FCG Planeko Oy. Rovaniemen kaupunki LUONTOSELVITYS. Valionrannan asemakaava 4694 D3585

Transkriptio

1 FCG Planeko Oy Rovaniemen kaupunki LUONTOSELVITYS Valionrannan asemakaava 4694 D

2 FCG Planeko Oy LUONTOSELVITYS I SISÄLLYSLUETTELO 1 Johdanto Tutkimusmenetelmät Maastotyö ja raportointi Kohteiden arvottaminen Kansainvälisesti arvokkaat kohteet Kansallisesti arvokkaat kohteet Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet Paikallisesti arvokkaat kohteet Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet Uhanalaisuusluokitus Luonnon ja maiseman yleispiirteet Kallioperä, maaperä ja pinnanmuodot Maisema Vesiolosuhteet Kasvillisuus Luontodirektiivilajit Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit Luonnonsuojelun kannalta arvokkaat alueet Lähteet... 8 Liitteet Valiorannan alueen kasvillisuus

3 FCG Planeko Oy LUONTOSELVITYS 1 (8) ROVANIEMN KAUPUNKI LUONTOSELVITYS VALIONRANNAN ASEMAKAAVA 1 Johdanto Tämä työ on Valiorannan asemakaavoitusta palveleva luontoselvitys. Rovaniemen kaupungin tavoitteena on saada n. 4,5 hehtaarin maa-alueelle Kemijoen ranta-alueelle suunnitella matkailupalvelujen alue. Alue on tällä hetkellä rakentamaton. Alueella on aiemmin sijainnut Valion tuotantolaitos, mutta alueen rakennukset on purettu. Selvitysalue sijoittuu Rovaniemen kaupungin keskustan itäpuolelle Kemijoen varteen Pillinpuolin alueelle (kuva 1). Alueen rajaavat Lossitie, Jäämerentie ja Kemijoki. Työn tavoitteena on, että maankäytön suunnittelussa voidaan huomioida luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden elinympäristöjen säilyminen sekä kasvillisuudeltaan ja eläimistöltään arvokkaat alueet. Työ on laadittu maankäyttö- ja rakennuslain asemakaavalle asettamien sisältövaatimusten mukaisella tarkkuudella. Selvityksen laati FCG Planeko Oy:n Kuopion toimistosta biologi FK Jari Kärkkäinen. Kuva 1. Selvitysalueen sijainti.

4 FCG Planeko Oy LUONTOSELVITYS 2 (8) 2 Tutkimusmenetelmät 2.1 Maastotyö ja raportointi Luonnonympäristön nykytila selvitettiin karttamateriaalin ja kirjallisuuden perusteella sekä maastokäynnillä. Maastoinventoinnin tavoitteena oli saada kuva alueen kasvillisuudesta ja maisemasta sekä tunnistaa arvokkaimmat luontokohteet. Maastotyö suoritettiin Alueet kierrettiin systemaattisesti kävellen. Maastossa selvitysalue kuvioitiin kasvillisuuden perusteella. Maastossa kirjattiin muistiin kasvillisuustyypit, putkilokasvit ja puusto sekä maiseman peruspiirteet ja eläimistöhavainnot sekä rajattiin arvokkaat luontokohteet. 2.2 Kohteiden arvottaminen Arvokkaat kohteet arvotetaan luontoarvojen perusteella. Kohteiden arvotuskriteereinä käytetään kohteen edustavuutta, luonnontilaisuutta, harvinaisuutta ja uhanalaisuutta, luonnon monimuotoisuutta lajitasolla sekä kohteen toiminnallista merkitystä lajistolle. Alueen arvoa nostaa sen toimiminen eläimistön lisääntymis- tai ravinnonhankinta-alueena. Mitä harvinaisemmasta ja uhanalaisemmasta lajista on kyse sitä arvokkaampi alue on. Metsien luonnontilaisuutta arvioitaessa huomioidaan metsän metsähoidollinen tila, lahopuujatkuvuus ja lahopuun määrä sekä elävän puuston rakenne ja puulajisuhteet. Arvoluokitus pohjautuu seuraavaan jaotukseen: a) kansainvälisesti arvokkaat kohteet, b) kansallisesti arvokkaat kohteet, c) maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet, d) paikallisesti arvokkaat kohteet sekä e) muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Vesilain luontotyypit arvotetaan tapauskohtaisesti poikkeuksena fladat ja kluuvijärvet, jotka luokitetaan kansallisesti arvokkaiksi kohteiksi Kansainvälisesti arvokkaat kohteet Kansallisesti arvokkaat kohteet Tähän ryhmään kuuluvat Natura 2000 verkoston alueet, Ramsar -alueet ja kansainvälisesti merkittävät kosteikot ja lintualueet (IBA alueet). Kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kansallispuistot, luonnonpuistot, suojeluohjelmien kohteet, erämaa-alueet, koskiensuojelulain mukaiset vesistöt, valtakunnallisten suojeluohjelmien kriteerit täyttävät kohteet, kansallisesti tärkeät lintuvesialueet (FINIBA -alueet), kohteet, joilla on luonnonsuojelulain luontotyyppejä (LsL 29 ), äärimmäisen ja erittäin uhanalaisten sekä vaarantuneiden lajien esiintymispaikat, erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikat ja muut arvokkaat luonnonsuojelualueet. Lisäksi kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaat perinnemaisemat ja kulttuurimaisemat Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet Tähän ryhmään kuuluvat valtakunnallisissa suojeluohjelmissa maakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet, seutu- ja maakuntakaavan suojelualuevaraukset, alueellisesti uhanalaisten lajien esiintymispaikat ja maakunnallisesti/seudullisesti merkittävät muut luontokohteet.

5 FCG Planeko Oy LUONTOSELVITYS 3 (8) Paikallisesti arvokkaat kohteet Paikallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kohteet, joilla on metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MeL 10 ), yleis- ja asemakaavojen suojeluvaraukset, paikallisesti uhanalaisten ja harvinaisten lajien esiintymispaikat sekä muut paikallisesti harvinaiset ja edustavat luontokohteet Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet 2.3 Uhanalaisuusluokitus Kohteet, jotka eivät ole edellä mainituissa luokissa mutta, jotka ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeitä, esimerkiksi suuret yhtenäiset tavanomaisen luonnon alueet ja ekologiset käytävät. Lisäksi tähän luokkaan kuuluvat luonnonmuistomerkit. Luontoselvityksen uhanalaisuusluokitus pohjautuu uhanalaisten lajien II seurantatyöryhmän esitykseen, joka on laadittu IUCN:n uusien uhanalaisuusluokkien ja kriteerien mukaisesti. Tässä mietinnössä määriteltiin kaikille uhanalaisille lajeille uhanalaisuusluokan lisäksi elinympäristötyyppi ja uhkatekijät. Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) lajit. Silmälläpidettävät (NT) lajit eivät ole uhanalaisia lajeja. Alueellisesti uhanalaiset lajit pohjautuvat uuteen uhanalaisuusluokitukseen, jossa aluejakona käytetään metsäkasvillisuusvyöhykkeitä osa-alueineen. Lajit jaetaan kahteen luokkaan: alueellisesti hävinneet (RE) ja alueellisesti uhanalaiset (RT). 3 Luonnon ja maiseman yleispiirteet 3.1 Kallioperä, maaperä ja pinnanmuodot 3.2 Maisema Rovaniemen kallioperän pääkivilajit ovat graniitti ja migmatiitti, kvartsiitti, kiilleliuske ja kiillegneissi. Kvartsiittivyöhykkeiden reunamilla on kapea argosiittinauha. Gabroa esiintyy juonteina kvartsiittialueilla. Valioranta sijoittuu kvartsiittivyöhykkeelle, joka menee itä-länsisuuntaisesti Ounasvaaralta Korkalovaaralle. Maaperä on hieta- ja hienoa hiekkamaata. Rovaniemi kuuluu Peräpohjola-Lapin maisemamaakuntaan, jonka suurmaisema on korkokuvaltaan vaihtelevaa ja maastokohoumat ovat suhteellisen jyrkkäpiirteisiä. Kaupunki sijaitsee maisemallisessa solmukohdassa vaarajonon sekä Kemijoen ja Ounasjoen jokilaakson leikkauksessa. Valionranta sijoittuu maisemallisesti arvokkaalle jokivarsiosalle. Joelta päin katsottuna alueen maisema leimaa jokivarren lehtipuusto. Kaava-alueen pohjoisosa on avointa kenttää ja keskiosalla on lehtipuustoa. Eteläosalla on hiekkakenttä, jota reunustaa lehtipuusto (kuva 2).

6 FCG Planeko Oy LUONTOSELVITYS 4 (8) Kuva 2. Viistoilmakuva Valiorannasta (Rovaniemen kaupunki). Kuva 3. Ilmakuva vuodelta 2002, josta näkyy vielä jo purettu Valion tuotantolaitos.

7 FCG Planeko Oy LUONTOSELVITYS 5 (8) 3.3 Vesiolosuhteet 3.4 Kasvillisuus Valionranta sijoittuu Kemijoen varteen. Rovaniemen kohdalla Kemijoen veden laatu on kohtalaisen hyvä. Keväiset tulvat nostavat veden pintaa enimmillään jopa 2 metriä yli normaalin. Voimalaitosten säännöstelystä johtuvan vedenpinnan vaihtelu on noin puoli metriä. Rovaniemen alue sijoittuu Pohjanmaan-Kainuun metsäkasvillisuusvyöhykkeelle, joka on pohjoisboreaalisen ja keskiboreaalisen kasvillisuusvyöhykkeen vaihettumisaluetta. Kasvukausi on Rovaniemen korkeudella melko lyhyt, vain n päivää vuodessa. Alueen kasvillisuudelle on ominaista voimakas ihmisvaikutus, korkeakasvuiset, osin puustoiset niityt ja heinäinen ruderaattikenttä. Jokivarressa kasvillisuus on pensaista ja heinäistä ja sen ominaispiirteisiin kuuluvat harmaaleppäja koivuvaltainen puusto. Koivujen ja harmaalepän joukossa on haapa, raitaa, pihlajaa ja tuomea. Vanhaa koivupuustoa on alueen eteläosassa, Jätkänkynttilä-sillan lähellä. Pohjoisosassa joenvarressa kasvaa, entisen Valion tuotantolaitoksen kohdalla on istutuskoivurivi. Aluskasvillisuutta leimaavat karhunputki, ahomatara, maitohorsma, rantatädyke, metsäruusu, mesiangervo, metsäkurjenpolvi, kullero, pietaryrtti, kultapiisku, peltoukonkaali, peltokorte, vadelma, viitakastikka, kiiltolehtipaju, keltaängelmä ja lillukka. Eteläosassa ennen uimarantaa on rantatörmällä kapeasti lehtoa, missä kasvaa mm. tuomea, käenkaalia, vanamoa, metsäkurjenpolvea, koiranputkea, aitovirnaa ja punaailakkia. Lehto on pienialainen ja vaatimaton. Kuva 4. Alueen eteläosassa on uimaranta. Puretun Valion tuotantolaitoksen alueella heinäkasvillisuus vaihtelee matalasta korkeakasvuiseen kasvillisuuteen. Kasvillisuus ei ole yhtenäinen ja paikoin on kasvittomia osia (kuva 5). Kenttäkerroksen lajeja ovat mm. timotei, kylänur-

8 FCG Planeko Oy LUONTOSELVITYS 6 (8) mikka, nurminata, nurmilauha, puna-apila, valko-apila, koiranputki, siankärsämö, pietaryrtti, silmäruoho ja pujo. Kentän reunassa Jäämerentien varressa kasvaa mm. koivua ja istutettuja sembramäntyjä, jalokuusia sekä lehtikuusia. Kuva 5. Valion puretun tuotantolaitoksen alueella on tänä päivänä matalaa ja korkea kasvuista niittyä. Kuva 6. Korkeakasvuista niittyä alueen eteläosassa.

9 FCG Planeko Oy LUONTOSELVITYS 7 (8) 3.5 Luontodirektiivilajit Uimarannalle menevän tien molemmin puolin, alueen keskiosassa, on puustoinen osa, missä vallitseva kasvillisuus on suurruoho- ja heinävaltaista. Puusto on pääosin nuorta lehtipuustoa (koivu, raita ja haapa). Lehtipuiden joukossa on muutamia mäntyjä. Kasvillisuuden valtalajina ovat timotei, koiranheinä, juolavehnä, nurminata, nurmilauha, koiranputki, ahomatara, rönsyleinikki, mesiangervo, maitohorsma, vadelma sekä metsäkurjenpolvi. Eteläosassa on hiekkakenttä ja sitä reunustavat lehtipuusto sekä korkeakasvuiset ja matalakasvuiset niityt. Hiekkakentällä pelataan mm. lentopalloa. Alueelta ei todettu eikä ole tiedossa luontodirektiivin lajeja (Lapin ympäristökeskus ). 3.6 Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit Alueelta ei todettu eikä ole tiedossa uhanalaisia tai silmälläpidettäviä lajeja (Lapin ympäristökeskus ). 4 Luonnonsuojelun kannalta arvokkaat alueet Alueelta ei todettu eikä ole tiedossa luonnonsuojelulain, metsälain tai vesilain mukaisia suojeltavia luontotyyppejä. Alueella ei ole myös muita luonnonsuojelullisesti merkittäviä kohteita. FCG Planeko Oy Hyväksynyt: Timo Leskinen Aluetoimistonpäällikkö, DI Tarkastanut: Minna Eskelinen Projektipäällikkö, FM, biologi Laatinut: Jari Kärkkäinen Johtava asiantuntija, FK, biologi

10 FCG Planeko Oy LUONTOSELVITYS 8 (8) 5 Lähteet Destia Konsulttipalvelut 2008: Rovaniemen maakuntakaavan tarkistuksen maisemaselvitys. Lokio, J. 1997: Lapin kulttuuriympäristöohjelma, Lapin ympäristökeskus. Svärd, H. 2007: Rovaniemen viheralueselvitys ja suunnitelma, diplomityö TKK.

11

12 Rovaniemen keskustan oikeusvaikutteinen osayleiskaava 42 (153) Kaavaselostus osa 1/2 KV Viheralueverkosto ja luonto Rovaniemen keskustan osayleiskaava alueella on hoidon piirissä olevia puistoalueita 23.2 hehtaaria. Kaikkiaan hoidon piirissä olevia puistoja ja liikennevihreää on 81,6 ha. Koko kaupungin alueella on taajamametsiä noin ha ja virkistysalueina toimivia metsäalueita on noin ha. Rovaniemen keskustan osayleiskaavan suunnittelualueen viheralueet muodostavat reikäleipämäisen verkoston, jossa viheralueet keskittyvät Kemijoen varteen. Kemijoen länsiranta on kaupungin tärkein viherväylä samalla, kun itäranta on kaupunginosansa keskeinen virkistysalue. Joen rannan hyödyntäminen yleisenä puistoja viheralueena on järkevä ja sinänsä toimiva ratkaisu, mutta keskustan halkaisevia poikittaisia viheryhteyksiä ei ole. Viheraluejärjestelmän puuttumista keskusta-alueelta korostaa laajojen, puuttomien asfalttipintojen suuri määrä. Keskusta-alueella alueella on yli 20 hoidettua puistoa, joiden sisältö ja rooli vaihtelevat. Kemijoen rannan puistot molemmin puolin muodostavat ulkoilun, oleskelun ja matkailun kannalta merkittävän kohteen, Konttisenpuisto on tapahtuma- ja kulttuurin kohtaamispaikka, pienet katualueen reunoissa olevat puistot Ruokasenpuisto ja Tapaninpuisto tuovat leikkipaikkoineen elävyyttä katukuvaan. Vanhatori toimii pallokenttänä ja oleskelupaikkana laajoine leikkivälinealueineen. Tapaninpuisto on suunnitelmien mukaan A1 - hoitoluokan puisto. Keskustan eteläpuolella oleva Kirkkolammenpuisto on osa Kemijoen rannan viheralueiden ketjua. Se on etäällä kaupungin keskustasta toimiakseen keskustapuistona, vaikka se on kaupunkikuvallisesti korkeatasoinen, viihtyisä ja hyvin hoidettu viheralue. Lampelaan liittyvä Veitikanlammen viheralue on jokseenkin luonnonmukainen, mutta myös paikoin hoitamaton ja roskainen. Veitikanlampi ympäristöineen muodostaa ytimen Lampelaan kehitettävälle viheraluejärjestelmälle, mutta tällä hetkellä se on täysin eristyksissä muusta viheralueverkostosta. Kaupunkia halkova valtatie katkaisee niin ikään Veitikanlammen yhteyden Harjulammen ja Kemijoen suuntaan. Osayleiskaava-alueelle ulottuu Ounasjoen Natura alue (FI ). Alue on kooltaan ha, ja se kuuluu SCI-luokkaan (luontodirektiivin edellyttämä Euroopan yhteisön tärkeänä pitämä alue). Ounasjoen suojelun perustana ovat luonnontilainen jokireitti, tulvaniityt sekä priorisoitu luontotyyppi Alnus glutinosa ja Fraxinus excelsior - tulvametsät. Arktikumin ranta kuuluu alueeseen. Ounasjoen valuma-alue on myös ympäristöhallinnon järjestelmässä arvokkaaksi vesistöksi koskiensuojelulain nojalla merkitty alue. Lampelan ja Valionrannan alustavien suunnittelujen yhteydessä tehtyjen luontoselvitysten mukaan rakennettavilla alueilla ei ole mainittavia luontoarvoja. Keskustan osayleiskaavatyön yhteydessä tehtyjen maastokäyntien aikana luontoalueilta ei myöskään havaittu arvokkaita kohteita. Arktikumin alueen Lapin luontoa esittelevät biotoopit ovat monipuolisia ja hoidettuina näyttäviä. Keskustan puistot ja viheralueet on esitetty seuraavassa kuvassa. Niihin kohdistuvat mahdolliset tiedossa olevat muutokset on lueteltu erillisessä perusselvitysvaiheen liitetaulukossa.

13 Rovaniemen keskustan oikeusvaikutteinen osayleiskaava 43 (153) Kaavaselostus osa 1/2 KV Kuva Keskustan puistot ja viheralueet. Rovaniemen viherrakenteesta on vuonna 2002 tehty viheraluesuunnitelma (Svärd 2007), jossa korostuvat keskusta-alueen läpi ulottuvat vihervyöhykkeet ja Kemijoen voimakas keskuspuistoelementti kaupungin keskustassa. Kuva Rovaniemen viherverkostosuunnitelma (Rovaniemen keskustaseudun viheraluesuunnitelma, Heidi Svärd 2007).

14 Rovaniemen keskustan oikeusvaikutteinen osayleiskaava 44 (153) Kaavaselostus osa 1/2 KV Maisema Maisemarakenne yleispiirteisesti Rovaniemi kuuluu maisemamaakuntajaossa Peräpohjolan vaara- ja jokiseutuun, jota luonnehtivat verraten jyrkkäpiirteiset maastonmuodot ja voimakkaat jokivarsien asutusmaisemat. Rovaniemen kaupunki on kehittynyt maiseman solmukohtaan, jossa Ounasjoen ja Kemijoen murroslaaksot kohtaavat Ounasvaaran Korkalovaaran vahvan selännejakson. Keskustan osayleiskaavan suunnittelualue sijaitsee Kemijoen rannan alavalla tasanteella, jonka korkeusasema on enimmillään noin 100 metriä meren pinnan yläpuolella. Keskusta tukeutuu maisemallisesti vahvaan Korkalovaaran Ounasvaaran selännejaksoon. Ounasvaaran huippu kohoaa 203 metrin korkeuteen merenpinnan yläpuolelle, kun Kemijoen pinta on hieman alle 75 metrin korkeudessa. Maisemakuva Rovaniemen keskustan maisemakuvaa luonnehtivat maaston melko jylhät muodot sekä suurimittakaavainen jokimaisema, jota korostavat Kemi- ja Ounasjoen risteyskohta sekä jokien suuri virtausnopeus Rovaniemen kohdalla. Kemijoen itäranta on puustoinen ja muodostaa sellaisenaan selkeän maisematilan rajan. Länsirannalla osa keskustan rakennuksista työntyy lähelle rantaa, jossa on vain niukasti puustoa, joten maisemakuvallinen vaikutelma on asianmukaisen reunavyöhykkeen puuttuessa keskeneräinen. Keskustan laajat puuttomat asfalttipinnat antavat hieman ankean kaupunki- ja maisemakuvallisen vaikutelman. Lampelan maiseman keskeiset elementit ovat rakennettu kaupunkiympäristö sekä Veitikanoja ja -lampi. Rakennetun kaupunkiympäristön maisemakuvalliset ongelmat ovat pitkälti samat kuin keskustassakin. Veitikanojaa ja -lampea ei myöskään ole huomioitu kaupunkisuunnittelussa kovin paljon, eikä niiden tarjoamia maisemakuvallisia lähtökohtia ole hyödynnetty. Parhaimmillaan kaupunkirakenteesta, niin kaduilta, puistoista kuin korttelialuiltakin, avautuu visuaalinen yhteys Veitikanojalle ja -lammelle. Kuva Maisemakuvallinen analyysi.

15 Rovaniemen keskustan oikeusvaikutteinen osayleiskaava 45 (153) Kaavaselostus osa 1/2 KV SWOT-analyysi maisemarakenteesta ja -kuvasta Vahvuudet vahva maisemarakenteen solmukohta määrittää keskustan luonnetta: suurimittakaavainen jokimaisema ja jylhät vaarat Kemijoen rannan hyödyntäminen yhtenäisenä, hyvin hoidettuna viheralueena Kirkkolammenpuiston arvokas maisemakuvallinen kokonaisuus Mahdollisuudet Veitikanlammen viheralueessa on potentiaalia, joka voidaan realisoida hyväksi ympäristöksi Lampelan aluetta kehitettäessä uudet poikittaiset viheryhteydet keskustarakenteen läpi sekä viheryhteydet Veitikanlammelta luoteeseen uusi A1-hoitoluokan keskustapuisto kohottaisi koko keskustan profiilia ja lisäisi vetovoimaisuutta Heikkoudet keskustan laajat puuttomat asfalttialueet Lampelan rakennetun kaupunkiympäristön hajanaisuus vt 4 halkaisee keskustan ja katkaisee viheryhteydet Harjulammen ja Kemijoen suuntiin Uhat keskustaa halkovan valtatien estevaikutus jatkuu tulevaisuudessakin nykyinen rakentamistapa lisää suurien puuttomien asfalttipintojen määriä Kuva Viherkonsepti.