Vanhojen soranottoalueiden kunnostusprojektin kunnostusraportti 1 PILOTTIKOHDE. Pyhäranta, tila Hirs-Santa 3:25

Transkriptio

1 Vanhojen soranottoalueiden kunnostusprojektin kunnostusraportti 1 PILOTTIKOHDE Pyhäranta, tila Hirs-Santa 3:25 Krista Mäkelä Vanhojen soranottoalueiden kunnostusprojekti 2006

2 SISÄLLYS 1. JOHDANTO VANHOJEN SORANOTTOALUEIDEN KUNNOSTAMINEN HANKEALUEELLA KUNNOSTUSKOHDE Kunnostuskohteen perustiedot Kunnostuskohteen luonnonolot ja pohjavesitiedot Pohjavesi ja vedenotto Alueen luonto Lähtötilanne maastossa Suunnittelu KUNNOSTUKSEN TOTEUTTAMINEN Puuston poisto Maarakennustyöt Pintamaiden kuoriminen Maastonmuotoilu sekä pohjavesilampien ja kosteikoiden täyttäminen Kunnostetun alueen pintaverhoilu Muut työt Kasvettaminen Kalkitus Seuranta KUNNOSTUKSEN AIKATAULU JA KUSTANNUKSET Aikataulu Kustannuksista YHTEENVETO...22 KIRJALLISUUS...24 Valokuvat Krista Mäkelä Pohjakartat Maanmittauslaitos, lupa nro 170/VASU/05 2

3 1. JOHDANTO Vanhojen soranottoalueiden kunnostusprojektissa paneudutaan Mynämäen, Laitilan ja Pyhärannan läpi kulkevan harjujakson luokitelluilla pohjavesialueilla olevien vanhojen, eli ennen maa-aineslakia kaivettujen soranottoalueiden kunnostamiseen. Projekti saa rahoitusta Euroopan aluekehitysrahaston tavoite 2-ohjelmasta ja sitä toteuttavat Laitilan kaupunki yhteistyössä Mynämäen ja Pyhärannan kuntien sekä Länsi-Suomen aikuiskoulutuskeskus Innovan ja Turun ammattikorkeakoulun kanssa. Hoitamattomat soranottoalueet ovat maisemavaurioita ja ne saattavat vaarantaa pohjaveden laatua. Vanhat ottoalueet ovat usein jyrkkärinteisiä, pohjaltaan tiivistyneitä ja niiltä puuttuu kasvun kannalta tärkeä humuskerros. Ongelmia saattaa aiheutua erityisesti pohjavesilammikoista, joiden kautta haitta-aineilla on suora pääsy pohjaveteen. Alueiden kunnostustarpeet vaihtelevat ja projektin aikana onkin tarkoitus kokeilla erilaisia kunnostusmenetelmiä ottaen huomioon kohteiden ominaispiirteet ja jälkikäyttömahdollisuudet. Kunnostustoimien avulla pienennetään pohjaveden laatua ja määrää uhkaavia riskejä sekä edistetään alueiden palautumista luonnonmukaisiksi ympäristöiksi. Kunnostettuina alueilla voi metsätalouskäytön lisäksi olla arvoa esimerkiksi virkistysalueina. Osa kunnostukseen liittyvistä selvityksistä ja suunnitelmista, sekä pääosa kunnostustöistä tehdään oppilastyönä, mikä lisää vanhojen soranottoalueiden kunnostamiseen liittyvää tietoa ja osaamista. Vanhojen soranottoalueiden kunnostusprojekti alkoi jo vuonna 2004, mutta vasta toisen maastotyökauden aikana päästiin toteuttamaan kokonaisvaltaisia kunnostuksia. Nyt esiteltävänä oleva kunnostuskohde on valittu koko hankkeen pilottikohteeksi. Kohteen suunnittelu aloitettiin kesällä 2004 Turun ammattikorkeakoulun rakennustekniikan koulutusohjelman opinnäytetyönä. Länsi-Suomen aikuiskoulutuskeskus Innovan maarakennuskoneenkuljettajan perustutkinto-opiskelijat toteuttivat maastotyöt kesän 2005 aikana. Alueen kasvettumista sekä kunnostuksen pohjavesivaikutuksia tullaan seuraamaan Vanhojen soranottoalueiden kunnostusprojektin ajan, eli vuoteen Pilottikohteen kunnostuksen eteneminen on dokumentoitu vaihe vaiheelta valokuvin ja siitä on tehty myös PowerPoint -esitys. Tässä raportissa pyritään esittelemään kunnostuksen toteutus seikkaperäisesti ja siten valottamaan erään vanhan, liian lähelle pohjavettä kaivetun soranottoalueen kunnostuksessa esiin tulleita ongelmia ja niiden ratkaisuja. Vanhan soranottoalueen kunnostaminen poikkeaa merkittävästi heti ottotoiminnan päätyttyä tehtävästä jälkihoidosta, joten jälkihoito-ohjeita on noudatettava soveltaen. Jokainen kohde on erilainen, eikä yhden kohteen kunnostuksen esittely voi toimia kattavana kunnostusoppaana. Lähtökohtia, ideoita ja työtä helpottavia oivalluksia se kuitenkin voinee tarjota. 3

4 2. VANHOJEN SORANOTTOALUEIDEN KUNNOSTAMINEN HANKEALUEELLA Kunnostamisella tarkoitetaan toimintaa sellaisilla vanhoilla soranottoalueilla, joita ei ole asianmukaisesti jälkihoidettu ottotoiminnan päätyttyä. Jälkihoito puolestaan tehdään maa-ainesluvan ehtojen mukaisesti ottotoiminnan aikana tai heti sen jälkeen. Jälkihoitoon kuuluu mm. alueen siistiminen, maaston muotoileminen ympäristöön sopivaksi, sekä paljaan soran verhoileminen tarkoitukseen soveltuvalla pintamateriaalilla. Kun puhutaan maisemoinnista, voidaan tarkoittaa joko kunnostamista tai jälkihoitoa. Soranottoalueita on alettu jälkihoitaa vuonna 1982 voimaan astuneen maa-aineslain seurauksena. Jälkihoitoon liittyvät suositukset ovat muuttuneet viimeisten vuosikymmenien aikana merkittävästi, joten aikoinaan riittävän hyvin jälkihoidettu alue ei välttämättä enää ole nykyisten suositusten mukainen. Kunnostettavat soranottoalueet voivat siis olla joko niin sanotusti vanhoja, eli ennen maa-aineslakia kaivettuja, tai sellaisia uudempia alueita, joilla lupaan liittyviä jälkihoitomääräyksiä ei ole noudatettu tai tehdyt toimenpiteet eivät vastaa nykyisiä suosituksia. Vanhojen soranottoalueiden kunnostusprojektissa kunnostetaan pääsääntöisesti vain ennen maa-aineslakia kaivettuja ottoalueita. Vanhojen soranottoalueiden ongelmat liittyvät yleisimmin alueen maisemakuvaan ja käyttöön. Yhteiskunnan kannalta suurimmat ristiriidat aiheutuvat siitä, että laadultaan parhaimmat pohjavesivarat ja käyttökelpoisimmat maa-ainesvarat sijaitsevat samoissa lajittuneen aineksen muodostumissa. Soranotto voi heikentää pohjaveden muodostumisolosuhteita ja jopa vaarantaa pohjaveden laatua monin tavoin. (Lisää aiheesta mm. Hatva, Hyyppä, Ikäheimo, Penttinen ja Sandborg 1993 sekä Ympäristöministeriö 2001) Jälkihoitamattomilla ottoalueilla suurimman uhkan pohjaveden laadulle aiheuttaa se, että alueilta on poistettu pintavettä pohjavedeksi puhdistava ja osin kasvien kasvualustana toimiva maannoskerros. Paljastetulle sorapinnalle kasvillisuus leviää hitaasti, joten uuden maannoksen kehittyminen voi kestää kymmeniä, jopa satoja vuosia. Tilanne on vielä huolestuttavampi, mikäli ottotoiminta on ulottunut pohjaveteen ja alueelle on näin muodostunut pohjavesilampia ja kosteikkoja. Avoimien vesipintojen kautta mahdollisilla haitta-aineilla on suora pääsy pohjaveteen. Hankealueen harjumuodostuma on melko matala ja sen sisältämät kiviainekset ovat paikoin huonosti lajittuneita. Kaivaminen on usein ulottunut pohjaveteen ja kaivualueille on jätetty epämääräisiä kasoja hyödynnettäväksi kelpaamattomista materiaaleista, kuten suurista kivistä ja liian hienojakoisista aineksista. Laajempi ottotoiminta on hankealueella alkanut 1950 luvulla, jolloin Valtatie 8 rakentaminen aloitettiin. Valtaosa hankealueen vanhoista soranottoalueista on yksityisomistuksessa, mutta etenkin suurimmilla alueilla ottajana on usein ollut vuokralaisia. Vanhat soranottoalueet sijaitsevat syrjässä taajamista, joten niiden kunnostaminen uuden jälkikäyttömuodon, esimerkiksi rakentamisen kautta ei ole mahdollista. Alueiden jälkikäytöksi onkin maankäyttösuunnitelmissa yleisimmin määritelty metsätalous, mutta puuttuvan maannoskerroksen, vettyvän pohjamaan tai jyrkkien rinteiden vuoksi alueet ovat metsätaloudellisesti lähinnä joutomaata. Hankealueella on vain muutamia 4

5 maisemallisesti ongelmallisia, kaukomaisemassa näkyviä soranottoalueita. Suurimmat ongelmat liittyvät pohjaveden läheisyyteen sekä alueiden pohjaveden kannalta epätoivottuun käyttöön, kuten alueella suosittuun motocross-ajeluun. Vanhoihin soranottoalueisiin voi ongelmien lisäksi liittyä myös ympäristöarvoja. Luonnontilaan jätetyt kuopat ovat joissain tapauksissa kehittyneet luonnon monimuotoisuuden kannalta hyvinkin arvokkaiksi alueiksi. Esimerkiksi paljaat paahderinteet tarjoavat elinympäristöjä sellaisille avoimien alueiden kasvi- ja hyönteislajeille, joiden aiemmat esiintymisalueet ovat vähentyneet maatalouden maankäyttötapojen muuttumisen myötä. Myös pohjavesilammista saattaa löytyä suojeltavia lajeja, kuten viitasammakoita. Hankealueella on selvitetty mm. törmäpääskyjen ja viitasammakoiden, sekä uhanalaisen vesi- ja paahdehyönteisten esiintymistä. Näiden selvityksien tulokset tullaan ottamaan kunnostussuunnittelussa huomioon. Tämän lisäksi tavoitteena on turvata luonnonkirjo kaikilla kunnostuskohteilla, vaikka niiden lajisto ei olisikaan merkittävää. Vanhojen, kunnostusta kaipaavien ottoalueiden vahvuutena voi olla myös se, että jo kertaalleen muutetulle alueelle on mahdollista - pohjaveden suojelu huomioon ottaen - kehittää uudenlaisia toimintoja, luoda uutta maisemaa. Soranottoalueita onkin käytetty lähtökohtana esimerkiksi ympäristötaiteelle. Kannattaa kuitenkin muistaa, että erilaisista mahdollisuuksista huolimatta suurin osa kunnostuksista, niin hankkeessa kuin laajemminkin, tähtää muutetun alueen palauttamiseen mahdollisimman lähelle luonnontilaa. 5

6 3. KUNNOSTUSKOHDE 3.1 Kunnostuskohteen perustiedot Kunnostettava alue sijaitsee Pyhärannan kunnassa. Tarkempi sijainti selviää kuvista 1 ja 2. Alueen omistaa Pyhärannan kunta. Kuva 2. kunnostuskohteen rajaus. Kuva 1. Kunnostuskohteen sijainti. Kunnostuskohde on noin 6,3:n hehtaarin suuruisella Hirslahden kylässä sijaitsevalla Hirs-Santa 3:25 nimisellä tilalla. Soranottoa on ollut lähes koko tilan alueella, mutta kunnostustarvetta on vain runsaan kolmen hehtaarin alueella. Tilan eteläkärjen halkaisee mökkitie ja alue rajautuu länsipuoleltaan Nummitien paikallistiehen. Vakka-Suomen harjuseutukaavassa (1995) alueella on merkintä M/km, maa- ja metsätalousvaltainen alue, jonka toteuttaminen edellyttää maa-ainesten otosta vaurioituneiden osien kunnostamista ja maisemointia. Kunnostuskohteeseen rajautuvat Enäjärven eteläpuolen metsät on harjuseutukaavassa merkitty retkeily- ja virkistysalueeksi. Kunnostuskohteen lähiympäristössä on talousmetsää sekä vähän etäämmällä muutama vapaa-ajanasunto. Alueen soranottotoiminnasta ei ole dokumentoituja tietoja, joten ottaminen on tapahtunut ennen maa-aineslain voimaantuloa. Soranotto on todennäköisesti jatkunut useiden vuosien ajan ja se on päättynyt käyttökelpoisten ainesten loppuessa. Maaainekset on poistettu pohjaveden pintaa myöten ja alueelle on jätetty vain savisia kannaksia sekä kivikasoja (kuva 3). 6

7 Kuva 3. Näkymä kunnostettavalta alueelta. 3.2 Kunnostuskohteen luonnonolot ja pohjavesitiedot Pohjavesi ja vedenotto Kunnostuskohde sijaitsee pohjavesialueluokituksessa luokkaan I kuuluvalla Ropan Suleninnummen pohjavesialueella (kuva 4). Lounais-Suomen ympäristökeskuksen pohjavesialuekortissa (2000) pohjavesialueesta on todettu seuraavaa: Harjujakso on luode-kaakkosuuntainen ja kalliokynnykset jakavat sen useisiin pohjavesialtaisiin. Harjun ydinosa on hyvin vettä johtavaa soraa ja hiekkaa, ja aines muuttuu luodetta kohti karkeammaksi. Harjun reunaosat ovat levinneet hiekkakankaaksi. Ropannummi ja Suleninnummi muodostavat kaksi laajahkoa pohjavesialuetta. Ropannummella pohjaveden päävirtaussuunta on kohti Ropanjärveä. Harju rajautuu kaakossa Ihodenjokeen, jonka luoteispuolella sijaitsee Ropan pohjavedenottamo. Ottamosta noin 300 m luoteeseen sijaitsee kalliokynnys, joka harjun suuntaisesta ruhjevyöhykkeestä huolimatta katkaissee pohjavesialueen. Näin olleen vedenottamon pohjaveden muodostumisalue on varsin suppea. Suleninnummella on paksuja kivisiä sora-hiekkakerroksia. Enäjärven kohdalla kulkee harjun poikki kallioperän ruhjevyöhyke. Tästä noin 400 m luoteeseen sijaitsee kalliokynnys. Myös ruhjeen kaakkoispuolella saattaa olla pohjaveden virtausta heikentävä kalliokynnys. Runsas soranotto ja paikoin lähellä maanpintaa oleva kallio vähentävät kerrospaksuutta. Kunnostuskohteen luoteisreuna on noin 300 metrin etäisyydellä Alhon pohjavedenottamosta. Uusi, vuonna 2004 rakennettu vedenottokaivo, josta vesi johdetaan Alhon ottamolle, on vain muutaman kymmenen metrin etäisyydellä kunnostettavan alueen lounaiskulmasta. Alue on vuonna 1997 valmistuneessa Nihtiön ja Ropan pohjavesialueiden suojelusuunnitelman päivitys- ja tarkistusliitteessä määritelty Alhon pohjavedenottamon kaukosuojavyöhykkeeksi. Vyöhykerajausta ei kuitenkaan ole virallistettu. 7

8 Kuva 4. Ropan pohjavesialue Alhon vedenottamolla on vesioikeuden myöntämä lupa vedenotolle enintään 400 m 3 /d. Vedenotto on vaihdellut m 3 /d välillä ja keskimäärin vettä on otettu vuosien välisenä aikana 180 m 3 /d. Pohjaveden rauta- ja mangaanipitoisuudet ovat kohonneet Alhon ottamon käyttöönoton jälkeen. Vähäinen pohjaveden muodostuminen on myös osaltaan huonontanut pohjaveden laatua. Alhon ottamolla olevien vedenlaatuongelmien ratkaisemiseksi on tehty useita selvityksiä, mm. Esiselvitys Alhon vedenottamon vedenlaadun parantamisesta, Suomen Pohjavesitekniikka Oy 2003 ja Pohjavesitutkimus Alhon vedenottamolla, Suomen Pohjavesitekniikka Oy Selvitysten perusteella Alhon ottamolle rakennettiin uusi kaivo, joka otettiin käyttöön keväällä Uudessa kaivossa veden laskennallinen pumppausmäärä on 200 m 3 /d. Todellisuudessa uudesta kaivosta pumpattua vesimäärää ei tunneta varmuudella, koska siinä ei ole virtausmittaria Alueen luonto Suleninnummen alue on luokiteltu luonnon- ja maisemansuojelun kannalta paikallisesti arvokkaaksi harjualueeksi (Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat harjualueet Vakka-Suomen tutkimusalueella, kertomus POSKI-projektin maastotöistä Lounais-Suomen ympäristökeskuksen alueella 1998). Alueesta todetaan mm. että vanhat soranottoalueet ovat jo metsittymässä ja kuoppien välissä on metriä leveitä luonnontilaisen harjumaiseman kannaksia ja saarekkeita. Alueella on mm. lohkarepintainen harjulaajentuma, jolla kasvaa puolukkaa ja kanervatyypin tukkipuuikäistä männikköä. Muodostuman pinnalla on paljon suuria lohkareita ja sianpuolukkakasvustoja on varsin runsaasti. Alueella on myös kaksiharjanteinen selänne, jonka 8

9 loivasti laskeutuvilla rinteillä on joitain kivikkoisia rantavalleja. Alueen kaakkoisosa liittyy Enäjärven vesimaisemaan. Vanhat soranottoalueet, myös kunnostuskohde, on rajattu paikallisesti arvokkaan harjualueen ulkopuolelle. Runsaan kilometrin etäisyydellä kunnostuskohteen koillispuolella, Enäjärven rannalla, on Luonnonperintösäätiön omistamaa ja luonnonsuojelualueeksi rauhoitettavaa vanhaa metsää. Kunnostuskohteella vuonna 2004 tehdyssä törmäpääskyselvityksessä alueella ei havaittu törmäpääskyjä eikä niiden pesäpaikkoja. 3.3 Lähtötilanne maastossa Ennen kunnostusprojektin alkua tehdyssä Vanhojen soranottoalueiden kartoitus ja kunnostustarpeen arviointi pohjavesialueilla Mynämäen-Laitilan-Pyhärannan harjujaksolla selvityksessä (2002) alueesta on todettu seuraavaa: Matalat pohjavesilammikot täytetään rinteistä saatavilla maamassoilla. Rinteet loivennetaan, pohja tasoitetaan, levitetään humusmateriaalia ja istutetaan männyn taimia. Tarkemmissa maastokäynneissä todettiin, että alueella olevat kasat vaikuttavat melko kivisiltä (kuva 5). Ilmeisesti ne on koottu kaivamisen yhteydestä paljastuneista suuremmista kivistä sekä muusta huonosti hyödynnettävästä materiaalista. Alueen pohjoisosassa on jäljellä käyttökelpoiselta vaikuttavia kannaksia, joissa soranotto on syystä tai toisesta päättynyt ennen kiinteistörajaa. Monin paikoin, etenkin Nummitien vierellä, kaivu on ulottunut tilarajalle. Kannakset ja kaivualueen luiskat eivät ole korkeita, korkeimmillaankin vain noin viisimetrisiä. Keskimäärin vain muutaman metrin korkuiset reunaluiskat erottavat kaivualueen kuitenkin tehokkaasti ympäristöstä. Kuva 5. Kivikasoja Kuva 6. Kuivillaan olevaa pohjavesikosteikkoa 9

10 Varsinaisia pohjavesilampia alueella ei ole, mutta melko laajoilla alueilla kaivu on ulottunut lähes pohjaveden pintaan (kuva 6). Keväisin vettä voi olla runsaan puolenkin metrin kerroksena, kun taas kesällä alueet saattavat olla vain vettyneitä tai jopa kuivia. Soranoton vaikutusta pohjaveteen tutkittaessa (mm. Hatva ym. 1993) on todettu, että suurimmat muutokset soranottoalueen pohjavedessä tapahtuvat suojakerroksen ollessa niin ohut, että pohjaveden pinta nousee ajoittain maanpinnan tasolle tai sen yläpuolelle. Tällaiset alueet ovat ongelmallisia myös siksi, että niille ei pääse kehittymään kestävää kasvillisuutta. Nummitien vierellä kulkee vesijohto, jonka päälle on pyritty saamaan riittävä maakerros kaivamalla täytemaata putkilinjan kummaltakin puolelta. Tästä on seurauksena alueen muita pohjavesikosteikoita hieman syvemmät lammikot putkilinjan kahta puolta tien vierellä. Lammikot ovat pinta-alaltaan pieniä ja syvyydeltäänkin vain vajaan metrin, mutta ne aiheuttavat riskin pohjaveden laadulle lähinnä sijaintinsa vuoksi. Tien ja uuden vedenottokaivon läheisyyden takia näiden lampien täyttämisestä tuli kunnostussuunnittelun lähtökohta. Paikoitellen vanha soranottoalue on jo alkanut kasvettua. Kasvillisuutena on lähinnä mäntyä, mistä johtuen humuskerros on vielä miltei olematon. Hyvin kasvettuneilla alueilla männyt ovat keskimäärin 3-5 metriä korkeita. Osa puustosta on hyväkuntoista, mutta monin paikoin on myös riukumaista taimikkoa keltaisine neulasineen. Kosteikkoalueilla kasvaa mm. järviruokoa ja pajuja. Varjoisilla kosteilla alueilla kasojen ja kannaksien juurella on sammalpeitteisiä kenttiä ja pieniä kosteikkoja. Alueella on muutamia hyvin pienialaisia paahderinteitä, mutta niukkakasvuisia sora-alueita on lähinnä osan kesästä kuivillaan olevissa kosteikoissa. 3.4 Suunnittelu Kunnostuskohde valittiin koko hankeen pilottikohteeksi, sillä alueen kunnostaminen mahdollisimman nopeasti oli tärkeää uuden vedenottokaivon rakentamissuunnitelmien takia. Alueen kunnostamisesta sovittiin Pyhärannan kunnan rakennustarkastajan kanssa maaliskuussa Kunnalla ei ollut pohjaveden laadun turvaamisen lisäksi eritystoiveita kiinteistön jälkikäytön suhteen, joten tavoitteeksi määriteltiin alueen palauttaminen metsätalouskäyttöön. Vanhojen soranottoalueiden kunnostusprojektin yhtenä tavoitteena on soranottoalueiden kunnostamiseen liittyvän tiedon lisääminen, joten oli luontevaa teettää pilottikohteen kunnostussuunnittelu opinnäytetyönä. Opinnäytetyön teoriaosassa oli tarkoitus esimerkkikohteiden valossa pohtia erilaisten kunnostusmenetelmien käyttökelpoisuutta ja soveltaa parhaita menetelmiä pilottikohteen suunnitteluun. Hyvin dokumentoituja esimerkkitoteutuksia ei kuitenkaan löytynyt, joten suunnitelma päädyttiin tekemään kirjallisuustietoja ja maaston tarjoamia lähtökohtia yhdistäen. Sopimus alueen kunnostussuunnitelman laatimisesta tehtiin huhtikuulla 2004 Turun ammattikorkeakoulun rakennustekniikan opiskelijan Toni Venäläisen kanssa. Opinnäytetyöhön kuului suunnitelman ja siihen liittyvän teoriaosan lisäksi alueen tarkempi kartoitus sekä tarvittavien maastomittausten tekeminen. 10

11 Suunnitelman pääasiallinen sisältö on alueella olevien maa-ainesvarojen ja pohjaveden päälle muodostettavan suojakerroksen vaatiman maa-ainesmateriaalin määrällinen ja laadullinen yhteensovittaminen. Nykysuositusten mukaan pohjaveden pinnan päällä olevan suojakerroksen tulisi lähellä vedenottamoa olla vähintään neljä metriä. Kunnostussuunnitelmassa päädyttiin kuitenkin käytännön syistä tavoittelemaan vähintään metrin suojakerrosta. Usean metrin täytöt eivät käyttökelpoisen täyttömateriaalin puutteen vuoksi ole mahdollisia. Lisäksi massiivisten täyttöjen edellyttämää koko alueen uudelleen avaamista haluttiin välttää. Tarkoituksena oli säilyttää mahdollisimman paljon hyvin kasvettuneita alueita ja tehdä vain tavoitteen toteutumisen kannalta välttämättömimmät maansiirtotyöt. Suojakerrosmateriaalina tulee käyttää ainoastaan puhtaita, hyvin vettä johtavia maa-aineksia. Suuret kivet ja lohkareet ei sinällään muodosta kunnon suojakerrosta, mutta niitäkin voidaan käyttää soran ja hiekan joukossa. Alueelle jätettävien kannaksien tavoitteelliseksi luiskakaltevuudeksi määriteltiin 1:3. Kannaksien ja kasojen muotoilun sekä suojakerroksen muodostamisen lisäksi kaivualueen rikkonaisia reunaluiskia päätettiin loiventaa täytöin. Alueella olevat tiivistyneet tienpohjat ja ajelu-urat pysyvät vuosikausia kasvittomina ja houkuttavat epätoivottuun motocross ajeluun, joten ne päätettiin poistaa maata pehmentämällä. Lopuksi kaikille käsitellyille alueille päätettiin levittää pintaverhoilumateriaalia. Käytettävän pintaverhoilumateriaalin täytyy toimia kasvualustana eikä se saa vaarantaa pohjaveden laatua. Suunnitelma hyväksytettiin Lounais-Suomen ympäristökeskuksessa. Kunnostus ei edellyttänyt maa-aineslupaa, koska kaikki irrotettavat ainekset käytetään alueen maastotöihin. Vesilain mukaista lupaa pohjaveden muuttamiseen ei tarvittu, sillä pohjavesi on näkyvillä lähinnä kosteikkoina, ei varsinaisina lampina, joten muutos on vähäinen. Lähiympäristössä ei myöskään ollut kaivoja, joiden vedenlaatuun kunnostus olisi saattanut vaikuttaa. Kuva 7. Opinnäytetyönä tehty kunnostuksen yleissuunnitelma. 11

12 4. KUNNOSTUKSEN TOTEUTTAMINEN 4.1 Puuston poisto Käytännön toteutus alkoi kunnostettavan alueen merkitsemisellä maastoon. Työ tehtiin heti vuoden 2005 alussa. Ennen maarakennustöiden alkua alueen puusto oli poistettava juurineen, sillä maamassojen alle ei saa jäädä eloperäisiä aineksia. Maansiirtotöiden yhteydessä on mahdollista kerätä osa kannoista kasalle kuorittavan pintakasvillisuuden kanssa, mutta näin menetellen työn lopputulos voi vaihdella paljonkin. Kunnostuskohteella ongelmana oli maaston epätasaisuus, minkä oletettiin merkittävästi hankaloittavan kantojen poistamista maansiirtokoneilla. Koska hankkeen aikana on tarkoitus kehittää uudenlaisia toimintatapoja, päätettiin työ teettää ulkopuolisilla urakoitsijoilla. Tarjouspyyntöasiakirjoissa ei määritelty tarkemmin työn toteutustapaa, vaan urakoitsijat saivat esittää oman ehdotuksensa käytettävästä menetelmästä. Tärkeintä oli sekä puiden että niiden kantojen saaminen mahdollisimman tarkasti pois alueelta ja puumateriaalin toimittaminen hyötykäyttöön. Tarjouskilpailu jouduttiin järjestämään kahdesti, sillä ensimmäisellä kerralla pyydettyyn urakkahintaan yksikään yrityksistä ei halunnut kohteen erikoisuuden vuoksi antaa tarjousta. Toisella kierroksella tarjous pyydettiin tuntihintaisena, jolloin saatiin kaksi vastausta. Toisessa tarjouksessa menetelmänä oli metsurin ja kantoharan käyttö, toisessa puiden nostaminen maasta juurineen kääntyvällä giljotiinikouralla. Sekä edullisemman hinnan että työtavan kiinnostavuuden vuoksi päädyttiin valitsemaan L-S Metsäenergia Oy:n tarjoama giljotiinikouramenetelmä (kuvat 8 ja 9). Kuva 8. Giljotiinikoura. Kuva 9. Puut nostetaan maasta juurineen. Työn jälki on erittäin siistiä. 12

13 Puut oli tarkoitus saada poistettua alueelta viimeistään maaliskuulla Kaksinkertainen kilpailuttaminen vei kuitenkin niin paljon aikaa, että valittu yritys ei ehtinyt tehdä työtä sovittuna aikana, vaan toteutus jouduttiin siirtämään alkukesään. Puuston poisto heti maan sulamisen aikoihin olisi kunnostushankkeiden etenemisen kannalta paras ajankohta. Lisäksi puut olisi hyvä saada poistettua ennen huhtikuuta, jolloin alkaa lintujen pesimäkausi. Pilottikohteella puuston poisto siirtyi kesäkuun alkuun ja työ saatiin valmiiksi ennen juhannusta. Tarkempi aikataulu ja kustannustiedot löytyvät tämän raportin lopusta. Puiden nostaminen maasta juurineen ja niiden siirtäminen suoraan nostokoneen perässä olevaan kärryyn osoittautui käyttökelpoiseksi menetelmäksi. Juuret irtosivat helposti hiekkaisesta maasta ja työ onnistui niin tasamaastossa, rinteillä kuin hankalissa kivikoissakin. Parhaiten menetelmä toimi 2-4 metrisillä männyillä. Suurempien, juurensa jo tehokkaasti levittäneiden mäntyjen ja monirunkoisten lehtipuiden nostaminen edellytti paljon voimaa ja niitä oli hankalampi saada kuormaan. Pienien taimien saaminen kouraan vaati tarkkuutta ja vei aikaa, mutta jopa puolimetriset taimet onnistuttiin hyvin poistamaan. Poistetut puut kasattiin sellaiseen paikkaan, missä ne saavat rauhassa kuivua noin vuoden. Kuivat puut on tarkoitus toimittaa energiakäyttöön. 4.2 Maarakennustyöt Maarakennustyöt aloitettiin heti juhannuksen jälkeen. Työt keskeytettiin heinäkuuksi opiskelijoiden lomaillessa, ja ne jatkuivat taas elokuun alussa. Maarakennustyöt saatiin valmiiksi elokuun loppuun mennessä. Pintamateriaali levitettiin syyskuun alussa ja kalkitus tehtiin vuoden viimeisellä viikolla. Töissä oli mukana yhteensä noin 10 opiskelijaa. Varsinaisen maarakennustyön tehneet opiskelijat valmistuivat vuoden kestävien opintojen päätteeksi elokuun lopulla, joten viimeistelytyöt siirtyivät seuraavalle vuosikurssille. Käytössä oli koko ajan aikuiskoulutuskeskuksen monipuolinen konekalusto, mm. kaksi pienkaivinkonetta, joita käytettiin pintamaiden kuorimiseen, kaksi tela-alustaista ja yksi pyöräalustainen kaivinkone, yksi puskutraktori maamassojen levittämiseen ja reunaluiskien loiventamiseen, yksi pyöräkuormaaja, sekä kaksi dumpperia maansiirtoihin Pintamaiden kuoriminen Ennen maansiirtoja kunnostettava alue oli saatava puhtaaksi kaikesta eloperäisestä aineksesta. Puiden poiston jäljiltä jääneet pienet taimet ja pensaat sekä muu pintakasvillisuus kuorittiin kasoille pienkaivinkoneella (Kuva 10). Työ sujui pienellä kauhalla melko hitaasti, mutta lopputulos oli epätasaisesti ja paikoin hyvin niukastikin kasvettuneilla, hankalan kivikkoisilla alueilla hyvä. Vanhalle soranottoalueelle kenttäkerroksen kasvillisuutta oli ehtinyt syntyä varsin niukasti, joten pintakerrosta kuorittiin vain muutaman senttimerin syvyydeltä. Pintamaat kasattiin pienille kasoille odottamaan levitystä kunnostetun alueen pintaverhoiluksi (Kuva 11). 13

14 Kuva 10. Pintamaat kuorittiin bobcatilla. Kuva 11. Puhdistettua maanpintaa ja pintamaakasa Maastonmuotoilu sekä pohjavesilampien ja kosteikoiden täyttäminen Kunnostuksen ensisijainen tavoite oli saada pohjavesilampien ja -kosteikoiden päälle riittävä suojakerros. Täytettävää aluetta oli karkeasti arvioiden 2500 m 2. Suositusten mukaisiin neljän metrin täyttöihin ei ollut käytännössä mahdollisuutta, joten tavoitteeksi asetettiin vähintään metrin kerrospaksuus. Maastomittausten perusteella tehtyjen laskelmien mukaan alueella olevista kasoista ja kannaksista olisi saatavissa riittävä määrä täyttömateriaalia. Materiaalien käyttökelpoisuutta ei kuitenkaan selvitetty perusteellisesti, mistä seurasi töiden edetessä joitain yllätyksiä. Kun puusto ja pintamaat oli poistettu sekä avattavilta kasoilta ja kannaksilta että täytettäviltä vetisiltä alueilta, aloitettiin maamassojen siirto. Alueelle jätetyt kasat olivat melko kivisiä, mutta joukossa oli runsaasti myös käyttökelpoista hiekkaa ja soraa. Ainekset ajettiin lajittelematta täyttökerrokseksi. Vasta kunnostuskohteen luoteisosan koskemattomalta vaikuttavia kannaksia avattaessa selvisi soranoton päättymisen syy: pintasoran alta ilmestyi kerros silttiä ja hiesua. Aluksi maa-ainekset menivät sekaisin ja täyttömaaksi ajettiin savensekaista soraa. Myöhemmin kerrokset pyrittiin erottelemaan siten, että heti pohjaveden päälle täytöt tehtiin soralla sekoittuneempien ja hienojakoisempien ainesten jäädessä täytön pintakerrokseksi. (Kuvat 12-17) Kuva 12. Alueella olevista kasoista saatiin maa-aineksen kivisyydestä huolimatta runsaasti käyttökelpoista täyttömateriaalia. Alueille, joilta materiaalia poistettiin, jätettiin pohjaveden päälle vähintään kahden metrin suojakerros. Alunperin keinotekoisesti muodostuneiden kasojen maastonmuotoilussa pyrittiin mahdollisimman luontevaan lopputulokseen. Kuvan kasasta esimerkiksi poistettiin vain jyrkkärinteinen yläosa, jolloin aiemmin luonnottoman näköisestä maakasasta saatiin muotoiltua loiva kumpare. Näin menetellen myös suojapuusto säilyi muotoillun alueen reunoilla 14

15 Kuvat 13 ja 14. Alueen luoteisosan kannaksista (kuvassa puusto on jo poistettu) odotettiin saatavan runsaasti hyvälaatuista täyttöainesta, mutta töiden edetessä paljastunut hienojakoisen materiaalin kerros muutti jonkin verran suunnitelmia. Täyttömateriaalia saatiin kuitenkin riittävästi ja hienon aineksen kanssa sekoittunut sora levitettiin täyttökerroksen pintaosiin kasvualustan pohjaksi. Kerroksia ei kuitenkaan eroteltu aivan heti, joten savisia aineksia joutui myös pohjaveden kanssa kosketuksissa oleviin täyttöihin. Kuva 15. Täytöt aloitettiin tien vierellä lähellä vedenottokaivoa olevista pohjavesikosteikoista. Täyttömateriaalit saatiin pääasiassa alueella olevista kasoista, joskin loppuvaiheessa käytettiin myös luoteisosan kannaksista saatuja aineksia. Suojakerrospaksuudeksi saatiin noin metri. Kuva 16. Maansiirtojen jälkeen kasat ja kannaksen muotoiltiin ympäristöön sopiviksi. Alueen harjut ovat muodoiltaan loivapiirteisiä, joten myös muotoillut rinteet pyrittiin saamaan loiviksi. Keskimääräinen luiskakaltevuus on 1:3 1:4. Kuvassa kuvan 13 kannas lähes valmiiksi muotoiltuna. 15

16 Kuva 17. Pohjoisrajan jyrkät, alueen ympäröivästä metsästä erottavat luiskat loivennettiin täytöin. Massoja siirrettiin kaikkiaan muutamia tuhansia kuutioita. Kaivutyöt tehtiin eri kokoisilla kaivinkoneilla ja pyöräkuormaajalla. Täyttömateriaalit levitettiin puskutraktorilla. Aikuiskoulutuskeskuksen kouluttajan, opiskelijoiden työnjohtajana toimineen Mika Laivolan mukaan vanhan soranottoalueen kunnostus oli erinomainen oppimiskohde tuleville maarakennuskoneenkuljettajille. Kunnostustöissä tarvittiin kaikkia maarakentajan perustutkinnossa vaadittavia koneita, ja koneiden käytön harjoittelu todellisessa työkohteessa teki opiskelusta mielekästä. Eniten hankaluuksia aiheutti suunnitelmien melko huono sovellettavuus maastossa. Käytännössä työt tehtiin maaston sanelemien ehtojen mukaan, joten tulevilta maarakentajilta vaadittiin myös luovuutta ja oma-aloitteisuutta. Pohjaveden läheisyys lisäsi työn haastavuutta. Maamassojen siirtely ja pohjavesilampien täyttäminen aiheuttivat hyvistä tavoitteista huolimatta myös ongelmia. Kunnostustöiden aikana otetuissa pohjavesinäytteissä ilmeni huomattavasti kohonneita alumiini-, rauta- ja mangaanipitoisuuksia. Rauta ja mangaani ovat olleet alueella ongelmana jo aiemminkin, mutta kunnostustyöt lisäsivät niiden pitoisuuksia entisestään. Huimat alumiinipitoisuudet olivat aivan uusi ilmiö. Selityksenä metallien liukenemiselle on maamassojen siirtely sekä hienojakoisen aineksen - vaikka sitä pyrittiinkin välttämään - joutuminen kosketuksiin pohjaveden kanssa. Pitoisuudet laskivat onneksi nopeasti suositusten edellyttämälle tasolle, eikä vedenottoa jouduttu keskeyttämään. 4.3 Kunnostetun alueen pintaverhoilu Parhaan pintaverhoilumateriaalin soranottoalueille tarjoaisivat alueen omat pintamaat, mutta kunnostettavilla kohteilla pintamaita ei juurikaan ole. Korvaavista materiaaleista turve on helposti saatavilla olevaa, tasalaatuista ja melko edullista. Myös muualta kuin soranottoalueilta kuorittua metsänpohjaa on käytetty onnistuneesti, mutta tällöin ongelmana voi olla puhtaan materiaalin saatavuus, sekä kuljetusten ja töiden ajoituksen yhteensovittaminen. Kunnostusprojektissa pintamateriaalina on aiemmin käytetty pitkälle maatunutta ja lievästi kalkittua turvetta. Pilottikohteen pintamateriaaleista järjestettyyn tarjouskilpailuun ei kuitenkaan syystä tai toisesta saatu vastauksia turvetuottajilta, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi paikallisen yrittäjän tarjous kuoritusta metsänpohjasta. Materiaali saatiin kuljetuksen hinnalla. 16

17 Käytetty pintamateriaali oli kuorittu rakentamisen alta ja se oli maatunut kasalla muutaman vuoden. Alueen alkuperäinen metsätyyppi oli ollut korpea, joten materiaali koostui turpeesta, sekä varpujen ja mäntyjen juurakoista (kuva 18). Materiaalin sisältämän siemenpankin voisi olettaa olevan ihanteellinen kunnostetulle alueelle, vaikka se osin sisältäneekin kosteamman metsätyypin lajistoa. Pintamateriaalista teetettiin metsämaa-analyysi kasvualustaominaisuuksien, sekä alkuaineanalyysi mahdollisten haitta-ainepitoisuuksien selvittämiseksi. Materiaalin ph oli 6,1, humuspitoisuus 52,9 % kuiva-aineesta ja ravinteisuusluokka hyvä. Alkuainepitoisuudet olivat normaalin metsämaan rajoissa. Pintamateriaali, jota levitettiin kaikkiaan noin 500 m 3, ajettiin runsaan 20 m 3 :n kasoille ympäri kunnostettua aluetta, jonka jälkeen kasat levitettiin kaivinkoneella. Jo levitysvaiheessa pintamateriaalia sekoitettiin kauhalla pohjamaahan. Kerrospaksuudeksi tuli 5-15 cm. Kerrospaksuuden vaihtelu luo kasvumahdollisuuden vaihtelevalle kasvilajistolle. Levittämisen jälkeen pintamateriaali sekoitettiin pohjamaahan vielä kaivinkoneen piikkikauhalla noin 20 cm:n syvyydeltä (kuvat 19 ja 20). Näin muodostuneet urat tarjoavat hyvän tarttumisalustan ilman kautta leviäville siemenille. Sekoittamalla pintamateriaali pohjamaahan vältetään myös kahden toisistaan erillään olevan kerroksen aikaansaamia vesitalousongelmia. Turvepitoisen metsänpohjan vesitalous paranee, kun materiaali sekoitetaan hieman savesta sisältävään pintamaahan. Osa alueelta kuorituista pintamaista sekoitettiin metsänpohjaan, osa levitettiin kunnostetulle alueelle sinällään. Tarkoituksena on vertailla alueiden kasvettumista. Kuva 18. Pintaverhoilumateriaalina käytettiin rakentamisen alta kuorittua metsänpohjaa, joka sisältää turvetta sekä varpujen ja mäntyjen juurakoita. Kuvat 19 ja 20. Levittämisen jälkeen pintamateriaali sekoitettiin pohjamaahan piikkikauhalla. Urat tarjoavat hyvän tarttumapinnan siemenille. 17

18 4.4 Muut työt Kasvettaminen Kunnostuskohde on tarkoitus jättää metsittymään luonnonsiemennyksellä. Puuntaimien istuttaminen katsottiin tarpeettomaksi, sillä taimien jurominen istutuksen jälkeen vähentää etua kylvöihin tai luonnonsiemennykseen nähden. Kunnostustöillä aikaansaadut kasvuolosuhteet ovat kuivan kangasmetsän lajistoa ajatellen hyvät, etäisyys siementävään puustoon on riittävän lyhyt, eivätkä kasvittomat alueet ole kovinkaan laajoja, joten tulos luonnonsiemennyksellä tulee oletettavasti olemaan yhtä hyvä kuin mitä siemenkylvöillä oltaisiin saatu aikaan. Ruohovartisen kasvillisuuden kylväminen pintamateriaalin suojaamiseksi kevään sulamisvesien mahdollisesti aiheuttamalta pintaeroosiolta olisi ollut perusteltua, mikäli työt olisi saatu valmiiksi riittävän ajoissa. Lokakuulla kylvöjä ei enää kannattanut tehdä. Alue on kuitenkin niin loivapiirteiseksi muotoiltu, että eroosiota tuskin ilmenee. Ruohovartisen kasvillisuuden nopea kehittyminen on tärkeää myös pohjaveden suojaamiseksi, mutta koska liian tiheä kylvönurmi saattaa estää muiden siemenien itämistä, päätettiin alueen kasvettumista seurata yhden kesän ajan. Tarvittaessa kylvöjä voidaan tehdä vielä ensimmäisen kesän loppupuolellakin. Koemielessä alueen kaakkoiskulmaan kylvettiin aiemmin toteutetuilta kunnostuskohteilta kerättyjä niittykasvien siemeniä. Lajeina olivat keltasauramo, kannusruoho, huopakeltano ja mäkitervakko. Kylvö tehtiin lokakuun puolessa välissä loppukesästä kerätyillä siemenillä Kalkitus Alue päätettiin kalkita, vaikka pintamateriaalin ph olikin metsän kasvun kannalta sopiva. Kalkitsemisella pyritään nostamaan vajoveden ph:ta, jotta metallien liukeneminen maaperästä vähenisi. Nordkalk Vampulan kosteaa magnesiumkalkkia levitettiin alueelle yhteensä 12 tonnia. Kalkki levitettiin traktorin perään kiinnitetyllä kalkinlevityskärryllä maanpinnan hieman jäädyttyä joulukuun lopulla. Yhtenä vaihtoehtona tulevaisuuden kunnostuskohteita ajatellen väläyteltiin mahdollisuutta sekoittaa kalkki maamassoihin jo niiden irrotus- tai siirtovaiheessa. Aikuiskoulutuskeskuksen käytössä olevalla kalustolla tämä ei kuitenkaan ole mahdollista ilman suuria lisäkustannuksia. 4.5 Seuranta Kunnostetun alueen yleistä kehittymistä on tarkoitus seurata koko hankkeen ajan, eli vuoteen Seurannoissa kiinnitetään huomiota erityisesti pintamateriaaliin, sekä kasvillisuuden leviämiseen alueelle. Seurannat tullaan tekemään kolme kertaa kesässä; lumien sulamisen jälkeen, keskikesällä ja loppukesästä. Seurantaraportit arkistoidaan Vanhojen soranottoalueiden kunnostusprojektin papereihin kunnostettavista alueista tehtyjen kartoituslomakkeiden liitteeksi. Kunnostuksen pohjavesivaikutuksia tullaan myös seuraamaan koko projektin ajan, tarvittaessa pidempäänkin. Vedenottokaivosta kuukausittain otettavista näytteistä on 18

19 mahdollista seurata käyttöön otettavan veden laatua, mutta tarkempia tietoja saadaan kunnostetulla alueella olevista pohjaveden tarkkailuputkista. Ensimmäiset näytteet tarkkailuputkista otettiin kunnostustöiden aikana elokuussa, seuraavat syysja lokakuussa. Ensimmäisissä näytteissä alumiini-, rauta- ja mangaanipitoisuudet olivat koholla, mutta viimeisissä tilanne oli parantunut huomattavasti. Vedenottamolle kunnostustöiden vaikutus ei ole ulottunut ja veden laatu koko syksyn säilynyt tavanomaisena. Ylimääräisiä vesinäytteitä tullaan ottamaan vähintään kahdesti vuodessa: keväällä ja syksyllä. 19

20 5. KUNNOSTUKSEN AIKATAULU JA KUSTANNUKSET 5.1 Aikataulu Alustavana tavoitteena oli kunnostussuunnitelman valmistuminen jo kesän 2004 aikana, jolloin maastotöihin olisi päästy mahdollisesti jo samana syksyllä. Vaikka suunnittelun opinnäytetyönä oletettiinkin vievän normaalia suunnittelutoimeksiantoa enemmän aikaa, lykkäsivät ongelmat maastomittauksissa työtä odotettua enemmän. Myös maanrakennustyöt siirtyivät odotettua pidemmälle. Töiden viivästyminen johtui osittain siitä, että opiskelijat olivat lomilla, teoriapäivillä ja välillä muissakin työkohteissa, mutta pääasiallinen syy oli puiden poiston siirtyminen vasta alkukesään Aikataulujen laatimisen hankaluudesta huolimatta oppilaitosyhteistyön etuna oli töiden joustava järjestely puolin ja toisin. Esimerkiksi puuston poiston lykkääntymisestä aiheutunut aikataulun venyminen olisi luultavasti ollut hankalampi järjestää yksityisen urakoitsijan kanssa. Aikataulua esitellään havainnollistettuna taulukossa 1. Taulukko 1. Kunnostuksen aikataulu: Kunnostussopimus Suunnittelu Suunnitelman hyväksyntä Puuston poisto, kilpailutus Puuston poisto Maanrakennustyöt Pintamateriaalin levitys Kalkitus Vedenlaatuseuranta III IV- XI XII I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuten aikataulusta voi todeta, varsinaiset maastotyöt sujuivat melko nopeasti. Suunnitelmien laatimiseen sekä niiden hyväksyttämiseen - joissain tapauksissa myös erilaisten lupien hakemiseen - on syytä varata riittävästi aikaa. Tarjouskilpailut vievät aikaa etenkin kunnallisessa päätöksenteossa, missä päätökset ovat riippuvaisia lautakuntien kokoontumisaikatauluista. Myös säiden vaikutus töiden etenemiseen kannattaa ottaa huomioon. Sääolojen mukaan vaihteleva maastotyökausi alkaa keskimäärin maalis-huhtikuulla ja päättyy loka-joulukuulla. Tämän lisäksi esimerkiksi rankat sateen voivat viivästyttää töitä maastotyökaudellakin. 5.2 Kustannuksista Esiteltävät kustannukset on laskettu yksikköhintoina. Huomioon ei ole otettu Vanhojen soranottoalueiden kunnostusprojektin yleiskustannuksia. Taulukon 2 hinnat on laskettu keskimääräisinä arvioina eivätkä ne sisällä arvonlisäveroa. 20

21 Taulukko 2. Yhteenveto kustannuksista. ALV 0%. Työtunnit /kpl /ha Suunnitelma 2000 Puuston poisto Puuston poisto Kuormaus (Huom. Ei sisällä koneiden siirtoa) Maastotyöt Pintamaiden kuorinta Kaivutyöt ja maansiirrot Pintamateriaalin levitys Pintamateriaali (500 m 3 ) Hinta sisältää kuljetuksen Kalkitus Hinta sisältää materiaalin, kuljetuksen ja levityksen Pohjavesinäytteet (keskiarvohinta) YHTEENSÄ /ha 4117 Vuosina käynnissä olleen Loimaan seudun harjuympäristön kunnostushankkeen tekemien laskelmien mukaan keskimääräiset kunnostuskustannukset vanhoille soranottoalueille ovat ns. tavallisilla alueilla 3000 /ha ja erityiskäyttöön kunnostettavilla alueilla 4500 /ha. Vanhojen soranottoalueiden kunnostusprojektin pilottikohteen tavanomaisen maisemoinnin hinta, noin 4120 /ha, on keskimääräisiin kustannuksiin verrattuna melko kallis, etenkin jos kaikki kulut otetaan huomioon. Lisäksi on huomattava, että maarakennustyöt tulivat oppilastyönä jonkin verran markkinahintoja edullisemmiksi. Pilottikohteen korkeaa hintaa tavanomaiseen nähden selittävät pienipiirteinen maaston käsittely, kokeelliset työtekniikat, sekä erityinen huolellisuus pintamateriaalin levityksessä. Valtaosa kunnostuksesta oli pohjaveden pinnan päälle muodostettavan suojakerroksen rakentamista, mikä on työteknisesti hankalampaa ja vie enemmän aikaa kuin esimerkiksi rinteiden luiskaaminen. Hankkeen aikana on tarkoitus kunnostaa hyvin erilaisia soranottoalueita, joten myös kustannuksista tullaan saamaan enemmän vertailtavaa tietoa. 21

22 6. YHTEENVETO Vanhojen soranottoalueiden kunnostusprojektin tavoitteet ovat pilottikohdetta kunnostettaessa toteutuneet varsin hyvin. Vaara pohjaveden laadun huonontumisesta on pienentynyt ja kesämökkitien maisemakuva kohentunut. Lisäksi eri alojen opiskelijat ovat saaneet arvokasta tietoa ja käytännön harjoitusta vanhoilla soranottoalueilla työskentelystä. Erityisesti maarakennusalan opiskelijoille työkohde tarjosi erinomaisen harjoitteluareenan ja osa heistä suoritti näyttötutkintosakin pilottikohteella. Vaikka tulokset ovatkin hyviä, ei kunnostuksen toteuttaminen sujunut täysin ongelmitta. Suurin puute esimerkilliseksi tarkoitetussa kunnostusprojektissa oli suunnitelman toimimattomuus maastossa. Toisaalta on syytä todeta, että niin sanotussa tavanomaisessa kunnostuksessa suunnitelmien ei yleensä tarvitse olla kovin tarkkoja. Tärkeintä on antaa selkeät ohjeet pohjavesilampien täyttämisestä. Maastonmuotoilussa voidaan useimmiten luottaa maarakennuskoneen kuljettajan ammattitaitoon, kunhan peruslinjat on selvitetty. Poikkeuksena ovat erityisiä luontoarvoja sisältävät tai rakennetussa ympäristössä sijaitsevat kunnostuskohteet, joilla huolellinen ennakkosuunnittelu ja suunnitelmien tarkka noudattaminen ovat paikallaan. Pilottikohteella suunnitelman mukaisen toteutuksen estivät erityisesti vasta maastotöiden aikana esiin tulleet ongelmat maamateriaalien käyttökelpoisuudessa. Maaperän tarkemmalla tutkimisella ongelmat olisi voitu välttää. On aiheellista miettiä, kuinka kalliita selvityksiä milläkin kohteella kannattaa tehdä, mutta muutaman kairauksen tai koekuopan teettäminen olisi lähes jokaisessa suunniteltavassa kohteessa perusteltua. Näin vältettäisiin pohjavesilampien täyttöön soveltumattomien aineksien sekoittuminen hyvään täyttömateriaaliin. Erilaisten maamassojen hyödyntäminen kunnostuksessa voitaisiin myös suunnitella huolellisemmin. Useilla hankkeen kunnostuskohteista soranotto on aikoinaan päättynyt käyttökelpoisten materiaalien loppumiseen, joten alueilla olevien kannaksien sisältämän maa-aineksen suhteen ei kannata olla kovinkaan toiveikas. Aina näin ei kuitenkaan ole, joten myös alueen historian selvittäminen voi tuoda lisätietoa maamassojen käytettävyydestä. Pohjaveden laadun seuraaminen kunnostustöiden aikana osoittautui tärkeäksi. Seurannan ansiosta vedenotto olisi ollut mahdollista keskeyttää ajoissa, mikäli alumiinija mangaanipitoisuudet olisivat pysyneet korkeina. Onneksi tähän ei kuitenkaan ollut tarvetta. Todennäköisimmin kohonneiden pitoisuuksien syynä oli hienojakoisen aineksen joutuminen täyttökerrokseen. Toisaalta pohjaveden hetkittäiseen samentumiseen ja metallien liukenemiseen on syytä varautua myös hyvälaatuista soraa ja hiekkaa käytettäessä. Kunnostustöiden hankalimmaksi vaiheeksi osoittautui yllättäen puiden poiston järjestäminen ennen maansiirtotöitä. Pienen kyselykierroksen tuloksena ilmeni, että pienimmät puut ja kannot on useissa vastaavissa kohteissa jätetty maamassojen alle. Vähemmän kivikkoisilla alueilla kanto-ongelma on ilmeisesti ratkennut pintamaiden kuorinnalla. Kun työkohdetta oli ensin käyty useiden metsätalouden asiantuntijoiden kanssa ihmettelemässä, löydettiin lopulta kolme yritystä, jotka olivat valmiita antamaan tarjouksen. Tarjotut menetelmät olivat erilaisia, mutta ainakin pilottikohteelta saatujen kokemusten perusteella puiden nostaminen juurineen giljotiinikouralla osoittautui toimivaksi työtavaksi. Yhteistyö urakan tehneen yrityksen kanssa onnistui 22

23 hyvin ja erityisen ilahduttavaa oli yrityksen edustajien innostus menetelmän kehittämiseen. Pilottikohteen kunnostaminen tuli melko kalliiksi verrattuna vastaavanlaisessa hankkeessa vuosina laskettuihin keskihintoihin. On kuitenkin huomattava, että pilottikohteella panostettiin paitsi huolelliseen työhön, myös pienipiirteiseen maastonmuotoiluun. Alueelle jätettiin mm. hyvin kehittynyttä puustoa sekä pieniä paahderinteitä ja kosteikoita, vaikka se monimutkaistikin työtä. Hinta on kuitenkin niin korkea, että yksityinen maanomistaja tuskin ryhtyy kunnostukseen vain saadakseen muutaman hehtaarin parempaa metsätalousmaata tai turvatakseen kunnan omistaman vedenottamon vedenlaatua. Kunnostustoimien muuttuminen rutiiniksi sekä mahdollisesti jonkun houkuttelevan jälkikäyttömuodon keksiminen saattaisivat kohtuullistaa kustannuksia. Tästä syystä kokemuksien kerääminen erilaisia kunnostuksia toteuttamalla on erittäin tärkeää. Vanhojen soranottoalueiden laajamittaisempi kunnostaminen näyttäisi edellyttävän myös asennemuutosta. Useat maanomistajat tuntuvat olevan tyytyväisiä vanhojen kaivualueidensa tilaan; niiltä ei oikeastaan edes odoteta mitään. Etenkin vanhoille soranottajille alueiden nykytilan kyseenalaistaminen on vaikeaa. Vanhojen soranottoalueiden kunnostusprojektin tarjoama kunnostusmahdollisuus on kiinnostanut eniten sellaisia maanomistajia, jotka ovat joko perineet tai ostaneet tilan soranoton päätyttyä, tai joiden mailta soraa on otettu niin sanottuna pakko-ottona tierakentamista varten. Asenteet voivat kuitenkin muuttua, kunhan tieto onnistuneista kunnostuksista leviää. Hyvien esimerkkikohteiden myötä myös käytännön työtavat kehittyvät. Parhaimmassa tapauksessa soranottoalueiden kunnostamisesta tulee oma maarakennusalan haara omine työmenetelmineen. Tällöin kunnostuksien toteuttaminen pelkästään soranotosta tuttuja, usein alueiden erityisluonteeseen sopimattomia työtapoja soveltaen voidaan unohtaa. 23

24 KIRJALLISUUS Hatva, T., Hyyppä, J., Ikäheimo, J., Penttinen, H. ja Sandborg, M Soranoton vaikutus pohjaveteen, Raportit V-VI. Vesi- ja ympäristöhallitus. KL-Suunnittelu; Lumiaho, Kyösti Pyhärannan kunta; Nihtiön ja Ropan pohjavesialueiden suojelusuunnitelma. Lounais-Suomen ympäristökeskus (LSYK) 2000b. Pyhärannan kunnan pohjavesialueet. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen monisteita. Lyytikäinen, Ari Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat harjualueet Vakka-Suomen tutkimusalueella. Kertomus POSKI-projektin maastotöistä Lounais-Suomen ympäristökeskuksen alueella Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. (Luonnos) Pyhärannan kunta. Vedenottamoiden vesianalyysit vuoden välisenä ajanjaksona. Salo, Anita Vanhojen soranottoalueiden kartoitus ja kunnostamistarpeen arviointi pohjavesialueilla Mynämäen-Laitilan-Pyhärannan harjujaksolla. Lounais- Suomen ympäristökeskus, Varsinais-Suomen liitto, Pyhärannan kunta, Laitilan kaupunki, Mietoisten kunta, Mynämäen kunta. Suomen pohjavesitekniikka Oy. 2003a. Pyhärannan kunta; Esiselvitys Alhon vedenottamon vedenlaadun parantamisesta. Suomen pohjavesitekniikka Oy. 2003b. Pyhärannan kunta; Esiselvitys Ropan vedenottamon kapasiteetin lisäämisestä. Varsinais-Suomen liitto Vakka-Suomen harjuseutukaava Turku: Varsinais-Suomen liitto Ympäristöministeriö Maa-ainesten ottaminen ja ottamisalueiden jälkihoito. Ympäristöministeriö. Ympäristöopas