Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 823/2005 vp Kylä- ja lähikoulujen toiminnan turvaaminen perusopetuksen valtionosuusuudistuksessa Eduskunnan puhemiehelle Kuntien valtionosuusperusteita ollaan muuttamassa. Hallituksen esityksen (HE 88/2005 vp) mukaan aivan syrjäisintä Suomea lukuun ottamatta "pienten koulujen yksikköhinnan korotus" poistettaisiin. Nykyään se on osoitettu pienille alle 80 oppilaan kouluille vuosiluokilla 1 6 opetusta saavien oppilaiden määrän perusteella ja alle 180 oppilaan kouluille vuosiluokilla 7 9 olevien oppilaiden perusteella. Valtionosuusuudistus on merkittävä koulutuspoliittinen linjanveto lähikoulujen lakkauttamiseksi ja suurkoulujen perustamiseksi. Uudistuksen toteuttaminen merkitsisi käytännössä suurta, satoja kylä- ja kaupunginosakouluja koskevaa lakkautusaaltoa, joka kohdistuisi erityisesti alle 50 oppilaan kouluihin (vuonna 2002 yhteensä koulua eli 33 %), mutta myös oppilaan kouluihin (675 koulua eli 19 %) ja johtaisi suurkoulujen luomiseen. Valtionosuusuudistus on merkittävä väestöä keskittävä ja alueita autioittava linjanveto. Lähikoulu on kylän tai kaupunginosan keskeinen vetovoimatekijä, jota kunnat, kylä- ja kaupunginosayhdistykset sekä muut yhteisöt ja yritykset ovat käyttäneet markkinoinnissaan erityisesti lapsiperheille ja hyvin tuloksin. Tuhansia lapsiperheitä on muuttanut heidän mielestään viihtyisemmille alueille, joissa sijaitsee lähikoulu. Nyt tältä työltä putoaa pohja pois, ja osa muuttaneista kokee perheensä tulleen suorastaan petetyksi. Keskimäärin lähikoulun omaavat kylät ja kaupunginosat ovat olleet erittäin vireitä, ja sekä palveluvarustus että työpaikkakehitys ovat usein olleet hyviä. Koulun häviämisen myötä todennäköinen väestökato ja ikärakenteen vinoutuminen heikentäisivät hyvin alkanutta kehitystyötä ja autioittaisivat erityisesti maaseutua. Perusopetusta koskeva valtionosuusuudistus rankaisee lähikouluja ylläpitäviä kuntia. Kokonaisuutena perusopetuksen valtionosuusuudistus on kustannusneutraali valtion ja kuntien rahoitussuhteen kannalta. Kuntakohtaisesti taloudelliset menetykset voivat olla suuret. Uudistus rankaisee eniten niitä kuntia, jotka ovat katsoneet koulutuksen ja lapsen kehityksen kannalta parhaaksi ylläpitää lähikouluja. Pahimmillaan valtionosuus vähenee eräissä kunnissa jopa yli 50 euroa/asukas. Uudistuksen perustelut ovat puutteelliset, ja koulutuspoliittinen sekä lapsen näkökulma on olematon. Huolestuttavaa on viranomaisvalmistelun yksipuolisuus. Esityksen perustelut ovat vähäiset: "Perusopetuksen yksikköhintojen laskentatapaa ehdotetaan järjestelmän läpinäkyvyyden parantamiseksi yksinkertaistettavaksi ja yksikköhinnan eri määräytymistekijöiden painoarvoa muutettavaksi. Kuntien mahdollisuuksia vaikuttaa saamansa rahoituksen määrään vähennettäisiin" (= pienten koulujen tuki poistetaan lukuun ottamatta harvaan asutuimpia kuntia, joissa on alle 4 asukasta/neliökilometri). Esityksen hyvinvointivaikutuksia ei ole käsitelty lainkaan, vaikka esitys johtaa käytännössä pienten, erityisesti alle 80 oppilaan koulujen lakkauttamiseen ja suurkoulujen perustamiseen. Kun otetaan huomioon välilliset kustannukset, Versio 2.0

2 voivat yhteiskunnan kokonaiskustannukset jopa nousta. Yhtään tällaista kokonaistaloudellista selvitystä ei ole tehty. Muun muassa VATT:n (Valtiontalouden tutkimuskeskus) selvitys antaa yksipuolisen kuvan tarkastellessaan vain säästöjä palkkamenojen ja kiinteistöjen käyttökulujen kautta. Mitä maksavat lasten kyyditykset, laajennettavien tilojen saneeraukset, kunnan käsiin jäävä kiinteistö, suurista kouluista ja opetusryhmistä aiheutuvat sosiaaliset ongelmat jne.? Lisäksi ei ole otettu huomioon lähikoulujen "tulopuolta". Niitä käytetään yhä enemmän kouluopetuksen lisäksi kunnan toimesta tai sen vuokraamana kansalaisten ja yhdistysten moninaisena kohtaamispaikkana, kokous-, kerho-, harrastus-, virkistys-, koulutus- ja palvelukeskuksena. Myös maakunnissa konsulttien laatimissa "kouluverkkoselvityksissä" on tilaustyön makua. Niissä tavoitteeksi on asetettu suurkoulujen perustaminen ja alle 80 oppilaan koulujen lakkauttaminen. Perustelut on tehty sen mukaisesti unohtaen lähikoulujen ja lasten etuja koskeva tarkastelu. Uusia vaihtoehtoja ei selvityksissä juuri näy. Mitä mahdollisuuksia toisivat esimerkiksi julkisen, yksityisen ja kansalaissektorin lisääntyvä yhteistyö, uudet opetustekniikat ja -mallit? Jopa kasvatusasiantuntijoiden kehittämä yhden opettajan malli voi olla toimiva ja taloudellinen. Kylä- ja lähikoulut ovat turvallisia ja oppimisympäristöltään hyviä. Koulujen lakkauttamispäätösten perustelut ovat useimmiten puutteelliset tai jopa väärät. On jopa vedottu lähikoulujen opetuksen heikkoon tasoon. Monien tutkijoiden (mm. Taina Peltonen, Kaisu Salmi) mukaan pieni koulu on mahdollisuuksien paikka. Joustavuutensa, turvallisuutensa, luonnonläheisyytensä ja muiden hyvien ominaisuuksiensa vuoksi sillä on usein isoa koulua paremmat valmiudet toteuttaa uudenlaista koulukulttuuria ja olla oppiva organisaatio. Vanhemmat antavat lähikouluille kiitosta sosiaalisuuteen kasvattamisesta ja yksilöllisestä ohjauksesta. Myös eri ikäluokat toimivat yhdessä; näin erilaisten oppijoiden integrointi ja yhteisöllisyys onnistuvat usein pienissä kouluissa. Oppilaat yleensä viihtyvät lähikouluissa ja arvostavat niitä. Näin myös kouluvaikeudet ja kurinpito-ongelmat ovat vähäisiä. Vaikeuksia ja uupumusta tuottavat jo nykyistä pitemmät koulumatkat. Jos lapsi viettää maksimiajan eli 2,5 tuntia kuljetuksissa, niin peruskoulusta päästyään hän on kuluttanut elämästään yli puoli vuotta bussissa tai taksissa. Miten aikaa ja voimia enää riittää perhe-elämään, harrastuksiin, liikuntaan ja läksyjen tekoon? Valtionosuusuudistuksen kokonaisetujen ja -haittojen selvittäminen on välttämätöntä. Päätös perusopetuksen valtionosuusuudistuksesta edellyttää selvitystä suurkoulujen ja pienten lähikoulujen kokonaiseduista ja -haitoista, paitsi laskennallisista kokonaiskustannuksista ja -säästöistä, niin myös muun muassa koulutuksen, oppimistulosten, opettajien ja oppilaiden jaksamisen, turvallisuuden, koulurauhan, lisääntyneiden koulumatkojen ja -aikojen, alueellisen ja paikallisen kylän tai kaupunginosan kehityksen kannalta eli kaiken kaikkiaan lasten, vanhempien, opettajien ja koko yhteiskunnan kokonaisedun näkökulmasta. Oikeuskansleri Paavo Nikula on todennut lausunnossaan: "Koulujen lakkauttamisella ei aina saavuteta yhteiskuntaa hyödyttävää kokonaissäästöä, jos mukaan lasketaan kaikki seurannaisvaikutukset. Koulun säilyttämistä koskevat vaihtoehdot tulisi selvittää tarkasti myös muiden kuin taloudellisten vaikutusten osalta." Perusopetuksen valtionosuusuudistus tulee asettaa uuteen, ennakkoluulottomaan valmisteluun. Valmistelussa tulee selvittää uudistuksen kokonaisedut ja -haitat. Kansainvälisissä vertailuissa menestyksekkääksi todettua peruskoulutusta ei ole syytä tietoisesti heikentää. Kouluihin ja lapsiin panostaminen tulee nähdä vuosikymmenien investointina tulevaisuuteen, ei vain lyhytjänteisenä budjettipolitiikan menoeränä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen, mitä perusteluissa esitetyn kaltaisen perusopetuksen valtionosuusuudistuksen toteuttaminen merkitsee maamme kylä- ja lähikoulujen tulevaisuudelle ja 2

3 mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä esityksensä muuttamiseksi siten, että pienten koulujen yksikköhintojen korotus säilytetään nykyisellään? Helsingissä 11 päivänä lokakuuta 2005 Petri Neittaanmäki /kesk 3

4 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Petri Neittaanmäen /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 823/2005 vp: Onko hallitus tietoinen, mitä perusteluissa esitetyn kaltaisen perusopetuksen valtionosuusuudistuksen toteuttaminen merkitsee maamme kylä- ja lähikoulujen tulevaisuudelle ja mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä esityksensä muuttamiseksi siten, että pienten koulujen yksikköhintojen korotus säilytetään nykyisellään? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Perusopetus nähdään lähipalveluna, jonka saatavuus on lainsäädännöllä turvattu jatkossakin. Perusopetuslain (628/1998) 6 :n mukaan opetus kunnassa tulee järjestää siten, että oppilaiden matkat ovat asutuksen, koulujen ja muiden opetuksen järjestämispaikkojen sijainti sekä liikenneyhteydet huomioon ottaen mahdollisimman turvallisia ja lyhyitä. Perusopetuslain 32 :n mukaan, jos perusopetusta tai lisäopetusta saavan oppilaan koulumatka on viittä kilometriä pitempi, oppilaalla on oikeus maksuttomaan kuljetukseen. Jos esiopetusta saavan oppilaan matka kotoa esiopetukseen tai lasten päivähoidosta annetussa laissa tarkoitetusta päivähoidosta esiopetukseen on viittä kilometriä pitempi, oppilaalla on vastaavasti oikeus maksuttomaan kuljetukseen kotoa suoraan esiopetukseen tai päivähoidosta esiopetukseen ja esiopetuksesta kotiin tai päivähoitoon. Perusopetusta, lisäopetusta tai esiopetusta saavalla oppilaalla on oikeus maksuttomaan kuljetukseen myös silloin, kun edellä tarkoitettu matka oppilaan ikä ja muut olosuhteet huomioon ottaen muodostuu oppilaalle liian vaikeaksi, rasittavaksi tai vaaralliseksi. Maksuttoman kuljetuksen vaihtoehtona on oppilaan kuljettamista tai saattamista varten myönnettävä riittävä avustus. Muilta osin viittaan samasta asiasta annettuun vastaukseen KK 767/2005 vp. Helsingissä 1 päivänä marraskuuta 2005 Opetusministeri Antti Kalliomäki 4

5 Ministerns svar KK 823/2005 vp Petri Neittaanmäki /kesk Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 823/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Petri Neittaanmäki /cent: Är regeringen medveten om vilka följder den reform av statsandelarna för den grundläggande undervisningen som beskrivs i motiveringarna till regeringens proposition kommer att få för våra by- och närskolors framtid och vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att ändra sitt förslag så att höjningen av priset per enhet för små skolor förblir oförändrat? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Den grundläggande undervisningen ses som en närservice, vars tillgänglighet garanteras i lagen även framöver. Enligt 6 i lagen om grundläggande utbildning (628/1998) skall undervisningen i kommunen ordnas så att elevernas resor med hänsyn till bebyggelsen, skolornas och andra undervisningsplatsers placering samt kommunikationerna är så trygga och korta för eleverna som möjligt. Enligt 32 i lagen har en elev i grundläggande utbildning eller påbyggnadsundervisning som har längre än fem kilometer till skolan har rätt till fri transport. En elev i förskoleundervisning som har längre än fem kilometer från hemmet till förskoleundervisningen eller från sådan dagvård som avses i lagen om barndagvård till förskoleundervisningen har rätt till fri transport hemifrån direkt till förskoleundervisningen eller från dagvården till förskoleundervisningen och från förskoleundervisningen hem eller till dagvården. En elev i grundläggande utbildning, påbyggnadsundervisning eller förskoleundervisning har rätt till fri transport också när den väg som avses ovan med beaktande av hans eller hennes ålder eller andra omständigheter är alltför svår, ansträngande eller farlig. Ett alternativ till fri transport är ett tillräckligt understöd för transport eller ledsagande. I övrigt hänvisar jag till svaret på spörsmål SS 767/2005 rd med samma ämne. Helsingfors den 1 november 2005 Undervisningsminister Antti Kalliomäki 5