Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 619/2007 vp Peruskoululaisten turvallisten koulukuljetusten toteutuminen Eduskunnan puhemiehelle Koulukuljetuslain mukaan kunnan pitää järjestää koulukuljetus peruskoulua käyvälle lapselle, mikäli matka ylittää tietyn etäisyyden tai on muuten poikkeuksellinen, esim. saaristo-oloissa. Rajana luokkalaisille on kolmen kilometrin ja luokkalaisille viiden kilometrin matka. Kunnat tulkitsevat lakia eri tavoin: osa tulkitsee matkatarpeen koululta kotiin kohtuuajassa tuntien päättymisestä, osa kuljetuksista vie oppilaan kilometrien päähän kotoa pitkienkin odotusaikojen jälkeen. Varsinkin haja-asutusalueilla lasten koulumatka voi kestää päivittäin useita tunteja ja olla mm. petoeläintilanteen takia jopa vaarallinen. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miten hallitus aikoo valvoa peruskoululaisten koulukuljetusten toteutusta ja turvallisuutta? Helsingissä 22 päivänä tammikuuta 2008 Arja Karhuvaara /kok Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Arja Karhuvaaran /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 619/2007 vp: Miten hallitus aikoo valvoa peruskoululaisten koulukuljetusten toteutusta ja turvallisuutta? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Perusopetuslain mukaan opetus tulee kunnassa järjestää siten, että oppilaiden matkat ovat asutuksen, koulujen ja muiden opetuksen järjestämispaikkojen sijainti sekä liikenneyhteydet huomioon ottaen mahdollisimman turvallisia ja lyhyitä. Jos kunta ei voi osoittaa lapselle koulupaikkaa riittävän lyhyen ja turvallisen matkan päästä, voi lapsella olla oikeus koulumatkaetuuteen. Esi-, perus- tai lisäopetuksen oppilaalla on perusopetuslain 32 :n nojalla oikeus maksuttomaan koulukuljetukseen viittä kilometriä pitemmällä matkalla ja sitä lyhyemmällä matkalla, jos se on oppilaan ikä ja muut olosuhteet huomioon ottaen oppilaalle liian vaikea, rasittava tai vaarallinen. Maksuttoman kuljetuksen vaihtoehtona on oppilaan kuljettamista tai saattamista varten myönnettävä riittävä avustus. Moni kunta myöntää omalla päätöksellään esiopetuksen ja perusopetuksen alkuluokkien oppilaille maksuttoman kuljetuksen laissa säädettyä lyhyemmille matkoille. Näissä tilanteissa opetuksen järjestäjä päättää maksuttomaan kuljetukseen oikeuttavasta kilometrirajasta. Koulumatkan vaikeuden, rasittavuuden tai vaarallisuuden arvioinnin opetuksen järjestäjä tekee yksittäistapauksittain. Koulumatkaetuutta koskevaan päätökseen voi hakea muutosta hallinto-oikeudelta. Oppilaan suojaamiseksi liian pitkiltä koulupäiviltä perusopetuslaissa on säädetty, että oppilaalle lakisääteisesti kuuluva kuljetus on järjestettävä siten, että koulumatkan kesto ei ylitä laissa säädettyä enimmäisrajaa. Lain mukaan oppilaan päivittäinen koulumatka saa kestää enintään kaksi ja puoli tuntia. Jos oppilas on lukuvuoden alkaessa täyttänyt 13 vuotta tai jos kyseessä on erityisopetuksessa opiskeleva oppilas, koulumatka saa kestää enintään kolme tuntia. Laissa säädetty enimmäisaika sisältää varsinaisen matkan lisäksi mahdollisen odotusajan. Jos perusopetusta, lisäopetusta tai pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä olevan esiopetusta saavan oppilaan koulumatkaa ei voida järjestää säädetyn aikarajan mukaisesti, on oppilaalla oikeus maksuttomaan majoitukseen ja täysihoitoon. Koulumatkojen pituuteen vaikuttavat osaltaan kuntien kouluverkkoa koskevat päätökset. Kouluverkon harventaminen johtaa yleensä koulumatkojen pidentymiseen, minkä vuoksi kuntien on tarpeen määritellä kuljetustarpeet ja suunnitella kuljetukset siten, että koulumatkoihin käytettävä aika jäisi mahdollisimman lyhyeksi. Kunnat opetuksen järjestäjinä saavat päättää kuljetuksen järjestämistavasta ja kuljetusreiteistä. Kuljetusvelvollisuudestaan opetuksen järjestäjät voivat huolehtia esimerkiksi käyttämällä joukkoliikennettä tai erilliskuljetuksia. Silloin kun yhdellä kertaa kuljetetaan useampi oppilas, reitti on yleensä sellainen, että se ei mene suorinta tietä oppilaan kodin ja koulun välillä ja oppilaalle saattaa jäädä myös itse kuljettava osuus. Menettely on lain mukainen, jos kuljetus toteutetaan laissa säädetyssä aikarajassa ja itse kuljettava osuus on oppilaalle turvallinen. 2

3 Ministerin vastaus Lakisääteisten koulukuljetusten toteutumista on arvioitu lääninhallitusten suorittaman peruspalvelujen arviointien yhteydessä, viimeksi vuonna 2006 (Sisäasiainministeriön julkaisuja 31/2007). Arvioinnin mukaan kuljetusetuuden piirissä oli tuolloin reilut viidennes kaikista perusopetuksen oppilaista, eikä muutosta arviointivuotta edeltäneisiin neljään vuoteen ollut tapahtunut. Kuntakohtaiset erot kuljetusoppilaiden osuudessa olivat kaikissa lääneissä melko suuria. Vuoden 2006 arviointiraportin mukaan kuljetusoppilaiden koulumatkaan käyttämä aika ylitti säädetyn enimmäisajan joka kymmenennessä kunnassa sekä kyseisenä arviointivuonna että sitä edeltävänä vuonna. Laissa säädetyn aikarajan ylittäviä koulumatka-aikoja vähintään kerran viikossa oli kaikissa lääneissä. Enimmäisaikojen ylityksiä oli perusteltu pitkien etäisyyksien lisäksi muun muassa kuljetuksiin liittyvillä odotuksilla, linja-auton tai taksin aikataululla sekä matkalla kotoa linjaliikenteen reitille. Osa ilmoitetuista koulumatkojen ylityksistä johtui vanhempien tekemistä koulu- tai kuljetusvalinnoista. Koulutuspoliittisen selonteon hyväksymisen yhteydessä (EK 35/2006 vp) eduskunta edellytti lausumassaan, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin koulumatkan enimmäiskestoaikaa koskevien säännösten muuttamiseksi siten, että pienten koululaisten kuljetusajat lyhenevät nykyisestä. Eduskunta edellytti lisäksi, että selvitykseen tulee sisällyttää myös erityisoppilaitosten oppilaista aiheutuvat viikonloppumatkojen järjestelyt ja kustannukset. Koulumatkojen pituutta ja niihin käytettävää aikaa selvitetään parhaillaan osana käynnissä olevaa vuoden 2007 peruspalvelujen arviointia. Saatujen tulosten perusteella arvioidaan lainsäädännön muutostarpeet. Koulukuljetusten turvallisuuden valvominen on tärkeää ja se on kuljetuksista vastaavan opetuksen järjestäjän tehtävä. Kuljetussuunnitelmaa laatiessaan kuntien on syytä huolehtia koulumatkojen pituuksien lisäksi kuljetusten turvallisesta järjestämisestä. Helsingissä 11 päivänä helmikuuta 2008 Opetusministeri Sari Sarkomaa 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 619/2007 rd undertecknat av riksdagsledamot Arja Karhuvaara /saml: Hur ämnar regeringen övervaka genomförandet av skolskjutsarna för grundskoleelever och skolskjutsarnas säkerhet? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt lagen om grundläggande utbildning ska undervisningen i kommunen ordnas så att elevernas resor med hänsyn till bebyggelsen, skolornas och andra undervisningsplatsers placering samt kommunikationerna är så trygga och korta för eleverna som möjligt. Om kommunen inte kan anvisa barnet en skolplats på tillräckligt kort och tryggt avstånd kan barnet ha rätt till skolskjutsförmån. En elev i förskoleundervisning, grundläggande utbildning eller påbyggnadsundervisning har med stöd av 32 i lagen om grundläggande utbildning rätt till fri skolskjuts när eleven har en skolväg som är längre än fem kilometer eller skolvägen är kortare men med beaktande av elevens ålder eller andra omständigheter är alltför svår, ansträngande eller farlig. Ett alternativ till fri transport är ett tillräckligt understöd för transport eller ledsagande. Många kommuner beviljar genom egna beslut elever i förskoleundervisningen och de lägre klasserna i den grundläggande utbildningen fri transport för skolresor som är kortare än vad som anges i lagen. I dessa fall beslutar utbildningsanordnaren om den kilometergräns som gäller för rätt till fri transport. Utbildningsanordnaren bedömer från fall till fall hur svår, ansträngande eller farlig skolvägen är. Ändring i ett beslut som gäller skolskjutsförmån kan sökas hos förvaltningsdomstolen. För att skydda eleven från allför långa skoldagar föreskrivs i lagen om grundläggande utbildning att en transport som eleven enligt lag har rätt till ska ordnas så att skolresan inte tar längre tid i anspråk än den maximitid som anges i lagen. Enligt lagen får elevens dagliga skolresa ta högst två och en halv timme i anspråk. Om eleven när läsåret börjar har fyllt 13 år eller om det rör sig om en elev som får specialundervisning får skolresan ta högst tre timmar i anspråk. I den lagstadgade maximitiden ingår förutom den egentliga resan också eventuell väntetid. Om skolresan för en elev i grundläggande utbildning, påbyggnadsundervisning eller sådan förskoleundervisning som omfattas av förlängd skolplikt inte kan ordnas inom den lagstagade maximitiden, har eleven rätt till avgiftsfri inkvartering och helpension. Skolresornas längd påverkas bland annat av de beslut kommunerna fattar om skolnätet. När skolnätet görs glesare leder detta i allmänhet till att skolresorna blir längre, och därför måste kommunerna precisera skolskjutsbehoven och planera transporterna så att den tid som skolresorna tar i anspråk blir så kort som möjligt. Kommunerna får i egenskap av utbildningsanordnare fatta beslut om på vilket sätt transporterna ska ordnas och om skolskjutsrutterna. Utbildningsanordnarna kan fullgöra sin transportskyldighet t.ex. genom att använda sig av kollektivtrafiken eller specialtransporter. Då flera än en elev skjutsas samtidigt är rutten i allmänhet sådan att den inte går den rakaste vägen mellan elevens hem och skolan och eleven kan också bli tvungen att själv gå en del av vägen. Detta förfarande är lagenligt om skolskjutsen genomförs 4

5 Ministerns svar inom den lagstadgade maximitiden och den väg eleven själv ska gå är trygg för honom eller henne. Genomförandet av de lagstadgade skoltskjutsarna har utvärderats i samband med de utvärderingar av basservicen som utförs av länsstyrelserna, senast år 2006 (Sisäasiainministeriön julkaisuja 31/2007). Enligt utvärderingen omfattades vid tidpunkten en dryg femtedel av alla elever i den grundläggande utbildningen av skolskjutsförmånen och ingen förändring hade skett i jämförelse med de fyra år som föregick utvärderingsåret. Skillnaderna mellan kommunerna i fråga om andelen skjutsade elever var rätt stora i alla län. Enligt utvärderingsrapporten för år 2006 överskred den tid som skolresan tog i anspråk för de skjutsade eleverna den lagstadgade maximitiden i var tionde kommun såväl under utvärderingsåret i fråga som under det föregående året. Skolresor som minst en gång i veckan överskred den lagstadgade tidsgränsen fanns i alla län. Att maximitiderna överskreds hade motiverats såväl med långa avstånd som med väntetider i samband med transporterna, bussens eller taxins tidtabell samt med vägen hemifrån till linjetrafikens rutt. En del av de anmälda överskridningarna av tiden för skolresor berodde på skol- eller transportval som föräldrar hade gjort. I samband med att den utbildningspolitiska redogörelsen godkändes (RSk 35/2006 rd) förutsatte riksdagen i sitt uttalande att regeringen vidtar åtgärder för att ändra bestämmelserna om maximitiden för skolresor så att skolskjutsarna för små elever tar mindre tid i anspråk. Riksdagen förutsatte vidare att utredningen ska gälla också arrangemang och kostnader för skolresor som elever vid specialläroanstalter gör under veckoslut. Skolresornas längd och den tid de tar i anspråk utreds som bäst som en del av den utvärdering av basservicen år 2007 som just nu pågår. På basis av de resultat som utvärderingen ger bedöms behoven av lagstiftningsändringar. Det är viktigt att övervaka att skolskjutsarna är säkra och detta är en uppgift som ska skötas av utbildningsanordnaren som ansvarar för transporterna. När kommunerna gör upp sina skolskjutsplaner är det skäl att inte bara se till skolresornas längd, utan också att se till att skolskjutsarna ordnas på ett säkert sätt. Helsingfors den 11 februari 2008 Undervisningsminister Sari Sarkomaa 5