Seivalan ranta-asemakaava Luontoselvitys

Transkriptio

1 LIITE 6 S U U N N IT T EL U JA T EK N IIK K A Seivalan ranta-asemakaava Luontoselvitys FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P22621P003

2 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Pyhäjärvenkatu 1, Tampere Puh , fax , Y-tunnus Kotipaikka Helsinki

3 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Sisällysluettelo 1 Johdanto Selvitysalue Työn suorittaminen ja menetelmät Lähtöaineisto ja maastoinventointi Kohteiden arvottaminen Lajien uhanalaisuusluokitus Luontotyyppien uhanalaisuusluokitus Epävarmuudet Luonnonympäristö Topografia, kallio- ja maaperä Vesiolot Suojelualueet Kasvillisuus ja luontotyypit Eläimistö Arvokkaat luontokohteet Johtopäätökset ja suositukset Liitteet Liite 1. Arvokkaat luontokohteet Kartta-aineisto Maanmittauslaitos Valokuvat: FCG / Marja Nuottajärvi. Kansikuvassa Kilpijoki. FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Pyhäjärvenkatu 1, Tampere Puh , fax , Y-tunnus Kotipaikka Helsinki

4 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 1 (13) 1 Johdanto 2 Selvitysalue Työn tavoitteena on laatia asemakaavoitusta palveleva luontoselvitys Seivalan alueelta Sastamalan kunnassa. Luontoselvityksen tarkoituksena on selvittää alueen luonnonympäristön perustekijät sekä määritellä luonnonarvoiltaan edustavimmat, suojelua tarvitsevat alueet ja kohteet sekä esittää suosituksia maankäyttöön. Lähtökohtana on, että kaavassa voidaan huomioida luonnonsuojelun kannalta arvokkaat luontotyypit ja elinympäristöt sekä edistää kasvillisuudeltaan merkittävien alueiden sekä eläimistölle ja kasvistolle tärkeiden alueiden ominaispiirteiden säilymistä kaava-alueella. Nämä tavoitteet on mainittu maankäyttö- ja rakennuslaissa (asemakaavan sisältövaatimukset MRL 54 ). Kaavaa laadittaessa on otettava huomioon muun muassa ympäristöhaittojen vähentäminen sekä rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen. Selvityksen on laatinut yksityisen tilaajan toimeksiannosta FM, biologi Marja Nuottajärvi FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:stä.

5 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 2 (13) Kuva 1. Selvitysalueen yleissijainti on osoitettu kuvassa sinisellä ympyrällä. Selvitysalue (kuva 1) sijaitsee Kokemäenjoen varrella, Sastamalassa, Kiikan kylässä. Alueen pinta-ala on noin 40 hehtaaria. Rantaviivan pituus suunnittelualueella on noin 2500 metriä. Selvitysalue koostuu kahdesta erillisestä aluekokonaisuudesta jotka sijaitsevat noin 400 metrin päässä toisistaan (kuva 2). Kuva 2. Selvitysalue eli ranta-asemakaavoitettava alue koostuu kahdesta osasta, jotka on rajattu kuvaan mustalla. Punaisella on merkitty alueelle johtava yksityistie. 3 Työn suorittaminen ja menetelmät 3.1 Lähtöaineisto ja maastoinventointi Selvityksen lähtöaineistoina on käytetty aluetta koskevia kallio- ja maaperätietoja, peruskarttaa ja ilmakuvia sekä Pirkanmaan ELY-keskuksen uhanalaistietokannan tietoja alueelta. Lähtöaineiston koonnin ja analysoinnin jälkeen alueella suoritettiin maastokäynti. Liitooravan esiintyminen alueella inventoitiin , jolloin havainnoitiin myös linnustoa ja luontotyyppejä. Maastotyöskentelyyn käytettiin aikaa yhteensä 6 tuntia. Liito-oravainventointi suoritettiin ns. papanakartoituksena eli soveltuvilla metsäkuvioilla tarkistettiin järeimpien kuusten ja lehtipuiden, erityisesti haapojen, tyvet liito-oravan jätösten varalta. Muun eläinlajiston osalta aluetta tarkasteltiin elinympäristöpotentiaalin kautta. 3.2 Kohteiden arvottaminen Tunnetut ja maastotyössä löydetyt arvokkaat kohteet arvotetaan luontoarvojen perusteella. Kohteiden arvotuskriteereinä käytetään kohteen edustavuutta, luonnontilaisuutta, harvinaisuutta ja uhanalaisuutta, luonnon monimuotoisuutta lajitasolla sekä kohteen toiminnallista merkitystä lajistolle. Alueen arvoa nostaa sen

6 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 3 (13) toimiminen eläimistön lisääntymis- tai ravinnonhankinta-alueena. Mitä harvinaisemmasta ja uhanalaisemmasta lajista on kyse, sitä arvokkaampi alue on. Metsien luonnontilaisuutta arvioitaessa huomioidaan metsän metsähoidollinen tila, lahopuujatkuvuus ja lahopuun määrä sekä elävän puuston rakenne ja puulajisuhteet. Arvoluokitus pohjautuu seuraavaan jaotukseen: a) kansainvälisesti arvokkaat kohteet, b) kansallisesti arvokkaat kohteet, c) maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet, d) paikallisesti arvokkaat kohteet sekä e) muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Vesilain 2. luvun 11 mukaiset suojeltavat luontotyypit arvotetaan tapauskohtaisesti poikkeuksena fladat ja kluuvijärvet, jotka luokitetaan kansallisesti arvokkaiksi kohteiksi. Kansainvälisesti arvokkaat kohteet. Tähän ryhmään kuuluvat Natura 2000 verkoston alueet, Ramsar -alueet ja kansainvälisesti merkittävät kosteikot ja lintualueet (IBA alueet). Kansallisesti arvokkaat kohteet. Kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kansallispuistot, luonnonpuistot, suojeluohjelmien kohteet, erämaa-alueet, koskiensuojelulain mukaiset vesistöt, valtakunnallisten suojeluohjelmien kriteerit täyttävät kohteet, kansallisesti tärkeät lintuvesialueet (FINIBA -alueet), kohteet, joilla on luonnonsuojelulain luontotyyppejä (LsL 29 ), äärimmäisen ja erittäin uhanalaisten sekä vaarantuneiden lajien esiintymispaikat, erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikat ja muut arvokkaat luonnonsuojelualueet. Lisäksi kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaat perinnemaisemat ja kulttuurimaisemat. Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet. Tähän ryhmään kuuluvat valtakunnallisissa suojeluohjelmissa maakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet, seutu- ja maakuntakaavan suojelualuevaraukset, alueellisesti uhanalaisten lajien esiintymispaikat ja maakunnallisesti/seudullisesti merkittävät muut luontokohteet. Lisäksi alueet, joilla esiintyy useita edustavuudeltaan hyviä uhanalaisia luontotyyppejä. Paikallisesti arvokkaat kohteet. Paikallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kohteet, joilla on metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MeL 10 ), yleis- ja asemakaavojen suojeluvaraukset, paikallisesti uhanalaisten ja harvinaisten lajien esiintymispaikat sekä muut paikallisesti harvinaiset ja edustavat luontokohteet. Lisäksi alueet, joilla esiintyy uhanalaista luontotyyppiä. Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Kohteet, jotka eivät ole edellä mainituissa luokissa mutta, jotka ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeitä, esimerkiksi suuret yhtenäiset tavanomaisen luonnon alueet, silmälläpidettävät luontotyyppit ja ekologiset käytävät. Lisäksi tähän luokkaan kuuluvat luonnonmuistomerkit. 3.3 Lajien uhanalaisuusluokitus Luontoselvityksen uhanalaisuusluokitus pohjautuu uuteen vuonna 2010 julkaistuun uhanalaisuusarviointiin, joka on laadittu IUCN:n uhanalaisuusluokkien ja kriteerien mukaisesti (Rassi ym. 2010). Tässä mietinnössä määriteltiin kaikille uhanalaisille lajeille uhanalaisuusluokan lisäksi elinympäristötyyppi ja uhkatekijät. Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) lajit. Silmälläpidettävät (NT) lajit eivät ole uhanalaisia lajeja. Alueellinen uhanalaisuusluokitus on uusimpien alueellisten uhanalaisuusarvioiden mukainen (mm. Ryttäri ym. 2012). Alueellisesti uhanalaisten lajien osalta

7 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 4 (13) uhanalaisuusluokituksen aluejakona käytetään metsäkasvillisuusvyöhykkeitä osaalueineen. Lajit jaetaan kahteen luokkaan: alueellisesti hävinneet (RE) ja alueellisesti uhanalaiset (RT). 3.4 Luontotyyppien uhanalaisuusluokitus Luontotyyppien uhanalaisuusluokitus pohjautuu Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarviointiin (Raunio ym. 2008). Arviointi auttaa kohdentamaan suojelua, hoitoa, ennallistamista, tutkimusta ja seurantaa tarkoituksenmukaisesti. Uhanalaisuuden arvioinnissa Suomi on jaettu kahteen osa-alueeseen. Pohjois-Suomi vastaa pohjoisboreaalista metsäkasvillisuusvyöhykettä ja Etelä-Suomi hemi-, etelä- ja keskiboreaalista vyöhykettä. Luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa käytetyt uhanalaisuusluokat vastaavat pääpiirteissään lajien uhanalaisuustarkastelussa käytettyjä luokkia. Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) luontotyypit. Uhanalaisen luontotyypin esiintymiin tai sen keskeisimpiin laadullisiin piirteisiin kohdistuu äärimmäisen suuri välitön uhka, erittäin suuri uhka lähitulevaisuudessa tai suuri uhka keskipitkällä aikavälillä hävitä tarkastelualueelta. Uhanalaisten luontotyyppien esiintymiä voi uhata pelkästään laadullinen heikkeneminen. Luontotyyppi on silmälläpidettävä (NT), jos sen esiintymät ovat taantuneet tai se on harvinainen. Säilyvän (LC) luontotyypin esiintymiin ei kohdistu merkittävää häviämisen uhkaa keskipitkällä aikavälillä. Luontotyyppi kuuluu luokkaan hävinnyt (RE), jos sen kaikki esiintymät ovat hävinneet tarkastelualueelta. 3.5 Epävarmuudet 4 Luonnonympäristö Selvitystyön epävarmuustekijät liittyvät luonnon vuotuiseen vaihteluun sekä maastoinventointien rajalliseen kestoon. Inventointitulokset ilmentävät aina hetkellistä luonnon tilaa, joka voi jossain määrin vaihdella vuosittain. Arvolajiston esiintyminen vaihtelee sekä vuodenajan että vuosien välillä, lajille sopivan elinympäristön asettamissa rajoissa. Tässä selvityksessä inventointiajankohta oli aikainen kasvilajiston havainnointiin, mutta luontotyypit olivat kuitenkin tunnistettavissa. Selvityksen tuloksiin ei liity merkittäviä epävarmuustekijöitä, koska selvitysalue on suurimmaksi osaksi voimakkaasti käsiteltyä talousmetsäaluetta ja luontoarvot keskittyvät selvästi jokivarren luonnontilaltaan parempaan metsävyöhykkeeseen sekä Seivalan metsän luonnonsuojelualueeseen. 4.1 Topografia, kallio- ja maaperä Selvitysalueen maastomuodot vaihtelevat voimakkaasti ollen alavimmilla kohdin mmpy ja Karausvuoren laella 102,9 mmpy ja Pikkuvuoren alueella mmpy. Selvitysalueen kallioperä koostuu kauttaaltaan dioriitistä. Selvitysalueen maaperä (kuva 3) koostuu peltoalueiden osalta savesta. Karausvuoren ja Pikkuvuoren lakialueet ovat kalliomaata ja rinteiden alaosat hiesua.

8 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 5 (13) 4.2 Vesiolot Kuva 3. Selvitysalueen maaperä. Sininen väri kaava-alueen kohdalla kuvaa maaperätyyppiä savi (Sa), ruskea väri maaperätyyppiä hiesu (Hs) ja punainen maaperätyyppiä kalliomaa (Ka) Selvitysalue kuuluu Kokemäenjoen vesistöalueeseen (35) ja siellä Kokemäenjoen alueeseen (35.1) sekä Kokemäenjoen yläosan alueen (35.12) Keikyän alueeseen (35.123). Selvitysalueen pintavedet purkavat Kokemäenjokeen pelto- ja metsäojaston kautta sekä Kilpijoen ja sen sivu-uoman kautta. Seivalan metsän luonnonsuojelualueella sijaitsee pieni lampi, joka voi olla aikaan kaivettu. Kilpijoki saa alkunsa Teerinevalta selvitysalueen kaakkoispuolelta ja pääuoman pituus on noin 7,5 kilometriä. Selvitysalueen kaavatyöskentelyn yhteydessä on käyty keskustelua, onko Kilpijoki luettavissa vesistöksi. Vesilain 3 määrittelee vesistön seuraavasti: Tässä laissa tarkoitetaan 3) vesistöllä järveä, lampea, jokea, puroa ja muuta luonnollista vesialuetta sekä tekojärveä, kanavaa ja muuta vastaavaa keinotekoista vesialuetta; vesistönä ei kuitenkaan pidetä noroa, ojaa ja lähdettä Eli vesistön on oltava joko luonnollinen tai keinotekoinen vesialue. Vesialue puolestaan on määritelty Vesilain 3 :ssa seuraavasti: Tässä laissa tarkoitetaan 2) vesialueella muutoin kuin tilapäisesti veden peittämää 5 :n mukaisesti rajautuvaa aluetta

9 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 6 (13) 4.3 Suojelualueet Vesilain 5 :ssa todetaan, että lakia sovellettaessa pidetään vesialueen rajana maata vastaan keskivedenkorkeuden mukaista rantaviivaa. Kilpijoki sivu-uomineen on alivirtaamakautena vähävetinen, mutta uoma on kuitenkin aina veden peittämä selvitysalueelle sijoittuvilta osin. Kilpijoki on siten luettavissa vesistöksi niiltä osin kuin se sijoittuu selvitysalueelle. Alueella tai sen läheisyydessä ei ole pohjavesiesiintymiä tai lähteitä. Lähin pohjavesialue on Kinnalan vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue (tunnus B) lähimmillään noin 4,3 kilometrin etäisyydellä selvitysalueesta koilliseen. Selvitysalueelle sijoittuu Karausvuorella Seivalan metsän yksityinen luonnonsuojelualue (tunnus YSA206723). Selvitysalueeseen rajautuu idässä välittömästi Kilpijoen rannan Natura 2000-alue (tunnus FI , aluetyyppi SCI) sekä selvitysalueen läheisyyteen sijoittuu Kilpikosken Natura 2000-alue (tunnus , aluetyyppi SCI). Kilpikosken Natura-alueelle sisältyy koskiensuojelulailla suojeltu vesistö eli Kilpikoski (MUU020026). Suojelualueet on esitetty kuvassa 3. Kilpikoski Kilpijoen ranta Seivalan metsä Kuva 3. Kartta suojelualueista. Selvitysalueen rajaus on merkitty punaisella. Kilpijoen rannan Natura-alue (FI , SCI) on yhden hehtaarin laajuinen alue, jonka rannat ovat melko jyrkät ja lyhyet. Jokea ympäröi sekä pohjois- että eteläpuolelta viljellyt pellot. Kahdessa joen mutakohdassa on metsäisiä saarekkeita. Joen rannalla on lietetataresiintymä. Lietetatar on luontodirektiivin liitteen II laji ja Natura-alueen suojeluperuste. Muuta lajistoa on rantaorvokki.

10 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 7 (13) 4.4 Kasvillisuus ja luontotyypit Selvitysalue sijaitsee Eteläboreaalisella Lounaismaan ja Pohjanmaan rannikon kasvillisuusvyöhykkeellä sekä Satakunnan eliömaakunnassa. Lähtöaineiston ja maastoinventointien perusteella selvitysalueella ei esiinny uhanalaista, erityisesti suojeltavaa tai muutoin arvokasta kasvilajistoa. Noin puolet selvitysalueesta on viljelykäytössä olevaa peltoaluetta, jolle sijoittuu Kilpijoki sivu-uomineen. Selvitysalueelle ei sijoitu luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia pienvesiä. Kilpijoen rannat ovat savipohjaisia, suurruohoisia ja heinäisiä niittyjä (kuva 4), joiden valtalajistoa ovat maitohorsma, mesiangervo, suursarat ja kastikat. Joenrannoilla kasvaa myös pajupensastoa, nuorta koivua sekä katajaa. Kuva 4. Kilpijoen rantaniittyä ja pensastoa. Selvitysalueen metsäala on Pikkuvuoren sekä Töörin alueilla kapeaa rantavyöhykettä lukuun ottamatta tavanomaista tehokkaasti käsiteltyä talousmetsää, joka on vuonna 2014 avo- ja harvennushakattu (kuva 5). Vallitseva kasvillisuustyyppi on kuivahko puolukkatyypin mäntykangas sekä tuore mustikkatyypin havupuukangas. Valtapuuna on suurimmaksi osaksi mänty, mutta joenrannassa on myös kuusivaltaisia laikkuja ja sekapuuna kasvaa koivua ja pihlajaa, joenrannassa myös haapaa. Kuivahkojen kankaiden tyyppilajistoa ovat puolukka ja metsälauha. Tuoreiden kankaiden tyypillistä lajistoa alueella ovat mustikka, puolukka ja metsäalvejuuri.

11 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 8 (13) Kuva 5. Pikkuvuoren lakialueen harvennushakattua havupuukangasta vasemmalla ja joen rannan kapea vyöhyke vanhaa kuusikkoa oikealla. Kuva 6. Kokemäenjoen rannan mäntyä kasvavaa kalliota. Kokemäenjoen rantavyöhykkeessä on myös kallioisia ja louhikkoisia osuuksia, joilla kasvaa maisemallisesti kauniita vanhoja mäntyjä (kuva 6). Seivalan metsän luonnonsuojelualueella Karausvuoren laella kasvaa kuivahkon kankaan männikköä ja alarinteissä tiheää nuorta koivikkoa.

12 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 9 (13) 4.5 Eläimistö Selvitysalueen eläimistö koostuu pääasiassa viljelymaiden ja jokiympäristöjen piennisäkkäistöstä ja linnustosta. Alueella liikkuu jälkien perusteella myös hirvieläimiä. Alueella havaittua lintulajistoa ovat laulujoutsen (lintudirektiivin liitteen I laji, Suomen kansainvälinen vastuulaji, pesi keväällä 2014 selvitysalueen edustalla joen pienessä saarekkeessa), teeri (silmälläpidettävä NT laji, lintudirektiivin liitteen I laji, Suomen kansainvälinen vastuulaji, jätöshavaintoja Karausvuorella ja Josunnokan tyvellä), metso (silmälläpidettävä NT laji, lintudirektiivin liitteen I laji, Suomen kansainvälinen vastuulaji, jätöshavaintoja Karausvuorella), telkkä, töyhtöhyyppä, kalatiira, tiltaltti, sinisorsa sekä muuta tavanomaista metsälintulajistoa kuten tiaisia ja varislintuja. Alueelta rajattiin yksi liito-oravaesiintymä eli pienialainen kuusikko Töörissä, kohde on kuvattu tarkemmin kappaleessa 4.6. Kaikki Suomessa esiintyvät lepakot ovat lukeutuvat luontodirektiivin liitteen IV a mukaisiksi tiukasti suojeltaviksi lajeiksi. Selvitysalueella voi levinneisyytensä puolesta esiintyä pohjanlepakkoa, vesisiippaa, viiksisiippaa ja korvayökköä. Kokemäenjoen ja Kilpijoen vesialueet sopivat saalistusalueeksi vesisiipalle, avoimet alueet pohjanlepakolle ja metsäiset alueet viiksisiipalle. Lepakoille soveltuvia lisääntymis- ja levähdyspaikkoja eli kolopuita, kalliorakoja tai luolia muodostavia louhikoita ei sijoitu selvitysalueelle. Lepakot saattavat käyttää alueella ja sen läheisyydessä sijaitsevia rakennuksia. Muista luontodirektiivin liitteen IV a mukaisille lajeista alueella voi esiintyä saukkoa ja viitasammakkoa. Saukolle soveliasta elinympäristöä ovat Kokemäenjoki ja Kilpijoki ja viitasammakolle soveliasta elinympäristöä on Kilpijoki sivu-uomineen sekä Seivalan metsän luonnonsuojelualueella sijaitseva pieni lampi. Suurpetojen säännöllinen esiintyminen alueella on epätodennäköistä. 4.6 Arvokkaat luontokohteet Seuraavassa on esitelty selvitysalueelta rajatut luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat alueet ja kohteet. 1. Seivalan metsän luonnonsuojelualue Arvoluokka: Valtakunnallisesti arvokas Selvitysalueen eteläosassa sijaitsee Seivalan metsän yksityinen suojelualue (tunnus YSA206723). Luonnonsuojelualueella Karausvuoren laella kasvaa kuivahkon kankaan männikköä ja alarinteissä tiheää nuorta koivikkoa (kuva 7). Rinteen alla sijaitsee myös pieni lampi.

13 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 10 (13) Kuva 7. Seivalan metsän luonnonsuojelualueella, Karausvuoren laella, kasvaa vanhaa männikköä (vasemmalla). Vuoren alarinteessä kasvaa nuorta koivikkoa (oikealla). Kuva 8. Töörin liito-oravaesiintymä on merkitty vasempaan karttakuvaan vihreällä rasterilla ja liito-oravan kulkuyhteydet vihreillä nuolilla. Oikeassa kuvassa liito-oravaesiintymän alueella sijaitsevaa louhikkoa, jonka taustalla näkyy liito-oravan käyttämiä vanhoja kuusia.

14 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 11 (13) 2. Töörin liito-oravaesiintymä Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: liito-orava (VU, luontodirektiivin liite IV a) Uhanalaiset luontotyypit: - Arvoluokka: Valtakunnallisesti arvokas Töörin vanhaa kuusta, koivua ja haapaa kasvavasta rantametsästä löydettiin 6 liitooravan käyttämää puuta, joista 2 oli kuusta ja 4 koivua. Papanamäärät olivat niukkoja eli noin papanaa per puu. Varsinaista pesäpuuta (kolo- tai risupesäpuu tai pönttö) ei havaittu. Esiintymän rajaukseen otettiin mukaan papanapuut sekä niitä ympäröivä metsikkö lehtipuustoisine ruokailualueineen (kuva 8). Kulkuyhteys esiintymältä on etelään sekä joenrannan puustoa myöden länteen; yhteys itään on rannan paikoittaisen avoimuuden takia heikko. Liito-oravaesiintymän alueella joen rannalla on myös kolme pientä louhikkoa, jotka ovat mahdollisia metsälain 10 mukaisia luontokohteita. 3. Siirtolohkare Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: - Uhanalaiset luontotyypit: - Arvoluokka: Muu luonnonsuojelullisesti arvokas Josunnokan eteläpuolella sijaitsee suuri, noin 5 metriä korkea siirtolohkare, joka on luonnonmaiseman kohokohta (kuva 9). Kuva 9. Josunnokan siirtolohkare (vasemmalla) ja lohkareen sijainti merkittynä punaisella renkaalla (oikealla).

15 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 12 (13) 5 Johtopäätökset ja suositukset Selvitysalueen luontoarvot painottuvat Seivalan metsän luonnonsuojelualueelle sekä Kokemäenjoelle sekä joen luonnontilaltaan hyvään, joskin kapeaan metsäiseen rantavyöhykkeeseen. Joenreunusmetsä, -pensasto sekä -niityt toimivat myös ekologisena yhteytenä. Tässä selvityksessä rajatut arvokkaat luontokohteet suositellaan säilytettäväksi rakentamattomina. Liito-oravaesiintymän alueelle ei tule osoittaa muuttuvaa maankäyttöä ja esiintymän puusto tulisi säilyttää. Joen rantavyöhyke suositellaan säilytettäväksi puustoisena; kaikkea olevaa puustoa ei tarvitse säilyttää mutta puuston muodostama jatkumo on tärkeä ekologisten yhteyksien kannalta. On myös suositeltavaa säilyttää rakentamaton suojavyöhyke selvitysalueen itäosiin, missä selvitysalue rajautuu Kilpijoen rannan Natura 2000-alueeseen. Kokemänjoessa selvitysalueen edustalla sijaitseva saareke, jossa pesii laulujoutsen.

16 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 13 (13) Lähteet Paikkatietoikkuna. Etelä-Suomen ja Pohjanmaan metsien suojelun tarve -työryhmän mietintö 2000: Metsien suojelun tarve Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla. Suomen ympäristökeskus, Suomen ympäristö 437, Luonto ja luonnonvarat. Oy Edita Ab, Helsinki, 284 s. Geologian tutkimuskeskus: Digitaaliset kallio- ja maaperäkartta-aineistot. Pirkanmaan ELY-keskus, ote uhanalaistietokannasta Oiva ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille, Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén A. & Mannerkoski I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Erillisjulkaisu. s Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja s. Ryttäri, T., Kalliovirta, M. & Lampinen R. (toim.). 2012: Suomen uhanalaiset kasvit. Tammi, Helsinki. 384 s. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742. Ympäristöministeriö, Helsinki 113 s. Söderman, T Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinneissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Toivonen, H. & Leivo, A. 1993: Kasvillisuuskartoituksessa käytettävä kasvillisuus- ja kasvupaikkaluokitus, kokeiluversio. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja, Sarja A No 14, 96 s.