Hiidenveden pistekuormittajien yhteistarkkailun yhteenveto vuodelta 2009

Transkriptio

1 Hiidenveden pistekuormittajien yhteistarkkailun yhteenveto vuodelta 29 Eeva Ranta ja Marja Valtonen Länsi-Uudenmaan VESI ja YMPÄRISTÖ ry Västra Nylands vatten och miljö rf Julkaisu 21/21

2 LÄNSI-UUDENMAAN VESI JA YMPÄRISTÖ RY JULKAISU 21/21 HIIDENVEDEN PISTEKUORMITTAJIEN YHTEISTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 29 Eeva Ranta ja Marja Valtonen Lohja 21 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry

3 LÄNSI-UUDENMAAN VESI JA YMPÄRISTÖ RY, JULKAISU 21/21 Valokuva: Jorma Valjus, 28 Julkaisu on saatavana myös internetistä: Lohjan Painotuote Oy, Lohja 21 ISBN (nid.) ISBN (PDF) ISSN-L ISSN (painettu) ISSN (verkkojulkaisu)

4 Sisältö 1 YHTEISTARKKAilUN PERUSTE TAUSTAtiEDOT YLEISKUVAUS TARKKAILUALUEESTA Vuoden 29 säätila ja VIRTAAmAT HIIDENVEDEn YHTEISTARKKAILUALUEEn PISTEKUORMITUS VUonnA VESIStötARKKAilUN tulokset JA TULOSTEN tarkastelu SAAVAjoKI VAnjoKI KARKKILAn PYHäjäRVI VIHTIjoKI AVERIA VAnjoEn ja VIHTIjoEn ALIMPIEn HAVAINTOPAIKKojEn VEDEN LAADUn VERTAILU ja jokien AINEVIRTAAMAT HIIDENVESI Kuvaus järvestä ja kuormitus Happipitoisuus Ravinteet A-klorofyllin avulla mitattu rehevyys Veden hygieeninen laatu YHTEENVETO JA ARVIO JätEVESIKUORMitUKSEN VAIKUTUKSESTA HiiDENVEDEN YHTEISTARKKAilU- ALUEEllA VUONNA VAnjoKI ja VIHTIjoKI HIIDENVESI HiiDENVEDEN YHTEISTARKKAilUN JATKAMINEN...33 KIRJAlliSUUSläHTEET...34 liitteet...37 Liite 1. Kartta yhteistarkkailusta...39 Liite 2. Hiidenveden yhteistarkkailualueen jätevesikuormitus vuosina Liite 3. Hiidenveden yhteistarkkailualueen vesianalyysitulokset vuonna KUVAilULEHti...58

5

6 1 YHteistARKKAilUN PERUSte Hiidenveden ja siihen laskevien Vanjoen ja Vihtijoen pistekuormituksen vesistövaikutusten tarkkailututkimus perustuu kuormittajien jätevesilupiin liittyviin velvoitteisiin. Vuoden 29 tutkimus toteutettiin yhteistarkkailuna Uudenmaan ympäristökeskuksen (kirje 521/5 Hevy ) hyväksymän ja yhteistarkkailutyöryhmän kokouksessaan täydentämän tutkimusohjelman mukaisesti. Yhteistarkkailuun osallistuivat Karkkilan vesihuoltolaitos, Vihdin vesihuoltolaitos, Hopeaniemen kuntoutumiskeskus ja kylpylä, Hiidenpirtti, Valtion maatalousteknologian tutkimuslaitos, Componenta Karkkila Oy, Helsingin vesi (nykyinen HSY Vesi), Vihdin kunnan ympäristönsuojelu ja Karkkilan kaupungin ympäristönsuojelu. Näistä neljän viimeisen osallistuminen perustuu vapaaehtoisuuteen. Vesioikeuden tai viranomaisen määräämät tarkkailuvelvoitteet on esitetty taulukossa 1. Taulukko 1. Lupapäätökset, joihin Hiidenveden alueen yhteistarkkailu perustuu. PISTEKUORMITTAJA OIKEUDEN TAI VIRANOMAISEN LUPAPÄÄTÖS Karkkilan kaupunki, LSYV No 42/2/1 kaupungin jätevedenpuhdistamo LSYV / No 25/21/1 Vihdin vesihuoltolaitos, UUS No YS 514 Vihdin kirkonkylän jätevedenpuhdistamo UUS No YS 125 Hopeaniemen kuontoutumiskeskus ja kylpylä, UUS-27-Y jätevedenpuhdistamo No YS 1569 Hiidenpirtti, VH jätevedenpuhdistamo No 381/5 VH 1983 Valtion maatalousteknologian tutkimuslaitos, Vihdin ympäristöasiain lautakunta jätevedenpuhdistamo 82/53/54/95 Kunkin tarkkailuvuoden ohjelma käydään läpi tarkkailua edeltävän vuoden aikana järjestettävässä yhteistarkkailutyöryhmän kokouksessa, jossa tapahtuu yleensä jonkin verran ohjelman hienosäätöä valvovan viranomaisen läsnä ollessa. Tarkkailun koordinoinnista Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:ssä vastaa vesistötutkija, näytteenoton tekevät sertifioidut näytteenottajat ja vesinäytteiden analysoinnista vastaa Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n laboratorio, joka on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T147, akkreditointivaatimus SFS-EN ISO/IEC 1725: 25. Tämän vuosiyhteenvedon kirjoitti luvun 2.3 (Jätevesikuormitus) osalta puhdistamoinsinööri Marja Valtonen, muilta osin Eeva Ranta. Edellisen kerran Hiidenveden alueen yhteistarkkailun tuloksia on esitetty vuoden 28 yhteenvetoraportissa (Ranta & Jokinen 29). Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21 5

7 2 taustatiedot 2.1 Yleiskuvaus tarkkailualueesta Hiidenveden yhteistarkkailualue kuuluu Karjaanjoen vesistöalueeseen. Tarkkailun piiriin kuuluu Hiidenvesi, osa Hiidenveteen sen koillispuolelta laskevasta Vihtijoesta ja pohjoispuolelta laskeva Vanjoki. Lisäksi tarkkaillaan Karkkilan Pyhäjärveä, Pyhäjärveen laskevan Saavajoen alaosaa ja Averiajärveä (kartat liitteessä 1). Vihtijoen vesistön latvat sijaitsevat Vihdin, Nurmijärven ja Hyvinkään kuntien alueilla pääosan vesistöstä sijaitessa Vihdin kunnassa. Vanjoen vesistö saa alkunsa Lopen kunnasta ja laskee Karkkilan kautta Vihdin alueelle. Hiidenvesi laskee Väänteenjoen kautta Lohjanjärveen. Tietoja Hiidenveden, Averian ja Pyhäjärven hydrologiasta on esitetty taulukossa 2. Taulukko 2. Hydrologisia tietoja Hiidenvedestä, Averiasta ja Pyhäjärvestä. Hiidenvesi Averia Pyhäjärvi Pinta-ala km 2 3,3 1,4 1,4 Keskisyvyys m 6,6 3,2 4,2 Suurin syvyys m 33, 6,5 11, Tilavuus milj. m 3 197, 4,5 5,9 Teor. viipymä vrk 27, 2, Keskivirtaama m 3 /s 8,9 2,2 3,5 Vedenkorkeus WN43+ 31,8 36, 72,5 Rantaviivaa km 19,5 7,3 5,6 Valuma-alue km 2 933,9 232,1 367,9 Hiidenvesi on Lohjanjärven jälkeen Uudenmaan toiseksi suurin järvi. Järvi koostuu neljästä pääaltaasta, jotka ovat Kirkkojärvi, Mustionselkä, Nummelanselkä ja Kiihkelyksenselkä. Hiidenvesi on merkittävä virkistysalue sekä paikkakuntalaisille että monille pääkaupunkiseudun asukkaille. Järven rannoilla on runsas tuhat loma-asuntoa. Hiidenvettä säännöstellään Länsi-Suomen vesioikeuden päätöksen nro 8/1982 A perusteella Väänteenjoessa olevan padon avulla. Säännöstely alkoi vuonna 197 ja toimii nykyisellään Helsingin kaupungin vedenhankinnan varajärjestelmän osana. Säännöstelyväli on yleensä,9-1, m, suurin sallittu vedenkorkeuden vaihtelu on 1,6 m. Käytännössä säännöstely on merkinnyt sitä, että Hiidenveden vallitseva vedenkorkeustaso on kesäaikana noussut 2-4 cm vuoteen 197 asti vallinneesta tasosta. Muina vuodenaikoina ero entiseen ei ole sanottava (Kukkamäki 1995). 6 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21

8 Oikeus veden johtamiseen Hiidenvedestä Vantaanjokeen perustuu Etelä-Suomen ympäristöviraston päätökseen nro 125, ja on voimassa vuoden 215 loppuun. Hiidenveden ja siihen laskevien järvien säännöstelyoikeudelle ei ole asetettu aikarajaa. Karkkilan suunnasta laskevan Vanjoen eli Karjaanjoen valuma-alue on maaperältään suurimmaksi osaksi savea ja hiesua varsinkin alueen etelä- ja keskiosassa. Maaperä aivan jokiuoman lähellä on yleensä hienoa hietaa ja kauempana uomasta hiesua ja hiesusavea (Virri 1971). Vanjoen valuma-alueella on peltoa 34 %, metsää 62 %, rakennettua aluetta 2 % ja vesialuetta 1 %. Peltoalueiden eroosioherkkyys on alueella suuri (Penttilä & Kulmala 1999). Vanjoen varrella Vihdin Jokikunnassa oleva Vanjärvi kuuluu Natura 2-ohjelmaan sekä valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan. Lisäksi alueelle on perustettu Uudenmaan ELYkeskuksen toimesta noin 13 ha suuruinen luonnonsuojelualue. Järvi on kuitenkin kasvamassa umpeen kiihtyvällä vauhdilla ja sen luontoarvot ovat taantumassa. Vanjärven kunnostuksen yleissuunnitelma valmistui vuoden 28 aikana Uudenmaan ELY-keskuksen ja Hiidenveden kunnostushankkeen yhteistyönä (Uudenmaan ympäristökeskus 28). Vuoden 29 aikana valmistui järven hoito- ja käyttösuunnitelma (Vuorinen 29). Hoito- ja käyttösuunnitelman tavoitteena on turvata alueen luonnon monimuotoisuus, yhdyskunnan elinkeinotoiminta ja kestävä kehitys sekä edistää terveellistä ympäristöä ja kaunista maisemaa. Raportissa esitetään suosituksia toimenpiteille, kuten vedenpinnan nostolle ja ruoppauksille, joiden avulla järven suojeluarvot voidaan säilyttää. Toimenpiteiden vaikutusta arvioidaan uhanalaisten lajien ja Natura-luontotyyppien osalta, minkä lisäksi seurannalle annetaan ohjeistuksia. Vihtijoen alaosalla maaperä on hiesusavea ja aitosavea. Yläjuoksulla maaperä muuttuu karkeaksi hiedaksi ja hiekaksi. Alueen peltoprosentti on 2 %, metsää on 73 %, vesistöä 6 % ja avosuota tai rakennettua aluetta 1 %. Peltojen eroosioherkkyys on suuri erityisesti Vihtijoen alaosissa (Penttilä & Kulmala 1999). Hiidenveden itäpuolella sijaitsee Koivissillan jätekeskus, jonka alueen vedet laskevat Oinasjokea myöten Hiidenveden Kopunlahteen. Jätekeskuksen vesistövaikutuksia tarkkaillaan viranomaisen valvonnassa. Jätekeskuksen kuormitus on pääasiassa typpikuormitusta. Alueelta peräisin olevat valumavedet laimenevat Oinasjokea alaspäin mentäessä. Kaatopaikkavesien osuudeksi Oinasjoen alaosan ravinnekuormituksesta arvioitiin vuonna 29 parin prosenttia (Ranta 21). Hiidenveden yhteistarkkailualueella oli vuoden 29 aikana yhteensä 22 havaintopistettä (taulukko 3, kartat liitteessä 1), joilta haettiin vesinäytteitä 1-12 kertaa havaintopaikkaa kohden vuodessa. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21 7

9 Taulukko 3. Hiidenveden yhteistarkkailun havaintopaikat. Havaintopaikka Koordinatit Kunta vesistöalue 1 Vihtijoki 8, Vihti Averia, keskiosa Vihti Olkkalanjoki, Vihti A Olkkalanjoki 4A (VMTTK) Vihti B Olkkalanjoki 4B (VMTTK) Vihti C Olkkalanjoki 4C (VMTTK) Vihti 23.9 S3 Saavajoki 1, Karkkila Pyhäjärvi, Tuorila Karkkila Vanjoki 25, Karkkila Vanjoki 18, Karkkila Vanjoki 7, Vihti Vanjoki, Karkkila Kirkkojärvi, keskiosa Vihti Hiidenv. Mustionselkä Vihti Hiidenv. Raatosaari Vihti Hiidenv. Yhdyksennokka Vihti Hiidenv. syvänne Vihti 23.3 A Hiidenv. Hiidenpirtti Vihti 23.3 B Hiidenv. Hiidenpirtin silta Vihti 23.3 C Hiidenv. Hiidenpirtti Vihti 23.3 D Hiidenv. Hopeaniemi Vihti 23.3 E Hiidenv. Hopeaniemi Vihti Vuoden 29 säätila ja virtaamat Vuosi 29 oli keskimääräistä lämpimämpi koko maassa. Talvi oli lauhojen joulu- ja tammikuun vuoksi tavanomaista leudompi. Myös kevät oli lämmin. Etelä-Suomessa kevään sademäärät olivat kuitenkin lähellä keskiarvoja (kuva 1). Kesä alkoi keskimääräistä viileämpänä, etenkin maan etelä- ja keskiosassa oli poikkeuksellisen koleaa. Kesäkuu päättyi helteisiin, mutta taas heinäkuun alussa sää oli tavallista koleampaa ja hallaakin havaittiin. Lämmin elokuu kuitenkin tasoitti alkukesän viileyttä niin että hellepäiviä 8 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21

10 kertyi kesän aikana tavanomainen määrä. Etelä-Suomessa kesän sademäärät olivat lähellä keskiarvoja. Syksyn sää oli vaihtelevaa: syyskuu oli lämmin, lokakuu tavanomaista kylmempi ja marraskuu oli jälleen keskimääräistä leudompi. Pakkaset alkoivat joulukuun puolivälin kieppeillä (Ilmatieteen laitos 29). 2 Kuukauden sadesumma Lohja Porlan sääasema Sademäärä mm Keskilämpötila oc Kuukauden keskilämpötila Lohja Porlan sääasema Kuva 1. Lohjan Porlan sääaseman sade- ja lämpötilatiedot vuosilta (Lähde: Ilmatieteen laitos). Jokien virtaamat olivat suurimmillaan heti alkuvuodesta ja uudelleen huhtikuussa sekä myöhään syksyllä. Väänteenjoen keskivirtaama oli suurin, Vihtijoen pienin (Väänteenjoki: 5,8 m3/s, Vanjoki 3,8 m3/s, Vihtijoki 1,4 m3/s ). Virtaamavaihtelu oli suurinta Vanjoessa (kuva 2). Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21 9

11 Kuva 2. Vanjoen (231), Vihtijoen (2342) ja Väänteenjoen (2356) virtaamat vuonna 29. OIVA -Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille Hiidenveden yhteistarkkailualueen pistekuormitus vuonna 29 Kokonaisuuden kannalta tärkeimmät Hiidenveden alueen puhdistamot olivat v. 29 Karkkilan kaupungilla ja Vihdin kirkonkylällä. Paikallisesti tärkeistä puhdistamoista toiminnassa on edelleen Hopeaniemi. Taulukossa 4 on esitetty edellä mainitun pistekuormituksen jätevesilupiin perustuvat kuormituksen luparajat. Valtioneuvoston asetuksessa yhdyskuntajätevesistä 888/26 on lisäksi määritelty minimipuhdistusvaatimukset, jotka puhdistamon täytyy saavuttaa asetuksen mukaisesti tarkkailtuna. 1 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21

12 Taulukko 4. Karkkilan, Vihdin kirkonkylän ja Hopeaniemen puhdistamoiden luparajat. Karkkila Vihti kk Hopeaniemi BOD 7-ATU vesistöön enint. mg O 2 /l puhdistusteho vähint. % COD Cr vesistöön enint. mg O 2 /l puhdistusteho vähint. % kokonaisfosfori vesistöön enint. mg P/l puhdistusteho vähint. % kiintoaine vesistöön enint. mg/l puhdistusteho vähint. % ammoniumtyppi vesistöön enint. mg/l puhdistusteho vähint. % ,5 1,3 1 1, , 2 4, raja-arvo saavutettava neljännesvuosikeskiarvona 2 raja-arvo saavutettava vuosikeskiarvona 3 yksittäisistä näytteistä kaksi saa ylittää raja-arvon 4 arvot saavutettava lämpimän kauden (pros. lpt +12 C) velvoitetarkkailutulosten keskiarvoina Hiidenveden rehevöitymisen rajoittamista ajatellen on tärkeintä, että vesistöön päätyvä kasvinravinteiden määrä rajoitetaan mahdollisimman vähäiseksi. Fosfori rehevöittää sisävesiä eniten, mutta typpi on myös ravinne. Hiidenveden alueen puhdistamoilta vesistöön johdetut fosfori- ja typpimäärät vuosina sekä puhdistamoiden suhteelliset kuormitusosuudet vuonna 29 esitetään kuvissa 3 ja 4. Kuormituksen kehitys tarkastelujaksolla käy ilmi liitteestä 2. Puhdistamoilta johdettiin Hiidenveden alueelle fosforia noin,14 kg P/d v. 29 (kuva 3). Tämä edustaa jakson alhaisinta suuruusluokkaa (liite 2). Väheneminen on ollut merkittävää. Suurimman fosforivähenemän on tuonut Karkkilan puhdistamon tehostaminen v Vihti kk:n puhdistamolla syksyllä 25 käyttöön otettu jälkisuodatus on edelleen vähentänyt fosforikuormitusta Kirkkojärveen. Puhdistamolta johdettavan veden fosforipitoisuus on järven pitoisuuden tasoa. Puhdistamoilta johdettiin typpeä noin 69 kg N/d Hiidenveden alueelle v. 29. Määrä on jakson alhaisin. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21 11

13 kg P/d 1,8 1,6 1,4 1,2 1,8,6,4,2 Fosforikuorma Karkkila Vihti kk Hopeaniemi Hiidenpirtti kg N/d 12 Typpikuorma v Karkkila Vihti kk Hopeaniemi Hiidenpirtti Kuva 3. Hiidenveden alueelle pistemäisesti johdettu fosfori- ja typpikuorma vuodesta Pistekuormituksen vesimäärästä Karkkila ja Vihdin kirkonkylä tuottivat yhteensä 99 % vuonna 29 (kuva 4). Karkkilan osuus oli n. 73 % ja Vihdin kirkonkylän osuus n. 26 %. Hopeaniemen osuus jätevesimäärästä oli noin 1 %. Hiidenveden alueen kokonaiskuormituksen pääosa tulee hajakuormituksesta. Vesistön kannalta on siten olennaista, että myös hajakuormitusta vähennetään merkittävästi. Pistekuormituksen merkitys korostuu purkualueilla. Kunnallisilla viemärilaitoksilla on yhteisenä haasteena vähentää olennaisesti hulevesiä viemäriverkkoja parantamalla. Hulevedet lisäävät puhdistamoilla käsiteltävää jätevesimäärää haitallisen paljon ja rasittavat puhdistustulosta kaikilta osin. 12 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21

14 % 1 Hiidenveden alueen pistekuormitus, puhdistamoiden %-osuudet v Vesi BHK7 Fosfori Typpi Karkkila Vihti kk Hopeaniemi Kuva 4. Hiidenveden alueen pistekuormitus, puhdistamoiden prosenttiosuudet vuonna VESistötARKKAilUN tulokset JA tulosten tarkastelu Yhteistarkkailun havaintopaikkojen sijainti on esitetty liitteen 1 kartoissa ja vesianalyysitulokset ja analyysien menetelmä- ja määritysrajaluettelo liitteessä 3. Tässä luvussa tuloksia käsitellään aluekokonaisuuksittain. 3.1 Saavajoki Karkkilan Pyhäjärveen koillisesta Toivikkeen suunnasta laskeva Saavajoki on tutkimusohjelmassa vertailualueena kuormitetummalle Vanjoelle. Samalla Saavajoki kertoo myös Karkkilan Pyhäjärveen tulevan veden laadusta. Saavajoen (yhteistarkkailuohjelmassa havaintopaikka S3) valuma-alueella on runsaasti suota, joka on osittain turvetuotantoaluetta. Valuma-alueella on lisäksi metsää ja jokivarressa myös peltoa, pistekuormitusta ei ole. Joen vesi on ruskeaa ja humuspitoista, mutta varsin kirkasta. Veden laatu on voimakkaasti virtaamasta riippuvainen; mitä suurempi virtaama, sitä sameampi vesi ja suuremmat pitoisuudet esimerkiksi ravinteissa. Saavajoen veden laatua voi kuitenkin kokonaisuutena luonnehtia tyydyttäväksi. Saavajoen havaintopaikalta S3 otettiin näyte neljä kertaa vuoden 29 aikana. Tulokset vastasivat kuta kuinkin 2-luvun vastaavien ajankohtien mittaustuloksia. Vanjoen ja Saavajoen veden laatua kuvaavien diagrammien mukaan Saavajoen pitoisuudet pysyivät pieninä ainoastaan veden väriluku oli kevään 29 mittauksessa korkeampi kuin Vanjoen havaintopaikoilla. Lokakuussa 29 myös Saavajoen havaintopaikan ulosteperäisten kolibakteerein määrä oli poikkeuksellisen suuri (14 kpl/1 ml) (kuva 5). Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21 13

15 Saavajoki ja Vanjoki Veden väriluku Saavajoki ja Vanjoki Veden ammoniumtyppipitoisuus väri Pt mg/l S NH4-N ug/l S Saavajoki ja Vanjoki Veden kokonaisfosforipitoisuus Saavajoki ja Vanjoki Veden ulosteperäiset kolibakteerit Kok. P ug/l S kpl/1 ml S Kuva 5. Saavajoen ja Vanjoen havaintopaikkojen veden väriluku, ammoniumtyppipitoisuus, kokonaisfosforipitoisuus ja suolistoperäisten kolibakteerien määrä vuosien havaintokerroilla. 3.2 Vanjoki Hiidenveden Kuninkaanlahteen laskevan Vanjoen (havaintopaikat 11-14) pituus jokisuusta Pyhäjärveen on 23 km, joen koko valuma-alueen koko on 484 km2 ja keskivirtaama on noin 4,5 m3/s. Valuma-alueella on runsaasti peltoviljelyä ja muutakin hajakuormitusta aiheuttavaa toimintaa, jonka vaikutus näkyy erityisesti joen alaosissa ravinne- ja bakteeripitoisuuksien nousuna. Pistemäinen kuormitus tulee joen yläosasta Karkkilan kaupungin jätevedenpuhdistamolta. Havaintopaikat 12 ja 14 ovat puhdistamon purkuputken alapuoleisessa joessa. Kuormituksesta huolimatta Vanjoki on nykyisin yksi Uudenmaan suosituimmista perhokalastusjoista ja Virtavesien hoitoyhdistyksen kunnostusten tärkeää toiminta-aluetta. Vanjoen havaintopaikoilta 11, 12 ja 13 näytteitä otettiin neljä kertaa vuoden 29 aikana ja alimmalta havaintopaikalta 14 kuukausittain. Kuvaan 5 valittujen vedenlaatuominaisuuksien ja havaintokertojen perusteella Vanjoen veden laatu oli vuoden 29 mittauksissa suunnilleen edellisvuoden tasolla. Poikkeuksena olivat edellisvuotta pienemmät ulosteperäisten kolibakteerien pitoisuudet Karkkilan puhdistamon alapuolisella jokiosuudella. 14 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21

16 3.3 Karkkilan Pyhäjärvi Karkkilan kaupungin kupeessa oleva keskirehevä Pyhäjärvi on kaupunkilaisille merkittävä virkistysalue. Järven valuma-alueella on runsaasti asutusta ja peltoja, jotka aiheuttavat kuormitusta. Karkkilan kaupungin teettämä Pyhäjärven kunnostussuunnitelma valmistui vuonna 29 (Hagman 29). Pyhäjärvi on luokiteltu kuuluvaksi tyyppiin pienet humusjärvet. Ekologisen luokittelun mukaan sen tila on tyydyttävä. Vaikka vesi on väriltään ruskeaa ja syvänteessä esiintyy ajoittain happikatoja, soveltuu järvi hyvin virkistyskäyttöön. Happiongelmat ajoittuvat loppukesään jolloin 8 metrisen syvänteen happipitoisuus heikkenee usein jo viiden metrin syvyydessä. Myös elokuussa 29 pohjan läheisen veden happipitoisuus oli heikko (kuva 6). Alhaiset happipitoisuudet aiheuttavat sisäistä kuormitusta. Kunnostussuunnitelmassa Pyhäjärvelle ehdotettiin tehtäväksi hapetussuunnitelma (Hagman 29). Happi mg/l Karkkilan Pyhäjärvi Pohjan läheisen veden happipitoisuus Kuva 6. Pyhäjärven syvänteen pohjan läheisen veden happipitoisuus vuodesta 199. Musta trendiviiva kuvaa happitilanteen lineaarista kehitystä. Pintaveden kokonaisfosforipitoisuuksien perusteella Pyhäjärveä voidaan luonnehtia keskireheväksi (kuva 7). Järven kasvillisuus on paikoin hyvin runsasta ja kalasto on särkikalavaltainen. Pyhäjärven ulkoinen kuormitus on tällä hetkellä liian suurta; kuormitusta tulisi vähentää erityisesti järveä ympäröivällä osavaluma-alueella (Hagman 29). Kunnostussuunnitelmassa Pyhäjärvelle suositeltiin hapetuksen lisäksi veden laadun seurantaa, tehokalastusta, petokalaistutuksia, kalastuksen säätelyä ja vesikasvillisuuden niittämistä (Hagman 29) Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21 15

17 N ug/l Pyhäjärvi, kokonaistyppi pinta pohja P ug/l Pyhäjärvi, kokonaisfosfori pinta pohja Kuva 7. Pyhäjärven syvänteen pintaveden ja pohjan läheisen veden kokonaisravinnepitoisuudet vuodesta Vihtijoki Vihtijoen valuma-alueen pinta-ala on 269 km2 jokisuulta mitattuna. Valuma-alue on pääosin peltoa ja metsää. Vähäistä pistekuormitusta joen alaosalle aiheuttaa Valtion maatalousteknologian tutkimuskeskuksen jätevedenpuhdistamo Olkkalassa. Muuta vesistötarkkailuun velvollista pistemäistä kuormitusta ei Vihtijoella ole, hajakuormitus sen sijaan on erittäin voimakasta. Hajakuormituksen vaikutusten vähentämiseksi Hiidenveden Vihtijoen valuma-alueelle valmistui vuonna 28 Uudenmaan ympäristökeskuksen koordinoima ja MMM:n rahoittama kosteikkojen yleissuunnitelma (Pimenoff & Vuorinen 28). Suunnitelman tavoitteena on innostaa viljelijöitä vesiensuojelua edistävien kosteikkojen perustamiseen ja luonnon monimuotoisuuden lisäämiseen. Suunnitelman kohteita toteutetaan Hiidenveden kunnostus-hankkeessa. Vihtijoki (havaintopaikat 1, 4 ja 4A, 4B, 4C) on Hiidenveden Kirkkojärven puoleisen pään suurin ulkoinen kuormittaja niin typen, fosforin kuin kiintoaineenkin osalta. Ominaista Vanjoen lailla myös Vihtijoelle on valuma- ja virtaamaolosuhteista johtuva pitoisuuksien voimakas vaihtelu. 16 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21

18 Vihtijoen suun havaintopaikalta 4 näytteitä otettiin vuoden 29 aikana kuukausittain, havaintopaikalta 1 neljä kertaa vuodessa ja havaintopaikoilta 4a, 4b ja 4c kerran vuodessa elokuussa. Vihtijoki Veden väriluku Vihtijoki Veden ammoniumtyppipitoisuus väri Pt mg/l NH4-N ug/l Vihtijoki Veden kokonaisfosforipitoisuus Vihtijoki Veden ulosteperäiset kolibakteerit Kok. P ug/l kpl/1 ml Kuva 8. Vihtijoen havaintopaikkojen veden väriluku, ammoniumtyppipitoisuus, kokonaisfosforipitoisuus ja suolistoperäisten kolibakteerien määrä vuosien havaintokerroilla. Vihtijoen veden laatu ei oleellisesti poikennut 2-luvulla vastaavina ajankohtina mitatuista tuloksista lukuun ottamatta havaintopaikan 1 lokakuun analyysituloksia (liite 3), joissa veden sameusarvo, kiintoainepitoisuus, kokonaisfosforipitoisuus ja ulosteperäisten kolibakteerien pitoisuus oli poikkeuksellisen suuri (kuva 8). Valtion maatalousteknologian tutkimuskeskuksen lupavelvoitteeseen liittyvät näytteet otettiin heinäkuussa 29 jätevedenpuhdistamon purkupuron yläpuolelta (4A), purkupurosta (4C) ja purkupuron alapuolelta (4B). Tulosten mukaan tutkimuskeskuksen puhdistamon purkupuron ravinne- ja bakteeripitoisuudet olivat edellisvuosien tapaan selvästi koholla. Purkupuron virtaama on pieni, heinäkuun havaintokerralla se oli 1,5 l/s, joten pitoisuudet laimenevat yleensä suunnilleen jokiveden tasolle purkupuron yhdyttyä Vihtijoen pääuomaan. Tällä havaintokerralla likaveden vaikutuksia oli lievänä nähtävissä vielä yhtymäkohdan jälkeenkin (liite 3). 3.5 Averia Averiajärvi (yhteistarkkailussa havaintopaikka 3) kokoaa vedet Vihtijoen yläosan ja Moksijärven alueilta ennen kuin joki laskee Hiidenveden Kirkkojärveen. Valuma-alueella on runsaasti peltoa, jonka eroosioherkkyys on suuri. Vihtijoki laskee Averiajärveen ja jatkaa myös järvestä pois sen eteläosasta. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21 17

19 Maksimisyvyydeltään 6-metrinen Averia on sameavetinen ja rehevä järvi. Averiajärven ja Hiidenveden välisellä jokiosuudella on tehty kalataloudellisia kunnostuksia Virtavesien hoitoyhdistyksen toimesta. Averian syvänteen happipitoisuus on ajoittain heikko kesän lämpötilakerrosteisuuden aikaan. Vuodesta 28 lähtien happipitoisuus on pysynyt kuitenkin hyvänä (kuva 9). Averia pohjan läheisen veden happipitoisuus Happi ug/l Kuva 9. Averian syvänteen pohjan läheisen veden happipitoisuus vuodesta 199. Musta trendiviiva kuvaa happitilanteen lineaarista kehitystä. Pintaveden kokonaisfosforipitoisuuksien perusteella Averia on rehevä. Ajoittain myös pohjan läheisen veden fosforipitoisuudet ovat hapen vähenemisen myötä nousseet korkeiksi (kuva 1). 18 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21

20 N ug/l Averia, kokonaistyppi pinta pohja 2 Averia kokonaisfosfori P ug/l pinta pohja Kuva 1. Averian syvänteen pintaveden ja pohjan läheisen veden kokonaisravinnepitoisuudet vuodesta Vanjoen ja Vihtijoen alimpien havaintopaikkojen veden laadun vertailu ja jokien ainevirtaamat Vanjoen ja Vihtijoen alimpien havaintopaikkojen veden laatua seurataan kerran kuukaudessa tapahtuvan näytteenoton avulla. Seuraavassa esitellään näytteenoton tuloksia ja vertaillaan jokien pitoisuuksien ja virtaamatietojen avulla laskettuja ainevirtaamia. Muutamia jokien kuukausittain mitattavia vedenlaatuominaisuuksia on esitetty kuvassa 11 ja kaikki vesianalyysitiedot vuodelta 29 liitteessä 3. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21 19

21 Sameus Sähkönjohtavuus Sameus Ftu Vanjoki 14 Vihtijoki 4 ms/m Vanjoki 14 Vihtijoki Kokonaistyppi Nitraatti - ja nitriittityppi µg/l Vanjoki 14 Vihtijoki 4 µg/l Vanjoki 14 Vihtijoki Ammoniumtyppi Kokonaisfosfori µg/l Vanjoki 14 Vihtijoki 4 µg/l Vanjoki 14 Vihtijoki Suodatettu fosf.fosfori Ulosteperäiset kolibakteerit kpl/1 ml µg/l Vanjoki 14 Vihtijoki 4 kpl/1 ml Vanjoki 14 Vihtijoki Kuva 11. Vanjoen ja Vihtijoen alimpien havaintopaikkojen vedenlaatuominaisuuksia vuonna 29. Kuvan 11 perusteella näiden kahden Hiidenveteen laskevan joen vesi oli vuonna 29 suunnilleen yhtä sameaa. Epäorgaanisten suolojen määrää ilmentävä sähkönjohtavuus oli keskimäärin 2 ms/m korkeampi Vihtijoessa. Lukemat kasvoivat molemmissa joissa vuoden kuluessa. Ravinteista kokonaistypen ja erityisesti nitraattimuodossa olevan typen pitoisuudet olivat ke- 2 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21

22 säkuukausina selvästi suuremmat Vanjoessa. Happea kuluttavan ammoniumtypen samoin kuin kokonaisfosforin pitoisuus sen sijaan oli lähes poikkeuksetta suurempi Vihtijoessa, jossa pitoisuudet erityisesti huhtikuussa nousivat korkeiksi. Suodatetun fosfaattifosforin, joka on perustuotannolle nopeasti käytettävissä olevan fosforin muoto, pitoisuus oli Vihtijoessa selvästi suurempi kesäkuukausina. Ulosteperäisten kolibakteerien pitoisuudet pysyivät kohtuullisina lukuun ottamatta loppukesän piikkejä ja erityisesti Vihtijoen marraskuun poikkeuksellisen suurta pitoisuutta (kuva 11). Kuormitusmäärien laskemiseksi tarvittavat Vihtijoen alaosan virtaamatiedot on saatu ympäristöhallinnon Olkkalanjoen mittausasemalta (2342) ja Vanjoen virtaamatiedot Jokikunnan mittausasemalta (231). Ainevirtaamien laskemisessa on käytetty kuukausikeskiarvomenetelmää, jossa mitattu pitoisuus on kerrottu kuukauden keskivirtaamalla. Näin päästään todennäköisesti lähelle oikeaa suuruusluokkaa. Ravinteiden kuormituslaskelmia varten jokien mittausasemien tulokset (vrt. kuva 2 kappaleessa 2.2) on korjattu valuma-aluekertoimilla vastaamaan jokisuun tilannetta. Vanjoen Jokikunnaksen kohdalla mitatut virtaamatulokset on kerrottu luvulla 1,58 ja Vihtijoen Olkkalan kohdalla mitatut tulokset luvulla 1,768. Mukana on myös Hiidenvedestä Lohjanjärveen laskevan Väänteenjoen ravinnekuormitus, jonka mittaukset on tehty Väänteenjoen padon kohdalta (2356). Kuormituksen kuukausikeskiarvot vuodelta 29 on esitetty kuvassa 12. Ravinnekuormituksen huiput ajoittuivat normaalivuoden tapaan huhtikuun kevättulvien aikaan. Alkuvuoden suurten virtaamien vuoksi ravinteita kulkeutui erityisesti Vanjoessa ja Väänteenjoessa runsaasti myös tammikuussa. Ravinnekuormitus oli suurin Väänteenjoessa ja pienin Vihtijoessa. Poikkeuksena olivat huhtikuu ja marraskuu, jolloin Vanjoen ravinnekuormitus nousi suurimmaksi. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21 21

23 12 1 Kokonaistyppikuormitus Typpi kg/d I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Vanjoki Vihtijoki Väänteenjoki Kokonaisfosforikuormitus Fosfori kg/d I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Vanjoki Vihtijoki Väänteenjoki Kuva 12. Vanjoen, Vihtijoen ja Väänteenjoen kuukausittainen ravinnekuormitus vuonna Hiidenvesi Kuvaus järvestä ja kuormitus Hiidenvesi (kartassa havaintopaikat 5-9) on rehevä ja luontaisesti savisamea. Järven rehevyysaste vaihtelee alueittain: yhteistarkkailun piirissä tutkituista alueista Tarttilansalmen ja Veikkolansalmen erottamat Mustionselkä ja Kirkkojärvi ovat muuta järveä huomattavasti rehevämpiä. Nummelanselkä ja erityisesti Kiihkelyksenselkä edustavat järven puhtainta aluetta. Muutos alueelta toiselle näkyy konkreettisesti esimerkiksi veden näkösyvyyden muuttumisena; Kirkkojärvellä näkösyvyys on keskimäärin neljäkymmentä senttimetriä ja Kiihkelyksenselällä keskimäärin metrin. 22 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21

24 Suurin osa Hiidenveden ravinteista tulee Kuninkaanlahteen laskevan Vanjoen ja Kirkkojärveen laskevan Vihtijoen mukana. Vuoden 29 aikana Vanjoki toi Hiidenveteen noin 6 tonnia fosforia (vuonna 28 luku oli 21) ja 139 tonnia (vuonna 28 luku oli 418) typpeä. Vihtijoen osalta vastaavat luvut olivat 2,8 (9,6) tonnia fosforia ja 56 (181) tonnia typpeä. Väänteenjoki kuljetti Hiidenvedestä kohti Lohjanjärveä yhteensä 8,5 tonnia fosforia ja 184 tonnia typpeä. Hiidenveden alueella tehtyjen kuormitus- ja taselaskelmien perusteella järveen päätyvä ulkoinen kuormitus (lähivaluma-alueen ja kaukovaluma-alueen kuormitus yhteensä) oli vuosina keskimäärin 27 tonnia fosforia ja 44 tonnia typpeä vuodessa (Saarijärvi 23). Kuormituksen on laskettu olevan yli kaksinkertainen Hiidenveden sietokykyyn nähden (Marttila 23). Kuormitus muodostui pääasiassa maataloudesta ja luonnonhuuhtoutumasta. Fosforin osalta myös haja-asutus oli merkittävä kuormittaja (kuva 13). Uusimman, väitöskirjana valmistuneen kuormitusselvityksen (Niemistö 28) mukaan Kirkkojärven sisäinen kuormitus on 29-kertainen sallittuun määrään nähden ja tilanteen odotetaan pahenevan ilmastomuutoksen myötä. Hiidenveden alueen pistekuormitus on vain muutaman prosentin verran järven ravinteiden kokonaiskuormituksesta. Vuonna 29 puhdistamoilta johdettiin Hiidenveden alueelle fosforia noin,14 kg P/d (51 kg/v) ja typpeä noin 69 kg N/d (25 tonnia/v). Määrät edustavat tarkastelujakson alhaisinta suuruusluokkaa. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21 23

25 Hiidenveteen hajakuormituksena tuleva fosforikuormitus % Luonnonhuuhtoutuma Metsätalous Maatalous Haja-asutus Loma-asutus Laskeuma Hiidenveteen hajakuormituksena tuleva typpikuormitus % Luonnonhuuhtoutuma Metsätalous Maatalous Haja-asutus 38 Loma-asutus 3 Laskeuma Kuva 13. Hiidenveteen hajakuormituksena tuleva ravinnekuormitus (Saarijärvi 23). Rehevöitymisen oireista kärsivää Hiidenvettä on kunnostettu jo runsaan 1 vuoden ajan. Hanketta varten on tehty kunnostussuunnitelma vuonna 23 (Saarijärvi 23). Päivitettyä tietoa Hiidenvesi-hankkeen etenemisestä ja hankkeen puitteissa tehdyistä tutkimuksista ja selvityksistä löytyy hankkeen nettisivuilta Kaikki Hiidenveden ympäristökunnat sekä HSY Vesi, Uudenmaan ELY-keskus ja Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry ovat sitoutuneet kunnostushankkeeseen vuosien ajaksi. Myös valtio rahoittaa hanketta. Hiidenveden kunnostus-hanketta koordinoi Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, hankepäällikkönä työskentelee Ulla-Maija Hyytiäinen. Rehevyyden vähentämisen hyötyjä arvioivan tutkimuksen perusteella Hiidenveden lähialueen kotitaloudet pitävät järvensä rehevyyden vähentämistä tärkeänä. Jopa niin, että suurin osa kotitalouksista on mahdollisesti valmiita maksamaan järven tilan parantamisesta. Maksuhalukkuuteen vaikuttavia tilastollisesti merkitseviä tekijöitä olivat tutkimuksen mukaan asunnon tai 24 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21

26 vapaa-ajanasunnon sijainti lähellä Hiidenvettä, vastaajan suhtautuminen hoitorahastoon, halukkuus osallistua talkoisiin järven kunnostamiseksi, käsitys veden laadusta, kotitaloudessa olevat lapset ja talouden tulot (Ahtiainen 28). Hiidenveden kunnostushankkeen tuoreinta antia on kosteikkojen yleissuunnittelun maastotyövaiheen saaminen loppusuoralle Vanjoen ja Sulkavanojan alueella. Hanke tekee vuoden 211 loppuun asti veloituksetta kohdesuunnittelua sekä tukee taloudellisesti kosteikkojen ja altaiden perustamista. Tähän mennessä hanke on toteuttanut runsaasti riista- ja kasteluvesikosteikkoja. Samalla pusikoituneen joutomaan muuttaminen hienoksi ja vesiensuojelun kannalta toimivaksi kosteikko- ja allaskokonaisuudeksi on parantanut huomattavasti maisemaa. Hankkeen vuonna 29 toteuttamista toimenpiteistä valmistuu erillinen yhteenvetoraportti ( Happipitoisuus Hiidenveden suurimman selkäalueen, Kiihkelyksenselän (havaintopaikka 9), happitilanteen kehittymistä yli 4 vuoden jaksolla voidaan seurata tarkastelemalla lähes 3 metrisen syvänteen tilavuudella painotettuja happikyllästysprosentteja lämpötilakerrosteisuuden aikaan lopputalvella ja loppukesällä (kuva 14). Lopputalven tilanne oli heikoimmillaan 198-luvun alussa, jonka jälkeen tapahtui kohentumista. 199-luvun alussa happipitoisuudet alusvedessä kääntyivät jälleen laskuun. 199-luvun puolivälistä lähtien hapen kyllästysprosentti pysytteli pääosin lukemien % välillä kunnes talvella 27 tilanne parani ja on pysynyt sen jälkeen hyvänä. Loppukesä on ollut talvea ongelmallisempi ajankohta sameavetisen rehevän Hiidenveden happitilanteessa. Kesän lämpötilakerrostuneisuuskauden lopulla syvimmän syvänteen alusveden tilanne näytti koko 199-luvun varsin heikolta. Vuosituhannen vaihteen jälkeen tilanne parani ja 2-luvulla tulos on ollut jo varsin tyydyttävä (kuva 14). Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21 25

27 12 HIIDENVESI Kiihkelyksenselän syvänteen happi lopputalvella Happi kyll. % Havaintovuodet Päällysvesi Alusvesi 12 HIIDENVESI Kiihkelyksenselän syvänteen happi loppukesällä 1 Happi kyll. % Havaintovuodet Päällysvesi Alusvesi Kuva 14. Hiidenveden lopputalven ja loppukesän happitilanne tilavuuspainotteisena keskiarvona päällysvedessä (1-1 m) ja alusvedessä (15-27 m), vuodesta Kiihkelyksenselän 28-metrisellä syvänteellä veden lämpötilaero yhden metrin ja 27 metrin syvyyksien välillä oli 2,4 oc. Happipitoisuus pysyi hyvänä pinnasta pohjaan. Loppukesällä vastaava luku oli 1,9 oc. Happipitoisuus heikkeni 5 metrin syvyyden alapuolella, mutta pysyi pohjan tuntumassakin tyydyttävänä (kuva 15). Kiihkelyksenselkä 9 lopputalvella syvyys (m) Happi ja lämpötila Kiihkelyksenselkä 9 loppukesällä Happi ja lämpötila syvyys (m) Happi (mg/l) Lämpötila (oc) Happi (mg/l) Lämpötila (oc) Kuva 15. Hiidenveden Kiihkelyksenselän syvänteen (havaintopaikka 9) lopputalven ja loppukesän happipitoisuus ja lämpötila vuonna Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21

28 Myös muilla Hiidenveden selkäalueilla happitilanne pysyi varsin hyvänä vuoden 29 aikana. Pienimmät pitoisuudet mitattiin Mustionselällä 3 metrin syvyydessä (4,5 mg/l) ja Nummenlanselän Yhdyksennokan kohdalla 16 metrin syvyydessä (4,7 mg/l) Ravinteet Ravinnepitoisuuksien perusteella Hiidenveden tila vaihtelee rehevästä erittäin rehevään. Pintaveden kokonaistyppipitoisuudet vaihtelivat vuoden 29 aikana välillä µg/l ja kokonaisfosforipitoisuudet välillä µg/l. Järven rehevyyden kannalta tärkein ravinne on fosfori. Kokonaisfosforipitoisuudet olivat pääsääntöisesti suurimmat Kirkkojärvellä ja pienimmät Kiihkelyksenselällä (kuva 16). Fosforin maksimipitoisuus pintavedessä (99 µg/l) mitattiin Mustionselällä (liite 3). Hiidenveden kolmen selkäalueen ravinteista mitattiin vuoden 29 aikana kokonaisravinteiden lisäksi jonkin verran myös ravinteiden eri jakeiden pitoisuuksia. Taulukko kaikista ravinnetuloksista on esitetty liitteen 3 lopussa. Mittaukset painottuivat Kirkkojärven ja Mustionselän syvänteille, joilta mitataan muita syvännepisteitä enemmän ravinnepitoisuuksia liittyen Kirkonkylän puhdistamon tarkkailuvelvoitteisiin. Kokonaistyppipitoisuus Kokonaisfosforipitoisuus Kok. N µg/l Kirkkojärvi Nummelans. Kiihkelyksens Kok. P ug/l Kirkkojärvi Nummelans. Kiihkelyksens Kuva 16. Hiidenvden Kirkkojärven, Nummelanselän (7) ja Kiihkelyksenselän (9) kokonaisravinnepitoisuudet metrin syvyydessä vuoden 29 havaintokerroilla. Tuotantokauden ulkopuolella vesistön kokonaistypestä on yleensä suuri osa nitraattina. Avovesikautena levät ottavat nitraatin käyttöönsä, jolloin sen pitoisuus pintavedessä vähenee. Alusvedessä nitraattia on yleensä aina paitsi hapettomissa olosuhteissa, jolloin vallitsevana on ammoniumtyppi. Nitriitti ei ole pysyvä yhdiste, joten sen pitoisuudet ovat yleensä hyvin pieniä. Tilanne Kirkkojärvellä (havaintopiste 5) ja Mustionselällä (6) oli vuonna 29 juuri edellä kuvatun mukainen: kokonaistypestä oli suurin osa nitraattimuodossa talvella ja Kirkkojävellä myös lokakuussa. Tuotantokaudella nitraattipitoisuudet olivat pieniä. Sen sijaan Nummelanselällä (7) ja Kiihkelyksenselällä (9) nitraattipitoisuudet poikkesivat teoriasta edellisvuoden tapaan ollen Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21 27

29 vuoden 29 heinä-elokuun mittauksissa sekä pintavedessä että pohjan tuntumassa melko suuria, noin puolet kokonaistypen määrästä (vrt. taulukko liitteessä 3). Mikäli typpeä esiintyy vesistössä merkittäviä määriä ammoniummuodossa, on se yleensä merkki jätevesikuormituksesta tai pohjan tuntumassa myös hapen puutteen aiheuttamasta mineralisaatiosta. Hiidenveden pintaveden ammoniumtyppipitoisuudet olivat pieniä. Mittaustulokset olivat kuormitusta osoittavia Kirkkojärvellä lokakuussa ja Mustionselällä maaliskuussa. Pohjan läheisen veden ammoniumtyppipitoisuus nousi poikkeuksellisen korkeaksi Kirkkojärvellä Myös alusveden kokonaistyppipitoisuus ja sähkönjohtavuus ilmensivät tuolloin jätevesikuormituksen vaikutuksia (liite 3). Leville käyttökelpoisimman fosforin, suodatetun fosfaattifosforin, kesäkaudella mitatut pitoisuudet eivät olleet pintavedessä merkittäviä Hiidenvedessä; suurimmat pitoisuudet (29-4 µg/l) mitattiin Kiihkelyksenselän syvänteellä 27 m:n syvyydessä kesällä ja syksyllä. Samaan aikaan pitoisuus pintavedessä oli kuitenkin pieni, alle määritystarkkuuden, joten fosforin helpoimmin käyttökelpoinen osio oli kesän tuotantoprosessissa kulutettu loppuun A-klorofyllin avulla mitattu rehevyys Vesistön rehevyyttä arvioidaan ravinnemäärien lisäksi mm. kasviplanktonin määrän avulla. Tällöin menetelmänä käytetään yleisesti lehtivihreällisen planktonlevästön a-klorofyllin määrittämistä. A-klorofyllin määrä on suoraan verrannollinen levämäärään ja siten rehevyyteen. Kasviplanktonin klorofyllipitoisuuteen vaikuttavat mm. valo, lämpötila, levälajisto ja ravinneolot. Talvella a-klorofyllin määrä on normaaliolosuhteissa hyvin vähäinen, joten klorofyllimäärityksiä tehdään pääasiassa avovesikaudella. Vesistöjä voidaan luokitella a-klorofyllipitoisuuden mukaan. Kun pitoisuus on alle 4 µg/l järvi on vähätuotantoinen eli karu. Yli 1 µg/l:n pitoisuus kertoo järven olevan jo rehevä. Myös a-klorofyllitulosten perusteella Hiidenvesi on rehevä. Tutkituista selkäalueista rehevin on Kirkkojärvi, vähiten rehevä on Kiihkelyksenselkä (kuva 17). 28 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21

30 5 Kesän 29 a-klorofylli ug/l Kirkkojärvi Nummelanselkä Kiihkelyksenselkä ph 8,2 8 7,8 7,6 7,4 7,2 7 Kesän 29 ph Kirkkojärvi Nummelanselkä Kiihkelyksenselkä Kuva 17. Hiidenveden Kirkkojärven, Nummelanselän ja Kiihkelyksenselän a-klorofyllipitoisuudet kasvukaudella 29. Suurimmat klorofyllimäärät mitattiin heinäkuun alussa, jolloin myös ph oli korkeimmillaan ilmentäen sekin voimakasta perustuotantoa (kuva 17). Kiihkelyksenselän a-klorofyllipitoisuudet olivat toukokuussa ja elokuussa pieniä, jopa karua ravinnetasoa osoittavia. Nummelanselälläkin oltiin varsin pienissä lukemissa kesä- ja syyskuussa, mutta Kirkkojärven pitoisuudet ilmensivät kaikilla havaintokerroilla rehevyyttä. Kasvukauden 29 keskimääräinen a-klorofyllipitoisuus oli Nummelanselällä ja Kiihkelyksenselällä laskusuuntainen ja pysyi Kirkkojärvellä kuta kuinkin edellisvuoden tasolla (kuva 18). Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21 29

31 8 7 A-klorofylli A-klorofylli µg/l Kirkkojärvi Nummelanselkä Kiihkelyksenselkä Kuva 18. Hiidenvedeltä kesän kasvukautena mitattujen a-klorofyllipitoisuuksien keskiarvot vuodesta Veden hygieeninen laatu Sosiaali- ja terveysministeriön ohjeiden mukaan uimavesi luokitellaan hyväksi, mikäli ulosteperäistä likaantumista indikoivien kolibakteerien määrä vedessä on < 5 kpl/1ml ja enterokokkien määrä < 2 kpl/1 ml. Hiidenvedestä mitattiin vuonna 29 vain ulosteperäisiä kolibakteereita lukuun ottamatta Hopeaniemen edustan havaintopaikkoja, joissa oli mukana myös enterokokkimäärityksiä. Veden hygieeninen laatu täytti em. vaatimuksen. Bakteeripitoisuudet pysyivät pieninä kaikilla havaintopaikoilla. Myös sinilevien esiintymistä pidetään veden hygieenisenä haittana. Vuonna 29 Hiidenvedellä tehtiin joitakin sinilevähavaintoja heinäkuun alusta lokakuulle. Tiedot on kerätty ympäristöhallinnon www-sivuilta: 1.7. Hiidenvesi, Vihti Kuninkaanlahti: erittäin runsas sinileväkukinta, Nummelanselän uimaranta: runsas kukinta (Anabaena sp.). Viikko 27 ( ) Hiidenvesi Nummelan venesatama ja Laukkallio: vähän sinilevää Hiidenvesi, Hopeaniemen kuntoutuskeskuksen uimaranta, havaittavasti sinilevää, valtalajina Anabaena spiroides. Viikko 35 ( ) Hiidenvesi Laukkallio: vähän sinilevää. Viikko 38 ( ) Hiidenvesi Nummelan venesatama: runsaasti sinilevää, Laukkallio: vähän sinilevää. 3 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21

32 4 YHTEENVETO JA ARVIO JätEVESIKUORMitUKSEN VAiKUTUKSESTA HiiDENVEDEN YHTEISTARKKAilUalUEEllA VUONNA Vanjoki ja Vihtijoki Karkkilan suunnasta laskeva Vanjoki ja Vihdin suunnasta laskeva Vihtijoki tuovat Hiidenveteen pääosan sen ravinnekuormituksesta. Vuonna 29 kuormituksesta noin 7 % tuli Vanjoen kautta, fosforia noin 16 kg/d ja typpeä 38 kg/d. Vihtijoen ravinnekuormituslukemat olivat noin puolet tästä: fosforia 8 kg/d ja typpeä 15 kg/d. Kummankin joen ravinnekuoritus putosi noin kolmasosaan edellisvuodesta. Vanjoen yläosassa olevan Karkkilan jätevedenpuhdistamon fosforikuormitus oli vuonna 29 keskimäärin,11 kg/d ja typpikuormitus 47 kg/d. Kuormitus putosi jälleen edellisvuodesta fosforin osalta reilun kolmanneksen, typen osalta reilut 1 %. Vanjoen yläosan tila on hyvä. Vesi on väriltään ruskeaa, mutta kirkasta. Jokea alemmas mentäessä veden laatu heikkenee asteittain hajakuormituksen voimistuessa ja myös Karkkilan kaupungin jätevesipuhdistamolta purettavien jätevesien vaikutuksesta. Molemmat kuormitusosiot nostavat veden ravinne- ja myös bakteeripitoisuuksia. Karkkilan jätevedenpuhdistamon vaikutus joen veden laatuun on kuitenkin jatkuvasti vähentynyt sen jälkeen kun uusittu puhdistamo otettiin käyttöön vuonna 22. Puhdistetun jäteveden vuotuinen fosforikuorma on pudonnut runsaat 8 % tilanteesta 2-luvun alussa. Hajakuormituksen vaikutus Vanjoella on sen sijaan pysynyt voimakkaana koko seurannan ajan 197-luvulta alkaen. Valuma-alueella tehdyn suojavyöhykeselvityksen mukaan joen alaosilla on edelleen mm. suoraan vesistöön rajoittuvia peltoja, joilta kiintoainetta ja ravinteita pääsee sateiden mukana valumaan jokeen ja edelleen Hiidenveteen. Ongelmaan on paneuduttu mm. Hiidenveden kunnostushankkeessa laatimalla Vanjoen valuma-alueen yläosaan (Loppi, Karkkila) kosteikkojen yleissuunnitelma. Vanjoen pistekuormituksen vaikutukset tulivat vuoden 29 aikana esiin edellisvuotta vähemmän välittömästi puhdistamon alapuolella. Merkittävin lika-ainepitoisuus todettiin lokakuun havaintokerralla, kun ulosteperäisten kolibakteerien määrä puhdistamon alapuolella oli suuri, 28 kpl/1 ml. Vihtijoen kuormitus on lähes kokonaisuudessaan hajakuormitusta, joka ajoittain, esimerkiksi lokakuussa 29, näyttää vaikuttavan erittäin voimakkaasti veden laatuun. Vihtijoen veden laatu on myös kokonaisuutena heikompi kuin Vanjoen veden laatu. Pistemäistä jätevesikuormitusta Vihtijoessa edustaa Valtion maatalousteknologian tutkimuslai- Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21 31

33 toksen pieni puhdistamo. Vuoden 29 yhden mittauskerran tulosten mukaan tutkimuskeskuksen puhdistamon purkupuron kokonaisravinne- ja bakteeripitoisuudet olivat edellisvuosien tapaan selvästi koholla. Purkupuron virtaama on pieni, joten pitoisuudet laimenevat yleensä kuta kuinkin yläpuolisen jokiveden tasolle purkupuron yhdyttyä Vihtijoen pääuomaan. Vuonna 29 viitteitä kuormituksesta havaittiin jonkin verran vielä purkupuron yhtymäkohdan alapuolella Vihtijoessa. 4.2 Hiidenvesi Luonnostaan savisamean Hiidenveden rehevyystaso vaihtelee rehevästä erittäin rehevään. Veden laadultaan parasta aluetta edustaa järven suurin ja syvin selkäalue, Kiihkelyksenselkä. Kiihkelyksenselän runsaan 3 metrisen syvänteen 196-luvun alusta saakka seurattu happitilanne on yleensä heikoimmillaan lopputalven ja erityisesti loppukesän lämpötilakerrosteisuuden aikaan. Vuoden 29 aikana tilanne syvänteen alusvedessä oli sekä lopputalvella että loppukesällä hyvä. Hiidenveden typpi- ja fosforipitoisuudet ilmentävät kaikilla alueilla rehevyyttä. Tärkein ravinne on rehevyyttä säätelevä fosfori. Kirkkojärven kokonaisfosforipitoisuuksissa näkyy selvästi Vihtijoen vaikutus: pitoisuudet vaihtelevat voimakkaasti virtaaman ja laimentumisolosuhteiden muutosten myötä, selvää suuntaa ei pitkäaikaisdiagrammissa ole nähtävissä. Myöskään Nummelanselän fosforipitoisuuksissa ei ole havaittavissa selkeää suuntaa, sen sijaan Kiihkelyksenselällä kokonaistyppipitoisuudet näyttäisivät pitkän ajan seurannan perusteella olevan laskussa (Ranta & Jokinen 29). Vuoden 29 aikana mitatut fosforipitoisuudet olivat pääsääntöisesti suurimmat Kirkkojärvellä. Typpipitoisuudet sen sijaan olivat yleensä Kirkkojärveä suuremmat Nummelanselällä ja Kiihkelyksenselällä. Myös a-klorofyllitulosten perusteella Hiidenvesi on rehevä. Tutkituista selkäalueista rehevin on Kirkkojärvi, vähiten rehevä Kiihkelyksenselkä. Kiihkelyksenselän a-klorofyllituloksissa oli kasvukaudella 29 jälleen joitakin hyvinkin alhaisia vähäistä tuotantotasoa ilmentäviä pitoisuuksia. Kuuden mittauskerran perusteella laskettu kasvukauden keskimääräinen levätuotanto oli edellisvuotta pienempi Nummelanselällä ja Kiihkelyksenselällä, mutta pysyi Kirkkojärvellä suunnilleen edellisvuoden tasolla. Järven suurimmat klorofyllimäärät mitattiin heinäkuun alussa, jolloin myös ph oli korkeimmillaan ilmentäen voimakasta perustuotantoa. Suurin osa Hiidenveteen tulevasta ravinnekuormituksesta tulee Vanjoen ja Vihtijoen tuomana sekä järven oman valuma-alueen hajakuormituksesta. Kuormitus ylittää järven sietokyvyn; Kirkkojärvellä merkittävän ravinnelisän aiheuttaa myös voimakas sisäinen kuormitus (Niemistö 28). Pistekuormittajia järven omalla alueella ovat Vihdin kirkonkylän puhdistamo ja kuntoutuskeskus Hopeaniemen pieni puhdistamo. Hopeaniemen osuus järven pistekuormituksesta on vähäinen, vain noin prosentin verran. Vihdin Kirkonkylän puhdistamon fosforikuormitus oli vuonna Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21

34 keskimäärin,3 kg/d ja typpikuormitus 21 kg/d. Fosforikuormitus väheni edellisvuodesta noin kolmanneksen ja typpikuormitus noin 2 %. Myös Karkkilan pistekuormitus Vanjoen tuomana, vaikuttaa osaltaan Hiidenveden tilaan. Pistekuormituksen osuus Hiidenveden koko kuormituksesta on kuitenkin vain muutaman prosentin luokkaa ja on jatkuvasti vähenemässä puhdistamojen uudistustoimien tuloksena. Konkreettisimpana osoituksena tästä on sekä Kirkonkylän puhdistamon että Karkkilan puhdistamon selvästi vähentynyt fosforikuormitus. Hiidenveteen päätyvän hajakuormituksen vähentäminen vastaavalla tavalla on valtava ja vaikea haaste. Asiaan on tartuttu Hiidenveden kunnostushankkeen avulla; hankkeen toimenpiteiden painopiste on jo muutaman vuoden ajan ollut valumaalueelta tulevan kuormituksen vähentämisessä. 5 hiidenveden YHteistARKKAilUN JAtKAMiNEN Vuosittain kokoontuvan yhteistarkkailutyöryhmän (kuormittajat, valvovat viranomaiset, työn toteuttava konsultti) kokouksen päätöksen mukaisesti Hiidenveden yhteistarkkailua jatketaan vuonna 21 Uudenmaan ELY-keskuksen hyväksymän tutkimusohjelman mukaisesti. Ohjelmassa on vuorossa ns. laajennetun tutkimuksen vuosi, jolloin veden laadun lisäksi tutkitaan myös kasviplanktonia ja pohjaeläimiä. Vuodelle 211 Hiidenveden yhteistarkkailun tutkimusohjelmaa tulisi tarkentaa veden hygieenisen laadun tutkimisen osalta niin, että bakteerimääritysten soveltuvuus tarkistetaan tämän hetken suosituksia vastaavaksi. Näin tarkkailun painotusta voidaan siirtää selvemmin jätevesikuormituksen vaikutuksia mittaavaksi. Mikäli bakteerimääritysten lukumäärää lisätään, voitaisiin kompensaationa poistaa vähemmän informatiivisia analyysejä, esimerkiksi biologisen hapenkulutuksen määrittämistä jokien havaintopaikoilta. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21 33

35 Kirjallisuuslähteet Ahtiainen, H. 28: Järven tilan parantamisen hyödyt. Esimerkkinä Hiidenvesi. Suomen ympäristö 47/ s. Hagman, A.-M. 29:Karkkilan Pyhäjärven kunnostussuunnitelma. Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 14/ s. Ilmatieteen laitos 29: Lohjan Porlan sääaseman sade- ja lämpötilatiedot 29. Kukkamäki, M. 1995: Hiidenveden säännöstely. Alustus Hiidenvesi-seminaarissa Marttila, J. 23: Hiidenveden kunnostussuunnitelma. vuosille Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. Julkaisu s. + liite. Niemistö, J. 28: Sediment resuspension as a water quality regulator in lakes. Department of Biological and Environmental Sciences. University of Helsinki. ISBN Penttilä, S. & Kulmala, M. 1999: Suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma Vanjoen ja Vihtijoen valumaalueilla Vihdissä ja Karkkilassa. Uudenmaan ympäristökeskus - Monisteita s. Pimenoff, S. & Vuorinen, E. 28: Kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma Vihtijoen valuma-alueella. Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 8/ s. Ranta, E. 21: Yhteenveto Koivissillan kaatopaikan pinta- ja pohjavesivesitarkkailusta vuonna 21.Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. Tutkimusraportti 179/21 26 s. +41 liitesivua. Ranta, E: & Jokinen, O. 29: Hiidenveden pistekuormittajien yhteistarkkailun yhteenveto vuodelta 28. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. Julkaisu s. Saarijärvi, E. (toim.) (Vesi-Eko Oy) 23:Hiidenveden kunnostus- ja hoitosuunnitelma. Uudenmaan ympäristökeskus - Monisteita 136, joulukuu 23, 74 s. Uudenmaan ympäristökeskus 28: Vanjärven kunnostus, Vihti. Yleissuunnitelma. Uudenmaan ympäristökeskus, moniste 13 s. + liitteet. Virri, K. 1971: Arkeologisia karttoja 25: Lohja-Vihti. Annales Agriculturae Fenniae, vol. 1, suppl s.+ liitteet. Vuorinen, E. 29: Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 15/29, 36 s., URN:ISBN (PDF). ISBN (PDF). Julkaisu on saatavana vain sähköisessä muodossa. 34 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21

36 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21 35

37 36 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21

38 LIITTEET Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21 37

39 Liiteluettelo Liite 1. Kartat yhteistarkkailualueesta Liite 2. Hiidenveden yhteistarkkailualueen jätevesikuormitus vuosina Liite 3. Hiidenveden yhteistarkkailualueen vesianalyysitulokset 29, ravinnetulostaulukko ja analyysien menetelmä- ja määritysrajaluettelo 38 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21

40 Kartat yhteistarkkailualueesta Liite 1. (1/4) Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21 39

41 Liite 1. (2/4) Kartat yhteistarkkailualueesta 4 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21

42 Kartat yhteistarkkailualueesta Liite 1. (3/4) Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21 41

43 Liite 1. (4/4) Kartat yhteistarkkailualueesta 42 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21

44 Liite 2. (1/2) Hiidenveden yhteistarkkailualueen jätevesikuormitus vuosina JÄTEVESIMÄÄRÄN VUOSIKESKIARVO m 3 /d (n=365) VUOSI osuus % Karkkila ,98 Vihti kk ,99 Hopeaniemi ,4 17,4 16,2 16,2 16,8 22,3 19,1 19, ,2 1,2 Hiidenpirtti ,1 6,2 5,5 8,3 7 5,3 5,3 3,5 3,8 Vuorela Rastex TOT SUM , BHK7-KUORMITUKSEN VUOSIKESKIARVO kg O2/d (n=365) VUOSI osuus % Karkkila ,5 39,9 32,5 37,2 27,2 22,3 4,9 8,3 8,1 7, 7,4 9, 3,1 43,31 Vihti kk 1,2 2,2 3,5 3,7 4,6 2,9 4,1 3,6 4,1 5,5 2,5 3,2 3, 2,9 3, 2,5 2,9 3,2 4,2 7, 6,9 4, 55,88 Hopeaniemi,7,3 2,2 1,7,1,39,3,15,11,8,16,6,7,54,79,12,9,8,8,8,11,6,81 Hiidenpirtti 1,5 4 5,7 5 3,1 3,1 3,7 3,4 2,5 1,8 1,7 3 2,4 1,7 1,4 1,8 1,9,64,3,3,31 Vuorela,3,3,1,2 Rastex 4,5 29,4 1,5 TOT SUM 49,2 72, ,6 57,8 61,39 58,1 91,15 42,71 37,88 44,26 38,76 42,67 31,85 26,78 9,32 13,19 12,2 11,58 14,51 16,32 7,16 1, Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21 43

45 Liite 2. (2/2) Hiidenveden yhteistarkkailualueen jätevesikuormitus vuosina FOSFORIKUORMITUKSEN VUOSIKESKIARVO kg P/d (n=365) VUOSI osuus % Karkkila 3,8 1,7 1,9 1,5 1,6 1,4 1,6 2,1 1,1 1,1 1,1 1,1 1,3 1,,75,44,51,52,48,6,18,11 76,12 Vihti kk,2,3,3,3,3,23,16,16,25,26,21,17,25,26,32,25,27,15,85,35,44,3 2,76 Hopeaniemi,1,34,2,2,1,25,11,7,6,7,9,11,4,35,41,8,5,8,5,8,8,5 3,11 Hiidenpirtti,1,1,1,1,2,3,6,3,3,3,15,6,9,25,91,6,4,6,4,2,13 Vuorela,2,2,2,3 Rastex 4,5 1,13 TOT SUM 8,72 3,15 2,47 1,95 1,93 1,66 1,78 2,27 1,36 1,37 1,33 1,29 1,55 1,27 1,8,7,79,68,57,65,25,14 1, TYPPIKUORMITUKSEN VUOSIKESKIARVO kg N/d (n=365) VUOSI osuus % Karkkila ,9 78,6 92,5 82,8 84,6 73, ,8 45,4 47,9 57, ,43 Vihti kk ,58 Hopeaniemi 2 1,5 1,3 1,1,8 1,1,6,79 1,2 1, 1,2,57,56,57,63,62,57,74,59,76,74,68,99 Hiidenpirtti,5 1,4 1,2 1,5,9 1,1 1,4 1,3 1,2 1,1 1,,9,95,68,71,8,9,59,74,22,25 Vuorela 1,1 1,1,4,6 Rastex ,1 TOT SUM 124,6 128, 17, 16,2 17,7 13,2 115,3 151,8 83,7 9,8 99,2 111,3 14, 13,9 96,8 71,4 96,3 69,7 76,2 86,8 81, 68,7 1, SUHTEELLISET OSUUDET % V. 29 Vesi BHK7 Fosfori Typpi Karkkila 72,98 43,31 76,12 68,43 Vihti kk 25,99 55,88 2,76 3,58 Hopeaniem 1,2,81 3,11,99 YHT. % 1, 1, 1, 1, 44 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21

46 Liite 3. (1/13) Hiidenveden yhteistarkkailualueen vesianalyysitulokset vuonna 29 Hiidenvesi (HII) Vihti- ja Vanjoki (VIVA) Pvm. Hav.paikka Virt Lämpötila O2 Happi% *Sameus Kiint.GFC Kiint.Np *Sähkönj. Gran-alkal *ph Väriluku *CODMn *BOD7 *Kok.N *NO2-N *NO3N *NH4-N*NO2+NO3-N *KOK.P *PO4P(Np) a-klorofyl *Lämp.koli Enterokok. *Fe *Fe(Np) Näytepaikka m3/s oc mg/l Kyll % FNU mg/l mg/l ms/m mmol/l mg O2/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/1ml pmy/1ml µg/l µg/l VIVA / 14 Vanjoki,3 Lumi cm; Jää cm; Klo 13:15; Näytt.ottaja amu; Ilman T -1 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 5 m/s; Tuulsuunt. 14;.1, VIVA / 4 Olkkalanjoki,4 Lumi cm; Jää 6 cm; Klo 13:45; Näytt.ottaja amu; Ilman T -1 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 5 m/s; Tuulsuunt. 14; , VIVA / 1 Vihtijoki 8,4 Lumi 1 cm; Jää 5 cm; Klo 13:2; Näytt.ottaja amu; Ilman T -4 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt. 5,;.1 P 13, 89 6,1 4,4 11,1,46 7, <1, VIVA / 11 Vanjoki 25, Lumi cm; Jää cm; Klo 11:25; Näytt.ottaja amu; Ilman T -4 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt. 5,;.1 P,3 12,5 86 1,7 1,3 6, 6, , VIVA / 12 Vanjoki 18,3 Lumi cm; Jää cm; Klo 11:5; Näytt.ottaja amu; Ilman T -4 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt. 5,;.1 P,1 13,4 92 3, 3, 6,8 7, , VIVA / 13 Vanjoki 7,4 Lumi cm; Jää cm; Klo 1:4; Näytt.ottaja amu; Ilman T -5 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. m/s;.1 P,1 13,2 9 5,8 8,8 7,5 7, , VIVA / 14 Vanjoki,3 Lumi cm; Jää cm; Klo 8:55; Näytt.ottaja amu; Ilman T -5 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. m/s;.1 13, 89 7,1 6,5 7,5 7, <1, VIVA / 4 Olkkalanjoki,4 Klo 12:45; Näytt.ottaja amu; Ilman T -4 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt. 5,;.1 12, ,2 12,3 7, , VIVA / S3 Saavajoki 1, Lumi 1 cm; Jää 5 cm; Klo 11:5; Näytt.ottaja amu; Ilman T -4 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt. 5,;.1 P 13,3 91 3,6 4,2 6, 6, , HII / 5 Kirkkojärvi, keskiosa 16 Kok.syv. 3,5 m; Näk.syv.,8 m; Lumi 1 cm; Jää 38 cm; Klo 11:; Näytt.ottaja amu; Ilman T -8 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt. 18; 1.,6 11,1 77 9, 13,5 7, ,2 1, ,4 7, HII / 6 Hiidenv. Mustionselkä 11 Kok.syv. 4, m; Näk.syv.,8 m; Lumi 1 cm; Jää 4 cm; Klo 1:3; Näytt.ottaja amu; Ilman T -8 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt. 18; 1.,6 11,1 77 9,9 14,3 7, <2 3. 3,3 4, , 7, * = Akkreditoitu menetelmä P= Tieto puuttuu Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21 45

47 Liite 3. (2/13) Hiidenveden yhteistarkkailualueen vesianalyysitulokset vuonna 29 Hiidenvesi (HII) Vihti- ja Vanjoki (VIVA) Pvm. Hav.paikka Virt Lämpötila O2 Happi% *Sameus Kiint.GFC Kiint.Np *Sähkönj. Gran-alkal *ph Väriluku *CODMn *BOD7 *Kok.N *NO2-N *NO3N *NH4-N*NO2+NO3-N *KOK.P *PO4P(Np) a-klorofyl *Lämp.koli Enterokok. *Fe *Fe(Np) Näytepaikka m3/s oc mg/l Kyll % FNU mg/l mg/l ms/m mmol/l mg O2/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/1ml pmy/1ml µg/l µg/l HII / 7 Hiidenv. Raatosaari 9 Kok.syv. 6, m; Näk.syv.,6 m; Lumi 1 cm; Jää 38 cm; Klo 1:15; Näytt.ottaja amu; Ilman T -8 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt. 18; 1.,5 12, ,3,45 7, <2 5. 1,1 1, ,9 7, HII / 8 Hiidenv. Yhdyksennokka 8 Kok.syv. 17, m; Näk.syv.,9 m; Lumi 8 cm; Jää 38 cm; Klo 9:25; Näytt.ottaja amu; Ilman T -8 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt. 18; 1.,8 11, ,8 7, < ,1 1, ,1 7, HII / 9 Hiidenvesi, syvänne 9 Kok.syv. 28, m; Näk.syv.,8 m; Lumi 5 cm; Jää 41 cm; Klo 9:5; Näytt.ottaja amu; Ilman T -8 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 18; 1.,3 11,9 82 4,7 8,8,32 7, ,6 11, ,1 7, ,5 9, ,6 7, ,7 8, ,7 8, ,8 7, HII / D Hiidenvesi, Hopeaniemen purkuputki, pojoispuoli Lumi 1 cm; Jää 39 cm; Klo 1:35; Näytt.ottaja amu; Ilman T -8 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt. 18; HII / E Hiidenvesi, Hopeaniemen purkuputki, eteläpuoli Lumi 12 cm; Jää 38 cm; Klo 1:45; Näytt.ottaja amu; Ilman T -8 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt. 18; VIVA / 1 Pyhäjärvi, Tuorila 4 Kok.syv. 8, m; Näk.syv.,9 m; Lumi 11 cm; Jää 42 cm; Klo 12:3; Näytt.ottaja amu; Ilman T -6 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 18; 1.,2 13,2 91 1,6 7,5 6, ,7 11, ,6 9,7 69 1,6 6,6 6, VIVA / 14 Vanjoki,3 Lumi 5 cm; Jää 15 cm; Klo 13:5; Näytt.ottaja amu; Ilman T -5 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt. 18;.1 4,9 5, VIVA / 3 Averia, keskiosa 1 Kok.syv. 6, m; Näk.syv.,8 m; Lumi 11 cm; Jää 38 cm; Klo 11:3; Näytt.ottaja amu; Ilman T -6 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt. 18; 1.,3 12,7 88 7, 12,7 7, <2 5. 2,1 8, , 7, VIVA / 4 Olkkalanjoki,4 Lumi 5 cm; Jää 19 cm; Klo 13:35; Näytt.ottaja amu; Ilman T -5 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt. 18;.1,1 9,8 5, VIVA / 1 Vihtijoki 8,4 Lumi cm; Jää cm; Klo 12:3; Näytt.ottaja amu; Ilman T 4 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. m/s;.1 P 2,6 12, ,9 7, <1, * = Akkreditoitu menetelmä P= Tieto puuttuu 46 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21

48 Liite 3. (3/13) Hiidenveden yhteistarkkailualueen vesianalyysitulokset vuonna 29 Hiidenvesi (HII) Vihti- ja Vanjoki (VIVA) Pvm. Hav.paikka Virt Lämpötila O2 Happi% *Sameus Kiint.GFC Kiint.Np *Sähkönj. Gran-alkal *ph Väriluku *CODMn *BOD7 *Kok.N *NO2-N *NO3N *NH4-N*NO2+NO3-N *KOK.P *PO4P(Np) a-klorofyl *Lämp.koli Enterokok. *Fe *Fe(Np) Näytepaikka m3/s oc mg/l Kyll % FNU mg/l mg/l ms/m mmol/l mg O2/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/1ml pmy/1ml µg/l µg/l VIVA / 11 Vanjoki 25, Lumi cm; Jää cm; Klo 1:35; Näytt.ottaja amu; Ilman T 3 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. m/s;.1 P 2,1 11,4 83 5,3 5,3 6,3 6, <1, VIVA / 12 Vanjoki 18,3 Lumi cm; Jää cm; Klo 1:5; Näytt.ottaja amu; Ilman T 3 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. m/s;.1 P 2,2 12,9 94 8, 11 6,8 7, 1 15 <1, VIVA / 13 Vanjoki 7,4 Lumi cm; Jää cm; Klo 9:3; Näytt.ottaja amu; Ilman T 3 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. m/s;.1 P 2,2 12, ,4 7, 1 15 <1, VIVA / 14 Vanjoki,3 Lumi cm; Jää cm; Klo 7:55; Näytt.ottaja amu; Ilman T 2 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. m/s;.1 2,1 11, ,5 7, , VIVA / 4 Olkkalanjoki,4 Klo 11:55; Näytt.ottaja amu; Ilman T 4 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. m/s;.1 2,4 11, ,5 7, <1, VIVA / S3 Saavajoki 1, Lumi cm; Jää cm; Klo 1:55; Näytt.ottaja amu; Ilman T 3 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. m/s;.1 P 2,8 12,3 91 8,1 14 6,2 6, <1, HII / 5 Kirkkojärvi, keskiosa 16 Näk.syv.,6 m; Klo 1:15; Näytt.ottaja amu; Ilman T 1 oc; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 8 m/s; Tuulsuunt. 36; ,6 7, HII / 7 Hiidenv. Raatosaari 9 Näk.syv.,8 m; Klo 11:2; Näytt.ottaja amu; Ilman T 12 oc; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt. 36; ,2 7, HII / 9 Hiidenvesi, syvänne 9 Näk.syv.,8 m; Klo 11:; Näytt.ottaja amu; Ilman T 12 oc; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 8 m/s; Tuulsuunt. 36; -2. 8,3 7,5 3, HII / 5 Kirkkojärvi, keskiosa 16 Näk.syv.,8 m; Klo 11:1; Näytt.ottaja amu; Ilman T 14 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt. 36; ,3 7, HII / 7 Hiidenv. Raatosaari 9 Näk.syv.,8 m; Klo 11:35; Näytt.ottaja amu; Ilman T 14 oc; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 9,; , 7, , 9, ,4,46 7, < ,4 8, ,1 7, * = Akkreditoitu menetelmä P= Tieto puuttuu Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21 47

49 Liite 3. (4/13) Hiidenveden yhteistarkkailualueen vesianalyysitulokset vuonna 29 Hiidenvesi (HII) Vihti- ja Vanjoki (VIVA) Pvm. Hav.paikka Virt Lämpötila O2 Happi% *Sameus Kiint.GFC Kiint.Np *Sähkönj. Gran-alkal *ph Väriluku *CODMn *BOD7 *Kok.N *NO2-N *NO3N *NH4-N*NO2+NO3-N *KOK.P *PO4P(Np) a-klorofyl *Lämp.koli Enterokok. *Fe *Fe(Np) Näytepaikka m3/s oc mg/l Kyll % FNU mg/l mg/l ms/m mmol/l mg O2/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/1ml pmy/1ml µg/l µg/l HII / 9 Hiidenvesi, syvänne 9 Näk.syv. 1,1 m; Klo 1:35; Näytt.ottaja amu; Ilman T 14 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 9,; ,7 7, ,8 1,2 99 8,7 1 1,,43 7, < ,7 7, ,4 7, HII / A Hiidenv. Hiidenpirtti 14 Näk.syv.,9 m; Klo 1:5; Näytt.ottaja amu; Ilman T 14 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 9,;.1 13, HII / B Hiidenpirtin silta Näk.syv.,9 m; Klo 1:; Näytt.ottaja amu; Ilman T 14 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 9,;.1 14, HII / C Hiidenv. Hiidenpirtti 15 Näk.syv.,9 m; Klo 1:1; Näytt.ottaja amu; Ilman T 14 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 9,;.1 13, HII / D Hiidenvesi, Hopeaniemen purkuputki, pojoispuoli Lumi cm; Jää cm; Klo 11:; Näytt.ottaja amu; Ilman T 14 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt. 36; HII / E Hiidenvesi, Hopeaniemen purkuputki, eteläpuoli Lumi cm; Jää cm; Klo 1:55; Näytt.ottaja amu; Ilman T 14 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt. 36; HII / 5 Kirkkojärvi, keskiosa 16 Näk.syv.,9 m; Klo 1:5; Näytt.ottaja amu; Ilman T 23 oc; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt. 32; ,1 8, HII / 7 Hiidenv. Raatosaari 9 Näk.syv. 1, m; Klo 12:1; Näytt.ottaja amu; Ilman T 24 oc; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 32; ,8 7, HII / 9 Hiidenvesi, syvänne 9 Näk.syv. 1,1 m; Klo 11:25; Näytt.ottaja amu; Ilman T 24 oc; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 32; ,7 7, VIVA / 1 Vihtijoki 8,4 Klo 13:45; Näytt.ottaja amu; Ilman T 18 oc; Pilv. 6 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 9,;.1 P 13,8 1,6 13 2,5 3,1 12,8 7,9 6 1 <1, VIVA / 11 Vanjoki 25, Klo 1:5; Näytt.ottaja amu; Ilman T 18 oc; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 9,;.1 P 17,9 8,4 89 3, 5,9 6,5 7, <1, * = Akkreditoitu menetelmä P= Tieto puuttuu 48 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21

50 Liite 3. (5/13) Hiidenveden yhteistarkkailualueen vesianalyysitulokset vuonna 29 Hiidenvesi (HII) Vihti- ja Vanjoki (VIVA) Pvm. Hav.paikka Virt Lämpötila O2 Happi% *Sameus Kiint.GFC Kiint.Np *Sähkönj. Gran-alkal *ph Väriluku *CODMn *BOD7 *Kok.N *NO2-N *NO3N *NH4-N*NO2+NO3-N *KOK.P *PO4P(Np) a-klorofyl *Lämp.koli Enterokok. *Fe *Fe(Np) Näytepaikka m3/s oc mg/l Kyll % FNU mg/l mg/l ms/m mmol/l mg O2/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/1ml pmy/1ml µg/l µg/l VIVA / 12 Vanjoki 18,3 Klo 1:3; Näytt.ottaja amu; Ilman T 17 oc; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 9,;.1 P 15,6 8,6 87 1,9 3,6 9, 7, <1, VIVA / 13 Vanjoki 7,4 Klo 1:1; Näytt.ottaja amu; Ilman T 17 oc; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 9,;.1 P 15,2 8,8 87 3, 6,9 9,9 7, <1, VIVA / 14 Vanjoki,3 Lumi cm; Jää cm; Klo 9:; Näytt.ottaja amu; Ilman T 15 oc; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 9,;.1 15,8 7,7 78 3,2 5,2 1,3 7, <1, VIVA / 4 Olkkalanjoki,4 Klo 12:45; Näytt.ottaja amu; Ilman T 18 oc; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 5 m/s; Tuulsuunt. 9,;.1 17,4 5,2 54 4,1 4,8 13,4 7, <1, VIVA / 4A Olkkalanjoki 4,6 (4A MTTK) Klo 13:2; Näytt.ottaja amu; Ilman T 18 oc; Pilv. 6 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 9,;.1 P 18, 4, VIVA / 4B Olkkalanjoki 4B (VMTTK) Klo 12:3; Näytt.ottaja amu; Ilman T 18 oc; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 5 m/s; Tuulsuunt. 9,;,1 P 17,9 5, VIVA / 4C Olkkalanjoki 4C (VMTTK) Klo 13:5; Näytt.ottaja amu; Ilman T 18 oc; Pilv. 6 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 9,;.1,15 11, VIVA / S3 Saavajoki 1, Klo 11:1; Näytt.ottaja amu; Ilman T 18 oc; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 5 m/s; Tuulsuunt. 9,;.1 P 14,7 8,7 86 1,4 2,2 6,5 7, <1, HII / 5 Kirkkojärvi, keskiosa 16 Kok.syv. 3,5 m; Näk.syv. 1, m; Klo 11:2; Näytt.ottaja jva; Ilman T 17 oc; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt. 18; -2. P 7, ,6 71 9,7 < ,5 69 <2 <1 2 < HII / 7 Hiidenv. Raatosaari 9 Kok.syv. 6, m; Näk.syv.,9 m; Klo 9:25; Näytt.ottaja jva; Ilman T 17 oc; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt. 18; -2. P 7, , < , HII / 9 Hiidenvesi, syvänne 9 Kok.syv. 28, m; Näk.syv. 1,3 m; Klo 1:25; Näytt.ottaja jva; Ilman T 17 oc; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt. 18; -2. P 7,6 9, , < , * = Akkreditoitu menetelmä P= Tieto puuttuu Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21 49

51 Liite 3. (6/13) Hiidenveden yhteistarkkailualueen vesianalyysitulokset vuonna 29 Hiidenvesi (HII) Vihti- ja Vanjoki (VIVA) Pvm. Hav.paikka Virt Lämpötila O2 Happi% *Sameus Kiint.GFC Kiint.Np *Sähkönj. Gran-alkal *ph Väriluku *CODMn *BOD7 *Kok.N *NO2-N *NO3N *NH4-N*NO2+NO3-N *KOK.P *PO4P(Np) a-klorofyl *Lämp.koli Enterokok. *Fe *Fe(Np) Näytepaikka m3/s oc mg/l Kyll % FNU mg/l mg/l ms/m mmol/l mg O2/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/1ml pmy/1ml µg/l µg/l HII / 5 Kirkkojärvi, keskiosa 16 Kok.syv. 3,5 m; Näk.syv.,9 m; Klo 1:35; Näytt.ottaja jva; Ilman T 16 oc; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 32; ,3 7, ,3 8,2 86 8,9 13,5 7, <2 <1 14 < ,3 8,2 85 9,7 13,5 7, <2 <1 21 < HII / 6 Hiidenv. Mustionselkä 11 Kok.syv. 4, m; Näk.syv.,8 m; Klo 1:2; Näytt.ottaja jva; Ilman T 15 oc; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 32; 1. 18,2 8, ,6 7, <2 <1 39 < ,2 8, ,4 7, <2 <1 34 < HII / 7 Hiidenv. Raatosaari 9 Kok.syv. 6, m; Näk.syv.,9 m; Klo 8:45; Näytt.ottaja jva; Ilman T 13 oc; Pilv. /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 36; ,2 <1 7, ,3 8,2 87 8,9 1,4,48 7, < ,2 8, ,4 7, < HII / 8 Hiidenv. Yhdyksennokka 8 Kok.syv. 17, m; Näk.syv. 1,5 m; Klo 9:5; Näytt.ottaja jva; Ilman T 13 oc; Pilv. /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 32; 1. 18,3 7,8 83 6,6 1,2 7, ,8 4, ,4 7, HII / 9 Hiidenvesi, syvänne 9 Kok.syv. 28, m; Näk.syv. 1,5 m; Klo 9:35; Näytt.ottaja jva; Ilman T 14 oc; Pilv. /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 32; ,2 7,6 4, ,2 7,8 83 6,7 <1 1,2,45 7, < ,2 7,5 8 6,3 1,2 7, ,3 5, ,4 7, ,5 4, ,3 4, , 11,2 7, < HII / A Hiidenv. Hiidenpirtti 14 Kok.syv. 1, m; Näk.syv.,9 m; Klo 9:45; Näytt.ottaja jva; Ilman T 14 oc; Pilv. /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 32;.1 18, HII / B Hiidenpirtin silta Kok.syv. 2, m; Näk.syv.,9 m; Klo 9:5; Näytt.ottaja jva; Ilman T 14 oc; Pilv. /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 32;.1 18, HII / C Hiidenv. Hiidenpirtti 15 Kok.syv. 1,5 m; Näk.syv. 1, m; Klo 9:55; Näytt.ottaja jva; Ilman T 14 oc; Pilv. /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 32;.1 18, HII / D Hiidenvesi, Hopeaniemen purkuputki, pojoispuoli Lumi cm; Jää cm; Klo 1:26; Näytt.ottaja jva; Ilman T 15 oc; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 32; HII / E Hiidenvesi, Hopeaniemen purkuputki, eteläpuoli Lumi cm; Jää cm; Klo 1:24; Näytt.ottaja jva; Ilman T 15 oc; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 32; 1. 1 * = Akkreditoitu menetelmä P= Tieto puuttuu 5 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21

52 Liite 3. (7/13) Hiidenveden yhteistarkkailualueen vesianalyysitulokset vuonna 29 Hiidenvesi (HII) Vihti- ja Vanjoki (VIVA) Pvm. Hav.paikka Virt Lämpötila O2 Happi% *Sameus Kiint.GFC Kiint.Np *Sähkönj. Gran-alkal *ph Väriluku *CODMn *BOD7 *Kok.N *NO2-N *NO3N *NH4-N*NO2+NO3-N *KOK.P *PO4P(Np) a-klorofyl *Lämp.koli Enterokok. *Fe *Fe(Np) Näytepaikka m3/s oc mg/l Kyll % FNU mg/l mg/l ms/m mmol/l mg O2/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/1ml pmy/1ml µg/l µg/l VIVA / 1 Pyhäjärvi, Tuorila 4 Kok.syv. 8, m; Näk.syv. 1,8 m; Klo 13:45; Näytt.ottaja jva; Ilman T 17 oc; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 5 m/s; Tuulsuunt. 36; , ,3 7,9 82 1,9 6,5 7, ,2 8, 83 2,1 6,9 7, ,2,4 4 6,8 6,9 6, VIVA / 3 Averia, keskiosa 1 Kok.syv. 5,5 m; Näk.syv. 1, m; Klo 12:55; Näytt.ottaja jva; Ilman T 17 oc; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 5 m/s; Tuulsuunt. 36; , ,2 7,5 8 3,8 13,1 7, , 6,6 7 5,4 13,2 7, HII / 5 Kirkkojärvi, keskiosa 16 Kok.syv. 3,5 m; Näk.syv. 1, m; Klo 14:35; Näytt.ottaja amu; Ilman T 19 oc; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 36; ,2 7, ,2 57 <2 <1 21 < ,2 59 <2 <1 18 < HII / 7 Hiidenv. Raatosaari 9 Kok.syv. 6, m; Näk.syv. 1,1 m; Klo 14:55; Näytt.ottaja amu; Ilman T 19 oc; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 36; ,6 12 7,6 9, ,6 9,1 94 7,6 1,5,49 7, < ,5 9, 93 7,3 2,8 1,5 7, HII / 9 Hiidenvesi, syvänne 9 Kok.syv. 28, m; Näk.syv. 1,1 m; Klo 14:5; Näytt.ottaja amu; Ilman T 19 oc; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 7 m/s; Tuulsuunt. 36; ,7 7,6 7, ,7 8,8 91 7, <1 1,2,45 7, , < ,4 8,7 89 6,8 1,2 7, , 4, ,4 6, ,3 3, ,4 2, ,6 6, VIVA / 1 Vihtijoki 8,4 Klo 13:15; Näytt.ottaja amu; Ilman T 8 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 8 m/s; Tuulsuunt. 18;.1 P 6,1 1, ,8 7, , VIVA / 11 Vanjoki 25, Klo 11:5; Näytt.ottaja amu; Ilman T 8 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 8 m/s; Tuulsuunt. 18;.1 P 8,8 9,5 82 4,1 4,1 6,9 7, <1, VIVA / 12 Vanjoki 18,3 Klo 1:4; Näytt.ottaja amu; Ilman T 8 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 8 m/s; Tuulsuunt. 18;.1 P 8,2 1,5 89 9, 11 7,5 7, <1, VIVA / 13 Vanjoki 7,4 Klo 1:2; Näytt.ottaja amu; Ilman T 8 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 8 m/s; Tuulsuunt. 18;.1 P 7,2 1, ,3 7, <1,5 88 8, * = Akkreditoitu menetelmä P= Tieto puuttuu Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21 51

53 Liite 3. (8/13) Hiidenveden yhteistarkkailualueen vesianalyysitulokset vuonna 29 Hiidenvesi (HII) Vihti- ja Vanjoki (VIVA) Pvm. Hav.paikka Virt Lämpötila O2 Happi% *Sameus Kiint.GFC Kiint.Np *Sähkönj. Gran-alkal *ph Väriluku *CODMn *BOD7 *Kok.N *NO2-N *NO3N *NH4-N*NO2+NO3-N *KOK.P *PO4P(Np) a-klorofyl *Lämp.koli Enterokok. *Fe *Fe(Np) Näytepaikka m3/s oc mg/l Kyll % FNU mg/l mg/l ms/m mmol/l mg O2/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/1ml pmy/1ml µg/l µg/l VIVA / 14 Vanjoki,3 Lumi cm; Jää cm; Klo 9:; Näytt.ottaja amu; Ilman T 8 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 8 m/s; Tuulsuunt. 18;.1 6,3 1, ,9 7, <1,5 12 9, VIVA / 4 Olkkalanjoki,4 Klo 12:35; Näytt.ottaja amu; Ilman T 8 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 8 m/s; Tuulsuunt. 18;.1 8,5 9, , 7, <1, VIVA / S3 Saavajoki 1, Klo 11:35; Näytt.ottaja amu; Ilman T 8 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 8 m/s; Tuulsuunt. 18;.1 P 6,1 1,8 87 2,7 2,7 8,2 7, <1,5 96 < HII / 5 Kirkkojärvi, keskiosa 16 Kok.syv. 3,5 m; Näk.syv.,7 m; Klo 1:5; Näytt.ottaja amu; Ilman T 7 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. m/s; 1. 4,8 11, ,4 7, ,6 11, ,4 7, HII / 7 Hiidenv. Raatosaari 9 Kok.syv. 6, m; Näk.syv.,9 m; Lumi cm; Jää cm; Klo 11:35; Näytt.ottaja amu; Ilman T 7 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. m/s; 1. 5,4 11, , 7,5 7 1, ,3 11, ,3 7,5 7 9, HII / 9 Hiidenvesi, syvänne 9 Kok.syv. 28, m; Näk.syv.,9 m; Klo 1:15; Näytt.ottaja amu; Ilman T 7 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. m/s; 1. 7,2 1, ,3 7, ,1 9, ,4 7, ,1 1, ,4 7,4 7 1, ,9 9, ,8 8, ,5 7, * = Akkreditoitu menetelmä P= Tieto puuttuu 52 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21

54 Liite 3. (9/13) Hiidenveden yhteistarkkailualueen vesianalyysitulokset vuonna 29 HIIDENVEDEN HAVAINTOPAIKKOJEN RAVINNEPITOISUUDET 29 NäytePvm HavPaik Näytesyvyys *Kok.N *NO2-N *NO3N *NH4-N *NO2+NO3-N *KOK.P *PO4P(Np) µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l ,7 < <2 <1 2 < <2 <1 14 < <2 <1 21 < <2 <1 21 < <2 <1 18 < <2 <1 39 < <2 <1 34 < < < < < < < < < , < Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21 53

55 Liite 3. (1/13) Hiidenveden yhteistarkkailualueen vesianalyysitulokset vuonna 29 LÄNSI-UUDENMAAN VESI JA YMPÄRISTÖ RY MENETELMÄ JA MÄÄRITYSRAJALUETTELO FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T147 Akkreditointivaatimus SFS-EN ISO/IEC 1725:25 Vesilaboratorio AKKREDITOIDUT MENETELMÄT Määritys *Alkaliteetti *Ammoniumtyppi luonnonvedet *Ammoniumtyppi jätevedet *BOD 7 *BOD 7- ATU *BOD 7- ATU (suod. GFA) Menetelmä Menetelmän määritysraja Mittausepävarmuus Sisäinen menetelmä MENE2 (Standard,2 mmol/l,2,4 mmol/l methods for the examination of water,41,2 mmol/l and wastewater, 13th edit.1971) >,2 mmol/l SFS 332: ug/l 4 15 ug/l 15 5 ug/l 5 1 ug/l 1 5 ug/l > 5 ug/l SFS 555:1988 muunneltu, Kjeldahlmenetelmä 2 mg/l 2 3 mg/l 3 5 mg/l 5 1 mg/l > 1 mg/l SFS-EN :1988 1,5 mg/l 1,5 5 mg/l 5 1 mg/l > 1 mg/l *COD Mn SFS 336: mg/l 1, 3, mg O 2 /l > 3, mg O 2 /l *COD Cr SFS 554: mg/l 2 5 mg/l *COD Cr (GFA) 51 1 mg/l *COD Cr, liukoinen 11 5 mg/l *E. coli (36 C, 21 h) *E. coli (37 C, 18/24 h) *E. coli (44 C, 21 h) *Fluoridi *Fosfaattifosfori *Fosfaattifosfori (suod. Nuclepore) *Fosfori: kokonaispitoisuus ja liukoinen *Fosfori, kokonaispitoisuus (suod. Nuclepore) *Fosfori, kokonaispitoisuus (suod. GFA) *Heterotrofinen pesäkeluku 22 C 68 h *Heterotrofinen pesäkeluku 36 C 44 h SFS 316: 21, 2. painos Sisäinen menetelmä MENE38, Colilert Quanti-Tray SFS 488: 21, 4. painos SFS-EN ISO 134-1:1995 ja SFS-EN ISO 134-2:1997 Sisäinen menetelmä MENE7 (perustuu kumottuun standardiin SFS 325:1986) Sisäinen menetelmä MENE8 (perustuu kumottuun standardiin SFS 326:1986) SFS-EN ISO 6222: 1999 SFS-EN ISO 6222: 1999 > 5 mg/l,2 mg/l,2,6 mg/l,6 1, mg/l > 1, mg/l 3 ug/l 3 1 ug/l 1 25 ug/l 25 5 ug/l 51 1 ug/l > 1 ug/l 5 ug/l 5 2 ug/l 21 5 ug/l 51 1 ug/l > 1 ug/l ±,6 mmol/l ± 15 % ± 1 % ± 2,5 ug/l ± 17 % ± 15 % ± 11 % ± 8 %,5 mg/l ± 16 % ± 15 % ± 8 % ± 1,4 mg/l ± 27 % ± 2 % ±,4 mg O 2 /l ± 12 % ± 15 mg/l ± 3 % ± 16 % ± 11 % ± 35 % ± 25 % ± 16 % ± 3 ug/l ± 18 % ± 15 % ± 13 % ± 1 % ± 3 ug/l ± 17 % ± 15 % ± 8 % 54 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21

56 Liite 3. (11/13) Hiidenveden yhteistarkkailualueen vesianalyysitulokset vuonna 29 MENETELMÄ JA MÄÄRITYSRAJALUETTELO FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T147 Akkreditointivaatimus SFS-EN ISO/IEC 1725:25 Vesilaboratorio *Kloori: vapaa kloori ja kokonaiskloori SFS-EN ISO :2, modif.,1 mg/l,1,2 mg/l,2 1, mg/l > 1, mg/l ± 4 % ± 25 % ± 2 % *Kloridi SFS-EN ISO 134-1:1995 ja SFS-EN ISO 134-2: mg/l 1, 7, mg/l > 7, mg/l *KMnO 4 -luku SFS 336: mg/l 4-12 mg/l > 12 mg/l *Koliformisten bakteerien SFS 316: 21 kokonaismäärä *Koliformisten bakteerien SFS 316: 21 kokonaismäärä (alustava) *Koliformisten bakteerien kokonaismäärä *Lämpökestoisten koliformisten bakteerien kokonaismäärä *Mangaani: kokonaispitoisuus ja liukoinen *Nitraatti- ja nitriittitypen summa *Nitraattityppi Sisäinen menetelmä MENE38, Colilert Quantitray SFS 488: 21 SFS 333: ug/l 5 5 ug/l > 5 ug/l SFS-EN ISO 13395:1997, FIA-tekniikka 1 ug/l 1 2 ug/l 2 5 ug/l 5 1 ug/l > 1 ug/l *Nitriittityppi SFS 329: ug/l 2 5 ug/l 5 2 ug/l 2 1 ug/l > 1 mg/l *ph *Pseudomonas aeruginosa, alustava *Radon *Rauta: kokonaispitoisuus ja liukoinen *Rauta, (suod. GFC) *Rauta, (suod. Nuclepore) *Rauta, (suod., GFA) SFS 321: 1974 (modif.), mittaus huoneenlämmössä SFS-EN ISO 16266: 28 ± 15 % ± 1 % 1,6 mg/l 12 % ± 2 % ± 14 % ± 5 ug/l ± 2 % ± 16 % ± 1 % ±,8 ug/l ± 16 % ± 13 % ± 1 % Sisäinen menetelmä MENE45, RADEK MKGB-1 laite 3 Bq/l > 3 Bq/l 3 % SFS 328: ug/l 25 5 ug/l ± 1 ug/l 51 1 ug/l ± 2 % 11 2 ug/l ± 2 % 21 1 ug/l ± 16 % > 1 ug/l ± 1 % *Sameus SFS-EN ISO 727:2,2 FNU,2,5 FNU,5 1, FNU > 1, FNU *Sulfaatti *Suolistoperäiset enterokokit *Suolistoperäiset enterokokit (alustava.) SFS-EN ISO 134-1:1995 ja SFS-EN ISO 134-2:1997 SFS-EN ISO : 2 SFS-EN ISO : 2 1 mg/l 1, 7, mg/l > 7, mg/l ±,9 FNU ± 18 % ± 16 % ± 15 % ± 9 % Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21 55

57 Liite 3. (12/13) Hiidenveden yhteistarkkailualueen vesianalyysitulokset vuonna 29 MENETELMÄ JA MÄÄRITYSRAJALUETTELO FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T147 Akkreditointivaatimus SFS-EN ISO/IEC 1725:25 Vesilaboratorio *Sähkönjohtavuus *Typpi, kokonaispitoisuus luonnonvedet <5 ug/l *Typpi, kokonaispitoisuus Jätevedet SFS-EN 27888: 1994 (modif.), mittaus huoneenlämpötilassa, korjaus 25 C:een tehdään lämpötilakompensaatiolaitteella SFS-EN ISO :1988 ja SFS-EN ISO 13395:1997, FIA-tekniikka SFS 555: 1988 muunneltu, Kjeldahlmenetelmä 2 ms/m 2 ms/m ± 5 % 1 ug/l 1 25 ug/l > 25 ug/l 2 mg/l 2 7 mg/l 7 1 mg/l > 1 mg/l ± 3 ug/l (12 %) ± 12 % ± 1, mg/l ± 14 % ± 1 % *Urea Sisäinen menetelmä MENE46 (Koroleff 1979),1 mg/l,1,5 mg/l >,5 mg/l ± 22 % ± 15 % MUUT MENETELMÄT Määritys Absorptiokerroin (4 nm) Absorptiokerroin (75 nm) Menetelmä Spektrofotometrinen mittaus Spektrofotometrinen mittaus a-klorofylli SFS 5772:1993 Alkaliteetti (Gran) Sisäinen menetelmä MENE41 (perustuu VYH, 1987) Alumiini, happoliukoinen Sisäinen menetelmä MENE3 (perustuu standardiehdotukseen INSTA-VYH, 1989) Haihdutusjäännös SFS 3773: 1977 Haju Sisäinen menetelmä MENE1 Haju Kenttämääritys Happi % (suolainen vesi) Happi % (makea vesi) Sisäinen menetelmä MENE1 (perustuu kumottuun standardiin SFS 34:199) Menetelmän määritysraja,1 ug/l Mittausepävarmuus,2 mmol/l,2,4 mmol/l,41,2 mmol/l >,2 mmol/l 1 ug/l ±,6 mmol/l ± 15 % ± 1 % Hehkutusjäännös, hehkutushäviö SFS 38: 199 Hiilidioksidi Sisäinen menetelmä MENE12 (perustuu,4 mg/l Elintarviketutkijain seura; Juoma- ja talousveden tutkimusmenetelmät) Hiivat SFS 557: 1989 (modif.) Homeet SFS 557: 1989 (modif.) Ilman lämpötila Kenttämittaus Jään paksuus Kenttämittaus Kalsiumkovuus (Kalsium) SFS 31: 1974,1 mmol/l,1-,35 mmol/l ±,4 mmol/l >,35 mmoll Kiintoaine GF/A Kiintoaine GF/C Kiintoaine GF/F Sisäinen menetelmä MENE16 (perustuu kumottuun standardiin SFS 337:1976) 1, mg/l Kiintoaineen hehkutushäviö Kiintoaineen hehkutushäviö (GF/C) Kiintoaineen SFS 38: sisäinen menetelmä MENE16 56 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21

58 Liite 3. (13/13) Hiidenveden yhteistarkkailualueen vesianalyysitulokset vuonna 29 MENETELMÄ JA MÄÄRITYSRAJALUETTELO FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T147 Akkreditointivaatimus SFS-EN ISO/IEC 1725:25 Vesilaboratorio hehkutushäviö (GF/F) Kloori: sidottu kloori SFS-EN ISO :2, modif.,1 mg/l,1,2 mg/l,2 1, mg/l > 1, mg/l Kokonaiskovuus SFS 33:1987,1 mmol/l,1,4 mmol/l >,4 mmol/l Kokonaissyvyys Kenttämääritys Laskeutuvat aineet (1/2 h) Sisäinen menetelmä MENE2 Levä Kenttämääritys Lietepitoisuus Sisäinen menetelmä MENE16 (perustuu kumottuun standardiin SFS 337:1976) Lumen paksuus Kenttämääritys Lämpötila Laboratoriomittaus Lämpötila Kenttämääritys Magnesium SFS 31, 33: 1987 (perustuu kokonaiskovuuden ja kalsiumkovuuden erotukseen) Maku Sisäinen menetelmä MENE1 Näkösyvyys Kenttämääritys Pilvisyys Kenttämääritys Salmonella NMKL 71:1999 Suolaisuus (lask.) Suolaisuus (lask.) Sädesienet STM:n opas 23:1 Tuulen nopeus Kenttämääritys Tuulen suunta Kenttämääritys Ulkonäkö Sisäinen menetelmä MENE1 Veden pinnan korkeus h- Kenttämääritys putken päästä Veden pinnan korkeus Kenttämääritys kaivon kannesta Veden pinnan korkeus Kenttämääritys merenpinnasta Virtaama Kenttämääritys Väriluku Väriluku (suod.) Sisäinen menetelmä MENE31 (perustuu kumottuun standardiin SFS 323: 1987 (modif.) 4 mg/l ± 4 % ± 25 % ± 2 % ±,5 mmol/l ± 12 % Tämä luettelo kuuluu laboratorion toimintajärjestelmän piiriin ja se on laatupäällikön hyväksymä Muutoksia tähän luetteloon saa tehdä vain laatupäällikön luvalla. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21 57

59 Kuvailulehti Julkaisija Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. Julkaisuaika 8.21 Tekijä(t) Eeva Ranta Ja Marja Valtonen Julkaisun nimi Hiidenveden pistekuormittajien yhteistarkkailun yhteenveto vuodelta 29 Julkaisusarjan nimi ja numero Julkaistut osat /muut saman projektin tuottamat julkaisut Tiivistelmä Julkaisu 21/21 Julkaisu on saatavana myös Internetissä: Hiidenvesi on Etelä-Suomen toiseksi suurin järvi. Sen tilaa seurataan kuormittajien yhteistarkkailuna. Tarkkailuun osallistuivat vuonna 29 pistekuormittajista Karkkilan vesihuoltolaitos, Vihdin vesihuoltolaitos, Hopeaniemen kuntoutumiskeskus ja kylpylä, Hiidenpirtti ja Valtion maatalousteknologian tutkimuslaitos. Vapaaehtoisina tarkkailuun osallistuvat Componenta Karkkila Oy, HSY Vesi, Vihdin kunnan ympäristönsuojelu ja Karkkilan kaupungin ympäristönsuojelu. Hiidenveden kokonaiskuormituksesta suurin osa on peräisin hajakuormituksesta, joka tulee pääasiassa järveen laskevien Vanjoen ja Vihtijoen kautta. Vuonna 29 jokien tuoma ravinnekuormitus väheni edellisvuodesta pienempien virtaamien vuoksi. Eniten kuormitusta aiheutuu peltoviljelystä ja luonnonhuuhtoutumasta. Pistemäisen fosforikuormituksen osuus koko Hiidenveden ravinnekuormituksesta on nykyään muutaman prosentin luokkaa. 99 % pistekuormituksesta tulee Karkkilan ja Vihdin Kirkonkylän yhdyskuntapuhdistamoilta. Puhdistamot kuitenkin toimivat hyvin: sekä pistemäinen fosforikuormitus että typpikuormitus olivat vuonna 29 alimmillaan 2 vuoteen. Ravinteiden kokonaiskuormitus kuitenkin ylittää luontaisesti savisamean Hiidenveden sietokyvyn: liiallisen kuormituksen aiheuttamia haittoja, mm. leväkukintoja havaitaan vuosittain. Rehevimmät alueet ovat Kirkkojärvi ja Mustionselkä, veden laatu paranee mentäessä kohti suurempia selkäalueita Nummelanselkää ja Kiihkelyksenselkää. Viimeisten vuosien a- klorofyllipitoisuuksien perusteella näyttäisi siltä, että rehevyys veden laadultaan parhaimmalla Kiihkelyksenselällä olisi vähenemässä. Hiidenveteen päätyvän hajakuormituksen vähentäminen on valtava ja vaikea haaste. Asiaan on tartuttu Hiidenveden kunnostushankkeen avulla; hankkeen toimenpiteiden painopiste on jo muutaman vuoden ajan ollut valuma-alueelta tulevan kuormituksen vähentämisessä. Asiasanat Toimeksiantaja Hiidenvesi, Vanjoki, Vihtijoki, veden laatu, rehevyys, kuormitus Hiidenveden yhteistarkkailutyöryhmä Julkaisun myynti/ jakaja/kustantaja ISBN (nid.) Sivuja 58 ISBN (PDF) Kieli Suomi ISSN-L Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry., PL 51, 81 Lohja Puh. (19) Sähköposti: vesi.ymparisto@vesiensuojelu.fi Painopaikka ja -aika Lohjan Painotuote Oy, Lohja 21 ISSN (painettu) Luottamuksellisuus Julkinen ISSN (verkkojulkaisu) 58 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 21/21

60 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry Västra Nylands vatten och miljö r.f. PL 51, 811 Lohja Puh. (19) ISBN (nid.) ISBN (PDF) ISSN-L ISSN (painettu) ISSN (verkkojulkaisu)