Lapin etäopetuksen tukipalvelut

Transkriptio

1 Sirpa Kokkonen & Marko Mehtälä (toim.) Lapin etäopetuksen tukipalvelut Omalla tyylillä, samoilla välineillä, kohti yhteistä maalia Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun julkaisuja Sarja B. Raportit ja selvitykset 4/2011

2

3 Lapin etäopetuksen tukipalvelut

4

5 Sirpa Kokkonen & Marko Mehtälä (toim.) Lapin etäopetuksen tukipalvelut Omalla tyylillä, samoilla välineillä, kohti yhteistä maalia Sarja B. Raportit ja selvitykset 4/2011 Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu Tornio 2011

6 Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu ja tekijät ISBN (nid.) ISBN (pdf) ISSN-L ISSN (painettu) ISSN X (verkkojulkaisu) Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun julkaisuja sarja B. Raportit ja selvitykset 4/2011 Rahoittajat: Vipuvoimaa EU:lta , Euroopan sosiaalirahasto, Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Toimittajat: Sirpa Kokkonen & Marko Mehtälä Kannen kuva: eoppimiskeskus Taitto: VIM, koulutuskuntayhtymä Lappia Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu PL Kemi Puh Lapin korkeakoulukonserni LUC on yliopiston ja kahden ammattikorkeakoulun strateginen yhteenliittymä. Konserniin kuuluvat Lapin yliopisto, Kemi- Tornion ammattikorkeakoulu ja Rovaniemen ammattikorkeakoulu. Uniprint, Oulu 2011

7 Sisällys Marko Mehtälä Alussa oli vain suo, kuokka ja miten ja miksi LATU hankkeeseen päädyttiin? Eeva-Liisa Rasmus & Ellen Pautamo Etäopetus kielellisten ja kulttuuristen ihmisoikeuksien toteutumisen mahdollistajana 11 Leena Ylävaara Oppitunnille vaikka merten takaa 23 Paula Uusitalo ilinc kerää opiskelijat samalle oppitunnille läheltä ja kaukaa 25 Henna Järvi Aloittelevan opettajan kokemuksia sulautetusta opetuksesta Mirja Lampela Lapin etäopetuksen tukipalvelut -hanke Itä-Lapissa Kyllikki Alajärvi Viisas nurkka ja kokouksia ilman kahvia Jyrki Niskanen Etäopetus Lapin ammattiopistossa 39 Seppo Karkkola Tieto- ja viestintätekniikan verkkopainotteinen opetus.. 41 Riitta Tammenoksa Etäopetus tekstiilihuoltajan koulutuksessa

8 Esa Säkkinen Kokemuksia Optiman ja ilincin hyödyntämisestä luonto- ja ympäristöalan koulutuksessa 45 Kaisa Räisänen Lapin Opin ovi -projektin etätyöskentely 47 Jyrki Niskanen Etäopetuksen ja tuen vakiinnuttaminen ammattiopistossa. 49 Kristiina Anttila & Anu Pruikkonen Opettajakonkarit kertovat etä- ja verkko-opetuksen laatutekijät ja hyvät käytännöt. 51 Sirpa Purtilo-Nieminen Opiskelijat lähellä ja kaukana, avoin yliopisto verkko-opintojen järjestäjänä 61 Kristiina Anttila & Sirpa Kokkonen Tukipalveluiden puheenvuoro Pekka Pelttari Etäopetuksen lappilainen malli verkostoi Lapin lukiot.. 75 Marko Mehtälä Etäopetuksen toiminnot taloudellisesti tarkasteltuna.. 79 Marko Mehtälä & Anu Pruikkonen Kuokasta kuulokkeisiin syntyikö satoa? 85 Kirjoittajat 91

9 Marko Mehtälä Alussa oli vain suo, kuokka ja miten ja miksi LATU hankkeeseen päädyttiin? Lapissa etäopetuksen juuret ovat syvällä lappilaisessa maaperässä. Lappia on pidetty hedelmällisenä etäopetuksen maaperänä johtuen pitkistä välimatkoista. Siitä syystä teknologia-avusteisen etäopetuksen historiankirjoihin on tehty merkintöjä aina 80-luvulta lähtien. Voidaankin siis helposti olettaa, että lappilaiset koulutusorganisaatiot ovat hallinneet etäopetukseen liittyvät salat ja niksit. Näin ei kuitenkaan ole aina ollut. Teknologia-avusteisessa etäopetuksessa on historian valossa erotettavissa muutamia eri ajanjaksoja, jotka eroavat toisistaan toteutuksen suhteen. Toki käytettävä teknologiakin on muuttunut aikojen saatossa ja se on myös osaltaan ollut määrittelemässä etäopetuksen toteutuksen muotoa. Suurimman onnistumisen tai epäonnistumisen mahdollisuuden on luonut kuitenkin käytettävä toteutustapa, ei niinkään käytössä oleva teknologia. ETÄOPETUKSEN TOTEUTUKSELLISET JA TEKNOLOGISET VAIHEET; MIKÄ ONKAAN ETÄOPETUKSEN ITSEISARVO? Lapin etäopetuksessa on havaittavissa muutamia päävaiheita, joissa käytettävät teknologiat ovat antaneet toimintakehyksen etäopetuksen toteutukselle. Tämän hetken tietoon nähden tarkasteltuna olemme tehneet tietynlaisen kierroksen toteutustavan suhteen. Olemmeko siis olleet eksyksissä ja kiertäneet kehää? Tuskinpa, mutta yleinen teknologian kehityskaari ei ole aina toiminut etäopetuksen toteutusta palvelevasti. Mitä on tapahtunut vuosikymmenten aikana? 80-luvulla maakunnassa ei ollut vakiintunut minkäänlaista etäopetuksen toteutusmallia. Vuosikymmentä voidaankin pitää hyvien kokeilujen vuosikymmenenä. Tornion liiketalouden- ja tietotekniikan instituutti oli aikansa edelläkävijä lappilaisessa etäopetuksessa. Etäopetuksessa hyödynnettiin monenlaisia välineitä, jopa pakettiautoa eli niin kutsuttua mikrobussia, jolla koulu vietiin koteihin. Ensimmäiset videopuhelimet olivat käytössä, osattiin hyödyntää Audiografiikka -järjestelmää, joka oli nykyisten työasemilta käytettävien etäopetusohjelmien, kuten ilincin, esi-isä. Käytettiin telefaxeja ja neuvottelupuhelinlinjoja, jopa tarpeettomaksi jäänyttä Joulupukin pulinaboksia. 80-luku oli siis innovatiivista aikaa, käytössä olevaa teknologiaa oli rajallisesti, mutta monesti toteutukset saattoivat olla nykyaikanakin tarkasteltaessa moderneja. Alussa oli vain suo, kuokka ja 7

10 Etäopetuksen itseisarvo ei ole etäopetus. Mielestäni etäopetuksen itseisarvo on opiskelu. Kuinka opiskelu voidaan suorittaa oikeasti etänä, opiskelijan omasta kodista tai työpaikalta, hänen luonnollisesta ympäristöstään? Oikeanlaisella toteutuksella tähän päästiin, tai ainakin hyvin lähelle sitä jo 80-luvulla. Mihin hukkasimme tämän ajatuksen? 90-luvulle tultaessa videoneuvottelulaitteistot alkoivat yleistyä. Uusi teknologia ja videokuvan siirtäminen televisiosta toiseen loivat mielikuvan, että tästä tulisi etäopetuksen uusi standardi. Nyt saatiin välitettyä ääntä, videokuvaa, dokumenttikameran kuvaa ja tietokoneruudun kuvaa kahden tai useamman paikan välillä. Videoneuvotteluteknologia ja sen käyttäminen oli kallista, joten maakuntaan syntyi pisteitä, jonne opiskelijat kokoontuivat opiskelemaan. Tässä vaiheessa toteutuksessa ja jopa pedagogiikassa otettiin takapakkia. Toteutuksellisesti ei enää tarjottukaan opetusta koteihin tai työpaikoille, missä oltiin jo onnistuttu edellisellä vuosikymmenellä. Pedagogisesti etäopiskelijat saattoivat jäädä helposti statistin osaan, jossa yksilötason osallistuminen saattoi olla vieras käsite, kuten myös etäopiskelijapisteiden keskinäinen vuorovaikutus. Videoneuvotteluaikakauden hyvänä puolena täytyy pitää käytönaikaisen tuen syntymistä. Käytettävään teknologiaan liittyi monia riskitekijöitä. Hyvin pian havaittiin asiantuntevan tuen tarve, mikäli opetuksessa haluttiin onnistua. Näin oli syntynyt etäopetuksen tuen esiaste. Tuki oli teknistä tukea, jota hoitivat esimerkiksi vahtimestarit, mikrotukihenkilöt tai mahdollisesti ulkopuolelta ostetut henkilöt luvulle tultaessa etäopetukseen liittyivät niin sanotut virtuaaliset asynkroniset (eriaikaiset) oppimisalustat, kuten WebCT, Moodle ja Optima. Näin saatiin etäopetukseen välineitä, joilla oikein käytettynä oli mahdollisuus tehostaa oppimista ja koko etäopetuksen prosessia. Aluksi näitä ympäristöjä pidettiin usein kurssiin liittyvän materiaalin säilytyspaikkoina. Vähitellen verkkopedagogiikka kehittyi oppimisalustojen hyödyntämisessä, jolloin myös oppimista tukevia vuorovaikutteisia toimintoja opittiin hyödyntämään. Näin opittiin rakentamaan ensimmäisiä itsenäisesti opiskeltavia sisältöjä ja tukemaan näiden sisältöjen käyttöä asynkronisissa välineissä. Nämä välineet eivät kuitenkaan yksin onnistuneet nostamaan etäopetuksen suosiota. Pelkkään kirjoittamiseen perustuva laajempien kokonaisuuksien opiskelu ei ollut mielekästä. Tarvittiin edelleen synkronista (samanaikaista) toimintaa, eikä siihen ollut käytössä muuta mahdollisuutta kuin videoneuvotteluteknologia. Videoneuvotteluteknologia teki kuitenkin opiskelusta edelleen paikkariippuvaista. Tietyiltä osin etäopetuksen tila oli heikoimmillaan 2000-luvun alussa. Usko etäopetuksen toteutukseen oli sammumassa. Käännekohdaksi muodostui vuosi Tällöin Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa haluttiin löytää uusi etäopetuksen toteutustapa. Toteutuksessa haluttiin palata takaisin itseisarvoon. Koulun piti mennä koteihin ja työpaikoille. Lähdettiin etsimään välineitä, joilla tämä voitaisiin toteuttaa. Syntyi ensimmäinen Euroopan sosiaalirahaston rahoittama (ESR) hanke vuosille : Lapin etäopetuksen kehittäminen tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntäen (tekstissä myöh. LearnLinchanke). Hankkeessa päädyttiin kehittämään etäopetusta, joka tapahtuisi tietokoneiden välityksellä, työasemalta työasemalle. Löydettiin videoneuvottelun korvaava 8 Marko Mehtälä

11 tuote, LearnLinc (tekstissä myöh. ilinc), suunniteltiin ensimmäinen toteutusmalli ja rakennettiin toiminnalle tukimalli. LearnLinc-hankkeen aikana toimintamalli vakiintui kattamaan osan aikuiskoulutuksesta Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa. Kemin aikuislukiossa päätösvalta toteutusmallista annettiin opettajille. Jo ensimmäisen toimintavuoden aikana lukion etäopetus siirtyi videoneuvottelusta ilinciin. Aikuislukiossa resursoitiin myös käytönaikaiseen toimintaan tukihenkilö, joka sai koulutusta ja tukea LearnLinc-hankkeen kautta. Muissa Lapin oppilaitoksissa toiminta oli kokeiluluontoista eikä mitään pysyvää muualle syntynyt. Learnlinc hankkeen loppupuolella oli käynyt selväksi, että etäopetuksen toimintaa ei voi vakiinnuttaa organisaatioihin ilman asiantuntevaa tukea. Näin syntyi idea toiseen vaiheeseen: Lapin etäopetuksen tukipalvelut (LATU) -hankkeeseen. LAPIN ETÄOPETUKSEN TUKIPALVELUT -HANKE (LATU) Lapissa väestön väheneminen muuta maata nopeammin ja sen keskittyminen yhä enenevissä määrin suurtaajamien alueille oli aiheuttanut koulutusorganisaatioille haasteita. Jotta koulutuksen tarjonnassa ja toteutuksessa toteutuisi mahdollisimman tasapuolinen saavutettavuus koko Lapin alueella, tuli koulutusorganisaatioiden kehittää opetuksen toteutusmuotoja joustavan yksilölähtöisen opiskelun mahdollistavaksi. Koulutuksesta kiinnostuneiden motivoituneiden aikuisten tavoittaminen oli noussut keskeiselle sijalle. Potentiaalisten opiskelijoiden vähentyessä mahdollisuudet saada riittävä opiskelijamäärä yhdeltä paikkakunnalta olivat heikentyneet. Näin ollen oli välttämätöntä laajentaa aikuiskoulutuksien opiskelijarekrytointi yhtä kuntaa ja sen lähialuetta laajemmalle alueelle. Toisen asteen koulutuksessa haasteena oli tasavertaisten opiskelumahdollisuuksien turvaaminen Lapin läänin toisen asteen opiskelijoille. Hankkeella toteutettiin aidon etäopetuksen ja -koulutuksen kehittämistä alueen kehityksen luomien tarpeiden suuntaisesti hajautettuun yksilö- ja pienryhmämalliin. Etäopiskelupisteiden paikkariippumattomuus, opiskelumahdollisuuksien tuominen työpaikoille ja koteihin sekä reaaliaikaiset vuorovaikutteiset oppimistilanteet olivat etäopetuksen toteuttamisen lähtökohtia, joihin voitiin vastata käyttämällä hajautetun, reaaliaikaisen työskentelyn mahdollistavaa virtuaaliluokkaa. Lapin etäopetuksen kehittäminen tieto- ja viestintätekniikkaan hyödyntäen -hankkeessa luotiin perustoimintaedellytyksiä synkroniselle etäopetukselle Lapin alueella ja hankkeen aikana toteutetuissa piloteissa havaittiin ilinc-virtuaaliluokan hyvä soveltuvuus synkroniseen etäopetukseen. Synkronisen etäopetusjärjestelmän tehokas käyttöönotto opetuksessa edellyttää suunnitelmallisuutta, käyttäjien kouluttamista ja oikea-aikaista käytön tukea. LATU-hankkeen keskeinen tehtävä oli vahvistaa tukipalveluverkostoa Lapin alueella sekä vakioida käytettyjä etäopetusjärjestelmiä ja niiden käyttömuotoja. Käytännössä ja eri projekteissa oli havaittu, että opetushenkilöstölle suunnatut käyttäjäkoulutukset ja tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön koulutukset massakoulutuksina järjestettyinä eivät tuottaneet tavoiteltuja tuloksia. Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön osaamisen (esim. synkroniset etä- Alussa oli vain suo, kuokka ja 9

12 Kuva 1. Paikkariippumatonta opiskelua opetusjärjestelmät) kasvattamiseen tähtäävän koulutuksen ja tukipalveluiden oli oltava tarvelähtöistä ja oikea-aikaista. Hankkeen kehittämistavoitteena oli Lapin etäopetuksen alueellisen tukipalveluverkoston luominen, tukipalveluklusterin toiminnan ja liiketoiminnan suunnittelu sekä toiminnan käynnistäminen. Lisäksi vakiinnutettaisiin toisen asteen ammatillisen ja yleissivistävän verkkokoulutuksen toimintamalli. Hankkeen tavoitteena oli kehittää etäopetuksen teknisiä ja pedagogisia tukipalveluita ja taata tukipalveluiden saatavuus lappilaisissa koulutusorganisaatioissa ja Lapin alueella. Hankkeessa keskityttiin erityisesti synkronisen etäopetuksen tukipalveluiden kehittämiseen. Hankkeessa luotiin koulutusten rinnalle uudenlaisia tapoja ja toimintamalleja toteuttaa teknisiä ja pedagogisia tukipalveluja. Tukipalveluiden kehittäminen edesauttoi myös opettajien tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön osaamisen kasvua. Lapin etäopetuksen tukipalvelut (LATU) -hanke toteutettiin yhdessä Ammattiopisto Lappian, Lapin ammattiopiston, Itä-Lapin ammattiopiston, Saamelaisalueen koulutuskeskuksen, kaikkien Lapin kuntien lukioiden, Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun, Rovaniemen ammattikorkeakoulun sekä Lapin yliopiston kanssa. Lapin etäopetuksen tukipalvelut -hankkeen toiminnallinen ajanjakso oli Hankkeen kokonaisbudjetti oli noin miljoona euroa ja hanke rahoitettiin Suomen valtion, Euroopan sosiaalirahaston (ESR) sekä osatoteuttajien omarahoituksen avulla. Tämän julkaisun artikkelit kuvaavat Lapin etäopetuksen tukipalvelut -hankkeen avulla tuettua etäopetuksen toimintaa Lapin läänin oppilaitoksissa. Artikkelien kirjoittajia pyydettiin kirjoittamaan tarinoita elävästä elämästä, eli oman työn ja organisaationsa kautta nähtynä hankkeen vaikuttavuutta vaikkapa opettajuuden muuttumiseen tai opiskelijan uudenlaisiin mahdollisuuksiin. 10 Marko Mehtälä

13 Eeva-Liisa Rasmus & Ellen Pautamo Etäopetus kielellisten ja kulttuuristen ihmisoikeuksien toteutumisen mahdollistajana Etäopetuksen käytännön toteutusprosessi Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa Johdanto Saamelaisalueen koulutuskeskus on ollut mukana Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun koordinoimassa Lapin etäopetuksen tukipalvelut -hankkeessa. Hankealue on ollut maantieteellisesti laaja, oppilaitoksemme tukialueena olivat Inarin ja Utsjoen kunnat, mutta käytännössä hankkeessa tuettiin koko Suomen alueella olevia opettajia ja oppilaita. Yksittäisiä opiskelijoita tuettiin myös ulkomaille. Saamelaisalueen koulutuskeskuksen keskeisenä lakisääteisenä tehtävänä on saamen kielen ja kulttuurin säilyttäminen ja kehittäminen. Etäopetuksen kehittäminen on ollut tärkeä oppilaitoksen tehtävän toteuttamisessa. Tämä kehitystyö on ollut merkittävää myös siksi, että saamenkielen opettajien määrä on valtakunnallisesti vähäinen ja jopa saamelaisalueellakin heitä tarvitaan enemmän. Etäopetus tasa-arvoistaa pienistä kylistä, saamelaisalueen ulkopuolelta ja jopa ulkomailta olevien opiskelijoiden mahdollisuuksia osallistua opintoihin. Saamelaisalueen koulutuskeskuksen tarjoama virtuaaliopetus käsittää oppimisympäristön, joka rakentuu reaaliaikaisista ilinc-oppitunneista, Moodle-oppimisalustalla työskentelystä sekä erilaisista yhteisöllisistä työskentelyvälineistä ja -tavoista. Opetukseen sisältyy myös lähikokoontumisia. Verkko-oppimista tulisi arvioida sen mukaan, millaisia osallistumisen mahdollisuuksia se tarjoaa (Hakkarainen 2001, 21). Virtuaalikoulussa oppimisprosessi on paljon muutakin kuin mieleen painamista ja tiedon vastaanottamista. Opetuksessa on kiinnitetty huomiota mm. opiskelijoiden aktiiviseen osallistumiseen, opiskelijoiden väliseen vuorovaikutukseen ja yhteisöllisyyteen. Palautteen keräämisen kautta opiskelijat voivat vaikuttaa opetuksen suunnitteluun ja toteutukseen. Saamelaisalueen koulutuskeskuksen tavoitteena on antaa laadukasta etä- ja virtuaaliopetusta, ja myös tältä osin vaikuttaa saamen kielen ja kulttuurin elinmahdollisuuksiin. Opiskelijoiden ääni tässä artikkelissa on Virtuaalikoulun puolivuosittain kerättävästä opiskelijapalautteista. Palautteessa opiskelijoita on pyydetty arvioimaan tukipalvelun toimivuutta, tiedotuksen tehokkuutta ja opetuksen toteutumista. Samalla on selvitetty sitä, miksi opiskelijat ovat halunneet opiskella saamen kieltä ja kulttuuria juuri etäopiskeluna ja olisivatko he toivoneet, että etäopetusta olisi toteutettu jotenkin muuten. Opiskelijoilta on kysytty myös heidän ennakkokäsityksiään etäopiskelusta Etäopetus kielellisten ja kulttuuristen ihmisoikeuksien 11

14 ja näkemyksiään siitä, millaista teknistä osaamista etäopiskelu edellyttää. Heiltä on kysytty myös henkilökohtaisista tavoitteista ja pyydetty arvioimaan oman opiskelunsa lisäksi opiskelijaryhmän yhteishenkeä. Lopuksi heitä on pyydetty arvioimaan sitä, mikä merkitys virtuaalikoululla on saamen kielen ja kulttuurin säilyttäjänä ja mitä kieli ja kulttuuri heille merkitsevät. Virtuaalikoulun opiskelijat ovat pääosin aikuisopiskelijoita, joiden joukossa on myös opetusalan ammattilaisia. Etäopetus Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa on kehitetty virtuaalikoulua elokuusta 2004 lähtien. Etäopetuksen kehittäminen nähtiin saamelaisalueen näkökulmasta ennen kaikkea tärkeänä yhdenvertaistavana tekijänä. Matkan varrella kuitenkin todettiin, että virtuaalikoulun toimintakentän tulee olla yhtä laaja kuin se alue, jolla saamelaiset nykyään asuvat, eli valtakunnallinen. Virtuaalikoulu nähdäänkin yhtenä merkittävänä mahdollisuutena elvyttää, säilyttää ja kehittää saamen kieliä ja kulttuuria: opintoihin osallistuminen on mahdollista lähes mistä tahansa. Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa on tarvittava organisaatio etäopetuksen toteuttamiseen; henkilöt, jotka vastaavat kehittämisestä, organisoinnista ja tukipalveluista sekä opettajat, jotka kehittävät etäopetuksen menetelmiä. Kehittämistyötä on tehty ja tehdään edelleen myös hankerahoituksella. Eräs kehittämismahdollisuus on ollut muun muassa Lapin etäopetuksen tukipalvelut -hanke, jonka kautta Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa on ollut puolikkaan henkilötyövuoden resurssi etäopetuksen tukipalveluihin syksystä 2008 alkaen. Tällä hetkellä merkittävä kehittämismahdollisuus on ESR:n ja Lapin Elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskuksen rahoittama valtakunnallinen Saamen kielen ja kulttuurin virtuaalinen kehittämis- ja oppimisympäristö projekti Sápmi Miehtá ( ). Saamen kielen ja kulttuurin etäopetusta on annettu ilinc-virtuaaliluokkaa käyttäen syksystä 2006 alkaen. Etäopetusta on annettu kevääseen 2011 mennessä noin 500 opiskelijalle 16 opettajan toimesta ja lähes tuntia. Kiinnostus saamen kielen ja kulttuurin etäopetusta kohtaan on ollut hyvin suurta. Kursseille on lähes aina ollut enemmän hakijoita kuin opiskelupaikkoja. Etäopetuksen lisäresursoinnille olisi siis tarvetta. Saamelaiset, saamen kielet ja saamelaiskulttuuri kaikki tarvitsevat etäopetusta Saamen kielten ja saamenkielinen opetus on perus- ja lukio-opetuksessa mahdollista järjestää saamelaisten kotiseutualueella, joskin opetuksen järjestämisessä on sielläkin vielä paljon haasteita (ks. Pautamo 2010). Saamelaiskäräjälaissa määriteltyyn saamelaisten kotiseutualueeseen kuuluvat Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnat sekä Sodankylän kunnan pohjoisosa (Lapin paliskunnan alue). Saamelaiskäräjien vuoden 2007 Saamelaiskäräjävaalien yhteydessä laaditun tilaston mukaan yli puolet (54,9 %) saamelaisista ja yli 70 % alle 10-vuotiaista saamelaisista asuu kyseisen alueen ulkopuolella. 12 Eeva-Liisa Rasmus & Ellen Pautamo

15 Kuva 2. Lapissa etäisyydet ovat suuria. Kaapin Jounin tilalla. Kuva: Ulla Isotalo. Saamelaiskäräjien Oktavuohta-verkkolehden mukaan Suomessa on saamelaista. Saamen kielten ja saamelaiskulttuurin säilymisen kannalta opetusta on järjestettävä myös saamelaisalueen ulkopuolella. Tällä hetkellä vain noin 30 % tulevaisuuden saamen kielen puhujista on lainsäädännöllisesti omakielisen opetuksen piirissä. Onko Suomeen kasvamassa jälleen 2000-luvulla sukupolvia, jotka eivät osaa lukea tai kirjoittaa omaa kieltään? Toistaako historia itseään? Näinhän kävi myös nykylasten isovanhempien sukupolvelle ja sama tapahtuu nyt, mikäli saamen kielten opetusta ei systemaattisesti tarjota koko Suomessa. Tässä erään opiskelijamme omakohtainen kertomus: Asun kaukana saamelaisista sukulaisistani ja kokonaan suomenkielisessä kieliympäristössä, joten arjessa ei ole mahdollisuutta hankkia tai pitää yllä saamen kielitaitoa. 40-luvulla syntynyttä äitiäni on silloisen ajan hengen mukaisesti varjeltu oppimasta saamea, ja tämän vuoksi pidän erityisen tärkeänä oppia kieltä ja säilyttää sen kautta yhteyden sukuuni. Olen opiskellut saamea itsenäisesti, mutta tulokset ovat tietysti vaihtelevia, koska kukaan ei korjaa minua tai vastaa kysymyksiini. Siksi olinkin iloinen huomatessani, että etäopiskelukin on mahdollista. Saamelaisilla on asuinpaikasta riippumatta yhtäläinen perustuslaillinen oikeus omaan kieleensä ja kulttuuriinsa. Saamelaiset ovat Suomessa paitsi kielellinen ja kulttuurinen vähemmistö, myös alkuperäiskansa, jonka kielelliset oikeudet ovat muita kielellisiä vähemmistöjä laajemmat. Suomen koululainsäädäntö ei kuitenkaan takaa yhtäläistä oikeutta saamen kielen opetukseen koko maassa. Tämä on lasten yhdenver- Etäopetus kielellisten ja kulttuuristen ihmisoikeuksien 13

16 taisen kohtelun ja alkuperäiskansan kielen ja kulttuurin tukemisen kannalta keskeinen ongelma. Saamelaisia on noin 230 Suomen kunnassa. Helsingissä ja sen lähialueella asuu lähes saamelaista, Oulun alueella noin 600, Rovaniemen alueella noin 550, Tampereen alueella noin 150, Kemi-Tornio-alueella noin 110 ja Turun kaupungissa vajaat 100 saamelaista. Tilanteeseen tuo lisähaastetta myös se, että koulutettujen saamen kielen opettajien saatavuus saamelaisalueen ulkopuolella on heikko, opetusta tarvitsevat lapset asuvat hajallaan eri puolilla Suomea, eri puolella kaupunkeja sekä maakuntia ja opetuksessa olevien lasten kielellinen tausta on hyvin heterogeeninen. Tästä syystä virtuaaliopetus on varteenotettava ratkaisu saamen kielen opetuksen saatavuuden parantamisessa. Saamelaisalueen koulutuskeskuksen lakiuudistuksen yhteydessä (2010) koulutuskeskukselle pyrittiin saamaan oikeus perusopetuksen toteuttamiseen, jolloin etäopetusmallia olisi voitu soveltaa ja kehittää myös lapsille ja nuorille. Lakiuudistuksessa tätä mahdollisuutta ei suotu. Lähiopetusmahdollisuutta on kuitenkin pidettävä ensisijaisena tavoitteena kaikille saamen oppilaille. Saamelaiskäräjät on tehnyt opetusministeriölle ja eduskunnan valiokunnille esityksiä, joissa saamelaisopetusta on pyydetty käsittelemään kokonaisuutena, joka kattaa niin kotiseutualueen kuin sen ulkopuolella sijaitsevat paikkakunnat (Saamelaiskäräjät 2009, 23). Samalla, kun saamen kielen taidottomia ja saamelaisen identiteettinsä menettäviä sukupolvia syntyy, elvytetään aikuisväestön kielitaitoa etäopetuksen keinoin. Hirvonen (1999, 127) mainitsee, että Pohjoismaiden virallisissa saamelaismääritelmissä ensisijainen saamelaisuutta osoittava kriteeri on kieli. Ongelmalliseksi määritelmän kokevat muun muassa ne saamelaiset, jotka eivät puhu saamea, vaikka sukutaustaan katsoen he ovat saamelaisia. Kielitaito on myös työväline ja merkittävä osa saamelaisidentiteettiä: Voin omassa opetuksessani välittää tietoa saamelaisuudesta paremmin kun pystyn lukemaan myös saamenkielisiä tekstejä. Tunnetasolla asia on minulle vielä paljon tärkeämpi. Menetin saamen kielen asuntolavuosina ja koen valtion korjaavan asian, kun voin opiskella kieltä etelässäkin. Tosin esim. pohjoissaamen kursseille oli todella vaikea päästä, koska etusija ilmeisesti annettiin heille, jotka tarvitsevat kieltä työssään päivittäin. Opiskelijapalautteesta käy ilmi myös se, että mahdollisuus menetetyn tai saavuttamattoman kielitaidon opiskeluun on ollut kielen oppimisen lisäksi toisenlainen prosessi. Se on ollut muun muassa paluuta omille juurille, menneiden suremista, oman identiteetin läpi käymistä ja henkistä eheytymistä. Eräällä kurssilla todettiin, että opettajan lisäksi tunneille tarvittaisiin psykologi; niin suuresta ja merkittävästä asiasta on kysymys. Myös äidinkieliset ovat opiskelleet saamea. Heidän opintonsa ovat tähdänneet kirjoitustaidon lisäksi ammatillisen pätevyyden vahvistamiseen (kieli- ja kulttuurityöntekijät). Äidinkieliset tarvitsevat myös virallisen todistuksen kielitaidostaan. Saamea 14 Eeva-Liisa Rasmus & Ellen Pautamo

17 opiskellaan virtuaalikoulussa muutenkin kuin saamelaisen taustan vuoksi. Saamelaisalueella asuvat tarvitsevat kieltä työssään ja vapaa-ajallaan. Osa saa työnantajaltaan saamen kielen kielilisää. Joidenkin tavoitteena on työllistyä saamelaisalueella, jolloin kielitaidosta arvellaan olevan hyötyä. Osa opiskelijoista hyödyntää saamenkielen opintoja muiden opintojen yhteydessä. Saamelaisalueen koulutuskeskus tekee yhteistyötä Oulun yliopiston Giellagas-instituutin kanssa muun muassa siten, että koulutuskeskuksen pohjoissaamen kielen opinnot vastaavat Giellagas-instituutin saame vieraana kielenä -opintoja. Virtuaalikoulun pohjoissaamen kielen ja kulttuurin perus- ja keskitason 10 opintoviikon koulutukset ovat sisällöltään yliopisto-opintoja ja näin muun muassa yliopisto-opiskelijat hyötyvät Virtuaalikoulussa suoritetuista opinnoista. Joidenkin opiskelijoiden motiivina on kiinnostus Lappia, saamelaiskulttuuria ja saamen kieltä kohtaan. Minulla ei ole todistusta siitä, että osaan pohjois-saamea äidinkielenäni, joten virtuaalikoulun tarjoama mahdollisuus oli sopiva vaihtoehto minulle opiskella kieltä lisää ja saada dokumentti taidoistani Minulle saamen kieli on tarpeellinen työssä ja on tietenkin mukava ymmärtää muulloinkin, mitä saameksi ympärillä puhutaan, kun kuulen sitä miltei päivittäin. (...) Etäopiskelu antaa mahdollisuuden opiskella kieltä niillekin, jotka eivät muuten pysty sitä opiskelemaan. Sain vasta myöhemmin tietää, että saan hyväksiluettua opintopisteitä tutkintooni virtuaalikoulun opinnoista. Hyväksilukumahdollisuus ei siis vaikuttanut opiskeluhalukkuuteeni. Etäopiskelu on siis tuonut mahdollisuuden opiskella saamen kieliä ja kulttuuria paikasta riippumatta, mutta se on opiskelijapalautteen mukaan usein myös ainoa mahdollisuus osallistua opintoihin. Opinnot järjestetään pääsääntöisesti ilta-aikaan ja osallistuminen on mahdollista kotoa käsin. Utsjoella tarvii työssään saamen kieltä eikä nyt ollut muuta mahdollisuutta sitä opiskella kuin kotoa käsin. Etäopetus miten se käytännössä toteutuu ja mitä mieltä siitä ollaan? Opintojen rakentuminen Saamelaisalueen koulutuskeskuksen toteuttamalle etäopetukselle on siis suuri tarve ja etäopetuksen järjestäminen on merkittävää työtä monella tasolla. Mutta miten tämä käytännössä tehdään? Nyt raotetaan kulisseja niin, että lukija pääsee tutustumaan toisaalta tapaan, jolla etäopetusta toteutetaan. Ja toisaalta kuulemaan opiskelijan kokemuksia etäopiskelusta. Etäopetus kielellisten ja kulttuuristen ihmisoikeuksien 15

18 Opiskelijoiden antama palaute on pääsääntöisesti positiivista. Etäoppitunneille kokoonnutaan lähiopetuksen tapaan sovittuna aikana, mutta oppitunteja voidaan kuunnella joustavasti myös tallenteista. Opiskelijat kokevat oppitunnit monipuolisiksi. Opetuskeskusteluiden lisäksi oppitunneilla tehdään pari- ja ryhmätöitä sekä käsitellään opiskelijoiden ennalta valmistelemia tehtäviä. Oppituntien aikana ja niiden ulkopuolella hyödynnetään Internetin mahdollisuuksia monipuolisesti: sosiaalisen median välineet tarjoavat paitsi aineistoa, mahdollistavat myös yhteisöllisen prosessoimisen, tuottamisen ja oppimisen. Tiedottaminen sekä aineiston ja oppimistehtävien jakaminen ja palautus tapahtuvat oppimisalustalla. Selkeästi jäsennetyssä ympäristössä jaetaan myös oppituntien nauhoitteet. Oppijan kannalta on merkityksellistä, miten oppimistehtävät, materiaalit ja keskustelut tuodaan esille verkko-oppimisympäristössä (Silander 2003, 102). Oppimisympäristö kokonaisuudessaan on pyritty rakentamaan opiskelijalähtöisesti. Tukipalvelut ja tiedotus Pedagogisesti hyvin suunniteltua kokonaisuutta täydentävät toimiva ja erinomaista opiskelijapalautetta saanut tukipalvelu sekä ajantasainen tiedotus. Käytännössä olemme tulleet samaan johtopäätökseen kuin Kiviniemi (2001, 80): tukipalvelulla on merkittävä rooli etäopetuksen onnistumisen kannalta. Hyvin rakennettu ja suunniteltu toteutus voi kaatua verkkoympäristössä tukipalvelun puutteeseen. Opiskelijan on saatava opastusta työskentelymenetelmiin ja -välineisiin, ja Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa olemmekin ottaneet käyttöömme toimintamallin, jossa jokainen opiskelija perehdytetään ennen opetuksen käynnistymistä ja heidän koneensa asetukset säädetään toimintakuntoon. Ensimmäisellä etäoppitunnilla tekniikka käydään vielä pääpiirteissään läpi koko ryhmän kesken. Tuolloin kerrataan myös ennakkoon tiedotetut opiskelukäytännöt. Tämän jälkeen tukipalvelut on kirjautuneena oppitunnille päivystäen tilanteen mukaan ainakin ensimmäiset oppitunnit virtuaaliluokassa. Kun tukihenkilö on aina kirjautuneena luokkaan, apu saadaan ongelmatilanteissa nopeasti. Luokassa päivystämisestä on käyty periaatteellista keskustelua; olemmeko aina luokassa kuulolla vai opetetaanko opiskelijat toimintakulttuuriin, jossa apua tarvitessaan tulee olla itse aktiivinen ja pyytää sitä. Ratkaisu, johon on päädytty, on ollut käytännössä toimivin ja saanut hyvää palautetta opiskelijoiden lisäksi opettajilta; olemme määritelleet sen puoliaktiiviseksi päivystämiseksi. Opiskelijoille tulee myös muistuttaa säännöllisesti, että ongelmatilanteissa tulee pyytää apua. Toimivat tukipalvelut on erittäin tärkeä osa verkkokoulutuksen toimivuutta. Hyvin asiantuntevaa ja vastuullista toimintaa. Mukavaa, että aina tietää saavansa apua kun sitä tarvitsee. Tukipalvelu on varmasti hyvän maineensa ansainnut. 16 Eeva-Liisa Rasmus & Ellen Pautamo

19 Poikkeuksellisen paljon teknistä apua saatavilla verrattuna tavalliseen opiskeluun. Tukihenkilön työtehtävien määrittely on onnistunut silloin, kun hänen työpanostaan ei ole jaettu mihinkään muuhun aikaan ja paikkaan sitovaan työtehtävään. Tukipalvelua on aina saanut kun on tarvinnut, joten ei moittimista. En ole monesti joutunut käyttämään, mutta aina on ollut saatavilla ja asiantuntevaa tukipalvelua (... ). Hakkaraisen (2001, 27 28) mukaan verkko toimintaympäristönä on aikuisopiskelijalle uutta toimintakulttuuria vaativana haastava. Muun muassa tästä syystä se vaatii aikuisopiskelijan kohdalla opettajalta vahvasti ohjaavaa roolia. Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa on todettu, että myös muun opetuksen toteutuksesta vastaavan henkilökunnan ohjauspanosta tarvitaan: tiedotusvastuuta on jaettu tiedotusaiheen mukaan. Tämän on koettu vahvistavan asioiden sujuvuutta. Tiedotus on saanut yksittäisiä kommentteja lukuun ottamatta erinomaista palautetta ja opiskelijat ovat ymmärtäneet toimivassa tiedotuksessa myös oman vastuunsa. Tiedotus on mielestäni ainakin nopeaa ja suhteellisen selkeätä. Tiedotus kyllä toimii moitteettomasti ja jos niin käy ettei toimi niin syy on kyllä taatusti silloin tämän koneen takana. Käsityksiä ja kokemuksia etäopinnoista Opiskelijapalautteessa yllättävää oli se, millaisia ennakkokäsityksiä etäopiskelusta oli. Etäopiskelu miellettiin videoneuvottelun tapaisena opetuksena, jossa opettaja kirjoittaa taululle plaraten oppikirjan sivuja. Opiskelijat olivat kuitenkin yllättyneet positiivisesti etäopetuksen todellisuudesta. En oikeastaan osannut kuvitella, kuinka helppoa tämä on (...) Pitkään olin sitä mieltä, että vain lähiopetus on oikeaa opetusta ja minkä takia pitää opetuksesta tehdä teknisesti niin vaikeata. (...) näkemykseni etäopetuksesta ja etäopiskelusta on täysin muuttunut Olin valmistautunut paljon suurempiin teknisiin ongelmiin (...) Tehtävätyypit ja tehtävänannot oli monipuolisempia kuin olin kuvitellut. Kamalat ennakkokäsitykset. Ja ne muuttuivat jo ennen kurssin alkua, kun äärimmäisen erinomaisen loistava it-henkilö ohjasi minua käytännön asioissa. Myös se, että it-tuki oli tunneilla läsnä, oli erinomaista ja sekä se, että hänelle sai soittaa myös päiväsaikaan muulloin kuin tuntien aikana. Etäopetus kielellisten ja kulttuuristen ihmisoikeuksien 17

20 En osannut oikein kuvitella siitä mitään, mutta heti alusta lähtien olen pitänyt tästä opiskelutavasta. Koen sen aika tehokkaana, vaikka aika aikaa vievänä ja haasteellisena Opiskelijoiden kokemukset vaihtelivat sen suhteen, millaista teknistä osaamista etäopiskelu vaatii. Tekstinkäsittelyohjelman hallintaa. Avointa mieltä Ei mitään. Hyvää peruskäytön hallintaa, oman opiskelukoneen tuntemusta. Mitään erityistaitoja virtuaaliopiskelu ei mielestäni vaadi, mutta esimerkiksi sellaiset ongelmat kuin en tiedä, onko koneessani word-tekstinkäsittelyohjelmaa, enkä tiedä, miten saisin asian selville, tulisi osata ratkaista tai ainakin kysyä neuvoa teknisestä tuesta jo hyvissä ajoin. (...) teknistä osaamista tärkeämpää on rohkeus kysyä, jos ei osaa. Osa opiskelijoista oli sitä mieltä, että etäopiskelu kokonaisuudessaan vaatii opiskelijalta hyviä teknisiä valmiuksia. Osa taas totesi, että tukipalvelut toimii niin hyvin, ettei erityisosaamista tarvita. Olemme päätyneet tulevaisuuden osalta ratkaisuun, jossa laajempiin koulutuskokonaisuuksiin liittyen opiskelijoille pidetään pienimuotoinen koulutus varsinaisen opetuksen lisäksi muihin opiskelussa tarvittaviin ohjelmistoihin, kuten toimisto-ohjelmiin. Opiskelijalle tarjoiltava virtuaalinen koulutuspaketti on tiimityön tulosta, kuitenkin niin, että oppituntikohtaisen suunnittelun tekee opettaja. Koulutuksen suunnitteluvaiheessa käydään jatkuvaa dialogia erilaisista toteutusmahdollisuuksista ja ideoidaan yhdessä. Ideointia tehdään erilaisissa tiimeissä, usein koko virtuaalikoulun voimin. Opetuksen toteutusta suunnitellaan esimerkiksi menetelmien, ympäristöjen, välineiden, tehtävätyyppien ja ohjaustilanteiden osalta. Taustalla on näkemys, jonka mukaan työskentelymuodot ja valitut menetelmät muodostavat keskeisen osan oppimisprosessia, ja näin voidaan vaikuttaa siihen, millaiseksi oppimisprosessi muodostuu (Koli & Silander 2002, 10). Juntunen (2007, 45) pitää tärkeänä sitä, että oppilaitoksissa olisi verkko-opetuksen pedagoginen tuki, jossa yhdistyy pedagogisen osaamisen lisäksi ymmärrys oppimisesta, opetuksesta, ohjauksesta ja koulutussuunnittelusta sekä etäopetuksessa käytettävistä teknologioista rajoituksineen ja mahdollisuuksineen. Virtuaalikoulu toimii näiden periaatteiden mukaan myös siksi, että kyseinen työskentelytapa on käytännössä hyväksi havaittu ja siitä syystä, että virtuaalikoulu on kehittämisyksikkönä pieni. Tämä mahdollistaa tiiviin yhteistyön opetushenkilöstön kanssa, mutta toisaalta vaatii monialaisuutta työntekijöiltä. Yhteisen suunnitteluprosessin myötä selviävät opettajan koulutustarpeet. Opetusta rakennettaessa täsmäkoulutetaan opettajaa työvälineiden hallintaan. 18 Eeva-Liisa Rasmus & Ellen Pautamo

21 Opettaja on kiva ja hyvä ja opettaa monipuolisesti ja modernisti. Opettaja on taitava, innostunut (...) selvästi omalla alallaan. Monipuolista, mielenkiintoista, oppilaiden lähtökohdat hienosti huomioon ottavaa. On kyllä tosi hyvin käytetty hyödyksi erilaisia menetelmiä, mukava kun on vaihtelua että joskus luetaan ääneen, välillä on ryhmätehtäviä, välillä tehhään ittekseen, välillä kuunnellaan laulua ja tehhään sen pohjalta tehtäviä, voi viitata, kirjoittaa, pyytää puheenvuoroa jnejne. Onpa todella mukava ja monipuolinen kurssi sisältöineen. Yllätyin teknologian mahdollisuuksista jopa ryhmätöihin. Lähiopetusjaksoja on toteutettu kokeilumielessä vapaaehtoisina ryhmäytymis-, opintoihin sitouttamis- ja opiskelutilanteina. Opiskelijapalaute ja kokemukset niistä ovat olleet niin positiivisia, että ne on päätetty ottaa säännölliseksi osaksi opetusohjelmaa. Lähijaksot sijoitetaan sellaiseen ajankohtaan, jolloin opiskelijoilla on mahdollisuus osallistua saamelaiskulttuuritapahtumiin ja käyttää kieltä arkipäivän kielenkäyttötilanteissa, esimerkkeinä Ijahis Idja -alkuperäiskansojen musiikkitapahtuma ja Skábmagovat-filmifestivaali. Lisää lähiopetusjaksoja, koska ne motivoivat oikein toden teolla. (...) Miksi opiskelijat sitten ovat valinneet juuri etäopiskelun? Hakeuduin virtuaalikouluun, koska minulla ei ollut (töiden ja muiden opintojen vuoksi) mahdollisuutta osallistua saamen kielen lähiopetukseen. Asun Rovaniemellä, työskentelen Oulussa, opiskelen Turussa ja joudun työni vuoksi matkustamaan ympäri Suomen (=moderni jutaava saamelainen). Etäopiskelu oli ainoa vaihtoehto; toki olisin kaivannut myös lähiopetuspäiviä. Olen äitiyslomalla, joten pienen vauvan äitinä olisi ollut vaikeaa opiskella muuten kuin etänä. Erittäin hyvin on toiminut näin, kun opiskelu on joustavaa. Opiskelijat ovat valinneet etäopetuksen pääasiallisesti siksi, että se on sopinut parhaiten heidän elämäntilanteeseensa. Osan kohdalla kyseessä on ollut ainoa mahdollisuus opiskella saamen kieltä. Joistakin vastauksista kuitenkin pystyy päättelemään, että opiskelijat ovat varta vasten etsineet mahdollisuutta etäopiskeluun. Etäopetus kielellisten ja kulttuuristen ihmisoikeuksien 19

22 Opetustyöstä eläkkeelle jäätyäni olen tietoisesti pyrkinyt eroon koulutyön pakoista ja joskus kaavoihin kangistuneista käytännöistä. Etäopiskelu väljemmin aikataulutettuna ja uusia muotoja etsivänä on mielenkiintoista. Itsenäinen opiskelu sopii minulle parhaiten, ja pelkässä kontaktiopetuksessa ryhmässä turhaudun helposti (...) Se (etäopiskelu) sopii parhaiten sellaisten asioiden opiskeluun, joiden oppimiseen on todellista motivaatiota. Minulle parasta on opiskelun vaivattomuus, teknisesti, saa opiskella kotoa käsin (...). Tiivistahtista etäopiskelua Suurin osa kritiikistä on kohdistunut tiiviiseen opiskelutahtiin. Pääsääntöisesti aikataulutukseen on oltu tyytyväisiä, vaikka yleisen mielipiteen mukaan se on ollut esimerkiksi 10 opintoviikon koulutuksissa työn ohessa opiskelevalle vaativa. Esimerkiksi pohjoissaamen kielen ja kulttuurin perustason koulutuksessa ( ) kokoontumisia oli kaksi - kolme kertaa viikossa, kolme oppituntia kerrallaan. Tämän lisäksi koulutus sisälsi opetusta vastaavan määrän opiskelijan itsenäistä työskentelyä, johon sai ohjausta tarvittaessa. Olen ollut positiivisesti yllättynyt kurssista kaiken kaikkiaan. Vain omat resurssit tulevat vastaan ja ehtiminen on tiukoilla. Kaksi kertaa viikossa oppimisen kannalta hyvä, mutta itsellä aika meinaa loppua kesken. Yksi lisäpäivä viikkokokoontumisten väliin auttaisi paljon, esim. että ehtisi tehdä kotitehtäviä paremmin. Opetuspäivät esim. ma ja to. Opintojen vaatima työmäärä on yllättänyt jotkut opiskelijat siitäkin huolimatta, että koulutusten lukujärjestykset ja opetussuunnitelmat ovat olleet hakijoiden tiedossa ja he ovat voineet jo etukäteen suunnitella mahdollisuutensa osallistumiseen. Kokonaisuuden suunnittelussa ei pystytä aina ottamaan yksittäisiä mielipiteitä huomioon, mutta palautteet ovat olleet arvokkaita. Niiden pohjalta kokonaisuutta on pyritty hahmottamaan uudelleen aina, kun siihen on ollut mahdollisuus. Täytyy kuitenkin muistaa reunaehdot, joiden puitteissa koulutuksen järjestäjä operoi. Loppusanat Mielenkiinto saamen kielten ja kulttuurin opintoja kohtaan ja positiivinen opiskelijapalaute ovat vahvistaneet käsitystämme siitä, että Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa on tehty oikeita strategisia päätöksiä siitä, miten etäopetusta toteutetaan. Resursointi Virtuaalikouluun ja erilaiset kehittämishankkeet, kuten Lapin etäopetuksen tukipalvelut -hanke, ovat varmistaneet mm. etäopetuksen teknisen ja pedagogisen tuen. Nämä tekijät ovat etäopetuksen laatuun suoraan vaikuttavia tekijöitä. Tämän lisäksi opettajilla on ollut mahdollisuus ottaa työvälineet haltuun ja kehittää verkkopedagogista ajatteluaan opetukseen sisältyvän suunnitteluresurssin avulla. 20 Eeva-Liisa Rasmus & Ellen Pautamo

23 Etäopetuksen teknologioista voidaan todeta, että ne ovat hyvin hallinnassa ja tekniikka pelaa moitteettomasti, harvinaisia yksittäistapauksia lukuun ottamatta. Käytännössä Virtuaalikoulumme tukipalvelu uskaltaa luvata, että kaikki tekniikkaan liittyvät ongelmat ovat ratkaistavissa. Haastavammissa ongelmatilanteissa on mahdollisuus ratkoa ongelmia Lapin etäopetuksen tukipalvelut -hankkeen kautta tutuksi tulleen tukihenkilöverkoston kesken. Lähteet Hakkarainen, Kai Aikuisen oppiminen verkossa (16-52). Teoksessa Sallila, Pekka & Kalli, Pekka (toim.) Verkot ja teknologia aikuisopiskelun tukena. Aikuiskasvatuksen 42. vuosikirja. Helsinki. Hirvonen, V Saamenmaan ääniä. Saamelaisen naisen tie kirjailijaksi. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 725. Pieksämäki: Kirjapaino Raamattutalo. Juntunen, Merja Verkkopedagogin rooli tietostrategian toteutuksessa (43 46). Teoksessa Koivisto, Jukka, Sumkin, Tuula, Tuomi, Lauri & Tuuliainen, Mika (toim.) Vaihtoehtoja valinnoille. Opetushallitus. Kiviniemi, Kari Autonomian ja ohjauksen suhde verkko-opetuksessa (74 97). Teoksessa Sallila, Pekka & Kalli, Pekka (toim.) Verkot ja teknologia aikuisopiskelun tukena. Aikuiskasvatuksen 42. vuosikirja. Helsinki. Koli, Hanne & Silander, Pasi Verkko-oppiminen. Oppimisprosessin suunnittelu ja ohjaus. Hämeen ammattikorkeakoulu. Julkaisu D:134. Saamelaiskäräjien lausunto (Dnro: 473/D.a.2/2010) Lasten hyvinvoinnin kansalliset indikaattorit -hankkeen raporttiluonnoksesta Saamelaiskäräjät Saamelaisopetus kotiseutualueen ulkopuolella. Saamelaiskäräjien koulutusraportti N:o 1. Teksti Ulla Aikio-Puoskari; työryhmä Petra Magga, Eeva-Liisa Rasmus, Ellen Näkkäläjärvi & Rauna Rahko. Inari. Saamelaiskäräjät: Oktavuohta. Hakupäivä php?option=com_content&task=view&id=194&itemid=236 Saamelaiskäräjät Saamelaisten lukumäärä vuoden 2007 Saamelaiskäräjävaaleissa. Väestörekisterikeskus. docman&task=doc_details&gid=8&itemid=20&lang=finnish Pautamo, Ellen Saamenkielisten aineenopettajien koulutuksen nykytila ja kehittämistarpeet. Giellagas-instituutti, Oulun Yliopisto. Myös osoitteessa: raportti_2010.pdf Silander, Pasi Verkko-oppimisympäristöt ja opintokokonaisuuden rakenteen organisointi ( ). Teoksessa Silander, Pasi & Koli, Hanne (toim.) Verkkoopetuksen työkalupakki. Oppimisaihioista oppimisprosessiin. Etäopetus kielellisten ja kulttuuristen ihmisoikeuksien 21

24

25 Leena Ylävaara Oppitunnille vaikka merten takaa Ruth Kocsis suoritti lukio-opinnot todella pitkän matkan takaa. Hänen kotinsa oli Yhdysvalloissa, Michiganissa ja koulu Kemissä. Hänen ei kuitenkaan tarvinnut huolestua pitkästä koulumatkasta, sillä ilinc-virtuaaliluokan avulla hän pääsi koululuokkaan yhtä aikaa muiden kanssa reaaliajassa. Kolmen vuoden lukio-opintojen aikana Ruth tosin matkusti muutaman kerran Kemiin tutustuakseen kouluun ja opettajiin ja osallistuakseen ylioppilaskirjoituksiin. Valkolakin hän painoi päähänsä keväällä Ruthin kotikaupungin lähialueen koulut eivät tarjonneet sopivan korkealaatuista opetusta, ja yksityiskoulut ovat erittäin kalliita. Hänen suomalaissyntyinen äitinsä kuitenkin halusi, että Ruth jatkaisi kotikoulussa aloittamaansa suomen kielen opiskelua ja taitojensa kartuttamista, ja että hän saisi korkealaatuisen lukio-opetuksen. Suomeen muutto ei ollut mahdollinen, mutta onneksi Ruthille löytyi etäopiskelumahdollisuus Kemin aikuislukiosta Internetin kautta. Kun Ruthilta kysyttiin etäopiskelun hyötyjä ja haittoja, hän nosti plussapuolelle joustavan aikataulun ja rauhallisen opiskeluilmapiirin. Hän saattoi tehdä koulutöitä joko kotona tai missä tahansa muualla, kunhan hänellä oli nettiyhteys ja tietokone, kuulokkeet ja mikrofoni. Haittojakin Ruth kuitenkin löysi. Sosiaalinen kanssakäyminen muiden opiskelijoiden tai opettajien kanssa oli erittäin vähäistä tai jopa olematonta lukuun ottamatta vuorovaikutusta opettajien kanssa etänä. Tunneilla tai Skypessä tuli välillä keskusteltua, mutta enimmäkseen vuorovaikutus kävi sähköpostin kautta parhaiten, koska tunnilla ei voi keskeyttää opetusta liikaa, jotta muut opiskelijat eivät häiriintyisi. Myös kokeiden tekeminen saattoi olla hiukan vaivalloista, koska niitä varten piti mennä johonkin kouluun tai muuhun valvottuun ympäristöön. Ruthin mukaan etäopiskelijan täytyy ehdottomasti olla itse motivoitunut. Toisaalta etäopiskelu kasvattaa ja valmistaa jatko-opintoihin, mutta jos jää jälkeen tai jos on ongelmia opiskelujärjestelyissä, on vaikea etäältä hoitaa asioita. Etäopiskelijan on oltava myös joustava ja vastuullinen, ja hänen on osattava asettaa asiat tärkeysjärjestykseen. Etäopiskelijalta vaaditaan myös taitoa itsenäiseen työskentelyyn, koska lähellä ei ole ketään antamassa konkreettista apua. Ruth osallistui oppitunnille virtuaalisessa luokkahuoneessa, kuten moni muukin etäopiskelija, mutta Kemissä luokassa oli myös lähiopiskelijoita. Hänen mielestään Oppitunnille vaikka merten takaa 23

26 Kuva 3. Kemin lukion etäopetusta sulautettuna luokkaopetukseen. Älytaulun kuva näkyy myös etäopiskelijoiden koneella. opiskelu tuntui oikealta, kun tiesi osan opiskelijoista istuvan luokassa ja opiskelevan samalla tavalla kuin hän itsekin teki. Lopuksi Ruth kiteytti etäopiskelunsa ansiot seuraavasti: Etäopiskelun hyötypuolet ja opetuksen laatu ehdottomasti kartuttivat osaamistani ja taitoja. Haittapuolia ja ongelmatilanteita saattaa tulla eteen etäopiskelun aikana, mutta jos opiskelija oivaltaa mahdollisuutensa ja pysyy mukana ohjelmassa, on etäopiskelu erittäin hyvä vaihtoehto ja hyödyllinen opiskelutapa. Etäopiskelijan hankkimat taidot tukevat ja auttavat myös myöhemmin elämässä, ja itse voin sanoa olevani enemmän itseriittoinen ja motivoitunut jatko-opinnoissani ja työelämässä osaksi etäopiskelun ansiosta. Nyt Ruth opiskelee Kouvolassa Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa kansainvälistä kauppaa englanniksi. Hän on opiskelijajärjestön sosiaalipoliittinen vastaava, kansainvälinen tutor ja on mukana koulun lehden julkaisussa ja kirjoituksessa sekä tekee välillä koululle käännöstyötä. Tällä hetkellä toukokuussa 2011 hän on Münchenissä työharjoittelussa markkinointihommissa. 24 Leena Ylävaara

27 Paula Uusitalo ilinc kerää opiskelijat samalle oppitunnille läheltä ja kaukaa Opiskelijalla ei ole aina mahdollisuutta osallistua oppitunneille tiettyyn kellonaikaan. Opiskelemisen esteenä voi olla aikaa vievä harrastus, kahden tutkinnon suorittaminen yhtä aikaa, ansiotyö tai pienten lasten hoitaminen. Myös pitkä koulumatka saattaa hyydyttää opiskeluhalut. Kemin lyseon lukion aikuisopiskelija voi unohtaa nämä esteet, sillä hän voi osallistua oppitunneille myös kotoa käsin haluamanaan ajankohtana. Tämän tekee mahdolliseksi ilinc-virtuaaliluokka. Opiskelija voi valita kaikissa lukion oppiaineissa, haluaako seurata opetusta perinteisesti lähiopiskelijana vai virtuaaliluokassa etäopiskelijana. Samalle oppitunnille sulautetaan opiskelijat kaukaa ja läheltä: lukiolla pulpeteissaan opiskelevien lisäksi tunnilla ovat mukana myös etäopiskelijat virtuaalisessa luokkahuoneessa. Myös nuorten lukiolaisten päiväopetukseen on sulautettu opiskelu hyvää vauhtia laajenemassa. Pitkän matematiikan opiskelijoista osa on kaksoistutkinnon suorittajia. He ovat joka toisen jakson lukiolla ja joka toisen jakson ammattiopistolla. Etäopiskelu auttaa heitä pysymään joka jaksolla etenevillä kursseilla mukana. Elämänkatsomustiedon tunneilla on lähiopiskelijoiden lisäksi etäopiskelijoita esimerkiksi Simosta, Torniosta ja Utsjoelta. Usein elämänkatsomustiedosta saadaankin ryhmä muodostetuksi vain keräämällä opiskelijoita yhteen useasta eri oppilaitoksesta. Myös kemiläisillä lukiolaisilla on mahdollisuus osallistua jonkin toisen lukion tarjoamille etäkursseille. Opettajalle tällaisen sulautetun yhdistelmäoppitunnin pitäminen tietysti asettaa omat haasteensa: vaikka etäällä olisi vain yksi ryhmän opiskelijoista, hänet on muistettava ottaa oppitunnin keskusteluun mukaan. Etäopiskelija voi osallistua keskusteluun chatin avulla tai hänelle voi antaa puheenvuoron. Hän voi myös itse viitata ja siten osoittaa aktiivisuuttaan oppitunnilla. Myös lähiopiskelijan on totuttava opettajaan, jolla on kuulokemikrofoni korvillaan ja joka välillä keskustelee etäopiskelijoiden kanssa. Opiskelijat kyllä seuraavat valkokankaan tapahtumia hyvinkin tarkkaavaisesti, esimerkiksi chat-keskustelua kommentoiden ja välillä opettajaakin neuvoen. Jos opettajalla on käytössään konferenssimikrofoni tai langaton yhteys madonnamikrofoneineen, vuorovaikutus ilincissä ja luokassa olevien opiskelijoiden välillä sujuu jouhevasti. Koska kaikki oppitunnit tallennetaan, ei oppitunnille tarvitse osallistua reaaliajassa, vaan opetusta voi seurata iltamyöhällä tai aikaisin aamulla silloin kun itselle aika ilinc kerää opiskelijat samalle oppitunnille läheltä ja kaukaa 25

28 on sopivin. Opiskelija voi päästä mukaan opetukseen myös esimerkiksi sairauden sattuessa kotonaan tai vaikkapa sairaalassa. Opiskelijat kuuntelevat nauhoituksia myös valmistautuessaan kokeeseen. Vaikean asian voi kuunnella niin monta kertaa, kuin on tarvetta. Tätä mahdollisuutta käyttävät hyväkseen niin etä- kuin lähiopiskelijatkin. Etä- ja lähiopiskelijat on sulautettu samalle oppitunnille käytännön syistä. Aikuisopiskelijoiden määrä on harventunut niin, että tarpeeksi suuret ryhmät saadaan ainoastaan keräämällä samalle oppitunnille opiskelijat niin kaukaa kuin läheltäkin. Tärkeintä on kuitenkin, että sulautetut oppitunnit poistavat esteitä opiskelun tieltä ja antavat yhä useammalle mahdollisuuden painaa valkolakki päähänsä. 26 Paula Uusitalo

29 Henna Järvi Aloittelevan opettajan kokemuksia sulautetusta opetuksesta Sulautettua opetusta ei voi toteuttaa samalla tavalla kuin perinteisiä oppitunteja. Opettajalta vaaditaan jonkin verran teknisiä taitoja, mutta ennen kaikkea halua kehittää itseään sekä opiskelijalähtöisiä ja vuorovaikutteisia verkko-opetusmenetelmiä. Ensimmäinen opettajan haaste on opetusmenetelmien käyttö. ilinc-virtuaaliluokassa on helppo sortua opettajajohtoiseen luennointiin, kun puheenvuorojen jakaminen tai esimerkiksi ryhmätöiden tekeminen ei tapahtu yhtä mutkattomasti kuin pelkkien lähiopiskelijoiden kanssa. ilinc tarjoaa kuitenkin runsaasti mahdollisuuksia vuorovaikutukseen, jos opettaja osaa niitä hyödyntää. Kun etäopiskelijoilla on mikrofonit käytössään, he voivat osallistua keskusteluun aivan kuten lähiopiskelijatkin. Opettaja voi jakaa puheenvuoroja tai antaa kaikkien osallistujien mikrofonien olla auki koko ajan. Ympäristössä voi myös esimerkiksi tehdä pari- ja ryhmätöitä ja järjestää videoneuvotteluja. Näiden työkalujen käyttöön opettajat tarvitsevat koulutusta, jotta opetuksessa saadaan irti kaikki ilinc-virtuaaliluokan tarjoama hyöty. Opiskelijoille vuorovaikutteinen opiskelu on varmasti mielekkäämpää kuin pelkkä passiivinen luennon seuraaminen. ilinc asettaa opettajalle haasteita myös oppimateriaalin laadintaan. Koska tunnit tallennetaan, tekijänoikeusseikat estävät monen sellaisen materiaalin käytön, jota lähitunnilla voisi esittää. Opettajan tulee miettiä tarkasti, onko tunneilla jaettava materiaali laillista. Myös materiaalin luettavuutta täytyy miettiä tarkasti fonttikoosta alkaen, kun osa opiskelijoista seuraa opetusta kotikoneeltaan. Jos opetusta on vaikea seurata, opiskelu ei tunnu mielekkäältä. Opiskelijan kannalta ilincin haaste piilee osallistumisessa. Miten rohkaista itseään puhumaan mikrofoniin? Osa opiskelijoista vierastaa mikrofoniin puhumista etenkin, kun tunnit tallennetaan. Entä miten motivoida itsensä seuraamaan ja osallistumaan aktiivisesti myös silloin, kun opiskelija on kotona opettajan katseen ulottumattomissa? Oppitunnista tulee helposti puuduttavan hidastempoinen, jos opiskelijoita on vähän ja he eivät rohkene puhua mikrofoneihin vaan vastaavat ainoastaan kirjoittamalla. Opiskelijat tarvitsevat opastusta, rohkaisua ja harjoitusta mikrofonin käyttöön. Tähän ongelmaan auttanee myös opettajien koulutus: jos opettaja hallitsee hyvin puheenvuorojen jaon ja keskustelun organisoinnin ilincissä, hän käyttänee mahdollisuutta usein myös tunneilla. Aloittelevan opettaja kokemuksia sulautetusta opetuksesta 27