Perinteisessä kaksikielisyystutkimuksessa

Transkriptio

1 Suomen kieli RUOTSINSUOMALAISISTA Jaana Kolu Just de niillä oli sovmorgon kaksikieliset nuoret kieleilevät sujuvasti Perinteisessä kaksikielisyystutkimuksessa on tarkasteltu kaksikielisten kieliä toisistaan riippumattomina autonomisina järjestelminä. Kaksikielisyyttä on joskus pidetty jopa puutteellisena kielitaitona, puolikielisyytenä, jolloin kumpaakaan kieltä ei ole katsottu osattavan kunnolla. Vertailukohtana on tällöin käytetty yksikielistä kielenpuhujaa, ja ideaalina on pidetty ajatusta kaksikielisestä henkilöstä, joka käyttää molempia kieliään kuten yksikielinen ja erillään toisistaan. Käsitykset kaksikielisten kielellisistä resursseista ja kommunikaatiosta ovat kuitenkin viimeisen kymmenen vuoden aikana muuttuneet uusien kansainvälisten tutkimussuuntauksien vaikutuksesta. Uusien käsityksien mukaan kaksikielisen puhujan kieliä ei enää tule pitää toisistaan täysin erillisinä järjestelminä vaan yhtenäisenä kielirepertuaarina, josta puhuja voi valita piirteitä viestinnällisten tarpeidensa mukaan. Kaksikieliset puhujat tekevät toisin sanoen valintoja kielellisten piirteiden eivätkä eri kielten välillä. Väitöskirjatutkimuksessa käyttämäni teoreettinen translanguaging-perspektiivi korostaa, että kaksikielisillä ei ole niin tarkkoja rajoja kieliresurssiensa välillä ja että useille kielille voi olla sosiaalinen tila eri konteksteissa. Erillisten kielten sijaan puhutaan mieluummin kieleilystä. Näkökulma painottaa myös kaksikielisyyden ja kielenkäyttötilanteiden dynaamisuutta: Kieliresurssien hyödyntäminen on aktiivista ja vuorovaikutteista toimintaa puhujien välillä. Puhujat neuvottelevat merkityksistä ja luovat merkityssisältöjä kieleilyn avulla. Tutkimuksessani olen selvittänyt, miten 4 kieliviesti Kieliviesti 173.indd :23:19

2 Piirros: Markku Huovila kaksikieliset haaparantalaisnuoret hyödyntävät kieliresurssejaan vapaassa keskinäisessä vuorovaikutuksessa koulussa. Olen tutkinut, kuinka he käyttävät suomea ja ruotsia sekä muita kielellisiä resurssejaan (englanti, slangi, murteet ym.) luokkahuoneen ja oppituntien ulkopuolella tapahtuvissa arkikielisissä keskusteluissa. Lisäksi olen verrannut kaksikielisten haaparantalaisnuorten kielellisten resurssien käyttöä kaksikielisten tukholmalais- sekä helsinkiläisnuorten kielenkäyttöön saadakseni selville, miten erilainen kieli- ja kulttuuriympäristö näkyy kieliresurssien hyödyntämisessä kolmella paikkakunnalla. Päätutkimuspaikkani on Haaparanta Tornionjokilaaksossa. Haaparannan asukkaista yli 80 % on suomalaistaustaisia. Ruotsin suomalaisimman kunnan koulujen oppilaista valtaosa puhuu tätä nykyä äidinkielenään suomea. Suomen kieli on nyt ensi kertaa ohittanut ruotsin koululaisten yleisimpänä äidinkielenä. Haaparannalla on kolme yläastetta, joissa kaikissa opetuskieli on kuitenkin pääasiassa ruotsi, mutta Tornion ja Haaparannan yhteisellä Kielikoululla on oppilaita myös Suomen puolelta Torniosta. Ne oppilaat, jotka osallistuivat väitöskirjatutkimukseeni, ovat kaksikielisiä nuoria, jotka ovat osallistuneet pääsääntöisesti ruotsinkieliseen opetukseen. Osa heistä on opiskellut suomen kieltä äidinkielenään ja ruotsia toisena kielenä. Vertailuaineiston olen kerännyt kahdelta ruotsinsuomalaiselta koululta Tukholman läänistä ja yhdeltä ruotsinkieliseltä koululta Helsingistä. Tukholmassa on noin ruotsinsuomalaista ja noin tornionjokilaaksolaista eli yhteensä noin 8 prosenttia kieliviesti Kieliviesti 173.indd :23:19

3 Jaana Kolun väitöskirjan kannen on suunnitellut Gränsskolanin koulun oppilas Alex Keskitalo. öihin sekä referoida kuultua tai luettua sillä kielellä, jolla asia on alun perin esitetty. Erona yksikielisiin puhujiin kaksikieliset puhujat voivat valita sanoja molemmista kieliresursseistaan, suomesta ja ruotsista, ja taivuttaa sanoja joko suomen tai ruotsin kielioppisääntöjen mukaan tai valita kielioppirakenteita molemmista kielistä. Mää en jaksa tehä joitaki uppgiftereitä Nauhoituksiin osallistuneiden Haaparannan kaksikielisten nuorten keskustelujen pääkieli on yleensä suomi, johon puhujat upottavat yksittäisiä ruotsin kielen sanoja. Sanat liittyvät hyvin usein ympäröivään yhteiskuntaan, sen kulttuurisiin ilmiöihin ja varsinkin kouluelämään. Yli puolet upotetuista sanoista on substantiiveja, joiden taivutus yleensä noudattaa suomen kielioppia. Oppilaat voivat sanoa esimerkiksi mää ostin plootburkin Ikeasta peltipurkin tai äiti menee föräldramööteen vanhempainiltaan. Myös upotettujen ruotsin verbien taivutus noudattaa suomen kielioppia: mää en ainakaan halua byyttaa om tuolla vaihtaa vaatteita, mitä sun isi sanois, jos sää skolkkaisit koko kasin pinnaisit, saa nähä Kallea ja vähän myysata sen kans nautiskella (yhdessäolosta). Adjektiivit eivät sen sijaan taivu suomen vaan ruotsin kieliopin mukaan: ne halus kaks seriöösa vakavaa ja kuitenki Anna laittaa, että mulla meni dooligt huonosti. Upotetut ruotsin kielen sanat eivät kuitenkaan läheskään aina taivu samalla tavalla ja rinnakkaiset taivutusmuodot osoittavat, ettei ole aina kyse vakiintuneista lainasanoista: en mää jaksa tehä joitaki uppgiftereitä tai muuten me saadaan blackouteja kun me tehdään uppgifter tehtäviä. Ruotsin sanat sovitetaan toisinaan suomen kielen mukaiseksi esimerkiksi lisäämällä i-pääte substantiiveihin, kuten sanoissa taali puhe, vaali valinta ja pruuvi koe. Upotettu ruotsin sana säilyttää yleensä kuitenkin ruotsin äänneasunsa suomen kielen siväestöstä. Helsinki puolestaan on virallisesti kaksikielinen, mutta ruotsinkielisen väestön suhteellinen osuus on jatkuvasti alentunut erityisesti siksi, että maahanmuuttajien määrä kasvaa nopeasti. Helsingissä asuu noin ruotsinkielistä eli noin 5,5 prosenttia väestöstä. Koko tutkimusaineisto koostuu 35 eri keskustelusta, jotka on kuvanauhoitettu kaikkiaan kuudella eri peruskoulun yläasteella vuosina Yhteensä keskusteluaineistoa on n. 25 tuntia. Keskusteluihin osallistui yhteensä 57 enemmän tai vähemmän kaksikielistä vuotiasta nuorta. Nauhoitukset tehtiin välitunneilla tai oppituntien aikana erillisissä tiloissa, jolloin ryhmä sai keskustella vapaasti keskenään itse valitsemistaan puheenaiheista. Tärkeimmät kaksikieliset resurssit nuorten keskusteluissa muodostuvat molempien kielten sanastosta, kieliopillisista rakenteista sekä viestinnällisistä käytänteistä, joita puhujat käyttävät erilaisiin vuorovaikutuksellisiin tarkoituksiin. Yksi tärkeimmistä kielikäytänteistä on koodinvaihto eli kielen vaihtaminen suomesta ruotsiin tai ruotsista suomeen, josta annan esimerkkejä seuraavissa kappaleissa. Koodinvaihdon avulla puhujat esimerkiksi voivat viitata ympäröivään yhteiskuntaan ja sen kulttuurisiin ilmi- 6 kieliviesti Kieliviesti 173.indd :23:19

4 japäätteestä huolimatta. Näin on esimerkiksi sanoissa pluggata [ plʉg:ata] ja presentkortit [pəˈsɛnːtˌkuʈːɪ(t)]. Välillä haaparantalaisnuorten keskustelujen kieli vaihtuu myös kokonaan ruotsiin. Tukholman kahdella ruotsinsuomalaisella koululla oppilaat käyttävät keskinäisissä keskusteluissaan enemmän ruotsia kuin haaparantalaisnuoret. Koodinvaihtoa tapahtuu kuitenkin silloin, kun nuoret käyttävät keskusteluissa suomea pääkielenä, vähemmän päinvastoin. Silloin kun tukholmalaisnuoret puhuvat keskustelussa suomea, he taivuttavat ruotsin upotettuja sanoja samalla tavalla kuin nuoret Haaparannan aineistossa, mutta Tukholman nuorten puheessa on havaittavissa hieman enemmän ruotsin rakenteiden vaikutusta. Oppilaat voivat toisin sanoen useammin jättää suomen kieleen upotetun ruotsinkielisen sanan taivuttamatta. He saattavat esimerkiksi sanoa mää en halua tulla författare kirjailijaksi ja mä saan tavallaan bekräftelse vahvistuksen. Joskus tukholmalaisnuoret valitsivat väärän suomen sanan lauseyhteyteen. Eräs tukholmalaisnuorista sanoi esimerkiksi tulee ihan erilainen tunnus, mikä sai aikaan naurureaktion muissa keskusteluun osallistujissa. Puhuja korjasi kuitenkin itse itseään sanomalla sanan uudelleen ruotsiksi känsla tunne, ja keskustelu jatkui ilman, että suomen sanaa tunne ollenkaan mainitaan. Helsingin ruotsinkielisen koulun aineistossa, jossa keskustelujen pääkieli on yleensä ruotsi, suomen kieli on luultavasti aktivoituneena ruotsin ohella. Tästä todistaa se, että ruotsin kieleen upotetut suomen substantiivit, verbit ja adjektiivit taipuvat pääasiassa suomen kieliopin mukaan. Helsinkiläisnuoret saattavat sanoa esimerkiksi han har stora leuat inte posket hänellä on isot leuat eikä posket ja alla har redan converset kaikilla on jo converset (huom. Converse on kenkämerkki). Tulosten perusteella voi olettaa, että keskusteluihin osallistuneiden helsinkiläisnuorten suomen kieli on vahva, ja useat puhujista sanovatkin käyttävänsä pääsääntöisesti suomea kotona vanhempiensa ja sisarustensa kanssa. Yhdessä keskustelussa eräs helsinkiläisnuori totesi ajattelevansa muuten suomeksi, mutta laskevansa matematiikkaa ruotsiksi: no till exempel matteläxor så jag räknar på svenska no esimerkiksi matikanläksyjä niin lasken ruotsiksi. Tämä ei ole yllättävää, sillä koulun opetus tapahtuu ruotsin kielellä. Kaikilla kolmella paikkakunnalla kaksikieliset puhujat Erillisten kielten käyttävät kielioppiresurssejaan joustavasti sijaan puhutaan ja luovasti. Vaikuttaa mieluummin siltä, että kaksikielisten kieliresurssien kieleilystä. käyttö ei ainakaan aina noudata yhden kielen tai yksikielisen kielenpuhujan sanastoa ja kielioppia kokonaisuutena. Sen sijaan kaksikielinen valitsee joustavasti esimerkiksi kommunikaatiotilanteeseen ja kulttuuriseen ympäristöön sopivia sanoja rakentaessaan merkityksiä. On usein myös vaikeaa vetää tarkkaa rajaa kielten välille ja määrittää, missä kohdassa yksi kieli loppuu ja toinen alkaa. Tutkimustulokseni osoittavat, että kaksikieliset puhujat Haaparannalla, Tukholmassa ja Helsingissä käyttävät useita eri keinoja sopeuttaessaan toisen kielen kielellistä ainesta keskustelun pääkieleen, mutta suomen kielen rikas sijamuotojärjestelmä näkyy vahvasti kaikissa kolmessa keskusteluaineistossa. Kaksikielisten neuvottelua merkityksistä Kaikilla kolmella paikkakunnalla nuorten keskusteluissa syntyi tilanteita, joissa joku osallistujista ei ymmärtänyt keskustelun jotakin sisältöä tai syntyi erimielisyyttä siitä, miten jokin asia pitäisi ilmaista. Tällaisissa kieliviesti Kieliviesti 173.indd :23:19

5 tilanteissa käynnistyi tavallisesti neuvotteluprosessi, jossa puhujien kieliresurssit otettiin kollektiiviseen käyttöön yhteisymmärryksen saavuttamiseksi. Puhujat eivät käyttäneet ainoastaan suomea ja ruotsia vaan myös englantia, slangia, meänkieltä ja murteellisia ilmauksia. Seuraavassa esimerkissä haaparantalaiset nuoret ehdottivat merkitykselle juhlat / bileet kolmea eri sanavaihtoehtoa. Emil kertoo kaveristaan, joka järjestää kotibileet eli festarit, joissa perheen isä on aina mukana. Festarit on Haaparannan paikallinen slangisana, joka merkitsee samaa kuin juhla, bileet (vertaa ruots. fest juhla ). Minna ei kuitenkaan hyväksy sanaa festarit tässä yhteydessä, koska hän toistaa sanan ivallisesti kaksi kertaa ja viittaa sen olevan ruotsiksi festival festivaali. Janne käyttää sen jälkeen kotibileistä meänkielen tai ruotsinsuomen sanaa festit. Lopulta Emil toistaa koko lauseen uudestaan, mutta tällä kertaa ruotsiksi: dom har party där så hans pappa är också där niillä on bileet siellä niin sen isä on myös siellä. Party on vakiintunut lainasana englannista ruotsin slangissa. Kaikki keskusteluun osallistuneet vaikuttavat hyväksyvän vaihtoehdon party, sillä keskustelu siirtyy tämän jälkeen eteenpäin. 1 Emil: 2 Janne: 3 Minna: 4 Janne: 5 Emil: sitten siellä on- niillä on festarit siellä niin isä on mukana isä on mukana festarit festarit festival ((ivallisesti)) niillä on festit siellä niin sen isä on mukana dom har party där så hans pappa är också där Eräässä toisessa, Helsingissä käydyssä keskustelussa nuoret vastaavasti neuvottelevat siitä, mistä hiphopartisti Cheek on saanut nimensä. Keskustelussa esitettiin peräti kuusi sanavaihtoehtoa samalle merkitykselle kolmella eri kielellä: posket, cheek poski, leuat, kindmuskler poskilihakset, kindben poskiluut ja cheekbones poskiluut. Kaksikielisten nuorten keskusteluissa ei näytä olevan läheskään aina tärkeää, millä kielellä yhteisymmärrys syntyy, vaan tärkeintä on, että se saavutetaan. Yksittäisten puhujien kielelliset resurssit muodostavat ryhmässä synergisen kokonaisuuden. Kulttuurisidonnaiset sanat: gluusorit, nationellat ja sprookvaali Joskus syntyy myös tilanteita, jolloin jonkin sanan vastinetta toisesta kielestä ei löydy keskustelutilanteessa tai tarkkaa vastinetta ei välttämättä edes ole olemassa. Usein on kyse kulttuurisidonnaisista sanoista kuten kouluun liittyvistä sanoista upplyysningenin tehtävän, gluusoreita sanastotehtäviä ja sovmorgon myöhäisempi kouluun tulo. Haaparantalaisnuoret käyttävät suomea puhuessaan varsinkin ruotsinkielisiä kouluun liittyviä sanoja kuten sprookvaali valinnainen kieli, repetition kertaus ja nationellat valtakunnalliset (kokeet). On luonnollista, että koulusanat tulevat Haaparannalla ja Tukholmassa ruotsin kielestä, kun koulu noudattaa ruotsinkielistä opetusohjelmaa. Joskus sanan löytyminen toisella kielellä voi olla vaikeaa, mutta silloin toinen kieliresurssi tulee usein avuksi ja kaksikieliset nuoret ymmärtävät kuitenkin toisiaan. Joku puhujista voi kysyä muilta keskustelijoilta: mitä on kräsen? (suomeksi) no kräsen on kräsen nirso, kronkeli. Kaikilla kolmella paikkakunnalla puhujat käyttävät erilaisia kielikäytänteitä ja strategioita yhteisymmärryksen maksimoimiseksi. He toistavat esimerkiksi usein saman viestin puheessaan kieliresursseja hyväksi käyttäen: se oli niinkö i snitt pätkitty (Haaparanta), mää en pystyis elään landella tai siis på 8 kieliviesti Kieliviesti 173.indd :23:19

6 landet (Tukholma) ja är du där när du har liksom koulua på skolmorgon oletko siellä kun sulla on niinku koulua kouluaamuna (Helsinki). Myös nuorten metakieli eli omaan puheeseen tai toisten puhujien kieleen liittyvä puhe on tärkeä strategia kaksikielisissä keskusteluissa, kun nuoret neuvottelevat eri merkityksistä. Kieliresurssien käyttö koodinvaihdossa ilmenee jonkin verran erilaisena kolmella paikkakunnalla. Haaparannan ja Tukholman nuorten keskusteluissa nuoret viittaavat koodinvaihdolla kouluympäristössä oleviin ilmiöihin kuten oppiaineisiin ja koulun lukujärjestykseen. Haaparannalla myös ajanmääreet, varsinkin kellonajat, sanotaan useimmiten ruotsiksi, vaikka keskustelu muuten käytäisiin suomeksi: meillä on nie tie rast kymmenen yli yhdeksän välitunti, typ siitä on varmaan tre år kolme vuotta. Helsingin aineistossa ei esiinny koodinvaihtoa kouluaiheiden yhteydessä, mikä on luonnollista, koska koulu on ruotsinkielinen ja oppilaat puhuvat keskenään enimmäkseen ruotsia pääkielenä. Kaksikieliset nuoret käyttävät koodinvaihtoa myös referoimiseen: he referoivat kuulemaansa tai lukemaansa alkuperäisellä kielellä. Haaparannalla ja Tukholmassa nuoret referoivat kuulemaansa ruotsiksi. Yksi haaparantalaisnuori kertoo muun muassa mitä viimeisimmässä Paradise Hotel -ohjelman jaksossa on tapahtunut: Malin laitto semmoselle voogille femtusen kronor vaa alle viisi tuhatta kruunua. Vastaavasti helsinkiläisnuoret viittaavat tv-ohjelmiin suomeksi. Todennäköisesti ympäristön kielten valtasuhteet näkyvät nimenomaan nuorten viitatessa koulun ulkopuoliseen maailmaan. Tukholman kahden ruotsinsuomalaisen koulun oppilaat käyttävät enimmäkseen ruotsia, mutta puhuessaan suomea he viittaavat ruotsinkieliseen ympäristöön ruotsiksi. Ruotsin kielen partikkeli typ tyyliin on lainautunut kaksikielisten nuorten suomen kieleen sekä Haaparannalla että Tukholmassa: me ollaan typ puhuttu kaikki mitä me aiotaan puhua tänä päivänä (Haaparanta) ja mää oon typ allerginen metsälle (Tukholma). Helsingin nuorten kielessä typ on harvinaisempi ja esiintyy vain nuorten ruotsin kielessä. Kaksikielisten nuorten kielelliset käytännöt ovat dynaamisia ilmiöitä, ja jokaisessa vuorovaikutustilanteessa ne neuvotellaan uudelleen osallistujien kesken. Kieliresurssien käyttöön ja kommunikaatiotilanteisiin vaikuttavat paitsi puhujat itse, myös keskustelun aihepiirit sekä kielellinen ja kulttuurinen ympäristö. Väitöskirjatutkimukseni mukaan suomen kielen asema kaksikielisten nuorten keskinäisissä keskusteluissa Haaparannalla on viime vuosina edelleen vahvistunut. Kieliympäristön Tornionjokilaaksossa voi olettaa muuttuneen niistä ajoista, kun suomenkielisiä lapsia kiellettiin käyttämästä suomea edes välitunneilla koulussa, mitä tapahtui vielä viisikymmentäluvun lopulla. Nykyään pidetään täysin luonnollisena, että kaksikieliset hyödyntävät monipuolisesti kieliresurssejaan keskustellessaan toistensa kanssa. Tarvitsemme kuitenkin edelleen lisää tietoa siitä, kuinka kaksikieliset nuoret käyttävät kieliään eri tilanteissa ja kuinka sosiaaliset ja ympäristön kielelliset ja kulttuuriset tekijät vaikuttavat kielenkäyttöön. - Kirjoittaja on kotoisin Keminmaalta ja työskentelee ruotsin kielen yliopistonopettajana Jyväskylän yliopiston kielten ja viestintätieteiden laitoksella. Puhujat eivät käyttäneet ainoastaan suomea ja ruotsia vaan myös englantia, slangia, meänkieltä ja murteellisia ilmauksia. kieliviesti Kieliviesti 173.indd :23:19