Hiidenveden pistekuormittajien yhteistarkkailun yhteenveto vuodelta 2008

Transkriptio

1 Hiidenveden pistekuormittajien yhteistarkkailun yhteenveto vuodelta 28 Eeva Ranta, Ossi Jokinen Länsi-Uudenmaan VESI ja YMPÄRISTÖ ry Västra Nylands vatten och miljö rf Julkaisu 191/29

2 LÄNSI-UUDENMAAN VESI JA YMPÄRISTÖ RY JULKAISU 191/29 Hiidenveden pistekuormittajien yhteistarkkailun yhteenveto vuodelta 28 Eeva Ranta, Ossi Jokinen Lohja 29 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry

3 LÄNSI-UUDENMAAN VESI JA YMPÄRISTÖ RY, JULKAISU 191/29 Kansilehden valokuva: Arto Muttilainen, Luontolan edusta Julkaisu on saatavana myös internetistä: Lohjan Painotuote Oy, Lohja 29 ISBN (nid.) ISBN (PDF) ISSN-L ISSN (painettu) ISSN (verkkojulkaisu)

4 Sisältö 1 JOHDANTO TAUSTATIEDOT YLEISKUVAUS TARKKAILUALUEESTA SÄÄTILA JA VIRTAAMAT HIIDENVEDEN YHTEISTARKKAILUALUEEN PISTEKUORMITUS VUONNA TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU SAAVAJOKI VANJOKI KARKKILAN PYHÄJÄRVI VIHTIJOKI AVERIA VANJOEN JA VIHTIJOEN ALIMPIEN HAVAINTOPISTEIDEN TULOSTEN VERTAILU HIIDENVESI Yleistä Happipitoisuus Ravinteet A-klorofylli Hygieeninen laatu YHTEENVETO JA ARVIO JÄTEVESIKUORMITUKSEN VAIKUTUKSISTA HIIDENVEDEN YHTEISTARKKAILUALUEELLA VUONNA VANJOKI JA VIHTIJOKI HIIDENVESI YHTEISTARKKAILUTUTKIMUKSEN JATKAMINEN KIRJALLISUUSLÄHTEET LIITTEET 37 Liite 1. Kartat yhteistarkkailualueesta Liite 2. Hiidenveden pistekuormittajien jätevesikuormitus vuosina Liite 3. Hiidenveden vesianalyysitulokset Liite 4. Analyysimenetelmät ja analyysien mittausepävarmuudet Liite 5. Jokien ainevirtaamataulukot Liite 6. Hiidenveden ravinnetulokset KUVAILULEHTI..6 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 191/29 3

5 4 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 191/29

6 1 JOHDANTO Hiidenveden ja siihen laskevien Vanjoen ja Vihtijoen pistekuormituksen vesistövaikutusten tarkkailututkimus vuonna 28 toteutettiin yhteistarkkailuna Uudenmaan ympäristökeskuksen (kirje 521/5 Hevy ) hyväksymän ja yhteistarkkailutyöryhmän kokouksessaan täydentämän tutkimusohjelman mukaisesti. Yhteistarkkailuun osallistuivat Karkkilan vesihuoltolaitos, Vihdin vesihuoltolaitos, Hopeaniemen kuntoutumiskeskus ja kylpylä, Hiidenpirtti, Valtion maatalousteknologian tutkimuslaitos, Componenta Karkkila Oy, Helsingin vesi, Vihdin kunnan ympäristönsuojelu ja Karkkilan kaupungin ympäristönsuojelu. Näistä neljän viimeisen osallistuminen perustuu vapaaehtoisuuteen. Vesioikeuden tai viranomaisen määräämät tarkkailuvelvoitteet on esitetty taulukossa 1. Taulukko 1. Hiidenveden pistekuormittajien lupapäätökset, joihin vesistötarkkailuvelvoitteet perustuvat. PISTEKUORMITTAJA OIKEUDEN TAI VIRANOMAISEN LUPAPÄÄTÖS Karkkilan kaupunki, LSYV No 42/2/1 kaupungin jätevedenpuhdistamo LSYV / No 25/21/1 Vihdin vesihuoltolaitos, UUS No YS 514 Vihdin kirkonkylän jätevedenpuhdistamo UUS No YS 125 Hopeaniemen kuontoutumiskeskus ja kylpylä, UUS-27-Y jätevedenpuhdistamo No YS 1569 Hiidenpirtti, VH jätevedenpuhdistamo No 381/5 VH 1983 Valtion maatalousteknologian tutkimuslaitos, Vihdin ympäristöasiain lautakunta jätevedenpuhdistamo 82/53/54/95 Vuoden 28 yhteistarkkailun vastuuhenkilö LUVY:ssa oli vesistötutkija Eeva Ranta, näytteenotosta vastasivat Suomen ympäristökeskuksen sertifioimat kenttämestarit Arto Muttilainen, Seppo Sundström ja Jorma Valjus. Vesianalyysit tehtiin Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n laboratoriossa, joka on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T147, akkreditointivaatimus EN ISO/IEC Vuosiraportin kirjoitti luvun 2.3 (Jätevesikuormitus) osalta puhdistamoasiantuntija Ossi Jokinen, muilta osin Eeva Ranta. Edellisen kerran Hiidenveden alueen yhteistarkkailun tuloksia on esitetty vuoden 27 yhteenvetoraportissa (Ranta & Jokinen 28). Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 191/29 5

7 Karttamateriaalin pohjana on käytetty Maanmittauslaitoksen kartta-aineistoa (lupa nro 9/MML/9). Havaintopisteiden sijaintitiedot ovat Oiva ympäristö- ja paikkatietojärjestelmästä. 2 TAUSTATIEDOT 2.1 Yleiskuvaus tarkkailualueesta Hiidenveden yhteistarkkailualue kuuluu Karjaanjoen vesistöalueeseen. Tarkkailun piiriin kuuluu Hiidenvesi, osa Hiidenveteen sen koillispuolelta laskevasta Vihtijoesta ja pohjoispuolelta laskeva Vanjoki. Lisäksi tarkkaillaan Karkkilan Pyhäjärveä, Pyhäjärveen laskevan Saavajoen alaosaa ja Averiajärveä (kartat liitteessä 1). Vihtijoen vesistön latvat sijaitsevat Vihdin, Nurmijärven ja Hyvinkään kuntien alueilla pääosan vesistöstä sijaitessa Vihdin kunnassa. Vanjoen vesistö saa alkunsa Lopen kunnasta ja laskee Karkkilan kautta Vihdin alueelle. Hiidenvesi laskee Väänteenjoen kautta Lohjanjärveen. Tietoja Hiidenveden, Averian ja Pyhäjärven hydrologiasta on esitetty taulukossa 2. Taulukko 2. Hydrologisia tietoja Hiidenvedestä, Averiasta ja Pyhäjärvestä Hiidenvesi Averia Pyhäjärvi Pinta-ala km Keskisyvyys m Suurin syvyys m Tilavuus milj. m Teor. viipymä vrk 27 2 Keskivirtaama m3/s Vedenkorkeus WN Rantaviivaa km Valuma-alue km Hiidenvesi on Lohjanjärven jälkeen Uudenmaan toiseksi suurin järvi. Järvi koostuu neljästä pääaltaasta, jotka ovat Kirkkojärvi, Mustionselkä, Nummelanselkä ja Kiihkelyksenselkä. Hiidenvesi on merkittävä virkistysalue sekä paikkakuntalaisille että monille pääkaupunkiseudun asukkaille. Järven rannoilla on runsas tuhat loma-asuntoa. 6 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 191/29

8 Hiidenvettä säännöstellään Länsi-Suomen vesioikeuden päätöksen nro 8/1982 A perusteella Väänteenjoessa olevan padon avulla. Säännöstely alkoi vuonna 197 ja toimii nykyisellään Helsingin kaupungin vedenhankinnan varajärjestelmän osana. Säännöstelyväli on yleensä,9-1, m, suurin sallittu vedenkorkeuden vaihtelu on 1,6 m. Käytännössä säännöstely on merkinnyt sitä, että Hiidenveden vallitseva vedenkorkeustaso on kesäaikana noussut 2-4 cm vuoteen 197 asti vallinneesta tasosta. Muina vuodenaikoina ero entiseen ei ole sanottava (Kukkamäki 1995). Vuoden 28 aikana Helsingin vedenpuhdistuslaitoksille talousvettä juoksuttavaa Päijänne-tunnelia kunnostettiin huhtikuusta alkaen 8 kuukauden ajan. Kunnostuksen aikana Helsingin kaupungin varajärjestelmät otettiin käyttöön ja noin miljoona pääkaupunkiseudun asukasta käytti osittain Hiidenveden vettä. Hiidenveden laatua tarkkailtiin tehostetusti Helsingin veden toimeksiannosta vedenottamon edustalla maalis-joulukuussa 28. Oikeus veden johtamiseen Hiidenvedestä Vantaanjokeen perustuu Etelä-Suomen ympäristöviraston päätökseen nro 125, ja on voimassa vuoden 215 loppuun. Hiidenveden ja siihen laskevien järvien säännöstelyoikeudelle ei ole asetettu aikarajaa. Vanjoen valuma-alue on maaperältään suurimmaksi osaksi savea ja hiesua varsinkin alueen etelä- ja keskiosassa. Maaperä aivan jokiuoman lähellä on yleensä hienoa hietaa ja kauempana uomasta hiesua ja hiesusavea (Virri 1971). Vanjoen valuma-alueella on peltoa 34 %, metsää 62 %, rakennettua aluetta 2 % ja vesialuetta 1 %. Peltoalueiden eroosioherkkyys on alueella suuri (Penttilä & Kulmala 1999). Vanjoen varrella Vihdin Jokikunnassa oleva Vanjärvi kuuluu Natura 2-ohjelmaan sekä valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan. Lisäksi alueelle on perustettu Uudenmaan ympäristökeskuksen toimesta n. 13 ha suuruinen luonnonsuojelualue. Järvi on kuitenkin kasvamassa umpeen kiihtyvällä vauhdilla ja sen luontoarvot ovat taantumassa. Vanjärven kunnostuksen yleissuunnitelma valmistui vuoden 28 aikana Uudenmaan ympäristökeskuksen ja Hiidenveden kunnostushankkeen yhteistyönä. Tavoitteena on parantaa vesialueen ja rantojen käytettävyyttä, lisätä virkistyskäyttömahdollisuuksia sekä parantaa Vanjoesta Hiidenveteen laskevan veden laatua. Keskeisenä tavoitteena on nostaa järven alivedenkorkeus tasolle +33, m (Uudenmaan ympäristö-keskus 28). Vanjoessa elää uhanalainen vuollejokisimpukka, jonka elinoloja ei saa heikentää kunnostuksen yhteydessä. Kunnostuksen ympäristölupahakemus valmistuu kesällä 29. Vihtijoen alaosalla maaperä on hiesusavea ja aitosavea. Yläjuoksulla maaperä muuttuu karkeaksi hiedaksi ja hiekaksi. Alueen peltoprosentti on 2 %, metsää on 73 %, vesistöä Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 191/29 7

9 6 % ja avosuota tai rakennettua aluetta 1 %. Peltojen eroosioherkkyys on suuri erityisesti Vihtijoen alaosissa (Penttilä & Kulmala 1999). Hiidenveden itäpuolella sijaitsee Koivissillan jätekeskus, jonka alueen vedet laskevat Oinasjokea myöten Hiidenveden Kopunlahteen. Jätekeskuksen vesistövaikutuksia tarkkaillaan viranomaisen valvonnassa. Jätekeskuksen kuormitus on pääasiassa typpikuormitusta. Alueelta peräisin olevat valumavedet laimenevat Oinasjokea alaspäin mentäessä; vuonna 28 arvioitiin virtaamaolosuhteista riippuen 4-25 % Oinasjoen alaosan typpikuormituksesta olevan peräisin Koivissillan jätekeskuksen alueelta (Ranta 29). Hiidenveden yhteistarkkailualueella oli vuoden 28 aikana yhteensä 2 havaintopistettä (kartat liitteessä 1), joilta haettiin vesinäytteitä 1-12 kertaa/piste. 2.2 Säätila ja virtaamat Vuoden 28 talvi oli Suomen mittaushistorian leudoin; maaliskuusta tuli useilla paikkakunnilla talven kylmin kuukausi, huhtikuu oli lämmin ja sateinen, joten virtaamat jokivesissä nousivat. Kuivan toukokuun jälkeen seurasi sateinen ja viileä kesä, joka jatkui sateisena ja keskimääräistä lämpimämpänä syksynä. Erityisesti lokakuussa satoi runsaasti vettä (kuva 1). 2 Kuukauden keskim. sademäärä Lohja Porlan sääasema Sademäärä mm I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Keskilämpötila oc Kuukauden keskilämpötila Lohja Porlan sääasema I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuva 1. Lohjan Porlan sääasemalla mitatut kuukausittaiset sademäärät (mm) ja lämpötilat ( o C) vuosina 27 ja 28 (Ilmatieteen laitos 28). 8 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 191/29

10 Lauhan ja sateisen vuoden vaikutuksesta jokien virtaamat nousivat edellisvuodesta. Vihtijoen, Vanjoen ja Hiidenvedestä Lohjanjärveen virtaavan Väänteenjoen virtaama vuonna 28 on esitetty kuukausikeskiarvoina kuvassa 2. Jokien mittausasemien tulokset on korjattu valuma-aluekertoimilla vastaamaan jokisuun tilannetta. Vanjoen Jokikunnaksen kohdalla mitatut virtaamatulokset on kerrottu luvulla 1,58 ja Vihtijoen Olkkalan kohdalla mitatut tulokset luvulla 1,768. Jokien virtaamat olivat suurimmillaan tammi-huhtikuussa ja kasvoivat jälleen marrasjoululuussa (kuva 2). Virtaama m3/s Virtaama I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Väänteenjoki 14,8 16,22 13,1 13,37 6,4 2,71 3,32 3,21 4,5 7,86 16,77 21,31 Vanjoki 15,85 15,97 14,2 12,65 4,77 1,74 1,8 1,18 1,13 4,78 16,14 16,71 Vihtijoki 4,92 5, 3,8 4,27 1,15,71,68,54,7 1,97 6,6 6,34 Kuva 2. Vanjoen, Vihtijoen ja Väänteenjoen kuukausittaiset keskivirtaamat vuonna 28 (Ympäristöhallinnon hydrologiset havainnot/oiva-palvelu 29). 2.3 Hiidenveden yhteistarkkailualueen pistekuormitus vuonna 28 Kokonaisuuden kannalta tärkeimmät Hiidenveden alueen puhdistamot olivat vuonna 28 Karkkilan kaupungilla ja Vihdin kirkonkylällä. Pienempiä, paikallisesti tärkeitä olivat Hopeaniemi ja Hiidenpirtti ja lisäksi Valtion maatalousteknologian tutkimuslaitos, jonka tarkkailu rajoittuu kerran vuodessa tehtävään vesistötarkkailuun. Nykytilanteessa on tärkeintä, että vesistöön päätyvä kasvinravinteiden määrä rajoitetaan mahdollisimman vähäisiksi. Fosfori rehevöittää sisävesiä eniten, mutta typpi on myös ravinne. Hiidenveden alueen puhdistamoilta vesistöön johdetut fosfori- ja typpimäärät jaksolla käyvät ilmi kuvista 4-5, yksityiskohdat on esitetty liitteessä 2. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 191/29 9

11 Puhdistamoilta johdettiin Hiidenveden alueelle fosforia noin,24 kg P/d vuonna 28 (kuva 3). Tämä edustaa tarkastelujakson alhaisinta suuruusluokkaa. Väheneminen on ollut merkittävää. Suurimman fosforivähenemän on tuonut Karkkilan puhdistamon tehostaminen vuosina Karkkila on edelleen vuoden 28 alussa uudistanut puhdistamonsa käytön tavoitteet mottona hyvästä vieläkin parempaa. Vanjokeen johdetun fosforin määrä väheni sen myötä alle puoleen jo saavutetusta hyvästä puhdistustasosta. Vihti kk:n puhdistamolla syksyllä 25 käyttöön otettu jälkisuodatus on edelleen vähentänyt fosforikuormitusta Kirkkojärveen. Puhdistamolta johdettavan veden fosforipitoisuus on samaa tasoa kuin järvessä. 5 Fosforimäärä v Fosforimäärä kg P/d 3 2 Puhdistamoilta vesistöön johdettua fosforimäärää on vähennetty merkittävästi! Hiidenpirtti 1 Hopeaniemi Vihti kk Karkkila Kuva 3. Hiidenveden alueen jätevedenpuhdistamoiden fosforikuormitus vuodesta Puhdistamoilta johdettiin typpeä noin 81 kg N/d Hiidenveden alueelle v. 28. Määrä on vuosina ollut osapuilleen samaa suuruusluokkaa vaihdellen välillä kg N/d. Tämä on selvästi vähemmän kuin aikaisempina vuosina jaksolla Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 191/29

12 2 Typpimäärä v Typpimäärä kg N/d Hiidenpirtti Hopeaniemi Vihti kk Karkkila Kuva 4. Hiidenveden alueen jätevedenpuhdistamoiden typpikuormitus vuodesta 1988 Hiidenveden alueen kokonaiskuormituksen pääosa tulee hajakuormituksesta. Pistekuormituksen osuus fosforimäärästä on ollut karkeasti 2 % ja typen osalta alle 2 % vuositasolla. Vesistön kannalta on siten olennaista, että myös hajakuormitusta vähennetään merkittävästi. Pistekuormituksen merkitys korostuu purkualueilla. Hiidenveden pääongelma on rehevöityminen. Vähentämistarvetta voidaan arvioida ns. kriittisen kuormituksen avulla. Hiidenveden kunnostuksen perusselvityksissä on arvioitu, että nykyinen fosforikuormitus on yli kaksinkertainen kriittiseen kuormitukseen verrattuna. - Kriittinen kuormitus tarkoittaa ravinnemäärää, jonka luonnontilainen vesistö kestäisi ilman rehevyyden lisääntymistä. Yleissuosituksena Hiidenveden alueelle on esitetty, että kaikkinainen vesistöön päätyvä kuormitus rajoitetaan mahdollisimman vähäiseksi. Kunnallisilla viemärilaitoksilla on yhteisenä haasteena vähentää olennaisesti hulevesiä viemäriverkkoja parantamalla. Hulevedet lisäävät puhdistamoilla käsiteltävää jätevesimäärää haitallisen paljon ja rasittavat puhdistustulosta kaikilta osin. 3 TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU Yhteistarkkailun vesinäytteenottopisteet on esitetty liitteen 1 kartoissa ja vesianalyysitulokset liitteessä 3. Tässä luvussa tuloksia käsitellään aluekokonaisuuksittain. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 191/29 11

13 3.1 Saavajoki Karkkilan Pyhäjärveen koillisesta Toivikkeen suunnasta laskeva Saavajoki on tutkimusohjelmassa vertailualueena kuormitetummalle Vanjoelle. Samalla Saavajoki kertoo myös Karkkilan Pyhäjärveen tulevan veden laadusta. Saavajoen (yhteistarkkailuohjelmassa havaintopiste S3) valuma-alueella on runsaasti suota, joka on osittain turvetuotantoaluetta. Valuma-alueella on lisäksi metsää ja jokivarressa myös peltoa, pistekuormitusta ei ole. Joen vesi on ruskeaa ja humuspitoista, mutta varsin kirkasta. Veden laatu on voimakkaasti virtaamasta riippuvainen; mitä suurempi virtaama, sitä sameampi vesi ja suuremmat pitoisuudet esimerkiksi ravinteissa. Saavajoen veden laatua voi kuitenkin kokonaisuutena luonnehtia tyydyttäväksi. Saavajoen havaintopisteeltä S3 otettiin näyte neljä kertaa vuoden 28 aikana. Tulokset vastasivat kutakuinkin 2-luvun vastaavien ajankohtien mittaustuloksia (kuva 5). Ainoa suurempi poikkeama oli helmikuisen veden lämpötilassa, joka oli lauhan talven vuoksi normaalia lämpimämpää,,6 o C, vuoden 27 helmikuussa vastaava arvo oli,1 o C. Saavajoki ja Vanjoki Veden väriluku Saavajoki ja Vanjoki Veden ammoniumtyppipitoisuus väri Pt mg/l S NH4-N ug/l S , Saavajoki ja Vanjoki Veden kokonaisfosforipitoisuus Saavajoki ja Vanjoki Veden ulosteperäiset kolibakteerit Kok. P ug/l S kpl/1 ml S Kuva 5. Saavajoen ja Vanjoen havaintopisteiden veden väriluku, ammoniumtyppipitoisuus, kokonaisfosforipitoisuus ja suolistoperäisten kolibakteerien määrä vuosien havaintokerroilla 12 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 191/29

14 3.2 Vanjoki Hiidenveden Kuninkaanlahteen laskevan Vanjoen (havaintopisteet 11-14) pituus jokisuusta Pyhäjärveen on 23 km, joen koko valuma-alueen koko on 484 km2 ja keskivirtaama on noin 4,5 m3/s. Valuma-alueella on runsaasti peltoviljelyä ja muutakin hajakuormitusta aiheuttavaa toimintaa, jonka vaikutus näkyy joen alaosissa. Pistemäinen kuormitus tulee joen yläosasta Karkkilan kaupungin jätevedenpuhdistamolta. Havaintopisteet ovat puhdistamon purkuputken alapuoleisessa joessa. Kuormituksesta huolimatta Vanjoki on nykyisin yksi Uudenmaan suosituimmista perhokalastusjoista ja Virtavesien hoitoyhdistyksen kunnostusten tärkeää toiminta-aluetta. Vanjoen havaintopisteiltä 11, 12 ja 13 näytteitä otettiin neljä kertaa vuoden 28 aikana ja alimmalta havaintopisteeltä 14 kuukausittain. Saavajoen tapaan myös Vanjoen havaintopisteiden vesi oli helmikuussa normaalia lämpimämpää. Helmikuussa joen alimman havaintopisteen veden sameus- ja kiintoainepitoisuudet, maaliskuussa myös kokonaisfosforipitoisuus olivat normaalia korkeammat lauhan talven aiheuttamien valumien vuoksi. Joen veden ulosteperäisten kolibakteerien määrä nousi merkittäväksi havaintopisteillä 12, 13 ja 14 huhtikuussa ja puhdistamon alapuoleisella pisteellä 12 myös lokakuussa 28 (kuva 5). 3.3 Karkkilan Pyhäjärvi Karkkilan kaupungin kupeessa oleva keskirehevä Pyhäjärvi on kaupunkilaisille merkittävä virkistysalue. Järven valuma-alueella on runsaasti asutusta ja peltoja, jotka aiheuttavat kuormitusta. Järven syvänteeltä mitattujen tulosten (havaintopiste 1) perusteella veden laatua voidaan kokonaisuutena luonnehtia varsin tyydyttäväksi. Veden ruskeasta väristä ja syvänteen kesäajan happipulasta huolimatta järvi soveltuu edelleen hyvin virkistyskäyttöön. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 191/29 13

15 14 Karkkilan Pyhäjärvi Pohjan läheisen veden happipitoisuus Happi mg/l Kuva 6. Pyhäjärven kahdeksanmetrisen syvänteen pohjan läheisen veden happipitoisuus vuodesta 199. Musta trendiviiva kuvaa happitilanteen lineaarista kehitystä. Syvänteen heikkenevä happipitoisuus (kuva 6) on kuitenkin pantu merkille ja Karkkilan kaupunki on käynnistänyt toimenpiteitä järven rehevöitymiskehityksen pysäyttämiseksi. Pyhäjärvelle ollaan valmistelemassa kunnostussuunnitelmaa kaupungin ja Uudenmaan ympäristökeskuksen yhteistyönä. Vuonna 28 aloitettiin kosteikkojen yleissuunnittelu Vanjoelle, Karkkilaan ja Lopelle. Pyhäjärven kokonaisravinnepitoisuuksien pitkäaikaiskuvaajien perusteella pitoisuusmuutoksilla ei ole selvää suuntaa. Pohjan läheisen veden nousussa ollut kokonaistyppipitoisuus näyttäisi sekin kääntyneen jälleen laskuun (kuva 7). 14 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 191/29

16 N ug/l Pyhäjärvi, kokonaistyppi Pintavesi Vesi pohjan lähellä P ug/l Pyhäjärvi, kokonaisfosfori Pintavesi Vesi pohjan lähellä Kuva 7. Pyhäjärven kahdeksanmetrisen syvänteen pintaveden ja pohjan läheisen veden kokonaisravinnepitoisuudet vuodesta Vihtijoki Vihtijoen valuma-alueen pinta-ala on 269 km2 jokisuulta mitattuna. Valuma-alue on pääosin peltoa ja metsää. Vähäistä pistekuormitusta joen alaosalle aiheuttaa Valtion maatalousteknologian tutkimuskeskuksen jätevedenpuhdistamo Olkkalassa. Muuta vesistötarkkailuun velvollista pistemäistä kuormitusta ei Vihtijoella ole, hajakuormitus sen sijaan on erittäin voimakasta. Hajakuormituksen vaikutusten vähentämiseksi Hiidenveden Vihtijoen valuma-alueelle valmistui vuonna 28 Uudenmaan ympäristökeskuksen koordinoima ja MMM:n rahoittama kosteikkojen yleissuunnitelma (Pimenoff & Vuorinen 28). Suunnitelman tavoitteena on innostaa viljelijöitä vesiensuojelua edistävien kosteikkojen perustamiseen ja luonnon monimuotoisuuden lisäämiseen. Suunnitelman kohteita toteutetaan Hiidenveden kunnostushankkeessa. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 191/29 15

17 Vihtijoki (havaintopisteet 1, 4 ja 4A, 4B, 4C) on Hiidenveden Kirkkojärven puoleisen pään suurin ulkoinen kuormittaja niin typen, fosforin kuin kiintoaineenkin osalta. Ominaista Vanjoen tapaan myös Vihtijoelle on valuma- ja virtaamaolosuhteista johtuva pitoisuuksien voimakas vaihtelu. Vihtijoen suun havaintopisteeltä 4 näytteitä otettiin vuoden 28 aikana kuukausittain, havaintopisteeltä 1 neljä kertaa vuodessa ja pisteiltä 4a, 4b ja 4c kerran vuodessa elokuussa. Saava- ja Vanjoen tapaan myös Vihtijoen havaintopisteiden veden laadussa vuonna 28 suurimmat poikkeamat 2-luvun vastaavien ajankohtien tuloksista olivat alkutalven veden lämpötiloissa; lauhan talven vuoksi vesi oli normaalia lämpimämpää. Lika-aineiden vaikutuksia ilmensivät molempien havaintopisteiden ajoittain koholla olevat ulosteperäisten kolibakteerien pitoisuudet (vrt. kuva 8). Vihtijoki Veden väriluku Vihtijoki Veden ammoniumtyppipitoisuus väri Pt mg/l NH4-N ug/l Vihtijoki Veden kokonaisfosforipitoisuus Vihtijoki Veden ulosteperäiset kolibakteerit Kok. P ug/l kpl/1 ml Kuva 8. Vihtijoen havaintopisteiden veden väriluku, ammoniumtyppipitoisuus, kokonaisfosforipitoisuus ja suolistoperäisten kolibakteerien määrä vuosien havaintokerroilla. Valtion maatalousteknologian tutkimuskeskuksen velvoitteeseen liittyvät näytteet otettiin jätevedenpuhdistamon purkupuron yläpuolelta (4A), purkupurosta (4C) ja purkupuron alapuolelta (4B). Tulosten mukaan tutkimuskeskuksen puhdistamon purkupuron kokonaisravinnepitoisuudet olivat edellisvuosien tapaan selvästi koholla. Purkupuron virtaama on pieni, joten pitoisuudet laimenevat suunnilleen jokiveden tasolle purkupuron yhdyttyä 16 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 191/29

18 Vihtijoen pääuomaan. Ainostaan ulosteperäisten kolibakteerien määrä (8 kpl/1 ml) pysyi vuoden 28 tutkimuksessa samana puhdistamon purku-purossa ja purkupuron alapuolella Vihtijoessa (vrt. liite 3). 3.5 Averia Averiajärvi (yhteistarkkailussa havaintopiste 3) kokoaa vedet Vihtijoen yläosan ja Moksijärven alueilta ennen kuin joki laskee Hiidenveden Kirkkojärveen. Valuma-alueella on runsaasti peltoa, jonka eroosioherkkyys on suuri. Vihtijoki laskee Averiajärveen ja jatkaa myös järvestä pois sen eteläosasta. Maksimisyvyydeltään 6-metrinen Averia on sameavetinen ja rehevä järvi. Sameaa vettä suosivan kuhan sanotaan viihtyvän järvessä hyvin. Averiajärven ja Hiidenveden välisellä jokiosuudella on tehty kalataloudellisia kunnostuksia Virtavesien hoitoyhdistyksen toimesta. Averian syvänteen happipitoisuus näyttää huonontuneen viimeisten 15 vuoden aikana. Vuoden 28 havaintokertojen happitilanne oli kuitenkin hyvä (kuva 9). Averia pohjan läheisen veden happipitoisuus Happi ug/l Kuva 9. Averian kahdeksan metrisen syvänteen pohjan läheisen veden happipitoisuus vuodesta 199. Musta trendiviiva kuvaa happitilanteen lineaarista kehitystä. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 191/29 17

19 Pyhäjärven tapaan myöskään Averian kokonaisravinnepitoisuuksien pitkäaikaiskuvaajien perusteella pitoisuusmuutoksilla ei ole selvää suuntaa. Ajoittain, viimeksi kesällä 26, happikato on nostanut pohjan läheisen veden kokonaisfosforipitoisuuden melko suureksi (kuva 1). N ug/l Averia, kokonaistyppi Pintavesi Vesi pohjan lähellä 2 Averia kokonaisfosfori P ug/l Pintavesi Vesi pohjan lähellä Kuva 1. Averian syvänteen pintaveden ja pohjan läheisen veden kokonaisravinnepitoisuudet vuodesta Vanjoen ja Vihtijoen alimpien havaintopisteiden tulosten vertailu Vanjoen ja Vihtijoen alimpien havaintopisteiden veden laatua seurataan kerran kuukaudessa tapahtuvan näytteenoton avulla. Seuraavassa esitellään näytteenoton tuloksia ja vertaillaan jokien pitoisuuksien ja virtaamatietojen avulla laskettuja ainevirtaamia. Jokien tiheimmin mitattavat vedenlaatuominaisuudet on esitetty kuvassa 12 ja kaikki vesianalyysitiedot vuodelta 28 liitteessä Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 191/29

20 Sameus Kiintoaine Sameus Ftu Vanjoki 14 Vihtijoki 4 mg/l Vanjoki 14 Vihtijoki Kokonaistyppi Nitraatti - ja nitriittityppi µg/l Vanjoki 14 Vihtijoki 4 µg/l Vanjoki 14 Vihtijoki Ammoniumtyppi Kokonaisfosfori µg/l Vanjoki 14 Vihtijoki 4 µg/l Vanjoki 14 Vihtijoki Suodatettu fosf.fosfori Ulosteperäiset kolibakteerit kpl/1 ml µg/l Vanjoki Vihtijoki 4 kpl/1 ml Vanjoki Vihtijoki 4 Kuva 11. Vanjoen ja Vihtijoen alimpien havaintopisteiden vedenlaatuominaisuuksia vuonna 28. Normaalin vedenlaatutarkkailun lisäksi Vihti- ja Vanjoella tehdään tällä hetkellä myös intensiivisiä vedenkorkeus- ja vedenlaatumittauksia MAASÄÄ- tutkimushankkeen puitteissa. MAASÄÄ on tutkimushanke, jossa kehitetään maataloudelle suunniteltuja ennustuspalve- Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 191/29 19

21 luita sekä pyritään vähentämään maatalouden vesistökuormitusta. Karjaanjoen valumaalueelle on rakennettu mittausverkko käyttäen langattomia ja automaattisia sääasemia ja antureita. Hankkeen puitteissa on mitattu vedenkorkeutta ja sameutta myös mm. Vanjoen suulla ja Vihtijoessa Kirjavan kohdalla. Toukokuusta 28 alkavien tulosten mukaan jokien vesi sameni pidempiaikaisesti vedenkorkeuden noustessa lokakuun alusta vuoden loppuun 28. Vanjoessa oli kuitenkin useita piikkejä jo elokuun 28 aikana (kuva 12). Sameus FTU Vihtijoki, vedenkorkeus ja sameus Vedenkorkeus cm Sameus [FTU] Pinnankorkeus [cm] Sameus FTU Vanjoki, vedenkorkeus ja sameus Vedenkorkeus cm Sameus (FTU) Pinnankorkeus (cm) Kuva 12. Vanjoen (jokisuu) ja Vihtijoen (Kirjava) vedenkorkeus- ja sameustuloksia MAA- SÄÄ -tutkimushankkeen mittauksissa toukokuusta 28 alkaen. Edellisvuodesta poiketen vuoden 28 keväällä koettiin normaali kevättulva, joka osaltaan myös samensi jokien vesiä (kuva 13). 2 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 191/29

22 Kuva 13. Vanjoen alaosa (havaintopisteen 14 kohdalla) Kuva LUVY/ Seppo Sundström. Kummankin joen veden laatu vaihtelee johtuen pääasiassa virtaamaolosuhteiden vaihtelusta. Hajakuormitus on molemmissa joissa voimakasta ja Vanjoessa vaikuttaa myös Karkkilan pistekuormitus. Vuonna 28 Vanjoen keväinen kiintoainepitoisuus oli selvästi Vihtijokea suurempi. Vastaava ilmiö on havaittu runsassateisina kausina myös aikaisempina vuosina, esimerkiksi vuonna 27, joten Vanjoen valuma-alueelta ilmeisesti huuhtoutuu Vihtijokea herkemmin kiintoainesta jokeen. Ravinnepitoisuudet olivat pääsääntöisesti suuremmat Vihtijoessa. Ulosteperäisten kolibakteerien määrä erityisesti maalis-huhtikuun aikaan oli Vanjoessa suurempi kuin Vihtijoessa (kuva 11). Vihtijoen alaosan virtaamatiedot on saatu ympäristöhallinnon Olkkalanjoen mittausasemalta (2342) ja Vanjoen virtaamatiedot Jokikunnan mittausasemalta (231). Tiedot on korjattu jokien alaosaan valuma-aluekertoimien (vrt. kpl. 2.2) avulla. Ainevirtaamien laskemisessa on käytetty kuukausikeskiarvomenetelmää, jossa mitattu pitoisuus on kerrottu kuukauden keskivirtaamalla. Näin päästään todennäköisesti lähelle oikeaa suuruusluokkaa. Ainevirtaamalaskelmat kiintoaineesta, kokonaistypestä ja kokonaisfosforista on esitetty liitteen 3 taulukossa ja kuormituksen kuukausikeskiarvot vuonna 28 kuvassa 14. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 191/29 21

23 Vuoden 28 ainekuormitus oli suurimmillaan alkuvuodesta suurten virtaamien aikaan ja kasvoi jälleen syksyllä. Runsaan virtaaman aikaan erot jokien kuormituksessa korostuvat (kuva 14). 6, 5, Kiintoainekuormitus 28 Kiintoaine tn/d 4, 3, 2, 1, Vanjoki 14 Vihtijoki 4, I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kokonaistyppikuormitus 28 Kok. N kg/d Vanjoki 14 Vihtijoki 4 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kokonaisfosforikuormitus Kok. P kg/d I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Vanjoki 14 Vihtijoki 4 Kuva 14. Vanjoen ja Vihtijoen alimpien havaintopisteiden kiintoaine-, kokonaistyppi- ja kokonaisfosforikuormitus vuonna Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 191/29

24 Pitkän ajan vertailussa vuodesta 1996 lähtien voidaan todeta vuoden 28 ainekuormituksen olevan keskimääräistä suurempi, typpikuormituksen osalta Vanjoessa jopa tarkastelujakson suurin (kuva 15). Kiintoaineen ainevirtaama Kiintoaine tn/a Virtaaman keskiarvo m3/s Kiintoa.Vanj. Kiintoa.Vihtij. Virtaama Vanj. Virtaama Vihtij Kokonaistypen ainevirtaama Kok. N tn/a Virtaaman keskiarvo m3/s Kok. N Vanj. Kok. N Vihtij. Virtaama Vanj. Virtaama Vihtij Kokonaisfosforin ainevirtaama Kok. P tn/a Virtaaman keskiarvo m3/s Kok. P Vanj. Kok. P Vihtij. Virtaama Vanj. Virtaama Vihtij. Kuva 15. Vanjoen ja Vihtijoen alimpien havaintopisteiden kiintoaine-, kokonaistyppi- ja kokonaisfosforikuormitus vuodesta Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 191/29 23

25 3.7 Hiidenvesi Yleistä Hiidenvesi (kartassa havaintopisteet 5-9) on rehevä ja luontaisesti savisamea. Järven rehevyysaste vaihtelee alueittain: yhteistarkkailun piirissä tutkituista alueista Tarttilansalmen ja Veikkolansalmen erottamat Mustionselkä ja Kirkkojärvi ovat muuta järveä huomattavasti rehevämpiä. Nummelanselkä ja erityisesti Kiihkelyksenselkä edustavat järven puhtainta aluetta. Muutos alueelta toiselle näkyy konkreettisesti esimerkiksi veden näkösyvyyden muuttumisena; Kirkkojärvellä näkösyvyys on keskimäärin neljäkymmentä senttimetriä ja Kiihkelyksenselällä keskimäärin metrin. Suurin osa Hiidenveden ravinteista tulee Kuninkaanlahteen laskevan Vanjoen ja Kirkkojärveen laskevan Vihtijoen mukana. Vuoden 28 aikana Vanjoki toi Hiidenveteen noin 21 (vuonna 27 luku oli 7,2) tonnia fosforia ja 418 (vuonna ) tonnia typpeä. Vihtijoen osalta vastaavat luvut olivat 9,6 (4,2) tonnia fosforia ja 181 (111) tonnia typpeä. Hiidenveden alueella tehtyjen kuormitus- ja taselaskelmien perusteella järveen päätyvä ulkoinen kuormitus (lähivaluma-alueen ja kaukovaluma-alueen kuormitus yhteensä) oli vuosina keskimäärin 27 tonnia fosforia ja 47 tonnia typpeä vuodessa. Kuormituksen on laskettu olevan yli kaksinkertainen Hiidenveden sietokykyyn nähden (Marttila 23). Kuormitus muodostui pääasiassa maataloudesta ja luonnonhuuhtoutumasta. Fosforin osalta myös haja-asutus oli merkittävä kuormittaja (kuva 16). Uusimman, väitöskirjana valmistuneen kuormitusselvityksen (Niemistö 28) mukaan Kirkkojärven sisäinen kuormitus on 29-kertainen sallittuun määrään nähden ja tilanteen odotetaan pahenevan ilmastomuutoksen myötä. Rehevöitymisen oireista kärsivää Hiidenvettä on kunnostettu jo runsaan 1 vuoden ajan. Hanketta varten on tehty kunnostussuunnitelma vuonna 23 (Saarijärvi 23). Päivitettyä tietoa Hiidenvesi-hankkeen etenemisestä ja hankkeen puitteissa tehdyistä tutkimuksista ja selvityksistä löytyy hankkeen nettisivuilta Kaikki Hiidenveden ympäristökunnat sekä Helsingin Vesi, Uudenmaan ympäristökeskus ja Länsi- Uudenmaan vesi ja ympäristö ry ovat sitoutuneet kunnostushankkeeseen vuosien ajaksi. Myös valtio rahoittaa hanketta. Hiidenveden kunnostus-hanketta koordinoi Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, hankepäällikkönä työskentelee Ulla-Maija Hyytiäinen. 24 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 191/29

26 Hiidenveden fosforikuormitus % Luonnonhuuhtoutuma Metsätalous Maatalous Haja-asutus Loma-asutus Laskeuma 62 Pistekuormitus Hiidenveden typpikuormitus % Luonnonhuuhtoutuma Metsätalous Maatalous Haja-asutus Loma-asutus 35 3 Laskeuma Pistekuormitus Kuva 16. Hiidenveden ravinnekuormitus (Marttila 23). Rehevyyden vähentämisen hyötyjä arvioivan tuoreen tutkimuksen perusteella Hiidenveden lähialueen kotitaloudet pitävät järvensä rehevyyden vähentämistä tärkeänä. Jopa niin, että suurin osa kotitalouksista on mahdollisesti valmiita maksamaan järven tilan parantamisesta. Maksuhalukkuuteen vaikuttavia tilastollisesti merkitseviä tekijöitä olivat tutkimuksen mukaan asunnon tai vapaa-ajanasunnon sijainti lähellä Hiidenvettä, vastaajan suhtautuminen hoitorahastoon, halukkuus osallistua talkoisiin järven kunnostamiseksi, käsitys veden laadusta, kotitaloudessa olevat lapset ja talouden tulot (Ahtiainen 28) Happipitoisuus Hiidenveden suurimman selkäalueen, Kiihkelyksenselän (havaintopiste 9), happitilanteen kehittymistä yli 4 vuoden jaksolla voidaan seurata tarkastelemalla lähes 3 metrisen Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 191/29 25

27 syvänteen tilavuudella painotettuja happikyllästysprosentteja lämpötilakerrosteisuuden aikaan lopputalvella ja loppukesällä (kuva 17). Lopputalven tilanne on ollut heikoimmillaan 198-luvun alussa, jonka jälkeen tapahtui kohentumista. 199-luvun alussa happipitoisuudet alusvedessä kääntyivät jälleen laskuun. 199-luvun puolivälistä lähtien hapen kyllästysprosentti pysytteli pääosin lukemien % välillä kunnes talvella 27 tilanne parani ja oli edelleen hyvä talven 28 näytteenoton aikaan. Loppukesä on ollut talvea ongelmallisempi ajankohta sameavetisen ravinteikkaan Hiidenveden happitilanteessa. Kesän lämpötilakerrostuneisuuskauden lopulla syvimmän syvänteen alusveden tilanne näytti koko 199-luvun varsin heikolta. Vuosituhannen vaihteen jälkeen tilanne parani ja kesien tulos on ollut jo varsin tyydyttävä (kuva 17). 12 HIIDENVESI Kiihkelyksenselän syvänteen happi lopputalvella 1 Happi kyll. % Havaintovuodet Päällysvesi Alusvesi 12 HIIDENVESI Kiihkelyksenselän syvänteen happi loppukesällä 1 Happi kyll. % Havaintovuodet Päällysvesi Alusvesi Kuva 17. Hiidenveden lopputalven ja loppukesän happitilanne tilavuuspainotteisena keskiarvona päällysvedessä (1-1 m) ja alusvedessä (15-27 m), vuosina (talvikuvassa mukana vuosi 29). 26 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 191/29

28 Kiihkelyksenselän 28-metrinen syvänteen lämpötilakerrosteisuus oli lievää lopputalvella 28; ero yhden metrin ja 27 metrin syvyyksien välillä oli vain,7 o C. Loppukesällä vastaava luku oli 9,8 o C. Happipitoisuus olikin kaikissa tutkituissa syvyyksissä heikompi kesällä. Heikon pitoisuuden alue ulottui runsaan 2 metrin syvyydestä pohjaan (kuva 18). Hapen kyllästeisyysprosentti pysyi kuitenkin yli lukeman 3, joten happikadosta ei ollut kysymys. Kiihkelyksenselkä 9 lopputalvella syvyys (m) Happi ja lämpötila Kiihkelyksenselkä 9 loppukesällä Happi ja lämpötila syvyys (m) Happi (mg/l) Lämpötila (oc) Happi (mg/l) Lämpötila (oc) Kuva 18. Hiidenveden Kiihkelyksenselän (9) syvännepisteen lopputalven ja loppukesän happipitoisuus (mg/l) ja lämpötila vuonna 28. Muilla Hiidenveden selkäalueilla happitilanne pysyi myös varsin hyvänä vuoden 28 aikana (liite 3) Ravinteet Ravinnepitoisuuksien perusteella Hiidenveden tila vaihtelee rehevästä erittäin rehevään. Pintaveden kokonaistyppipitoisuudet vaihtelivat vuoden 28 aikana välillä 63-2 µg/l ja kokonaisfosforipitoisuudet välillä µg/l (kuva 19). Kokonaisfosforin osalta suurimmat pitoisuudet mitattiin viidestä havaintokerrasta neljällä Kirkkojärvellä, kokonaistyppipitoisuuksissa tilanne vaihteli. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 191/29 27

29 Kokonaistyppipitoisuus Kokonaisfosforipitoisuus Kok. N µg/l Kok. P ug/l Kirkkojärvi Nummelans. Kiihkelyksens. Kirkkojärvi Nummelans. Kiihkelyksens. Kuva 19. Hiidenveden Kirkkojärven (5), Nummelanselän (7) ja Kiihkelyksenselän (9) kokonaisravinnepitoisuudet 1 m:n syvyydessä vuoden 28 havaintokerroilla. Hiidenveden rehevyyden kannalta tärkein ravinne on fosfori. Ympäristöhallinnon Oivapalvelusta (8.4.29) poimittujen pintaveden pitkän ajan fosforipitoisuuksien diagrammeihin lisättyjen trendiviivojen mukaan Kirkkojärven tai Nummelanselän pitoisuuksien vaihtelussa ei näy selvää suuntaa. Sen sijaan Kiihkelyksenselän kuvaajassa on nähtävissä lievää laskua (kuva 21). 28 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 191/29

30 Kirkkojärvi Kok.P µg/l Nummelanselkä Kok.P µµ Kiihkelyksenselkä Kok.P µg/l Kuva 2. Hiidenveden Kirkkojärven (5), Nummelanselän (7) ja Kiihkelyksenselän (9) kokonaisfosforipitoisuudet 1 m:n syvyydessä. Kuvien aika- ja pitoisuusskaalat vaihtelevat keskenään. Kuviin on lisätty lineaarinen trendiviiva. Kuvan 2 diagrammeissa näkyy selvästi Vihtijoen vaikutus: pitoisuudet Kirkkojärvessä vaihtelevat runsaasti virtaaman ja laimentumisolosuhteiden muutosten myötä. 2- luvun pitoisuuksia koskevassa otoksessa vaihteluväli pienenee selvästi mentäessä kohti Nummelanselkää ja Kiihkelyksenselkää (kuva 21). Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 191/29 29

31 Kokonaisfosfori, vaihteluvälit pintavedessä (1 m) 25 2 Kok.P µg/l Kirkkojärvi Nummelanselkä Kiihkelyksenselkä Kuva 21. Hiidenveden Kirkkojärven (5), Nummelanselän (7) ja Kiihkelyksenselän (9) kokonaistyppipitoisuuksien vaihteluvälit 1 m:n syvyydessä vuodesta 2. Keskiarvot on merkitty viivoihin. Hiidenveden kolmen selkäalueen ravinteista mitattiin vuoden 28 aikana kokonaisravinteiden lisäksi jonkin verran myös ravinteiden eri jakeiden pitoisuuksia. Taulukko kaikista ravinnetuloksista on esitetty liitteen 3 lopussa. Mittaukset painottuivat Kirkkojärven ja Mustionselän syvänteille, joilta mitataan muita syvännepisteitä enemmän ravinnepitoisuuksia liittyen Kirkonkylän puhdistamon tarkkailuvelvoitteisiin. Tuotantokauden ulkopuolella vesistön kokonaistypestä on yleensä suuri osa nitraattina. Avovesikautena levät ottavat nitraatin käyttöönsä, jolloin sen pitoisuus pintavedessä vähenee. Alusvedessä nitraattia on yleensä aina paitsi hapettomissa olosuhteissa, jolloin vallitsevana on ammoniumtyppi. Nitriitti ei ole pysyvä yhdiste, joten sen pitoisuudet ovat yleensä hyvin pieniä. Tilanne Kirkkojärvellä (havaintopiste 5) ja Mustionselällä (6) oli vuonna 28 juuri edellä kuvatun mukainen: kokonaistypestä oli suurin osa nitraattimuodossa helmikuussa ja Kirkkojävellä myös lokakuussa. Tuotantokaudella nitraattipitoisuudet olivat pieniä. Sen sijaan Nummelanselällä (7) ja Kiihkelyksenselällä (9) nitraattipitoisuudet poikkesivat teoriasta ollen vuoden 28 heinä-elokuun mittauksissa sekä pintavedessä että pohjan tuntumassa melko suuria, noin puolet kokonaistypen määrästä (vrt. taulukko liitteessä 3). Mikäli typpeä esiintyy vesistössä merkittäviä määriä ammoniummuodossa, on se yleensä merkki jätevesikuormituksesta tai pohjan tuntumassa myös hapen puutteen aiheuttamasta mineralisaatiosta. Hiidenveden pintaveden ammoniumtyppipitoisuudet olivat pieniä. 3 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 191/29

32 Mittaustulokset olivat kuormitusta osoittavia Kirkkojärvellä helmikuussa ja jonkin verran myös lokakuussa. Leville käyttökelpoisimman fosforin (PO4P(np)) kesäkaudella mitatut pitoisuudet eivät olleet pintavedessä merkittäviä Hiidenvedessä; suurimmat pitoisuudet (25-31 µg/l) mitattiin Kiihkelyksenselän syvänteellä 27 m:n syvyydessä loppukesällä. Samaan aikaan pitoisuus pintavedessä oli kuitenkin pieni, heinä- ja elokuussa alle määritystarkkuuden, joten fosforin helpoimmin käyttökelpoinen osio oli kesän tuotantoprosessissa kulutettu loppuun A-klorofylli Vesistön rehevyyttä arvioidaan ravinnemäärien lisäksi mm. kasviplanktonin määrän avulla. Tällöin menetelmänä käytetään yleisesti lehtivihreällisen planktonlevästön a-klorofyllin määrittämistä. A-klorofyllin määrä on suoraan verrannollinen levämäärään ja siten rehevyyteen. Kasviplanktonin klorofyllipitoisuuteen vaikuttavat mm. valo, lämpötila, levälajisto ja ravinneolot. Talvella vedessä ei normaaliolosuhteissa juuri ole planktonleviä, joten klorofyllimäärityksiä tehdään pääasiassa avovesikaudella. Järviä voidaan luokitella a- klorofyllipitoisuuden mukaan. Kun pitoisuus on alle 4 µg/l, järvi on vähätuotantoinen eli karu. Yli 1 µg/l:n pitoisuus kertoo järven olevan jo rehevä. Myös a-klorofyllitulosten perusteella Hiidenvesi on rehevä. Tutkituista selkäalueista rehevin on Kirkkojärvi, vähiten rehevä on Kiihkelyksenselkä (kuva 22). 4 Kesän 28 a-klorofylli 3 ug/l Kirkkojärvi Nummelanselkä Kiihkelyksenselkä Kuva 22. Hiidenveden Kirkkojärven, Nummelanselän ja Kiihkelyksenselän a- klorofyllipitoisuudet (µg/l) kasvukaudella 28. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 191/29 31

33 Kiihkelyksenselän mittaustulokset touko-, elo- ja syyskuussa 28 olivat edellä mainitun rehevyysrajan alapuolella. Keskikesän korkeat pitoisuudet kuitenkin nostivat kasvukauden keskiarvoa myös tällä alueella. Kirkkojärven ja Nummelanselän mittaustulokset ilmensivät selvästi rehevyyttä kaikilla havaintokerroilla (kuva 22). Kasvukauden 28 keskimääräinen a-klorofyllipitoisuus nousi kaikilla selkäalueilla johtuen suurelta osin lauhan ja sateisen vuoden aiheuttamista ravinnevalumista (kuva 23). 8 7 A-klorofylli A-klorofylli µg/l Kirkkojärvi Nummelanselkä Kiihkelyksenselkä Kuva 23. Hiidenvedellä kesän kasvukautena mitattujen a-klorofyllipitoisuuksien keskiarvot vuodesta Hygieeninen laatu Sosiaali- ja terveysministeriön ohjeiden mukaan uimavesi luokitellaan hyväksi, mikäli ulosteperäistä likaantumista indikoivien kolibakteerien (Escheria coli) määrä vedessä on < 5 kpl/1ml ja enterokokkien määrä < 2 kpl/1 ml. Hiidenvedestä mitattiin vuonna 28 voimassa olevan ohjelman mukaan ainoastaan kolibakteereita. Veden hygieeninen laatu täytti em. vaatimuksen. Suurimmillaan lämpökestoisten kolibakteerien määrä oli helmikuussa ja lokakuussa Kirkkojärvellä kuitenkin melko korkea (22 kpl ja 17 kpl/1 ml). Myös sinilevien esiintymistä pidetään veden hygieenisenä haittana. Vuonna 28 Hiidenvedellä tehtiin joitakin, ajoittain runsaitakin sinilevähavaintoja heinäkuun alusta lokakuulle. Tiedot on kerätty ympäristöhallinnon www-sivuilta: 32 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 191/29

34 - viikko 27: vähän levää Hiidenveden Laukkakallion seuranta-asemalla - viikko 3-35: vähän levää Hiidenveden Nummelan ja Laukkakallion seuranta-asemilla : Hiidenveden Kopunlahdella havaittavasti sinilevää : Helsingin kaupungin vedenottamon edustalla sinilevähiutaleita vedessä : Puuromaista sinilevämassaa Mustionselällä ja havaittavasti levää Kiihkelyksenselällä : Helsingin kaupungin vedenottamon edustalla sinilevähiutaleita vedessä 4 YHTEENVETO JA ARVIO JÄTEVESIKUORMITUKSEN VAI- KUTUKSISTA HIIDENVEDEN YHTEISTARKKAILUALUEEL- LA VUONNA Vanjoki ja Vihtijoki Hiidenveteen laskevien Vanjoen ja Vihtijoen tuomasta ravinnekuormituksesta tulee virtaamaltaan suuremman Vanjoen kautta noin 6 % ja Vihtijoen kautta noin 4 %. Ravinnepitoisuudet ovat kuitenkin pääsääntöisesti suuremmat Vihtijoessa. Vuonna 28 jokien tuoma ravinnekuormitus nousi kasvaneen virtaaman myötä selvästi edellisvuodesta. Vanjoen vuotuinen typpikuorma oli suurempi kuin kertaakaan jaksolla Vanjoen yläosan tila on hyvä. Jokea alemmas mentäessä veden laatu heikkenee ensin Karkkilan kaupungin jätevesipuhdistamolta purettavien jätevesien vaikutuksesta ja alajuoksulla erityisen voimakkaan hajakuormituksen vaikutuksesta. Molemmat kuormitusosiot nostavat veden ravinne- ja bakteeripitoisuuksia. Karkkilan jätevedenpuhdistamon vaikutus joen veden laatuun on jatkuvasti vähentynyt sen jälkeen kun uusittu puhdistamo otettiin käyttöön vuonna 22. Puhdistetun jäteveden vuotuinen fosforikuorma on pudonnut runsaat 7 % tilanteesta 2-luvun alussa. Hajakuormituksen vaikutus Vanjoella on sen sijaan pysynyt voimakkaana koko seurannan ajan 197-luvulta alkaen. Vanjoen valuma-alueella tehdyn suojavyöhykeselvityksen mukaan joen alaosilla on edelleen mm. suoraan vesistöön rajoittuvia peltoja, joilta kiintoainetta ja ravinteita pääsee sateiden mukana valumaan jokeen ja edelleen Hiidenveteen. Ongelmaan on paneuduttu mm. Hiidenveden kunnostushankkeessa. Parhaillaan kunnostushankkeen puitteissa laaditaan Vanjoen valuma-alueen yläosaan (Loppi, Karkkila) kosteikkojen yleissuunnitelmaa ( Vanjoen pistekuormituksen vaikutukset tulivat vuoden 28 aikana tehdyissä vedenlaatumittauksissa esiin huhti-, heinä- ja lokakuussa, jolloin puhdistamon alapuolisen ha- Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 191/29 33

35 vaintopisteen ulosteperäisten kolibakteerien pitoisuus oli joen muita havaintopisteitä suurempi. Vihtijoen kuormitus on lähes kokonaisuudessaan hajakuormitusta, joka paikoitellen näyttää vaikuttavan erittäin voimakkaasti veden laatuun. Vihtijoen veden laatu on kokonaisuutena heikompi kuin Vanjoen veden laatu; vuoden 28 aikana mitattiin jälleen pääsääntöisesti suuremmat ravinnepitoisuudet Vihtijoessa. Pistemäistä jätevesikuormitusta Vihtijoessa edustaa Valtion maatalousteknologian tutkimuslaitoksen pieni puhdistamo. Vuoden 28 yhden mittauskerran tulosten mukaan tutkimuskeskuksen puhdistamon purkupuron kokonaisravinnepitoisuudet olivat edellisvuosien tapaan selvästi koholla. Purkupuron virtaama on pieni, joten pitoisuudet laimenivat suunnilleen jokiveden tasolle purkupuron yhdyttyä Vihtijoen pääuomaan. Ainostaan ulosteperäisten kolibakteerien määrä pysyi samana puhdistamon purkupurossa ja purkupuron alapuolella Vihtijoessa. 4.2 Hiidenvesi Luonnostaan savisamean Hiidenveden rehevyystaso vaihtelee rehevästä erittäin rehevään. Parasta aluetta edustaa järven suurin ja syvin selkäalue, Kiihkelyksenselkä. Kiihkelyksenselän runsaan 3 metrisen syvänteen 196-luvun alusta saakka seurattu happitilanne on yleensä heikoimmillaan lopputalven ja erityisesti loppukesän lämpötilakerrosteisuuden aikaan. Vuoden 28 aikana tilanne syvänteen alusvedessä oli lopputalvella hyvä ja myös kesällä varsin tyydyttävä. Järven muiden tutkittujen syvänteiden happitilanne pysyi hyvänä vuoden 28 aikana. Hiidenveden typpi- ja fosforipitoisuudet ilmentävät kaikilla alueilla rehevyyttä. Tärkein ravinne on rehevyyttä säätelevä fosfori. Kirkkojärven kokonaisfosforipitoisuuksissa näkyy selvästi Vihtijoen vaikutus: pitoisuudet vaihtelevat voimakkaasti virtaaman ja laimentumisolosuhteiden muutosten myötä, selvää suuntaa ei pitkäaikaisdiagrammissa ole nähtävissä. Myöskään Nummelanselän fosforipitoisuuksissa ei ole havaittavissa selkeää suuntaa, sen sijaan Kiihkelyksenselällä kokonaistyppipitoisuudet näyttäisivät pitkän ajan seurannan perusteella olevan laskussa. A-klorofyllipitoisuuden kuuden mittauskerran perusteella laskettu kasvukauden keskimääräinen levätuotanto oli edellisvuotta suurempi kaikilla selkäalueilla. Tämä johtuu sääolosuhteiltaan lauhan vuoden aiheuttamista ravinnevalumista. Mitatut klorofyllipitoisuudet ilmensivät pääsääntöisesti rehevyyttä. Kiihkelyksenselän mittaustulokset touko-, eloja syyskuussa olivat kuitenkin rehevyysrajan alapuolella. 34 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 191/29