Hanna Kämäräinen VAATETUSALAN INFORMAATIOLÄHTEIDEN KARTOITTAMINEN VERKKOPALVELUN KEHITTÄMISESSÄ

Transkriptio

1 Hanna Kämäräinen VAATETUSALAN INFORMAATIOLÄHTEIDEN KARTOITTAMINEN VERKKOPALVELUN KEHITTÄMISESSÄ Opinnäytetyö KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU Tekstiili- ja vaatetustekniikan koulutusohjelma Toukokuu 2007

2 KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU Tekstiili- ja vaatetustekniikan koulutusohjelma TIIVISTELMÄ Työn tekijä: Työn nimi: Hanna Kämäräinen Vaatetusalan informaatiolähteiden kartoittaminen verkkopalvelun kehittämisessä Päivämäärä: Sivumäärä: liite Työn ohjaaja: informaatikko Hanna-Riina Aho Työn valvoja: KTT, DI, yliopettaja Liisa Niemi Verkkopalvelun kehittämisprojektissa on tarkoitus hakea mahdollisimman laaja ja kattava vaatetusalan automaattisesti päivittyvien informaatiolähteiden hakemisto. Hakemisto luodaan englanninkielisistä informaatiolähteistä, koska verkkopalvelun kehittämisessä on tarkoitus sisällön tuottamisen lisäksi kansainvälistyä. Automaattisesti päivittyvien informaatiolähteiden kartoittamiseen liittyy myös vaatetusalan asiasanaston ja kategoriajaottelun rakentaminen. Asiasanasto ja kategoriajaottelu tukevat hyväksyttyjen informaatiolähteiden jaottelua aihealueisiin ja helpottavat verkkopalvelun käyttäjää löytämään informaatiolähteen etsimästään aiheesta. Toimeksiantaja on määrännyt tuotoksen kokonaisuudessaan salaiseksi. Liitettä (CD) ei sisällytetä työn julkiseen osaan. Asiasanasto ja kategoriajaottelu toteutettiin järjestelmällisesti ja vaaditun rakenteen mukaisesti. Asiasanasto ja kategoriajaottelu laadittiin laajan tiedonhaun pohjalta. Tiedonhaku käsitti vaatetusalan kokonaisvaltaisen sanaston selvittämisen. Kategoriajaottelu toimi sisältöä koskevan automaattisesti päivittyvien informaatiolähteiden tiedonhaun runkona. Vaatetusalan automaattisesti päivittyvien informaatiolähteiden etsimisessä Internetistä käytettiin tukena systemaattista hakutapaa. Hakutulokset noudattivat asianmukaisen sisällön jaottelun lisäksi maantieteellistä luokittelua englanninkielisten informaatiolähteiden levinneisyyden mukaan Internetissä. Projektiin ei kuulunut sisällön koodaaminen verkkopalvelun sivustoille. Avainsanat: asiasanasto, informaatiolähteet, kategoriajaottelu, RSS

3 CENTRAL OSTROBOTHNIA UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES Degree Programme for Textiles and Clothing Technology ABSTRACT Author: Hanna Kämäräinen Name of Thesis: Charting out Sources of Information of Clothing in Developing an Internet Service Date: 25 May 2007 Pages: Appendix Instructor: Hanna-Riina Aho Supervisor: Liisa Niemi The purpose of the project of developing an Internet service is to search as wide and extensive a directory of automatically updated sources of information on clothing as possible. The directory of the sources of information is created in English, because, besides producing a content, the purpose of the Internet service is to globalize. Besides charting out automatically updated sources of information, creation of relevant terminology and categorization of clothing is also included. Relevant terminology and categorization support the division of accepted sources of information into specific motifs and make it easier for the user of the Internet service to find a desired source of information.the client has ordered the whole project confidential. The appendix (CD) is not included in the public document. The relevant terminology and the categorization of clothing was carried out systematically and according to a requisite structure. The relevant terminology and categorization was constructed out of wide information retrieval. The information retrieval covered clarification of the comprehensive terminology of clothing. The categorization operated as an outline for the information retrieval regarding the content, automatically updated sources of information. The search of automatically updated sources of information was carried out with the support of systematic information retrieval. The results of the information retrieval obeyed, besides the division of a relevant content, geographical classification according to the distribution of automatically updated sources of information in English on the Internet. The project did not include encoding of the content to the websites of the Internet service. Keywords: categorization, relevant terminology, RSS, sources of information

4 SISÄLTÖ KÄSITTEET 1 JOHDANTO 1 2 INTERNET Verkkopalvelun tarjoaja Verkkopalvelun käyttäjä Hyödyt ja haitat 7 3 VERKKOPALVELUN TOIMINNALLISUUS Sivustojen uudistaminen Automaattisesti päivittyvä sisältö RSS- ja podcast-tiedostot Median muuttuva ympäristö 17 4 TYYLI JA MUOTI -OSION KATEGORIAJAOTTELU 20 5 TYYLI JA MUOTI -OSION ASIASANASTO Kirjakieli ja puhekieli Kielen vakiintuminen Validit asiasanat 25 6 TYYLI JA MUOTI -OSION TIEDONHANKINTA Lähdekritiikki Informaatiolähteiden etsiminen 31 7 JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA 33 LÄHTEET 34 LIITTEET 1. CD (Kategoriajaottelu, asiasanasto, automaattisesti päivittyvät informaatiolöhteet)

5 KÄSITTEET Atom Atom on XML-kieleen perustuva standardi syötteille, RSS-ominaisuuden muodostamiselle sekä standardiblogien, kuten nettipäiväkirjojen, päivittämiselle. HTML Hypertext Markup Language on merkintäkieli, jolla kuvaillaan WWWsivustojen sisällön rakennetta eli hyperlinkkejä sisältävää hypertekstiä. Podcast Podcast on äänitiedosto, kuten mp3-tiedosto, joka on julkaistu verkossa. RSS RSS (Really Simple Syndication, Rich Site Summary tai RDF Site Summary) on joukko syötemuotoja, kuten uutissyötteet, joita käytetään usein päivitetyn digitaalisen sisällön julkaisemiseen (engl. feed). WWW World Wide Web on yksi Internetin palvelumuoto, hajautettu hypertekstijärjestelmä. Hypertekstiä selataan selaimella, joka hakee dokumentteja (web-sivuja) web-palvelimilta. Informaation lähettäminen webpalvelimella toiseen suuntaan on myös mahdollista. Muita palvelumuotoja ovat esimerkiksi sähköposti tai keskusteluryhmät. XML Extensible Markup Language on metakieli, jolla voidaan luoda uusia merkkauskieliä, kuten XHTML. XML-kieli on rakenteellinen kuvauskieli, joka auttaa jäsentämään Internetin tietomassoja selkeämmin. Kieltä käytetään karkeasti jaoteltuna formaattina tiedonvälitykseen järjestelmien välillä ja dokumenttien tallentamiseen.

6 1 JOHDANTO Internetistä on muotoutunut yksi tärkeimmistä tiedonvälityskanavista niin yritysten kuin yksityisten henkilöidenkin keskuudessa. Nykyisin lukuisten ihmisten päivittäinen kommunikointi tapahtuu Internetin välityksellä. Lähes mihin tahansa tarkoitukseen haetun tiedon löytäminen verkosta on mahdollista. Suuri etu yritysmaailmalle on ollut verkossa tapahtuvan vuorovaikutuksen helppous. Toisin sanoen yritysten on ollut mahdollista tavoittaa entistä laajempi asiakaskunta. Sivustoja on jatkuvasti pidettävä ajan tasalla käyttäjäryhmän tai -ryhmien mielenkiinnon ylläpitämiseksi. Toisin sanoen enää ei riitä, että ulkoasu on viimeistellyn näköinen. Lisäksi sisällön on oltava tuoreinta mahdollista. Internetin käyttäjätkin ovat entistä tietotaitoisempia ja osaavat vaatia paljon verkkopalvelulta. Verkkopalvelun projektityyppisessä luottamuksellisessa tutkimuksessa kehitetään ja parannetaan verkkopalvelun kilpailukykyä ja palvelun tasoa. Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa hyötyä toimeksiantajalle vaatetusalan informaatiolähteiden osalta. Projekti koostuu käytännössä kolmesta osiosta, jotka tukevat toisiaan ja helpottavat niin projektin toteuttamista kuin valmiiden sivujen selailtavuutta. Osioina toimivat kategoriajaottelu, asiasanasto ja informaatiolähteet. Verkkopalvelun käyttäjäryhmän tai -ryhmien kannalta näkyvin osio on vaatetusalan automaattisesti päivittyvien informaatiolähteiden kartoittaminen tiedonhaun pohjalta. Edellä mainittujen informaatiolähteiden jaottelua tukemaan rakennetaan vaatetusalan asiasanasto ja kategoriajaottelu. Yhdessä nämä kolme osiota koostavat sisällöllisesti kattavan Tyyli ja muoti -osion verkkopalvelun sivustoille. Sisältö kuvaillaan siten, että niin vaatetusalan ammattilainen kuin harrastuksenaan alasta kiinnostunut verkkopalvelun käyttäjä pystyvät selaamaan ja löytämään haluamansa informaatiolähteet helposti ja nopeasti. Projekti perustuu tekijän todelliseen ja käytännössä hankittuun kokemukseen, asiantuntemukseen sekä kriittiseen tiedon tarkasteluun ja arviointiin. Sisällöntuotanto on projektin tekijän näkemys vaatetusalan tiedon käsittelemisestä, sisäistämisestä ja käyttöönotosta. Tuotos kuvaa vaatetusalan kokonaisvaltaista tuntemusta uuden ja jo omaksutun tiedon yhdistämistä. Kun käsitellään uutta tietoa tieteellisestä näkökulmasta,

7 etenkin käsiteltäessä tietoa, joka julkaistaan sivustojen käyttäjien nähtäväksi ja luettavaksi, lähdekritiikillä on merkittävä rooli. 2 INTERNET Internet on maailmanlaajuinen tietoverkko ja lähes rajoittamaton tietovaranto, jota kuka tahansa voi käyttää esimerkiksi tiedon etsimiseen tai julkaisemiseen liittämällä siihen oma tietokone tai paikallisverkko. Internet on kommunikointivälineistä monipuolisin kattaen informaatiota ja viihdettä eri aloilta sekä olemalla keskustelukanava. Internetissä tiedon siirtyminen voi olla yhdensuuntaista tai vuorovaikutteista. Esimerkiksi Internetiin liitetyllä tietokoneella voi ottaa yhteyden muihin verkkoon liitettyihin tietokoneisiin tai jokin yritys voi asettaa tietoja yrityksestään verkkoon kotisivujen muodossa. Internet on koko maailman kattava tietoyhteisö, jota kukaan yksittäinen taho ei omista tai johda. (Jääskeläinen & Väänänen 1996, 15.) Internet otettiin käyttöön jo 1970-luvulla, vaikka se yleistyi vasta pari vuosikymmentä myöhemmin luvulla Yhdysvaltojen puolustusministeriö halusi tietoverkon, jonka viestintäyhteydet eivät olisi yhden kaapelin varassa. Tällöin syntyi verkkomainen rakenne, jossa tieto kahden tietokoneen välillä kulki useaa eri tietä. Pian myös korkeakoulut saivat käyttöönsä tämän verkon. Sittemmin 1990-luvulla verkon hyödyntämiseksi kehiteltiin jo useita erilaisia menetelmiä. Internetin nopea kasvu alkoikin 1994 World Wide Webin yleistyessä. (Jääskeläinen & Väänänen 1996, ) Internetin yleistymisen myötä lukuisten toimialojen rakenne on muuttunut perusteellisesti. Esimerkiksi suuri osa liikevaihdosta tapahtuu verkossa ainakin viestinnän, mainonnan, kaupan, pankkitoiminnan, maksujenvälityksen ja viihdeteollisuuden toimialoilla. Kaiken kaikkiaan verkko on merkittävä tekijä kaikkien muidenkin teollisuudenalojen toimintaa. Varsinkin tiedonhankinnassa, viestinnässä ja markkinoinnissa Internet on tarjonnut yrityksille ennen näkemätöntä hyötyä. Esimerkiksi yhteistyö asiakkaan ja yrityksen muiden sidosryhmien kanssa on mahdollista hoitaa entistä tiiviimmin, jolloin myös yhteiset päämäärät saavutetaan entistä varmemmin. (Jääskeläinen & Väänänen 1996, 17.) Internetin määrällisestä käytöstä on tehty runsaasti selvityksiä eri puolilla maailmaa. Internetin laadullisesta käytöstä on sen sijaan vähemmän tietoa. Sekä määrällisen että laadullisen käytön suhteen tulisi kuitenkin säännöllisesti kerätä tietoa. Laadulliseen

8 tutkimukseen liittyvät esimerkiksi sosiaalisten suhteiden rakentuminen ja identiteetin muodostuminen verkon kannalta. Myös Internetissä tapahtuvaan markkinointiin liittyvät mielikuvat sekä Internetin käytön muuttuminen vuosien varrella ja lopettamisen syyt ovat laadullista tutkimusta. Ennen kaikkea verkkopalvelut hyötyvät siitä tiedosta, miksi tiettyä palvelua käytetään. Eli käyttäjän motiivien selvittäminen on suureksi avuksi verkkopalvelun kehittämisessä. Motiivien selvittämisessä tulisi edetä yksilötasolle asti, jolloin arvot tietyn palvelun käytön suhteen tulisivat esille. Verkkopalvelua palvelisi tieto esimerkiksi siitä, minkätyyppiseen palveluun Internetiä ensisijaisesti käytetään ja milloin suositaan muita palveluntarjontakanavia. Internetin käytön luonne vaihtelee hyvinkin paljon käyttäjän mukaan. Kuitenkin yleisesti voidaan sanoa, että vaativampaa tiedontarve on, sitä useampaan tiedonlähteeseen turvaudutaan. (Haasio & Savolainen 2004, ) 2.1 Verkkopalvelun tarjoaja Internetistä on jo muodostunut osa normaalia tuote- ja palveluvalikoimaa. Internetiä hyödyntämällä yritys tai organisaatio tavoittaa entistä laajemman kohderyhmän ja jopa kohderyhmän ulkopuoliset potentiaaliset asiakkaat nopeasti ja vaivattomasti. Samalla asiakkaiden on yhtä helppoa antaa palautetta haluamalleen yritykselle tai organisaatiolle, asioimisen lisäksi. (Jääskeläinen & Väänänen 1996, 15.) Yritykset ovatkin omaksuneet Internetin yhdeksi vakavasti otettavista markkinointikanavista, siinä missä organisaatiot yhdeksi tärkeimmistä viestintäkanavista, niin yksityishenkilöille kohdistuvassa viestinnässä kuin yritysten välisessä viestinnässä (Jääskeläinen & Väänänen 1996, 64). Periaatteessa yritys tai organisaatio voi laittaa kotisivuilleen mitä tahansa haluamaansa tietoa. Sivustojen sisältö rakentuu pitkälti sen mukaan, mille kohderyhmälle tai -ryhmille sivustot on kohdistettu. Kuitenkin suurta huomiota kannattaa kiinnittää ainakin etusivun ulkoasuun ja helposti hahmotettavaan kokonaisuuteen sivustoista, koska todennäköisesti sivustoilla vierailee muitakin kuin vakituisia kävijöitä. Jos etusivu on suunniteltu siten, että se herättää mielenkiintoa satunnaisessakin sivustoilla kävijässä, voidaan saavuttaa palvelulle uusia käyttäjiä. (Jääskeläinen & Väänänen 1996, ) Selkeä kokonaisuus sivustoista muodostuu, kun sivustoja suunniteltaessa kiinnitetään huomiota ainakin seuraaviin seikkoihin: houkuttelevuus, helppokäyttöisyys, käyttäjän aktivoiminen, rohkaiseminen vuorovaikutukseen ja mahdollisuus palautteenantoon (Jääskeläinen & Väänänen 1996, 69). Toisin sanoen sivustoja suunniteltaessa on huomioitava, että

9 Internetin käyttäjillä on erityyppisiä motiiveja selata sivustoja. Lisäksi verkon käyttäjiä on monen eritasoisia. Toiset ovat hyvinkin ammattitaitoisia ja vaativat paljon sivustojen ulkoasulta, sisällöltä ja sisältöön liittyviltä ominaisuuksilta, toiset taas osaavat juuri sen verran käyttää Internetiä, että pääsevät haluamilleen sivustoille hakemaan informaatiota. (Jääskeläinen & Väänänen 1996, ) Internetin käyttäjät voidaankin luokitella erilaisiin käyttäjäryhmiin. Palveluiden tarjoajille arvokkaimpia Internetin käyttäjiä ovat niin sanotut tiedonhakijat. Tiedonhakijat ovat aktiivisia ja mahdollisesti tietävät jo palvelun tarjoajasta jotakin, mutta hakevat lisätietoa. Tiedonhakijoita varten palvelun tarjoajan kannattaakin ilmoittaa kotisivunsa kansainvälisiin hakemistoihin, jolloin hakusanoilla hakevat tiedonhakijat löytävät kyseiset kotisivut. Toinen ensikävijöiden ryhmä ovat niin sanotut kuljeskelijat. Tällaisia ovat sellaiset satunnaiset käyttäjät, jotka ovat nähneet linkin tai viitteen palvelun kotisivuille jossakin muualla. (Jääskeläinen & Väänänen 1996, ) Muita viestintäkanavia voivat olla esimerkiksi sanoma- ja aikakauslehdet, televisio, esitteet, lomakkeet tai käyntikortit (Jääskeläinen & Väänänen 1996, 68). Toisin sanoen palvelusta tiedottaminen muun muassa muilla samankaltaisilla tai -sisältöisillä sivustoilla sekä erilaisissa hakemistoissa kannattaa, koska tällöin todennäköisesti saavutetaan yhä laajemmalti mahdollisimman monen potentiaalisen käyttäjän huomio. Kolmas käyttäjäryhmä on se, joka on jo muotoutunut palvelun vakituiseksi asiakaskunnaksi. Nämä kanta-asiakkaat palaavat kerta toisensa jälkeen palvelun tarjoajan kotisivuille. Tällaisen käyttäjän saavuttaminen edellyttää sitä, että palvelu on onnistunut tekemään kävijän ensimmäisestä vierailusta sivustoilla persoonallisen, innostavan ja jollain tapaa hyödyllisen. Kanta-asiakas on lisäksi tavallisesti merkinnyt kyseiset sivustot kirjanmerkillä. Tällöin palvelun kotisivut ovat käyttäjän järjestelmässä muistissa, jolloin Internet-osoitetta ei tarvitse erikseen muistaa. (Jääskeläinen & Väänänen 1996, ) Kanta-asiakkaan tyytyväisenä pitämiseen auttaa ennen kaikkea sisällön jatkuva päivittäminen (muun muassa RSS-muotoinen sisältö) (Langley 2006, 56). Myös suosittujen linkkien sisällyttäminen ja kilpailujen järjestäminen ovat hyviä keinoja pitää mielenkiintoa yllä sivustoja kohtaan. (Jääskeläinen & Väänänen 1996, 72). Verrattaessa Internetiä painettuun mediaan yhteneväisyyttä löytyy kuvien ja tekstin käytöstä sekä sisällön suuresta informaatiomäärästä. Painettu teksti kuitenkin vanhenee tietyn ajan kuluessa. Internetissä olevaa tietoa puolestaan on nopeaa ja vaivatonta päivittää,

10 eli sähköisessä muodossa olevaa tekstiä on huomattavasti helpompaa pitää ajan tasalla kuin painettua. Painetussa mediassa on myös vaikeampaa saada tuotettu informaatio tuntumaan henkilökohtaiselta ja puhuttelevalta, koska mahdollisuutta välittömään vuorovaikutukseen ei ole. Verkossa taas viestinnän mahdollisuus kaksisuuntaisesti auttaa käyttäjää löytämään juuri hänelle sopivaa informaatiota. (Jääskeläinen & Väänänen 1996, 63.) Myös television käytössä ollaan siirtymässä uuteen aikakauteen, kun digitelevisiolähetykset syrjäyttävät täysin analogiset televisiolähetykset. Digitelevision myötä käyttäjä voi esimerkiksi katsella haluamaansa ohjelmaa juuri hänelle sopivana ajankohtana. Toisin sanoen käyttäjän ei tarvitse odotella tiettyä ohjelman lähetysajankohtaa. Kuitenkaan digitelevisio ei pysty ainakaan toistaiseksi kilpailemaan Internetin kanssa nopean vuorovaikutuskanavan asemasta. (Nikulainen 2002.) 2.2 Verkkopalvelun käyttäjä Internet on muuttanut yhtäkkisen yleistymisen myötä 1990-luvun lopulla varsin paljon ihmisten tiedonhankintakäyttäytymistä. Internetin muodostuminen keskeiseksi tiedonlähteeksi on muokannut myös kaiken kaikkiaan ihmisten sosiaalista käyttäytymistä ja kommunikointia. Verkkoa käytetään muun muassa tiedonhankintaan, niin reaaliaikaiseen kommunikointiin kuin sähköpostin lähettämiseen ja lukemiseenkin sekä paljon myös vapaa-ajan vietossa. Verkostoituminen on siis aktivoinut tiedon tarvitsijat myös tiedon etsijöiksi. Tämä tarkoittaa sitä, että tiedon tarvitsijat pystyvät itse hyvin pitkälti etsimään tarvitsemansa tiedon Internetistä. Sitä vastoin ennen tiedon etsijöiden keskeisessä roolissa ovat olleet tiedonhankinnan ammattilaiset, kuten informaatikot, jotka ovat välittäneet tietoa sitä tarvitseville. Samoin myös kirjastojen rooli on heikentynyt tiedon tarjoajana Internetin tarjotessa jopa huomattavasti enemmän tiedonlähteitä. (Haasio & Savolainen 2004, 134.) Internetin käytöstä on tullut yhä enemmän osa arkipäivän rutiineja, eikä verkon yleistymiselle näy loppua. Muun muassa kommunikoinnin väylänä verkosta on tullut erittäin suosittu; erilaisia keskusteluryhmiä ja reaaliaikaisia keskustelukanavia perustetaan jatkuvasti, sekä yritykset hyödyntävät Internetiä neuvotteluissa. Toisin sanoen tiedonhankintakanavan lisäksi Internet on yhä yleisempi kommunikointiväline. Vaikka käyttäjät ennen kaikkea arvostavat Internetiä tiedonhankintakanavana, niin kuitenkaan sähköpostin ja vapaa-ajan palveluiden merkitystä ei pidä vähätellä. Esimerkiksi lukuisat

11 ihmiset, jotka eivät muuten käytä Internetiä, voivat käyttää sähköpostia päivittäiseen yhteydenpitoon. Lisäksi nuoremmat sukupolvet ovat oppineet hyödyntämään Internetin tarjoamia mahdollisuuksia vapaa-ajan palveluissa. Elokuvalippujen tai musiikin ostaminen Internetin välityksellä käy käden käänteessä. Tosin eivät vanhemmatkaan ihmiset vierasta Internetin tarjoamia palveluita. Muun muassa deittipalveluiden suosio on suuri. Verkkoa voidaankin kutsua multimediakanavaksi, josta löytyy hyötyä ja huvia ja jonka välityksellä on helppo pitää yhteyttä toisiin ihmisiin. (Haasio & Savolainen 2004, 135.) Lähes kenellä tahansa on kokemusta siitä, millaista on selailla sivustoja verkossa. Kaiken kaikkiaan verkon hyödyntämisestä on muodostunut todella intensiivistä ja yksi rutiininomaisista toiminnoista. Myös joitakin yleistyksiä on olemassa Internetin käyttäjän toiminnasta. Ensinnäkään mikään muu media ei ole yltänyt yhtä nopeaan kaksisuuntaiseen tiedonkulkuun kuin Internet. Aika idean syntymisen, toteutuksen ja verkon välityksellä tapahtuvan palautteen välillä voi olla hyvinkin lyhyt. Yleensä, mitä aktiivisempi käyttäjä on, sitä tuoreempaa tietoa ja nopeasti toimitettuna hän odottaa liikkuessaan Internetissä. Verkkoa aktiivisesti käyttävälle tyypillinen piirre on myös nopea palautteen antaminen. Toisin sanoen käyttäjä liikkuu sivustoilla nopeasti. Internetissä tapahtuvassa viestinnässä onkin kyse välittömästä tarpeiden tyydyttämisestä. Verkkopalveluilla on nykyään valttikorttina koodata automaattisesti päivittyvää sisältöä sivustoilleen halutessaan kilpailla tarjoamansa sisällön tuoreudesta. Käyttäjä on tottunut saamaan kaiken sen informaation, jonka hän minä hetkenä hyvänsä haluaa selaillessaan verkkosivustoja. (Langley 2006, 56.) Internetiin ei ole asetettu ehtoja tai sääntöjä, kuinka verkossa käyttäjän tulisi liikkua. Käyttäjän on siis mahdollista selailla verkkosivustoja oman halunsa mukaan. Käyttäjän ei esimerkiksi ole pakko vastaanottaa tai lukea kaikkea tietyn verkkopalvelun tarjoamaa informaatiota, vaan hän voi valikoida verkkopalvelun sivustoilta linkit, joita haluaa selailla. Verkkopalveluilla on haaste saada satunnaisetkin sivustoilla kävijät kiinnostumaan ja palaamaan yhä uudestaan sivustoille. Etenkin satunnaisia kävijöitä varten verkkopalvelun sivustot tulisi suunnitella siten, että ensikertalainenkin pystyy hahmottamaan koko verkkopalvelun sivukokonaisuuden. Ylipäätään kaikille verkkopalveluille on haaste erottua Internetissä kilpailijoista, koska informaation ja palveluiden määrä on niin suuri, että mahdollisuus hukkua tietotulvaan on varsin mahdollista. Ilman onnistunutta tiedottamista palvelusta verkossa sivustoilla käykin hyvin harva. Toisaalta potentiaalisia Internetin käyttäjiä on olemassa niin paljon kuin verkon

12 käytön taitavia ihmisiä on maailmassa. Yleensä käyttäjän huomio onkin mahdollista saavuttaa, kun käyttäjä kokee saavansa jotakin vastinetta vieraillessaan verkkopalvelun sivustoilla. Tällöin käyttäjälle jää myös mielikuva, että vierailu on ollut henkilökohtainen. Yleensäkin perinteisissä viestintävälineissä tiedotusta ei koeta yhtä henkilökohtaiseksi kuin Internetin välityksellä tapahtuvassa viestinnässä. Internetissä vuorovaikutuksen mahdollisuus tekee viestinnästä intensiivisempää. Tosin vuorovaikutuksen helppous ja intensiivisyys madaltavat käyttäjien kynnystä antaa negatiivista palautetta. Joka tapauksessa Internetin tarjoamat resurssit antavat mahdollisuuden käyttäjälle valita eri vaihtoehdoista edetä sivustoilla. (Jääskeläinen & Väänänen 1996, ) 2.3 Hyödyt ja haitat Internetin tärkeimpiä ominaisuuksia ovat nopeus, globaalisuus ja vuorovaikutteisuus. Tiedonsaantia ja välittämistä ei voida enää syyttää aikaa vieväksi toiminnaksi. Tieto ei myöskään ole rajoittunut enää vain maantieteellisten rajojen sisäpuolelle. Tietoa on siis mahdollista hakea Internetin välityksellä koko maailman kattavista tietolähteistä. Internetin kautta on myös yhä enemmän mahdollista hoitaa jokapäiväisiä asioita poistumatta kotoa, kuten uusia kirjaston lainat, maksaa laskut, tilata ja/tai ostaa vaatteita, etsiä osoitteita ja niin edelleen. (Haasio 2003, 9 11.) Lisäksi Internet on yleismaailmallinen standardi, joka yhdistää eri yrityksissä käytössä olevat erilaiset tietojärjestelmät. Eli yhteistyösopimusten synty on yhä helpompaa, mikä edistää verkostoitumista ja globalisaatiota. Verkostoituminen lyhentää ihmisten välisiä etäisyyksiä ajallisesti, mikä näkyy etätyöskentelyn yleistymisenä sekä sosiaalisen ja yhteiskunnallisen osallistumisen helpottumisena. (Jääskeläinen & Väänänen 1996, 128.) Toisin sanoen lista Internetin tuomista mahdollisuuksista on lähes loputon. Vuorovaikutteisuus on myös synnyttänyt Internetiin erilaisia keskustelukanavia ja -foorumeita, nettiäänestyksiä sekä gallupeja. Kommunikointi Internetissä kaksisuuntaisesti yhdistää ihmisiä maailmanlaajuisesti nopeasti ja ympäristöä säästäen. Esimerkiksi erilaisia kyselyitä tehtäessä ei tarvitse enää teettää ja jakaa paperisia lomakkeita, koska kyselylomakkeen voi julkaista Internetissä sähköisessä muodossa. Jopa yhteiskunta pyrkii tarjoamaan kaikille mahdollisuuden Internetin käyttämiseen esimerkiksi kirjastojen kautta. (Haasio 2003, 9 11.) Ilmiömäinen Internetin käyttäjämäärän kasvu on tuonut myös haasteita. Yksi merkittävä

13 tekijä verkon toiminnan kannalta ovat linjayhteydet, joiden ylläpitoon vaaditaan yhä suurempia panostuksia. Pelkästään liikenteen määrä ei ole kasvussa, vaan myös tiedonsiirtokapasiteettia tarvitaan yhä enemmän, koska äänen ja elävän kuvan siirtäminen on yleistynyt. Internetissä tiedon kulkua hidastavat myös verkon kautta käytävät videoneuvottelut. Vaikka Internet on yhä yleistyvä viestintäkanava, ei se takaa kuitenkaan varmaa yksityisyyden suojaa. Arkaluontoista informaatiota on jo nyt esiintynyt verkossa suuri määrä. Yksityisyyden suojaan liittyy myös alati läsnä oleva riski tietoturvan rikkomisesta. Verkossa liikkuu paljon viruksia ja luvattomia tunkeilijoita, jotka pyrkivät vahingoittamaan linjayhteyksiä ja tunkeutumaan käyttäjien koneille. Tietoturvariski kasvaa sitä mukaa kuin tietotekniikka kehittyy, koska samalla virukset kehittyvät ja tunkeilijat tulevat yhä taitavammiksi. Esimerkiksi sähköpostiin virtaavan mainos- ja muun roskapostin avaaminen saattaa avata koneelle yhteyden ulkopuoliselle tunkeutujalle. Taisteluun viruksia ja tunkeutujia vastaan on luotu erilaisia viruksentorjuntaohjelmia ja palomuureja, mutta nämäkin ohjelmat vaativat ylläpitoa ja päivityksiä jatkuvan suojan antamiseksi. Jatkuvasta tarpeesta päivittää Internetiin liittyviä eri elementtejä on mahdollista päätellä myös Internetin nopean kehityksen kulku. Nopea kehitys tuo uusia ohjelmia ja elementtejä, jotka parantavat selaimia, mutta vaativat myös aina ilmestyessään uuden opettelemista. (Jääskeläinen & Väänänen 1996, ) Tiedonhaku ja informaation kokoaminen verkossa on noussut nykyisessä tietoyhteiskunnassa osaksi kansalaistaitoja, mutta myös yhdeksi haasteista. Etenkin Internetin käytön perushallintaa, varsinkin tiedonhakua, odotetaan useimmissa työtehtävissä. Myös vapaa-aikana Internetiä käytetään melkeinpä päivittäin. Monet Internetin käyttäjät kuvittelevatkin hallitsevansa tiedonhaun Internetistä. Näin ei kuitenkaan aina ole. Monet ihmiset luulevat, että pelkkä selaimen käytön hallinta ja sanan kirjoittaminen hakukoneeseen tuottavat halutun tiedon löytymisen varmasti ja vaivattomasti. Tosiasiassa usein on selvitettävä oikeat hakutermit ja osattava käyttää hakuoperaattoreita. Tämä tarkoittaa erilaisten hakutapojen tuntemista etsittäessä tietoa Internetistä. Esimerkiksi ennen varsinaista tiedonhakua on hyvä miettiä, minkälaista tietoa lähdetään etsimään. Sen mukaan voidaan määritellä, millä hakukoneella kannattaa tietoa etsiä. Lisäksi tietoa haettaessa on muistettava, että Internet on vain yksi media ja tietolähde, kun samalla on olemassa lukuisia vaihtoehtoisia tiedonhankintakanavia. Internet ei välttämättä edes ole kaikkein helpoin ja vaivattomin tapa etsiä tietoa. Internetistä löytyvä tieto ei myöskään aina ole parasta mahdollista tietoa. Tämän vuoksi käytettäessä Internetiä

14 tiedonhankintaan on lähteitä valittaessa käytettävä perusteellista lähdekritiikkiä. Internetissä voi kuka tahansa julkaista mitä tahansa. (Haasio 2003, 9 12.) Loppujen lopuksi haasteista huolimatta Internet on tuonut enemmän hyötyä kuin haittaa. Internetin läpimurto on tapahtunut nopeasti ei-kaupallisesta yhteydenpitovälineestä moniulotteiseksi liiketoimintaympäristöksi. Voidaan myös olla sitä mieltä, että Internet on yleistynyt, koska käyttäjät ovat nähneet verkossa enemmän mahdollisuuksia kuin haittoja. Toki verkon yleistymistä ovat edesauttaneet muun muassa maksuliikenteen yleistyminen ja liittymähintojen laskeminen. Nykyään onkin jopa suotavaa, että yrityksen kuin yrityksen liiketoimintaympäristöön kuuluu verkon hyödyntäminen. Tosin kukaan ei pysty tarkkaan sanomaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta tähän asti verkosta saavutetut hyödyt ovat parantaneet liiketoimintaa monin tavoin. Jos kehitys jatkaa kulkuaan samaan tahtiin kuin tähän asti, ei ainakaan uusien ominaisuuksien ennustettavuus helpotu lainkaan. (Jääskeläinen & Väänänen 1996, 125, 131.)

15 3 VERKKOPALVELUN TOIMINNALLISUUS Verkkopalveluprojektien historia ei ole niinkään valoisa. Nykyään tekniikka on jo kunnossa toteutettaessa uutta verkkopalvelua ja kohtaa vaatimuksia, jotka on asetettu projektin suunnitteluvaiheessa. Jos kuitenkin toteutus on pelkän tekniikan hallitsevien ammattilaisten käsissä, hanke tulee usein kalliimmaksi eikä lopputulos ole niin yksilöllinen kuin on suunniteltu. Pahimmassa tapauksessa myös ajatus käyttäjäryhmän tai -ryhmien palvelemisesta ei toteudu. Tekniikalla on luonnollisesti erittäin suuri merkitys verkkopalvelun toteuttamisessa, mutta tekniikka ei saisi syödä itse palvelun ideaa ja tarkoitusta. Siksi onkin hyvä erottaa suunnittelu ja tekniikka itsenäisiksi tehtäviksi projektissa. Lisäksi sekä suunnittelussa että tekniikassa on lähestyttävä projektin päämäärää ja tarkoitusta käyttäjän näkökulmasta. Toisin sanoen, jos käyttäjä ei saa mitään hyötyä verkkopalvelusta, on palvelua turha pystyttää. Mahdollisimman suuren hyödyn tarjoaminen käyttäjäryhmälle tai -ryhmille on ennen kaikkea kilpailutekijä. Hyöty liittyy pitkälti verkkopalvelun kykyyn tarjota sisältöä käyttäjän näkökulmasta parhaalla mahdollisella tavalla. Tästä syystä verkkopalveluprojektin luonne on usein salainen. Salassapito tarkoittaa tuotoksen sisällön luottamuksellista käsittelemistä, jolloin ulkopuolisilla ei ole mahdollisuutta tarkastella sisältöä. (Junkkaala 2007, 13.) Toimeksiantajan tahdosta tämänkin projektin tuotos pidetään salaisena. Luottamuksellinen tieto verkkopalveluratkaisujen osalta on tämän työn liitteessä (CD), jota ei sisällytetä työn julkiseen versioon. (LIITE 1.) Suunnittelun ja tekniikan panostus tasapainoisesti verkkopalvelua toteutettaessa vähentää jälkeenpäin tarvittavien korjausten tekemistä. Jälkeenpäin järjestelmään tehtävät muutokset tulevat kalliiksi ja ovat hitaita toteuttaa. Jos verkkopalvelu on toteutettu pelkästään teknisestä näkökulmasta, ei yleensä tavoiteta käyttäjäryhmän tai -ryhmien kiinnostusta tai

16 ainakaan kyetä ylläpitämään sitä kankean ulkoasun vuoksi. On ymmärrettävä, että verkkopalvelu on asiakaspalvelua, vaikka asiakasta, käyttäjää, ei kohdatakaan kasvotusten. Verkkopalvelua käyttävä ihminen pitää käyntiään verkkopalvelun sivuilla ja palvelun käyttöä henkilökohtaisena kuten kasvotusten tapahtuvaa asiakaspalvelua. Kannattavaa olisi kartoittaa käyttäjien kokemuksia ja kuunnella, mitkä ovat ne tekijät, joista koetaan saatavan eniten hyötyä verkkopalvelussa. Ei siis täydy kiinnittää huomiota vain lukuihin eli verrata omaa markkinaosuutta kilpailijoihin. Pikemminkin olisi kiinnitettävä huomio siihen, millä tavoin verkkopalvelua käytetään, jolloin sivustojen kehittäminen tapahtuisi käyttäjien ehdoilla. (Junkkaala 2007, 13.) Toisaalta sysättäessä verkkopalvelun laatiminen täysin graafisen puolen ammattilaisille saattaa olennaisia teknisiä elementtejä jäädä toteuttamatta, eikä projekti kokonaisuudessaan pysy hallinnassa. Teknisten elementtien puuttuminen näkyy ensimmäisenä käyttäjille, jotka kohtaavat elementtien puuttumisen puutteina sivustojen käytössä. Vankka projektikulttuuri takaa edellä käsiteltyjen kahden tekijän, suunnittelun ja teknisen puolen, jakautumisen tasapainoisesti projektin toteuttamisessa. Projektikulttuuri on perusta sille, että hyvä osaaminen käytetään täysipainoisesti ja kustannustehokkaasti. Kustannustehokkuus näkyy siinä, että tiedetään, mitkä elementit ovat tarpeellisia sivustojen julkaisemiseen. Turhat ja käyttämättömät elementit tuovat vain lisäkustannuksia. Yksi projektikulttuurin vaikeimmin hallittavia osia on moneen osaan pilkotun projektin koossa pitäminen. Projektin pilkkominen osiin on kuitenkin tavallista, koska harvemmin projekti on mahdollista teettää vain yhdellä ihmisellä projektin laajuuden vuoksi. Projektin osien välinen yhteydenpito on usein kompastuskivi, joka aiheuttaa katkoksia tiedonvälityksessä, lisää projektin toteutumiseen vaadittavaa ajan käyttöä ja voi jopa hämärtää koko projektin vision ja tavoitteet. Eli verkkopalvelun kehittämisessä projektinhallinta on tärkeä osa projektia. Projektinhallintaan on useita keinoja, joista hyvänä esimerkkinä on systemaattisesti ohjattu projektitoiminta koko projektin ajan. Myös erilaiset ajanseurantaohjelmat auttavat pitämään projektin koossa. (Junkkaala 2007, 13.) Ennen kaikkea tulee määrittää verkkopalvelun rooli tavoitellun käyttäjäryhmän tai - ryhmien kannalta. Toisaalta on mietittävä, kuinka paljon palvelu haluaa panostaa mainontaan. Mainonta kuitenkin vaikuttaa sivustojen ulkoasuun ja voi olla ratkaiseva tekijä käyttäjän mielenkiinnon herättämiseksi tai päinvastoin. Olennainen osa projektia on selvittää myös kaikille projektin tekijöille, mitä ollaan tekemässä. Tekijöille on oltava

17 selvää sivustojen rakenteen lisäksi sisältö, jotta työ etenee täysipainoisesti. Tällöin selkenee samalla käyttäjien saama hyöty verkkopalvelun käytöstä. Jos resurssit vain sallivat, on hyvä tehdä käyttäjätestaus verkkopalvelulle ennen varsinaista julkaisua, jolloin saadaan ensikäden tietoa sivustojen toimivuudesta ja kiinnostavuudesta. On tietenkin totta, että tiedonhallinnan ja julkaisemisen ominaisuuksista on vaikea keksiä jatkuvasti uutta ilmettä verkkopalvelun sivustoille, mutta ratkaisevaa ovatkin kokonaisuus ja käyttäjäystävällisyys. Kaiken kaikkiaan verkkopalvelua rakennettaessa on hyvä asettaa painoarvoa sisällön löydettävyydelle, palvelun laadulle, käyttäjän aktivoimiselle, asiakassuhteen kehittämiselle ja palvelun tunnettavuudelle. (Junkkaala 2007, 13.) 3.1 Sivustojen uudistaminen Verkkopalvelun sivustojen kehittämisen ja uudistamisen strategian täytyy sisältää jäsentyneen suunnitelman tekeminen. Jos tällaista suunnitelmaa ei ole, yritysten on usein vaikea määritellä, miksi ne uusivat läsnäoloaan verkossa tai ylipäätään rakentavat palvelua verkkoon. Suunnitelman avulla parannetaan olemassa olevia sivustoja, jotta ne palvelisivat paremmin asiakkaita ja auttaisivat toteuttamaan halutut liiketoiminnalliset tulokset. Strategia siis auttaa tekemään verkkopalvelun sivustoista entistä informatiivisemmat, kouluttavammat, kiinnostavammat, houkuttelevammat ja myyvemmät. Niin kuin monissa muissa projekteissa, sivustojenkin uudistaminen on tuonut lukuisia haasteita johdolle erityisesti nopeiden liiketoiminnan muutosten ja teknologian kasvun vuoksi. Nykyyhteiskunnassa liiketoiminnan kehittämisessä on otettava huomioon hyvinkin erilaisia tarpeita, kuten toimintoihin ja luovaan työhön liittyvät tarpeet. Kuitenkin yhä edelleen tärkein ja keskeisin näkökulma projektissa kuin projektissa on asiakkaan, tässä tapauksessa verkkopalvelun käyttäjäryhmän tai -ryhmien, näkökulma. Tämä näkökulma vaatii kaikkia projektin työntekijöitä unohtamaan hetkeksi yksityiskohtaiset, liiketoiminnalliset näkökannat ja ottamaan tarkastelun lähtökohdaksi käyttäjien näkökulman. Tärkeää on myös, että projektin työntekijät lähestyvät näkemiään käyttäjien tarpeita yhtenäisellä tavalla, jottei synny pirstaleista kuvaa yrityksen halusta tyydyttää käyttäjäryhmän tarpeet. Yhtenäinen lähestymistapa voidaan saavuttaa esimerkiksi yksinkertaistamalla sivustojen kävijöiden segmentointi pääasialliseen yleisöön sekä toissijaiseen yleisöön, ja kolmanneksi jäävät ne, jotka vain satunnaisesti käyvät sivustoilla. Yksinkertaistamalla kävijöiden segmentointi on huomattavasti helpompi suunnitella sivustot sen mukaan, mitä asiakkaat

18 tutkitusti tarvitsevat ja mitä liiketoiminnallisia tarpeita sivustoihin kohdistuu. (Goto & Cotler 2003, 14.) Verkkosivustojen suunnittelu on yksi prosessi, ydinprosessi, koostuen viidestä toisiaan seuraavasta eri vaiheesta. Ydinprosessi sopii käytännössä kaikenlaisille tiimeille ja yrityksille kaikenlaisilla budjeteilla. Oli sivustojen suunnittelemisessa kyse uudistamisesta tai täysin uusien sivujen luomisesta, on jokaisissa sivustoissa samat rakentamiseen liittyvät vaatimukset. Kaikissa verkkoprojekteissa täytyy organisoida sivustojen sisältö ja tehdä pohjapiirros rakenteesta. Lisäksi on suunniteltava ulkoasu sekä pystytettävä ja julkistettava sivustot. Ajan ja budjetin salliessa ydinprosessin lisäksi on suositeltavaa, kuten jo aiemmin on todettu, testata sivustojen käytettävyyttä ja analysoida kilpailijoita. (Goto & Cotler 2003, 18.) Tässä verkkopalvelulle tehtävässä kehittämisprojektissa pääpaino on kuitenkin sisällön tuottamisessa toimeksiantajan asettamin ehdoin (LIITE 1.) Ydinprosessi alkaa projektin määrittelemisellä. Tässä ydinprosessin ensimmäisessä vaiheessa kerätään ja analysoidaan sellaista tietoa, jota tarvitaan projektin laajuuden selkeään arvioimiseen ja projektin käynnistämiseen. Kysymysten asettelu ja informaation kokoaminen on tärkeää, sillä se auttaa projektiin liittyvien odotusten muotoilemisessa ja viestittämisessä. Ensimmäisessä vaiheessa luodaan siis niin sanottu näyttämö sivustojen uudistamiselle. Tämä vaihe on myös suurin ja työläin vaihe ydinprosessissa, koska projekti määritellään kokonaisuudessaan. (Goto & Cotler 2003, 19.) Ydinprosessin toisessa vaiheessa alkaa käytännön työ. Sivustojen rakenteen kehittämisessä on ennen kaikkea kyse sisältö- ja tietostrategiasta. On erityisen tärkeää määritellä, kuinka tieto organisoidaan, jotta sivustojen käyttäjät löytävät etsimänsä nopeasti ja helposti. Rakenteen määrittelemisessä avainasia on loogisuus. Käyttäjä on aina innokas näkemään, miltä uudet sivustot näyttävät ja tuntuvat. Jos käyttö kuitenkin osoittautuu epäloogiseksi, niin käyttäjä kokee turhautuneisuutta eikä jaksa pitkään olla kiinnostunut. (Goto & Cotler 2003, 23.) Kolmas ja neljäs vaihe poikkeavat ydinprosessin aikaisemmista vaiheista. Toisin sanoen kolmannessa ja neljännessä vaiheessa keskitytään sivustojen ulkoasuun toisin kuin aikaisemmissa vaiheissa keskityttiin sivustojen sisältöön. Kolmannessa vaiheessa on varsinaisesti tarkoitus toteuttaa visuaalinen suunnittelu, graafinen käyttöliittymä. Ennen kuin käyttäjät huomaavat sivustojen helpon käytön, he näkevät visuaalisen ilmeen. Kolmannessa vaiheessa siis luodaan design-elementit noudattaen tehtävänasettelussa

19 annettuja sävyjä. Design hyväksytään, viimeistellään ja testataan. (Goto & Cotler 2003, 25.) Neljännessä vaiheessa kootaan palaset yhteen niin, että ne toimivat. Tuotanto yhdistää sisällön, ulkoasun ja HTML:n ja/tai Flashin valmiiksi sivustoiksi. Tässä vaiheessa myös toteutetaan ohjelmointi, jos sille on tarvetta. Neljännessä vaiheessa olisi tarkoitus myös testata sivustoja kohdistaen niille asetetut vaatimukset. On suositeltavaa hankkia käyttäjäpalautetta, koska tällöin paljastuvat mahdolliset epäkohdat. Vielä ei ole liian myöhäistä korjata näitä epäkohtia. (Goto & Cotler 2003, 27.) Korjausten jälkeen ollaankin jo valmiita julkistamaan sivustot. Viides vaihe kattaa asiat, joita on ajateltava ennen julkistamista, sen aikana ja sen jälkeen. Kysymyksessä ovat projektin viimeiset silaukset, ennen kuin sivustot siirtyvät jatkuvaan ylläpitoon. (Goto & Cotler 2003, 30.) 3.2 Automaattisesti päivittyvä sisältö Automaattisesti päivittyvän sisällön myötä käyttäjän rooli Internet-sivustojen selaamisessa on lisännyt merkitystään. Internet-sivustoja selaavan käyttäjän on jo mahdollista vaikuttaa siihen, mitä sisältöä omaan tietokoneeseen halutaan tulevan. Automaattisesti päivittyviä uutislähteitä pidetäänkin sisällönmuokkaustyökaluina. Tätä suhteellisen uutta sisällön tilausmenetelmää Internetissä voidaan kutsua automaattisesti päivittyväksi, koska tilatut syötteet päivittyvät itsestään. Toisin sanoen syötteiden tilaajan ei tarvitse manuaalisesti tehdä minkäänlaisia toimintoja sen jälkeen, kun on tilannut haluamansa syötteet. Syötteiden lukijaohjelma hakee jatkuvasti päivitettävää tietoa alkuperäisiltä sivustoilta, joissa tieto on julkaistu. Uudesta päivitetystä tiedosta tulee vähintään otsikko automaattisesti näkyviin tilaajan lukijaohjelmaan. Otsikkoa klikkaamalla käyttäjä pääsee käsiksi kyseiseen sisältöön kokonaisuudessaan. (Langley 2006, 56.) Yksityisten Internetin käyttäjien lisäksi nämä automaattisesti päivittyvät uutislähteet ovat nousseet lukuisten verkkopalveluiden suosioon. Etenkin verkkomediat, jotka tarjoavat uutisia eri lähteistä, ovat hyödyntäneet palveluissaan automaattisesti päivittyviä uutislähteitä. Näiden vaivattomaan sisällön päivittämiseen käytettyjen syötteiden historia ei ole kovinkaan pitkä, sillä niiden käyttö on oikeastaan yleistynyt vasta 2000-luvulla. Parikin käänteentekevää asiaa on hieman tuonut julkisuutta syötteille, mikä taas on kasvattanut Internetin käyttäjien tietoisuutta mahdollisuudesta muokata selaimeen tulevaa sisältöä. Aluksi The New York Times otti käyttöönsä automaattisesti päivittyvät uutislähteet

20 tarjotessaan sivustoillaan uutisia eri lähteistä, kuten CNN ja NBC. Sittemmin Microsoft päätti sisällyttää lukijaohjelman Internet Explorer 7:ään. Ihmettelemisen aihetta kuitenkin löytyy, sillä valtaosa aktiivisista ja tietotaitoisista Internetin käyttäjistä ei ole koskaan edes kuullut syötteistä. Lisäksi vain harvat käyttävät aktiivisesti automaattisesti päivittyviä uutislähteitä saadakseen viimeisimmät uutiset ja muun informaation omalle koneelleen. Kun Microsoft sisällytti syötteiden lukijaohjelman Internet Explorerin uusimpaan versioonsa, tulee tietoisuus syötteistä kasvamaan huomattavasti. (Langley 2006, 56.) Toistaiseksi RSS-syötteitä sisällyttävät sivustoilleen pääasiassa suuret uutissivustot, kuten Helsingin Sanomat ja The New York Times. Lisäksi syötteet tällä hetkellä koskevat vain yleisimpiä uutisvirtoja, kuten kotimaan ja ulkomaan uutisia, mutta eivät esimerkiksi tietyn harrastuksen uutisia. Tosin RSS-muotoisen sisällön tarjonta uutissivustoilla on yleistymässä ja laajentamassa valikoimaansa. Lisäksi syötteitä on mahdollista tilata lukuisilta henkilökohtaisilta blogi-sivustoilta, kuten nettipäiväkirjoista, joihin sisältöä päivitetään huomattavasti useammin kuin tavallisiin kotisivuihin. Marginaaliryhmiin kuuluvien täysin erikoisalojen sivustoilta, kuten ftv.com (Fashiontv), ei toistaiseksi saa tilattua syötteitä omalle tietokoneelle. Vaikka RSS on suhteellisen uusi, 2000-luvulla yleistynyt ilmiö, on RSS-muotoisen sisällön kuvauskielellä vahvasti kilpailukykyinen asema verrattaessa muihin sisällön kuvauskieliin, kuten HTML:ään. (Pilgrim 2002.) RSS- ja podcast- tiedostot Kirjaimet RSS voivat tarkoittaa Really Simple Syndication (RSS 2.0), Rich Site Summary (RSS 0.91, RSS 1.0) tai RDF Site Summary (RSS 0.9, RSS 1.0). Kaikki edellä mainitut termit tarkoittavat syötteitä, jotka ovat WWW-sivustojen julkaisemaa usein päivitettävää digitaalista sisältöä. Yksimielisyyttä nimestä ei ole olemassa, mutta RSS merkitsee kuitenkin Internetiin tarkoitettua sisällön syndikoitua muotoa. Toinen yleisesti käytetty syöte on Atom, joka vastaa RSS-syötettä. (Computer Desktop Encyclopedia 2007.) Tällaista sisältöä voivat olla esimerkiksi uutissyötteet, blogit, ohjelmistopäivityslistaukset ja podcastit. Toisin sanoen WWW-sivuston jakama sisältö voi olla tekstitiedoston lisäksi kuva-, ääni- tai videotiedostoja (Ratschinskij 2007.) RSS on XML-kielen lajina varsin monikäyttöinen. Sen lisäksi, että RSS on suhteellisen uusi tapa välittää informaatiota

21 tiedon tuottajilta tiedon kuluttajille, tulee tieto myös RSS:n avulla monesta eri lähteestä. Tiedon kuluttajan ei siis tarvitse enää niin sanotusti juosta ympäri Internetiä etsimässä eri tietolähteitä. (YLE 2007.) Esimerkiksi kuvitellaan tilanne, että on päivittäin seurattava noin kahtakymmentä eri uutissivustoa. Tämä tarkoittaisi, että päivittäin olisi käytävä jokaisella sivustolla lukemassa uutiset, jos sivustot eivät tuota RSS-syötteitä. Jos taas uutissivustot tuottavat RSS-muotoisia uutisia, on ne mahdollista tilata RSS-lukijaohjelmalla omalle koneelle, josta viimeisimmät uutiset on mahdollista lukea yhdellä silmäyksellä. RSSlukijaohjelmaan syötetään haluttu WWW-sivuston osoite. Lukijaohjelma kokoaa listan kaikista sivuston sivuista ja näyttää aina viimeisimmät uutisotsikot. Ajansäästö on siis huomattava, kun eri lähteiden uutiset voidaan kerätä ja lukea yhdellä ohjelmalla, RSSlukijaohjelmalla. (Ratschinskij 2007.) Yleensä RSS-muotoinen sisältö syntyy, kun syndikoidaan esimerkiksi uutisotsikoita ja linkkejä. Syndikoinnilla tarkoitetaan standardin mukaisen tiedoston tuottamista sisällöntuottajan tiedosta ja sen julkaisemista verkossa. Tällöin siis HTML-kielen lisäksi sivuston sisältö julkaistaan RSS-muotoisena sisältönä, joka on siis RSS-lukijaohjelmien luettavaksi tarkoitettu muoto. Käytännössä sivuston ulkomuotoa tai muotoilua ei tarvita ollenkaan luotaessa RSS-muotoista sisältöä, vain sivuston standardoitua kuvauskieltä käytetään. (Pilgrim 2002.) Toisin sanoen RSS-muotoinen palvelu syöte, feed syntyy, kun tiedon tarjoaja, sivuston ylläpitäjä, koodaa valitsemansa asiat RSS-koodilla, XMLkielellä. RSS-muotoisen sisällön merkkinä sivustolla on yleensä pieni RSS- tai XMLpainike. (YLE 2007.) Tilatut RSS-muotoiset uutiset voivat olla kokonaisuudessaan samoja kuin uutisten lähdesivustolla julkaistut. Useimmiten kuitenkin RSS-lukijaohjelmalla on mahdollista lukea pelkän otsikon tai otsikon ja muutaman rivin uutisesta. Uutisen otsikkoa klikattaessa avaa lukijaohjelma selaimelle kyseisen uutisen lähdesivuston, jolloin aiheeseen liittyvä uutinen on kokonaisuudessaan luettavissa. Toisin sanoen RSSlukijaohjelmalla voi valita, mistä uutisista haluaa lukea enemmän. Lisäksi lukijaohjelmat yleensäkin hakevat tilattuja uutisia automaattisesti, eli viimeisimmät uutiset ovat automaattisesti saatavilla omalla koneella. Esimerkiksi sähköpostiin verrattuna RSSsyötteiden etuna on käyttäjän vapaus. Käyttääkseen ja lukeakseen RSS-muotoista sisältöä käyttäjän ei tarvitse antaa sähköpostiosoitettaan, eikä käytön lopettamiseen tarvitse antaa erillistä käskyä. (Ratschinskij 2007.) RSS-syötteet tukevat tekstitiedostojen lisäksi muita mediaelementtejä, kuten aiemmin on

22 käynyt ilmi. Esimerkiksi podcasting perustuu tilauspohjaiseen äänitiedostojen julkaisemiseen Internetissä. Podcasting-nimitys on yhdistelmä Applen tuotemerkistä, ipod, ja englanninkielisestä termistä, broadcasting (suom. lähettäminen). Kuitenkin tiedostojen kuuntelemiseen riittää pelkästään tietokone, vaikka niitä voi kuunnella ipod- tai ylipäätään kannettavan soittimen lisäksi jopa joillakin matkapuhelimilla. Podcastit ovat RSSsyötteiden liitteenä julkaistuja äänitiedostoja Internetissä. Podcast-tiedostoihin liitetään tarvittava ominaisuus, jolloin uudet tiedostot latautuvat automaattisesti lähetyksen tilaajan tietokoneelle, kuten muussakin RSS-muotoisessa sisällössä on kyse. (Crossmedia 2007.) Toisin sanoen podcast-lähetykset ovat huomattavasti helpommin saatavilla Internetissä kuin perinteiset audiolähetykset. Ensinnäkään kuuntelijan ei tarvitse kuunnella lähetystä tiettynä kellonaikana, ja toisekseen kuuntelijan ei tarvitse etsiä ja ladata haluamiaan äänitiedostoja Internetistä. Eli podcast-tiedostot voidaan kuunnella milloin tahansa, koska tiedosto on haettu automaattisesti tilaajan tietokoneelle. Podcast-tiedoston tilaaminen tapahtuu samalla periaatteella kuin RSS-syötteenkin tilaaminen. Podcast-muotoisen sisällön merkkinä sivustolla on yleensä pieni podcast-painike. Manuaalista tiedostojen lataamista ei siis podcast-tiedostojen myötä enää tarvita. (Podcasting News 2007.) Kaiken kaikkiaan voitaisiin sanoa, että RSS-syötteet ovat tuoneet enemmän hyötyä kuin haittaa, vaikka usein koetaankin liian rasittavaksi opetella jatkuvasti ilmaantuvien uusien ohjelmien käyttö. Kuitenkin moni joutuu jo työnsä puolesta seuraamaan uutisia jatkuvasti, ja uutisiahan tuottavat lukuisat eri sivustot Internetissä. Esimerkiksi tässä suhteessa RSSsyötteiden käyttöönotto on ehdottomasti eduksi. Miinukseksi voitaisiin laskea RSSsyötteiden melko suppea tarjonta, toistaiseksi. Tällä hetkellä ainakaan Suomessa eivät kaikki uutissivustot tarjoa RSS-muotoisia uutisia. (Ratschinskij 2007.) Tietenkin parannettavaa löytyy myös RSS-muotoisen sisällön luettavuuden suhteen. Tällä hetkellä ennen kuin on mahdollista tilata RSS-muotoista sisältöä, on koneelle asennettava erillinen RSS-lukijaohjelma. Tosin jotkut selaimet sisältävät jo itsessään RSS-lukijaominaisuuden, jolloin erillistä lukijaohjelmaa ei tarvitse asentaa. (YLE 2007.) Lisäksi tässäkään yhteydessä ei voi olla mainitsematta Internetin iänikuista ongelmaa julkaistavan materiaalin suhteen. On täysin käyttäjästä riippuvaista, minkälaatuista tietoa haluaa käsitellä. Internetissähän kuka tahansa saa julkaista materiaalia, myös RSS-muotoista sisältöä. (Crossmedia 2007.)

23 3.2.2 Median muuttuva ympäristö Perinteistä mediaympäristöä on jo jonkin aikaa hallinnut muutosten valta. Muun muassa bloggaus, kuten nettipäiväkirjan julkaiseminen, ja podcasting ovat sekoittaneet perinteistä medioiden tuotantomallia. Aikaisemmin yksi henkilö on valinnut jaettavan sisällön massan puolesta. Nykyään sisällön tuottajat ja palveluiden käyttäjät kohtaavat sivustoilla. Käyttäjillä on mahdollisuus valita haluamansa sisältö. Käyttäjät toimivatkin jo medioissa omien ehtojen mukaan ilman virallisen sisällön tuottajan valitsemaa sisältöä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei media-alan ammattilaisille olisi enää jatkossa töitä. Työnkuva muuttuu vain moniulotteisemmaksi siinä, missä mediatkin muuttuvat monipuolisimmiksi. Sisällön tuottajan on sisällön tuottamisen lisäksi osattava jo valita oikea julkaisuaika, - paikka ja -kanava. Sisällön jakelutavat kehittyvät kaiken aikaa. Ennen kaikkea tulee ymmärtää käyttäjäryhmän tai -ryhmien luonnetta. Elämäntapojen ja -tilanteiden lisäksi tulisi selvittää, mitä medioita halutaan käyttää. Esimerkiksi lukuisat menneet ja tulevatkin ohjelmat ovat saatavissa Internetistä usein ilman mainoksia käyttäjän määrätessä ajankohdan ja pituuden. Tosin ohjelmien saatavuus verkosta ei takaa niiden lataamisen laillisuutta. Tähän on kuitenkin tulossa muutos, kun ohjelmia aletaan myydä laillisesti. Lisäksi nykyisin tietokone toimii jo mediakeskuksenakin sopivien lisäosien kanssa, eikä televisiota välttämättä enää tarvittaisi. Perinteisille kanaville on siis luvassa haastetta, kun medioiden käyttö hajaantuu. (Tolvanen 2005, 13.) Tyypillisesti radio-ohjelmia ja musiikkia tuottavat mediat ovat hyödyntäneet podcastingsyötteitä. Pikku hiljaa kuitenkin muun muassa mainostajat alkavat kiinnostua tästä uudehkosta viestintäkanavasta. Jo nyt jotkin syötteet sisältävät mainoksia. Tosin mainoksilla saavutettujen hyötyjen arviointi on vielä hankalaa. RSS-muotoisen sisällön tekniikka ei nimittäin riitä selvittämään yksittäisen käyttäjän profiilia. Kuitenkin niin sanottu hukkamainonta on perinteisiä radiokanavia vähäisempää podcasting-lähetysten välityksellä, koska podcasting-lähetyksillä on mahdollista tavoittaa pieniä, mutta tärkeitä avainkohderyhmiä. Myös it-alan yritykset ovat kiinnostuneita kokeilemaan podcastingsyötteen tuomia etuja. Podcasting-lähetyksinä voitaisiin välittää esimerkiksi konferenssien parhaita paloja. Osa radiokanavista vasta kokeilee podcasting-lähetyksiä, mutta esimerkiksi amerikkalainen KYCY-AM-kanava on siirtänyt toimintansa kokonaan verkkoon. Podcasting-lähetysten odotetaan auttavan niitä radiokanavia, joiden kuuntelijat ovat siirtyneet aikoinaan kuuntelemaan listahittejä soittavia mainoskanavia. Tosin