Vaasan hallinto-oikeudelle

Transkriptio

1 Vaasan hallinto-oikeudelle Asia: Vastine ja vaatimus sen johdosta, että Taimen Oy Laukaasta hakee muutosta ja lievennyksiä lupaehtojen sisältöön Itä-Suomen ympäristölupaviraston ratkaisuun ISY Y-55 / koskien Joutsan Myllykosken kalankasvatuslaitoksen ympäristölupaa. Yleisperustelu ja -vaatimus: Vastuullinen yritys, tässä kalankasvattaja, kantaa toiminnastaan taloudellista, ympäristö-, ja sosiaalista vastuuta. Yhteiskuntavastuun osuvampi nimitys voisi olla yritysvastuu. Jos yhteiskuntavastuu ei toteudu, niin kuin nyt näyttää asianlaita olevan niin yritys ottaa suuren riskin. Vastuullisuutta olisi mm. se, että yritys käyttäisi omaehtoisesti parasta nykytekniikkaa ja kehittäisi laitosta ja puhdistusmenetelmiä jopa yli viranomaismääräysten. Suuren poikastuotantoon erikoistuneen laitoksen tulee erikoistua edellä kulkijaksi yritysvastuunkin kantamisessa. Muutoin tulee tunne harhaanjohtamisesta ja oman edun liiallisesta tavoittelusta. Toiminta osoittaa myös suurta piittaamattomuutta vesistöstä, ympäristöstä ja sen asukkaista, jotka ovat valittaneet vuosikymmeniä aiheutetuista haitoista. Näin suuresta riskistä tulee tai on jo tullut liiketoimintariski. Yrittäjä, jonka laitos edustaa koko kansakunnan toimialan neljännestä (muutoksen hakijan liite 4, hakijan lausunto) eräällä osa-alueella (poikastuotanto) on kyllin voimakas kantamaan yhteiskuntavastuunsa, ja noudattamaan tinkimättä nyt annettuja määräyksiä ja tuntuvasti tiukempia lupaehtoja ainakin kokeilumielessä, esim. 5 vuotta. Nyt näyttää olevan pyrkimystä jatkaa vesistön saastuttamista niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, vaikka ilmassa on ollut jo vuosia rankat varoituksen signaalit! Eikö ole ymmärrystä mihin tällainen johtaa? Valtioneuvoston tavoite kalankasvattamojen saastepäästöjen osalta on fosforin suhteen -30 % vuoden -93 taosta vuoden 2005 alkuun mennessä, eli tässä tapauksessa 460 kg/a x 0,70 = 322 kg/a, ja muutoksen haun alainen lupa ei tule edes tuohon tasoon, vaan on 330 kg/a! katso liite 2A. Nyt, tähän mennessä on poistettu haitallista vesikasvillisuutta (karvalehteä, vesiruttoa ja vastaavia) runsas tonnia, joka on maksanut yhteiskunnalle suoranaisia kustannuksia n euroa ja loppua ei ole nähtävissä jos ei kalankasvattaja ota sille kuuluvaa yhteiskuntavastuuta (yritysvastuuta) ja lainvalvoja anna siihen velvoitetta. Lisäksi tulevat muut kalankasvatuksen aiheuttamat imagon menetyskustannukset seutukunnalle ja kiinteistöjen arvon aleneminen, virkistyskäytön selvä väheneminen jne. Nyt on mainio aika ja tilaisuus (poikastuotanto) pudottaa fosforipäästön yläraja seuraavaksi viisivuotiskaudeksi pakottavan vesistön tervehdyttämiskoekokeilun nimissä n. 200 kg/a ja laskea vastaavasti käytettävän kuivarehun määrää noihin edellytyksiin sopivaksi. Tällöin vain noudatetaan valtioneuvoston linjauksia edellä kerrottujen syiden vuoksi. Tässähän ei ymmärrettävistä syistä riitä yleinen kansallinen kuormituksen vähentämislinjaus, koska Myllynlahti ja osin Joutsansalmi on jo muutaman kerran umpeenkasvanut vieraalla vesikasvillisuudella. Yksityiskohtaisessa vastineessa alla on useissa kohdin lisävalaistusta ja perusteluja miksi nyt todella on vaadittava vastuullisuutta järven tila huomioon ottaen. Lisäksi on tulossa noudatettavaksemme uusi EU:n vesipolitiikan puitedirektiivi, jonka mukaan jokaiselle järvelle on tehtävä hoitosuunnitelma ja järvi hoidettava kuntoon vuoden kuluessa. Tähän päästään, jos nyt toimitaan kestävän kehityksen mukaisesti, 1

2 vastuullisesti ja lupaehtoja muuttaen tervehdyttämiskoekokeilun suuntaan. Onhan kasvavan keskikokoisen (n asukasta taajamassa) kirkonkylän kaava-alue kilometrien matkalla sentään pidettävä vesireittinä auki ja virkistyskäyttöön sopivana. Saastuttaja toimii taajaman kaava-alueella ja virtaaman myötä koko kaava-alue, että Angesselän Natura-alue on haitan kärsijä. Yksityiskohtainen vastine ja vaatimus kalankasvattajan muutoksenhaun johdosta: Kohta 1. Me allekirjoittaneet luovuimme alustavasti mm. siitä syystä muutosvaatimuksistamme annetun luvan suhteen vuoden -04 loppuun mennessä, kun luvassa oli selkeä määräys puhtaasta kesäkaudesta (kesä-heinäkuu) Kasvutoimintaa harjoitetaan vuosittain elokuusta kesäkuun alkuun, pääasiallisen kasvukauden ajoittuessa elokuun ja marraskuun väliselle ajalle. Kasvatustoiminnan ulkopuolisena aikana laitoksella ei pidetä kalaa Tämä määräys on säilytettävä ehdottomasti, jottei (myös syksyllä 2004 nähty ja merkille pantu) järven pohjan tuntumassa ollut n. 0,5-1,5 m paksu karvalehti/vesirutto irtokeijuja massa (useita hehtaareja laaja) saisi kesäkautena 2005 lämpimän aikaan lisäravinteita ja räjähtäisi ennennäkemättömään kasvuun. Lisäksi lupaehtoihin tulee liittää vaatimus, että elokuussa saa käyttää korkeintaan kasvatuskauden keskiarvoisen kuukautisen rehukilomäärän kolmasosan, jottei ravita piilossa olevaa, latenttia, vesikasvillisuutta täyteen kukoistukseensa vielä usein lämpimän elokuun aikana. Katso liite 2, starttirehujen fosforipitoisuudet ovat tosi korkeita, eli 1,35 %. Myllykosken keskivirtaama on (MQ) 5,8 m3/s, josta pilataan vanhanaikaisen kalalaitoksen toimesta lähes 13% (n. 0,75 m3/s), sillä seurauksella, että vuosikymmeniä jatkunut useita tonneja/a (partikkeleita, fosforia, typpeä yms.) saastetta levittäytyy virtaaman mukana viuhkan muotoisena parvena (leveten virtaaman hiljentyessä, katso liite 1) Myllynlahteen. Myllynlahdessa virtaamanopeuskin putoaa yli 10-kertaa pienemmäksi (on suhteessa virtaamien poikkileikkaukseen) tällä leveällä suvantoalueella ja on tuskin silmin nähtävää. Tämän ravintokentän pohjasedimentit antavat kasvumahdollisuuden vuosiakin eteenpäin, ja erityisesti silloin jos lämpimimpään aikaan lasketaan fosforia kasvatuksen seurauksena kesäheinäkuussa, (elokuussa). Sitova määräys on paikallaan ja samoin vain parhaan nykytekniikan käyttöönoton vaatimus, jotta fosforikuorma voidaan vielä pienentää yleisperustelun linjaukseen. Lisäksi ympäristölupa ISY-2004-Y-55 / LUPAMÄÄRÄYKSET kohta 5 viimeinen lause; Tulokset on vaadittaessa annettava niiden nähtäväksi, joiden oikeuteen tai etuun tiedot saattavat vaikuttaa antaa mahdollisuuden varmistaa, että lukuisat toimet ja velvoitteet tulevat asiallisesti tehdyiksi. Määräys tulee säilyttää. Kohta 2 Poikastuotantoon ei löydy kalanrehua, jonka fosforipitoisuus on alle 1 %. Tässä olemme kalankasvattajan kanssa täysin samaa mieltä, katso liite 2. Vastuunsa tunteva kalankasvattaja poistaa pölyn kuivarehusta, niin kuin lupaehdoissa on mainittu, tästä pidämme kiinni. Tärkeintä on tässäkin kuormituksen vähentäminen, yliruokinnan poistaminen (katso liite 2A) ja ympäristöhaittojen minimointi. Useat tarkkanenäiset ranta-alueen asukkaat kyllä tietävät ja haistavat, jos määräyksiä ei ole noudatettu esim. pölynpoiston suhteen. Kohta 3 Kalankasvattaja hakee muutosta luvassa annettuun kuivarehun määrään ( kg/a) ja fosforipäästöihin (enintään 330 kg/a) vedoten mm. siihen että fosforikuormitus on laskenut 2

3 vain n. 3-4 ug P/l Angesselkä 3 havaintopaikalla, vaikka laitos on mielestään suurikin fosforikuormituksen vähentäjä. Kalankasvattaja yrittää harhauttaa Vaasan hallinto-oikeutta siinä että Angesselkä 3 olisi lähin kalanviljelylaitosta oleva havaintopiste. Varsinainen lähin havaintopiste on Joutsansalmi, ns. pikkusillan pieli, josta pisteestä on usealta vuodelta tarkkailutietoja ja muutama muu tarkkailupiste, josta lisää alla. Toki ne lukemat ovat selvästi epäedullisempia kalankasvattajan kannalta. Lainaus muutoksenhakijan tekstistä: Jos vertaus tehdään 1990-luvun tilanteeseen, kuormitus on laskenut keskimäärin 105,6 kg vuositasolla, mutta alapuolisen vesistön fosforipitoisuudessa ei ole lainkaan nähtävissä laskevaa trendiä Juuri tuolloin, suurta kansallista lamaa edeltävinä useina vuosina kalankasvattaja toimi piittaamattoman vastuuttomasti kun ei ollut kuivarehulla, eikä fosforipäästöillä mitään rajoitusta. Yhteiskunta ja rannan asukkaat heräsivät ja saivat ensimmäiset rajoitukset, rehumäärän kg/a ja fosforipäästön enintään 460 kg/a. Laitos käytti rehua tätä ennen n. kaksinkertaisen määrän vuodessa ja laski fosforia n kg:n luokkaa vuosittain uskomatonta vastuuttomuutta! Tuolta ajalta (1991) on mm. Joutsan kunnan teettämä Myllykoski - Joutsansalmi vesialueen limnologinen tutkimus (liite 3), joka kertoo kiistatta kuinka kalalaitos saastutti lähialueita. On jopa 3 kpl havaintopisteitä (Anges J2, Hintikan lahti ja Joutsansalmen edusta) ennen Angesselkä 3. Mainittakoon, että Anges J2 on n m kalalaitoksen purkuaukon alapuolella ja Hintikan lahti n.1000 m purkuaukolta. Tuolloin todettiin, että lähivaluma-alueelta (Myllynlahti, ilman kalalaitosta) tuleva fosforikuorma oli mitätön (2-3 %) kokonaiskuormitukseen nähden. Veden normaali, puhtaan veden tuoma fosfori, Myllykoskesta oli keskimäärin 45 % ja kalalaitoksen osuus keskimäärin 42 %, vaihteluväli oli %. Selittämätön osuus oli 0 28 % havaitusta fosforikuormasta, joka lienee myös paljolti tullut kalalaitokselta, (katso liite 2A) koska puhtaan veden, Myllykosken, fosforipitoisuus on käytännössä täysin vakio ja lähivaluma-alue ei moiseen kykene saati halua, koska paikallisväestö ja ranta-asukkaat varjelevat vettä ja rantojaan kuin silmäteräänsä, (tästäkin on tutkimustuloksia olemassa). Kalalaitoksen osuus on näin % Myllynlahden alueen (Myllykoskesta n m länteen tarkkailupiste Anges J2:n asti) fosforikuormasta, joka on näin pääasiallinen syy myöhempään vesikasvillisuuden räjähtämiseen. Kun vielä ko. tutkimus toteaa, että sedimentaatio on arvioitua tehokkaampaa Joutsansalmessa (n. 20 % vaikka on hiljaa virtaava vesiosuus) niin saastuttamisen pohjatyö on tehty valmiiksi ja sitä vaan aiotaan jatkaa. Luonnontuhon kohdatessamme lukiessamme sanomalehdestä Joutsan karvalehdestä tai vaikkapa soudellessamme Myllynlahdella me ranta-alueen asujaimisto emme tunnista siitä omaa osuuttamme emmekä aivan oikeutetusti miellä itseämme syylliseksi. Toisaalta näin ei ajattele yhteiskuntavastuunsa tunteva kalankasvattaja vastaavassa tilanteessa, ja jäljitettävyyskin (mm. edellä kuvatulta pohjalta) johtaa sylttytehtaaseen. Poikastuotanto antaa mahdollisuuden ja velvoittaa kalankasvattajaa ja oikeuslaitosta toimimaan kestävän kehityksen suuntaan ja kantamaan osaltaan vastuun huomisesta. Poikaset (kirjolohi) painavat n g/ kpl elokuun puolivälissä tullessaan laitokselle ja n. 9 kk:n kuluttua, viimeistään toukokuun puolivälissä, paino on lisääntynyt 6 8 kertaiseksi ollen n g/kpl ja pituus on n cm. Näin rehumäärän voidaan ja tulee pudottaa n kg/a, sillä kpl poikasia/9kk x n.40g rehua/kalanpoikanen/9kk tekee enintään yo kuivarehumäärän. Pölyt pois ja tarkka ruokinta, eteenkin kun poikasten tarvitsema rehuseos on kovin fosforipitoista (n. 1,35 %) alkuruokintakaudella. Laitoksen kannattavuus ei ole uhattuna vaikka kalankasvattaja niin väittää. Tämän todistaa mielestämme se uskomaton muutos 1992, jolloin rehumäärä ja fosforikuorma puolitettiin 3

4 (toki aivan liian myöhään) ja jolloin kansakunta oli saman tien syvimmän laman kourissa, mutta kalankasvatus vain kukoisti ja ainakin numeroiden valossa runsasta saastumista vähentävä muutus oli todellinen. Tulee pienentää poikastuotannon kalamääriä maksimissaan n kpl/a (9kk) tasolle. Ei ole mitenkään perusteltua tuottaa kansallisen poikastuotannon toimialan neljännestä taajaman kaava-alueella matalassa vähäisessä koskipaikassa ympäristönsuojelulain 86/ :n vastaisesti. Kohta 4 Sivunumeroidussa muutoksenhakijan kirjelmässä ei ollut kohtaa 4, vaan hypättiin suoraan kohtaan 5? Jos kohta löytyy, niin vastaamme siihenkin mielellämme. Kohta 5 Hakijan viittaama Joutsansalmen alueen sedimentin isotooppikartoitus on pantava omaan arvoonsa, sillä kyseessä on varsinaisesti ensimmäinen Suomessa tehty vastaava tutkimus ja olosuhteet myöhään syksyllä ( ), jolloin laitos oli ollut poikastuotannon vuoksi jo n. 2 kuukautta pesty ja puhtaana ja kun siihen lisätään harvinaisen sateinen syysjakso (alueella satoi n. 25 % enemmän kuin normaalisti) niin lähtötiedot laitoksen sedimenteistä puhtaassa hiekassa antavat harhauttavan kuvan. Tai kuten tutkijat sanovat: tutkimusajankohdasta johtuen kalalaitoksen purkulietteestä ei valitettavasti saatu edustavaa näytettä mittauksia varten. Olemme haastatelleet tutkimustuloksen kirjoittanutta laboratoriopäällikköä Allan Witickiä asiassa ja hän antaa mielellään lisävalaistusta tutkimuksen arvosta. Tutkimushan tehdään kun sitä vaaditaan, vaikka menetelmä ei kertoisi juuri mitään, kyseessä on siis ns. nollatutkimus. Tässä ei ole kuitenkaan kysymys siitä ettei tutkijat osaisi asiaansa, vaan kyseessä on raakile menetelmän koekäytö, sopimattomana ajankohtana. Vuosien kuluttua, kun Suomesta on saatu pohja- ja vertailutietoja asianomainen menetelmä voi olla hyvinkin käyttökelpoinen. Hakija paneutuu ällistyttävän naivisti, kuin hukkuva oljenkorteen, siihen että karvalehden massaesiintyminen olisi alkanut kasvillisuuden niiton jälkeen tai sen seurauksena Tämä ei pidä alkuunkaan yhtä totuuden kanssa, vaan pensasheinäkasvi on ollut jo ainakin 3 vuotta kalalaitoksen purkuaukon alapuolella (muutamia kymmeniä metrejä tuloaukosta, kohta missä virtaama rauhoittuu) kuten liite 4 kiistattomasti todistaa. Vastaavan kirjelmän sai silloin Keski-Suomen ympäristökeskuksen johto ja kymmenkunta asiantuntijaa, että monet haitankärsijät. Lisäksi asiasta on raportoitu ympäristökeskusta tuotakin ennen ainakin kerran. Se on toki totta, että niiton yhteydessä asia tuli tietoon ja julkiseksi, kun useat ranta-asukkaat kävivät löytöä ihmettelemässä. Kukaan niittoon osallinen ei poistanut tuota vierasta massaesiintymäkasvillisuutta, eikä mennyt työssään edes n metriä lähemmäksikään, vaan kukin teki työtä ns. omalla reviirillään, eli oman rantaosuutensa tuntumassa. Kyseessä oli kaislan niitto ja tuolloin ei haitallinen vesikasvimassaesiintymä ollut onneksi lähelläkään niittäjien rantoja. Tämän mielellään todistavat perheet Kuitunen, Oksanen, Kokko ja Honkasalo ja muutkin asianomaiset kokemansa mukaan. Niitolla ei todellakaan luotu mitään tuonkaltaista lisääntymisolosuhteita, -mahdollisuuksia kuten ylläkerrottu vakuuttaa. Vastineessamme katsomme perustellusti kalankasvattajan aiheuttaneen n. kolmen vuosikymmenen aikana sellaisen jätevuoren (katso liite 1, Joutsan Seutu, syyskuu 2000), joka on asettunut ymmärrettävällä tavalla virtaamasta johtuen viuhkan muotoon purkuaukosta virtaaman suuntaa. Kalankasvatusprosessien (täysin vanhanaikainen laitos, ei nykytekniikkaa) aikana ja seurauksena vuosien varrella on laitokselta tullut lukuisia kertoja lietettä ja partikkeleita ja myös todennäköisen mahdollisesti siinä samassa 4

5 karvalehden/vesiruton pikku osasia ja hiukkasmaisia pätkiä että osin kuivettunuttakin ainesosia, jotka virtaaman hiljentyessä optimaaliseksi ovat alkaneet nauttia kasvualustan ravinteita. Kalankasvattaja kertoo, että varsinaisen Keski-Suomen järvissä ja muuallakin esiintyy karvalehteä, ja on ymmärrettävissä sen leviäminen etelämmäksi Joutsaan juuri kalalaitoksen toimintaprosessien yhteyksissä, erityisesti kun em. päätoiminta-alueella sitä (karvalehteä/vesiruttoa) esiintyy. Jos esimerkiksi katsoo netistä Taimen Oy Laukaa, Joutsan laitoksen omistajan tietoja, niin saa esille mm. suuren joukon yhteistyökumppaneita kyseiselle Joutsan laitokselle. Nyt ollaan pakon edessä, vesistön käytön vaikeutuminen on jo päässyt tapahtumaan ja korvausvelvollisuus astuu todella kuvaan. Lupamääräysten perusteluissa mainitaan painavasti: Lupamääräyksetkin huomioon ottaen laitoksen toiminta ylläpitää ja voimistaa vesikasvillisuuden kasvua. Kalalaitos on tuudittautunut ilmeisesti ns. subjektiivisen jäljittämättömyyden ajatukseen vuosikymmenet ja todistelee syyttömyyttään näinkin selvässä asiassa. Mihinkään vapaaehtoiseen taloudelliseen mukaantuloon kalalaitoksen taholta emme usko emmekä sitä vaadi, vaan aiheuttajaperiaatteella lankeavat korvaukset aikanaan. Muutoksen hakijan liite 2 Muutoksen hakija palaa samoihin asioihin, joita on jo käsitelty runsaasti hänen muutosvaatimuskohdissa kohdissa 1-5 ja meidän niihin kohdistetuissa vastineissamme, joten viittaamme yllä olevaan pääsääntöisesti ja painotamme seuraavaa: On häikäilemättömän mautonta toistella sitä, ettei karvalehti/vesirutto/vesistön umpeen kasvaminen juuri johtuisi pääsääntöisesti kalalaitoksen toiminnasta. Kasvithan ilmestyivät kohta sen jälkeen kun hulvaton saastuttaminen puolitettiin yhteiskunnan ja haitankärsijöiden toimesta ja -93 vuonna saasteet olivat vai n. puolet aikaisemmasta vuosikymmenen tuhotyöstä. Pohja-alueella oli runsas ravinnealusta tuolloin runsaan kahden vuosikymmenen ajalta ja muutaman vuoden aikana tuli prosessista todennäköisin perustein sopiva istutus kasvisaastetta. Vuonna 1996 monet meistä ihmettelivät (n. 3 vuotta nähty ennen vuotta -99) pensasvesikasviheinä-esiintymää, joka oli veden alla nähtävissä kuten liite 4 kertoo. Vesihän on harvinaisen puhdasta tullessaan Viherin järvestä Myllykoskien kautta Joutsan taajamaan ja yläpuolisessa vesistössä (katso liite 6) haitallisia kasviesiintymiä ei ole, niin ei jää paljon arvailujen varaan missä on saasteen aiheuttaja. Näin on osoitettu kalalaitoksen poistovesien ravinteiden ja muiden partikkeleiden aiheuttama kasvillisuuden voimakas lisäkasvu, suoranainen kasvun räjähtäminen, alapuolisessa vesistössä. Voi olla, että saastuttaja ajattelee, ettei hänen tarvitse kohdata toimintansa todellisia seuraamuksia eteenkin kun se on poissa silmistä Joutsassa, kauempana varsinaisesta syvimmästä Keski-Suomesta. Fosforikuormituksen suhteen olemme sitä mieltä kuten olemme aiemmin kertoneet, että n. 200 kg/a on sopiva määrä, katso yleisperustelun ja vaatimusten kohdasta, jossa vaadimme pakottavan vesistön tervehdyttämiskoekokeilun suorittamista nyt. Ei voitane vältellä vastuuta ja kustannuksia, investoimatta laitoksen tekniikkaan, vaan nyt investoinnit on tehtävä ja määräyksiä tiukennettava, koska vesiensuojelu niin vaatii ehdottomasti, katso liite 5, (HS ). Jo vuonna 2015 on järven tila oltava hyvä, joten siihen ei päästä, jos nyt ei käytetä lain sallimia mahdollisuuksia. 5

6 Palaamme rahallisiin korvausvaatimuksiimme syksyllä 2005, jos säädökset eivät pure ja saamme normaalikesän lämpöineen ja kuivine jaksoineenkin, jolloin Joutsa on jälleen melkoisella varmuudella valtakunnan median hampaissa valitettavasti negatiivisessa muodossa ja syyllisyyskysymys kirkastuu jopa kalankasvattajalle. Joutsassa Pentti Honkasalo, Joutsa Mirja Honkasalo, Joutsa Erkki Oksanen, Joutsa Orvokki Oksanen, Joutsa Pauli Suni, Vantaa (Joutsa) Irja Suni, Vantaa (Joutsa) Jouko Lehtonen, Kerava (Joutsa) Aino Lehtonen, Kerava (Joutsa) Jarmo Lahti, Joutsa Heta-Maija Lahti, Joutsa Helinä Paasonen, Joutsa 6