Pieniä kertomuksia kotoutumiskoulutuksessa työskentelevien kouluttajien työhön kohdistuvista muutoksista

Transkriptio

1 Ammattien muutos muutakin kuin digitaalista tuhoa Tiina Montonen Helsingin kaupunki, kaupunkitutkimus ja -tilastot PL 5500 (Siltasaarenkatu A), Helsingin kaupunki tiina.montonen@hel.fi Sirpa Lappalainen Helsingin yliopisto, kasvatustieteellinen tiedekunta PL 9 (Siltavuorenpenger 5A), Helsingin yliopisto sirpa.lappalainen@helsinki.fi Pieniä kertomuksia kotoutumiskoulutuksessa työskentelevien kouluttajien työhön kohdistuvista muutoksista Avainsanat: kotoutumiskoulutus, pienet kertomukset, prekarisaatio, uusliberalistinen hallinta 1. Johdanto Opetushallitus julkaisi vuoden 2016 keväällä kotoutumiskoulutuksen järjestämistä koskevat uudet toteutusmallit, joissa korostetaan opetuksen työelämälähtöisyyttä. Opetusta tullaan siirtämään kotoutumiskoulutusta järjestävistä oppilaitoksista muihin ympäristöihin, esimerkiksi työpaikoille, ammatillisiin oppilaitoksiin ja verkkoon (Opetushallitus 2016, myöhemmin OPH). Samankaltaisia tavoitteita on parhaillaan käynnissä olevassa ammatillisen koulutuksen reformissa (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2017; Rintala ym. 2015). Onkin mahdollista, että opettajuus joutuu uudelleen määrittelyn kohteeksi muuallakin kuin kotoutumiskoulutuksessa. Olemme analysoineet kuuden aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksessa työskentelevän kouluttajan kertomuksia muutoksen kohteena olevasta kotoutumiskoulutuksesta. Esityksessämme tarkastelemme, miten pedagogisen koulutuksen saaneet kouluttajat rakentavat ymmärrystä omasta työstään ja opettajuudestaan tilanteessa, jossa koulutusta ja sen järjestämisen tapoja uudistetaan merkittävästi. Esityksemme perustuu artikkeliin, joka on julkaistu Aikuiskasvatus-lehdessä (Montonen & Lappalainen 2017). 1.1 Kotoutumiskoulutuksen järjestäminen Suomessa Aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutus on lakisääteistä (Laki kotoutumisen edistämisestä 1386/2010), pääsääntöisesti työvoimapoliittista koulutusta, jonka tavoitteita ovat koulutukseen osallistuvan työllistyminen tai jatkokoulutukseen pääseminen sekä toimivan peruskielitaidon saavuttaminen. Elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus (ELY-keskus) hankkii koulutuksen parin, kolmen vuoden välein toteutettavalla julkisella kilpailumenettelyllä. ELY-keskuksen kilpailutusta koskevat vertailuperusteet vaihtelevat eri puolella Suomea, mikä on aiheuttanut kritiikkiä oppilaitosten ja kouluttajien keskuudessa (esim. Yle 2016). Kotoutumiskoulutuksen uusien toteutusmallien tavoitteena on tehostaa koulutuspalveluita siten, että yhä suurempi joukko maahanmuuttajia pääsisi koulutuksen piiriin ja että maahanmuuttajien eteneminen jatko-opintoihin ja työelämään nopeutuisi. Aiemmin opiskelijat ovat käyneet läpi noin vuoden kestävän ja neljästä moduulista muodostuvan kotoutumiskoulutusputken, mutta uusissa toteutusmalleissa opiskelijoilla on moduulien välillä mahdollisuus siirtyä joksikin aikaa esimerkiksi töihin tai työharjoitteluun. Opiskelijoiden koulutuspoluista halutaankin tehdä aiempaa yksilöllisempiä. (OPH 2016.)

2 1.2 Teoreettiset lähtökohdat Esityksemme teoreettisena lähtökohtana ovat uusliberalistista politiikkaa ja hallintaa kriittisesti tarkastelevat teoriat. Koulutuksen järjestäminen on perinteisesti nähty valtion tehtävänä. Yksityisen sektorin toimijat ovat kuitenkin ottaneet tilaa sellaisilla koulutuksen alueilla, jotka ovat aiemmin kuuluneet valtiolle (Ball 2012, 112). Koulutuksen yksityistämisellä tavoitellaan oppimistulosten paranemista ja koulutuksen tehokkuutta (Hogan 2014, 93). Huomioitavaa on, että kun koulutus nähdään tuotteena, jota voi ostaa tai myydä, liiketoiminnan lait astuvat voimaan, ja tuottavuus on loppujen lopuksi se, mikä ratkaisee (Ball 2012, ). Kotoutumiskoulutusta, joka on hankintalain alaista kilpailutettua toimintaa, voidaankin tarkastella koulutuksen markkinoitumisen ilmentymänä. Uusliberalistisen hallinnan käsitteellä taas viitataan sellaisiin poliittisen hallinnan käytäntöihin, joita valtio kohdistaa yksilöihin ja jotka muokkaavat heidän subjektiviteettiaan taloudellisen rationaliteetin kannalta suotuisaan suuntaan (Komulainen ym. 2010, 10 11). Katsomme, että kiinnostuksen kohteena olevaa uudistusta on luontevaa tarkastella hallinnan viitekehyksessä. Kilpailutus tuo epävarmuutta kotoutumiskoulutuksen työskentelevien kouluttajien työsuhteisiin, jolloin työtä voidaan tarkastella prekarisaation näkökulmasta. Prekarisaatiolla tarkoitetaan muun muassa epävakaita työn tekemisen olosuhteita ja yhteiskunnallisesti suojaamattomia työn tekemisen muotoja. Kun työntekijä ei voi odottaa elinikäistä ja vakaata työuraa, hänen täytyy pystyä ennakoimaan tulevaisuutta. (Åkerblad 2014, 13, 34.) Epätietoisuus työn jatkuvuudesta pakottaa prekaarin työntekijän tuotteistamaan itsensä ja olemaan valmis työnantajien vaatimiin joustoihin ja venymisiin (Jakonen 2015, 290). Uusliberalistinen hallinta muokkaa siten työntekijän käsityksiä itsestään ja työstään. 2. Tutkimuksen toteutus 2.1 Aineisto Esittelemämme tutkimuksen aineisto muodostuu kuuden kotoutumiskoulutuksessa työskentelevän tai aiemmin työskennelleen kouluttajan haastattelusta. Kouluttajia haastateltiin touko kesäkuussa Haastattelut toteutettiin narratiivisina haastatteluina, joiden tavoitteena oli tuottaa kertomuksia kotoutumiskoulutuksessa työskentelevän kouluttajan työstä. Haastattelukysymysten teemat käsittelivät kouluttajien työn menneisyyttä, nykyhetkeä ja tulevaa, joita haastatellut saivat kuvailla vapaasti. Koska Opetushallitus (2016) oli julkaissut haastattelujen alla kotoutumiskoulutuksen uudet toteutusmallit, uusia malleja käytettiin haastattelutilanteessa työn tulevaisuutta koskevien kysymysten tukena. Haastatteluhetkellä viisi kouluttajaa työskenteli kotoutumiskoulutuksessa ja yksi oli hiljattain siirtynyt kotoutumiskoulutuksesta muihin opetusalan tehtäviin. Yhteistä haastatelluille on se, että he ovat suorittaneet opettajan pedagogiset opinnot tai muun kasvatustieteellisen koulutuksen. Kotoutumiskoulutusta järjestävissä oppilaitoksissa opetushenkilöstö työskentelee tyypillisesti suomen kielen kouluttajan tai ohjaavan kouluttajan nimikkeellä. Työvoimakoulutuksena järjestettävässä kotoutumiskoulutuksessa ei ole kouluttajia koskevia kelpoisuusehtoja, vaan jokainen koulutuksenjärjestäjä saa itse määritellä henkilöstölle asetetut pätevyysvaatimukset (Nissilä 2015). Aineistossamme opettaja on kuitenkin selkeästi yleisempi omaa ammatti-identiteettiä määrittelevä nimitys kuin kouluttaja. Pedagogisen koulutuksen saaneet kouluttajat kokevat tekevänsä ensisijaisesti opettajan työtä, vaikka järjestelmä ei heitä sellaisiksi tunnustaisikaan.

3 2.2 Metodi ja analyysi Narratiivisen analyysimme painopiste on kouluttajien tulevaisuuden kertomuksissa, joita Michael Bamberg ja Alexandra Georgakopoulou (2008) kutsuvat pieniksi kertomuksiksi (myös Bamberg 2007; Georgakopoulou 2007, 2015). Pienet kertomukset voivat olla tapahtuma-ajaltaan lähellä kertomishetkeä, äskettäin menneisyydessä tapahtuneita tai vielä kehittymässä olevia, ja ne voivat kertoa pienistä tapahtumista, joita kertoja hyödyntää argumentoinnissaan (Bamberg & Georgakopoulou 2008, 381). Tarkastelemamme pienet kertomukset kotoutumiskoulutuksessa tehtävän työn muutoksista ovat spekulatiivisia, mutta hyödyntämällä työssä karttunutta tietoaan ja pohtimalla työhönsä kohdistuvia muutoksia kouluttajat voivat rakentaa ymmärrystään menneestä, nykyhetkestä ja tulevasta (ks. Paugh 2012). Kotoutumiskoulutuksen uusiin toteutusmalleihin peilaten haastatellut kertoivat laajasti tulevaisuutta koskevista peloistaan ja toiveistaan, ja pienten kertomusten analyysin avulla on mahdollista rakentaa kuvaa kouluttajien työstä ja sen tulevaisuudesta. Tässä tutkimuksessa aineiston lukemista ohjasi kouluttajien eri pituisten kertomusten luokitteleminen teemoihin. Catherine Riessmanin ( , 74) mukaan temaattisessa analyysissa on olennaista keskittyä narratiivien sisältöön, eli kysyä, mitä narratiivit kertovat. Aineistossamme keskeisimmiksi teemoiksi muotoutuivat kertomukset kouluttajan arjesta ja arjen kohtaamisista sekä kertomukset tulevaisuuden kotoutumiskoulutuksesta. Nämä laajat teemat jakautuivat pienempiin temaattisiin kokonaisuuksiin, joita luimme vuoropuhelussa uusliberalistista hallintaa käsittelevän kirjallisuuden kanssa kysyen: mitä kertomukset kertovat kouluttajien työstä ja sen muutoksesta markkinoituvan koulutuksen kontekstissa? Tähän esitykseen olemme valinneet aineistosta yhden teeman, joka on opettajuuden uudelleen määrittely muuttuvassa kotoutumiskoulutuksessa. 3. Opettajasta konsultiksi? Kotoutumiskoulutuksen uusissa toteutusmalleissa opiskelijat voivat edetä yksilöllisillä ja henkilökohtaisia tarpeita palvelevilla opintopoluilla. Uusia kotoutumiskoulutuksen oppimisympäristöjä ovat esimerkiksi Internet, työpaikat ja ammatilliset oppilaitokset. Tähän kouluttajien työn hajautumiseen erilaisiin ympäristöihin viittaamme monipaikkaistumisen käsitteellä. Yhtenä monipaikkaistumisen tuomana tulevaisuuden uhkakuvana nähtiin se, että opettajuus katoaa ja kouluttaja ei enää eroa konsultista. Tätä uhkakuvaa voidaan tarkastella Haapakorven (2009) luokitteleman kahden asiantuntijuuden ideaalityypin näkökulmasta. Professionaalinen, lainsäädäntöön perustuva asiantuntijuus saavutetaan lainsäädännön ja vakiintuneiden käytäntöjen kautta, ja esimerkiksi opetusalalla lainsäädäntö määrittelee opettajien pätevyydet. Markkinaehtoista ja nopeasti muuttuvaa asiantuntijuutta edustavien ammattiryhmien pätevyyksiä säädellään sen sijaan harvoin laeilla, sillä niiden asema muotoutuu usein markkinoiden ehdoilla ja eri intressiryhmien kanssa käytävien neuvottelujen kautta. (Haapakorpi 2009, 27, 45, 51, 57.) Kotoutumiskoulutuksen kontekstissa jako professionaaliseen ja markkinaehtoiseen asiantuntijuuteen ei ole itsestään selvä. Kouluttajilla on lainsäädännön määrittelemä opettajan kelpoisuus, ja he kokevat tekevänsä opettajan työtä. Markkinaehtoisesti kilpailutettu ja toteutettu kotoutumiskoulutus asettaa kuitenkin kouluttajien työlle toisenlaiset raamit. Kotoutumiskoulutuksen monipaikkaistuvalla kentällä kouluttajien työ vertautuukin markkinaehtoiseen asiantuntijuuteen, jonka rakentumisen ehtoja eri yhteistyötahot määrittelevät. Markkinaehtoisesti järjestettävä kilpailutus näyttäytyi aineistossa yhtenä niistä tekijöistä, jotka edistävät opettajuuden muutosta ja kouluttajien työn prekarisoitumista. Haastateltujen kouluttajien työpaikoissa opettajien työehtosopimuksen olemassaolo legitimoi vielä kouluttajien opettajuutta, mutta työehtosopimuksesta luopuminen voidaan

4 nähdä askelena kohti uudelleen määriteltyä opettajuutta: kouluttajat saattavat muuttua konsulteiksi. Richard Sennett (2007, 109, 115) kirjoittaa konsulttimaisesta mielenlaadusta, jota määrittelee liikkuvuuden vaatimus. Liikkuvuus on yhteydessä kouluttajien työn monipaikkaistumiseen, sillä monet kouluttajista näkevät työnsä tapahtuvan jatkossa muualla kuin luokkahuoneessa. Tällöin myös muiden toimijoiden kanssa tehtävä yhteistyö lisääntyy. Työn monipaikkaistumisessa nähtiin myös mahdollisuuksia rakentaa koulutuksesta opiskelijan kannalta aiempaa mielekkäämpää. Erilaisissa oppimisympäristöissä tapahtuvan opetuksen katsottiin kuitenkin edellyttävän eri toimijoiden sitoutumista moniammatilliseen yhteistyöhön. Taito työskennellä yhdessä, olosuhteista riippumatta, kuuluukin konsulttimaiseen mielenlaatuun liittyvään potentiaaliseen kyvykkyyteen: työntekijöiltä odotetaan kykyä toimia tehokkaasti tiimeissä, vaikka tiimit olisivat lyhytaikaisia ja niiden jäsenet lähes tuntemattomia toisilleen (Sennett 2007, 119). Toisaalta monipaikkaistuminen nähtiin myös ongelmallisena, sillä syvällisen yhteistyön kehittymisen katsottiin vaativan aikaa ja luottamusta. Kouluttajien työn monipaikkaistuessa yhteistyöstä voi kuitenkin olla vaikeaa rakentaa, jos kouluttajilla ja esimerkiksi ammattiopettajilla ei ole selkeää käsitystä toistensa tehtäväkuvista, vastuista ja työskentelytavoista. Uusliberalistisessa politiikassa korostuu tuloksellisuuden ja tehokkuuden tavoittelu, ja näihin uusilla kotouttamiskoulutuksen malleilla pyritään. Kouluttajien kertomuksissa keinovalikoima näyttäytyy pikemminkin mutkistavan koulutuksen sisällöllisten tavoitteiden saavuttamista (ks. Montonen 2016). Kouluttajien kertomuksiin työn muutoksesta kytkeytyykin tiiviisti huoli opiskelijoiden saaman opetuksen ja ohjauksen laadusta. Kirjallisuus Ball, S. J. (2012) Global Education Inc. New policy networks and the neo-liberal imagenary. London: Routledge. Bamberg, M. (2007) Stories: Big or small. Why do we care? Teoksessa M. Bamberg (toim.) Narrative State of the Art. Amsterdam: John Benjamins Publishing Company, Bamberg, M. & Georgakopoulou, A. (2008) Small stories as a new perspective in narrative and identity analysis. Text & Talk 28 (3), Georgakopoulou, A. (2007) Thinking big with small stories in narrative and identity analysis. Teoksessa M. Bamberg (toim.) Narrative State of the Art. Amsterdam: John Benjamins Publishing Company, Georgakopoulou, A. (2015) Small stories research. Methods analysis outreach. Teoksessa A. De Fina & A. Georgakopoulou (toim.) The Handbook of Narrative Analysis. Chichester: Wiley, Haapakorpi, A. (2009) Sulkeuman ja neuvottelun ehdoilla asiantuntija-aseman rakentuminen työelämässä. Väitöskirja. Sosiologian laitos. Helsinki: Helsingin yliopisto. Hogan, A. (2014) NAPLAN and the role of edu-business: New governance, new privatisations and new partnerships in Australian education policy. The Australian Educational Researcher 43 (1), Jakonen, M. (2015) Pelon talous ja uudet kyvyt. Teoksessa K. Brunila, J. Onnismaa & H. Pasanen (toim.) Koko elämä töihin. Koulutus tietokykykapitalismissa. Tampere: Vastapaino,

5 Komulainen, K., Keskitalo-Foley, S., Korhonen, M. & Lappalainen, S. (2010) Esipuhe. Teoksessa K. Komulainen, S. Keskitalo-Foley, M. Korhonen & S. Lappalainen (toim.) Yrittäjyyskasvatus hallintana. Tampere: Vastapaino, Laki kotoutumisen edistämisestä 1386/2010. Annettu Helsingissä Montonen, T. (2016) Mehän ei olla kukaan pelkkää työvoimaa Uusliberalistinen hallinta kotoutumiskoulutuksessa työskentelevien kouluttajien kertomuksissa. Pro gradu -tutkielma. Käyttäytymistieteiden laitos. Helsingin yliopisto. Montonen, T. & Lappalainen, S. (2017) Pieniä kertomuksia kotoutumiskoulutuksessa työskentelevien kouluttajien työn monipaikkaistumisesta. Aikuiskasvatus 39 (3), Nissilä, L. (2015) Hallituksen esitys eduskunnalle valtion talousarvioksi (HE 30/2015), teemana maahanmuuttajien kotoutumiskoulutus. Asiantuntijalausunto. Opetushallitus. [online]. <URL: AK pdf. Luettu Opetushallitus (2016) Uudet toteutusmallit. Maahanmuuttajien koulutus. Aikuisten maahanmuuttajien koulutus. [online]. <URL: aahanmuuttajien_koulutus. Luettu Opetus- ja kulttuuriministeriö (2017) Ammatillisen koulutuksen reformi. [online]. <URL: Luettu Paugh, A. (2012) Speculating about work: dinnertime narratives among dual-earner American families. Text & Talk 32 (5), Riessman, C. K. (2008) Narrative Methods for the Human Sciences. Los Angeles: Sage Publications. Rintala, H., Pylväs, L., Postareff, L., Mikkonen, S. & Nokelainen, P. (2015) Työpaikalla tapahtuvaa oppimista ja ohjausta edistävät ja estävät tekijät. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 17 (4), Sennett, R. (2007) Uuden kapitalismin kulttuuri. Suom. K. Koskinen. Tampere: Vastapaino. Yle (2016) Opettajat moittivat kotoutuskoulutusten kilpailutuksia, ministeriö puolustaa. Yle Uutiset [online]. <URL: olustaa/ ?ref=leiki-uu. Luettu Åkerblad, L. (2014) Epävarmuuden tuolla puolen. Muuttuvat työmarkkinat ja prekaari toimijuus. Dissertations in Social Sciences and Business Studies 73. Joensuu: Itä- Suomen yliopisto.