleiskaavan laatiminen (Noormarkku - Toukari osayleiskaava). Kaavaluonnoksessa on maantien uusi linja esitetty nyt suunniteltuun kohtaan. Ainoa voimassa oleva asemakaava on Söörmarkussa Hatanpääntien ja Kotometsäntien välissä, valtatien itäpuolella. Vahvistettava olevassa Satakunnan maakuntakaavassa valtatien uusi linjaus on piirretty näkyviin. Maakuntakaavan tulkintatarkkuuden rajoissa uusi valtatien linja vastaa maakuntakaavan linjausta. Toukarin peltoaukea Uusi valtatien linja erkanee nykyiseltä valtatie 8:a Luotsinmäen eritasoliittymän jälkeen. Uusi linja suuntaantuu nykyisen valtatien pohjoispuolelle Toukarin peltoaukealle. Uutta tielinjaa risteämään on suunniteltu 100 m leveä tulvauoma. Tätä tulvauomaa varten tielinjalle on jätetty varaus tulvasillalle.

2 2 (4) 3 (4) Pirkanmaan-Satakunnan maanmittaustoimisto Pirkanmaan-Satakunnan maanmittaustoimisto Hyvelän eritasoliittymästä on suunniteltu uusi tielinja nykyiseen valtatie 8:n ja maantien 2660 (Valajantie) liittymään, jonne on suunniteltu kiertoliittymä. Toukarin peltoaukea on aktiivisen maatalouden piirissä. Porin kaupunki omistaa suuren osan Toukarin peltoaukean pelloista suunnittelualueella. Alueella on myös yksityisiä maanomistajia. Suunnittelualueen peltolohkot ovat pitkiä sarkoja, joiden poikki uudet tielinjaukset kulkevat. Hyvelän eritasoliittymä ja sen rampit sijaitsevat myös pääsääntöisesti peltoalueella. Yleiskaava ja laadittava asemakaava ohjaavat tulevaa maankäyttöä alueella. Metsärinteentie - Lasitien Toukarin peltoaukean pohjoisosassa sijaitsevan Metsärinteentien varressa on useita vakituisia asuntoja. Metsärinteentielle on suunniteltu alikulku uuden valtatien alta. Talojen takaa alkaa metsäalue, joka jatkuu Lasitielle saakka. Alue on aktiivisessa metsätalouskäytössä. Uusi tielinja kulkee tämän metsäalueen halki. Laadittava asemakaava tulee ohjaamaan uuden tielinjan ja nykyisen valtatien välistä maankäyttöä. Lasitie - Söörmarkun eritasoliittymä Lasitien ja eritasoliittymän välinen alue on pääsääntöisesti maa- ja metsätalouden käytössä. Jakson puolivälissä on laaja metalliromun käsittelyalue. Uusi tielinja yhtyy takaisin nykyisen valtatien linjaan Söörmarkun eritasoliittymän eteläpuolella. Eritasoliittymän eteläpuolella on tien vieressä yksi asuinkiinteistö. Uuden valtatielinjan länsipuolelle on suunniteltu uusi rinnakkaistie. Uuden valtatien itäpuolelle on suunniteltu rinnakkaistie. Tämän tieyhteyden alue on maa- ja metsätalouden käytössä. Rinnakkaistie kulkee yhden asuinkiinteistön pihapiirin reunassa. Söörmarkun eritasoliittymä on suunniteltu nykyiseen valtateiden 8 ja 23 risteykseen ja osittain sen länsipuolelle. Söörmarkun eritasoliittymä - Kellahdentie Tällä osuudella valtatie 8 parannetaan nykyiselle paikalleen. Valtatien länsipuolella, eritasoliittymän pohjoispuolella on teollisuuskiinteistö. Myyryntien lähellä on muutama asuinkiinteistö. Muuten alue on maa- ja metsätalouskäytössä. Valtatien itäpuolella sijaitsee Söörmarkun kylä. Tien läheisyydessä on useita asuinkiinteistöjä ja huoltoasema. Söörmarkunjoen viereiset alueet ovat maatalouskäytössä. Kellahdentien liittymä valtatielle katkaistaan ja tie jatketaan rinnakkaistienä valtatien länsipuolella. Maantien liittymä tullaan myös katkaisemaan. Suunnitellun hankkeen aiheuttamat vaikutukset kiinteistöille: Valtatien parantaminen katkaisee kaikki nykyiset liittymät valtatien varrelta. Liittyminen parannettavaan valtatiehen tapahtuu ainoastaan eritasoliittymien kautta. Rakennettavan valtatien eri puolille jäävät kiinteistön palstat eriytyvät pahasti toisistaan, kun suoraan valtatien yli tai katkeavien yksityisteiden kautta tapahtuva liikenne estyy. Kiertohaitat palstojen välillä lisääntyvät. Uusiin maastokäytäviin rakennettavat tiet ja rampit pirstovat ja pie- nentävät palstoja jolloin niiden käytettävyys alkuperäisessä maankäyttömuodossaan heikkenee. Tämä saattaa aiheuttaa joidenkin peltoalueiden poistumisen viljelyskäytöstä. Rinnakkaistien rakentaminen (ja melun lisääntyminen rampin päässä) aiheuttavat yhden asuinrakennuksen lunastamisen. Samoin Myyryntien pohjoispuolella uusi rinnakkaistie kulkee kahden asuinkiinteistön läheltä. Maatalousliikenteen ja kevyenliikenteen siirtyminen rinnakkaisteille lisää liikenneturvallisuutta valtatiellä. Pääosan liikenteestä siirtyessä uudelle valtatielle rauhoittuu nykyinen valtatie, josta on hyötyä tienvarren kiinteistöille erityisesti Hyvelän alueella. Söörmarkun alueella valtatien nykyisten liittymien katkaiseminen lisää liikennettä kyläalueen teillä. Erityisesti Söörmakuntien pohjoisliittymän katkaisu ohjaa liikennettä lisää Ylikylän kohdalla olevalla tieosuudelle. Toimenpide-ehdotus haittojen vähentämiseksi Hankkeen yleissuunnitelman esittelytilaisuudet pidettiin Söörmarkun nuorisoseurantalolla ja Ensimmäisessä yleisötilaisuudessa oli esillä useita linjausvaihtoehtoja, joita maanomistajat kommentoivat ja antoivat parantamisehdotuksia. Toisessa yleisötilaisuudessa esiteltiin valtatien suunnitelmaa ja Noormarkun osayleiskaavan rakennemalleja. Hankkeen toteuttamisella on pitkä aikajänne. Maanomistusten ja -hallinnan kehitystä ei voi ennakoida. Onkin huomattava, että alla olevat toimenpiteet perustuvat nykyhetken tilanteeseen. Ennen tässä selvityksessä ehdotettuihin toimenpiteisiin ryhtymistä on varmistettava alueen maanomistuksen sen hetken tilanne. Alla olevat ehdotukset perustuvat lähinnä karttatarkastelun perusteella tehtyihin havaintoihin. Kaikissa kohteissa on huomioitava, että hankkeen aikajänne on varsin pitkä. Alueen maanomistuksessa tapahtuu todennäköisesti paljon muutoksia vuosien mittaan. Kiinteistövaikutusten arviointi on siksi päivitettävä vastaamaan toteuttamisajankohdan maanomistustilannetta. LUNASTUSTOIMENPITEET A Tilasta 14:27 ehdotetaan lunastettavaksi n. 1,3 ha suuruinen, uuden valtatien länsipuolelle jäävä metsäalue. Yksityistien saaminen alueelle saattaa olla ongelmallista alueen eteläpuolella olevien rakennusten takia. Lunastettava alue voidaan luovuttaa tilalle 1:402 korvauksena tien alle jäävistä alueista. Karttaosa 1(2) B Tilasta 8:8 ehdotetaan lunastettavaksi n. 0,7 ha suuruinen, uuden valtatien länsipuolelle jäävä metsäalue. Jos lunastusta ei tehdä, on kulun järjestämiseksi alueelle rakennettava uutta yksityistietä noin 620 m. Karttaosa 1(2) C Tilasta 6:11 ehdotetaan lunastettavaksi noin 0,7 ha suuruinen alue. Alue on jäämässä erilleen tilan muista tiluksista uuden valtatien länsipuolelle. Jos lunastusta ei tehdä, on kulun järjestämiseksi alueelle rakennettava uutta yksityistietä noin 370 m. Karttaosa 1(2)

3 4 (4) Pirkanmaan-Satakunnan maanmittaustoimisto D Tilalle 2:37 on jäämässä uuden rinnakkaistieyhteyden rakentamisen vuoksi noin 0,5 ha suuruinen erillinen peltoalue. Alueen muodon vuoksi alue on jäämässä todennäköisesti viljelemättä. Maankäytön tehostamiseksi alue ehdotetaan lunastettavaksi ja luovutettavaksi naapuritilalle. Karttaosa 2(2) E Tilasta 2:37 ehdotetaan lunastettavaksi Röömaarinojan pohjoispuolinen, n. 0,3 ha suuruinen peltopalsta. Pellon pinta-ala pienenee rakennettavan rinnakkaistien vuoksi epätarkoituksenmukaisen pieneksi. Osa lunastetusta pellosta voidaan luovuttaa naapuritilalle viljelykäyttöön. Karttaosa 2(2) F Tila 2:67 ehdotetaan lunastettavaksi rakennuksineen. Tilan rakennukset ovat jäämässä lähelle valtatien ramppia melualueelle. Lisäksi uusi yksityistie menee tilan alueen läpi. Tilan pellot voidaan luovuttaa tilalle 2:23. Karttaosa 2(2) H Tilalla 4:138 on valtatien länsipuolella 0,17 ha suuruinen erillinen palsta. Tilalla 2:27 on valtatien itäpuolella 0,02 ha suuruinen erillinen palsta. Nämä palstat ehdotetaan lunastettavaksi. Karttaosa 2(2) G Tilalla 14:48 on valtatien länsipuolella n. 1,04 ha suuruinen peltopalsta. Palstalle on kulku valtatien maatalousliittymästä. Liittymä tullaan poistamaan, eikä palstalle jää kulkuyhteyttä. Palsta tullaan lunastamaan kiinteistöjen melusuojauksen rakentamista varten. Karttaosa 2(2) TILUSJÄRJESTELY Toukarin peltoaukealla uuden tielinjan, Hyvelän eritasoliittymän ja sen ramppien alle on jäämässä huomattava peltoala. Lisäksi peltopalstoille on kulkua varten järjestettävä kulkuyhteydet uusien, rakennettavien yksityisteiden kautta. Peltolohkojen pirstoutumisesta ja yksityisteiden rakentamisesta johtuvien haittojen vähentämiseksi Toukarin peltoaukealle ehdotetaan tehtäväksi ennen rakennustoimenpiteen aloittamista hankeuusjako (tilusjärjestely). Hankeuusjaossa Porin kaupungin omistamat maat järjesteltäisiin tulevan tielinjan ja eritasoliittymän kohdalle. Samalla voitaisiin hoitaa myös tulvauoman vaatima maanomistuksen järjestely. Näin yksityisten maanomistajien peltopinta-alat eivät pienenisi, sillä rakennushankkeiden tarvitsemien maa-alueiden kohdalle siirrettäisiin kaupungin maita. Karttaosa 1(2) Yksityisten maanomistajien pellot suunniteltaisiin sopeutumaan uuteen tierunkoon (ja tulvauomaan) muodostamalla järkevän mallisia peltolohkoja ja näin turvata alueen käyttö viljelysmaana. Samalla uusien yksityisteiden rakentamisen tarve voitaisiin minimoida. Porissa Matti Mäensivu Tilusjärjestelyteknikko LIITTEET Toimenpidekartta 1-2 Kiinteistöjen omistus 1-2 Peltojen hallinta 1-2 Kulkeminen peltolohkoille hallinnan mukaan 1-2

4

5

6

7

8

9

10

11

12 2010 Söörmarkku-Pori tielinjauksien lepakkoselvitys 2010 SÖÖRMARKKU-PORI -TIELINJAUKSIEN LEPAKKOSELVITYS SISÄLLYS 1 JOHDANTO LEPAKOIDEN SUOJELU LEPAKOIDEN EKOLOGIAA LYHYESTI AINEISTO JA MENETELMÄT TULOKSET LAJISTO JA HAVAINTOMÄÄRÄT LEPAKOILLE TÄRKEÄT ALUEET Luokka I: Lisääntymis- ja levähdyspaikat Luokka II: Tärkeät ruokailualueet ja siirtymäreitit Luokka III: Muut lepakoiden käyttämät alueet TULOSTEN TARKASTELU TOIMENPIDESUOSITUKSET Yleisiä suosituksia LÄHTEET JA KIRJALLISUUS Ville Vasko ja Nina Hagner-Wahlsten Ville Vasko Nina Hagner-Wahlsten BatHouse

13 1 JOHDANTO Suunniteltu Söörmarkku Pori -tielinjaus sijaitsee valtatie 8:n länsipuolella Porin keskustasta luoteeseen (Kartta 1). Tielinjauksen pituus on noin 7 kilometriä ja siihen kuuluu kaksi kiertoliittymää. Sekä tielinjalle että kiertoliittymille on useita sijaintivaihtoehtoja. Selvitysalue on pääosin rakentamaton peltojen, metsien ja soiden muodostama kokonaisuus. Haja-asutusta on linjauksen läheisyydessä kolmessa kohdassa. Tämän selvityksen tavoite on antaa suunnittelulle taustatietoa lepakoiden suojelutarpeesta selvitysalueella. Raportissa esitellään lepakoiden esiintyminen selvitysalueella sekä lepakoiden kannalta tärkeät alueet. Lisäksi annetaan kertyneiden tietojen pohjalta suosituksia lepakoiden huomioon ottamiseksi suunnittelussa. Lepakkokartoituksesta on vastannut FM Nina Hagner-Wahlsten, T:mi BatHouse. Maastotyöt on tehnyt FM Ville Vasko. 3 LEPAKOIDEN EKOLOGIAA LYHYESTI Maassamme on havaittu 13 lepakkolajia. Ne ovat kaikki hyönteisravintoa käyttäviä pienlepakoita, joiden biologiasta tiedetään Suomessa vielä melko vähän. Kesäisin naaraslepakot muodostavat lisääntymisyhdyskuntia (lisääntymis- ja levähdyspaikkoja), joissa ne synnyttävät ja huolehtivat poikasistaan. Yhdyskunnat hajaantuvat loppukesällä, poikasten itsenäistyessä. Urokset ovat kesäisin useimmiten yksitellen tai pieninä ryhminä. Sopivia päiväpiiloja löytyy rakennuksista, puiden koloista tai muista suojaisista ja lämpimistä paikoista. Lepakot lentävät yöllä ja lepäävät päivällä. Erityisesti kantaville ja imettäville naaraille hyvät saalistusalueet päiväpiilon lähellä ovat tärkeitä. Loppukesällä lepakot yleensä levittäytyvät tasaisemmin erilaisiin ympäristöihin ravinnonhakuun (esim. Kyheröinen 2004 a). Useimmat lajit tarvitsevat myös suojaisia kulkureittejä päiväpiilojen ja saalistusalueiden välillä. Pohjanlepakot ja vesisiipat pystyvät helposti ylittämään aukeitakin alueita, mutta viiksisiipoille esimerkiksi pelto saattaa muodostaa ekologisen esteen. 4 AINEISTO JA MENETELMÄT Lepakkokartoitus tehtiin koko tielinjauksella lukuun ottamatta peltoja. Lepakot käyttävät eri alueita saalistusalueinaan kesän eri ajankohtina. Tästä johtuen kartoitettava alue inventoidaan useana eri ajankohtana kesän aikana. Tässä kartoituksessa havainnointia on tehty kolme kertaa kesäkuun ja elokuun välisenä aikana. Kartta 1. Suunnitellut tielinjausvaihtoehdot. 2 LEPAKOIDEN SUOJELU Kaikki lepakot ovat Suomessa luonnonsuojelulailla rauhoitettuja. Ripsisiippa on Suomessa arvioitu erittäin uhanalaiseksi (EN) lajiksi (Rassi ym. 2000) ja se on luonnonsuojeluasetuksella säädetty erityistä suojelua vaativaksi. Kaikki maassamme tavatut lepakkolajit kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajilistaan, ja niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty (luonnonsuojelulaki 49 ). Suomi liittyi Euroopan lepakoidensuojelusopimukseen (EUROBATS) vuonna 1999 (Valtionsopimus 104/1999). Sopimuksen mukaan jäsenmaiden tulee pyrkiä säästämään lepakoille tärkeitä ruokailualueita. Ensimmäisellä kartoituskäynnillä kesäkuussa koko linjaus kuljettiin läpi yhden yön aikana. Tällöin kävi selväksi, että suurin osa linjauksesta on lepakoille huonosti soveltuvaa hakkuuaukkoa tai nuorta, tiheää metsää. Heinä- ja elokuun kartoituksissa käytiin läpi ainoastaan potentiaaliset lepakoille tärkeät alueet: vesistöt, varttuneet metsät ja asutuksen ympäristö. Kartoitusreitistö käy ilmi kartasta 2. Lepakoita havainnoitiin öisin ultraäänidetektorin avulla, kävellen potentiaalisilla paikoilla mahdollisimman kattavasti. Metsässä kartoitusreitit seurasivat mahdollisuuksien mukaan olemassa olevia polkuja. Polkujen käyttö helpottaa myös suunnistamista yöaikaan sekä vähentää oleellisesti korkean kasvillisuuden seassa kävelemisestä aiheutuvaa häiritsevää taustamelua. Rakennusten lähistöllä pysähdyttiin kesä-heinäkuussa alkuillasta kuuntelemaan mahdollisesti niistä lähteviä lepakoita. Sisällä rakennuksissa ei käyty. Alueen postilaatikoihin jaettiin tiedotteita, joilla tiedusteltiin mahdollisia havaintoja lepakoiden käyttämistä piilopaikoista rakennuksissa. Rauhallisella vauhdilla tehdyllä kartoituksella yhdistettynä hyviltä vaikuttavien saalistusalueiden tarkempaan havainnointiin saadaan varsin kattavasti tietoa lepakkolajistosta ja runsauksista sekä eri alueiden merkityksestä lepakoille. Kartoitusten aloitusajankohta oli noin 45 minuuttia auringonlaskun jälkeen, valoolosuhteista riippuen, ja kartoitus jatkui aamusarastukseen asti (ei elokuussa), jolloin valoisuus päätti kartoitustyön. Vertailukelpoisuuden takia lepakoita kar- 3 4

14 toitettiin vain hyvällä säällä eli sateettomina, melko tyyninä ja lämpiminä (>+10 C) öinä. Sade, kova tuuli ja kylmyys vähentävät oleellisesti lepakoiden saalistusaktiivisuutta. Lepakoiden havainnoimiseen käytettiin ultraääni-ilmaisinta eli lepakkodetektoria (Pettersson D240x), jolla voidaan havaita lepakoiden päästämät kaikuluotausäänet. Siippojen äänet nauhoitettiin digitaalisella tallentimella (Edirol R-09) käyttäen detektorin aikalaajennustoimintoa. Lajit tunnistettiin joko maastossa tai jälkikäteen analysoimalla nauhoitettuja ääniä tietokoneella äänianalyysiohjelmalla (BatSound -ohjelmisto). Lepakot pyrittiin aina myös näkemään lajinmäärityksen varmentamiseksi. Selvityksessä käytettiin lisäksi automaattista AnaBat SD1 -detektoria (Titley Electronics), joka tallentaa lepakoiden ultraääniä muistikortille, ja on mahdollista jättää maastoon pitkiksikin ajoiksi. Detektori vietiin ennen kartoituskierroksen alkua maastoon ja annettiin olla paikallaan läpi yön. Detektoria pidettiin jokaisella kartoituskerralla samassa paikassa, tielinjauksen eteläisen pään kohdalla vesikanavan reunalla (kartta 2). Lepakoita ei aina pysty määrittämään lajilleen ääni- tai näköhavaintojen perusteella. Lajipari viiksisiippa/isoviiksisiippa on erotettavissa ainoastaan anatomisten rakenteiden perusteella, joten nämä lajit käsitellään tässä työssä lajiparina nimellä viiksisiipat. Siippalajit (viiksi-, isoviiksi-, vesi- sekä ripsisiippa) ovat myös tietyissä olosuhteissa mahdottomia erottaa toisistaan, mutta tässä selvityksessä epäselviä havaintoja ei tullut. 5 TULOKSET 5.1 LAJISTO JA HAVAINTOMÄÄRÄT Selvitysalueella tavattiin kartoituksen yhteydessä neljä lepakkolajia (viiksisiippa ja isoviiksisiippa laskettu kahdeksi lajiksi). Havaintoja saatiin yhteensä 29 (taulukko 1, kartta 3). Taulukko 1. Lepakkohavainnot Söörmarkku Pori -tielinjauksella pvm pohjanlepakko vesisiippa viiksisiipat yhteensä yhteensä Kartta 2. Kuljetut kartoitusreitit ja AnaBat-detektorin sijoituspaikka. Pohjanlepakkoa tavattiin melko tasaisesti pitkin tielinjausta, lukuun ottamatta keskimmäistä metsäosuutta, jolla ei havaittu yhtään lepakkoa. Hyvänä lentäjänä pohjanlepakko pystyy vaihtamaan saalistusaluettaan nopeasti ja siirtymään huonompien alueiden yli. Siippoja havaittiin vain tielinjauksen pohjoisimmalla metsäosuudella. Vesisiipat käyttänevät Söörmarkunjokea siirtymäreittinään ja poikkeavat saalistamaan jokea ympäröiviin metsiin ylittäen valtatien. Viiksi- ja isoviiksisiipat ovat vaateliaampia metsälajeja, ja niitä havaittiinkin vain kahdella rehevän, varttuneen metsän laikulla. 5 6

15 Suurin osa havainnoista kertyi heinä-elokuun kartoituksissa (taulukko 1), johtuen pidemmästä oleskelusta hyvillä lepakkopaikoilla. Kesäkuun kartoituksessa suurin osa ajasta liikuttiin lepakoille soveltumattomassa maastossa. Automaattisella AnaBat-detektorilla saatiin lisäksi havaintoja linjauksen eteläpään vesikanavan lepakkoaktiivisuudesta (taulukko 2). Havaintojen suuri määrä ensimmäisellä kerralla viittaa siihen, että siipat käyttävät vesikanavaa siirtymäreittinään erityisesti alkukesällä. Pääosa tämän paikan havainnoista todennäköisesti koskee vesisiippoja. Taulukko 2. Anabat-detektorilla saadut lepakkohavainnot eteläosan vesikanavalla. Yö siippa pohjanlepakko yhteensä LEPAKOILLE TÄRKEÄT ALUEET Alueiden arvo lepakoille on luokiteltu seuraavia periaatteita noudattaen: Luokka I: Lisääntymis- tai levähdyspaikka. Hävittäminen tai heikentäminen luonnonsuojelulaissa kielletty. Luokka II: Tärkeä ruokailualue tai siirtymäreitti. Maankäytössä huomioitava alueen arvo lepakoille (EUROBATS sopimus). Luokka III: Muu lepakoiden käyttämä alue. Maankäytössä mahdollisuuksien mukaan huomioitava alueen arvo lepakoille Luokka I: Lisääntymis- ja levähdyspaikat Kartta 3. Lepakkohavainnot Söörmarkku Pori -tielinjauksella Kartoituksessa havaittu lajisto vastaa hyvin tyypillistä Länsi-Suomen lepakkolajistoa. Pohjanlepakko on seudulla yleisin laji, ja vesisiippa sekä viiksisiipat myös runsaita. Vesisiippahavaintoja oli selvitysalueella kuitenkin suhteellisen vähän, johtuen lajille soveltuvien vesistöjen niukkuudesta. Lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikat voivat sijaita muun muassa rakennuksissa. Luonnossa piilopaikat voivat sijaita esimerkiksi puun koloissa ja halkeamissa. Selvitysalueella ei havaittu luokkaan I kuuluvia lepakoiden lisääntymis- tai levähdyspaikkoja. Kaksi yhteydenottoa alueen asukkailta saatiin postilaatikoihin jaettujen kyselylappujen perusteella, mutta ne eivät koskeneet lisääntymis- tai levähdyspaikkoja, vaan pihapiirissä havaittuja lentäviä lepakoita. Lepakoiden tiedetään käyttävän puunkoloja lisääntymis- ja levähdyspaikkoinaan, sekä maakellareita talvehtimispaikkoinaan. Lepakoiden käyttämät kolot ovat useimmiten niin pieniä, että ihminen ei niihin pääse. Kartoituksessa havaittiin joitakin potentiaalisia kolopuita, sekä runsasta lepakkoaktiivisuutta joidenkin rakennusten läheisyydessä. Lisääntymispaikan sijaintia alueella ei siksi 7 8

16 voida täysin sulkea pois. Lisäksi käytiin yleisövihjeen perusteella tarkastamassa potentiaalinen hylätty maakellari. Kellari oli melko avoin ja vetoisa, eikä sieltä löytynyt lepakoiden ulosteita. On kuitenkin mahdollista, että yksittäiset (pohjan)lepakot voisivat käyttää kellaria talvehtimispaikkanaan. Yli-Lindin talon ympäristössä havaittiin heinäkuussa pohjanlepakko ja vesisiippa. Lisäksi talon asukas ilmoitti havainneensa usein lepakoita lentämässä pihallaan, mutta tiedossa ei ole lepakkohavaintoja rakennuksista Luokka II: Tärkeät ruokailualueet ja siirtymäreitit Tärkeitä lepakoiden ruokailualueita havaittiin selvitysalueella kaksi kappaletta (kartta 4) ja siirtymäreittejä yksi. Tärkeäksi ruokailualueeksi katsotaan alue, jossa esiintyy säännöllisesti saalistavia lepakoita tai runsaasti saalistavia lepakoita tiettyyn aikaan, jos aluetta käyttää useampi laji. Tärkeä siirtymäreitti on todettu tai arvioitu reitti ruokailu- ja/tai piilopaikkojen välillä. Lankoorankallion ympäristössä havaittiin säännöllisesti useita (2-4) saalistavia pohjanlepakoita. Kallion eteläreunassa on kahdessa kohdassa vaikuttavia jyrkänteitä, joissa mahdollisesti on lepakoille piilopaikoiksi soveltuvia halkeamia. Kallion päällä sekä itä- ja kaakkoispuolella on varttunutta mänty- ja kuusimetsää. Pohjoispuolella on varttunutta sekametsää, jossa on muutamia kolohaapoja ja -koivuja. Kartoituksessa ei saatu selville, missä alueen pohjanlepakoiden levähdyspaikat tarkalleen sijaitsevat, mutta todennäköisesti ne ovat karttaan 4 rajatulla alueella. Myyryn alueella havaittiin runsaasti sekä pohjanlepakoita että siippoja suhteessa ympäröiviin alueisiin. Lepakot saalistivat Myyryn talon pihapiirissä, pellon reunassa ja rehevässä kuusivaltaisessa metsässä. Sekä Myyryn että Viertolan tilojen rakennuksista löytynee potentiaalisia lepakoiden piilopaikkoja. Vesikanavat tielinjauksen eteläpäässä saattavat toimia vesisiipoille kulkureittinä Kokemäenjoen ja Hyvelän alueen välillä. Kanava alkaa metsäalueelta, kulkee peltojen läpi Järvioja-nimisenä ja päättyy Kokemäenjokeen. Se on koko matkalta enemmän tai vähemmän puiden ja pensaiden reunustama, mikä mahdollistaa muidenkin lepakkolajien siirtymisen sitä pitkin. On kuitenkin myös mahdollista, että vesisiipat tulevat Kokemäenjoelta kanavaan ja ainoastaan saalistavat sillä, eivätkä siirry ojaa pitkin pohjoiseen. Joka tapauksessa kanavat ovat lepakoille tärkeä alue Luokka III: Muut lepakoiden käyttämät alueet Muita lepakoiden käyttämiä alueita havaittiin selvitysalueella kaksi kappaletta (kartta 4). Muu lepakoiden käyttämä alue on alue, jossa lepakoita esiintyy, mutta yksilö- ja lajimäärät eivät ole kovin suuria. Perkon pellon länsi- ja pohjoispuolella oleva varttunut kuusivaltainen metsä on viiksisiippojen saalistusaluetta loppukesällä. Yksilömäärä ei kuitenkaan ollut suuri (enintään 3 lepakkoa). Alueen koilliskulmassa on useita isoja haapoja, joissa saattaa olla lepakoille soveltuvia koloja. Kartta 4. Lepakoille tärkeät alueet (luokat II ja III) sekä potentiaalisen talvehtimispaikan (maakellari) sijainti. 9 10

17 6 TULOSTEN TARKASTELU Tässä kartoituksessa käytetyt havainnointimenetelmät antavat hyvän kuvan tutkittujen alueiden lepakkolajistosta, runsauksista sekä tärkeistä saalistusalueista. Tarkkuus on ollut tarkoituksenmukainen kartoituksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Leveät tiet ovat ongelma joillekin lepakoille. Korkealla lentävät lajit pääsevät niiden yli. Sen sijaan lajit, jotka hakevat ravintonsa kasvillisuuden läheltä ja joilla on lyhyt kaikuluotausmatka, ovat vaikeuksissa. Niiden on laskeuduttava lähelle maanpintaa, jotta ne voivat säilyttää kaikukontaktin. Aukeita ylittäessään ne lentävät vain 0,5-2 m korkeudella ja törmäävät siksi autoihin. Vesisiippa ja viiksisiippalajit välttelevät myös valoa, eivätkä mielellään ylitä valaistuja alueita. päinvastoin ja houkutella lepakot tien läheisyyteen. Jos korkeaa puustoa ei voida jättää, olisi parempi olla jättämättä puustoa ollenkaan. - Tunneleiden ja siltojen kohdalla ympäristön merkitys on suuri. Nämä rakenteet jäävät lepakoilta käyttämättä tienylityspaikkoina, mikäli suotuisa ympäristö ei jatku sillan toisella puolella, tai esimerkiksi puusto ohjaakin lepakot muualle. Tunneleissa tulisi välttää valaistusta välisenä aikana. 8 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS 7 TOIMENPIDESUOSITUKSET Tärkeät lepakkoalueet (II luokka) on kierrettävä tielinjausta päätettäessä. Niille ei myöskään tien rakentamisvaiheessa saa aiheuttaa häiriötä. Myyryn alueella välisenä aikana metsän valaisemista tulisi välttää, koska alue on siipoille tärkeä. Alueiden puusto on säilytettävä nykyisessä tilassaan, koska alueiden arvo lepakoille perustuu varttuneeseen puustoon. Muilla lepakoiden käyttämillä alueilla (III luokka) pätevät samat suositukset mahdollisuuksien mukaan. Lepakoiden käyttämien alueiden kohdille tien varteen tulisi myös jättää puustoa, ja puuston tulisi jatkua heti tien toisella puolella. Eteläosan vesikanavat on säästettävä yhtenäisenä lepakoidenkulkureittinä. Tämä lienee helposti toteutettavissa sillan avulla. Myös kanavia reunustava puusto tulisi mahdollisuuksien mukaan säilyttää yhtenäisenä. Yleisiä suosituksia - Purettavat rakennukset tarkistetaan ennen purkua lepakoiden lisääntymisja levähdyspaikkojen esiintymisen varalta. Tarkistaminen voi tapahtua ympäri vuoden, kesä-heinäkuu ollen kuitenkin suositeltavin ajankohta. Mikäli rakennuksessa sijaitsee lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikka, paikan häiritsemiseksi tai hävittämiseksi vaaditaan alueellisen ELY-keskuksen myöntämä poikkeuslupa. - Lepakoiden lisääntymis- tai levähdyspaikan heikentämisen tai hävittämisen vaikutusta voidaan lieventää asentamalla korvaavia piilopaikkoja (lepakonpönttöjä) alueelle. Sopiva pönttömalli määräytyy piilopaikan sijainnin sekä lepakkolajin perusteella. - Lepakoiden siirtymäreiteillä, teiden varsille jätetään korkeita puita, jotka ohjaavat lepakot hyppäämään tien yli ja vähentävät niiden riskiä törmätä autoihin. Liian matalan kasvillisuuden jättäminen saattaa toimia täysin De Jong, J, & Ahlén, I. (1996): Artantal och populationstäthet hos fladdermöss. [online], Kyheröinen, E-M, Osara, M. & Stjernberg, T. 2005: Agreement on Conservation of Bats in Europe. Update to the national implementation report of Finland, Inf.EUROBATS.MoP s. URL: pdf Viitattu Kyheröinen, E.-M a: Lepakoiden (Chiroptera: Vespertilionidae) elinympäristönvalinta ja saalistusaktiivisuus Etelä-Hämeen maisemamosaiikissa. Pro gradu tutkielma. Helsingin yliopisto, bio- ja ympäristötieteiden laitos. 50 s. Lappalainen, M. 2002: Lepakot salaperäiset nahkasiivet. Tammi, Helsinki. 207 s. Mitchell-Jones, A. & McLeish, A.P. (toim.) 2004: Bat worker s manual. 3 rd edition. Joint Nature Conservation Committee. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 432 s. Rydell, J. 1989: Feeding activity of the northern bat Eptesicus nilssoni during pregnancy and lactation. Oecologia (1989) 80: Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. 113 s. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109: