Tuotanto ja palvelut

Transkriptio

1 Tuotanto ja palvelut Tuotannon Suomen teollinen tuotanto nojaa työllistävyydellä ja kansatuotteella mitattuna perusteollisuuteen, johon on tässä luokiteltu metalli-, metsä- ja puutuoteteollisuus. Perusteollisuus on perinteisesti energia- ja kuljetusintensiivistä, ja sen rakenteella on monia seurausvaikutuksia energiatarpeeseen sekä liikenneinfrastruktuuriin. Teollisuustuotannon rinnalla jalostuksen tärkeitä klustereita ovat rakentaminen, energiantuotanto ja kaivostoiminta. Teknologiateollisuuden päätoimialojen liikevaihto-osuudet ELY-alueittain 2012 Yritysten Palveluelinkeino hallitsee suomalaisia työmarkkinoita. Erilaiset palvelut työllistävät suurimman osan suomalaisista: ihmiset asettuvat sinne, missä palvelualan työpaikat sijaitsevat. Vaikutussuhde toimii myös toisinpäin: palvelualat hakeutuvat sinne, missä on ihmisiä. Seutukuntatasolla erityisesti suuret kaupan yksiköt aiheuttavat liikkumistarvetta, mutta palveluelinkeino määrittää myös muilla tavoin suuresti liikenneratkaisuja. Palvelualan työpaikkojen osuus on kasvanut, maatalouden ja jalostuksen työpaikkojen määrä on vähentynyt. Palvelualalle syntyvät uudet työpaikat vaikuttavat merkittävästi aluerakenteen muotoutumiseen. Näkemys elinkeinojen Suomesta Kartta on laadittu tutkimusryhmässä toimialojen työllistävyyden sekä osaamiskeskus- ja KOKO-ohjelman alueanalyysien perusteella Suomen yritysrakenne on viime vuosikymmenten aikana muuttunut huomattavasti, sillä pienten ja pk-yritysten määrä on kasvanut selvästi. Mikroyritysten roolia on kasvattanut erityisesti palvelutoimialan kasvu, joka on lisännyt pienten yritysten toimintamahdollisuuksia. Myös osa teollisuuden työpaikoista on siirtynyt palvelusektorille, sillä monia teollisuuden ulkoistettuja toimintoja hoitavat nyt pienet palveluntuottajat. Suurista teollisuusyrityksistä vähentyneet työpaikat ovat lisänneet yrittäjyyttä ja pienten yritysten lukumäärää. Yritysverkoston on kansainvälisillä markkinoilla toimiville yrityksille suuri. Yrityskoon painottuessa yhä enemmän pk- ja mikroyrityksiin menestyminen globaaleilla hankinta- ja markkina-alueilla edellyttää verkostoitumista, jossa yritysten tuotantorakenteet ja osaamisalueet täydentävät toisiaan. Aluerakenteen kannalta tällainen kehityssuunta tukee vahvojen toimialaklustereiden muodostumista. Metsäteollisuuden toimipaikat Suomessa Lähde: Metsäteollisuus ry, Lähde: Teknologiateollisuus ry Keskittymät Matkailu Matkailun ja luonnonvarojen Suomi Metsäteollisuus ry:n jäsensahat Paperi Metalli Kone Kemia Elektroniikka Kaivos Metsien ja puun Suomi Ruoka Suomi Monipuolisten elinkeinojen Suomi Karttapohja: Maanmittauslaitos 2012 Palveluiden

2 Infrastruktuuri ja kuljetukset Infrastruktuurin Liikennejärjestelmäsuunnitelmista nostettuja esimerkkejä aluerakenteellisesti tärkeistä kehityssuunnista Läpileikkaavia teemoja: Yhteydet pääkaupunkiseudulle Yhteydet Venäjälle Yhteydet satamiin Lentoyhteyksien säilyttäminen maakunnista Kilpisjärvi Esimerkkejä kehitettävistä yhteysväleistä Palojoensuu Logistinen keskus Tieyhteyden kehitys Kolari Ratayhteyden kehitys Kemi-Kolari Merkittävä satamayhteys Kemijärvi Tärkeä sisävesiyhteys Rovaniemi Yöjunayhteys Helsinkiin Merkittävät kehityskäytävät Kuusamo Kemi Perämeren kaari E18, Pohjolan kolmio Helsinki Hämeenlinna Tampere Toimiva infrastruktuuri luo edellytykset tuotantotoiminnalle, mahdollistaa elinkeinoelämän kuljetukset, ylläpitää viestintäyhteyksiä ja turvaa kansalaisten jokapäiväisen liikkumisen. Laadukas ja hyvin kunnossapidetty infrastruktuuri ylläpitää Suomen toimintamahdollisuuksia ja on edellytys niin jokapäiväiselle toiminnalle kuin kansainväliselle kilpailukyvyllekin. Myös huoltovarmuus- ja saavutettavuusnäkökulmat ovat olennainen osa infrastruktuuria. Meriväylien syvyys Raahe Suomen verkottuva aluerakenne Vartius Kajaani Ylivieska Kokkola Vaasa Kuopio Seinäjoki Joensuu Jyväskylä Pori Infrastruktuuri on luonteeltaan pysyvää; se muuttuu hitaasti ja muutokset vaativat yleensä suuria investointeja. Vaikka liikenne-, tieto- ja viestintä-, energia sekä erilaiset huoltoverkot on rakennettu vastaamaan kysyntään, niillä on aluerakenteeseen vaikuttavia ominaisuuksia erityisesti pysyvyytensä vuoksi. Nämä verkot myös toimivat edellytyksenä monelle merkittävälle tekijälle kuten yritysten ja tuotantotoiminnan sijoittumiselle sekä kaupunkien toiminnalle. Oulu Varkaus Mikkeli Tampere Savonlinna Suora junayhteys Pietariin Rauma Lahti Imatra Kouvola Turku Lappeenranta Kotka Helsinki Hanko Tallinna Pietari Karttapohja: Maanmittauslaitos 2012 Kuljetusten Kuljetusmäärien kehitys Suomessa edellisen aluerakenteen ja alueidenkäytön kehityskuvan (Ympäristöministeriö 2006) mukaan Tie- ja rautatiekuljetukset muodostavat yhdessä merikuljetusten kanssa viennin ja tuonnin kuljetusjärjestelmän, jossa kotimaan ja ulkomaan kuljetukset kytkeytyvät toisiinsa. Rautatiekuljetukset ovat nykyisin voimakkaasti sidoksissa metsäteollisuuteen, ja myös meritse kulkevissa vientikuljetuksissa raskaan teollisuuden raakaaineet ja tuotteet muodostavat merkittävän osan. Tiekuljetukset on kotimaanliikenteen vallitseva kuljetusmuoto, ja ne palvelevat kattavasti ja joustavasti erilaisia kuljetustarpeita. Lentorahti on tyypillisesti arvokkaiden ja nopeita toimituksia vaativien tuotteiden globaaleja tarpeita palveleva kuljetusmuoto.

3 Lähialueet ja kansainvälinen toimintaympäristö Suomen sijaitsee globaalien markkinoiden ja osin myös EU:n kannalta kaukana päämarkkina-alueista. Pitkä etäisyys joka heikentää mahdollisuuksia päivittäiseen kanssakäymiseen. Alueellinen saavutettavuus on tunnistettu yhdeksi tärkeäksi kilpailutekijäksi EU:ssa. Virosta on viime vuosikymmenten aikana kasvanut Suomelle tärkeä yhteistyöalue ja Tallinnan yhteyksien kysyntä on kasvanut niin henkilö- kuin tavaraliikenteessäkin. Asukasta kohti laskettuna suomalaiset tekevät Viroon keskimäärin 0,44 ja virolaiset noin 0,54 matkaa vuodessa Suomeen. Matkojen tarkoitukset ovat kuitenkin hyvin erilaisia, sillä noin 90 % suomalaisten Viroon tekemistä matkoista oli vapaa-ajan matkoja, kun taas virolaisista noin 40 % matkusti Suomeen työn takia. Suomen aluerakenne ja liikennejärjestelmä on tiiviisti yhteydessä Pohjois-Euroopan ja laajemmin EU:n aluekehitykseen ja kansainvälisiin kuljetuskäytäviin. Varsinkin Venäjän ja Viron on viime aikoina kasvanut Viron EU-jäsenyyden ja Venäjän avautumisen myötä. Itämeren alue on tärkeä yhteistyöalue niin kauppakumppanien ja yritysyhteistyön kuin toisaalta kuljetusten ja matkailun kannalta. Suomalaiset tekivät vuonna 2011 yhteensä 8,2 miljoonaa ulkomaan matkaa, joista noin 80 % oli vapaa-ajan matkoja ja noin 20 % työhön liittyviä matkoja. Noin puolet matkoista tehtiin Viroon tai Ruotsiin. Ulkomaalaiset tekivät Suomeen vuonna 2011 noin 7,2 miljoonaa matkaa, eli hieman vähemmän kuin suomalaiset ulkomaille. Eniten ulkomaalaisia Suomeen tuli Venäjältä, josta tehtiin vuonna 2011 noin 3,3 miljoonaa matkaa Suomeen. Venäläisten matkustus Suomeen on kasvanut huomattavasti viime vuosien aikana. Suomen tärkeimpiä kauppakumppaneita ovat Venäjä, Ruotsi, Saksa, Alankomaat ja Britannia. Myös Aasian kauppakumppanina on viime vuosina kasvanut. Rajat ylittävän työssäkäynnin määrä on kasvanut Baltian EU-jäsenyyden ja EU:n itälaajentumisen myötä. Suomalaisten matkat ulkomaille ja ulkomaalaisten matkat Suomeen 2011 Suomen vienti ja tuonti eri maihin ja maanosiin 2011 Lähde: Tilastokeskus, Suomalaisten matkailu, Rajahaastattelututkimus Lähde: Tulli, ulkomaankauppatilasto Suomalaisten matkat ulkomaille Ulkomaalaisten matkat Suomeen Matkat yhteensä Suurimmat Venäjä Saksa Ruotsi Aasia ja Oseania Tuonti Vienti milj milj milj milj milj milj milj milj. Koko vienti: milj. Koko tuonti: milj Pohjois-Amerikka Yhdysvallat Etelä- ja Väli-Amerikka Aasia ja Oseania muut maat yhteensä Japani Vienti Tuonti [milj. ] Maanosat Tuonti Vienti Eurooppa milj milj. Afrikka 597 milj milj. Aasia 8636 milj milj. Pohjois-Amerikka 2750 milj milj. Etelä- ja Väli-Amerikka 1831 milj milj. Oseania 340 milj. 723 milj. Tuonnin ja viennin arvo yhteensä milj milj. Afrikka [milj. ] milj milj. Kansainvälinen taso Aluerakennetta ja liikennejärjestelmää ohjaavia kansainvälisen, valtakunnallisen ja alueellisen tason asiakirjoja Euroopan unionin alueellinen agenda VALKOINEN KIRJA, Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma, Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää (KOM 2011) VASAB Long-Term Perspective for the Territorial Development of the Baltic Sea Region (2009) Pohjoisen ulottuvuuden poliittinen julistus ja kehysasiakirja (2006) YK:n ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus (1992) ja Kioton pöytäkirja (1997 ja 2005) Interreg IV C -ohjelma: Keskinen Itämeri (SuomiRuotsi-Viro-Latvia) EU:n koheesiopolitiikka (valmisteilla) ESPON- ja Interact II -ohjelmat EU:n uusi liikenteen ydinverkko (EU komissio, memo/11/706, 2011) Botnia-Atlantica (Suomi-Ruotsi-Norja) EU:n Itämeristrategia (2009) Pohjoinen yhteistyö (Suomi-Ruotsi-Norja) Itämeren ohjelma (Baltic Sea Region) Pohjoisen periferian ohjelma (Nothern Periphery) Maankäyttö- ja rakennuslaki Hallitusohjelma Eurooppa strategia. Suomen kansallinen ohjelma (Valtiovarainministeriö 14a/2011) Valtakunnalliset alueiden käyttötavoitteet (tarkistettu 2008) Suomen rakennerahastostrategia (2007) Valtakunnalliset alueiden kehittämistavoitteet 2011 Osaamiskeskusohjelma (TEM) 2015 (TEM 2011) Kansallinen ilmasto- ja energiastrategia (TEM 2013) Valtioneuvoston liikennepoliittinen selonteko eduskunnalle 2012 (LVM 2012) Valtioneuvoston ilmasto- ja energiapoliittinen tulevaisuusselonteko (28/2009) Valtioneuvoston selonteko metropolipolitiikasta (2010) Ilmastonmuutoksen kansallinen sopeutumisstrategia (MMM 1/2005) Valtioneuvoston periaatepäätös maaseudun kehittämisestä (2011) Valtioneuvoston periaatepäätös Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategiasta vuosiksi (2012) Suomen aluekehittämisstrategia 2020 (TEM, Alueiden kehittäminen 23/2010) Suomen aluerakenteen ja alueidenkäytön kehityskuva (YM, suomen ympäristö 31/2006) Valtioneuvoston periaatepäätös soiden ja turvemaiden käytöstä (2012) Kansallinen luonnonvarastrategia (Sitra 2009) Kansallinen älyliikenteen strategia (LVM Ohjelmia ja strategioita 5/2009) Toteutuneita ja ennustettuja rautatiekuljetusvirtoja Lähde: ESPON 2012 Lähde: Nationell godsstrategi 2010 Valtakunnallinen taso Mahdollisuus yhden päivän työasiointimatkustukseen Euroopan kaupunkiseutujen välillä junalla ja lentäen Koulutus ja tutkimus vuosina : Kehittämissuunnitelma (OKM julkaisuja 2012:1) Kävelyn ja pyöräilyn valtakunnallinen strategia 2020 (LVM Ohjelmia ja strategioita 4/2011) Liikenteen elinkeinopoliittinen ohjelma (LVM Julkaisuja 23/2010) Maaseutupoliittinen toimenpideohjelma (TEM Alueiden kehittäminen 44/2012) Valtakunnallinen saaristopoliittinen toimenpideohjelma (2012) Kaupunkipolitiikan toimenpideohjelma (2012) Metsäalan strateginen ohjelma (TEM 43/2012) Energy Visions 2030 for Finland Suomen energiavisio 2030, yhteenveto (VTT, 2003) Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma (STM 2012:1) Suomen maaseudun kehittämisstrategia (2006) Suomen matkailustrategia (TEM 2010) Valtioneuvoston asuntopoliittinen toimenpideohjelma (YM 2012) Valtioneuvoston periaatepäätös laajakaistayhteyksien kehittämisestä (2012) Itämeren haasteet ja Itämeripolitiikka, Valtioneuvoston selonteko (2009) Valtioneuvoston luonnonvaraselonteko eduskunnalle (TEM Energia ja ilmasto 69/2010) Maakuntasuunnitelmat Maakuntaohjelmat ja maakuntakaavat Alueelliset liikennejärjestelmäsuunnitelmat Suuraluekohtaiset aluerakennesuunnitelmat Katse pohjoiseen, toimenpide-ehdotukset (TEM raportteja 2/2013) Etelä-, Länsi-, Itä- ja Pohjois-Suomen Euroopan aluekehitysrahasto-ohjelmat Kaupunkiseutujen rakennesuunnitelmat Laskennassa on otettu huomioon ne kohteet, jotka voi saavuttaa siten, että perilläoloaika on vähintään 6 tuntia, lähtö aikaisintaan klo 5 ja paluu viimeistään klo 23. Alueellinen taso Suomen arktisen alueen strategia (2010)

4 Ympäristö ja luonnonvarojen käyttö Ympäristön ja ekosysteemipalveluiden Luonnonvarojen käytön Aluerakenne nojaa luontoperustalle. Luonnonympäristö tarjoaa puitteet yhdyskuntien rakentamiselle ja liikenneväylille. Elinkeinot kautta aikojen ovat perustuneet luonnon antimille ja luonnonvarojen käytölle. Teollistuminen, liikenteen ja logistiikan kehitys sekä kansainvälisen kaupan kasvu ovat irrottaneet yhteiskunnan toimintoja välittömässä läheisyydessä sijaitsevien luonnonresurssien saatavuuden rajoituksista. Energian ja raaka-aineiden hinnan kohoaminen on viime vuosina nostanut kotimaisten luonnonvarojen ja uusiutuvien energianlähteiden arvoa. Kaivostoiminta on vilkastunut ja huomattavan suuria kaivoshankkeita on toteutettu ja suunnitteilla. Luonnonvarojen käyttö on muutostilassa. Teollisuuden rakennemuutos on heijastunut sekä raaka-aineiden tarpeeseen että energiankulutukseen. Metsien ja peltojen biomassa muodostaa huomattavan suuren varannon asukasta kohti. Biomassavarojen taloudellisinta ja eniten lisäarvoa tuottavaa käyttömuotoa ollaan hakemassa. Luonnon kasvullisten antimien lisäksi pohjavesivarat ja maa-aineksen saatavuus ovat yhdyskuntien kehityksen kannalta tärkeitä resursseja. Harjut ovat tarjonneet hyviä sijaintipaikkoja liikenneväylille. Myös vesistöjä ja ranta-alueita hyödynnetään monin tavoin. Suomessa on korkean teknologian maana mahdollista kehittää uusia innovaatioita luonnonvarojen hyödyntämiseen. Resurssitehokkuudella saadaan säästöjä sekä saavutetaan kilpailuetua suhteessa muihin maihin. Luonnonvaroja säästävä teknologia on myös lupaavimpia vientisektoreita, jonka markkinat ovat kasvussa. Luonnonvarojen kokonaiskäyttö materiaaliryhmittäin Lähde: Tilastokeskus Luonnonvarojen käytön muutokset heijastuvat myös liikennejärjestelmään. Koska luonnonvarojen käytössä on suuria alueellisia eroja, myös tarpeet liikenne-väylien ylläpidolle ja kehittämiselle vaihtelevat alueiden välillä. Laajat tuotantolaitokset ja kaivokset tarvitsevat tehokkaat yhteydet pääväylille. Hajautetussa tuotannossa ja etenkin raaka-aineiden kokoamisessa korostuu usein alemman tieverkon. Ekosysteemit tuottavat ihmisille monenlaisia aineettomia ja aineellisia hyötyjä. Näitä on alettu kutsua ekosysteemipalveluiksi. Elämämme ja hyvinvointimme perustuvat täysin näihin luonnon toimintoihin. Koska ekosysteemipalveluiden arvoa ei ole osattu verrata yksinkertaisemmin arvioitaviin taloushyötyihin, niitä ei ole aiemmin myöskään otettu riittävästi huomioon yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja luonnonvarojen käytön suunnittelussa. Ekosysteemipalveluiden merkityksen ymmärtäminen ja niiden turvaaminen päätöksenteon lähtökohtana edistävät taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää kehitystä. Luonnontilainen suo esimerkkinä ekosysteemipalveluista. Lähde: SYKE

5 Väestö, muuttoliike ja henkilöliikenne Väestörakenteen Asumisen ja muuttoliikkeen Merkittävimpiä trendejä väestörakenteessa ovat tällä hetkellä väestön vanheneminen ja hyvinvoinnin keskittyminen kasvukeskuksiin. Erityisesti työikäisten muuttoliike suuntautuu Etelä-Suomeen ja keskuksiin sekä Tampereen ja Helsingin kaltaisten keskusten ympäryskuntiin. Väestön määrä on vähentynyt maaseudulla ja kauempana kasvukeskuksista sijaitsevissa kaupungeissa, jotka eivät ole kyenneet tarjoamaan riittävästi työpaikkoja. Maahanmuuttajat painottuvat suurimpiin keskuksiin, mutta samaan aikaan kantaväestön vanhemmissa ikäluokissa tapahtuu muuttoliikettä pienille paikkakunnille. Henkilöliikenteen Henkilöliikenteen toimintaympäristöä voidaan jaotella liikennemuodoittain ja matkaryhmittäin. Toimintaympäristön tärkeimpiä muutostekijöitä ovat alue- ja elinkeinorakenne, väestörakenne sekä väestön kulutus- ja ajankäyttötottumukset, liikenteen tarvitsema energia, yhteiskunnan ohjaus, liikenteen tarjonta ja kustannukset sekä talouskehitys. Nämä tekijät vaikuttavat esimerkiksi matkojen määrään ja suuntautumiseen, kulkutavan valintaan sekä liikkumiseen liittyvien valintoihin arkimatkoilla ja pitkämatkaisessa liikkumisessa. Väestö keskittyy kaupunkikeskuksiin. Keskittymiskehitys on kuitenkin useimpiin muihin Euroopan maihin verrattuna alkanut huomattavan myöhään ja on edelleen kesken. Väestöntiheys on alhaisesta keskiarvosta huolimatta verrattain korkea eteläisimmässä Suomessa ja erityisesti pääkaupungin ympäristössä. Asukastiheys vuosina 1980 ja Lähteet: Liikennevirasto, Tilastokeskus Vuonna 2012 julkaistun henkilöliikennetutkimuksen mukaan suomalaiset tekevät keskimäärin kolme matkaa vuorokaudessa ja käyttävät liikkumiseen aikaa tunti ja kuusi minuuttia. Eniten tehdään vapaa-ajan matkoja, reilu kolmannes on ostos- ja asiointimatkoja ja reilu neljännes matkoista liittyy työhön, koulunkäyntiin tai opiskeluun. Asuminen ja muuttoliike nivoutuvat väestön sijoittumiseen sekä siihen vaikuttaviin elinkeinorakenteen ja yhteiskunnan muutoksin. Suurin osa muutoista eli asunnon vaihdoista tapahtuu saman kunnan tai seutukunnan sisällä. Aluerakenteen näkökulmasta merkittäviä ovat seutukuntien väliset muutot, joiden myötä ihmiset siirtyvät toiselle asunto- ja työmarkkina-alueelle. Seutujen välillä muutetaan yleensä opiskelun, työpaikan, asuinympäristön tai puolison vuoksi. Myös maan rajojen yli tapahtuvalla muuttoliikkeellä on suuri aluerakenteen kannalta. Globaalin liikkuvuuden lisääntyminen on lisännyt maahanmuuton osuutta väestönmuutoksissa. Vetovoimaisuus muodostuu muun muassa työpaikkojen tarjonnasta, hyvistä koulutusmahdollisuuksista, asumisen hinnasta, saavutettavuudesta sekä alueellisesta pääomasta, kuten luonnonympäristöstä ja palvelutarjonnasta.