Kansalaisyhteiskunnan tutkimus- ja kehittämispäivät, Jyväskylä Työryhmä Kansalaiskasvatus ja opetus

Transkriptio

1 TYÖRYHMÄN ABSTRAKTIT Kansalaiskasvatus yhteiskuntaeettisenä kysymyksenä Arja Virta Turun yliopisto Opettajankoulutuslaitos Kasvatus aktiiviseen kansalaisuuteen, demokraattisen osallistumisen edellyttämien valmiuksien juurruttaminen, on tunnustettu ja keskeinen kansalaiskasvatuksen päämäärä koululaitoksessa. Tässä esityksessä tarkastellaan tiettyjä haasteita ja jännitteitä, joita aktiiviseen kansalaisuuteen liittyy. Olennaista on, millaisesta aktiivisuudesta voi olla kysymys missä käyvät kannatettavan ja suitsittavan aktiivisuuden rajat, ja miten kansalaiskasvatus ottaa huomioon esimerkiksi populismin, muukalaisvastaisuuden tai muiden äärimielipiteiden tai äärisuuntausten haasteet. Aktiivista kansalaisuutta tarkastellaan esityksessä eettisten teorioiden, lähinnä teleologisen etiikan ja deontologisen etiikan näkökulmasta, toisin sanoen lähestyen kansalaisuutta toiminnan päämäärien ja seuraamusten sekä taustalla olevien arvojen ja velvollisuuksien näkökulmasta. Yhteiskuntaeettisten näkökulmien sisällyttäminen kansalaiskasvatukseen merkitsee käytännössä sitä, että opetus sisältää entistä enemmän keskustelua, mediakritiikkiä, konkreettien ja abstraktien ilmiöiden pohdintaa ja argumentointia. Tällöin ehkä aktiivisen kansalaisuuden käsite laajenisi sisältämään myös harkitsevan, eettisen kansalaisuuden. Aktiivinen kansalaisuus suhteutetaan esityksessä myös kriittisen ajattelun käsitteeseen sekä poliittis-yhteiskunnalliseen kompetenssiin. Asiasanat: kansalaiskasvatus, yhteiskuntaetiikka, aktiivinen kansalaisuus Kansalaiskasvatusta, osallisuuskasvatusta vai demokratiakasvatusta? Tiina Karhuvirta Kerhokeskus koulutyön tuki ry Kansalaiseksi kasvaminen ja siihen liittyvät haasteet, mallit ja mahdollisuudet ovat toisaalta ajattomia asioita mutta toisaalta myös tiukasti kiinni muuttuvassa ajassa. Kansalaiskasvatukseen osallistuu koulujen ja oppilaitosten lisäksi ainakin julkisin varoin tuettu vapaa-ajan ja harrastustoiminta, jotka kumpikin ovat omaan toimintaansa sisällyttäneet ajatuksia kansalaiseksi kasvamisen tukemisesta ja kansalaiseksi kasvattamisesta. Minkälaisia määrittelyjä ja muotoja kansalaiseksi kasvattamisessa juuri nyt esiintyy? Alustuksessa pohditaan myös mahdollista käsitevaihdosta osallisuuskasvatuksesta kohti demokratiakasvatusta. Onko kansalaiskasvatus eriytymässä osallisuuskasvatukseen ja demokratiakasvatukseen? Mitä oikeastaan saatettaisiin tarkoittaa puhuttaessa erikseen osallisuuskasvatuksesta ja demokratiakasvatuksesta?

2 Oppilaiden osallisuuden tukeminen koulussa ja kunnassa kansalaiseksi kasvu vaatii toimijoita, rakenteita ja sisältöjä Sinikka Mäntysalo-Lamppu Suomen Lasten Parlamentti säätiö Voimmeko tulevaisuudessa puhua yhteisöllisestä oppilaskuntakulttuurista, joka tarjoaa kaikille oppilaille rikkaan kansalaiseksi kasvun alustan. Toiveajattelua? Oppilaiden edustuksellisen osallistumisen on ajateltu kanavoituvan erityisesti oppilaskuntatoimintana kouluyhteisöissä. Kunnallisten lasten ja nuorten kuulemisjärjestelmien (Lasten parlamentit, Nuorisoparlamentit, Nuorisovaltuustot) perustaminen, järjestäytyminen ja toiminnan kehittäminen on avannut oppilaiden osallisuuden kehittämiseen sekä vaateet, että mahdollisuudet. Oppilaiden osallisuuden on toteuduttava oppilaiden koko elinympäristössä mukaan lukien koulu, jotta millään edellytyksillä voidaan ajatella rakennettavan kestäviä ylemmän tason rakenteita. Millaisia jo olemassa olevia menetelmiä on kehitetty? Miten suunnitelmallisuus ja vaikuttavuus esimerkiksi oppilaskuntatoiminnassa oikeastaan tarkoittavat tai mitä niiden pitäisi tarkoittaa? Mitä eri toimijoiden pitäisi koulun sisällä ja sen ulkopuolella yhteistyössä kehittää? Mitä sanovat itse lapset ja nuoret? OKM:n rahoittamana on alkukartoitettu jo toimintamalleja kehittäneiden kuntien tilannetta oppilaskuntatoiminnan ja sen yhteyksiä kuntien lasten ja nuorten kuulemisjärjestelmiin. Esityksessä avataan näkymiä kartoitustyön tuotokseen ja käytännön toimijoiden kokemuksiin oppilaskunta- ja lasten parlamentti toiminnasta. Kansainvälinen opettajankoulutuskurssi ja kansalaisuudet Ulla Kiviniemi Jyväskylän yliopisto Opettajankoulutuslaitos Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmassa tavoiteltiin Suomessa kouluoppilaiden kasvua aktiiviseen ja demokraattisen kansalaisuuteen. Suomen kansalaisuuden ohella kasvatuksessa tulisi ottaa huomioon myös EU:n kansalaisuus ja maailmankansalaisuus. Hankkeen loppuraportin mukaan opettajankoulutus on avainasemassa koululaisille asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitos osallistuu paraikaa Erasmus Intensive Programme -ohjelmaan, jonka tavoitteena on tarjota opettajaopiskelijoille kansainvälisiä tilaisuuksia toimia yhteistyössä muiden Euroopan maiden opettajaopiskelijoiden kanssa. Kurssilla käsiteltäviä teemoja ovat opettajuuden laatu ja opettajien toimintaympäristöt eri maissa. Samoin perehdytään arvojen, kulttuuristen merkitysten ja yhteiskunnallisen kehityksen vaikutuksiin koulutusstrategioissa ja opetussuunnitelmissa. Käsiteltyjen teemojen toivotaan vaikuttavan avartavasti osallistujien henkilökohtaiseen ja ammatilli-

3 seen opettajakuvaan sekä halukkuuteen osallistua tulevaisuudessa koulun ja eurooppalaisen oppimisyhteisön kehittämiseen ammattiuransa aikana. IP -kurssille valitaan kolmena keväänä kahdeksan opettajaopiskelijaa kustakin viidestä partnerimaasta (Alankomaat, Belgia, Ruotsi, Suomi ja Turkki), joten kolmivuotinen liikkuvuusohjelma tukee 120 opettajaksi opiskelevan kansalaisuuskäsitysten kehittymistä. Tässä alustuksessa esitellään ohjelmaan osallistuneitten suomalaisten opiskelijoiden opintotehtäviä ja loppuraportteja erittelemällä niissä kuvattuja oppimiskokemuksia kansallisten ja yleiseurooppalaisten kasvatustavoitteiden mukaisesti. Avainsanat: opettajankoulutus, kansainvälisyys, eurooppalainen korkeakoulutusalue, Erasmus Intensive Programme Citizenship Education -kurssi opetus- ja oppimisympäristönä sekä kehittämiskohteena Leena Graeffe Helsingin yliopisto Opettajankoulutuslaitos Citizenship Education (5 ECTS) -kurssi järjestetään kaksi kertaa lukuvuodessa vaihtoopiskelijoille osana yliopiston englanninkielistä opetusta. Myös suomalaisia opiskelijoita on osallistunut kurssille vuosittain. Kansalaiskasvatusta tarkastellaan kurssilla eri tasoilla, yksilöllisestä globaaliin, ja avataan niin päätöksenteon, kuluttajakansalaisuuden kuin sosiaalisen kanssakäymisenkin kautta. Tarkastelu kohdentuu tietojen, taitojen sekä toiminnan keskinäisiin yhteyksiin. Kurssiesityksissään opiskelijat ovat viime aikoina keskittyneet yhä useammin kansalaiskasvatuksen opetuksen didaktisiin toteutuksiin. Erilaisina tuntisuunnitelmina ovat esille tulleet mm. ihmisoikeuskasvatus ja anti-bias education. Alustuksessani kuvaan kurssia opetus- ja oppimisympäristönä sekä kurssin kehittämistyötä, sen kokemuksia ja haasteita. Kehittämistyö on jatkuvaa toimintaa, jossa hyödynnän opiskelijapalautteita. Olennaisia kehittämistyössä ovat olleet yhteydet kansainvälisiin verkostoihin ja yhteistyö eri maissa toimivien kollegoiden kanssa, esimerkiksi CiCe (Children s Identity and Citizenship in Europe) ja DARE (Democracy and Human Rights Education in Europe) -verkostoissa. Kolmannen sektorin yhteistyökumppaneina kotimaassa toimivat mm. Rauhan koulu ja Elävä kirjasto.

4 Makumatkalla maailmassa. Filosofinen tutkielma ruokakulttuurista ja aikalaiskeskusteluista Matti Itkonen Jyväskylän yliopisto Voivatko reseptit ja ruokakirjat toimia kansallisen identiteetin tai mielenmaiseman kuvastimina? Jos vastaus on myönteinen, niin millainen suomalaisuus on löydettävissä ruokakulttuurista? Entä ruoan ilmeneminen mediana: mitä se pystyy välittämään jälkipolville varhemmin vallinneesta ajan tai paikan hengestä? Nykyravintoloiden verkkosivut vertautuvat katettuun pöytään; niiden taitavassa sommittelussa on yhtäläisiä piirteitä. Kestitseminen lisää hyvää oloa sekä vieraalle että emännälle tai isännälle itselleen. Pystytään puhumaan jopa vieraanvaraisuuden onnellisuusopista. Matkailua voitaisiin edistää herkkusuisuuskuvittelun avulla: merkitseehän lämminhenkinen ruokamuisto usein niin ikään lapsuus- ja kotimuistoa. Sen soisi arvostelujen kirjoittajienkin oivaltavan. Siksi myös kriitikon työn perimmäisimpänä pontimena, kannusteena otaksuisi olevan vastavuoroisuusihanteen vaalimisen. Vasta sillä tavoin gastronominen dialogi mahdollistuisi ja idea keskinäisesti jaetusta elämyksestä saisi maailmallisen muodon. Osallisuus, toimijuus ja solidaarisuus kansalaiskasvatuksen sosiaalipedagogisina tavoitteina Elina Nivala Itä-Suomen yliopisto Tarkastelin väitöskirjatutkimuksessani (Nivala 2008) kansalaisuutta globaalin ajan hyvinvointiyhteiskunnassa ja jäsensin kansalaiskasvatuksen sosiaalipedagogista teoriakehystä. Kansalaisuus on yleisluotoisen määritelmän mukaan jäsenyyttä poliittisessa yhteisössä. Jäsenyys tarkoittaa suhdetta yksilön ja yhteisön välillä, ja tämän suhteen edistäminen on sosiaalipedagogisen kansalaisuustarkastelun erityisenä kiinnostuksen kohteena. Määrittelin kansalaiskasvatuksen sosiaalipedagogisiksi tavoitteiksi kansalaisten osallisuuden, toimijuuden ja solidaarisuuden vahvistamisen, ja työryhmäesityksessäni keskityn tarkastelemaan näitä tavoitteita ja pohtimaan niiden toteuttamisen mahdollisuuksia. Osallisuuden edellytyksiä ovat kansalaisyhteisön tarjoamat osallisuuden mahdollisuudet ja kansalaisen valmiudet hyödyntää niitä, osallistuminen yhteisön toimintaan sekä kokemus yhteisöön kuulumisesta. Kasvatuksen tehtävänä on edistää erityisesti kansalaisen valmiuksia ja osallistumismahdollisuuksia ja vahvistaa yhteisöön kuulumisen kokemusta. Toimijuus tarkoittaa kansalaisen tiedostavaa ja kriittistä valmiutta yhteiskuntansa kehittämiseen. Se rakentuu osallisuuden pohjalta ja edellyttää kansalaisen autonomian vahvistamista, kriittisen ajattelun ja yhteistoiminnan valmiuksien kehittämistä ja kykyä muutok-

5 sen mahdollisuuksien tiedostamiseen ja toteuttamiseen. Solidaarisuuden vahvistaminen on mahdollista osallisuuden ja toimijuuden pohjalta. Se tarkoittaa kansalaisen valmiutta sitoutua toimintaan yhteisen hyvinvoinnin edistämiseksi ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan. The Essential Role of the Finnish Roma in World Citizenship Education Margaret Trotta Tuomi University of Jyväskylä In addition to our national and European citizenship, each of us has an inherent part to play in an emerging global society. An essential part of creating unity is to maintain the rich diversity it holds. The role of teachers in the education of minority students, such as the Finnish Roma, provides an example of the challenge. This presentation hopes to address this question, both in theory and in practice. It will include a critical approach to the subject as well as practical ideas on how to present it to others. Osallistamisen ja vaikuttamisen kehittäminen osana koulujen ja järjestöjen kestävän kehityksen työtä Milla Talja & Annukka Luomi 4V-hanke milla.talja@vantaa.fi Koulu on kuin pieni yhteiskunta, jossa osallistumista, vastuuta ja vaikuttamista itseä koskeviin päätöksiin on hyvä harjoitella. Koulun kestävän kehityksen työ tarjoaa luontevan muodon lasten ja nuorten osallisuudelle, sillä koko kouluyhteisön osallistuminen on keskeinen periaate työn kaikissa vaiheissa. 4V-hanke on tuottanut materiaalin Keke koulussa kestävän kehityksen opas, joka tarjoaa mallin koulun kestävän kehityksen ohjelmaksi, sekä runsaasti taustatietoa ja työkaluja ohjelmatyön toteuttamiseen. Oppaan avulla lapset ja nuoret osallistavan kestävän kehityksen työn käynnistäminen koulussa sujuu vaivattomasti. Usein vaikuttamistoimintaa tehdään järjestöistä, yhdistyksistä ja muista yhteisöistä käsin. Myös heille olisi tarjottava tukea toiminnan kehittämiseen. 4V-hankkeen materiaaliin Keke mukaan kuvioihin - Vinkkejä kestävään järjestötoimintaan on kerätty järjestöjen hyviä kokemuksia siitä, miten yhdistystoimintaa voidaan kehittää ympäristönäkökohdat paremmin huomioivaksi sekä sosiaalisesti kestävämmäksi. Opas tarjoaa vinkkejä sekä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen kuin myös viestintään ja osallistavaan toimintaan järjestön sisällä. Koulumaailman ja järjestökentän kestävän kehityksen käytännöt luovat jatkumon, jossa osallisuus, vastuullisuus ja kestävä elämäntapa ovat osa niin työtä kuin vapaa-aikaa.

6 Koulun ja kansalaisjärjestöjen yhteistyö alakoulun kansalaiskasvatuksessa asiantuntijatoimijoiden kokemuksia ja odotuksia Leena Lestinen Jyväskylän yliopisto Koulutuksen tutkimuslaitos Perusopetuksen tehtävänä on mahdollistaa oppilaiden elämässään tarvitsemien tietojen ja taitojen hankinta sekä kehittää valmiuksia, jotta kukin voi osallistuvana kansalaisena kehittää demokraattista yhteiskuntaa (POPS 2004). Alakoulussa kansalaiskasvatus on lähinnä integroitu sisällöllisesti eri oppiaineisiin ja toiminnallisesti koulun käytäntöihin ja työtapoihin. Keskeistä rakennetta edustavat koulujen oppilaskunnat. Kasvatusalan keskustelussa on painotettu, että koulujen yhteiskuntayhteyksien vahvistaminen tukisi ja edistäisi oppilaiden kasvamista aktiivisiksi ja kriittisiksi kansalaisiksi. Perusopetuksen uudistamisen pyörteissä onkin tärkeää tarkastella koulun ja yhteiskunnan yhteyksiä, joita koulun ja kansalaisjärjestöjen yhteistyö osaltaan ilmentää. Tässä alustuksessa valotetaan käytännön yhteistyön tilannetta, sen mahdollisuuksia ja haasteita asiantuntijatoimijoiden näkökulmasta. Aineisto on koottu haastattelemalla harjoittelukoulujen oppilaskuntien ohjaajia ja kansalaisjärjestöjen edustajia kansalaiskasvatusta ja yhteistyötä koskevista kokemuksista ja odotuksista.