Sosiaali- ja terveysministeriö E-KIRJE STM VAO Alaviuhkola Katriina Suuri valiokunta

Transkriptio

1 Sosiaali- ja terveysministeriö E-KIRJE STM VAO Alaviuhkola Katriina Suuri valiokunta Viite Asia Komission tiedonanto; EU:n sosiaaliturvan yhteensovittamisen ulkoinen ulottuvuus U/E-tunnus: EUTORI-numero: Ohessa lähetetään perustuslain 97 :n mukaisesti 30 päivänä maaliskuuta 2012 annettua komission tiedonantoa KOM(2012) 153 koskeva selvitys, joka koskee EU:n sosiaaliturvan ulkoista ulottuvuutta. Osastopäällikkö ylijohtaja Outi Antila Hallitusneuvos Katriina Alaviuhkola LIITTEET

2 2(2) Asiasanat Hoitaa STM Tiedoksi

3 Sosiaali- ja terveysministeriö PERUSMUISTIO STM VAO Alaviuhkola Katriina Asia Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle; EU:n sosiaaliturvan yhteensovittamisen ulkoinen ulottuvuus Kokous Liitteet Viite EUTORI/Eurodoc nro: U-tunnus / E-tunnus: Käsittelyn tarkoitus ja käsittelyvaihe: Asiakirjat: Neuvosto vastaanottaa komission tiedonannon, joka koskee EU:n sosiaaliturvan yhteensovittamisen ulkoista ulottuvuutta. KOM (2012) 153 lopull. EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely: Käsittelijä(t): Suomen kanta/ohje: Tiedonannon tarkoituksena ei ole saada aikaan sitovia oikeusvaikutuksia STM Katriina Alaviuhkola STM Carin Lindqvist-Virtanen Suomi vastaanottaa tiedonannon ja odottaa mielenkiinnolla komission tarkempia näkemyksiä EU:n yhteisten toimintatapojen vaihtoehdoista sosiaaliturvan yhteensovittamiseksi. Suomi yhtyy komission näkemykseen siitä, että työvoiman liikkuvuus EU:n ja muun maailman välillä on merkittävää ja se on jopa välttämättömänä globaalissa taloudessa. Suomi pitää tärkeänä, että EU suuntaa katseen ulospäin ja tekee yhteistyötä kansainvälisten organisaatioiden kuten esimerkiksi ILO:n kanssa erilaisissa globaalintason sääntelykysymyksissä. Suomi ei voi allekirjoittaa tiedonannossa ongelmina esiintuotuja näkemyksiä mm. siltä osin kuin on kysymys kahdenvälisistä sosiaaliturvasopimuksista. Suomen näkemyksen

4 Pääasiallinen sisältö: 2(8) mukaan tiedonannossa liioitellaan kahdenvälisistä sopimuksista aiheutuvia käytännössä esiin tulevia haasteita ja ongelmatilanteita. Sama koskee EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännön tosiasiallisia käytännön vaikutuksia. Sosiaaliturvaa ei ole harmonisoitu, joten jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmät poikkeavat toisistaan. Kansallisen lainsäädännön sisältö luonnollisesti heijastuu myös sosiaaliturvasopimuksen soveltamisalaan. Jäsenvaltioiden tekemien sopimuksien erilaisuus riippuu paitsi kansallisesta järjestelmästä myös siitä mitä sopimuksella tavoitellaan. Suomen tekemät sosiaaliturvasopimukset noudattavat EU:n sosiaaliturvasäännösten keskeisiä periaatteita koskien mm. yhdenvertaista kohtelua, yhden valtion lainsäädännön soveltamista, eläkkeiden eksportointia. Suomen tekemissä sosiaaliturvasopimuksissa kansalaisuudella ei pääsääntöisesti ole merkitystä. Täysin selvää on myös se, että EU:n lainsäädännöllä on etusija ristiriitatilanteessa kansallisen lain tai kansallisesti voimaansaatetun sosiaaliturvasopimuksen kanssa. Tämän periaatteen ovat ainakin Suomen sopimuskumppanit ymmärtäneet ja hyväksyneet. Suomi ei myöskään pidä ongelmana lähetettyjen työntekijöiden kohdalla sopimukseen perustuvia EU:n säännöksiin verrattuna pitempiä lähettämisaikoja. Tällä päinvastoin mahdollistetaan sekä yritysten että työntekijöiden kannalta sosiaaliturvaoikeuksien joustava ja mielekäs toteutuminen. Sopimuksissa määrätään ne reunaehdot, joita lähettämistilanteissa sovelletaan ja näiden määräyksien avulla estetään kaksinkertainen vakuuttaminen ja kaksinkertainen vakuutusmaksuvelvollisuus, mikä yleensä on sosiaaliturvasopimuksen yksi keskeinen tavoite. Komission mukaan mm. maahanmuuttoa koskeviin direktiiveihin otetut yhdenvertaisuusklausuulit velvoittaisivat eläkkeiden eksportoimiseen EU:n alueen ulkopuolelle. Eksportoinnin osalta englannin kieliversiossa käytetään termiä state pensions, mikä viittaa vähimmäiseläkkeisiin. Suomen kieliversiossa käytetty termi on kansaneläke. Suomi haluaa kuulla tarkoittaako komissio tiedonannossa nimenomaan vähimmäiseläkkeitä. Suomen käsityksen mukaan yhdenvertaisen kohtelun -periaate edellyttää, että jäsenvaltiossa kertynyt eläke tulee eksportoida EU:n ulkopuolelle samoin ehdoin ja edellytyksin kuin kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan eläke eksportoidaan ko. maan kansalaisille näiden muuttaessa EU:n ulkopuolelle. Suomi suhtautuu myös kielteisesti EU:n sosiaaliturvasopimuksen luomiseen. Tiedonannosta ei ilmene, mikä tällaisen instrumentin luonne olisi. Miten ja millä tavoin se vaikuttaisi jäsenvaltion toimivaltaan tai mahdollisuuksiin tehdä sosiaaliturvasopimuksia sen omat tarpeet huomioon ottaen. Tästä on tarpeen kuulla komission tarkempi selostus. Kaiken kaikkiaan tiedonannossa esitetyt perustelut uudelle instrumentille ovat kovin ohuet ja näin ollen riittämättömät. Sosiaaliturvan hallintotoimikunnassa jäsenvaltiot eivät ole tuoneet esille, että tällaiselle olisi tarvetta. Tällaisen instrumentin tarve ei ole noussut esille myöskään Suomen kahdenvälisissä sopimusneuvotteluissa. Sen sijaan Suomi suhtautuu avoimesti ehdotukseen asiantuntijatyöryhmän perustamisesta. Asiantuntijatyöryhmän tehtävistä on syytä vielä keskustella tarkemmin hallintotoimikunnassa. Tiedonannon tarkoituksena on kiinnittää huomiota työvoiman liikkuvuuden merkitykseen sekä EU sisällä, että EU:n ja muun maailman välillä. Sosiaaliturvan yhteensovittaminen on järjestelmä, jolla pyritään osaltaan helpottamaan liikkuvuutta. EU:n alueella sisäistä liikkuvuutta tukee asetuksella (EY) N:o 883/2004 ja sen täytäntöönpanoasetuksella (EY) 987/2009 luotu sosiaaliturvan

5 3(8) yhteensovittamisjärjestelmä. Sen kattavuutta on laajennettu erillisillä sopimuksilla koskemaan myös Islantia, Liechtensteinia, Norjaa ja Sveitsiä. Asetuksilla luotu sosiaaliturvan yhteensovittaminen on ulotettu asetuksella (EU) N:o 1231/2010 koskemaan EU:n alueella liikkuvia kolmansien valtioiden kansalaisia. Lisäksi useilla vakautus ja/tai assosiaatiosopimuksiin ja niiden perusteella vahvistettuihin päätöksiin sisältyy määräyksiä sosiaaliturvan yhteensovittamisesta sellaisten työntekijöiden tai näiden perheenjäsenten osalta, jotka liikkuvat jonkin EU maan ja assosioidun maan välillä. EU:n tason toimia täydentävää kansallista lähestymistapaa eli jäsenvaltioiden tekemiä kahdenvälisiä sopimuksia sosiaaliturvasta EU:n ulkopuolisten maiden kanssa komissio pitää puutteellisena. Sen mukaan kahdenvälisille sopimuksille on ominaista sopimusten hajanaisuus, niiden muodostama verkosto on epätäydellinen ja sopimusten sisältö vaihtelee maasta toiseen. Tiedonannon mukaan komissio on muotoilemassa EU:n yhteistä toimintatapaa sosiaaliturvan yhteensovittamisessa kolmansien maiden kanssa. Tiedonannossa korostetaan, että EU:n ulkopuolisten maiden yritykset ja sieltä EU:n alueelle tulevat työntekijät, kohtaavat pirstoutuneet sosiaaliturvajärjestelmät. Tämän katsotaan luovan esteitä EU:n alueelle tulolle, siellä liikkumiselle ja sieltä poistumiselle. Tiedonannossa perustellaan jäsenvaltioiden yhteistyön tarvetta yhtenäisemmän toimintatavan kehittämiseksi sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamiseksi kolmansien maiden kanssa. Tiedonannossa kuvataan EU:n sääntöjen nykytilaa ja vaikutusta ulkoiseen ulottuvuuteen sekä EU:n lainsäädännön ja kahdenvälisten sopimusten oikeudellista suhdetta. Tiedonannossa kuvataan EU:n yhteistä toimintatapaa ja ehdotetaan toimenpiteitä toimintatapojen edelleen kehittämiseksi. Komissio pitää tarpeellisena perustaa säännöllisesti kokoontuva asiantuntijatyöryhmä vaihtamaan kokemuksia ja tietoja sekä lujittamaan jäsenvaltioiden yhteistyötä. Komissio avaa sosiaaliturvan hallintotoimikunnassa keskustelun, onko jäsenenvaltioiden yhteistoiminnan tarpeesta neuvoteltaessa tiettyjen strategisesti merkittävien EU:n ulkopuolisten maiden kanssa sosiaaliturvasopimuksista ja käyttää uutta välinettä - EU:n sosiaaliturvasopimusta, joka voisi toimia assosiaatiosopimuksia joustavammin. Tiedonannon yksityiskohtaisempi kuvaus: Jäsenvaltioiden kahdenväliset sopimukset EU:n ulkopuolisten maiden kanssa Liikuttaessa ulos ja sisään EU alueella sosiaaliturvaoikeuksiin sovelletaan pääasiassa jäsenvaltioiden kansallisia säännöksiä. Jäsenvaltioilla on usein EU:n ulkopuolisten valtioiden kanssa kahdenvälisiä sosiaaliturvasopimuksia. Sopimuksilla pyritään yleensä suojaamaan ulkomailla työskentelevien kansalaisten oikeuksia ja myös houkuttelemaan maahan EU:n ulkopuolelta yritystoimintaa ja työvoimaa. Sopimusten kattavuus vaihtelee. Useimmiten niissä on määräyksiä yhdenvertaisesta kohtelusta, sovellettavasta lainsäädännöstä, lähetetyistä työntekijöistä ja eläkkeen maksamisesta toisen sopimuspuolen alueelle. Komission mukaan kahdenväliset sopimukset neuvotellaan yleensä kansallisista lähtökohdista ilman, että otetaan huomioon muiden EU maiden toimintaa. Prosessi on sen mukaan pirstoutunut. EU:n tärkeimmät kauppakumppanit voivat halutessaan valita tietyt EU maat, joiden kanssa tehdään sopimus muut EU maat sivuuttaen. Toimintatapojen yhdenmukaistamiseksi ei ole välineitä eikä myöskään välineitä ratkaista yhdessä yhteisiä ongelmia. Komissio pitää ongelmana, että EU:n ulkopuolelta tulevat yritykset ja työntekijät kohtaavat liikkuessaan EU:n sisällä pirstoutuneen sosiaaliturvajärjestelmän ja erilaiset kahdenväliset sopimukset. Sopimusverkosto ei ole

6 4(8) kattava, mikä voi johtaa saavutettujen oikeuksien menetykseen. Tämä koskee yhtälailla sekä EU:n kansalaisia että EU:n ulkopuolisten valtioiden kansalaisia. Myös läpinäkyvyys puuttuu, kun kyse on kansalaisten oikeuksista. EU- lainsäädännön vaikutus kansallisiin kahdenvälisiin sopimuksiin Oikeuskäytäntö Tapauksessa Gottardo C- 55/00 unionin tuomioistuin katsoi, etteivät jäsenvaltiot voi rajata EU:n ulkopuolisen valtioiden kanssa tehtyjen sopimusten soveltamista vai omiin kansalaisiin, vaan niiden on kohdeltava muiden EU -maiden kansalaisia yhdenvertaisesti sopimuksen soveltamisalalla. Komissio toteaa, että tuomion seurauksena kansalaisuuteen perustuvia sopimuksien soveltamista on muutettava sen varmistamiseksi, että myös muiden jäsenvaltioiden kansalaiset hyötyvät niistä. Asetus(EU)N:o 1231/2010 Sosiaaliturvan yhteensovittamisesta säädetään asetuksella (EY) N:o 883/2004 ja sen täytäntöönpanoasetuksella (EY) N:o 987/2009. Asetukset koskevat EU:n alueella liikkuvia EU:n kansalaisia. Nämä säännökset on laajennettu asetuksella (EU) N:o1231/2010 koskemaan EU:n alueella liikkuvia ns. kolmansien valtioiden kansalaisia. Komissio kuvaa viimeksi mainittua asetusta sillaksi, jonka avulla kaikki jossain EU maassa laillisesti oleskelevat EU: ulkopuolisten maiden kansalaiset, joiden tilanteeseen liittyy rajat ylittäviä tekijöitä, voivat hyötyä EU:n sosiaaliturvan yhteensovittamissäännöksistä. Asetus (EU) N:o1231/2010 antaa EU:lle yksinomaisen toimivallan sosiaaliturvan yhteensovittamisessa ns. kolmansien valtioiden kansalaisten kohdalla, jotka ovat rajat ylittävässä tilanteessa EU:n alueella. EU:n säännökset ovat ensisijaisia myös niihin kansallisiin määräyksiin nähden, jotka sisältyvät EU:n ulkopuolisten maiden kanssa tehtyihin kahdenvälisiin sopimuksiin. Tiettyyn EU - maahan sopimuksen perusteella lähetettyyn työntekijään sovelletaan asetuksen (EU) N:o1231/2010 perusteella EU:n yhteensovittamissäännöksiä, jos työntekijä siirtyy toiseen EU -maahan. Työntekijään sovellettava lainsäädäntö määräytyy mainitun asetuksen säännösten mukaan riippumatta mahdollisten kahdenvälisten sopimusten määräyksistä. Sama koskee tilannetta, jossa EU:n ulkopuolelta tuleva henkilöä työskentelee useassa EU valtiossa mutta EU:n ulkopuolelle asettuneen työnantajan lukuun. Tiedonannossa korostetaan yhdenvertaisuuden periaatetta suhteessa kansallisiin säännöksiin sekä jäsenvaltion tekemiin sosiaaliturvasopimuksiin. Yhteiset käytännön kysymykset ja haasteet Tiedonannossa korostetaan jäsenvaltioiden velvollisuutta ryhtyä toimenpiteisiin mahdollisten ristiriitojen poistamiseksi, jotka liittyvät kahdenvälisiin sopimuksiin ja EU:n lainsäädännöstä johtuviin velvollisuuksiin. Jäsenvaltioiden olisi myös turvattava yhteistyö EU:n ulkopuolisen sopimusosapuolen kanssa EU:n velvoitteiden täyttämiseksi. Jotta jäsenvaltio voi täyttää EU:n lainsäädännön velvoitteet, se voi joutua neuvottelemaan sopimuksen muuttamisesta. Jäsenvaltion on selvitettävä toiselle sopimusosapuolelle, että tietyissä olosuhteissa kahdenvälistä sopimusta ei voida soveltaa. Komissio nostaa huolenaiheeksi mm. kysymyksen kahdenvälisiin sopimuksiin perustuvat lähetettyjen työntekijöiden pitkät lähettämisjaksot samoin kuin tietojen saannin petosten torjumiseksi. Kolmannen valtion kansalainen, joka oleskelee vain yhdessä jäsenvaltiossa

7 5(8) Jos kolmannen valtion kansalaisella on liittymä vain yhteen jäsenvaltioon, hänen sosiaaliturvaoikeutensa ja velvollisuutensa määräytyvät yksin ko. jäsenvaltion lainsäädännön mukaan. Lisääntyvässä määrin unionin maahanmuuttodirektiivit sisältävät yhdenvertaisuus klausuulin. Yhdenvertaisuus mm. takaa eläkkeiden eksportoinnin. Sama koskee assosiaatiosopimuksia ja niiden perusteella tehtäviä assosiaationeuvostojen päätöksiä. Nämä velvoittavat yhdenvertaiseen kohteluun ja mm. eläkkeiden eksportointiin. Komissio viittaa myös EU tuomioistuimen oikeuskäytäntöön (C 485/07), jonka mukaan mm. Turkin kanssa tehdyn assosiaatiosopimuksen perusteella annettuun neuvoston päätökseen 3/80 sisältyvä määräys eläkkeiden eksportoinnista on suoraan ilman muita toimenpiteitä sovellettavaa oikeutta. EU kansalaiset kolmannessa maassa Komissio on huolissaan EU kansalaisten asemasta kolmannessa valtiossa, kun periaatteessa esim. eläkkeiden eksportointiin sopimuksettomassa tilanteessa sovelletaan vain ko. kolmannen valtion lainsäädäntöä. Myös kysymys vakuutus- tai työskentelykausien rinnastamisesta saattaa tulla ongelmalliseksi ainakin sopimuksettomassa tilanteessa. Komissio viittaa myös mainittuun Gottardo -tuomioon, jonka mukaan jäsenvaltio ei voi rajoittaa kahdenvälisen sopimuksen soveltamista vain omiin kansalaisiinsa vaan sen tulee kohdella yhdenvertaisesta myös muita EU kansalaisia, jotka ovat samanlaisessa tilanteessa. Käytännön kysymykset ja haasteet Haasteena komissio mainitsee vakuutusaikatietojen saamisen erityisesti kun kyse on muun EU maan kansalaisesta kuin sopimusosapuolen kansalaisesta. Kahdenvälisessä sopimuksessa vain EU valtio on velvollinen noudattamaan EU säännöksiä eikä ne velvoita miltään osin kolmannen valtion sopimusosapuolta. Komissio viittaa myös petosten torjuntaan ja sen yhteyttä tietojen saantiin toisesta valtiosta. Komissio toteaa, että EU:n tasolla on olemassa oikeudellisesti velvoittavia säännöksiä ja mekanismeja, jotka helpottavat tietojen saamista. Useissa kahdenvälisissä sopimuksissa ei tällaisia määräyksiä ole. Komission viittaa myös SEU 4(3) artiklaan ja SEUT 351 artiklaan, joiden mukaan lojaliteettiperiaate huomioon ottaen jäsenvaltioiden tulee asteittain poistaa yhteensopimattomuudet, jotka ovat olemassa kahdenvälisten sopimusten ja EU velvoitteiden välillä. Niiden tulee huolehtia, että EU oikeuden mukaiset velvoitteet voidaan täyttää mm. tietojen saannin ja muun yhteistyön kautta. Komission mukaan jäsenvaltio voi joutua uusiin kahdenvälisiin neuvotteluihin tai että jopa tiettyjä sopimusten määräyksiä ei voisi lainkaan soveltaa. Pääongelmana komissio kuitenkin pitää sitä, että pirstaleinen sopimusjärjestely heikentää EU:n roolia sosiaaliturvakysymyksissä. Jäsenvaltioiden toiminta kolmansien maiden kanssa on hankalaa. Yksilöllisistä maakohtaisista neuvotteluista puuttuu yhtenäiset mekanismit, joiden avulla voidaan tehokkaasti vaikuttaa ao. kolmanteen valtioon. Näin on, vaikka kahdenväliset sopimukset ovat usein samantyyppisiä ja tehty samojen maiden kanssa ja perustuvat usein EU:n sosiaaliturvan koordinaatiosäännöksiin. Sosiaaliturvan yhteensovittamista EU:n ulkopuolisten maiden kanssa koskevan yhteistyön vahvistaminen Komission mukaan on tarvetta yhdessä kehittää sosiaaliturvan koordinaatiota suhteessa kolmansiin maihin, jotta paremmin vastataan edellä kuvattuihin käytännön kysymyksiin

8 6(8) ja haasteisiin. Jäsenvaltioiden yhteistyö ja tarvittaessa yhdessä toimiminen vahvistaa neuvotteluasemaa ja ongelmien ratkaiseminen on helpompaa. Tästä syystä tarvitaan EU-tason mekanismia, jolla lujitetaan jäsenvaltioiden yhteistyötä. Komission mukaan tarvitaan tulossuuntautunutta asiantuntijaryhmää, joka kokoontuisi vuosittain. Tällainen ryhmä tarjoaa myös väylän tietojenvaihtoon ja varmistetaan, että kahdenvälinen toimintatapa ja muotoutumassa oleva EU:n toimintatapa täydentävät toisiaan. EU:n yhteisen toimintatavan muotoutuminen Komissio viittaa asetukseen (EU)1231/2010 ja sen avulla toteutettavaan yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen erityisesti koskien eläkkeiden maksamista EU:n ulkopuolelle. Komission aikoo asiantuntija-apua käyttäen kerätä aineistoa kansallisista lainsäädännöistä ja toimenpiteistä, jotka koskevat eläkkeiden maksamista. Nämä tiedot on tarkoitus julkaista komission sivuilla. Edelleen komissio viittaa EU:n säännöksiin, joilla vahvistetaan vaatimuksia, jotka kansallisen sosiaaliturvalainsäädännön on täytettävä jäsenvaltiossa oleskelevien ns. kolmansien valtioiden kansalaisten osalta. Komissio tarkoittaa tässä yhteydessä mm. direktiiviä pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta (2003/109/EY) ja lisäksi kolmea muuta muuttoliikettä koskevaa direktiiviä eli ns. yhdistelmälupadirektiiviä (2011/98/EU), sinistä korttia koskevaa direktiiviä (2009/50/EY) ja ulkomaisia tutkijoita koskevaa direktiiviä (2005/71/EY), joilla tietyin rajauksin taataan yhdenvertainen kohtelu asuinmaan kansalaisten kanssa. Komission mukaan yhdenvertainen kohtelu pitää sisällään eläkkeiden maksamisen EU:n ulkopuoliseen maahan riippumatta mahdollisesta kahdenvälisestä sopimuksesta. Myös uusissa muuttoliikettä koskevissa direktiiviehdotuksissa on lausekkeet yhdenvertaisesta kohtelusta. Assosiaatiosopimukset ovat yksi mahdollisuus yhteisen näkemyksen rakentamiseen. Komissio tulee ehdottamaan ratkaisuja käytännön hallinnollisiin ongelmiin mm. järjestämällä vuosittaisen kokouksen, joissa käytännön soveltamiseen ja sen haasteisiin voidaan paneutua. Uusiin assosiaatiosopimuksiin on tarkoitus ottaa yhtenäiset määräykset sosiaaliturvasta. Tämän lisäksi komissio katsoo, että tarvitaan kokonaan uusi instrumentti - EU:n sosiaaliturvasopimus. EU:n sosiaaliturvasopimus mahdollistaisi, että jäsenvaltiot yhdessä koordinoivat sosiaaliturvaa tietyn EU:n ulkopuolisen maan kanssa. Sopimuksia voitaisiin tehdä tarpeen mukaan tietyn tai tiettyjen EU:n ulkopuolisten valtioiden kanssa syntyneiden ongelmien ratkaisemiseksi. Komission mukaan oikeusperusta olisi SEUT 216, joka koskee unionin mahdollisuutta tehdä sopimus yhden tai useamman kolmannen valtion tai kansainvälisen järjestön kanssa. Komission mukaan on mahdollista, että tietyn jäsenvaltion kahdenväliset erityiskysymykset tietyn kolmannen valtion kanssa voitaisiin ottaa huomioon. Komission mukaan tällaisia mittatilaussopimuksia olisi mahdollista esim. joiden EU kannalta strategisesti tärkeiden kolmansien maiden kanssa erityisesti kun on kyse mittavasta työvoiman liikkuvuudesta. Komissio viittaa Eurooppa 2020 strategiaan ja pitää olennaisen tärkeänä, että EU suuntaa katseensa ulospäin ja osallistuu tärkeimpiin neuvotteluihin ja toimiin, jotka koskevat globaalin tason sääntelykysymyksiä. EU:lla on pitkä kokemus sosiaaliturvan yhteensovittamiskysymyksissä ja sillä tulisi olla johtava roolivaltioiden tehdessä

9 7(8) yhteistyötä rajat ylittävissä sosiaaliturvakysymyksissä. Tämä koskisi myös yhteistyötä muiden kansainvälisten organisaatioiden kuten ILO:n kanssa. Maailman muiden alueiden kanssa käytävä keskustelu sosiaalisesta suojelusta ja sosiaaliturvan yhteensovittamisesta on yhä tärkeämpää. Komissio aikoo tästä syystä edistää yhteistyötä sosiaaliturvan yhteensovittamisen alalla muiden kansainvälisten järjestöjen ja maailman muiden alueiden kanssa. Kansallinen käsittely: Jaosto 27 Eduskuntakäsittely: Käsittely Euroopan parlamentissa: Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema: Taloudelliset vaikutukset: Muut mahdolliset asiaan vaikuttavat tekijät:

10 8(8) Asiasanat Hoitaa STM Tiedoksi