Kolmannen sektorin osaaminen ja osaamisen kehittämistarpeet hyvinvointipalvelujen tarjoamisessa ja tuottamisessa

Transkriptio

1 KOLMAS LÄHDE KULTTUURI-, LIIKUNTA- JA NUORISOALOJEN KOLMAS SEKTORI HYVINVOINTIPALVELUIDEN TARJOAJANA Kolmannen sektorin osaaminen ja osaamisen kehittämistarpeet hyvinvointipalvelujen tarjoamisessa ja tuottamisessa Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisoalojen kolmas sektori hyvinvointipalvelujen tarjoajana -kehittämishankkeeseen osallistuville yhteisöille kohdistettu selvitys Minna Ruusuvirta ja Pasi Saukkonen

2 Sisältö Sisältö... 2 Tiivistelmä Johdanto Taustaa Kolmas sektori muutoksessa Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisoalojen kolmannen sektorin toimijat hyvinvointipalvelujen tuottajina ja tarjoajina Osaaminen hyvinvointipalvelutoiminnassa Selvitys kolmannen sektorin toimijoiden osaamisesta ja osaamisen kehittämistarpeista hyvinvointipalvelujen tuottamisessa Selvityksen toteutus Palvelujen kehittäjille suunnattu kysely Taustaa Tärkeimmät osaamisen alueet hyvinvointipalvelutoiminnassa Yhteisöjen osaaminen hyvinvointipalvelutoiminnassa Yhteisöjen osaamisen kehittämistarpeet Palvelujen käytännön tekijöille suunnattu kysely Taustaa Omassa työssä tärkeimmät osaamisen alueet Tekijöiden oma osaaminen Tekijöiden osaamisen kehittämistarpeet Osaamisen kehittäminen, kehittämisen esteet

3 3.5 Asenteet hyvinvointipalvelutoimintaa kohtaan Julkisen sektorin ja markkinoiden ristipaineessa Ammattimaistuminen Palveluja asiakkaille vai toimintaa jäsenille Lopuksi Lähteet Liite 1. Palvelun kehittäjille suunnattu kyselylomake Liite 2. Palvelun käytännön tekijöille suunnattu kyselylomake Liite 3. Yhteisöjen oma osaaminen sektoreittain Liite 4. Tekijöiden oma osaaminen sektoreittain Liite 5. Osaamisalueiden tärkeys yhteisön hyvinvointipalvelutoiminnassa sektoreittain Liite 6. Osaamisalueiden tärkeys omissa työtehtävissä sektoreittain, palvelujen käytännön tekijät Liite 7. Asennoituminen hyvinvointipalvelutoimintaan sektoreittain Kaaviot, kuviot ja taulukot Kaaviot Kaavio 1. Selvityksen toteutus ja aikataulu Kuviot Kuvio 1. Kuvio 2. Kuvio 3. Kuvio 4. Kuvio 5. Kuvio 6. Kuvio 7. Kuvio 8. Kuvio 9. Kuvio 10. Kuvio 11. Kuvio 12. Osaaminen hyvinvointipalvelutoiminnassa Melko tärkeiksi tai erittäin tärkeiksi katsotut osaamisalueet yhteisön hyvinvointipalvelutoiminnassa Yhteisön osaaminen hyvinvointipalvelutoiminnassa Melko tärkeiksi tai erittäin tärkeiksi katsotut osaamisalueet omissa työtehtävissä, palvelujen käytännön tekijät Oma osaaminen, palvelujen käytännön tekijät Opiskelutapojen soveltuvuus osaamisen kehittämisessä Suurimmat esteet osaamisen kehittämiselle Vastaukset väittämään: kolmannen sektorin vahvuus on sen riippumattomuudessa Vastaukset väittämään: julkinen valta säätelee ja ohjaa liikaa kolmatta sektoria Vastaukset väittämään: valtiolla ja kunnilla on velvollisuus rahoittaa kolmatta sektoria Vastaukset väittämään: maksullisten palvelujen tulisi olla tärkeä osa kolmannen sektorin taloutta Vastaukset väittämään: kilpailutilanne pakottaa meidät tarjoamaan huonompaa laatua kuin muuten haluaisimme 3

4 Kuvio 13. Kuvio 14. Kuvio 15. Kuvio 16. Kuvio 17. Kuvio 18. Kuvio 19. Kuvio 20. Kuvio 21. Kuvio 22. Kuvio 23. Kuvio 24. Kuvio 25. Vastaukset väittämään: kolmannen sektorin erityisasema palvelutuotanto-markkinoilla vääristää kilpailua Vastaukset väittämään: hyvinvointipalvelujen tuottaminen vaatii ammattimaista otetta Vastaukset väittämään: yhteisössämme kaikki tekevät kaikkea yhdenvertaisina, ja niin pitääkin olla Vastaukset väittämään: ihmisille kuuluu palkka heidän tekemästään työstä myös kolmannella sektorilla Vastaukset väittämään: vapaaehtoistoiminta muodostaa kolmannen sektorin toiminnan perustan ja niin pitää olla myös tulevaisuudessa Vastaukset väittämään: toimeksiantajalla tai palvelun tilaajalla on oikeus esittää toiminnan sisältöä koskevia toiveita ja odotuksia Vastaukset väittämään: meidän ei tarvitse neuvotella sisällöistä, koska osaamme asiamme Vastaukset väittämään: palvelu täytyy suunnitella asiakasryhmien tarpeiden mukaisesti, jotta voimme myydä sitä paremmin Vastaukset väittämään: palvelutoimintaamme ei pysty tuotteistamaan Vastaukset väittämään: asiakkaan tulee maksaa käypä korvaus tuottamistamme palveluista Vastaukset väittämään: kolmannen sektorin tuottamien palvelujen tulee olla riittävän halpoja (mieluiten ilmaisia), jotta ne ovat kaikkien saavutettavissa Vastaukset väittämään: on tärkeämpää huolehtia yhteisömme jäsenistä kuin palvelujen asiakkaista Vastaukset väittämään: yhteisömme toimintaa ei voi muuttaa radikaalisti, sillä se ajaisi ihmisiä pois sen piiristä Taulukot Taulukko 1. Vastanneiden yhteisöjen jäsenmäärä Taulukko 2. Kokopäiväinen palkattu henkilöstö Taulukko 3. Vastanneiden yhteisöjen perustamisvuodet Taulukko 4. Hyvinvointipalvelutoiminnan rooli yhteisön toiminnassa Taulukko 5. Yhteisöjen hyvinvointipalvelujen asiakasryhmä Taulukko 6. Yhteisöjen hyvinvointipalvelujen kohderyhmä Taulukko 7. Vastaajien toimima aika yhteisössä Taulukko 8. Palvelujen kehittäjien mainitsemia yhteisöjen osaamisen kehittämistarpeita Taulukko 9. Vastaajien asema yhteisössä Taulukko 10. Vastaajien toimima aika yhteisössä Taulukko 11. Palvelujen käytännön tekijöiden mainitsemia oman osaamisen kehittämistarpeita 4

5 Tiivistelmä Selvitys kolmannen sektorin hyvinvointipalvelujen osaamistarpeista suunnattiin sekä opetusministeriön valtakunnallisessa ESR-kehittämisohjelmassa Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisoalojen kolmas sektori hyvinvointipalvelujen tarjoajana mukana oleville että syksyn 2008 esiselvityshaussa hankkeeseen pyrkiville kolmannen sektorin organisaatioille. Selvitys toteutettiin osana kehittämisohjelmaa koordinoivaa Kolmas lähde -hanketta. Selvityksessä kerättiin tietoja kolmannen sektorin organisaatioiden hyvinvointipalvelutoiminnasta sekä siihen liittyvästä osaamisesta ja osaamisen kehittämistarpeista. Lisäksi tiedusteltiin vastaajien asennoitumista kolmannen sektorin palvelutoimintaa kohtaan. Selvitys toteutettiin kahdella kyselylomakkeella, joista toinen oli suunnattu palvelujen kehittäjille ja suunnittelijoille ja toinen palvelujen käytännön tekijöille. Kolmannen sektorin organisaatiot ovat hyvin heterogeeninen toimijajoukko, jonka toiminnalle yhteiskunta asettaa jatkuvasti osittain ristiriitaisiakin haasteita ja vaatimuksia. Ne eivät ole erillisiä saarekkeita yhteiskunnassa, vaan erilaiset toimintaympäristön muutokset muokkaavat niiden toimintaa ja vaativat niiltä reagointia. Vastatakseen yhteiskunnan asettamiin haasteisiin ja ylipäänsä pysyäkseen olemassa, sektorilla toimivien organisaatioiden onkin aktiivisesti mietittävä, mihin suuntaan ne haluavat toimintaansa kehittää. Toiminnan ja kehityksen taustalla vaikuttavat aina myös tunteet, arvot, asenteet ja ennakkokäsitykset esimerkiksi palvelutoiminnasta kolmannen sektorin toiminnassa. Selvityksen tulokset osoittavat, että selvityksessä mukana olevat kolmannen sektorin organisaatiot ja toimijat näyttäisivät melko hyvin sisäistäneen palvelutoiminnalta vaadittavan ammattimaisuuden ja monialaisen osaamisen tärkeyden. Kolmannen sektorin organisaatioiden ja niissä toimivien henkilöiden osaaminen ja osaamisen kehittämistarpeet vaihtelevat kuitenkin suuresti, eikä omia kehittämistarpeita aina välttämättä tunnisteta. Parhaiten organisaatioissa koettiin hallittavan oma ydinosaaminen, kehittämistarpeita nähtiin laajasti mm. erilaisilla palveluprosessin osaamiseen (palvelujen tuotteistaminen ja suunnittelu ym.), henkilöstöjohtamiseen ja yleiseen talousosaamiseen sekä asiakasosaamiseen liittyvillä alueilla. Palvelujen käytännön tekijöillä kehittämistarpeina mainittiin useimmiten asiakaspalveluun liittyvät asiat, talousosaaminen sekä hyvinvoinnin eri osa-alueisiin liittyvä osaaminen. Ristiriitoja palvelutoiminnan kehittämiselle tuovat mm. toiminnan ammattimaistumisen ja vapaaehtoisuuden yhdistäminen, kaupallisten toimintatapojen ja terminologian omaksuminen voittoa tavoittelemattomaan toimintaan sekä ylipäänsä kolmannen sektorin vahvana pohjana toimivan itsenäisyyden ja riippumattomuuden säilyttäminen alati lisääntyvien kontrollin ja sopimusten keskellä. 5

6 1 Johdanto Tässä selvityksessä on koottu tietoa kolmannen sektorin yhteisöjen ja työntekijöiden osaamisesta ja osaamisen kehittämistarpeista liittyen hyvinvointipalvelujen tuottamiseen ja tarjoamiseen. Selvitys on toteutettu osana Kolmas lähde -hanketta, joka koordinoi opetusministeriön valtakunnallista ESRkehittämisohjelmaa Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisoalojen kolmas sektori hyvinvointipalvelujen tarjoajana. Kehittämisohjelman taustalla ovat muutokset, joita mm. valtionhallinnon tuottavuusohjelma ja kunta- ja palvelurakenneuudistus tuovat julkisen sektorin toimintaan. Jo nyt kunnat järjestävät osan palveluistaan ostamalla ne kunnan ulkopuolisilta toimijoilta tai avustamalla toimijoita. Tätä kautta tuetaan paljon myös yhdistyksissä ja järjestöissä tapahtuvaa ihmisten omaehtoista harrastustoimintaa. On odotettavissa, että erilaiset uudet palvelujen järjestämis- ja tuottamistavat yleistyvät kunnissa ja tätä kautta myös kolmannen sektorin rooli palvelujen tuottajana vahvistuu entisestään. Myös yritysten henkilöstön työhyvinvoinnin ylläpitäminen ja edistäminen tulevat koko ajan ajankohtaisemmaksi väestön ikääntyessä. Kolmannen sektorin toiminta perustuu monilta osin vapaaehtoisten toimijoiden työpanokseen. Opetusministeriön kehittämisohjelmassa nähdään, että vastatakseen tulevaisuuden haasteisiin, kolmas sektori tarvitsee lisää ammattitaitoisia ja päätoimisia henkilöitä sekä johto- ja hallintotehtäviin että erilaisiin käytännön ohjaus- ja palvelutehtäviin. (Kulttuuri-, liikuntaja nuorisoalojen kolmas sektori hyvinvointipalveluiden tarjoajana.) Kolmas lähde -hankkeessa haetaan keinoja vahvistaa kolmannen sektorin roolia kunnille ja yrityksille suunnattujen hyvinvointipalvelujen tuottajana. Samalla selvitetään, miten näiden palvelujen kautta järjestöt, seurat ja yhdistykset voivat vahvistaa kansalaistoiminnan sosiaalista pääomaa tuottavaa yhteisöllistä ydintoimintaa. Projektissa etsitään kolmannen sektorin palveluliiketoiminnasta uusia ratkaisuja tuottaa lisärahoitusta kansalaisjärjestöjen perustoimintaan ja sen laadun kehittämiseen. Kolmas lähde -hanke kehittää kolmannen sektorin liiketoiminta-, palvelutuotanto- ja palveluosaamista kulttuuri-, liikunta- ja nuorisoaloilla: neuvomalla ja konsultoimalla verkottamalla valtakunnallisia pilottiprojekteja kannustamalla keskusteluun ja kokemusten vaihtoon kokoamalla hyödyllistä tietoa ja tuottamalla tutkimusta järjestämällä koulutusta ja tapahtumia luomalla kansainvälisiä yhteyksiä. 1 1 Kolmas lähde -hanketta hallinnoi Teatterikorkeakoulu. Sen pääpartnereita ovat Suomen Liikunta ja Urheilu SLU ry ja Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry. Tutkimus- ja selvitysosiota koordinoi Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö Cupore. Lisätietoja hankkeesta saa sen kotisivulta, 6

7 Tämä selvitys on osa hankkeen tutkimusosiota. Selvityksen lisäksi hankkeessa tuotetaan ennakointija tutkimustietoa mm. kolmannen sektorin hyvinvointipalvelujen tuottamisen juridisista ja verotuksellisista kysymyksistä 2 sekä kolmannen sektorin asemasta kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopalvelujen tuottajana. Lisäksi koko hankkeen ajan kerätään, esitetään ja levitetään hyviä käytäntöjä, toimintamalleja ja palvelukonsepteja kolmannen sektorin hyvinvointipalveluiden tarjoamiseen ja tuottamiseen liittyen. Yleisen yhdistys- ja järjestökentän kehittämisen kannalta on tärkeää saada tietoa kolmannen sektorin toimijoista, heidän osaamisestaan ja kehittämistarpeista. Tämän selvityksen tulokset toimivat myös pohjana koordinaatiohankkeen koulutustapahtumien ja -sisältöjen suunnittelussa. Raportin aluksi käydään lyhyesti läpi taustaa kolmannesta sektorista ja sen toimintaan vaikuttavista toimintaympäristön muutoksista sekä hyvinvointipalvelutoiminnassa vaadittavasta osaamisesta. Luvussa kolme esitellään selvityksen tulokset ensin palvelujen kehittäjille suunnatun kyselyn osalta ja sen jälkeen palvelujen tekijöille suunnatun kyselyn osalta. Lopuksi käydään läpi molempien vastaajaryhmien osalta asennoitumista hyvinvointipalvelutoimintaa kohtaan, osaamisen kehittämisen esteitä sekä parhaita osaamisen kehittämistapoja. Luvussa neljä ovat johtopäätökset. 2 Selvityksen toteuttaa KPMG Oy Ab. 7

8 2 Taustaa 2.1 Kolmas sektori muutoksessa Kolmas sektori on laaja ja moniulotteinen käsite, josta on olemassa useita eri määritelmiä. Perinteisesti ja yksinkertaisimmillaan kolmas sektori on määritelty julkisen, markkinoiden ja kotitalouksien väliin jääväksi alueeksi. Terminä kolmas sektori ilmaantui julkisen ja yksityisen sektorin rinnalle luvulla. Kolmannen sektorin ohella käytetään useita samankaltaisia termejä kuten vapaaehtoissektori (voluntary sector), ei-julkinen sektori (non-governmental sector), epävirallinen sektori (informal sector), voittoa tavoittelematon sektori (non-profit sector) tai riippumaton sektori (independent sector). Toiset termit korostavat sektorin riippumattomuutta ja sijaintia julkisen sektorin ja markkinoiden ulkopuolella, toiset sen toimintatapoja, esimerkiksi vapaaehtoistyön merkitystä. (Ks. esim. Matthies, 1997, ) Tässä selvityksessä kolmannella sektorilla tarkoitetaan yhdistyksiä ja säätiöitä sekä uusosuustoiminnallisia organisaatioita, joiden toiminnan lähtökohtana ei ole voiton tavoittelu tai muun välittömän taloudellisen hyödyn hankkiminen. Raportissa kolmannen sektorin organisaatioihin viitataan myös käyttämällä termiä yhteisö. Kolmannen sektorin toiminnan varhaiset muodot olivat erilaisia kansanliikkeitä tai yhteiskunnallisia liikkeitä, jotka pyrkivät kehittämään yhteiskunnallisia oloja eri tavoin. Perinteisiä yhteiskunnallisia liikkeitä olivat esimerkiksi työväenliikkeet, raittiusliikkeet tai naisliikkeet. Kun Suomessa ja muissa pohjoismaissa rakennettiin hyvinvointivaltiota toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä, siirrettiin aikaisemmin järjestöjen ja yhdistysten hoitamia tehtäviä julkisen sektorin toiminnan piiriin. Tällä tavoiteltiin etenkin palvelujen tasavertaista saavutettavuutta ja 1980-luvulla julkinen palvelukoneisto paisui ja järjestöjen keskeisimmäksi rooliksi muodostui kansalaisyhteiskunnan toiminta ja jäsenistönsä etujen turvaaminen. (Helander 2004, 17.) Kolmannen sektorin organisaatioiden erilaiset roolit ja asemat liittyvät läheisesti yhteiskuntien sosiaaliseen, poliittiseen ja taloudelliseen rakenteeseen, ja sektorin kehitys on kulkenut tiiviisti yhteiskunnallisen kehityksen rinnalla. (Ks. esim. Salamon ym. 2000; Kari ja Markwort 2004.) Erilaiset toimintaympäristön muutokset kuten kansainvälistyminen, yhteiskunnan moninaistuminen ja eriytyminen yhä useampiin alakulttuureihin, ihmisten uudenlainen suhtautuminen työ- ja vapaa-aikaan sekä tieto- ja viestintäteknologian kehitys liittyvät tiiviisti myös kolmannen sektorin organisaatioiden toimintaan. Edellytyksiä sektorin laajentumiselle on luonut yleinen elintason nousu ja vapaa-ajan lisääntyminen. Myös väestön ikääntyminen lisää omalta osaltaan kysyntää kolmannen sektorin organisaatioille ja niiden tuottamille palveluille. Yksi kolmannen sektorin tulevaisuutta kuvaava trendi on muutos kuntien ja kolmannen sektorin yhteisöjen välisissä suhteissa. Kun varhemmin vuorovaikutussuhteen hallitsevana piirteenä oli järjestöjen kuntiin suuntaama edunvalvonta, on järjestöistä tullut kuntien kanssa yhteistoiminnassa toimivia palvelujen tuottajia. Kehitykselle pohjaa ovat luoneet mm luvulla julkiseen sektoriin kohdistuneet säästöpaineet sekä kunta ja palvelurakenneuudistus, jotka ovat pakottaneet kuntia karsimaan 8

9 omaa palvelutuotantoaan ja kehittämään vaihtoehtoisia palvelutuotantomalleja. Myös uuden julkisen hallintotavan (New Public Management) käyttöönotto on lisännyt yksityistämistä ja vahvistanut tätä kautta kolmannen sektorin asemaa palvelutuottajana. (Helander 1998, 11, 47; Helander 2004, 17 18; Ks. myös Anheier 2002.) Kunnallisen itsehallinnon mukaisesti kunnat voivat tehdä palvelujen järjestämiseen liittyviä päätöksiä varsin itsenäisesti. Päätöksiä muovaavat kuitenkin rakenteelliset paineet ja reunaehdot, poliittiset voimasuhteet sekä aikaisemmin tehtyjen ratkaisujen seurauksena syntyneet instituutiot ja fyysinen infrastruktuuri. (Forma ym. 2008, 43.) Kolmannen sektorin kenttä on hyvin hajanainen ja monimuotoinen, kentällä on täysin vapaaehtoisuuteen perustuvia yhteisöjä ja toisaalta järjestöjä, joissa työskentelee valtakunnan huippuosaajia. Osa kolmannen sektorin yhteisöistä toimii hyvin läheisesti osana julkista palvelutuotantoa, ne saattavat esimerkiksi huolehtia erilaisista viranomaistehtävistä. Toiset kolmannen sektorin organisaatiot taas ovat lähentyneet yritysmäistä toimintaa palvelutoiminnassaan. (Ks. esim. Wijkström ja Einarsson 2006.) Vastavoimana kaupallistumiselle osa organisaatioista pyrkii painottamaan toiminnan arvoperustaa ja näin erottautumaan kaupallisten yritysten toiminnasta. (Anheier 2002.) Monikerroksisuus, hajanaisuus ja kirjavuus ovat järjestöelämän rikkauksia, eikä ole tarkoituksenmukaista pyrkiä yhdenmukaistamaan kentän toimintatapoja. On kuitenkin tärkeää kehittää yleisiä edellytyksiä ja tukirakenteita kolmannen sektorin toiminnalle ja näin luoda pohjaa yhteisöjen toiminnan kehittämistyölle. (Möttönen ja Niemelä 2005, 160.) Painottaessaan omassa tehtävässään palvelujen tuottamista kolmannen sektorin yhteisöt asettuvat osaksi markkinoita ja myös kilpailu palvelutuottajien välillä kasvaa. Tällöin järjestöjen muut tehtävät saattavat väistyä taka-alalle. Voidaan myös kysyä, menettävätkö yhteisöt omaa identiteettiään ja vaikeutuuko niiden tehtävä ajaa jäsenistönsä etuja, kun ne ryhtyvät tiiviiseen yhteistyöhön kunnan kanssa, jolloin riippuvuus rahoittajasta saattaa kasvaa. (Möttönen ja Niemelä 2005, 86). Erilaiset painopistealueet eivät kuitenkaan välttämättä ole toisiaan poissulkevia tai vastakkaisia, vaan usein kiinteässä vuorovaikutussuhteessa keskenään. Esimerkiksi kunnalle luotettavasti laadukkaita palveluja tuottavan yhdistyksen on todennäköisesti helpompi myös vaikuttaa kuntapäättäjän ratkaisuihin. (Helander 2004, 18.) Kovenevassa kilpailussa toimijoiden on pystyttävä ammattimaisuuteen, tuottamaan palvelut laadukkaasti ja tehokkaasti. Enimmäkseen vapaaehtoistoimintaan pohjaavilla kolmannen sektorin organisaatioilla tämä voi vaatia suuriakin muutoksia toiminnan rakenteisiin. Kaupallistuminen tuo kolmannen sektorin toimijoille myös paineita siirtyä puhtaasti yritysmuotoiseen toimintamalliin. Esimerkiksi sosiaalialan järjestöissä palvelutuotannon merkitys on laskenut viime vuosina, kun kiristynyt kilpailu, kuntien kilpailutuskäytännöt, verottajan tulkinnat yleishyödyllisyydestä ja elinkeinotoiminnasta sekä palvelutuotannon rahoitus ovat edellyttäneet järjestöiltä uusia linjauksia palvelutoimintaan. Usein tämä on merkinnyt palvelutoiminnan yhtiöittämistä. (Järjestöbarometri 2008, ) Lainsäädännön kehitys vaikuttaakin omalta osaltaan siihen, miten kolmannen sektorin yhteisöt kehittävät ja suuntaavat toimintaansa. 9

10 2.2 Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisoalojen kolmannen sektorin toimijat hyvinvointipalvelujen tuottajina ja tarjoajina Palveluiden tuottaminen on yksi kolmannen sektorin organisaatioille yhä vahvemmin nykypäivänä tarjottu rooli. Palveluja luonnehtivat mm. seuraavat ominaisuudet: palvelut ovat ainakin osaksi aineettomia palvelut ovat prosesseja tai toimintasarjoja palvelut kulutetaan (tai koetaan) samanaikaisesti, kun niitä tuotetaan käyttäessään palveluita asiakas osallistuu palvelutapahtumaan. (Kuopila ym. 2007, ) Tässä selvityksessä palvelutoiminta tarkoittaa kolmannen sektorin palvelutoimintaa yleensä, palvelutuotannolla viitataan palvelujen varsinaiseen tuottamiseen ja toteuttamiseen. Käytännössä käsitteet ovat päällekkäisiä, ja niiden välistä eroa on usein vaikea hahmottaa. Varsinkin sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajana järjestöt ovat merkittävässä roolissa, mutta myös kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopalveluita tuotetaan paljon kolmannen sektorin yhteisöissä. Tulevaisuudessa palvelujen tuottaminen on kulttuuri-, liikunta ja nuorisoalan yhteisöille mahdollisuus hankkia lisärahoitusta toimintaan, osallistua hyvinvoinnin edistämiseen sekä toimia vaikuttajana omalla toiminta-alueellaan. Voitto Helander tutki vuonna 2004 paikallisyhdistysten toimintaa etenkin suhteessa kuntiin ja julkiseen palvelutuotantoon. Tutkimuksen mukaan palvelutoiminta on vankistanut asemaansa yhdistysten toiminnassa. Yhdistystoiminta on muuttunut aiempaa instrumentaalisemmaksi ja yhdistykset mielletään yhä enemmän välineiksi huolehtia jäsenistönsä, mutta jossain määrin myös ulkopuolisten eduista ja palveluista. Tutkimuksessa verrattiin mm. eri alojen yhdistystoimijoiden toiminnan painopistealueita sen mukaan painottivatko toimijat edunvalvontaa, palvelutuotantoa vai sosiaalisen yhdessäolon edistämistä toiminnassaan. Kulttuuri- ja liikunta-alojen kolmannen sektorin organisaatioilla toiminnan painopiste oli palvelutuotannossa, mutta myös sosiaalisen yhdessäolon edistäminen oli vahvasti mukana. Nuorisoalan yhdistykset taas olivat tutkimuksessa ainoa sosiaaliseen yhdessäoloon painottuva järjestökategoria. Kaikilla kolmella alalla edunvalvonta oli selkeästi vähäisin kolmesta painopistealueesta. (mt ) Suomessa on arviolta toimivaa, kooltaan, tavoitteiltaan ja toiminta-aktiivisuudeltaan erilaista urheilu- ja liikuntaseuraa. Seurojen merkitys näkyy ennen kaikkea lasten ja nuorten liikuntaharrastuksen ja kilpailutoiminnan organisoinnissa, mutta osa seuroista on kehittänyt toimintaansa myös palvelutuotannon suuntaan. Liikunta- ja hyvinvointipalveluiden markkinoiden on arvioitu moninkertaistuvan seuraavan vuosikymmenen aikana. Kansalaiset ilmaisevat liikuntahalunsa aiempaa yleisemmin markkinoilla kriittisinä asiakkaina ja kuluttajina. Laadun merkitys korostuu, kun asiakaskeskeisyys ohjaa liikuntapalveluiden kehittämistä. Liikuntaodotukset eriytyvät ikä- ja harrastusryhmien mukaan. (Liikkuva ja hyvinvoiva Suomi 2010-luvulla 2008, ) Nuorisoalan kolmannen sektorin toimijoita ovat valtakunnalliset ja paikalliset nuorisojärjestöt ja - yhdistykset sekä valtakunnalliset nuorisotyön palvelujärjestöt. Ne luovat lapsille ja nuorille harrastamisen ja osallistumisen mahdollisuuksia sekä tarjoavat lapsille ja nuorille suunnattuja palveluja. (Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma , 41.) Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman (2007, 13) mukaan palvelujärjestelmän on kyettävä luomaan lapsen ja nuoren ympärille hyvinvointia edistävä verkosto, joka toimii saumattomasti lapsen ja nuoren tukena niin 10

11 ennalta hyvinvoinnin uhkia poistavana kuin tehokkaasti ongelmiin tarttuvana. Palveluverkoston on tunnistettava lapset, nuoret ja heidän perheensä moninaisena asiakasryhmänä. Palveluverkoston toimivuuteen on panostettava horisontaalisesti eri palvelumuotojen ja toimijoiden kesken sekä vertikaalisesti palveluketjuina erityis- ja erikoispalveluja tarvittaessa. Kulttuurialan kolmas sektori on moninainen kenttä, joka sisältää sekä hyvin pieniä paikallisia harrastus- ja kyläyhdistyksiä että ammattimaisesti toimivia taide- ja kulttuurilaitoksia. Perinteiset kulttuuripalvelut, kuten kirjastot, museot, opistot ja teatterit, luovat perusedellytyksiä taiteesta ja kulttuurista nauttimiseen, mutta kulttuurialan yhteisöissä on paljon toimintaa myös liittyen mm. elinympäristöjen kohentamiseen, yhteisöllisen toiminnan vahvistamiseen, työhyvinvointiin, luovuusterapioihin tai taidekasvatukseen. Myös kulttuurialalla kolmas sektori on nostettu esille keskustelussa siitä, miten kansalaisten tarvitsemat hyvinvointia lisäävät palvelut voidaan turvata jatkossakin. (Brandenburg 2008, 11, 37.) Hyvinvointi on monisäikeinen ilmiö, jota on vaikea määritellä. Erik Allardtin (1976, 17 21, 38.) mukaan hyvinvointi on tila, jossa ihmisellä on mahdollisuus saada keskeiset tarpeensa tyydytetyksi. Tarpeet voidaan luokitella kolmeen luokkaan sen mukaan liittyvätkö ne elintasoon (having), yhteisyyssuhteisiin (loving) vai itsensä toteuttamisen muotoihin (being). Hyvinvointi määräytyy historiallisesti, ja se täytyy määritellä uudelleen, kun historialliset olosuhteet muuttuvat. Kolmannen sektorin yhteisöillä on vahva rooli hyvinvointivaltion palvelujärjestelmässä. Esimerkiksi terveyden edistämisen politiikkaohjelmaan (2007, 2, 15) on kirjattu tavoite järjestöjen toiminnan ja roolin vahvistamisesta terveyden edistämisessä, erityisesti osallisuuden ja yhteisöllisyyden tukena. Ohjelman mukaan järjestöillä on tärkeä rooli vertaistuen antajina, yhteisöllisyyden vahvistajina ja uusien toimintamuotojen kehittäjinä. Järjestöjen merkitys on kasvanut julkisen palvelujärjestelmän kumppanina ja niillä on kykyä joustavasti vastata uusiin, esiin nouseviin ongelmiin. Kolmannen sektorin toimintaan on perinteisesti liitetty sosiaalisen hyvinvoinnin ja sosiaalisen pääoman edistäminen. Järjestöt tarjoavat ihmisille paikan osallistumiseen, yhdessä toimimiseen ja tekemiseen, mikä lisää yhteisöllisyyttä ja luottamusta. (Ks. esim. Hyyppä & Liikkanen 2005). Esimerkiksi nuorisoalan järjestöjen toiminnan painopiste on Kareisen (2008, 46) mukaan nimenomaan sosiaalisen hyvinvoinnin, osallisuuden ja aktiivisen kansalaisuuden rakentamisessa. Nuorisojärjestöjen toiminnassa korostuvat identiteetin vahvistamiseen liittyvät asiat. Nuoria kannustetaan aktiivisuuteen tarjoamalla vastuuta ja tukea vastuun kantoon sekä lisäämällä nuorten luottamusta omiin kykyihin ja kavereihin. Liikunta-alalla on luonnollista edistää ihmisten fyysistä hyvinvointia. Valtioneuvoston hyväksymässä Terveys kansanterveysohjelmassa liikunta nähdään merkittävänä väestön terveyden edistäjänä. (Kiiskinen ym. 2008, ) Kansalaisten kiinnostus liikunta- ja hyvinvointipalveluihin on kasvanut ja tietoisuus liikunnan merkityksestä on kasvamassa. Hyvän toimintakyvyn ylläpito nähdään tärkeänä kaikkina ikäkausina, niin kouluissa, työpaikoilla kuin vanhustenhuollossakin. (Kosonen 2008, 6; Ks. myös Mertaniemi ja Miettinen 1998.) Kulttuuritoiminnalla on todettu olevan yhteys hyvään terveyteen, parempaan työkykyyn ja hyvän elämän kokemuksiin, taide esimerkiksi virkistää aisteja, antaa mahdollisuuden itsensä toteuttamiseen ja tekee elinympäristön viihtyisämmäksi. Erilainen taidepohjainen toiminta mahdollistaa uusia kohtaamisia sektorien välisille rajapinnoille. Tällaista toimintaa ovat esimerkiksi taiteen soveltava käyttö, voimauttava taidetoiminta, taidelähtöiset työskentelymenetelmät, yhteisötaide tai sosiokulttuuriset menetelmät. Ne ymmärretään yhteydestä riippuen yhä enemmän voimavarana ja mahdollisuutena ennalta ehkäisevässä terveyden edistämistyössä. (Brandenburg 2008, 11.) 11

12 Hyvinvoinnin osa-alueiden rajat eivät ole yksiselitteisiä ja selkeitä. On selvää, että liikunnan kautta voidaan edistää myös esimerkiksi ihmisten henkistä hyvinvointia ja toisaalta kulttuuriharrastus, esimerkiksi tanssi, edistää fyysistä hyvinvointia. Lisäksi eri hyvinvoinnin osa-alueet tukevat toisiansa. Kun henkinen vireys on hyvä, jaksaa pitää yllä myös fyysistä kuntoa. Tässä selvityksessä hyvinvointipalvelu on määritelty seuraavasti: Hyvinvointipalveluksi katsotaan toiminta, jossa yhteisö tuottaa vastikkeellisesti joko ostopalvelumenettelyn kautta, yhteistyösopimuksen perusteella tai suoraan asiakkaalle myymällä palvelun, jonka tarkoitus on edistää asiakkaan tai kohderyhmän hyvinvointia. Hyvinvoinnin osa-alueita ovat esimerkiksi: fyysinen hyvinvointi (esim. fyysisen toimintakyvyn ylläpitäminen ja parantaminen) henkinen hyvinvointi (esim. mahdollisuus itsensä toteuttamiseen) sosiaalinen hyvinvointi ja sosiaalinen pääoma (esim. yhteisöllisyyden ja luottamuksen lisääntyminen). Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisalojen kolmannen sektorin toimijat edistävät usein hyvinvointia perustoiminnallaan ilman, että varsinaisesti ajattelevat tuottavansa hyvinvointipalveluita. Tässä oleellista on kuitenkin sekä palvelutoiminnan vastikkeellisuus että palvelutoiminnalle tietoisesti määriteltynä päämääränä asiakkaan tai kohderyhmän hyvinvoinnin edistäminen. 2.3 Osaaminen hyvinvointipalvelutoiminnassa Yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja edunvalvonta, kansalaisyhteiskunnan toiminta-alustana toimiminen, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja sosiaalisen pääoman edistäminen sekä palvelujen tuotanto ovat aina olleet oleellisia osia kolmannen sektorin toimintaa. Pystyäkseen täyttämään nämä, osittain ristiriitaisetkin, tehtävät ja haasteet myös tulevaisuudessa, kolmannen sektorin organisaatioiden on aktiivisesti kehitettävä toimintaansa ja kyettävä muokkautumaan yhteiskunnan mukana. Tässä selvityksessä keskitytään kolmannen sektorin yhteisöjen palvelutoimintaan ja siihen liittyvään osaamiseen. Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisoalojen kolmas sektori hyvinvointipalvelujen tarjoajana - kehittämisohjelman perusteluissa todetaan, että haasteet taloudelliselle kasvulle, tulevat organisaatiouudistukset ja muuttuva työnjako julkissektorin, yksityisen sektorin ja kolmannen sektorin kesken palvelutuotannossa merkitsee suuria haasteita (esim. tuottaja- tilaaja mallin käyttöönotto) yhtäältä kuntien henkilöstön osaamisen kehittämiseen ja muutoksiin sopeutumiseen ja toisaalta kolmannen sektorin toimijoiden palveluista vastaavan henkilöstön osaamiseen ja ammattitaidon kehittämiselle. Tavoitteena on kehittää kolmannen sektorin toimijoiden toimintaa siten, että ne entistä paremmin kykenevät tuottamaan ja tuotteistamaan hyvinvointipalveluita. Tukemalla pitkäjänteistä, luotettavaa ja ammattimaista toimintaa ja kumppanuusyhteistyötä julkisen sektorin ja muiden toimijoiden kanssa turvataan perustuslain edellyttämä kansalaisten tasavertainen kohtelu hyvinvointipalveluiden osalta maan eri osissa. Tässä selvityksessä käytetty sanasto pohjaa hyvin pitkälti kaupalliseen terminologiaan, puhutaan esimerkiksi palvelujen tuotteistamisesta, markkinoinnista ja palvelujen asiakkaista. Kaupallisen terminologian käyttö on perusteltua, koska lähtökohtana on yhteisöjen palvelutoiminta, jossa voi olla paljonkin taloudellisia ja elinkeinotoimintaa muistuttavia piirteitä ja jonka tarkoituksena on tuottaa 12

13 lisärahoitusta yhteisöjen perustoimintaan ja sen laadun kehittämiseen. Myös palvelujen ostajat ja tilaajat odottavat yhteisöiltä usein yksityisen sektorin toimintatapojen omaksumista. Esimerkiksi kunnat ovat omaksuneet yksityisellä sektorilla käytössä olleita johtamisen ja hallinnoinnin piirteitä ja terminologiaa omaan toimintaansa, ja kunnallisten palvelujen kilpailuttaminen on johtanut myös kolmannen sektorin yhteisöjen palvelutoiminnan tuotteistamiseen. Markkinaistuminen merkitsee julkisen ja yksityisen sektorin sekoittumista yhä enemmän toisiinsa. (Forma ym. 2008, 56, 87.) Toimintatapojen ja terminologian omaksuminen elinkeinotoiminnasta herättää kolmannen sektorin toimijoissa osin ristiriitaisia tunteita ja myös jakaa kentän toimijoita. Etenkin suurimmille järjestöille palveluntuotantomarkkinoilla toimiminen ja kilpailu ovat usein luonnollinen osa toimintaa, mutta osa yhteisöistä voi kokea sen vaikeana, osin vastenmielisenäkin. Markkinoistumisen on ajateltu vievän tilaa järjestötoiminnan perinteisiltä arvoilta kuten yhteisöllisyydeltä ja sosiaaliselta oikeudenmukaisuudelta. (Ks. esim. Forma ym ) On tärkeää, että yhteisöissä on tärkeää tiedostaa talouspuheen tuomat vaarat ja haasteet, mutta yhteisöt voivat myös hyödyntää liike-elämän malleja toiminnassaan. Esimerkiksi toimintojen tuotteistaminen tai tehokkuuden, tuottavuuden tai vaikuttavuuden miettiminen voivat kasvattaa yhteisön tietoisuutta toiminnastaan ja antavat sitä kautta välineitä toiminnan laadun kehittämiseen. Ammattimaistuminen ja kaupallistuminen tuovat vapaaehtoisuuteen pohjautuvalle toiminnalle monia uusia haasteita, eikä yleishyödyllisen yhdistystoiminnan ja elinkeinotoimintaa lähentelevän palvelutoiminnan yhdistäminen aina ole helppoa. Kiristynyt kilpailu, kuntien kilpailutuskäytännöt, epäselvät verotuskäytännöt sekä palvelutuotannon rahoituksen järjestäminen vaativat sektorin toimijoilta monenlaista osaamista. Pelkkä harrastuneisuus ei enää riitä, vaan tarvitaan yhä enemmän osaajia, joilla on sekä hyvää oman alan erityisosaamista että laajaa ja monialaista perusosaamista. He hallitsevat hyvin oman erityisalansa, mutta osaavat myös soveltaa tietotaitoaan erilaisissa tilanteissa, ottaa huomioon esimerkiksi erilaisten asiakasryhmien tarpeet, kannustaa henkilöstöä sekä ymmärtävät budjetoinnin ja taloushallinnon salat. Näitä osaajia kutsutaan T-ihmisiksi 3 T-kirjainta muistuttavan osaamismallin perusteella. Mallissa ammatillinen erityisosaaminen sijoittuu vertikaaliakselille ja monialainen osaaminen horisontaaliakselille. (Ks. Leonard-Barton 1995, ) Ammattimaisessa hyvinvointipalvelujen tuottamisessa toimijan on oman ydintoiminnan osaamisen lisäksi hallittava koko palveluprosessi alkaen palvelun suunnittelusta ja tuotteistamisesta sen markkinointiin ja myyntiin, sopimuksien tekemiseen, palvelun toteuttamiseen, toiminnan seurantaan ja arviointiin sekä sen edelleen kehittämiseen. Myös asiakasrajapinnassa toimiminen, erilaisten asiakasryhmien kohtaaminen tai asiakkaiden motivointi vaativat erityistä osaamista. Hyvinvoinnin osaalueisiin liittyvä osaaminen ja toimintaympäristön tuntemus auttavat sekä palvelujen suunnittelussa että niiden käytännön toteuttamisessa. Palvelutoiminnan saaminen toimivaksi, kannattavaksi ja laadukkaaksi vaatii myös monenlaisten tukitoimintojen, kuten talous- ja henkilöstöhallinnon, osaamista. Monissa yhteisöissä kaivataan tukea esimerkiksi palkattujen ammattilaisten ja vapaaehtoistoimijoiden vastuiden organisointiin niin, että molemmat kokevat toimintansa tärkeäksi ja mielekkääksi. Tulevaisuudessa esimerkiksi tietoteknisen osaamisen ja erilaisten viestintätaitojen osaamisen merkitys tullee kasvamaan entisestään. (Kuvio 1.) 3 T-shaped people, T-shaped professionals. 13

14 Kuvio 1. Osaaminen hyvinvointipalvelutoiminnassa Monimuotoinen tehtäväkenttä asettaa osittain ristiriitaisiakin vaatimuksia kolmannen sektorin toiminnalle ja toimijoiden osaamiselle. On selvää, että jäsenistön edunvalvonta ja harrastus- tai ajanviettomahdollisuuksien järjestäminen jäsenistölle vaativat osittain erilaista osaamista kuin palvelutoiminta. Oman haasteensa osaamisen kehittämiselle tuo se, että kentän toimijat ovat hyvin erityyppisiä ja tämän vuoksi myös kehittämistarpeet voivat vaihdella suuresti. Seuraavassa kappaleessa käydään läpi ESR-kehittämishankkeessa mukana olevien kulttuuri-, nuoriso- ja liikunta-alan yhteisöjen ja toimijoiden osaamista ja osaamisen kehittämistarpeita liittyen hyvinvointipalveluiden tuottamiseen ja tarjoamiseen. 14

15 3 Selvitys kolmannen sektorin toimijoiden osaamisesta ja osaamisen kehittämistarpeista hyvinvointipalvelujen tuottamisessa 3.1 Selvityksen toteutus Selvitys kolmannen sektorin organisaatioiden ja työntekijöiden osaamis- ja kehittämistarpeista liittyen hyvinvointipalveluiden tuottamiseen ja tarjoamiseen toteutettiin syksyllä Selvitys toteutettiin kahdella kyselylomakkeella, joista toinen oli suunnattu palvelujen kehittäjille ja suunnittelijoille ja toinen hankkeessa mukana oleviin kolmannen sektorin yhteisöihin palkatuille palvelujen käytännön toteuttajille. Tästä eteenpäin näihin kahteen ryhmään viitataan yleisimmin termeillä kehittäjät ja tekijät. Selvityksen perusjoukon muodostavat opetusministeriön valtakunnalliseen kehittämisohjelmaan ensimmäisessä haussa keväällä 2008 hyväksytyt neljä osahanketta, niissä mukana olevat 51 4 yhteisöä ja yhteisöihin palveluita toteuttamaan palkatut työntekijät. Mukana olevat osa-hankkeet ovat: Lapin Nuorison Liitto: Hyvän elämän palveluita kolmannelta sektorilta!: 11 yhteisöä Pohjanmaan Liikunta ja Urheilu: Liikunnan kehittämishanke eli LIKE-hanke: 17 yhteisöä Suomen Palloliitto: Hyvinvointia ja osaamista liikunnan avulla: 15 yhteisöä Suomen Jääkiekkoliitto: Hyvinvointipalvelujen kehittäminen kunnan ja urheiluseuran välillä: 8 yhteisöä. Näiden hankkeiden osalta yhteisöt painottuvat liikuntaseuroihin. Syksyllä 2008 kehittämisohjelmassa toteutettiin lisäksi esiselvityshaku, jossa toivottiin hakemuksia erityisesti kulttuuri- ja nuorisoaloilta. Tähän hakuun osallistuneilta yhteisöiltä tiedusteltiin halukkuutta osallistua kyselyyn. Tätä kautta perusjoukko täydentyi vielä kymmenellä yhteisöllä. Kyselyt lähetettiin vastaajille lokakuussa Kehittäjille suunnattu lomake lähetettiin edellä mainituille 61 yhteisölle, 51 hankkeessa mukana olevalle yhteisölle sekä kymmenelle esiselvityshakuun osallistuneelle yhteisölle. Vastaukset saatiin 40 yhteisöstä, jolloin vastausprosentti oli Tekijöille lähetetyn kyselyn kohderyhmä oli pienempi, sillä monilla yhteisöillä työntekijöiden rekrytointi oli vielä kesken. Tekijöille suunnattu kysely lähti 32 jo palkatulle hanketyöntekijälle, minkä lisäksi loppuja yhteisöjä pyydettiin lähettämään kyselylomake edelleen loppuvuoden aikana mahdollisesti pal- 4 Sittemmin Pohjanmaan Liikunta ja Urheilun LIKE-hankkeen yhteisöistä on jäänyt yksi pois, joten mukana olevien yhteisöjen kokonaismäärä on Yksittäisissä kysymyksissä vastausprosentti saattaa olla tätä alhaisempi, koska kaikki eivät olleet vastanneet lomakkeen jokaiseen kysymykseen. Kuvioiden ja taulukoiden yhteydessä on erikseen mainittu yksittäiseen kysymykseen vastanneiden lukumäärä. 15

16 kattavalle hanketyöntekijälle. Tekijäkyselyyn tuli yhteensä 25 vastausta (vastausprosentti 78 6 ), sekä lisäksi 3 vastausta alkuperäisen listan ulkopuolisilta toimijoilta. (Kaavio 1.) Kaavio 1. Selvityksen toteutus ja aikataulu Palvelutoiminnan kehittäjille suunnattu lomake toteutettiin sähköpostin liitetiedostona lähetettävänä excel-muotoisena lomakkeena. Lomakkeessa (liite 1) oli yhteensä 29 kysymystä, jotka jakautuivat tausta- ja lisätietokysymyksiin, kysymyksiin yhteisön palvelutoiminnasta, varsinaisiin osaamista ja osaamisen kehittämistarpeita kartoittaviin kysymyksiin sekä osioon, jossa tiedusteltiin vastaajien asennoitumista kolmannen sektorin palvelutoimintaa kohtaan. Osaamiseen ja osaamisen kehittämistarpeisiin liittyvissä kysymyksissä tiedusteltiin 30 valmiiksi listatun osaamisalueen tärkeyttä yhteisön hyvinvointipalvelutoiminnassa sekä yhteisön nykyistä osaamista ko. osaamisalueilla. Lisäksi vastaajia pyydettiin avoimessa kysymyksessä mainitsemaan 2 5 tärkeintä yhteisön osaamisen kehittämistarvetta tärkeysjärjestyksessä. 6 Yksittäisissä kysymyksissä vastausprosentti saattaa olla tätä alhaisempi, koska kaikki eivät olleet vastanneet lomakkeen jokaiseen kysymykseen. Kuvioiden yhteydessä on erikseen mainittu yksittäiseen kysymykseen vastanneiden henkilöiden lukumäärä. 16

17 Palvelujen tekijöille suunnattu lomake toteutettiin internet-kyselynä, ja se oli kehittäjille suunnattua kyselyä lyhyempi. Lomakkeessa (liite 2) oli 15 kysymystä. Se muodostui taustakysymyksistä, kysymyksistä liittyen osaamiseen ja kehittämistarpeisiin sekä osioon, jossa tiedusteltiin vastaajien asennoitumista kolmannen sektorin palvelutoimintaa kohtaan. Osaamiseen ja osaamisen kehittämistarpeisiin liittyvissä kysymyksissä tiedusteltiin 21 valmiiksi listatun osaamisalueen tärkeyttä tekijän omassa työssä sekä tekijän nykyistä osaamista ko. osaamisalueilla. Listatut osaamisalueet olivat osittain samoja kuin palvelujen kehittäjille suunnatussa kyselyssä, niissä kuitenkin painotettiin palvelun käytännön toteuttamiseen ja asiakaspalveluun liittyviä alueita. Lisäksi vastaajia pyydettiin avoimessa kysymyksessä mainitsemaan 2 5 tärkeintä oman osaamisen kehittämistarvetta tärkeysjärjestyksessä. 7 Kyselyt kohdistettiin opetusministeriön valtakunnalliseen kehittämisohjelmaan osallistuville tai siihen mukaan pyrkiville kolmannen sektorin yhteisöille tai niiden työntekijöille. Kyseessä on siis hyvin pieni ja rajallinen joukko kolmannen sektorin toimijoita, ja tätä kautta myös selvityksen tulosten yleistettävyys laajemmin kolmannen sektorin toimintaan on rajallinen. Pienenkin kohdejoukon kautta on saatu hyvää tietoa hyvinvointipalveluihin liittyvästä osaamisesta ja sen kehittämistarpeista. Selvityksen tulokset ovat toimineet pohjana Kolmas lähde -koordinaatiohankkeen koulutustoiminnan suunnittelussa. 3.2 Palvelujen kehittäjille suunnattu kysely Taustaa Selvityksessä mukana olevat yhteisöt muodostavat kooltaan ja toiminnoiltaan hyvin moninaisen ryhmän. Mukana on sekä jäsenmäärältään hyvin pieniä yhteisöjä että suuria, usean tuhannen jäsenen yhteisöjä. Osa yhteisöistä toimii suurissa kaupungeissa, osa taas asukasmäärältään hyvinkin pienissä kunnissa tai kylissä. Kaikilla yhteisöillä ei ole palkattua kokopäiväistä hallintohenkilökuntaa. Myös yhteisöjen iät vaihtelevat suuresti. Vanhin kyselyyn vastannut yhteisö oli perustettu 1800-luvun puolella, nuorimpia olivat kolme 2000-luvulla perustettua yhteisöä. (Taulukot 1 3.) Taulukko 1. Vastanneiden yhteisöjen jäsenmäärä (n=40) Jäsenten lukumäärä Vastanneet yhteisöt, lukumäärä joista liikunta nuoriso kulttuuri ei tietoa alle yli ei vastanneet Molempien kyselyjen teknisestä toteutuksesta vastasi Suomen Kyselytutkimus Oy. 17

18 Taulukko 2. Kokopäiväinen palkattu henkilöstö (n=40) Kokopäiväisen hallinto- ja palvelutoiminnassa olevan henkilöstön määrä Vastanneet yhteisöt, lukumäärä tai enemmän 4 ei vastanneet 2 Taulukko 3. Vastanneiden yhteisöjen perustamisvuodet (n=40) Perustamisvuosi Vastanneet yhteisöt, lukumäärä ennen tai myöhemmin 3 ei vastanneet 3 Vastanneista yhteisöistä 26 koki toimivansa ensisijaisesti liikuntatoiminnassa, kuusi kulttuuritoiminnassa ja kuusi nuorisotoiminnassa (kaksi yhteisöä ei ollut vastannut kysymykseen). Vastaukset painottuvat siis vahvasti liikuntasektorille. Toiminta-alueet ovat kuitenkin osittain päällekkäisiä ja toimijoiden valitsema sektori riippuu myös siitä, onko vastaaja painottanut valinnassaan kohderyhmää (nuoriso) vai toiminnan sisältöä (liikunta, kulttuuri). Esimerkiksi liikuntaseura saattaa nähdä ensisijaiseksi toiminta-alueekseen nuorisotoiminnan ja toisaalta nuorisoseura voi katsoa toimivansa ensisijaisesti liikunta- tai kulttuurisektorilla. Tässä raportissa vastauksia on käsitelty enimmäkseen yhtenäisenä ryhmänä, mutta mahdollisuuksien mukaan on tuotu esiin sektorikohtaisia tai muista taustamuuttujista johtuvia eroja. 8 Tuloksia tulkittaessa on kuitenkin hyvä muistaa liikunta-alan yhteisöjen selkeä enemmistö vastauksissa. Vastanneista yhteisöistä 36/40 sanoi tuottavansa tällä hetkellä hyvinvointipalveluja. Valtaosalla vastanneista yhteisöistä oli siis jo kokemusta hyvinvointipalvelutuotannosta ja siihen liittyvästä osaamisesta. 37/38 kysymykseen vastanneella yhteisöllä oli suunnitelmissa tarjota hyvinvointipalveluita tulevaisuudessa. Hyvinvointipalvelutoiminnan rooli oli päätoimista ja säännöllistä 17 yhteisössä, sivutoimista, mutta säännöllistä 14 yhteisössä sekä sivutoimista ja satunnaista 6 yhteisössä. (Taulukko 4.) Hyvinvointipalvelutoiminnan rooli vaikuttaisi vastausten perusteella yllättävänkin suurelta vastanneissa yhteisöillä. Vastaajat ovat kuitenkin voineet ymmärtää hyvinvointipalvelun hyvin eri tavoin. Erään vastaajan mukaan hänen yhteisönsä tuottaa hyvinvointipalveluita, mutta emme tuota hyvinvointipalveluita ylhäällä mainituin perustein. Myös hyvinvointi käsitettiin yhteisöissä hyvin monin tavoin. Osa oli selvästi miettinyt hyvin tarkasti toimintaansa ja mitä hyvinvoinnin osa-alueita sillä pyritään edistämään. 8 Liitetaulukoissa 3-7 on eroteltu vastaukset sektoreittain. 18

19 Ensisijaisesti fyysistä hyvinvointia, lasten ja nuorten perusvoimistelutaitojen ja koordinaation kehittämistä. Tavoitteenamme on synnyttää lapsille koko eliniän kantava innostus liikuntaan, niin että jokainen voi löytää omalle ikä- ja taitotasolleen sopivan ryhmän ja harrastus elää ja muuttaa muotoaan elinvaiheen ja innostuksen mukaan. Tunnit, musiikin tulkinta ja seuran esiintymistilaisuudet antavat erinomaiset mahdollisuudet itseilmaisun kehittämiseen ja itsensä toteuttamiseen sekä onnistuneiden elämysten kokemiseen (henkinen hyvinvointi). Toiminta ryhmän jäsenenä mahdollistaa sosiaalisen hyvinvoinnin edistämisen. Osa taas koki hyvinvoinnin jo lähtökohtaisesti sisältyvän organisaation perustoimintaan. Hyvinvointipalvelujen ja perinteisen järjestötoiminnan välinen raja on jokseenkin häilyvä. Hyvinvoinnin määritelmä on niin laaja, että lähes kaikki inhimillinen toiminta siihen liittyy. Taulukko 4. Hyvinvointipalvelutoiminnan rooli yhteisön toiminnassa (n=40) Palvelutoiminnan rooli yhteisössä Vastanneet yhteisöt, lukumäärä joista liikunta nuoriso kulttuuri ei tietoa Päätoimista / säännöllistä Sivutoimista / säännöllistä Sivutoimista / satunnaista Ei vastanneet 3 3 Olemassa olevia palveluja yhteisöt tarjosivat etenkin yksityisille henkilöille, kunnille sekä yrityksille ja yhteisöille. Tärkeimpiä kohderyhmiä palveluissa olivat lapset ja nuoret. Jonkin verran palveluita tarjottiin myös työikäisille, perheille ja ikääntyneille. Neljä yhteisöä tuotti palveluita maahanmuuttajille ja etnisille vähemmistöille ja kaksi vammaisille. Yhdeksällä yhteisöllä oli palveluita, joilla ei ollut erityistä kohderyhmää, vaan niitä tuotettiin kaikille halukkaille. Tulevaisuudessa yhteisöillä oli suunnitelmissa mm. toiminnan laajentaminen koskemaan uusia asiakasryhmiä. (Taulukot 5. ja 6.) Taulukko 5. Yhteisöjen hyvinvointipalvelujen asiakasryhmä Hyvinvointipalvelun Nykyiset palvelut Suunnitellut palvelut asiakasryhmä Valtio 2 1 Kunta Yritykset ja yhteisöt Yksityiset henkilöt Joku muu 1 Ei vastanneet

20 Taulukko 6. Yhteisöjen hyvinvointipalvelujen kohderyhmä Hyvinvointipalvelun Nykyiset palvelut Suunnitellut palvelut kohderyhmä Lapset Nuoret Perheet 9 14 Työikäiset Ikääntyneet / seniorit 6 12 Pitkäaikaissairaat 0 2 Mielenterveyspotilaat 0 2 Vammaiset 2 4 Maahanmuuttajat /etniset vähemmistöt 4 5 Sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöt 0 0 Palveluita tarjotaan kaikille, ei erityistä 9 10 kohderyhmää Ei vastanneet 7 10 Lomake oli suunnattu yhteisöjen suunnittelusta ja kehittämisestä vastaaville ihmisille, joita pyydettiin vastaamaan ajatellen omaa yhteisöänsä ja yhteisön palvelutoimintaa kokonaisuudessaan. Vastaajista 13 toimi yhteisössä päätoimisesti palkattuna ja neljä osa-aikaisesti palkattuna. Luottamushenkilöksi määritteli itsensä 14 toimijaa ja vapaaehtoistoimijaksi 11 toimijaa. Jonkun muun aseman itselleen määritteli viisi vastaajaa. Nämä osa-alueet ovat luonnollisesti osittain päällekkäisiä ja esimerkiksi luottamushenkilö voi myös olla seuraan palkattu työntekijä tai toimia vapaaehtoistoimijana. Useimmat vastaajista olivat toimineet organisaatiossa jo useampia vuosia (taulukko 7). Tätä kautta voidaan ajatella, että heillä on näkemystä oman yhteisönsä kehittämistarpeista ja kolmannen sektorin toiminnasta yleisemminkin. On selvää, että vastausten taustalla vaikuttavat myös kohdeyhteisöjen monimuotoiset toimintaprofiilit, vastaajien oma tausta ja tilanne sekä asennoituminen palvelutoimintaan ja kyselyyn vastaamiseen yleensä. Taulukko 7. Vastaajien toimima aika yhteisössä (n=40) Vastaajien toimima aika yhteisössä Vastaajien lukumäärä alle 12 kk kk vuotta 21 yli 10 vuotta 11 Tärkeimmät osaamisen alueet hyvinvointipalvelutoiminnassa Hyvinvointipalvelutoimintaan liittyvien osaamisalueiden tärkeyttä ja yhteisön tämänhetkistä osaamista ko. osaamisalueilla tiedusteltiin kysymyksillä, joissa oli listattuna 30 osaamisaluetta liittyen yhteisön omaan ydintoimintaan, palvelutuotantoprosessin eri vaiheisiin, asiakasosaamiseen, toimintaan liittyviin tukitoimintoihin, toimintaympäristön tuntemukseen sekä hyvinvoinnin eri osa-alueiden 20

21 osaamiseen. Tämän lisäksi tärkeimpiä yhteisön osaamisen kehittämistarpeita kysyttiin avoimella kysymyksellä. Tärkeimmäksi osa-alueeksi hyvinvointipalvelujen tuotannossa vastaajat arvioivat oman ydintoiminnan osaamisen. 35/36 kysymykseen vastanneesta arvioi oman ydintoiminnan osaamisen tärkeäksi, näistä 29 erittäin tärkeäksi. Vastaus kertoo siitä, että vastanneet yhteisöt keskittyvät palvelutuotantojensa sisällössä nimenomaan omaan ydinosaamiseensa, eivätkä pyri kehittämään palveluja varsinaisen toimintansa ulkopuolelta, mikä myös olisi mahdollista. (Kuvio 2.) Yleisesti ottaen lähes kaikkia kysymyksessä listattuja osaamisalueita pidettiin enimmäkseen tärkeinä. Ydinosaamisen jälkeen tärkeimpinä alueina nousivat esiin palveluprosessiin liittyvä osaaminen, asiakasosaaminen sekä henkilöstön johtamiseen liittyvä osaaminen. Henkilöstön sitouttaminen koettiin erittäin tärkeäksi osaamisalueeksi 23 vastauksessa. Palkkatyötä tekevien määrä on kolmannella sektorilla ollut selkeässä kasvussa 1980-luvulta lähtien. Tämän lisäksi sektorin toiminnassa on mukana huomattava määrä vapaaehtoisia omalla työpanoksellaan. (Helander 1998, ) Vaikka vapaaehtoistoiminnan tulevaisuudesta on osittain ristiriitaisia käsityksiä (ks. esim. Helander 2004, 41 42; Möttönen ja Niemelä 2005, 64 67), on vapaaehtoistoimijoiden vähentyminen ja väsyminen selkeä uhka kolmannen sektorin toiminnalle. Olipa kysymys palkatuista tai vapaaehtoisista toimijoista, on henkilöstön suuri vaihtuvuus uhka toiminnan jatkuvuudelle ja pitkäjänteiselle kehittämiselle. Yli puolet vastaajista koki erittäin tärkeäksi osaamisen palvelujen suunnittelun, palvelujen myynnin ja markkinoinnin ja palvelujen tuotteistamisen alueilla. Tärkeänä nähtiin myös osaaminen asiakasryhmän/-ryhmien tarpeiden tunnistamisessa, asiakaspalvelussa ja asiakaspalautteen seuraamisessa sekä hyvinvointiin liittyvä osaaminen. Vastaajista 31 näki fyysisen hyvinvoinnin osa-alueiden tuntemuksen melko tärkeänä tai erittäin tärkeänä. Henkisen hyvinvoinnin osa-alueiden osaaminen nähtiin tärkeäksi 30 vastauksessa ja sosiaalisen hyvinvoinnin 27 vastauksessa. On mielenkiintoista, että vaikka vastaajajoukossa selkeä enemmistö oli liikuntatoimijoita, ei fyysinen hyvinvointi noussut hyvinvoinnin osa-alueiden joukosta mitenkään erityisesti esiin vaan myös muut kaksi osa-aluetta koettiin tärkeäksi. Pieniä eroja eri sektoreiden välillä toki oli. Kaikki liikunnan ensisijaiseksi toimintasektoriseen valinneet valitsivat fyysisen hyvinvoinnin joko erittäin tärkeäksi tai melko tärkeäksi osaamisen alueeksi. Henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin osaamisen tärkeys painottui jonkun verran enemmän nuoriso- ja kulttuuriyhteisöissä. 9/12 nuoriso- ja kulttuurialan vastaajasta piti sekä henkisen että sosiaalisen hyvinvoinnin osaamista erittäin tärkeänä. Liikunta-alan yhteisöissä useimmiten erittäin tärkeänä osaamisen alueena mainittiin oma ydintoiminta (19/23) ja henkilöstön sitouttaminen (16/24). Näiden rinnalla erittäin tärkeiksi osaamisalueiksi nousivat etenkin asiakasosaamiseen liittyvät alueet, 15/24 liikuntayhteisöstä näki erittäin tärkeänä osaamisalueena asiakaspalvelun, asiakasryhmän/-ryhmien tarpeiden tunnistamisen sekä asiakaspalautteen seuraamisen. 15 liikunta-alan vastaajaa piti erittäin tärkeänä osaamisalueena myös palvelujen suunnittelua. Kaikki nuorisoalan ensisijaiseksi sektorikseen valinneet kuusi vastaajaa pitivät erittäin tärkeinä osaamisalueina palvelujen myyntiä ja markkinointia sekä oman ydintoiminnan osaamista. 5/6 nuorisoalan vastaajasta näki erittäin tärkeänä henkisen- ja sosiaalisen hyvinvoinnin osa-alueiden tuntemuksen. Kulttuurialan vastaajilla useimmiten erittäin tärkeiksi mainitut osaamisalueet olivat palvelujen tuotteistaminen, oman ydintoiminnan osaaminen, henkilöstön sitouttaminen, sosiaalisen- ja henkisen hyvinvoinnin osa-alueiden tuntemus sekä asiakaspalvelu. Kaikkia em. alueita piti erittäin tärkeänä 4/6 kulttuurialan vastaajista. (Ks. liite 5.) Suurin osa vastaajista näki vain vähän tärkeinä osaamisalueina erilaiset toimintaympäristön tuntemiseen liittyvät asiat, kuten julkisen kilpailutusprosessin tuntemuksen, kilpailijoiden tuotteiden 21

22 tuntemuksen sekä alihankkijoiden käytön ja kilpailuttamisen osaaminen. Näistä ensimmäisen mainitsi erittäin tärkeäksi tai melko tärkeäksi ainoastaan 13 vastaajaa, ja kaksi seuraavaa seitsemän vastaajaa. Valtaosa vastanneista yhteisöistä toteuttaa palvelunsa itse ilman alihankkijoiden käyttöä, jolloin alihankkijoiden käytön ja kilpailuttamisen osaamisen vähäinen merkitys on ymmärrettävää. Yhteisöt saattavat myös ajatella, ettei heidän tarjoamilleen palveluille ole kilpailijoita. Näin varsinkin pienissä kunnissa, joissa muita toimijoita ei välttämättä edes ole. Jäsenmäärältään suurimmat organisaatiot kokivat sekä kilpailijoiden tuotteiden tuntemuksen että julkisen kilpailutusprosessin useammin tärkeäksi kuin pienemmät yhteisöt. Voisi kuitenkin olettaa, että julkisen kilpailutusprosessin osaamiselle olisi tarvetta useammassakin yhteisössä, sillä kyselyvastausten perusteella yli puolet vastaajista (23) tarjoaa tällä hetkellä hyvinvointipalveluita kunnalle tai valtiolle ja yhtä moni suunnittelee tarjoavansa palveluita julkisyhteisöille tulevaisuudessa. Kuvio 2. Melko tärkeiksi tai erittäin tärkeiksi katsotut osaamisalueet yhteisön hyvinvointipalvelutoiminnassa Yhteisöjen osaaminen hyvinvointipalvelutoiminnassa Oma ydintoiminta koettiin selkeästi parhaaksi osaamisen alueeksi vastaajien arvioidessa yhteisöjensä nykyistä osaamisen tasoa. 32/36 kysymykseen vastanneista näki yhteisönsä omaavan joko hyvää ammattiosaamista tai huippuasiantuntemusta ydintoimintansa alueella. Loput neljä vastaajistakin näki yhteisöllään olevan perusosaamista omassa ydintoiminnassa. Liikuntatoimintaa järjestävien ja liikuntapalveluita tuottavien yhteisöjen suuri osuus otoksessa näkyy fyysisen hyvinvoinnin osaamisessa. Yli puolet kysymykseen vastanneista koki yhteisönsä omaavan hyvää osaamista myös työnantajavelvollisuuksissa, yleisessä taloushallinnossa, erilaisten asiakasryhmien/yksilöiden kohtaamisessa, asiakaspalvelussa sekä palvelujen suunnittelussa. Osaaminen jakautui kuitenkin hyvin eri tavoin ja oman ydintoiminnan osaamista lukuun ottamatta jokaisen osaamisalueen kohdalla oli myös yhteisöjä, jotka kokivat omaavansa ko. alueella vain vähän tai ei lainkaan osaamista. (Kuvio 3.) 22

23 Liikunta-alan yhteisöissä koettiin hyvää osaamista (huippuasiantuntemusta tai hyvää ammattiosaamista) useimmiten omassa ydintoiminnassa (19/23 vastaajasta) ja fyysisen hyvinvoinnin osaamisessa (18/23 vastaajasta). 17/23 liikunta-alan vastaajasta koki omaavansa hyvää osaamista työnantajavelvollisuuksien osaamisessa, 14/23 yleisessä taloushallinnossa ja 13/24 vastaajasta asiakaspalvelussa. Nuorisoalan kuudesta vastaajasta neljä koki omaavansa huippuasiantuntemusta ja kaksi hyvää ammattiosaamista oman ydintoiminnan osaamisessa. 5/6 nuorisoalan vastaajasta koki omaavansa hyvää osaamista myös palvelujen suunnittelussa ja tuotteistamisessa, henkilöstön sitouttamisessa sekä henkisen hyvinvoinnin osa-alueiden tuntemuksessa. Kulttuurialan yhteisöistä kaikki (5/5) kysymykseen vastanneet kokivat hallitsevansa hyvin oman ydintoimintansa. 4/5 kysymykseen vastanneesta kulttuurialan yhteisöstä näki hallitsevansa hyvin myös lainsäädäntöön ja verotukseen liittyviä asioita, yleistä taloushallintoa sekä erilaisten asiakasryhmien/yksilöiden kohtaamista. (Ks. liite 3.) Useimmiten osaaminen koettiin vähäiseksi tai olemattomaksi alihankkijoiden käytössä ja kilpailuttamisessa. 29/36 kysymykseen vastanneista yhteisöistä koki tällä alueella omaavansa vain vähän tai ei lainkaan osaamista. Kaksi kolmasosaa yhteisöistä koki osaamisen vähäiseksi tai olemattomaksi julkisen kilpailutusprosessin tuntemuksessa. Noin puolet kaikista vastaajista koki, etteivät heidän yhteisönsä omaa osaamista palvelusopimusten ja -tarjousten tekemisessä sekä kilpailijoiden tuotteiden tuntemuksessa. Kuvio 3. Yhteisön osaaminen hyvinvointipalvelutoiminnassa Yhteisöjen osaamisen kehittämistarpeet Yhteisöjen tärkeimpiä osaamisen kehittämistarpeita kysyttiin avoimella kysymyksellä. Vastaajien mainitsemat kehittämistarpeet levisivät hyvin laajalle alueelle toisten ollessa hyvin yleisellä tasolla 23

24 (luovuuden kehittäminen, organisaation johtaminen) ja toisten kuvatessa yksityiskohtaisemmin kehittämisen tarpeita (uusien aikuisliikunnan osaajien rekrytointi). Vastaajien mainitsemista kehittämistarpeista on eroteltavissa kaikki hyvinvointipalvelun tuottamisessa tarvittavat osa-alueet (ks. kuvio 1) eli ydintoimintaosaaminen, hyvinvoinnin osaaminen, palvelutuotantoprosessiin liittyvä osaaminen, asiakasosaaminen, toimintaympäristön tuntemus sekä toiminnan tukiprosessien osaaminen. Taulukossa 8 vastaajien mainitsemia kehittämistarpeita on luokiteltu ko. osa-alueiden alle. Taulukkoa tulkittaessa on huomattava, että osa-alueet ovat osittain päällekkäisiä ja esimerkiksi asiakasryhmän tarpeiden tunnistaminen, joka taulukossa on luokiteltu asiakasosaamisen kuuluvaksi, voisi aivan hyvin kuulua myös esimerkiksi palvelutuotantoprosessin osaamisen tai toimintaympäristön tuntemuksen alle. Selkeimmin esiin nousevat palveluprosessin osaamiseen, asiakasosaamiseen sekä toiminnan tukiprosessien osaamiseen liittyvät asiat. Ensimmäisestä osa-alueesta runsaimmin mainintoja keräsivät palvelujen myyntiin ja markkinointiin sekä palvelujen suunnitteluun ja tuotteistamiseen liittyvä osaaminen. Myös osaaminen palvelutarjousten ja -sopimusten tekemisessä keräsivät useampia mainintoja. Erilaisia palvelutuotantoprosessin johtamiseen liittyviä asioita mainittiin joitakin kertoja, joskin nämä osaamisen alueet eivät yleensä olleet tärkeimpinä mainittujen kehittämistarpeiden joukossa. Asiakasosaamisessa kehittämistä nähtiin etenkin asiakaskentän ja -ryhmien tuntemuksessa sekä tarpeiden tunnistamisessa. Toiminnan tukiprosessien osaamisessa mainintoja keräsivät erilaiset henkilöstön johtamiseen liittyvät osaamisalueet. Eniten mainittiin henkilöstön kouluttaminen, rekrytointi ja sitouttaminen. Yleiseen taloushallintoon liittyvä osaaminen sai jonkin verran mainintoja, lisäksi mainittiin runsaasti yksittäisiä kehittämisen kohteita. Samansuuntaisia tuloksia saatiin myös liikuntaalan yritys- ja seuratoiminnan selvityksessä, joka toteutettiin vuonna Kyselyyn vastanneet liikuntaseurat näkivät toiminnassaan eniten kehittämistä ohjaajien ja valmentajien sekä vapaaehtoisten rekrytoinnissa, viestintäosaamisessa, palveluiden myynnissä ja markkinoinnissa sekä varainhankinnassa. 9 (Kosonen 2008, ) Edellä mainittuja osa-alueita huomattavasti vähemmän mainintoja keräsivät hyvinvointiosaamiseen, toimintaympäristön tuntemiseen sekä ydinosaamiseen liittyvät osaamisalueet. Näiden osaalueiden kohdalla osaamisen kehittämistarpeiden vähyys saattaa johtua joko siitä, että yhteisöllä koetaan jo olevan riittävästi osaamista ko. alueella tai siitä, ettei osa-aluetta koeta kovin tärkeäksi omassa palvelutoiminnassa, eikä sen kehittämistäkään näin nähdä tarpeellisena. Kehittäjävastaajien vastuualue yhteisön toiminnassa on nimenomaan toimintojen suunnittelu ja kehittäminen, millä saattoi olla vaikutusta siihen, että asiakaspalveluosaaminen mainittiin kehittämistarpeena suhteellisen harvoin. 9 Selvityksessä tarkasteltiin seuratoimintaa kokonaisuudessaan, ei ainoastaan palvelutoimintaa. 24

25 Toiminnan tukiprosessit / muu osaaminen Toimintaympäristön tuntemus Asiakasosaaminen Palvelutuotantoprosessi Hyvinvointi Ydintoiminta Taulukko 8. Palvelujen kehittäjien mainitsemia yhteisöjen osaamisen kehittämistarpeita Tärkeimpinä mainitut osaamisen kehittämisalueet 2. tärkeimpinä mainitut osaamisen kehittämisalueet 1 maininta: tieto-taidon lisääminen 3. tärkeimpinä mainitut osaamisen kehittämisalueet 5. tärkeimpinä mainitut osaamisen kehittämisalueet 4. tärkeimpinä mainitut osaamisen kehittämisalueet Mainintoja yht. 1 1 maininta: nuorten ja lasten hyvinvoinnin lisääminen 1 maininta: hyvinvointialueiden tuntemus 2 19 mainintaa: palvelujen tuotteistaminen (4 mainintaa), palvelujen suunnittelu ja markkinointi, palvelujen myynti ja markkinointi (3 mainintaa), palvelujen rakentaminen ja tarjonta, palvelujen suunnittelu (4 mainintaa), palvelutarjonnan monipuolistaminen, palvelusopimuksista ja -tuotteista neuvotteleminen, palvelusopimusten tekeminen, palvelutarjousten tekeminen, palvelujen asiakassegmenttien kehittäminen, harrastemäärän kasvattaminen 4 mainintaa: asiakaskentän tunteminen, asiakasryhmän tarpeiden tunnistaminen, asiakaskohtaisten tarpeiden räätälöinti, potentiaalisten asiakasryhmien kartoittaminen 2 mainintaa: kilpailutus, yhteistyön tekeminen 17 mainintaa: palvelujen myynti ja markkinointi (5 mainintaa), palveluiden tuotteistaminen (5 mainintaa), hinnoittelu, palvelujen suunnittelu, palveluiden kehittäminen (3 mainintaa), palveluiden seuranta ja toteutus, tarjousten tekeminen 2 mainintaa: asiakaskohtaisten tarpeiden räätälöinti, ohjauksen tason nosto 3 mainintaa: verkoston hallinnan osaaminen, kilpailijoiden benchmarkkaus, yhteistyön sujuminen kunnan kanssa 13 mainintaa: palvelujen hinnoittelu (2 mainintaa), markkinointi ja mainonta (2 mainintaa), palvelujen tekeminen ja tuottaminen (2 mainintaa), palvelujen tuotteistaminen (2 mainintaa), palveluprosessin systematisointi, palvelutuotantoprosessin kehittäminen (2 mainintaa), palvelusopimusten tekeminen, palvelutarjousten tekeminen 4 mainintaa: asiakaspalvelun kehittäminen (2 mainintaa), asiakasryhmien löytäminen, potentiaalisten asiakasryhmien kartoittaminen 7 mainintaa: myynti ja markkinointi (2 mainintaa), myyntiprosessi ja tarjoukset, palvelujen tuotteistaminen (3 mainintaa), palvelutuotantoprosessin seuraaminen 1 maininta: verkostoituminen 1 maininta: alihankkijoiden käyttö ja kilpailuttaminen 7 mainintaa: palvelujen kehittäminen, palvelujen hinnoittelu, palvelujen suunnittelu (2 mainintaa), palvelutuotantoprosessin kehittäminen, palvelutarjousten tekeminen 1 maininta: asiakaspalvelu mainintaa: henkilöstön rekrytointi (2 mainintaa), työajan suunnittelu, henkilöstön kouluttaminen (2 mainintaa), luovuuden kehittäminen uusien toimintatapojen luomiseksi, organisaation johtaminen, säännöllinen kehittäminen ja seuraaminen, yleinen taloushallinto 11 mainintaa: lainsäädäntö ja verotus, lobbaustaidot, toiminnan kehittäminen (2 mainintaa), henkilöstön rekrytointi ja sitouttaminen, työnantajavelvollisuudet, koulutus (2 mainintaa), riskien hallinta, taloudellisten tunnuslukujen seuranta, varainhankinnan kehittäminen 9 mainintaa: lainsäädäntö ja verotus, prosessin johtaminen, osaajien rekrytointi, vastuuhenkilöiden sitouttaminen, työnantajavelvollisuudet, henkilöstön koulutus ja kouluttautuminen, sisäisen tiedottamisen kehittäminen, toimintaa kuvaavien taloudellisten ja toiminnallisten mittareiden laatiminen, rahoituspohjan vahvistaminen 6 mainintaa: pitkän tähtäimen suunnittelu, taloudellisten tunnuslukujen seuranta, taloushallintaprosessin hallinta, taloussuunnittelu, henkilöstön sitouttaminen ja tukeminen, olosuhteiden kehittäminen 4 mainintaa: henkilöstön johtaminen, henkilöstön koulutus, kansainvälistyminen, taloudellisten tunnuslukujen seuranta 39

26 3.3 Palvelujen käytännön tekijöille suunnattu kysely Taustaa Palvelujen käytännön toteuttajille suunnattuun kyselyyn saapui hyväksyttyjä vastauksia yhteensä 28. Valtaosa vastaajista 25/28 työskenteli yhteisöissä palkattuna, joko päätoimisena tai osa-aikaisena työntekijänä. Kaksi vastaajista määritteli itsensä luottamushenkilöksi. Yksikään ei määritellyt itseään vapaaehtoistoimijaksi. Vastaajat ovat siis pääosin ammattilaisia, jotka tuottavat kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopalveluita työkseen. (Taulukko 9.) Taulukko 9. Vastaajien asema yhteisössä Vastaajan asema yhteisössä Vastausten lukumäärä (n=28) Toimii palkattuna päätoimisesti 14 Toimii palkattuna osa-aikaisesti 11 Luottamushenkilö 2 Muu, mikä 1 Vastaajista 16 näki yhteisönsä ensisijaisesti toimivan liikuntasektorilla, neljä nuorisotoiminnassa ja seitsemän kulttuuritoiminnassa. Yksi ei ollut vastannut tähän kysymykseen. Koska monet vastaajista on palkattu yhteisöön toteuttamaan meneillään olevaa hanketta, oli heidän kokemuksensa ko. yhteisöstä vielä varsin vähäinen. Valtaosa oli toiminut yhteisössä alle vuoden. (Taulukko 10.) Vastaajien taustat ovat hyvin moninaisia. Mukana on sekä sellaisia toimijoita, joilla on aikaisempaa kokemusta vastaavanlaisesta toiminnasta sekä sellaisia, joiden tausta on jollain muulla toiminta-alueella. ennen projektia minulla on ollut tehtäviä kunnan kulttuurityön piirissä, mitä kautta minulla on ollut runsaasti pohjaa (sidosryhmien tunteminen, osallisuus muissa yhteisöissä paikkakunnalla) ryhtyä tavoittelemaa hankkeen päämääriä. Olen pompannut työhön aika erilaisista töistä. Olen niin yhdistyksen ydinalueen, kuin hyvinvointipalvelujen tuottamisen suhteen yhä aloittelija, vaikka palveluissa on myös alueita joiden tietopohjalla olen vahvoilla. Taulukko 10. Vastaajien toimima aika yhteisössä Vastaajien toimima aika yhteisössä Vastausten lukumäärä (n= 28) alle 6 kuukautta kuukautta kuukautta vuotta 4 yli 10 vuotta 1 Omassa työssä tärkeimmät osaamisen alueet Palvelujen käytännön tekijöiden ajatuksia hyvinvointipalvelutoimintaan liittyvien osaamisalueiden tärkeydestä ja tekijöiden tämänhetkistä osaamista ko. osaamisalueilla tiedusteltiin kysymyksillä, joissa oli valmiiksi listattuna 21 osaamisaluetta. Tämän lisäksi tekijöiden tärkeimpiä oman osaamisen kehittämistarpeita kysyttiin avoimella kysymyksellä. Omassa työssä tärkeimmiksi osaamisalueiksi palve-

27 lujen käytännön tekijöiden vastauksissa nousivat erilaiset asiakaspalveluun ja asiakkaiden ohjaamiseen liittyvät tekijät. Kaikki vastaajat katsoivat melko tärkeäksi tai erittäin tärkeäksi omassa työssään seuraavat osa-alueet: vuorovaikutustaidot ja ryhmätyöosaaminen, suullinen viestintä ja esiintymistaidot sekä asiakaspalvelu. Yhtä vastaajaa lukuun ottamatta melko tärkeinä tai erittäin tärkeinä pidettiin asiakkaiden motivointia sekä asiakasryhmän tai -ryhmien tuntemusta. 26/28 vastaajasta näki tärkeänä erilaisten asiakasryhmien / yksilöiden kohtaamisen, oman ydintoiminnan osaamisen, asiakkaiden ohjaamisen sekä sosiaalisen hyvinvoinnin osa-alueiden tuntemuksen. Sen sijaan useimmat vastaajista eivät nähneet erityisen tärkeinä osa-alueina juridista osaamista, kielitaitoa sekä talousosaamista. (Kuvio 4.) Liikuntasektorilla toimivien tekijöiden vastauksissa useimmiten erittäin tärkeäksi mainittiin erilaiset asiakasosaamiseen liittyvät alueet, 11/16 liikunta-alan vastaajasta piti erittäin tärkeänä vuorovaikutustaitoja ja ryhmätyöosaamista, 10/16 vastaajasta suullista viestintää ja esiintymistaitoja sekä asiakkaiden motivointia. Asiakasosaamiseen liittyvien osaamisalueiden lisäksi tärkeänä nähtiin mm. oman ydintoiminnan osaaminen, jota piti erittäin tärkeänä osaamisen alueena 9/16 vastanneesta. Kulttuurisektorilla toimivista tekijöistä kaikki näkivät asiakasryhmän / -ryhmien tuntemuksen erittäin tärkeänä osaamisen alueena, 6/7 arvioi erittäin tärkeäksi asiakkaiden motivoinnin, vuorovaikutustaidot ja ryhmätyöosaamisen sekä kunnallisen toimintaympäristön tuntemuksen. Kyselyn vastaajista ainoastaan neljä oli merkinnyt nuorisosektorin yhteisönsä ensisijaiseksi toiminta-alueeksi. Näillä toimijoilla tärkeimpinä nousivat esiin asiakaspalveluun liittyvät osaamisen alueet. (Ks. liite 6.) Kuvio 4. Melko tärkeiksi tai erittäin tärkeiksi katsotut osaamisalueet omissa työtehtävissä, palvelujen käytännön tekijät 27

28 Tekijöiden oma osaaminen Asiakkaiden palveluun ja ohjaamiseen liittyvät tekijät koettiin tärkeiksi omissa työtehtävissä, ne myös koettiin vahvimmiksi osaamisalueiksi. Yli puolet vastanneista koki olevansa pätevä asiantuntija tai huippuammattilainen seuraavilla alueilla: asiakasryhmän / -ryhmien tuntemus, suullinen viestintä ja esiintymistaidot, fyysisen hyvinvoinnin osa-alueiden tuntemus, asiakkaiden ohjaaminen, oman ydintoiminnan osaaminen, asiakaspalvelu, erilaisten asiakasryhmien / yksilöiden kohtaaminen sekä vuorovaikutustaidot ja ryhmätyöosaaminen. Vähiten omaa osaamista palvelujen käytännön toteuttajat kokivat omaavansa talousasioissa, kilpailijoiden tuotteiden tuntemuksessa sekä juridisessa osaamisessa. (Kuvio 5.) Liikunta-alan yhteisöissä työskentelevistä 14/16 koki olevansa pätevä ammattilainen tai huippuasiantuntija vuorovaikutustaidoissa ja ryhmätyöosaamisessa, 12/16 asiakkaiden ohjaamisessa, 11/16 fyysisen hyvinvoinnin osa-alueiden tuntemuksessa ja 10/16 asiakaspalvelussa ja erilaisten asiakasryhmien / yksilöiden kohtaamisessa. Nuorisosektorin kaikki neljä vastannutta toimijaa kokivat olevansa vähintään päteviä ammattilaisia omassa ydintoiminnassa sekä tietoteknisessä osaamisesa, 3/4 vastanneesta nuorisotoimijasta katsoi omaavansa hyvää osaamista myös asiakaspalvelussa sekä suullisessa viestinnässä ja esiintymistaidoissa. Kulttuurialan yhteisöissä työskentelevistä kaikki kokivat olevansa vähintään päteviä ammattilaisia erilaisten asiakasryhmien/yksilöiden kohtaamisessa. 6/7 vastanneesta kulttuurialan toimijasta koki omaavansa hyvää osaamista asiakaspalvelussa, 5/7 vastaanneesta oman ydintoiminnan osaamisessa, asiakasryhmän/ -ryhmien tuntemuksessa, henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin osa-alueiden tuntemuksessa, vuorovaikutustaidoissa ja ryhmätyöosaamisessa sekä kirjallisessa viestinnässä. (Ks. liite 4.) Kuvio 5. Oma osaaminen, palvelujen käytännön tekijät 28

29 Tekijöiden osaamisen kehittämistarpeet Avoimessa kysymyksessä listatut kehittämistarpeet jakautuivat palvelujen käytännön toteuttajilla hyvin laajasti. Vaikka tekijät kokivat omaa osaamista kysyttäessä hallitsevansa melko hyvin asiakaspalveluun ja asiakkaiden ohjaamiseen liittyvät osaamisalueet koettiin niissä olevan myös kehittämistarpeita. Esimerkiksi asiakkaiden motivointi mainittiin useissa vastauksissa. Kehittäjille suunnatusta kyselystä poiketen palvelujen käytännön toteuttajat näkivat suhteellisen usein kehittämistarvetta myös hyvinvoinnin osa-alueiden tuntemuksessa sekä oman ydinosaamisen hallinnassa. (Taulukko 11.) Hyvinvointiosaamisen kehittämistarpeet kertonevat etenkin siitä, että nämä henkilöt on palkattu toteuttamaan nimenomaan hyvinvointipalveluihin keskittynyttä hanketta. Voidaan ajatella, että esimerkiksi kehittäjäkyselyyn vastanneella yhteisön puheenjohtajalla ei välttämättä ole niin selkeätä mielikuvaa hankkeesta kuin siinä suoraan työskentelevällä henkilöllä. Kehittäjäkyselyn vastauksissahan hyvinvointiosaaminen ei noussut erityisen merkittäväksi kehittämisen osa-alueeksi. Ydintoiminnan osaamisen, esimerkiksi lajitaitojen, kehittämistarpeet kertovat siitä, että osa hanketyöntekijöistä on tullut yhteisöön sen ydintoiminta-alueen ulkopuolelta ja he kaipaavat vankempaa pohjaa lajitaidoissa ja sisältöosaamisessa. Lisäksi myös vanhat tekijät tarvitsevat tietojen päivitystä ja laajentamista, nopeasti muuttuvassa ja kehittyvässä maailmassa elinikäinen oppiminen ja opiskelu on yhä tärkeämpää. Käytännön tekijät mainitsivat myös viestintään liittyviä kehittämistarpeita, kuten vuorovaikutustaidot ja ryhmätyöosaaminen, neuvottelutaidot, suullinen esiintyminen ja esiintymistaidot sekä kirjallinen viestintä. Näistä monet linkittyvät suoraan asiakaspalveluun ja asiakkaiden ohjaamiseen, mutta ovat tärkeitä myös muilla palvelutoiminnan alueilla. Palvelujen myyntiin, markkinointiin ja palvelujen tuotteistamiseen liittyviä kehittämistarpeita mainittiin muutaman kerran. Lisäksi kehittämistarpeina mainittiin taloushallinnan ja rahoituksen sekä yleiseen seuratoimintaan liittyvää juridiikan ja verotuksen osaaminen. Yksittäisiä mainintoja ns. tukiosaamisen alueelta keräsivät esimerkiksi tietotekniikan osaaminen, kielitaito ja ensiapuosaaminen. Myös raportointi ja arviointi oli mainittu kehittämistarpeena. Niiden voi ajatella olevan varsinkin hanketyöntekijälle ensiarvoisen tärkeitä taitoja. Toimintaympäristön tuntemukseen liittyvistä kehittämistarpeista mainittiin mm. kilpailijoiden tarjonnan ja tuotteiden tuntemus, kunnallisen toimintaympäristön tuntemus sekä verkostoituminen. 29

30 Toiminnan tukiprosessit / muu osaaminen Toimintaympäristön tuntemus Asiakasosaaminen Palvelutuotantoprosessi Hyvinvoinnin osa-alueiden tuntemus Ydintoiminnan osaaminen Taulukko 11. Palvelujen käytännön tekijöiden mainitsemia oman osaamisen kehittämistarpeita Tärkeimpinä mainitut osaamisen kehittämisalueet 4 mainintaa: oman ydintoiminnan osaaminen (2 mainintaa), lajituntemus, kulttuurialan sisällöllisen osaamisen ohjaaminen yleisesti hyödyttävään käyttöön 1 maininta: sosiaalisen hyvinvoinnin osa-alueiden tuntemus 4 mainintaa: palvelujen markkinointi, markkinointi ja viestintä, myyntitaitojen kehittäminen, palvelujen tuotteistaminen 2. tärkeimpinä mainitut osaamisen kehittämisalueet 3 mainintaa: lajitaidot (2 mainintaa), oman ydinosaamisen hyödyntäminen 6 mainintaa: sosiaalisen hyvinvoinnin osa-alueiden tuntemus (2 mainintaa), fyysisen ja henkisen valmennuksen tietotaito, fyysisen hyvinvoinnin osaalueiden tuntemus, henkisen hyvinvoinnin osa-alueiden tuntemus, eri hyvinvoinnin osa-alueiden tuntemus 1 maininta: tapahtumien käytännön järjestäminen 3. tärkeimpinä mainitut osaamisen kehittämisalueet 1 maininta: ydinosaamisen lisääminen 3 mainintaa: henkisen hyvinvoinnin osa-alueiden tuntemus (3 mainintaa) 1 maininta: asiakaspalautteen seuraaminen 4. tärkeimpinä mainitut osaamisen kehittämisalueet 3 mainintaa: fyysisen hyvinvoinnin osaalueiden tuntemus (2 mainintaa), sosiaalisen hyvinvoinnin osaalueiden tuntemus 1 maininta: henkisen hyvinvoinnin osa-alueiden tuntemus 5. tärkeimpinä mainitut osaamisen kehittämisalueet 1 maininta: oman ydintoiminnan osaaminen Mainintoja yht mainintaa: asiakaspalvelu, asiakasryhmien tuntemus, asiakkaiden motivointi (2 mainintaa), ryhmien ohjaaminen, 5 mainintaa: asiakaspalvelu, asiakkaiden motivointi, ohjaustaidot, vuorovaikutustaidot ja ryhmätyöosaaminen, suullinen viestintä ja esiintymistaidot 3 mainintaa: ryhmien ohjaaminen (2 mainintaa), uusiin ohjausmenetelmiin tutustuminen 2 mainintaa: asiakkaiden motivointi, viestintätaidot 1 maininta: asiakkaiden motivointi 16 1 maininta: kunnallisen toimintaympäristön tuntemus 2 mainintaa: kunnallisen toimintaympäristön tuntemus, verkostoituminen 2 mainintaa: kilpailijoiden tarjonta, kilpailijoiden tuotteiden tuntemus 5 13 mainintaa: talousosaaminen (3 mainintaa), tietotekniikan osaaminen (2 mainintaa), juridinen osaaminen (2 mainintaa), seuratoiminta, johtaminen, neuvottelutaidot, ylipäätään ajan tasalla pysyminen, kyky itsenäiseen päätöksentekoon ja ideointiin, ensiaputaidot 10 mainintaa: juridinen osaaminen (2 mainintaa), talousosaaminen (2 mainintaa), yhdistysten toimiminen palveluiden tuottajana juridiselta ja taloudelliselta kannalta, omarahoituksen hankkiminen, kirjallinen viestintä (2 mainintaa), ensiaputaidot, fyysisen toimintakyvyn kehittäminen 7 mainintaa: kielitaito (2 mainintaa), verotuskäytännöt, kirjallinen viestintä, talousosaaminen, tietotekniikan osaaminen, ensiaputaidot 2 mainintaa: raportointi ja arviointi, kielitaito 2 mainintaa: Juridinen osaaminen (2 mainintaa) 34

31 3.4 Osaamisen kehittäminen, kehittämisen esteet Molemmissa lomakkeissa kysyttiin myös erilaisten opiskelutapojen soveltuvuutta osaamisen kehittämiselle sekä osaamisen kehittämisen esteitä. Palveluiden kehittäjät ja käytännön toteuttajat olivat melko samaa mieltä erilaisten opiskelutapojen soveltuvuudesta osaamisen kehittämiselle. Molemmissa ryhmissä suurin osa vastaajista koki räätälöityjen kurssien ja muiden koulutustilaisuuksien soveltuvan melko hyvin tai erittäin hyvin osaamisen kehittämiseen. Yli puolet molempien ryhmien vastaajista koki myös itseopiskelun, mentoroinnin, oppisopimukset ja työssäoppimisen sekä internetin käytön opiskelussa soveltuvan hyvin osaamisen kehittämiseen. Huonoiten soveltuvaksi osaamisen kehittämiseen koettiin työkierto. (Kuvio 6. ) Suurimpina esteinä osaamisen kehittämiselle nähtiin ajan puute ja rahan puute. Myös perhesyyt ja sopivien koulutusmahdollisuuksien puute aiheuttivat jonkun verran esteitä osaamisen kehittämiselle. Pitkät välimatkat hankaloittavat opiskelua etenkin pohjoisen toimijoilla. (Kuvio 7.) Ajan puutetta on sekä luottamushenkilöillä, jotka hoitavat yhteisön asioita mahdollisesti oman päivätyönsä ohessa sekä yhteisöihin palkatuilla henkilöillä, jotka ehtivät työaikanaan juuri ja juuri tekemään työt, joten lisäopiskelulle ei ole mahdollisuutta. Taloudelliset resurssitkin menevät usein perustoimintaan, eikä koulutukseen riitä varoja. Järjestön näkökulmasta myös erilaiset hankesäännökset voivat estää koulutukseen hakeutumista. Esimerkiksi Kolmas lähde - koordinaatiohanke järjestää koulutusta kehittämisohjelmassa mukana oleville yhteisöille ja niiden työntekijöille. Hankkeet ovat itse kokonaan vastuussa koulutukseen osallistuvien toimijoiden matkakustannuksista. Kaikki toimijat eivät ole osanneet, eikä kaikkia ole osattu ohjeistaa varaamaan riittävästi rahaa tämäntyyppisiin kustannuksiin hankkeidensa talousarvioita suunniteltaessa. Lisäksi luottamushenkilöiden osalta kustannuksia ei voida maksaa tämän ohjelman hankkeiden budjeteista lainkaan, vaikka he ovat usein nimenomaan niitä henkilöitä, jotka yhteisöissä palveluita suunnittelevat ja kehittävät.

32 Kuvio 6. Opiskelutapojen soveltuvuus osaamisen kehittämisessä Kuvio 7. Suurimmat esteet osaamisen kehittämiselle 3.5 Asenteet hyvinvointipalvelutoimintaa kohtaan Sekä palvelujen kehittäjien että käytännön tekijöiden asenteita hyvinvointipalvelutoimintaa kohtaan mitattiin 20 väittämällä, jotka liittyivät mm. kolmannen sektorin suhteeseen yksityiseen ja julkiseen sektoriin, toiminnan vapaaehtoisuuteen tai palkallisuuteen sekä palvelujen asiakkaisiin ja yhteisöjen jäseniin (ks. palvelujen kehittäjille suunnatusta lomakkeesta, liite 1, kysymys 4.1 ja palvelujen tekijöille suunnatusta lomakkeesta, liite 2, kysymys 3.1). Väittämiin vastattiin viisiportaisella asteikolla, jossa 1 tarkoitti täysin eri mieltä olevaa mielipidettä ja 5 täysin samaa mieltä olevaa mielipidettä, keskimmäinen arvo 3 vastasi arvoa en osaa sanoa. Osa väitelauseista käsitteli teemoja, joita kolmannella sektorilla toimiva tai työskentelevä toimija ei välttämättä tule ajatelleeksi arkisen toimintansa keskellä. Kohta en osaa sanoa keräsi muutamassa kohdassa suhteellisen paljon vastauksia. Vastausten kautta nousee kuitenkin selkeästi esiin niitä ristiriitoja ja haasteita, joita kolmannen sektorin toiminta palvelutuotantomarkkinoilla herättää. Asennoituminen palvelutuottajaroolia kohtaan jakaa kolmannen sektorin yhteisöjä ja toimijoita, ja riippuu esimerkiksi yhdistystyypistä sekä yhteisön aikaisemmista kokemuksista palvelutuotannosta esimerkiksi kunnalle. (Ks. Helander ja Pikkala 1999, 92.) Tässä selvityksessä vastaajat edustavat sellaisia kolmannen sektorin yhteisöjä, jotka ovat hakeutuneet tai hakeutumassa mukaan hyvinvointipalvelutoimintaa kehittävään hankkeeseen. Heidän asenteensa palvelutoimintaa ja siihen liittyviä asioita kohtaan voidaan siis jo alun alkaen olettaa suhteellisen myönteisiksi. Tuloksia ei voikaan yleistää kolmanteen sektoriin kokonaisuudessaan. 32

33 Julkisen sektorin ja markkinoiden ristipaineessa Yksi kolmannen sektorin ominaispiirteistä on sen itsenäisyys suhteessa sekä julkisiin viranomaisiin että yksityiseen sektoriin ja markkinoihin. Välillä rajanveto on kuitenkin vaikeaa. Osa kolmannen sektorin yhteisöistä toteuttaa esimerkiksi viranomaistehtäviä, jolloin niiden toiminta on tiiviisti kytketty julkisten viranomaisten toimintaan ja ohjaukseen. Sektorin yleishyödyllisyys ja voiton tavoittelemattomuus erottaa toiminnan yksityisestä sektorista ja markkinoista. Kolmannen sektorin vahvuutena onkin nähty esimerkiksi palvelujen tarjoamisen niille, joita yksityiset palvelutarjoajat eivät pidä kiinnostavina kohderyhminä. Voiton tavoittelemattomuus ei kuitenkaan estä kolmannen sektorin toimijoita keräämästä varoja ulkopuolisista lähteistä, ja rajanveto yleishyödyllisyyden ja elinkeinotoiminnan välillä onkin joskus vaikeaa. Riippumattomuus osoittautui vaikeaksi teemaksi myös kyselyssä. Vaikka kyselyyn vastanneista kolmannen sektorin toimijoista selkeä enemmistö oli täysin tai osittain samaa mieltä siitä, että kolmannen sektorin vahvuus on sen riippumattomuudessa, oli noin neljännes vastaajista valinnut vaihtoehdon en osaa sanoa ja seitsemän vastaajaa oli väitteen kanssa osittain tai täysin eri mieltä. (Kuvio 8.) Lähes puolet vastaajista ei myöskään osannut ottaa kantaa siihen, sääteleekö julkinen valta liikaa kolmatta sektoria. Väitteen kanssa samaa mieltä oli 23/67 ja eri mieltä 12/67 vastaajasta. (Kuvio 9.) Erilaiset näkökohdat julkisen vallan sääntelyyn kertovat yhteisöjen erilaisesta tilanteesta. Osalle yhteisöistä tällä hetkellä hyvin ajankohtainen asia ja hyvä esimerkki julkisen vallan säätelystä on verotuskäytäntöjen muotoutuminen suhteessa siihen, mitä toimintaa pidetään yleishyödyllisenä ja mikä määritellään elinkeinotoiminnaksi. Useimmille kolmannen sektorin yhteisöille julkinen sektori ei ole ainoastaan toiminnan säätelijä ja rajoittaja, vaan myös tärkeä tuki, yhteistyökumppani ja rahoittaja. Parhaillaan kolmatta sektoria ajetaan alas verottajan toimenpitein. Kolmannen sektorin toiminnalle tulisi laatia selkeät pelisäännöt. Pelisäännöt tulee olla toimintaan kannustavia eikä toimintaa rajoittavia. Kehittäjä-vastaaja Julkisen sektorin on nyt kertakaikkiaan nostettava (kolmannen sektorin) toiminnan tärkeä merkitys ns. tietoisuuden tasolle eikä pelkästään fraasin omaisesti tiedostaa asia. Kehittäjävastaaja Kuvio 8. Vastaukset (lkm.) väittämään: kolmannen Kuvio 9. Vastaukset (lkm.) väittämään: julkinen valta sektorin vahvuus on sen riippumattomuudessa säätelee ja ohjaa liikaa kolmatta sektoria Selkeä enemmistö vastaajista oli sitä mieltä, että valtiolla ja kunnilla on velvollisuus rahoittaa kolmatta sektoria (kuvio 10). Väitteen suhteen epävarmat tai sen kanssa erimieliset löytyivät 33