Selkokielen strategia

Transkriptio

1 Selkokielen strategia

2 Sisällys Alkusanat... 3 Selkokielen strategian päätavoitteet Taustaa selkokielen strategialle Selkokielen tarve eri ryhmissä kasvaa Syrjäytyminen liittyy myös kieleen Selkokielestä hyötyvät monenlaiset ihmiset Selkeä yleiskieli, selkokieli, selkosuomi Selkokieltä edistävät tahot Suomessa Selkokielen edistämisen strategiset tavoitteet Ajankohtaistiedon välitys ja tiedotusvälineet Selkokieli julkisissa palveluissa ja viranomaistiedotuksessa Selkokirjallisuus ja kulttuurin saavutettavuus Selkokielen kehittäminen ja tutkimus Selkokoulutukset, neuvonta, tekstien selkokielistys ja selkologo Selkokieli eri ammattiryhmien koulutuksessa Strategian toteutumisen seuranta Lähteet Selkokielen strategia Selkokeskus, Kehitysvammaliitto ry selkokeskus@kvl.fi Taitto: Hannu Virtanen ISBN (painettu) ISBN (verkko) 2

3 Alkusanat Selkokielen strategian tavoitteena on turvata selkokieltä tarvitsevien ihmisten oikeus saada tietoa ja kielellistä tukea. Strategia hyväksyttiin Selkokeskuksen neuvottelukunnan kokouksessa Strategiassa esitetään ne toimenpiteet, joiden avulla selkokielen ja selkoaineistojen kehitystyötä on suunnattava Suomessa seuraavien neljän vuoden aikana eli vuoteen 2018 asti. Toimenpiteiden on tarkoitus vahvistaa selkokielen asemaa Suomessa yhtenä kielen muotona ja vakiinnuttaa selkoaineistojen tuottamista valtakunnallisesti. Samalla strategia antaa myös selkokielen käyttöä koskevat perusohjeet viranomaisille, eri avainalojen ammattilaisille sekä selkokieltä edistäville tahoille. Tämän strategian toteuttajia on useita. Vastuuta ja asiantuntemusta selkokielisten aineistojen tuottamisesta, selkokielen aseman parantamisesta sekä sen tutkimisesta ja opettamisesta Suomessa on monella eri taholla. Esimerkiksi viranomaiset, järjestöt ja oppilaitokset voivat omalla toiminnallaan edistää selkokielen käyttöä. Selkokeskuksen tehtävänä on kehittää selkosuomea ja edistää sen käyttöä yhteiskunnassa. Käytännössä Selkokeskuksella selkokielen asiantuntijana on parhaat mahdollisuudet vaikuttaa strategisten tavoitteiden edistymiseen selkosuomen osalta, tehdä aloitteita ja ajaa muutoksia. Kehitysvammaliiton yhteydessä toimiva Selkokeskus on kuitenkin pieni asiantuntijakeskus, jolla ei ole viranomaisasemaa. Laajojen rakenteellisten muutosten aikaansaamiseksi Suomessa tarvitaan kielen asiantuntijoiden, viranomaisten ja poliittisten vaikuttajien tukea sekä laajaa järjestöjen ja muiden toimijoiden välistä yhteistyötä. Siksi tässä strategiassa on ilmaistu tavoitteita, jotka koskevat myös viranomaisia ja hallintoa, tutkimus- ja oppilaitoksia, yliopistoja ja korkeakouluja sekä järjestöjä. Tämä strategia koskee pääosin suomenkielistä selkotoimintaa. Suomessa julkaistaan selkoaineistoja myös ruotsiksi, ja osa tässä strategiassa esitetyistä toimenpiteistä koskee sekä suomen että ruotsin kieltä. Selkoruotsin kehittämisestä vastaa Suomessa FDUV:n LL-Center. Tammikuussa 2014 julkistetaan valtioneuvoston nimeämän virkakielityöryhmän loppurapotti nimellä Hyvän virkakielen toimintaohjelma / Handlingsprogram för klarspråk på myndigheterna. Ennakkotietojen mukaan toimintaohjelmassa on monia tätä strategiaa tukevia esityksiä. Strategia on kirjoitettu yleiskielellä. Siitä on tehty myös selkokielinen versio. Strategian yhteydessä julkaistaan myös uudistettu selkokielen tarvearvio, jossa käydään läpi selkokieltä tarvitsevat ryhmät sekä selkokielen tarve näissä ryhmissä. Tarvearvioon kuuluu myös katsaus kansainväliseen selkotoimintaan. 3

4 Selkokielen strategian päätavoitteet Selkokielen strategia sisältää 33 toimenpide-ehdotusta, joiden tavoitteena on edistää selkokielen käyttöä Suomessa. Näistä Selkokeskuksen neuvottelukunta valitsi seuraavat viisi strategian päätavoitteiksi: Selkokielisen ajankohtaistiedon välityksen resurssit Selkokielisen ajankohtaistiedon välityksen toimintaresurssit ja kehittäminen on turvattava. Tällä hetkellä selkokielisestä ajankohtaistiedotuksesta vastaavat Suomessa selkokielinen uutislehti Selkosanomat / LL-Bladet, Yle Uutiset Selkosuomeksi ja selkokielinen aikakauslehti Leija. (Toimenpide-ehdotus 2) Lisää selvityksiä selkokielen tarpeesta eri hallinnonaloilla Viranomaisten tulee tehdä selvityksiä selkokielen tarpeesta ja selkokielisen tiedottamisen tilasta eri hallinnonaloilla. Selvitysten perusteella selkokielistä tiedottamista voidaan kohdentaa oikeisiin kohteisiin. (Toimenpide-ehdotus 7) Viranomaisten vastuu selkokielisten aineistojen tuottamisessa Viranomaisten tulee ottaa vastuu selkokielisen tiedotusaineiston tuottamisesta molemmilla kansalliskielillä. Esimerkiksi kuntien on otettava selkokieli osaksi viestintäänsä ja kirjattava se viestintästrategiaansa. Kunnissa on laadittava selkoviestinnän toimenpideohjelma, jossa selvitetään kunnan alueella asuvat selkokieltä tarvitsevat ryhmät ja listataan ne palvelut, joita kunta näille ryhmille järjestää. Näistä palveluista kunnan pitää tiedottaa selkokielellä. (Toimenpide-ehdotus 8) Selkokielen teorian kehittäminen ja selko-ohjeistukset Selkokielen kirjoittamiseen liittyviä ohjeita tulee jatkossa kehittää yhteistyössä Selkokeskuksen, LL-Centerin, Kotimaisten kielten keskuksen ja yliopistojen kanssa. Ohjeitten on oltava kaikkien saatavilla ilmaiseksi internetissä. Ohjeet tulee olla myös selkojulkaisujen ulkoasuun, selkopuheeseen, selkokielisiin verkkosivuihin, erilaisiin uuden teknologian sovelluksiin ja videoihin liittyen. (Toimenpide-ehdotus 23) Vastuu selkokoulutusten järjestämisestä Selkokeskus selvittää eri koulutuskeskusten tai täydennyskoulutusta tarjoavien tahojen mahdollisuutta ottaa päävastuu selkokoulutusten järjestämisestä tulevaisuudessa. Selkokeskus asiantuntijakeskuksena keskittyy selkokoulutusten ja koulutusaineistojen kehittämiseen ja selkokouluttajien kouluttamiseen. (Toimenpide-ehdotus 28) 4

5 1. Taustaa selkokielen strategialle 1.1. Selkokielen tarve eri ryhmissä kasvaa Suomessa on käynnissä laaja murros, joka vaikuttaa ihmisten tiedonsaamisen tapoihin ja tarpeisiin. Tämän murroksen taustalla on laitosasumisen vähentyminen, maahanmuuton kasvu sekä Suomen ikärakenteen muutokset. Laitosasumisen vähenemisen myötä yhä useammat vammaiset henkilöt, mielenterveyskuntoutujat ja vanhukset asuvat tulevaisuudessa itsenäisesti tai tuetusti muiden ihmisten keskellä. He toimivat yhteiskunnassa ja tarvitsevat julkisia palveluita kuten muutkin kansalaiset, mutta palvelut ja tiedotus eivät aina ota huomioon heidän kielellisiä erityistarpeitaan. Myös maahanmuutto vaikuttaa niihin tapoihin, joilla tulevaisuuden suomalaiset omaksuvat tietoa ja käyttävät yhteiskunnan palveluita. Yhä useampi Suomessa asuva puhuu äidinkielenään jotakin muuta kuin kotimaisia kieliä. Vaikka kotimaisten kielten oppimista pidetään yhtenä kotoutumisen päätavoitteista, kestää yleensä usean vuoden ennen kuin kieltä opiskelevan kielitaito riittää viranomaistiedotuksen ymmärtämiseen. Lisäksi Suomeen muuttaa myös henkilöitä, jotka eivät pysty saavuttamaan tämäntasoista kielitaitoa esimerkiksi korkean iän tai vamman vuoksi. Usein valtion ja kuntien palvelut on suunniteltu vastaamaan äidinkieleltään suomen- tai ruotsinkielisten henkilöiden tarpeisiin. Kolmas murroksen osatekijä on Suomen ikärakenne. Tulevaisuudessa vanhuksia on nykyistä enemmän. Suuri osa ikäihmisistä elää aktiivista elämää ja käyttää julkisia palveluita muiden kansalaisten tapaan. Kuitenkin ikäihmisissä on yhä suurempi joukko henkilöitä, jotka tarvitsevat apua ja tukea tiedonsaamiseen ja palveluiden käyttämiseen. Ikääntymiseen liittyvät vaikeudet omaksua uutta tietoa sekä muistisairaudet voivat vaikeuttaa heidän mahdollisuuksiaan asua itsenäisesti, saada tietoa ja osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan. Ikääntyvien henkilöiden mahdollisuudet käyttää sähköisiä palveluita ovat muuta väestöä heikommat. Nämä yhteiskunnalliset muutokset haastavat etenkin valtion ja kuntien julkiset palvelut ja viranomaisten tiedotuksen ottamaan paremmin huomioon ne Suomessa asuvat ihmiset, joita yleiskieliset palvelut ja tiedotus eivät tavoita. Tällä on myös väistämättä vaikutus niihin käsityksiin, joiden varassa viranomaiset tulevaisuudessa suuntaavat tiedotustaan. Ihminen, jolle tekstiä kirjoitetaan tai jota asiakaspalvelun tiskillä palvellaan, ei välttämättä tunne suomen kielen perussanastoa tai hallitse sen tavallisia rakenteita, mutta hänen on siitä huolimatta asioitava viranomaisten kanssa kuten muidenkin. Hän saattaa tarvita erityistä selkeyttämistä esimerkiksi selkokielen, kuvien tai tukiviittomien muodossa, asioiden toistamista tai selittämistä usealla tavalla tai teknisiä apuvälineitä ymmärtämisen tukena. Murros tulee varmasti vahvistamaan selkeän yleiskielen asemaa etenkin viranomaistiedotuksessa, mutta samalla myös selkokielen tarve nousee voimakkaammin esille. 5

6 Suomalaisten kieliympäristö on muuttunut viime vuosikymmeninä. Tekstien kirjoittaminen kuuluu nykyisin moneen sellaiseen ammattiin, jossa niiden laatimista ei ennen vaadittu 1. Samaan aikaan yhä useamman kielenkäyttäjän äidinkieli on jokin muu kuin suomi tai ruotsi. Kieliympäristö muuttuu myös eri alojen kehittymisen ja ammatillistumisen myötä 2. Esimerkiksi teknisiltä aloilta on suomen kieleen omaksuttu viime vuosina runsaasti uusia käsitteitä, osa suorina lainoina muista kielistä. Myös puhutun ja kirjoitetun kielen käyttöympäristöt ovat muuttuneet. Arkinen kielenkäyttö on yleistynyt esimerkiksi televisio- ja radio-ohjelmissa, joissa aikaisemmin käytettiin muodollisempaa kieltä. Samalla kuitenkin suomalaiset tarvitsevat yhä enemmän muodollisen kielenkäytön ja tekstin tuottamisen taitoja erilaisissa verkkopalveluissa, jotka ennen saatiin ja tarjottiin henkilökohtaisena asiakaspalveluna. 1.2 Syrjäytyminen liittyy myös kieleen Kieliympäristön muutos vaikuttaa myös henkilöihin, joilla on kielellisiä vaikeuksia. Kielellinen syrjäytyminen on syrjäytymisen muoto, johon on Suomessa toistaiseksi kiinnitetty melko vähän huomiota. Se on myös helppo unohtaa, kun suomalaiset nuoret vuosi toisensa jälkeen menestyvät äidinkielen taitoja mittaavissa kansainvälisissä tutkimuksissa. Kielellisten taitojen puutteet vaikuttavat kuitenkin usein syrjäytymisen taustalla ja voivat vahvistaa syrjäytymiskierrettä, sillä nykyisessä yhteiskunnassa toimiminen on kielellisesti vaativaa. Selkokieltä tarvitsevat ihmiset vaativat harvoin ponnekkaasti kielellisiä oikeuksiaan. Kielellinen syrjäytyminen voi myös johtaa muunlaiseen syrjäytymiseen tilanteissa, joissa ihminen ei pysty hoitamaan asioitaan tai selviytymään arjestaan. Myös kasvokkain tapahtuvan asiakaspalvelun väheneminen ja palveluiden siirtyminen verkkoon lisäävät monien selkokieltä tarvitsevien ihmisten syrjäytymisen vaaraa. Verkkopalvelut eivät useinkaan vastaa saavutettavien selkokielisten verkkosivujen kriteerejä 3, joten niiden käyttö voi olla vaikeaa tai mahdotonta kielellisten vaikeuksien vuoksi. Kansainvälisen PIAAC aikuistutkimuksen 4 tulokset vahvistavat tätä väitettä. Tutkimuksessa tarjottiin ensin mahdollisuutta vastata kysymyksiin tietokoneella, mutta yllättävästi lähes viidesosa aikuisista tutkimukseen osallistuneista suomalaisista ei halunnut tehdä tehtäviä koneella. Tämän tutkimuksen mukaan Suomessa on noin miljoona henkilöä, joille tietokoneen käyttö on hyvin vierasta. 1 Tekstien muuttuneesta merkityksestä suomalaisten työelämässä ks. Tiililä 2011: ; Hiidenmaa 2001: 19-34; Virtanen 2009: Suomen kielen tulevaisuus 2009: Malin, Sulkunen ja Laine

7 1.3 Selkokielestä hyötyvät monenlaiset ihmiset Selkokieltä tarvitsevat ihmiset jaetaan Suomessa kolmeen ryhmään kielellisten vaikeuksien taustalla olevien syiden mukaan. Selkokielestä voivat hyötyä ihmiset, 1) joiden kielivaikeudet johtuvat pysyvistä ja synnynnäisistä poikkeamista aivojen kielenkäsittelyn neurobiologisissa järjestelmissä (esimerkiksi kehitysvammaiset tai autismin kirjoon kuuluvat ihmiset sekä henkilöt, joilla on kielellinen erityisvaikeus) 2) jotka ovat sairauden tai vamman vuoksi menettäneet aikaisempia kielellisiä taitojaan (esimerkiksi muistisairaat tai afaattiset henkilöt) 3) joiden kielitaidon puute on (todennäköisesti) väliaikaista ja joilla on käytössään jokin muu toimiva kommunikointikeino (esimerkiksi kieltä opiskelevat maahanmuuttajat tai viittomakieliset). 5 Hannu Virtasen laatima uusi selkokielen tarvearvio valmistui vuoden 2014 alussa 6. Sen mukaan selkokielen tarve on lisääntynyt vuodesta 2002, jolloin edellinen arvio laadittiin. Selkokielen tarvearvio 2014 Selkokielen tarve vaihtelee eri ikäkausina: lapset ja nuoret 8 12 % työikäiset 6 10 % yli 65-vuotiaat yli %. Selkokielen kohderyhmiin kuuluu Suomessa noin (8 12 %) henkilöä. Heidän joukossaan on poikia ja miehiä jonkin verran enemmän kuin tyttöjä ja naisia, ja pieni osa heistä on mekaanisesti lukutaidottomia. Tämän lisäksi selkokielestä on hyötyä tietyissä tilanteissa suuremmalle joukolle, noin %:lle väestöstä (tällöin mukana ovat myös selkokielen käyttäjät). Tiivistäen voidaan sanoa, että selkokielen tarvitsijoita on Suomessa yli eli noin 10 % väestöstä. 5 Leskelä ja Lindholm

8 1.4 Selkeä yleiskieli, selkokieli ja selkosuomi Selkokieli-sana otettiin Suomessa käyttöön suomen kielen lautakunnan suosituksesta vuonna Sekä Kotimaisten kielten keskus että Selkokeskus korostavat, että selkeä yleiskieli ja selkokieli eroavat toisistaan. Kotimaisten kielten keskus toteaa erosta seuraavasti: Selkokieli on kieltä, joka on muotoiltu esimerkiksi kehitysvammaisten tai suomen kieltä opettelevien maahanmuuttajien tarpeisiin. Se on siis muuta kuin tavallinen, selkeä yleiskieli, johon virkakieltä huoltamalla pyritään. Sekä selkokieleen että selkeään kieleen pyrittäessä kiinnitetään kuitenkin huomiota samantyyppisiin seikkoihin: näkökulmaan, sanojen abstraktiotasoon, virkerakenteisiin, visuaaliseen hahmoon. Selkeä yleiskieli on hyvä pohja selkotekstin laatijoille. 8 Myös kansainvälinen kehitys tukee voimakkaasti selkeän yleiskielen ja selkokielen erottamista tosistaan. Useissa maissa näitä kahta kielen muotoa kutsutaan eri nimillä. Ruotsin kielessä selkeään yleiskieleen viitataan käsitteellä klarspråk ja selkokieleen lättläst. Englannissa selkeä yleiskieli on plain language ja selkokieli easy to read, saksassa Klartext ja leichte Sprache. Selkeän yleiskielen edistämiseksi on perustettu vuonna 1993 maailmanlaajuinen organisaatio Plain Language Association International (PLAIN) 9. Selkokieleen liittyvä kansainvälinen yhteistyö on suppeampaa. Maailmanlaajuisesti toimii ETR-verkosto 10, mutta sen toiminta on ollut hajanaista. Tämän lisäksi on ollut jonkin verran eurooppalaista ja pohjoismaista yhteistyötä. Selkokielen kehittämisestä ja määrittelystä on vastannut Suomessa Selkokeskus. Selkokielen määritelmä on muuttunut vuosien varrella jonkin verran. Määritelmä lähtee liikkeelle yleiskielen määritelmästä ja korostaa selkokielen merkitystä erityisryhmille suunnattuna kielimuotona. Kotimaisten kielten keskuksen mukaan yleiskieli on kieliyhteisön eri ikä- ja ammattiryhmille yhteinen kielimuoto, joka on muotoasultaan kirjakielen normien mukaista, käyttää yleisesti tunnetuksi tiedettyä sanastoa (tai ainakin selittää käyttämänsä erikoistermit) ja on virkerakenteeltaan yksinkertaista. Yleiskieli jo sellaisenaan sisältää siis vaatimuksen yleisesti tutusta sanastosta ja yksinkertaisesta virkerakenteesta. Selkokielen tulisi tähän rinnastettuna olla vielä yksinkertaisempaa. Selkokeskus määrittelee selkokielen näin: Selkokieli on suomen kielen muoto, joka on mukautettu sisällöltään, sanastoltaan ja rakenteeltaan yleiskieltä luettavammaksi ja ymmärrettävämmäksi. Se on suunnattu ihmisille, joilla on vaikeuksia lukea tai ymmärtää yleiskieltä. 11 Selkokieleen viitataan nykyisin usein myös sanoilla selkosuomi 12. Selkosuomi on käsitteenä selkokieltä tarkempi, sillä se viittaa yhteen suomen kielen muotoon eikä omaan kieleen. Esimerkiksi selkoverkkosivujen kielivalikoissa selkosuomi on monille selko- 7 Selkokielen historiasta Suomessa ks. Virtanen 2006: Selkokielen määritelmästä tarkemmin Leskelä ja Virtanen 2006: 7 8; Virtanen 2009: 17; Kulkki-Nieminen 2010: Vastaavasti ruotsin kielen osalta selkoruotsi. 8

9 kieltä tarvitseville helpompi ymmärtää kuin selkokieli. Todennäköisesti käsite selkosuomi yleistyy tulevaisuudessa. Toisaalta selkosuomella on vaikea viitata selkokieleen silloin, kun kyse on kielen yksinkertaistetusta rekisteristä yleisemmin, kielestä riippumatta. Selkoaineistojen tunnistamiseksi ja selkokielisyyden laadun takeeksi Suomessa on käytössä selkologo, jonka myöntämisestä eri aineistoille vastaa Selkokeskus. Logo on ilmainen, ja sitä voivat hakea kaikki tahot, jotka Suomessa tuottavat selkoaineistoja. Kaikille avoin selkologojärjestelmä on kansainvälisesti ainutlaatuinen. 1.5 Selkokieltä edistävät tahot Suomessa Tällä hetkellä Suomessa on vasta muutamia tahoja, joiden päätehtävänä on edistää selkokieltä tai tuottaa selkoaineistoja. Nämä tahot ovat Selkokeskus, joka koordinoi selkotoimintaa Suomessa, Yle Uutiset selkosuomeksi sekä selkokielinen aikakauslehti Leija. Ruotsinkielisellä puolella selkotoiminnasta vastaa LL-Center. Selkokeskus Selkokeskus on Kehitysvammaliiton yhteydessä toimiva selkokielen asiantuntijakeskus, jonka tavoitteena on edistää selkokielistä tietoa, tiedotusta ja kulttuuria. Selkokeskus on Suomen päätoimija selkokieleen liittyvissä yhteistyöhankkeissa viranomaisten kanssa ja tuottaa vuosittain selkokielistä tiedotusmateriaalia selkokieltä tarvitseville ihmisryhmille. Selkokeskus vastaa selkokielen teorian kehittämisestä, myöntää selkologon selkokielisille teksteille, järjestää selkokieleen liittyvää koulutusta sekä tarjoaa selkotekstien muokkauspalveluita. Selkokeskuksella on myös keskeinen rooli selkokieleen ja selkoaineistoihin liittyvässä tiedottamisessa sekä selkokieleen liittyvien aloitteiden tekemisessä. Selkokeskuksen toiminnan tukena on Selkokeskuksen neuvottelukunta, johon vuonna 2013 nimesi 36 eri tahoa edustajansa. Edustajia on muun muassa eri hallinnonaloilta, valtion laitoksista, järjestöistä, oppilaitoksista sekä korkeakouluista ja yliopistoista. Selkokeskus on kouluttanut 20 ihmisen asiantuntijajoukon, joka mukauttaa tekstejä selkokielelle sekä toimii selkokouluttajina eri tilaisuuksissa. Selkokeskus julkaisee Selkosanomat-uutislehteä printtinä ja verkkolehtenä sekä yhteistyössä LL-Centerin kanssa lehden ruotsinkielistä sisarjulkaisua LL-Bladetia. Selkokeskuksen yhteydessä toimii selkokirjatyöryhmä, joka myöntää vuosittain valtion selkokirjallisuuden tukea selkokirjojen tekijöille. Yle Uutiset selkosuomeksi Yle Uutiset selkosuomeksi on Yle Uutisten päivittäinen uutislähetys kuuntelijoille, jotka eivät pysty seuraamaan yleiskielisiä uutisia. Yle Uutiset selkosuomeksi lähetetään radiokanavalla Yle Radio Suomi, ja lähetys on kuultavissa ja luettavissa myös verkossa. Lähetyksen verkkosivuilla on myös muuta selkokielistä materiaalia. Lähetyksen avulla Yle Uutisten tuottaman uutisvirran keskeinen sisältö tavoittaa myös selkokieltä tarvitsevan yleisön. 9

10 LL-Center LL-Center tuottaa ja edistää ruotsinkielistä selkokieltä Suomessa. LL-Centerillä on suurin piirtein samantyyppistä toimintaa kuin Selkokeskuksella, mutta suppeammin. Suuri osa toiminnasta tapahtuu yhteistyössä Selkokeskuksen kanssa. Leija Leija on kehitysvammaisten nuorten ja aikuisten selkokielinen aikakauslehti, joka on ilmestynyt vuodesta 1983 lähtien. Kuusi kertaa vuodessa ilmestyvää lehteä julkaisee Kehitysvammaisten Tukiliitto ry. Leijan kautta kehitysvammaiset ihmiset saavat ajatuksiaan ja näkökulmiaan esille. Lukijat ovat aina osallistuneet lehtensä tekemiseen. Lehdestä lukijat saavat tietoa uusista selkojulkaisuista ja selkosuomeksi tehdyistä palveluista. Lähiaikoina lehdestä julkaistaan opetus- ja kulttuuriministeriön tuella kokeiluluonteinen verkkoversio. Kotimaisten kielten keskus Kotimaisten kielten keskus eli Kotus on opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuuteen kuuluva asiantuntijalaitos, jossa tutkitaan ja huolletaan suomea ja ruotsia. Kotus ei tuota selkokielistä aineistoa. Sen sijaan se keskittyy edistämään selkeää yleiskieltä. Tämän työn lähtökohdissa on kuitenkin paljon samaa kuin selkokielityössä. Kotuksen ja selkokieltä edistävien toimijoiden tavoitteet ja toimintatavat ovat siten jossakin määrin samat. Selkokeskus ja Kotus tekevät monella tavalla yhteistyötä selkeän kielenkäytön edistämiseksi. Kansalaisjärjestöt Monet järjestöt tuottavat ajoittain selkokielistä materiaalia omille kohderyhmilleen. Muun muassa Kehitysvammaliitto, Kehitysvammaisten Tukiliitto, Förbundet de Utvecklingsstördas Väl, Aivoliitto, Kuurojen liitto, Näkövammaisten kirjasto Celia ja Pakolaisapu ovat tuottaneet selkomateriaaleja. Kustantajat Selkokirjallisuuden julkaisemisen, kehittämisen ja levittämisen kannalta keskeisiä toimijoita ovat selkokielisiä kauno- ja tietokirjoja julkaisevat kustantamot. Selkokirjallisuutta kustantavat pääasiassa pienet erikoistuneet kustantamot, kuten Kustannus Oy Pieni Karhu, Kustannus Mäkelä, Oppimateriaalikeskus Opike ja Avain. Ruotsinkielistä selkokirjallisuutta tuottaa ja välittää Lärum-Förlaget. Kaupalliset yritykset Kaupallisten yritysten ja etenkin valtakunnallisesti toimivien suuryritysten asiakkaina on myös selkokieltä tarvitsevia ihmisiä. Muutama yritys on tuottanut selkokielistä aineistoa osana omaa tiedotustaan. 10

11 Muita tahoja Myös monet muut tahot voivat toiminnassaan edistää selkokielisten materiaalien tuotantoa tai tukea selkokielen kehittämistä tai sen opettamista. Tämä tarkoittaa sitä, että ne toiminnassaan ottavat huomioon selkokieltä tarvitsevat ryhmät ja suuntaavat resursseja selkokielen pitämiseen mukana toiminnassaan. Esimerkiksi oikeusministeriö on julkaissut jos useiden vuosien ajan selkokielistä aineistoa vaaleista ja äänestämisestä. Myös joissakin oppilaitoksissa, sairaanhoitopiireissä ja kunnissa on tuotettu selkoaineistoja. 2. Selkokielen edistämisen strategiset tavoitteet Seuraavassa esitellään ne tavoitteet ja toimenpiteet, joiden avulla voidaan edistää selkokielen asemaa ja selkoaineistojen vakiintumista Suomessa. Toimenpiteet eivät ole tärkeysjärjestyksessä, vaan ne esitellään teemoittain. Toimenpiteet koskevat useita eri tahoja: Selkokeskusta, LL-Centeriä, muita selkotoimijoita, valtion ja kuntien viranomaisia, valtion laitoksia, yliopistoja ja korkeakouluja, oppilaitoksia, järjestöjä ja yrityksiä. Kaikkia toimenpiteitä yhdistää pyrkimys varmistaa selkokieltä tarvitsevien henkilöiden mahdollisuus saada tietoa ymmärrettävällä kielellä sekä lisätä heidän edellytyksiään osallistua tasavertaisesti yhteiskunnan toimintaan. Selkokieltä tarvitsevien ihmisten tiedonsaantia parantaa, kun selkokielisten materiaalien ja palvelujen tuottajat tiedottavat uusista aineistoistaan myös selkokielellä. 2.1 Ajankohtaistiedon välitys ja tiedotusvälineet Kielelliset vaikeudet ovat usein este selkokieltä tarvitsevan ihmisen tiedonsaamiselle. Nyky-yhteiskunnassa tiedon tarjonta on runsasta, mutta tieto on hajallaan monessa paikassa. Kotimaan ja maailman tapahtumien seuraaminen ja ymmärtäminen on monille selkokieltä tarvitseville ihmisille hyvin hankalaa. Uutiskieli on usein vaikeaa, ja lisäksi uutisissa käsitellään monesti mutkikkaita tapahtumaketjuja, joiden ymmärtäminen vaatii taustatietoa aihepiiristä sekä asian pidempää seuraamista. Hajanaiset taustatiedot vaikeuttavat usein selkokieltä tarvitsevien ihmisten uutisten ymmärtämistä. Maahanmuuttajataustaiset henkilöt etsivät ajankohtaistietoa usein omankielisistä uutisista, jos sellaisia on saatavilla. Tällöin heiltä jää pääosa Suomea koskevista ja kotoutumista tukevista uutisista kuulematta. Tällä hetkellä selkokieltä tarvitsevien ihmisten ajankohtaistiedon saaminen on Yleisradion uutiset selkosuomeksi -lähetyksen ja Selkokeskuksen Selkosanomien varassa. Ruotsinkielistä päivittäistä selkouutislähetystä ei ole. Televisiouutisia selkokieltä tarvitseville ihmisille ei ole. Leija on ainoa Suomessa ilmestyvä selkokielinen aikakauslehti. Selkosanomat on kaksi kertaa kuukaudessa ilmestyvä uutislehti, jossa kerrotaan kotimaan 11

12 ja ulkomaiden ajankohtaisista tapahtumista, urheilusta, viihteestä ja kulttuurista. Lehti on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton, ja sen lukijoina on laaja joukko selkokieltä tarvitsevia ihmisiä. Selkosanomat ilmestyy sekä painettuna lehtenä että ilmaisena verkkolehtenä osoitteessa Selkosanomien ruotsinkielinen sisarlehti on nimeltään LL-Bladet. Vuodesta 2014 lähtien myös LL-Bladet ilmestyy sekä painettuna lehtenä että ilmaisena verkkolehtenä. Yle Uutiset selkosuomeksi -lähetyksen ydintehtävä selkokentässä on päivittäinen uutisseuranta. Lähetyksen avulla esimerkiksi suomea opiskelevat maahanmuuttajat pystyvät seuraamaan Suomen tapahtumia jo melko varhaisessa vaiheessa, mikä auttaa ja nopeuttaa kotoutumista. Samalla lähetys tukee suomen kielen oppimista. Leija on kehitysvammaisille lukijoille suunnattu aikakauslehti. Monet lehden lukijat eivät vammansa takia pysty ymmärtämään yleiskielisiä viestejä, joten lehti on niin tiedonvälityksen, vertaistuen kuin voimaantumisenkin kanava. Lehden eri medioista lukijat saavat tietoa uusista selkoskielellä tehdyistä palveluista. Ehdotetut toimenpiteet: 1. Järjestöjen, joiden kohderyhmiin kuuluu selkokielen tarvitsijoita, on alettava tuottaa säännöllisesti tiedotusaineistoja tai uutiskirjeitä toiminnastaan, julkaisuistaan ja tapahtumistaan myös selkokielellä. 2. Selkokielisen ajankohtaistiedon välityksen toimintaresurssit ja kehittäminen on turvattava. Tällä hetkellä selkokielisestä ajankohtaistiedotuksesta vastaavat Suomessa selkokielinen uutislehti Selkosanomat / LL-Bladet, Yle Uutiset Selkosuomeksi sekä selkokielinen aikakauslehti Leija. a) Selkosanomien on seurattava aikaansa ja pyrittävä journalistisesti, graafisesti ja teknisesti korkeatasoiseen jälkeen. Lehden ja sen lukijoiden vuorovaikutusta on parannettava esimerkiksi lisäämällä lehden näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa. Painetun lehden ilmestyminen on turvattava niin kauan kuin painetulle lehdelle on todellista tarvetta. Kun painopiste vähitellen siirtyy sähköiseen julkaisumuotoon, verkkolehden kehittämistä on jatkettava muun muassa siten, että verkkolehden lukeminen eri laitteilla on mahdollista. b) Yle Uutiset selkosuomeksi -uutislähetyksen toiminta on turvattava ja resursseja lisättävä. Yleisradion on suunnattava resursseja myös selkouutislähetyksen kehittämiseen ja uudistamiseen. Yleisradion olisi myös huomioitava ruotsinkielisten kuuntelijoiden selkokielisen uutisoinnin tarpeet. c) Leija-lehden ilmestyminen ja resurssit on turvattava. On tärkeää, että lehti ilmestyy jatkossakin omana, itsenäisenä lehtenään eikä sitä yhdistetä yleiskielisiin aikakauslehtiin. 3. Selkokeskuksen neuvottelukunnan on jatkettava Yleisradion kanssa keskustelua selkokielisen televisiossa lähetettävän ajankohtaisohjelman tai uutislähetyksen perustamisesta. 4. Yhteistyötä selkokielisten tiedotusvälineiden välillä on tiivistettävä. Ne voivat esimerkiksi järjestää yhteisiä koulutuksia ja seminaareja, joiden aiheena on selkokieli- 12

13 nen tiedottaminen. Suurten yhteiskunnallisten muutosten tiedottamisessa selkotiedotusvälineet voivat myös sopia yhteisistä tiedotuskampanjoista. 5. Selkokielisessä ajankohtaistiedottamisessa on seurattava tekniikan kehittymistä ja uusia tuotantomahdollisuuksia. Selkotekstien ja painotuotteiden ohella on tuotettava yhä enemmän uudenlaisia digitaalisia aineistoja, joiden osana käytetään esimerkiksi liikkuvaa kuvaa ja interaktiivisia osioita. 2.2 Selkokieli julkisissa palveluissa ja viranomaistiedotuksessa Hallintolain mukaan viranomaisella on velvollisuus tiedottaa, neuvoa ja opastaa 13. Tiedottamisessa viranomaisten edellytetään käyttävän asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä 14. Ymmärrettävä tiedottaminen on tarpeen ennen kaikkea niille ihmisryhmille, joilla on kielellisiä vaikeuksia, vaikka se ei välttämättä tarkoita selkokielen käyttöä. Selkokieltä tarvitsevat henkilöt hyötyvät selkoaineistoista etenkin yhteiskunnan perustietojen omaksumisessa ja palveluiden käytössä. Lisäksi selkokieltä voi olla perusteltua käyttää suurissa, valtakunnallisissa tiedotushankkeissa, joissa tiedotuksella tavoitellaan kaikkia Suomen kansalaisia. Selkokielen käyttöä viestintätilanteissa selkokielen kohderyhmien kanssa voi perustella sillä, että se toteuttaa myönteisen erityiskohtelun periaatetta. Selkokielen käyttö julkisessa tiedottamisessa voi myös säästää rahaa, sillä se tehostaa tiedottamista. Kun selkokieltä tarvitsevat henkilöt saavat tietoa ymmärrettävässä muodossa, heillä ei ole enää tarvetta jälkikäteen ottaa viranomaiseen yhteyttä tilanteen selvittämiseksi. Selkokielisiä aineistoja julkisista palveluista sekä yhteiskunnan perustiedotusta tuotetaan muun muassa kunnissa, ministeriöissä ja virastoissa, järjestöissä ja oppilaitoksissa, valtionlaitoksissa sekä suuryrityksissä. Viime vuosina esimerkiksi Kela, oikeusministeriö, Kuntaliitto, EU-parlamentin Suomen tiedotus, Kuluttajavirasto, Evira ja eduskunta ovat tiedottaneet myös selkokielellä. Selvityksiä selkokielisen tiedotuksen toteuttamisesta julkisissa palveluissa on toistaiseksi tehty vähän. Sisäasiainministeriö selvitti vuonna 2013 selkokielisen turvallisuustiedottamisen tilannetta ministeriön hallinnonalalla. Selvityksen mukaan selkotiedottamista on toteutettu vähän ja se on hajanaista, mutta eri hallinnonaloilla sille koetaan olevan tarvetta 15. Selvityksessä ehdotetaankin useita hankkeita, joilla selkokielistä tiedottamista lisätään muun muassa poliisin ja muun turvallisuusalan toiminnassa. Monet julkiset palvelut ovat siirtyneet verkkoon. Tämä on usein selkokieltä tarvitseville ihmisille vaikeaa, mutta tulevaisuudessa yhä useampi heistäkin alkaa käyttää verkkopalveluita. Voidakseen käyttää palveluita he tarvitsevat sivustoja, jotka on toteutettu 13 Hallintolaki, pykälät 7 ja Hallintolaki, pykälä Selkokielinen turvallisuusviestintä sisäasiainhallinnossa -raportti

14 saavutettavien selkokielisten sivustojen periaatteita noudattaen. Näin toteutetut sivustot ovat usein hyödyksi myös huomattavasti suuremmalle joukolle käyttäjiä. Saavutettavien selkosivujen toteuttamiseen löytyy ohjeita ilmaiseksi internetistä Papunet-verkkopalvelusta 16. Yhteiskunnan perustiedotus Yhteiskunnallisesti ajankohtainen tavoite on tukea ikäihmisten kotona asumista, maahanmuuttajien kotoutumista ja erityisryhmien itsenäistä elämää ja asumista. Näiden tavoitteiden saavuttamisen kannalta on tärkeää, että itsenäiseen elämään tukea tarvitseville on tarjolla perustietoa yhteiskunnan laeista, asetuksista, rakenteista ja toiminnasta (esimerkiksi demokratia, eri toimielimet, vaalit ja äänestäminen) sekä arjen kansalaistaidoista (esimerkiksi talous, turvallisuus, terveys, asuminen, matkustaminen, verotus). Yhteiskunnallista perustietoa ei useinkaan suunnata aikuisille, sillä lähtökohtaisesti ajatellaan, että tämä tieto opitaan kouluvuosien aikana. Erityisryhmien kohdalla näin ei kuitenkaan välttämättä ole tapahtunut, tai tieto on unohtunut siinä vaiheessa aikuiselämää, kun itsenäinen elämä tulee mahdolliseksi. Esimerkiksi perushygieniasta huolehtimiseen (hiustenpesu, ihonhoito), kodinhoitoon ja asumiseen (siivous, muuttaminen, kodinkoneet) sekä yleisiin kansalaisvelvollisuuksiin (rikokset, verotus, äänestäminen) liittyviä, aikuisille sopivia selkoaineistoja on edelleen vähän. Kuntien peruspalvelut Kunnat järjestävät suuren osan asukkaiden arjessaan tarvitsemista palveluista. Kuntalain mukaan kuntien on huolehdittava siitä, että asukkaat voivat osallistua kunnan toimintaan ja että he saavat apua oma-aloitteiseen asioiden hoitoon. Kuntalaki velvoittaa kuntia myös huolehtimaan tiedottamisesta. 17 Osa kunnan palveluista koskee niin tavallisia ja arkisia asioita, että niitä pidetään itsestään selvinä (esimerkiksi kirjaston, terveysaseman ja uimahallin palvelut). Siksi monista palveluista tiedotetaan niukasti tai ei ollenkaan. Selkokielen kohderyhmät tarvitsevat kuitenkin perustietoa kunnan palveluista. Suomen kunnat ovat kansainvälistyneet viime vuosina. Kuntien tiedotuksessa ja verkkosivuilla huomioidaan nykyisin entistä paremmin tarve tuottaa tietoa palveluista eri kieliversioina maahanmuuttajataustaisille kuntalaisille. Suurissa kunnissa, joissa maahanmuuttajataustaista väestöä on paljon ja monista maista, selkokielinen tiedotus saattaa olla tehokkaampi tapa tavoittaa nämä kuntalaiset kuin kymmenien kieliversioiden tuottaminen. Vieraskielisten versioiden ongelmana on usein myös se, että osassa maahanmuuttajakielistämme on useita ja toisistaan huomattavasti poikkeavia murteita. Käännöksissä on siksi otettava huomioon mahdolliset murre-erot. Lisäksi maahanmuuttajataustaisissa kuntalaisissa on henkilöitä, jotka ovat oppineet lukemaan ja kirjoittamaan vasta aikuisena suomeksi. He eivät näin ollen hallitse hyvin oman äidinkielensä kirjakieltä, joka saattaa pääosin olla vain koulutetun väestön käytössä. Edellä mainituissa tilanteissa selkokielinen tiedotus kohtelee maahanmuuttajataustaisia henkilöitä yhdenvertaisesti Kuntalaki, pykälät 27 ja

15 Ehdotetut toimenpiteet: 6. Valtion ja kuntien viranomaisten tietoisuutta selkokielen mahdollisuuksista sekä sitä tarvitsevista ihmisistä tulee lisätä. Selkokeskuksen sekä muiden koulutuspalveluita tarjoavien tahojen on edelleen tarjottava viranomaisille koulutusta ja neuvontaa selkokieleen liittyvissä asioissa. 7. Viranomaisten tulee tehdä selvityksiä selkokielen tarpeesta ja selkokielisen tiedottamisen tilasta eri hallinnonaloilla. Selvitysten perusteella selkokielistä tiedottamista voidaan kohdentaa oikeisiin kohteisiin. 8. Viranomaisten tulee ottaa vastuu selkokielisen tiedotusaineiston tuottamisesta molemmilla kansalliskielillä. Esimerkiksi kuntien on otettava selkokieli osaksi viestintäänsä ja kirjattava se viestintästrategiaansa. Kunnissa on laadittava selkoviestinnän toimenpideohjelma, jossa selvitetään kunnan alueella asuvat selkokieltä tarvitsevat ryhmät ja listataan ne palvelut, joita kunta näille ryhmille järjestää. Näistä palveluista kunnan pitää tiedottaa selkokielellä Eri viranomaisten tulee varata selkoviestintään tarvittavat varat omiin viestintäbudjetteihinsa samalla tavalla kuin muiden kieliversioiden toteuttamiseen. On myös varauduttava siihen, että työntekijät voivat tarvita koulutusta selkokielestä ja selkoaineistojen tekemisestä. 10. Viranomaisten on perustettava lisää saavutettavia selkosivustoja. Verkossa olevia selkoaineistoja tulisi koota suurempiin kokonaisuuksiin tietyistä aihepiireistä, esimerkiksi terveydestä. 11. Myös yritysten kannattaa huomioida selkokielen tarvitsijat tiedotuksessaan ja palveluissaan. Esimerkiksi pankit, suuret kauppaketjut, posti- ja teleyritykset sekä vakuutus- ja eläkeyhtiöt hyötyvät selkokielisestä tiedottamisesta ja voivat sen avulla tavoittaa asiakkaansa entistä paremmin. 12. Papunet-verkkopalvelun resurssit konsultoida ja tarkistaa eri tahojen saavutettavia selkosivustoja on turvattava. 2.3 Selkokirjallisuus ja kulttuurin saavutettavuus Selkokirjat ovat pienilevikkistä kirjallisuutta, jota julkaistaan Suomessa nimikettä vuodessa. Selkokirjojen tunnistamiseksi on Suomessa ollut 1990-luvulta lähtien käytössä alun perin opetus- ja kulttuuriministeriön luoma selkologojärjestelmä, jonka tavoitteena on toimia selkokirjallisuuden laadun takeena. Ministeriö siirsi oikeuden logon myöntämiseen Selkokeskukselle vuonna Logon selkokielisille kauno- ja tietokirjoille myöntää Selkokeskuksen yhteydessä itsenäisesti toimiva selkokirjatyöryhmä, johon kirjailijajär- 18 Sainio

16 jestöt, kirjastoalan järjestöt sekä Selkokeskuksen neuvottelukunta ovat nimenneet edustajiansa. Selkologojärjestelmän ulkopuolelle on ministeriön alkuperäisen linjauksen mukaisesti rajattu oppimateriaalit. Pääosa Suomen selkokirjallisuudesta on perinteistä painettua kirjallisuutta. Viime vuosina verkossa on kuitenkin julkaistu myös joitakin ei-kaupallisia selkoverkkokirjoja. Myös Suomen ensimmäinen selko-e-kirja on ilmestynyt. Uusien julkaisumuotojen selkokriteerejä ei kuitenkaan vielä ole laadittu. Selkokirjallisuuden tuet Selkokirjojen lukijat ovat pieni ja hajanainen ryhmä ihmisiä, joille kirjallisuuden harrastus on lukemisen vaikeuksien vuoksi usein melko vierasta. Tällaisille lukijoille on vaikea markkinoida selkokirjoja, sillä he harvoin itsenäisesti etsivät tietoa selkokirjallisuudesta tai ostavat sitä. Omaiset ja ammattilaiset, jotka työskentelevät selkokieltä tarvitsevien parissa, tuovat kuitenkin usein esille sopivan luettavan tarvetta. Selkokirjallisuuden julkaiseminen on edelleen tukien varassa. Selkokeskuksen yhteydessä toimiva selkokirjatyöryhmä myöntää vuosittain opetus- ja kulttuuriministeriön Selkokeskukselle delegoimaa selkokirjallisuuden valtiontukea. Tukea myönnetään selkokirjojen kirjoittajille, mukauttajille, kuvittajille sekä kustantajille. Vuonna 2013 selkokirjallisuuden valtiontuki oli euroa, mikä kattaa selkokirjallisuuden tukemisen lisäksi myös muun saavutettavan kirjallisuuden tuen, selkokirjoista tiedottamisen, selkojulkaisujen tekijöiden neuvonnan sekä valtiontuen jakamisen hallinnolliset kulut. Tuen hakijoiden määrä on kasvanut vuosittain. Vuonna 2013 hakemuksia oli 52. Selkokirjallisuus kuuluu myös opetus- ja kulttuuriministeriön vähälevikkisen kirjallisuuden ostotukilistalle. Kirjastot voivat siten ostaa selkokirjoja vähän halvemmalla. Samalla ostotukilistalla on myös muuta pienilevikkistä kirjallisuutta, josta kirjastot voivat valita haluamansa teokset. Selkokirjojen kustantajat Selkokirjallisuutta kustantavat Suomessa pääasiassa pienet kustantamot. Suuret kustantamot, joilla on paras markkinointikattavuus, eivät ole muutamia kokeiluja lukuun ottamatta ottaneet selkokirjallisuutta valikoimiinsa. Pienet, erikoistuneet kustantamot tuottavat laadukkaita kirjoja, mutta niiden kautta selkokirjallisuus ei juuri pääse valtakunnalliseen tietoisuuteen. Edes opetus- ja kulttuuriministeriön selkokirjallisuuden valtiontuki ei ole houkutellut suurempaa joukkoa kustantajia julkaisemaan selkokirjallisuutta. Lukutukimalli Selkokirjoja tarvitsevat henkilöt eivät useinkaan etsi itselleen luettavaa kovin aktiivisesti. Saadakseen ja voidakseen hyötyä heille sopivasta kirjallisuudesta, he tarvitsevat apua ja tukea kirjojen löytämiseen ja niiden lukemiseen. Ruotsissa tähän tarkoitukseen on kehitetty lukutukimalli, jossa on 20 vuoden aikana koulutettu yli lukutukea. Lukutuet ovat vanhus- tai kehitysvammahuollossa työskenteleviä henkilöitä, joiden työnkuvaan kuuluu yhtenä osana asiakkaille lukeminen ja siinä auttaminen. Lukutukien 16

17 toimintaa tukevat lukutukityöryhmät, joissa on edustajat kirjastoista, hoiva-alan yksiköistä, kouluista ja yhdistyksistä. Lukutukitoiminnalla on havaittu olevan useita myönteisiä vaikutuksia: se muun muassa rauhoittaa, antaa virikkeitä, tukee vuorovaikutusta, lisää osallisuutta sekä henkilökunnan ja asiakkaiden yhteenkuuluvuutta. Ruotsin ja myös Suomen kokemusten mukaan lukutuki tarjoaa halvan, helposti toteutettavan ja toimivan tavan parantaa asiakkaiden hoidon laatua. Lukutukimalli antaa myös kirjastoille mahdollisuuden erikoistua asiantuntijakeskuksiksi, jotka tarjoavat lukemiseen ja lukuharrastukseen tukea ja opastusta selkokieltä tarvitseville lukijoille. Suomessa lukutukimallia on kokeiltu ruotsinkielisissä kehitysvamma- ja vanhushuollon yksiköissä Läsombud i Svenskfinland -hankkeessa ( ) 19 sekä kaksikielisessä Lukutuki Läsombud-hankkeessa ( ) 20. Jälkimmäisessä lukutukimallin levittämistä jatketaan ja kokeillaan myös suomenkielisissä yksiköissä. Kirjastot Kirjastot voivat vaikuttaa suuresti selkokirjojen saatavuuteen ja tunnettuuteen. Suomessa kirjastojen selkokirjatarjonta vaihtelee kuitenkin edelleen paljon. Osa kirjastoista on ottanut selkokirjallisuuden edistämisen erityiseksi tehtäväkseen ja pyrkii toiminnassaan huomioimaan myös selkokirjoja lukevien asiakkaiden tarpeet. Osassa kirjastoja selkokirjavalikoima on vaatimaton, ja selkokirjoja voi olla vaikea löytää. Toistaiseksi kirjastot eivät kuitenkaan Suomessa ole Ruotsin kirjastojen tapaan lähteneet laajamittaiseen lukutukitoimintaan mukaan. Näkövammaisten kirjasto Celia on vuonna 2013 käynnistänyt kolmivuotisen Kirjasto kaikille -hankkeen, jonka tavoitteena on parantaa lukemisesteisten asiakkaiden palvelemista yleisissä kirjastoissa. Hankkeessa koulutetaan kirjastojen henkilökuntaa runsaassa 20 kirjastossa. Pääkohderymiksi hankkeessa on valittu heikkonäköiset sekä henkilöt, joilla on lukivaikeus. Kulttuurin saavutettavuus Erityisryhmillä on edelleen melko kapeat mahdollisuudet osallistua kulttuuritapahtumiin ja olla mukana järjestämässä niitä. Tähän vaikuttavat mm. puutteet kulttuuritilojen ja tapahtumien tiedottamisen saavutettavuudessa. Myös taloudelliset ja asenteelliset esteet vähentävät monien selkokieltä tarvitsevien kulttuuritoimintaa 21. Ehdotetut toimenpiteet 13. Selkokirjallisuuden valtiontuki on nostettava euroon vuodessa. Lisäksi selkokirjallisuudesta tiedottamiseen, selkokirjojen tekijöiden neuvontaan ja valtiontuen hallinnointiin on osoitettava vuosittain euroa. 14. On tutkittava, voidaanko selkologojärjestelmää uudistaa siten, että myös oppimateriaalit voivat jatkossa hakea selkologoa. Tämä on mahdollista toteuttaa esimerkiksi siten, että perustetaan selko-oppimateriaalien arviointityöryhmä, joka tekee Taiteen ja kulttuurin saavutettavuus -työryhmän loppuraportti

18 päätöksen logon myöntämisestä pedagogisen asiantuntijalausunnon pohjalta samaan tapaan kuin tällä hetkellä toimitaan koskettelukirjojen kohdalla. 15. Opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa tulee aloittaa keskustelu siitä, miten selkokirjallisuuden asemaa ostotukilistalla voitaisiin parantaa. Selkokirjat ovat epäsuotuisassa asemassa pienilevikkisen kirjallisuuden ostotukilistalla, sillä selkokirjojen lukijat eivät useinkaan osaa esittää kirjastossa toiveita. Kirjastot eivät siten välttämättä saa tietoa selkokirjojen tarpeesta eivätkä osta niitä. 16. Celia-kirjaston Kirjasto kaikille -hankkeen kaltaisilla kampanjoilla voidaan lisätä kirjastojen tietoisuutta lukemisen vaikeuksista sekä niistä asiakkaista, joilla on lukemisen esteitä. Tarvetta on myös laajemmalle kirjastokampanjalle, jonka tavoitteena on selkokirjallisuuden ja muun saavutettavan kirjallisuuden sekä lukutukitoiminnan edistäminen yleisissä kirjastoissa. Kampanja tulisi toteuttaa opetus- ja kulttuuriministeriön tuella yhteistyössä yleisten kirjastojen, erikoiskirjastojen, Kulttuuria kaikille -palvelun, Selkokeskuksen ja LL-Centerin kanssa. 17. Pienten, erikoistuneiden kustantamoiden mahdollisuuksia julkaista selkokirjallisuutta tulee tukea. Myös suurten kustantamoiden tulee ottaa ohjelmaansa selkokirjojen julkaiseminen. Selkokeskuksen tulee jatkaa kustantajien neuvontaa ja valtiontuen jakamista heille sekä tukea kustantajien kirjamarkkinointia ilmaisen selkokirjaesitteen sekä selkokirjojen välitystoiminnan kautta. 18. Uudet selkokirjallisuuden julkaisumuodot kuten verkkokirjat ja selko-e-kirjat tarvitsevat omat selkojulkaisun periaatteensa. Niiden julkaisemista ja kehittämistä tulee myös jatkossa tukea selkokirjallisuuden valtiontuella. 19. Ruotsin lukutukimallin levittämistä lukutukihankkeiden kautta tulee jatkaa. Mallin saaminen ja vakiinnuttaminen Suomeen on tärkeää. Tavoitteena on, että sekä kunnalliset että yksityiset palveluntarjoajat kokevat sen toimivaksi keinoksi lisätä hoidon laatua ja osoittavat toiminnalle rahoituksen ja resurssit yksiköissä. 20. Kulttuuritapahtumien tiedotuksesta vastaavien on tuotettava selkokielistä aineistoa kansalliskielillä. 21. Suurien valtakunnallisten kulttuuritoimijoiden (esimerkiksi valtion taidemuseot) on tiedotettava toiminnastaan ja palveluistaan selkokielellä verkkosivuillaan ja painetuissa esitteissään. 22. Kulttuuritapahtumien ja -tilojen on myös kiinnitettävä huomiota selkokieleen opastusten, näyttelytekstien ja oheismateriaalien tuotannossa. 2.4 Selkokielen kehittäminen ja tutkimus Selkokielen periaatteet ovat syntyneet Suomessa pääasiassa kehittämistyön tuloksena. Kehittämistyötä on tehty etenkin järjestöissä yhteistyössä selkokieltä tarvitsevien ihmisten ja alan ammattilaisten kanssa. Kehittämistyön tuloksena Suomessa on laadittu 18

19 kansainvälisistä selkokirjoitusohjeista suomen kieleen sovelletut selkokirjoitusohjeet. Lisäksi Suomessa on kehitetty selkojulkaisujen ulkoasuun, selkopuheeseen ja vuorovaikutukseen sekä saavutettaviin selkoverkkosivuihin liittyviä ohjeita. Tutkimustietoa selkokielestä on sekä Suomessa että kansainvälisesti hyvin vähän. Esimerkiksi vertaisarvioituja tutkimusartikkeleita tai väitöstutkimuksia selkokielestä on edelleen niukasti. Selkokielen tutkimuksella ei ole institutionaalista asemaa millään tutkimusalalla. Selkokieleen kohdistunutta tutkimusta on kuitenkin Suomessa tehty joillakin aloilla, esimerkiksi kielentutkimuksessa, kirjallisuustieteessä ja kasvatustieteessä. Tutkimusten lähtökohdat vaihtelevat, eivätkä eri alojen tutkijat useinkaan ole verkostoituneet tai tietoisia toisistaan tai muilla aloilla tehdystä selkokielen tutkimuksesta. Tutkimustieto selkokielestä ja sen vaikuttavuudesta on hajanaista ja sattumanvaraista, sillä selkokielen kannalta olennainen tieto on hajallaan monen eri alan tutkimuksessa. Esimerkiksi selkokielisen tekstin ymmärrettävyyttä voidaan lähestyä ainakin kielen, tekstin, viestinnän ja julkaisumuodon, käytettävyyden, lukijaryhmän, oppimisen ja lukemaanoppimisen, muistin ja psykologian, lukutaidon sekä grafiikan, taiton ja visuaalisuuden näkökulmasta. On oletettavaa, että tämä monialaisuus on syynä siihen, ettei selkokieli ole vuosien varrella profiloitunut minkään alan erityiseksi tutkimusaiheeksi. Vaikka selkokieli ei ole minkään tieteenalan vakiintunut tutkimuskohde, monella tieteenalalla sivutaan aiheita, jotka ovat selkokielen kannalta olennaisia. Käytännössä tutkimuksen voi jakaa suoraan selkokieleen kohdistuvaan ja sitä sivuavaan tutkimukseen. Selkokieleen suoraan kohdistuvaa tutkimusta on tehty suomen kielen oppiaineessa, kirjallisuustieteessä, kasvatustieteessä ja logopediassa. Sivuavaa tutkimusta on tehty esimerkiksi kasvatustieteessä, verkkosivujen käytettävyystutkimuksissa ja graafisen alan tutkimuksissa. Selkokielestä, sen käytöstä ja sovelluksista sekä käyttäjäryhmistä tarvitaan lisää tutkimustietoa. Kielentutkimus on erityisasemassa selkokielen teorian kehittämisessä. Selkokieli yhtenä kielen muotona on sekä tekstintutkimuksen että puhutun kielen tutkimuksen kannalta kiinnostava tutkimuskohde. Toinen kahdesta Suomessa ilmestyneestä selkokieltä käsittelevästä väitöstutkimuksesta on tekstintutkimusta 22. Viime vuosina kielentutkimuksessa on syntynyt orastavaa kiinnostusta selkokieltä kohtaan. Esimerkiksi suomen kielen oppiaineessa selkokieleen liittyviä pro gradu -töitä on ilmestynyt viime vuosina tiheämmin kuin ennen. Tutkimuksen rinnalla ja sen pohjaksi tarvitaan kuitenkin selkokielen opetusta yliopistoihin. Kirjallisuustieteen alalta on Suomessa ilmestynyt selkokirjallisuuteen liittyviä pro gradu -töitä noin kahdenkymmenen vuoden aikana joitakin. Yhtään selkokirjallisuutta koskevaa väistökirjaa ei ole vielä julkaistu. Selkokirjallisuuden tutkimus on painottunut fiktion tutkimiseen. Kasvatustieteellinen oppimisen, opetuksen ja etenkin erityisopetuksen tutkimus on tärkeää selkokielen ja sen sovellusten kehittämisessä. Suomen ensimmäinen selkokieleen liittyvä väitöskirja on kasvatustieteen alalta Kulkki-Nieminen Vinni

20 Edellä mainittujen lisäksi seuraavilta aloilta tarvittaisiin tulevaisuudessa lisää selkokieleen liittyvää tutkimusta: käyttäytymistieteellistä tutkimusta selkokieltä tarvitsevista ihmisistä selkosovellusten käyttäjinä, etenkin laajoja selkoryhmien parissa toteutettuja lukutaitotutkimuksia graafisen alan tutkimusta selkojulkaisujen ulkoasusta, taitosta ja kuvituksesta viestinnäntutkimusta selkokielisestä mediasta. Ehdotetut toimenpiteet 23. Selkokielen kirjoittamiseen liittyviä ohjeita tulee jatkossa kehittää yhteistyössä Selkokeskuksen, LL-Centerin, Kotimaisten kielten keskuksen ja yliopistojen kanssa. Ohjeitten on oltava kaikkien saatavilla ilmaiseksi internetissä. Ohjeet tulee olla myös selkojulkaisujen ulkoasuun, selkopuheeseen, selkokielisiin verkkosivuihin, erilaisiin uuden teknologian sovelluksiin sekä videoihin liittyen. 24. Selkokeskuksen ja LL-Centerin tulee tarjota tutkimustahoille ja yksittäisille tutkijoille tutkimusaiheita sekä koordinoida tutkijoiden mahdollisuuksia verkostoitua. Tutkimuksen pitää kuitenkin tapahtua tutkimuslaitoksissa, yliopistoissa ja korkeakouluissa tieteen ehdoilla ja eri alojen tutkimusmetodeja ja -traditioita noudattaen. 25. Tutkimuslaitosten, yliopistojen ja korkeakoulujen tulee seminaareissa ja opiskelijoiden opinto-ohjauksessa nostaa esille selkokielen tutkimuksen tarvetta. Tutkimuksen rinnalle ja sen pohjaksi tarvitaan myös selkokieleen liittyvää opetusta. 26. Kotimaisten kielten keskuksen ja Selkokeskuksen sekä LL-Centerin yhteistyötä on entisestään tiivistettävä, jotta kielentutkimuksen ja etenkin virkakielen tutkimuksen ja kehittämisen uusimmat tulokset ja näkökulmat voidaan hyödyntää myös selkokielen kehittämisessä. Tämä voi tapahtua esimerkiksi yhteisten tapaamisten, seminaarien tai koulutusten muodossa. 2.5 Selkokoulutukset, neuvonta, tekstien selkokielistys ja selkologo Tietoa ja osaamista selkokielestä on Suomessa levitetty Selkokeskuksen ja sen kouluttamien asiantuntijoiden järjestämissä koulutuksissa runsaat kaksikymmentä vuotta. Viime vuodet pääosa Selkokeskuksen koulutuksista on ollut räätälöityjä tilauskoulutuksia, sillä yleisten ja kaikille avointen selkokoulutusten kysyntä on vähentynyt. Räätälöityjen koulutusten kysyntä on kuitenkin jatkuvasti kasvanut. Selkokeskuksen resurssit toteuttaa koulutuksia eivät sen sijaan ole kasvaneet samaa tahtia. Koulutusten laajempaa ja kattavampaa markkinointia ei ole voitu toteuttaa. Selkokeskuksen perustehtäviin kuuluu neuvoa ja opastaa kaikkia, jotka ovat kiinnostuneita selkosuomesta, sen kohderyhmistä ja sovelluksista. Neuvonta on pääosin ilmaista, mutta tekstien arviointi ja selkokielelle muokkaus on maksullista. Selkokeskuksen tavoitteena on tarjota selkokielelle muokkausta vain silloin, jos kaupalliset yritykset eivät sitä tee. Näin pyritään vähentämään mahdollista kilpailun vääristymistä, jos alalle alkaa 20