Miltei vallankumousta - tosin veretöntä,1a täysin parlamentaarisia. muotoja noudattavaa merkitsevät kuluneen vuoden

Transkriptio

1 Miltei vallankumousta - tosin veretöntä,1a täysin parlamentaarisia muotoja noudattavaa merkitsevät kuluneen vuoden poliittiset t»palit jaat maassamme. S.S. 30/12-37 haastattelu. Oikeastaan kai kduluisi nykyise -n virkaani tehdä selvää taloudellisista asioista ja niiden piirissä vuoden varrella sattuneista tapahtumista. Hiiden suhteen voin kuitenkin tässä yhteydessä oula lyhytsanainen ja palata siihen asiaan toisessa yhte- % ydessä. Voin puolestani todeta vain sen, mikä jo usein muulloinkin on tullut sanotuksi, että meille monien vaikeiden "vuosien -jälkeen on s otu elää taloudellista nousukautta,.jopa siinä määrin onneliisiosa oloissa, että kulunut vuosi ehdottomasti kuuluu rekordivuosien sarjaan.sekä maatalous että teollisuus ovat voineet vahvistaa asemaansa, työttömyys on ollut jotenkin tuntematon ja palkallaeläjätkin ovatjvoineet havaita tulojensa l nou;-jvan, - Tähän valoisaan kuvaan sekaantuu kuitenkin jo hiemaii varjojakin. Se suuri toivorikkaus, joka vielä keväällä ja kesälläkin vallitsi, on väistymässä. iaaailmanmarkkinoita vallitse vien tavailin hinnat ovat voimakkaassa laskusuunnassa ja se sekä sodan pelko ehkäisee yritteliäisyyttä. Talouselämän tuntijat väittelevät siitä, onko kysymyksessä vain tilapäinen pysähdys taloudellisessa kukoistuksessa vai ollaanko taas menossa uutta laskukautta kohden. - Hntä mitä olisi sanottava poliittisista tapahtumista? "Vaalimaa kiinnostavat tätä nyjj^yä enimmin \ilkopoliittiset tapahtumat, ^oska niiden Kulusta tulee riippumaan lähe:sdn t le- vaisuuden muodostuminen. Ja kyllähän maailmanteatterin palkeilla tällä hetkellä vil kkasti esitetään näytelmiä. Espanjan Kansalaissota! tapahtumat XfcauKaLsessa Idässä samoinkuin itäisessä naapurimaassamme esitetty murhenäytelmä ovat tapahtumia, joita jokaisen

2 on syytä tarkkaan seurata ja harkita, mitä johtopäätöksiä niistä oman maamme kohtaloihin nähden on syytä vetää. Mutta tämä luku on kuitenkin niin laaja ja niin kaukana meidän pikkuisista kotoisista oloistamme, että lienee viisainta jättää se lehtien ulkomaanosastojen käsiteltäväksi. Mitä omiin kotoisiin oloihimme tulee, ei kukaan voine valittaa yksitoikkoisuutta siinäkään suhteessa. Onhan täällä tapahtunut miltei vallankumous- tosin aivan veretön ja täysin pariai merftaarisia muotoja noudattaen. Vielä toista vuotta takaperin saivat kansanvaltaiset ainekset elää alituisessa pelossa sen suhteen, mitä tuleman piti, mutta miten erilainen on niiäköala tällä hetkellä. 1 ^äänteen teki mahdolliseksi kansa, se onvalitsijat, jotka viime vuoden heinäkuussa käydyissä vaaleissa antoivat lopullisen armoniskun muutamia vuosia vallinneelle taantumukselle. Ja ainoastaan silloisen presidentin parlamenttaarisia tapoja kohtaan osoittamasj märtämättömyydestä johtui, ettei käännettä myöskin ft 7 J nakyvllä tavalla saatu aikaan. Presidentin vaihdos olikin senvuok si se päämäärä, johon valitsijoita tämän vuoden alussa kutsuttiin myötävai utta saan. Valitsijamiesten vaali antoi jo selvän aavistuksen siitä, mihin suu taan ratkaisu oli käyvä, mutta siitä huolimatta taisteli oikeisto viimeiseen saakaa entisen presidentin säilyttämisen puolesta. Se oli kuitenkin turhaa ja tuloksena oli kansanvaltaisten ainesten määräämä presidentin vaali. - Valituksi tuli maan "ensimäinen talonpoika, jonka kansanvaltaisuuteen ja parlament täristen tapojen kunnioittamiseen kansa voi turvallisesti luottaa. Se oli hänelle itselleen myös hyvitys siitä, ettälapuanliike hänet aikanaan ensimmäisenä uhrina heitti syrjään hallitustuolilta. Ja tämän jälkeen alkoivat tapahtumat vyöryä nopeata vauhtia.

3 Muodostettiin uusi hallitus ja oikeisto näki hämmästyksekseen että sosialidemokraatit, jotka he puolta vuotta aikaisemmin olivat julistaneet kelvottomiksi astumaan maan hallitukseen, tämän harppauksen kuitenkin suorittivat, ^aamme työläisiä ja talonpoikia edustavat ainekset eduskunnassa,jotka aikaisemmin harvoih olivat löytänee^ toisensa samoilta linjoil a, voivat yhtyä yhteisestä ohjelmasta ja ryhtyivät sen pohjalla vastaamaan maan kohtalojen ohjaamisesta. Tälle yhtymä^^e antod. lisävoimaa se seikka, että myöskin edistysmielinen puolue havaitsi voivansa antaa kannatuksensa tälle ohjelmalle 3ekä luovuttaa päteviä voimia, ennen kaikkea hallituksen pääministerin, tätä ohjelmaa toteuttamaan. - Miten tämä yht istyö, johon sosialidemokraatit ensi kertaa itsenäisyyden aikana ovat antautuneet, on sujunut? - ölen ollut io useasti aikaisemmin tilaisuudessa mainitsemaan V että se on su.unut paremmin kuin ainakaan minä puolestani uskalsin etukäteen odottaa. Tietysti ei mikään h-lltiukseen osallistuvista ryhmistä ole voinut ajaa omaa ohjelmaansa semmoisenaan, vaan on täytynyt joi sakin asioissa sovitella. Tämmöistä sovittelua on myöskin sosialidemokraattisen puolueen ollut harjoitettava. Siitä ovat oikeistoryhmät o( leet saavinaan suurta ilon aihetta, vaikka kaiken takaa on kuultanut harmi siitä, etteivät ennustelut pikaisesta riitaantumisesta olekaan toteutuneet. Tilannehan onjsen jälkeen ollut semmoinen, että hallitus- puol eet voivat nimellisesti eduskunnassa nojata noin kolmeneljäsosaan koko eduskunnan jäsenmäärästä. Todellisuudessa ei asema ole kuitenkaan ollut näin vahvat sillä osa maalaisliiton samoin - kuin edistyksenkin jäsenistä on monessa kysymyksessä siirtynyt vastustajain puolelle, Kannatus on kuitenkin ollut riittävä viemään lävitse miltei kaikki hallituksen esitykset. Oikeastaan ainoaksi lohdutukseksi on vastustuspuolueille jäänyt se, että ne kolmasosalla äänistä voivat äänestää lepäämään kuuluisaasi

4 tulleen "pölkkplain". Tällä uskottiin annettavan isku vasemmiston sosialisoiraispyrkimyksille, vaikka asia ei meikäläisiä suurestikaan liikuttanut. Sosialidemokraatit äänestivät esityksen puolesta vain senvuoksi, että huilisivat antaa kannatuksensa eräälle talonpoikien elinkysymyksistä. Luulisin kansan enemmistön olevan selvillä siitä, että tämä kansan enemmistön etuja ajamaan muodostettu yhteisrintama on jo saanut paljon hyvää aikaan. Kansanvallanvastaisten ainesten vaikutus maan asioihin on tullut melkoisen merkityksettömäksi eikä kenenkään tarvitse enää pelätä ainakaan sitä, että niiden taholla voitaisiin ryhtyä yllä- tyksellisiin tekoihin, kuten lapuanliikkeen hurmiokautena. i&t aassa on myöskin ollut täydellinen rauhan tilanne, jopa niin rauhallista, että meidän fasaistipuolueemme valittaa oloja "unhoittavan rauhalliseksi". Brinäisiä riitakysymyksiä on saatu pois päiväjärjestyksestä, niiden joukossa paljon hälyä nostattanut kielikysymys, joka viimeksi on liikkunut yliopiston kieliasian ympärillä# Mitä enemmän tämmöisiä erimielisyyden aiheita saadaan paistetuksi sitä varmemmalle pohjalle maamme valtiollinen elämä voi muodostua. Mutta jos voikin sanoa, että hallituspuolueet ovat osoittaneet ihailtavaa itsehillintää koettaessaan etsiä yhteistä h'vää palvelevia ratkaisuja, ei samaa voi sanoa nykyisiltä vastustuspuolueista. Ne ovat asiain uuden käänteen johdosta kokonaan menttä'* neet tasapainonsa. Ne ovat aina esiintyneet "lujien hahitusten"vaatijoina f mutta vaikka meillä nyt on ensi kert ia eduskunnan suureen enemmistöön nojautuva hallitus, ei se niitä tyydytä. Ne ovat valittaneet eduskuntavallan kasvua ja vaatineet hallituksia johtamaan eduskuntakäsittelyjä - nyt ne valittavat, e tä hallitus terrorisoi eduskuntaa eikä salli sen vapaasti päätsää asioista, kun hallitus yhteisymmärryksessä ed.skunnan enemmistön kanssa evjtsii ratkaisuja# Ne eivät hallituksissa ollessaan ole välittäneet vähääkään vähem-

5 mistön kannanotoista, päinvastoin on esim. sosialidemokraattien mielipide ollut niille pelkkää ilmaa, jota ei ole tarvinnut Ottaa huomioon. Nyt ne valittavat vähemmistön sortoa, kun ene mistö sanelee päätökset»^. Ne ovat sanalla sanoen unohtaneet kaikki entiset valtiolliset ohjelmansa ja ottaneet päätehtäväkseen heittää kalikoita hallitusvaunujen pyöriin. Oppositio on tietysti tärkeä osa parlamenttaarisessa elämässä. Se on yhtä tärkeä kuin hallituspuolueetk.n - niin ainakin englantilainen pa tiament t ari smi opettaa. Mutta voidakseen täyttää tehtävänsä, sen täytyy olla asiallinen eikä heittäytyä ajamaan gangsteripolitiikkaa. Silloin se menettää kaiken merkityksensä ja joutuu "hampaattomaksi" kuten nykyistä oppositiota jo on ennätetty kutäua. - Sopivana vastakohtana nykyisen opposition menettelytavoille vpdi esittää esim. sosialidemokraattien menettelyn vastustuspuolueena ollessaan. Edellisten hallitusten, herrojen Sunilan ja Kivi* mäen johtamain, aikana sosialidemokraattinen puolue esiintyi siinä määrin lojaalisena oppositiona, että sitä jollakin tahoilla melkein alettiin epäillä hallituksen Kannattajapaolueeksi. - Miten ajattelet e asiain kehittyvän tulevaisuudessa? - Tulevaisuudesta en kenenkään vaikea mitäin sanoa. Sehän riippuu niiii monista tekijöistä, joihinjsi ihmisvoimin voi vaikuttaa. Mutta jos toivomukset saisivat käydä ennusteluista, niin ajattelisin olevan suureksi eduksi jos nykyiner valtiollinen ryhmitys voisi jatkaa ainakin seuraaviin vaaleihin saakka' Silloin voitaisiin toteuttaa monesti esitetty toivomus, että päästäisiin tiheistä hallitusvaihdoksista, j. valitsijat saisivat ratkaista, onko entistä suuntaa jatkettava vai onko kurssin muutos tarpeen. Siten joutuisi valitsijain harkittavaksi, onko jokin puolue Kuluttanut kannatuksensa loppuun ja joutuuko se jättämään paikkansa ttoisten haltuun, vai onko sen annettava jatkaa työtään.