Riihimäen pintavesien seurantatulokset vuodelta Heli Vahtera

Transkriptio

1 Riihimäen pintavesien seurantatulokset vuodelta 212 Heli Vahtera Rapor 2/212

2

3 Riihimäen pintavesien seurantatulokset vuodelta 212 Heli Vahtera Raportti 2/212

4

5 Sisällysluettelo 1. Johdanto Seurantakohteet Sääolosuhteet ja näytteenotto Hirvijärven alue Hirvijärvi Vähäjärvi eli Pikkujärvi Kalaton ja Myllylammi Vatsianjärvi Suolijärven alue Väliojan veden laatu Suolijärvi Paalijärven alue Kunausoja Vähäjärvi Paalijärvi Hatlampi Yhteenveto Seurannan jatkaminen... 3 Viitteet Liitteet

6 1. Johdanto Riihimäen pintavesien laatua on seurattu säännöllisesti vuodesta 26 alkaen. Vuonna 212 oli laaja seurantavuosi, jolloin järvien ohella vesinäytteet otettiin myös lammista. Seuranta toteutettiin vuonna 25 valmistuneen pintavesien seurantaohjelmaan mukaan (Vahtera ym. 25). Kaupungin keskellä virtaavan Vantaanjoen vedenlaatua seurataan vuosittain Riihimäellä neljällä havaintopaikalla ja lisäksi seurannassa ovat Herajoki ja vuonna 212 myös Paalijoki. Jokivesien tulokset raportoidaan vuosittain Vantaanjoen yhteistarkkailuraportissa, mikä on luettavissa Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistyksen kotisivuilla Tässä raportissa esitetään vuoden 212 vedenlaadun seurantatulokset järviltä ja lammilta. Hirvijärven ja Suolijärven seuranta on tehty Riihimäen ja Hyvinkään yhteistyönä. Vuoden 212 tuloksia verrataan edellisiin seurantakertoihin. Lisäksi esitetään arvioita jatkoseurantatarpeesta. Vesistöseurannan näytteenoton ja raportoinnin on tehnyt Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry. Näytteenottajilla on henkilösertifikaatit vesi- ja vesistönäytteenottoon. Näytteet on analysoitu MetropoliLab Oy:n laboratoriossa, jossa kaikki tässä seurannassa käytetyt analyysimenetelmät ovat akkreditoituja (ks. liite 1). Näytekertojen tulokset on kerätty liitetaulukkoon Seurantakohteet Vesistöjen valuma-alueluokituksessa Kytäjärven alueella (toinen jakovaihe 21.3) sijaitseva Suolijärven - Hirvijärven osavaluma-alue (21.33) on Riihimäen, Hyvinkään ja Lopen kuntien alueella. Valuma-alue on kooltaan 48 km 2. Hirvijärven ja Suolijärven lisäksi valuma-alueen järviä Riihimäellä ovat Hirvijärveen laskevat Vähäjärvi eli Pikkujärvi sekä Suolijärveen laskeva Vatsianjärvi. Järvien valuma-alueilla on useita lampia. Näistä Hirvijärveen laskeva Kalatonlammi ja Väliojaan laskeva Myllylammi olivat seurantakohteina. Myös Väliojasta otettiin vesinäytteitä. Riihimäen järvialueista toinen on Paalijärven valuma-alue (21.25), jonka kaksi järveä Vähäjärvi ja Paalijärvi laskevat Paalijokea pitkin Vantaanjokeen. Valuma-alueen pintaala on 16,5 km 2. Vähäjärvi ja Paalijärvi ovat Etelä-Suomen savikkoalueen matalia ja luontaisesti reheviä järviä. Järvien lisäksi seurantaan kuului Vähäjärveen laskeva Kunausoja. Riihimäen koillispuolella Hatlamminsuolla oleva suolampi oli mukana pintavesiseurannassa. Suo sijaitsee Punkanojan valuma-alueella (35.829). Pintavesien seurantajärvet on esitetty kartassa 1 ja havaintopaikkojen tarkempi sijainti koordinaatteina liitteessä 2. 6

7 7

8 3. Sääolosuhteet ja näytteenotto Valunta ja ravinteiden huuhtoutuminen vesistöihin olivat poikkeuksellisen suurta joulukuussa 211 leudon ja sateisen sään takia. Vesistöt saivat pysyvän jääpeitteen vasta vuoden 212 alussa. Olosuhteet muuttuivat tammikuussa talvisiksi ja lumipeite kasvoi nopeasti. Maaliskuun alun lauha sää enteili talven päättymistä ja koska teräsjäätä ei ollut, talvinäytteenottoon lähdettiin jo maaliskuun alkupuolella. Säät kuitenkin kylmenivät ja kireät yöpakkaset vahvistivat järvien jäitä. Näytteitä otettaessa jäänpaksuudet olivat noin 5 cm, tosin kantavaa teräsjäätä oli silti vähän. Maaliskuun puolivälissä lumen syvyys oli noin puoli metriä. Kesä oli sääoloiltaan vaihteleva eikä hellepäiviä juuri ollut. Riihimäellä oli melko vähäsateista elokuun loppupuolelle asti. Riihimäen pintavesistä näytteet otettiin elokuun alkupuolella. 4. Hirvijärven alue 4.1 Hirvijärvi Hirvijärven valuma-alue on kooltaan 2 72 ha. Siitä suurin osa sijoittuu Lopen kuntaan, sillä luoteessa valuma-alueen raja ulottuu yli viiden kilometrin etäisyydelle järvestä. Idässä ja pohjoisessa eli Riihimäellä, järven rannasta valuma-alueen rajalle on enimmillään kilometri ja paikoin vain satakunta metriä. Etelässä, Hyvinkään puolella, valumaalueen raja kulkee 2-3 kilometrin päässä rannasta. Valuma-alueen maaperä koostuu pääasiassa moreenista, pienistä avokallioista sekä alavilla kohdilla savesta ja turpeesta. Maaperää peittävät metsät ja suot, niiden peitossa on yhteensä 85 % valuma-alueesta. Viljeltyjä peltoja valuma-alueella on melko vähän, 26 ha. Ne sijaitsevat pääasiassa järven luoteis- ja länsipuolella. Kyseiseltä alueelta Hirvijärveen laskee Vehkalamminoja. Pellot eivät ulotu missään kohdassa Hirvijärven rantaan, vaan välissä on kaikkialla luontainen suojavyöhyke. Pinta-alaltaan 43 hehtaarin kokoinen, keskisyvyydeltään 14 metrinen, kirkasvetinen Hirvijärvi on merkittävä luonto- ja virkistyskäyttökohde. Järvi on tyypiltään pieni- ja keskikokoinen vähähumuksinen järvi (Vh), ja sen ekologinen tila on hyvä (Hertta-tietokanta ). Riihimäen ja Hyvinkään pintavesien seurantaohjelmissa Hirvijärven vedenlaatuseuranta on tehty kolmen vuoden välein. Sen lisäksi järvi on ollut Hämeen ELY-keskuksen seurantakohteena jonain vuosina. Viime vuosina järven rannoilla havaitut sinileväkukinnat ovat aiheuttaneet huolta Hirvijärven tilasta ja sen kehityssuunnasta järven ranta-asukkaiden piirissä. Hirvijärven suojeluyhdistys ry käynnisti 211 hankkeen järven kuormituslähteiden selvittämiseksi ja korjaavien toimenpiteiden suunnittelemiseksi. Suojeluyhdistyksen vetämään hankkeeseen rahoitus saatiin Eteläisen Maaseudun Osaajat EMO ry:ltä sekä Riihimäen, Hyvinkään ja Lopen kunnilta. Työn toteutus tilattiin Lapin vesitutkimus Oy:ltä. Vuoden kestäneen selvitystyön tulokset sekä ehdotukset toimenpiteistä kuormituksen vähentämiseksi ja järven tilan suojelemiseksi on koottu raporttiin Hirvijärven ravinnekuormitus ja kunnostamistoimenpiteet (Anon. 212). Tehty työ sisälsi vuoden mittaisen seurannan jär- 8

9 veen laskevien purovesien laadusta ja määrästä. Työn perusteella pystyttiin rajaamaan Hirvijärveä eniten kuormittavat purot. Kokonaisuutena selvitys kuitenkin osoitti, että järven ulkoinen kuormitus on nykytilanteessa kestävällä tasolla. Tehty kuormitusselvitys ei ota kantaa jatkotutkimustarpeisiin järvessä. Kokonaisuudessaan raportti sisältää paljon taustatietoa Hirvijärvestä. Hirvijärvi on Vantaanjoen vesistön säännösteltyjä latvajärviä. Säännöstelyllä on ollut tavoitteena turvata järven käyttö vararaakavesilähteenä. Viime vuosina runsastunut talvivalunta, kesien kuivuus ja varautuminen ilmastonmuutokseen loivat tarpeen ajanmukaistaa Hirvijärven ja sen alapuolisten Suoli- ja Kytäjärven säännöstelykäytäntöjä. Työtä on tehty Uudenmaan ELY-keskuksen vetämänä. Tavoitteena on lupaehtojen tarkistussuunnitelma. Työ on edelleen käynnissä. Vuonna 212 Hirvijärvestä lähtevän veden määrä on vaihdellut 1-7 l/s (kuva 1). Kuva 1. Hirvijärvestä lähtevän veden virtaama 212 (Hertta-tietokanta ). Veden laatu Hirvijärvestä otettiin vesinäytteet maalis- ja elokuussa järven keskisyvänteestä, missä kokonaissyvyys oli lähes 26 metriä. Näytteet otettiin päällysvedestä metrin syvyydestä, viiden metrin syvyydestä ja alusvedestä (24 m). Levätuotantoa osoittavan klorofylli a- pitoisuus määritettiin kokoomanäytteestä -2 metriä. Hirvijärven vesi oli talvella kylmää pitkittyneen täyskierron seurauksena. Maaliskuussa järven pohjan läheisyydessä veden lämpötila oli vain 2,7 o C, mikä on Hirvijärvessä melko tavanomainen tilanne. Näin kylmässä vedessä biologinen toiminta on enää hyvin vähäistä eli hajotustoiminta ei juurikaan kuluta alusveden happivaroja. Happitilanne olikin järven koko vesimassassa erinomainen, alimmillaan 77 kyllästysprosenttia. Aikaisempina talvina järven alusveden happitilanne on ollut lähinnä tyydyttävä. Kuvan 2 alimmat happipitoisuudet on mitattu yleensä huhtikuussa. 9

10 Happipitoisuus, mg/l m pohja Kuva 2. Veden happipitoisuus Hirvijärven päällys- ja alusvedessä jaksolla Kesällä Hirvijärvi oli lämpötilakerrostunut. Pintaveden lämpötila oli elokuun alussa 2,8 o C. Valaistu vesikerros ulottui noin kuuden metrin syvyyteen, minkä alapuolella oli myös lämpötilan harppauskerros. Noin 15 metriä syvemmissä vesissä lämpötila oli noin 7,5 o C eli melko korkea ja seurantavuosien korkeimpia. Happipitoisuus pohjan läheisessä vedessä oli 9,3 mg/l eli 78 kyllästysprosenttia. Happitilanne oli hyvä, vaikka alusveden lämpötila olikin varsin korkea. Kesällä levätuotanto nostaa päällysveden happitasoa ja päällysvedessä hapen ylikyllästystila on mahdollinen. Elokuussa todettiin järven pintakerrosnäytteessä (1 m) lievää hapen ylikyllästystä. Erityisen voimakasta hapen ylikyllästystilaa ei ole todettu yhtenäkään kesänä (kuva 3). 12 Hapen kyllästysaste, % Kuva 3. Hapen kyllästysaste Hirvijärven päällysvedessä vuosina

11 Hirvijärven vesi oli kirkasta, sameusarvo noin 1 FTU ja väriluku 4 mg Pt/l eli vain lievää humusleimaa osoittava pitoisuus. Kemiallisen hapenkulutuksen arvo oli melko matala, 9 mg/l. Näkösyvyydeksi mitattiin näytteenottohetkellä 2,9 metriä, mikä on vuotta 29 enemmän. Näkösyvyyttä vähensi järven leväkukinta. Hirvijärvessä veden ph-arvo oli lähellä neutraalia ja alkaliteettiarvo korkea, yli,27 mmol/l, osoittaen järven puskurikyvyn olevan hyvä. Ravinteet ja levät Hirvijärven ravinnepitoisuudet olivat matalia. Talvella ja kesällä kokonaisfosforia oli järven päällys- ja alusvedessä pääosin alle 1 µg/l. Liukoisen fosfaatin pitoisuudet jäivät laboratorion määritysrajaa (2 µg/l) pienemmiksi kaikissa vesisyvyyksissä talvella ja kesällä. Kokonaistyppipitoisuus oli järven päällysvedessä talvella 8 µg/l ja kesällä 66 µg/l. Kokonaistypestä talvella runsaat puolet ja kesällä alle puolet oli liukoisia typpiyhdisteitä, lähinnä nitraattia. Ravinnepitoisuuksien perusteella Hirvijärvi oli selvästi fosforirajoitteinen eli fosfori oli levien kasvua rajoittava ravinne. Rehevyystasoltaan Hirvijärvi oli karu tai enintään lievästi rehevä. Typpipitoisuudet olivat kirkasvetiselle järvelle melko korkeita. Hirvijärven ravinnepitoisuudet olivat vuonna 211 hieman laskeneet, mutta elokuussa 212 jälleen tavanomaisella tasolla (kuva 4). Kuva 4. Kokonaisravinnepitoisuudet Hirvijärven syvänteessä seurantajaksolla Järven levätuotantoa kuvaava klorofylli a-pitoisuus oli elokuussa 8 µg/l eli lievästi rehevälle järvelle tunnusomainen. Järven keskialueella oli selvästi havaittavasti leväkukinta. Hirvijärven klorofylli a-pitoisuuden seuranta on aloitettu vasta vuonna 25. Elokuun 212 arvo on seurantajakson korkeimpia (kuva 5). Hirvijärvestä otettiin kasviplanktonnäytteet, joiden analysoinnista vastaa Uudenmaan ELY-keskus. Nämä tulokset eivät ole vielä hyödynnettävissä tässä raportissa. Vuoden 29 seurannassa klorofylli a-pitoisuus oli 8 µg/l. Näytteestä määritetty kasviplanktonbiomassa oli 1,36 mg/l ja sinilevien osuus 16 %. Kasviplanktontietojen perusteella Hirvijärven tila oli hyvä. Järven pintavesikerroksesta (1 m) mitatut sameusarvot kuvaavat ainakin osittain levien aiheuttamaa sameutta vedessä. Elokuussa mitattu sameusarvo 1,1 FNU on matala ja samaa tasoa kuin aikaisempien kesien arvot. Hirvijärvestä löytyy 197- ja 198-luvuilta merkittävästi korkeampia sameusarvoja (kuva 6). 11

12 12 Hirvijärvi -2 m 1 Klorofylli a, µg/l Kuva 5. Levätuotantoa osoittava klorofylli a-pitoisuus (µg/l) Hirvijärvessä. 3,5 Hirvijärvi 1 m Sameus, FNU 3 2,5 2 1,5 1, Kuva 6. Veden sameusarvot Hirvijärven päällysvedessä vv Hirvijärven keskisyvänteen seurantatulokset osoittavat, että järven vedenlaatu on erinomainen eikä muutosta rehevämpään suuntaan ole todettavissa. Sekä järven rantaettä keskialueilla on silti todettu toistuvasti syanobakteerien eli sinilevien runsastumista. Hämeen ELY-keskuksen kotisivuilla on käsitelty tarkemmin sinilevien esiintymistä kirkasvetisissä järvissä ( Hirvijärvessä tuottavan vesikerroksen paksuus on ollut viime kesinä 6-7 metriä. Tilanteessa, missä sinilevät kohoavat pintaan, ne voivat olla lähtöisin suurestakin vesimassasta. Jos tuuli vielä kokoaa levälauttaa, voi paikoitellen levää olla kasautuneena huomattavasti joillekin rannoille. Ympäristöviranomaisten tekemässä leväseurannassa Hirvijärvessä todettujen leväkukinnot ovat olleet määrältään luokassa hieman. Tässä luokassa vedessä esiintyy vihertäviä tai kellertäviä hiutaleita tai tikkusia. Rannalle on saattanut ajautua myös kapeita leväraitoja. Kesän 212 seitsemästä seurantakerrasta levää todettiin kerran (kuva 7). 12

13 Kuva 7. Hirvijärvi kuuluu valtakunnalliseen leväseurantaan, minkä toteutuksesta vastaa Uudenmaan ELY-keskus. Sen tekemien havaintojen mukaan Hirvijärvessä on esiintynyt viime vuosina sinilevää ajoittain hieman. (kuva: Järviwiki ). Hygienia Hirvijärven seurannan yhteydessä tutkittiin suolistoperäiset bakteerit syvänteen kaikista seurantanäytteistä. Analyysien mukaan järvivedessä esiintyi pieniä määriä, 2-3 kpl/1 ml, ulosteperäisiä E. coli bakteereita. Tulosten perusteella järviveden hygieeninen laatu oli hyvä ja vesi uimavedeksi sopivaa. Tilanne saattoi olla toinen rantojen läheisyydessä. Puroseurantanäytteiden tulokset osoittivat, että vuonna 211, etenkin kesäkautena, muutamissa järveen laskevissa puroissa vesien hygieeninen laatu oli voimakkaasti heikentynyt. Näiden purojen rannoilla oli mm. laidunmaita. Yhteen ojista tuli Riihimäen seurakunnan leirikeskuksen puhdistamon käsitellyt vedet. Hirvijärvi on arvokas järvi vähävetisellä alueella luonto- ja virkistyskäyttökohteena. Lisäksi järvi on vararaakavesilähde. Järven veden laadun säännöllistä seurantaa on hyvä jatkaa vähintään nykyisessä laajuudessa. Hirvijärven kuormitusselvityksessä olevien purojen tarkkailutarve tulee arvioida erikseen. Jos järven valuma-alueella toteutetaan kunnostustoimenpiteitä, näiden vaikutusten seuranta on tarkoituksenmukaista. Kesän viikoittaisen leväseurannan jatkuminen järvellä on myös tärkeää Vähäjärvi eli Pikkujärvi Hirvijärven pohjoispuolella sijaitseva, vesialueeltaan lähes 13 hehtaarin kokoinen Vähäjärvi eli Pikkujärvi on pääosin metsien ympäröimä järvi. Syvyyttä järvessä on 8 metriä. Järven lounaisrannalla laiduntaa karjaa. Vapaa-ajanasuntoja järven rannalla on kaksi. Yleisilmeeltään Vähäjärvi oli lievästi humusväritteinen järvi, jossa väriluku oli päällysvedessä 4-45 mg Pt/l. Kesän näytteenotossa järven näkösyvyydeksi mitattiin 2,5 metriä. 13

14 Järven alusvesi oli kuitenkin päällysvettä selvästi humusrikkaampaa ja ruskeampaa, väriluku 8-1 mg Pt/l. Talvella 26 myös järven päällysvesi oli selvästi ruskeaa. Vähäjärven vesi oli jäähtynyt talvella alle neljäasteiseksi ja happea oli pohjan läheisyydessä jäljellä vielä 6,3 mg/l. Kesällä järven päällysvesi oli hapen lievästi ylikyllästämää. Metrin ja kolmen metrin vesinäytteissä oli havaittavissa silminnähden vähän leväsoluja. Lämpötilan harppauskerros oli järvessä kolmen ja viiden metrin välissä. Järven alusveden lämpötila oli 5,4 o C ja vesi oli lähes hapetonta. Talven ja kesän kerrostuneisuusaika näkyi Vähäjärven veden laadussa. Ravinteita alusvedessä oli selvästi päällysvettä enemmän (kuva 8). Kesällä järven alusveden rautapitoisuus oli myös selvästi koholla. Pitoisuuden nousu liittyi ilmeisesti ensisijaisesti humuksen rautayhdisteisiin, sillä fosforipitoisuuden nousu alusvedessä oli melko maltillista, eikä viitannut merkittävään fosforin vapautumiseen sedimentistä, vaan lähinnä alusveteen laskeutuvan aineksen fosforisisältöön. Päällysveden fosforipitoisuuden, 12 µg/l, ja klorofylli a-pitoisuuden, 7,9 µg/l, perusteella järvi voidaan luokitella lievästi reheväksi. Järvessä esiintyvä veden väriluvun ja humuspitoisuuden voimakas vaihtelu liittyy todennäköisesti pitkään kerrostuneisuuskauteen, jolloin päällysvesi alkaa täyskierron jälkeen kirkastua humusaineiden laskeutuessa pohjaan. Vähäjärvestä on hyvin vähän tietoja mm. tietoa Hertta-tietokannassa. Järven syvyyden ja valuma-alueen koon, 6 ha, perusteella viipymä Vähäjärvessä on melko pitkä Vähäjärvi µg P/l µg N/l Kok. P (1m) Kok.P (7 m) Kok. N (1m) Kok. N (7 m) Kuva 8. Vähäjärven ravinnepitoisuudet seurantavuosina 26 ja 212. Kesällä Vähäjärven alusvedessä esiintyi vähän, 7kpl/1 ml, ulosteperäisiä enterokokkeja. Aikaisemmin ulostesaastutusta osoittavia indikaattoribakteereita oli esiintynyt myös päällysvesinäytteessä pieniä pitoisuuksia. Tällaiset pitoisuudet eivät vielä heikennä veden virkistyskäyttökelpoisuutta. On oletettavaa, että määritetyt bakteerit olivat lähtöisin järven rannalla laiduntavan karjan ulosteista. Näin pienen vesistön rantoja laidunnettaessa tulee kiinnittää erityishuomiota siihen, että järveen ei kohdistu pilaantumisvaaraa. Eläinten ulosteet eivät saa huuhtoutua valumavesien mukana järveen. 14

15 Hirvijärven ravinnekuormitusselvityksessä Vähäjärvestä laskeva oja oli yksi tutkimuskohde. Ojan veden laatu oli ajoittain varsin heikko, mikä johtui sekä laidunalueelta tulevista valuma-vesistä että Hirvijärven leirikeskuksen puhdistamolta tulevista vesistä. Vähäjärvessä veden laadun seurantaa on hyvä jatkaa edelleen, ainakin kuuden vuoden välein. Seuraavalla seurantakerralla näytteet voisi ottaa myös välisyvyydestä. Lisäksi Vähäjärven laskuojan veden laadun seurantatarve tulee arvioida osana Hirvijärven suojelua. Tulisiko Vähäjärven laskuojan veden laadun seuranta esimerkiksi osaksi Hirvijärven leirikeskuksen puhdistamon vaikutustarkkailua? 4.2. Kalaton ja Myllylammi Riihimäellä, Hirvijärven itäpuolella on kaksi pientä, noin puolentoista hehtaarin kokoista metsälampea, Kalaton ja Myllylammi. Kalattoman länsirinteessä on uudehkoa asutusta, itärannalla vanhaa loma-asutusta, mutta näiden pihapiirit eivät ulotu lammen rantaan. Kalattomasta vedet laskevat Hirvijärven Halberginlahteen, Myllylammesta Väliojan yläjuoksulle. Molemmista lammista on aikaisempaa vedenlaatutietoa vain vuodelta 26. Kalaton on ruskeavetinen humuslampi (väriluku 2-25 mg Pt/l) ja sen vesi oli selvästi hapanta (ph 6,5). Kesällä 212 näkösyvyydeksi mitattiin 11 cm. Lammessa happitilanne oli tyydyttävä päällysveden happipitoisuuden ollessa yli 7 mg/l. Tilanne oli vuotta 26 parempi. Talvella alusvedessä oli jäljellä vähän happea, kesällä happi oli loppu. Talvella lammen pintakerroksessa kokonaisfosforipitoisuus oli 17 µg/l ja alusvedessä 22 µg/l. Kesällä fosforipitoisuudet olivat huomattavasti korkeampia, päällysvedessä 34 µg/l ja alusvedessä 53 µg/l. Lammen alusveden pitoisuudet olivat edelliskertaa hieman korkeammat. Myös typpipitoisuuksissa muutos oli samansuuntainen (kuva 9). µg P/l µg N/l Kok.P 1m Kok.P 4m Kok.N 1m Kok.N 4m Kuva 9. Kalatonlammen ravinnepitoisuudet seurantavuosina 26 ja 212. Hygieeniseltä laadultaan Kalattoman vesi oli uimakäyttöön sopivaa. Elokuun tarkkailukerralla vedessä oli kuitenkin ulosteperäisten bakteereita. Päällysveden E. coli 15

16 bakteerien pitoisuus 33 kpl/1 ml ja suolistoperäisten enterokokkien pitoisuus 2 kpl/1 ml, antavat viitteitä jätevesien pääsystä lampeen. Kalatonlammen klorofylli a-pitoisuus, 115 µg/l, oli vuonna 26 erittäin korkea ja lammessa oli havaittavissa silmämääräisestikin tuolloin leväsamennusta. Kesällä 212 klorofylli a-pitoisuus, 33 µg/l, osoitti rehevyyttä, mutta huomattavaa leväsamennusta ei todettu. Myllylammissa suurin syvyys oli vajaat neljä metriä. Kesällä vesi oli talvea matalammalla. Lammen vesi oli erittäin ruskeaa, väriluku kesällä 4 mg Pt/l, ja humuspitoista, COD Mn -arvo 53 mg/l. Kesällä näkösyvyys oli vain 5 cm. Happitilanne oli lammessa molemmilla tarkkailukerroilla huono aikaisempaan tapaan. Talvella päällysveden happipitoisuus oli hieman edelliskertaa parempi, mikä johtui aikaisemmasta näytteenottoajankohdasta ja jäätalven lyhyydestä. Lammen alusvesi haisi kesällä selvästi rikkivedylle, mikä osoitti veden hapettomuutta. Kokonaisfosforipitoisuus Myllylammissa oli talvella 25 µg/l ja kesällä 38 µg/l eli rehevälle vedelle tunnusomainen. Kokonaistyppipitoisuudet olivat humusvesille tyypillisesti korkeita, 19 µg/l ja 16 µg/l. Lammen rehevyys takasi suotuisissa sääolosuhteissa hyvät edellytykset levätuotannolle. Klorofylli a-pitoisuus näytteenottohetkellä oli korkea, 45 µg/l. µg P/l µg N/l Kok.P Kok.N Kuva 1. Myllylammen ravinnepitoisuudet seurantavuosina 26 ja 212. Kalatonlammen seuranta jatkossa 6 v. välein, jolloin mukana myös hygieniaindikaattorit. Lammen lähivaluma-alueen kiinteistöillä vesihuoltoasiat kannattaa tarkistaa ajanmukaiseen kuntoon. Myllylammen ranta-alueet ovat varsin soistuneet ja vaikeakulkuiset. Vaikka lampi sijaitsee tien läheisyydessä, mutta sen ranta-alueille ei ulotu esim. virkistyskäyttöreittejä. Jos alueen maankäytössä ei tapahdu huomattavia muutoksia, lammen tila säilynee entisellään. Erityistä veden laadun seurantatarvetta ei lammen osalta ole. 16

17 4.3. Vatsianjärvi Hirvijärvestä laskeva Välioja virtaa Vatsianjärven pohjoisosan läpi edelleen Suolijärveen. Vedenvaihto Vatsiassa on nopeaa ja Hirvijärvestä lähtevän veden laatu vaikuttaa merkittävästi pinta-alaltaan vain 9 hehtaarin ja syvimmillään 3,5 metriä syvän järven vedenlaatuun. Vatsianjärven lähivaluma-alue ja rannat ovat pääosin metsää. Järven länsirannalla on peltoa, mutta pellon ja järven väliin jää luontainen suojavyöhyke. Järven matala eteläranta on soistunut ja hiljalleen umpeen kasvava. Mökkejä järven rannalla on kymmenkunta. Vatsianjärvessä vesi oli talvella hyvin kylmää, lämpötila koko vesimassassa vain 1 o C. Kesällä järvessä oli todettavissa lievä lämpötilakerrostuneisuus, päällysveden lämpötila oli 21 o C, alusveden 17,7 o C. Talvella Vatsian happitilanne oli erinomainen. Kesällä järven päällysvedessä todettiin lievää hapen ylikyllästystila, mutta 2,5 metrin syvyydessä happea oli enää 1, 1 mg/l. Vatsiassa vesi oli kirkasta, sameusarvo noin 2 FTU ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) arvo 1 mg/l, väriluku oli 45 mg Pt/l eli vesi oli vain lieväsi humuspitoista. Näkösyvyydeksi mitattiin kesällä 1,8 metriä Vatsianjärven päällysvedessä kokonaisfosforipitoisuus oli talvella vain 7 µg/l ja kesällä 19 µg/l. Tuottavassa vesikerroksessa liukoinen fosfaattifosfori oli kesällä loppu. Kokonaistyppeä vedessä oli talvella 8 µg/l ja kesällä 69 µg/l. Ravinnepitoisuuksien perusteella Vatsianjärvi voitiin luokitella lievästi reheväksi. Yleisilmeeltään Vatsianjärvi on rehevä. Kasvillisuus on siinä erittäin runsasta. Ilmeisesti voimakas vedenvaihto tuo järveen lisäravinteita ja kirkkaassa vedessä kasvien kasvuolosuhteet ovat hyvät koko kasvukauden. Vatsianjärven runsas vesikasvillisuus vaikeuttaa virkistyskäyttöä järvellä. Sen poistaminen käytössä olevilta rannoilta on perusteltua. Järven levätilannetta kuvaava klorofylli a-pitoisuus, 31 µg/l, oli korkea. Jos järvestä poistetaan kasvillisuutta liikaa, leville jää enemmän ravinteita ja leväkukinnot voivat lisääntyä. Kesän seurantakerralla Vatsianjärvessä havaittiin pieni määrä ulostesaastutusta osoittavia bakteereita, enimmillään E. coli -pitoisuus oli 11 kpl/1 ml. Määrä alitti selvästi uimavesille asetetut mikrobiologiset raja-arvot ja siten veden käyttökelpoisuus oli hyvä. Pienen järven ranta-alueilla tulee huolehtia tarkoin, että asutuksen jätevedet eivät pääse järveen. Vatsianjärvestä on aikaisempia vedenlaatuhavaintoja vain muutamilta vuosilta. Järvessä ei ole esiintynyt talvisin happikatoa, mutta kesinä 26 ja 212 happitilanne on ollut alusvedessä huono (kuva 11). Heikosta happitilanteesta huolimatta merkkejä voimakkaasta fosforin vapautumisesta sedimentistä ei ole ollut, vaikka kesänäytteissä fosforipitoisuudet ovat olleet selvästi talvea korkeampia. Pohjanläheisen vesikerroksessa on havaittu rautapitoisuuden kasvua, mutta ilmeisesti järven sedimentti on kohtuullisen hyväkuntoinen. Heinäkuussa Hirvijärvestä lähtevän veden virtaama oli noin 3 l/s eli oletettavasti Vatsianjärveen tulevan ja siitä lähtevän veden virtaus oli myös vähintään tätä tasoa, mitä voi pitää hyvänä. On hieman yllättävää, että veden vaihtuvuus ei vaikuta enempää Vatsianjärven pohjoisosan havaintopaikalla, missä vesisyvyys on vain 3,5 metriä. 17

18 Kokonaisfosfori, µg/l Happipitoisuus, mg/l Kok.P 1m Kok.P 2,5m Happi 1m Happi 2,5m Kuva 11. Ravinnepitoisuudet Vatsianjärvessä seurantavuosina 26 ja 212. Vatsianjärvi olisi hyvä ottaa aikaisempaa tiheämpään veden laadun seurantaan. Kesän seurantakerralla heikkohappisen vesialueen laajuutta voisi kartoittaa tarkemmin. Lisätarkastelua vaatisi mahdollisesti järveen tulevan veden virtausreitit. Voisiko niitä ohjaamalla saada Vatsianjärven vedenvaihtoa paremmaksi, ja sitä kautta happitilannetta paranemaan? 5. Suolijärven alue Jyrkkärantaisen Suolijärven lähivaluma-alue on pieni. Suurin vesimäärä tulee järveen sen pohjoispäähän laskevan Väliojan kautta. Vedet kertyvät siihen Hirvijärvestä, Myllylammesta, Pojanjärvestä ja Vatsianjärvestä. Pinta-alaltaan 186 hehtaarin kokoinen, keskisyvyydeltään 8 metrinen, kirkasvetinen Suolijärvi on säilynyt ranta-alueiltaan melko rakentamattomana. Lähinnä järven pohjoispäässä Väliojan seutu ja Hapulahti ovat laajemmalti rakennettuja. Järven itärannalle on tullut hiljattain myös uutta vapaa-ajanasutusta. Suolijärven järvityyppi on Pieni humusjärvi (Ph), ja sen ekologinen luokka on hyvä. Vuonna 212 Suolijärven seurantanäytteet otettiin maalis- ja elokuussa kahdelta havaintopaikalta. Järven pohjoisosan havaintopaikalla Holma vesisyvyys oli 16 metriä ja eteläpään havaintopaikalla runsaat seitsemän metriä. Eteläpää havaintopaikan seuranta kuului Hyvinkään pintavesien seurantaan. Kuvassa 12 esitetään Suolijärvestä lähtevän veden virtaama tammi-marraskuussa

19 Kuva 12. Ulosvirtaama (m 3 /s) Suolijärven luusuasta Väliojan veden laatu Suolijärveen laskevan Väliojan veden laatua tutkittiin kuudesti vuonna 212. Huhtikuun ja marraskuun näytteet ovat ylivirtaamakaudelta, elokuun lopun näyte runsaiden kesäsateiden aikaan ja muut näytteet ajankohdille tyypillisissä virtaamaolosuhteissa. Koska Välioja on kirkasvetisten Hirvijärven ja Vatsianjärven laskuoja, on sen vesi kirkasta, sameusarvo alle keskimäärin 5 FTU ja sähkönjohtavuus 7 ms/m. Elokuun lopun seurantakerta poikkeaa selvimmin muista kerroista. Tuolloin mitattiin tavanomaista korkeampia ravinnepitoisuuksia (kuva 13). Liukoisen fosfaatin osuus fosforista oli 15 %, mikä ei ole erityisen korkea. Väliojan veden hygieeninen laatu oli pääosin hyvä, eikä esim. haja-asutuksen jätevesien suoraa pääsyä vesistöön voitu todeta. Elokuun lopun näytteessä oli kuitenkin poikkeuksellisen paljon suolistoperäisiä enterokokkeja, joten veden hygieeninen laatu ja käyttökelpoisuus oli huono (kuva 14). On ilmeistä, että ajankohdan rankkasateet huuhtoivat puroon epäpuhtauksia läheisiltä hevosten laidunmailta. Väliojan seurantanäytteiden perusteella ei näytä siltä, että Väliojan varrella olisi merkittävää hajakuormituslähdettä, esim. haja-asutuksesta. Pelloilta, laitumilta yms. valumavesien huuhtomat epäpuhtaudet kulkeutuvat vesistöihin vain hetkittäin esim. rankkasateiden aikana. Jos ojan läheisiä laidunmaita käytetään kestävästi ja jätetään riittävät suojaetäisyydet vesistöihin, eläinten laidunnuksesta aiheutuvaa kuormitusriskiä vesistöön voidaan ehkäistä. 19

20 µg P/l µg N/l Kok. P Kok. N Kuva 13. Kokonaisravinnepitoisuudet Väliojassa vuoden 212 seurantakerroilla. 1 1 kpl/1 ml E. coli Fek.ent. Kuva 14. Ulosteperäisten indikaattoribakteerien pitoisuudet Väliojassa vuoden 212 seurantakerroilla. Maaliskuun näytteessä E. coli bakteerien pitoisuus oli 1kpl/1 ml Suolijärvi Suolijärveen muodostui talvella ja kesällä selvä lämpötila- ja happikerrostuneisuus. Järven myöhäisen jäätymisen seurauksena syksyn täyskieroaika oli ollut pitkä ja vesi oli jäähtynyt kylmäksi. Holman havaintopaikalla alusveden lämpötila oli 3 o C. Kesällä järvessä lämmintä päällysvettä oli vielä viiden metrin syvyydessä. Järven alusveden lämpötila, 9,5 o C, oli aikaisempia seurantakesiä lämpimämpää. Näkösyvyys oli järvessä elokuussa 2,6 metriä. 2

21 Suolijärven alusvedessä happipitoisuudet olivat sekä talven että kesän näytteissä aikaisempaa korkeampia. Maaliskuussa alusveden happipitoisuus oli 7,4 mg/l ja elokuun alussa 3,5 mg/l, mikä vastasi 31 % kyllästystilaa. Suolijärvessä vesi oli kirkasta, sameusarvot päällysvedessä alle 2 FTU. Vesi oli lievästi humusväritteistä, päällysvedessä väriluku 45 mg Pt/l. Alusvedessä väriarvot olivat 6 mg Pt/l, mm. rautayhdisteiden lisääntymisen seurauksena. Veden humusleimaisuutta myös osoittavan kemiallisen hapenkulutuksen COD Mn arvot olivat aikaisempaa vastaavia. Ravinteet ja levät Suolijärven Holman havaintopaikalla kokonaisfosforipitoisuus on ollut päällysvedessä noin 1 µg/l. Talven 212 pitoisuus 6 µg/l on seurantajakson matalin (kuva 15). Holman syvänteessä, viidentoista metrin syvyydessä, kokonaisfosforipitoisuus ovat olleet kaksinkertaisia päällysveteen verrattuna. Leville heti käyttökelpoisen fosfaatin pitoisuudet olivat järven alusvedessä vain 3 µg/l. Kokonaistyppipitoisuudet ovat Suolijärven päällysvedessä vaihdelleet 6-8 µg/l. Liukoisten typpiyhdisteiden pitoisuudet ovat olleet varsin matalia. Suolijärvessä kokonaisravinteiden suhde (N/P) oli korkea, mikä osoitti fosforin olevan järvessä ensisijainen kasvua rajoittava ravinne. µg P/l µg N/l Kok. P (1m) Kok. P (14m) Kok. N (1m) Kok. N (14m) Kuva 15. Kokonaisravinnepitoisuudet Suolijärven Holman havaintopaikalla seurantavuosina 26, 29 ja 212. Elokuussa järven päällysvedessä, vesisyvyydessä -2 metriä, klorofylli a-pitoisuudet ovat olleet kaikkina seurantakertoina noin 6 µg/l eli karun järven tasoa. Elokuussa Suolijärven pohjoispäässä oli todettavissa selvästi vähän sinilevää sekä rantavesissä että selkävesillä. Järvestä otettiin kasviplanktonnäyte, minkä analysoinnin hoitaa Uudenmaan ympäristökeskus. Tulokset eivät ole vielä saatavissa. 21

22 Aikaisempia kasviplanktontuloksia on vuosilta 26 ja 29. Vuonna 26 leväbiomassa oli 1,1 mg/l ja vuonna 29,7 mg/l. Tällöin sinilevien osuus oli 7 %. Arvot osoittavat veden hyvää luokkaa. Suolijärven ravinnepitoisuuksien ja klorofylli a-pitoisuuden perusteella Suolijärvi oli lievästi rehevä humusjärvi. Järven suojaisten lahtien alueet ovat selvästi muuta järveä rehevämpiä. Järveen tulo-ojien kautta tuleva kuorma vaikuttaa ensisijaisesti järven matalissa lahdissa. Väliojanlahden kasvillisuus on erittäin rehevää ja sitä on poistettava alueen virkistyskäytön mahdollistamiseksi. Hygieeniseltä laadultaan Suolijärven vesi oli vuoden 212 seurantakerroilla hyvä. Tilanne oli aikaisempia vuosia parempi. Sulkasääksitutkimus Hirvijärven ja Suolijärven sulkasääskikannan runsautta on selvitetty vuonna 211 (Malinen ja Vinni 212). Sulkasääksen toukat ovat eläinplanktonia syöviä petoja ja niillä voi olla suuri merkitys järven ravintoverkossa. Runsaana esiintyessään ne kuluttavat paljon eläinplanktonia, minkä määrän ja lajiston muutokset voivat heijastua järven leväbiomassaan, mm. sinileviin eli syanobakteereihin. Hirvi- ja Suolijärven sääksikannan tutkimukset ovat osa Kytäjärven tutkimusta, missä sukasääksiä on todettu esiintyvän runsaasti. Tutkijat löysivät Suolijärven sedimentistä runsaasti sulkasääksen toukkia kesäkuussa 211. Syvännealueella toukkatiheys oli noin 5 yks./m 2 ja biomassa noin 1,37 g/m2. Tutkijat päättelivät, että Suolijärven sedimentissä esiintyi niin runsaasti sulkasääksen toukkia, että niillä täytyi olla merkitystä järven ravintoverkossa. Tutkijoiden mukaan sulkasääksi suojautuu niitä syöviä kaloja vastaan oleskelemalla sellaisilla järven pohjaalueella, missä happipitoisuus on alle 1 mg/l. Aivan näin matalia happitasoja ei Suolijärvessä ole esiintynyt, mutta happiseurantaa on järvessä tehty melko vähän. Tutkijat pohdiskelevat, että jos Suolijärvessä happitilanne alusvedessä heikkenee huonoksi, sinilevien massaesiintyminen saattaa yleistyä ja voimistua. Raportissa suositellaan järven happitilanteen seuraamista muutaman vuoden välein ja mittausten ulottamista kesäkerrostuneisuuskauden lopulle, esim. syyskuulle, jolloin tilanne olisi heikoin. Suolijärvessä veden laatu oli hyvä, mutta järven merkittävän virkistyskäyttöarvon takia sen veden laatua kannattaa seurata jatkossakin säännöllisesti. Kolmen vuoden välein tehtävä seuranta on sopiva taajuus. Sulkasääskitutkimuksessa esitettiin järven happitilanteen kartoittamista kesäkerrostuneisuuskauden lopulla. Happitilanteen arviointi esim. kenttämittarilla on sopiva menetelmä tarkoitukseen. 6. Paalijärven alue 6.1. Kunausoja Vähäjärveen laskevaan Kunausojaan vedet kertyvät metsä- ja suoalueilta mm. Kunaussuolta, mutta itse puro on peltojen reunustama. Valuma-alueella on myös jonkin verran haja-asutusta ja karjatila. Kunausojaan on tehty pieni kosteikko vuonna 24. Kosteikosta lähtevän ojan veden laatua on seurattu 25 ja uudelleen vuonna 212 viisi kertaa. Keskikesällä puron virtaama oli lähes olematon, eikä altaan alapuolelta saanut edustavaa näytettä. Vuonna 212 huhti- ja marraskuun näytteet otettiin ylivirtaama- 22

23 aikana, elokuun näyte voimakkaiden sateiden jälkeen ja muut näytteet ajankohdille tyypillisessä virtaamatilanteessa. Kunausojassa vesi oli usein lievästi sameaa ja ruskehtavaa. Veden ph oli selvästi happaman puolella. Ravinnetaso Kuonausojassa oli korkea, kokonaisfosforin keskipitoisuus 5 µg/l ja kokonaistypen 13 µg/l. Vedessä oli kaikilla kerroilla myös runsaasti leville käyttökelpoista fosfaattifosforia (kuva 16). Tämä osoitti, että Kunausojan altaassa veden viipymä ja kasvillisuus eivät ollut riittäviä pidättämään veden mukana virtaavaa fosforikuormaa edes kesän kasvukaudella. Vuoden 212 seurantatulosten perusteella fosforipitoisuudet olivat hieman vuotta 25 alempia, mutta toisaalta elokuun 212 lopun näytteen pitoisuustaso on jopa kesää 25 korkeampi. µg P/l µg N/l Kok. P liuk.po4-p Kok. N Kuva 16. Kunausojasta mitattuja ravinnepitoisuuksia vuosina 25 ja 212. Elokuussa 212 rankkojen sateiden seurauksena Kunausojan ravinnepitoisuudet olivat erittäin korkeita, kun ottaa huomioon, että sateet ajoittuivat ajankohtaan, jolloin maat olivat kasvipeitteisiä ja kasvien ravinteiden otto intensiivistä. Ajankohtana veden hygieeninen laatu oli huono (kuva 17). Suolistoperäisten enterokokkien suuri määrä, suhteessa E. coli-bakteerien myös suureen määrään, viittasi bakteerikuorman olevan suurelta osin eläinperäistä. Kesäkuun seurantanäytteessä bakteeripitoisuudet viittaavat ensisijaisesti asumajätevesiin. Kunausojassa vesi oli ravinnepitoista ja sen hygieeninen laatu oli usein heikko. Veden korkeahko fosfaattifosforipitoisuus viittaa siihen, että ojaan kohdistui ravinnekuormaa myös alivirtaamakautena, jolloin valuma maa-alueilta on lähes olematon. Näiden tulosten perusteella Kunausojan kautta Vähäjärveen tuleva kuormitus on tasolla, että sen vähentämiseksi kannattaa etsiä keinoja. 23

24 1 1 kpl/1 ml E. coli Fek.ent. Kuva 17. Ulosteperäisten bakteerien pitoisuudet Kunausojassa vuoden 212 seurannassa Vähäjärvi Maaliskuun lopulla lähes kaksi metriä syvää Vähäjärveä peitti lähes puolimetrinen jääkansi. Järven vesi oli kylmää, vain 1 o C, ja lievästi hapanta, ph 6,3. Veden happipitoisuus oli metrin syvyydessä hyvä, 9,7 mg/l. Vesi oli ruskeaa, väriluku 18 mg Pt/l, ja humuspitoista, COD Mn 26 mg/l. Ravinnepitoisuudet järvivedessä olivat korkeita, kokonaisfosforipitoisuus 55 µg/l ja kokonaistyppipitoisuus 15 µg/l. Kesällä Vähäjärven päällysvedessä happitilanne oli hyvä, 84 kyllästysprosenttia, mutta pohjan läheisyydestä otetussa alusvedessä esiintyi lievä rikkivedyn haju, mikä viittasi hapettomuuteen. Järven vesi oli sameaa, 11 FTU, ja ruskeaa, väriluku 11 mg Pt/l. Näkösyvyydeksi mitattiin vain,6 metriä. Järviveden ravinnepitoisuudet olivat korkeita. Etenkin kokonaisfosforipitoisuus oli huomattavan rehevälle vedelle tunnusomainen. Leville käyttökelpoinen fosfaatti oli perustuottajien sitomaa. Järven rehevyydestä kertoi myös korkea klorofylli a-pitoisuus, 22 µg/l. Vedessä ei ollut kenttähavaintojen mukaan merkkejä sinileväkukinnasta. Sinilevien sijaan ilmeisesti jotkin muut leväsuvut, esim. kulta- ja piilevät olivat vallitsevia levälajeja. Hygieeniseltä laadultaan Vähäjärven vesi oli hyvää ja uimakäyttöön sopivaa. Talvikautena Vähäjärven ravinnepitoisuudet ovat olleet seurantavuosina melko samanlaisia. Kesän 212 ravinnetaso oli aikaisempia kesiä selvästi matalampi (kuva 18). Vesi oli silti hieman sameampaa ja humuspitoisempaa. 24

25 µg P/l Kok. P liuk.po4-p Kok. N µg N/l Kuva 18. Vähäjärven ravinnepitoisuudet seurantavuosina 26, 29 ja 212. Vähäjärven veden laatua on hyvä seurata jatkossa samaan aikaan, kun Paalijärvi on seurannassa. Järven alusveden happimittaus kannattaa lisätä mukaan seurantaan. Kunausojan kautta Vähäjärveen tuleva kuormitus on tasolla, että sen vähentämiseksi kannattaa etsiä keinoja. Myös järven muilla osavaluma-alueella tarvitaan vesiensuojelutoimia järven tilan parantamiseksi Paalijärvi Paalijärvessä vesisyvyys oli talvella 2,2 metriä. Metrin syvyydessä lämpötila oli 1,3 o C ja pohjan lähellä 3,3 mg/l. Happea metrin syvyydessä oli 7,6 mg/l. Jääkannen alla järven vesi oli melko kirkasta ja ruskeaa, väriluku 18 mg Pt/l. Ravinteita Paalijärvessä oli runsaasti, kokonaisfosforipitoisuus 53 µg/l ja kokonaistyppipitoisuus 15 µg/l. Fosforista runsas kolmannes oli liukoista fosfaattia. Kesällä matalassa Paalijärvessä veden happitilanne oli tyydyttävä, pitoisuus 6,7 mg/l. Vesi oli ruskeaa, väriluku 18 mg Pt/l. Väriluku on aikaisempia seurantakesiä selvästi korkeampi ja myös Vähäjärveä korkeampi. Kesällä Paalijärven kokonaisfosforipitoisuus oli kaksinkertaistunut talveen verrattuna. Kokonaistyppipitoisuus 11 µg/l oli talvea matalampi ja kesän 29 tasoa. Liukoiset fosfori- ja typpiravinteet olivat kierrossa. Järven levätuotantoa kuvaava klorofylli a- pitoisuus, 66 µg/l, oli erittäin korkea. Veden sameusarvo metrin syvyydessä, 6 FTU, oli melko matala suhteessa klorofyllipitoisuuteen. Näkösyvyydeksi mitattiin myös vain,55 metriä. Järven pinnassa ei ollut havaittavissa sinilevien massaesiintymää. Klorofyllinäyte oli otettu -2 metrin kokoomanäytteenä ja levä saattoikin olla kasautuneena muualle kuin aivan pintaan. Järven etelärannan loma-asukkaat eivät olleet havainneet sinileviä järvessä elokuun alkuun mennessä. 25

26 µg P/l Kok. P liuk.po4-p Kok. N µg N/l Kuva 19. Paalijärven ravinnepitoisuudet seurantavuosina 26, 29 ja 212. Vuonna 26 vedenlaatu oli ollut Paalijärvessä seurantavuosien parhaimpia. Molempien kokonaisravinteiden pitoisuudet olivat samaa tasoa kuin kesällä 1969, jolloin Paalijärven väriluku oli 9 mg Pt/l ja humuspitoisuus (COD Mn ) noin 15 mg/l. Useana 2- luvun kesänä Paalijärvessä oli ollut selvästi enemmän humusta ja vesi ruskeampaa. Vuoden 212 molemmilla seurantakerroilla vesi oli runsashumuksista, COD Mn -arvo 3 mg/l. Kokonaisfosforipitoisuus oli myös kaksinkertaistunut aikaisempiin seurantakesiin verrattuna. Vähäjärven ja Paalijärven vesien laatu oli talvella 212 lähes toisiaan vastaava. Kesällä Paalijärvessä happitilanne oli hieman Vähäjärveä heikompi ja ravinteita oli selvästi enemmän. Kesän 26 tilanne oli Paalijärvessä vesiensuojelutyön kannalta rohkaiseva, vaikka selkein selittäjä parantuneelle vedenlaadulle oli tavanomaista suotuisammat hydrologiset olosuhteet. Kesällä 29 Paalijärven tilanne oli säilynyt vuoden 26 kaltaisena. Rehevässä järvessä runsasravinteisuus riittää ylläpitämään suurta levämäärää. Olosuhteista riippuen eri levälajien runsaussuhteet vaihtelevat. Elokuun alussa 29 järvessä esiintyi runsaasti myös sinileviä. Ranta-asukkaiden mukaan sinilevät olivat runsastuneet vasta heinä-elokuun vaihteessa. Näin saattoi olla myös seurantapäivän jälkeen elokuussa 212. Paalijoen veden laatu heijastelee Paalijärvestä lähtevän veden laatua. Jokihavaintopaikka on kuitenkin joen alajuoksulla ja siten joen veden laatuun vaikuttavat sen rantapelloilta laskevat ojavedet. Paalijoessa kokonaisfosforin pitoisuus oli kesä-elokuussa µg/l ja kokonaistyppipitoisuus µg/l (kuva 2). Etenkin fosforipitoisuudet ovat korkeita. Paalijärven veden laatu vaihtelee ilmeisen paljon mm. sää- ja hydrologisista olosuhteista johtuen. Pieneen ja matalaan järveen tulevaa ravinnekuormitusta tulee vähentää kaikin keinoin. Vuosina järveen laskevien ojien veden laatua tutkittiin Järkihankkeessa. Tiedon hyödyntäminen ja päivittäminen järven kuormituslähteiden selvittämiseksi on suositeltavaa. Paalijärven suojeluyhdistys on tärkeässä asemassa, kun järvelle suunnitellaan hoitokeinoja. Vesienhoidon rinnalla järven tilan seurantaa tulee 26

27 jatkaa. Paalijärven ottaminen lähes vuosittaiseen seurantaan olisi hyvä. Vesinäytteisiin perustuvaa seurantaa voisi täydentää kentällä tehtävillä happimittauksilla. µg P/l µg N/l Kok. P Kok. N Kuva 2. Paalijoen alajuoksulla ravinnepitoisuudet olivat kesällä 212 hieman tavanomaista korkeampia, mutta eivät 14. heinäkuuta 29 tasoa, jolloin näytteenotto ajoittui rankkasadepäivän jälkeen. 7. Hatlampi Hatlammen suolla on kaksi pientä lampea. Näistä pohjoisemman lammen veden laatua on seurattu useasti vuosina sekä kaksi kertaa vuonna 26. Vuoden 212 seurantapaikka päätettiin vaihtaa suon isommalle lammelle, mikä sijaitsee edellisen eteläpuolella lähellä Hausjärven rajaa. GPS-paikantimella otetut koordinaatit osoittivat lammen rantaan Hausjärven puolella, mutta näytepaikka on lammen keskellä. Havaintopaikka nimettiin Hertta-tietokantaan tunnuksella Hatlampi 2. Lammessa ei ole laskuojaa. Talvella lammen syvyydeksi mitattiin 4 metriä. Kesällä näytteet otettiin rannalta näytteenottovarrella. Talvella Hatlammen happivarat olivat ehtyneet, metrin syvyydessä happipitoisuus oli,6 mg/l. Alusvesi vesi oli pintaa lämpimämpää, enimmillään 4,5 o C ja vedessä esiintyi rikkivedyn hajua merkkinä hapettomuudesta. Kesällä ranta-alueen päällysvedessä happitilanne oli välttävä Hatlammen vesi oli ruskeaa, väriluku 18-2 mg Pt/l ja COD Mn -pitoisuus mg/l. Alkaliniteettiarvon perusteella veden puskurikyky oli loppu ja se olikin hyvin hapanta, ph 4,2. Lammessa vesi oli kirkasta, sameusarvo oli talvella 1,8 FTU ja kesällä vain,6 FTU. Hatlammessa ravinnepitoisuudet olivat matalia, kokonaisfosforipitoisuus µg/l ja kokonaistyppipitoisuus µg/l. Karuja olosuhteita kuvasi myös matala klorofylli a- pitoisuus 2,8 g/l. 27

28 Hatlammensuon eteläisen lammen veden laatu oli hyvin samansuuntainen kuin pohjoisen lammen vuonna 26. Merkittävin ero lampivesissä oli pohjoisen lammen selvästi korkeampi fosforipitoisuus, 25 µg/l, mikä johtui ilmeisesti veden korkeammasta kiintoainepitoisuudesta. Hatlammen suon lampea on aiemmin käytetty jopa uimapaikkana. Nyttemmin alueelta on poistettu laituri, eikä käyttö ole mahdollista. Suolla on arvo suojeltuna luontokohteena ja alueelle pääsee virkistäytymään pitkospuita pitkin. Hatlammen veden laadun säännöllinen seuranta ei ole tarpeellista, jos alueella ei tapahdu muutoksia. Toisaalta esim. kuuden vuoden välein toteutettu talviseuranta antaa tietoa kohteesta. 8. Yhteenveto Talvella 212 seurantaolosuhteet olivat säiden ja hydrologisten olosuhteiden osalta hieman poikkeavat. Talvea edelsi leuto syksy, mikä päättyi joulukuun runsaisiin vesisateisiin. Jäät muodostuivat järviin myöhään. Pitkän syystäyskierron ansiosta vedet olivat jäähtyneet kylmiksi ja maaliskuussa vesien happitilanne oli tavanomaista parempi. Toisaalta talvinäytteet otettiin hieman etuajassa, sillä teräsjäiden puuttumisen aikaisti näytteenottoa. Kesä oli edeltävistä kesistä poiketen viileämpi, eikä koko kesänä esiintynyt hellejaksoja. Elokuun alussa pintavesien lämpötila oli silti ajankohdalle tyypillisellä tasolla. Järvistä otettiin kaikki pintavesiseurantaohjelman mukaiset näytteet. Lisäksi suurimmista järvistä otettiin kasviplanktonnäytteitä, joiden analysoinnista tulee vastaamaan Uudenmaan ympäristökeskus. Näiden tulokset tullaan kirjaamaan ympäristöhallinnon kasviplanktonrekisteriin ja niitä, kuten vedenlaatutietoja, hyödynnetään vesistöjen ekologisen tilan luokittelussa. Hirvi- ja Suolijärvessä vesien laatu oli hyvä, eikä heikkenemistä edellisiin vuosiin verrattuna ole havaittavissa (kuva 21). Viime vuosina sinilevien esiintyminen on ollut Hirvijärvessä yleistä. Elokuussa klorofylli a-pitoisuus, 8,7 µg/l, osoitti vain lievää rehevyyttä, mutta oli seurantavuosien korkein. Myös Suolijärvessä oli havaittavissa vähän sinilevää, klorofylli a-pitoisuus 6,6 µg/l. Hirvi- ja Suolijärven välissä olevassa Vatsianjärvessä kolorofylli a-pitoisuus oli huomattavan korkea, 34 µg/l. Pienen järven happipitoisuus oli myös selvästi heikentynyt. 28

29 µg P/l talvi kesä talvi kesä talvi kesä talvi kesä H/Vähäjärvi Hirvijärvi Vatsia Suolijärvi Kuva 21. Päällysveden kokonaisfosforipitoisuudet Hirvi- ja Suolijärven alueen järvissä. Vuonna 26 vedenlaatu oli Paalijärvessä seurantavuosien parhaimpia. Molempien kokonaisravinteiden pitoisuudet olivat samaa tasoa kuin kesällä Kesällä 212 tilanne oli selvästi heikompi (kuva 22). Ravinteiden lisäksi vesi oli myös aikaisempaa ruskeampaa. Vuoden 212 klorofylli a-pitoisuus oli myös edeltäviä seurantakesiä korkeampi. Kukintaa muodostavia sinileviä eli syanobakteereita ei silti havaittu. µg P/l talvi kesä talvi kesä chl a, µg/l P/Vähäjärvi Paalijärvi Kuva 22. Päällysveden kokonaisfosforipitoisuudet ja elokuun klorofylli a-pitoisuudet Vähä- ja Paalijärvessä Järviseurannan tulosten perusteella Riihimäellä järvien ja lampien vesien laatu oli virkistyskäyttöön sopivaa. Seurannassa mukana olleiden purojen eli Suolijärveen laskevan Väliojan sekä Paalijärven valuma-alueella olevaan Vähäjärveen laskevan Kunausojan veden laatu oli runsaiden sateiden aikana heikentynyt, selvimmin elokuun lopulla. Mo- 29

30 lempien ojien vesissä järviin tuli runsaasti ravinteita ja ulosteperäisiä bakteereita. Purojen purkualueilla myös järvivesien hygieeninen tila saattoi olla heikentynyt Seurannan jatkaminen Riihimäen alueella olevat järvet ovat merkittäviä virkistys- ja luontoympäristöjä kaupunkilaisille. Pintavesien laatua seuraamalla saadaan arvokasta tietoa vesien tilasta. Kerättyä tietoa voivat hyödyntää myös tutkijat. Suolijärvessä tehtiin 211 sulkasääksiselvitys (Malinen & Vinni 212). Sulkasääksen toukkien yksilömäärät olivat järvessä suuria, mikä voi olla merkittävää järven ravintoverkossa, etenkin jos järven tila pääsee heikkenemään. Tutkijat jäivät kaipaamaan lisätietoa Suolijärven happitilanteesta aivan kesäkerrostuneisuuskauden lopulta. Pintavesien tilan säännöllistä seurantaa suositellaan jatkettavan. Hirvi- ja Suolijärven alueilla kolmen vuoden seurantaväli on riittävä. Vatsianjärvelle suositellaan täydentävää happiseurantaa, mikä toisi tietoa happivarojen riittävyydestä kesällä, etenkin järven eteläosassa. Hirvijärven suojeluyhdistyksen vetämä Hirvijärven ravinnekuormitusselvitys valmistui 212. Muutamissa järveen laskevissa puroissa veden laatu oli selvästi heikentynyt. Vähäjärvestä laskeva puro oli yksi näistä. Sen valuma-alueella sijaitsee Riihimäen seurakunnan leirikeskus, jonka puhdistamolta käsitellyt vedet johdetaan imeytysalueelle ja edelleen puroon. Jätevesivaikutusten tarkkailu purossa saattaisi olla tarpeen. Mahdollisuutta Paalijärven veden laadun seurannan lisäämiseen kannattaa harkita. Paalijärven ja siihen laskevan Vähäjärven valuma-alueilta tulevan kuormituksen vähentämiseksi suositellaan vesiensuojelutoimia. Näiden kohdentamiseksi tarvittaneen myös täydentävää veden laadun seurantaa. Seurannassa mukana olleiden lampien, Myllylammi ja Hatlampi, valuma-alueet ovat luonnontilaisia. Myllylammesta seurantatietoa on nyt vuosilta 26 ja 212. Hatlamminsuon pohjoiselta lammelta (Hatlampi 1) on seurantatietoja vuoteen 26 asti ja eteläiseltä lammelta (Hatlampi 2) vuodelta 212. Myllylammi on rehevä suolampi, Hatlammi karu. Jos näiden lampien alueilla maankäytössä ei tapahdu muutoksia, suoranaista vedenlaadun seurantatarvetta lammilla ei ole. Pintavesien seurantatulosten perusteella suositellaan, että järvien ja lampien rantaasukkaat huolehtivat kiinteistöjen jätevesien käsittelyn ajanmukaiseen kuntoon, jotta vesistöille ei aiheudu kuormitusriskiä. 3

31 Viitteet LVT Oy 212. Hirvijärven ravinnekuormitus ja kunnostustoimenpiteet. No Lapin vesitutkimus Oy. Raportti on ladattavissa Hirvijärven suojeluyhdistyksen skydrive tilasta: Malinen, T. ja Vinni, M Sulkasääsken toukkien runsaus Hirvijärvessä ja Suolijärvessä. Tutkimusraportti Helsingin yliopisto, ympäristötieteiden laitos. 7 s. Vahtera, H., Muukkonen, P. ja Lahti, K. 25. Riihimäen pintavesien seurantaohjelma. Julkaisu 57/25. Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry. 26 s. Liitteet Liite 1. Analyysimenetelmät Liite 2. Pintavesiseurannan havaintopaikat Liite 3. Analyysitulokset 31